tulokset
Silmäile
Jukuri
Tervetuloa käyttämään Jukuria, Luonnonvarakeskuksen (Luke) avointa julkaisuarkistoa. Jukurissa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. Osa julkaisuista on vapaasti ladattavissa. Luken muodostaneiden tutkimuslaitosten aikaisemmasta julkaisutuotannosta osan tiedot ovat järjestelmässä jo nyt ja kattavuus paranee jatkuvasti.
Kokoelmat
Viimeksi tallennetut
- Hyödynnetään rahkasammalen luontainen taudinestokyky [: osa 2]Tahvonen, Risto; Silvan, Niko; Näkkilä, Juha
Puutarha & kauppa : 8/2026 (Kauppapuutarhaliitto, 2026) - Hyödynnetään rahkasammalen luontainen taudinestokyky : [osa 1]Tahvonen, Risto; Silvan, Niko; Näkkilä, Juha
Puutarha & kauppa : 7/2026 (Kauppapuutarhaliitto, 2026) - Kuivikejärjestelmä luo nahkansaSilvan, Niko
Suomen siipikarja : 2/2026 (Suomen siipikarjaliitto, 2026) - Broilereiden vaihtoehtoiset kuivikemateriaalit : Turvevapaa ruokaketju -hankkeen tuloksiaHögel, Heidi; Palander, Samu; Seppänen, Ari-Matti; Stefanski, Tomasz; Kivioja, Johanna
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 43/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)Suomessa turve on keskeinen eläinten kuivikemateriaali: sitä käytetään vuosittain noin 1,3 miljoonaa m³ eri eläinryhmille, joista määrällisesti suurimpia käyttäjiä ovat naudat ja hevoset. Broilerituotannossa kuiviketurpeen merkitys on kuitenkin kriittinen, sillä jopa yhdeksän kymmenestä broileritilasta käyttää yksinomaan turvetta kuivituksessa. Siipikarjatuotannon kasvaessa tarve toimiville, saatavuudeltaan turvatuille ja kustannustehokkaille kuivikemateriaaleille lisääntyy. Turvetta korvaavien vaihtoehtojen käyttöönottoa kuitenkin hidastavat puutteet niiden kuivikeominaisuuksissa ja saatavuudessa sekä niiden turvetta korkeampi hinta. Toimiva kuivitus on kuitenkin niin eläinten hyvinvoinnin ja terveyden kuin tuotannon kustannusten ja ympäristövaikutusten kannalta keskeistä. Aiemmissa tutkimuksissa tarkastellut vaihtoehtoiset kuivikemateriaalit ovat pystyneet turvaamaan broilerituotannon nykyisen tuotannollisen tason, mutta lintujen hyvinvoinnin ylläpitämisen suhteen niissä on ollut merkittäviä puutteita. Tässä raportissa tarkastellaan turvetta korvaavien kuivikemateriaalien kuivikeominaisuuksia sekä jalostuksen vaikutuksia niihin. Työ on osa Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SEAMK), Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Järviseudun ammatti-instituutin (JAMI) toteuttamaa ja EU:n JTF-rahastosta osarahoittamaa Turvevapaa ruokaketju -hanketta. Hankkeessa jatkokehitettäviksi raaka-aineiksi valittiin esiselvityksen perusteella kymmenen biomassaa. Useimpia raaka-aineista oli tutkittu aiemmin, mutta niiden kuivikeominaisuuksissa oli puutteita, joita pyrittiin parantamaan jalostuksen ja seostamisen avulla. Osa materiaaleista tuotettiin hankkeessa Luonnonvarakeskuksessa, osa oli peräisin teollisuuden sivuvirroista ja osa oli kaupallisia tuotteita. Laboratoriomäärityksiin ja broilereilla toteutettuun kasvatuskokeeseen sisällytettiin lisäksi muita vertailumateriaaleja. Kasvatuskokeessa havaittiin kuivikemateriaalien välillä eroja broilerien tuotantotuloksissa, hyvinvoinnissa ja puhtaudessa. Tuotantotuloksissa turve tuotti parhaat tulokset: sillä kasvaneet linnut saavuttivat suurimman loppupainon ja päiväkasvun, kun taas olkisilppu jäi heikoimmaksi. Erot rehuhyötysuhteessa olivat vähäisiä, ja pienempi kasvu liittyi suoraan alhaisempaan syöntiin. Lintujen jalkapohjien kunto vaihteli merkittävästi kuivikkeittain. Terveimmät jalkapohjat havaittiin kaurankuoripelletillä sekä puukuitu–kutteri–rahkasammalseoksella kasvaneilla linnuilla, kun taas apilakuitujakeella ja