ODC 414 FOLIA FORESTÄLIÄ 93 METSÄNTUTKIMUSLAITOS • INSTITUTUM FORESTALE FENNIAE • HELSINKI 1970 KARI LÖYTTYNIEMI HAVUPUNKIN JA KUUSEN NEULASPUNKIN TORJUNTA CONTROL OF MITES OLIGONYCHUS UNUNGUIS AND NALEPELLA HAARLOVI VAR. PICEAE-ABIETIS N:ot I—lB on lueteltu Folia Forestalia-sarjan julkaisuissa I—4l. Nos. I—lB are listed in publications I—4l of the Folia Forestalia series. 1966 No 19 Paavo Tiihonen: Puutavaralajitaulukot. 1. Maan eteläpuoliskon mänty ja kuusi. 2,— No 20 Seppo Grönlund ja Juhani Kurikka: Markkinapuun alueittaiset hankintamäärät vuosina 1962 ja 1964. Lopulliset tulokset. Removals of commercial roundwood in Finland by districts in 1962 and 1964. Final results. 4, No 21 Kullervo Kuusela: Älands skogar 1963—64. 2,— No 22 Eero Paavilainen: Havaintoja kasvuturpeen käytöstä männyn istutuksessa. Observations on the use of garden peat in Scots pine planting. 1,— No 23 Veikko O. Mäkinen: Metsikön runkoluku keskiläpimitan funktiona pohjapinta-alan yksikköä kohti. Number of stems in a stand as function of the mean breast height diameter per unity of basal area. 1,— No 24 Pentti Koivisto: Itä- ja Pohjois-Hämeen koivuvarat. Birch resources in the Forestry Board Districts of Itä-Häme and Pohjois-Häme. 1,— No 25 Seppo Ervasti — Terho Huttunen: Suomen puunkäyttö vuonna 1964 ja vuoden 1965 ennakkotiedot. Wood utilization in Finland in 1964 and preliminary data for the year 1965. 3,— No 26 Sampsa Sivonen ja Matti Uusitalo: Puun kasvatuksen kulut hakkuuvuonna 1965/66. Expenses of timber production in Finland in the cutting season 1965/66. 2,— No 27 Kullervo Kuusela: Helsingin, Lounais-Suomen, Satakunnan, Uudenmaan-Hämeen, Pohjois- Hämeen ja Itä-Hämeen metsävarat vuosina 1964—65. Forest resources in the Forestry Board Districts of Helsinki, Lounais-Suomi, Satakunta, Uusimaa-Häme, Pohjois-Häme and Itä-Häme in 1964—65. 3,— 1967 No 28 Eero Reinius: Valtakunnan metsien V inventoinnin tuloksia neljän Etelä-Suomen metsän hoitolautakunnan soista ja metsäojitusalueista. Results of the fifth national forest inventory concerning the swamps and forest drainage areas of four Forestry Board Districts in southern Finland. 3, — No 29 Seppo Ervasti, Esko Salo ja Pekka Tiililä: Kiinteistöjen raakapuun käytön tutkimus vuo sina 1964—66. Real estates raw wood utilization survey in Finland in 1964—66. 2,— No 30 Sulo Väänänen: Yksityismetsien kantohinnat hakkuuvuonna 1965/66. Stumpage prices in private forests during the cutting season 1965/66. 1,— No 31 Eero Paavilainen: Lannoituksen vaikutus rämemännikön juurisuhteisiin. The effect of fertilization on the root systems of swamp pine stands. 2.— No 32 Metsätilastoa. I Metsävaranto. Forest statistics of Finland. I Forest resources. 3,— No 33 Seppo Ervasti ja Esko Salo: Kiinteistöillä lämmön kehittämiseen käytetyt polttoaineet v. 1965. Fuels used by real estates for the generation of heat in 1965. 2, — No 34 Veikko O. Mäkinen: Viljelykuusikoiden kasvu- ja rakennetunnuksia. Growth and structure characteristics of cultivated spruce stands. 2,— No 35 Seppo Ervasti — Terho Huttunen: Suomen puunkäyttö vuonna 1965 ja ennakkotietoja vuodelta 1966. Wood utilization in Finland in 1965 and preliminary data for the year 1966. 4,— No 36 Eero Paavilainen — Kyösti Virrankoski: Tutkimuksia veden kapillaarisesta noususta tur peessa. Studies on the capillary rise of water in peat. 1,50 No 37 Matti Heikinheimo — Heikki Veijalainen: Kiinteistöjen polttoainevarastot talvella 1965/66. Fuel stocks of real estates in Finland in winter 1965/66. 2,— 1968 No 38 L. Runeberg: Förhällandet mellan driftsöverskott och beskattad inkomst vid skogs beskattningen i Finland. The relationship between surplus and taxable income in forest taxation in Finland. 2,— No 39 Matti Uusitalo: Puun kasvatuksen kulut hakkuuvuonna 1966/67. Costs of timber production in Finland during the cutting season 1966/67. 2, — No 40 Jorma Sainio — Pentti Sorrola: Eri polttoaineet teollisuuden lämmön ja voiman sekä kiinteistöjen lämmön kehittämisessä vuonna 1965. Different fuels in the generation of industrial heat and power and in the generation of heat by real estates in 1965. 2,— No 41 Pentti Rikkonen: Havupaperipuiden kuorimishäviö VK-16 koneella kuorittaessa. The barking loss of coniferous pulpwood barked with VK-16 machines. 