Annales Agriculturae Fenniae Maatalouden tutkimuskeskuksen aikakauskirja Vol. 8, 3 Journal of the Agricultural Research Centre Helsinki 1969 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE Maatalouden tutkimuskeskuksen aikakauskirja Journal of the Agricultural Research Centre TOIMITUSKUNTA — EDITORIAL STAFF M. Lampila Päätoimittaja Eciitor-in-chief R. Manner J. Säkä V. U. Mustonen Toimitussihteeri Managing editor Ilmestyy 4-6 numeroa vuodessa; ajoittain lisänidoksia Issued as 4-6 numbers yearly and occasional supplements SARJAT — SERIES Agrogeologia, -chimica et -physica — Maaperä, lannoitus ja muokkaus Agricultura — Kasvinviljely Horticultura — Puutarhanviljely Phytopathologia — Kasvitaudit Animalia domestica — Kotieläimet Animalia nocentia — Tuhoeläimet JAKELU JA VAIHTOTILAUKSET DISTRIBUTION AND .EXCHANGE Maatalouden tuikimuskeskus, kirjasto. Tikkurila Agricultural Research Centre, LibrarY, Tikkurila, Finland Professori Vilho A. Pesolan juhlajulkaisu Jubilee issue in honour of Professor Vilho A. Pesola 1 VILHO A. PESOLA Professori Vilho Aleksanteri Pesola on syntynyt Turussa 20. 11. 1892. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Matti Pesola, joka oli syntynyt Soinissa, ja Aleksandra (Sanni) Sofia Gestrin, syntyään turkulai- nen. Vilho Pesola tuli Turun suomalaisen klassillisen lyseon ensimmäiselle luokalle 1903 ja suoritti ylioppilastutkinnon 1911. Hän menestyi koulussa erityisen hyvin. Päästötodistuksen keskiarvo oli 9.50, ja hänellä oli siinä viidessä kielessä kiitettävä arvosana sekä korkein arvosana maantieteessä, historiassa ja biologisissa aineissa. Lisäksi hänellä oli korkein arvosana voi- mistelussa ja laulussa. Myös ylioppilastutkinto oli erittäin korkeatasoinen. Vilho Pesolalla oli siten erinomainen pohja ryhtyessään jatkamaan opinto- jaan yliopistossa. Vuonna 1917 hän suoritti biologisissa aineissa ja maantie- teessä filosofian kandidaatin tutkinnon ja sai filosofian maisterin arvon 1919. Vuonna 1917 hän lisäksi auskultoi. Maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon — pääaineina kasvibiologia ja -patologia sekä genetiikka — hän suoritti 1926 sekä maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatin tutkinnon 1929. Samana vuonna hän sai maatalous- ja metsätieteiden tohtorin arvon. Vilho Pesolan tutkijan ura alkoi jo opiskeluvuosina. Hänen kandidaatin tutkintonsa pääaine oli kasvitiede, ja sen merkeissä hän teki jo opiskeluaika- naan paljon retkeilyjä ja luonnontieteellisiä tutkimuksia mm. Itä-Suomessa, Laatokan-Karjalassa, Kuusamossa ja Sallassa. Erityisesti hän tutki kalkin merkitystä luonnonkasvien menestymiselle ja suoritti tätä varten tutkimuk- sia myös Paraisilla ja Lohjalla. Kalkkikasvitutkimuksissa hän oli jo hankki- nut riittävästi aineksia väitöskirjaansa varten, mutta niiden julkaiseminen sellaisena jäi kuitenkin lähinnä taloudellisista syistä sikseen. Retkillään ja tutkimuksissaan Pesola oli kiinteässä yhteistoiminnassa Kaarlo Linkolan kanssa. Kandidaatiksi valmistuttuaan Vilho Pesola toimi aluksi opettajana Helsingin Maanviljelyslyseossa ja vuodesta 1918 Westermarckin (myöhemmin Suomen Kylvösiemen Oy:n) kasvinjalostuslaitoksessa Järvenpäässä. Tämän yksityi- sen laitoksen johtajana hän oli vuoteen 1923, jolloin hän siirtyi Tikkurilaan Maatalouskoelaitoksen (nykyisen Maatalouden iitkimuskeskuksen) kasvin- viljelyosaston ylimääräiseksi assistentiksi ja nimitettiin 1926 saman laitoksen ensimmäiseksi assistentiksi. Näihin virkoihin kuului nimenomaan kasvin- jalostus, jonka alalla Pesola osittain joutui jatkamaan Lauri Kristian Rela n- d erin aikaisempaa toimintaa. Tikkurilassa hän myös teki väitöskirjatyönsä tutkien kevätvehnäaineistossa esiintyviä keltaruosteen kestävyyseroja ja mah- dollisuuksia yhdistää keltaruosteenkestävyys muihin tärkeisiin viljelyomi- naisuuksiin. Väitöskirja valmistui 1927. Pesola määrättiin Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosaston virkaateke- väksi johtajaksi 1928, jolloin tämä osasto siirrettiin Jokioisten kartanoiden 113 yhteyteen. Vuonna 1930 hänet nimitettiin tämän osaston johtajaksi ja pro- fessoriksi. Professori Pesolan pitkä elämäntyö on ollut kasvinjalostajan ja yleisen kult- tuurielämämme hyväksi monella eri alalla innokkaasti ahertaneen kansalaisen työtä. Se alkoi Westermarckin, sittemmin Suomen Kylvösiemen Oy:n kas- vinjalostuslaitoksen johtajana ja jatkui aina hänen eläkkeelle siirtymiseensä saakka Maatalouden tutkimuskeskuksesta eli vuoteen 1960 ja sen ohikin. Yli neljä vuosikymmentä kestänyt toiminta maamme johtavana peltokasvien jalostajana oli myös erittäin tuloksellista. Sen saavutukset nähdään vieläkin viljelijäin pelloilla. Julkaisuissaan professori Pesola on jättänyt jalostustyönsä tulokset pysy- västi myöhemmille tutkijapolville. Hänen laatimansa kirjallisuusluettelo on tehty tutkijan täsmällisyydellä sanomalehtiartikkeleita myöten, ja se säily- tetään täydellisenä Maatalouden tutkimuskeskuksen kirjastossa Tikkurilassa. Tässä julkaisussa oleva luettelo käsittää vain tieteellisesti olennaisimman osan kirjoituksista, joita on kaikkiaan yli 600. Pesolan julkaisut antavat hänestä tutkijana perusteellisen ja monipuolisen kuvan. Suurimman ryhmän niistä muodostavat kasvinjalostusta yleisesti käsittelevät kirjoitukset. Näistä kaikkiaan 95 kirjoituksesta 12 on katsottava varsinaisiksi tieteellisiksi julkaisuiksi, 46 on luettava aikakauslehdissä jul- kaistuina lähinnä soveltaviksi, ja 37 tämän ryhmän artikkelia on päivälehtien kirjoituksia. Pesolalla on ollut erityinen kyky pitää yleisö selvillä tutkimus- ten eri vaiheista usein erittäin hyvin valitulla ajankohtaisuudella. Toinen merkittävä julkaisuryhmä käsittää Pesolan kirjoitukset hänen jalos- tamistaan nimetyistä kasvilajikkeista, joita on kaikkiaan 24 käsittäen syys- ja kevätrukiit, syys- ja kevätvehnät, herneet ja sinimailasen. Näitä koskevia kirjoituksia on yhteensä 43, joista 12 on katsottava varsinaisesti tieteellisiksi ja 10 eri aikakauslehdissä julkaistuina lähinnä soveltaviksi. Lajikkeita koske- via sanomalehtiartikkeleita hän on julkaissut 21. Uusia jalosteita koskevia kirjoituksia on ilmestynyt 25:n vuoden aikana alkaen vuodesta 1931, jolloin julkaistiin tutkimus Toivo-rukiista. Viljelykasvien lajikeominaisuuksia Pesola on käsitellyt yhteensä 38 kirjoi- tuksessa, joista 7 on katsottava varsinaisesti tieteellisiksi ja 11 on ilmestynyt eri aikakauslehdissä. Viljelytekniikkaa on käsitelty 43 kirjoituksessa, joista 18 on julkaistu päivälehdinä. Pesola on ollut erittäin aktiivinen myös alansa yleisartikkelien kirjoittajana. Tällaisia artikkeleita on hänen kirjallisuusluettelossaan 74, joista 9 on tie- teellisluonteisia, 34 aikakauslehtien artikkeleita ja 31 päivälehtien kirjoituk- sia. Näissä artikkeleissa hän on jakanut laajalti tärkeää yleistietoa kasvin- jalostukseen ja -viljelyyn liittyvissä asioissa. Pesolan kiintymys kasvitieteeseen ja yleensä biologiaan näkyy vuosien var- rella jatkuvasti myös hänen julkaisutoiminnassaan. Tämän alan artikkelinsa hän on julkaissut lähinnä tieteellisissä sarjoissa ja aikakauslehdissä. Päivä- lehdissä tavataan vain muutamia kirjoituksia. Lähinnä kasvimaantieteellisiä 114 kirjoituksia ja luonnonsuojeluun liittyviä esityksiä on Pesolan julkaisuluette- lossa 16, joista 10 on ilmestynyt tieteellisissä sarjoissa. Kasvitieteen alalta on vuosilta 1912-66 yhteensä 20 julkaisua. Läheisesti tähän ryhmään liittyvät myös ne julkaisut, jotka koskevat luon- nonkasvien suhtautumista maan kalkkipitoisuuteen. Tämän ryhmän 7:stä kirjoituksesta 4 on tieteellisiä, niiden joukossa laaja kalkki-kasvupaikkatut- kimus. Se oli alunperin tarkoitettu väitöskirjaksi ja ilmestyi 1928. Kasvitieteelle läheisiä aloja ovat Pesolan julkaisuluettelossa kasvifysiologia (2), kasvipatologia (12) ja kasviekologia (3 kirjoitusta). Kasvinjalostajana Pesola on seurannut perinnöllisyystieteen kehitystä yleen- säkin, ja hänen kirjallisuusluettelossaan on 9 julkaisua tältä alalta. Niiden joukossa on artikkeleita myös ihmisen perinnöllisyystekij öistä. Professori Pesolalle on luonteenomaista hänen erittäin laaja ja tehokas toi- mintansa alueella humaniora. Tämän alan lähinnä politiikkaa, sosiologiaa, kielikysymyksiä ja heimoaatetta koskevia julkaisuja on Pesolan kirjallisuus- luettelossa yhteensä 23, näistä päivälehtiartikkeleita 9. Tähän ryhmään kuu- luu myös 4 lähinnä historiallisia aiheita käsittelevää kirjoitusta. Korkeim- paan kulttuuriin ja opiskeluun liittyviä artikkeleita on luettelossa kaikkiaan 18, joista 8 on ilmestynyt päivälehdissä. Pesola on aktiivisesti saattanut kanssaihmisten ja tutkijoiden tietoon myös osan siitä, mitä hän on matkoillaan saanut kokea ja niitä havaintoja hän on niiden varrella tehnyt. Tällaisia matkakuvauksia on hänen luettelossaan 30, joista 17 on julkaistu päivälehdissä. Erilaisia laitos- ja tilaselostuksia hän on kirjoittanut yhteensä 12, joista 5 päivälehtiin. Professori Pesola on aina ollut erittäin aktiivinen yhdistysmies ja huolehti- nut hyvin alansa yhteisten asioiden julkisuudesta. Näistä aiheista hän on julkaissut 30 eri kirjoitusta, puhetta ja vuosikertomusta, joista 14 päiväleh- tien palstoilla. Erityisen merkittävää on Pesolan toiminta ollut muun yhdistystoiminnan lisäksi maaseutunuorison riennoissa. Niinpä 38 julkaisua, joista 10 on ilmes- tynyt päivälehdissä, liittyy nuorisoseura- ja maatalouskerhotoimintaan. Pesolalle on aina ollut erityisen luonteenomaista hänen laaja ja läheinen kos- ketuksensa kanssaihmisiin. Tämä näkyy erityisen selvästi myös hänen julkai- suluettelostaan, jossa on elämäkertoja, henkilökohtaisia muistelmia taikka muistokirjoituksia kaikkiaan 44, näistä 20 päivälehdissä ilmestyneitä. Pesola on aina seurannut aktiivisesti myös kirjallisuutta, ja kirjallisuusselos- tukset ja kirja-arvostelut — yhteensä 21 — ovatkin huomattavana ryhmänä hänen julkaisuluettelossaan. Pesola on halunnut esittää erillisenä ryhmänä ne julkaisut, joissa hän on tekijänä toisen tutkijan kanssa. Näistä yksi on kasvitieteellinen ja kirjoitettu Kaarlo Linkolan kanssa jo 1915. Sen lisäksi hän on laatinut Teemu Honka v aar an kanssa julkaisun Apu-kevätvehnästä ja Oiva I n k 115 1 ä n kanssa Norröna-kevätvehnästä. Muut yhteisjulkaisut käsittelevät veh- nänjalostusta, kasvipatclogiaa ja leivinominaisuuksia. Pesolan aloitekyky tulee erityisen selvästi näkyviin myös laajoissa, perus- teellisesti laadituissa eri alojen muistioissa. Näistä on erityisesti mainittava muistio Jokioisten kartanoiden toiminnasta ja ehdotus sen kehittämiseksi varsinkin kasvinjalostuslaitoksen jalosteiden siementen viljelyä ja myyntiä silmällä pitäen. Toinen laaja muistio on »Ihmiskunnan ja Suomen kansan uusin historia (1939-1946) biologian valossa», jonka Pesola laati suojelus- kuntapiirin esikunnalle sk:n valistusasiamiehenä. Pesolan julkaistu kirjeen- vaihto 1950 Tasavallan presidentin J. K. Pa asi kiven kanssa perustui juuri tähän muistioon. Professori Pesolan tiedemieskuvaan ja henkilöllisyyteen luo hänen julkaisu- toimintansa erittäin selvät piirteet. Hänen kasvinjalostustyönsä päämääränä on ollut Suomen oloihin mahdollisimman hyvin soveltuvien viljelykasvi- lajikkeiden luominen. Tässä työssä hän on onnistuneesti käyttänyt hyväksi kotimaisten maatiaiskantojen geenistön arvokkaita ominaisuuksia. Hän on paneutunut tähän päätehtäväänsä erinomaisena luonnontutkijana ja tehnyt tieteellisen työnsä tuloksina syntyneet uudet lajikkeet tehokkaasti tunnetuiksi käytännön vilj elij öille. Vilho Pesolan toiminta eri järjestöissä ja hänen yleinen kulttuurityönsä käy sekin selvästi ilmi hänen julkaisutoiminnastaan. Hän on ollut aktiivinen jäsen ja toiminut tärkeimmillä johtopaikoilla mm. Kansansivistystyön Maailman- liitossa, Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksessä, Lounais-Hä- meen luonnonsuojeluyhdistyksessä, Maalaisliiton Jokioisten paikallisosas - tossa, Maatalouskerholiitossa, Maatalousseurojen Keskusliitossa, Maatalous - tieteellisessä seurassa, Pienviljelijäin Keskusliitossa, Pohjoismaiden Maata- loustutkijain Yhdistyksessä, Suomen Nuorison Liitossa ja Vanamo-seurassa, vain joitakin tärkeimpiä mainitakseni. Professori Pesolan avoin luonne sekä välitön ja toverillinen suhtautumistapa ovat tehneet hänestä erittäin pidetyn ja läheisen toverin myös tutkijapiireissä. Ne toivottavat hänelle tämän juhlajulkaisun kautta runsaasti onnellisia vuo- sia ja Jumalan siunausta. Maatalouden tutkimuskeskuksen edustajana voinen vielä Suomen maata- louden puolesta esittää professori Pesolalle lämpimät kiitokset hänen arvok- kaasta työstään maataloutemme kehittämisessä. Helsingissä 30. päivänä kesäkuuta 1969. Jouko Vuorinen 116 The Agricultural Research Centre dedicates this issue to Professor Vilho A. Pesola in recognition of his life's work for the advancement of agri- cultural science. Vilho A. Pesola was born in Turku on November 20, 1892. He took the degree of Candidate of Philosophy in biological subjects in 1917, the degree of Candidate of Agriculture and Forestry — majoring in plant biology, plant pathology and genetics — in 1926, and his Licentiate in 1929, in which year he also received his Doctorate in Agriculture and Forestry. After working initially as a teacher and as director of a private plant-breeding station, he entered the service of the Agricultural Research Centre in 1923, where he was Director and Professor of the Plant Breeding Department at Jokioinen from 1928 right up to 1960, when he retired after completing the full period of service. The scientific activities of Professor Pesola, which he embarked on while still a student, cover a wide field, including such disciplines as botany, plant geography, plant physiology, plant pathology and genetics. For more than four decades his real life work was concerned with plant breeding, on which subject he made important scientific contributions, with practical applications. His aim was to create varieties suited to conditions in Finland, which are in many respects hard, by utilizing the valuable genetic charac- teristics of native varieties through crossing. There are 24 named varieties bred by Professor Pesola, and these include ryes, winter wheats, spring wheats, peas, and alfalfa. In his scientific work he maintained close contact with scientists at home and abroad, resulting in a extensive exchange of results plant material between the research workers concerned. Professor Pesola's literary output has been very prolific and versatile, totalling over 600 publications and articles on various subjects. A complete bibliography of his works is kept at the library of the Agricultural Research Centre at Tikkurila. The bibliography on pages 264-272 of this Jubilee issue covers only the most important of his scientific and technical papers. 117 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 8: 119-132 (1969) Sotia HORTICULTURA N. 13 — Sarja PUUTARHANVILJELY n:o 13 MANSIKAN LAJIKEKOKEET PUUTARHANTUTKIMUS- LAITOKSELLA JA KOEASEMILLA VUOSINA 1959-65 Summary: Strawberry variety trials at the Department of Horticulture, Piikkiö, and at different experimental stations in Finland in 1959-65 JAAKKO SÄKÖ Maatalouden tutkimuskeskus, Puutarhantutkimuslaitos, Piikkiö Saapunut 3. 11. 1967 Mansikkalajikkeilla on yleensä melko paikalli- nen viljelyarvo. Useimpien lajikkeiden viljely onnistuu hyvin vain tietyillä viljelyalueilla tai tie- tyissä ilmasto- ja päivänpituusoloissa. Silti tun- netaan myös lajikkeita, joita voidaan viljellä onnistuneesti laajallakin alueella ja erilaisissa kas- vuoloissa. Mansikkalajikkeista, jotka ovat levin- neet käyttöön useissa maissa, voidaan esimerkkinä mainita erityisesti Abundance, jota viljeltiin jo viime vuosisadalla. Nuoremmista lajikkeista taas Ydun ja Senga Sengana ovat tulleet laajalti vilje- lyyn Pohjois-Euroopassa. Pohjoismaissa viime aikoina suoritetuissa man- sikan lajikekokeissa on ollut tutkittavina paljon saksalaisia, 1950-luvulla kauppaan tulleita lajik- keita. Niistä ovat tunnetuimmat R. v. S e n g- busc h'in jalostamat Senga-lajikkeet sekä Max- Planck-Instituutista peräisin olevat Macherauchs Friihernte ja Regina. Jonkin verran on tutkittu myös pohjoisamerikkalaisia lajikkeita, jotka kui- tenkin ovat yleensä menestyneet heikosti (SAHL- STRÖM 1957). Vastaavia tuloksia on niistä saatu myös Pohjois-Saksassa (HoNDELMANN 1963). Amerikkalaisten mansikkalajikkeiden heikon me- nestymisen Pohjois-Euroopassa on katsottu joh- tuvan siitä, että niiden jalostuksessa ovat valinta- perusteet olleet erilaisten ekologisten olosuhtei- den vuoksi toisenlaiset kuin esim, saksalaisten lajikkeiden jalostuksessa, jonka vuoksi ensiksi mainitut eivät yleensä ole sopeutuvia Pohjois- Euroopan oloihin (HoNDELmANN 1963). Mainit- takoon kuitenkin, että Suomeen v. 1927 hankittu amerikkalainen Bliss-lajike osoittautui täällä aluksi varsin satoisaksi ja viljelyvarmaksi (MEURMAN 1947). Nykyään tämä lajike on jo pahoin taan- tunut. Vuosina 1959-65 suoritettiin Puutarhantutki- muslaitoksella Piikkiössä, kahdeksalla koease- malla ja kahdella koulutilalla mansikan lajike- kokeita, joissa oli mukana eräitä Pohjois-Euroo- passa yleisesti viljeltyjä sekä vanhoja että uusia lajikkeita ja lisäksi muutamia Pohjois-Amerikasta peräisin olevia lajikkeita. Seuraavassa selvitetään näiden kokeiden antamia tuloksia. 2 7864-69 119 699 68° 65° 6.4° .2 6 62° 61° .3" 5 \- -v_..... j NAPAPI1R1 \ ; k — -- f xl ° ______ _-------- -------------------------t2-„7.7,, ---- POLAR .C1.11CLE 1 ,1 \t ft. 67° 66° .1 60° 69° 6 64° 63° 62° Mansikan lajikekokeet Puutarhantutkimuslaitoksella vuosina 1959-65 Lajikeaineisto ja kokeiden jäijesteb, Vuosina 1959-65 suoritetuissa lajikekokeissa olivat mukana seuraavat lajikkeet: K o e 1. Maalaji karkeaa hietaa. Istutus syk- syllä 1959. Satovuodet 1961-62. Koeruutu 20 m2. Kerranteita 4. Abundance (Hankkijan kanta) Premier Bliss Senga Sengana Empress of India Wädenswil II Fairfax Wädenswil III Macherauchs Friihernte Ydun Pocahontas K o e 2. Maalaji hietasavea. Istutus syksyllä 1959. Satovuodet 1961-62. Koeruutu 10 m2. Kerranteita 4. Abundance (Hankkijan kanta) Premier Empress of India Senga Sengana Fairfax Ydun Pocahontas K o e 3. Maalaji karkeaa hietaa. Istutus ke- väällä 1963. Satovuodet 1964-65. Koeruutu 10 m2. Kerranteita 4. Abundance (Hankkijan kanta) Pocahontas Abundance Wannberg Redcoat Armore Regina Cavalier Robinson Guardsman. Senga Precosa Julia Senga Sengana Mukana olleista lajikkeista Armore, Bliss, Cavalier, Fairfax, Guardsman, Pocahontas, Pre- mier, Redcoat ja Robinson ovat peräisin Poh- jois-Amerikasta, muut lajikkeet Euroopasta. Kaikissa kokeissa riviväli oli 1 m ja taimet istutettiin riveissä 33 cm:n etäisyyksin. Rivien annettiin kuitenkin myöhemmin tihentyä, sillä rönsytaimia ei poistettu riveistä, vaan ainoastaan niiden väleistä. Ennen istutusta suoritettiin taimille dikofoli- upotuskastelu mansikkapunkin torjumiseksi. Li- säksi suoritettiin ennen kukintaa dikofoli-ruisku- tus. Vattukärsäkästä törjuttlin parationi- ja mala- tioniruiskutuksin ja -pölytyksin. Mansikan har- maahomeen torjumiseksi kasvustot ruiskutettiin kukinnan alkamisesta lähtien kolme kertaa tiram- ja myöhemmin fluoraniliinivalmisteella. Rikka- ruohon torjunnassa käytettiin toisena ja kolman- tena kasvukautena simatsiinia 0.75-1.5 kg/ha. Lannoituksena saivat kokeiden 1 ja 2 koealat vuosittain kalkkisalpietaria 300 kg/ha, kaliumsul- faattia 400-500 kg/ha sekä superfosfaattia 400- 500 kg/ha. Kokeessa 3 annettiin sama lannoitus perustamisvuonna, mutta muina vuosina koeala sai puutarhan y-lannosta 300 kg/ha ja sadonkor- juun jälkeen kalkkisalpietaria 150 kg/ha. Kastelu suoritettiin tarpeen vaatiessa. Vuosina 1960-62 kastelun tarvetta ilmeni vähän, sillä kasvukaudet olivat runsassateisia. Vuosina 1963 SUOMI. TILÅSTOKAPTTÅ årija Kuva 1. Koepaikkojen sijainti. Fig. 1. The sites of the trials. 120 Taulukko 1. Kasvukauden keskilämpötilojen ja sademäärien poikkeamat normaaliarvoista Puutarhantutkimus- laitoksella Piikkiössä vuosina 1960-65 Table 1. The deviations of the mean temperature.r and rainfalls from the normal values at the Department of Horticulture, during the growing seasons 1960-65 Vuosi Year Poikkeamat kuukauden keskilämpö- tilan normaaliarvoista Devialions fram the monthly 'Lorena! temperature C° Poikkeamat kuukauden no.rmaali- sademääristä Deviations frem the mantbly normal rainfalls mm Yht. Tatal V VI VII VIII IX VI VII VIII IX 1960 +1.6 +2.0 +0.2 -0.6 +0.1 -27 +50 - 8 +78 -20 +73 1961 +0.7 +3.0 -1.6 -1.9 -0.3 0 +25 +72 + 4 -35 +66 1962 -1.2 -1.5 -2.6 -2.8 -1.1 - 2 -10 -20 +49 +11 +28 1963 +3.5 +0.9 -0.3 +0.6 +2.1 -15 -18 -32 +43 - 9 -31 1964 -0.1 +0.4 -1.3 -1.2 -0.5 - 1 -24 0 -15 -33 -73 1965 -2.2 +1.5 -3.1 -2.0 +2.0 -27 +16 +54 -34 -21 -12 Normaali - Normal 9.3 13.6 17.3 16.0 10.9 37 44 64 75 75 295 Taulukko 2. Lajikkeiden satokauden pituus ja sadon aikaisuus verrattuna Macherauchs Friihernte- ja Senga Precosa- lajikkeisiin vuosina 1961-62 ja 1964-65 Table 2. Length of the picking season and earliness of yield of different varieties compared with Macherauchs Friihernte and S mga Precosa in 1961-62 and 1964-65 Lajike Variety Satokauden pituus päiviä Length af picking season, days Sato myöhäisempi (päiviä) verr. Yield later (days) compared with 1961-62 1964-65 Macherauchs Fruh. 1961-62 Senga Precosa 1964-65 Aikaiset lajikkeet Balt varieties Cavalier 12-26 -2 Macherauchs Friihernte 23-24 Senga Precosa 24-26 Regina ; 22-24 2 Redcoat 24-30 2 Premier 24-28 3 Wädenswil III 24-28 4 Pocahontas 24-34 24-29 5 4 Lihamå 21-26 1 Keskiaikaiset lajikkeet Middle early varieties Armore 21-32 7 Robinson 30-37 7 WädensWil II 26-30 8 EmpreSs of India 8 Bliss 23-21 10 MyöhäiSet lajikkeet Late varieties Ydun 32-35 12 Abundance (Hankkija) 32-35 26-S9 13 11 Abundance Wannberg 26-39 11 Senga Sengana 28-35 24-36 14 12 Guardsman 23-39 13 Julia : 19-32 25 Fletcher 21-29 11 Huom. Vertailu on suoritettu vaiheessa, jolloin lajikkeet ovat tuottaneet 50 % kokonaissadostaan. Note. The varieties 2vere compared at the stage when 50 per cent of the total yields were produced. 121 jolloin alkukesät olivat vähäsateisia, koe- ala kgteltiin kolme kertaa kasvukauden aikana. Marjasato poimittiin korjuukauden alussa 2- 3' kertaa viikossa ja myöhemmin sadon vähen- tyessä pitemmin väliajoin. Terveet marjat lajitel- tiin niiden koon perusteella kahteen ryhmään, nimittäin myyntikelpoisiin ja pieniin. Pienten ryhmään vietiin läpimitaltaan alle 15 mm:n mar- jat. Harmaahometaudin saastuttamat marjat ero- tettiin omaksi ryhmäksi. Kasvukausina 1964-65 mitattiin marjojen kiinteyttä Correx-mittauslait- teella (kuva 1), ja v. 1965 määritettiin marjojen refraktometriarvot. Edelleen selvitettiin lajikkei- den sopivuutta pakastemarjoiksi. Koeaikana vallinneista lämpö- ja sadeoloista esitetään tietoja taulukossa 1. Taimet talvehtivat kokeissa hyvin. Kukinnan aikana ei esiintynyt halloja. Koetulokset Lajikkeiden marjomisaika ja sen pituus vaihte- livat eri vuosina kasvukauden lämpöoloista riip- puen. Verrattain kylminä kasvukausina 1962 ja 1965, jolloin varsinkin heinä- ja elokuu olivat huomattavasti normaalia viileämmät (taul. 1), al- koi marjojen kypsyminen vasta heinäkuun puoli- välin jälkeen. Tällöin korjuukausi päättyi myö- häisillä lajikkeilla vasta elokuun lopulla. Kasvu- kauden koleus ei kuitenkaan alentanut satoa. Kyl- mimpänä kasvukautena 1962, jolloin kesäkuu- kaudet olivat kauttaaltaan normaalia kylmemmät, saatiin sekä hietasavessa että karkeassa hiedassa kasvaneesta mansikasta huomattavan suuret ko- konaissadot (taul. 3). Lajikkeiden satoja seurat- tiin istutusvuoden jälkeen kahtena satovuonna, jonka jälkeen kokeet lopetettiin. Toisen satovuo- Taulukko 3. Satotulokset mansikan lajikekokeesta Puutarhantutkimuslaitoksella vuosina 1961-62. Koe 1 perustettiin syks. 1959 ja koe 2 key. 1960 Table 3. Results af the strawberry aariat, trials at the Department af Harticulture, Piikkiö, in 1961-62. Trial 1 was planted in antama 1959 and trial 2 in spring 1960 Lajike ja maalaji Variely and sait Myyntikelpoinen sato keskim. vuodessa Saleable yield per year Mouldy Kokonaissato Total yield 2 ensimm. viikon sato kok. sadosta Yield in first 2 weeks % Pieniä . i marjoja alle 15 mm Small berries under 15 mm % Homez:sa marjoja berries % Marjan keskim. paino Mean weigItt of berries g kg/a % kok. sadosta % ia, yield 1961 1962 Koe 1. Karkea hieta Trial 1. Fine sand Ydun 154 71 190 249 39 10 19 12.5 Senga Sengana 144 68 182 241 30 12 20 13.8 Pocahontas 124 81 111 195 66 14 5 10.3 Empress of India 103 72 115 185 62 22 6 9.4 Premier 92 78 97 140 82 12 10 9.7 Abundance (Hankk.) 80 64 113 136 36 29 7 6.1 Wädenswil III 70 79 80 98 78 16 5 9.4 Fairfax 65 81 66 94 51 12 7 11.8 Macherauchs Fr. 64 78 68 95 90 18 4 6.5 Wädenswil II 50 81 68 55 60 12 7 10.9 Bliss 44 77 61 52 43 18 5 9.7 Merk. ero — Sign. di .1f. P = 0.05 — 14 26 — — Koe 2. Hietasavi Trial 2. Sandy clay Pocahontas 134 79 64 278 69 14 7 8.9 Senga Sengana 116 66 76 274 27 17 17 11.0 Ydun 114 61 122 243 31 10 29 10.7 Empress of India 110 71 98 213 58 19 10 8.9 Abundance (Hankk.) 88 66 79 186 35 25 9 6.0 Fairfax 80 79 38 164 52 14 7 10.6 Premier 69 73 54 135 78 12 15 9.0 Merk. ero — Sign. dIff. P -= 0.05 — — 15 20 — — — — 122 den sato muodostui paria poikkeusta lukuunotta- matta yleensä huomattavasti suuemmaksi kuin ensimmäisen satovuoden. Kokeet vuosina 1959-62. Ko- keissa oli maalajina karkea hieta (koe 1) ja hieta- savi (koe 2). Lajikkeet Ydun, Senga Sengana, Pocahontas ja Empress of India tuottivat keski- määrin suurimmat myyntikelpoiset sadot, yli 100 kg aarilta. Mainituista lajikkeista Ydun antoi suurimmat kokonaissadot, mutta lajikkeen alt- tius harmaahometautiin alensi huomattavasti myyntikelpoisen sadon määrää. Niinpä v. 1961- 62, jolloin kasvukaudet olivat runsassateisia ja siten harmaahomeen esiintymiselle otollisia, tauti pilasi 29 % Ydunin sadosta. Myös Senga Senga- nassa oli harmaahometta runsaasti. Sen sijaan Pocahontas ja Empress of India -lajikkeissa esiin- tyi harmaahometta verrattain vähän. Abundance-lajikkeelle (Hankkijan kanta) on ominaista, että se kukkii Etelä-Suomen oloissa erittäin runsaasti ja kehittää paljon pieniä mar- joja. Näissä kokeissa oli pienien marjojen osuus kokonaissadosta 25 ja 29 %. Kun lisäksi oli luettu pois homeiset marjat, jäi myyntikelpoiseksi sa- doksi ainoastaan 64 ja 66 % kokonaissadosta. Pienen marjakoon vuoksi Abundance-lajikkeen poiminta osoittautui huomattavasti työläämmäksi kuin muiden lajikkeiden, mikä. on todettu aikai- semmin jo Norjassa suoritetuissa kokeissa (LjoNEs ja RAMSTAD 1961). Muista lajikkeista mainittakoon Premier, joka tuotti kummassakin kokeessa toisena satovuonna yli 100 kg/a. Sen marjojen kiinteys todettiin kui- tenkin hyvin heikoksi; marjojen värittyminen jää myös puutteellisiksi. Wädenswil Ilja III sekä Fairfax, Macherauchs Friihernte ja Bliss osoittau- tuivat satoisuudeltaan heikommiksi kuin edellä mainitut lajikkeet. Koe vuosina 1 9 63-6 5. Kokeen maa- lajina oli karkea hieta. Mukana oli 12 lajiketta, joista kuusi on peräisin Euroopasta (Abundance Hankkija, Abundance Wannberg, Julia, Regina, Senga Precosa ja Senga Sengana) ja kuusi laji- ketta Pohjois-Amerikasta (Armore, Cavalier, Guardsman, Pocahontas, Redcoat ja Robinson). Kokeen yhteydessä oli lisäksi näyteruuduilla muita lajikkeita, jotka mainitaan jäljempänä. Senga Sengana, Pocahontas, Guardsman, Ar- more ja Robinson tuottivat tässä kokeessa suu- rimmat myyntikelpoiset kokonaissadot. Harmaa- Taulukko 4. Satotulokset mansikan lajikekokeesta Puutarhantutkimuslaitoksella vuosina 1964-65. Koe perustettiin kev. 1963. Maalajina karkea hieta Table 4. Rudi: of the strawberry variety trial at the Department of Horticulture, Piikkiö, in 1964-65. The trial was planted in spring 1963. The soil 2vas fine sand Myyntikelpoinen sato keskim. Kokonaissato 2 ensimm. Pieniä Marjan vuodessa Talot yield viikon sato marjoja licnueisia keskim. Lajike Saleable yietd kg/a kok. sadosta alle 15 mm marj* paino Variety per year Yield in Small berries Maa/etyMean berries weight % kok. sadosta first 2 weeks % rinder 15 mm % of berries kg/a % toi. yield 1964 1965 % g Senga Sengana 104 72 104 184 14 12 16 13.0 Pocahontas 97 84 105 125 62 11 5 12.8 Guardsman 94 73 - 84 175 19 18 9 12.9 Armore 91 83 89 131 44 5 12 18.0 Robinson 80 84 59 132 45 7 9 18.7 Abundance Wannberg 76 67 103 121 23 27 6 7.0 Abundance Hankkija 72 62 114 118 20 32 6 7.3 Redcoat 64 84 71 81 74 13 3 12.9 Senga Precosa 60 81 66 83 79 14 5 11.3 Julia 51 53 87 105 3 38 9 7.2 Regina 49 74 59 72 71 23 3 9.2 Cavalier 33 81 35 47 81 14 5 10.0 Merk. ero — Sign. diff. P = 0.05 — 10 14 — — — Näyteruudut — Demonstration plots Fletcher 116 76 165 140 24 4 20 15.1' Lihama 102 72 133 149 80 20 8 12.4 123 hometta esiintyi torjunnasta huolimatta jälleen runsaasti Senga Senganassa pilaten keskimäärin 16 % sen kokonaissadosta. Armore ja Robinson erottautuivat muista lajikkeista lähinnä marjojen suuren koon vuoksi. Marjan keskipaino oli edel- lisellä lajikkeella 18.0 ja jälkimmäisellä 18.7 g. Pienin marjakoko saatiin Abundance-lajikkeista sekä ruotsalaisesta Julia-lajikkeesta. Ruotsista pe- räisin oleva Abundance Wannberg -kanta osoit- tautui ominaisuuksiltaan hyvin samanlaiseksi kuin Hankkijan taimiston myymä Abundance. Kum- massakin kannassa muodostuu runsaasti pientä marjaa, minkä vuoksi myyntikelpoisen sadon osuus kokonaissadosta oli vain 62-67 %. Aikai- set Cavalier, Redcoat, Regina ja Senga Precosa -lajikkeet antoivat verrattain heikon sadon. Näyteruuduilla olleista lajikkeista osoittautui- vat Fletcher ja Lihama satoisimmiksi. Näistä edel- linen on peräisin USA:sta ja jälkimmäinen Sak- sasta. Fletcher todettiin kuitenkin alttiiksi har- maahometaudille. Sen marjojen kiinteys on heikko ja niiden värittyminen jää puutteelliseksi. Lihama on aikainen ja samalla runsassatoinen lajike, jonka marjojen kiinteys on hyvä. Aikaisuu s. Sadon aikaisuutta voidaan tar- kastella taulukosta 2, jossa vertailuperustaksi on otettu aikaisimmat lajikkeet: kokeessa 1 Ma- cherauchs Friihernte ja kokeessa 2 Senga Pre- cosa. Vertailu on suoritettu vaiheessa, jolloin la- jikkeet ovat tuottaneet 50 cy„ kokonaissadostaan. Lajikkeet on näin voitu jakaa kolmeen ryhmään, nimittäin aikaisiin, keskiaikaisiin ja myöhäisiin. Aikaisuus ilmenee myös sarakkeesta, jossa esite- tään korjuukauden kahden ensimmäisen viikon sato kokonaissadosta. Tässäkin tapauksessa ver- tailu perustuu kokeen aikaisimpaan lajikkeeseen, ts. korjuukausi on katsottu alkaneeksi siitä, kun kokeen aikaisin lajike on alkanut tuottaa satoa. Näyt eruudu t. Vuosina 1960-65 tutkit- tiin edellä mainittujen Fletcherin ja Lihaman lisäksi näyteruuduilla alustavasti jo muitakin la- jikkeita. Ne eivät kuitenkaan osoittautuneet sa- toisuutensa tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi lupaaviksi, joten niitä ei ole otettu mukaan lajike- kokeisiin. Tällaisia lajikkeita ovat: Finn (Ruotsi) Eden (USA) Indra Fairland Inga Frontenac Landia Fulton Mannevik Jerseybelle Möja Sparkle Silva Temple Freja (Tanska) Tennesee Sipher » J. .A. Dybdahl Grenadier (Kanada) Königin Louise (Saksa) Senga Gigana S opivuus pakastemarjoiksi. Vuo- sina 1964-65 tutkittiin lajikkeiden sopivuutta pakastemarjoiksi. Pakastaminen suoritettiin Puu- tarhantutkimuslaitoksella —40° C:n lämpötilassa. Pakastemarjojen arvostelussa kiinnitettiin sula- misen jälkeen huomiota niiden kiinteyteen, ma- kuun, väriin ja ulkonäköön. Tutkituista lajik- keista saivat parhaan arvostelun Guardsman, Senga Sengana, Lihama ja Pocahontas. Näitä jonkin verran heikompia olivat Redcoat ja Abundance-kannat. Pakastekäyttöön sopimatto- miksi osoittautuivat lajikkeet Armore, Fletcher, Regina, Robinson ja Senga Precosa. Mansikan lajikekokeet koeasemilla vuosina 1962-65 Puutarhantutkimuslaitoksen toimesta perus- tettiin v. 1962-63 mansikan lajikekokeet yhdek- sälle koeasemalle ja kahdelle koulutilalle. Näistä Keski-Suomen koeasemalle perustettu koe jou- duttiin kuitenkin hylkäämään taimien epätasai- sen kasvuunlähdön vuoksi. Muut koepaikat lue- tellaan taulukossa 5, jossa esitetään myös kasvu- kausien keskilämpötilat, sademäärät ja koepaik- kojen maalajit. Kokeiden lajikkeisto ei ollut täy- sin yhdenmukainen. Kussakin kokeessa oli 7- 8 lajiketta ja jokaisesta lajikkeesta 4 kerrannetta, joiden kunkin ala oli 10 m2. Istutusetäisyys oli 33 x 100 cm. Lannoitus, kasvinsuojelu ja muu hoito olivat pieniä poikkeuksia lukuunottamatta hyvin samanlaiset kuin edellä esitetyissä Puutar- hantutkimuslaitoksella Piikkiössä suoritetuissa kokeissa. Poikkeuksena mainittakoon, että v. 1962 perustettujen kokeiden taimille annettiin metyyli- 124 Taulukko 5. Koepaikkojen keskilämpötilat ja sademäärät toukokuun alusta syyskuun loppuun Table 5. Mean temperatures and rainfalls from the beginning of May te the end of September at the different localities Koepaikka Lacality Maalaji Soi! Vuosi year Keskilämpötila Mean lemp. C° Sademäärå Rata/ali mm Järvenpää mullansek. hieta - 1962 11.5 476 Kotital.opett.opisto humus rich fine sand -63 14.6 260 -64 13.0 188 Anjala hietainen hiesusavi - 1962 11.3 517 Karjalan koeasema sandy silt clay -63 14.4 261 -64 12.5 235 Peipohja karkea hieta - 1962 11.1 235 Satakunnan koeasema coarser fine sand -63 13.8 316 -64 12.3 239 Pälkäne hiesunsek. hieno hieta 1962 11.1 328 Hämeen koeasema silty fine sand -63 14.1 227 -64 12.4 251 Mikkeli hiesunsek. hieno hieta 1962 10.7 396 Et.-Savon koeasema silty fine sand -63 13.5 242 -64 12.0 230 Maaninka hieno hieta -fine sand 1962 10.6 328 Pohj.-Savon koeasema -63 13.2 348 -64 11.8 287 Ylistaro runsasmult. liejusavi 1962 10.6 270 Et.-Pohjanmaan koeasema gyttja cla_y -63 13.2 292 -64 11.3 228 Revonlahti hietamoreeni - 1963 12.6 254 Pohj.-Pohjanmaan koeasema sand moraine -64 10.9 298 -65 10.7 317 Rovaniemi, Apukka hietainen moreeni - 1962 9.1 271 Perä-Pohjolan koeasema sand moraine -63 '11.6 285 -64 9.9 322 Sodankylä hietainen moreeni - 1962 8.1 310 Lapin kansanopisto sand moraine -63 10.9 316 -64 9.3 307 bromidikaasutus lähinnä mansikkapunkin hävit- tämiseksi. Tämä toimenpide vaikutti haitallisesti taimiin hidastuttamalla jonkin verran niiden kas- vuunlähtöä. Kaasutuksen vaikutus oli tässä suh- teessa erilainen eri lajikkeisiin. Pocahontas ja Senga Precosa kärsivät siitä enemmän kuin muut. Kokeiden satotulokset esitetään taulukossa 6. Koepaikkojen satotaso osoittautui hyvin erilai- seksi, mikä ilmenee kuvasta 2, jossa esitetään kol- men maassamme yleisimmin viljellyn lajikkeen myyntikelpoiset keskisadot kahtena satovuonna. Vaihtelut johtunevat lähinnä kasvupaikkojen maalajien sekä lämpö- ja kosteusolojen eroa- vuuksista. Myös talvehtimis olosuhteet poikkesi- vat jonkin verran toisistaan. Eräillä koepaikoilla, kuten Anjalassa ja Ylistarossa, lumi suli 1964 aikaisin kevättalvella, mikä aiheutti mansikka- kasvustossa talvehtimisvaurioita. Peipohjan ko- keessa aiheutti taas talvi 1963 runsaasti vaurioita. Suurimmat sadot saatiin Maaningan ja Pälkäneen kokeista, joissa maalajina oli hieno hieta. Varsin- kin Maaningan kokeessa kaikkien lajikkeiden sa- dot olivat kumpanakin vuonna huomattavan suu- ret. Niinpä toisena satovuonna parhain lajike tuotti siellä 246 ja heikoin 143 kg:n kokonais- sadon aaria kohti. Heikoimmat satotulokset saa- tiin Sodankylässä hietaisella moreenilla. Tämä koepaikka oli lämpöoloiltaan epäedullisempi kuin muut. Ydun oli mukana kahdeksassa kokeessa ja an- toi kaikissa suurimman myyniikelpoisen koko- naissadon. Tähän vaikutti osaltaan se, että har- maahometautia esiintyi vuosina 1963-64 taval- lista vähemmän. Ydun on sille erittäin altis. Tor-_ juntatoimenpiteistä huolimatta harmaahome saat- taa toisinaan pilata suuren osan sen sadosta. Sama koskee myös Senga Senganaa, joka oli useim- missa kokeissa Ydunin jälkeen satoisin lajike. Pohjoisimmissa kokeissa Rovaniemellä ja Sodan- kylässä se osoittautui liian myöhäiseksi. Myöskin 125 Taulukko 6. Satotulokset mansikan lajikekokeista eri koepaikoilla vuosina 1963-64 Table 6. Results of the strawberty variety trials at different localities in 1963-64 Koepaikka ja lajikkeet Locality and variety Myyntikelpoinen sato keskim. vuodessa Saleable yield per year Kokonaissato Tata/ yield kg/a 2 ensimm. viikon sato kok. sadosta Yield in first 2 weeks % Pieniä marjoja alle 15 mm Small berries tinder 15 mm % . Hmneism marjoja Mauld-Y Gerries % Marjan keskim. paino Mean weight oje be,ries g kg/a % kok. sadosta yield 1963 1964 Järvenpää Senga Sengana 109 92 131 105 31 5 3 8.1 Pocahontas 63 91 72 66 67 8 1 8.0 Wädenswil III 62 89 60 78 56 10 1 7.0 Regina 61 83 72 75 76 16 1 6.1 Senga 29 57 78 93 50 35 21 1 6.1 Macherauchs Friih. 39 83 46 48 77 16 1 5.9 Fairfax 20 91 29 15 55 8 1 .7.8 Merk. ero - Sign diff. P== 0.05 - - 14 15 - - - - Anjala Ydun 100 88 84 143 38 11 1 6.5 Senga Sengana 75 88 88 82 24 10 2 8.0 Pocahontas 55 89 70 53 50 10 1 7.3 Regina 39 82 39 55 62 17 1 5.0 Abundance Hankkija 30 71 72 11 21 28 1 3.9 Macherauchs Friih. 30 85 39 32 66 14 1 5.4 Wädenswil III 25 80 29 32 45 19 1 5.1 Merk. ero - Sign. dift: P = 0.05 - - 9 9 - - - - Peipohja Ydun 80 79 96 105 57 12 9 11.1 Senga Sengana 54 75 93 52 49 20 5 10.6 Pocahontas 44 83 56 51 78 14 3 11.0 Robinson 34 84 51 30 74 12 4 13.8 Abundance Hankkija 29 57 82 19 38 38 5 6.1 Macherauchs Friih. 26 67 42 27 87 31 2 8.3 Regina 23 68 37 29 82 29 3 8.4 Fairfax 17 73 33 14 64 24 3 10.6 Merk. ero - Sign. diffl P = 0.05 - - 17 13 - - - Pälkäne Ydun 176 86 200 209 46 10 4 8.0 Senga Sengana 124 89 150 128 27 7 4 8.8 Abundance Hankkija 110 75 159 133 26 22 3 5.0 Robinson 110 93 111 127 51 5 2 10.7 Guardsman 91 83 119 100 28 12 5 7.7 Pocahontas 83 85 111 85 65 13 2 7.4 Regina 64 76 89 89 85 23 1 5.5 Senga 29 50 76 81 51 41 21 3 5.9 Merk. ero - Sign. diff: P = 0.05 - - 11 32 - - - - Mikkeli Ydun 122 87 44 235 44 12 1 8.1 Senga Sengana 90 92 41 155 38 7 1 9.3 Pocahontas 51 85 35 84 61 14 1 7.9 Abundance Hankkija 43 71 31 89 24 28 1 5.4 Wädenswil III 43 82 20 83 37 17 1 6.3 Robinson 42 94 19 70 42 6 0 12.0 Macherauchs Frilh. 32 72 14 75 74 - 28 0 5.7 Regina 32 76 10 73 74 24 0 5.7 Merk. ero - Sign. di#: P -= 0.05 - - 28 16 - - - 126 Jatkoa - Cont. Koepaikka ja lajikkeet Lorality and variety Myyntikelpoinen sato keskim. vuodessa Saleable yield per year Kokonaissato Total yield kg/a 2 ensimm. viikon sato kok. sadosta Yield in first 2 weeks 070 Pieniä marjoja alle 15 mm Small berries ander 15 mm cx) Homeisia inari°i' Mouldy b"rj" % Marjan keskim. paino mea,,,,,„:0, of berries g kg/a % kok. sadosta % ,oi. yield 1963 1964 Maaninka Ydun 174 82 185 238 53 5 13 7.2 Senga Precosa 151 82 122 246 50 5 13 6.8 Pocahontas 143 91 123 187 65 4 5 8.6 Abundance Hankkija 137 78 145 206 43 14 8 4.5 Robinson 134 89 105 198 52 2 9 9.9 Guardsman 132 82 126 192 23 6 12 6.8 Senga Sengana 128 83 131 174 45 3 14 8.5 Macherauchs Friih. 107 92 89 143 87 5 3 6.1 Merk. ero - Sign. diff. P = 0.05 - - 11 12 - - - Ylistaro Ydun 99 88 155 70 43 8 4 7.1 Senga Sengana 97 90 150 66 38 5 5 7.9 Guardsman 83 90 99 86 26 6 4 7.1 Abundance Hankkija 80 84 140 49 34 14 2 5.2 Senga 29 70 85 120 46 45 14 1 5.4 Pocahontas 67 93 81 64 51 6 1 8.6 Macherauchs Frtih. 35 88 59 21 56 11 1 6.6 Merk. ero - Sign. diff. P = 0.05 - - 16 32 - - - Revonlahti Abundance Hankkija 75 56 118 148 26 24 20 6.9 Julia 61 66 108 78 2 18 16 6.2 Robinson 58 58 87 113 41 2 39 19.5 Senga Sengana 58 65 89 90 38 6 29 10.6 Pocahontas 47 70 84 51 61 8 22 12.2 Regina 33 70 49 46 78 17 13 9.4 Guardsman 33 58 70 43 9 5 37 9.7 Merk. ero - Sign. diff. P -= 0.05 - 10 17 - - - Rovaniemi, Apu.kka Ydun 94 86 77 140 20 2 12 11.1 Senga Sengana 77 87 95 82 8 . 2 11 15.3 Wädenswil III 55 92 42 78 13 5 3 10.3 Abundance Hankkija 53 86 58 65 7 9 5 7.8 Pocahontas 49 93 40 66 26 4 3 13.7 Senga 29 47 80 40 78 17 17 3 8.8 Regina 43 90 25 70 48 7 3 8.5 Merk. ero - Sign. diff. P = 0.05 - 13 15 - - - - Sodankylä Ydun 44 78 13 99 47 4 18 10.7 Senga Sengana 35 84 42 40 26 3 13 16.8 Pocahontas 32 92 13 58 38 2 6 14.2 Wädenswil III 29 89 14 51 34 7 4 10.4 Regina 26 85 6 54 35 9 6 10.5 Abundance Hankkija 24 83 19 39 23 12 5 7.7 Fairfax 20 93 14 28 42 3 4 12.9 Merk. ero - Sign. diff. P = 0.05 - - 19 7 - - - - Huom. Revonlahden kokeen satotulokset vuosilta 1964-65. Note. The results of the Revonlahti trial 2vere obtained in the years 1964-65. 