Ankerias Suomessa : Ankeriaanhoitosuunnitelman taustaselvitys 2025

Kaikki Euroopan ankeriaat ovat syntyneet Sargassomeressä, jossa myös kaikki lisääntyminen tapahtuu. Tämä elinkierto tekee ankeriaasta haavoittuvaisen ihmisen aiheuttamille ympäristömuutoksille: ympäri Eurooppaa vuosisatoja ruokakalana hyödynnetyn ankeriaan populaatio on hälyttävästi taantunut erityisesti 1980-luvulta lähtien ja laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Euroopan Neuvosto sääti 2007 ankeriasdirektiivin populaation elpymisen tukemiseksi. Tehtävä on haastava, sillä populaation romahdukseen ovat todennäköisesti vaikuttaneet useat eri syyt, kuten ilmastonmuutos, vaellusesteet, elinympäristöjen väheneminen, ympäristömyrkyt, tulokasloiset ja laillisesta ja laittomasta kalastuksesta johtuva kalastuspaine. Syiden keskinäistä vaikutusjärjestystä ei tiedetä ja todennäköisesti niiden välillä on tilannetta pahentavia yhteisvaikutuksia. Suomessa ankeriaan levinneisyysalue kattoi aiemmin lähes koko maan. Sittemmin Itämerelle on tullut huomattavasti entistä vähemmän ankeriaita ja useimmat Suomen joet on rakennettu. Tämän takia käytännössä kaikki Suomen sisävesissä tavattavat ankeriaat ovat nykyään peräisin istutuksista. Samalla ankeriaan saaliit ja kalastus ja ovat vähentyneet. Tällä hetkellä Suomessa kaupallisessa kalastuksessa ankeriasta saadaan ainoastaan sivusaaliina suuremman saalisosuuden päätyessä vapaa-ajankalastajille. Kalastusta on tuettu istutuksilla, joiden painopiste on kääntymässä kalastuksen tarpeista populaation tukemiseen ankeriasdirektiivin ja kansallisen ankeriaanhoitosuunnitelman mukaisesti. Istutuksiin liittyy joka tapauksessa useita epävarmuustekijöitä, varsinkin alueilla, joilta kutuvaellus on erityisen pitkä, minkä takia istutusten vaikutuksista ja hyödyllisyydestä on keskusteltu melko kiivaastikin. Euroopan eri maissa on tehty kirjava joukko erilaisia ankeriaan hoitosuunnitelmia ja niihin liittyviä toimenpiteitä, minkä seurauksena niiden vertailu on haasteellista, eikä eri tavoin kerättyjä tietoja ole voitu yhdistää koko ankeriaspopulaation tasolle. Suomen hoitosuunnitelma on aiemmin sisältänyt istutukset ja sittemmin tunnistettuja ankeriaan hoitotoimenpiteitä ovat myös vaellusesteiden poisto, ankeriaan ylisiirrot, kalatiet, parempi saalistilastointi, ankeriaskaupan tehokkaampi seuranta ja rajoittaminen sekä seuranta ja tutkimus. Erityisesti vaellusesteiden poiston voidaan katsoa vaikuttavan ankeriaaseen yksiselitteisen positiivisesti, mutta tähän hoitotoimenpiteeseen liittyy useita taloudellisia ja käytännön haasteita.