2,— No 42 Kullervo Kuusela ja Alli Salovaara: Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Itä-Savon, Pohjois-Karja lan, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen metsävarat vuosina 1966—67. Forest resources in the Forestry Board Districts of E-Sa, E-Ka, I-Sa, P-Ka, P-Sa and K-S in 1966—67. 3,— No 43 Eero Paavilainen: Vanhojen rämemäntyjen kasvun elpyminen lannoituksen vaikutuksesta. On the response to fertilization of old pine trees growing on pine swamps. 2,— N0 44 Lalli Laine: Kuplamörsky, (Rhizina undulata Fr ), uusi metsän tuhosieni maassamme. Rhizina undulata Fr., a new forest disease in Finland. 1,— Luettelo jatkuu 3. kansisivulla FOLIA FORESTALIA 93 Metsäntutkimuslaitos. Institutum forestale Fenniae. Helsinki 1970. Kari Löyttyniemi HAVUPUNKIN JA KUUSEN NEULASPUNKIN TORJUNTA Control of mites Oligonychus ununguis and Nalepella haarlovi var. piceae-abietis SUMMARY The paper describes a series of experiments on the control of the spruce spider mite (Oligonychus ununguis) and the Eriophyid mite Nalepella haarlovi var. piceae-abietis with acaricides. The study was carried out in the period 1966—69 on spruce seedlings in va rious nurseries in southern Finland. The mite species in question cause great economical losses in the spruce stock in Finnish nurseries, and control measures are required in all nurseries in the southern parts of the country (see LÖYTTYNIEMI 1969b, 1969 c). According to the results of the study, overwintering eggs are best destroyed with Eradex® and carbolineum. On transplants to be brought to the field for planting, overwintered eggs were destroyed by dipping the bundles of transplants into the control liquid. Carbolineum, however, showed to damage the transplants when used at the time of the buds' opening. For control in summertime, many acaricides showed to be effective in both of the species in question. A 70—80 % result of the control measures already seems to check greater damage. The Nalepella mite, which lives vagrantly on needles, seemed to be extremely susceptible to most acaricides. Among the control materials tested, Eradex was established as being the one best suited for use in the nursery. 15701—70/80 2 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. JOHDANTO 3 2. TUHOKUVAT JA TORJUNTAKOHTEET 4 3. TORJUNTAKOKEET 6 31. Havupunkin torjunta 6 32. Kuusen neulaspunkin torjunta 7 33. Nestemäärän vaikutus torjuntatulokseen 7 4. TULOSTEN TARKASTELU 8 KIRJALLISUUSLUETTELO 9 3 1. JOHDANTO Havupunkki (Oligonychus ununguis) ja kuu sen neulaspunkki (Nalepella haarlovi var. piceae abietis) ovat uusia laajentuneen metsänviljely jä taimitarhatoiminnan mukanaan tuomia met sätuholaisia. Ensimmäinen tieto havupunkin tuhoa-aiheuttavasta esiintymisestä Suomessa on vuodelta 1957 (VAPPULA 1965). Kuusen neu laspunkki todettiin lajina ja tuhoeläimenä vasta vuonna 1964 (LÖYTTYNIEMI 1969 a, 1969 c). Koska kummankin lajin merkitys tuholaisina oli täysin tuntematon, aloitettiin vuonna 1965 lajien esiintymistä ja vahingollisuutta sekä tor junnan biologisia perusteita selvittelevät tutki mukset (LÖ VTT YNIEMI 1966, 1969 b, 1969 c, 1970). Tutkimustulokset osoittivat, että kum mankin lajin torjunta on tietyissä olosuhteissa tarpeellista taloudellisesti merkittävien taimi tarha- ja taimistotuhojen estämiseksi. Kehrääjäpunkkien {Tetranychidae), joihin ha vupunkki kuuluu, kemiallista torjuntaa on laa jasti tutkittu, koska näillä punkkilajeilla on suuri merkitys viljelykasvien tuholaisina (esim. UNTERSTENHÖFER 1958, BRAVENBOER 1959, KANERVO 1961, LIV&TS & PETRU §OVA 1967). Kehrääjäpunkkien torjuntaan on kehitetty erityisiä torjunta-aineita, akarisidejä, koska monet insektisidit — mm. klooratut hiili vedyt — eivät tehoa punkkeihin. Erityisinä ongel mina punkkien torjunnassa ovat olleet eräiden kehitysasteiden suuri vastustuskyky, torjunta aineiden vaikutus punkkien vihollisiin ja se, että punkkikannat kehittyvät helposti resistenteiksi käytettäessä jotain ainetta jatkuvasti (esim. UNTERSTENHÖFER 1964, HUFFAKER ym. 1969). Nimenomaan havupunkin torjunnasta ovat esittäneet koetuloksia mm. NEISWANDER & RODRIGUEZ (1947), SCHREAD (1955), BRAMMANIS (1956), MARTIGNONI & ZEMP (1956), STEWART & PETERSON (1960), THALENHORST (1962) sekä EIBNER (1963). Näissä kokeissa on käytetty vaihtelevalla me nestyksellä useita insektisidejä ja akarisidejä. Koska kuusen neulaspunkki on vasta 1960- luvulla tietoisuuteen tullut tuhoeläin, ei sen torjunnasta ole mitään aikaisempia