Jukuri

Tervetuloa käyttämään Jukuria, Luonnonvarakeskuksen (Luke) avointa julkaisuarkistoa. Jukurissa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. Osa julkaisuista on vapaasti ladattavissa. Luken muodostaneiden tutkimuslaitosten aikaisemmasta julkaisutuotannosta osan tiedot ovat järjestelmässä jo nyt ja kattavuus paranee jatkuvasti.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 2 / 2

Viimeksi tallennetut

Monimuotoisten viljojen lisäysviljelyopas : Ohje luonnonmukaisessa tuotannossa hyväksyttyjen monimuotoaineistojen siemenlisäykseen ja ylläpitoon
Michelson, Annika; Hautsalo, Juho; Selenius, Magnus; Raiskio, Sakari; Högnäsbacka, Merja; Jalli, Marja; Heinonen, Sampsa
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 44/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)
Viljalajikkeiden paikallinen sopeutuminen (VILJASOPPA)-hankkeessa tutkittiin ja sovellettiin viljojen kykyä sopeutua viljely-ympäristöönsä vuosina 2022–2024. Hankkeen keskeisessä roolissa oli EU:n hyväksymien monimuotoaineistojen siemenviljelyn käynnistäminen Suomessa. Nyby gårdin kehittämät monimuotoviljat jaettiin tiloille siemenlisäykseen ja lisäksi koottiin tietoa näiden siemenseosten viljelyn erityispiirteistä ja asiaan liittyvästä termistöstä. Tämä lisäysviljelyopas valottaa pienen lisäysaineiston viljelyä ja siemenlisäystä sekä antaa eväitä monimuotoisten viljojen käytön kasvattamiseen tulevaisuudessa. Onnistunut siemenlisäys edellyttää tarkkaavaisuutta läpi koko prosessin kylvöstä varastointiin. Siemenlisäyksen onnistumiseksi on tärkeää kylvää viljan lisäysviljelmä lohkolle, missä edellisenä vuonna ei ole ollut viljaa tai jotain muuta vaikeasti sadosta pois lajiteltavaa siementä, kuten tattaria. Puidessa on syytä pitää suuria turvaetäisyyksiä esimerkiksi päisteissä, ja puimurilla tulisi puida ennen lisäyksen korjuuta jotain muuta kuin viljaa. Sekoittunut siemenerä on sitä helpompi lajitella mitä vähemmän siementä on ehditty lisätä. Siemen tulee myös kuivata riittävän kuivaksi, jotta se säilyy, ja pakata ilmatiiviisti viileässä varastossa. Monimuotoaineistojen rekisteröinnin kannalta kasvustoja on syytä havainnoida siemenlisäyksen aikana. Geneettisesti monimuotoisten viljojen ympärille tarvitaan yhteistyötä ja tuotekehitystä, mitä tukevat useat pohjoismaiset on toimintamallit. Julkaisu on laadittu osana VILJASOPPA- ja MURU-hankkeita.
Climate impacts of sourcing CO₂ from biogas plant for breweries: A comparative life cycle assessment
Abrari, Ladan; Basnet, Mukesh; Tynkkynen, Milla; Savijärvi, Riikka; Leppäkoski, Lauri
LUT Scientific and Expertise Publications : 151 (Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2026)
Elintarvikejäte ravitsemispalveluissa : Ruokahävikin vähentämisen malli pääkaupunkiseudulle. Food Waste Ecosystem -hankkeen loppuraportti
Lampi, Vesa; Lehtonen, Eeva; Liu, Xing
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 48/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)
Elintarvikejätteen vähentäminen on keskeinen keino parantaa ruokajärjestelmän kestävyyttä, resurssitehokkuutta ja taloudellista kannattavuutta. Ravitsemispalveluissa syntyy merkittäviä määriä elintarvikejätettä ja ruokahävikkiä, joka voitaisiin välttää tai uudelleenjakaa, ja seurantakäytännöt vaihtelevat. Tavoitteenamme hankkeessa oli tuottaa tilannekuva elintarvikejätteen ja ruokahävikin määrästä ja syntytavoista ravitsemispalveluissa pääkaupunkiseudulla. Sen perusteella tavoitteenamme oli kehittää käytännönläheinen ja eri palvelumuotoihin sovellettava toimintamalli hävikin seurantaan ja vähentämiseen. Malliin tarvittavia taustatietoja keräsimme työpajoista ja avainhenkilöiden haastatteluista. Testasimme mallin soveltamista pääkaupunkiseudulla mittaamalla jätteen syntyä yli 30 ravintolan buffet-lounailla sekä 10 ravintolan erimuotoisissa annostarjoiluissa. Tilastodata, rekisteritiedot ja yritysten julkaisut tukivat mallin kehittämistä. Tulosten perusteella ravitsemispalveluiden ruokahävikki painottuu tarjoiluvaiheeseen. Keittiöhävikin osuus on pieni, mikä viittaa siihen, että ammattikeittiöiden tuotantoprosessit ovat pääosin tehokkaita. Hävikin määrä, koostumus ja kustannusvaikutukset vaihtelevat kuitenkin ravintolatyypin ja toimintaympäristön mukaan, joten tehokkaaseen hävikinhallintaan tarvitaan keskimääräisiä lukuja kattavampia tietoja. Uudelleenjakelu hävikin vähentämiskeinona on toistaiseksi vähäistä, vaikka syömäkelpoista linjastohävikkiä syntyy paljon. Kehitimme hankkeessa systemaattisen elintarvikejätteen seurantamallin, jota voi soveltaa eri ravitsemispalvelumuodoille eri alueilla sekä laajentaa tutkimuskäyttöön. Mallin ja standardoidun mittaamisen avulla ravintolatoimijat voivat tunnistaa toiminnastaan merkittävimmät elintarvikejätteen vähentämiskohteet. Koostimme seurantamallin