Lihaketjun vastuullisuuden läpinäkyvyys ja jäljitettävyys - esimerkkinä sianlihan tuotantoketju. Katsaus nykytilaan ja tulevaisuuteen

Läpinäkyvyyden lisääminen edellyttää viestintää. Niin kuluttajien kuin muidenkin sidosryhmien edustajat korostivat hankkeen aikana ketjun toimintaan liittyvän viestinnän kehittämisen tarvetta. Kuluneen hankkeen pohjalta suunniteltiin jatkohanke, jossa selvitetään, miten sianlihan alkutuotantoon kehitteillä olevasta laatujärjestelmästä tulisi viestiä kuluttajille ja siten edesauttaa kansallisen laatujärjestelmän tulevaa lanseeraamista markkinoille. Kuluttajat luottavat suomalaisen ruokaketjun toimintaan, mutta toivovat toiminnalta lisää läpinäkyvyyttä. Erityisesti eläinten hyvinvointi ja tuoteturvallisuus kiinnostavat kuluttajia. "Vastuullisuuden jäljitettävyyden kehittäminen - esimerkkinä lihaketju" -hankkeen tavoitteena oli tuoda esiin keinoja kehittää ruokaketjun läpinäkyvyyttä, jäljitettävyyttä ja toiminnan todennettavuutta. Läpinäkyvyyden kehittämistä tarkasteltiin kolmen vastuullisuusulottuvuuden - eläinten hyvinvoinnin, tuoteturvallisuuden ja ympäristövastuullisuuden - kautta. Hankkeen toteutusta ohjaavana periaatteena oli hyödyntää ruokaketjussa jo kerättävää vastuullisuuteen liittyvää tietoa huomioiden erityisesti kuluttajien sekä sidosryhmien tiedontarpeet. Tarkastelun kohteena oli sianlihan tuotantoketju. Hankkeeseen kuului myös osatutkimus, jossa vertailtiin kansainvälisesti lihaketjun ympäristöindikaattoreita alkutuotannon osalta. Hankkeen tuotoksena esitettiin lyhyen ja pitkän tähtäimen vaihtoehtoja toteuttamissuunnitelmasta vastuullisuuden jäljitettävyysjärjestelmän rakentamiseksi. Suunnitelmat sisältävät erilaisia visioita kehitettävästä järjestelmästä sekä tunnistetut kehittämistarpeet niihin pääsemiseksi. Toivotuimpana ja lyhyellä aikavälillä toteuttamiskelpoisimpana vaihtoehtona nähtiin Sikava-kriteereihin pohjautuva järjestelmä. Järjestelmän nähtiin olevan toteutettavissa ilman suuria investointeja tai muutoksia nykyiseen toimintatapaan. Uusien vastuullisuustekijöiden mukaanotto järjestelmään olisi teknisesti mahdollista. Kuluttajaviestintää järjestelmän tietosisällöistä tulisi kuitenkin kehittää. Hyvänä vaihtoehtona nähtiin myös olemassa olevan ja kuluttajien jo hyvin tunteman Hyvää Suomesta -merkin (nyk. Ruokaa omasta maasta -merkki) laajentaminen niin, että merkillä tai sen muunnoksella voitaisiin viestiä myös toiminnan vastuullisuudesta. Tämän vaihtoehdon nähtiin lisäävän alkutuotannon läpinäkyvyyttä kuluttajien keskuudessa parhaiten. Koko ketjun kattava vastuullisuuden jäljitettävyysjärjestelmän rakentaminen todettiin olevan sen sijaan sekä sisällön että tiedonhallintajärjestelmien suunnittelun kannalta erittäin mittava prosessi. Sitä pidettiin mahdollisena pitkän tähtäimen visiona, mutta kannatettavampana vaihtoehtona tässä vaiheessa nähtiin järjestelmän rakentamisen aloittaminen alkutuotannon laatujärjestelmästä ja siihen pohjautuvan kuluttajaviestinnän kehittämisestä. Hankkeeseen kuuluneessa osatutkimuksessa vertailtiin kansainvälisesti lihaketjun ympäristöindikaattoreita alkutuotannon osalta. Työssä keskityttiin tarkastelemaan nimenomaan alkutuotannon osuutta lihaketjusta, sillä suurimman osan elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista on todettu muodostuvan alkutuotannossa. Tarkasteltaviksi valitut maat ovat niitä maita, joista tuotiin Suomeen eniten sianlihaa, naudanlihaa, broilerin ja kalkkunan lihaa vuonna 2010. Ympäristövastuullisuus todettiin edelleen haastavaksi ja toistaiseksi vielä määrittelyltään puutteelliseksi vastuullisuusulottuvuudeksi. Hankkeen aikana tuli useassa vaiheessa esille tarve lihaketjun ympäristövastuullisuuden ja sen kriteerien kokonaisvaltaiselle määrittelylle.