Vanhat suomalaiset kotipelargonit : Sata vuotta kasviaarteita ikkunoilla

Abstract

Pelargonien laajamittainen monivuotinen kasvatus huone- ja pihakasveina juontaa Suomessa juurensa 1800-luvun loppupuolelle, jolloin kartanoiden ja kauppapuutarhojen kasvattamat lajikkeet levisivät yhtä lailla isoihin maalaistaloihin kuin torppien ikkunoillekin. Suomen ja muun Pohjolan oloissa pelargonien kuten muidenkin meille säilyneiden vanhojen huonekasvien erityisyys oli, että niitä pystyi talvettamaan lepotilassa kellareissa ja viileissä huoneissa. Toinen suosion salaisuus oli mahdollisuus lisätä ja jakaa kasvia helposti juurtuvista pistokkaista. Näin pelargonista tuli kasvi, jota saatettiin viljellä sukupolvesta toiseen. Suomessa huonekasveihin erikoistuneet yhdistykset ja muutamat ammattipuutarhat ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana aktiivisesti tallentaneet sukupelargoneja ja pelargoniharrastajien kokoelmista vanhoja pelargonikantoja, joilla tiedetään olevan useamman vuosikymmenen mittainen viljelyhistoria. Ruotsissa kansallinen kasvigeenivaraohjelma on kerännyt perinnepelargoneja kasviperinnön ja monimuotoisuuden selvittämiseksi, ja näistä arvokkain aineisto on otettu pitkäaikaissäilytykseen. Vaikka Suomessa vanhat ruukkukasvit eivät kuulu kansallisen geenivaraohjelman työhön, on tunnistettu tarve eri keinoin tallentaa pitkään kasvatettuja pelargoneja tulevaisuuden perinnöksi. Tämä julkaisu tarjoaa ainutlaatuisen kuvauksen Suomessa vuosikymmenten ajan kasvatetuista kotipelargonikannoista. Julkaisussa esitellään 82 kotipelargonikantaa kasvin tuntomerkkikuvauksin, valokuvin ja keskinäisin sukulaisuuskuvauksin sekä seuraten kasvin kulkureittejä kasvattajalta ja paikkakunnalta toiselle. Vanhojen suomalaisten kotipelargonien kuvasto on syntynyt Luonnonvarakeskuksen kahden pelargonihankkeen tulosten pohjalta yhteistyössä Suomen Pelargoniyhdistyksen ja keskeisten ammattipuutarhojen kanssa vuosina 2020–2023. Perinnepelargoneista hehkua puutarhatuotantoon -tutkimushankkeessa tehtiin aineistosta geneettinen ja morfologinen tutkimus. Varsin hyvät vanhat pelakuut -tiedonvälityshankkeessa tehtiin kasvin taustahistorian ja kulkureittien selvitystyötä ja toteutettiin pelargoninäyttelyiden sarja. Työn mahdollisti rahoitus, joka saatiin Luonnonvarakeskuksen pelargonihankkeille Oiva Kuusisto -säätiöltä ja Leader-ohjelman Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta Varsin Hyvä ry:n toimintaryhmän alueelta. Kuvastojulkaisun toivotaan auttavan vanhojen kotipelargonien säilymisessä elinvoimaisina tuleville sukupolville. Tässä säilyttämisessä tarvitaan monia toimijoita: sukupelargonien kasvattajia, pelargoniharrastajia, kasviperintöä ylläpitäviä yhdistyksiä, museoita ja muita yhteisöjä sekä ammattipuutarhoja.