Kansalaisten susisuhde

Abstract

Sudet ja niiden kannanhoito kiinnostavat laajasti suomalaisia. Susi herättää voimakkaita tunteita ja kannanhoito ristiriitoja, joiden käsittely saa paljon julkista keskustelua eri tiedotusvälineissä. Yleisen tilannekuvan tuottamiseen, kannanhoidon evästämiseen ja eri tutkimusprojektien kysymyksenasetteluihin vastaamaan on Suomessa tehty 2010-luvulla useita 18–79-vuotiaiden kansalaisten susisuhdetta ja susikannan hoitoa käsitteleviä kansalaiskyselyitä. Kyselyjen ensisijaiset tarkoitukset ja alueelliset kattavuudet ovat olleet niissä osin erilaiset, mutta joiltakin osin niissä on käsitelty samoja teemoja yhteneväisin mittarein. Vuonna 2014 toteutettiin silloisen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. osa Luonnonvarakeskusta) ja Suomen riistakeskuksen yhteistyönä monipuolisesti eri teemoja käsittelevä kansallinen susikysely. Sittemmin vuonna 2016 ja 2020 on tehty teemoiltaan rajatummat kyselyt, ensimmäinen kansallisena, ja toinen Poronhoitoalueen eteläpuolista Manner-Suomea käsittelevänä. Varhaisimmat kaksi kyselyaineistoa keräsi verkkokyselyllä Taloustutkimus Internet-panelisteiltaan, viimeisimmän Bilendi Oy omilta Internet-panelisteiltaan. Kerätty kyselyaineisto luo yleiskuvaa siitä, miten susi koetaan, millaiseksi eläimeksi se mielletään, ja kenen arkeen susiasioiden hoidolla on yhtymäkohtia. Tässä raportissa etsitään vastauksia näihin kysymyksiin ja keskitytään erityisesti 2019–2020 tilanteeseen, jolloin alkoi Luonnonvarakeskuksen koordinoima SusiLIFE-projekti, jonka lähtötilannemittauksena toteutettiin tämä viimeisin kysely.

Analyysin tulokset havainnollistavat sen, että kannanhoitoa pidetään yleisesti hankalana. Viimeisimmän mittauksen mukaan suurpetopelko on voimistunut, ja se vaihtelee jonkin verran väestöryhmittäin ja yhdistyy osin käsityksiin sudesta eläimenä. Susi on monelle huolenaihe, mutta verrattain harva kansalaisista kokee suden suurimmaksi omaan lapseen tai koti- ja seuraeläimiin kohdistuvista riskitekijöistä. Käsityksiä ja ilmapiiriä luovat osaltaan tiedotusvälineet. Kansalaiset seuraavat susiuutisointia ja yhteiskunnallista keskustelua verrattain aktiivisesti ja pitävät erityisesti kansallisten tiedotusvälineiden susiuutisointia luotettavana. Vuosien välisten muutoksen vertailu viittaa siihen, että verkon palveluja hyödynnetään enenevästi, ja aktiivisimmat seuraavat myös keskustelualustoja ahkerasti. Sanomalehdet ovat edelleen seuratuin ”’susimedia”. Susikannan hoidon toimijoista etenkin Suomen riistakeskus, Luke ja Poliisi nähdään luotettavina toimijoina ja tiedonlähteinä. Aineistolähteinä vapaaehtoisten kirjaamia susihavaintoja, susien DNA-näytteitä ja etenkin susien GPS-paikannustietoja pidetään Suomessa pääsääntöisesti luotettavina.

Laillisen kannanhoidon haasteeksi on Suomessa muodostunut susien laiton tappaminen. Kansalaisten sille antama jonkinasteinen tuki on viimeisimmän kyselyn mukaan aiempaa yleisempää. Susialueilla tämä tuki on kerätyn aineiston mukaan suhteellisesti vain hieman yleisempää kuin muualla. Kyselyt tuovat kaiken kaikkiaan esille, että kannanhoidon paikallisia vaikutusmahdollisuuksia olisi kansalaisten mukaan vahvistettava suhteessa EU:n vaikutusmahdollisuuksiin. Myös kyselyvastaajat ovat itse valmiita tarttumaan konkreettiseen kannanhallintaan. Viimeisimmän kyselyn yhteydessä vastaajilta tiedusteltiin halua osallistua tutkijoiden vetämään kansalaisraatiin, ja peräti noin viidennes ilmaisi tähän halukkuuttaan.