Luke
Silmäile
Hakuohjeet

Jukuri

Tervetuloa käyttämään Jukuria, Luonnonvarakeskuksen (Luke) avointa julkaisuarkistoa. Jukurissa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. Osa julkaisuista on vapaasti ladattavissa. Luken muodostaneiden tutkimuslaitosten aikaisemmasta julkaisutuotannosta osan tiedot ovat järjestelmässä jo nyt ja kattavuus paranee jatkuvasti.

Kokoelmat

Viimeksi tallennetut

  • Luontoperustaiset interventiot hyvinvoinnin edistämisessä : vaikutukset ja implementointi
    Lipponen, Maija
    Publications of the University of Eastern Finland : dissertations in social sciences and business studies : 389 (Itä-Suomen yliopisto, 2026)
  • Kastelu tehostaa vihannesten typen saantia
    Suojala-Ahlfors, Terhi; Salo, Tapio
    Puutarha & kauppa : 4 (Kauppapuutarhaliitto, 2026)
  • Biologisen typensidonnan hyödyntäminen nurmenviljelyssä
    Kykkänen, Sanna; Louhisuo, Arja; Termonen, Maarit
    Luke Tietokortti (Luonnonvarakeskus, 2026)
    Puna-apilanurmea ei kannata ylilannoittaa typellä. Liian runsas lannoitus heikentää apilan typensidontaa ja tuottaa tarpeettomia kustannuksia. Apilanurmessa typpilannoituksen tehtävänä on ainoastaan varmistaa, ettei seoskumppani heinä täysin häviä kasvustosta. Avain on tuntea apilapitoisuus, jonka perusteella lannoituksen voi mitoittaa niin, että biologinen typensidonta hyödynnetään optimaalisesti. Mitä enemmän apilaa kasvustossa on, sitä vähemmän typpilannoitusta tarvitaan. Ensimmäisen vuoden ensimmäisessä sadossa lannoituksella saadaan selvästi sadonlisää. Jos apila talvehtii hyvin, kevätlannoitusta voi vähentää seuraavina vuosina. Toinen sato on usein apilanurmen pääsato ja nurmi kasvaa hyvin esim. 50 kg N/ha lannoituksella, jolla varmistetaan ettei heinä katoa seoksesta. Heinäkumppanin tehtävänä seoksessa on helpottaa esikuivatusta sekä hyödyntää aikaisen kevään hyvä kasvupotentiaali. Karjanlanta sopii hyvin apilanurmen lannoitteeksi sekä perustamisvaiheessa että nurmivuosina.
  • Hyvinvointiteknologiaa lihanautatiloille : TeknoNauta -hankeparin loppuraportti
    Pesonen, Maiju; Tuomisto, Leena; Huuskonen, Arto
    Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 24/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)
    Erilaisten teknologioiden käyttö naudanlihatuotannossa ei ainoastaan paranna eläinten hyvinvointia ja tuotannon tarkkuutta. Teknologioilla on myös merkittäviä taloudellisia ja valvontatyötä keventäviä vaikutuksia. Automaattiset seuranta- ja valvontajärjestelmät vähentävät rutiininomaisten tarkastusten ja manuaalisen havainnoinnin tarvetta. Kun elämiä ja ympäristöolosuhteita voidaan valvoa etänä, työkuorma kevenee ja työajan voi kohdentaa tehokkaammin eläinten hoitoon ja tuotannon kehittämiseen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttamassa TeknoNauta-hankeparissa täydennettiin Luke Ruukin tutkimuspihaton tutkimuslaitekantaa uusilla laitteistoilla ja testattiin ja pilotoitiin hankittuja laitteita. Nyt käsillä olevaan raporttiin on koottu tietoa ja havaintoja keskeisimmistä TeknoNauta-hankeparissa hankituista ja testatuista laitteistoista. Emolehmätiloilla laidunkausi on keskeinen osa vuoden kiertoa. Jos karja laiduntaa kaukana tilan talouskeskuksesta, eläinten valvonta voi olla haastavaa ja aikaa vievää. Erityisesti laajoilla luonnonlaitumilla eläinten paikannus voi olla haasteellista ja valvonta rajallista. Paikannuksen avulla voidaan nähdä, missä eläimet oleskelevat, kuinka paljon ne liikkuvat ja mitkä alueet laidunnuksesta kuormittuvat eniten. Tämä tukee laidunkierron suunnittelua ja rauhoittaa karjankasvattajan mieltä, kun tiedetään, missä