3 7 8 6 4-6 9 127 Ydun Senga Sengana 1.11111~~1 1.1111111111111111 Abundance 0 50 100 150 200 kg/a Kuva 2. Abundance-, Senga Sengana- ja Ydun-lajikkeiden myyntikelpoiset aarisadot eri koepaikoilla vuosina 1963-64. Fig. 2. The saleable yields kg1100 1112 from the varieties Abun- dance, Senga Sengana and Ydun at different localities in 1963-64. Abundancen sato kypsyi liian myöhään viimeksi mainituilla koepaikoilla. Mainittakoon kuitenkin, että Abundancen tiedetään menestyneen hyvin T ornionj okilaaks on vilj elyksillä. Abundance, jonka juuristo on matala, oli erityisen altis tal- vehtimisvaurioille niillä koepaikoilla, joista lumi suli, varhain kevättalvella. Tästä oli seurauksena, että sato jäi hyvin heikoksi. Abundancen myynti- kelpoisen sadon, ts. 15 mm:n läpimittaisten ja sitä suurempien terveiden marjojen osuus koko- naissadosta oli yleensä pienempi kuin muissa la- jikkeissa. Tämä todettiin myös jo edellä esite- tyissä Puutarhantutkimuslaitoksen kokeissa. Macherauchs Friihernte, Senga Precosa, Re- gina ja Pocahontas olivat kokeiden aikaisimmat lajikkeet. Näistä Pocahontas osoittautui satoi- simmaksi. Useimmissa kokeissa se olikin Ydunin ja Senga Senganan jälkeen satoisin lajike. Ma- cherauchs Friihernte ja Regina tuottivat verrat- tain heikot sadot. Niiden todettiin olevan alttiita härmätaudille. Senga Precosa oli mukana vain Maaningan kokeessa, missä se menestyi erittäin hyvin tuottaen toisena satovuonna kokeen suu- rimman kokonaissadon 246 kg/a. Piikkiössä vuotta myöhemmin aloitetussa kokeessa sen sato jäi kuitenkin paljon vaatimattomammaksi (taul. 4). Edellä mainittujen kokeiden lisäksi suoritettiin vielä kaksi paikalliskoetta yksityistiloilla, toinen Lohjalla ja toinen Lappeella. Näissä kokeissa Ydun, Senga Sengana ja Abundance olivat niin ikään satoisimmat lajikkeet. Fairfax, Regina ja Wädenswil III sen sijaan menestyivät heikosti. Pälkäne Maaninka Mikkeli Anjala Ylistaro Rovaniemi Peipohja Sodankylä Maaninka Pälkäne Ylistaro Mikkeli Rovaniemi .Anjala Peipohja Sodankylä Maaninka Pälkäne Ylistaro Rovaniemi Mikkeli Anjala Peipohja Sodankylä Lajikkeiden tarkastelu Edellä esitetyissä Puutarhantutkimuslaitoksella sekä eri koeasemilla ja muilla koepaikoilla suori- tetuissa mansikan lajikekokeissa oli kokeiltavina kaikkiaan 23 lajiketta. Näiden lisäksi Puutarhan- tutkimuslaitoksen havaintoruuduilla oli tarkkail- tavina 20 muuta lajiketta. Satotulosten sekä mar- jojen laadun perusteella voidaan tutkituista lajik- keista pitää viljelyarvoltaan oloissamme parhaina seuraavia: Aikaiset lajikkeet: Lihama, Pocahontas ja Senga Precosa. My öhäis et lajikkeet: Abundance (Hank- kijan kanta), Abundance Wannberg, Guardsman, Senga Sengana ja Ydun. Tämä luettelo käsittää ryhmän aikaisia ja myö- häisiä lajikkeita, joista toiset sopivat tuoteeltaan käytettäviksi, toiset lisäksi tai yksinomaan säilön- tään, mehunvalmistukseen tai pakastukseen. Man- sikkalajikkeiden menestyminen riippuu hyvin paljon kasvupaikan olosuhteista, kuten maan laa- dusta, lämpö- ja kosteusoloista, käytetystä viljely- tekniikasta ym. Näin ollen lajikkeita ei ole edellä 128 olevassa luettelossa pyritty asettamaan parem- muusjärjestykseen niiden satoisuuden tai muiden viljelyarvoon vaikuttavien ominaisuuksien perus- teella. Seuraavassa selvitetään lähemmin lajikkei- den ominaisuuksia. Lajikkeiden alkuperää koske- viin selvityksiin on käytetty lähteitä BROOKS ja OLmo (1954, 1959, 1960), THUESEN ja MADSEN (1965) ja ÖYDVIN (1963). Aikaiset lajikkeet Liham a. Tämä saksalainen lajike on saatu tuntematonta alkuperää olevasta siementaimesta. Se laskettiin kauppaan v. 1960. Lihama muodos- taa erittäin voimakkaan ja korkean kasvuston. Kukat sijaitsevat suureksi osaksi kasvuston päällä. Vuosina 1963-65 Lihamaa tarkkailtiin Puutar- hantutkimuslaitoksella vain lajikekokeen yhtey- dessä olleilla näyteruuduilla. Lupaavana lajik- keena se oli v. 1965-67 mukana myös mansi- kan viljelykokeissa, jolloin se antoi karkeassa hietamaassa verrattain runsaat sadot (kahden satovuoden keskisadot: avomaa 111 kg/a, musta- muovikate 97 kg/a, muovitunnelit 126 kg/a, muovihuone 124 kg/a). Vuosina 1964-65 Li- hama oli keskimäärin yhtä päivää myöhäisempi kuin Senga Precosa (taul. 2). Lajike ei ole niin altis harmaahomeelle kuin Senga Sengana ja Ydun. Lihaman marjat ovat suuria tai keskiko- koisia, tylpän kekomaisia ja tumman punaisia. Myös marjan malto on punainen. Maultaan mar- jat ovat aromaattisia, mutta melko happamia, jonka vuoksi lajike ei ole suosittu pöytämarjana. Erityisen hyvän kiinteytensä vuoksi lajike sopii hyvin pakastemarjaksi ja hilloamiseen. Käytän- nön viljelyssä Lihamasta on saatu sekä myöntei- siä että kielteisiä kokemuksia. Viimeksi mainitut on saatu erityisesti sellaisilta viljelyksiltä, joilla ei ole kastelumahdollisuuksia. Rehevän kasvunsa vuoksi Lihama vaatii runsaasti kosteutta. Kui- vissa oloissa sen marjat jäävät pieniksi ja koviksi. Pocahonta s. Lajike on peräisin USA:sta ja saatu risteytyksestä Tennessee Shipper x Mid- land. Se laskettiin kauppaan v. 1953. Suomessa sitä ryhdyttiin viljelemään 1960-luvun alussa. Pocahontas -taimet kasvavat melko voimakkaasti, mutta niiden lehdistö jää harvaksi. Tämä vaikut- taa ilmeisesti osaltaan siihen, että lajike on varsin kestävä harmaahometautia vastaan, koska har- vahko lehdistö kuivuu sateen tai kastelun jälkeen nopeasti. Pocahontas oli useimmissa kokeissa Ydunin ja Senga Senganan jälkeen satoisin lajike. Harmaahomeen kestävyyden ansiosta sen myynti- kelpoisen sadon osuus kokonaissadosta oli myös yleensä suurempi kuin muilla lajikkeilla. Käytän- nön viljelyksillä lajikkeesta on saatu hyvin erilai- sia kokemuksia. Osaksi tämä johtunee siitä, että sen kosteusvaatimukset ovat suuret. Kastelumah- dollisuuksien puuttuessa sato jää heikoksi. Lajik- keen tiedetään menestyneen hyvin mm. Savossa hikevillä hietamoreenimailla. Puutarhantutkimus - laitoksella se on onnistunut hyvin sekä karkeassa hiedassa että hietasavessa. Aikaisena ja kosteutta vaativana lajikkeena Pocahontas sopii hyvin mus- tamuovikatteella varustettuun viljelyyn. Lajik- keen talvehtiminen ei ole aina ollut tyydyttävä. Marjat ovat melko kookkaita, kekomaisia, ver- rattain yhdenmukaisia ja vaalean punaisia. Maku on keskinkertainen, ei erityisen hapan eikä aro- minen. Lajike sopii sekä pakasteeksi että säilön- tään. Senga Precosa. Lajike on saksalaisen R. v. Sengbusch'in jalostama ja saatu risteytyksestä nimetön siementaimi (Sparkle x Eva Macherauch) x Regina. Se laskettiin kauppaan v. 1960. Senga Precosa on kasvultaan keskinkertaisen voimakas. Sato muodostuu aikaisin. Puutarhantutkimuslai- toksen kokeissa se oli 12 päivää aikaisempi kuin Senga Sengana. Edellä mainituissa kokeissa sen sato ei noussut erityisen suureksi. Sitä vastoin Maaningan kokeessa se oli Ydunin jälkeen satoi- sin lajike. Marjat ovat lyhyen kekomaisia, keski- kokoisia. Satokauden lopulla ne jäävät melko pie- niksi. Marjat ovat makeita ja hyvin maukkaita. Heikkoutena on marjojen huono kiinteys sekä alttius harmaahometapdille. Lajikkeen etuna on sen aikaisuus, jonka vuoksi sitä voidaan suosi- tella varhaisviljelyyn sekä kotitarvepuutarhoihin. Myöhäiset lajikkeet Abundance (Hankkijan kanta), A b u n- -d ance Wannber g. Abundance-lajikkeen alkuperä on tuntematon. Sitä on viljelty jo 1800- 129 luvulla. Lajikkeesta on olemassa erilaisia kantoja, jotka eroavat toisistaan sekä morfologisesti että satoisuutensa puolesta. Edellä esitetyissä kokeissa oli mukana Hankkijan myymä Abundance-kanta sekä ruotsalainen Abundance Wannberg. Nämä osoittautuivat satoisuutensa sekä muiden ominai- suuksiensa suhteen niin samanlaisiksi, että niitä voidaan pitää käytännössä samana kantana. Mai- nittakoon, että Abundance Wannberg on ollut Ruotsissa Norrbottenissa järjestetyissä kokeissa paras Abundance-kanta (LARSSON 1963). Abun- dance muodostaa melko matalaan juurtuvan ja heikon kasvuston. Taimet kärsivät helposti kui- vuudesta sekä roudan aiheuttamista liikkeistä. Lajike vaurioituu herkästi myös silloin, jos maa talvella vapautuu lumesta. Abundance on altis lehtilaikkutaudeille (Mycosphaerella sp.), mutta vähemmän altis saastumaan harmaahometautiin kuin Ydun ja Senga Sengana. Lajike kukkii Etelä-Suomen oloissa erittäin runsaasti ja muo- dostaa paljon pieniä, alle 15 mm:n läpimittaisia marjoja. Myyntikelpoinen sato on useimmiten vain 60-70 % kokonaissadosta. Marjojen pienen koon vuoksi on poiminta työläämpää kuin esim. Senga Senganan tai Ydunin poiminta. Myynti- kelpoisen sadon marjojen keskipaino on tavalli- sesti vain 5-6 g. Maan, pohjoisosissa pitempi päivä hillitsee kukintaa ja marj omista, jolloin mar- jat kehittyvät suuremmiksi. Abundance Wann- berg ja Abundance Hankkija -kannoissa marjat ovat tumman punaisia ja muodoltaan litteän le- veitä. Maultaan ne ovat melko happamia. Niillä on hyvä kiinteys ja kuljetuskestävyys. Lajike so- pii säilöntään ja yleensä marjanjalostusteollisuu- den käyttöön. Tässä suhteessa se ei kuitenkaan ole Senga Senganan veroinen. Guar dsma n. Lajike, joka on peräisin Ot- tawasta, Kanadasta, on saatu risteytyksestä Clari- bel x Sparkle. Se laskettiin kauppaan v. 1957. Samana vuonna se saatiin myös Suomeen. Guardsman muodostaa voimakkaan kasvuston. Puutarhantutkimuslaitoksella se on tuottanut melko runsaita satoja, samoin Maaningan ja Ylis- taxon kokeissa, mutta epäonnistunut Revonlah- den kokeessa. Lajikkeen viljelyvarmuus ei ole yhtä hyvä kuin esim. Senga Senganan, sillä tal- ven aikana saattaa kasvustoon ilmaantua jonkin verran aukkoja. Lajike on myös verrattain altis harmaahomeelle. Guardsman on Etelä-Suomessa suunnilleen yhtä myöhäinen tai vähän myöhäi- sempi kuin Senga Sengana. Maan keski- ja poh- joisosissa se on selvästi viimeksi mainittua myö- häisempi. Marjat ovat suuria tai keskikokoisia. Niiden väri on tumman punainen ja muoto sään- nöllisen kekomainen. Maultaan marjat ovat erit- täin hyviä, aromisia ja jonkin verran ahomansik- kaa muistuttavia. Niiden kiinteys on erityisen hyvä. Näiden ominaisuuksiensa ansiosta Guards- man on arvokas lajike sekä tuoreena käytettä- väksi että pakastemarjana. Senga Sengana. Tämä saksalainen R. v. Sengbusch'in jaloste on saatu risteytyksestä Sieger x Markee. Se laskettiin kauppaan v. 1954. Lajike saavutti nopeasti suosiota monissa maissa. Suomessa sitä ryhdyttiin viljelemään 1950-luvun lopulla. Nykyisin se on meillä yleisimmin viljelty lajike. Senga Sengana on osoittautunut satoisaksi ja viljelyvarmaksi sekä kevyillä mailla että savi- mailla. Sen poudankestävyys on verrattain hyvä. Myöhäisen kukintansa vuoksi se on vähemmän altis hallavaurioille kuin aikaisin kukkivat lajik- keet. Senga Senganan heikkoutena on sen alttius harmaahometautiin. Tämä johtuu osaltaan siitä, että lajike muodostaa varsin lehtevän kasvuston, joka sateen tai kastelun jälkeen kuivuu hitaasti. Suurin osa sadosta kehittyy lehdistön sisällä. Har- maahometta torjuttaessa on tärkeätä käsitellä myös kasvuston sisäosat huolellisesti. Lajike on liian myöhäinen maan pohjoisosissa viljeltäväksi, mikä ilmeni mm. Rovaniemellä ja Sodankylässä suoritetuissa kokeissa. Sen sijaan Revonlahden ja Maaningan kokeissa se ennätti hyvin kypsyt- tää satonsa. Marjat ovat kookkaita ja lyhyen ke- komaisia, väriltään tummia; myöskin maito on tasaisesti värittynyt. Maku on arominen ja raik- kaan hapahko. Marjat ovat kiinteitä ja hyvin kul- jetusta kestäviä. Marjanjalostusteollisuus käyttää Senga Senganaa runsaasti, koska se sopii hyvin pakasteeksi, säilöntään ja mehujen valmistukseen. Happamuudestaan huolimatta sitä käytetään pal- jon myös tuoreeltaan. Y d u n. Lajike on kehitetty Spangsbergin koe- asemalla Tanskassa risteytyksistä Deutsch Evern X Späte von Leopoldshall x Culver. Se lasket- 130 tiin kauppaan v. 1948. Suomessa tätä lajiketta ryhdyttiin viljelemään yleisesti jo 1950-luvun puolivälistä lähtien. Ydun on voimakaskasvui- nen ja runsassatoinen lajike, joka menestyy sekä kevyillä että melko jäykilläkin mailla. Se oli mu- kana 10 kokeessa, joissa se yhtä lukuunottamatta antoi suurimmat kokonaissadot. Lajike on kui- tenkin erityisen altis harmaahometaudille, minkä vuoksi taudin torjunta on suoritettava hyvin huolellisesti. Viime vuosina siinä on myös to- dettu paikoitellen runsaastikin satoikäisten tai- mien tuhoutumista, jonka syynä on mahdollisesti sienien aiheuttama juurilahotauti. Ydun voidaan lukea keskinkertaisen myöhäisiin lajikkeisiin. Marja on verrattain suuri, kekomainen ja kärjes- tään litteä. Maku on kohtalaisen hyvä, joskin vailla aromia. Marjan kiinteys on hyvin heikko. Tämän sekä värin huonon säilymisen vuoksi Ydun ei sovi marjanjalostusteollisuuden käyt- töön, vaan ainoastaan tuoremarjaksi. Marjojen huonon kuljetuskestävyyden vuoksi olisi markki- nointi järjestettävä lähellä viljelystä sekä mahdol- lisimman pian korjuun jälkeen. Näiden heikkouk- sien vuoksi Ydunin viljely on vähenemässä. KIRJALLISUUTTA BROOKS, R. M. & Ormo, H. P. 1954, 1959, 1960. Register of new fruit and nut varieties, list 9, 14, 15. Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 64: 535-549, 74: 758-785, 76: 725-758. HONDELMANN, W. 1963. Mehrjährige Beobachtungen iiber das Ertrags- und Blattkrankheitsverhalten amerika- nischen und europäischen Erdbeersorten. Erwerbs Obstbau 5, 1: 9. LARSSON, G. 1963. Sortförsök med jordgubbar vid öjebyns försöksstation 1956-62. Medd. Stat. Trädg.- förs. 153: 1-17. LJoNEs, B. & RAMSTAD, J. 1961. Arbeidsprestasjonar ved hausting av jordbaersortane Abundance og Ydun Frukt og Baer 14: 15-19. MEURMAN, 0. 1947. Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. 2: 318-320. Helsinki. SAHLsraöm, H. 1957. Sortförsök med jordgubbar 1950- 1956. Medd. Stat. Trädg.förs. 109: 1-28. THUESEN, A. & MADSEN, A. 1965. Sortforsög med jordbaer 1961-63. Tidsskr. Planteavl 68: 623-662. ÖYDVIN, J. 1963. Jordbaersorter. Inst. for Fruktd. og Fruktkons. Norges Landbr.högsk. Stensiltryk 9, p. 1-23. SUMMARY Strawberry variety trials at the Department of Horticulture, Piikkiö, and at some experi- mental stations in Finland in 1959-65 JAAKKO SÄKÖ Agricultural Research Centre, Department of Horticulture, Piikkiö, Finland In 1959-65, strawberry variety trials were cartied out at the Department of Horticulture and in ten other lo- calities (Fig. 1). Two of these localities, Rovaniemi and Sodankylä, were within the Arctic Circle. In all, 22 varieties originating from Europe and North America were tested in the trials. They were as follows: European origin: Abundance (Hankkija and Wannberg strains), Empress of India, Julia, Lihama, Macherauchs Friihernte, Regina, Senga Sengana, Senga 29, Wädenswil II, Wädenswil III and Ydun. North America origin: Armore, Bliss, Cavalier, Fairfax, Fletcher, Guardsman, Pocahontas, Premier, Redcoat and Robinson. The varieties mentioned were not all included in every trial. In all trials distance between rows was 1 m and between plants in a row 33 cm. Tables 1 and 5 show the mean temperatures and rainfalls during the growing sea- sons and the soil data. The earliness, cropping results, susceptibility to grey mould (Bohytis cinerea) and the mean berry weights are given in Tables 2, 3, 4 and 6. 131 The yield level varied very much between different localities (Fig. 2). The highest yields were obtained in trials laid out on silty fine sand or fine sand. In most trials Ydun and Senga Sengana were the most productive varieties. These varieties, however, are very susceptible to grey mould. Among the early varieties Pocahontas produced the highest yield. Because of its high resistance to grey mould its saleable yields were also relatively high. Lihama, though the results are few, also proved to be a promising early variety. Two different strains of Abundance, a Finnish Abun- dance Hankkija and a Swedish Abundance Wannberg, were very similar in cropping as well as in berry size and shape. In the conditions of South Finland both strains are apt to flower too profuse, which leads to a small berry size. In North Finland their flowering is less abundant. Among the varieties of North American origin, only Pocahontas and Guardsman is a late variety with a good flavour and consistency. The winterhardiness of these varieties, however, is not quite satisfactory. In 1964 —65, the varieties were tested for deep freezing. The berries were frozen at —40°C, and after thawing, the consistency, flavour, colour and appearance were assessed. Guardsman received the highest points, followed by Senga Sengana, Lihama and Pocahontas. Somewhat lower in the scale came Redcoat and the Abundance strains. From the standpoint of the cropping results and quality of berries the following varieties can be recommended to growers: Earl_y varieties: Lihama, Pocahontas and Senga Precosa. Late varieties: Abundance Hankkija, Abundance Wann- berg, Guardsman, Senga Sengana and Ydun. Guardsman and Senga Sengana are too late in North Finland. Because of their soft consistency and poor trans- port hardiness, Ydun and Senga Precosa are suitable only for growing near the place of consumption or in gardens. In addition to the above-mentioned varieties, a number of other varieties were tested on the demonstration plots. These varieties, which, owing to cropping or for other reasons, were judged not to be worth growing in Finnish conditions, are as follows: European origin: Finn, Freja, Inga, J. A. Dybdahl, Königin Louise, Landia, Mannevik, Möja, Senga Gigana and Silva. North American origin: Eden, Fairland, Frontenac, Fulton, Grenadier, Jerseybelle Sparkle, Temple, and Tennesee Sipher. 132 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 8: 133-148 (1969) Seria HORTICULTURA N. 14 — Sarja PUUTARHANVILJELY n:o 14 MARJA- JA HEDELMÄKASVIEN JALOSTUSTOIMINTA PUUTARHANTUTKIMUSLAITOKSESSA Summary: Breeding of berries and fruits at the Department of Horticulture HEIMO HIIRSALMI Maatalouden tutkimuskeskus, Puutarhantutkimuslaitos, Piikkiö Saapunut 5. 12. 1967 Kasvinjalostustoimintaa on pidettävä oleelli- sen tärkeänä puutarhantutkimuksen haarana. Se on avainasemassa viljelyteknillisen tutkimuksen rinnalla varmentamassa puutarha-alan kehitty- mistä. Tietoisesti kasvinjalostusta on voitu har- joittaa vasta sen jälkeen, kun nykyaikaisen pe- rinnöllisyystieteen syntyminen Vuosisadan vaih- teessa on luonut sille edellytykset. Uuden tieteen erittäin nopealla kehittymisellä on ollut mitä suurin merkitys- jalostustoiminnalle. Toiselta puolen useimmat tunnetut kasvinjalostuslaitok- set ovat osaltaan olleet tärkeitä teoreettisen pe- rinnöllisyystieteen kehittäjinä. Maatalouden tutkimuskeskuksen Puutarhan- tutkimuslaitos (ennen Lounais-Suomen kasvin- viljelys- ja puutarhakoeasema vv. 1927-1935 ja Maatalouskoelaitoksen puutarhaosasto vv. 1935 —1956), jonka ohjelmaan sisältyvät marja- ja hedelmäkasveilla suoritettavat kokeet, on osal- taan pyrkinyt kehittämään jalostustoimintaa ky- seisissä kasviryhmissä ja erityisesti Suomen olo- suhteita silmällä pitäen. Tätä kirjoitusta laadittaessa on ensiarvoisena tietolähteenä ollut Puutarhantutkimuslaitoksen toimintakertomus vuosilta 1927-1966. Siitä selviävät ennen kaikkea jalostustyössä noudate- tut yleiset suuntaviivat. Aluksi käsitellään kui- tenkin lyhyesti jalostustyön menetelmiä ja pää- määriä (vrt. VAARAmA 1946, 1948 d, 1950 c, 1955, 1956, Rousi 1961, 1963 a). Jalostustyön menetelmistä ja päämääristä Suomen oloissa viihtyvät marja- ja hedelmä- kasvit muodostavat suhteellisen heterogeenisen aineiston, johon kuuluu• sekä luonnostaan koti- maassa tavattavia että ulkomailta tuotettuja la- jeja. Sellaisinaan ne vastaavat harvoin käytännön kulloinkin asettamia vaatimuksia, ja vaikka ne soveltuisivatkin tyydyttävästi Viljelyyn, voidaan nykyisin jalostusmenetelmin parantaa monia omi- naisuuksia. Puutarhantutkimuslaitoksessa on so- vellettu marja- ja hedelmäkasveihin kasvinjalos- tuksessa yleisesti käyttökelpoisiksi havaittuja menetelmiä, jotka yksityiskohdissaan saattavat melkoisesti vaihdella sukujen tai vieläpä saman suvun lajienkin välillä. Näin ollen lienee paikal- laan kosketella lyhyesti näitä yleisen kasvinja- lostuksen ja samalla myös marja- ja hedelmä- 133 kasvien jalostuksen kannalta tärkeitä mene- telmiä. Tietoisessa kasvinjalostuksessa ovat kauim- min käytettyjä ns. klassilliset metodit, joissa tut- kimus kohdistuu ennen kaikkea kasviaineistossa tavattavaan luontaisen, lajinsisäisen muuntelun aikaansaamaan vaihteluun. Tuosta aineistosta py- ritään risteytysten ja valinnan kautta kehittämään halutun laatuisia ominaisuuksia omaavia tyyp- pejä. Täten on sattumanvaraisiin mutaatioihin perustuen saatettu ottaa viljelyyn mm. useat ny- kyisistä marja- ja hedelmäkasvilajikkeistamme. Vaikkakaan ei ole olemassa mitään periaatteel- lista eroa pelto- ja puutarhakasvien jalostuksen välillä, niin kuitenkin marja- ja hedelmäkasveilla melkeinpä poikkeuksetta tapahtuva kasvullinen lisääminen asettaa ne erityisasemaan ja suo niille edun, joka jalostustyötä tehtäessä on varsin tär- keä. Niillä voidaan näet mikä tahansa hyväksi osoittautunut yksilö tallettaa ja monistaa sitä tarvittaessa rajattomasti. Kaikille ristipölyttäville kasveille ominaisella siemenestä syntyneen jälke- läispolven korkea-asteisella heterotsygoottisuu- della on sekä edullinen että haitallinen vaikutus marja- ja hedelmäkasvien jalostustyössä. Edul- lista on se, että mitä tahansa syntynyttä hetero- tsygoottistakin tyyppiä, joka omaa käyttökelpoi- sia piirteitä, saatetaan ryhtyä lisäämään. Haital- lista taas on se, että jälkeläispolvissa tapahtuvan erittäin voimakkaan ominaisuuksien hajaantu- misen johdosta vaaditaan runsaat aineistot ennen kuin päästään haluttuihin ominaisuusyhdistel- miin Ehkä kaikkein tuntuvin haittatekijä marja- ja erityisesti hedelmäkasvien jalostustyössä on kuitenkin sukupolvien pitkäikäisyys. Klassillisten metodien ja toisen jalostustyössä käytettävän tärkeän päämenetelmän, lajinristey- tysjalostuksen välillä on vain aste-ero. Puhtaalla lajinristeytysjalostuksella tarkoitetaan lähinnä ge- neettisesti niin suuressa määrin erilaisten kanta- muotojen risteyttämistä, että risteytymien kyp- syysjakaantumisissa tavataan häiriöitä ja niistä aiheutuen risteytymissä usein ainakin osittaista steriliteettiä. Se puolestaan aiheuttaa j älkeläispol- vissa suurta kirjavuutta. Fertiliteettiä saatetaan joissakin tapauksissa kohottaa, jos kyetään muo- dostamaan F,• -polvi. Vaikka risteytymä olisi täysin steriili, tien ei tarvitse olla tukossa, sillä kolmannesta jalostus- työn päämenetelmästä, polyploidiajalostuksesta, jossa pyritään kromosomiluvun kertaistamiseen, saattaa olla hyötyä. Se voi näet palauttaa hedel- mällisyyden kromosomien välisen tasapainon korjautuessa. Polyploidiajalostukses sa käytetään erilaisia menetelmiä, joista tärkeimmät ovat ke- miallisia. Erityisesti on mainittava kolkisiinin polyploidiaa aikaansaava vaikutus. Nykyisin on marja- ja hedelmäkasvien jalos- tustyössä ryhdytty käyttämään erityisesti kahta menetelmää, joiden perustan luovat klassilliset metodit tai lajinristeytysjalostus sekä usein niihin liittyen polyploidiajalostus. Ensiksikin on mai- nittava lajien, tietyissä tapauksissa myös lajikkei- den välinen risteytys ja mahdollisesti siihen liit- tyvänä polyploidien kehittäminen, sekä toiseksi puhtaiden linjojen muodostaminen toistuvien itsepölytysten kautta ja niitä seuraava yhdistelmä- risteytys. Jälkimmäinen menetelmä on luetta- vissa heteroosijalostuksen piiriin. Edellisten lisäksi on mainittava vielä eräs jalos- tustyön päämenetelmä, mutaatiojalostus, jonka tarkoituksena on keinotekoisia mutaatioita syn- nyttämällä lisätä kasvien muuntelua. Sitä on jo jonkin verran mm. Ruotsissa alettu soveltaa marja- ja hedelmäkasveihin. Kasvinjalostustyön päämääriä luonnehdittaessa on Puutarhantutkimuslaitoksessa pyritty otta- maan huomioon viljelijäin, tuotteiden myyjien, tuotteita jalostavan teollisuuden ja kuluttajien tarpeet. Kyseisiin seikkoihin on kiinnitetty huo- miota jo valittaessa jalostukseen soveltuvia marja- ja hedelmäkasvilajikkeita sekä suunnitel- taessa jalostusohjelmia. Viljelijän kannalta kan- nattavuus on ensiarvoinen asia. Tällöin kysymyk- seen tulevia tärkeitä seikkoja ovat ilmastollinen ja maaperällinen soveltuvuus sekä satoisuus, sa- don laatu ja taudinkestävyys. Viime aikoina on myös viljelymenetelmissä tapahtunut koneellis- tamMen asettanut jalostajalle uusia usein vai- keastikin toteutettavia vaatimuksia. Tuotteiden myyjät kiinnittävät puolestaan huomiota ennen kaikkea säilytys- ja kuljetuskestävyyteen. Tuot- teita jalostava teollisuus asettaa aivan erityisiä 134 vaatimuksia, jotka useimmiten kohdistuvat ke- miallisesta koostumuksesta johtuviin seikkoihin. Marja- ja hedelmäkasveilla ovat tärkeitä mm. määrätty happo- ja aromipitoisuus, korkea C- vitamiinipitoisuus sekä määrätty väri ja värin säily-vyys. Tuotteita kuluttavan yleisön mielipide on monessa asiassa varsin vanhoillinen, joten mitään uutta ei kernaasti hyväksytä. Tässä koh- din on tosin viime vuosina voitu havaita ilahdut- tavaa kehittymistä, ja mm. marja- ja hedelmäkas- vien suhteen kuluttajilla näyttää riittävän mie- lenkiintoa aivan uusiakin tuotetyyppejä kohtaan. Näin tutkijalle jää suurempi vapaus käyttää esi- merkiksi lajinristeytysjalostusta. Yleisiä huomioita jalostustoiminnasta Kasvinjalostustoiminnassa ovat välttämättö- miä mm. viljelytekniikkaa, mutta ennen kaikkea eri lajikkeita ja niiden välisiä suhteita koskevat tutkimukset. Lajikekokeet voidaan katsoa suo- rastaan jalostustoimintaan sisältyviksi, sillä on olennaista löytää ne lajikkeet, jotka omaavat ke- hittämisen arvoiseksi kats ottavia ominaisuuksia. Sen jälkeen kun määrätty perusta on luotu ja selvitetty ne päämäärät, joihin pyritään, voidaan ryhtyä soveltamaan jalostustyön päämenetelmiä. Puutarhantutkimuslaitoksessa se vaihe, jolloin varsinaista kasvinjalostusta ei vielä suoritettu, kesti kymmenisen vuotta. Tuona aikana tutki- muksen kohteena oli sekä pelto- että puutarha- kasveja. Jo ensimmäisinä toimintavuosina han- kittiin laitokseen eri marja- ja hedelmäkasvila- jeista lukuisia lajikkeita, joiden viihtyvyyttä mei- dän oloissamme ryhdyttiin seuraamaan. Nuo alustavat havainnot loivat perustan, jolle raken- tuvat edelleenkin välttämättömiksi katsöttavat lajikekokeet. Niiden perusteella on Puutarhan- tutkimuslaitos voinut suositella lukuisia lajik- keita käytännön viljelyyn. Ensimmäiset varsinaiset jalostuskokeet Puu- tarhantutkimuslaitoksessa suoritettiin vuosina 1939 ja 1940. Ne olivat polyploidia- ja risteytys- jalostuksen piiriin luettavia alustavia tutkimuksia Ribes ja Rubus -suvuissa. Vaikka työmenetel- mistä ei ollut aikaisempaa kokemusta, saavutetut tulokset olivat erittäin positiivisia, mitä osoitta- vat aikaansaadut tetraploidinen mustaherukka sekä vadelman ja mesimarjan risteytymä. On- neksi kyettiin vähäinen syntynyt aineisto säilyt- tämään yli sotavuosien, ja sen pohjalla aloitettiin tutkimukset kesällä 1945. Tällöin ensimmäisenä tehtävänä oli pyrkiä kohottamaan sekä tetraploi- disen mustaherukan että vadelman ja mesimar- jan risteytymän alhaista fertiliteettiä. Nimen- omaan jälkimmäisessä tapauksessa onnistuttiin muodostamalla F, ja F3 -polvet luomaan kan- toja, joiden satoisuus, marjojen koko ja aromi osoittautuivat hyvin lupaaviksi jalostustyön jat- kamista silmällä pitäen. Lisäksi suoritettiin lu- kuisia uusia lajien välisiä risteytyksiä ja kolki- siinikäsittelyjä sekä Ribes että Rubus -suvuissa. Tulokset olivat jo pelkästään sytogeneettiseltä kannalta varsin mielenkiintoisia. Jatkokokeet olisivat ilmeisesti saavuttaneet käytännöllistäkin kantavuutta, mutta valitettavasti suunnitelma jäi saattamatta loppuun. Vuosina 1955-1959, jolloin jalostustyö su- pistui vadelman ja mesimarjan risteytymän jälke- läistöissä suoritettuun valintaan, erotettiin lo- - pullisesti ne kannat, joihin lisätutkimukset edelleenkin perustuvat. Vuodesta 1960 lähtien on ollut mahdollista laajentaa työkenttää otta- malla mukaan myös uusia marjakasvisukuja. Ribes-suvussa on jalostus keskitetty mustaheruk- kaan suorittamalla lajikkeiden välisiä risteytyk- siä ja toistuvia itsepölytyksiä tarkoituksena saada puhtaita linjoja ja risteyttää ne keskenään. Rubus- suvussa on ennen kaikkea pyritty lisäämään va- delman ja mesimarjan risteytymän satoisuutta ja samalla säilyttämään mesimarjan aromi suoritta- malla takaisinristeytyksiä vadelman kanssa. Man- sikalla on suoritettu lajikekokeita lähes koko lai- toksen toiminnan ajan, mutta vasta v. 1961 tehtiin ensimmäisen kerran joitakin lajikkeiden välisiä risteytyksiä ja itsepölytyksiä. Puutarhantutkimus- laitoksen pyrkimyksenä on ollut käyttää jalostus- työssä mikäli mahdollista myös luonnonvaraisia marjakasvejamme. Näin on tehty alustavia tutki- 4 7864-69 135 muksia mm. luonnonvadelmalla, tyrnillä ja eri- tyisesti eri Vaccinium-lajeilla. Amerikkalaisen pensasmustikan soveltuvuutta meidän oloi- himme on tutkittu vuodesta 1947 lähtien suo- rittamalla mm. vertailevia lajikekokeita. Se on osoittautunut paitsi erikoisia maaperäolosuh- teita vaativaksi myös heikon talvenkestävyyden omaavaksi marjakasviksi. Nykyisin on aloitettu kokeet, joiden tarkoituksena on talvenkestävyy- den lisääminen siirtämällä luonnonvaraisten Vaccinium-lajiemme geenivarastoja risteytysten kautta amerikkalaiseen pensasmustikkaan. Hedelmäkasveilla on suoritettu lajikekokeita koko Puutarhantutkimuslaitoksen toiminnan ajan. Varsinaiseen jalostukseen päästiin kuiten- kin vasta v. 1958, jolloin omenalla aloitet- tiin lajikkeiden välisiin risteytyksiin perustuvan talvenkestävän ja samalla hyvät laatuvaatimuk- set täyttävän aineiston kehittämiseen tähtäävät tutkimukset. Näiden pitkäjännitteisten kokeiden tuloksena on saatu n. 10 000 yksilöä käsittävä risteytysaineisto, jossa voidaan ryhtyä suoritta- maan valintaa. Suurin osa luumulaji k- keista omaa varsin heikon talvenkestävyy- den. Näin ollen olisi välttämätöntä kehittää hy- vät laatuominaisuudet omaavia lajikkeita, jotka viihtyisivät myös meidän oloissamme. Toistai- seksi luumulla suoritetut alustavat risteytysko- keet ovat antaneet varsin heikon tuloksen. Jalostustoiminta eri marja- ja hedelmäkasvisuvuissa Puutarhantutkimuslaitoksessa ovat jalostus - toiminnan piiriin ainakin jossain määrin kuulu- neet seuraavat marja- ja hedelmäkasvisuvut: Ribes, Fragaria, Rubus, Vaccinium, Hippopha, Malus ja Prunus. Ribes L. Heti ensimmäisinä toimintavuosina Puutar- hantutkimuslaitokseen hankittiin lajikkeita eri Ribes-lajeista. Vähitellen päästiin myös varsinai- siin suunnitelmallisiin lajikekokeisiin (MEURMAN 1936, 1939). Ensimmäiset jalostustoimintaan viit- taavat kokeet tehtiin kesällä 1939. Eri mustahe- rukka (R.nigrum L.) -lajikkeiden siementaimia käsiteltiin kolkisiinilla. Kokeita jatkettiin ke- sällä 1940, jolloin saavutettiin jo näkyviä tulok- siakin. POHJANHEIMOri suullisen ilmoituksen mukaan kostutettiin aivan nuoren siementaimen kasvupiste tipalla 1-prosenttista kolkisiinin vesi- liuosta 3-5 kertaa muutaman päivän aikana. Näin ilmeni eloonjääneissä kasveissa selvä kolki- siiniefekti. Kasveja, joista osa osoittautui tetra- ploidisiksi, voitiin lisätä pistokkaista. Kaikki Ribes-suvun lajit olivat poikkeuksetta osoittaneet omaavansa kromosomiluvun 2n = 16 (MEUR- MAN 1928). Näin ollen tetraploidisen mustaheru- kan aikaansaamista voitiin pitää erittäin merkit- sevänä saavutuksena. Tuon vähäisen aineiston pohjalta jatkettiin tutkimuksia kesällä 1945. Niiden tarkoituksena oli ennen kaikkea suorittaa lisäystä, kehittää uusia sukupolvia ja hankkia välttämättömät pe- rustiedot, joista selviäisi uuden autotetraploidi- sen mustaherukan käyttökelpoisuus j alostuk- sessa. Morfologialtaan se erosi joidenkin omi- naisuuksien suhteen huomattavastikin diploidi- sesta kasvista (VAARAMA 1947). Erityisesti on mainittava eri kasvinosien leveyksissä ja pak- suuksissa tapahtunut kasvu. Huomattavaa kasvua voidaan myös havaita ilmarakojen koossa. Mar- jojen koon ja painon nousu ovat merkittäviä, joskaan ei ehdottomasti positiivisia piirteitä. Siementen muodostumisessa ilmennyttä laskua on pidettävä negatiivisena piirteenä. Siementen itäminen näyttää kuitenkin säilyneen normaalina. Tetraploidialla voidaan havaita olevan haitalli- nen vaikutus ennen kaikkea kukinnan runsautta alentavana tekijänä. Kukkiminen sen sijaan alkaa autotetraploidisissa yksilöissä muutamia päiviä aikaisemmin kuin diploidisissa yksilöissä. Mar- jojen puristemehusta tehty analyysi osoittaa, että pH-arvo on säilynyt muuttumattomana, askor- biinihapon määrä on laskenut, mutta happojen kokonaismäärä on kohonnut ja aromipitoisuus on parantunut. Keinollisesti aikaansaadulla autotetraploidi- 136 sella mustaherukalla tavataan neljästä geneetti- sesti identtisestä kromosomiannoksesta huoli- matta meioottisissa jaoissa kvadrivalenttien li- säksi myös uni-, bi- ja trivalentteja sekä kor- keampiasteisiakin kromosomiryhmiä (VAARAMA 1947). Kiasmafrekvenssi on havaittu tetraploidi- silla kannoilla alhaisemmaksi kuin diploidisella mustaherukalla. Univalentit eivät jakaudu ensim- mäisessä jaossa, vaan ne ajautuvat sattuman va- raisesti jompaankumpaan napaan näkyen jälkeen- jääneinä plasmassa. Ensimmäisessä jaossa esiin- tyy 1-4 jälkeenjäänyttä univalenttia. Edellisestä johtuen tavataan jaon jälkeen navoissa 12-19 kromosomia. Meioosin toinen jako on hyvin normaali. Siitepölyhiukkasten muodostuessa ta- vattavat pentadit, heksadit, heptadit ja oktadit johtuvat j älkeenj ääneistä univalenteista. Kolkisiinikäsittelyllä aikaansaadun tetraploi- disen mustaherukan jälkeläispolvissa esiintyy yksilöitä, joiden kromosomiluku on normaalista, 2n = 32, poikkeava (VAARAMA 1949 b, 1953 c). Niissä joko yksi kromosomi puuttuu tai kromo- someja on yksi tai kaksi normaalia enemmän. Tällaisen aneuploidian vaikutus on osoittautu- nut vähäiseksi. Yhden kromosomin puuttumi- nen ei alenna elinkykyisyyttä, vaan päinvastoin tuo ryhmä ylittää pituuskasvun suhteen normaa- lit tetraploidiset yksilöt läheten diploidisia muo- toja. Ylimääräiset kromosomit sen sijaan alenta- vat jonkin verran yksilöiden elinkykyä. Kaksi ylimääräistä kromos omia vaikuttaa voimakkaam- min mm. hidastaen kasvua ja lykäten kukkimisiän saavuttamista. Somaattisissa jaoissa havaitaan myös häiriöitä, mm. tiettyjä epänormaalisuuksia tumasukkulan muodostumisessa (VAARAMA 1948 b, 1949 b). Tästä johtuen c, -polven yksilöillä on juurenkärkien meristemaattisissa soluissa ha- vaittu kromosomiluvun huomattavasti vaihtele- van. Kaikki luvut väliltä 4-32 tunnetaan, ja eri kromosomilukuj en esiintymisfrekvenssi näyttää noudattavan pääpiirteissään binomiaalijakaantu- maa huipun ollessa 2n = 16. Kolkisiinin vaiku- tus saattaa aiheuttaa pysyviä muutoksia myös osassa yksilöitä, jotka käsittelystä huolimatta ovat jääneet diploidisiksi (VAARAMA 1949 a). Ne ilmenevät nimenomaan erilaisina häiriöinä meioosissa ja muistuttavat heikkäa x-säteilyn tai sinappikaasun vaikutusta. Työ mustaherukan tetraploidisilla kannoilla keskeytyi valitettavasti tällä tutkimuksen asteella, ja aineiston suunniteltu käyttö jalostustoimin- nassa jäi toteuttamatta. Puutarhantutkimuslaitoksessa on Ribes-suvun kohdalla kiinnitetty varsinaiseen lajinristeytys- jalostukseen hyvin vähän huomiota. Vuonna 1950 tosin tehtiin joitakin risteytyksiä mm. kar- viaisen (R.grossularia L.) ja mustaherukan välillä sekä vuonna 1961 risteytys karviaislajike 'Hin- nonmäen keltainen' x R.divaricatum Dougl. ja vuonna 1962 risteytys mustaherukkalajike 'Bröd- torp' x karviaislajike 'Hinnonmäen keltainen'. Tulokset näistä yrityksistä ovat jääneet valitet- tavan vähäisiksi, joskin kahdesta viimeksi mai- nitusta risteytymästä on joitakin yksilöitä koe- kentällä mahdollisia jatkotutkimuksia silmällä pitäen. Laitokselle on vuosien kuluessa hankittu näyt- teitä eri Ribes-lajeista ja -risteytymistä, joiden joukossa oli mm. täysin steriiliksi osoittautunut R.culverwellii Macfarl. (= R.nigrurn x grossularia). Tuon steriliteetin perustaa oli selvitelty jo aikai- semmin (MEURMAN 1928). Vuonna 1940 tavat- tiin kuitenkin kyseisen lajin marjassa yksi sie- men. Se idätettiin ja yksilö osoittautui koeken- tällä vierekkäin kasvaneiden lajien R.culverwellii ja R.a/pinum L. var. pumihm Lindl. risteytymäksi (VAARAMA 1948 a). Vaikka tällä löydöllä ei ollut suoranaista käytännön merkitystä, se oli kuiten- kin merkittävä ensimmäisenä suvun piirissä ta- vattavana kolmen lajin risteytymänä. Viime vuosina on mustaherukan samoin kuin muidenkin herukoiden koneellinen sadonkorjuu tullut erityisen ajankohtaiseksi (SÄRö 1965 a). Sillä on ollut suoranainen vaikutus myös jalos- tustoiminnan suunnittelulle. Vuodesta 1961 läh- tien onkin mustaherukan jalostuksessa keskitytty kehittämään paitsi sadon määrää ja laatua myös koneellisen korjuun kannalta tärkeiksi osoittau- tuneita ominaisuuksia, ennen kaikkea versojen pystyä kasvutapaa. Tavoitteena eivät myöskään enää ole isot marjat ja pitkät tertut kuten aikai- semmin, vaan pikemminkin keskikokoiset mar- jat ja lyhyehköt tertut, koska marjat silloin ir- 137 Kuva 1. Mustaherukan risteytystyö käynnissa. Fig. 1. Grossing of black curranes in progress. tautuvat helpommin ja ovat vähemmän alttiita vioittumiselle. Lisäksi pyritään kehittämään la- jikkeita, joissa kukkaperä katkeaa heti marjasta lähtien. Puutarhantutkimuslaitoksen suorittamissa ko- keissa ovat kotimaiset lajikkeet 'Brödtorp' ja 'Lepaan musta' osoittautuneet meidän olois- samme satoisimmiksi (MEURMAN 1936, 1947, SÄRö 1963). Ne ovat monessa suhteessa varsin samankaltaisia lajikkeita. Niiden kukinta alkaa samanaikaisesti, marjat kypsyvät yhtä aikaisin ja talvenkestävyyskin on kummallakin hyvä. Koneellisen korjuun kannalta haitallisimpana piirteenä on pidettävä molempien lajikkeiden, mutta varsinkin 'Brödtorpin' erittäin lamoavaa kasvutapaa. Edullinen ominaisuus ei myöskään ole 'Lepaan mustan' suurimarjaisuus. Kyseisiä kotimaisia lajikkeita on käytetty toi- sena osapuolena lähes kaikissa kuuden viime vuoden aikana suoritetuissa risteytyksissä. Pys- tykasvuisuutta on pyritty lisäämään käyttämällä toisena osapuolena ulkomaisia lajikkeita, kuten 'Bang Up', 'Boskoop Giant', 'Goliath', 'Silver- gieter', 'Wellington XXX' ja 'Westwick Choice'. Useimmiten ulkomaiset lajikkeet omaavat kui- tenkin piirteitä, kuten heikon talvenkestävyyden, jotka tekevät ne oloihimme huonosti soveltu- viksi. Risteytysaineistossa, joka käsittää tällä hetkellä n. 1 100 yksilöä, suoritettava valinta tähtää mahdollisimman edullisia ominaisuus- kombinaatioita omaaviin tyyppeihin, jotka olisi- vat kelvollisia joko sellaisina viljeltäviksi tai vä- hintään jatkotutkimuksiin. Haluttu lopputulos saavutetaan ilmeisestikin varmemmin, kun toistuvia itsepölytyksiä ja vä- lillä kriitillistä valintaa suorittamalla tietty omi- naisuus pyritään saamaan esiin mahdollisimman puhtaana ja näin kehitetyt puhtaat linjat yhdis- tämään risteytyksen kautta. Kyseinen tie on kui- tenkin erittäin aikaavievä. Puutarhantutkimus- laitoksessa on itsepölytyksiä tehty useimmilla niistä lajikkeista, jotka ovat olleet mukana ris- teytyksissäkin. Itsepölytysaineisto käsittää tällä hetkellä n. 450 yksilöä. 'Brödtorpin' ja 'Lepaan mustan' kohdalla on saatu jo toisen polven itse- pölytyksen tuloksena siementaimia. Mustaherukan risteytys- ja itsepölytysjälke- läistöissä tehdyt havainnot osoittavat, että ulko- maiset lajikkeet ovat erittäin alttiita karviais- härmälle (Sphaerotheca mors-uvae (Schw.) Berk.) 138 (Rousi 1966 a). Suomalaisilla lajikkeilla 'Bröd- torp' ja 'Lepaan musta' on sen sijaan todennäköi- sesti dominantista geenistä M johtuva resistenssi karviaishärmää vastaan. Toiset geenit voivat modifioida tämän geenin vaikutusta risteytyk- sissä, joissa 'Goliath' tai 'Silvergieter' on mukana. Aikaisemmin tuntematon resistenssigeeni saat- taa olla peräisin pohjoismaisista luonnonvarai- sista R. nigrum -populaatioista, koska myös poh- j oisruotsalaiset paikallislajikkeet näyttävät olevan vapaita karviaishärmästä. Ribes-suvussa jalostus pyritään keskittämään edelleen mustaherukkaan, jolla jatketaan lajik- keiden välisiä risteytyksiä ja itsepölytyksiä sekä valintaa näin syntyvissä jälkeläistöissä. Näissä kokeissa on syytä ottaa huomioon kotimaisten lajikkeiden 'Brödtorpin' ja 'Lepaan mustan' li- säksi myös pohjoisruotsalaiset paikallislajikkeet. Koneellisen sadonkorjuun kannalta tärkeisiin ominaisuuksiin sekä niiden periytymiseen on syytä kiinnittää jatkuvasti huomiota. Samalla on pyrittävä taudinkestäviin lajikkeisiin. Lajinristeytysjalostustakaan ei pitäisi kokonaan sivuuttaa, sillä sen kautta saatetaan siirtää vaiku- tukseltaan edullista geeniaineistoa lajista toiseen. Tetraploidisen mustaherukan uudelleen kehittä- misellä saattaisi myös olla oma merkityksensä. Fragaria L. Puutarhamansikka on, sellaisena kuin sitä ny- kyisin viljellään, kokonaisuudessaan kasvinja- lostuksen tulos. Alkuaan se on kahden luonnon- varaisen amerikkalaisen lajin, F. virginiana Duch. ja F. chiloensis L. viljelyssä syntynyt risteytymä. Sittemmin on mansikanviljely ja siihen liittyen myös jalostustyö kehittynyt erittäin laajamittai- seksi. Nykyinen mansikanjalostus on erikoistu- nut tuottamaan lajikkeita erilaisiin käyttötar- koituksiin ja erilaisiin oloihin sekä kestämään erilaisia tauteja ja tuholaisia. Suomessa ei tähän mennessä ole mansikanjalostusta varsinaisesti harjoitettu. Puutarhantutkimuslaitokseen hankittiin joukko mansikkalajikkeita heti ensimmäisenä toiminta- vuotena 1927. Siitä asti ovat eri lajikkeilla suori- tetut vertailevat kokeet olleet tutkimusohjel- massa. Varhaisemmista maassamme yleisesti vil- jellyistä lajikkeista on mainittava 'Abundance', 'Deutsch Ewern', 'Königin Louise', 'Purpur- kugel' ja 'Sieger' (MEURMAN 1947). Lajikevali- koimassa on meillä tapahtunut viimeisen vuo- sikymmenen aikana huomattavia muutoksia. Niinpä lajikkeet 'Senga Sengana' ja 'Ydun' ovat syrjäyttäneet edellä mainitut lajikkeet lähinnä runsassatoisuuden ansiosta (HÄRDH 1959 a, 1959 c, S.