Seosrehuruokinnan väkirehutason ja valkuaislisän vaikutus tuotantoon ja tuotannon talouteen kasvavilla lihanaudoilla

Tutkimuksella haluttiin selvittää eri väkirehutasojen ja valkuaislisän vaiku-tusta naudanlihantuotannon taloudelliseen kannattavuuteen, lihanautojen kasvuun, rehun syöntiin ja ruhojen teuraslaatuun. MTT:n Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla tehtiin kasvatuskoe, jossa vertailtavina koete-kijöinä olivat väkirehuruokinnan intensiteetti ja ruokinnan valkuaistäyden-nys. Kokeen kolme väkirehutasoa olivat 30, 50 ja 70 % päivittäisestä kuiva-aineen syönnistä. Valkuaisrehuruokinnan vertailtavana koetekijänä oli rypsi-lisäys: sonnit saivat väkirehuna joko pelkkää ohraa tai ohran ja rypsin seosta. Teuraspainotavoite oli kokeessa 340 kg. Sonnit saivat vapaasti seosrehua, joka sisälsi edellä mainitussa suhteessa karkearehua ja väkirehua. Karkeare-huna oli nurmisäilörehu. Sonnien kasvu oli nopeinta eniten väkirehua saaneilla eläimillä. Tutkimuksen perusteella väkirehutason nostaminen ei aiheuttanut ruokinnallisia ongelmia, mikä johtunee ainakin osittain kokeessa käytetystä seosrehuruokinnasta. Rypsilisäyksellä ei ollut mitään vaikutusta tuotantotuloksiin. Tämän perus-teella yli puolen vuoden ikäisille lihasonneille annettu valkuaislisä on tarpee-ton, jos karkearehuna käytetään hyvälaatuista nurmisäilörehua. Taloudellises-ti edullisemmaksi vaihtoehdoksi muodostui korkean väkirehutason vaihtoeh-to. Rypsilisän käyttö ei näytä taloudellisten laskelmien perusteella järkevältä.