kokemuksia. Yleensäkin äkämäpunkkien (Eriophyidae) tor junnasta on olemassa varsin vähän tietoja, koska tämän heimon lajeista vain muutamilla on ollut taloudellista merkitystä tuholaisina. Lisäksi vielä suurin osa torjuntakokeilusta on kohdistunut äkämiä aiheuttaviin punkkilajeihin, kun sitävas toin neulaspunkki on vapaasti elävä laji (esim. SCHREAD 1955, KANERVO & MÄKINEN 1967, DOWNING & MOILLIET 1969, STERN LICHT 1969). On kuitenkin perusteltua olettaa, että Eriophyidae-punkkien torjuntaan soveltui sivat useat kehrääjäpunkkien hävittämiseen tar koitetut valmisteet. Nyt suoritettujen tutkimusten tarkoituksena on ollut kenttäkokeiden avulla selvittää muuta mien uusien ja eräiden jo yleisesti käytössä olevien akarisidien käyttökelpoisuutta havupun kin ja kuusen neulaspunkin torjuntaan. 4 2. TUHOKUVAT JA TORJUNTAKOHTEET Havupunkki voidaan käytännössä havaita ja tunnistaa pienen kokonsa (n. 0,4 mm) vuoksi ainoastaan suurentavaa luppia apuna käyttäen. Etenkin verson pinnalla ja neulasissa olevat kel lertävät tai punertavat munat ovat helposti to dettavissa (kts. kuva 2). Mikäli havupunkin populaatiotiheys on suuri, kutovat punkit ver son ympärille vaalean seittihunnun (kts. LÖYT TYNIEMI 1969 b, kuva 2). Neulaspunkit ovat väriltään kirkkaan keltaisia ja kooltaan noin 0,2—0,3 mm. Neulaspunkin munat sijaitsevat yksinomaan neulasissa ja ne ovat havupunkin munia huomattavasti pienempiä (kts. kuva 4). Kummankin punkkilajin pääisäntäkasvi on kuu si, joskin ainakin havupunkkia esiintyy vähäi semmässä määrin lähes kaikissa havupuulajeissa. Punkit aiheuttavat tuhoa imemällä nesteitä neu lasen pintasolukoista, minkä seurauksena neula nen kellastuu, kuivuu ja varisee. Havupunkin kellertävät imentälaikut ovat erillään toisistaan muodostaen neulasen pinnalle mosaiikkimaisen kuvioinnin. Neulaspunkin aiheuttamat imentä jäljet ovat sitävastoin niin pieniä ja lähekkäin toisiaan, että neulanen näyttää silmävaraisesti katsoen kellastuvan lähes tasaisesti. Taimitar hoissa punkkilajien tuho ilmenee luonteenomai sena nelivuotisten kuusen taimien neulaston kellastumisena elokuun alkupuolella. Havupun kin tuho kohdistuu voimakkaimmin taimien alaosiin, kun sitävastoin neulaspunkki aiheuttaa taimien latvaosien, erityisesti latvakasvaimen, kellastumisen (kts. kuvat 1 ja 3). Neulaspunkin tuhoja esiintyy yksinomaan rehevissä, nopeakas vuisissa taimissa. Seuraustuhona punkkien vioit tamissa neulasissa on esiintynyt Lophodermium piceae- ja Cladosporium herbarum- sieniä. Havupunkin tuhoalue käsittää Suomessa suunnilleen linjan Tornio—Joensuu eteläpuolei sen alueen. Erityisen runsaasti tuhoja esiintyy eteläisellä rannikkoalueella. Tuhot ovat olleet taimitarhoissa Etelä- ja Keski-Suomessa siksi yleisiä, että tällä alueella on perusteltua suorit taa havupunkin torjuntaa vuosittain toistuvasti ja ennaltaehkäisevästi kaikilla koulittujen kuu sen taimien kasvatusaloilla. Taimitarhojen lisäksi saattavat torjuntakohteina tulla kysymykseen kuusen viljelyalat aukeilla kasvupaikoilla, eri tyisesti pelloilla, kuusen siemenviljelykset ja Picea- koristeistutukset. Neulaspunkin torjunta on tähänastisten tie tojen perusteella tarpeen ainoastaan taimitar hoissa ja suhteellisen rajoitetulla alueella Keski ja Itä-Suomessa (kts. LÖYTTYNIEMI 1969 c, kartta 1). Kuten havupunkinkin kohdalla tulevat torjuntakohteina kyseeseen yksinomaan kou litut kuusen taimet. Kummankin punkkilajin aiheuttamien tuhojen esiintymismahdollisuutta ja torjunnan tarvetta arvioitaessa on lisäksi huo mattava, että sateiset alkukesät, taimien toistuva kastelu sadetuslaitteillaja muovihuoneiden käyt tö estävät punkkien joukkolisääntymistä. Tuhot ovat myös vain harvoin kroonisia. Yksityiskohtaisemmin on havupunkin ja neu laspunkin tuhokuvat ja tuhojen esiintyminen esitetty aikaisemmassa yhteydessä (LÖYTTY NIEMI 1969 b, 1969 c). 5 Kuva 1. Havupunkin vioittamia nelivuotisia kuusen taimia taimitarhassa. Asikkala, 4.9.1967. Valok. kirjoittaja. Fig. 1. Four-year-old nursery transplants of spruce that have been damaged by spruce spider mite. Asikkala, 4 Sept. 1967. Photo by the author. Kuva 3. Kuusen neulaspunkin vioittamia neli vuotisia kuusen taimia taimitarhassa. Punka harju, 23.8.1967. Valok. kirjoittaja. Fig. 3. Four-year-old nursery transplants of spruce that have been damaged by the mite Nalepella. Punkaharju, 23 Aug. 1967. Photo by the author. Kuva 2. Havupunkin talvimunia kuusen versos sa. Suurennus 15- kertainen. Valok. Helsingin yliopiston kuvalaitos. Fig. 2. Wintering eggs of spruce spider mite on a spruce shoot. Magnification 15 x. Photo by the Institute of Photography, University of Helsinki. Kuva 4. Kuusen neulaspunkin talvimunia kuu sen neulasella. Suurennus 40-kertainen. Valok. Helsingin yliopiston kuvalaitos. Fig. 4. Wintering eggs of the mite Nalepella on a spruce needle. Magnification 40 x. Photo by the Institute of Photography. University of Helsinki. 