Ä.Rö 1959). Vuonna 1959 kokeiltavaksi otetuista pohjoisamerikkalaisista lajikkeista on erityisesti 'Pocahontas' osoittautunut lupaavaksi (SÄKö 1965 b). Satoisuudessa se vetää vertoja kahdelle edellä mainitulle lajikkeelle. Se on myös huomattavan kestävä harmaahometta (Botrytis cinerea Pers.) vastaan, ja mikä tärkeintä: se sovel- tuu erinomaisesti teollisuus marj aksi. Ulkomailla suoritettava laajamittainen jalostustyö tuo vilje- lyyn jatkuvasti uusia lajikkeita, joiden joukosta voidaan valitsemalla varmasti löytää yhä parem- min meidänkin paikallisiin oloihimme soveltuvia tyyppejä. Tilannetta puutarhamansikka-aineistoomme nähden ei suinkaan voida pitää huonona. Siitä huolimatta ei pitäisi kokonaan luopua kotimaassa suoritettavasta jalostustoiminnasta. Tämä on oi- vallettu myös PuutarhantutlOmuslaitoksessa (vrt. VAARAMA 1953 a). Vuodesta 1961 lähtien onkin suoritettu lajikkeiden välisiä risteytyksiä ja itse- pölytyksiä Niihin on käytetty kaikkiaan 15 eri lajiketta, ja useimmissa risteytyksissä on toisena osapuolena ollut joko 'Abundance Wannberg' tai 'Senga Sengana'. Vaikka jälkeläistöissä suori- tettu valinta ei olekaan tuonut esiin mitään eri- koista, on pyrittävä laadittua suunnitelmaa nou- dattaen mahdollisimman suureen aineistoon. Tällöin myös todennäköisyys saavuttaa haluttu tulos — satoisa, maukas ja kaunismuotoinen, yhtä hyvin talven- ja taudinkestävyyden kuin kuljetus- ja säilöntäkestävyyden omaava teolli- suusmarja — kasvaa huomattavasti. Rubus L. Rubus-sukuun kohdistuneen jalostustoiminnan voidaan katsoa alkaneen Puutarhantutkimuslai- toksessa vuosina 1939 ja 1940 suoritetuilla ko- 139 keilla, joissa pyrittiin risteyttämään vadelma (R. idaeus L.) -lajikkeita eri mesimarja (R. areticus L.) -kantojen kanssa. Näiden risteytysten tarkoi- tuksena oli sellaisen marjakasvin kehittäminen, jossa mesimarjan erityisen hyvin likööriteollisuu- den käyttöön sopiva aromi saataisiin yhdisty- mään vadelman edullisiin viljelyominaisuuksiin, ennen kaikkea sen varmasatoisuuteen. Mesimar- jan tiedetään näet marjovan yleisesti vain tietyllä vyöhykkeellä, joka ulottuu Perämeren rannoilta Keski-Suomen kautta Pohjois-Karjalaan (SAAS- TAMOINEN 1931). Lajinristeytyskokeiden tulok- sena syntyi vadelmalajikkeeseen, jonka alkupe- rästä ei voida olla täysin varmoja, neljä siementä (PoHJANHEimon suullinen ilmoitus). Pölyttäjänä oli käytetty Maaningalta peräisin olevaa mesi- marjakantaa. Neljästä siemenestä iti yksi. Näin syntynyttä mahdollisimman pientä F, -polvea on sittemmin lisätty kasvullisesti useaan kertaan. Se on useimpien ulkonaisten ominaisuuksiensa, kuten kasvutavan, kukkien värin ja lehtien ulko- näön suhteen vadelman ja mesimarjan välimuoto. Tämä koskee myös marjojen aromia. Valitettavaa kuitenkin on, että tämä ristey- tymä on lähes steriili. Vaikkakin se kukkii run- saasti kesäkuun puolesta välistä aina myöhäiseen syksyyn asti, kehittyy vasta aivan loppukesällä jonkin verran marjoja, joissa on vain muutama osahedelmä. Tästä suuresta steriilisyydestä huo- limatta F1 -polven meioosi on melko säännölli- nen (VAARAMA 1948 c), sillä 83.4 prosentissa jaoista kromosomien konjugaatio on täydellinen. Tällöin muodostuu seitsemän bivalenttia. Kum- mallakin kantalajilla diploidinen kromosomiluku on 14 (VAARAmA 1939). Steriilisyys johtuu siis vain vähäiseltä osalta meioottisista häiriöistä. Pääasiallisena syynä on se, että heteen ponsi ja siitepöly kärsivät kesän aikana kuivuudesta, eikä hedelmöittyminen ole mahdollinen (VAARAmA 1948 c). Syksyllä ilman kosteuden lisääntyessä muodostuu joitakin hedelmiä. Tällaista ilmiötä kutsutaan kausisteriliteetiksi, ja se johtunee epä- edullisesta geenikombinaatiosta. Vapaan pölytyksen tuloksena syntyvistä har- voista F, -polven siemenistä kehittyivät ensim- mäiset F2 -polven taimet v. 1946. Suoritetut jat- kotutkimukset osoittivat, että F, -polvessa ste- riilisyys oli suureksi osaksi voitettu epäedullisten geenikombinaatioiden hajottua (VAARAmA 1951). F, -polven yksilöiden välillä oli huomattavaa vaihtelua, ja osa niistä oli täysin elinkyvyttömiä. Niissä tavattiin monenlaisia yhdistelmiä vadel- man ja mesimarjan ominaisuuksista. Epäedulli- sinta on se, että F, -polvessa ja myöhemmissäkin jälkeläispolvissa mesimarjan aromi esiintyy vain joissakin yksilöissä ja niissäkin varsin heikkona. Sen sijaan tavataan vadelman maun ohella täysin uusia ja usein odottamattomiakin makuvivah- teita. On ilmeistä, että mesimarjan aromi periy- tyy komplisoidun geenisysteemin välityksellä, joka hajoaa helposti jälkeläispolvissa. Kasvattamalla uusia jälkeläispolvia on yksilö- määrää lisätty huomattavasti. Vuonna 1952 F, ja F3 -polvet saavuttivat ensi kerran marjomis- asteen laajassa mittakaavassa ja tällöin voitiin valita suurehko joukko yksilöitä, joiden satoi- suus, marjojen koko ja aromi osoittautuivat hy- vin lupaaviksi jalostustyön jatkamista silmällä pitäen. Todettiin syntyneen uusia aromityyppejä, lähinnä erilaisia happoisia vadelmia, jotka näyt- tivät hyvin käyttökelpoisilta. Myöskin mesimar- jan aromin todettiin esiintyvän, joskin melko harvinaisena ja vaihtelevan asteisena, eräiden yksilöiden marjoissa. Erityisesti tällaisia mesi- marjan aromin omaavia tyyppejä lisättiin kasvul- lisesti ja niistä ryhdyttiin käyttämään nimitystä mesivadelm a. Jalostustyötä jatkettiin edel- leen suorittamalla uusia risteytyksiä ja erittäin kriitillistä valintaa hyvien mesivadelmakantoj en luomiseksi. Selvimpänä mesimarjan aromi on todettu eräässä F, -polven yksilössä, jota sittemmin on lisätty kasvullisesti. Tästä kannasta, joka on saa- nut nimen 'Merva', on saatu lisäksi teollisuuden myönteinen lausunto, jonka mukaan sen marjoja voidaan käyttää mm. mesimarjaliköörin raaka- aineena. Se muistuttaa kasvutavaltaan vadelmaa, mutta on matalampi ja hennompi. Varsi on jon- kin verran piikkinen ja lehdissä on mesimarjaan vivahtava punertava värisävy. Kukat ovat val- koiset muistuttaen vadelman kukkia. 'Mervan' marjat viittaavat muodoltaan ja väriltään vadel- maan ja irtoavat helposti kannastaan päinvastoin kuin mesimarjalla. Täysin kypsinä marjat ovat 140 Kuva 2. Mesivadelmakanta 'Merva' saattaa tuottaa suh- teellisen runsaasti marjoja, mutta niiden koko on kuitenkin epätasainen. Fig. 2. The colone 'Merva' of R. idaeus x ardieus maj give a rather good _field of berries, but their size is irregular. tumman punaisia ja niiden tuoksu ja maku muis- tuttavat mesimarjaa, mutta ovat kuitenkin lä- hempänä vadelmaa. Valitettavasti 'Mervan' sa- toisuus on suhteellisen heikko vaihdellen eri vuosina huomattavasti. Vaikkakin marjakoko on lähes samaa luokkaa kuin luonnonvadelmalla, aarisatoa vastaava tulos on jäänyt mm. viime vuosina seuraavaksi: 1963 6.3 kg, 1964 2.8 kg, 1965 6.3 kg ja 1966 10.9 kg. Epäedullisena piir- teenä on mainittava myös se, että 'Merva' on pölytyskokeiden perusteella osoittautunut lähes itsesteriiliksi 'Mervaa' viljeltäessä olisi siis aina istutettava sen rinnalle toisia kantoja pölyttäjiksi. Lähinnä edellä esitettyjen seikkojen johdosta 'Mervaa', enempää kuin muitakaan mesivadelma- kantoja ei ole laskettu kauppaan, mutta Mitä voi- daan joka tapauksessa pitää erinomaisina väli- tavoitteina. Edellä esitettyyn perustuen on Puutarhantut- kimuslaitoksessa viime vuosina jatkettu mesi- vadelman jalostukseen liittyviä tutkimuksia ja laadittu ohjelma, jonka tarkoituksena on yhä parempien kantojen aikaansaaminen (Roust 1965 a, 1965 c, 1966 b). Uusia risteytyksiä ja itsepöly- tyksiä tehdään valituilla yksilöillä vuosittain. Ennen kaikkea on keskitytty vadelman ja mesi- marjan eri hybridipolvien takaisinristeyttämiseen vadelmalajikkeiden kanssa. Lupaavimmaksi on toistaiseksi osoittautunut risteytys 'Malling Pro- mise' x 'Merva'. Yhdessä Tuhoeläintutldmuslai- toksen ja Kasvitautien tutkimuslaitoksen kanssa pyritään kehittämään virustaudeista vapaita yk- silöitä, joita olisi mahdollista käyttää myös jalos- tuksessa. Eri kantojen kestävyydessä viruksia ja niitä levittäviä kirvoja vastaan on todettu olevan huomattaviakin eroja (RAuTAPÄÄ 1967). Jalostustyöhön oleellisesti liittyvänä on suori- tettu myös Rubus-suvun lajeja ja risteytymiä koskevia sytologisia tutkimuksia (VAARAMA 1939, 1948 c, 1951, 1954). Näissä tutkimuksissa määri- tettiin sekä lukuisten lajien että luonnonvaraisten ja keinollisten risteytymien kromosomilukuja ja perehdyttiin meioosissa tavattaviin epänormaali- suuksiin mm. triploidisella risteytymällä R.cae- sius x idaeus ja tetraploidisella risteytymällä R. cae- sisu x saxatilis. Vuoteen 1954 mennessä oli määri- tetty 12 lajille diploidinen luku 2n = 14, neljälle lajille tetraploidinen luku 2n = 28 ja yhdelle lajille oktaploidinen luku 2n = 56 sekä viidelle keinolliselle risteytymälle diploidinen luku 2n = 14, kahdelle luonnonvaraiselle risteytymälle tri- ploidinen luku 2n = 21 ja kolmelle luonnonva- raiselle risteytymälle tetraploidinen luku 2n = 28. Rubus-suvussa on lajinristeytysjalostuksella il- meisesti erinomaiset mahdollisuudet tuottaa uusia marjakasveja. Siitä ovat esimerkkeinä edellä tarkastellun mesivadelman lisäksi lukuisat muut onnistuneet risteytykset, joita mm. Puutarhan- tutkimuslaitoksessa on tehty (VAARAmA 1954). Erittäin käyttökelpoiselta näytti fertiilisyytensä, marjojen maun ja laadun puolesta risteytymä R. pboenicolasius x idaeus. R. pboenicolasius Maxim. muodosti myös kolmoisristeytymät R. pboenico- lasiusxidaeusxarcticus ja R. pboenicolasiusxsaxatilis 141 x caesius. Useimmissa tapauksissa syntyneet ristey- tymät osoittautuivat täysin tai ainakin lähes ste- riileiksi. Vaikkakin mm. tetraploidinen mesiva- delma kyettiin aikaansaamaan kolkisiinikäsitte- lyllä, ei polyploidiajalostuksella ole toistaiseksi ollut sanottavaa merkitystä Rubus-suvun piirissä. Tarkasteltaessa luonnonvaraisten marjakas- viemme mahdollisimman voimaperäistä hyväk- sikäyttöä marjanjalostuksessa on kiinnitetty huo- miota myös luonnonvadelmaan (Rousr 1965 d). Tutkittaessa vadelmapopulaatioiden muuntelua Suomessa on tuotu esille ajatus, että yksilöitä, joilla on mahdollisimman suuret ja hy-vänmakui- set marjat, voidaan todennäköisesti käyttää hy- väksi vadelman jalostustyössä erityisesti halut- taessa parantaa marjan makua ja talvenkestä- vyyttä. Rubus-suvussa jalostus on tarkoitus keskittää edelleen mesivadelmaan suorittamalla takaisin- risteytysten ja itsepölytysten lisäksi myös uusia vadelman ja mesimarjan välisiä risteytyksiä. Mui- takaan Rubus-lajeja ei ole syytä kokonaan jättää jalostustyön ulkopuolelle. Samalla on pyrittävä tutkimaan luonnonvadelman käyttökelpoisten geenivarastoj en siirtämistä palvelemaan jalostus- työtä. Polyploidiajalostuksen mahdollisuuksia Rubus-suvussa on myös selvitettävä. Vaccinium L. Amerikassa on suoritettu Vaccinium-suvun pii- rissä jalostustoimintaa noin vuodesta 1910 läh- tien. Sen tuloksena on syntynyt yksi Yhdysval- tojen tärkeimmistä viljellyistä marjakasveista, joka tunnetaan nimellä highbush blueberry eli pensasmustikka. Kyseinen toiminta perustuu lajinristeytysjalostukseen, jossa pohjana on käy- tetty etenkin korkeita pensasmaisia lajeja V. aust- rale Small ja V. cor_ymbosum L. Suhteellisen lyhyessä ajassa on pensasmustikasta kehitetty suuri joukko erilaisia lajikkeita. Puutarhantutkimuslaitokseen tuotettiin en- simmäiset pensasmustikan taimet keväällä 1947 Yhdysvalloista. Ne edustivat kymmentä yleisesti viljeltyä lajiketta. Myöhemmin on hankittu lisää uutta aineistoa useita eriä. Eri lajikkeiden todet- tiin jo alustavien kokeiden perusteella (VAARAmA 1950 a, 1950 b, 1953 b) poikkeavan huomatta- vasti toisistaan kasvun voimakkuuden, satoisuu- den, marjojen koon, maun ja kypsymisajan sekä ilmastollisen kestävyyden suhteen. Oloihimme sopivimmiksi ovat osoittautuneet 'Rancocas', 'Pemberton' ja 'June' (MEURMAN 1956, MEUR- MAN ja OSARA 1957) sekä viimeisten tutkimusten perusteella myös 'Bluecrop'. Pensasmustikat ovat jalostettuinakin säilyttä- neet luontaisten esiintymispaikkojensa mukai- sesti erityisen tarkat kasvupaikkavaatimukset. Pensasmustikan viljelyä koskevat tutkimukset (MEURMAN ja OSARA 1957) osoittavat sen vaati- van menestyäkseen hikevää mullosrikasta hiek- kamaata. Maan on oltava riittävän hapan, pH- arvon 4.0-5.0. Happamuutta voidaan kohottaa käyttämällä turvetta ja kosteutta tasata saha- jauho- tai turvekatteella. Pensasmustikalla tavataan melko runsaasti myös pakkasvaurioita, joskin ne yleisimmin ilmenevät vain versojen kärkien paleltumisena. Puutarhantutkimuslaitoksen kokeissa on par- haiten talvehtinut lajike 'Rancocas' (Mr= 1959 b). Paremmin ilmastollisiin olosuhteisiin sopeutuvan tyypin kehittämiseksi on vuodesta 1961 lähtien suoritettu suunnitelmallista jalostus- toimintaa pyrkimällä risteyttämään kotimaisia Vaccinium-lajeja pensasmustikan kanssa. Poh- joiseurooppalaisista lajeista tosin vain juolukalla (V. uliginosum L.) on luonnostaan sama tetraploi- dinen kromosomiluku (2n = 48) kuin pensas- mustikalla. Mustikka (V. myrtillus L.) ja puo- lukka (V. vitis-idaea L.) sen sijaan ovat diploi- disia (2n = 24). Ensimmäiset risteytykset pensasmustikkalajik- keiden 'Rancocas' ja 'Pemberton' sekä luonnon- varaisena kasvavan juolukan välillä suoritettiin kesällä 1961 (Rousi 1963 b). Vaikka risteytyksiä tehtiin molempiin suuntiin, itäviä siemeniä saa- tiin vain niissä tapauksissa jolloin juolukkaa käy- tettiin emokasvina. Syntyneiden F, -polven sie- mentaimien hybridielinvoimaa kuvasti selvästi se, että ne olivat suurempia ja voimakkaampia kuin samanikäiset kantalajien taimet. Morfo- logialtaan yksilöt ovat monessa suhteessa kanta- lajien välimuotoja. 142 Kuva 3. Vaccinium uliginosum (vasemmalla), pensasmustikka 'Rancocas' (oikealla) ja näiden F1 -hybridi (keskellä) ensimmäisen kasvukauden loppupuolella. Selvä hybridielinvoima nähtävissä. Fig. 3. Vaccinium uliginosum (on the left), bighburh blueberry 'Rancocas' (on the right) and their F1 lybrid (in the middle) towards the end of their first growing season. The hybrid vigour can he clearly teen. F, -risteytymä kukki ensimmäisen kerran ke- sällä 1964. Meioosi osoittautui odottamattoman säännölliseksi, joten juolukan ja pensas mustikan kromosomien konjugaatio näyttää tapahtuvan lähes esteettömästi (Rousr 1966 c). Risteytymästä V. u/iginosumx'Rancocas' analysoitiin täydellisesti 25 ja risteytymästä V. u/iginosum x 'Pemberton' 12 meioosin I metafaasin solua. Ensimmäisessä ta- pauksessa 96.7 % ja jälkimmäisessä 97.2 % kro- mosomeista esiintyi bivalentteina (Rousr 1966 b, 1967). Myös siitepöly on puuvillasinivärjäykseen perustuvan analyysin perusteella lähes kantalajien siitepölyn veroista. F, -risteytymän on todettu olevan hedelmällinen, sillä lähes jokainen kukka kehittyy marjaksi. Marjojen laadussa on varmas- tikin parantamisen varaa. Näin ollen on ryhdytty suorittamaan takaisinristeytyksiä pensasmustik- kaan päin. Kesällä 1965 tehdyissä takaisinristey- tyksissä käytettiin pensasmustikkalajikkeita 'Ran- cocas', 'Pemberton' ja 'Bluecrop'. Nyt jo kentälle istutetuista jälkeläistöistä pyritään löytämään sel- laisia yksilöitä, jotka olisivat mahdollisimman talvenkestäviä ja joilla marjan laatu vastaisi pen- sasmustikan tasoa. Kotimaisen mustikan hyväksikäyttöä Vac- cinium-jalostuksessa on myös ryhdytty tutkimaan (Rousr 1966 b, 1966 c, 1967). Vuonna 1962 teh- tiin kokeita, joiden tarkoituksena oli mustikan kromosomiston kaksinkertaistaininen. Pieniä sie- mentaimia käsiteltiin eri aikoja eri vahvuisilla kolkisiiniliuoksilla. Näin saatiin aikaan kaksi tetraploidista mustikkayksilöä, joista toinen kui- tenkin valitettavasti kuoli. Toinen tetraploidinen yksilö oli elinvoimaisempi, ja siitä saatiin juurru- tetuksi yksi pistokaskin. Tämä yksilö on leve- ämpi- ja paksumpilehtinen ja jonkin verran tana- kampi kuin diploidinen mustikka. Sen meioosi on suhteellisen säännöllinen, joskin multivalent- teja muodostuu melko runsaasti. Fertiliteetti on alentunut huomattavasti, mitä osoittavat siite- pölyhiukkasten alhainen värjäytyvyysprosentti ja se, että toistaiseksi yksilöön ei ole muodostu- nut ainoatakaan marjaa. Kaikesta huolimatta py- ritään tetraploidinen mustikka nyt risteyttämään pensasmustikan kanssa. Diploidiset lajit, mustikka ja puolukka ristey- tyvät joskus luonnossa keskenään ja muodosta- vat elinkykyisen risteytymän. Tämä risteytymä tunnetaan nimellä Vaccinium intermedium Ruthe. Sitä on hankittu Puutarhantutkimuslaitokseen Ruotsista, Tanskasta ja Englannista sekä myös risteytymän ensimmäiseltä kotimaiselta löytöpai- kalta Potista. Suoritetuissa tutkimuksissa (Rousr 1966 b, 1966 c, 1967) on käynyt ilmi, että meioosi on tällä risteytymällä voimakkaasti häiriytynyt ja siitepöly on heikosti värjäytyvää. Kaikki kan- 5 7864-69 143 nat ovat lähes steriilejä. Kolkisiinikäsittelyllä toivotaan saatavan aikaan allotetraploidiaa, jol- loin risteytymää voitaisiin käyttää tetraploidi- sella tasolla suoritettaviin risteytyksiin. Kaikissa kotimaisiin Vaccinium-lajeihin koh- distuvissa tutkimuksissa on tarkoituksena niiden arvokkaiden geenivarastojen hyväksikäyttö ja- lostustyössä, jotka kätkeytyvät mustikkaan, puo- lukkaan ja juolukkaan. Tämä työ on vasta alku- vaiheessa ja siihen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Hippopha L. Tyrnipensaan, Hippophaö rhamnoides L. kau- niin oranssinvärisistä marjoista valmistettu mehu on runsaasti C-vitamiinia sisältävää ja maultaan erittäin hienoa, lähinnä aprikoosimehua muistut- tavaa. Näin ollen siitä saattaisi ehkä kehittyä vil- jelykseen uusi, arvokas marjakasvi, mikäli olisi mahdollista jalostamalla parantaa sen tiettyjä ominaisuuksia, ennen kaikkea marjojen poi- mittavuutta. Ensimmäisenä askeleena tyrnin jalostustyön aloittamiseksi on Puutarhantutkimuslaitokseen hankittu siemeniä eri puolilta lajin levinneisyys- aluetta Euroopasta ja Aasiasta. Eri kannoilla on tehty sekä sytologisia että morfologisia tutki- muksia (Rousr 1965 b). Kromosomiluku on osoittautunut kaikilla kannoilla samaksi, 2n = 24, joka todennäköisesti on diploidinen luku. Morfologisten tutkimusten pohjalla on ilmeistä, että tyrnipensaalla esiintyy huomattavaa alueel- lista muuntelua. Itämeren merenrantapopulaatiot ja Alppien jokilaaksopopulaatiot edustavat kahta äärimmäistä tyyppiä. Jälkimmäisten kanssa suo- ranaisessa yhteydessä olevat laajat itäeurooppa- laiset ja aasialaiset sisämaapopulaatiot asettuvat molempien äärimmäisyystyyppien välille. Saatujen tulosten perusteella aineistossa py- ritään suorittamaan valintaa ja risteytyksiä edul- listen ominaisuuskombinaatioiden luomiseksi. Tämä työ, johon lajin kaksikotisuuskin saattaa tuoda omat pulmansa, on vasta alkuvaiheessa. Malus Mill. Viljelyteknilliset tutkimukset sekä lajikekokeet jo olemassa olevilla lajikkeilla ovat sävyttä- neet hedelmäkasveistamme tärkeimmällä omena- puulla, Ma/uspumi/a Mill., suoritettuja tutkimuk- sia Puutarhantutkimuslaitoksessa. Omenapuiden jalostustoiminta alkoi vasta vuonna 1958. Tar- koituksena on yhdistää mahdollisimman monia edullisia ominaisuuksia yhteen yksilöön risteyt- tämällä talvenkestäviä, oloihimme sopeutuneita lajikkeita hyviä laatuominaisuuksia omaavien lajikkeiden kanssa. Risteytysaineisto käsittää tällä hetkellä yli 10 000 puuta. Poikkeuksellisen ankara talvi 1965-1966 antoi arvokkaita ja var- sin rohkaisevia tietoja aineiston pakkasenkestä- vyydestä (SÄKö 1967). Lähivuodet tulevat osoit- tamaan, kuinka monta uutta käyttökelpoista ris- teytymää tämän laajan työn tuloksena saadaan. Prunus L. Puutarhantutkimuslaitoksessa on vuodesta 1961 lähtien tehty jalostustyötä myös luumulla, Prunus domestica L., vaikkakin varsin vähäisessä mitassa. Tämän työn ensisijaisena tarkoituksena on sellaisten lajikkeiden kehittäminen, jotka kestävät talvea paremmin kuin nykyisin viljellyt lajikkeemme. Vuosina 1961 ja 1962 tehtiin joukko risteytyk- siä heksaploidisten luumulajikkeiden välillä sekä diploidisten ja heksaploidisten luumujen välillä. Heksaploidisten lajikkeiden välisistä risteytyk- sistä saatiin vähäiset jälkeläistöt, joiden talven- kestävyys on kuitenkin osoittautunut heikoksi. Eri ploidia-asteiden välisistä risteytyksistä ei saatu ollenkaan itäviä siemeniä. Vuodesta 1963 lähtien on keskitytty venäläis- ten talvenkestävien P. spinosaxdomestica -risteyty- mien 'Tern Sladky' ja 'Tern Dessertny' tutkimi- seen (Rousr 1964). Kyseiset risteytymät ovat pentaploidisia (2n = 40), sillä niiden kantala- jeista P. spinosa L. on tetraploidinen (2n = 32) ja P. domestica L. heksaploidinen (2n = 48). Kum- mastakin risteytymästä on otettu talteen vapaasta pölytyksestä syntyneitä siemeniä siinä toivossa, että niistä joku olisi heksaploidinen. Lisäksi on yritetty tehdä risteytyksiä diploidisten lajikkei- den ja pentaploidisten risteytymien välillä, jolloin risteytymiä on käytetty pölyttäjinä. Tarkoituk- 144 tomien siitepölyhiukkasten suorittaessa pölytyk- sen (8+40 = 48). Nämä risteytykset eivät kui- tenkaan ole toistaiseksi tuottaneet tulosta. sena näissä risteytyksissä on ollut pyrkiä heksa- ploidisiin siementaimiin, jotka syntyisivät penta- ploidisilla risteytymillä tavattujen redusoitumat- Tiivistelmä Maatalouden tutkimuskeskuksen Puutarhan- tutkimuslaitoksessa otettiin marjakasvien jalos- tus pysyvästi ohjelmaan v. 1945, joskin joitakin kokeita tehtiin jo vuosina 1939 ja 1940. Hedelmä- kasvien jalostustyö alkoi vasta v. 1958. Kasvinjalostuksessa käytettyjen menetelmien mukaisesti voidaan erottaa seuraavat jalostus- työn pääsuuntaukset: risteytykseen ja valintaan perustuvat klassilliset metodit, lajinristeytysja- lostus, heteroosijalostus, polyploidiajalostus ja mutaatiojalostus. Näistä neljää ensiksi mainit- tua on sovellettu Puutarhantutkimuslaitoksessa marja- ja hedelmäkasveihin. Erityisesti on käy- tetty kolmea eri työmenetelmää: ensiksi lajikkei- den välillä suoritettavat risteytykset, toiseksi lajien välillä suoritettavat risteytykset ja mahdol- lisesti siihen liittyvänä polyploidien kehittämi- nen sekä kolmanneksi enemmän tai vähemmän puhtaiden linjojen muodostaminen toistuvien itsepölytysten kautta ja niitä seuraava yhdistel- märisteytys, ts. heteroosijalostus Valittaessa jalostukseen soveltuvia marja- ja hedelmäkasvilajikkeita sekä suunniteltaessa ja- lostusohjelmia on pyritty ottamaan huomioon viljelijäin, tuotteiden myyjien, tuotteita jalosta- van teollisuuden ja kuluttajien tarpeet. Tällöin kysymykseen tulevia seikkoja ovat mm. ilmastol- linen ja maaperällinen soveltuvuus, satoisuus, sadon laatu ja taudinkestävyys, säilytys- ja kulje- tuskestävyys, määrätty väri ja värin säilyvyys. Aluksi jalostustyön kohteina olivat Ribes ja Rubus -suvut. Vuodesta 1958 lähtien työkenttää on laajennettu ottamalla jalostuksen piiriin myös lajeja suvuista Fragaria, Vaccinium, Hippopha, Malus ja Prunus. Ribes-suvussa jalostus on keskittynyt lähinnä mustaherukkaan. Ensimmäisiä merkittäviä saa- vutuksia oli tetraploidisen mustaherukan aikaan- saaminen. Valitettavasti se omasi heikon fertili- teetin, ja näin ollen sen käytännöllinen merkitys jäi vähäiseksi. Myöskään eräillä lajinristeytyksillä ei ollut laajempaa käytännöllistä merkitystä. Nykyisin on keskitytty mustaherukan jalostuk- sessa kehittämään paitsi sadon määrää ja laatua myös koneellisen korjuun kannalta tärkeiksi osoittautuneita ominaisuuksia, ennen kaikkea versojen pystyä kasvutapaa. Tavoitteina ovat lisäksi keskikokoiset marjat ja lyhyehköt, ti- heässä sijaitsevat tertut sekä marjasta lähtien ir- taantuva kukkaperä. Näissä kokeissa on koti- maisten satoisiksi osoittautuneiden lajikkeiden 'Brödtorpin' ja 'Lepaan mustan' tiettyjä ominai- suuksia, kuten kasvutapaa pyritty parantamaan risteyttämällä ne pystykasvuisilla ulkomaisilla lajikkeilla. Nämä saattavat tosin tuoda mukanaan haitallisia piirteitä, kuten heikon talven- ja tau- dinkestävyyden. Mansikanjalostus on Puutarhantutkimuslai- toksessa vasta aivan alkuvaiheessa. Tähän työhön on katsottu aiheelliseksi paneutua, koska todella hyvää, meidän oloihimme täysin sopeutunutta mansikkalajiketta ei tunneta. Rubus-sukuun kohdistuneen jalostustoiminnan tarkoituksena on ollut ennen kaikkea sellai- sen marjakasvin kehittäminen, jossa mesimar- jan aromi olisi yhtyneenä vadelman satoisuuteen. Tässä työssä ei ole täysin onnistuttu, vaikka jo ensimmäisten risteytyskokeiden tuloksena syn- tyi lähes kolme vuosikymmentä sitten vadelman ja mesimarjan risteytymä. Näin syntyneestä F, -polvesta on kehitetty F, ja F, -polvia, joissa yksilökohtainen ominaisuuksien vaihtelu on erittäin suuri. Osa perustetuista kannoista on osoittautunut varsin lupaaviksi. Niitä on ryh- dytty nimittämään mesivadelmiksi. Parhaana mesimarjan aromi on todettu eräässä F, -polven kannassa, joka sittemmin on saanut nimen 'Merva'. Mesivadelman satoisuuden parantami- seksi on ryhdytty suorittamaan takaisinristey- tyksiä vadelman kanssa. Paitsi mesivadelmaa on 145 Rubus-suvussa saatu aikaan eräitä muitakin ris- teytymiä, joilla ei kuitenkaan ole ollut sellaisinaan käytännöllistä merkitystä. Pensasmustikka, jonka viljelymahdollisuuksia Suomessa on tutkittu jo vuodesta 1947 lähtien, on osoittautunut heikosti sopeutuvaksi meidän oloihimme. Lähinnä talvenkestävyyden paranta- miseksi on vuodesta 1961 lähtien suoritettu suunnitelmallista jalostustoimintaa pyrkimyksenä risteyttää kotimaisia Vaccinium-lajeja pensasmus- tikan kanssa. Tuloksena näistä kokeista ovat syntyneet risteytymät V uliginosumx'Rancocas' ja uliginosum x'Pemberton'. Nämä risteytymät on takaisinristeytetty pensasmustikan kanssa. Myös kotimaisen mustikan sekä mustikan ja puolukan risteytymän hyväksikäyttöä jalostustyössä on ryhdytty tutkimaan. Tyrnipensaan, Hippophcd rhamnoides L. marjo- jen suuri C-vitamiinipitoisuus on antanut aiheen tutkia sen mahdollista viljelykelpoisuutta. Perus - tutkimukset marjojen poimittavuuden paranta- miseksi eri kantoja risteyttämällä on aloitettu. Omenapuiden jalostustoiminta aloitettiin v. 1958. Tarkoituksena on kehittää mahdollisim- man hyvin oloihimme sopeutuneita ja samalla hyvät laatuominaisuudet omaavia lajikkeita. Tässä mielessä on luotu yli 10 000 yksilöä käsit- tävä risteytysaineisto, jossa on aloitettu va- lintatyö. Vuodesta 1961 lähtien on tehty jalostustyötä vähäisessä määrin myös luumulla. Luumulajik- keiden talvenkestävyyden parantamiseksi on tut- kittu mm. venäläisten pentaploidisten Prunus spinosaxdomestica -risteytymien 'Tern Sladky' ja 'Tern Dessertny' mahdollista käyttöä risteytys- työssä. KIRJALLISUUTTA HÄRDH, J. E. 1959 a. Characteristics of some strawberry verieties. Maatal.tiet. Aikak. 31: 226-227. - 1959 b. Pensasmustikan viljelyä haittaavista tekijöistä Suomessa. J. Sci. Agric. Soc. Finl. 31: 131-140. 1959 c. Suositeltavia mansikkalajikkeita. Koetoim. ja Käyt. 16: 18. MEURMAN, 0. 1928. Cytological studies in the genus Ribes L. Hereditas 11: 289-356. - 1936. Selostus mustien viinimarjapensaiden vertaile- vien kokeiden tähänastisista tuloksista. Valt. Maatal.- koetoim. Julk. 80: 1-13. 1939. Edeltäviä tietoja karviaismarjapensaskokeista. Valt. Maatal.koetoim. Tied. 166: 1-14. 1947. Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. II. Päärynät, luumut, kirsikat ja marjat. 351 p. Helsinki. 1956. Uusien puutarhakasvien viljelymahdollisuuksista Suomessa. Maatal. ja Koetoim. 10: 39-47. & OSARA, KIRSTI 1957. Ohjeita amerikkalaisen pen- sasmustikan viljelyssä. Puutarha 60: 294-295. RALT-rArÄÄ, J. 1967. Studies on the host plant relation- ships of Aphis idaei v.d. Goot and Ampborophora rubi (Kalt.) (Hom., Aphididae). Ann. Agric. Fenn. 6: 174- 190. Rousr, A. 1961. Marjakasviemme jalostyön menetelmiä ja päämääriä. Koetoim. ja Käyt. 18: 13. - 1963 a. Heteroosi-ilmiö ja sen hyväksikäyttö kasvin- jalostuksessa. Luonnon Tutkija 67: 81-87. - 1963 b. Hybridization between Vaccinium uliginosum and cultivated blueberry. Ann. Agric. Fenn. 2: 12-18. 1964. Cytological studies on the pentaploid hybrid Prunus spinosa x domestica. Ziichter 34: 51-59. - 1965 a. Mesivadelman jalostuksen nykyinen vaihe Puutarhantutkimuslaitoksessa. Puutarha 68: 36-38. 1965 b. Observations on the cytology and variation of European and Asiatie populations of HippophaE rbanmoides. Ann. Bot. Fenn. 2: 1-18. 1965 c. Utnyttjandet av vilda bärväxter i förädlings- arbetet. Nord. Jordbr.forskn. 8: 252. 1965 d. Variation among populations of Rubus idaeus in Finland. Ann. Agric. Fenn. 4: 49-58. 1966 a. A probable case of monogenically determined resistance to American gooseberry mildew in black currant. Ibid. 5: 256-259. - 1966 b. Luonnonvaraisten marjakasviemme hyväksi- käytöstä kasvinjalostuksessa. Luonnon Tutkija 70: 111-119. 1966 c. The use of North-European Vaccinium species in blueberry breeding. Acta Agric. Scand. Suppl. 16: 50-54. 1967. Cytological observations on some species and hybrids of Vaccinium. Ziichter 36: 352-359. SAASTAMOINEN, SAARA 1931. Mesimarja (Rubus arcticus L.) Suomessa. Ann. Soc. 'Vanamo' 13: 355-414. SÄKÖ, J. 1959. Muutamien mansikkalajikkeiden satoisuu- desta kasvukaudella 1959. Koetoim. ja Käyt. 16: 31. - 1963. Kotimaisten mustaherukkalajikkeiden satoisuu- desta. Maatal. ja Koetoim. 17: 168-175. 146 SÄKö, J. 1965 a. Mustaherukan koneellinen korjuu. Puutarha 68: 530-533. - 1965 b. Om några nordamerikanska jordgubbsorters odlingsduglighet i Finland. Nord. Jordbr.forskn. 8: 253. 1967. Puutarhaviljelyn koetoiminta ei vastaa käytännön vaatimuksia. Puutarha-Uutiset 19: 282-284. VAARAMA, A. 1939. Cytological studies on some finnish species and hybrids of the genus Rubus L. J. Sci. Agric. Soc. Finl. 11: 1-13. 1946. Kromosomijalostuksesta. Luonnon Ystävä 50: 68-72. 1947. Morphological and cytological studies on colchi- cine-induced tetraploid Ribes nigrum. Acta Agrl. Fenn. 67: 55-93. 1948 a. A triple species hybrid in the genus Ribes. Hereditas 34: 369-370. - 1948 b. Cryptic polyploidy and variation of chromo- some number in Ribes nigrum. Nature 162: 782. - 1948 c. Cytogenetic studies on two Rubus arcticus- hybrids. Maatal.tiet. Aikak. 20: 67-79. 1948 d. Marjakasviemme jalostustyön päämääristä. Koetoim. ja Käyt. 5: 78-79. 1949 a. Permanent effect of colchicine on Ribes nigrum. Proc. 8th Int. Congr. Genet. Stockholm. Hereditas, Suppl. 1949: 680-681. 1949 b. Spindle abnormalities and variation in chromo- some number in Ribes nigrum. Hereditas 35: 136-162. - 1950 a. Alustavia havaintoja amerikkalaisten pensas- mustikkalajikkeiden viljelyominaisuuksista. J. Sci. Agric. Soc. Finl. 22: 22-30. - 1950 b. Ensi vaikutelmia amerikkalaisen pensasmusti- kan viljelystä maassamme. Puutarha 53: 162-165. - 1950 c. Marjanviljelyn edellytyksistä maassamme. Maatal. ja Koetoim. 4: 99-112. 1951. Om artkorsningsförädling inom släktet Rubus. Nord. Jordbr.forskn., 8. Kongr., Häfte 2-3: 412- 417. 1953 a. Puutarhamansikka jalostajan näkökulmasta katsottuna. Puutarha 56: 20-21, 56-57, 82. 1953 b. Saammeko pensasmustikasta uuden viljely- kasvin. Kotitalous 17: 66-68. 1953 c. The effect of aneuploidy upon the progeny of an autotetraploid Ribes nigrum. J. Sci. Agric. Soc. Finl. 25: 77-83. - 1954. Chromosome numbers of some species and hybrids of the genus Rubus. Arch. Soc. 'Vanamo' 8: 192-195. 1955. Puuarhakasvien jalostuksesta. Maatalous 48: 123-127. - 1956. Puutarhakasvien lajinristeytysjalostuksesta. Maa- tai, ja Koetoim. 10: 52-57. SUMMARY Breeding of berries and fruits at the Department of Horticulture HEIMO HIIRSALMI Agricultural Research Centre, Department of Horticulture, Piikkiö, Finland At the Department of Horticulture of the Agricultural Research Centre the breeding of berries was permanently included in the programme in 1945, although some experiments were already made during the years 1939 and 1940. Breeding of fruit trees did not begin until 1958. According to the methods used, the following main Iines of breeding work can be distinguished: classical methods based on hybridization and selection, inter- specific hybridization, heterosis breeding, breeding by production of polyploids, and breeding by production of artificial mutations. The first four have been tried in the breeding work with berries and fruits at the Depart- ment of Horticulture. Three procedures have especially been used. These are, firstly, hybridization between varieties, secondly, hybridization between species (some- times combined with production of polyploids) and, thirdly, the formation of more or less pure Iines by repeated self-pollination with the ultimate purpose of crossing inbred Iines with each other (i.e. heterosis breeding). In selecting suitable berry and fruit varieties for breeding work and in planning breeding programmes, the needs of growers, the processing industry, sellers of products, and users have been taken into consideration. Attention has mainly been paid to adaptation to the climate and soil, productivitY, disease resistance, quality of the yield, keeping quality, transport ability, desired intensity of aroma and acidity, high content of vitamin C, and berry colour and its stability. At first breeding work was contined to the genera Ribes and Rubus. Since the year 1958, the field has been enlarged to include work with some species of Fragaria, Vaccinium, Hippopba, Malus and Prunus. In the genus Ribes breeding has been concentrated on the black currant. One of the first significant achievements was the production of a tetraploid black currant. Un- fortunately its fertility was low, and so it had little practical importance. Certain interspecific hybrids were not of major practical significance either. Nowadays breeding of black currants is concentrated on developing 147 not only the quantity and quality of the yield, but also the characteristics important for mechanical harvesting, above ali the erect growth habit of the shoots. Middle- sized berries, loosening without flower stalks, as well as rather short racemes borne densely on the stem, are also aimed at. In order to improve certain characteristics of the productive native varieties 'Brödtorp' and 'Lepaan musta', especially their spreading growth habit, they have been crossed with erect foreign varieties. These may, on the other hand, bring with them harmful characteristics such as poor disease-resistance and insufficient winter- hardiness. Breeding of strawberries is only just beginning at the Department of Horticulture. This work has been con- sidered necessary because a really good strawberry variety, fully adapted to Finnish conditions, does not yet exist. The purpose of the breeding work with the genus Rubus is to develop a berry plant in which the aroma of the arctic bramble (R. arcticus) is combined with the yield of the raspberry. This work, however, has not been very successful, although as a result of the first experi- ments the F, hybrid of the raspberry and arctic bramble was obtained nearly three decades ago. Later, F, and F, generations were obtained, in which the variation between individuals was especially high. Some of the clones obtained seem to be promising. The aroma of the arctic bramble was highest in one individual of generation F3, later called 'Merva'. In order to improve productivity, selected hybrid individuals have later been backcrossed to the rasberry. Besides R. idaeus x arcticus some other Rubus hybrids have also been produced but these have not as such had any practical significance. The possibility of growing the blueberry in Finland has been under investigation since 1947, but the species has turned out to he rather poorly adapted to our con- ditions. To improve winter-hardiness, in the first place, systematic attempts have been made since 1961 to cross native Vaccinium species with the highbush blueberry. The hybrids V. uliginosum x 'Rancocas' and V. uligino- sum x 'Pemberton' have been produced as a result of these experiments. These F, hybrids have been back- crossed with the highbush blueberry. How to take advantage of the native bilberry (V. myrtillus), and the hybrid between the bilberry and cowberry (V. vitis-idaea) in breeding work is also being studied. The high vitamin C content of the berries of the sea buckthorn (HippophaE rhamnoides) has led us to study its suitability for crop growing. A basic breeding pro- gramme for making berry-picking easier by crossing different races has been started. Breeding of apple trees was begun in 1958. The inten- tion is to develop varieties as highly adapted as possible to our conditions and with fruit of good quality. Over 10 000 individuals, obtained from intervarietal crosses, are being grown. Selection of this material has now been started. Breeding work on plums has been carried out, on a very limited scale, since the year 1961. The Russian pentaploid P. spinosa x domestica hybrids 'Tern Sladky' and 'Tern Dessertny' have been studied in order to transfer their winter-hardiness to plum varieties. 148 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 8: 149-156 (1969) Seria AGRICULTURA N. 34— Sarja KASVINVILJELY n:o 34 SIGNIFICANCE OF BARLEY AND MALT AMYLASES T-M. ENARI and M. LINKO Laboratory of Brewing, Helsinki, Finland Received January 3, 1968 Amylases of barley Barley contains p-amylase(s) only: the traces of a-amylase sometimes found may have been of microbial origin or due to onset of germi- nation. Barley p-amylase is only partly present in active form. The rest is bound in some way, and can be activated by cysteine and some other reducing agents. The proportion of free p-amy- lase activity is obviously a varietal characteristic: the free p-amylase activity of the six-row variety Pirkka is only 30-40 per cent of the total, whilst this proportion is as high as 70-80 per cent in some other varieties. The quality of the barley, especially the nitrogen content, often affects the amylolytic activity (KNEEN and HADS 1945, HARRIS and BANASIK 1952). The activity is not proportional to the nitrogen content, but a certain correlation can be seen. The amylolytic activity of six-row varieties is often higher than that of two-row barleys. There are at least four water-soluble p-amy- lases of different molecular sizes (Nuivaa 1967). Ali these are immunochemically identical and thus probably aggregates of the same funda- mental component. Amylases of nialt During steeping, the first phase of the malting process, there is a distinct initial decrease in both the total and the free p-amylase activity. The reason for this decrease in not known. During germination the total p-amylase activity increases fairly rapidly to a value which may be 100-200 per cent higher than that of the original barley. At the same time the proportion of bound p-amy- lase decreases. During kilning (brewer's malt) the P-amylase activity falls back to approximately the initial level or even lower, depending on the temperature programme. The decrease may be anything between 30 and 70 per cent (LINDEMAN 1953). In the preparation of brewer's malt there is no actual gain of any additional p-amylase activity compared to barley; the only difference in this regard is that practically ali the p-amylase is present in active form after malting. When distiller's malt is prepared, the high p-amylase activity attained during germination is preserved either by drying at a low temperature or by using the product as green malt without any drying. The p-amylase activity of malt is usually meas- ured as diastatic power, but since the measure- 149 m< 300 Ij w 200 100 *it 0 1--J < 400 2 300 UJ 0 200 100 0 1956 500 ,>- 400 1957 1958 500 >- w400 - -J 1958 1959 1963 1964 1965 400 LL ii ii ii 1958 1959 1963 cr 300- w a_ 200- U 100 10 00 m 300- w 200- 2 100 0 1964 1965 Fig. 1. Total fi-amylase of Ingrid and Fig. 2. Total fi-amylase of Kenia, Balder, and Pirkka barleys and diastatic power of Union barleys and diastatic power of the re- the respective malts. Black column: spective malts. Black column: Kenia, white Ingrid, white column: Pirkka. column: Balder, striped column: Union ment is based on the formation of reducing sugars in the hydrolysis of starch the proportion of /3-amylase is distinctly dominant. The diastatic power, i.e. the fi-amylase activity of malt, depends on the barley variety, and there is a significant correlation between the total fi-amylase of a barley and the diastatic power of the respective malt. Fig. 1 shows the values of two extreme varietes, In gri d (low p-amylase) and Pir kka (high p'-amylase). However, a clear picture can also be obtained with varieties stated to be »normal» with regard to i3-amy1ase activity or diastatic power, like Kenia, Bal- der and Uni on (Fig. 2). The Barley Committee of the European Brewery Convention (1958) states that the diastatic power of Uni o n (the highest in this figure) is »nor- mal, similar to K eni a» (the lowest in this figure), which means that the difference in this respect is very small. (The values for Figs. 1 and 2 have been collected from the Finnish EBC trials). WEITH (1960) likewise concludes that the development of the amylases is determined by variety in a very distinct manner. However, it should be pointed out that there is no correlation between the total fl-amylase of barley and the diastatic power of the malt unless the barleys åre from the same trial and malted in the same way. Thus the diastatic power of malt cannot always be predicted from the fl-amylase activity of the barley. The a-amylase activity, although obviously also characteristic of variety, is not necessarily connected with the fi-amylase or diastatic power. As an example, a comparison between B al d er and Arvo is presented in Table 1. In this particular case the diastatic power of Ar v o malt is lower (on average 20 % lower), but the a-amy- lase activity of Arv o malt higher (on average 8 % higher) than the respective values of Balder malt. A chi-square test shows that these findings are significant (P < 0.1 % for the difference in diastatic power, P < 1 % for the difference in a-amylase activity). In our expe- rience, this discrepancy between the diastatic power and the a-amylase activity is not unusual. 