Jukuri

Tervetuloa käyttämään Jukuria, Luonnonvarakeskuksen (Luke) avointa julkaisuarkistoa. Jukurissa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. Osa julkaisuista on vapaasti ladattavissa. Luken muodostaneiden tutkimuslaitosten aikaisemmasta julkaisutuotannosta osan tiedot ovat järjestelmässä jo nyt ja kattavuus paranee jatkuvasti.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 2 / 2

Viimeksi tallennetut

Kokojakaumaan perustuvat indikaattorit rannikkoalueen vaellussiikakantojen tilan seurantaan
Veneranta, Lari; Lappalainen, Antti
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 53/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)
Vaellussiikakantojen tilan seuranta Suomen rannikkoalueella on ollut ongelmallista, koska käytössä ei ole ollut yksinkertaista ja koko rannikon kattavaa indikaattoria, joka kuvaa kalastuksen vaikutuksia kantojen rakenteeseen. Tässä raportissa arvioitiin kokojakaumaan perustuvien indikaattoreiden soveltuvuutta rannikkoalueen vaellussiikakantojen tilan seurantaan. Tarkastelu perustui jokisuiden emokalapyynneistä kerättyihin pitkäaikaisiin näyteaineistoihin sekä rannikkoalueen kaupallisen kalastuksen EU-tiedonkeruuohjelmassa vuosina 1998–2024 kerättyihin merialueen saalisnäytteisiin. Toimivaa siikakantojen seurantaan sopivaa indikaattoria tarvitaan esimerkiksi Suomen merenhoitosuunnitelmaan sisältyvissä tila-arvioissa sekä toimenpideohjelman tavoitteiden toteutumisen seurannassa. Tulosten perusteella jokisuiden emokalapyyntiaineistoihin perustuva naarassiikojen L90-pituus soveltuu hyvin vaellussiikakantojen kokorakenteen pitkän aikavälin muutosten ja kalastuspaineen vaikutusten seurantaan. L90-pituus antoi samansuuntaisen kuvan muutoksista kuin aiemmin käytetyt ikäperusteiset tarkastelut, mutta ilman ikämäärityksiin liittyviä epävarmuuksia. Merenhoidossa käytettävien hyvän tilan raja-arvojen osalta ensimmäisenä tavoitteena Kemijoen, Iijoen ja Oulujoen kohdalla tulisi olla L90-pituuksien kääntäminen nousuun, kohti 1990-luvun tasoa. Emokalapyynteihin perustuva näytteenotto tulisi vakiinnuttaa myös Kokemäenjoessa ja Kymijoessa. Seurannan riittävän tarkkuuden kannalta riittävä joki- ja vuosikohtainen näytemäärä olisi noin 100–120 siikanaarasta. Myös näytteenottoon liittyvien menetelmien yhdenmukaistamiseen ja hyvään dokumentointiin tulisi kiinnittää huomiota. EU-tiedonkeruuohjelmassa kerätyt näytteet eivät nykyisellä tavalla kerättynä tuota riittävän hyvää aineistoa vaellussiian kokojakaumiin perustuvien indikaattorien tarpeisiin. Käyttökelpoisuutta heikensivät aineiston alueellinen ja ajallinen epätasaisuus, pienet näytemäärät sekä se, että aineistoon päätyy myös merikutuista siikaa, erityisesti Merenkurkun alueella. Parhaimmillaan EU-tiedonkeruuaineisto voisi täydentää kokonaiskuvaa tuottamalla merialueelta sellaista vaellussiikaa koskevaa tietoa, jota jokisuiden emokalapyyntiaineistoista ei saada. Tämä koskee erityisesti TL50-pituudessa (sukukypsyyden saavuttamiskoko) tapahtuvien muutosten seurantaa sekä mahdollisuutta tarkastella L10-pituuden avulla pyydyssäätelyn käytännön vaikutuksia verkkosaaliisiin. EU-tiedonkeruuohjelman aineistojen käyttö näihin tarkoituksiin edellyttäisi, että näytteenottosuunnitelmat muokattaisiin tuottamaan tietoa paremmin juuri näihin tarkoituksiin.
A new approach to determine national greenhouse gas budgets
Partanen, Antti-Ilari; Ekholm, Tommi; Seppälä, Jyri; Weaver, Sally; Palosuo, Taru; Grassi, Giacomo; Smith, Chris; Kulovesi, Kati; Laine, Hannele; Ollikainen, Markku
Environmental research letters : 16 (Institute of Physics Publishing, 2026)
We propose a new approach to determine national greenhouse gas (GHG) budgets that are collectively consistent with the 1.5° C goal of the Paris Agreement and compatible with the accounting method of national GHG inventories. Our approach is designed to bridge global mitigation assessments and national GHG inventory accounting, enabling fair and transparent Nationally Determined Contributions (NDCs) aligned with a given temperature goal. It is flexible, allowing the use of different equity principles and timeframes. GHG budgets are based on a fair share of the allowable warming contributions of GHG emissions. The approach translates the CO2-warming-equivalent GHG budget to be compatible with national GHG inventories by applying adjustment terms for non-CO2 GHG emissions and anthropogenic emissions from land use, land-use change, and the forestry (LULUCF) sector. The adjustment term for non-CO2 GHGs equals the bias introduced to estimate CO2-warming-equivalent emissions using Global Warming Potentials. The adjustment term for emissions in the LULUCF sector equals the projected indirect effects on managed lands due to climate change and CO2 fertilization. These adjustments can be made either at the global or national level, leading to different national GHG budgets, depending on the country’s mix of non-CO2 GHG emissions and projected indirect effects. We demonstrate this by showing that Finland’s GHG budget is much larger if the adjustments are made at the global level compared to the national level, resulting from high non-CO2 GHG emissions and indirect effects. Nationally adjusted GHG budgets are consistent with countries’ fair share of warming contributions, but GHG budgets with global-level adjustments are less sensitive to modeling uncertainty in indirect effects and scenario uncertainty of national non-CO2 GHG emissions. Our approach helps improve the Global Stocktake of NDCs and assess the long-term climate strategies of the signatory countries of the Paris Agreement.
