Luke
Silmäile
Hakuohjeet

Jukuri

Tervetuloa käyttämään Jukuria, Luonnonvarakeskuksen (Luke) avointa julkaisuarkistoa. Jukurissa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. Osa julkaisuista on vapaasti ladattavissa. Luken muodostaneiden tutkimuslaitosten aikaisemmasta julkaisutuotannosta osan tiedot ovat järjestelmässä jo nyt ja kattavuus paranee jatkuvasti.

Kokoelmat

Viimeksi tallennetut

  • Carrot storage diseases predominantly caused by mixed fungal infections
    Karisto, Petteri; Latvala, Satu; Haapalainen, Minna; Velmala, Sannakajsa; Pennanen, Taina; Suojala-Ahlfors, Terhi
    European journal of plant pathology (Springer Nature, 2026)
    Fungal pathogens often cause severe post-harvest losses in stored carrot yields. In 2020 and 2021, carrot samples were collected in Finland from 26 fields with different soil types. The proportion of symptomatic carrots was assessed at two time points during the cold storage period. To analyse the occurrence of different fungal pathogens in the symptomatic carrots, DNA samples were prepared and tested for the presence of fungal pathogens by species-specific PCR. The most frequently detected pathogens were Cylindrocarpon spp. with 61% occurrence, followed by Fusarium avenaceum (44%), Mycocentrospora acerina (42%), Botrytis cinerea (12%), and Alternaria spp. (0.8%). B. cinerea and F. avenaceum were more common in carrots grown on organic soil, while M. acerina was more common in carrots grown on mineral soils. Mixed fungal infections were overrepresented in the symptomatic samples, in particular, Cylindrocarpon spp. often occurred together with F. avenaceum and M. acerina in the same samples. Amplicon sequencing of the fungal internal transcribed spacer region from the DNA of symptomatic tissues revealed that in addition to the pathogens—B. cinerea, M. acerina, Cylindrocarpon spp. and Sclerotinia sclerotiorum—the hyphomycete fungi Tetracladium spp. and the yeast Leucosporidium intermedium were abundant, and that Tetracladium spp. were more abundant in the carrots infected with M. acerina. A pathogenicity test confirmed that F. avenaceum is pathogenic to both the new season and old season carrots.
  • Advancing forest fragmentation analysis: a systematic review of evolving spatial metrics, software platforms, and remote sensing innovations
    Dutt, Sanjana; Remmel, Tarmo K.; Rivas, Carlos A.; Mazziotta, Adriano; Kunz, Mieczysław
    Landscape ecology (Springer Nature, 2026)
  • Kotimaisten luomuviljojen koostumuksen vaihtelu sikojen ja siipikarjan ruokinnan näkökulmasta
    Halmemies-Beauchet-Filleau, Anni; Lamminen, Marjukka; Raiskio, Sakari; Hautsalo, Juho; Lötjönen, Timo; Perttilä, Sini
    Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (Suomen maataloustieteellinen seura, 2026)
    Sikojen ja siipikarjan ruokinta sisältää 60–80 % viljaa. Ohra on tärkein vilja sikojen ruokinnassa ja vehnä siipikarjan. Lisäksi kauran käyttö lisääntyy. Rehutaulukoissa julkaistu viljojen aminohappokoostumus on peräisin ei-luomuviljellyistä viljoista eikä ole ajan tasalla nykylajikkeiden osalta. Suomessa yleisesti käytettyjen ohra-, kaura- ja vehnälajikkeiden aminohappokoostumusta ei ole toistaiseksi julkaistu. Luomuinstituutin rahoittaman AminoVilja-hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa Suomessa luomuviljeltyjen ohra-, vehnä- ja kauralajikkeiden aminohappokoostumuksesta. Hankkeessa kerättiin yhteensä 134 näytettä vuosina 2019–2023 järjestetyistä luomulajikekokeista. Pääosa näytteistä oli peräisin Mustialan kokeista, joissa tutkittiin vehnää, ohraa ja kauraa. Lisäksi 32 näytettä saatiin Ruukissa järjestetyistä luomuohra- ja kaurakokeista. Näytteissä oli mukana runsaasti eri lajikkeita ja