Pienten vaellusesteiden romutuspalkkiojärjestelmä : Taustaselvitykset ja suositus toimintamallista

Hankkeessa tarkasteltiin mahdollisuuksia edistää pienten vaellusesteiden poistamista ja virtavesien ennallistamista vapaaehtoisuuteen perustuvalla romutuspalkkiojärjestelmällä. Järjestelmän tavoitteena on löytää pienten patorakenteiden omistajia, jotka olisivat valmiita luovuttamaan omistamansa padon purkajan käyttöön romutuspalkkiota vastaan. Järjestelmän toteuttaja purkaisi padon ja tarvittaessa ennallistaisi sen paikalla sijainneen virtavesiympäristön. Hankkeessa tarkasteltiin järjestelmän lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia edellytyksiä, pienten patorakenteiden omistajien valmiuksia ja halukkuutta osallistua järjestelmään, sekä laadittiin patorakenteiden priorisointityökalu tukemaan poistettavien patorakenteiden valitsemista. Järjestelmän taustalla on tarve löytää kustannustehokkaita ja hallinnollisesti toteuttamiskelpoisia keinoja tilanteessa, jossa kansalaisten mielenkiinto virtavesien vapauttamista kohtaan on suurta, ja purkuhankkeisiin on löydetty riittävästi yksityistä rahoitusta. Myös EU:n ennallistamisasetus edellyttää virtavesien ennallistamista vapaasti virtaaviksi purkamalla ensisijaisen käyttötarkoituksensa menettäneitä patoja ja ennallistamalla tulvatasanteita. Hankkeen tarkoituksena oli rakentaa pohja järjestelmän seuraavalle vaiheelle, eli käytännön kokeilulle. Käytännön kokeiluvaiheen tulisi selventää niitä kysymyksiä, joihin ei voida tässä raportissa esitetyllä teoreettisella pohdinnalla vastata. Listaamme näitä kysymyksiä ja pohdimme, miten kokeiluhankkeessa tulisi niihin pureutua. Suosituksemme järjestelmän jatkokehittelystä ja erityisesti käytännön kokeilusta olemme kiteyttäneet raportin toisessa luvussa. Lainsäädännöllisen tarkastelun keskeinen havainto on, että vapaaehtoisuuteen perustuva romutuspalkkiojärjestelmä on pääsääntöisesti sovitettavissa nykyiseen vesilainsäädäntöön. Lupaprosessien ennakoitavuus, kesto ja tulkinnalliset epävarmuudet tulee ottaa huomioon järjestelmän käytännön toteutusta suunniteltaessa. Padonomistajien haastattelujen perusteella osa suhtautuu purkuun myönteisesti tai jopa toivoo ratkaisua ylläpidon vaivaan, kun taas toisille padon arvo on taloudellinen, toiminnallinen tai maisemallinen. Halukkuus ei näin ollen ole yksiselitteisesti sidoksissa padon kokoon tai alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, vaan ratkaisevaa on, miten hyvin hankkeen vaikutukset, vastuut ja epävarmuudet kyetään konkretisoimaan omistajalle. Priorisointityökalun kehitystyö puolestaan osoittaa, että ekologisten hyötyjen ja kustannusten suhdetta voidaan systemaattisesti arvioida. Mahdollisessa pilotissa keskeisiksi kysymyksiksi nousevat erityisesti seuraavat: miten omistajien piilevä halukkuus voidaan tunnistaa ja aktivoida riittävän varhaisessa vaiheessa, miten lupaprosessien epävarmuutta voidaan vähentää ja aikatauluja ennakoida, sekä miten priorisointimekanismi ja vapaaehtoinen osallistuminen yhdistetään toimivaksi, läpinäkyväksi ja luottamusta rakentavaksi kokonaisuudeksi. Pilotin tulisi tuottaa tietoa erityisesti järjestelmän käytännön toteutuksen rytmistä.