6 3. TORJUNTAKOKEET Torjuntakokeet suoritettiin metsäntutkimus laitoksen Punkaharjun taimitarhassa vuosina 1966—1969. Koemateriaalina käytettiin neli vuotisia koulittuja kuusen taimia ja ruiskutuk set suoritettiin reppuruiskulla. Punkaharjulla tehtyjen kokeiden lisäksi kokeiltiin eräitä lupaa viksi osoittautuneita valmisteita havupunkin torjuntaan käytännön mittakaavassa eräissä muissa Etelä-Suomen taimitarhoissa. Käytetyt torjunta-aineet ja niiden käyttöväkevyydet oli vat seuraavat: Akar 20 (0,1 %), Eradex (0,05 %), kasvikarbolineumi (VK-Karbolineumi ja Hiber nol-Special) (5 %), Kelthane W (0,2 %), Mesurol (Bayer) (0,2 %), Metasystox R (0,1 %), Rika (10 %), Roxion (0,1 %), Silvanol (1,0 %) ja Thiodan (0,4 %). Valmisteet on esitetty kauppa nimillä ja niiden vaikuttavat aineet ja pääasialli set käyttötarkoitukset ilmenevät Kasvinsuojelu aineluettelosta (1966, 1969), paitsi Mesurolin, jonka vaikuttava aine on metmerkapturoni ja jolla on sekä insektisidinen että akarisidinen vaikutus. 31. Havupunkin torjunta Talvimunien hävittäminen. Ha vupunkki talvehtii muna-asteella. Talvimunien muninta tapahtuu pääasiassa elokuussa, ja touk kien kuoriutuminen alkaa keväällä toukokuun loppupuolella. Kokeiltaviksi valittiin kaksi valmistetta, Era dex ja kasvikarbolineumi, joilla on kirjallisuus tietojen mukaan tehokas ovisidinen vaikutus, ja joiden käytöstä havupunkin torjuntaan ei ollut rittävästi kokemuksia (vrt. BEIER— PETERSEN 1959, THALENHORST 1962). Koemateriaalina oli 0,5 metrin etäisyyksille toi sistaan istutetut kuusen taimet ja toistoja oli 10. Taimet ruiskutettiin valuntamäriksi touko kuun alkupuolella ennen toukkien kuoriutu misen alkamista. Tarkastus suoritettiin kuu kautta myöhemmin ottamalla jokaisesta tai mesta vastaavista kohdin neljä versoa ja laske malla niissä olleet punkkiyksilöt. Tulokset on esitetty seuraavassa asetelmassa: Samanaikaisesti edellisen kokeen kanssa suo ritettiin toinen koe, jossa kuusen taimet kastet tiin 25 taimen nipuissa 10 sekunnin ajaksi torjunta-aineliuokseen ennen istutusta. Sekä Eradexilla että karbolineumilla saatiin 100 %:n torjuntatulos. Kumpaakin valmistetta kokeiltiin myös eräissä taimitarhoissa käytännön mitta kaavassa suorittamalla ruiskutuksia (n. 1000— 1500 l/ha) toukokuussa ja syyskuussa. Kum mallakin aineella saatiin poikkeuksetta riittävä torjuntatulos, joskin karbolineumin teho oli Eradexia heikompi, johtuen ilmeisesti käyte tystä liian pienestä ruiskutusnestemäärästä. Edellä esitetyissä kokeissa ei karbolineumilla ollut mitään havaittavaa haitallista vaikutusta kuusen taimiin (vrt. BEIER—PETERSEN 1959). Koska kuitenkin oli syytä epäillä, että karboli neumi saattaisi vahingoittaa ainakin nuoria kuu sen versoja, suoritettiin tätä selvittelevä koe. Kolmivuotisia kuusen taimia ruiskutettiin taimi tarhassa karbolineumilla (2500 l/ha) viikon välein toukokuun alusta kesäkuun loppuun. Kesällä tuloksia tarkastettaessa todettiin, että viikkoa ennen silmujen puhkeamista käsitellyt taimet vioittuivat jonkin verran, silmujen puh keamisen aikaan ja viikkoa myöhemmin käsi tellyt pahoin ja kahta viikkoa myöhemmin käsi tellyt vielä vähäisessä määrin. Vioittuminen il meni uusien versojen kuivumisena tai käyristy misenä sekä neulasten varisemisena. Kesäasteiden hävittäminen. Havupunkilla kehittyy Etelä-Suomessa kesän kuluessa 3—4 sukupolvea sukupolviajan ollessa noin yksi kuukausi. Koska munat ovat huomat tavasti vastustuskykyisempiä useimpia torjunta aineita vastaan kuin muut kehitysasteet, on torjuntatoimenpide pyrittävä suorittamaan ajan kohtana, jolloin muna-asteella olevia punkkeja on mahdollisimman vähän. Torjunnan teho li sääntyy, jos toimenpide toistetaan parin viikon kuluttua, sillä tällöin saadaan hävitettyä myös ne yksilöt, jotka kehitysasteensa tai olinpaik kansa vuoksi eivät ensimmäisellä kerralla tu houdu. Havupunkin kesäasteiden hävittämiseen