Opas eläinten hyvinvointitiedon tulkintaan

Eläinten hyvinvointi on tieteellisesti tutkittu, mutta monimutkainen ilmiö, jonka arviointi sisältää aina epävarmuutta. Tämän oppaan tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, mitä eläinten hyvinvointi tarkoittaa eläimen näkökulmasta, miten sitä voidaan tutkia sekä millaisia haasteita sen arvioimiseen, arviointien tulkintaan ja tulosten viestintään liittyy. Tarkoituksena on tukea tutkimustietoon perustuvaa keskustelua eläinten hyvinvoinnista sekä edistää luotettavan hyvinvointitiedon käyttöä päätöksenteossa, kehittämistyössä ja viestinnässä. Eläinten hyvinvointi määritellään tieteessä useimmiten eläimen omaksi kokemukseksi sen fyysisestä ja psyykkisestä tilasta, johon vaikuttavat ympäristötekijät ja eläimen yksilölliset ominaisuudet. Hyvinvointi ei tarkoita pelkästään kärsimyksen välttämistä, vaan mahdollisuutta myönteisiin kokemuksiin ja elämisen arvoiseen elämään. Samalla eläinten hyvinvointi on laaja yhteiskunnallinen kysymys, ja kaikilla ihmisillä on oikeus ja velvollisuus osallistua tavoiteltavan hyvinvoinnin tason määrittelyyn ja sen toteutumiseen käyttämillämme eläimillä. Hyvinvointi sisältää useita osa-alueita, joista kaikki ovat oleellisia eläimen kannalta. Eläinten hyvinvoinnin tutkimuksessa käytetään esimerkiksi käyttäytymiseen, fysiologiaan, terveyteen, tuotokseen ja anatomiaan liittyviä indikaattoreita. Koska yksilön subjektiivisia kokemuksia ei voida mitata suoraan, hyvinvoinnin tutkiminen on aina epäsuoraa. Luotettavien johtopäätösten tekeminen edellyttää useiden erilaisten mittareiden käyttöä ja lisäksi useita tutkimuksia. Tilatasolla tehtävään hyvinvoinnin arviointiin liittyy paljon haasteita. Indikaattoreiden on perustuttava tieteelliseen tutkimuksen hyväksi toteamille eläin- ja resurssiperusteisille mittareille. Mittareiden valintaa ohjaavat kolme laatukriteeriä: oikeellisuus, luotettavuus ja käytännöllisyys. Arvioinnin tulisi kattaa riittävän monia tilan eläinyksilöistä sekä heijastaa kaikkia hyvinvoinnin osa-alueita koko eläinyksilön elämän ajalta. Arviointitulosten esittämiseksi ja kokonaiskuvan saamiseksi yksittäisten mittareiden tuloksia joudutaan yhdistämään laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Tämä edellyttää arvovalintoja siitä, kuinka paljon painoarvoa eri mittareille annetaan. Hyvinvointi-indeksien ja pistemallien rakentaminen voi helpottaa tulosten tulkintaa, mutta samalla laskentamenetelmien tulee olla läpinäkyviä ja tieteellisesti perusteltuja. Oppaan loppuosassa tarkastellaan eläinten hyvinvoinnin todentamista ja hyvinvointitiedosta viestimistä. Siinä kuvataan hyvinvointiväittämiin, sertifiointiin ja laadunhallintaan liittyviä periaatteita ja lainsäädäntöä. Eläinten hyvinvoinnista viestimisen tulee perustua luotettavaan näyttöön, avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, jotta kuluttajat ja muut tiedon käyttäjät voivat muodostaa mahdollisimman realistisen käsityksen eläinten hyvinvoinnin tasosta.