Selvitys maitorotuisten lihanautojen ruokintanormien päivitystarpeesta

Tutkimuksen tavoitteena oli toimia esiselvityksenä maitorotuisten sonnien ruokintanormien päivitystarpeesta. Tutkimuksen toteutus nähtiin tarpeelliseksi, koska rehukustannus kattaa noin 60 % naudanlihantuotannon muuttuvista kustannuksista. Tarkennetuilla energian- ja valkuaisentarvenormeilla olisi todennäköisesti mahdollista parantaa ravinteiden käytön tehokkuutta naudanlihantuotannossa, mikä puolestaan johtaisi parantuneeseen taloudelliseen tulokseen ja vähentyneeseen ympäristökuormitukseen. Tämä esiselvitys tehtiin MTT:n Kotieläintuotantotutkimusyksikön Ruukin toimipisteessä aiemmin toteutettujen maitorotuisten sonnien ruokintakokeiden tulosten perusteella. Selvitykseen otettiin mukaan tutkimuksissa yli 320 kilogramman teuraspainoon kasvatetut sonnit. Tämä selvitys toteutettiin A-Tuottajien TuKeVa Kumppanuus -hankkeen tilauksesta. Aineisto käsitti 150 maitorotuista sonnia. Selvitystyö tehtiin eläinten elinikäisten kasvutulosten, ruokinnan jaksotuksen, ruokintaluokkiin jaon (elopainon mukaan kuten rehutaulukoissa) ja energian sekä valkuaisen saannin ja nykyisten normien välisenä vertailuna. Vertailutietona oli käytössä tieto eläinten rehun syönnistä, ravintoaineiden saannista ja kasvusta MTT:n Ruukin toimipisteen tutkimuksissa. Tätä tietoa verrattiin nykyisin käytössä oleviin maitorotuisten sonnien ruokintasuosituksiin. Koeaineiston sonnien keskimääräinen teuraspaino oli 344 kg, nettokasvu syntymästä teurastuk-seen 599 g/pv, lihakkuusluokka O- ja rasvaisuusluokka 3,0. Koeaineiston keskiarvot vastasivat kutakuinkin AtriaNaudan tila-aineiston parhaan neljänneksen tulosta. MTT/Ruukin saaman lihanautojen kasvuraportin mukaan AtriaNaudan tiloista parhaalla neljänneksellä nettokasvu syntymästä teurastukseen oli vastaavana ajankohtana 597 g/pv, teuraspaino 340 kg, lihakkuusluokka O ja rasvaisuusluokka 2,8. Koeaineistossa sonnien päiväkasvut eivät nousseet sille tasolle, mitä nykyisin käytössä olevat ruokintasuositukset edellyttäisivät energian saannin perusteella. Ruokintakokeiden aikana sonnien energian saanti oli keskimäärin 9 % suurempi, mitä nykyiset ruokintasuosituksemme edellyttävät kokeessa toteutuneille kasvutasoille. Tämän perusteella on olemassa tarve päivittää nykyiset energian tarvesuosituksemme. Tämä yksityiskohtainen päivitystyö tulisi tehdä laajemmassa hankkeessa, jonka tulee pohjautua myös muualla saatuihin tutkimusaineistoihin ja kirjallisuuteen. Valkuaisen (OIV) saanti oli melkein kaikissa koeaineiston elopainoryhmissä ja kaikilla ruokintaryhmillä korkeampi kuin suomalaisissa ruokintasuosituksissa. Useimmissa tapauksissa sonnit saavat siis riittävästi valkuaista perusdieetistä ilman valkuaistäydennystä. Maitorotuisten sonnien kasvua todennäköisesti rajoittaakin enemmän energian kuin valkuaisen saanti. On mahdollista, että nykyisiä OIV-suosituksia voisi tarkistaa hieman alaspäin, mutta asian arvioiminen on tämän aineiston perusteella vaikeaa, koska lähes kaikissa tapauksissa saanti ylitti reilusti nykysuositukset. Valkuaislisäyksestä saatava hyöty on lihanaudoilla yleensä varsin marginaalinen, kun ruokinnassa käytetään hyvälaatuista nurmisäilörehua, jota täydennetään sopivalla energiarehulla. Kotimaisten tutkimusten perusteella myöskään sulavuudeltaan keskinkertaista (D-arvo 66) nurmisäilörehua käytettäessä valkuaislisälle ei näytä tulevan merkittävää tuotosvastetta yli puolen vuoden ikäisten lihanautojen ruokinnassa.