150 0 350 300 250 50 140 120 100 R 6 rs, 80 60 („Q >- 40 20 Table I. A comparison between Balder and Arvo BALDER ARVO Trial Total Diastatic a- Total Diastatic a- nitrogen power amylasc nitrogen power amylase (d.m.) W. K. 20° D.U. % (d.m.) W. K. 20° D. U 2.56 420 48 2.45 310 50 1.92 310 59 1.92 260 62 1.99 290 57 1.97 270 62 2.05 370 46 2.04 240 52 1.75 280 42 1.70 220 50 1.73 230 40 1.72 180 48 1.64 210 31 1.44 130 39 1.89 310 46 2.04 230 48 1.61 320 57 1.54 260 57 1.97 280 57 1.95 250 57 1.96 250 62 1.81 210 62 1.98 370 55 1.85 290 60 mean .... 1.92 300 50 1.87 1 240 54 Fig. 3. Diastatic power and a-amylase of Ingrid, Karri, Arvo, and Balder malts, mean values of four trials. Black column a-amylase, total column: diastatic power. Table 1 gives some other interesting informa- tion, too. The chi-square test shows that the total nitrogen of Arvo is significantly lower than that of Balder (P < 1 %). Furthermore, there is a significant correlation between total nitrogen and diastatic power for both Balder (r = +0.728**) and Ar vo (r = +0.664*), but not between total nitrogen and a-amylase activity (for Balde r, r = +0.249; for Arvo r = +0.200). For Balder the correlation between diastatic power and a-amylase activity is not significant, either (r = +0.283); for Ar vo the respective correlation is almost significant (r = +0.620*). In other words, this example illustrates the following points: (a) the diastatic power, the a-amylase activity, and total nitrogen are varietal characteristics, (b) the a-amylase activity is not necessarily correlated with the p-amylase activity, (c) the total nitrogen content affects the diastatic power more than the a-amylase activity. This is of course, only a single case, but these findings may prove to be generally applicable. The lack of correlation between the diastatic power and a-amylase of mali can also be seen in Fig. 3, which represents the values of four varieties as an average of four trials. The dia- static power of Balder is distinctly the highest, but the a-amylase activity of Balder is almost as low as that of Ingri d, which has the lowest diastatic power. Karri and A r v o, two new Finnish varieties, have somewhat higher a-amy- lase activities than Balde r, although their diastatic powers are distinctly lower. An interesting approach to the effect of barley variety on the a-amylase activity of malt has been presented by SRIVASTAVA and MEREDITH (1966): the rate of a-amylase development ap- pears to be a function of RNA. The variety 0 Iii, which is considered to be a good malting barley in Canada, has a high RNA content, whilst a poor malting variety W olf e is lower in both a-amylase and RNA. The DNA content was essentially the same for these two varieties. a-Amylase is synthesized during germination. This makes the correlation between the RNA content and a-amylase understandable. a-Amylase is much more stable at high temper- atures than fi-amylase (LINKO and ENARI 1966). The relation between the diastatic power and the a-amylase activity is thus different in green malt and in kilned malt. Various factors af- fecting the amylolytic activities of malt have recently been described (LINKO and ENARI 1966). 6 7864-69 151 Maltster's point of view The maltster's point of view is naturally largely determined by his customers, the brewers and distillers. For the buyer the possibilities to evaluate the potential amylolytic activities of barley from samples are unfortunately rather limited. Actually the maltster has to base his choise on three points only: (a) he can choose a barley variety known to yield suitably high amy- lolytic activities, (b) he can choose the total nitrogen content with a view to the malt to be prepared, and (c) he can assure himself of the normal quality criteria (germination capacity, grain size, etc.), ali this provided that the farmer leaves him any choice at ali. The significance of the last point, normal quality criteria, is quite obvious. The first point, the barley variety, is a decisive one, at least in Finland, where such extremes as Ingrid and Pirkka are avail- able. The second point, the total nitrogen, might sometimes cause a dilemma. When the malt is intended for allmalt brews the situation is quite clear: the total nitrogen should be as low as possible, since this means a high extract content. At least in Finland, too low a nitrogen content is practically never encountered, and for ali-malt brews the amylolytic activities are in most cases high enough, anyway. Malt with a high total nitrogen content would not be very attractive to the brewer, even if the low extract content were overcompensated by a lower purchase price. In barley for preparation of high-enzyme malts a relatively high total nitrogen might be advanta- geous. However, even the distillers often ch.mand high extract contents (the customer is always right), and this means that there is no demand for a very high nitrogen barley. Furthermore, the high nitrogen content of a barley indicates that a high diastatic power can be attained, but, as stated above, it does not afford much evidence regarding the development of a-amylase activity. The total fi-amylase activity of a barley does not give any reliable prediction of the amylolytic activities of the malt either, although it is a useful measure in trials with barleys grown in the same locality. The best method for prediction would, of course, be pilot malting, but this is not often feasible, unless the number of barley samples to be tested is relatively small, which is not usually the case. Brewer's point of view The brewer's opinion depends of the brewing process, especially on the use of cereal adjuncts. In Europe the common practice has been to use all-malt brews or low proportions of adjuncts, whilst the proportion of adjuncts is usually high in the U.S.A. and in Canada. The most popular adjunct in the U.S.A. is maize grits, a product which needs special treatment for gelati- mation and initial hydrolysis prior to mashing. The raw materials used for brewing are somewhat different in different countries, largely depending on agricultural policy. However, in Europe the use of maize products or other cereal adjuncts appears likely to increase. Thus both the tradi- tional »European» and the »American» brewing process should be considered in this connection. The brewer is much better off than the maltster: it is easier to select a proper malt or a mixture of malts for brewing than to choose a suitable barley for malting. Malt analysis, the determination of the diastatic power and a-amy- lase, gives a fairly good prediction of the suita- bility of a malt for brewing. However, it should be kept in mind that these two analytical values do not reveal the whole truth: it is not always possible to discern any clear correlation between the amylolytic activi- ties of a malt and the final degree of attenuation of the wort obtained (NARziss and HELLICH 1966). The traditional measure of the amylolytic activity of malt has been its diastatic power, although fi-amylase is not so essential for the 152 hydrolysis of starch in brewing as a-amylase, since the aim is not to obtain a complete degrada- tion of the starch to fermentable sugars, but a certain amount (depending on the type of beer) of dextrins is also wanted. In spite of this, the a-amylase activity is often not determined at ali: as an old quality criterion, diastatic power seems to be more familiar to many brewers. It is dif- ficult to give any categorial minimum value for the diastatic power or the a-amylase activity of malt, although the barley breeders, growers, and maltsters would certainly like to have a definite statement. However, a diastatic power higher than 200 W.K. units, a-amylase higher than 35 D.U. (ASBC method, 20°C), and a sac- charification time shorter than 15 minutes are usually considered to be on the safe side for all- malt brews. Values lower than these may in some cases be satisfactory. As regards varieties, in Finland Ingrid is considered to represent the acceptable minimum of amylolytic activities, and it does occasionally give some trouble in the saccharification of all-malt brews. However, this is not a serious problem: addition of high- enzyme malt is a convenient solution. As little as 5 per cent of Pir kka malt often clears up the trouble (RAFTIALA 1960). On the other hand, low amylolytic activities are never advantageous or desirable, although they might be sufficient to hydrolyse the strach in a reasonable time: with higher activities the mashing programme could be cut shorter, which means saving of time and heating energy and perhaps even an increase in the output of the brewhouse, i.e. a decrease in capital costs. Actually there is no upper limit for the amy- lolytic activities, even in the case of all-malt brews. When relatively high proportions of cereal adjuncts are used, the necessary amylolytic activities of malt are substantially higher than thosc needed for all-malt brews. Therefore, mainly six-row varieties are used in Canada and U.S.A. One of these has been the Finnish variety 0 iii, which has never been accepted as malting barley variety in Finland. However, our present six-row malting barley Pir k k a is extremely good regarding amylolytic activities, and still better varieties may soon be forthco- ming. The minimum demans for the »American» brews are still more difficult to state than for all-malt brews, since the proportion and type of adjuncts used as well as the equipment of the breweries vary. In any case, the amylolytic activities are the most important quality criteria. For example the extract content is not so impor- tant as in the all-malt brews: to obtain a high yield it is more important to hydrolyse the cereal adjuncts effectively. Biosynthetic mould or bacterial amylases might compete with malt, but at present they constitute no real danger to the malting industry, since ali the necessary amy- lolytic activity can easily be obtained from malt. If barley is used as a cereal adjunct in brewing, a substantial /3-amylase activity is obtained from the barley itself (LINK() and ENARI 1965). Consequently, the (free) fl-amylase activity should be included as a quality criterion when barley is chosen for this purpose. Distiller's point of view The distiller is in much the same position as a brewer using high proportions of cereal adjuncts: high amylolytic activities are the es- sential quality criteria, the higher the better. Here again, the traditional measure has been the diastatic power. A typical scale of judgement is presented in Table 2. Recently, the distilling industry has become aware of the fact that the Table 2. Diastatic power as a quality criterion for distiller's malt (DEHNICKE and KREIPE 1952) Diastatic power (dry basis) W. K. Judgement <300 insufficent 300-350 satisfactory 351-400 good 401-450 very good >450 excellent 153 Table 3. a-Amylase as a quality criterion for distiller's malt (D REW S and PIEPER 1966) a-amylase (dry basis) 20° D. U. Judgement <41 insufficient 41-52 satisfactory 53-64 good >64 ver good a-amylase activity is a more decisive criterion than the diastatic power. A scale of evaluation based on the a-amylase is presented in Table 3. According to these scales, the Finnish malting industry is in a very good position with the high-enzyme Pirkka malt. In the manufacture of all-malt whisky the distiller's position is largely the same as that of the brewer. In this case fairly complete hydrolysis of starch to fermentable sugars is obtained without extremely high amylolytic activities. The point of view of the fodder producer The quality criteria for fodder barley are quite different from those for malting barley. Contrary to malting barley a high protein content is advantageous for fodder barley. Furthermore, the amino acid composition of the proteins is important. Plant proteins are usually deficient in lysine, which is one of the essential amino acids. The amino acid composition of the different groups of barley proteins has been studied by FOLKES and YEMM (1956) (Table 4). The amino acid composition of hordein is rather peculiar: the lysine content is low whilst the proline and glutamic acid contents are high. The albumins and globulins have a much better Table 4. Amino acid composition of barley proteins (Results expressed as N % of protein N) (Foi.xEs and YEMM 1956) Albumin Globulin Hordein Glutelin Amide 1r; r-: c•-; •-cn 30—z -I 20— w • 10—u_ 0— w T M GYI PA FG H BJ P RD PC T FG PC M BJ PA EIN11.11 LI[J,II!1111 k_J en( 1 xx xx T M PA GYI H FG BJ P RD PC T FG BJ PC M PA P< 0.05 P< Fig. 1. Reproduction rate and life span of the green peach aphid of different chrysanthemum cultivars, grown on peat with fertilization recommended for chrysanthemums (NiPIK,) and on peat without potassium (N1P1K0). T = Tuneful, M = Memento, GYI = Giant No. 4 Yellow Indianapolis, PA = Princess Anne, FG = Flame Gaiety, H = Hurricane, BJ Bonnie Jean, P = Portrait, RD = Red Delight, PC ---- Pink Champagne. Kuva 1. Persikkakirvan jälkeläismäärä ja elinikä krysanteemilajikkeissa, jotka kasvoivat krysanteemille suositellun lannoituksen saaneessa (N,P,Ki) ja kalittomassa (N1P1K0 ) turpeessa. T = Tuneful, M = Memento, GYI Giant No 4 Yellow Indiana- polis, PA = Princess Anne, FG = Flame Gaiety, H = Hurricane, BJ = Bonnie Jean, P = Portrait, RC = .Red Delight ja PC = Pink Champagne. differing significantly from ali the other cultivars. The smallest numbers of offspring were produced on Princess Annc, Bonnie Jean and Memento. The absence of potassium from the growth substrate increased aphid reproduction signifi- cantly. In the first trial this was true of ali cultivars except Tuneful and Flame Gaiety; in the second trial the increase was observed on every cultivar included (Fig. 1). The effects of cultivar and fertilization upon the life span of the aphids were similar to their effects upon the number of progeny, although less pronounced, there being fewer statistically significant differences (Fig. 1). A positive cor- relation was found to exist between the number of progeny and the life span: in the first trial the correlation coefficients were 0.92** with normal fertilization and 0.83** without potas- sium, in the second trial 0.94** and 0.95", respectively. In ali three cultivars, the reproduction rate of the aphids was significantly greater on the under than on the upper surface of the leaves (Fig. 2). On Tuneful and Flame Gaiety the number of aphids on the lower surface was significantly higher than on Princess Anne. Cor- responding results, although with less pro- nounced differences between the cultivars, were obtained with the populations feeding on the upper surface. On Princess Anne the life span of the aphids was significantly longer on the under than on the upper surface of the leaves. On the other cultivars no significant differences were found in this respect, although the results followed the same pattern. 177 TUNEFUL UNDER SURFACE UPPER SURFACE TUNEFUL x FLAME GA I ETY PRINCESS ANNE MAY 21 MAY 26 MAY 31 PRINCESS ANNE FLAME GA!(ETY MAY II MAYI6 UPPER SURFACE El UNDER SURFACE 3 P <0.05 P <0.01 5- 0 FG Fig. 2. Reproduction tate and life span of the green peach aphid sepa- rately on the upper and under surfaces of the leaves of different chrysan- themum cultivars, grown on peat with the fertilizers recommended for chrysanthemums. Kuva 2. Persikkakirvan jälkeläismäärä ja elinikä lehden yläpinnalla ja ala- pinnalla kusanteemilajikkeissa, jotka kasvoivat krysanteemille suosi/ei/no lannoituksen saaneessa tarpeessa. Tetranychus telarius. The reproduction rate of the two-spotted spider mite on the different cultivars varied greatly, even more than that of the peach aphid. On peat with normal fertilizer, the progeny of mites feeding on Memento was largest with significant differences from ali other cultivars tested (Fig. 3). Vety poor reproduction was noted on Princess Anne, Flame Gaiety, Red Delight and Hurricane, ali these cultivars dif- fering significantly from Bonnie Jean as well. On peat without potassium the largest progeny was produced on Bonnie Jean, with statistically significant differences from the other cultivars tested. Next in order were Hurricane and Portrait, both of which differed significantly from ali the others. Absence of potassium had divergent effects on mite reproduction, depending on the cultivar. Potassium deficiency significantly increased re- production on Bonnie Jean, Hurricane and Prin- cess Anne, but decreased it on Memento, Pink Champagne and Giant No. 4 Indianapolis. On the other cultivars no significant effects were observed. The results of the Petri dish experiment fol- lowed the same pattern, although with less pronounced differences between the cultivars. Abundance As early as one week after the beginning of reproduction, considerable differences in num- bers of aphids were seen, between the cultivars (Fig. 4). After two weeks the differences were even greater. The cultivars then fell into three groups: Tuneful supported the highest numbers of aphids, second came Pink Champagne and Bonnie Jean, while Princess Anne, Memento and 178 77 37 [=1 5 I--x M BJ PC GYI P T H RD FG PA ui "- 25 ui CC 0.20 zP 15 z 10 ui ui U. ui 0 CC 2 p<0.05 P 0.001, and * = P 0.05 but > 0.01. Flower formation Flower formation is of decisive importance for seed-setting and seed yield. The flower formation per unit area depends on (1) the number of florets per head and (2) the number of heads per unit area. The number of florets per head has generally averaged about the same for tetraploids and diploids. In the years 1959, 1961 and 1962, investigation of 28 diploid populations yielded an average of 63.1 florets per head, whereas 73 tetraploid populations gave a corresponding 209 Table 1. The number of flower heads per m2 in the years 1959, 1961 and 1962 Taulukko 1. Mykeröiden lukumäärä neliömetriä kohti vuosina 1959, 1961 ja 1962 Nurnber of populations investigated Number of Ilower heads per m2 Varieties Tutkittuj n populaatioiden lukumäärä Mykeröiden lukumäärä m2 kohti Mean Lajikkeet Keskimäärin 1959 1961 1962 1959 1961 1962 Diploids —Dip/oidit 4 4 8 1 370 849 930 1 050 Tetraploids — Tetraploidit 13 4 8 1 032 702 782 839 figure of 63.0. In ali three years the number of flower heads per m2 was considerably smaller for the tetraploids than for the diploids (t = 13.39***) (Table 1). Fig. 1. Stem of alsike clover. Each circle represents a flower head with the date of commencement of its flowering inscribed. Kuva 1. Alsikeapilan varsi mykeröineen (ympyät) ja /ehti- neen (viivat). Ympyröiden sisäpuolella kukinnan alkamispäivä- määrä. As a consequence the number of florets per unit area was likewise greater for the diploids than for the tetraploids. On an average, the number of florets per m2 was 66 260 in diploids and 52 860 in the corresponding tetraploids. The flowering time of alsike clover is long (Fig. 1). Pollen grain formation The number of pollen grains per flower head was much smaller for the tetraploids than for the diploids (t = 3.53") (Table 2). It is also worth noticing that the pollen of the tetraploids was rather inferior to that of the diploids in quality (Table 2). The percentage of well-developed pollen grains was significantly higher for the diploids than for the tetraploids (X2 ---- 43.5***). The number of good pollen grains was much smaller both per floret and unit area for tetra- ploids than for diploids (Table 2). Seed development In the summer of 1962, ovule development and seed formation were studied. The developing ovules and the well-developed seeds were coun- ted. The results, given in Table 3, show that the average number of developing ovules per flower was not much smaller for the tetraploid material than for the diploid. The great difference in seed development became evident during the period after fertilization, when the proportion of ovules developing into seeds was much smaller in the tetraploids than in the diploids (Fig. 2). This significant difference (X2 = 56.7*** ) in seed devel- opment seems to be a major cause of the small seed yields of tetraploid alsike clover. 210 CO 0) Cr') A BC DE F G 140 80 40 20 0 Table 2. Quantity and quality of pollen grains Taulukko 2. Siitepölybiukkasten lukumäärä ja laatu Average quantity of pollen Ketleir~n siitepölyhimkkavia Development of pollen grains Sinepölybinkleasten kehitys Relative numbez of good pollen grains Hyvin kehittyneiden rinepälybinkkasten suhdeluvut Varieties Lajikkeet Good Hyvä Poor Huono Grains per floret Siilepölyhiuk- karia kukkaa kohti grains per m2 Mi/j. siitepd.y- hiukkasia m. kohti Per unit area Pinta-ala yksikköä kohti Per fioret Kukkaa kohti Diploids —Diploidit Tetraploids — Tetraploidit 4 416 3 492 287.0 169.0 97.7 90.8 3.3 9.2 100.0 73.5 100.0 54.7 Further discussion of the seed-setting problem in tetraploid alsike clover The cause underlying the poorer seed yields of tetraploid alsike clover is not that the flowers are not open long enough. As a matter of fact, they are open considerably longer than diploid flowers under comparable conditions. The investigation in 1960 covered both normal lighting conditions and experiments in the shade. The average results are given in Fig. 3. The present investigation revealed that the total number of pollen grains developed is much smaller in the tetraploids than in the diploids, and furthermore that the tetraploids have a consider- ably lower percentage of well-developed pollen grains than the diploids. The results recorded by Table 3. Comparison of seed formation in diploid and tetraploid alsike clover in 1962 Taulukko 3. Diploidin ja tetraploidin alsikeapilan siemen- muodostuksen välinen vertailu vuonna 1962 Numbers of florets investigated — Tutkittujen kukkien luku- Diploid Diploidi (Otofte) Tetraploid Tetraploidi (Tasa) määrä 1 321 1 472 Number of well-developed seeds produced — Hyvin kehittynei- den siemenien lukumäärä 320 194 Percentage of florets showing developing ovules — Kukkia, joissa oli kehittyviä siemenaihei- ta, % 39.2 36.5 Percentage of florets producing well-developed seeds — Hy- vin kehittyneitä siemeniä muodos- taneita kukkia, % 24.2 13.2 Fig. 2. Comparison of tetraploid alsike clover with the diploid in respect of characters influencing fertility and seed yield. Shaded columns show the values for the tetraploid clover relative to those of the diploid. Kuva 2. Diploidien ja tetraploidien altikeapilain fertiliteettiin ja siemensatojen suuruuteen vaikuttavien ominaisuuksien vertailu. Tetraploidien palsaat tummennettu. Number of flowers per unit area Kukkien lukumäärä pintayksikköä kohti Number of pollen grains per flower Siitepölybiukkasten lukumäärä kukkaa kohti Good pollen as percentage of ali grains Prosentti hyvin kehittyneitä sillepölyhiukkasia koko luku- määrästä Number of seeds developing per flower Amenien lukumäärä kukkaa kohti I 000-seed weight Tuhannen siemenen paino Weight of seed yield per unit area Siemensadon suuruus kg pintayksikkää kohti Number of seeds harvested per unit area Korjattujen siemenien lukumäärä pintayksikköä kohti 211 Alsike clover: Sven (diploid) Sven (diploidi) 1 2 3 4 Alsike clover: Tetra (tetraproid) Alsikeapila: Tetra (tetraploidi) 1 2 3 4 Red clover: Ultuna Puna-apila: Ultuna with that of other clover species, but its seed yields fluctuate over a wide range (MANNER 1962). In 1959, the seed setting of diploid alsike clover in Linköping was 1.28 seeds per flower and in 1960 0.32 seeds per flower. Corresponding material of tetraploid alsike clover had 0.77 and 0.09 seeds per flower, respectively. 1 2 3 4 Summary 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Days - Päivää Fig. 3. Average duration of the different flowering stages of the florets: 1 = Late bud stage 2 -= Early flowering stage 3 = Full-flowering stage 4 =-• Late flowering stage Kuva 3. Yksittäisten kukkien eri kukintavaiheiden kestoaika: 1 = myöhäinen kukkasilmuvaihe 2 = aikainen kukintavaihe 3 = t4yskukintavaibe 4 = myöhäinen kukintavaihe FUNCKE (1956) concerning pollen germination have further contributed towards explaining the poorer fertility of tetraploid alsike clover. It is to he expected that these characteristics of the pollen of tetraploids may also afrect the fertili- zation percentage. The fertility of diploid alsike clover is vety good on the whole in comparison The present investigation on alsike clover was performed at Linköping, Sweden, in 1959-62. Tetraploids had a smaller number of flower heads per unit arca, on average 20.2 % less than di- ploids." The number of pollen grains per floret and per unit arca was much smaller in the tet- raploids. The frequency of poorly developed pollen was about three times as high in tetra- ploids as in diploids. As a result, the number of good pollen grains was on an average 26.5 % lower in tetraploid florets than in diploids. The percentage of ovules developing into seeds was much smaller in the tetraploids than in the diploids. Acknowledgement. - My best thanks are due to my former employers, the Swedish Seed Association, who made it possible for me to carry out the present investigation. REFERENCES ARMSTRONG, J. M. & ROBERTSON, R. W. 1956. Studies of colchicineinduced tetraploids of Trifolium h_ybridum L. I. Cross- and self-fertility and cytological obser- vations. Can. J. Agric. Sci. 36(4): 255-266. BREWBAKER, J. L. 1951. Oppositional allelism in diploid and tetraploid alsike clover (Abstr.) Genetics 36: 542. 1953. Oppositional allelism in diploid and autotetra- ploid Trifolium hybridum L. Ibid. 38: 444-445. 1958. Self-compatibility in tetraploid strains of Trifolium h_ybridum. Hereditas 44: 547-553. FISHER, R. A. 1950. Statistical Methods for Research Workers. 354 p. Edinburgh. & YATES, F. 1953: Statistical tables for biological, agricultural and medical research. 126 p. Edinburgh. FUNCKE, C. 1956. Vergleichende morphologische und physiologische Untersuchungen am Pollen diploider und autotetraploider Kulturpflanzen. Z. Pflanzen- ziichtung 36: 165-196. GELIN, 0. 1954. Swedish experiences with polyploid clover strains. Eur. Grassl. Conf. Paris 1954: 73-74. MANNER, R. 1962. Alsikeklövern (Trifolium hybridum) som kulturväxt. - Österg. Fröodlareförenings Jubileums- skrift 1962: 73-90. MuLTAmjita, K. 1966. Iso-alsike. Koetoim. ja Käyt. 23: 6, 8. OSVALD, H. 1959. Akerns nyttoväxter. 596 p. Stockholm. VALLE, 0. 1962. Tetraploidin alsikeapilan viljelyarvosta oloissamme. Maatal. ja Koetoim. 16: 83-91. WILLIAMS, W. 1951. Genetics of incompatibility in alsike clover, Trifolium hybridum. Heredity 5: 51-73. 212 SELOSTUS Tetraploidin alsikeapilan siemenmuodostuksesta ROLF MANNER Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinjalostuslaitos, Jokioinen Käsillä oleva tutkimus alsikeapilan siemenmuodöstuk- sesta on suoritettu vuosina 1959-62 Linköpingissä, Ruotsissa. Kukkamykeröiden lukumäärä pinta-alayksik- köä kohti oli kokeissa 20.2 % pienempi tetraploideilla kuin diploideilla. Siitepölyhiukkasten lukumäärä kukkaa sekä pinta-alayksikköä kohti oli tetraploideilla paljon pie- nempi kuin diploideilla. Puutteellisesti kehittyneiden siitepölyhiukkasten osuus oli tetraploideilla noin kolme kertaa suurempi kuin diploideilla. Keskimäärin oli tetra- ploideissa kukissa 26.5 % vähemmän siitepölyä kuin diploideissa. Siemeniksi kehittyneiden siemenaiheiden osuus oli tetraploideilla paljon pienempi kuin diploideilla 213 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 8: 214-227 (1969) Seria AGRICULTURA N. 41— Sarja KASVINVILJELY n:o 41 PITO-PERUNA Summary: Pito potato ROLF MANNER ja SAIJA RAVANTTI Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinjalostuslaitos, Jokioinen Saapunut 7. 3. 1969 Maatalouden tutkimuskeskuksen Kasvinjalos- tuslaitos laski v. 1964 kauppaan Pito-perunan. Se polveutuu risteytyksestä Golden Wonder x Ella, minkä risteytyksen suunnitteli lis. 0. P o h- jan heimo v. 1954. Pito-perunan klooninu- mero oli Jo 0144. Useissa eri julkaisuissa on Pito- perunasta esitetty koetuloksia (ANTTINEN 1963, MANNER 1964, 1966 a, b, YLLö 1965, 1966 ja YLLö ym. 1968), joiden mukaan se on uusi arvo- kas jaloste. Tässä kirjoituksessa on päähuomio kiinnitetty Pidon laatuominaisuuksiin. Aineisto ja menetelmät Aineisto koostuu Maatalouden tutkimuskes- kuksen Kasvinjalostuslaitoksen, Kasvinvilj ely- laitoksen ja kymmenen koeaseman, Hankkijan Kasvinjalostuslaitoksen sekä Ahvenanmaan koe- aseman niistä vuosien 1958-66 perunakokeista, joissa Pito-peruna on ollut mukana (kuva 1 ja taul. 2). Vuosittain on eri koepaikoilta kustakin lajikkeesta mukana vain yksi vuositulos. Tauti- suus- ja makuhavainnot ovat samoista kokeista kuin satotuloksetkin. Mukulan ulkonäköä ja tummumista koskevat havainnot ovat Kasvin- jalostuslaitoksen saman vuoden eri kokeista, joissa Pito on usein ollut mukana vain yhdessä. Havaintoja on esitetty myös vuodelta 1967. Koepaikkojen perunakokeiden päämaalaji il- menee taulukosta 2. Kokeet on lannoitettu hyvin. Useissa koepaikoissa lannoitus on ollut sama vuodesta toiseen, joten aineiston puitteissa ei ole mahdollista tarkastella lannoituksen vaikutusta Pito-perunan satoon ja laatuun. Siemenperunat on yleensä esi-idätetty. Istutusaika vaihteli vuo- sien ja koepaikkojen mukaan 13. 5.-5. 6. Ylei- simmin perunat istutettiin toukokuun viimeisellä viikolla. Nostoaika vaihteli vuosien ja koepaik- kojen mukaan 5. 9.-15. 10. Yleisimmin perunat nostettiin syyskuun viimeisillä viikoilla. Koevuosien sääolot vaihtelivat vuosittain huo- mattavasti, samoin samankin vuoden sääolot maan eri osissa (Ilmatieteen laitos, kuukausikat- saukset 1958-66). Eri perunalajikkeita koskevat tulokset on las- kettu Pitoon verrattuna ns. erotusmenetelmällä. Ominaisuuseroj en t-arvot on luokiteltu tähti- merkein seuraavasti: *** = P 0.001, ** = P 0.01 mutta > 0.001, ja * = P 0.05 mutta > 0.01. Korrelaatiot on laskettu BRAVAISin kaa- valla, tärkkelyspitoisuudet HALsin ja BucHoLzin taulukoiden mukaan. 214 Kuva 1. Pito-perunan koepaikat v. 1958-66 Fig. 1. Trial locations of Pito-potato in 1958-66 Kasvinjalostuslaitos, Jokioinen —Dept. of Plant Breeding, Jokioinen. Kasvinviljelylaitos, Tikkurila —Dept. of Pian; Hus- bandry, Tikkurila. Hankkijan Kasvinjalostuslaitos, koetila Anttila — The Hankkija Plant Breeding Institute, Experimental farm Anttila, Hyrylä Lounais-Suomen koeasema, Mietoinen — Southwest Finland Agr. Exp. Sta., Mietoinen. Satakunnan koeasema, Peipohja — Satakunta Agr. Exp. Sta., Peipohja. Hämeen koeasema, Pälkäne — Häme Agr. Exp. Sta., Pälkäne. Etelä-Savon koeasema, Karila — South Savo Agr. Exp. Sta., Karila. Pohjois-Savon koeasema, Maaninka — North Savo Agr. Exp. Sta., Maaninka. Etelä-Pohjanmaan koeasema, Ylistaro — South Ostro- bothnia Agr. Exp. Sta., Ylistaro Keski-Pohjanmaan koeasema, Laitala — Central Os- trobothnia Agr. Exp. Sta., Laitala. Keski-Suomen koeasema, Vatia — Central Finland Agr. Exp. Sta., Vatia. Pohjois-Pohjanmaan koeasema, Ruukki — North Ostrobothnia Agr. Exp. Sta., Ruukki. Perä-Pohjolan koeasema, Apukka — Artic Circle Agr. Exp. Sta., Apukka. Ahvenanmaan koeasema, Jomala —Ahvenanmaa Agr. Exp. Sta., Jomala. Koepaikat 1, 2 ja 4-13 kuuluvat Maatalouden tutki- muskeskukseen. — The trial locations 1, 2 and 4-13 belong te the Agric. Res. Centre. Tulokset Satoisuus Pito-peruna kuuluu aikaisuudeltaan keskimyö- häisiin lajikkeisiin. Vertailtaessa Pitoa muihin keskimyöhäisiin lajikkeisiin on todettu sen kil- pailevan Amylan ja Lorin kanssa miltei tasaveroi- sena ja antavan 4 % suuremman mukulasadon kuin Olympia. Rekord on ollut sitä hieman sa- toisampi. Valtin mukulasato on ollut 24 % ja Tehon 10 % suurempi kuin Pidon, mitkä erot ovat tilastollisesti luotettavia. Pito on antanut myöhäisiä lajikkeita Ostbotea ja Alfaa, mutta ei Akvilaa suuremman mukulasadon. Nämä tulok- set eivät ole tilastollisesti luotettavia. Pito ei ole pystynyt kilpailemaan mukulasadossa aikaisten ja keskiaikaisten perunalajikkeiden kanssa. Erot Ruusulehteen, Eigenheimeriin, Kotoon ja Jaakkoon ovat tilastollisesti luotettavia (taul. 1). Pidon korkea tärkkelyspitoisuus on eittämätön (taul. 1). Sen paremmuuserot kaikkiin tässä ver- tailtaviin lajikkeisiin ovat tilastollisesti luotetta- via. Pidon jälkeen korkein tärkkelyspitoisuus on ollut Amylalla (ero — 1.0 %) ja Eigenheimerilla (ero — 1.5 %). Pito on antanut myös suuremmat tärkkelyssadot hehtaarilta kuin vertailulajikkeet Eigenheimeria lukuun ottamatta. Ero Eigenhei- meriin ei ole luotettava ja lisäksi koetulosten enemmistö on viljelyalueelta, missä Pidon myö- häisyys on haitaksi. 14 7864-69 215 Taulukko 1. Pito-perunan satoisuus v. 1958-66 Table 1. Yields of Pito palata in 1958-66 Mittari - Pito - Standard Lajike Variety Kokeita No. of trials Tärkkelys Stars!, =tent % Tätkkelyssato Starcb yield Mukulasato Tuber yield Pito Lajikk. poikk. Difference Pito kglha Suhdeluku Relative voine Pito tn/ha Suhdeluku Relative vaille Keskimyöh. - Med. late Amyla 56 18.2 -1.0*** 5 890 94* 32.2 100 Rekord 54 18.9 -2.8*** 6 100 86*** 32.1 102 Valtti 48 18.8 -5.7* 6 250 93** 33.2 124*** Lori 27 18.5 -3.8*** 6 140 76 31.9 99* Teho 19 18.0 -2.6* 5 820 93* 32.7 110** Olympia 15 18.8 -3.7*** 5 960 79*** 31.7 96 Myöhäiset - Lale Ostbote 11 19.4 -2.5* 7 040 82 35.8 94 Akvila _ 12 19.5 -2.9*** 6 420 89 32.9 105 Alfa 9 20.2 -3.8*** 7 610 78** 37.3 96 Keskiaik. - Med. early Ruusulehti 87 18.6 -3.2* 6 020 89*** 32.7 106** Eigenheimer 24 18.5 -1.5*** 5 520 104 29.8 114** Koto 20 18.6 -3.8*** 5 980 90** 32.2 117*** Nuutti 7 19.1 -4.2*** 5 790 97*** 30.2 125 Realta 7 19.7 -4.5*** 6 580 85* 33.4 111 Aikaiset - Early Jaakko 45 18.5 -3.6* 6 310 86*** 33.8 108** Taulukko 2. Pito-perunan satoisuus koepaikoittain Ruusulehteen verrattuna 1958-66 Table 2. Yield of Pito palata at the dIfferent trial locations in comparison with Rosafolia palata in 1958-66 Mittari - Pito - Standard Koepaikka Institute or exp. Jarno Kokeita No. of trials Leveysaste N.lat. Vallitseva tuaalaji Main soil type Tärkkelys Starrb content % Tärkkelyssato Durch yield Mukulasato Tuber yield Pito ±Ruusulehti Rosafolia Pito kg/ha si. Ruusulehti Rel. Rosafolia Pito tn/ha Sl. Ruusulehti Rel. Rosafolia Jokioinen 9 60°49' AS 19.7 -2.2 5 770 79 29.3 110 Tikkurila 4 60°18' M, HTs 19.2 -2.7** 6 030 100 31.4 116 Mietoinen 7 60°38' LjS 17.8 -2.4*** 5 110 98 28.8 113* Peipohja 8 61°17' KHt, M 21.0 -3.2*** 6 420 91 30.7 108 Pälkäne 8 61°20' KHt 19.8 -5.0* 8 180 68*** 45.3 83 Karila 6 61°40' KHt,HHt 18.0 -3.6*** 6 240 82* 34.5 97 Maaninka 8 63°09' KHt 18.4 -3.8* 7 400 87* 40.0 92* Vatia 7 62°63' Ht, KHt 18.8 -3.7*** 6 350 83 33.9 103 Ylistaro 7 62°55' As, LjS 16.9 -2.7* 5 100 95 29.9 114*** Laitala 4 63°45' HHt 16.8 -3.6** 4 430 97 26.1 122 Ruukki 6 64°40' Ht 18.0 -2.9 5 570 85* 30.8 102 Apukka 3 66°35' HtMr 13.4 -1.1** 4 100 106 29.1 121* J omala 7 60°15' KHt 18.4 -2.2 4 870 106** 26.8 118 Anttila 3 60°15' KHt 20.0 -4.0* 7 080 74 35.4 127 216 Tarkasteltaessa koetuloksia koepaikoittain Ruusulehteen verrattuna (taul. 2) huomataan, että Pito on antanut suurimmat mukulasadot Pälkä- neellä, Maaningalla, Anttilassa, Karilassa ja Va- tialla. Ruusulehteä satoisampi se on ollut Pälkä- neellä, Maaningalla ja Karilassa. Maalajina näillä koepaikoilla on Ht, HHt tai KHt eli perunan vil- jelyyn parhaiten soveltuvat maalajit Suomessa. Savimailla Jokioisissa, Mietoisissa ja Ylistarossa Pidon mukulasadot ovat pienemmät kuin hieta- mailla. Pohjoisilla koeasemilla Laitalassa, Ruu- kissa ja Apukassa Pidon sadot ovat pienemmät kuin etelässä. Jomalassa sato on ollut pieni. Pidon tärkkelyspitoisuus on pienempi pohjoi- silla kuin eteläisillä koepaikoilla, poikkeuksena Ruukki. Korkeimpia Pidon tärkkelyspitoisuudet ovat olleet Peipohjassa, Anttilassa, Pälkäneellä, Jokioisissa ja Tikkurilassa. Suurimmat määrälli- set tärkkelyssadot on saatu Pälkäneellä, Maa- ningalla, Anttilassa, Peipohjassa ja Vatialla. Maalaji ei näytä vaikuttavan Pidon tärkkelys- pitoisuuteen. Pidon kanssa tärkkelysperunana lähinnä kil- pailevien Amylan ja Eigenheimerin satoisuutta on tarkasteltu myös koepaikoittain (taul. 3). Tu- loksien luotettavuutta vähentää kokeiden pieni lukumäärä. Valitettavaa on, ettei Ruukista ole esitettävissä Pidon vertailua Eigenheimeriin. Pi- tohan menestyi siellä Ruusulehteen verrattuna paremmin kuin muilla pohjoisilla koeasemilla. Pidon paremmuus sekä mukula- että tärkke- lyssadon määrässä Amylaan verrattuna on ollut suurin Pälkäneellä, Karilassa, Ruukissa ja Jokioi- sissa. Pälkäneellä ja Karilassa on Pidon tärkkelys- pitoisuus huomattavasti korkeampi kuin Amy- lan. Maaningalla, Ylistarossa ja Laitalassa Amyla on antanut Pitoa niin paljon suuremmat mukula- sadot, että huolimatta Amylan Pitoa pienem- mästä tärkkelyspitoisuudesta Amylan tärkkelys - sadot ovat muodostuneet Pidon satoja suurem- miksi. Eigenheimer on varsinaisella viljelyalueellaan Pohjanmaalla sekä Jokioisissa antanut parempia mukula- ja tärkkelyssatoja kuin Pito, vaikka Pi- don tärkkelyspitoisuus on ollut korkeampi kuin Eigenheimerin. Edullisin on Pidon tärkkelyssato Eigenheimeriin verrattuna ollut Vatialla Keski- Suomessa. Satotulosten tarkastelu koepaikoittain osoittaa, että Pito antaa suurimmat mukula- ja tärkkelys- Taulukko 3. Pito-perunan satoisuus koepaikoittain Amylaan ja Eigenheimeriin verrattuna 1958-66 Table 3. Yield of Pito palat° at the different trial locations in comparison with Amyla and Eigenheimer in 1958-66 Mittari -Pito - Standard Koepaikka Trio! lotation Kokeita No. of trials Tärkkelys Stareb ennen! % Tärkkelyssato Starch yield Mukulasato Tuber yield Pito ± Amyla tai - or Eigenheim, Pito kg/ha S1.-ReL Amyla tai- or, Eigenheim, Pito tn/na S1.