Luonnontuottometsä : Yhdysvaltalaisen Forest Bank -toimintamallin soveltaminen Suomessa

Luonto- ja ympäristöarvojen suojelua painottavaa metsien käytön mallia (multi-use conservation landscape) on esitetty yhdeksi keinoksi, jolla voidaan edistää metsäluonnon biodiversiteettiä ja metsien hiilivarastoa. Esimerkki tällaista lähestymistapaa hyödyntävästä ratkaisusta on pääosin yksityisrahoitukseen perustuva yhdysvaltalainen Forest Bank -toimintamalli, joka pyrkii yhdistämään luonnonläheistä metsänkäsittelyä, luonnonhoitoa ja arvokkaiden luonto- ja ympäristökohteiden suojelua tilarajat ylittävällä tavalla. Toimintamalliin sitoutuvat metsänomistajat saavat samalla kohtuullisen ja vuosittain tasaisen tulovirran metsistään. Tässä raportissa arvioidaan tällaisen, Luonnontuottometsäksi nimetyn toimintamallin soveltuvuutta Suomessa. Lisäksi arvioidaan, mitä lisäarvoa Luonnontuottometsä voisi tuoda verrattuna nykyisin käytössä oleviin tai aiemmin esitettyihin keinoihin. Tulosten mukaan Luonnontuottometsä ei kilpaile muiden monimuotoisuuden turvaamiseen pyrkivien keinojen kanssa, vaan täydentää niitä ennen muuta tarjoamalla vaihtoehtoisen rahoitustavan ja pyrkimällä kokoamaan yksittäisillä tiloilla tehtävät toimenpiteet suuremmiksi, tilarajat ylittäviksi kokonaisuuksiksi. Tällainen tavanomaisen metsätalouden ja tiukan suojelun välimaastoon sijoittuva vapaaehtoinen ja pääosin yksityisrahoitteinen metsäluonnon monimuotoisuuden ja muiden ympäristöarvojen säilyttämiseen tähtäävä toiminta on tähän asti jäänyt Suomessa julkisten ja virallisten suojelutoimien varjoon. Monimuotoisuuden edistäminen maisematasolla ei ole ideana uusi, mutta Luonnontuottometsä yhdistää siihen aiemmin kehitettyjä toteutusmalleja uudella tavalla. Suomen institutionaaliset rakenteet mahdollistavat Luonnontuottometsän toteuttamisen parhaiten yhteismetsän muotoon, mutta varsinkin toiminnan rahoituksen näkökulmasta myös säätiöt ja rahastot voisivat olla mahdollisia toimijoita. Ne voisivat osallistua yhteismetsämuotoiseen toimintaan myös osakkaina ja vakautta tuovina ankkurimaanomistajina. Yhteismetsämallin sijaan, tai sen rinnalla, toiminta voidaan organisoida myös Luonnontuottometsän ja maanomistajan välisen hoitosopimuksen tai vuokrasopimuksen pohjalta, koska näillekin löytyy valmiit toteutusmallit. Erityisen suureksi Luonnontuottometsän aikaansaama lisäarvo voisi muodostua, kun se toimisi olemassa olevan suojelualueverkoston tai luonnoltaan arvokkaiksi tiedettyjen, mutta suojelun ulkopuolelle toistaiseksi jääneiden alueiden läheisyydessä. Yhteistoiminta varsinkin Metsähallituksen mutta myös kuntien ja seurakuntien kanssa voisi tällöin edistää monimuotoisuuden turvaamista koordinoidusti yhden maanomistajan metsätilaa laajemmalla alueella. Luonnontuottometsän toiminnan järjestämiseksi ja arvioimiseksi tarvitaan yhtenäisiä metsäsuunnittelu- ja luonnonhoito-ohjeistuksia ja vaikuttavuusarviointeja. Mallin toteutusta luontoarvopainotteisena metsäomaisuuden hoitopalveluna edistäisi myös, jos maanomistajia palkittaisiin nykyistä selvemmin luontoarvoista ja niiden vaalimista koskevasta yhteistyöstä.