Biopolttoaineiden raaka-aineeksi viljeltävien kasvien aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt Suomessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY mukainen laskenta
Sinkko, Taija; Hakala, Kaija; Thun, Rabbe (2010)
Sinkko, Taija
Hakala, Kaija
Thun, Rabbe
Julkaisusarja
MTT Raportti
Numero
9
Sivut
41 s
MTT
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-289-8
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-289-8
Tiivistelmä
Tässä raportissa esitetään eri kasvien viljelystä aiheutuvia kasvihuonekaasukaasupäästöjä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistäminen, ns. RES-direktiivi) mukaisesti, kun kasveja viljellään biopolttoaineiden raaka-aineeksi Suomessa. Laskelmat tehtiin parhaan ja huonoimman vaihtoehdon skenaarioille ohralle, vehnälle, sokerijuurikkaalle sekä rypsille ja rapsille. Viljelyn päästöt laskettiin myös NUTS 2 -tasolle, koska tällä tasolla Suomi ilmoittaa vehnän ja rapsin päästöt komissiolle. NUTS 2 -tason laskennassa eriteltiin kuivauksesta aiheutuvat päästöt, koska direktiivin oletusarvojen laskennassa ei ole kuivausta mukana. Elinkaariarvioinnissa kuivaus on kuitenkin yleensä ollut osana viljan korjuuta, jonka vuoksi se otettiin myös tähän tutkimukseen mukaan. Myös vehnän ja ohran kalkitsemisesta aiheutuvat päästöt esitettiin erikseen, koska direktiivissä kalkin käyttö ei ole mukana vehnän oletusarvon laskennassa. Suomessa täytyy kuitenkin myös vehnäpellot kalkita kasvukunnon ylläpitämiseksi. Laskelmat osoittavat, että Suomessa ei päästä alle direktiivin esittämien oletusarvojen millään tässä tarkastelluista viljelykasveista, koska oletusarvot on laskettu keskimääräisille olosuhteille Euroopassa ja Suomen olosuhteet poikkeavat näistä monin tavoin, esimerkiksi satotasot ovat Suomessa paljon alhaisemmat kuin muualla Euroopassa. Parhaassa tapauksessa vehnän viljelyssä päästäisiin alle direktiivin oletusarvon, jos kalkkia ja kuivausta ei huomioitaisi. NUTS 2 -tason tarkastelussa ainoastaan ohran viljely Ahvenanmaalla jäisi alle direktiivin oletusarvojen, jos kalkkia ja kuivausta ei huomioitaisi. Ohralle ja rypsille ei direktiivissä ole annettu oletusarvoja, mutta parhaan ja pahimman vaihtoehdon skenaariossa havaittiin, että ohran päästöt olisivat pienemmät kuin vehnän. Tämä johtuu siitä, että lannoitusmääränä käytettiin mallasohran lannoitussuositusta, joka on hyvin alhainen, ja ohran keskisadot ovat lähes yhtä suuret kuin vehnän. Rypsin viljelystä aiheutuvat päästöt ovat puolestaan hieman suuremmat kuin rapsin, koska rypsin satotasot ovat alhaisemmat. Herkkyystarkasteluiden avulla selvitettiin eri tekijöiden vaikutuksia päästöihin ja etsittiin mahdollisuuksia päästä alle direktiivin oletusarvojen myös Suomen oloissa. Herkkyystarkasteluissa todettiin, että suurin vaikutus viljelyn päästöihin on sadolla ja biokaasulaitoksen typpiveden käyttämisellä väkilannoitteiden sijaan. Myös typensitojakasvien viljely aluskasvina tuo melko suuria päästösäästöjä verrattuna perustapaukseen. Ajan mittaan Suomen olot saattavat muuttua suotuisammiksi biopolttoaineiden raaka-aineiden viljelylle kasvuolojen parantuessa ilmastonmuutoksen myötä. Kevät- ja syysvehnän, ruisvehnän sekä ohran lajikkeita on tulevaisuudessa mahdollista kehittää siten, että niiden sadot kasvavat, sadon valkuaispitoisuus laskee, satoindeksi nousee ja typen käytön tehokkuus kasvaa. Tässä raportissa esitämme tulevaisuuden potentiaalisia tyyppilajikkeita, jotka olisivat optimaalisia biopolttoaineiden raaka-aineiksi. Näillä viljelykasveilla ja -lajikkeilla olisi mahdollista alittaa RES-direktiivin oletusarvot syysvehnällä ja ruisvehnällä sekä parhailla sadoilla myös kevätkylvöisellä vehnällä ja ohralla.
Collections
- MTT Raportti [186]