Luke
Silmäile
Hakuohjeet

Jukuri

Tervetuloa käyttämään Jukuria, Luonnonvarakeskuksen (Luke) avointa julkaisuarkistoa. Jukurissa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. Osa julkaisuista on vapaasti ladattavissa. Luken muodostaneiden tutkimuslaitosten aikaisemmasta julkaisutuotannosta osan tiedot ovat järjestelmässä jo nyt ja kattavuus paranee jatkuvasti.

Kokoelmat

Viimeksi tallennetut

  • Changes in organic carbon, structure and nematode density in boreal soils following conversion from grassland to cropland
    Hyväluoma, Jari; Keskinen, Riikka; Niemi, Petri; Salminen, Janne; Kinnunen, Sami; Miettinen, Arttu; Kaseva, Janne; Soinne, Helena
    Geoderma regional (Elsevier, 2026)
    Grasslands are known to be beneficial for increasing carbon stocks in soils as well as enhancing a range of essential soil ecosystem functions. Conversion of grassland to cropland can lead to loss of these benefits. The purpose of this study was to consider how the soil properties are altered after such land-use change in the boreal climate. Our study setup consisted of three fields which had been under extensive grassland management from 10 to over 30 years. Part of each field was ploughed and taken to cereal production and the rest was left as grassland. Carbon dioxide (CO2) fluxes from soil were measured during two growing seasons, and after the two years, the soil carbon stock, structure, and nematode densities were determined from both ploughed and undisturbed soils. Our results showed a practically and statistically significant land use change-induced reduction in soil carbon stock after two years. A significant reduction in the particulate organic carbon fraction was detected after the change. However, neither soil structural measures determined with X-ray tomography nor nematode density showed systematic alteration after the land-use change. Our results suggest that slow accumulation of carbon in soil leading to elevated carbon stocks can be easily lost if the favourable soil management ceases, which calls for long-term commitment to carbon conservation practices if lasting impacts are strived for.
  • Growth responses of Norway spruce to weather variation across Finland over the past 60 years
    Lee, Daesung; Haakana, Helena; Tikkasalo, Olli-Pekka; Mäkinen, Harri
    Forest ecology and management (Elsevier, 2026)
    To understand the effects of climate change on boreal forest productivity, it is crucial to examine tree growth variation and identify the climatic factors impacting it. Norway spruce (Picea abies (L.) Karst.) is a common and economically important tree species in Northern and Central Europe. Despite being sensitive to drought, it has been the preferred species for regeneration. Using an extensive tree-ring dataset collected as part of the Finnish National Forest Inventory, we identified the primary weather factors affecting annual radial growth variation in 4979 individual trees over the 1961–2023. We also analysed the spatial patterns of these relationships across Finland. This large-scale analysis revealed that high June temperatures promote tree growth at northern latitudes while the growth response to precipitation is weak. A clear south-north trend was observed in the weather-growth relationships. In southern and central Finland, warm, dry summers were detrimental to spruce growth. However, high June temperatures the previous year were negatively related to radial growth across the country. Furthermore, radial growth negatively responded to high winter temperatures. These results imply that temperature-induced water stress already limits spruce growth more severely and over a larger region than expected. It is likely that the anticipated benefits of global warming due to higher temperatures are diminished or negated by lower soil moisture availability or increased atmospheric evaporative demand.
