Jukuri

Tervetuloa käyttämään Jukuria, Luonnonvarakeskuksen (Luke) avointa julkaisuarkistoa. Jukurissa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. Osa julkaisuista on vapaasti ladattavissa. Luken muodostaneiden tutkimuslaitosten aikaisemmasta julkaisutuotannosta osan tiedot ovat järjestelmässä jo nyt ja kattavuus paranee jatkuvasti.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 2 / 2

Viimeksi tallennetut

Näkökulmia uusiin genomitekniikoihin : Kansalaisten ja kasvintuottajien Viestit geeniEditoinnin Tulevaisuudesta -hankkeen loppuraportti
Artell, Janne; Heinola, Katriina; Huttunen, Katriina; Pouta, Eija; Schulman, Alan; Tienhaara, Annika; Vainio, Annukka; Viitala, Sirja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 47/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)
Euroopan Unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat hyväksyneet uusia genomitekniikoita, kuten geenieditointia, koskevan asetusehdotuksen muuntogeenisiä organismeja koskevaan lainsäädäntöön. Muutoksella tavoitellaan Euroopan Unionin maatalouden parempaa kykyä vastata maatalouden tulevaisuuden haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Uusilla genomitekniikoilla voidaan kehittää yhdessä muiden kasvinjalostuksen työkalujen kanssa kasvilajikkeita aiempaa tarkemmin, nopeammin ja halvemmin, ja tuottaa kasvilajikkeita, joita voisivat syntyä myös luonnossa tai tavanomaisilla jalostustekniikoilla. Aiempi lainsäädäntö oli luotu aikana, jolloin uudet menetelmät eivät vielä olleet käytössä. Euroopassa ja erityisesti Suomessa on vain vähän tietoa siitä, miten kuluttajakansalaiset ja viljelijät suhtautuisivat uusilla genomitekniikoilla tuotettuihin kasvilajikkeisiin ja niistä tehtyihin tuotteisiin. Kansalaisten ja kasvintuottajien Viestit geeniEditoinnin Tulevaisuudesta -hanke (KaVEdiT) selvitti maa- ja metsätalousministeriön Maatilatalouden kehittämisrahaston Makeran rahoituksen tuella vuosina 2023–2026 suomalaisten näkemyksiä, asenteita, tietämystä ja käyttöhalukkuutta uusien genomitekniikoiden avulla jalostettuihin kasvilajikkeisiin. Tutkimuksen tulosten mukaan valtaosa suomalaisista suhtautuu myönteisesti tai varovaisen myönteisesti uusiin genomitekniikoihin, mutta selkeä vähemmistöön jäävä kielteinen ryhmä on olemassa. Asenteet eivät jakaudu kahtia vaan muodostavat kolme ryhmää niin kuluttajakansalaisten kuin viljelijöiden osalta. Luomutuottajien osalta näkemykset hajautuvat kolmen asenneryhmän kesken. Hyväksyttävyys on moniulotteinen kokonaisuus, joka koostuu erityisesti kuluttajakansalaisilla luonnollisuuden käsitteestä, ja viljelijöillä käytännön reunaehdoista. Uusien genomitekniikoiden käyttötarkoituksista kasvinsuojeluaineiden vähentäminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen koettiin tärkeimmiksi kautta linjan. Luottamus instituutioihin ja tietoon on myös keskeinen tekijä hyväksyttävyyden kannalta. Hankkeen suosituksina on lisätä ymmärrystä kasvinjalostuksesta ja uusista genomitekniikoista avoimesti ja läpinäkyvästi luotettavien tietolähteiden kautta. Viestinnän tavoitteena on oltava mahdollisuus kehittää informoitu mielipide, ei niinkään ”hyväksynnän” lisääminen, sekä mahdollistaa avoin keskustelu ja kokemuksellinen oppiminen. Viestinnässä on tuotava esiin myös uusien genomitekniikoiden käyttötarkoitukset ja niihin liittyviin huolenaiheisiin on vastattava avoimesti tutkitun tiedon avulla. Luomualan näkemysten kehittymistä on myös seurattava osana asenneilmapiirin kehittymisen seurantaa.