lisäksi myös erilaisia lannoituskäsittelyitä ja koepaikkoja. Kaikista näytteistä määritettiin amnohappokoostumus. Tarkemmat rehuarvot määritettiin 31 näytteestä (ohra n=5, kaura n=16, kevätvehnä n=10); näistä näytteistä analysoitiin aminohappojen lisäksi tuhka, raakavalkuainen, kokonaisrasva, NDF, raakakuitu, tärkkelys ja sokerit. Tässä tiivistelmässä raportoimme koostumuksia 31 tarkemmin analysoidun näytteen osalta. Ohranäytteiden keskimääräinen hehtolitrapaino (kg/100 l) oli 63.2 (60.8–64.3), kauranäytteiden 52.5 (50.6–55.2) ja kevätvehnänäytteiden 76.0 (74.3–77.7). Ohran tärkkelyspitoisuus vaihteli välillä 488–601 g kg-1 ka, kauran 341–431 g kg-1 ka ja kevätvehnän 550–680 g kg-1 ka. Raakavalkuaispitoisuus (rv) vaihteli näytteissä runsaasti: ohra 115–160 g kg-1 ka, kaura 132–147 g kg-1 ka ja kevätvehnä 120–177 g kg-1 ka. Lysiinipitoisuus oli ohrissa 30.8–34.2 g kg-1 rv, kauroissa 39.3–46.4 g kg-1 rv ja kevätvehnissä 27.5–31.8 g kg-1 rv. Metioniinipitoisuus vaihteli ohranäytteissä 13.5–16.0 g kg-1 rv, kauranäytteissä 14.1–16.3 g kg-1 rv ja kevätvehnänäytteissä 15.0–17.3 g kg-1 r. Treoniinipitoisuus puolestaan vaihteli 27.9–34.2 g kg-1 rv ohrissa, 35.4–40.5 g kg-1 rv kauroissa ja 27.7–32.9 g kg-1 rv kevätvehnissä. Esimerkiksi metioniinipitoisuudessa havaittu pitoisuuden vaihtelu tarkoittaisi 2 kg ka pv-1 vilja-annoksessa ohranäytteiden osalta 2.00 g pv-1 eroa, kauranäytteiden osalta 0.58 g pv-1 eroa ja kevätvehnänäytteiden osalta 2.20 g pv-1 eroa metioniinin saannissa, kun pitoisuudeltaan suurimpia ja pienimpiä näytteitä verrataan keskenään. Tulosten perusteella luomuviljeltyjen ohran, kauran ja kevätvehnän eri lajikkeiden välillä havaittiin potentiaalisia eroja aminohappokoostumuksessa. Vaihtelua aiheuttavat lajikkeiden lisäksi kasvukausi ja ympäristötekijät, kuten käytetty lannoitus ja maantieteellinen sijainti. Tutkimus oli hyvä alku tarkemmalle selvitystyölle. Tarvitaan lisätutkimuksia viljojen koostumuksen vaihtelusta, mikäli halutaan päivittää rehutaulukoita tai pyrkiä vaikuttamaan viljojen koostumukseen esimerkiksi kasvinjalostuksella.
  • Turvetta korvaavat kuivikemateriaalit kokeilussa broilereilla
    Palander, Samu; Högel, Heidi
    Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (Suomen maataloustieteellinen seura, 2026)
    Toimiva kuivitus on tärkeä osa eettistä ja bioturvallista broilerinlihan tuotantoketjua, ja puutteet kuivikemateriaalin kuivitusominaisuuksissa heijastuvat lintujen terveyteen ja hyvinvointiin. Käytetty kuivike vaikuttaa myös tilan tuotantokustannuksiin, ympäristöpäästöihin ja tilan toimintoihin. Turve on toimiva ja laajasti käytetty kuivike suomalaisilla broileritiloilla. Vaihtoehtoisten kuivikemateriaalien käyttö ei ole yleistynyt osittain turpeen edullisen hinnan vuoksi, mutta ennen kaikkea vaihtoehtoisten materiaalien kuivitusominaisuuksien puutteiden ja saatavuusongelmien vuoksi. Turvevapaa ruokaketju -hankkeessa pyritään löytämään turvetta korvaavia ilmastoystävällisiä kuivikemateriaaleja. Osana hanketta toteutettiin kuivikevertailu broilereilla Luonnonvarakeskuksen koepaikalla. Kokeeseen valittiin 14 erilaista kuivikemateriaalia: kaurankuoripelletti, kierrätyspaperista valmistettu pelletti, kuivattu nurmen ja apilan kuitujae, tuore ja kuivattu säilörehun kuitujae, puunjalostusteollisuuden sivujae nollakuitu, olkipelletti, ruokohelpipelletti, olki silputtuna sekä silputtuna ja säilöttynä, osmankäämi-ruokohelpisilppuseos, puukuitu-kutterirahkasammal-seos sekä tanskalainen pajukompostikuivike. Vertailukuivikkeina käytettiin turvetta ja kuivikekutteria. Kutakin kuivikemateriaalia testattiin neljässä 2 m²:n kokoisessa karsinassa 36-päiväisen kasvatuskokeen ajan. Jokaiseen karsinaan laitettiin noin 2.5 cm