ko keiltiin eräitä yleisesti käytössä olevia akarisideja ja vertailun vuoksi yhtä insektisidiä (Silvanol). Kokeet suoritettiin kesäkuun lopulla ajankoh tana, jolloin munia ei ollut juuri lainkaan. Koe materiaalina käytettiin taimipenkistä erotettuja Im2 :n suuruisia ruutuja ja toistoja oli kahdek 'orjunta-aine Punkkiyksilöitä, kpl./verso Teho-% Iradex 2,4 92 lasvikarbolineumi 1,9 käsittelemätön 32,4 94 O 7 san. Tulokset tarkastettiin kuukautta myöhem min ottamalla jokaisesta taimiruudusta toisiaan vastaavista kohdin 30 versoa ja laskemalla niissä olleet punkkiyksilöt. Tulokset olivat seuraavat: Silvanolia ja Akar 20:tä käytettäessä on punkkikanta lisääntynyt ilmeisesti siitä syystä, että nämä aineet eivät ole tehonneet havupunk keihin ja ovat lisäksi hävittäneet punkin hyön teisvihollisia. Muiden käytettyjen aineiden teho prosentit olivat vähintään 70, mitä voidaan pitää riittävänä estämään tuhojen synty. Suori tettaessa Eradexilla toistettu käsittely kahden viikon kuluttua saatiin 100 %:n torjuntatulos. Kokeiltaessa Eradexia ja Metasystoxia useaan otteeseen käytännön mittakaavassa saatiin kai kissa tapauksissa riittävä torjuntatulos. Myös Kelthane-ruiskutuksilla saatiin tuhojen synty estettyä yhtä poikkeustapausta lukuunotta matta. 32. Kuusen neulaspunkin torjunta Kuusen neulaspunkki talvehtii muna-asteella. Toukat voivat alkaa kuoriutua Etelä-Suomessa jo huhtikuun lopulla ja kesän kuluessa kehittyy ueita sukupolvia. Torjuntakokeisiin valittiin valmisteita, joi den voitiin kirjallisuustietojen perusteella olet taa soveltuvan äkämäpunkkien hävittämiseen. Käsittely-yksikköinä käytettiin taimipenkeistä rajoitettuja2 m :n suuruisia ruutuja ja toistoja oli kuusi. Taimien käsittely suoritettiin heinä kuun lopulla ajankohtana, jolloin neulaspunkki populaatio oli pääosaltaan toukka- ja nymfi asteilla. Tulosten tarkastus suoritettiin syyskuun puolivälissä ottamalla jokaisesta ruudusta 35 ylimmän kasvainkiehkuran versoa. Versoissa olleet neulaspunkin munat laskettiin. Aikaa vie neen tarkastuksen ajan materiaalia säilytettiin pakastettuna, jotta näytteissä ei päässyt tapah tumaan muutoksia. Tulokset on esitetty seuraa vassa asetelmassa: Torjunta-aine Munia, kpl./verso Teho-% Kaikilla käytetyillä valmisteilla oli täten Kelthanea lukuunottamatta erittäin tehokas tor juntavaikutus. Kuitenkin myös Kelthanen tehoa on pidettävä riittävänä estämään tuhojen synty. 33. Nestemäärän vaikutus torjuntatulokseen Kaikissa edellä mainituissa kokeissa, havu punkin talvimunien hävittämistä lukuunotta matta, oli käytetty nestemäärä noin 1000 l/ha. Nestemäärän vaikutusta torjuntatulokseen sel vitettiin tarkemmin erityisellä kokeella. Ko keessa käytettiin vaihtelevaa ruiskutusneste määrää ja torjunta-aineena oli Eradex. Kokeen järjestely oli samanlainen kuin neulaspunkin torjuntakokeessa ja sekä havupunkin että neu laspunkin esiintyminen tarkastettiin samoista versoista. Tulokset on esitetty kuvassa 5. i'orjunta-aine Punkkiyksilöitä, kpl./verso Teho-% Ucar 20 6,3 iradex 1,5 74 Celthane W 1,5 74 /lesurol 1,6 72 /letasystox R 1,7 70 iilvanol käsittelemätön 9,3 5,7 0 Iradex 3,5 9' Lelthane W 19,8 8 lesurol 2,5 9 letasystox R 0,6 9' Lika 3,8 9i Loxion 0,2 10i 'hiodan 0,7 9' käsittelemätön 101,9 8 Kuva 5. Ruiskutusnestemäärän (Eradex 0,05%) vaikutus torjuntatulokseen taimitarhassa. 1 = Oligonychus, 2 = Nalepella. Fig. 5. The influence of the quantity of spray (Eradex 0,05%) on the result of the control measure in the nursery. 1 = Oligonychus, 2 = Nalepella. 4. TULOSTEN TARKASTELU Tutkimustulokset osoittavat, että useimmat kokeilluista akarisideista soveltuvat tehovaiku tuksensa puolesta havupunkin ja kuusen neulas punkin torjuntaan. Koetuloksia arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että käsittelyt suoritettiin valittuina ajankohtina, jolloin punk kien kehitysvaihe ja sääolosuhteet olivat tor junnan onnistumisen kannalta edulliset. Koska käytännössä ei käsittely ajankohtaa yleensä voida valita yhtä tarkasti, on kesäaikainen käsittely ainakin havupunkin osalta syytä toistaa. Tosin torjuntatoimenpiteillä aikaansaatu suhteellisen vähäinenkin punkkikannan aleneminen ilmei sesti useimmissa tapauksissa estää ainakin vaka vampien tuhojen syntymisen. Sekä havupunkin että neulaspunkin torjunnassa on noin 1000 l/ha raiskutusnestemäärää pidettävä riittävänä kesä aikaisessa torjunnassa taimitarhassa. Hävitet täessä havupunkin talvimunia kasvikarbolineu milla on taimet kasteltava valuntamäriksi. Tuloksista voidaan tehdä myös se johto päätös, että neulaspunkkia ja mahdollisesti va paasti eläviä Eriophyidae-lajeja yleensäkin on käytännössä suhteellisen helppo torjua. Laajamittaiseen käyttöön ovat suositeltavim pia sellaiset valmisteet, joilla on vähän akarisi deille ominaisia sivuvaikutuksia, jotka ovat käyt täjälle mahdollisimman vaarattomia ja jotka eivät vahingoita havupuiden taimia. Näillä perus teilla arvosteltuna voidaan kokeilluista valmis teista erityisesti Eradexia pitää suositeltavana havupunkin ja kuusen neulaspunkin torjuntaan. 