Metsäbiotalouden monet merkitykset : Yritysten, julkisen sektorin ja kansalaisten näkemyksiä metsäbiotaloudesta ja metsien käytöstä

Metsäbiotalous liittyy määritelmällisesti biotalouden yleisempään käsitteeseen, jossa uusiutuvia, eloperäisiä luonnonvaroja käytetään resurssiviisaasti ihmisen tarpeisiin. Metsät ovat Suomen suurin bioperustainen luonnonvara ja niihin perustuva metsäbiotalous on suomalaisen biotalouden kulmakivi. Metsäbiotaloutta määrittelevät erilaiset intressiryhmät: yritykset, julkishallinto, alan edunvalvonta, kansalaisjärjestöt ja kansalaiset. Projektiraportissa kysytään, miten metsäbiotaloutta määritellään yksityisellä ja julkisella sektorilla ja mitä kansalaiset ajattelevat metsien käytöstä. Ensimmäinen havainto jo aineistonkeruun vaiheessa oli, että erityisesti yrityssektorilla ei juurikaan käytetä metsäbiotalouden käsitettä. Siten politiikan ohjelmatasolla esitetty puhe ei ole läsnä yrityssektorin diskursseissa. Metsäbiotalouden teemasta puhutaan yksityisellä, mutta osin myös julkisella sektorilla eri painotuksia saavilla biotalouden tai biokiertotalouden ilmaisuilla. Metsäbiotalous tulkitaan yleisimmin puupohjaisten tuotteiden teollisuusohjelmana, jossa metsäteollisuuden perinteiset tuotteet, lähinnä sellu ja kartonki, ovat edelleen päätuotteita. Uudet tuotteet, joita metsäbiotalouden piirissä toivotaan kehitettävän, perustuvat teollisuuden sivuvirtoihin. Metsäteollisuuspainotuksen myötä metsäbiotalouden sivukehälle jäävät esimerkiksi puurakentaminen, luontomatkailu, luonnontuotteiden hyödyntäminen ja kansalaisille tärkeä luonnon virkistyskäyttö. Metsäbiotaloudessa on nykyistä monipuolisempaa potentiaalia. Kaupalliseen tuotantoon skaalautuvat uudet tuotteet ja tuoteperheet ovat mahdollisuus arvonlisän luomisessa, mutta se edellyttää tutkimuksen ja yrityssektorin monitieteistä ja -alaista yhteistyötä sekä mittavien investointien rahoitusta. Metsäbiotalous on tulevaisuuteen tähtäävää kehittämistyötä, jonka tavoitteena ovat fossiilivapaat yhteiskunnat, resurssiviisas tuotanto ja mahdollisuus ekologisempaan kulutukseen. Jalostusasteen nostaminen luo yritystoimintaa ja työpaikkoja eli alueellista hyvinvointia Suomen metsäisille alueille, mikä lisää metsäsektorin sosiaalista kestävyyttä ja sosiaalista hyväksyttävyyttä.