pajukompostilla oli heikoimmat tulokset. Höyhenpeitteen puhtaudessa parhaat tulokset saavutettiin olkipelletillä ja 0-kuitupohjaisella kuivikkeella, kun taas likaisimmat linnut kasvoivat apila- ja säilörehupohjaisilla kuivikemateriaaleilla sekä happosäilötyllä oljella. Tulokset osoittavat, että eri kuivikemateriaalien välillä on huomattavia eroja: kuivikemateriaalilla saattaa olla merkittävä vaikutus tuotantotuloksiin, mutta materiaalivalinta vaikuttaa ennen kaikkea eläinten hyvinvointiin. - Kansallisen pohjoisen tuen vuosien 2021–2025 vaikutusten arviointiNiemi, Jyrki; Karhula, Timo; Latukka, Arto; Niskanen, Olli; Valtiala, Juho; Voutilainen, Olli
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 36/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)Tässä arvioinnissa on tarkasteltu pohjoisen tuen vaikutuksia maatalouden tuotantoon, rakenteeseen, alueelliseen kohdentumiseen, maatilojen talouteen, maaseutualueiden elinvoimaisuuteen sekä ympäristön tilaan vuosina 2021–2025. Arvioinnin lähtökohtana on ollut EU:n liittymissopimuksen artiklaan 142 perustuva tukijärjestelmä sekä siihen liittyvä velvoite tarkastella tuen vaikutuksia pohjoisten alueiden maatalouden kehitykseen Tulosten perusteella pohjoinen tuki on keskeinen tekijä maataloustuotannon jatkuvuuden turvaamisessa pohjoisilla alueilla. Tuki kohdistuu pääosin kotieläintuotantoon, erityisesti maidon- ja naudanlihantuotantoon, ja sen merkitys korostuu alueilla, joilla luonnonolosuhteet ovat tuotannolle haastavimmat. Monilla alueilla tuki muodostaa merkittävän osan maatilojen tulopohjasta, ja ilman sitä yrittäjätulo olisi keskimäärin selvästi heikompi tai negatiivinen. Maatalouden rakennemuutos on jatkunut koko maassa tilamäärien vähenemisenä ja tuotannon keskittymisenä, eikä pohjoinen tuki ole pysäyttänyt tätä kehitystä. Se on kuitenkin osaltaan hidastanut tuotannon alueellista supistumista erityisesti pohjoisilla alueilla. Alueellisesti tarkasteltuna tuen merkitys kasvaa pohjoiseen mentäessä, mikä näkyy korkeana tukiriippuvuutena erityisesti C2–C4-alueilla. Maaseutualueiden elinvoimaisuuden kehitys on ollut eriytynyttä. Pohjoisen tuen alueilla maataloudella on edelleen keskeinen rooli elinkeinorakenteessa ja aluetaloudessa, mutta alueiden kehitykseen vaikuttavat myös monet muut tekijät. Maatalouden lisäksi tuotannon jalostus ja siihen liittyvät arvoketjut sijoittuvat merkittävältä osin pohjoisen tuen alueille. Ympäristövaikutusten osalta pohjoisen tuen vaikutukset ovat pääosin välillisiä ja liittyvät tuotantorakenteeseen. Kotieläintuotannon suuri osuus vaikuttaa ravinnekuormitukseen ja ilmastopäästöihin, mutta samalla nurmivaltaisuus ja alhaisempi eläintiheys tasapainottavat kuormitusta pinta-alaa kohden. Ravinnetaseet ovat useilla kotieläinvaltaisilla alueilla pienentyneet, mikä viittaa käytön tehostumiseen. Maatalousympäristöjen monimuotoisuutta kuvaava HNV-indikaattori on heikentynyt koko maassa, myös pohjoisen tuen alueella. Kehitykseen vaikuttavat kuitenkin useat tekijät, kuten muutokset maankäytössä, kotieläintaloudessa ja ympäristötoimenpiteisiin sitoutumisessa, eikä muutosta voida liittää yksiselitteisesti pohjoiseen tukeen. Samanaikaisesti merkittävä osa monimuotoisuutta tukevista ympäristösopimuksista kohdistuu pohjoisen tuen alueille. Kokonaisuutena pohjoinen tuki täyttää keskeisen tehtävänsä maataloustuotannon jatkuvuuden turvaajana pohjoisilla alueilla. Sen vaikutukset ulottuvat laajasti maatalouden rakenteeseen ja alueelliseen elinvoimaan, mutta se ei yksin pysäytä rakennemuutosta tai alueellista eriytymistä. Tuen vaikutuksia on siten tarkasteltava osana laajempaa maatalous-, maaseutu- ja aluepolitiikan kokonaisuutta.