-ReL Amyla tai- or Eigcnheirner Pito - Ansilla Jokioinen 6 19.1 +0.1 5 260 94 27.8 95 Mietoinen 5 18.0 -1.4* 5 390 101 30.2 112 Peipohja 7 20.6 -1.4 6 510 95 31.6 99 Pälkäne 3 19.3 -3.3 8 170 68* 42.1 83 Karila 6 18.0 -2.5*** 6 240 82* 34.5 95 Maaninka 5 17.6 -1.1 7 080 102 40.1 109 Vatia 6 18.0 -1.3 6 260 94 34.6 102 Ylistaro 3 17.7 -1.2 5 630 104 31.8 112 Laitala 4 16.8 -1.0 4 430 112 26.1 118 Ruukki 4 17.4 -0.9 5 560 91 31.8 97 Jomala 3 18.7 -0.2 4 540 101 24.4 102 Pito - Eigedeimer Jokioinen .7 19.2 -0.8 5 090 111 26.8 119 Vatia 7 18.8 -2.3** 6 360 88* 33.9 99 Ylistaro 4 17.6 -0.9* 5 740 108 32.6 114* Laitala 4 16.8 -1.7* 4 430 124 26.1 139* 217 satonsa Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen ete- läisissä osissa hietamailla. Myös savi- ja multa- mailla se menestyy hyvin. Keski-Suomen poh- joisosissa, Pohjanmaalla ja Lapissa Pito ei keski- myöhäisenä pysty kilpailemaan keskiaikaisten ja aikaisten perunoiden kanssa. Poikkeuksena on Pohjois-Pohjanmaan koeasema Ruukissa. Taudinkestävyys Tautisuushavaintoja on monien lajikkeiden osalta vähän (taul. 4). Lehtiruttoa Pito näyttää kestävän paremmin kuin aikaiset ja keskiaikaiset lajikkeet, Nuuttia lukuun ottamatta. Selvin on Pidon paremmuus Eigenheimeriin verrattuna. Keskimyöhäisistä ja myöhäisistä lajikkeista ovat Rekord, Olympia, Ostbote ja Alfa sairastuneet lehtiruttoon enemmän kuin Pito. Pidon lehti- rutonkestävyyttä on näin ollen pidettävä hyvänä. Sen sijaan sen mukularutonkestävyys lienee vain tyydyttävä, sillä ainoastaan Alfassa, Eigenheime- rissa ja Jaakossa on ollut enemmän mukularuttoa kuin Pidossa. Sen perunaruvenkestävyys on erit- täin hyvä. Vain Ruusulehti ja Nuutti ovat olleet sitä kestävämpiä. Pito on syövänkestävä. Erittäin selvää on, että Pidon tautienkestävyys on parem- pi kuin syövänaran Eigenheimerin. Hallankestävyys Hallankestävyyden numerollinen toteaminen on kenttäkokeissa vaikeaa, sillä ennen hallaöitä on lehtirutto usein jo hävittänyt ja heikentänyt varsistoja, ja aikaisuudesta johtuvaa varsistojen kuoleutumista on jo niin ikään tapahtunut. Kas- vinjalostuslaitoksella Jokioisissa on hallaöiden jälkeen kenttäkirjassa usein ollut Pito-ruudun kohdalla merkintä »kestänyt hallaa paremmin kuin muut lajikkeet». Vuonna 1964 6/7 olleen hallayön jälkeen arvioitiin Jokioisissa Pidon hal- lankestävyyden olevan 25 % ja Tehon sekä Ei- genheimerin vain 13 %. Samana vuonna 28/9 arvioitiin Peipohjassa Pidon hallavauriot 50, Amylan 75 sekä Ruusulehden, Kodon ja Olym- Taulukko 4. Pito-perunan tautienkestävyys Table 4. Resistance to diseases of Pito potato Mittari—Pito — Standard Lajike Variety Lehtiruttoa Phylophthora in the foliage 0-100 Mukularuttoa Phylopl thora in the tabers % Perunarup. Comenon arab % Havaintoja No. of obsere. Pito Lajikk. poikk. Difference Havaintoja No. of obsero. Pito Lajikk. poikia. D tff erence Havaintoja No. af observ. Pito Lajikk. poiki:. Differenre Keskimyöb. — Med. late Amyla 23 34 . — 2 25 8 — 4 14 30 + 2 Rekord \ -2 31 +10 22 9 — 7 14 28 +14 Valtti 20 33 —17 20 6 — 2 10 38 + 5 Lori 12 44 + 0 10 11 — 5 5 47 + 5 Teho 13 34 — 7 11 10 — 8 4 2 + 2 Olympia 2 38 + 1 7 8 — 5 4 8 + 5 Myöbäiset — Late Ostbote 9 40 + 9 5 11 — 5 2 1 + 2 A.kvila 4 49 —13 8 7 — 3 6 3 + 2 Alfa 5 41 — 2 3 5 + 1 — — — Keskiaik. — Med. early R.uusulehti 35 35 +22 36 8 — 2 20 21 + 5 Eigenheimer 10 43 +22 13 11 +15 7 5 +14 Koto 13 35 +34 11 8 ± 0 — — l'uutti 2 44 —23 3 1 + 0 2 5 — 1 lealta 3 9 + 5 6 7 — 4 6 21 +10 Aikaiset — Early laakko 20 34 +31 21 7 + 4 9 25 + 2 218 pian 100 prosentiksi. Ilmeisesti Pidon varsisto kestää useimmiten hallaa kohtalaisen hyvin ja toipuu sen vaurioista hyvin. Tämä on todettu monta kertaa Jokioisten kar- tanoiden sivutilalla Kuumassa olevalla Pito- perunanvilj elyksellä. Halla on siellä juhannuksen aikaan miltei jokavuotinen vieras. Sen Pito- pellolla aiheuttamat vauriot ovat aina korjautu- neet pian. Mukulakoko ja lajitteluaste Pidon mukulain keskipaino eli koko on ollut suurempi kuin Amylan, Rekordin, Lorin, Olym- pian, Ostboten, Akvilan, Ruusulehden, Eigen- heimerin ja Kodon. Sen sijaan Valtin, Tehon, Alfan, Nuutin, Realtan ja Jaakon mukula on ollut kookkaampi kuin Pidon (taul. 5). Lajittelutuloksia on käytettävissä vähemmän kuin satotuloksia (taul. 5). Usein on vain pienten perunain osuus tiedossa. Yleisin seulan koko on ollut pienten mukulain erottelussa 35 mm (vaihtelut 25-40 mm). Amylassa on ollut eniten pieniä mukuloita. Lorissa, Ostbotessa, Akvilassa, Ruusulehdessä, Eigenheimerissa, Kodossa ja Jaakossa on ollut enemmän pieniä perunoita kuin Pidossa. Taulukossa 6 esitetään Pidon lajittelutulokset jaettuina kolmeen luokkaan sen jalostuspaikassa Jokioisissa ja Pälkäneen koeasemalla, missä se on antanut suurimmat mukula- ja tärkkelyssatonsa. Kun lajittelutuloksia on useita, tulos on lajikkeit- tain hyvin samansuuntainen molemmilla koe- paikoilla. Tämä lähempi tarkastelu vahvistaa taulukon 5 perusteella saatuja käsityksiä. Pidon mukulakoko ja lajittelutuloksen tasaisuus ovat sopivia ruokaperunan tuotantoon. Amylan, Ostboten, Akvilan, Ruusulehden, Eigenheimerin ja Kodon sadossa on runsaammin pieniä muku- loita kuin Pidon sadossa, ja lajittelutuloksien ta- saisuudet ovat epäedullisempia kuin Pidon. Re- kordin, Valtin, Lorin, Tehon, Alfan ja Nuutin sadoissa on suurien mukuloiden osuus ollut suu- rempi kuin Pidon -sadossa. Taulukko 5. Pito-perunan laatuominaisuuksia v. 1958-66 Table 5. Quality of Pito potato in 1958-66 Mittari -Pito - Standard Lajike Variety Lajittelu (pienet) Sarat! tubers % Muk. keskipaino Mean luber 'reisi,/ g Maku Cookin& quality 0-100 Kokeita No. of trials Pito Lajikk. poikk. Differente Kok. kpl. No. of trials Pito Lajikk. poikk. Differenee No. of trials Kok. kpl. Lajikk. Pito poikk. Diffe;ente Keskimyöb. - Med. late Amyla 43 8.2 + 8.1 25 73 -14 30 79 - 3* Rekord 42 9.2 - 3.1 22 77 - 2 26 80 _ 7** Valtti 41 7.7 - 2.0 18 71 + 4 24 82 - 6* Lori 20 9.2 + 3.3 8 72 -13 11 79 - 6 Teho 15 7.2 - 0.7 8 78 + 3 11 85 -21*** Olympia 12 9.1 - 2.6 6 94 - 9 4 67 -12 M.yöhäiset - Late Ostbote 10 3.9 + 3.9 9 82 -11 - - - Akvila 9 1.1 + 1.0 7 90 - 5 3 71 -16 Alfa 6 4.5 - 0.8 6 81 + 5 - - Keskiaik. - Med. early Ruusulehti 71 8.6 + 2.5 39 73 - 5 45 80 -16*** Eigenheimer 21 10.0 + 2.8 15 75 - 7 10 77 - 2 Koto 15 7.1 + 7.9 7 74 -10 9 84 -15 Nuutti 7 7.7 - 2.6 3 89 + 3 5 79 -17* Realta 4 27.5 -14.7 4 64 +26 5 74 - 7 Aikaiset - Early Jaakko 35 9.5 + 1.4 26 72 + 1 24 80 --14*** 219 Taulukko 6. Perunan lajittelutulokset Jokioisissa 1958-66 ja Pälkäneellä 1959-66 (lajikkeita vertailtu Pitoon, mittari) Taide 6. Results of palata gradings at Jokioinen in 1958-66 and at Pälkäne in 1959-66 (comparison made with Pito, standard) Lajike Variety Jokioinen Pälkäne Kokei- ta No. of trials Laj ttelu % — Grading./, Kokei- ta No. of Walt Lajittelu % — Gracling% > 5.0 Pito mm Poikk. Differ- ence 4.0-5.0 mm <4.0 mm > 4.5 mm 4.5-3.5 mm <3.5 mm Pito Poikk. Differ- ence Pito Poikk. Differ- ence Pito Poikk. Differ- eine Pito Poikk. Differ- ence Pito Poikk. Differ- ence .Keskimyöh. — Med. late Amyla 6 84 —15 12 +9 4 +6 3 86 —17 11 +12 3 + 5 Rekord 7 76 +6 18 —4 6 —2 2 80 +1 16 ±0 4 —1 Valtti 3 74 +6 20 —5 6 —1 7 80 +8 16 —7 4 —1 Lori 1 90 +2 9 —2 1 ±0 1 87 —30 9 +14 4 +16 Teho 4 84 +2 12 —2 4 +0 1 85 +3 12 —4 3 +1 Olympia 2 83 +8 12 —5 5 +2 — — — — — Myöhäiset — Late Ostbote 5 86 —9 10 +7 4 +4 4 82 — 9 14 +6 4 +3 Akvila 5 77 —8 17 +3 6 +5 — Alfa 3 85 +3 12 —3 3 ±0 3 80 +2 17 —2 3 ±0 Keskiaik. — Med. early Ruusulehti 9 75 —4 20 +3 5 +1 8 79 —20 17 +15 4 + 5 Eigenheimer 7 76 —5 19 +4 5 +1 — _ Koto 3 84 —13 12 +10 4 +3 1 87 —23 9 +17 4 + 6 Nuutti 2 85 + 5 11 —5 4 ±0 _ Realta — — 42 +33 51 —28 7 —5 _Aikaiset — Early Jaakko 4 61 —3 32 +2 7 +1 5 86 —13 11 +10 3 +3 Mukulan ulkonäkö Pidon mukulat ovat erittäin kauniita, soikeita tai pyöreänsoikeita, matalasilmäisiä ja muodol- taan säännöllisiä. Se on kiistattomasti muoto-. kauniimpi kuin muut tässä käsiteltävänä olevat lajikkeet (taulukot 7 ja 8). Sen matalasilmäisyys on kuorinnassa suuri etu. Vain Lori on ollut yhtä matalasilmäinen kuin Pito. Muut lajikkeet ovat olleet sitä selvästi syväsilmäisempiä. Erityisen syväsilmäisiä ovat Jokioisten savimailla olleet Valtti, Eigenheimer ja Nuutti. Pidon kuori on vaaleanruskea tai ruskea sekä sileä. Sen ulkonäkö kuorineen keitettynä on jokseenkin hyvä (taul. 9). Pidon malto on kauniin keltainen niin raakana kuin keitettynäkin. Mallon väri on tasainen. Maku ja jauhoisuus Pito-perunan makukokeiden tuloksia on 10 eri koepaikasta. Kussakin niistä arvostelu on suori- tettu asianomaisen koepaikan perinteellistä sys- teemiä käyttäen. Niinpä arvosteluasteikko vaih- telee joillakin koepaikoilla lukujen 40-60, toi- silla taas 70-95 välillä. Tulokset eivät anna mah- dollisuuksia eri koepaikkoj en välisten erojen luo- tettavaan tarkasteluun. Pidon maku on todettu hyväksi (taul. 5). Se on ollut keskimäärin mauk- kaampi kuin kaikki muut vertailulajikkeet. Pidon maun paremmuus Jaakkoon, Amylaan, Rekor- diin, Valttiin, Tehoon, Ruusulehteen ja Nuuttiin verrattuna on tilastollisesti luotettava. Suomalaiset suosivat jauhoisia ruokaperunoita. Pito on erittäin jauhoinen (taulukot 8 ja 9). Vain Amyla on ollut tarkasteltavina olevista peru- noista samaa jauhoisuusluokkaa. Jauhoisilla pe- runoilla on taipumus keitettäessä halkeilla. Pito halkeilee usein jonkin verran, kuivina vuosina eräillä viljelyalueilla paljon (taul. 9), Amyla kui- tenkin vielä enemmän. 220 Taulukko 7. Havaintoja perunoiden muodosta, kuoren ja mallon väristä Jokioisissa Table 7. Observations of the shape of potatoes and of the colour of skin and flesh at Jokioinen Lajike Variety Yleisarvo Common valot 1958-62 Muoto Shape 1964 Pito 0-10 Lajikk poikk. ferenee Muoto Shape 1966- 67 1-4 Itukuoppien syvyys Depth of eyes 0-10 1958-67 Muoto Shape Muodon säännöll. Regularity of shape Kuoren väri Colour of peel Mallon väri Coloarof vain- toja No. of trials Pito 0-10 Lajikk. poikk. Differenre Ha- vain- toja No. of obser- vations Pito Lajikk. poikk. Dif- ferenee Pito 7.9 9.0 3.5 soikea, pyöreä oval, round hyvä good VARU KE Keskimyöb.- Med. late Amyla 4 -1.0 -2.0 2.0 6 1.2 +0.3 pyöreä, soikea oval, round tyydyttävä saffilactory KERU ,KE Rekord 5 -0.7 -1.5 2.5 6 1.2 +1.6 pyöreänsoikea, litteä roundoval, flat tyydyttävä satisfactory KERUX KE Valtti -3.0 1.0 2 1.5 +2.3 pyöreänlitteä, roundflat huono bad KERU VAKE Lori 4 -1.5 3 1.1 ±0.0 litteänsoikea oval, flat välttävä passable KERU VAKE Teho 5 -1.5 -5.5 2.0 6 1.2 +0.6 litteänsoikea oval, flat välttävä passable KE VA Olympia 5 -1.1 3 1.1 +0.5 pyöreänsoikea, litteä roundoval, flat tyydyttävä satisfactory KERU KE .Myöhäiset - Late Ostbote 5 -2.5 -6.0 5 1.3 +1.2 pyöreänsoikea, roundoval huono bad KE VAKE Akvila 5 -1.5 4 1.1 +0.9 pyöreänsoikea roundoval välttävä passable KE KE Alfa 3 -0.9 2 1.1 +0.6 litteänsoikea oval, flat tyydyttävä satisfactory KE KE Keskiaik. - Med. early Ruusulehti 5 -1.6 -4.0 1.5- 6 1.2 +1.7 pyöreänsoikea roundoval välttävä passable PU VA Eigenheimer 5 -2.2 -5.5 1.0 6 1.2 +2.6 pyöreänsoikea litteä roundoval, flat huono bad KERU KE Koto 4 -1.1 -4.5 1.5 5 1.3 +0.6 pitkänsoikea, munuaismainen longoval, kidney-shaped tyydyttävä satisfactory KEX VAKE Nuutti 4 -2.8 -5.5 3 1.3 +4.0 pyöreänsoikea round, oval huono bad KE KE Realta 2.5 1 1.0 +1.3 pyöreänlitteä round flat tyydyttävä satisfactory KERU VAKE Aikaiset - Early Jaakko 4 -1.2 -2.5 2.5 4 1.1 +0.7 pitkänsoikea long oval välttävä passable KE VAKE VARU = vaaleanruskea - light brown KE = keltainen -.yellow KERU -= kellervänruskea -yello2vish brown X = violetti vivahdus latvapäässä - lilac in the budend VAKE = vaaleankeltainen - light yellow VA = valkoinen - white PU = punainen - red 221 Taulukko 8. Pito-perunan muoto ja jauhoisuus Etelä-Savon koeasemalla v. 1961-66 Table 8. The shape and the mealiness of Pito potato at Karila in 1961-66 Muoto Shape Lajikk. poikk. Differenre Pito Lajikk. poikk. Defference Pito Lajike Variety Havaintoja kpl No. of observations Havaintoja kpl No. of observations Jauhoisuus Mealiness Ruusulehti 5 Amyla 5 Rekord 5 Valtti 5 Lori 3 Teho 2 Jaakko 2 Mallon värin muutokset Raa'an ja keitetyn perunan mallon tummumi- nen ovat haittailmiöitä niin ruokataloudessa kuin teollisessa perunanjalostuksessa. Raa'an perunan maito muuttuu asteittain punaruskeasta mustan- ruskeaksi ja keitetyn perunan maito likaisenvih- reästä siniharmaaksi. Taulukossa 9 on esitetty tuloksia Jokioisissa vuosina 1966 ja 1967 suoni- tetuista tummumisilmiötutkimuksista. Perunat halkaistiin latvasta tyveen. Vuonna 1967 perunat tummuivat voimakkaammin kuin 1966. Ilmei- sesti kasvukauden 1967 keskikesällä yli kuukau- den kestänyttä poutakautta seurannut loppuke- sän sadekausi aiheutti perunoissa fysiologisia häiriöitä. Pidon raakamalto ei näissä kokeissa tummunut kovinkaan nopeasti eikä pahoin. 15 6 2 6 —18 6 19 6 9 3 —18 2 —18 2 Sään vaikutus tärkkebIspitoisuuteen Taulukon 6 korrelaatiokertoimet osoittavat Pidon tärkkelyspitoisuuden olevan positiivisessa riippuvuussuhteessa kasvukauden lämpötilaan. Tämä riippuvuus on selvin heinä- ja elo- kuussa. Pidon tärkkelyspitoisuuden riippuvuus kasvu- kauden sademäärästä on suunnaltaan negatiivi- nen ja pienempi kuin sen riippuvuus lämpötilasta. Tarkasteltaessa riippuvuutta kuukausittain ha- vaitaan kesäkuun sademäärän olevan heikosti positiivisessa riippuvuussuhteessa tärkkelyspi- toisuuteen. Muiden kuukausien sademäärien riippuvuus on negatiivinen. Kesäkuu on maas- samme usein liian kuiva. Tämä selittänee poik- keavuuden sen osalta. 86 86 86 86 87 88 86 83 83 83 83 85 83 85 —13 4 —10 —10 —16 —12 14 Tarkastelu Muiden muassa YLLö (1963, 1964 b, 1965) on todennut, että perunalajikkeiden. mukulasatoj en vuosivaihtelut ovat Suomessa suuret. Tästä joh- tuu, että jo pienet erot koevuosien lukumäärässä aiheuttavat eroja lajikkeiden välisiin mukulasa- tojen suhdelukuihin. Tämän aineiston puitteissa saadut satotulokset poikkeavat jonkin verran MANNERill (1964, 1966 a) ja Yin,ön (1965, 1968) aikaisemmin esittämistä. Pääsuunta on kuitenkin sama. Pito ei pysty kilpailemaan satoisampien eriaikaisuusryhmään kuuluvien perunalajikkei- den kanssa mukulasadon määrässä. Sitä on pi- dettävä lähinnä keskinkertaisen hyvän mukula- sadon antavana lajikkeena. Pito osoittautuu käsiteltävänä olevan koeai- neiston puitteissa korkeimman tärkkelyspitoi- suuden omaavaksi lajikkeeksi. Ero lähimpiin kil- pailijoihin Amylaan ja Eigenheimeriin on selvä. YLLön (1965) julkaisussa, jossa 31 perunalaji- ketta on vertailtu Ruusulehteen, on Pidon tärk- kelyspitoisuus ollut korkein Amylan ollessa seu- raavana. MANNERin (1964 ja 1966 a) ja YLLön 222 K ei te tt y p er un a 19 67 C oo ke d po ta to Ja uh oi su us M ea lin ers 0 -1 00 ,n o Lel ul oo CO ,0 ,r) ,.0 2 1:: 2 I , r) r- å'1.-• ,r> c> c> c> ,r> c> OD 0 e9 U lk on äk ö A pp ea ra nc e 0 -1 00 ,-ID Ln0 0 0 tY ,..0 OD I"- I"- I' :- .' ' LI -'. C‹ fO> I 0 OD K ei te ty n m al lo n t u m m u m in en A f t er -co ok in g bl ac ke ni ng 19 66 3 p v. da y ',2 C° I e9 Cv=-YN-r-I' a° (9 ,-C2I › › › › )- 1-4 1-1 1-4 ,r/ en ,r/ CO 0 ,11 en CO 0 ,n CV r-I ,--, en ,-. ,-, fl › › › › i-4 )-4 }-4 1-4 ci) >: cu 0 ,e-/ I 0 re-/ ,r1 en 0 ,r) › › › 1-4 I-4 1-4 ]-4 0 ,r) 0 ,1-/ ,r/ en ,n.en o ,n › › › › › 0. r2II Its ,-. ,n 1 ,r, en ,c, en 0 ,r/ › › › › 0 UD ,r1 en ,r1 en ,In en ,r1 en › › › › ›I , 0 0 1 0 C> ,r) en 1n en ,-4 i--1 ,n o o o o 0 0 0 0 1-1 1-1 1-1 R aa 'a n m a llo n t u m m u m in en D ia do ra tio n of ra w po ta to 19 66 1 9 67 1 p v. da y Ln c, c, c) co c) 000 en,-. so .0 en r- .0 en .0 en t: 1: 1:4 (: o o c, o o i -c .0 c'ei-r- .0 Go i P4 1:4 t=4 Le) en .1- r- 24 3 p v. da y -c?. t'? ' ,:' . I c",•<-,) ,?-> r_ <4 . 0-4 2-1 0 r,-, .-, en ,..-,.. r- ,- 0 0. 0 en ,-_,.. „-, ‘D en `.0 .., CI. II:1 ei 1 ‘,2,?1-1-c9.-c?. N›, ei I: f, t: P4 en cn ,n co ,n en o o 00 ri cq CN1 ..-. ei-4 1:4 t: P4 P4 P4 -, OD ,,, ,4,, 00 i c0 ,,2 en .0 ,1 24 24 24 0 00 .-, 000 ei ..0 (,) ‘--I C',1 ,--, 1-4 24 2-, 24 ,-, en 00 ,-. 24 Lel I.> 1n en i ,r) en c, ,n ,n en 24 24 2-1 ,n o ,r, ,r, en en en ,r, en 24 P-I r-, 24 L aj ik e V ar iet y 1 ., ..'Q' '-' ce1 ... . 0. ›, 0 .:,,-, 0 --1 Q 7,1 'f ci .0 -, › .... höi I Ti b' ''',- P,, 'd 0 ,.2.1 .2."' , Zi -b '14 "C; :11 -,, --, 15 7864-69 223 Taulukko 10. Pito-perunan tärkkelyspitoisuuden riippu- vuus lämpötilasta ja sademäärästä kasvukauden aikana Table 10. The correlation between starch content of Pito-potato and temperature and precipation Kuukausi Month Lämpötila Tem.peralure Sademäärä Preripation Keski- arvo Average C° Tärkkelys- pitoisuus Starch = Keski-arvo Average MM Tärkkelys- pitoisuus Slarch cont. r = Touko-syys- kuu—May- September 12.4 +0.513*** 282.0 —0.386*** Toukokuu — May 8.8 +0.091 32.5 —0.084 Kesäkuu — June 14.2 +0.034 45.0 +0.390*** Heinäkuu — July 15.5 +0.405*** 66.4 —0.326** Elokuu — _August 13.8 +0.615*** 82.6 --0.350*** Syyskuu — September 9.6 +0.228 55.8 —0.261* (1965) aikaisemmin esittämät koetulokset vah- vistavat käsitystä, että Pito on nykyisistä kauppa- lajikkeistamme korkeimman tärkkelyspitoisuu- den ja suurimman ominaistärkkelyssadon omaa- va lajike. Tärkkelysteollisuus suosii ennen kaik- kea runsasta tärkkelyksen tuotanto kykyä mahdol- lisimman konsentroidussa muodossa, joten on selvää, että Pito on yksi sen suosituimmista la- jikkeista (SUOMEN PERUNASEURAN TYÖRYHMÄ 1967). Pidon tautienkestävyyskuvaan ei ole aiemmin julkaistuihin koetuloksiin verrattuna tullut olen- naisesti uutta (MANNER 1964, VARIS 1965, YLLö 1965). Sen ruvenkestävyys on erittäin hyvä, lehtiruton kestävyys hyvä ja mukularutonkestä- vyys tyydyttävä. Pidon tautienkestävyys on sel- västi parempi kuin Eigenheimerin, joka kilpailee tärkkelysperunana sen kanssa. Pito-perunan mukularutonkestävyys saisi olla parempi. Var- sistojen ruttoruiskutus olisi Pidon kaltaiselle perunalle erittäin suositeltavaa mukularuton alkuunpääsyn ehkäisemiseksi Etelä-Suomessa. Pito-perunan mukuloiden tasakokoisuus, kau- nis, säännöllinen muoto, matalasilmäisyys ja mal- lon tasainen väri ovat etuja teollisesti jalostettu- jen kuivatuotteiden raaka-aineena olevalle peru- nalle. Sitä pidetäänkin yhtenä sopivimmista kui- vatuoteperunoista (SUOMEN PERUNASEURAN TYÖ- RYHMÄ 1967). Pidon mukuloiden maku ja jauhoisuus on to- dettu käsiteltävänä olevassa aineistossa ja aikai- semmissa julkaisuissa (MANNER 1964, 1966 b, VARIS 1965, YLLö 1965) erittäin hyväksi. Maa- lajin, säätekij öiden ja lannoituksen tiedetään ylei- sesti vaikuttavan perunan makuun myös Suo- messa (esim. POHJANHEIMO ja SIMOLA 1953). Va- litettavasti nyt käytetty aineisto ei antanut mah- dollisuuksia näiden seikkojen analysoimiseen. Pito-perunan hyvät laatuominaisuudet ovat taanneet sille pääsyn myös ns. herkkuperuna- listalle. Mukuloiden halkeileminen keitettäessä on tyy- pillistä jauhoiselle, runsastärkkelykselliselle peru- nalle. Pito ei ole tässä suhteessa poikkeus. MAN- NERin (1966 b) aiemmin esittämät havainnot vah- vistavat tässä yhteydessä saatua yksittäistä ha- vaintoa siitä, että Amyla hajoaa keitettäessä voi- makkaammin ja Rekord sekä Eigenheimer vä- hemmän kuin Pito. Selvän kuvan saaminen perunalajikkeiden tum- mumiseroista vaatii monivuotisia kokeita (esim. UMAERUS ym. 1966). Kahden vuoden havain- noista ei voida vielä paljoa päätellä, varsinkin kun kasvukausien 1966 ja 1967 sääolot olivat perin erilaiset. Muiden muassa HU GHES ja EVANS (1967) ovat osoittaneet, että keitetyn perunamal- lon tummumisen vuosivaihtelut riippuvat peru- nan klorogeenihapon ja sitruunahapon määrien vaihteluista erilaisten sääoloj en vaikutuksesta. Aiemmin on MANNER (1966) päätynyt kolmen vuoden havaintojen perusteella tulokseen, että Pidon raakamalto tummuu hieman vähemmän kuin Eigenheimerin, selvästi vähemmän kuin Amylan ja paljon vähemmän kuin Rekordin. Jokioisten vuosien 1966-1967 tulokset ovat saman suuntaiset. MANNERill (1966) tutkimuksissa Pidon kei- tetty maito tummui hieman vähemmän kuin Rekordin, Amylan ja Eigenheimerin. VARIS (1965) on puolestaan 3-vuotisissa tutkimuksis- saan todennut Pidon keitetyn mallon tummuvan vähemmän kuin Ruusulehden. Jokioisten vuo- den 1966 tulokset ovat saman suuntaiset kuin edellä mainitut. 224 letJUS k ia 0/78 • Kuva 2. Pito-perunan mukulat ovat muodoltaan kauniita myös vaikeissa kasvuoloissa. Alariveissä olevat mukulat kasvaneet hietamaalla ja yläriveissä olevat savella. Koetuloksia sellaisista tummumiskokeista, joissa Pito olisi ollut vertailussa mukana, on esi- tetty tähän asti liian vähän täysin oikean kuvan saamiseksi sen tummumisalttiudesta muihin la- jikkeisiin verrattuna. Ilmiöt vaativat lisätutki- muksia. Säätekijöiden vaikutusta perunan satoon ja tärkkelyspitoisuuteen Suomen oloissa ovat selvi- telleet monet tutkijat (JOHANSSON 1925, TUORILA 1929, KERÄNEN 1931, LUNELUN D 1949, SEPPÄ- NEN 1960 ja YLLö 1963, 1964 b). He ovat pääty- neet päälinjoissa, vaikkakaan eivät yksityiskoh- dissa samanlaisiin tuloksiin. Lämmin alkukesä lisää mukulasatoa, mutta kukinta-aikana ja mu- kulan muodostuksen alettua on ilmeisesti nor- maali tai hieman alle normaalin oleva lämpötila edullisin. Samanaikaisesti on perunan vedentarve suurin, joten yli normaalin olevat sademäärät lisäävät satoa. Maan pohjoisosissa on satoisuu- den riippuvuus lämpötilasta suurempi kuin etelä- osissa. Korkea tärkkelyspitoisuus on positiivi- sessa riippuvuussuhteessa lämpötilaan, mutta ne- gatiivisessa sademäärään. Riippuvuudet ovat suu- rimmat heinä- ja elokuussa. Pidon kuivuudenkestävyys on esim. kesän 1967 havaintojen mukaan hyvä, parempi kuin esim. Ruusulehden. Tiivistelmä Maatalouden tutkimuskeskuksen Kasvinjalos- tuslaitos laski v. 1964 kauppaan Pito-perunan, joka polveutuu risteytyksestä Golden Wonder x Ella. Se on valittu F1- polvesta. Tässä kirjoituk- sessa on päähuomio kiinnitetty sen laatuominai- suuksiin. Aineisto kertyy kuvassa 1 esiintyvien koepisteiden vuosien 1958-66 perunakokeista. Pitoa on pidettävä keskinkertaisen hyvän mukulasadon omaavana lajikkeena (taulukot 1 ja 2). Sen parhaita ominaisuuksia ovat kor- kea tärkkelyspitoisuus ja orninaistärkkelyssatoi- suus (taulukot 1 ja 2). Pidon tärkkelyspitoisuus on korkeampi kuin muiden Suomessa nykyisin viljeltyjen perunalajikkeiden. Suurimmat mukula- ja tärkkelyssatonsa Pito antaa Etelä- ja Keski-Suomen hietamailla (Pälkäne, Maaninka, Anttila, Karila ja Vatia). Keskimyöhäisenä se ei menesty maan pohjois- osissa yhtä hyvin kuin eteläosissa. Pidon tärk- kelyspitoisuus on maalajista riippumaton (taul. 2). Pito on syövänkestävä. Sen ruvenkestävyys on erittäin hyvä, lehtirutonkestävyys hyvä ja mu- kularutonkestävyys tyydyttävä (taul. 4). Eigen- heimerin, ainoan lajikkeen, joka kokonaistärk- kelyssadossa on joissakin koepaikoissa kilpaillut sen kanssa (taul. 1 ja 3), tautienkestävyys on pal- jon huonompi kuin Pidon (taul. 4). Pidon varsisto on kenttäkokeissa ja käytän- nön perunaviljelyksillä osoittautunut melkoisen hallankestäväksi. 225 Pidon mukulakoko ja lajittelutulos ovat edullisia ruokaperunan tuontantoa ajatellen; sen käyttökelpoisen sadon määrä On suuri (taul. 5). Pidon mukulat ovat pyöreitä tai pyö- reänsoikeita, matalasilmäisiä ja muodoltaan sään- nöllisiä. Kuori on vaaleanruskea tai ruskea sekä sileä. Maito on kauniin tasaisenkeltainen ja jau- hoinen (taulukot 7 ja 8). Pidon käsittelynkestä- vyys on hyvä. Hyvä maku on yksi Pidon parhaita laatu- ominaisuuksia (taul. 5). Jauhoisena ja runsas- tärkkelyksellisenä lajikkeena Pito halkeilee jon- kin verran keitettäessä, ei kuitenkaan niin paljon kuin Amyla (taul. 9). Pidon raa'an ja keitetyn mallon tummumis- alttiudesta on esitetty tähän asti vain vähän koetuloksia, joten lisätutkimukset ovat vielä tarpeen. Pidon tärkkelyspitoisuus on positiivisessa riippuvuussuhteessa kasvukauden lämpötilaan ja negatiivisessa sademäärään. Riippuvuudet ei- vät ole suuria, mutta tilastollisesti luotettavia. Riippuvuus lämpötilasta on suurempi kuin sade- määrästä (taul. 6). Pito on osoittautunut erittäin hyväksi tärkkelysperunaksi ja maukkaaksi, jauhoiseksi ruokaperunaksi. Sitä suositellaan viljelyyn Etelä- ja Keski-Suomessa. Kirjoittajat haluavat kiittää niitä laitoksia ja koeasemia, joiden koetuloksien pohjalta tämä kirjoitus on laadittu. KIRJALLISUUTTA ANTTINEN, 0. 1963 Perunan lajikekokeet Pohjois-Pohjan- maan koeasemalla. Summary: Variety trials on pota- toes. Maatal. ja Koetoim. 17: 127-137. HUGHES, J. C. & EVANS, J. L. 1967. Studies on after- cooking blackening in potatoes IV. Field experiments. European Potato Journal 10: 16-36. Ilmatieteen laitos, kuukausikatsaus Suomen ilmastoon, vuosikerrat 1952-60. JOHANSSON, 0. V. 1925. Sambandet mellan väderlek och årsväxt i Finland. Första periodiska Forskarmötet 3: 102-115. KERÄNEN, J. 1931. Vuodentulon riippuvaisuudesta kas- vukauden lämpö- ja sadeoloista Suomen eri lääneissä. Referat: -Ober die Abhängigkeit der Ernteerträge von den Temperaturen und Regenmengen während der Vegetationszeit in Finnland. Acta Agr. Fenn. 23: 1-31. LUNELUND, H. 1944. 'Ober Klimafaktoren und Ernteer- träge in Finland. Soc. Scient. Fenn. Comm. Phys. Math. 12: 1-48. MANNER, R. Pito-peruna. Summary: Pito, a new Finnish potato variety. Maatal. ja Koetoim. 19: 140-146. 1966. Pito-peruna. Maatalouden tutkimuskeskus, tietokortti 2 C 2. 1966 b. Ruokaperunan laatu. MT Maataloustied. 4: 6-7. POHJANHEIMO, 0. & SIMOLA, P. 1953. Eräistä perunan makuun vaikuttavista tekijöistä. Maatal. ja Koetoim. 7: 74-82. SEPPÄNEN, E. 1960. Upto-perunan merkityksestä Mikkelin läänin maanviljelysseuran alueella (Laudaturtyö) 103 p. SUOMEN PERUNASEURAN TYÖRYHMÄ. 1967. Ehdotus peru- nan laatua ja käyttöarvoa koskeviksi standardeiksi sekä perunan laadun arvosteluperusteeksi. Moniste. TUORILA, P. 1929 Untersuchungen iiber die chemische Zusammensetzung der Kartoffeln in Finnland. S. Suovilj. yhd. Tiet. Julk. 11: 1-73. UmAERus, V. & UMAERUS, M. 1966. Potatisförädlingen vid Sveriges Utsädesförening 1961-1965. Summary: Potato breeding at the Swedish Seed Association 1961-1965, Sver. Utsädesför. Tidskr, 76: 9-30. VARIS, E. 1965. Peruna. Summary • Potatoes. Hankkijan Siemenjulk. 1965: 58-71. YLLö, L. 1963. Einfluss von Temperatur und Niederschlag auf Knollenertrag und Stärkegehalt bei Kartoffeln. Selostus: Lämpötilan ja sademäärän vaikutus perunan mukulasatoon ja tärkkelyspitoisuuteen. Ann. Agric. Fenn. 2: 59-72. 1964 a. Perunan satotason kehitys koeasemien lajike- kokeissa ja talousviljelyksillä. Summary: Potato yield level in variety trials and on fields at Finnish agricul- tural experiment stations. Ibid. 3: 139-156. 1964 b. Einfluss von Temperatur und Niederschlag auf den Kartoffelertrag von Sortenversuchen in Finn- land. Selostus: Lämpötilan ja sademäärän vaikutus perunan satoon lajikekokeissa Suomessa. Ibid. 3: 256-264. 1965. Perunan lajikekokeiden tuloksia Maatalouden tutkimuskeskuksen laitoksilla ja koeasemilla 1931-63. Summary: Results of potato variety trials at the de- partments and experiment stations of the Agricultural Research Centre in 1931-63. Ibid. 4: 59-78. 1966. Perunan lajittelutulos ja siihen vaikuttavat teki- jät. Summary: Results of potato grading and factors affecting them. Ibid. 5: 237-245. 226 SUMMARY Pito potato ROLF MANNER and SAIJA RAVANTTI Agricultural Research Centre, Department of Plant Breeding, Jokioinen, Finland In 1964, the Department of Plant Breeding of the Agri- cultural Research Centre released on the market the potato »Pito», descended from the hybrid Golden Wonder x Ella. Pito is F1-clone of the cross. The present article is chiefly devoted to its qualities. The material comes from the 1958-66 potato experiments at various parts of Fin- land, as shown in Fig. 1. Pito may be regarded as a variety that gives a yield of average size (Tables 1 and 2). Its best qualities are a high starch content and a high specific starch yield (Tables 1 and 2). The starch content of the Pito is higher than that of other potato varieties currently being cultivated in Finland. It is on the sandy soils of south and central Finland (Exp. stations at Pälkäne, Maaninka, Anttila, Karila and Vatia) that Pito produces its greatest tuber and starch yields. Being of average lateness it does not succeed in the north of the country as well as it does in the south. Pito is resistant to the wart disease of potato. Its resistance to common scab of potato is very good, its resistance to blight of potato leaves is good and its resistance to blight of potato tubers is satisfactory (Table 4). Eigenheimer, the only variety with a total starch yield competitive with that of Pito at some experi- mental sites (Tables 1 and 3), has a much poorer resistance to diseases (Table 4). The haulm of the Pito prov ed to be rather resistant to frost in field experiments and on commercial potato cultivations. The tuber size of Pito is favourable for eating-potato production (Table 5). Pito tubers have a fine shape, being round or slightly oval, have shallow eyes and are of regular shape. The peel is light brown and smooth. The pulp is a beau- tiful even yellow and is floury (Tables 7 and 8). A good flavour is one of Pito's best features (Table 5). The starch content of Pito stands in positive corre- lation to the temperature of the growing season and in negative correlation to the amount of rain. These corre- lations are not vety close, but they are statistically signifi- cant. The dependence on temperature is greater than that on the amount of rain (Table 6). Pito has proved to be a very good starch potato and a tasty floury potato for human consumption. It is recom- mended for cultivation in south and central Finland. (Rekord = Record, Akvila = Aquila, Ruusulehti Rosafolia, Nuutti = FrUhnudel). 227 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 8: 228-236 (1969) Seria AGRICULTURA N. 42— Sarja KASVINVILJELY n:o 42 PERUNAN HALLANKESTÄVYYDESTÄ Summary: The frost hardiness of the potatoes ROLF MANNER ja REETA SUOMINEN Maatalouden tutkimuskeskus, 'Kasvinjalostuslaitos, Jokioinen Saapunut 7. 3. 1969 Peruna on viljelykasveistamme hallanarimpia. Viljellyn perunan hallankestävyyttä on pyritty li- säämään risteyttämällä S. tuberosum -lajikkeita hallankestävien villiperunalajien, kuten S. acaule ja S. demissum -lajien kanssa. Lajihybrideistä S. acaule x S. tuberosum on löydetty hollantilaisten tutkimusten mukaan melko hallankestäviä, mutta silti satoisia ja muiltakin ominaisuuksiltaan tyy- dyttäviä klooneja (MASTENBROEK 1956). Vuosina 1963-65 selvitettiin eräiden aineistojen pakka- senkestävyyttä pakkashuoneessa sekä vuosina 1964-65 sitä, millaisia eroja oli näiden aineis- tojen lehtien puristemehun jäätymispisteissä. Villilajit ovat lyhyen päivän kasveja, mikä vai- kuttaa niistä kehitettyjen lajihybridien satoisuu- teen pitkän päivän oloissa. Koska hallankestä- vyydellä on suurin merkitys maamme pohjois- osien perunanviljelyalueella, jossa päivänpituus kasvukauden aikana on 16-24 tuntia, saattaa uusien hallankestävien jalosteiden päivänpituus- reaktiolla olla huomattava vaikutus niiden satoi- suuteen tällä alueella. Kesällä 1963 järjestettiin Maatalouden tutki- muskeskuksen Kasvinjalostuslaitoksella Jokioi- sissa sarja tutkimuksia, joiden avulla pyrittiin selvittämään, millainen vaikutus päivänpituu- della on perunan hallankestävyyteen. Päivänpituuden vaikutus Koealue käsitti 9 kpl 6.3 m2:n suuruista pää- ruutua, joista kukin oli jaettu 14 osaruutuun kooltaan 0.3 x 1.5 = 0.45 m2. Jokaiseen pää- ruutuun tuli 5 yksilöä kutakin koejäsentä. Koejäsenet olivat seuraavat: ((S.acaule x S.simplicifolium) x S.simplicifolium) (Ruusulehti x Lori) (S.demissum x 292/49) x Ruusulehti Kuningas Yrjö x (S.acaule S.simplicifolium) S.simplicifolium) x Ruusulehti Solanum acaule 1. Solamms tuberosum cv. Ruusulehti F 9. » demissum 2. » Frähbote x Teho F2 10. » commersonil 3. » Ulster Chieftain x Teho F2 11. » stoloniferum 4. » Pito X Teho F2 12. » acaule 228 n I s 9 0 1 12 30 20 10 ' 0 1 1 1 cm 40- Koejäsen-treatment pv:n pit. 12t - lenght of day 12h 18t 18h --- 24f -„- 24h Kuva 1. Varsiston pituus keskimäärin 8. 7. ja 20. 8. 1963. Fig. 1. The average length of stens!, 8. 7. and 20. 8. 1963. Kokeessa käytetyt Solanum-lajit ja -risteytykset jakautuivat siis alkuperänsä mukaan kolmeen ryhmään: I. koejäsenet 1-4, Solanum tuberosum -lajikkeiden väliset risteytykset, II. koejäsenet 5-7, lajiristeytykset, ja III. koejäsenet 8-12, villilajit. Tutkimuksessa kokeiltavat päivänpituudet oli- vat 24 tuntia eli jatkuva valaistus, 18 ja 12 tuntia. Kerranteita oli kolme. Eri päivänpituuksissa kasvaneissa yksilöissä voitiin havaita kasvueroja melko pian päivänpi- tuuskäsittelyn alettua. Heti alkuun lyhyenpäivän oloissa (12 tunnin valojaksossa) kasvaneet yksilöt jäivät pituus kas vus s aan jälkeen pitkänpäivän oloissa kasvaneista yksilöistä. Pituuskasvussa ei esiintynyt sanottavia eroja 18 ja 24 tunnin valo- jaksoj en saaneiden yksilöiden välillä ensimmäisen pituusmittauksen aikaan. Tällöin olivat 18 tunnin valojaksossa kasvaneet keskimäärin hieman pi- tempiä kuin jatkuvassa valossa kasvaneet yksilöt. Köeyksilöiden keskimääräinen pituuskasvu eri päivänpituuksissa näkyy kuvasta 1. Paremmin kuin kasvien pituus ilmaisi lehtien lukumäärä kasvun heikkenemisen valojaks on lyhetessä. Lehtien lukumäärä väheni kaikilla koe- jäsenillä siirryttäessä jatkuvasta valosta 18 tunnin valojaksoon ja edelleen 12 tunnin valojaksoon. Koeyksilöiden lehtien keskimääräinen lukumäärä näkyy kuvasta 2. Vuonna 1963 tutkimuksesta selvisi pitkän päi- vän vaikutus. Koska eräiden muiden tekijöiden, mm. päivänpituuden vaihteluj en vaikutus on huomattava, on aineistojen testaus avomaalla suoritettava myös Pohjois-Suomessa. Näin onkin tehty vuodesta 1966 lähtien eräiden jalostus- aineistojen suhteen. Etelä-Suomen ja Pohjois- Suomen tulosten vertailu on tällöin mahdollista. kpl/nos. 50- 1 5 6 7 pv:n pit. 12t - lenght of 18t 24t - Kuva 2. Lehtien lukumäärä keskimäärin 30. 8. 1963. Fig. 2. The average number of leaves, 30. 8. 1963. 40 30 20 10 0 1 8 9 10 11 12 Koe'äsen-treatment day 12h 18h 24 h 229 Taulukko 1. Päivänpituuden vaikutus hallankestävyyteen Table 1. Effeet of ammmt of dajtligbt on hardiness to rart Käsittelyn pvm. Dale of treatmeni 5/8 5/8 6/8 19/8 21/8 22/8 26/8 27/8 Käsittelyläm- pötila C° - Treatment temperature C° -3.0 -6.2 -8.5 -7.0 -9.2 -7.0 -7.5 -5.0 Päivän pituus t Paleitumattomia % Keskim. Hour, of dayligh1 % "fineff Arerage 12 95.7 37.3 2.4 46.9 1.9 20.7 29.9 44.1 33.9 18 100.0 72.1 37.3 51.5 8.7 26.3 45.0 73.1 52.0 24 98.3 68.0 3.4 60.8 13.6 47.0 58.3 68.2 52.1 2 5.12 50.06*** 108.57*** 6.87* 15.02*** 29.96*** 45.28*** 29.01*** 113.1*** Lehtien pakkasenkestävyys Kuva 3. Vaaleat lehdet (1, 2, 5, 6, 7, 9 ia 11) eivät ole vaurioituneet pakkasessa, kun taas tummat lehdet (3, 4, 8, 10 ja 12) ovat vaurioituneet. Ero on hyvin suuri 2-5 tunnin pakkaskäsittelyn jälkeen. Fig. 3. The pale leaves (1, 2, 5, 6, 7, 9 and 11) were not damaged bjfrost, whereas the dark leave: ( 3, 4, 8, 10 and 12) were. The differenee is very great after 2-5 hours of freeze treatment. Koekasvien pakkaskäsittely suoritettiin Kas- vinjal os tuslaitoksen pakkashuoneissa. Pakkaskokeissa käytettiin perunan lehtiä tai lehdyköitä. Lajeista, joilla on pienet lehdet kuten S. acaule -lajilla, otettiin näytteeksi koko lehti ja suurilehtisistä S. tuberosum -lajikkeiden risteytyk- sistä vain yksi lehdykkä. Kustakin koeyksilöstä pyrittiin saamaan pinta-alaltaan suunnilleen sa- man suuruinen näyte. Näytteet otettiin kuivasta kasvustosta, ja kullakin kerralla otettiin samassa kehitysvaiheessa olevia lehtiä ja lehdyköitä. Pak- kaskäsittelyä varten lehdet kiinnitettiin teipillä 40 x 70 cm:n suuruisille lasilevyille niin, etteivät näytteet koskettaneet toisiinsa. Yhden pääruudun näytteet mahtuivat samalle lasilevylle. Kun kai- kista koekasveista otetut näytteet oli liimattu, lasilevyt siirrettiin pakkashuoneeseen, jonka läm- pötila oli valmiiksi laskettu haluttuun astemää- rään. Näytteet olivat pinnaltaan kuivia pakkas - huoneeseen siirrettäessä. Näytteiden käsittelyn kuivana katsottiin vastaavan luonnon olosuh- teita hallan sattuessa. Lasilevyt asetettiin keskelle pakkashuonetta 30 cm:n korkeudelle lattiasta ja niiden päälle sijoitettiin lämpömittarin tuntoelimet. Lämpötila luettiin mittarista 2-3 kertaa käsittelyn aikana. Käsittelyaika oli 4 tuntia. Pakkaskäsittelyn jäl- keen näytteet nostettiin sulamaan laboratorion pöydälle ja tulokset luettiin näytteiden sulettua. Päivänpituuskäsittelyn saaneilla näytteillä suo- ritettiin 8 pakkaskäsittelyä, ja kuhunkin käsitte- 230 Taulukko 2. Koejäsenten keskimääräinen kestävyys eri kokeissa Table 2. Average hardiness of the materia/ in the varjon! test! N:o No. Laji tai lajikc Species or variety Paleltumattomia % % unfrozen Ruusulehti 31.9 S.tuberostun-lajikeristeytykset Fröhbote x Teho 38.9 37.7 — H.ybrids of S. te- Ulster Chieftain x Teho 36.6 berosum varieties 37.7 Pito x Teho 43.5 ((S.acaule x S.simplicifolium) x S.simplicifolium) x (Ruusulehti x Lori) 45.2 Lajihybridiristeykset 42.7 — Flybrids of species 42.7 (S.demissum x 292/49) x Ruusulehti 48.6 Kuningas Yrjö 2) x (S.acaule x S.simplic.) x S.simplic.) x Ruusulehti 34.2 Solanum acaule 47.2 Villilajit 54.9 — Wild species » demissum 58.8 54.9 » commersonii 62.4 » stoloniferum 56.1 » acaule 50.0 Ruusulehti = Rosafolia Kuningas Yrjö = King George V Taulukko 3. Pakkasvauriot pakkashuoneissa Table 3. Frost damage in freeer rooms Laji tai lajike Spedes or variety Vauriot% %damaged 1964 I 1964 II 1965 Keski- määrin Average Ruusulehti 1) 40 40 70 50 Teho 20 40 20 27 Nuutti 2) 50 70 100 73 Peippo 30 40 60 43 Jo 0179, Aq. x Ruusulehti 5 5 20 10 Jo 0270, ((S.ac. x S.simpl.) x Aq.) x Ruusulehti 4 10 20 11 Jo 0308, Irene x Ruusulehti 12 5 20 12 Jo 0309, Irene x Ruusulehti 15 20 45 27 Jo 0310, Ella x Teho 5 5 0 3 61-1441, ((S.ac. x S.simpl.) x S.simpl.) x (Ruusulehti x (S.dem. x 292/49)) 40 28 60 42 64-1453, (Kuningas Yrjö V 3 X (S.ac. x S.simpl.) x S.) x Ruusulehti 15 25 30 23 64-1466, » » » 30 15 25 23 64-1476, (3197 x Robusta) x (0131 (Peippo x Nuutti) x Everest) 15 15 15 15 64-1492, » » » » » » 8 0 25 11 64-1530, » » » » » » 30 25 60 38 64-1532, » » » » » » 22 15 5 14 64-1549, Pito x ((S.ac. x S.simpl.) x 5.) x Aq.) x Ruusulehti 2 15 15 11 64-1632, Jaakko x Aqvila 0 0 10 3 64-1869, Siikli 4) x Aqvila 95 65 90 83 64-1891, (S.dem. x Nuutti) x (Imandra x Ruusulehti) 10 0 20 10 64-1909, Pito x Ruusulehti 25 30 15 23 64-1912, » » 15 15 30 20 64-1957, Amyla x 0119 8 10 15 11 64-1964, » » 10 10 35 18 64-1978, » » 20 15 50 28 Solanum punae 3 0 0 1 Solan= demissum 10 0 8 6 Solanum schreiteri 0 0 20 7 Ruusulehti = Rosafolia Nuutti = Frfihnudel Kuningas Yrjö = King George V Siikli = Sieglinde 16 7 8 6 4-6 9 231 11 12 4 5 Taulukko 4. Kasvunesteen jäätymispiste v. 1964-65 (-I- = sula, — = jäätynyt) Table 4. Freezing point of vegetable sap, 1964-65 (+ = liquid state, — = frozen state) Laji tai lajike — Spede, or —1 (:' —3 C' —5C —7C Ruusulehti — Rosafolia + Teho -I- Nuutti — Friihnudel -I- Peippo I- Jo 0179 I - + + (+) (+) (+) + _ Jo 0270 4- + + (+) Jo 0308 + + (+) Jo 0309 + + _ Jo 0310 + + ± + 64-1441 + (+) 64-1453 + _i_ (+) (+) 64-1466 + + (+) (+) 64-1476 + + + (+) 64-1492 + + + + 64-1530 + 4- (+) (+) 64-1532 + + + (+) 64-1549 + + + (+) 64-1632 + + (+) 64-1869 + (+) 64-1891 + + + + 64-1909 + + 4- _ 64-1912 + + + + 64-1957 + I- + + 64-1964 + + + (+) 64-1978 + + _ Solanum punae + + (+) Solanum demirsum • + + (+) Solanum schreiteri + + _ Kuva 4. Perunanlchticn puristemehua kupcissa. Näytteet 1-3 ovat sulia, näyteet 4-5 ovat jäätymässä ja näytteet 6-12 ovat jäässä. Fig. 4. Expressed sap of potato leave: in cups. The samples 1-3 are liquid, the samples 4 and 5 are solid::fying, and the samples 6-12 are frozen. 232 Kuva 5. Yksityiskohta perunardehtien puristemehun jäätymisestä: näyte 1 on sulaa, näytteessä 2 on jäänmuodostus alkanut ja näytteet 3 ja 4 ovat jäässä. Fig. 5. Detail of the freezing of the expressed sap of potato leave:: sample 1 is liquid, ice formation has begun in sample 2, and sampler 3 and 4 are frozen. lyyn otettiin näyte jokaisesta elävästä koeyksi- löstä. Pakkaskäsittelyjen tulokset v. 1963 on kerätty taulukoihin 1 ja 2. Niistä käy ilmi, että 12 tunnin valojaksossa kasvaneet yksilöt olivat pakkaselle arimpia ja että villiperunat olivat keskimäärin kes- tävämpiä ja kulttuuriperunat keskimäärin arempia kuin villi- ja kulttuuriperunoiden risteykset. Tutkimustulokset vuosilta 1964 ja 1965 esite- tään taulukossa 3. Kaikki vuosien 1964-65 näyt- teet ovat kenttäkokeista. Niiden valojaksoa ei ollut siis säädetty. Lehtien puristenesteen jäätyrninen Puristenesteen jäätymispiste on määritetty siten, että samalla kehitysasteella olevien peru- nanlehtien puristenesteen jäätymistä on tarkkailtu pakkaskirstussa kahden miinusasteen välein nel- jässä eri lämpötilassa. Taulukossa 4 merkitsee miinusmerkki näytteen olevan jäätynyt, plus- merkki näytteen olevan sula ja plusmerkki sulkeissa näytteen olevan jäätymässä (kuvat 4 ja 5). Tulosten tarkastelua Päivänpituuskäsittelyn aikana koeyksilöt käyt- täytyivät fotoperiodisesti aivan samoin kuin eräissä muissa tutkimuksissa (VitaiLli 1949, Poli- JAKALLIO 1953, KRUG 1960). Lyhyenpäivän oloissa kasvaneiden kasvien pituuskasvu lakkasi varhain (kuva 1) ja lehdet olivat suuria, velttoja ja harmahtavan vihreitä. Pitkänpäivän oloissa 18 ja 24 tunnin valojaksossa kasvaneiden yksilöiden välillä ei ilmennyt pituuskasvun eroja. Lehtien lukumäärässä voitiin havaita selvää vähenemistä päivänpituuden lyhetessä (kuva 2). Saman suun- taisia havaintoja on tehnyt myös BODLAENDER (1963). Päivänpituudella näyttää saatujen tulosten pe- rusteella olevan vaikutusta perunan hallankestä- vyyteen siten, että pitkänpäivän oloissa kasvaneet 233 Helsinki (600 N. lat.) Oulu (65° ) — • — • — Inari (69° "- ) t/h 7;9 119 27;9 7;10 pvm.- date Kuva 6. Päivänpituudet kasvukauden aikana. Fig. 6. The length of clays during the growing season. I 1 1 30/5. 9/6 19/6 29/6 9; 1 7 197 29 7 I I 1 8/8 18/8 28/8 10/5 20/5 yksilöt ovat kestävämpiä kuin lyhyenpäivän oloissa kasvaneet. Eri pituisissa pitkänpäivän oloissa kasvaneiden kasvien hallankestävyydessä ei ollut eroja, joten sekä 18 että 24 tunnin valo- jakson saaneet yksilöt osoittautuivat yhtä kestä- viksi. Pakkaskokeissa oli 6:ssa kokeessa 8:sta tilastollisesti erittäin merkitsevä ero hallankestä- vyydessä päivänpituuksien välillä. Perunan hallankestävyys on tärkeä ominaisuus Suomessa. Päivänpituus vaihtelee meillä niin paljon, että siihenkin on kiinnitettävä huomiota (kuva 6). Tämän tutkimuksen tulokset vahvista- vat olettamusta, että päivänpituus vaikuttaa peru- nanlehtien pakkasenkestävyyteen (taul. 1). Vuosien 1964 ja 1965 tulokset pitävät hyvin yhtä vuoden 1963 tuloksien kanssa. Villit peruna- lajit Solanum punae ja S. demissum osoittautuivat hyvin pakkasenkestäviksi. Vain aniharvat Sola- num tuberosum -risteytykset saavuttivat saman tason. Tämä koskee sekä lehtien pakkasenkestä- vyyttä pakkashuoneissa (taul. 3) että puristenes- teen jäätymistä koskevaa tutkimusta (taul. 4). Näistä tutkimuksista käy vielä ilmi, että on suuria eroja myöskin eri risteytyksien välillä ja saman risteytyksen eri kloonien välillä. Näiden erojen hyväksikäyttöä olisi jatkettava kasvinjalostus - työssä. Yhdenmukaisuus näiden tulossarjojen (taulukot 3 ja 4) välillä oli melko hyvä. Sitä vas- toin ne eivät olleet yhdenmukaisia kenttähavain- tojen kanssa. Syynä tähän oli se, että perunan kasvutapa, kehitysaste, rehevyys ja eräät morfo- logiset tekijät pellolla vaikuttavat ilmeisesti hyvin ratkaisevasti sen pakkasenkestävyyteen. Tällai- sista morfologisista tekijöistä mainittakoon eri- tyisesti lehden pinnan muoto ja karvaisuus sekä lehden paksuus. Kasvinjalostustyössä on hyvin tärkeätä tietää, missä määrin pakkasenkestävyyden lajike-eroja voidaan käyttää hyväksi. Erot ovat lopuksi melko pieniä. Suurempia eroja on ollut havaittavissa 234 kenttäkokeissa. Kenttäerot perustuvat suureksi osaksi morfologisiin ominaisuuksiin tai kasvu- tapaan. Nämä erot ovat suurempia kuin puriste- mehun ominaisuuksiin perustuvat. Näin ollen olisi käytännöllisessä kasvinjalostustyössä kiinni- tettävä päähuomio näihin tekijöihin. Seuraava askel kasvinjalostustyössä olisi pyrkiä yhdistä- mään toivottuja morfologisia ominaisuuksia toi- vottuun kasvutapaan ja toivottuihin kemialli- siin ominaisuuksiin pakkasenkestävän perunan aikaansaamiseksi. Suurin vaikeus perunanlehtien pakkasenkestävyyttä tutkittaessa on se, että kas- vien ja lehtien kehitysasteella on siinä ilmeisesti hyvin ratkaiseva vaikutus. Tämä seikka aiheut- taakin aina sekaannusta kenttähavaintojen tu- loksia tulkittaessa. Tiivistelmä Kokeessa olleet perunalajit, -lajikkeet ja -risteytykset kasvoivat pitkänpäivän oloissa pi- temmiksi kuin lyhyenpäivän oloissa. Kasviyksi- löiden keskimääräinen pituus oli 18 ja 24 tunnin pitkänpäivän oloissa kasvaneilla suunnilleen sama, kun taas 12 tunnin lyhyenpäivän oloissa kasvaneet yksilöt olivat huomattavasti pienem- piä. Tuleentuminen tapahtui lyhyenpäivän olois- sa jo elokuussa; pitkänpäivän oloissa kasvu jatkui myöhään syksyyn. Koeyksilöiden lehtien keskimääräinen luku- määrä väheni päivänpituuden lyhetessä 24 tun- nista 18 tuntiin ja edelleen 12 tuntiin. Pitkä päivä edisti perunan hallankestävyyt- tä. Pitkänpäivän oloissa kasvaneet yksilöt kesti- vät hallaa paremmin kuin 12 tunnin lyhyenpäi- vän oloissa kasvaneet yksilöt. 