eläimet ovat. Loppukasvatettavilla naudoilla eläinten valvonnan painopiste on hyvinvoinnissa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Seuranta perustuu ryhmätason käyttäytymisen, aktiivisuuden ja ympäristöolosuhteiden jatkuvaan tarkkailuun. Seuranta on työlästä etenkin suurten eläinmäärien kohdalla. Kasvavilla naudoilla voidaan käyttää kiihtyvyysantureihin perustuvia terveyden ja hyvinvoinnin seurantajärjestelmiä. Sovellukset voivat tunnistaa ontumia, epätavallista liikkumista, levottomuutta tai apatiaa, jotka viittaavat kipuun tai sairastumiseen. Toisaalta jatkuva videokuvan analyysi mahdollistaa ryhmän aktiivisuustason seurannan, ruokinta- ja lepoalueiden käytön tarkastelun sekä stressin tai hierarkiakäyttäytymisen havaitsemisen. TeknoNauta-hankeparin laitteista maatilakäyttöön sopivia ovat karjaharjat, lintujen karkotusjärjestelmät, UV-desinfiointilaitteet, rehuviljan mykotoksiinimittari, NIR-spektroskopia rehuarvojen määritykseen, eläinten paikannusjärjestelmä sekä navetan olosuhdeseuranta- ja kameravalvontajärjestelmät. Tutkimuskäyttöön soveltuvia laitteistoja ovat nautojen hengityskaasumittarit, bioaerosolien keräyslaite, kiihtyvyysanturiperusteinen aktiivisuusmittaus, diagnostinen lämpökuvantamislaite ja ruhon koostumusta määrittävä ultraäänilaitteisto.
  • Habitat complexity and prey composition shape an apex predator's habitat use across contrasting landscapes
    Malcangi, Francesca; Graco‐Roza, Caio; Lindén, Andreas; Sundell, Janne; Loehr, John
    Ecography (Wiley-Blackwell, 2026)
    The spatial ecology of stalk-and-ambush predators like the Eurasian lynx Lynx lynx depends on prey availability and environmental features, yet the relative roles of these factors remain unclear at large spatial scales. In this study, we analysed lynx habitat use across central and southern Finland using snow-track data from the Wildlife Triangle Scheme (2016–2020) and a joint species distribution modelling framework (HMSC) to assess both environmental drivers and spatial predator–prey associations. The Finnish lynx population offers a unique opportunity to study a contiguous population with stark regional differences in prey availability, enabling inferences about environmental and prey effects on space use. Across the study area, lynx habitat use was primarily associated with structurally complex forests and terrain, as expected for a stalk‑and‑ambush predator. Overall, environmental conditions explained habitat use patterns to a greater degree in the central region than in the south, which we posit is due to differences between the regions in prey species. In the central region, habitat use by lynx and its prey, the mountain hare Lepus timidus, was similar, in contrast to the southern region, where lynx were spatially associated with roe deer Capreolus capreolus and white-tailed deer Odocoileus virginianus, both of which showed habitat use patterns differing from those of lynx. These results indicate that lynx adjust their space use according to prey availability, while still retaining a core preference for complex habitat, as expected for a stalk-and-ambush predator. Our results are a clear demonstration of how the interplay between environmental conditions and community composition of prey shapes a generalist predator's habitat use and how this can contribute to overall resilience at the population level. Our study captures insights into habitat use at the landscape scale across contrasting ecological contexts, with implications for the management and conservation of large carnivores in human-modified environments.