Kasviksia kotimaasta : Suomalaisen kasvistuotannon mahdollisuudet vastata kasvavaan kysyntään

Uudet kansalliset ravitsemussuositukset suosittelevat entistä kasvispainotteisempaa ruokavaliota, joka hyödyttää ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Kasviksia (vihanneksia, marjoja ja hedelmiä) tulisi käyttää päivittäin monipuolisesti vähintään 500–800 grammaa. Vaikka muutokset kulutuksessa ovat hitaita, kasvisten kysynnän odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Keskeinen kysymys on, kuinka laajasti suomalaiset tuottajat pystyvät vastaamaan kysyntään ja millaisia pullonkauloja kasvun edessä on. Tässä selvityksessä hyödynnettiin monipuolisesti tilasto-, asiantuntija- ja tutkimustietoa ja kerättiin alan toimijoiden näkemyksiä haastatteluiden ja työpajan kautta. Hankkeessa analysoitiin puutarhatuotannon arvoketjuja, jotka eroavat merkittävästi alkutuotannon muista sektoreista mm. monipuolisuutensa ja jalostustoimialan vähäisyyden takia. Suurin osa kasviksista päätyy kuluttajille tuoreina päivittäistavarakaupan kautta, mutta kulutuksen kasvaessa tarvitaan laajempaa tuotekirjoa. Jatkojalostuksen kehittäminen olisi yksi mahdollisuus kasvattaa kasvisten ympärivuotista tarjontaa. Suomalaisen kasvistuotannon laajentaminen on mahdollista, mikäli kysyntä kasvaa odotusten mukaisesti. Laajentamisen edellytys on taloudellinen kannattavuus, joka vaihtelee yritysten välillä huomattavasti. Tärkeitä tekijöitä kannattavuuden takaamiseksi ovat yrittäjien liikkeenjohdon osaaminen ja kustannusrakenteen hallinta. Merkitystä on myös tuotteiden myyntikanavilla ja etenkin toimintaa laajennettaessa investoinneilla ja niiden rahoituskuluilla. Puutarhatuottajat kokevat neuvotteluasemansa arvoketjussa heikoksi, mikä vaikuttaa osaltaan myös alan vetovoimaisuuteen. Keinoja tuottajien aseman vahvistamiseen voisivat olla tuottajayhteisöjen rakentaminen, talous- ja myyntiosaamisen lisääminen sekä parempi vuorovaikutus ketjun sisällä. Lisääntyvä yhteistyö eri tasoilla ja tukipalveluiden saatavuuden lisääminen on tärkeää myös yrittäjien työkyvyn ja -hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Työvoiman saatavuus ja pysyvyys on tulevaisuuden kynnyskysymys. Tämän ratkaisemiseksi työn, työolojen ja työvoiman johtamiseen keskittyvää koulutusta ja neuvontaa olisi kehitettävä suunnitelmallisesti ja räätälöitävä puutarha-alalle sopivaksi. Vaikka kotimaisen tuotannon ympäristövaikutukset ovat keskimäärin maltilliset, huomiota kannattaa kiinnittää mm. kestävään maankäyttöön, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä tuotantopanosten käytön tarkentamiseen. Kasvihuonetuotannossa keskeistä on pyrkiä hyödyntämään uusiutuvia energian lähteitä ja korvaamaan turpeen käyttöä vähittäin vaihtoehtoisilla kasvualustamateriaaleilla.