Digitalisaatio agroekologian edistäjänä : Kansallinen tiekartta Suomessa
Pesonen, Liisa; Helin, Janne; Huitu, Hanna; Sillasto, Eero
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 42/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)
Tiekarttatyön visiona on kestävä ja joustava eurooppalainen maatalousjärjestelmä, jossa digitaaliset järjestelmät ja työkalut tukevat maatalouden toiminnoilta toivottua agroekologisuutta. Tiekartta on syntynyt EU:n Horisontti-tutkimusohjelmasta rahoitetun D4AgEcol-pro-jektikonsortion (https://d4agecol.eu/) asiantuntemuksen ja kansallisen, sidosryhmiä osallistavan työpajatyöskentelyn sekä palautekierrosten tuloksena. Työskentelyn tuloksena tunnistettiin aihealueita, joihin panostamalla tutkimus ja yhteiskunnan toimintaan osallistuvat sidosryhmät voivat edistää maatalouden kehittämistä kohti agro-ekologisempia käytäntöjä digitaalisten teknologioiden avulla: 1) Puretaan agroekologiaa ja digitalisaatiota koskevan tietämyksen siiloutumista ja luodaan korkeatasoista tietämystä näiden yhteydestä koko ruokajärjestelmässä, 2) Tuetaan tuotanto- ja ympäristödatan hallinnan parempaa jäsentymistä, 3) Otetaan käyttöön datayhteistyötä helpottavia uusia toimintamalleja, esimerkiksi tuotannon läpinäkyvyyden järjestäminen yritysyksityisyyttä kunnioittaen, 4) Pyritään oikeudenmukaiseen tulonjakoon ruokajärjestelmässä, 5) Huolehditaan kriisinhallintakyvystä (resilienssi), mukaan lukien omavaraiset digipalvelut, 6) Varmistetaan siirtymän johtaminen, julkisen sektorin rooli veturina. Maatalouden seurantaan ja arviointiin on sisällytettävä agroekologisuutta kuvaavia indikaattoreita sekä digitalisaation hyödyntämistä koskevaa tiedonkeruuta. Talousindikaattorien lisäksi indikaattorien olisi hyvä kuvata tehokkuutta, ympäristön terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Indikaattorien painoarvoja voidaan selkiyttää ja mahdollisesti jopa yhdistää useita indikaattoreita yhdeksi toimintaa kuvaavaksi indikaattoriksi. Seurantatoimilla ei tule lisätä maatilojen hallinnollista kuormaa, ja monitoroinnin tukena tulisikin hyödyntää digitaalisia järjestelmiä ja niiden avulla kerättyä ja analysoitua dataa. Tiekartan suositukset ottavat huomioon maatalouden, kulttuurin ja perinteiden kansalliset ominaispiirteet, ja kansallinen tiekartta onkin tärkeä kontribuutio yhteisen eurooppalaisen tiekartan laadintaan.
Merikutuinen siika Suomenlahdella
Lappalainen, Antti; Leinonen, Tuomas; Westerbom, Mats; Kuningas, Sanna
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 45/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)
Tässä työssä selvitettiin Suomenlahden merikutuisen siian nykyistä esiintymistä ja tilannetta Suomen rannikolla poikaspyyntien, saalisnäytteiden sekä nykyaikaisten geneettisten menetelmien avulla. Itäisellä Suomenlahdella esiintyy edelleen merikutuista siikaa ja saaristosta jokisuualueiden ulkopuolelta löytyy keväisin vastakuoriutuneita siianpoikasia. Vertailu vanhempiin havaintoihin poikasten esiintymisestä antaa viitteitä siitä, että poikasten esiintymisalue itäisellä Suomenlahdella olisi supistunut. Poikasina merestä pyydetyt merikutuiset siiat poikkeavat geneettisesti Kymijoen vaellussiiasta. Erot ovat kuitenkin pieniä ja myös kantojen sekoittumista on luultavasti tapahtunut, erityisesti idässä Virolahden alueella, missä osa geneettisesti merikutuisiksi siioiksi luokitelluista yksilöistä oli nopeakasvuisia. Merikutuisten siikakantojen geneettisessä rakenteessa havaittiin myös paikallisia eroja Virolahden ja Pyhtään välillä. Toisaalta poikasnäytteiden yhteydessä on todennäköistä, että näyte-erään voi joutua lähisukulaisia. Tämä voi vääristää tuloksia siten, että ryhmien väliset geneettiset erot korostuvat. Pyhtäältä pyydettyjen merikutuisiksi siioiksi luokiteltujen yksilöiden kasvu oli hidasta ja vastasi vanhoja tietoja merikutuisen siian kasvunopeudesta, toisin kuin Virolahdella. Paikalliset erot voivat olla merkittäviä ja pääosin vain kahdelta alueelta kerätyt aineistot eivät anna kattavaa kuvaa koko itäisen Suomenlahden merikutuisesta siiasta. Tarkempien tietojen saaminen edellyttäisi laajamittaista ja alueellisesti kattavaa näytteiden keruuta. Hangon Bengtsårin alueella edelleen esiintyvä merikutuinen siika on säilynyt geneettisesti eriytyneenä omana kantanaan. Tämä alueen alkuperäinen siikakanta olisi edelleen sopiva istutuskanta ainakin Hangon ja Raaseporin merialueelle. Itäisen Suomenlahden merikutuisen siian soveltuvuus istutuksiin on