Veden tajun jäljillä: vesityöläisten tarinoita

Nykyiset teknistaloudelliset ratkaisut ja poliittiset mekanismit ovat toistaiseksi osoittaneet rajallisuutensa vesienhallinnassa. Tarvitaan uudenlaisia tapoja ymmärtää ihmisen ja veden vuorovaikutussuhdetta, vesiympäristössä tapahtuvia muutoksia ja saada aikaan toimintaa, jotta haitallisia ilmiöitä voitaisiin ehkäistä ja korjata. Artikkelin lähtökohtana on oletus siitä, että kaikilla ihmisillä on veden taju, joka rakentuu erilaisten tietämisen, tuntemisen ja tekemisen tapojen kautta ja niiden ympärille. Vesien parissa työskentelevillä veden taju on aivan erityinen ja se ohjaa heidän toimintaansa vesivarojen käyttöön, hallintaan ja vesiensuojeluun liittyen. Tämän artikkelin tavoitteena on esitellä veden tajun moninaisuutta ja pohtia, miten veden tietäminen ja tunteminen sekä veden kanssa toimiminen rakentavat veden tajua erilaisten vesityöläisten keskuudessa. Narratiivista lähestymistapaa käyttäen kuvaamme viittä erilaista työtä luonnonvesien parissa ja tutkimme 1) miten vesityöläiset käyttävät veden tajuaan, 2) miten heidän veden tajunsa kytkeytyvät paikkaan ja yhteisöön, ja 3) miten työ vesien parissa on muuttanut tekijöidensä veden tajua. Artikkelin tulokset auttavat ymmärtämään vesityöläisten vesisuhdetta tunnistamalla erilaisia teemoja, joiden kautta tietäminen ja tunteminen kytkeytyvät tekemiseen. Lisäksi tulokset tuovat esiin sen, miten tieto ja tunteet toimivat tekemisen ajureina, sekä sen, miten veden rooli vaihtelee kussakin työssä – vesi kohteena, kumppanina tai kontekstina – ja siten rakentaa erilaisia veden tajuja.