  • Politiikkasuositus: Energiasiirtymä tarvitsee selkeät pelisäännöt
    Routa, Johanna; Höysniemi, Sakari; Aakkula, Jyrki; Eerikäinen, Nelli; Hannula, Ilkka; Kautto, Niina; Kohl, Johanna; Lehto, Jani; Lintunen, Jussi; Luukkonen, Saara; Mikkola, Olli-Matti; Niinistö, Tuomas; Rasi, Saija; Rikkonen, Pasi; Runko, Panu; Sikanen, Lauri; Sääskilahti, Lauri; Tolvanen, Anne; Weckroth, Mikko
    Luke Policy Brief : 3/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)
    Suomi on ottanut suuren harppauksen irti fossiilisesta ja venäläisestä energiasta. Seuraava vaihe vaatii määrätietoisia päätöksiä: uusiutuva energia tarvitsee tilaa, hyväksyttävyyttä ja turvallisia toimitusketjuja. Suomella on kaikki mahdollisuudet hyötyä energiasiirtymästä, mutta se vaatii strategista ja kokonaisvaltaista ohjausta.
  • Uusiutuvan energian Suomi 2055: Strateginen tiekartta maankäytön, alueellisuuden ja geopolitiikan kysymyksiin energiasiirtymässä.
    Routa, Johanna; Höysniemi, Sakari; Aakkula, Jyrki; Eerikäinen, Nelli; Hannula, Ilkka; Kautto, Niina; Kohl, Johanna; Lehto, Jani; Lintunen, Jussi; Luukkonen, Saara; Mikkola, Olli-Matti; Niinistö, Tuomas; Rasi, Saija; Rikkonen, Pasi; Runko, Panu; Sikanen, Lauri; Sääskilahti, Lauri; Tolvanen, Anne; Weckroth, Mikko; Routa, Johanna (toim.); Höysniemi, Sakari (toim.); Aakkula, Jyrki (toim.) (Luonnonvarakeskus, 2026)
    Suomen energiajärjestelmä on murroksessa. Ilmastotavoitteet,geopoliittinen epävarmuus ja teknologinen kehitys ohjaavat irtautumista fossiilisesta energiasta kohti uusiutuvaan energiaan nojaavaa, sähköistyvää ja entistä integroituneempaa energiajärjestelmää. Luonnonvarakeskuksen REPower-tutkimushankkeessa tuotettu strateginen tiekartta tarkastelee uusiutuvan energian roolia Suomessa vuoteen 2055 saakka. Tiekartan tavoitteena on tukea päätöksentekoa ja pitkäjänteistä strategista ennakointia tilanteessa, jossa energiajärjestelmän kehitykseen liittyy merkittäviä epävarmuuksia. Tiekartan visio on luoda Suomeen kestävä ja kokonaisturvallisuutta edistävä energiajärjestelmä vuoteen 2055 mennessä. Suomen lähtötilanne on vahva: vuonna 2024 fossiilittoman sähköntuotannon (ydin-, vesi-, tuuli- ja bioenergiaan perustuvan) osuus nousi 95 prosenttiin, tuulivoiman tuotanto on kasvanut yli 20 terawattituntiin (TWh) ja energiajärjestelmä ei ole enää riippuvainen venäläisestä tuontienergiasta. Tiekartta ei esitä ennustetta, vaan tarkastelee kolmea vaihtoehtoista tulevaisuuspolkua, joissa lähtöoletuksena toimii hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä. Tulevaisuuspolut perustuvat raportin laatimishetkellä käytössä olleisiin kasvihuonekaasulaskennan menetelmiin. Käynnissä olevat laskentakehikon muutokset, erityisesti maankäyttösektorin osalta, voivat vaikuttaa hiilineutraaliuden laskennalliseen toteutumisajankohtaan, mikä korostaa vaiheittaisen, joustavan ja ennakoivan energiapoliittisen ohjauksen merkitystä. Polut eroavat toisistaan energiajärjestelmän rakenteen, uusiutuvien energialähteiden roolin, investointien mittakaavan, luonnonvarojen käytön sekä alueellisten ja geopoliittisten