Jukuri

Tervetuloa käyttämään Jukuria, Luonnonvarakeskuksen (Luke) avointa julkaisuarkistoa. Jukurissa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. Osa julkaisuista on vapaasti ladattavissa. Luken muodostaneiden tutkimuslaitosten aikaisemmasta julkaisutuotannosta osan tiedot ovat järjestelmässä jo nyt ja kattavuus paranee jatkuvasti.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 2 / 2

Viimeksi tallennetut

Genome Analysis Reveals Diversity and Functional Potential of Novel Janthinobacterium Species From Subarctic Soils

Kumar, Anil; Männistö, Minna K.; Kerkhof, Lee J.; Häggblom, Max M.
Microbiologyopen : 1 (Wiley-Blackwell, 2026)

The Arctic tundra and boreal forest regions are affected by ongoing climate change, leading to increased warming, increased plant production, and heightened microbial activity. Microbes play a key role in carbon release from stored soil organic matter, and characterizing their diversity and function in high-latitude soils is thus of significant interest. The Pseudomonadota are abundant and diverse members of high-latitude soils. Here, we describe two novel species of the genus Janthinobacterium, of the order Burkholderiales, isolated from tundra heath and northern boreal forest soils. The isolates are aerobic, chemoorganotrophic psychrophiles and are well-adapted to the subarctic climate conditions. Phylogenomic analyses and ANI values confirmed the novelty of the strains, designated as Janthinobacterium silvisoli sp. nov. K2Li3 and Janthinobacterium saanense sp. nov. S3T4. Genome analysis revealed that the new species have the metabolic potential for degradation of complex carbon and polyphenols, which are abundant in tundra heath and lichen-dominated, nutrient-poor forest soils. The strains are well-adapted to nitrogen-limited soil ecosystems and can scavenge nitrogen from both organic and inorganic sources. Additionally, the strains harbor secondary metabolite gene clusters that encode antimicrobial compound production, potentially enhancing their competitiveness in the subarctic environment. The comparative pangenome analysis indicated that the strains have unique gene clusters for carbohydrate transport and metabolism, and energy generation and conservation. The genome-based functional exploration enhances our understanding of this genus and how environmental conditions may shape the functionality and interactions of Janthinobacterium species in subarctic soil ecosystems.

Policymakers' Perceptions of the Use of Deliberative Mini-Publics to Support Sustainability Policies

Saarikoski, Heli; Ojanen, Maria; Hildén, Mikael; Mela, Hanna; Huttunen, Suvi; Kulha, Katariina; Soini, Katriina; Sorvali, Jaana
Environmental policy and governance (John Wiley & Sons, 2026)

Discretionary foods have notable environmental and expenditure relevance across meat and plant protein preferences

Meinilä, Jelena; Mazac, Rachel; Vepsäläinen, Henna; Katajajuuri, Juha-Matti; Tuomisto, Hanna L.; Fogelholm, Mikael; Erkkola, Maijaliisa; Nevalainen, Jaakko
npj science of food (Springer Nature, 2026)

Real-world data help clarify the contribution of food to nutrition, the environment, and food expenditure. We studied the implications of a hypothetical transition in protein sources for these sustainability dimensions using loyalty-card holders’ (n = 22,901) food purchases. Six consumer clusters were identified via sequence analysis, representing realistic transitions in protein sources alongside other food consumption changes. Cross-sectional comparisons revealed that higher expenditure of Plant-based and Fish clusters per 2500 kcal was largely driven by other food groups than the protein sources, while the protein source expenditure was relatively consistent across clusters. Environmental impact differences were largely attributable to the protein sources, with meat and fish contributing the most. Aside from protein sources, discretionary foods accounted for 22% of spending and contributed up to 17–32% of environmental impacts. Therefore, alongside protein source changes, reducing discretionary food consumption could yield notable environmental benefits and allow reallocation of expenditure towards more nutritious foods.

Cereal yield, yield stability, and nitrous oxide release in European conservation agriculture : A meta-analysis

Ceriani, Rodolfo; Fohrafellner, Julia; Maenhout, Peter; Jarosch, Klaus A.; Weiss, Lena; Bene, Claudia Di; Baratella, Valentina; Carboni, Gianluca; Mereu, Valentina; Stefanova, Milena; Fava, Francesco; Valkama, Elena
Field crops research (Elsevier, 2026)

