Ympäristötukisopimukset ja luonnonhoitohankkeet : Vaikuttavuus ja kehittämistarpeet.

Abstract

Kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (Kemera) ympäristötukisopimusten ja luonnonhoitohankkeiden tavoitteena on turvata talousmetsien monimuotoisuutta sekä parantaa elinympäristöjen ja vesien tilaa. Tässä raportissa tarkastellaan ympäristötukisopimusten ja luonnonhoitohankkeiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta sekä niiden toteutusprosessien toimivuutta ja kehittämistarpeita. Aineistot koottiin Webropol-kyselyinä ympäristötukisopimuksen tehneiltä metsänomistajilta, luonnonhoitohankkeisiin osallistuneilta metsänomistajilta, luonnonhoitohankkeita toteuttaneiden yritysten edustajilta sekä Suomen metsäkeskuksen asiantuntijoilta. Metsänomistajille tärkeitä syitä tehdä ympäristötukisopimus tai osallistua luonnonhoitohankkeeseen olivat luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja luontoarvojen säilyttäminen tuleville sukupolville sekä usein myös maisema-arvot. Valtaosa vastaajista arvioi ympäristötukisopimusten ja luonnonhoitohankkeiden turvaavan monimuotoisuutta sekä lisäävän metsänomistajien myönteistä suhtautumista luontoarvojen turvaamista kohtaan. Osa metsänomistajista arvioi ympäristötukisopimuksen tekemisen tai luonnonhoitohankkeeseen osallistumisen myötä ottaneensa luonto- ja maisema-arvoja huomioon myös muualla metsissään. Näin sopimuksilla ja luonnonhoitohankkeilla on mahdollista saavuttaa myös kohderajausta tai toteutusaluetta laajempaa vaikuttavuutta. Yhteensä noin puolet kyselyyn vastanneista metsänomistajista olisi ilman sopimustakin jättänyt kohteen käsittelemättä, osa siksi, että kyseisellä kohteella metsälaki pääosin estää toimenpiteet. Vaikka osa kohteista säilyisi todennäköisesti metsätaloustoimien ulkopuolella ilman ympäristötukeakin, asiantuntijat pitivät ympäristötukea tärkeänä osana monimuotoisuuden turvaamisen kokonaisuutta ja valtavirtaistamista. Valtaosa metsänomistajista kokee ympäristötuen ja luonnonhoitohankkeet metsänomistajille oikeudenmukaisiksi keinoiksi turvata monimuotoisuutta. Metsäkeskuksen asiantuntijat arvioivat, että metsänomistajilla on selkeästi halukkuutta ympäristötukisopimuksen uusimiseen sen päättyessä. Metsäkeskuksen asiantuntijoiden mukaan olisi hyvä, jos ympäristötukisopimuksia olisi mahdollista rajata myös laajempina elinympäristökokonaisuuksina. Tämä vaatisi kuitenkin nykyistä selkeästi enemmän rahoitusta. Raskaaksi koettua luonnonhoitohankkeiden hakumenettelyä tulisi keventää ja luonnonhoidon toimenpiteitä voitaisiin jatkossa liittää entistä selkeämmin osaksi arkimetsänhoitoa. Tiedonvälitystä luonnonhoitohanketta toteuttavan yrityksen ja metsänomistajan välillä tulisi lisätä hankkeen eri vaiheissa. Jatkossa olisi oleellista edelleen lisätä monimuotoisuuden turvaamisen ja luonnonhoidon neuvontaa metsämetsänomistajille laajasti metsäalan eri toimijoilta. Metsäammattilaisilla on tärkeä rooli tuoda neuvonnassa esiin monimuotoisuuteen liittyvät näkökulmat metsien käsittelyssä sekä luonnonhoidon ja suojelun erilaiset vaihtoehdot.