Selenium fertilization: plant uptake and residuals in soil
Keskinen, Riikka (2012)
Keskinen, Riikka
Julkaisusarja
MTT Science
Numero
20
Sivut
98 s
MTT
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-409-0
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-409-0
Tiivistelmä
Maaperän happamuuden ja matalan hapetus- pelkistyspotentiaalin johdosta ihmisille ja eläimille välttämätön hivenravinne seleeni (Se) esiintyy suomalaisissa maissa pääosin kasveille käyttökelvottomissa, niukkaliukoisissa muodoissa. Suomalaisten riittävä seleeninsaanti onkin varmistettu vuodesta 1985 lähtien kansallisella Se-lannoitusohjelmalla. Ravitsemuksellisesti natriumselenaatin lisääminen lannoitteisiin on ollut menestyksekästä. Vuosittain toistuvien Se-lisäysten kiertoa ympäristössä ei kuitenkaan tunneta tarkasti, mikä varjostaa lannoituskäytäntöä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia maan uuttomenetelmiä pyrkimyksenä löytää rutiinianalyyseihin toiminnallisesti perusteltu, yksinkertainen uuttotapa sekä maan Se-varannon yksityiskohtaisempaan tutkimukseen sopiva menetelmä. Lannoiteseleenin maaperäkäyttäytymisen selvittämiseksi työssä tarkasteltiin Se-lisäysten pitkä- ja lyhytaikaisia vaikutuksia maan Se-varantoon. Kasvien lannoiteseleenin ottotehokkuutta tutkittiin painottaen Se-pidättävien oksidien ja orgaanisen aineksen merkitystä lisätyn Se:n käyttökelpoisuudelle. Lisäksi tarkasteltiin kasvien Se:n oton rytmiä ja Se:n kuljetusta kasvissa. Kokonaisseleenipitoisuudeltaan toisistaan eroavilla Se-lannoitetuilla orgaanisilla ja kivennäismailla tehdyt perättäiset uutot osoittivat maan Se-varannolle tyypillisen jakauman. Vain 1 % maan Se:stä uuttui helppoliukoisena KCl-liuoksella, lähes 20 % oli adsorboituneena, 40 % orgaaniseen ainekseen sitoutuneena, 15 % alkuainemuodossa ja noin 30 % niukkaliukoisena. Seleenilannoituksen aikaanaikaansaamat muutokset maan Se-pitoisuuksissa 13 vuoden tarkastelujaksolla olivat pieniä, mutta kivennäismaalla Se:n havaittiin kertyneen adsorboituneeseen, orgaaniseen sekä niukkaliukoiseen fraktioon. Helppoliukoisen Se:n pieni osuus kuvastaa selenaatin pysymättömyyttä suomalaisissa maissa. Astiakokeissa havaittiin kuitenkin, että kenttäkapasiteettia kuivemmissa olosuhteissa selenaatti voi säilyä maassa läpi kasvukauden. Koska Se kertyy maassa vaikealiukoisiin muotoihin, heikot uuttomenetelmät eivät sovellu maaperän Se-varannon muutosten seurantaan. Työssä testatuista yksittäisuutoista hapan ammoniumoksalaatti ja fosfaattipuskuri korkeassa pH:ssa osoittautuivatkin Se-seurannassa käytettävää kuumavesiuuttoa lupaavammiksi menetelmiksi maan Se-varannon arviointiin. Tehokkuudeltaan kuumaa vettä heikommalla suolaliuoksella maasta uuttui kuitenkin huomattavasti kasvien ottamaa määrää enemmän Se:ä. Nämä heikot uuttomenetelmät ovat siten käyttökelpoisia välittömästi biosaatavissa olevan Se:n tarkasteluun, joskin maauuttojen ja kasvien Se:n ottotehokkuuden välistä yhteyttä tulee selvittää tarkemmin. Vehnä- ja raiheinäkasvustot ottivat 5-50 % astiakokeissa lisätystä lannoiteselenaatista. Vehnän seleeninotto jatkui läpi kasvukauden. Yli 50 % vehnäkasvuston ottamasta Se:stä päätyi jyviin, kun taas edellisen vuoden selenaattilannoituksen jäännöksellä kasvaneen raiheinän ottamasta Se:stä 80 % kertyi juuriin. Seleenin kuljetuksella kasvissa voi siten olla merkittävä vaikutus laskennalliseen Se:n ottotehokkuuteen, jos vain sadoksi korjattu osa kasvista tulee huomioiduksi. Astiakokeissa selenaatin pelkistyminen seleniitiksi oli vähäistä, joten maan Se:ä pidättävillä komponenteilla ei ollut juuri vaikutusta Se:n käyttökelpoisuuteen. Seleniittinä Se kuitenkin pidättyi tehokkaasti sekä puhtaaseen että rautaoksideilla rikastettuun rahkaturpeeseen. Keinotekoisilla mineraalipinnoilla Se:n pidättyminen tapahtui ligandinvaihtomekanismilla, mutta puhtaassa turpeessa pidättymistapa jäi tuntemattomaksi. Tämä työ osoitti, että tulevaisuuden Setutkimuksessa tarvitaan uusia menetelmiä toistaiseksi tuntemattomien, mutta maassa hallitseviksi osoittautuneiden orgaanisten Se-muotojen tarkasteluun. Astiakokeiden tulosten perusteella muut tekijät kuin selenaatin nopea pelkistyminen ja sitä seuraava pidättyminen vaikuttavat määräävän kasvien lannoite-Se:n ottotehokkuuden. Maan helppoliukoisen Se:n kasvien ottoa rajoittavia tekijöitä onkin jatkossa syytä selvittää.
Collections
- MTT Tiede [30]