9 KIRJALLISUUSLUETTELO BEIER—PETERSEN, B. 1959. Skadedyr i planteskolen. Dansk Skovforen. Tidskr. 44: 210-220. BRAMMANIS, L. 1956. Om barrträdskvalstret (Paratetranychus ununguis J.) och dess bekämpande. Sv. Skogsvärdsfören. Tidskr. 54:411-421. BRAVENBOER, L. 1959. De chemische en biologische bestrijding van de spintmijt Tetranychus urticae Koch. Diss. Land bouwhogesch. Wageningen: I—Bo. DOWNING, R. S. & MOILLIET, T. K. 1969. Control of the pear rust mite, Epitrimerus pyri (Acarina: Eriophyidae)., Canad. Ent. 101: 1000-1002. EIBNER, R. 1963. Die Anwendung yon 2, 4,5, 4- tetrachlordiphenylsulfid bei der Bekämp fung yon Spinnmilben in Baumschulen.Mitt. Biol. Bundesanst. Land- v. Forstwirtschaft 108:42-48. HUFFAKER, C. 8., VRIE, M. van de & McMURTRY, J. A. 1969. The ecology of Tetranychid mites and their natural control. Ann. Rev. Ent. 14: 125—174. KANERVO, V. 1961. Einfluss der Bekämp fungsmassnahmen im Apfelbau auf die Popu lationsentviklung der Obstbaumspinnmilbe (Metatetranychus pilosus C. & F.) und ihre naturlichen Feinde in Finnland. Verh. XI. Int. Kongr. Ent. Wien. 1960, 2: 64—72, KANERVO, V. & MÄKINEN, K. - L. 1967. Herukan äkämäpunkin torjunta. Maatalous ja Koetoiminta 21: 148—158. Kasvinsuojeluaineluettelo 1966 ja 1969. Kas vinsuojeluseur. Julk. 35 ja 39. LIVSITS, I. Z. & PETRUSOVA, N. I. (JIHB- lIIHLIi, 11. 3. & lIETPyiIIOBA, H. H.) 1967. CoßpeMeHHbie aKapmmnH h pe3yjib- TaTH HX HCIIHTaHHH B 6oph6e C TeTpaHH xobhmh KjiemaMH b njiOftOBOM cany. Sum mary: Acaricides of today and the results of their testing in the control of Tetranychid mites in orchards. Tr. Gos. Nikitsk. Bot. Sada 39: 131-174. LÖYTTYNIEMI, K. 1966. Havaintoja havu punkin, Paratetranychus ununguis Jacobi (Acarida, Tetranychidae), esiintymisestä Suo messa. Referat: Boebachtungen über das Auftreten der Nadelholzspinnmilbe, Para- tetranychus ununguis Jacobi (Acarida, Tetra nychidae) in Finnland. Ann. Ent. Fenn. 32: 52-55. LÖYTTYNIEMI, K. 1969 a. A Nalepella species (Acarina, Eriophyidae) damaging needles of spruce (Picea Abies (L.) Karst.). Ann. Ent. Fenn. 35: 123-124. LÖYTTYNIEMI, K. 1969b. Öber das Vorkom men und die Schädlichkeit der Nadelholz spinnmilbe (Oligonychus ununguis Jacobi, Acarina, Tetranychidae) in Finnland. Comm. Inst. Forest. Fenn. 68 (4): 1—45. LÖYTTYNIEMI, K. 1969 c. Äkämäpunkkilaji (Nalepella haarlovi var. piceae-abietis Löytty niemi, Acarina, Eriophyidae) kuusen taimien tuholaisena taimitarhoissa. Summary: An Eriophyidae species damaging spruce seed lings in nurseries. Silva Fenn. 3: 191—200. LÖYTTYNIEMI, K. 1970. Zur Biologic der Nadelholzspinnmilbe (Oligonychus ununguis (Jacobi), Acarina Tetranychidae) in Finn land. Acta Ent. Fenn. 27:1—64. MARTIGNONI, M. E. & ZEMP, H. 1956. Ergebnisse aus einem Bekämpfungsversuch gegen die Nadelholzspinnmilbe Paratetra nychus ununguis (Jacobi) (Acarina, Trom bidiformes,Tetranychidae) anjungen Fichten. Eidgen. Anst. Forstl. Versuchswesen. Kurz mitt. 10: 1-6. NEISWANDER, R. & RODRIGUEZ. J. 1947. Control of the spruce mite. J. Econ. Ent. 40: 419-421. SCHREAD, J. C. 1955. Mite pests of ornamen tals and their control. Conn. Agr. Exp. Sta. Bull. 591: 1-19. STERNLICHT, M. 1969. Further trials in the control of the citrus bud mite Aceria shel doni (Ewing) (Eriophyidae, Acarina). Zeitschr. Angew. Ent. 64: 137—151. STEWART, K. E. & PETERSON, L.O. T. 1960. Control of the spruce spider mite. Canad. Dept. Agr. Pupl. 1078: I—4. 10 THALENHORST, W. 1962. Auftreten. Massen wechsel und Bekämpfung der Fichten spinnmilbe Paratetranychus (Oligonychus) ununguis (Jacobi). Forst- v. Holzwirt 17: 295-300. UNTERSTENHÖFER, G. 1958. Die chemische Bekämpfung der Spinnmilben. Deutsche Akad. Landwiss. Tagungsber. 