18 ja 24 tunnin vuorokautisen valojakson saaneet yksilöt kesti- vät hallaa suunnilleen yhtä hyvin. Kokeessa olleiden perunalajien, -lajikkeiden ja -risteytysten hallankestävyydessä oli huomat- tavia eroja, joita voitiin todeta sekä 1963 päivän- pituustutkimuksessa että 1964 ja 1965 normaali- päivänvalossa kasvaneissa aineistoissa. Villiperunalajien lehdet olivat keskimäärin pakkasenkestävämpiä kuin Solan= tuberosum -lajikkeiden ja myöskin kestävämpiä kuin villi- perunalajien ja Solan= tuberosumin välisten ris- teytysten lehdet. Viimeksi mainitut risteytykset olivat kulttuuriperunaa keskimäärin kestävämpiä. Villiperunoiden lehtien puristemehu jäätyi vastaavasti keskimäärin matalammissa lämpö- tiloissa kuin kulttuuriperunoiden lehtien puriste- mehu. Näistä keskimääräisistä mehujen pakka- senkestävyyksistä todettiin poikkeuksia. Hallankestävyyden kenttäerot perustuvat suureksi osaksi morfologisiin ominaisuuksiin tai kasvutapaan. KIRJALLISUUTTA BODLAENDER, K. B. A. 1963. Influence of temperature, radiation and photoperiod on development and yield. Inst. v. Biol. e. Scheik. Onderz. v. Landbouwg. Meded. 227. KRUG, H. 1960. Zum photoperiodischen Verhalten einiger Kartoffelsorten. Eur. Pot. J. 3: 47-79, 107-136. MASTENBROEK, C. 1956. Some experiences in breeding frosttolerant potatoes. Euphytica 5: 289-297. POHJAKALLIO, 0. 1953 On the effect of day-length on the yield of potato. Physiol. Plantarum 6: 140-149. Ross, H. 1958. Ausgangsmaterial fiir die Zfichtung. Handb. Pflanzenzficht. 3: 45-59. Berlin. VIIRILÄ, P. 1949. Päiänpituuden vaikutuksista meksiko- laisen luonnonvaraisen perunan Solanum demissum Lindl. biologiaan. Arch. Soc. Bot. Fenn. 4: 60-72. 235 SUMMARY The frost hardiness of the potatoes ROLF MANNER and REETA SUOMINEN Agricultural Research Centre, Department of Plant Breeding, Jokioinen, Finland The species, varieties and hybrids of potato in the experiment grew taller in long-day conditions than in short-day conditions. On average, the plants were roughly similar in height whether grown in long-day conditions of either 18 or 24 hours, the plants grown in short-day conditions of 12 hours being far shorter. In the short-day conditions the plants matured in August, while in the long-day conditions growth continued late into the autumn. The average number of leaves was smaller when the day was shorter, showing a decline from 24 to 18 and to 12 hours. The long day tended to improve the frost hardiness of the leaves of the potatoes. The plants grown in long-day conditions withstood frost better than did the plants grown in the short-day conditions of 12 hours. The plants exposed to 18 or 24 hours of light per day were about equally resistant to frost. There were considerable differences in the frost hardinesses of the species, varieties and hybrids of potato in the experiment. These differences were observed in the length-of-day experiments of 1963 as well as in the plants grown in normal daylight conditions in 1964 and 1965. On average, the leaves of the species of wild potato were more resistant to frost than were those of the Solanum tuberomm varieties, and were also more resistant to frost then were the leaves of the hybrids of wild potato and Solanum tuberosum. On average, these hybrids were hardier than Solan= Inberosum. The »pressed-out» juice of the leaves of wild potato froze on average at lower temperatures than did the juice of the leaves of Solan= Mberosum. There were exceptions to these average frost hardinesses of the juices. The field resistance to frost depends largely on morphological characters and plant type. 236 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 8: 237-243 (1969) Seria AGRICULTURA N. 43— Sarja KASVINVILJELY n:o 43 KAURALAJIKKEIDEN MYLLYTYSOMINAISUUKSISTA Summary: Milling characteristics of oats varieties OIVA INKILÄ Maatalouden tutkimuskeskus Kasvinjalostuslaitos Jokioinen MARJATTA KORKMAN Vaasan Höyrymylly Oy Keskuslaboratorio Vaasa Saapunut 7. 3. 1969 Suurimoiden valmistukseen tarkoitetun kau- ran käyttöarvoon ja ominaisuuksiin vaikuttavat monet tekijät. Suuri osa näistä on perinnöllisiä lajikeominaisuuksia, joihin kuitenkin myös kas- vuolot, kuten esim. maan laatu ja lannoitus sekä sääsuhteet huomattavasti vaikuttavat (vrt. MUL- TAMÄKI 1962). Tärkeimmistä suurimokauran laatuun vaikut- tavista tekijöistä mainittakoon seuraavaa: 1. Tuleenturninen ja kunto Täydellinen tuleentuminen on suurimokau- ralle tärkeää. Tuleentumattomien, vihreiden jy- vien ytimet murtuvat herkästi kuorinnassa ja joutuvat lajittelujätteeseen. Ne eivät liioin maul- taan ja aromiltaan ole tuleentuneiden veroisia. Eri lajikkeiden taipumuksessa muodostaa myö- häisversoja on todettu eroja, mikä kosteina kas- vukausina vaikuttaa tuleentumisen tasaisuuteen (INKILK 1965). Korjuu- ja varastointivaurioita ei saa esiintyä. Itäneet jyvät, homeisuus ja tunkkaisuus pilaavat suurimokauran laadun. Kauran tulee olla puhdas roskista ja muista vieraista aineista sekä vieraista viljalajeista. Etenkin ohra on haitallista, koska sitä on lajittelulla vaikea erottaa. Myllytyksessä ohra kuoriutuu vaillinaisesti, jolloin tuotteeseen jää kuoren osia (OvERBY 1935). Kosteuspitoisuuden tulee olla riittävän alhai- nen (13-14 %, enintään 15 %), jotta säilytyksen aikana ei tapahdu vaurioita (GAuFFIN 1933). 2. Jyvän väri Mustajyväiset kaurat soveltuvat huonosti suu- rimoiden valmistukseen, koska tuotteeseen mah- dollisesti jäävät pienet kuorenosat antavat tuot- teelle tumman värin, mikä heikentää sen kauppa- arvoa. 3. Hehtolitranpaino Hl-painoa on pidetty tärkeänä laadun mittana. Se ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole täysin luotettava, koska eri lajikkeille on ominaista eri- lainen hl-paino. OVERBY (1935) ei tutkimuksis- saan todennut riippuvuutta hl-painon ja mylly- tystuloksen välillä. Hän kuitenkin huomauttaa, että jos kyseessä olisi ollut sama lajike tai jos hl- paino on poikkeuksellisen alhainen jyvien epä- täydellisen kehityksen johdosta, tulos olisi ollut toisenlainen. 4. jyvän muoto, koko ja tasalaatuisuus Jyvän tulisi olla muodoltaan lyhyt, täyteläinen sekä keskikokoinen. Koon tasaisuus on eduksi (POHJAKALLIO 1940). 237 Jyvän ydinpitoisuus Suuri ydinpitoisuus on luonnollisesti tärkeim- piä edellytyksiä hyvälle myllytystulokselle (ÅKERMAN 1951 ym.). Muiden muassa OVERBY (1935) totesi selvän riippuvuussuhteen ydinpitoi- suuden ja myllytystuloksen välillä. Kuoriutuneet jyvät Puinnissa kuoriutuneet jyvät ovat monessa suhteessa haitaksi. Varastoinnin aikana ne ovat alttiita homesienitartunnalle ja säilyvät sen vuok- si huonommin kuin kuorelliset jyvät. Myös lajit- telussa niistä on haittaa. Myllytyksen esikuiva- tuksessa kuoriutuneet ytimet kovettuvat, rus- kettuvat, jopa palavat ja saattavat antaa koko kauraerälle epämiellyttävän hajun (POHJAKALLIO 1940). Eri lajikkeiden taipumuksessa kuoriutua puin- nissa on todettu jonkin verran eroja (INKILÄ 1958, HILLI 1965). Erot jäävät kuitenkin usein epävarmoiksi, koska eri vuosien sadoissa saattaa samalla lajikkeella esiintyä suurta vaihtelua. Kuo- riutumisalttius riippuu suuresti kasvuoloista. Poutakesien sadoissa esiintyy huomattavasti vä- hemmän kuoriutuneita jyviä kuin sadekesien sadoissa. Ratkaisevasti kuoriutuminen tietenkin riippuu puinnin voimakkuudesta. teikkuupuin- nissa kuoriutuminen on yleensä runsaampaa kuin seiväskuivatuksen jälkeen puitaessa (ANON. 1958). Sisäkkäisiyvät Sisäkkäisjyvät aiheuttavat ku °rinnassa eri- tyistä haittaa (OvEKBY 1935). JOKELA (1961) on todennut, että eri lajikkeilla on erilainen taipu- mus sisäkkäisjyvien muodostamiseen. Tutki- tuista lajikkeista se oli suurin Tammi-kauralla, seuraavina olivat järjestyksessä Pendek, Nip, Kyrö, Orion III, Eho ja Sisu, jolla sisäkkäisjyvät olivat harvinaisia. Sisäkkäisjyvien määrä vaihte- lee paljon eri vuosina ja eri kasvuoloissa (vrt. myös ANON. 1958). Helppous kuoria ja ytimen myliytyskestävyyi Kuorien tulisi irrota ytimistä riittävän hel- posti, jotta myllytystä ei tarvitse suorittaa niin voimakkaasti, että ytimet ovat vaarassa murtua. Toisaalta ytimillä tulisi olla tietty sitkeys ja elas- tisiteetti, jotta ne eivät herkästi murskaudu. Kuo- ren kiinteys sekä ytimien myllytyskestävyys ovat lajikeominaisuuksia, mutta ulkoiset tekijät vai- kuttavat kuitenkin niihin suuresti (OvEKBY 1935). Kemiallinen koostumus ta ravintoarvo Ravintoarvon kannalta ovat tärkeimpiä pro- teiinin ja rasvan pitoisuudet. ÅKERMAN (1954) totesi, että raakaproteiinin määrä vaihteli suuresti eri vuosina mm. typpi- lannoituksesta riippuen, mutta lajikkeiden välillä esiintyi kuitenkin merkitseviä raakaprotelinipi- toisuuden eroja. Rasvapitoisuuden vuosittaiset ja lajikkeiden väliset erot olivat samassa aineis- tossa pienemmät, mutta myös lajike-eroja oli to- dettavissa. Pieni rasvapitoisuus on eräissä ta- pauksissa eduksi myllytystuotteen paremman säi- lyvyyden vuoksi (ANON. 1958). Maku ja aromi Maultaan ja aromiltaan parasta tuotetta saa- daan täysin tuleentuneesta ja kunnoltaan moit- teettomasta kaurasta. Mahdollisesti erityyppisten lajikkeiden makuominaisuuksissa on jonkin ver- ran eroa (ZADE 1918). Aineisto ja tutkimuksen suoritus') Myllytys tutkimus suoritettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen Kasvinjalostuslaitoksella Jo- kioisissa vuosina 1963-65 järjestettyjen kauran lajikekokeiden sadoista. Kaikki lajikkeet oli siis viljelty samanlaisissa kasvuoloissa. Maaperältään koealue oli kaikkina vuosina vähämultaista, mel- ko hyvässä kasvukunnossa olevaa aitosavea. Tutkimuksessa olivat mukana tärkeimmät 1) Tämän tutkimuksen suunnittelusta ja järjestämisestä esitämme prof. Rolf Mannerille parhaat kiitokset. 238 meillä nykyisin viljellyt kauralajikkeet, eräitä kokeilunalaisia ulkomaisia lajikkeita, joita meillä ei käytännössä viljellä, sekä joitakin Kasvinja- lostuslaitoksen numerojalosteita. Kolmivuotiset tulokset esitetään seuraavassa 12 lajikkeesta. Lisäksi on esitetty yksivuotisia tuloksia 8 lajikkeesta verrattuna Kultasade II -kauraan. Yksivuotisten tulosten perusteella ei luonnollisestikaan voida tehdä varmoja johto- päätöksiä, mutta niiden voidaan katsoa antavan yleispiirteisen kuvan lajikkeiden myllytysomi- naisuuksista. Aineiston koemyllytys suoritettiin Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiön keskuslaboratoriossa Vaasassa. Tutkimus käsitti seuraavat määrityk- set, joiden voidaan katsoa antavan riittävän hy- vän kuvan suurimoksi tarkoitetun kauran käyt- töarvosta ja -ominaisuuksista: I Normaali suurimokauran kauppa-analyysi Raakakauran hehtolitranpaino, kg » kuoriutumis-% » vihreät jyvät, % II Myllytyskelpoisuus 4. Myllytysarvo (kuorintatulos) Bruttoydinsaalis Nettoydinsaalis 5. Analyysi ytimistä Rikkoutuneet, % (myllytyskestävyys) Pilaantuneet, % Lievästi pilaantuneet, % Tämän lisäksi määritettiin Kasvinjalostuslaitoksella aineiston 1 000 jyvän paino, g jyvien kuoripitoisuus, % Myllytysominaisuuksien arvostelussa on pää- paino pantu ns. nettoydinsaaliille, joka ilmaisee, kuinka monta prosenttia ehjiä ytimiä myllytyk- sessä saadaan. Rikkoutuneeksi on katsottu ydin, joka on pienempi kuin 2/3 kokonaisesta. Brutto- ydinsaalis taas ilmaisee koko ydinsaaliin, rikkou- tuneet mukaan luettuina. Ytimien ulkonäön arvostelussa on eritelty pi- laantuneet (homepäiset, suklaaj3rvät, kauttaaltaan tummuneet) ytimet sekä lievästi pilaantuneet eli osittain tummuneet ytimet. Ydinviat on laskettu vain kokonaisista eli ehjinä säilyneistä ytimistä, mikä osaltaan on vähentänyt ydinvikaisten todel- lista määrää, koska juuri tällaiset ytimet ovat hauraimpia ja rikkoutuvat helpoimmin mylly- tettäessä. Kaurahiutaleita valmistetaan sekä kokonaisista että katkotuista ytimistä. Osa rikkoutuneista yti- mistä eli ne, jotka eivät ole kokonaan murentu- neet, tulee siis hiutaleiden valmistuksessa hyväk- sikäytetyiksi, mutta toisaalta kauranleikkureissa hauraat ytimet murenevat pahoin jauhoksi, mikä vähentää tuntuvasti hiutalesaalista. Kasvuolot Eri vuosien kasvuoloista mainittakoon ly- hyesti seuraavaa: Vuonna 1963 kuivuus aiheutti kaurakokeiden kasvussa jonkin verran epätasaisuutta, mutta sadot olivat kuitenkin keskimääräisen suuruiset ja ne saatiin hyvänlaatuisina talteen. Vuonna 1964 kuivuus niin ikään haittasi kas- vua ja sadot jäivät jonkin verran keskimääräistä pienemmiksi. Myllytysominaisuuksiltaan sadot olivat keskimäärin lähes yhtä hyviä kuin edelli- senä vuonna, kuten taulukosta 1 havaitaan. Vuonna 1965 oli kaurakokeiden orastuminen alkukesän kuivuuden ja kylmyyden vuoksi hi- dasta ja osittain epätasaistakin. Loppukesän sa- teet aiheuttivat kaurassa runsaasti jälkiversontaa, minkä vuoksi tuleentuminen oli epätasaista ja siirtyi hyvin myöhäiseksi. Sadon laatu kärsi li- säksi korjuukauden sateista. Määrältään sadot olivat lähes keskinkertaisia. Myllytysominaisuu- det jäivätkin selvästi heikommiksi kuin molem- pina edellisinä vuosina. Ydinsaalis oli pieni ja lievästi pilaantuneita ytimiä esiintyi runsaasti (taulukko 1). Eräissä tapauksissa saattoi ytimien yleissävy olla kauttaaltaan harmaa, jolloin lie- västi pilaantuneita ytimiä ei ole erikseen laskettu, vaan ao. sarakkeeseen on merkitty »paljon» (taulukot 1, 2). 17 7864-69 239 0.001. *** p < Yksivuotiset tulokset - One-year results 0.0 72.4 0.0 68.0 1.1 71.4 0.0 66.4 0.0 67.3 0.2 66.4 3.6 63.6 1.1 64.3 60.7 60.5 61.7 0.2 3.1 4.3 0.0 0.0 2.7 0.0 57.2 56.4 61.5 57.5 0.7 2.6 6.6 1.8 57.0 54.0 49.8 58.4 0.0 0.0 0.0 73.0 73.4 73.6 Taulukko 1. Aineiston myllytysominaisuudet keskimäärin eri vuosina 1963-65 Table 1. Average milling cbaracteristics of materia/ Analyysi ytimistå Analysis of kernels Raakakaura Raw oats Myllytysarvo Milling valua Vuodet Years I-11p. HI-weight Korit. Hulled Vihreät Green Brutto- ydins. Grass kerne! yield Netto- ydins. Nee karua! yield Rikkout. Broken Pilaant. Spoiled Liev. pil. S fightly spoiled kg 1.8 2.0 paljon - many 1.9 1963 1964 1965 Keskim. - Average 58.3 56.4 53.6 56.1 1.9 0.5 2.5 1.6 0.3 0.1 1.1 0.5 72.2 65.7 71.6 64.7 62.1 53.4 68.6 61.3 9.2 9.7 14.1 11.0 0.03 0.07 0.63 0.24 Taulukko 2. Kauralajikkeiden myllytysominaisuudet 1963-65 Table 2. Milling cbaracteristics of oats varieties 1963-65 Raakakaura Raw oats Lajikc ja vuodet Vao iely and years Hlp HI-weight Kuoriut. Vihreät Green Rikkout. Broken Myllytysarvo (kuorintatulos) Milling valua ( Hulling result) Bruttoydins. Ncttoydins. Grass karua! Net kerne! yield yield Analyyysi ytirnistå Ana(ysis of kernels Pilaant. Liev. pil. Spoiled Slightly spoiled kg % 57.2 55.8 56.6 55.3 54.7 55.7 57.3 55.3 58.3 56.4 56.6 53.9 2.21* 2.4 0.8 1.3 3.3 2.0 3.0 1.3 0.6 2.8 0.2 2.9 0.7 0.8 1.85 2.3 0.0 0.3 0.1 0.8 0.4 0.1 0.5 0.0 0.3 1.2 0.7 1.0 1.00 1.2 70.5 70.7 70.0 68.2 68.8 71.8 70.0 70.2 71.7 66.5 63.7 61.2 3.01* 5.5 1963-65 (3 v. - 3 yeas) Kultasade II - Golden Raja II Jo 0741 Jo 0721 Nestor Hannes Sisu Zandster Jo 0770 Soi II Eho Tiitus - Titus Pendek F-arvo - F-value PME - LSD 1963 Kultasade II - Golden RainII Marne Blixt 1964 Kultasade II - Golden RainII Nip Tammi Orion III 1965 Kultasade II - Golden Raja II Jo 0793 Condor Kyrö * P < 0,05; ** P <0,01 1963-64 1.4 1.0 1.1 1.4 0.4 1.2 2.6 0.5 1.7 2.3 1.9 7.4 1.10 3.7 0.0 0.1 0.1 0.0 0.0 0.1 0.5 0.8 8.9 3.1 2.0 2.4 3.6 0.0 1.4 paljon- many 0.5 20.1 3.3 paljon-many 2.7 15.9 66.1 65.2 64.8 63.8 63.3 63.0 62.5 62.1 62.0 59.3 51.7 51.5 2.30* 9.3 70.6 70.0 69.3 62.6 62.4 60.6 55.6 58.1 57.0 54.4 53.1 6.2 7.8 7.4 6.5 8.3 12.3 10.7 12.4 13.5 11.6 18.7 16.3 1.29 10.2 3.3 4.4 5.8 13.5 8.2 17.5 16.3 13.7 14.0 15.0 18.9 0.0 0.1 0.2 0.1 0.1 0.7 0.3 0.2 0.4 0.0 0.2 0.5 1.00 1.9 240 Tulosten tarkastelua Taulukossa 2 on esitetty yhteenveto koemylly- tyksen tuloksista. Aineiston 1 000 jyvän painot ja jyvien kuori-% on esitetty taulukossa 3. 1. Raaka kauran anallysi Eri lajikkeiden hehtolitranpainoissa oli to- dettavissa merkitseviä eroja. Myllytystuloksen (bruttoydinsaalis) ja hl-painon välinen korre- laatio oli selvästi positiivinen, mutta se ei ollut merkitsevä (r = 0.486). Suurimmat hl-painot olivat Sol 11 (58.3 kg), Zandster (57.3 kg) ja Kultasade II (57.2 kg) -kauroilla ja pienimmät Hannes (54.7 kg) ja Pendek (53.9 kg) -kauroilla. Erot lajikkeiden jyvän koossa ja kuoripitoisuu- dessa olivat erittäin merkitseviä (taul. 3). Mylly- tystuloksen ja 1 000 jyvän painon välinen korre- laatio oli positiivinen, mutta ei läheskään mer- kitsevä (r = 0.354). Suurimmat 1 000 jyvän painot olivat Zandster (32.8 g), Kyrö (32.7 g) ja Sol II (32.5 g) -kauroilla ja pienimmät Pendekillä (28.4 g) ja Hanneksella (27.5 g). Myllytystulok- Taulukko 3. Kauralajikkeiden 1 000 jyvän painot ja kuoriprosentit keskimäärin vuosina 1963-65 Table 3. 1 000-seed weights and percentages of husk of oals varielies 1963-65 Lajikc Variely 1 000 j.p. 1 000-seed weighS Kuoripit. mrk Kultasade II - Golden RainII 30.0 26.6 Jo 0741 28.9 24.2 Jo 0721 31.3 25.8 Nestor 32.0 27.0 Hannes 27.5 24.0 Sisu 29.3 25.1 Zandster 32.8 25.9 Jo 0770 30.1 23.4 Sol II 32.5 25.6 Eho 31.3 25.5 Tiitus - Titus 29.0 27.7 Pendek 28.4 27.3 Nip 31.7 29.6 Orion III 31.7 27.9 Jo 0793 31.7 25.5 Condor 30.7 26.0 Kyrö 32.7 26.4 F-arvo - F-value 5.49*** 12.07*** PME - LSD 2.4 1.3 sen ja jyvien kuoripitoisuuden välillä oli todet- tavissa selvä negatiivinen korrelaatio (r = -0.579**). Ohutkuorisimpia olivat Jo 0770 (23.4 %) ja Hannes (24.0 %). Suurimmat kuori- pitoisuudet olivat Nestorilla (27.0 %), Pendekillä (27.3 %) ja Tiituksella (27.7 %) sekä mustajy- väisillä Orion III (27.9 %) ja Nip (29.6 %) -kauroilla. Kuoriutuneiden ja vihreiden jyvien määrässä ei esiintynyt merkitseviä eroja suurten vuosit- taisten vaihtelujen ja koevuosien vähyyden vuoksi. Kuoriutuneita jyviä esiintyi eniten Jo 0721:11ä (3.3 %) ja Hanneksella (3.0 %) ja vä- hiten Sol II:lla (0.2 %). Vihreitä jyviä todettiin eniten Eholla (1.2 %) ja Pendekillä (1.0 %) ja hyvin vähän Sisu, Jo 0721, Jo 0770 ja Kultasade II -kauroilla (0.1-0.0 %). .M. y11pyskelpoisuus Kuorintatuloksessa, sekä brutto- että netto- ydinsaaliissa, esiintyi merkitseviä eroja lajikkei- den välillä. Tiitus ja Pendek jäivät bruttoydinsaa- liissa useimpia lajikkeita ja nettoydinsaaliissa kaikkia lajikkeita, Ehoa lukuunottamatta, mer- kitsevästi heikommiksi. Bruttoydinsaalis oli paras Sisulla (71.8 %) ja Sol II:lla (71.7 %) ja netto- ydinsaalis Kultasade II:lla (66.1 %) ja Jo 0741:11ä (65.2 %). Sekä brutto- että nettoydinsaaliit olivat heikoimmat Tiitus (63.7 % ja 51.7 %) ja Pendek (61.2 % ja 51,5 %) -kauroilla. Lajike-erot rikkoutuneiden samoin kuin pi- laantuneiden ydinten suhteen jäivät vuosittaisten vaihtelujen johdosta tilastollisesti epävarmoiksi. Lajikkeiden paremmuusjärjestys myllytyskes - tävyyden perusteella oli kolmeen ryhmään jaet- tuna seuraavaa: Rikkoutuneita ytimiä 6.2- 8.3 %: Kultasade II, Nestor, Jo 0721, Jo 0741 ja Han- nes » 10.7-13.5 %: Zandster, Eho, Sisu, Jo 0770 ja Sol II 16.3-18.7 %: Pendek ja Tiitus 241 Tiivistelmä Yhteenvetona voidaan myllytystutkimuksen tuloksista esittää seuraavaa: Hehtolitranpainoissa oli todettavissa mer- kitseviä eroja lajikkeiden välillä. Myllytystulok- sen ja hl-painon välinen korrelaatio ei kuitenkaan ollut merkitsevä. Riippuvuus oli silti selvästi positiivinen, joten hyvä hl-paino on suurimo- kauralle ilmeisesti eduksi. Eri lajikkeiden 1 000 jyvän painoissa esiin- tyi erittäin merkitseviä eroja. Myllytystuloksen ja jyvän koon välinen positiivinen riippuvuus ei myöskään ollut merkitsevä, mutta se viittaa sii- hen, että pienijyväisyys ei ole eduksi. Kaikkia tutkimuksessa mukana olleita lajikkeita voidaan kuitenkin pitää jyvän koon puolesta käyttö- kelpoisina suurimoiden valmistukseen. Myös eri lajikkeiden kuoripitoisuudessa esiintyi merkitseviä eroja. Myllytystuloksen ja kuoripitoisuuden välillä todettiin, kuten luon- nollista onkin, merkitsevä negatiivinen korre- laatio. Myllytystuloksen (nettoydinsaaliin) mukaan voidaan lajikkeet jakaa paremmuusjärjestyksessä seuraaviin kolmeen ryhmään: A. Myllytystulos hyvä Kultasade II. Nettoydinsaalis 66.1 %. Hl-paino hyvä, jyvä keskikokoinen, kuoripitoisuus kes- kinkertainen. Ytimien myllytyskestävyys erittäin hyvä. Vihreitä jyviä ja pilaantuneita ytimiä esiin- tyi vähän. Jo 0741. N-yds. 65.2 %. Hl-paino kohtalainen, jyvä pienehkö, hyvin ohutkuorinen. Myllytys- kestävyys hyvä. Jo 0721. N-yds. 64.8 %. Hl-paino hyvä, jyvä keskikokoinen, melko ohutkuorinen. Myllytys- kestävyys hyvä. Kuoriutuneita jyviä esiintyi melko runsaasti. Nestor. N-yds. 63.8 %. El-paino pienehkö, jyvä kookas, melko paksukuorinen. Myllytys- kestävyys erittäin hyvä. Hannes. N-yds. 63.3 %. Hl-paino pienehkö, jyvä pieni, erittäin ohutkuorinen. Myllytyskes- tävyys hyvä. Kuoriutuneita jyviä esiintyi melko runsaasti, pilaantuneita ytimiä hyvin vähän. Sisu. N-yds. 63.0 %. Hl-paino pienehkö, jyvä lähes keskikokoinen, ohutkuorinen. Myllytvs- kestävyys keskinkertainen. Vihreitä jyviä vähän, pilaantuneita ytimiä melko runsaasti. Zandster. N-yds. 62.5 %. 111-paino hyvä, jyvä kookas, kuoripitoisuus keskinkertainen. Mylly- tyskestävyys melko hyvä. Kuoriutuneita jyviä vähän. Jo 0770. N-yds. 62.1 %. EI-paino pienehkö, jyvä keskikokoinen, erittäin ohutkuorinen. Myl- lytyskestävyys keskinkertainen. Vihreitä jyviä ja pilaantuneita ytimiä vähän. Soi II. N-yds. 62.0 %. Hl-paino erittäin hyvä, jyvä kookas, melko ohutkuorinen. Myllytyskes- tävyys tyydyttävä. Kuoriutuneita jyviä hyvin vähän. Yksivuotisten tulosten mukaan olivat Blixt, Marne, Tammi, Jo 0793 sekä Nip myllytysarvol- taan lähes Kultasade II:n luokkaa. Näitä heikommiksi jäivät Kyrö, Condor sekä Orion III ja ne ovat rinnastettavissa' lähinnä seu- raavaan ryhmään. Myllytystulos kohtalainen Eho. N-yds. 59.3 %. El-paino melko hyvä, jyvä keskikokoinen, melko ohutkuorinen. Myl- lytyskestävyys kohtalainen. Kuoriutuneita ja vihreitä jyviä melko runsaasti. Myllytystulos heikko Tiitus. N-yds. 51.7 %. Hl-paino hyvä, jyvä pienehkö, paksukuorinen. Myllytyskestävyys huono. Kuoriutuneita jyviä vähän. Pendek. N-yds. 51.5 %. Hl-paino pieni, jyvä melko pieni, paksukuorinen. Myllytyskestävyys heikko. Pilaantuneita ytimiä runsaasti. 242 KIRJALLISUUTTA ANON. 1958. The quality of oats for milling into product for human consumption. The West of Scotland Agri- cultural College and the Research Association of British Flour-Millers. 12 p. St. Albans. GAUFFIN, G. 1933. Om havrens lämplighet till grynbered- ning. 12 p. Turku. A. 1965. Kauran kuoriutuminen ja sen merkitys. Referat: Skalade frön hos havre och betydelsen därav. Zusammenfassung: Die Entspelzung von Hafer und ihre Bedeutung. Maatal. ja Koetoim. 19: 57-68. INKILÄ, 0. 1958. Kauralajikkeiden kuoriutumisesta puin- nissa. Koetoim. ja Käyt. 15: 15. - 1965. Kaura. Maatalouden tutkimuskeskuksen Kas- vinjalostuslaitoksen toimintakertomus: 13-14. Mo- niste. [Kasvinjalostuslaitoksen arkisto.] JOKELA, M. 1961. Sisäkkäisjyvistä eri kauralajikkeilla ja niiden vaikutuksesta siementavaran puhtauteen. Sum- mary: Double grains of different oats varieties and their influence upon the purity of seed. Maatal.tiet. Aikak. 33: 208-214. MurirAmÄKr, K. 1962. Havaintoja kaurasadon laadusta. Koetoim. ja Käyt. 19: 27. POHJAKALLIO, 0. 1940. Jyvän suuruuden merkityksestä kauralajikkeen suurimokelpoisuutta arvosteltaessa. Referat: Ober die Bedeutung der Korngrösse hei der Beurteilung der Eignung einer Hafersorte fiir die Flockenherstellung. Maatal. tiet. Aikak. 12: 89-97. ÅKERMAN, A. 1951. Havre. Svensk Växtförädling I. Akerbruksväxterna. Stockholm. - 1954. Studier rörande råprotein- och fetthalt hos några vithavresorter av probsteiertyp. Sver. Utsädes- för. Tidskr. 64: 261-277. ZADE, A. 1918. Der Hafer. Jena. OVERBY, G. 1935. Kvalitetskrav til grynhavre. Beretning fra N. J.F:s Kongr. i Kobenhavn. 6 p. SUMMARY Milling characteristics of oats varieties OIVA INKILÄ Agricultural Research Centre, Department of Plant Breeding, Jokioinen, Finland In the evaluation of the milling characteristics, emphasis was laid on the net kernel yield, which expresses the percentage of unbroken kernels after milling. The gross kernel yield is an expression of the entire yield of kernels, including broken kernels. According to the milling results (net kernel yield) the varieties can he ranked in quality in the following 3 groups (Table 2): A. Milling result good Golden Raja II. Net kernel yield 66.1 per cent. Hectolitre weight good, seed size medium, percentage of husk medium. Milling breakage resistance very good. Few green seeds and spoiled kernels occurred. Jo 0741. Net kernel yield 65.2 per cent. Hectolitre weight moderate, seed smallish, very thin-husked. Milling breakage resistance good. Jo 0721. Net kernel yield 64.8 per cent. Hectolitre weight good, seed medium size, fairly thin-husked. Milling breakage resistance good. Hulled seeds occurred in fair abundance. Nestor. Net kernel yield 63.8 per cent. Hectolitre weight smallish, seed size large, fairly thick-husked. Milling breakage resistance very good. Hannes. Net kernel yield 63.3 per cent. Hectolitre weight smallish, seed small, vety thin-husked. Milling breakage resistance good. Hulled seeds occurred in fair abundance, very few spoiled kernels. MARJATTA KORKMAN Vaasan Höyrymylly Ltd, Central Laboratory Vaasa, Finland Sisu. Net kernel yield 63.0 per cent. Hectolitre weight smallish, seed nearly average size, thin-husked. Milling breakage resistance average. Vety few green seeds, a fair amount of spoiled kernels. Zandster. Net kernel yield 62.5 per cent. Hectolitre weight good, seed large, percentage of husk average. Milling breakage resistance fairly good. Few hulled seeds. Jo 0770. Net kernel yield 62.1 per cent. Hectolitre weight smallish, seed medium size, very thin-husked. Milling breakage resistance average. Few green seeds and spoiled kernels. Soi II. Net kernel yield 62.0 per cent. Hectolitre weight very good, seed large, fairly thin-husked. Milling breakage resistance satisfactory. Vety few hulled seeds. Milling result fair Eho. Net kernel yield 59.3 per cent. Hectolitre weight fairly good, seed medium size, fairly thin-husked. Milling breakage resistance fair. A fair amount of green and hulled seeds. Milling result poor Titus. Net kernel yield 51.7 per cent. Hectolitre weight good, seed smallish, thick-husked. Milling breakage resistance poor. Few hulled seeds. Pendek. Net kernel yield 51.5 per cent. Hectolitre weight small, seed fairly small, thick-husked. Milling breakage resistance poor. A large amount of spoiled kernels. 243 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 8: 244-250 (1969) Seria AGRICULTURA N. 44— Sarja KASVINVILJELY n:o 44 ERÄIDEN KEVÄTVEHNÄLAJIKKEIDEN TÄHKÄIDÄNNÄN KESTÄVYYS VALTION VILJAVARASTON SOPIMUSVILJELYKSILLÄ VUOSINA 1966-67 Summary: Persistence of sprouting in the ear in certain varieties of spring wheat grown under contract to the State Granary in the years 1966-67 HILKKA SUOMELA Valtion Viljavarasto, Tutkimuslaboratorio, Helsinki Saapunut 31. 3. 1969 Leipäviljan viljelyn huomattavasta lisääntymi- sestä huolimatta tuotti kylväsiementarpeen tyy- dyttäminen varsinkin kevätvehnän kohdalla 1960-luvun puoliväliin asti vaikeuksia. Niinpä esim. v. 1963 tuotiin Suomeen vielä 21 milj, kg kevätvehnänsiementä. Kymmenvuotiskautena 1956-65 oli kaupan kautta kulkeneesta kevät- vehnän siemenestä n. 40 % tuontisiementä. Syynä kylvösiemenvajaukseen olivat huomat- tavat korjuuvauriot, jotka ns. tähkäidännän muo- dossa vuosittain alensivat kevätvehnän käyttöä sekä mylly- että siemenviljana. Kotimaisen kyl- vösiementuotannon edistämisestä annettiinkin 13. 7. 1964 vuosiksi 1964-69 laki (404/64), jonka nojalla Valtion Viljavarasto teki kevätvehnälajik- keiden viljely- ja hankintasopimuksia siemen- hankintaliikkeiden välityksellä. Näin saatiin syn- tymään kotimaisesta kylväsiemenestä varmuus- varastoja, joiden avulla väitettiin ulkomaisen, usein oloihimme soveltumattoman kylvösieme- nen tuonti. Tutkimuksen tarkoitus ja aineisto Valtion Viljavaraston sopimusviljelyksiltä ker- tyi aineistoa, jota hyväksi käyttäen tässä tutki- muksessa arvostellaan ja vertaillaan eri kevät- vehnälajikkeiden tähkäidännän kestävyyttä eri vuosina ja eri alueilla. Samalla verrataan saatuja tuloksia leipäviljaotannan (VT:n ja VV:n tiedon-. antoja 1966 ja 1967) antamiin tuloksiin. Tutki- musaineisto otettiin vuosilta 1966 ja 1967, koska aineistoa oli niiltä eniten. Kevätvehnä ostettiin sopimusviljelyksiltä ns. raaka-erinä, joita tarvittaessa kunnostettiin kyl- vösiemeneksi. Vuonna 1966 tehtiin kevätveh- nästä yhteensä sopimuksia n. 2.8 milj, kg:sta ja v. 1967 n. 6.1 milj. kg:sta. Kaikista sopivuus- ehdot täyttäneistä viljaeristä suoritettiin aitous- määritykset Valtion Siementarkastuslaitoksessa sekä kauppavilja-analyysi ja itävyysmäärityk- set Valtion Viljavaraston viljan vastaanotto- laboratorioissa Risteellä, Loimaalla ja Mus - tiolla. 244 Tähän tutkimukseen otettiin mukaan vuodelta 1966 kaikkiaan 214 ja vuodelta 1967 421 raaka- erää, jotka edustivat v. 1966 n. 2 milj, kg ja vuonna 1967 3.4 milj, kg kevätvehnää. Tutkimus käsitti vain ne raakaerät, joista aitouden lisäksi oli saatavissa myös seuraavat tiedot: sakoluku, itävyys, itäneisyys ja hl-paino. Raakaerien vähyys eräiden lajikkeiden kohdalla rajoitti tutkimuksen vain lajikkeisiin Apu, Norröna, Svenno ja Drott. Sopimusviljelyalueet sijaitsivat Mustion, Loi- maan ja Kokemäen (Riste) ympäristössä. Kuva 1. Valtion Viljavaraston sopimusviljelyalueet vuosina 1966-67 Fig. 1. Contracted caltivations of State Granary in tbe years 1966-67 Tulokset Kasvukaudet 1966 ja 1967 olivat lämpöoloil- taan ja sääolojen kehitykseltään toisistaan poik- keavia. Kasvukausi alkoi tutkimusalueilla molem- pina vuosina lähes normaalina pidettyyn aikaan eli 29. 4.-4. 5. Kevätvehnän kehittymiselle oli- vat vuoden 1966 kesä-heinäkuun lämpöolot erit- täin suotuisia. Keskilämpötila oli +1.5 . . . +3.3 C° normaalia korkeampi. Kevätvehnäkas- vustot kärsivät varsinkin rannikkoseuduilla (Mustio) kuivuudesta. Korjuukausi aloitettiin 29.-30. 8. ja saatettiin päätökseen syyskuun puo- livälin tienoilla. Korjuuaika oli oloihimme näh- den edullista ja sadon laatu muodostui poik- keuksellisen hyväksi (vrt. VT:n ja VV:n tiedon- antoja 1966). Vuonna 1967 oli kevätviljojen kehittyminen kesä-heinäkuussa huomattavasti hitaampaa kuin edellisenä vuonna, vasta elokuun alkuosan +0.6 . . . +4.0 C° normaalia korkeampi lämpötila jou- dutti kehitystä. Lämpökauden jälkeen seurasi kuitenkin toistuvia sadekausia, jotka jatkuivat kevätvehnän korjuuajankohtaan saakka. Sadossa ilmeni tähkäidäntävaurioita ja kevätvehnän laatu muodostui edellistä vuotta heikommaksi (vrt. VT:n ja VV:n tiedonantoja 1967). Keskimääräi- set hehtaarisadot olivat maataloustilaston mu- kaan ko. alueilla seuraavat: Nylands svenska lantbrukssällskap 1966 Sato kg/ha 1967 (Mustio) 1 690 1 910 Varsinais-Suomen maanviljelys- seura (Loimaa) 1 930 1 820 Satakunnan maanviljelysseura (Riste) 1 970 1 850 Tutkimusvuosina jäivät erot satomäärissä suh- teellisen pieniksi, mutta Valtion Viljavaraston so- pimusviljelyksillä tuotetuissa kylvösiemenerissä laatuerot tulivat selvästi näkyviin (taul. 1). Ver- rattaessa samalla lajikkeella samalla alueella eri vuosina saatuja tuloksia keskenään (Apu ja Svenno, taul. 1) todetaan, että tähkäidäntävauriot v. 1967 näkyvät kaikilla alueilla selvimmin aikai- sen Apu-vehnän tuloksissa. Sakoluvut ovat al- haisia ja itäneiden jyvien osuus (itäneisyys) jopa 7 %. Selvistä tähkäidäntävaurioista huolimatta on Apu-vehnän itävyys ollut kaikissa tapauksissa parempi kuin Svennon, jonka tulokset eivät poik- kea toisistaan kumpanakaan vuonna lukuunotta- matta Mustiota, jossa Svennonkin itävyys 1966 (83 %) oli parempi kuin 1967 (76 %). Apu-veh- nän viljelyvarmuutta siemenviljelyssä kuvaa myös itävyys -%:n keskipoikkeaman pienuus. Apu- vehnästä on siis saatu kaikilla alueilla ja molem- pina vuosina vuoden 1967 alhaisista sakoluku- arvoista huolimatta parhaiten itävää siementä. Verrattaessa toisiinsa eri alueiden tuloksia ovat Mustion-alueen sakoluvut ja itävyys-%:t kaik- kien lajikkeiden kohdalla korkeimmat. Loimaan ja Risteen erien itävyydet ovat keskenään samalla tasolla, huolimatta Loimaan alueen suuremmasta itäneiden jyvien lukumäärästä erissä. Verrattaessa s opimusvilj elyksiltä saatuj en ke- vätvehnäerien sakolukuarvoja leipäviljaotannan vastaavien alueiden keskimääräisiin tuloksiin (kuva 2) voidaan todeta niiden olevan saman suuntaisia. Tosin sopimusviljelyksiltä saatu ai- neisto on keskimäärin hiukan parempaa, varsin- 245 N 1-- ON H -H -H+ -H co d rr▪ ; c; co r- r- r- N CO ,-, Csi .,--i ,--t +-H -H -H cn •er ,-, tn c °' ,r; N 1--- N N 0') Le.) u-, ,--. ,a o, ,-; c\i .-: + ++ -H -H rc) ("O Cs1 ‘,.. tn 0-, ‘j I-- I-- I-- ce r- r-- cN N -H ++ N ON 00 NN N- en CO -H+ -H -H 0 0 0.1 00 00 nc N N <-1 <-1 -H ++ -H -H .c 00 00 r- oo 0 <1- ++ ap .‘1 • -H \ o\ .se cn N -H ,-, R. N N r-- en -H 0 .5 cn r-- -H+ ,-.. ,-, en -ei, 0 -H c, ,e1, N -H co ,a Ln en Ln r- en en -H+ ++c c, en en •erflen ,n Gl 1-- 0\ CO oo en N Lf/ N N <1- ----- ,4 00 ++- -- -H ,--, -H ,--, ei cq cs1 .-e-1-' Ln cO d. CO I-- (-- ,-1 ,--1 CV .-.‹ ,-, ,-1 * * un I--.. s e CO se ‘.0 ,-e") en 1-- 00 ++- ee-)+ -1-1-&,--- -H -H ,-, .er ,n N •-• 'I. \ 0'0 Ul N en G \ N ‘..0 00 ‘.0 (-en en .-. ,-0 c-• •,-t N N \O se se '0 '0— 00 0C\0 0 C14 0", 4-1 4, e,3 0 .0 0 246 400 _o E 300 iTs -• 200 _J 0 100 cn 0 0 LI sample VV:n materials leipäviljaotanta survey aineisto of of State cereals Granary -o > o. 1966 1967 966 1967 1966 196 MUSTIO LOIMAA RISTE Kuva 2. Eri lajikkeiden keskimääräiset sakoluvut Valtion Viljavaraston sopimus- viljelyksillä verrattuna leipäviljaotannan antamiin tuloksiin. Fig. 2. Average falling numbers of different varieties at the contracted cultivations of the State Granar_y, as compared with the results of the cereal samples surve_y. kin Mustiolla ja Risteellä, kuin aluetta edustavan leipäviljaotannan aineisto. Selvimmän poikkeuk- sen aineistossa tekevät Loimaan Apu-vehnä- erät, joiden keskimääräinen sakolukuarvo jää v. 1967 koko aineiston heikoimmaksi (sakoluku 82, leipäviljaotannan mukaan 140). Mainitusta poikkeuksesta huolimatta voidaan Valtion Vilja- varaston sopimusviljelyksiltä saatuja aineistoja pitää hyvin aluettaan edustavina. Sakoluvun vä- häinen paremmuus Viljavaraston aineistossa on ymmärrettävissä, sillä on luonnollista, että sopi- muksia tekevät viljelijät kiinnittivät muita tar- kemmin huomiota viljan laatuun. Eri lajikkeiden välisestä tähkäidännän kestä- vyydestä sakolukuj en perusteella voidaan parhai- ten suorittaa vertailuja vuoden 1967 aineistossa, jossa Mustion alueella oli mukana neljä lajiketta, nimittäin Apu, Svenno, Norröna ja Drott. Kun vuoden 1967 korjuukausi oli sateinen, tulevat erot eri lajikkeiden välillä sakolukuja verrattaessa selvästi näkyviin (taul. 2). Taulukkoon. 2 on mer- kitty myös Apu- ja Svenno-vehnän tulokset v. 1966. Lajikkeista voidaan Drott-vehnää pitää Mustion alueella ylivoimaisesti parhaana. Huo- limatta Apu-vehnän sijoittumisesta sakolukuar- voiltaan viimeiseksi on Apu-vehnän keski-itä- vyys kuitenkin paras (vrt. taul. 1). Apu-vehnän tulokset osoittavat, että sakoluvun laskun ei heti tarvitse merkitä itävyyden heikkenemistä, vaan se on merkki siemenen itämisvalmiudesta. Jos tarkemmin verrataan itävyystuloksia eri sako- lukuluokissa eri lajikkeilla ja eri vuosina (taul. 3) todetaan, että lämpöoloiltaan edullisen kasvukau- den 1966 sadossa ovat parhaimmat itävyyspro- sentit olleet korkeimmissa sakolukuluokissa, kun sen sijaan v. 1967, jolloin kesä-heinäkuun lämpö- olot olivat huonommat kuin v. 1966, erot ovat vähäiset ja näyttää pikemminkin siltä, että ylem- missä sakolukuluokissa on heikompia itävyyksiä. Käytännön kokemukset v. 1967 ovat antaneet saman suuntaisia tuloksia. Itäneiden jyvien määrä lisääntyy yleensä sako- luvun laskiessa. Itäneiden jyvien määrän ja sako- luvun riippuvuutta tutkittiin Mustion ja Risteen aineistoissa. Eri lajikkeille saatiin seuraavia kor- relaatiokertoimia: Mustio 1966 1967 Apu r = —0.58 r = —0.59 Svenno r = —0.72 r = —0.56 Drott r = —0.64 18 7 8 6 4— 6 9 247 Taulukko 2. Näytteiden prosenttinen jakaantuminen sakolukuluokkiin vuosina 1967 ja 1966 *) Table 2. Sampler by percentages in falling number categories in the _years 1967 and 1966 *) Lajike Variety Sakoluku—Falling number 60-99 100-149 150-199 200-249 250-299 300-349 350-400 > 400 Yht. —Ta/a! Drott 6 16 16 22 21 19 100.0 Norröna 18 20 29 25 6 1 1 100.0 Svenno 10 (7) 40 (39) 30 (26) 16 (21) 4 ( 7) 100.0 Apu 33 (2) 22 ( 1) 21 ( 2) 13 (20) 6 (33) 4 (25) 1 (11) — (6) 100.0 Yhteenvetona taulukosta voidaan todeta seuraavaa — To summarke from this table 1967 Drott-näytteistä sakolukuluokassa —Drott sampler in falling-number category 250-400 62 % 150-250 Norröna- » » Norröna » » » » 54 % Svenno- » » Svenno » » » » 100-199 70 % Apu- » » Apu » » » » 60-150 55 % 1966 Apu- » » Apu » » » » 250-450 75 % Svenno- » » Svenno » » » » 100-199 65 % *) suluissa vuoden 1966 arvot — 1966 figures in brackets Taulukko 3. Tutkittujen kevätvehnäerien itävyydet (%) eri sakolukuluokissa v. 1966 ja 1967 Table 3. Germination (%) of examined batches of spring zvheat in various failing number cate ories in the yeras 1966 and 1967 Lajikkeet Varief ies 60-99 100-149 150-199 200-249 250-299 300-349 _ 350-400 _ > 400 Keskim. Average Yht. Tata! 1966 Apu: itävyys germination näytteiden jakaut. frequency of samples Svenno: itävyys germination näytteiden jakaut. frequency of samples 1967 Apu: itävyys germination näytteiden j akaut. frequency of samples Drott: itävyys germination näytteiden jakaut. frequency of samples Norrönä: itävyys germination näytteiden jakaut. frequency of samples Svenno: itävyys germination näytteiden jakaut. frequency of samples % % % % % % % % % % % % 89 2 73 6 81 34 — — 80 17 81 10 87 1 73 40 84 22 85 9 81 21 73 35 89 2 78 26 83 20 68 15 77 27 77 38 91 20 83 23 84 13 82 13 78 26 71 13 89 34 90 87 6 78 22' 74 7 75 4 91 24 — 79 3 79 22 75 1 — — 90 10 — 81 1 84 13 83 1 — — 93 7 — 82 1 89 6 — — — — 90 % 77 % 83 % 79 % 78 % 75 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % Kaikki näytteet — Ali samples 1966 itävyys germination näytteiden jakaut. frequency of sanzples 1967 itävyys germination näytteiden jakaut. frequency of samples % % % % 76 4 81 22 73 20 81 22 79 14 81 22 86 22 79 25 89 20 79 18 91 12 79 7 90 5 83 2 93 3 83 1 84 % 80 % 100 % 100 % 248 Riste 1966 1967 Apu r — —0.16 r = —0.68 Norröna r = —0.75 Svenno r = —0.19 r = —0.74 Korrelaatiokertoimissa ei ole merkittäviä ero- ja eri lajikkeiden välillä. Korkein korrelaatio- kerroin r = — 0.75 on Norrönalla, jota yleensä pidetään tähkäidäntäherkkänä. Myös Svennolla muodostui tässä aineistossa korrelaatio itäneiden ja sakoluvun välillä selväksi, vaikka ns. piiloidän- tää pidetään Svennolla tavallisena. Eri vuosien välillä oli Risteen alueella selvä ero, mikä johtu- nee vähäisistä tähkäidäntävaurioista v. 1966. Tulosten tarkastelu Apu-kevätvehnästä on saatu itävyydeltään parasta siementä huolimatta siitä, että tähkä- idäntäilmiöt ovat olleet sillä selvimmin havaitta- vissa. Apu-vehnän tähkäidäntäherkkyys liittyy ilmeisesti suuressa määrin sen aikaisuuteen. Ai- kaisten lajikkeiden entsyymiaktiviteettihan on keskimäärin suurempi kuin myöhäisten ja tulee näin ollen näkyviin myös tähkäidäntäherkkyy- tenä ja matalina sakolukuarvoina epäedullisissa korjuuoloissa, kuten syksyllä 1967 (vrt. GALLER ja NADJAF 1967). Drottin, Svennon ja Norrönan välillä itävyys- tuloksissa ei ole eroja, mutta sakoluvun pe- rusteella voitaneen Drott-vehnää pitää Apu- vehnän jälkeen parhaimpana sen korkeiden sako- lukuarvojen vuoksi, jotka viittaavat tähkäidän- nänkestävyyteen. Ajateltaessa eri lajikkeiden sie- menten itävyydenkestävyyttä varmuusvarastois - sa pitäisi tähkäidännänkestävyyden olla eduksi itävyyden säilymiselle (vrt. FucHs 1968). Itävyy- den säilymisen kannalta ei sakoluvultaan heikko tavara liene parasta mahdollista varmuusvaras - toihin. Itämään virittynyt siemen on epäedu 1- lisissa varastointioloissa alttiimpi vaurioille. Saattaa kuitenkin olla, että tällainen täysin itämiskypsynyt siemen, voi sen sijaan h y- vissä varastointi-oloissa hyvin kuivattuna säilyttää elävyytensä jopa kau- emmin kuin siemen, joka ei ole kehitysaikanaan saavuttanut itämiskypsyytensä huippua (vrt. SuomELA 1950). Paraslaatuisen siementavaran tuottamisessa vaadittaisiin viljelijöille lisäohjeita oikean korjuuajankohdan valinnassa. Erityisesti siementavaran korjuuajankohdan valinnassa saattaa BELDEROKill (1965) Hollannissa käyttöön- ottama menetelmä olla eduksi. Neuvonnan suo- rittaminen pelkästään sakoluvun perusteella näyt- tää kyllä sopivan lämpöoloiltaan normaalia pa- remmille kasvukausille, kuten 1966, kun sen si- jaan lämpöoloiltaan normaaleina ja erityisesti sitä huonompina vuosina on seurattava lämpö- tilan kehitystä eikä korjuuta pidä suorittaa ennen kuin kukin lajike on saanut itämiskypsyyden saavuttamiseen tarvittavan lämpömäärän. Tämä lämpömäärä voidaan todeta lämpötilasummasta (BELDEROK 1968) esim. maitotuleentumis- ja keltatuleentumisasteen välisenä aikana (vrt. PAA- TELA ja SUOMELA 1960). Itämiskypsyyden saavut- tamiseksi tarvittava lämpötilasumma olisi meillä tutkittava lajikekohtaisesti, jotta voitaisiin antaa tarkkoja ohjeita siemenviljan oikeasta korjuu- ajankohdasta, sillä pelkkä sakolukuarvojen seu- raaminen ei riitä. Edellä olevat tulokset vuosilta 1966 ja 1967 eivät oikeuta pitkälle meneviin johtopäätöksiin, mutta ne antavat viitteitä siitä, mihin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota pyrittäessä tuottamaan ja varastoimaan mahdollisimman hyvää kylvö- siementä. Yhteenveto Vuosina 1966 ja 1967 Valtion Viljavaraston kevätvehnän sopimusviljelyksiltä tuotettujen kyl- vösien-ienerien analysointitulokset osoittivat seu- raavaa: Parhaiten itävää siementä saatiin aikaisim- masta kevätvehnälajikkeesta Apu-vehnästä sen tähkäidäntäherkkyydestä huolimatta. Apua myöhäisempien lajikkeiden Drottin, 249 Norrönan ja Svennon välillä ei itävyyksissä to- dettu eroja. Kuitenkin Drott-vehnä osoittautui v. 1967, jolloin tähkäidäntää ilmeni, sakoluku- arvoiltaan parhaaksi, sen jälkeen Norröna ja Svenno, Apu-vehnän jäädessä ko. vuonna vii- meiseksi. Eteläisiminältä (Mustion) sopimusvilj ely- alueelta saatiin kaikista lajikkeista parhaiten itä- vää siementä. Normaalia lämpimämpänä kasvukautena 1966 saatiin parhaiten itävää siementä eristä, joi- den sakolukuarvot olivat korkeimmat. Lämpöoloiltaan normaalia hiukan viileäm- pänä (kesä-heinäkuu) kasvukautena 1967 itävyy- deltään parhaimmat erät olivat alemmissa sako- lukuluokissa kuin v. 1966. Siemenviljan oikean korjuuajankohdan määrittämiseksi tarvitaan tarkkaa lämpöolojen seuraamista. Pelkkä sakolukuarvoj en seuraami- nen ei riitä. KIRJALLISUUTTA BELDEROK, B. 1965. Einfluss der Witterung vor der Ernte auf die Keimruhedauer und die Auswuchsneig- ung des Weizens. Z. Acker- u. Pflanzenbau 122: 297-313. — 1968. Seed dormancy problems in cereals. Field Crop Atlas 21 (3): 203-211. Erip. FUCHS, H. 1968. Zur Frage der Beurteilung des Saatgut- wertes von Auswuchsgetreide. Saatgut-Wirtsch. 