Context: Conservation Agriculture (CA) aims to enhance the sustainability of agricultural production by minimizing soil disturbance, maintaining soil cover and implementing crop rotations. Despite its potential benefits, the effects of CA on cereal production and soil borne nitrous oxide (N2O) emissions have not yet been investigated at a European scale. Objective: We conducted a comprehensive meta-analysis on the effects of CA on cereal yield, yield stability, and N2O emissions compared with conventional agriculture (CONV). Further, we performed a spatial-explicit analysis across different pedoclimatic conditions in Europe to identify regions more susceptible to negative impacts. Methods: We compiled a dataset of 58 field experiments (a median duration of 7 years) examining the effect of CA on cereal yields (i.e., winter and spring wheat, barley, oats and maize). Additionally, a separate dataset of 11 field experiments (a median duration of 10 years) was assembled to evaluate CA effects on N2O emissions. A weighted meta-analysis was conducted, and Cochran`s Q test was applied to evaluate heterogeneity in effect sizes associated with pedoclimatic conditions and agronomic management practices. Maps for Europe were created to evaluate the spatial patterns of yield changes under two tillage scenarios - minimum tillage (MT) and no tillage (NT) - both adhering to the core principles of CA. Results Overall, CA led to a statistically significant reduction in cereal yields by 3 % (95 % Confidence Interval (CI): 0.2 %–5 %, n = 58) and a decrease in yield stability by 9 % (95 % CI: 3 %–15 %, n = 50) when compared to CONV. A larger yield gap was linked to a higher topsoil clay content and a decreased tillage depth (p < 0.001). For soils with 30 % clay content, the estimated yield gap was 1 % under MT (15 cm depth) and 4.4 % under NT. N2O emissions under CA did not differ from CONV overall (0 %, 95 % CI: –37 % to +67 %, n = 11), but increased significantly when clay content exceeded 30 % (p < 0.0001), though this result relies on the small dataset available. Conclusions Overall, this meta-analysis demonstrated a slight reduction in cereal yields under CA across Europe compared to CONV, coupled with a more pronounced decrease in yield stability, but no impact on N2O emissions. Top soil clay content was a key moderator that amplified both the yield gap and N2O emissions under CA. Consequently, cereal yields in Central and Southern Europe, where the soil clay content is generally higher, are more susceptible to tillage intensity. Thus, MT may offer greater benefits than NT in these regions, provided that the other principles of CA are met. Implications: These findings demonstrate that a one-size-fits-all approach to CA is ineffective and highlights the importance of developing region-specific guidelines. This is particularly important regarding the tillage intensity in clay-rich soils. Recognizing the trade-offs associated with CA practices is critical for their effective and widespread adoption across varying pedoclimatic conditions in Europe.

Synteesiraportti: Entä jos luomua olisi 25 % Suomen ruoantuotannosta? Vaikutusarvioita omavaraisuuteen ja tuotannon kestävyyteen

Koppelmäki, Kari; Hokka, Marjo; Högel, Heidi; Iivonen, Sari; Karhapää, Maija; Keto, Liisa; Kuoppala, Kaisa; Valtiala, Juho
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 5/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)

Euroopan komissio on asettanut tavoitteeksi, että 25 % EU-maiden peltoalasta olisi luomuviljelyssä vuoteen 2030 mennessä. Suomessa tätä tavoitetta tukee kansallinen luomuohjelma, joka pyrkii kasvattamaan luomun osuutta sekä tuotannossa että kulutuksessa. Luomutuotanto nähdään yhä tärkeämpänä osana kestävää ruoantuotantoa, mutta sen rooli ruokajärjestelmien kestävyysmurrokseen liittyvässä julkisessa keskustelussa on ollut vähäinen. Suomessa tarvitaan laajempaa analyysiä luomun merkityksestä ruokajärjestelmän kestävyyteen, omavaraisuuteen ja eläinten hyvinvointiin. Julkaisussa tarkastellaan kasvintuotannon, märehtijätuotannon, sianlihantuotannon ja siipikarjantuotannon eroja tavanomaiseen tuotantoon ruoantuotannon, omavaraisuuden ja ympäristövaikutusten näkökulmista. Lisäksi raportissa pohditaan, miten luomutuotannon lisääntyminen kohti 25 %:n tavoitetta vaikuttaa näihin seikkoihin tuotantosuunnittain. Luomutuotannon kasvun vaikutusten arviointi on haastavaa puutteellisten tilastojen ja vähäisen suomalaisia luomuviljelyjärjestelmiä koskevan tutkimuksen takia. Märehtijätuotanto sopii hyvin luomuun ja sen lisääntymisellä olisi pienimmät vaikutukset nykyiseen ruoantuotannon määrään. Maidontuotannon lisääntymisellä olisi emolehmätuotantoa suuremmat vaikutukset ympäristöön, koska luomuemolehmätuotanto eroaa tavanomaisesta tuotannosta vähemmän kuin muut luomutuotantosuunnat. Ympäristöhyödyt olisivat suurimmat erityisesti siipikarjan- ja sianlihantuotannossa, jossa luomurehuntuotannon lisääntyminen lisäisi monimuotoisuutta ja vähentäisi kemikaalikuormitusta. Taloudellisesti luomun kasvu voi heikentää tilojen kannattavuutta, ellei tuottavuutta ja kysyntää saada kasvatettua. Kestävä kasvu edellyttää alueellista yhteistyötä kasvi- ja kotieläintuotannon välillä, ravinteiden kierron tehostamista sekä kulutuskysynnän vahvistamista. Luomun vaikutukset riippuvat siitä, millaista tuotantoa tulevaisuudessa kehitetään ja mihin tuotantoon kasvu kohdistuu. Keskustelu luomun suunnasta on ollut vähäistä, vaikka luomua ja muuta ruoantuotantoa tuetaan merkittävästi. Tukien ja politiikan avulla voidaan ohjata kasvua tukemaan kestävyyttä. Raportti nostaa esiin kolme teemaa, joista luomun kehittämisen yhteydessä tulisi käydä enemmän keskustelua; luomun kasvulle tarvitaan tarkempi tavoite, kotimaan markkinoiden roolia tulisi vahvistaa, ja luomun potentiaalia agroekologisen ruokajärjestelmän edistäjänä tulisi hyödyntää nykyistä laajemmin.