17: 87—102. UNTERSTENHÖFER, G. 1964. Bekämpfungs technisse Beiträge zum Problem der Resistenz von Spinnmilben gegentlber Akariziden. Anz. Schädlingskunde 37: 97—102. VAPPULA, N. 1965. Pests of cultivated plants in Finland. Acta Ent. Fenn. 19:1—239. No 45 Pentti Koivisto: Etelä- ja Pohjois-Karjalan, Itä-, Etelä- ja Pohjois-Savon sekä Keski suomen koivuvarat. Birch resources in Forestry Board Districts of Etelä- and Pohjois-Karjala, Itä-, Etelä- «nd Pohjois-Savo and Keski-Suomi. 2,— No 46 Terho Huttunen: Suomen puunkäyttö vuonna 1966, ennakkotietoja vuodelta 1967 ja ennuste vuodelle 1968. Wood utilization in Finland in 1966, preliminary data for 1967 and forecast for 1968. 3,— No 47 Metsätilastoa 1950—67. ~ Forest Statistics of Finland 1950—67. 4,— No 48 Tarmo Peltomäki ja Heikki Veijalainen: Kiinteistöjen käyttämän lämpöenergian ominais kulutus. Specific consumption of thermal energy utilized by real estates. 2,50 No 49 Seppo Ervasti ja Kullervo Kuusela: Suomen metsätase vuosina 1953—66. Forest balance of Finland in 1953—66. 2, — No 50 Kalevi Asikainen: Tasausvara ja sahatavaran tasaus. On the trimming allowance and trimming. 2,— No 51 Teuri J. Salminen: Havusahatukkien kuutiointi kuoren päältä mitatun läpimitan perus teella. On cubing coniferous saw logs on the basis of measurements taken on the bark. 2,— No 52 Olli Makkonen: Paperipuiden pituuden vaikutuksesta runkojen hyväksikäyttöön minimi läpimitan ollessa 5 cm. On the influence of the length of pulpwood bolts on the degree of utilization of tree stems when the minimum diameter is 5 cm. 2,— No 53 Simo Poso, Christian Keil and Tapani Honkanen: Comparison of film-scale combinations in examining some stand characteristics from aerial photographs. Eri filmi-mittakaavayhdistelmät eräiden metsikkötunnusten ilmakuvatulkinnassa. 2,50 No 54 Pertti Veckman: Suomen piensahat vuosina 1965 ja 1967. Small sawmills in Finland in 1965 and 1967. 2,50 No 55 Kimmo Paarlahti ja Kalevi Karsisto: Koetuloksia kaliummetafosfaatin, raakafosfaatin, hienofosfaatin ja superfosfaatin käyttökelpoisuudesta suometsien lannoituksessa. On the usability of potassium metaphosphate, raw phosphate, rock phosphate and super phosphate in fertilizing peatland forests. 1,50 1969 No 56 Terho Huttunen: Länsi-Suomen havusahatukkien koko ja laatu vuonna 1966. The size and quality of coniferous sawlogs in western Finland in 1966. 1,50 No 57 Metsäntutkimuslaitoksen päätös puutavaran mittauksessa käytettävistä muuntoluvuista ja kuutioimistaulukoista. Skogsforskningsinstitutets beslut beträffande omvandlingskoefficienterna och kuberings tabellerna, som används vid virkesmätning. 28,80 No 58 Paavo Tiihonen: Puutavaralajitaulukot 2. Maan eteläpuoliskon mänty, kuusi ja koivu. 2,50 No 59 Paavo Tiihonen: Puutavaralajitaulukot 3. Männyn ja kuusen uudet paperipuutaulukot. 2,50 No 60 Paavo Tiihonen: Puutavaralajitaulukot 4. Maan pohjoispuoliskon mänty ja kuusi. 2, — No 61 Matti Aitolahti ja Olavi Huikari: Metsäojien konekaivun vaikeusluokitus ja hinnoittelu. Classification of digging difficulty and pricing in forest ditching with light excavators. 1,— No 62 Kullervo Kuusela ja Alli Salovaara: Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ja Keski-Pohjanmaan metsävarat vuonna 1968. Forest resources in the Forestry Board Districts of Etelä-Pohjanmaa, Vaasa and Keski pohjanmaa in 1968. 3,— No 63 Arno Uusvaara: Maan ja metsän omistus Suomessa v. 1965 alussa ja sen kehitys v. 1957—65. Land and forest ownerships in Finland 1965 and their development during 1957—65. 2,50 No 64 Timo Kurkela: Haavanruosteen esiintymisestä Lapissa. Leaf rust on aspen in Finnish Lapland. 1,— No 65 Heikki Ravela: Metsärunko-ojien mitoitus. Dimensioning of forest main ditches. 1,50 No 66 Matti Palo: Regression models for estimating solid wood content of roundwood lots. No 67 Terho Huttunen: Suomen puunkäyttö, poistuma ja metsätase vuosina 1967—69. Wood consumption, total drain and forest balance in Finland in 1967—69. 2,50 No 68 Lauri Heikinheimo, Seppo Paananen ja Hannu Vehviläinen: Stumpage and contract prices of pulpwood in Norway, Sweden and Finland in the felling seasons 1958/59— 1968/69 and 1969/70. 2,50 No 69 U. Rummukainen ja E. Tanskanen: Vesapistooli ja sen käyttö. A new brush-killing tool and its use. 1,— No 70 Metsätilastollinen vuosikirja 1968. Yearbook of forest statistics 1968. 6,— No 71 Paavo Tiihonen: Rinnankorkeusläpimittaan ja pituuteen perustuvat puutavaralajitaulukot. 