Luke
Silmäile
Hakuohjeet

Jukuri

Tervetuloa käyttämään Jukuria, Luonnonvarakeskuksen (Luke) avointa julkaisuarkistoa. Jukurissa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. Osa julkaisuista on vapaasti ladattavissa. Luken muodostaneiden tutkimuslaitosten aikaisemmasta julkaisutuotannosta osan tiedot ovat järjestelmässä jo nyt ja kattavuus paranee jatkuvasti.

Kokoelmat

Viimeksi tallennetut

  • Assessing Nature-Based Interventions in Social Work with Migrants: Methodological Challenges in Temporal Impact Evaluation
    Rai, Shailendra; Honkasalo, Marja; Turtiainen, Kati; Tolvanen, Anne
    Social sciences : 10 (MDPI, 2026)
    This study examines the practical and methodological strengths and limitations of evaluating nature-based interventions (NBIs) with migrant participants when evaluation is integrated into routine social work and service processes. Three short-term intervention cases in Finland, involving therapeutic gardening and a guided nature walk, included 38 participants and provided real-world contexts for examining pre–post and post-only evaluation approaches. Standardized psychosocial measures were used to assess emotional wellbeing, psychological restoration, nature relatedness, and social inclusion, while four post-intervention interviews complemented the quantitative assessments. Descriptive findings showed varying patterns across measures and highlighted methodological challenges related to small and heterogeneous groups, difficulties matching some pre- and post-intervention responses, linguistic and culturally challenging item wording, and participant burden. These factors limited the assessment of temporal change and comparison across evaluation approaches. The interviews provided contextual information that supported interpretation of the quantitative findings, although their limited number precluded conclusions about sustained or intervention-attributable change. The findings highlight the importance of matching evaluation measures and their timing to the construct being assessed, intervention duration, participant characteristics, and implementation context. Concise, context-sensitive measures complemented by brief qualitative approaches may provide a feasible strategy for evaluating short-term NBIs with migrant groups. Further research with larger samples, repeated interventions, longer follow-up periods, and culturally adapted multilingual measures is needed before conclusions can be drawn about the comparative suitability of individual measures or the effectiveness of particular interventions.
  • Stand characteristic models for genetically improved and unimproved silver birch plantations in southern and central Finland
    Lee, Daesung; Miina, Jari; Bianchi, Simone; Siipilehto, Jouni; Haapanen, Matti; Männistö, Lauri; Niemistö, Pentti; Huuskonen, Saija; Mäkinen, Harri
    Scandinavian journal of forest research (Taylor & Francis, 2026)
    The genetic gain from improved seedlings in silver birch (Betula pendula) plantations in Finland is receiving increasing attention, yet quantitative knowledge of their growth characteristics remains limited. This study developed stand characteristic models for silver birch plantations to predict growth differences between genetically improved and unimproved stands. Response variables were basal area–weighted mean height (HW, m), mean diameter (DW, cm), and stand basal area (G, m² ha−¹). Data comprised 2,183 plot observations from thinning, spacing, and breeding trials, and commercial forests across Finland (1,954 unimproved, 229 improved). Modelling employed a multivariate mixed-effects approach using seemingly unrelated regression with a random site intercept. Predictor variables included site index, stand age, number of trees, a dummy for former agricultural land, and thinning-related variables. The genetic improvement dummy variable was statistically significant in the DW and G models (p < 0.0001), reflecting superior stand yield. HW values in improved stands were higher than in unimproved stands, based on greater dominant height and site index for the improved stands as indicated by simulation results. Model fit statistics and simulations demonstrated logical predictive behaviour and reliability. The models can be used in forest decision-support systems for managing silver birch plantations, particularly those established with genetically improved material.
  • Extreme events and the spread of Uralic languages
    Holopainen, Sampsa; Honkola, Terhi; Helama, Samuli
    Quaternary environments and humans : 4 (Elsevier, 2026)
    In this paper we present novel aspects concerning the possible connection between the 4.2 ka climatic event and the early spread of Uralic languages from western Siberia to North-East Europe. We discuss different reasons for the divergence of Proto-Uralic and the spread of the Uralic languages, and propose a scenario where the 4.2 ka climatic event and the early spread of Uralic languages is connected via three themes: 1) habitat changes, 2) animal husbandry and 3) trade. Our arguments are based on analysis of linguistic evidence of Proto-Uralic cultural vocabulary, early contacts with Indo-Iranian, as well as loanwords from unknown sources that might be connected to animal husbandry and trade of metals in the Seima-Turbino network.
  • Growth and sporulation differences of genetically distinct Saprolegnia parasitica strains in vitro