olennaiset kohdat matriisimuotoon, minkä avuksi tuotimme visuaalisen työohjeen ja hävikkijakeiden kirjausohjeen. Mittaustuloksista – valmistetun ruoan ja elintarvikejätteen määristä ja laadusta – voidaan johtaa kustannussäästöpotentiaalia, ympäristövaikutuksia, sekä tulkita hankalammin mitattavia, esim. henkisiä työhyvinvoinnin vaikutuksia. Tulokset palvelevat myös ruoka-aputoimintaa, kun tiedetään tarkemmin, miten, mistä ja koska ruokaa jää tarjoilusta yli. Olemme tukeneet ja motivoineet hankkeeseen osallistuneita yrityksiä ja työntekijöitä mallin käyttöön ottamisessa, sekä auttaneet osallistujia hahmottamaan hävikin vaikutuksia ravintoloiden toimintaan. Jatkamme tutkimusta mallin tarkentamiseksi eri alueille ja alatoimialoille. Tiedonkeruun yhtenäistäminen, uudelleenjakelun käytännön ratkaisut sekä eri ravitsemispalvelutyyppien vertailtavuus kaipaavat vielä jatkotutkimusta.
Early 14C increase in high-latitude trees at 665-664 BC
Park, Junghun; Uusitalo, Joonas; Hong, Wan; Park, Gyujun; Sung, Kilho; Hackman, Thomas; Helama, Samuli; Mäkinen, Harri; Nöjd, Pekka; Oinonen, Markku
Radiocarbon : 2 (Cambridge University Press, 2026)
The discovery of radiocarbon (14C) peaks in AD 774–775 and AD 993–994 sparked the search for other anomalous events, leading to the identification of one around 660 BC. However, the ∼660 BC event appears to show a more prolonged increase, raising the question whether the event is qualitatively different. To investigate this, we measured high-latitude tree rings from Finnish Lapland, expected to be highly sensitive to energetic particle events. We measured the 14C content of full rings, as well as their separated earlywood and latewood components. We found that the 14C concentrations start rising already in the latewood of 665 BC and reach almost its full intensity by 664 BC. This rapid increase is similar to that at another high-latitude site (Yamal, Russia) but contrasts with that of low-latitude sites, which show a later peak. The earlier increase of the 14C at high-latitude tree rings compared to lower latitudes is consistent with similar observations for the AD 774 and AD 993 Miyake events. Based on carbon-cycle box modeling, the structure of the subsequent amplitude increase can be explained by either single or double initial 14C pulses. The fast increase coupled with a slower subsequent peak structure suggests similar mechanisms behind the high-latitude observations, i.e., tropospheric 14C production and/or a fast component of polar air flow across the tropopause combined with the full stratospheric-tropospheric CO2 exchange. Our results strongly emphasize the need for dynamic carbon cycle models to understand the observed differences between high- and lower-latitude data.
National vulnerability models for wind and snow damage based on airborne laser scanning and National Forest Inventory data
Bohlin, Inka; Papucci, Emanuele; Manabe, Victor; Adler, Sven; Fors, Olivia; Westerlund, Bertil; Suvanto, Susanne
Forest ecology and management (Elsevier, 2026)
In this study we created national vulnerability models for wind and snow damage based on a combination of remote sensing and Swedish National Forest Inventory (NFI) data and compared the performance of airborne laser scanning (ALS) driven versus field-measured information in the modeling of damage vulnerability. The empirical training data consisted of circa 42,000 field plots, containing information about recent wind and snow damage, monitored between 2010 and 2022 in the Swedish NFI. Occurrence of damage was predicted using variables calculated from national ALS data (2009–2023), other mapped products including forest attributes, soil and terrain related data and spatial variables on stand neighborhood, and weather data. In contrast to earlier large-scale damage models, we used direct ALS metrics to fully exploit ALS-derived forest structural information. Logistic regression was used for modeling, and separate models were created for southern and northern Sweden to consider the geographical differences in forest structure and climate conditions. Field data-based models performed slightly better than remote sensing (RS) -based models, resulting in an AUC of 0.8 for northern and 0.73 for southern Sweden. Corresponding results for RS-based models were 0.77 and 0.69. Best models included both forest structural variables (ALS or field-based), tree species, terrain, and weather information. We successfully demonstrated the combination of ALS and NFI data to map forest vulnerability to wind and snow damage, enabling evaluation of damage vulnerability from stand to national level. By locating areas with high damage vulnerability, forest owners can more easily adapt forest management to increasing climate impacts.