vaikutusten osalta. EU-velvoitepolku perustuu EU-sääntelyn toimeenpanoon ja tuulivoiman maltilliseen kasvuun. Sähkönkulutus kasvaa 152 TWh:iin, tuulivoima 65 TWh:iin. Bioenergia toimii järjestelmän joustona ja puupolttoaineiden käyttö säilyy merkittävänä osana energiajärjestelmää erityisesti yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Biotalouspolku painottaa biomassan jalostusarvon kasvattamista kaskadiperiaatteen mukaisesti, ja edistää näin biomassan nykyistä suurempaa markkinaehtoista ohjautumista biohiileen, biokaasun ja biopolttonesteiden tuotantoon sekä ligniinipohjaisiin materiaaleihin. Sähkönkulutus nousee 159 TWh:iin ja tuulivoima 72 TWh:iin. Polku vahvistaa aluetaloutta ja huoltovarmuutta Sähköistymispolku edustaa laajamittaista sähköistämistä, jossa datakeskukset, uusiutuva vety ja synteettiset polttoaineet kasvattavat sähkönkulutuksen 215 TWh:iin. Tuulivoima nousee 134TWh:iin, josta 14 TWh merituulivoimaa. Polku vaatii suuria investointeja ja kytkee Suomen tiiviimmin eurooppalaisiin energiamarkkinoihin. Energiasiirtymää tarkastellaan kolmen toisiinsa kytkeytyvän muutosalueen kautta. Maankäytön ja resurssien osalta uusiutuvan energian laajeneminen lisää maankäyttöpaineita, erityisesti tuulivoiman sijoittumisen suhteen. Tuulivoiman kehityksellä on merkittäviä vaikutuksia maa- ja meriluonnon monimuotoisuuteen, minkä vuoksi luontovaikutusten hallinta edellyttää systemaattista lieventämishierarkian soveltamista hankkeissa. Bioenergian rooli painottuu kaikissa poluissa yhä vahvemmin järjestelmän joustoon ja huoltovarmuuteen. Alueellista oikeudenmukaisuutta heikentää tuulivoimainvestointien keskittyminen Länsi-Suomeen Itä-Suomen jäädessä paitsioon muun muassa tutkarajoitteiden vuoksi. Siirtymän onnistuminen edellyttää osallistavia suunnittelukäytäntöjä sekä hyötyjen ja haittojen oikeudenmukaista jakoa. Geopoliittisesti fossiilienergiasta irtautuminen vahvistaa strategista autonomiaa, mutta puhtaan energian teknologioiden ja kriittisten raaka-aineiden Kiina-riippuvuus luo uusia haavoittuvuuksia. Tämä korostaa energiapolitiikan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan tiiviimpää yhteensovittamista. Strategiset valinnat jäsentyvät kolmelle aikavälille: lyhyellä aikavälillä (2026—2029) luodaan maankäytön ohjauskehikko ja vahvistetaan energiahankkeiden hyväksyttävyyttä; keskipitkällä aikavälillä (2030—2039) ratkaistaan biomassaresurssien kohdentaminen ja uusiutuvan energian mittakaava; pitkällä aikavälillä (2040—2055) kehitetään ja hyödynnetään teknisiä hiilinieluja, syvennetään kansainvälistä integraatiota ja vahvistetaan Suomen roolia puhtaan energian viejänä. Tiekartan varsinainen tarkastelu ulottuu vuoteen 2055 saakka ja tulevaisuuspoluissa Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Raporttiin on lisäksi erillisenä nostona koottu huomioita lisätoimista, joita hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä edellyttäisi. Lisätoimet täydentävät pitkän aikavälin tarkastelua, mutta eivät ole osa työssä laadittuja tulevaisuuspolkuja. Tiekartan keskeinen viesti on, että energiasiirtymä voidaan toteuttaa ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla — mutta vain, jos siirtymää ohjataan strategisesti, kokonaisvaltaisesti ja epävarmuudet tiedostaen.
  • Environmental Microbiota and Pollution in Urban Environments : Implications for Health-Relevant Exposure
    Manninen, Juulia
    Dissertationes Universitatis Helsingiensis : 263/2026 (Helsingin yliopisto, 2026)