    Laurikainen, Ossi; Haverinen, Jaakko; Korkea-aho, Tiina; Janhunen, Matti; Vainikka, Anssi
    Diseases of aquatic organisms (2026)
    Saprolegnia species are major oomycete pathogens of freshwater fishes, causing significant economic and ecological losses in aquaculture and wild populations. Most saprolegniosis disease outbreaks have been attributed to single or very few genetic clones, but potential differences among strains and the covariation of their virulence and transmission traits have remained largely unresolved. In this study, we investigated differences in laboratory growth and sporulation among 9 pathogenic S. parasitica isolates originating from infected salmonids from 6 aquaculture facilities and 1 wild waterbody across Finland. All isolates were assigned to distinct strains using either specific qPCR or by sequencing the internal transcribed spacer, species identification was confirmed and unified by genome reassembly, and phylogenetic analysis was performed to characterise genetic relationships among the strains. Hyphal growth, time to initiate spore production, spore numbers, and count of repeated zoospore emergence cycles were measured, and potential phenotypic associations among these functional measures were assessed. The strains formed 3 distinct clades with 7 out of the 9 strains clustering into clade I, whereas clades II and III were singletons. Phylogenetic clade, timepoint, and their interaction all significantly affected hyphal growth, indicating timepoint-dependent clade differences. Strains within clade I were faster to initiate sporulation and produced more spores than the singleton clades II and III. Associations between hyphal growth and sporulation metrics did not support trade-offs between transmission- and virulence-related traits; strains with fastest growth and sporulation produced the most spores.
  • Suomenlahden siikasaaliiden alkuperä
    Lappalainen, Antti; Kuningas, Sanna; Westerbom, Mats; Päivärinta, Petri
    Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 56/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)
    Suomen rannikolta pyydetty siikasaalis on viimeisen vuosikymmenen (2016–2025) aikana ollut Suomenlahdella yleensä noin 90–100 tonnia vuodessa. Vaellussiian poikasten vähäisen luonnontuotannon lisäksi vaellussiikaa istutetaan Suomenlahteen vastakuoriutuneina sekä yksikesäisinä luonnonravintolammikoissa kasvatettuina poikasina. Itäisellä Suomenlahdella esiintyy myös merikutuista siikaa. Työn ensisijaisena tavoitteena oli selvittää Suomenlahden siikasaaliiden alkuperää ja erityisesti yksikesäisinä istutettujen poikasten merkitystä siikasaaliille. Saaliskalojen alkuperää selvitettiin otoliittien alkuainekoostumuksen perusteella. Menetelmällä on mahdollista saada tietoa kalojen ensimmäisen kesän olosuhteista. Lisäksi selvitettiin Kymijoen Langinkoskenhaaran luonnonpoikastuotantoa alitsariinivärjäykseen perustuvalla merkintä-takaisinpyyntimenetelmällä. Saalisnäytteistä (248 siikaa) tehtyjen otoliittianalyysien tulosten perusteella Suomenlahden vaellussikaasaaliit perustuvat lähes kokonaan yksikesäisten luonnonravintolammikoissa kasvatettujen poikasten istutuksiin. Kymijoen edustalta pyydetyssä saalisnäytteessä yksikesäisinä istutettujen osuus oli 92 %. Läntiseltä Suomenlahdelta saadussa pienemmässä saalisnäytteessä kaikki kalat olivat yksikesäisinä mereen istutettuja. Vaellussiian lisäksi itäisellä Suomenlahdella siikasaaliissa on myös merikutuista siikaa, jolla on paikallista merkitystä kalastukselle. Pyhtään ulkosaaristosta saadussa saalisnäytteessä yli neljäsosa kaloista oli merikutuista siikaa. Koko Suomenlahden siikasaaliista noin 90 % perustuu yksikesäisiin istukkaisiin. Vaellussiikaistutusten tuotto on tulosten perusteella ollut 2020-luvun alkupuolella suunnilleen samalla tasolla, noin 136 kg/1 000 yksikesäistä istukasta, kuin vuosikymmeniä aikaisemmin. Arvioihin liittyy epävarmuutta. Istutusten tuotossa ei siis näy samanlaista notkahdusta kuin on havaittu lohella ja meritaimenella. Edellytys nykyisen kaltaisen siiankalastuksen jatkumiselle on se, että yksikesäisten poikasten laajamittaista istutustoimintaa jatketaan tulevaisuudessakin. Tarvittavien yksikesäisten istukkaiden tuottaminen voi lähivuosina vaikeutua tuntuvasti. Yksikesäisten Kymijoen kantaa olevien istukkaiden tuotanto on ollut viime vuosina yhden pohjoisessa sijaitsevan kalanviljelylaitoksen emokalaparven tuottamien poikasten varassa. Istukkaiden tuotannon turvaamiseksi tulisi pikaisesti tehdä pysyväluotoinen ratkaisu, jonka osana olisi karanteenihautomotoiminnan käynnistäminen uudestaan itäisellä Suomenlahdella. Kymijoen Langinkoskenhaarassa on edelleen merkittävää vaellussiian luonnonpoikastuotantoa, vaikka vuonna 2024 saatu tulos, noin 1,5 miljoonaa kuoriutunutta poikasta, on vain kolmasosa edellisen, vuonna 1994 tehdyn arvion tuloksesta. Todennäköisesti nykyinen luonnonpoikastuotantokin on paljolti yksikesäisinä istutettujen emokalojen varassa. Itäisellä Suomenlahdella on mereen ja jokisuihin istutettu 2020-luvun alkupuolella vuosittain noin 3–6 miljoonaa vastakuoriutunutta vaellussiianpoikasta. Tämän työn tulosten perusteella vastakuoriutuneiden poikasten istutusten tulokset ovat olleet melko vaatimattomia. Vastakuoriutuneiden poikasten istutusten tuloksellisuutta ja istutusmenetelmiä tulisi kehittää, jolloin menetelmästä olisi pitkällä tähtäimellä mahdollista saada luonnonmukaisempi ja riskittömämpi menetelmä yksikesäisten poikasten istutustoiminnan rinnalle.