1968, 1: 17-18; 2: 49-52. GALLER, I & NADJAF, GHADIMI 1967. Die Aktivität von Saccharase und Amylase in den verschiedenen Organen einiger Sommerweizensorten. Bayer. Land- wirtsch. J. buch 44: 444-452. PAATELA, JUHANI & SUOMELA, HILKKA 1960. Kevätviljo- jen viljelyvarmuudesta. Summary: On the certainty of obtaining a crop of spring cereals in Finland. Maatal. ja Koetoim. 14: 51-62. SUOMELA, HILKKA 1950. On the possibilities of growing Taraxacum Koksaghyz in Finland in the years 1943- 1948. Valt. Maatalouskoetoim. Julk. 132: 1-133. (Germination and Emergency, p. 35-42.) Viljantutkimustoimikunnan ja Valtion Viljavaraston Tut- kimuslaboratorion Tied. 1966; 1968, 3: 1-18. Mo- niste. Valtion Siementarkastuslaitoksen toimintakertomukset 1960-1968. SUMMARY Persistence of sprouting in the ear in certain varieties of spring wheat grown under contract to the State Granary in the years 1966-67 HILKKA SUOMELA State Granary, Research Laboratory, Helsinki, Finland Analyses of the seed batches of spring wheat grown for the State Granary under contract showed that: Germination was best in seed from the earliest spring wheat variety Apu, despite its susceptibility to sprouting in the ear. No differences were found between the germination of varieties later than Apu, i.e. Drott, Norröna and Svenno. However, in 1967, when sprouting in the ear was observed, Drott wheat showed the best falling number values, being followed by Norröna and Svenno, while Apu came last that year. In ali varieties germination was best in the seed grown on the southernmost of the fields (at Mustio). During the growing season of 1966, which was warmer than normal, seed with the best germination values was obtained from batches with the best falling numbers. During the growing season of 1967, which was slightly colder (June/July) than normal, the batches with the best germination values came from the groups of lower falling numbers than in the season 1966. The temperatures must be watched closely to fix the correct time for harvesting seed, for mere observation of the falling numbers is not enough. 250 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 8: 251-263 (1969) Seria PHYTOPATHOLOGIA N. 24— Sarja KASVITAUDIT n:o 24 RESISTANCE OF SCANDINAVIAN WINTER CEREAL VARIETIES TO LOW TEMPERATURE PARASITIC FUNGI E. A. JAMALAINEN Agricultural Research Centre, Department of Plant Pathology, Tikkurila, Finland Received April 25, 1969 The most important low temperature parasitic fungi found on gramineous crops in Scandinavia are Fusarium nivale (Fr.) Ces., Typhula ishikariensis Imai (syn. T. idahoensis Remsb.), T. incarnata Lasch ex Fr. and Sclerotinia borealis Bub. & Vleugel (cf. JAMALAINEN 1956). The studies carried out at the Department of Plant Pathology in the last few years have mainly centred on the resistance to low temperature parasitic fungi of improved varieties of Grami- neae produced at the breeding stations. The work is partly financed by grands from State Scientific Committees in Denmark, Finland, Norway and Sweden. Variety tests with winter wheat The cultivation of winter wheat in Finland is restricted mainly to clay soils in the south and southwest. Even here winter wheat can not grown satisfactorily on other soils because of low temperature parasitic fungi. In other parts of Finland, cultivation of winter wheat is mini- mal, owing to the uncertain wintering of the crops. The damage is caused by F. nivale and also by the 7Syphula fungi. Since 1962, the Department of Plant Pathology has undertaken trials -with breeding material of winter wheat and winter rye from Finland, Norway and Sweden. The trials have been carried out in three localities: at the Department of Plant Pathology at Tikkurila (20 km from Helsinki), at the Häme Agricultural Experiment Station in Pälkäne (lat. 61°) and at the Central Finland Agricultural Experiment Station in Kuusa (lat. 62°). The test plots have been 9 m long with three seed rows, which has proved a convenient size in analysing the injuries caused by the low temperature parasitic fungi. There have been three replicates of each variety tested, and only undressed seed has been used. Since 1965, a section of each plot (2 metres in length) has been treated with 50 % PCNB (quintozene), 10 kg/ha, to show the prevalence of the patho- gens (Fig. 1). The soil in these trials has been organic sand, fine sand, fine silt or soil containing organic matter, which are typical of the provinces of Häme and Central Finland, and in which the injuries caused by the low temperature parasitic fungi are most common. The green leaf mass in each experimental plot of winter wheat and rye has been estimated by 251 Fig. 1. Winter rye variety test at Central Finland Agr. Exp. Sta. at Kuusa; photo taken in spring 1968. Damage caused by F. nivale. Front, some susceptible varieties; centre resistant varieties; back, susceptible varieties. A section of each plot on the right 2 meters in length has been treated with PCNB in late autum. Foto H. Blomqvist. Kuva 1. Syysruisjalosteiden koe Keski-Suomen koeasemalla Kuusassa; kuva otettu keväällä 1968. Vauriot F. niva/en aiheuttamat. Edessä alttiita, keskellä kestäviä ja takana alttiita jalosteita. Osa ruumista (2 m leveydeltä oikealla) on käsitelty syystalvella PCNB-val- misteella. Valok. H. Blomqvist. visual analysis both in autumn and in spring. The spring analyses were made after the snow- melt; in many cases they were repeated 2-3 weeks later. In the field a scale from 0 to 10 has been used, but the results have been pre- sented in per cents, a stand with a normal density being denoted with 100 %. The degree of damage to the plants attacked by the fungi, e.g. F. nivale 50 %, indicates that half of the leaf mass was destroyed by this pathogen. If the growing points and some of the leaves are uninfected, the plants may recover. A stand heavily infected by F. nivale may also recover. This is particularly the case if weather conditions are favourable in spring. If, on the other hand, most of the shoots are destroyed, and the weather conditions in the spring are unfavourable, even partly infected plants are unable to recover. 7)phala spp. and S. borealis often destroy the plants compeletely. The results of the variety trials with winter wheat are presented in Tables 1-4. The patho- gens were F. nivale and the 7:yphula spp. fungi (mainly T. ishikariensis, and occasionally T. incarnata). S. borealis was more frequent only at the Central Finland Agricultural Experiment Station in the spring of 1966. Every year the trials included several dozens of numbered Iines of winter wheat and winter rye from various plant breeding stations. The tables do not show the data of ali these trials but only a few results for the numbered Iines. Not are the averages shown for the various lines, for the winter damage caused by the fungi varies greatly from year to year and in different testing sites, and the averages would not serve as a basis for comparison of the various lines. The damage to winter wheat caused by the fungi varies greatly in different years and in different localities. Both F. nivale and T. ishi- kariensis did great damage in ali trials during the winter season of 1965/66 (Table 2). In the spring of 1967 and 1968 F. nivale was also abundant at Tikkurila and in 1967 T. ishi- kariensis. At the Häme Agricultural Experiment Station F. nivale was abundant in 1963 and 1968, and T. ishikariensis in 1968 and at the Central Finland Agricultural Experiment Station F. nivale in 1965. Several cfimatic factors, e.g. the amount of soil frost, and the depth and duration of the snow cover, affect the appearance and abundance of low temperature pathogens. In 1966, the 252 Varma, Hja. Elo, Hja Ertus, W Jyvä, Jo .. Linna, Hja. Linna, im- proved, Hja Nisu, Jo .. Notre, W . Odin, Sv Starke, W . Trond, W . Vakka, Jo . Varma .. Elo Ertus Jyvä Linna Linna, improved Nisu Norre Odin Starke Trond Vakka .. 10.0 4.0 Leaf mass destroyed by Typhula spp. in Typhula-sienten tuhoama lehtimassa keväällä 2.0 2.5 11.0 2.5 2.5 1.5 0.5 1.5 1.5 1.0 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 1.0 0.5 2.5 2.0 9.0 3.0 2.0 5.0 1.0 1.0 1.0 0.5 0.5 1.0 0.5 0.5 2.5 5.0 6.0 9.0 7.5 2.5 2.5 7.5 2.0 0.5 1.0 2.5 2.5 7.5 6.5 11.0 3.5 12.5 14.0 0 0 41.0 30.0 1.5 1.5 0.5 Hh 1.5 HH 0 0 115 134 96 66 118 86 67 91 66 125 97 101 1) Hja = The Hankkija Plant Breeding Institute, Finland, Jo = Agricultural Research Centre, Department of Plant Breeding, Jokioinen, Finland, Sv = Svalöf, Sweden, W = Weibullsholm, Sweden. snow cover persisted late into the spring at the Agricultural Experiment Stations. In 1963/ 64, there was comparatively little snow, but soil freezing was deep. Data relating to weather conditions have not always, however, been sufficient to account for the great variations in the occurrence of the fungi (cf. HÄNNINEN and JAMALAINEN 1968). 253 Table 1. Variety tests with winter wheat A = Dept. of Plant Pathology, Tikkurila; B = Häme Agr. Exp. Sta., Pälkäne; C = Central Finland Agr. Exp. Sta., Kuusa Taulukko 1. Syysvehnän lajikekokeet A = Kasvitautien tutkimuslaitos, Tikkurila; B = Hämeen koeasema, Pälkäne; C -= Keski-Suomen koeasema, Kansa 1965 1966 1967 1968 1964 1963 Variety Laiike AIBI C AlBic Al B I C Al B AIBIC AIBIC Leaf mass destroyed by Fusarium nivale in spring (%). Fusarium nivalen tuhoama lehtimassa keväällä %. 5.0 55.0 46.5 78.5 58.5 11.5 9.0 35.0 20.5 2.5 0.5 11.5 1.0 1.5 1.5 2.0 1.5 3.0 7.0 16.0 4.5 5.0 0.5 1.0 2.0 1.0 0.5 26.5 4.5 24.5 25.5 16.0 6.5 5.5 7.5 5.5 6.0 0.5 16.5 9.5 3.5 71.5 75.0 91.5 48.5 22.5 4.5 48.5 24.5 - - - 31.0 12.5 7.5 46.5 29.0 18.5 3.5 23.5 2.5 0 13.5 0.5 0 18.5 4.5 7.5 10.0 11.5 11.0 12.5 6.5 15.5 47.5 19.5 16.0 20.5 22.0 25.5 36.5 55.0 50.0 36.0 48.5 33.5 40.0 12.5 14.5 16.0 16.5 21.0 17.5 14.0 10.5 7.5 5.5 9.5 6.5 3.5 5.0 64.5 85.0 95.0 91.5 91.5 78.5 58.5 36.5 53.5 69.0 54.0 53.5 25.0 36.5 65.0 75.0 73.0 75.0 65.0 0.5 0 15.0 3.0 0 15.0 6.5 0.5 16.5 23.5 0.5 33.5 6.5 2.5 36.5 13.5 1.0 26.5 2.0 0 11.5 48.5 65.0 56.5 78.5 75.0 75.0 0.5 1.5 4.5 3.0 1.5 8.0 4.0 3.0 31.0 0.5 1.5 22.5 1.5 1.5 22.5 0.5 3.0 9.5 9.0 13.0 23.0 spring (%). °A 0 <0.5 40.0 10.0 0 0 26.5 0 25.0 23.5 5.0 26.5 0 0 8.0 24.0 9.5 8.0 10.5 10.5 13.0 16.0 26.5 35.5 28.5 36.5 39.5 41.5 21.5 23.5 21.5 25.0 23.5 20.0 1.5 2.0 4.0 5.0 5.0 2.0 43.5 33.0 41.5 20.0 20.0 21.5 Relation numbers of yields Varma = 100. Jyväsatojen suhdeluvut; Varma = 100. 3 640 3 530 5 350 6 230 4 930 1 950 4 810 2 630 5 110 1 590 5 000 121 92 129 135 115 138 111 4 560 131 140 123 129 2 820 113 105 100 2 330 125 96 118 136 4 080 63 70 94 69 7 220 110 101 100 112 Varma Elo Ertus Jyvä Linna Linna, improved Nisu Norre Odin Starke Trond Vakka 18 38 97 96 107 127 87 114 103 104 104 89 102 115 130 117 129 127 108 106 80 121 103 121 126 79 93 78 103 87 69 75 86 110 91 102 99 104 123 90 108 111 76 10 42 37 116 113 62 7 11 8 108 121 60 28 33 38 95 103 113 113 109 106 116 119 114 114 146 169 136 125 114 78 119 86 120 59 134 93 135 69 135 111 136 59 112 154 134 136 138 113 125 89 Table 2. Tests of resistance to fungi of Iines of winter wheat in the heavy fungus-winter of 1965/66. A, B, C and varieties, see Table 1 Taulukko 2. .5:yysvehnälinjojen kestävyys talvituhosieniä vastaan ankarana talvituhosienitalvena 1965166. A, B, C ja lajikkeet ks. taulukko 1 Variety Ja/aste Fusarium nioale Typhula-fungi Relation number of yields Jyvasatojen suhdeluku % % Varma kg/ha = 100 A B 1 C AIBIC A B Varma 55.0 46.5 78.5 40.0 25.0 + 2 630 4 810 Vakka 75.0 65.0 78.5 21.5 20.0 2.0 108 95 Holmberg, Sweden H 3-2-28 60.0 73.5 91.5 36.5 21.5 2.0 43 37 H 4-2-71 65.0 73.5 93.5 31.5 21.5 3.5 25 38 H 7-8-104 70.0 71.5 94.5 28.5 23.5 2.0 4 10 H 7-9-37 58.0 76.5 92.5 41.0 21.5 2.0 15 34 H 7-9-39 61.5 76.5 95.0 38.0 20.0 2.0 10 38 Sva/öf, Sweden Sv 59537 71.5 76.5 93.5 26.5 21.5 5.0 16 39 Sv 61246 70.0 75.0 95.0 28.5 23.5 2.5 18 15 Sv Ög 57305 68.5 76.5 91.5 30.0 21.5 3.0 34 44 IFeibullsholm, Sweden W 598/57 76.5 73.5 91.5 18.5 24.5 5.0 5 27 W 15949 75.0 73.5 91.5 21.5 23.5 5.0 14 53 W 16303 78.5 75.0 91.5 16.5 23.5 5.0 9 36 W 17713 76.5 75.0 91.5 21.5 23.5 5.0 6 32 W 17790 80.0 76.5 91.5 18.5 23.0 5.0 3 53 W 17807 71.5 75.0 90.0 23.5 21.5 6.5 17 35 W 17821 78.5 75.0 91.5 20.0 23.5 5.0 17 35 Anttila, Finland') An b 4589 45.0 35.0 81.5 50.0 26.5 2.5 86 103 An b 4608 51.5 56.5 88.5 46.5 26.5 1.0 60 72 An b 5128 55.0 56.5 80.0 43.5 25.0 2.5 104 95 An b 5918 - 58.5 75.0 23.5 1.0 _ 88 An b 6496 56.0 60.0 83.5 41.5 26.5 2.5 93 87 An b 6514 45.0 58.5 81.5 50.0 23.5 2.5 97 90 An b 6525 51.5 56.5 85.0 45.0 25.0 2.5 93 86 An b 7012 61.5 58.5 85.0 35.0 23.5 2.5 108 101 An b 7074 63.5 45.0 86.5 33.5 25.0 1.0 63 89 An b 7207 61.5 55.0 81.5 35.0 20.2 2.0 85 96 An b 7273 55.0 50.0 83.5 43.5 26.5 2.0 96 98 An b 74 jokioinen, Finland 61.5 53.5 83.5 36.5 25.0 + 93 ' 89 Jo 0854 43.5 41.5 75.0 48.5 23.5 2.0 112 85 Jo 01177 76.5 - - 20.0 - - 80 Jo 01851 53.5 65.0 78.5 43.5 23.5 2.0 83 71 Jo 03008 59.0 70.0 80.0 38.5 25.0 + 81 70 Jo 03009 66.5 70.0 83.5 31.5 23.5 2.0 76 57 Jo 03015 56.5 63.5 73.5 40.0 23.5 2.0 95 82 Jo 03019 56.5 70.0 81.5 41.5 21.5 2.0 61 56 Jo 03021 56.5 75.0 91.5 41.5 23.5 2.0 60 37 Jo 03022 63.5 73.5 86.5 33.5 22.5 2.0 51 26 Jo 03028 63.5 73.5 91.5 33.5 23.5 2.0 55 31 1) The Hankkija Plant Breeding Institute, Exp. Farm Anttila. F. nivale has in general caused greater damage to winter wheat than T. ishikariensis, though the latter fungus may also be vety harmful in some years, as was the case in 1965/66 and in 1966/67 at Tikkurila and in 1965/66 and 1967/68 at the Häme Agricultural Experiment Station (Tables 1 and 2). The Finnish winter wheat varieties have shown a higher degree of resistance to 254 Table 3. Variety test with winter wheat at Tikkurila in 1967/68 Fine sand soil Taulukko 3. Syysvehnän lajikekoe Tikkurilassa 1967168 Maalaji hieta Variety '.) Jaloste Density of stands °raki,,' libeY ,2 ) 20. 11. 67 Analyses of stands - Oraiden analyysi 25. 4. 68 Density of stands Oraiden tiheys 17. 5. 68 Relation numbcrs of yields Jyväsatojen suhdeluku Greenness Vihreys F. nivale Abiotic factors .) Abioottiset tekijät % % % % % Varma kg/ho = 100 Varma, Hja 93 65 35.0 0 78 kg/ha 3 530 Linna, Hja 90 63 36.5 0 73 93 Jyvä, Jo 88 53 46.5 0 62 91 Nisu, Jo 93 45 55.0 0 53 78 Vakka, Jo 85 60 40.0 0 64 86 Ertus, W 87 28 48.5 27 25 67 Norre, W 90 37 50.0 13 43 103 Starke, W 85 25 48.5 27 15 69 Trond, W 100 22 33.5 45 18 75 Odin, Sv 90 27 36.5 37 25 87 An b 7955 92 67 33.5 0 82 109 An b 8536 90 63 36.5 , 0 78 98 An b 8735 87 73 26.5 0 77 111 An b 9142 88 70 30.0 0 72 83 An b 9143 85 73 26.5 0 72 85 An b 9148 97 75 25.0 0 89 107 An b 9152 92 73 26.5 0 76 86 An b 9230 95 78 21.5 0 91 114 An b 9491 90 75 25.0 0 81 99 An b 9499 90 75 25.0 0 74 97 An b 9521 88 72 28.5 0 72 93 An b 9527 92 73 26.5 0 74 103 An b 9579 95 75 25.0 0 75 98 Jo 03001 97 32 33.5 35 37 65 Jo 03008 95 43 43.5 13 59 83 Jo 03015 99 57 43.5 0 82 98 Jo 03016 95 62 38.5 0 83 104 JO 03017 92 40 50.0 10 36 70 Jo 03021 90 37 63.5 0 43 90 Jo 03022 87 35 55.0 10 45 91 Jo 03026 95 42 48.5 10 58 89 Jo 03034 95 55 45.0 0 70 105 Jo 03036 92 42 51.5 7 47 89 Jo 03045 93 47 50.0 3 65 108 W 17790 96 33 33.5 33 25 99 W 17807 90 40 31.5 28 33 104 W 18609 87 33 36.5 30 27 99 Sv 59537 95 20 31.5 48 20 95 Ög 62188 92 15 , 53.5 32 15 80 Ög 62263 90 15 53.5 32 13 82 Ög 62268 88 15 56.5 28 15 82 Ög 62285 72 13 53.5 33 17 86 H 52-16 87 15 53.5 32 12 71 Hja = Hankkija, Finland; H = Holmberg, Sweden; Jo = Jokioinen, Finland; Sv = Svalöf, Sweden; W = Wei- bullsholm, Sweden; Ög = Svalöf, Sweden. Damage 5-10 %, caused by frit fly. - Kohl/kärpäsen aiheuttamaa vioitusta 5-10 %. Main injury from winter frost. - Pääasiassa pakkasvaurioita. F. nivale than the Swedish varieties Ertus, Odin, Starke and Trond (Table 1). In the grain yields - admittedly from small test plots - the effect of snow mould appears vety clearly in the above- mentioned Swedish varieties (Table 1). The Finnish wheat varieties have also been seriously infected in adverse »fungus years» (Table 2.) Among the Finnish varieties, Linna and Linna 19 7 8 6 4- 6 9 255 Table 4. Variety test with winter wheat at the Häme Agricultural Experiment Station in 1967/68 Taulukko 4. Syysvehnän lajikekoe Hämeen koeasemalla 1967168 Fine sand soil - Maalaji hiem 1 Variety ) Ja/aste Density of stands Oraiden tiheys 20. 11. 67 Analyses of stands - Oraiden analyysi 23. 4. 68 Density o f stands Oraiden tiheys 4. 5. 68 of yields Relation numbers Jyväsatojen suhdeluku Varma kg/ha = 100 rel - sl Gmenness Vihreys F.nivale Typhula sp. 9 Total Yhteensa % % % % % % Varma 95 69 20.5 10.0 30.5 85 kg/ha 5 350 Linna, Hja 96 77 15.5 8.0 23.5 88 127 Jyvä, Jo 98 57 29.0 14.0 43.0 62 66 Nisu, Jo 98 28 47.5 24.0 71.5 30 87 Vakka, Jo 97 62 25.5 13.0 38.5 80 89 Ertus, W 96 63 24.5 12.5 37.0 76 96 Norre, W 97 71 19.5 9.5 29.0 83 114 Starke, W 98 69 20.5 10.5 31.0 78 104 Trond, W 98 69 22.0 10.5 32.5 78 104 Odin, Sv 97 76 16.0 8.0 24.0 81 103 An b 7955 95 74 17.0 8.5 25.5 84 96 An b 8536 97 81 13.0 6.5 19.5 93 123 An b 8735 93 70 20.0 10.0 30.0 80 91 An b 9142 94 69 20.5 10.5 31.0 85 106 An b 9143 92 64 24.0 11.5 35.5 85 90 An b 9148 97 70 19.5 10.0 29.5 83 98 An b 9152 95 72 18.5 9.0 27.5 89 104 An b 9230 96 75 17.0 8.5 25.5 88 98 An b 9491 98 78 14.5 7.5 22.0 90 120 An b 9499 97 83 11.0 5.5 16.5 95 122 An b 9521 96 80 13.5 6.5 20.0 93 115 An b 9527 98 81 12.5 6.5 19.0 91 119 An b 9579 98 81 12.5 6.5 19.0 91 115 Jo 03001 98 57 29.0 14.5 43.5 59 84 jo 03008 98 58 27.5 14.5 42.0 59 64 Jo 03015 97 70 20.0 9.5 29.5 84 103 Jo 03016 98 68 21.5 10.5 32.0 79 98 Jo 03017 97 68 21.5 10.5 32.0 78 110 JO 03021 98 60 26.5 13.0 39.5 67 106 JO 03022 95 52 32.0 16.5 48.5 49 88 Jo 03026 98 60 26.5 13.5 40.0 66 88 Jo 03034 96 59 27.5 13.5 41.0 67 92 Jo 03036 97 58 27.5 14.0 41.5 69 99 Jo 03045 96 75 16.5 8.5 25.0 88 124 W 17790 98 71 20.5 10.5 31.0 81 122 W 17807 98 71 19.5 9.5 29.0 82 113 W 18609 97 70 20.0 10.0 30.0 83 124 Sv 59537 96 71 19.5 9.5 29.0 79 120 Ög 62188 96 70 20.0 10.0 30.0 72 102 Ög 62263 97 72 19.0 9.5 28.5 77 106 Ög 62268 97 71 19.5 9.5 29.0 77 111 Ög 62285 92 61 26.0 13.0 39.0 68 81 H 52-16 98 67 22.0 11.5 33.5 70 95 Hja = Hankkija, Finland; Jo = Jokioinen, Finland; H = Holmberg, Sweden; W = Weibullsholm, Sweden; Ög = Svalöf, Sweden. Main T. ishikariensis. - Pääasiassa T. ishikariensis. improved showed considerable resistance to F. nivale in 1967/68 at the Karelia Agricultural Experiment Station (situated in southwestern Finland) (MEURMAN 1969; cf. also VARIS 1965). The Finnish Iines of winter wheat have also shown a higher degree of resistance to the pathogens than the Swedish ones, as is indicated by the trials in 1965/66, when fungal damage was exceptionally severe. .F. nivale as well as Typhula spp. were then abundant at all testing places, with the exception of the Central Finland Agricultural Experiment Station in 1965/66, 256 Fig. 2. Winter rye variety test at Central Finland Agr. Exp. Sta. at Kuusa. Photo taken in spring 1968. Damage caused by F. nivale. In front on right some Finnish rye varieties; on left some Swedish rye Iines. Foto H. Blomqvist. Kuva 2. Syysruialosteiden koe Keski-Suomen koeasemalla Kuusarsa; kuva otettu keväällä 1968. Vauriot F. oiva/en aiheuttamat. Edessä oikealla suomalaisia ruislajikkeita, vasem- malla ruotsalaisia numerojalosteita. where the 7:yphula fungi were scarce (Table 2). On the other hand, at Tikkurila in 1965/66 Tffibula spp. caused somewhat greater damage to Finnish than to Swedish varieties (Table 2). The yield results show the effect of F. nivale on Swedish winter wheat Iines the yields of which were in many cases very .low. Of the Finnish Iines, the winter wheat of the Plant Breeding Institute of Hankkija on the Anttila Experimental Farm showed a somewhat higher degree of resistance to F. nivale than did the varieties of the Plant Breeding Department at Jokioinen (Tables 2-4). Frost may at times cause injury to winter wheat. This was the case in the trials at Tikku- rila in 1967/68 (Table 3) when hard frosts persisted for a long time in the early winter before the soil was covered with snow. The Swedish varieties and lines were badly damaged by the frost. The Finnish wheat varieties and the Anttila Iines, on the other hand, escaped frost damage. Variety tests with winter rye F. nivale is very injurious on winter rye in Central Finland, causing average yield losses of about 30 %, depending on the prevailing winter conditions (cf. HÄNNINEN and JAMALAINEN 1968). S. borealis may also attack winter rye, but only in the central and northern parts of the country. The trials with winter rye were arranged in the same manner as those previously described. The results are presented in Tables 5-7. F. nivale was the main pathogen on winter rye, while the T. yphula fungi were only prevalent in 1965/66 at Tikkurila and at the Häme Agricultural Experi- ment Station (Table 6). The most serious damage by F. nivale to 'winter rye dates from the overwintering period of 1965/ 66, but the fungus also caused severe damage in 1962/63 and in 1964/65 at the Häme Agricultural Experiment Station, and in 1963/64 and 1967/68, at the Central Finland Agricultural Experiment Station. There was little evidence of snow mould in 1963/64 at Tikkurila and Häme, and in 1964/65 at the Central Finland Agricultural Experiment Station the following spring. The fundamental relationship between weather conditions and the prevalence of low temperature pathogens has alredy been described (p. 252-253). The Finnish winter rye varieties Ensi, Toivo, Vjatka (originally a native variety from the USSR) and Vatia (native variety from Finland) have shown the highest degree of resistance to F. nivale (Fig. 2). The Finnish varieties Pekka 257 Table 5. Variety tests A = Dept. of Plant Pathology, Tikkurila; B = Häme Agr. Exp. Taulukko 5. Syys- A = Kasvitautien tutkimuslaitos, Tikkurila; B =- Hämeen Variety Lajike 1963 1964 B C Leaf mass destroyed by Fusarium nivale in spring (%) - Toivo, Jo 16.5 42.0 6.0 0 0.5 7.5 Ensi, Jo 13.5 35.0 0.5 0.5 16.0 Ensi 01922, Jo Pekka, Jo 18.0 77.0 4.5 3.5 27.5 Vatia, Laukaa 3.0 3.0 1.0 5.0 9.5 Visa, Jo 15.5 58.0 11.0 Vjatka, Jo 0 0.5 3.5 Voima, Jo 18.0 68.0 15.0 3.5 6.5 32.5 Björnråg, Vol Dubbelstål, Sv Kungs II, Sv 55.5 95.0 13.5 45.0 80.0 Norderås, Vol Wasa II 1880, Vol Värne, Sv 1.0 15.0 56.5 Sv 02375 Sv 58170 Vå 3/74, Bodo Relation number of yields; Toivo = 100, in 1967 Pekka = 100 - Toivo kg/ha 2 500 5 650 3 070 5 000 4 760 2 640 Ensi 83 99 - 88 80 69 Ensi 01922 - - - - Pekka 95 96 - 103 102 86 Vatia 117 141 88 84 95 Visa 83 84 103 - - - Vjatka 2) - - (33) (36) (45) Voima 140 127 139 112 100 94 Björnråg 2) - - Dubbelstål 2) - Kungs II 63 31 80 109 31 Norderås 2) - Wasa II 1880 2) Värne 107 123 50 Sv 02375 Sv 58170 Vå 3/74 Jo = Jokioinen, Finland, Vol = Institute of Genetics and Plant Breeding, Vollebekk, Norway, Sv = Svalöf, Sweden, Vå = Bodo, Norway Tetraploid variety, the yield very low because of sterility of ears. - Tetraploidilajikkeita, sato alhainen lovitähkäi- syyden vuoksi. and Voima are somewhat more susceptible. The Swedish varieties Kungs II, Värne and Dubbel- stål have shown themselves most susceptible to F. nivale. The Norwegian varieties have been tested for three years, one of which was the severe overwintering period of 1965/66. The Finnish Iines of winter rye have also shown a higher degree of resistan.ce to F. nivale than the corresponding Swedish ones. The Finnish varieties are longs-strawed and for this reason are susceptible to lodgin.g. Long- strawed Finnish varieties have been crossed with short-strawed Swedish ones in order to produce short- and stiff-strawed rye varieties resistant to low temperature parasitic fungi and with a capacity for high yields, but it has not proved possible to transfer the resistance to F. nivale of the Finnish varieties to the short-strawed Swedish ones. The yields of tetraploid varieties are con- siderably reduced because of marked sterility of the ears (Table 5). 258 with winter rye Sta., Pälkäne; C = Central Finland Agr. Exp. Sta., Kuusa vehnän lajikekokeet koeasema, Pälkäne; C = Keski-Suomen koeasema, Kuusa 1965 1966 1967 1968 A A B C B C A B C Fusarium nivalen tuhoama lehtimassa keväällä %. 6.5 28.5 5.0 80.0 51.5 46.5 47.0 8.5 6.5 48.5 10.0 10.0 81.5 58.5 25.0 51.5 12.5 6.5 25.0 10.5 8.5 86.5 63.5 28.5 60.5 23.5 9.5 10.0 33.5 8.5 83.5 70.0 65.0 38.5 6.5 6.5 81.5 21.5 31.0 7.5 25.0 6.0 1.5 15.0 5.0 5.5 40.0 15.0 81.5 65.0 63.5 61.5 11.0 9.5 80.0 29.0 44.5 1.5 25.0 7.5 89.0 58.5 63.5 27.5 48.5 13.5 91.5 81.5 93.5 79.5 22.5 8.5 18.5 48.5 15.0 93.5 76.5 94.5 95.0 91.0 35.0 65.0 48.5 91.5 91.5 80.5 80.0 25.0 15.0 90.0 83.5 80.0 19.5 53.5 13.5 91.5 76.5 95.5 55.0 40.0 91.0 80.5 35.5 13.5 61.5 38.5 81.0 35.0 12.0 6.0 30.0 5.0 76.5 56.5 31.5 Jyväsatojen suhdeluvit ; Toivo = 100, v. 1967 100. Pekka 5 300 4 680 3 320 3 800 3 730 59 63 63 4 320 6 530 5 000 - 94 87 103 83 59 75 108 91 84 112 112 85 85 64 91 100 95 86 63 75 3 890 5 470 4 230 49 70 80 82 115 - - - (27) (28) - - 105 106 105 124 94 90 82 103 412 83 79 (36) (43) (33) (22) (31) (50) (31) (20) (9) (10) (20) (40) (44) 106 63 11 16 10 19 49 74 79 76 49 (44) (23) (41) (30) - (38) (12) (36) 119 69 19 10 16 89 90 59 - - - 85 100 105 75 80 - - -- 77 109 91 74 58 47 46 49 Testing of resistance to low temperature parasitic fungi in the field and in controlled Field trals do not constitute an entirely reliable method for establishing the resistance of new varieties of winter cereals to low tdn- perature parasitic fungi. The results obtained from trials conduced in three different localities, however, revealed which varieties and Iines are more susceptible to these pathogens and these have in consequence been eliminated from further trials. However, the results of the trials depend on the prevalence of the fungi. In the present trials Fusarium nivale has shown the highest conditions frequency figures, while abundant occurrences of Typhula ishikariensis and Sclerotinia borealis have been limited to certain years. The best method of testing the variety resist- ance to low temperature parasitic fungi would seem to lie in trials conducted under controlled conditions in laboratories and greenhouses. Methods for such tests have been studied in North America (e.g. CoRMACK and LEBEAU 1959, BRUEHL et al. 1966, BRUEHL 1967 a, 1967 b, and SUNDERMAN 1964). 259 Table 6. Damage by Typbula fungi on winter rye vari- eties in 1965/66. Leaf mass destroyed by Typhula ishi- kariensis (%) in spring 1966. A, B, C see Table 1 Taulukko 6. Typhula-sienten vauriot syysruisjalosteissa 1965/66. Lehtimassa T. ishikariensis' en tuhoamaa keväällä 1966. A, B, C ks. taulukko 1 Variety ) - Jalosta 1 A B c Toivo, Jo 6.0 11.5 0 Ensi, Jo 6.5 16.5 0 Ensi 01922, Jo 4.0 13.5 0.5 Pekka, Jo 8.5 15.0 0.5 Voima, Jo 8.5 13.5 0 Björnråg, Vol 5.5 18.5 0 Dubbelstål, Sv 5.5 18.0 0 Kungs II, Sv 6.0 23.0 0 Norderås, Vol 5.5 16.0 2.0 Wasa II 1880, Vol 5.5 14.0 0 Vårne, Sv 4.0 23.0 0.5 Vå 3/74 10.0 15.0 0 Jo 052 1.5 21.0 0 Jo 03304 4.0 16.5 0 Jo 03477 6.5 21.5 2.0 Jo 03483 8.5 18.5 0.5 1) JO = Jokioinen, Finland; Sv = Svalöf, Sweden; Vol = Vollebekk, Norway; Vå = Bodo, Norway. BRUEHL, at Washington State University, has used snow-mould chamber to establish the resist- ance to T. idahoensis (syn. T. ishikariensis), T. incarnata and F. nivale in seven wheat Iines. He reports that the varieties are resistant to F. nivale, T. ishikariensis and T. incarnata and to possible races of the pathogen. However, there was no evidence of pathogenic specialization sufficient to create a problem in breeding for resistance to these fungi. The test Methods devised for use in controlled conditions have not as yet been developed to such an extent that they could be regarded as reliable in ali instances. In tests carried out at the Department of Plant Pathology in 1965 in freezing chambers according to the CORMACK and LEBEAU method (1959), the Finnish rye variety Toivo and the Swedish northern variety Björnråg proved more susceptible to F. nivale than. the Swedish Dubbelstål and Kungs II. The trials in freezing chambers were not continued in order to obtain further confirmation in the matter. In 1967, at the Department of Plant Pathology, some winter wheat and winter rye varieties were tested in greenhouse conditions against low temperature parasitic fungi (BLom- Table 7. Variety test with rye at the Central Finland Agricultural Experiment Station in 1967/68. Very fine sand soil. 0.5 m2 of test plots treated 9. 11. 67 with 50 % PCNB-(quintozene) compound, 10 kg/ha Taulukko 7. Syysrukiin lajikekoe Keski-Suomen koeasemalla 1967168. Maalaji hieno hieta. 0.5 m2 ruutujen pinta-alasta käsitelty 9. 11. 67 50-%:sella PC NB-valmisteella, 10 kg/ha Variery Lajike Density of stands Oraiden tiheys 10. 11. 67 Analysis of stands Oraiden analyysi 4. 5. 68 Relation numbers of yields Jyvä sato ja suhdeluku Greenness Vihreys F. niva/. Greenness PCNB-treated Vihreys PCNB-käsiteflyllä osalla Toivo kg/ha = 100 Toivo, Jo 97 90 10.0 96 5 000 Ensi, Jo 96 92 8.5 96 84 Pekka, Jo 95 69 31.0 92 80 Voima, Jo 97 56 44.5 90 79 Kungs II, Sv 100 8 91.5 57 49 Vårne, Sv 100 9 91.0 72 59 Jo 095 98 61 39.0 88 84 Jo 01922 97 80 20.0 96 86 Jo 03490 97 11 89.5 70 46 Jo 03550 98 22 77.5 68 67 Sv 1550 98 27 72.5 75 85 Sv 2375 100 9 90.5 63 55 Sv 63550 99 8 91.5 63 53 Sv 63950 98 8 92.0 60 43 0) Jo = Jokioinen, Finland; Sv Svalöf, Sweden. 260 QVIST and JAMALAINEN 1968). In these tests the resistance of three Finnish and three Swedish varieties of winter wheat and winter rye was tested with isolates of F. nivale, T. ishikariensis and T. incarnata. The Finnish winter cereal varieties showed a higher degree of resistance to the parasites than the corresponding Swedish ones, which, with one exception, agrees with the results of field trials. The Finnish Pekka rye showed a higher degree of resistance to F. nivale than Toivo and Ensi rye, while in field trials the same variety has vety often proved more sus- ceptible to the fungus. The results of the trials described above seem to indicate that the resist- ance of rye varieties to low temperature parasitic fungi under field conditions may differ from their genetic resistance. The field conditions in an overwinterig period are difficult to reproduce in detail under con- trolled conditions in the greenhouse and labora- tory. In this respect, partly controlled field trials may present an alternative to the field as well as the laboratory methods in indicating a possible resistance to low temperature parasitic fungi in overwintering gramineous crops. In such plant frame trials it may be possible to infect the material artificially and control the depth and duration of the snow cover. Summary From the field trials it has been possible to obtain data about the resistance to low tempera- ture parasitic fungi (Fusarium nivale, Typhula ishikariensis and Sclerotinia borealis) in winter wheat and winter rye varieties from Finland, Norway and Sweden. The results have been distributed to the breeding institutes in Finland and in the other Scandinavian countries. On the strength of these trials it has been possible to eliminate many Iines from further tests. The resistance to low temperature parasitic fungi in winter wheat and winter rye varieties is relative and it is evident that under conditions favourable to the pathogens, ali the winter cereal varieties are susceptible. In the Finnish winter wheats there exists resistance to Fusarium nivale, which may thus be used for further breeding. The Finnish winter rye varieties show resistance to F. nivale, but they are long-strawed and give smaller yields than the susceptible Swedish short- strawed ones. Field trials do not provide an entirely reliable method of estimating the resistance to low tem- perature parasitic fungi in varieties of winter cereals. However, present methods of testing such varieties in laboratory and greenhouse conditions can not be regarded as reliable in ali instances. Judging by the trials, it seems that in winter rye varieties differences exist between field resistance and genetic resistance to low tem- perature parasitic fungi. Acknowledgements. — The Department of Plant Pathology acknowledges with gratitude the grants given by the State Scientific Committees of Denmark, Finland, Norway and Sweden. Finland has given grants since the year 1965 and the other countries since 1966, thus enabling the continuation of the studies in question. The present author would also like to acknowledge the help given by the following research workers in the trials reported in this paper: Mr. M. Ta k al a, director of the Häme Agricultural Experiment Station, Miss Helmi Linn o- m ä k i, of the same Station, the late director of the Central Finland Agricultural Experiment Station, Dr. P. Hännine n, and its present director, Mr. P. Simojok i, Mr. H. B 1 o m- q vis t, Mr. J. Barkman and Mr. Y. Rouval a, of the Department of Plant Pa- tholo gy. 261 REFERENCES BLOMQVIST, H. H. & JAMALAINEN, E. A. 1968. Prelimi- nary tests on winter cereal varieties of resistance to low temperature parasitic fungi in controlled condi- tions. J. Agric. Sci. Soc. Finl. 40: 88-95. BRUEHL, G. W. 1967 a. Lack of significant pathogenic specialization within Fusarium nivale, Typhula idahoensis, and T. incarnata and correlation of resistance in winter wheat to these fungi. Pl. Dis. Rep. 51: 810-819. 1967 b. Correlation of resistance to Typhula idahoensis, T. incarnata and Fusarium nivale in certain varieties of winter wheat. Phytopath. 57: 308-310. SPRAGUE, R., FiscHER, W. R., NA GAMITSU, M., NELSON, W. L. & VO GEL, 0. A. 1966. Snow molds of winter wheat in Washington. Wash. Agric. Exp. Sta., Coll. of Agric., Wash. State Univ., Bull. 677: 1-21. CORMACK, M. W. & LEBEAU, J. B. 1959. Snow mold infection of alfalfa, grasses, and winter wheat by several fungi under artificial conditions. Can. J. Bot. 37: 685-693. HÄNNINEN, P. & JAMALAINEN, E. A. 1968. Syysviljojen talvehtiminen Keski-Suomessa. Summary: Overwin- tering of winter cereals in Central Finland. Ann. Agric. Fenn. 8: 194-218. JAMALAINEN, E. A. 1956. Overwintering of plants in Finland with respect to damage caused by low-tem- perature pathogens. Publ. Finn. Sta. Agric. Res. Board 148: 5-30. MEURMAN, H. 1969. Syysvehnällä vaikeuksia Kymen- laakson hiesumaalla. Koetoim. ja Käyt. 26: 14, 16. SUNDERMAN, D. W. 1964. Modifications of the Cormack and Lebeau technique for inoculating winter wheat with snow mold-causing Typhula species. Pl. Dis. Rep. 48: 394-395. VARIS, E. 1965. Syysviljat. Summary: Winter cereals. Hankkijan kasvinjalostuslaitos, Tammisto. Anttila. Siemenjulk. 1965 (Publication of Plant Breeding Institute Hankkija): 23-30, 236-242. SELOSTUS Skandinavian maiden syysviljajalosteiden kestävyys talvituhosieniä vastaan E. A. JAMALAINEN Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvitautien tutkimuslaitos, Tikkurila Tärkeimpiä Gramineae-kasvien talvituhosieniä ovat Skandinavian maissa Fusarium nivale (Fr.) Ces., T_yphula ishikariensis Imai (syn. T. idahoensis Remsb.) ja T. incarnata Lasch ex Fr. sekä Sclerotinia borealis Bub. & Vleugel. Viime vuosina on Kasvitautien tutkimuslaitoksella kiin- nitetty talvehtimistutkimuksissa päähuomio Gramineae- kasvien jalostusaineiston talvituhosienien kestävyyteen. Tämä on käynyt mahdolliseksi, kun valtion tieteelliset toimikunnat Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa ovat myöntäneet varoja tutkimusprojektia varten kokei- den suorittamiseksi Kasvitautien tutkimuslaitoksen toi- mesta Suomessa. ,S:y_ysvehnäkokeet Syysvehnälajikkeiden talvehtimiskokeita, joissa on ollut jalosteita Norjan, Ruotsin ja Suomen kasvinjalostuslaitok- silta, on Kasvitautien tutkimuslaitoksen toimesta järjes- tetty syksystä 1962 lähtien. Kokeet on tehty kolmessa paikassa: Kasvitautien tutkimuslaitoksella Tikkurilassa, Hämeen koeasemalla Pälkäneellä sekä Keski-Suomen koeasemalla Kuusassa. Koeruudut ovat kokeissa olleet 9 metrin pituiset, kussakin ruudussa kolme kylvöriviä. Kerranteita on ollut kolme. Siemen ei ollut peitattua. Vuodesta 1965 lähtien koeruuduissa oli 2 metrin levyinen kaista, joka oli käsitelty syystalvella 50-%:sella PCNB- ruiskutteella (10 kg/ha) ja joka osaltaan osoittaa talvituho- sienien esiintymisen merkitystä (kuva 1). Maalaji kokeissa oli multamaata, hietaa tai hiesua. Näillä maalajeilla esiintyy runsaimmin talvituhosienivaurioita. Hämeen ja Keski-Suomen koeasemien piiriin kuuluvat alueet ovatkin yleensä multamaita sekä hieta- ja hiesumaita. Syksyllä ja keväällä tehtiin kokeista visuaaliset tiheys- analyysit arvioimalla oraiden lehtimassan vihreys. Arviot kentällä tehtiin 10-asteikkoa käyttäen ja tulokset esitettiin prosentteina, jolloin kasvuston täystiheys on 100 %. Tai-. vituhosienivaurioiksi arvioitiin se osa oraiden maanpääl- lisestä kasvustosta, joka oli sienten turmelemaa, esim. 50 % F. nivalea merkitsi sitä, että puolet koeruudun kas- vustosta (lehtimassasta) oli lumihomeen kuihduttamaa. Tulokset syysvehnän lajikekokeista on esitetty taulu- koissa 1-4. Niistä voidaan todeta, että tuhojen aiheutta- jina olivat F. nivale ja Typhu/a -sienet (T. ishikariensis; T. incarnataa yleensä vain sporaadisesti). S. borealista esiintyi vain Keski-Suomen koeasemalla keväällä 1966. Talvituhosienien vauriot vaihtelivat syysvehnässä suu- resti eri vuosina ja eri paikoissa. Erityisen suuret olivat 262 kaikissa kocpaikoissa sekä F. niva/en että T. ishikariensisen aiheuttamat vahingot keväällä 1966 (taul. 2). Talvituhosienien esiintymisen runsauteen vaikuttavat säätekijät: maan vähäinen routaantuminen, runsas lumi- peite ja sen hidas sulaminen keväällä. Keväällä 1966 lumi pysyi pitkään maassa ja suli myöhään kaikissa koepai- koissa. Talvehtimiskaudella 1963/64 lunta oli verrattain vähän, mutta maa oli syvään routaantunutta. Säätietojen perusteella ei kuitenkaan ole voitu aina varmasti päätellä talvituhosienien esiintymisrunsauden syitä. F. niva/en vauriot olivat syysvehnässä yleensä suurem- mat kuin Typhala-sienien, mutta myös viimeksi mainitut voivat aiheuttaa tiettyinä vuosina suuria tuhoja, kuten talvehtimiskaudella 1965/66 (taul. 1). Satotappiot olivat pahoissa tapauksissa useita kymmeniä prosentteja, ja talvi- tuhosienien vaurioiden seurauksena voi olla lähes täydel- linen kato (taul. 2). Suomalaiset lajikkeet olivat kestävämpiä F. nivalea vas- taan kuin ruotsalaiset lajikkeet Ertus, Odin, Starke ja Trond, mutta suomalaisissakin lajikkeissa tuhot olivat suuret pahimpina talvituhosienitalvina (taulukot 1-4). Numerojalosteista oli suomalainen materiaali kestäväm- pää talvituhosieniä vastaan kuin ruotsalaiset jalosteet. Satotulokset — tosin pienikokoisilta ruuduilta — osoitta- vat mikä vaikutus F. nivalella on ollut ruotsalaisiin nume- rojalosteisiin, joissa useissa sadot jäivät minimaalisen pie- niksi. Toisinaan voi pakkanen aiheuttaa vaurioita syysveh- nässä. Näin tapahtui Tikkurilan kokeissa 1967/68 (taul. 3). Silloin oli syystalvella pitkähkö kovien pakkasten kausi maan ollessa vielä paljaana lumesta. Pahimmin kärsivät pakkasesta ruotsalaiset lajikkeet ja numerojalosteet. Sen sijaan suomalaiset vehnäjalosteet ja Anttilan numerojalos- teet säilyivät täysin pakkasvaurioilta. Sjysruiskokeet Kokeet syysruislajikkeilla oli järjestetty samalla tavalla kuin syysvehnällä. Tulokset on esitetty taulukoissa 5-7. Tuhojen pääasiallinen aiheuttaja oli F. nivale. Typbula-sie- niä esiintyi runsaammin vain talvehtimiskaudella 1965/66 Tikkurilassa ja Hämeen koeasemalla (taul. 6). Kestävimpiä lumihometta vastaan olivat suomalaiset lajikkeet Ensi, Toivo ja Vatia (maatiaislajike) sekä Vjatka (maatiaislajike Neuvostoliitosta). Jonkin verran alttiimpia lumihomeelle olivat lajikkeet Pekka ja Voima. Altteimpia olivat ruotsalaiset lajikkeet Dubbelstål, Kungs Ilja Värne. Numerojalosteista, joiden kaikkien tuloksia ei ole esitetty taulukoissa, olivat suomalaiset lajikkeet kestävämpiä lumi- homeelle kuin ruotsalaiset. Lovitähkäisyys tctraploidijalosteissa alensi pahasti jyvä- satoja (taul. 5). Suomalaiset lajikkeet ovat pitkäkortisia ja lakoutuvat runsaasti lannoitettuina. On pyritty saamaan hyväsatoisia, talvituhosieniä kestäviä ruisjalosteita risteyttämällä pitkä- kortisia suomalaisia lajikkeita lyhytkortisten ruotsalaisten kanssa, mutta tässä työssä ei ole onnistuttu siirtämään ruislajikkeidemme talvituhosienikestävyyttä ruotsalaisiin laj ikkeisiin. Talvitubosienikestämden kokeileminen kenttäkokeissa ja kontrolloidnissa olosuhteissa Syysruis- ja syysvehnäjalosteiden kestävyys talvituho - sieniä vastaan on suhteellista. Kokeet osoittavat, että useimmissa tapauksissa kaikki syysviljajalosteet ovat alttiita talvituhosienille silloin, kun olosuhteet ovat edulliset sienien esiintymiselle. Kenttäkokeet eivät tarjoa varmaa keinoa syysviljajalos- teiden kestävyyden selvittämiseksi talvituhosieniä vastaan. Kolmesta koepaikasta saadut tulokset ovat kuitenkin osoittaneet, mitkä jalosteet ovat olleet talvituhosieniä vastaan altteimmat, ja ne on voitu poistaa jatkuvista kokeista. Varmin keino lajikekestävyyden selvittämiseksi olisi tarkennetuissa olosuhteissa kylmäkammioissa ja kasvi- huoneissa suoritettavat kokeet. Tällaisia menetelmiä on kokeiltu Yhdysvalloissa. Kasvitautien tutkimuslaitok- sessa syysrukiilla tehdyissä kylmäkammiokokeissa ja kasvihuonekokeissa on saatu tuloksia, jotka viittaavat siihen, että kenttäkestävyys lumihomesientä vastaan saattaa olla toinen kuin lajikkeiden perinnöllinen kestävyys. 