Maaseutua ei tule passivoida keskittävällä kehittämisellä
Vihinen, Hilkka; Kurki, Sami; Makkonen, Teemu
Helsingin Sanomat : 18.7.2026 (Sanoma, 2026)
Motivational factors and financial incentives to mitigate tail biting in pig production in Finland
Väre, Minna; Koskikallio, Hilkka; Heinonen, Mari; Tuominen-Brinkas, Miina; Munsterhjelm, Camilla; Valros, Anna; Niemi, Jarkko
Frontiers in veterinary science (Frontiers Media S.A., 2026)
Tail biting affects the health and welfare of pigs, the quality of pig carcasses, and the profitability of production in both weaner and finishing pig production. There are specific quality criteria for weaned pigs, and tail damage can lead to a reductions in the purchase price of weaner pigs as well as to carcass rejections at the slaughterhouse. Although this issue is important, research has paid little attention to tail biting in weaner pig production. The present study aimed to investigate the impact of various motivational factors and economic incentives on the management of tail biting on Finnish pig farms and to assess the costs of tail biting in weaner pig production. The data were collected by interviewing representatives of 15 farms producing finishing pigs and 10 farms producing weaner pigs during 2021–2022. The interviews covered risk factors for tail biting and the factors that most motivated producers to reduce the occurrence of tail biting. Additionally, using a calculation model, the economic significance of tail biting in nurseries was assessed. The interviewed farmers were very or fairly motivated to address tail biting when they observed it on their own farms. Half of the representatives from farms producing weaner pigs found that the management measures were laborious to implement. The economic incentives that most motivated farmers producing weaner pigs to address tail biting were obtaining a better price for intact-tailed (undocked tails with no tail lesions) pigs and financial support for measures to manage tail biting. Representatives of finishing farms were most motivated by the decrease in carcass condemnations and increase in meat prices. The results suggest that the desire to produce healthy pig with high welfare also motivated Finnish farmers. According to the calculation model and a hypothetical scenario, tail biting in weaner pig production can cause a loss of up to approximately €32 per bitten pig in Finland, taking into account possible effects during the finishing phase, reduced growth, treatment of the tail-damaged pig, and various income losses and additional costs. As the consequences of tail biting can be substantial, it is important that farmers are informed about the potential financial losses and impairment of animal welfare in the event of tail biting occurrence as well as possible means to mitigate and prevent tail biting.
Upscaling Chamber-measured Greenhouse Gas Emissions in Rewetted Peat Extraction Sites Using Drone and Satellite Imagery
Isoaho, Aleksi; Niiranen, Milla; Väyrynen, Eveliina; Räsänen, Aleksi; Liimatainen, Maarit
Environmental management : 9 (Springer Nature, 2026)
Greenhouse gas (GHG) emissions originating from rewetted peat extraction sites are largely unknown. While the emissions can be quantified with chamber measurements, spatial upscaling is needed to quantify the emissions over the whole rewetted areas. Therefore, we developed a method to upscale chamber-measured GHG emissions with drone and satellite imagery. We measured GHG fluxes in five different surface types within three rewetted peatlands in northern Finland across two growing seasons. We spatially classified surface types within drone mapped areas with random forest classifier and further upscaled the surface type %-covers outside the drone areas with multitemporal Sentinel-2 imagery using extreme gradient boosting regression. With predicted surface type %-covers, we calculated total and area-normalised GHG flux sums for each measurement moment. The drone-based surface type classifiers performed well (class specific F-scores 0.28–0.97, overall accuracies 0.76–0.85) as did the satellite-based surface type %-cover models (R2 = 0.38–0.99). Predicted surface type covers appeared realistic and followed topographical gradient observed from the high-resolution classification. Upscaled and area-normalised GHG fluxes ranged from 0.24 to 5.91 g CO2-C m–2 d–1, 0.01 to 0.34 g CH4-C m–2 d–1 and -98 to 61 μg N2O-N m–2 d–1 depending on site and time. High water and reed %-cover reduced overall emissions due to higher emission factors in drier surface types but due to lack of gross primary production estimations, no conclusion could be drawn about net ecosystem carbon balances. Our results indicate that combination of field measurements, drone flights, and satellite imagery can be used to upscale surface area estimates and GHG fluxes.