paksuinen kerros kuivikemateriaalia ja 24 lintua. Poikkeuksena olivat rakeistetut pellettikuivikkeet, joita laitettiin karsinaan noin 1 cm paksuinen kerros. Kuivikevertailussa mitattiin lintujen kasvua ja rehunkulutusta. Kasvatusjakson lopussa arvioitiin lintujen höyhenpeitteen puhtaus ja jalkapohjien ihon terveys. Keskipainoltaan painavimmat linnut olivat kasvaneet turve-, ruokohelpipelletti- ja kierrätyspaperi-pellettikuivituksella. Kaurankuoripelletillä ja olkisilpulla kasvaneet olivat kooltaan hieman pienempiä kuin muilla kuivikemateriaaleilla kasvaneet linnut. Rehunmuuntosuhteessa ei ollut eroja kuivikkeiden välillä, vaan pienempi elopaino oli suoraan yhteydessä heikompaan rehun syöntiin. Kaurankuoripelletillä ja puukuitu-kutteri-rahkasammal-seoksella kasvaneilla linnuilla oli terveimmät jalkapohjat. Jalkapohjapisteytys oli parempi myös turpeella, olkipelletillä, kierrätyspaperipelletillä sekä kuivatulla ja tuoreella säilörehukuidulla kasvaneilla linnuilla. Heikoimmat jalkapohjapisteet olivat linnuilla, jotka kasvoivat apilan kuitujakeella ja pajukompostilla. Puhtaimmat linnut olivat kasvaneet olkipellettikuivituksella. Myös nollakuidulla kasvaneista linnuista neljä viidestä oli puhtaita tai lähes puhtaita. Likaisimpia olivat apilan kuitujakeella, kuivatulla säilörehun kuitujakeella ja säilötyllä olkisilpulla kasvaneet linnut. Vihreistä biomassoista lupaavimmalta vaikutti tuore säilörehusta valmistettu kuitujae, mutta materiaali vaatii testatuista materiaaleista eniten jatkokehittelyä.
  • Quality Expectations and Willingness to Pay of German, Italian, and Turkish Strawberry Consumers
    Özeltürkay, Eda Yaşa; Predieri, Stefano; Medoro, Chiara; Gatti, Edoardo; Cianciabella, Marta; Daniele, Giulia Maria; Mazzoni, Luca; Karhu, Saila; Latvala, Terhi; Kafkas, Ebru; Sönmez, Duygu Ayvaz; Olbricht, Klaus; Mezzetti, Bruno
    Horticulturae : 4 (MDPI, 2026)
    This study investigated consumer expectations and perceived quality of strawberries across different geographical contexts to identify the main drivers of purchasing behavior within a cross-country framework. An online survey was conducted among consumers in Italy, Germany, and Turkey to explore consumption habits, purchasing channels, sensory expectations, product perceptions, and willingness to pay (WTP) for specific product attributes. Results confirmed a high level of consumer appreciation for strawberries across all countries, primarily driven by their sensory characteristics. However, purchasing behavior and consumption patterns were strongly influenced by cultural and market-related factors. Visual attributes were confirmed to be key cues guiding product choice; however, label indications related to sensory traits and functional properties exerted a greater influence. Flavor, firmness, and overall taste balance represented critical determinants of consumer satisfaction. Differences across demographic groups were also observed, with younger and male consumers reporting lower levels of satisfaction with key sensory attributes, including juiciness, aroma, and freshness. Cross-country comparisons revealed heterogeneous WTP patterns, with Turkish consumers showing a greater propensity to pay premium prices for quality-related, local, organic, and environmentally friendly attributes compared with German and Italian consumers. Overall, the findings highlight the combined influence of sensory quality, cultural context, and sociodemographic characteristics in shaping strawberry perception and purchasing behavior. These insights may support breeders, producers, and retailers in developing targeted product strategies and market positioning across different geographical areas and consumer segments.