20 7864-69 263 PROFESSORI VILHO A. PESOLAN JULKAISUJA 1912-1967 List of publications issued by Professor Vilho A. Pesola in 1912-1967 BIOLOGIA 1912 Rehevää kasvillisuutta (Paraisilla). Luonnon Ys- tävä 16: 214. 1914 Mielenkiintoinen kasvifysiologinen ilmiö (Bro- mallia elata coerulean jäätyminen). Ibid. 18: 33. 1915 Helsingin Kasvinvaihtoyhdistyksestä. Ibid. 19: 79-93. Harvinaisia ruostesieniä: Puccinia thulensis, P. minussensis, P. Actaeae - Agropyri. Medd. Soc. F. Fl. Fenn. 41: 61. 1916 Huomattavat kasvilajit: .Aspidium Robertianum, Epipactis atrorubens, E. palustris, Salix hastata, S. myrsinites (kasvimaakunnassa Kl). Ibid. 42: 9-10. Kasvinlevittämiskoe (Paraisilla) - tulos kielteinen. Luonnon Ystävä 20: 27-28. Omituinen »puu». Ibid. 20: 149. Ilahuttavaa ja surullista (Piikkiön Harvaluodon Isonkartanon puutarhassa). Ibid. 20: 207-208. 1917 Ruissalon tammilehtojert kohtalo. Ibid. 21: 28-29. Turun linnan-kentän nykyinen kasvisto. Ibid. 21: 39-47. Kertomus kasvitieteellisestä tutkimusmatkasta Laatokan pohjoispuolisiin seutuihin kesinä 1914 ja 1915. Medd. Soc. F. Fl. Fenn. 43: 183-188. Rahkasammalten (Sphagnum) suhtautumisesta hiili- happoiseen kaikkiin (CaCO3). Astiakokeita. Yli- painos Suomen Metsätieteellisen Seuran pöytäkir- joista 1917: 1-14. 1918 Luonto-, etenkin kasvillisuussuhteista Oulanka- joen varrella N-Kuusamossa ja Kutsajoen varrella Kuolajärvellä (Ks), joita alueita on ehdotettu luonnonsuojelualueiksi. Medd. Soc. F. Fl. Fenn. 44: 169-175. Salix pyrolaefolia Kuusamossa, uusi pajulaji Fenno- skandialle. Ibid. 44: 222-229. Huomattavia kasvilöytöjä N-Kuusamosta ja Kuo- lajärveltä (Ks). Ibid. 44: 229-246. Kansanomaisia kasvinnimiä Kuusamosta ja Kuo- lajärveltä. Luonnon Ystävä 22: 37-48. Koivu ja kuusi yhteenkasvaneina. Ibid. 22: 66. 1919 Kertomus kasvitieteellisestä tutkimusmatkasta Laatokan Karjalaan (KI) kesällä 1918. Medd. Soc. F. Fl. Fenn. 45: 73-77. 1920 Kupukaalia tuhoava bakteeri (Pseuclomonas cam- pestris) Järvenpäässä. Luonnon Ystävä 24: 44. 1921 Muistiinpanoja Ruotsin Kasvitieteellisen Yhdis- tyksen (Svensk Botanisk Förening) retkeilyistä Skooneen kesällä 1919. Ibid. 25: 29-35. Picris hieracioideksen faskiatio-muoto. Ibid. 25: 30. Jos aikoisin luonnontieteilijäksi. Nuori Voima 13: 131-137. 1923 Kasvinkeräilystä. Koululaisen muistikirja, toim. Ilmari Jäämaa: 20-33. 1925 Matkailijana ja botanistina Baijerin Alpeilla. Luon- non Ystävä 29: 15-19, 40-44. 1927 Kanadan Kuninkaallisen Seuran (The Royal So- ciety of England) vuosikokousta seuraamassa. Biologia. Ibid. 31: 198-201. Kaksi tähkää samassa vehnänkorressa. Ibid. 31: 68. 1928 Kalsiumkarbonaatti kasvimaantieteellisenä- teki- jänä Suomessa. Summary: Calsium carbonate as a factor in the distribution of plants in Finland. Ann. Soc. 'Vanamo' 9, 1: 1-245. 1929 Banaanikärpänen (Drosophila melanogaster) perin- nöllisyystieteen palveluksessa. Omakohtaisia töitä Cornell-yliopistossa, N. Y., U.S.A. Luonnon Ys- tävä 33: 73-86. Ristikukkaisten musta mätä (Bacterium campestre (Pammel) Smith). Summary: An occurrence of the black rot of crucifers, caused by Bacterium cam- pestre. Maatal.tiet. Aikak. 1: 117-124. 264 1930 Kasviretkeilyjä Pohjois-Amerikan itäosissa. Luon- non Ystävä 34: 73-85, 119-124. Kerrottu valkovuokko. Ibid. 34: 107. Rukiin ja syysvehnän luonnollinen risteytymä. Ibid. 34: 144. Kasvinsuojelun merkitys tilastojen valossa. Maa 15: 178-179. 1931 Vehnän ja rukiin luonnollinen risteytymä, Triticale = Triticum vulgare X Secale cereale. Löydetty koe- kentältä. Luonnon Ystävä 35: 31. Faskiaatioita sokerijuurikkaan kukkaversoissa. Luonnon Ystävä. Ibid. 35: 31. 1932 Maailman kasvitieteellinen kirjallisuus tilastotieto- jen valossa. Englanninkielen valta-asema. Ibid. 36: 194-197. Haarautunut vehnän tähkä. Ibid. 36: 28. Kasvitautipakinoita. Resistenssiongelmia. Yhteis- työ (8), (9) ja (10): 272-278. 1933 Keltaruosteen (Puccinia glumarum) biologisista ro- duista. Maatalous 26: 168-169. 1934 Die Waldvegetation feuchten Geländes in NE- Kuusamo und SE-Kuolajärvi (Ks). Acta Forest. Fenn. 40, 5: 1-14. Uber die Felsenvegetation in NE-Kuusamo und SE-Kuolajärvi (Ks). Ann. Soc. 'Vanamo' 5, 7: 1-18. 1935 Ensimmäinen Schoenus ferrugineus -löytö Suomessa, Suistamossa (1915). Luonnon Ystävä 39: 176-179. Intiaaniriisi (Zkania aquatica) Jokioisissa. Ibid. 39: 89-90. Kuudes kansainvälinen kasvitieteilijäkongressi Amsterdamissa. Maatalous (5): 271-275. 1937 Lisätietoja kalkin vaikutuksesta kasvien esiinty- miseen kasvimaakunnassa Ab. Luonnon Ystävä 41: 150-152. Juolavehnän juurakoiden läpäisemiä perunan mu- kuloita. Ibid. 41: 230. 1938 Vehnän ruskearuoste (Puccinia triticina) Suomessa. Biologiset rodut. Maatalous 31: 321-325. 1939 Mistä Eurooppa säästyi, kun sodalta vältyttiin. Rotubiologinen tarkastelu. Valvoja-Aika (1): 46-50. 1940 »Kalkkikasvit» ja »pH-kasvit». Hiukan vertailuja. Luonnon Ystävä 44: 42-48. Ath. yrium filix feminan ja Dryopteris spinulosan erilai- nen pakkasenkestävyys. Ibid. 44: 103. 1942 Ihmisen perinnöllisyydestä ja rodunparannuksesta. Valvoja-Aika (5-7): 208-219. 1943 Yksimunaiset eli identtiset kaksoset (omia havain- toja). Luonnon Ystävä (2): 34-37. 1944 Biologiset voimat sotaakäyvien kansojen elämässä. Itsenäinen Suomi 19, 1-2. 1945 Isokukkainen tuomi Jokioisissa. Ibid. 49: 23.9- 241. Perinnöllisyystiede ihmiskunnan palveluksessa (eri- tyisesti kasvinjalostus). Kansanvalistusseuran Ka- lenteri 1945. 15 p. 1946 Suuri tervaleppä (Ammu glutinosa) Espoossa. Luon- non Ystävä 50: 28. Näkökohtia väestökysymyksestämme, Jokioisissa suoritetun tutkimuksen valossa. Rotubiologista tarkastelua. Valvoja (5): 203-212. 1947 Perinnöllisyystieteellinen kaksostutkimus ihmisen ja ihmiselämän valaisijana (omia tutkimuksia). Ibid. (2): 43-53. 1948 Kahdeksas perinnöllisyystieteen kansainvälinen kongressi (Tukholmassa). Ibid. 68: 147-148. 1949 Jättiläiskoivu Jokioisissa. Luonnon Tutkija 53: 150-151. 1950 Kokeita intiaaniriisin (Zizania aquatica L.) kotiut- tamiseksi Jokioisiin. Ibid. 148-150. 1952 Paraisten ja Lohjan kalkkilouhosten kasvillisuu- desta. Summary: On the vegetation in the lime- stone quarries of Parainen and Lohja, SW-Finland. Vanamon tiedonant. - Arch. Soc. 'Vanamo'. 7, 1: 57-77. Havaintoja Kuusamon ja Sallan (ent. Kuolajärvi), Ks., vesikasvillisuudesta. Ibid. 6, 2: 102-105. Kulttuurikasvupaikkain kasvit Kuusamossa ja Sailassa (Ks) yli kolme vuosikymmentä sitten. Maatal.tiet. Aikak. 24: 30-34. Tutkimus mustanruosteen (Puccinia graminis) tu- hoista vuonna 1951 Lounais-Suomessa, erityisesti kevätvehnälajikkeita ja vahingon määrää silmällä pitäen. Maatalous (1): 7-12. Myös Turunmaa 21. 1955 'Ober die Vegetation der Moore und feuchten Wiesen im Norden Kuusamos und Siidwesten Sallas (Ks) in Nordfinnland. Acta Soc. F. Fl. Fenn. 72, 18: 1-25. Das Auftreten von Waldpflanzen auf verschieden kalkhaltiger Unterlage in Ladoga- und Grenz- Karelien (K1, Kol). Vanamon tied. - Arch. Soc. 'Vanamo' 9, suppl.: 235-245. Kasviharvinaisuuksien tuntumassa (Alsine verna, Schoenus ferrugineus, Salix pyrolifolia). Luonnon Tut- kija 59: 84-88. 1966 Mäkirikon (Saxifraga tridactylites) tarina Paraisilta ja muitakin botaanisia muistelmia Turun puolesta (Ab). Ibid. 70: 157-162. 21 7864-69 265 KASVINJALOSTUS, KASVINVILJELY YM. 1920 Westermarckin kasvinjalostuslaitos 1920 (myös ruots.). Kerava 1920. 8 p. 1921 Kasvinjalostuksen mahdollisuudet maataloustuo- tannon kohottamisessa. Maatalousviikko 1920. Porvoo 1921. Eripainos: 103-132. (Myös Suo- men Kylvösiemen OY:n Julkaisuja 1). Suomen Kylvösiemen OY:n kasvinjalostuslaitos Järvenpäässä. Agros. 2: 1-3. 1922 Eräiden suomalaisten syysvehnälinjojen viljelys- arvosta Svalöfin laatuihin verrattuna v. 1921. Ker- tomus Suomen Kylvösiemen OY:n toiminnasta vv. 1918-1921. Kasvinjal.lait. Vuosikirja 1921: 58-75. Suomalaisen maatiaissyysvehnän sekalaaduista. Ibid. 1921: 34-57. Miten kasveja jalostetaan. Otavainen 19: 362-363. Kasvinjalostuslaitoksen Vuosikirja v. 1921. Suo- men Kylvösiemen OY:n julkaisuja n:o 4. (Eri tekij. julk. ja kirj. Toimittanut V. A. Pesola). 113 p. Kertomus Suomen Kylvösiemen OY:n kasvinja- lostuslaitoksen toiminnasta vv. 1918-1921. Kas- vinjalostuslaitoksen Vuosikirja. Erip. 20 p. Selostus Suomen Kylvösiemen OY:n kasvinjalos- tuslaitoksen toiminnasta v. 1921. S. K. OY:n julkaisuja 4. Kasvinjal.lait. Vuosikirja v. 1921: 18-24. Suomen Kylvösiemen OY:n kasvinjalostuslaitos Järvenpäässä 1922. S. K. OY. Järvenpää: 1-4 (myös ruotsiksi). 1923 Bidrag till kännedomen om vårvetet och möjlig- heterna för dess odling hos oss, speciellt i belys- ning av jämförande odlingsförsök i Järvenpää ären 1921 och 1922. Tidskr. för Finl. Sv. Lantm.: 75-79, 85-88, 99-104. Lisiä peltoherneen ja sen viljelymahdollisuuksien tuntemiseen meillä, etenkin Järvenpäässä v. 1921 ja 1922 suoritettujen vertailevien kenttäkokeiden perusteella. Maatalous 16: 389-414. Suunnitelma koelaitosten (= koeasemien) ja koe- asemien (= kiint. koekenttien) sijoittamiseksi maahamme. Maatalous 10: 365-372. Selonteko Suomen Kylvösiemen OY:n kasvinja- lostuslaitoksen toiminnasta v. 1922. Helsinki 1923: 1-16. Suomen Kylvösiemen OY:n kasvinjalostuslaitok- sen vaiheet keväällä 1923. Maatalous 16: 430-438. 1924 Kenttäkoeopas. Ohjeita vertailevia kasvinviljelys- kokeita kentällä suoritettaessa. 116 s. Porvoo. Viljalajit. Oma maa, 2. painos. 2, 5: 79-111. Viljalajien jalostaminen. Ibid. 272-280. Kasvinjalostuksen merkitys, nykyinen tila ja tule- vaisuuden suuntaviivat meillä. Maatalous: 177- 182, 208-212. Kasvinjalostuksen merkityksestä meillä. Luonnon Ystävä 28: 117-118. Suunnitelma koeaseman ja ns. kiinteiden koekent- tien sijoittamiseksi Etelä-Pohjanmaalla. Maa 7: 287-292. 1925 Kasvinjalostustyö Maatalouskoelaitoksen kasvin- viljelyosastolla. Maatalous: 298-300. Syysviljain talvehtimisesta kuluneena talvena. Ibid. 152-153. Niin sanotun valkoisen kanadalaisen kauran (tuotu kylvösiemeneksi) sekavuus. Maa 10: 18-20. Rukiin lakoutumisesta aiheutuva sadon pienene- minen. Maa 10: 530-531. Piirteitä Saksan kasvinjalostustyöstä ja kasvinvil- viljelyskoetoiminnasta. Maanviljelys-taloudellisen koelaitoksen maamieskirjasia 11: 1-48. 1927 Kevätvehnän keltamosteenkestävyydestä. Sum- mary: On the resistance of spring wheat to yellow rust - Puccinia glumarum. Valt. Maatal.koetoim. Julk. 8: 1-176. 1-22. Väitöskirja. 1929 Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosasto Jo- kioisissa kesällä 1929 (muutto Jokioisiin toukok. 1928). Valt. Maatal.koetoim. Tied. 15: 1-47. Om växtförädling. Tidskr. för Finl. Sv. Lantmän 11: 357-358. Herneenviljelyksen puolesta. Maa (5): 208-210. Maataloudellisesta neuvonta- ja valistustyöstä (ns. extension work) Amerikassa, etenkin Cornell-yli- opistosta käsin nähtynä. Maatalous (2): 43-45. Maatalousviikon vietto Cornell-yliopistossa (N.Y., U.S.A.). Ibid. (12): 311-315. Kasvinjalostuksesta ja kenttäkoetyöstä Kanadan maataloudellisella keskuskoelaitoksella (Central Experimental Farm) Ottawassa. Maataloudellisia Päivänkysymyksiä (Agronomien Yhdistys). Por- voo 1929: 1-53. Pohjoismaiden Maataloustutkijain Yhdistys (Nor- diska Jordbruksforskares Förening) 1918-1929. Maatalous (6): 46-49, 147-151. Pohjoismaiden Maataloustutkijain Yhdistyksen (N.J.F.) neljäs kongressi, Helsingissä. Ibid. 22: 50-54, 192-196. 1930 Lisiä meillä viljellyn vehnän leivontakelpoisuuden tuntemiseen. Summary: Some contributions con- cerning the baking value of wheat in Finland. Maatal.tiet. Aikak. 2: 119-124. Syysvehnän jalostustyöstä maassamme. Maatalous - viikko v. 1929. 15 p. Porvoo. Kasvinviljelyskoetoiminnan tarkoitus ja tehtävät. Yhteistyö (11): 275-277, 307-310. 266 Kasvinjalostuksen mahdollisuudet kasvitautien vastustamisessa. Maa 15: 18-23. Miten kanadalainen maanviljelijä saa hyvän kylvö- siemenen. Maatalous 23, I, II: 253-257, 283-285. Maataloudellisen koe- ja tutkimustoiminnan talou- dellisista tuloksista Yhdysvalloissa. Ibid. 23: 92-94. 1931 Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia. III. Ruis ja kaura. Referat: Untersuchungen iiber die Beschaffenheit des einheimischen Getreides III. Roggen und Hafer. Valt. Maatal.koetoim. Julk. 39: 1-118. Kauralaatukokeiden tuloksia Maatalouskoelaitok- sen kasvinjalostusosastolla. Valt. Maatal.koetoim. Tied. 25: 1-20. Viljalajiemme nykyisistä standardi-1. yleislaaduista. Ensimmäiset määritykset. Maatalous (4): 97-100. Toivo-ruis. Valt. Maatal.koetoim. Tied. 21: 1-15. Muutamia tuloksia peltoherneellä suoritetuista kenttäkokeista. Ibid. 26: 1-24. Suomalaisen rukiin ja kauran laatu hyvää. Jaloste- tut maatiaisia paremmat. Maas. Tulev. 110. 1932 Vehnän jalostustyöstä ja sen tuloksista Maatalous- koelaitoksen Kasvinjalostusosastolla. Referat: Die Weizenziichtung der Landwirtschaftlichen Ver- suchsanstalt Finnlands, Abt. fiir Pflanzenziichtung und ihre Ergebnisse. Valt. Maatal.koetoim. Julk. 43: 1-118. Maatalouskoelaitoksen Kasvinjalostusosaston työn tähänastisista tuloksista ja lähimmistä suunnitel- mista. Maa 97-101, 181-184. Sampo-syysvehnän ja Sopu-kevätvehnän luomi- nen. Luonnon Ystävä 36: 207. 1933 Pohjola-syysvehnä. Valt. Maatal.koetoim. Tied• 54: 1-7. Om kombinationsförädling med ärter och dess resultat på Lantbruksförsöksanstaltens Avdelning för Växtförädling (bl. annat Sinikka- och Paula- ärter). Föredrag på N.J.F:s kongress i Köpenhamn 1933. Tidskr. for Lantmän (9-10): 228-238. Maatiaissyysvehnään kohdistuneesta jalostustyöstä ja sen tuloksista. Summary: The Finnish native winter wheat as breeding material. Maatal.tiet. Aikak. (5): 97-107. Vehnä ja sen viljelys ajankohtaisena päivänkysy- myksenä. Päiväkysymyksiä VI. Agronomien Yh- distyksen yleiset julkaisut: 1-25. Jokioisten uudet syysvehnäjalosteet Pohjola ja Sampo sekä juhannusruisjaloste Ensi kauppaan. Maas. Tulev. 17. Pohjola-syysvehnä, itäisten ja pohjoisten vehnän- viljelysalueittemme vehnä. Maatalous 4, eripainos: 1-7. Eräiden syys- ja kevätvehnälaatujen leivontakel- poisuudesta. Maa (12), eripainos, 4 p. 1934 Uber die Winterfestigkeit der Winterweizensorten auf Grund der Versuche von der Abteilung fiir Pflanzenziichtung der Landw. Versuchsanstalt. Acta Agr. Fenn. 31: 315-350. Sampo-syysvehnä. Summary • Sampo winter wheat, a new Finnish winter wheat variety. Valt. Maatal.- koetoim. Tied. 73: 1-6. Die Backfähigkeit des Weizens ala Zuchtziel des Pflanzenziichters. Acta Chemica Fenn. - Suoni. Kemistilehti (7-8): 81-83. Vehnän leivinkelpoisuus kasvinjalostajan työn kohteena. Suunnistavia tutkimuksia. Leipuri (9): 186-188. Tärkeimmät ruislaatumme Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostuslaitoksella Jokioisissa suoritettujen kokeiden valossa. Referat: Die wichtigsten Rog- gensorten in Finnland. Valt. Maatal.koetoim. Tied. 68: 1-20. Tärkeimmät kevätvehnälaatumme, Maatalouskoe- laitoksen kasvinjalostusosastolla Jokioisissa suori- tettujen kokeiden valossa. Summary: The most important varieties of spring wheat in Finland. Valt. Maatal.koetoim. Tied. 74: 1-13. 1935 Peltoherneen jalostuksesta ja sen tuloksista. Re- ferat: Uber die Erbsenzilchtung der Landw. Versuchsanstalt Finnlands, Abt. fiir Pflanzen- ziichtung und ihre Ergebnisse. Valt. Maatal.koe- toim. Julk. 66: 1-91. Uusia hernejalosteita: Koiviston herne (vihreä ta- lousherne) ja Artturi-herne (rehuherne). Valt. Maatal.koetoim. Tied. 90: 1-7. Jokioisten kasvinjalostuslaitoksen kevätvehnän- jalostuksen ensimmäinen tulos: Sopu-kevätvehnä, aikainen, satoisa, maahamme sovelias laatu. Hel- singin Sanomat, Maatalous, 166. Nya växtförädlingar, vårvete- och ärtsorter i han- deln från Lantbruksförsöksanstaltens Växtför- ädlingsanstalt i Jockis. Lantmannabladet 13. Syysvehnä- ja ruislaatujen talvehtimisesta viime vuosina, koetulosten valossa. Pellervo 36: 397- 398. Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosaston tä- hänastisista käytännöllisen jalostustyön tuloksista. Käyt. Maam. 18: 200-202. Uusimpia tuloksia kevätvehnäkokeista. Pellervo 36: 617-619. Sopu. Uusi kevätvehnäjaloste. Valt. Maatal.koe- toim. Tied. 89: 1-7. Neuvosto-Venäjän kasvinjalostustyöhön tutustu- massa. Maatalous 31. 5 p. Garnet (Granat - Kranaatti) -kevätvehnä, kanada- lainen tulokas. Maatalous: 128. 267 1936 Sinikka-ärten, en ny grön ärtförädling för Åland och Åbo skärgård. Lantmannabladet 46. Tärkeimmät hernelaatumme Maatalouskoelaitok- sen kasvinjalostusosaston kenttäkokeiden valossa. Maatalous 4: 101-104. Ruislajikekysymyksemme nykyinen asema. Jalos- teet - maatiaiset. Pellervo 37: 487-489. Kevätvehnän viljelyksestä, uusimpien kokeitten ja tutkimusten perusteella. Maa 21: 64-67. 1937 Jokioisten kevätvehnäjalosteet. Valt. Maatal.koe- toim. Tied. 129: 1-29. Kevätvehnälajikkeittemme (= laatujemme) vilje- lysalueet. Tässä olisi paljon korjattavaa. Yhteistyö 10: 247-250. Marquis- ja Ruskea-kevätvehnillä suoritetusta risteytysjalostustyöstä (Sopu, Hopea). Luonnon Ystävä 41: 230. Höstvetets sortfråga på Åland och i Åbo skärgård, på grund av nyaste försök och forskningar. Lant- mannabladet. Jul. 1938 Vehnä ja vehnäleipä muissa maissa ja Suomessa. Referat: Weizen und Weizenbrot innerhalb und ausserhalb Finnlands. Maatal.tiet. Aikak. 10: 165-187. Uber die Ziichtung von Sommerweizen und die Ergebnisse derselben an der Abt. för Pflanzen- ziichtung der Landw. Versuchsanstalt Jokioinen. Die Kreutzung Marquis x Ruskea. Vortrag. (Separatdruck des Berichtes iiber den 6. Kongress des Agronomenverbandes der Baltischen Staaten). 1-23. Zwanzig Jahre Pflanzenzilchtung in Finnland. Der Zuchter. 10. 8. 217-219. Sopu-kevätvehnä ja sen lähimmät kilpailijat. Sum- mary: Sopu spring wheat and its most important competitors. Valt. Maatal.koetoim. Tied. 150: 1-17. Hopea-kevätvehnä. Ibid. 145: 1-18. Kevätvehnän lajikevalinta Etelä-Pohjanmaalla, uusimpien kokeitten perusteella. Ilkka. Maatalous. Maaliskuussa. Hehtolitran paino vehnän arvon mittana. Maata- lous 31: 138-140. Kaleva vihreä herne. Valt. Maatal.koetoim. Tied. 147: 1-12. Koiviston vihreä herne. Keitto-ominaisuudet huippuluokkaa. Pellervo 39 (9): 242-244. Uusia viljelyskasveja kokeilun alaisena Maatalous- koelaitoksen Kasvinjalostusosastolla Jokioisissa. Luonnon Ystävä 42: 18-20. Viljelyskasvien rekisteröiminen. Maatalous 31: 244-247. Neuvosto-Venäjän kasvinjalostustyöhön tutustu- massa. Mittasuhteet valtavat. Ibid. 31: 287-293. 1939 Vehnäomavaraisuutemme ja sen seuraukset. Sum- mary: Our selfsufflciency in wheat and its conse- quences. Maatal.tiet. Aikak. 11: 21-44. Sinikka. Uusi vihreä talousherne. Valt. Maatal.koe- toim. Tied. 158: 1-15. Tuleentuneena korjattavan hernekauran viljelyk- sestä, uusimpien koetulosten valossa. Maa 24: 14-19. Kotimaisen valkuaistuotannon lisääminen palko- kasvinviljelyn avulla. Maan Suola 4: 86-87. Lajike (ent. laatu), uusi kasvisystemaattinen termi (nimitys; mm. prof. L. Hakulisen myönteinen lau- sunto). Luonnon Ystävä 43: 210-211. Kasvinjalostuksen vaikutus maamme kasvinvilje- lystuotannon nousuun valtiollisen itsenäisyytemme aikana. Summary: The influence of plant breeding on the increase of crop production in Finland during the two decades of independence. Maata'. tiet. Aikak. 12: 43-69. Myöhäisten kevätvehnä- ja kauralajikkeiden liialli- sesta viljelyksestä johtuva vaara ja sen pikaisen torjumisen välttämättömyys. Summary: The dan- ger of growing late spring wheat and oat varieties too largely in Finland and the necessity of averting it. Ibid. 12: 43-68. Faran av de sena vårvete- och havresorternas allt- för utsträckta odling hos oss och nödvändigheten av denna faras snabba avlägsnande. Tidskr. för Lantm. (2): 22-28, (3): 35-39. Ruislajikkeemme. Maan Suola (6): 85-87. 1940 Sinikka-herne valkuaistuotantoamme lisäämään. Maatalous 33: 170-173. Eri peltohernelajikkeiden levinneisyys maassamme. Ibid. 18-20. Tärkeimmät peltohernejalosteemme. Pellervo 41: 140-142. Pienviljelijät, varmistamaan ensi kesän hernesa- tomme. Ibid. 41; (1-2): 10-12. Mitä on otettava huomioon valmistauduttaessa ensi kesän viljalajien ja herneen kylvöihin. Maan Suola (1): 5-7. Nyaste resultat av växtförädling. Statens växt- förädlingsanstalt arbetar under högtryck. Lant- mannabladet 35. Syysviljain oraiden pinta-lannoituksesta koetulos- ten perusteella. Maan Suola 3: 42-45. Perunan viljelyksestä, kokeiden valossa. Yhteistyö (10): 177-179, (11): 217-220. 1941 Suomen kasvinviljelysalueet. Referat: Die An- baugebiete Finnlands. Acta Agr. Fenn. 47, 1: 1-147. Olympia - Jokioisten uusi syysvehnäjaloste. Maa (7-8): 320-322. Jokioisten uudet syysruisjalosteet, Onni- ja Pekka- rukiit. Pellervo 42: 598-599. 268 1942 Kasvinviljelys (Joka talon opas n:o 5). Helsinki 1942. 278 p. Jokioisten Ilo (valkosiemeninen) ja Paula (vihreä- siemeninen), uusimmat ruokahernejalosteet. Valt. Maatal.koetoim. Tied. 184: 1-12. Jokioisten uudet talousherneet: Aikainen, satoisa ja maukas Paula ja kauran kera kasvatettavaksi so- velias Ilo. Maatalous 35: 169-172. 1943 Olympia syysvehnä. Valt. Maatal.koetoim. Tied. 194: 1-20. Myös Pellervo 44: 530-532. Pekka-ruis. Valt. Maatal.koetoim. Tied. .95: 1-19. Pekka-råg. En ny rågförädling. Tidskr. för Lantm. 131-133. Lisiä kevätvehnän viljelyksen tuntemiseen meillä, erityisesti kesän 1942 kokeiden ja kokemusten valossa. Maatalous 36: 40-46. Syysviljain kehittyminen ja tuleentuminen, erityi- sesti kasvukautena 1942 tehtyjen havaintojen ja tutkimusten valossa. Ibid. 36: 148-152, 172-174. Nykyisen viljatilanteen (sota-ajan vaikeudet) vil- jelykselle asettamat vaatimukset. Käyt. Maam. 1-4. Matti E. Mäen tila, Mäkelä, Laihialla, esikuvatila (monivuotisen kirjeenvaihdon ja käyntien perus- teella tehty kuvaus). Maa 28: 99-101, 104-107. 1944 Vanhalla siemenellä vaiko uutisella syysviljat kyl- vettävä. Kriitillinen ongelma. Maatalous (2-3): 35-38. Tärkeimmät kevätvehnälajikkeemme, uusimpien koetulosten valossa. Pellervo (8). Saammeko Timantti-kevätvehnästä tänä vuonna tuleentuneen sadon. Sota-ajan leipäviljatilanteen suuri ongelma. Maa (7-8): 1-3. Lisiä peltoherneen viljelysominaisuuksien tunte- miseen (erityisesti taimien hallankestävyys). Ibid. (4): 1-4. 1945 Tärkeimmät ruislajikkeemme kenttäkokeiden va- lossa. Koetoim. ja Käyt. 2, 7: 1-4. Fältförsök med våra viktigaste rågsorter. Praktisk Försöksverksamhet 2, 7: 1-8. Tärkeimmät kevätvehnä-, ohra- ja kauralajik- keemme kenttäkokeiden valossa. Maa 30: 196- 200. Lantbruksförsöksanstaltens Växtförädlingsavdel- nings verksamhet. Tidskr. för Lantm. 27: 86-89, 103-105. Tärkeimmät hernelajikkeemme, uusimpien koe- tulosten valossa. Pellervo 46: 206-207. 1946 Syysviljain talvehtimisesta meillä vuonna 1946 ja aikaisemmin. Maatalous 39: 105-109. Orn vårvete- och ärtförädlingens nyaste resultat på Jockis. Lantmannabladet 22. Näkökohtia vertailevien kenttäkokeiden tulosten käytäntöön soveltamisessa. Käyt. Maatal. 5. Erip. 1-2. Selostus Maatalouskoelaitoksen Kasv injalostus- osaston koekentistä kesällä 1946. Forssan Lehti 79. Erip. 1-8. Maatalouden koe- ja tutkimustoiminnan julkaisu- työstä. Maatalous (10-11): 147-150. Vankkuri-ohra. Jokioisten uusi huomionarvoinen ryyni- ja rehuohra. Maas. Tulev. 31. 1947 Rukiin jalostuksesta ja sen tuloksista Maatalous- koelaitoksen Kasvinjalostusosastolla Jokioisissa. Maatal. ja Koetoim. 2: 1-14. Ruislajikkeitten aitoudesta ja sen säilyttämisestä (risteytysvaaran välttäminen). Jokioisten Siemen- keskus. Vuosijulkaisu 1947: 7-11. Havaintoja ja johtopäätöksiä syysviljain oraista Jokioisissa v. 1947 ja aikaisemmin. Maa 32: 255- 256. Växtförädlingsverksamheten i Finland. En kort- fattad historik. Lantmannen 24: 542-544. Miten uusi kasvinjaloste luodaan. Joulun kirja: 119-127. 1948 Plant breeding in Finland. Foreign Agriculture 12, 9: 192-194. Rye and wheat breeding in Finland. Heredity 11, 1: 141-143. 30 vuotta kasvinjalostustoimintaa (1918-1948). Maatalous 41: 42-49, 71-74. Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosasto 25- vuotias. Koetoim. ja Käyt. 5, 3: 1-4. Ruis ja sen viljelys Suomessa, uusimpien koetulos- ten valossa. Pellervo 49: 358-359. Havaintoja syysviljain viljelystä lounais- ja etelä- Suomessa. Maatalous 41: 158-159. Koelaitoksille ja -asemille kohdistuvasta retkeily- toiminnasta. Näkökohtia huomioonotettavaksi. Käyt. Maatal. 2: 193-195. Kasvinjalostusuutisia ulkomailta (Hollanti, Eng- lanti, Ranska, U.S.A., Kanada, Uruguay, Australia, Uusi Seelanti ym.). Tuliaisia kansainvälisestä pe- rinnöllisyystieteen kongressista, Tukholmasta. Maatalous 41: 179-180. 1949 Tärkeimmät kevätvehnälajikkeemme. Käyt. Maa- tal. (11). Erip. 3 p. Syysrukiin uusimpia koetuloksia Jokioisista. Koe- toim. ja Käyt. 6, 9: 3. Vårveteodlingen i Finland. Lantmannabladet 26. Piirteitä kasvinjalostuksen historiasta Suomessa. Lyhyt historiikki. Maatalous 42: 276-277. Viljelyskasvien lajien ja lajikkeiden ikä ja luku- määrä. Maamies 34: 539. Viljelyskasvien geeni-keskukset (ns. Vavilovin teo- ria). Valvoja 69: 318-320. 269 Några drag ur växtförädlingens historia i utlandet. Tidskr. för Lantm. 31: 174-175. 1950 Kevätvehnän jalostustyöstä Jokioisissa, Maata- louskoelaitoksen kasvinjalostusosastolla. Maatal. ja Koetoim. 4. Erip. 11 p. Kärni (Kärn II-) kevätvehnän myöhäisyys. Miten sitä on käytännön kannalta arvosteltava. Maata- lous 48: 91-94. Kärni- (Kärn II-) vehnästä vieläkin. Ei meille eri- tyisesti suositeltava. Ibid. 48: 177-178. Syysviljain ja herneen viljelylaajuus etelä- ja lou- nais-Suomessa. Omakohtaisia havaintoja. Käyt. Maatal. (1): 13-16. Varma- ja Olympia-syysvehnät täydentävät toi- siaan sekä viljely- että käyttöominaisuuksiltaan. Koetoim. ja Käyt. 7, 7-8: 4. Myös Turunmaa 155. Syysrukiin uusimpia koetuloksia Jokioisista, Maa- talouskoelaitoksen kasvinjalostusosastolta. Koe- toim. ja Käyt. 7, 9: 3. Myös Käyt. Maatal. (7-8): 206-207. Syysviljain talvehtimisesta Jokioisissa, Maatalous- koelaitoksen kasvinjalostusosastolla viime talvi- kautena. Koetoim. ja Käyt. 7, 6: 2. Valtion ylläpitämän maataloudellisen koe- ja tut- kimustoiminnan kehittämisestä. Maatalous 43: 31-35. 1951 Kurze Tibersicht iiber die Tätigkeit der Abteilung för Pfianzenztichtung an der Landwirtschaftlichen Versuchsanstalt Finnlands, Z. för Pfianzenzikh- tung 29, 3: 282-287. Lantstråsädes- och ärtsorternas tidigare och nutida utbredning i Finland, deras egenskaper och be- tydelse för växtförädlingen samt tillvaratagande av desamma. Maatal.tiet. Aikak. 23: 193-210. Lantstråsädessorternas utbredning och tillvara- tagande. Nordisk Jordbruksforskning. Särtr. (2-3): 370-371. Beakta odlingsväxternas sortnamn. Tidskr. för Lantm. 11: 184. Syksyn kuivuus ja syysviljain oraat. Kriitillinen tilanne syntymässä. Maatalous (12): 254-256. Maatalouskoelaitos, kasvinjalostusosasto. Ibid. (41): 84-87. Piirteitä kasvinjalostustyön historiasta Suomessa. Yhteistyö (10): 237-240. 1952 Kevätvehnä- ja kauralajikkeitten luonnolliset vil- jelysalueet meillä. Pellervo 53: 742-745. Fiskarsin hämäräperäinen »Okay»-syysvehnä. La- jikkeeseen parasta suhtautua varoen. Turunmaa 198. 1953 Syysrukiin jalostustyöstä ja lajikekoetoiminnasta Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosastolla Jo- kioisissa. Summary: The breeding of winter rye at the Department of Plant Breeding, Agric. Res. Centre, Jokioinen, Finland. Agric. Exper. Acti- vities of the State 138: 1-42. Jokioisten uudet kevätvehnäjalosteet Apu, Kiuru ja Touko. Koetoim. ja Käyt. 10, 2. Erip. 4 p. Länsi-Saksan, Sveitsin ja Italian kasvinjalostuslai- toksiin tutustumassa. Maatalous 46: 279-282. 1954, 47, 1-2. 1954 Syysvehnä leipäviljantuotantomme laajentajana ja varmistajana. Summary: Winter wheat as a security factor in the production of bread cereal in Fin- land. J. Agric. Soc. Finl. 26: 178-194. Myös Maatal. ja Koetoim. 8: 1-17. Syysrukiin lajikekokeiden tuloksia Jokioisista. Käyt. Maam. (5): 18-19. Kevätvehnäkokeitten tuloksia Jokioisista. Ibid. (21): 14-15. Peltohemekokeitten tuloksista Maatalouskoelai- toksen Kasvinjalostusosastolla Jokioisissa kesällä 1954. Pellervo 55, (3-4): 120-121. Siemenviljelyn merkitys maataloustuotannon ko- hottamisessa. Siemenviljelijäin Liiton juhlako - kouksessa pidetty esitelmä. Maatalous: 202-207. Maatalouskoelaitoksen Kasvinjalostusosaston vii- meaikainen toiminta. Koetoim. ja Käyt. 11, 7-8. 1955 Protein content of field pea seeds as a varietal character (depending of hereditary factors). Acta Agr. Fenn. 83: 125-132. • Peltohernekokeitten tuloksia Maatalouskoelaitok- sen Kasvinjalostusosastolta Jokioisissa kesällä 1954. Pellervo 56: 120-121. Jokioisten (Maatalouskoelaitoksen Kasvinjalostus- osaston) uusi Vakka-syysvehnä. Koetoim. ja Käyt. 12, 7-8: 1-2. Kevätvehnäkokeitten tuloksia Jokioisista. Käyt. Maam. (2): 14-15. Kevätvehnän tarina. Piirteitä kevätvehnän jalostus- työn historiasta meillä ja muualla. Aamulehti, sun- nuntailiite. Eripainos, 27. 3. 1955: 7 p. Jokioisten uusi Visa-syysruis. Maas. Tulev. 91. 1956 Koetuloksia ja havaintoja kevätvehnän lajikeko- keista Jokioisissa (MaataloUSkoelaitoksen Kasvin- jalostusosastolta). Maatalous (2): 31-34: Jokioisten (Maatalouskoelaitoksen Kasvinjalos- tusosaston) uusien kevätvehnälajikkeiden laonkes - tävyydestä (korren lujuudesta). Koetoim. ja Käyt. 13, 3 ja 4: 9-12. 270 ELÄMÄKERRAT JA MUISTOKIRJOITUKSET 1931 Muistelma Adolf Englerin kasvidemonstratiosta (Berliini). Luonnon Ystävä 35: 5-6. 1957 On quality breeding of the field pea and its results at the Department of Plant Breeding, Agric. Res. Centre, Jokioinen. Publications of the Finnish State Agricultural Research Board 157: 1-23. 1959 Department of Plant Breeding. Agric. Res. Centre. Activity in 1958: 19-22. - 1963 Uusia ulkomaalaisia kevätvehnälajikkeita (Ring, Koga II, Erli, Selkirk) Suomeen, edellisen kesän siemenkadon seurauksena. Pelto ja Sato 25 (1. 2. 1963). 1965 Kevätvehnän aikaisuus ja kasvinjalostaja. Maas. Tulev. 111. 1966 Peltojemme satotason kehityssuunta viimeisten vuosikymmenien aikana. Käyt. Maam. (10): 486-488. 1967 Nordiska Jordbruksforskares Förening (N.J.F.) fyller femtio. Tai på N.J.F:s olika tillfällen på 1920- och 1930-talen. Lantmannabladet 20. Muistoja Pohjoismaiden Maataloustutkijain Yh- distyksen (N.J.F.) alkuajoilta, 50 vuoden takaa. N.J.F.:n 50-vuotiskongressipäivällisillä Kööpen- haminassa kesäkuussa pidetty puhe. Maatalous 60. HUMANIORA 1926 Maatalouskerho- (4 H-) toiminnasta. Uusi työ- muoto maalaisnuorison kasvattamiseksi ja kehittä- miseksi. Päivänpoika I. Uudenmaan Nuorisoseu- ran 20-vuotisjulkaisu. Suomen Nuorison Liiton kirjasto 17: 44-58. 1929 Amerikan yliopisto-oloista. Opetuksesta ja opiske- lusta Cornell-yliopistossa, erikoisesti yliopiston maatalousinstituutissa (College of Agriculture). Valvoja-Aika (4): 229-248. 1931 Neliapila, 4-H: maatalouskerhotyön tarkoitus ja merkitys. Tienviittoja maatalouskerhotyötä meillä aloitettaessa. Nuorten Pellervo (10): 177-178. 1938 Englannin kieli tieteen kielenä. Valvoja-Aika 16: 466-469. 1945 Neuvosto-Venäjän ja Suomen vuorovaikutus maa- taloustieteitten alalla. Valvoja 65: 162-164. 1948 Maatalouskerhotyön (4 H-työ) alku Suomessa, mukana olleen kertomana. Nuorten Sarka (5): 198. 1932 Elämän viisautta. Professori Arthur Rindellin täyttäessä 80 vuotta. Pyrkijä 43: 90. 1934 Professori Erwin Baur (Berliini) 16. 4. 1875-3. 12. 1933. Luonnon Ystävä 38: 185-188. 1937 Tohtori Ch. Saunders, Marquis- (»Manitoba»-) vehnän luoja kuollut Torontossa. Henkilökohtai- sia muisteloita. Maas. Tulev. 18. 9. 1937. 1939 Eräs muistelma professori Fredrik Elfvingistä, hänen 85-v. päivänsä johdosta. Luonnon Ystävä 43: 212. 1942 Veikko Laurila. *23. 7. 1908-t 25. 9. 1941. Maa- tal.tiet. Aikak. 14: 73-79. 1943 Johan Ivar Liro t. Nord. Jordbr.forskn. 25: 148- 149. 1945 Lantbruksrådet B. Westermarck (t) som befrämjare av växtförädling och försöksverksamhet. Lant- mannabladet 40. 1948 Akateemikko N. I. Vavilov (1887-1942). Maata- lous 41: 10-11. 1950 Professori Herman Nilsson-Ehle t. Luonnon Tut- kija 54: 21. 1951 Professori Theodor Roemer kuollut, eräs Saksan ja koko Euroopan johtavia kasvinjalostajia. Maa- talous (11): 232-233. 1952 Muistelmia Kaarlo Linkolasta (t 1942). Luonnon Tutkija 56: 37-40. 1954 Agronomi Väinö Mikkola (t) lajikemiehenä ja kasvinjalostajana. Maatalous (12): 286-288. 1966 Kaarlo Linkola kirjeenvaihtokumppanin näke- mänä. 108 p. Porvoo. J. K. Paasikiven poliittisesta näkemyksestä (J. K. P:n ja V. A. P:n välinen kirjeenvaihto v:lta 1955). Valvoja (2): 93-98. 1967 Tuokiokuvia tasavallan presidenteistä, valtakunnan 50-v. juhlavuotena. Henkilökohtainen kosketus kaikkiin tähän astisiin presidentteihin. Tekstiä ja kuvia. Viikko Sanomat 48: 28-31. 1. 12. 1967. 271 KIRJALLISUUDEN SELOSTUKSIA JA ARVOSTELUJA 1917 K. Linkola: Studien iiber den Einfluss der Kultur auf die Flora in den Gegenden nördlich vom Ladogasee. I. 1916. 429 s. (Väitöskirja). — Valvoja 37: 255-259. 1947 Luonnon Ystävä 50-vuotias. — Ibid. 67: 37-38. 1966 Lounais-Hämeen Luonto (aikakauslehti) 1955- 1965, sen sisällys, tehtävät ja merkitys. Lounais- Hämeen Luonto 23: 8-15. Runar Collander: The history of Botany in Finland 1828-1918. 1965. 159 s. Valvoja (3): 179-181. YHTEISJULKAISUJA 1915 LINKOLA, K. & PESOLA, V. A. Alsine verna (L.) Bartl. Impilahdella. Medd. Soc. F. Fl. Fenn. 41 (1914-15): 50-54. 1932 PESOLA, V. A. & PIHKALA, R. Viljelyskasvit ja kotieläimet. I Viljelyskasvit 1-194. Porvoo 1932. 319 p. 1935 & OrrEasraöm, B. Bidrag till kännedom om vetets bakningsförmåga i Finland. Beretning om Nordiska Jordbruksforskares Förenings 5. kon- gres i Köpenhamn. 1935: 572-586. 1951 & KIVI, E. T. Ärets svartrost- (Puccinia graminis) skador i skilda delar av landet och i olika vårvete- sorter. Lantmannabladet (2): 51-52. Myös Tidskr. för Lantm. (2). & HONKAVAARA, T. Apu-kevätvehriä, uusi aikai- nen kevätvehnälajike. Valt. Maatal.koetoim. Tied. 228: 1-2. 1952 & Kivi, E. Tutkimus mustanruosteen (Puccinia graminis) tuhoista v. 1951 lounais-Suomessa, eri- tyisesti lajikkeita ja vahingon määrää silmälläpi- täen. Summary: Investigations on the damage done by stem rust (Puccinia graminis) in South-West Finland, especially from the standpoint of varieties and the extent of damage. Maatalous (1): 7-12. 1954 & VEI JOLA, T. Vehnän kvaliteettijalostuksesta ja sen tuloksista Suomessa. Summary: On breeding for quality of wheat in Finland and its results. J. Sci. Agric. Soc. Finl. (26): 178-194. 1959 INKILÄ, 0. & PESOLA, V. A. Norröna-kevätvehnä. Referat: Norröna Sommenveizen. Maatal. ja Koe- toim. 13: 76-81. Prof. Pesolan täydellinen kirjallisuusluettelo sisäl- tää yli 600 julkaisua. Se säilytetään monistettuna Maatalouden tutkimuskeskuksen kirjastossa Tik- kurilassa. Tässä luettelossa on 301 numeroa. A complete bibliography, totalling over 600 publications and articles on various subjects, is kept at the library of the Agricultural Research Centre at Tikkurila, Fin- land. In this list are named 301 numbers. 272 64° a • - FINLAND. STATISTIKHARTA POLAR CIRCLE 63° )1M, I.° I.. ITTAUSNAI.LINKSE 511, 100,- 14000003 mA.mn-rnus....t.,urtsgx .1V11,1,10. ryelIIINK1.1 62° .2z 61° 6o° 69° 68° N4 67° re 66° 6s° .t td 69° rr 68° 65° 64° 63° rd 62° 61° 60° DEPARTMENTS, EXPERIMENT STATIONS AND BUREAUS OF THE AdRICULTURAL RESEARCH CENTRE IN FINLAND 1. Administrative Bureau, Bureau .for Local Experiments (HELSINKI) — 2. Departments of•Soil Science, Agricultural Chemistry and Physics, Plant Husbandry, Plant Pathology, Pest Investigation, Animal Husbandry and Animal Breeding; Isotope Laboratory, Office for. Plant Protectants (TIKKURILA) — 3. pept. of Plant Breeding (JOKIOINEN) — 4. Dept. of Horticulture (PIIK- KIÖ) — 5. Southwest Finland Agr. Exp. Sta. (HIETAMÄKI) — 6. Satakunta Agr. Exp. Sta. (PEI- POHJA) 7. Karelia Agr. -Exp. Sta. (ANJALA) — 8. Häme Agr. Exp. Sta. (PÄLKÄNE) — 9. South Savo Sgr. Exp. Sta. (Karila, MIKKELI) — 10. North Savo Agr. Exp. Sta. (MAANINKA) — 11. Central Finland Agr. Exp. Sta. (VATIA) — 12. South Ostrobothnia Agr. Exp. Sta. (PELMA) 13. Central Ostrobothnia Agr. Exp. Sta. (LAITALA) — 14. North Ostrobothnia Agr. Exp. Sta. (RUUKKI) — 15. Arctic Circle Agr. Exp. Sta. (ROVANIEMI) — 16. pasture Exp. Sta. (MOUHI- JÄRVI) — 17. Pig Husbandry Exp. Sta. (HYVINKÄÄ) — 18. Frost Research Sta. (PELSONSUO) SISALLYS — CONTENTS VUORINEN, J. Vilho A. Pesola 113 SÄKö, J. Mansikan lajikekokeet Puutarhantutkimuslaitoksella ja koeasemilla vuosina 1959-65 119 Summary: Strawberry variety trials at the Department of Horticulrure, Piikkiö, and at some experimental stations in Finland in 1959-65 131 H. Marja- ja hedelrnäkasvien jalostustoiminta Puutarhantutkimuslaitoksessa 133 Summary: Breeding of berries and fruits at the Department of Horticulture 147 ENARI, T.-M. & LINK°, M. Significance of barley and malt arnylases 14() Selostus: Ohran ja maltaiden amylaasien merkitys 156 Yttä, L. Perunantutkimus Suomessa 157 Zusammenfassung: Kartoffelforschung in Finnland 165 VARIS, E. Se FRANSSILA, E. Kasvuolojen ja lajikevalinnan vaikutus perunan pelkistävien sokereiden pitoisuuteen 166 Summary: Influence of growing conditions and varieties on reducing sugar content of the potato 174 MARKKULA, M., ROUKKA., KAISA & TIITTANEN, KATRI. Reproduction of Mjvss persicas (Sula ) and Tedraychres lektritu (L.) on different chrysanthemurn cultivars 175 Selostus: Persikkakirvan ja vihannespunkin lisääntyminen krysanteemilajikkeissa 183 L. Syysrukiin ja syysvehnän kylvöaikakokeet kasvinviljelylaitoksella 1958 (1927)-1967 184 Summary: Sowing date trials with winter ryc and winter wheat at the Department of Plant Husbandry, 1958 (1927)-1967 192 Kivi, E. Sadon käyttöarvo kevätvehnänjalostuksen tavoitteena 193 Summary: Quality properties in the Finnish spring wheat breeding 204 MuuramÄKI, K. Sinimailasen sadosta ja sadon laadusta Suomessa 205 Summary: Investigation of the yield of lucerne and its quality in Finland 207 MANNER, R. Some factors influencing the seed yields of tetraploid alsike clover 208 Selostus: Tetraploidin alsikeapilan siemenmuodostuksesta 213 MANNER, R. & RAVANfTI, SAIJA. Pito-peruna 214 Summary: Pito potato 227 — 15c SUOMINEN, RBETA. Perunan hallankcstävyydestä 228 Summary: The frost hardiness of the potatoes 236 1NKILÄ, 0. aC KORKMAN, MARJATTA. Kauralajikkeiden myllytysominaisuuksista 937 Summary: Milling characteristics of oats varieties 243 SUOMELA, HILKKA. Eräiden kevätvehnälajikkeiden tähkäidännän kestävyys Valtion Viljavaras- ton sopimusviljelyksillä vuosina 1966-67 • ri 244 Summary: Persistence of sprouting in the ear in certain vari'edes'. of spring wheat grown under contract to the State Granary in the yeara 1966-67 250 JAMALAINEN, E. A. Resistance of Scandinavian winter cereal varieties to lo-w temperature parasitic fungi 251 Selostus: Skandinavian maiden syysviljajalosteiden kestävyys talvituhosieniä vastaan 262 Professori Vilho A. Pesolan julkaisuja 1912-1967 264 List of publications issued hy Professor Vilho A. Pesola in 1912-1967 264 Helsinki 1970. Valtion painatuskeakiii,