1, No 72 Olli Makkonen ja Pertti Harstela: Kirves- ja moottorisahakarsinta pinotavaran teossa. Delimbing by axe and power saw in making of cordwood. 2,50 No 73 Pentti Koivulehto: Juurakoiden maasta irroittamisesta. On the extraction of stumps and roots. 1,50 Luettelo jatkuu 4. kansisivulla No 74 Pertti Mikkola: Metsähukkapuun osuus hakkuupoistumasta Etelä-Suomessa. Proportion of wastewood in the total cut in southern Finland. 1,50 No 75 Eero Paavilainen: Tutkimuksia levitysajankohdan vaikutuksesta nopealiukoisten lannoit teiden aiheuttamiin kasvureaktioihin suometsissä. Influence of the time of application of fast-dissolving fertilizers on the response of trees growing on peat. 2, — 1970 No 76 Ukko Rummukainen: Tukkimiehentäin, Hylobius abietis L., ennakkotorjunnasta taimi tarhassa. On the prevention of Holybius abietis L. in the nursery. 1,50 No 77 Eero Paavilainen: Koetuloksia suopeltojen metsittämisestä. Experimental results of the afforestation of swampy fields. 2,— No 78 Veikko Koskela: Havaintoja kuusen, männyn, rauduskoivun ja siperialaisen lehtikuusen halla- ja pakkaskuivumisvaurioista Kivisuon metsänlannoituskoekentällä. On the occurrence of various frost damages on Norway spruce, Scots pine, silver birch and Siberian larch in the forest fertilization experimental area at Kivisuo. 2, — No 79 Olavi Huikari—Pertti Juvonen: Työmenekki metsäojituksessa. On the work input in forest draining operations. 1,50 No 80 Pertti Harstela: Kasausajan ja valtimonlyöntitiheyden sekä tehollisen sahausajan määrit täminen järjestettyjen kokeiden, pulssitutkimuksen ja frekvenssianalyysin avulla. Determination of pulse repetition frequency and effective sawing time with set tests, pulse study and frequency analysis. 1,50 No 81 Sulo Väänänen: Yksityismetsien kantohinnat hakkuuvuonna 1968—69. Stumpage prices in private forests during cutting season 1968—69. 1,00 No 82 Olavi Huuri, Kaarlo Kytökorpi, Matti Leikola, Jyrki Raulo ja Pentti K. Räsänen: Tutki muksia taimityyppiluokituksen laatimista varten. I Vuonna 1967 metsänviljelyyn käytettyjen taimien morfologiset ominaisuudet. Investigations on the basis for grading nursery stock. I The morphological characteristics of seedlings used for planting in the year 1967. 1,50 No 83 Ole Oskarsson: Pluspuiden fenotyyppisessä valinnassa sovellettuja valinnan asteita. Selection degrees used in the phenotypic selection of plus trees. 1,50 No 84 Kari Keipi ja Otto Kekkonen: Calculations concerning the profitability of forest ferti lization. Laskelmia metsän lannoituksen edullisuudesta. 2, — No 85 S.—E. Appelroth — Pertti Harstela: Tutkimuksia metsänviljelytyöstä I. Kourukuokka, kenttälapio, taimivakka, taimilaukku sekä istutuskoneet Heger ja LMD-1 istutettaessa kuusta peltoon. Studies on afforestation work I. The use of semi-circular hoe, the field spade, plant basket, plant bag and the Heger and LMD-1 tree planters in planting spruce in fields. 3,— No 86 Pertti Veckman: Metsäalan toimihenkilöiden koulutustarve 1970-luvulla. Educational requirements of professional forestry staff in the 19705. 4,— No 87 Michael Jones and David Cope: Economics Research in the Finnish Forest Research Institute, 1969—1974. 4,— No 88 Seppo Ervasti, Lauri Heikinheimo, Kullervo Kuusela ja Veikko O. Mäkinen: Forestry and forest industry production alternatives in Finland, 1970—2015. 6, — No 89 Risto Sarvas: Establishment and registration of seed orchards. 2,— No 90 Terho Huttunen: Suomen puunkäyttö, poistuma ja metsätase vuosina 1968—70. Wood consumption, total drain and forest balance in Finland in 1968—70. 5,— No 91 Pertti Harstela ja Teemu Ruoste: Kokonaisten puiden esijuonto kaksirumpuvintturilla käytävä- ja riviharvennuksessa. Laitteiden ja menetelmien kehittelyä sekä tuotoskokeita. Preliminary full-tree skidding by two-drum winch in strip and row thinning. 2,50 No 92 Pentti Hakkila ja Pentti Rikkonen: Kuusitukit puumassan raaka-aineena. Spruce saw logs as raw material of pulp. 1,50 No 93 Kari Löyttyniemi: Havupunkin ja kuusen neulaspunkin torjunta. Control of mites Oligonychus ununguis and Nalepella haarlovi var. piceae-abietis. 2,50 Myynti — Available for sale at: Valtion painatuskeskus, Annankatu 44, Helsinki 10, p. 645 121 Merkintä ODC tarkoittaa metsäkirjallisuuden kansainvälistä Oxford-luokitusjärjestelmää 15701—70/12,98 Valtion painatuskeskus