Field biomass as global energy source

Peltobiomassan nykyistä (1997-2006) ja tulevaa (2050) globaalia energiapotentiaalia arvioitiin FAO:n tuotantotilastojen avulla. Tulevaa potentiaalia arvioitiin Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) päästöskenaarion B1 pohjalta. Tässä päästöskenaariossa maapallon kasvihuonekaasupäästöjen ja väestön kasvun ennustetaan vähitellen laskevan. Tähän kehitykseen vaikuttavat uusiutuvien energialähteiden käyttö ja yhteistyö valtioiden välillä. Tutkimuksessa arvioitiin erikseen peltokasvituotannon sivutuotteista (olki, naatit jne.) saatava energiapotentiaali sekä ruoantuotannosta poistuvan ja bioenergiakasvien tuotantoon siirtyvän peltoalan biomassan tuotosta saatava energiapotentiaali. Yhteensä peltobiomassaan sisältyvä energiapotentiaali olisi tällä hetkellä 122-133 EJ (EJ=J18), 86-93 EJ tai 47-50 EJ vuodessa, jos väestön ruokavalio olisi (vastaavassa järjestyksessä) kasvis-, seka- tai lihapainotteinen ruokavalio. Määrät ovat merkittäviä, sillä esimerkiksi Suomen koko energiankulutus vuodessa on 1,5 EJ ja maailman koko energiankulutus 464 EJ. Vuonna 2050 vastaavat peltobiomassasta saatavat teoreettiset energia-arvot olisivat 101-110 EJ, 57-61 EJ ja 44-47 EJ vuodessa ruokavaliosta riippuen (kasvis-, seka- ja lihapainotteinen ruokavalio). Vuoden 2050 arviot ovat pienempiä kuin nykyisen potentiaalin arviot, koska ilmastonmuutos heikentää suurilla tuotantoalueilla ruoantuotannon edellytyksiä muun muassa lisääntyvän kuivuuden takia. Lisäksi kasvavasta väestömäärästä johtuen yhä suurempi osa peltoalasta tarvitaan ruoantuotantoon. Peltokasvituotannon sivutuotteiden osuus pellolta saatavasta bioenergiasta voisi tällä hetkellä olla 39-42 EJ ja vuonna 2050 38-41 EJ vuodessa. Kuitenkin jo tällä hetkellä maan kasvukunnon ja kestävän viljelyn kannalta sopiva poiskorjattavien kasvintähteiden määrä riippuu ilmasto- ja viljelyoloista. Tulevaisuudessa ilmaston lämpeneminen kiihdyttää maaperän mikrobiologisia prosesseja ja siten yhä suurempi osuus korjuutähteistä on jätettävä pellolle, jotta maaperän eloperäisen aineksen määrä säilyisi riittävänä. Tämän vuoksi nyt esitetyt korjuutähteiden käyttöluvut ovat vain teoreettisia ja niiden todellinen käyttömahdollisuus bioenergiaksi on näitä lukuja pienempi. Varsinaisten bioenergiakasvien viljelyä olisi näillä näkymin mahdollista lisätä Australiassa, Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä USA:ssa. Jos viljelymenetelmiä pystytään tehostamaan ruoantuotannossa, ilmastolliset tekijät mahdollistaisivat bioenergiantuotannon lisäämisen myös entisen Neuvostoliiton valtioissa sekä suuressa osassa Eurooppaa. Peltobioenergian tuotanto on tämän tutkimuksen mukaan todellinen vaihtoehto fossiilisille polttoaineille. Tuotannon tehokkuus, kestävyys ja eettisyys riippuvat kuitenkin kasvintuotannon teknisestä kehityksestä, olojen vakaudesta ja siitä, saadaanko ruoka jaettua tasan maailman eri alueiden kesken. Jos maailman koko ruoantuotanto jaettaisiin tasan, ruokaa riittäisi sekä nyt että tulevaisuudessa kaikille - väestön kasvusta huolimatta, ja bioenergiaksikin riittäisi peltobiomassaa, vaikka peltoalaa ei tällöin voitaisikaan valjastaa bioenergiakasvien tuotantoon. Jos tällaista tasajakoa ei toteuteta, suuri osa maailman maista voisi jo nyt, ja myös tulevaisuudessa, korvata merkittävän osan energiantarpeestaan peltobiomassasta saatavalla uusiutuvalla energialla.