heikko, sillä useat yksilöt ovat hidaskasvuisia. Lisäksi sopivien emokalojen tunnistaminen ja valinta pelkästään ulkoisten ominaisuuksien perusteella on vaikeaa ja siksi toiminta voisi pahimmillaan edesauttaa siikamuotojen sekoittumista. Itäisellä Suomenlahdella osa merikutuisista siioista ainakin Pyhtään alueella kasvaa hitaasti ja jää niin pieneksi, että ne eivät tehokkaasti jää nykyisen säätelyn sallimiin solmuväliltään 45 mm:n verkkoihin. Selkeitä perusteita merikutuisen siian pyynnin sallimiseksi tätä pienemmillä solmuväleillä ei kuitenkaan löydetty. Merikutuiseen siikaan kohdennetussa pyynnissä Virolahdella tuli sivusaaliiksi runsaasti vaellussiikaa. Lisäksi paikalliset erot kasvunopeuksissa voivat olla merkittäviä. Yksi edellytys pienemmällä solmuvälillä tapahtuvalle pyynnille olisi se, että pyynti saataisiin kohdistettua lähes pelkästään merikutuiseen siikaan. Tämä edellyttäisi lisäselvityksiä. Toisaalta on riski, että myös pienempiin yksilöihin kohdistuvalla pyynnillä vaarannettaisiin alueella esiintyvän merikutuisen siian olemassaolo tilanteessa, jossa tämän siikamuodon esiintymisalue on mahdollisesti muutenkin supistumassa.
Comparing the characteristics, removals and incomes of zone- and low-thinned stands of Norway spruce
Nuutinen, Yrjö; Miina, Jari; Muhonen, Timo; Uuttera, Janne; Ovaskainen, Heikki
Silva fennica : 2 (Suomen metsätieteellinen seura, 2026)
Zone thinning is designed to improve harvesting productivity in the first commercial thinning and facilitate the transition to continuous cover forestry by encouraging natural regeneration. In zone thinning, the density of the remaining stand varies between strip roads 30 m apart, from heavily thinned roadside zones to untreated zones >10 m from the road. In the subsequent thinning, strip roads are opened in the untreated zones. This study first compared the characteristics and removals of Norway spruce (Picea abies (L.) H. Karst.) dominated stands after zone and low thinning. Thinning treatments were applied in two planted stands on mineral soil at the first commercial thinning stage, and in two advanced thinning stands on drained peatlands. The harvested removals were obtained from the harvester records. Secondly, the post-treatment development and removal of the experimental plots were predicted using a distance-dependent, individual-tree simulator that had been developed for spruce-pine (Pinus sylvestris L.) mixtures. On zone-thinned plots of young thinning stands, the number of stems per ha was significantly higher, and the amount harvested was significantly lower, compared to low-thinned plots. In advanced thinning stands, the stand basal area and volume were higher on zone-thinned plots than on low-thinned plots. Total removals (harvested and simulated) and cutting incomes during the rotation period did not differ between zone and low thinning treatments. This suggests that zone thinning could be used for the first thinning without reducing timber production or revenues.
How May the Increase in Pink Salmon (Oncorhynchus gorbucsha) Cause the Populations of the Atlantic Salmon (Salmo salar) to Decline?
Keinänen, Marja; Vuorinen, Pekka Juhani
Fishes : 1 (MDPI, 2025)
Atlantic salmon (Salmo salar) populations in the Arctic River Teno (Tana) and other North Atlantic rivers have declined at the same time as pink salmon (Oncorhynchus gorbuscha) have begun to spawn extensively in these rivers in odd-numbered years. In the River Teno, especially, the number of one-sea-year Atlantic salmon ascendants has decreased. In this short review, we assess, based on current information, how the abundance of pink salmon may weaken the survival of Atlantic salmon. Our hypothesis is based on recent evidence from Atlantic salmon in the Baltic Sea showing that the high marine lipid content in the diet of Atlantic salmon post-smolts impairs their growth and survival and is manifested in low numbers of ascendants and in poor thiamine (vitamin B1) status in both juvenile and spawning Baltic salmon. The high energy density of lipids increases the need for thiamine in the metabolism, and the high content of highly unsaturated fatty acids (n–3 HUFAs), like docosahexaenoic acid (DHA, 22:6n–3), in marine fish lipids increases the rate of lipid peroxidation, which consumes thiamine as it acts as an antioxidant against lipid peroxidation. The review presents information that could be used in planning possible future research on the topic.