Synteesiraportti: Kestävä ruokavalio ja ruokajärjestelmä

Tämä synteesiraportti tarkastelee suomalaisten ruokavalioiden ja ruoantuotantojärjestelmien kestävyyttä erityisesti ympäristönäkökulmasta, mutta huomioi myös ravitsemukselliset, taloudelliset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Raportti tukee vuoden 2024 päivitettyjen ravitsemussuositusten tulkintaa, joissa ympäristökestävyys on ensimmäistä kertaa integroitu ruokasuosituksiin. Synteesi tarjoaa ajankohtaiseen tutkimustietoon perustuvan kokonaiskuvan ja pohjan kestävyyden edistämiselle suomalaisessa ruokajärjestelmässä. Ympäristöpainotuksen ohella synteesin taustaoletuksena on kansallinen pyrkimys ylläpitää korkeaa ruoan omavaraisuutta huoltovarmuuden turvaamiseksi. Ruokaturva on keskeinen osa kestävyyttä, ja sen merkitys on korostunut viime vuosien globaalien kriisien myötä. Suomessa ruokaturvaa tukevat puhtaat luonnonvarat, suhteellinen etu kotieläintuotannossa ja korkea elintarviketurvallisuus. Toisaalta tuotanto-olosuhteet ovat haastavat erityisesti kasvinviljelylle. Raportti koostuu viidestä temaattisesta kokonaisuudesta: elintarvikkeiden ympäristövaikutukset, ruokavalioiden kestävyysnäkökulmat, alkutuotannon ympäristövaikutukset ja niiden vähentämiskeinot, Suomen ruoantuotannon erityispiirteet ja ruokavaliomuutoksen ja ruokajärjestelmän vuorovaikutus. Näissä käsitellään muun muassa eri tuoteryhmien ilmasto- ja muita ympäristövaikutuksia, vaihtoehtoisten ruokavalioiden ilmasto- ja biodiversiteettivaikutuksia, ravitsemuksen roolia, ruokavalioiden ilmastovaikutusten ja terveysvaikutusten suhdetta, ruokahävikin roolia, maatalouden rakennetta, päästöjä ja kestävää tehostamista, nurmitalouden roolia, maidon ja naudanlihan tuotannollista suhdetta ja ruokavaliomuutosten vaikutuksia tuotantoon ja ympäristöön. Kasviperäisten elintarvikkeiden ympäristövaikutukset ovat keskimäärin pienempiä kuin eläinperäisten, joskin ravitsemuksellinen tarkastelu tasoittaa osittain eroja. Ruokavalion muutos kasvipainotteisemmaksi vähentäisi ruokavalion ympäristövaikutuksia, mutta ruokajärjestelmän ympäristövaikutusten näkökulmasta se ei yksinään riitä – tarvitaan myös muutoksia maatalouspolitiikassa ja kestävän tehostamisen toimia alkutuotannossa. Ilmastopäästöjen kannalta keskeistä on eloperäisten maiden viljelyn vähentäminen ja viljelykiertojen monipuolistaminen. Raportti korostaa kokonaiskuvan merkitystä: ruokavalioiden ja tuotantojärjestelmien kestävyys muodostuu monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta, ja ne ovat toistensa kanssa vuorovaikutuksessa. Elintarvikevalinnat vaikuttavat suoraan ruokavalioihin ja välillisesti ruoantuotantoon, ja kansainväliset markkinat vaikuttavat erityisesti tuotantojärjestelmiin.