Maanpeitekasvien valinta

Maanpeitekasvit vähentävät paljaan maan aikaa ja ravinnehuuhtoumaa, etenkin kasvukauden ulkopuolella. Niillä on positiivinen vaikutus maan kasvukuntoon erilaisen juuristonsa avulla. Juuret kuohkeuttavat maata, parantavat vedenläpäisevyyttä ja rikkovat tiivistymiä. Maa kuivuu haihduttavan kasvuston ansiosta nopeammin ja toisaalta kasvusto suojaa pintamaata liian nopealta kuivumiselta tai liettymiseltä. Peitekasvit parantavat pellon kantavuutta erityisesti sateisina korjuukausina. Maanpeitekasvit ovat keino monipuolistaa muuten yksipuolista viljelykiertoa sekä lisätä talviaikaista tai ympärivuotista kasvipeitteisyyttä. Ne lisäävät maan orgaanista ainesta, kerryttävät hiiltä sekä parantavat peltomaan elävyyttä edistämällä maan mikrobitoimintaa ja lierojen elinolosuhteita. Peitekasvit lisäävät peltoluonnon monimuotoisuutta ja houkuttelevat pölyttäjiä sekä petohyönteisiä. Peitekasvit parantavat usein seuraavan kasvin satoa. Erityisesti typensitojakasvien jääntityppi on merkittävä ja parantaa pellon typpiomavaraisuutta. Peitekasvit eivät pääsääntöisesti lisää tautien tai tuholaisten riskiä, mutta kasvivalinnassa on tärkeä huomioida apiloiden ja ristikukkaisten kasvien välivuosien vaatimus. Rikkakasveja estävä vaikutus riippuu kasvuston onnistumisesta. Peitekasvit eivät lisää kilpailuhaittaa pääkasville kasvukaudella, jos pääkasvin kasvuun lähtö on hyvää eikä se kärsi kuivuudesta eikä mene lakoon. Hitaasti alkuun lähtevien tai vaatimattomasti kasvavien pääkasvien kanssa tulee välttää nopeasti ja rehevästi kasvavia peitekasveja tai ainakin niiden samanaikaista kylvöä. Peitekasvin valinnassa on syytä kiinnittää huomiota sen yksivuotisuuteen/monivuotisuuteen, kasvutapaan: onko se matalakasvuinen vai pyrkiikö kasvamaan korkeutta, ja siihen, miten kasvi käyttäytyy sadonkorjuun jälkeen: lähteekö se kasvamaan vai tyrehtyykö kasvu korjuun yhteydessä. Lisäksi on hyvä huomioida, millainen on kasvin leviämisen riski pellon ulkopuolelle tai jääntikasvina lohkolle.