The Nordic Gene BankŽs Prunus clone archive in Finland : I Local races of sour cherry

Maatalouden tutkimuskeskuksen Hämeen tutkimusasemalla sijaitsevan Pohjoismaisen geenipankin Prunus-kokoelman hapankirsikkakannoissa (Prunus cerasus L.) esiintyvää geneettistä muuntelua kartoitettiin arvioimalla kantojen morfologisia ominaisuuksia. Vuonna 1993 oli elossa 118 kirsikkapuuta, jotka edustivat 78 eri paikalliskantaa. Jokaisesta puusta laadittiin 42 ominaisuutta sisältävä kuvaus, joka tallennettiin Pohjoismaisen geenipankin BIRS-tietokantaan. Perinnöllistä vaihtelua esiintyi runsaasti. Ominaisuuksiensa perusteella kirsikkakannat jaettiin kolmeen ryhmään. 32 kantaa oli pääasiassa itäsuomalaista alkuperää olevia morelleja, joiden hedelmämehu on tummanpunaista. 40 kantaa oli kuulasmarjatyyppisiä, joiden hedelmämehu on vaaleaa. Kuulasmarjat oli kerätty pääasiassa eteläisimmästä Suomesta. Viisi Rymättylästä, Turusta ja Sammatista rekisteröityä kuulasmarjakantaa erosivat muista kuulasmarjoista, ja niille ehdotetaan annettavan nimeksi rymättylätyyppiset hapankirsikat. Vain yksi kokoelman kannoista oli imeläkirsikka. Kuulasmarjat ja rymättylätyyppiset hapankirsikat osoittautuivat itsepölytyskykyisiksi ja morellit osittain itsepölytyskykyisiksi. Kartoituksen yhteydessä kaikkien kirsikkakantojen mahdollinen käyttöarvo arvioitiin. Tärkeimpiä kriteereitä olivat puun koristearvo, satoisuus, sadon laatu, tauti- ja tuholaiskestävyys ja talvenkestävyys. Lupaavimmat kirsikkakannat valittiin kantavertailukokeeseen, jonka tavoitteena oli löytää Suomen oloihin soveltuvia lajikkeita. Lisäksi joitakin kantoja valittiin jonkin hyvän ominaisuutensa vuoksi käytettäväksi jalostuksessa. Hapankirsikan käyttöä hedelmänviljelyssä saattaa rajoittaa alttius Pseudomonas-syringae pv. syringae ja P. s. pv. morsprunorum-bakteereille.