Synteesiraportti: Turvepeltojen vettämisen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin

Suosta raivatut ja ojitetut pellot, turvepellot, ovat merkittävä kasvihuonekaasujen lähde Suomessa. Niiden iso päästövähennyspotentiaali saadaan parhaiten käyttöön palauttamalla vesitalous lähemmäksi suon kaltaisia olosuhteita, vettämällä. Vettämiseen tulee todennäköisesti yhä enemmän kannustimia ja pinta-alaa lähivuosina, ja päästöjen raportointia koskevat vaatimukset tiukentuvat. Tämän raportin tavoitteena on tarkastella käytettävissä olevien mittaustulosten perusteella, miten turvepeltojen päästöt muuttuvat vettämisen seurauksena ja riittääkö käytettävissä oleva mittausaineisto raportoinnin kehittämiseen. Ympärivuotisia maastossa mitattuja tuloksia oli käytettävissä kuudelta kohteelta, joissa pohjaveden pintaa oli tarkoituksella korotettu. Kun niiden hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöjä tarkastellaan suhteessa pohjaveden korkeuteen, havaitaan selkeä lasku hiilidioksidipäästöissä vesipinnan noustessa. Metaanipäästöt nousevat, mutta nykyisen tiedon valossa eivät niin paljon, että hiilidioksidin päästövähenemän hyöty menetettäisiin. Dityppioksidipäästöt ovat olleet hyvin alhaisia useimmilla mittauskohteilla. Näiden kolmen kaasun kokonaispäästöt vähenivät noin 5 hiilidioksidiekvivalenttitonnia hehtaarilta jokaista 10 cm kohden, jonka pohjavesi nousi. Tietoa erityyppisten peltokohteiden vettämisestä tarvitaan lisää. Erityisesti tarvitaan mittaustuloksia kohteilta, joissa vesi on ollut hyvin lähellä maan pintaa. Koska monien kohteiden lannoitus ja muokkaus oli ollut tavanomaista vähäisempää ennen vesipinnan nostoa, tarvitaan tietoa myös kohteilta, jotka ovat olleet tavanomaisessa aktiiviviljelyssä ennen vettämistä.