Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 Hyönteistuotannon esiselvitys Susanne Heiska ja Niina Huikuri (toim.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 Hyönteistuotannon esiselvitys Hankkeen loppuraportti Susanne Heiska ja Niina Huikuri (toim.) Luonnonvarakeskus, Helsinki 2017 Heiska, S. & Huikuri, N. (toim.). 2017. Hyönteistuotannon esiselvitys. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017. Helsinki. 146 s. ISBN: 978-952-326-501-1 (Painettu) ISBN: 978-952-326-502-8 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-502-8 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Susanne Heiska, Niina Huikuri, Heli Horppu, Jan Hulshof, Heini Koskula, Johanna Tanhuanpää, Pirjo Rinnepelto Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2017 Julkaisuvuosi: 2017 Kannen kuva: Susanne Heiska / Luke. Jauhopukin toukkia. Painopaikka ja julkaisumyynti: Juvenes Print, http://luke.juvenesprint.fi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 3 Tiivistelmä Susanne Heiska1) ja Niina Huikuri2), 1)Luonnonvarakeskus Luke, Yliopistokatu 6, 80100 JOENSUU 2)Pielisen-Karjalan Kehittämiskeskus Pikes Oy Suomi hyväksyi hyönteiset elintarvikkeeksi syksyllä 2017, ja hyönteiselintarvikkeita odotetaan mark- kinoille loppuvuodesta. Hyönteisala on herättänyt Länsimaissa kiinnostusta viime vuosina. Rakentu- valla toimialalla odotetaan nopeaa kasvua meilläkin. Hyönteistuotteille näyttäisi olevan kysyntää, ja suomalaiset ovat osoittautuneet naapurimaita ennakkoluulottomimmiksi halukkuudessaan testata uusia hyönteistuotteita. Tällä hetkellä kotimaisten hyönteistuottajien tuotantomäärät ovat kuitenkin niin pieniä, että laajaan tarjontaan tähtäävien tuotteiden valmistus edellyttäisi uusien hyönteistuot- tajien saamista alalle. Tuotantomenetelmiä olisi myös syytä tehostaa ja automatisoida. Jos onnistu- taan hyödyntämään lähialojen teknologiaratkaisuja, korkeaa elintarvikeosaamista ja olemassa olevia tehokkaita elintarvikeketjuja, on alalla hyvät mahdollisuudet kehittyä nopeasti ja voimme saavuttaa hyönteistalouden kansainvälisen kärjen. Uuden toimialan rakentumisen tietotarpeeseen vastaten käynnistettiin Hyönteistuotannon esi- selvitys -hanke huhtikuussa 2017. Hankeen tavoitteena on ollut etsiä satavilla olevaa teknologiaa ja tehdä siihen liittyvät esiselvitykset hyönteistuotannon aloittamiseksi. Hankkeen toimenpiteenä haet- tiin tärkeitä hyönteisalan toimijoita maailmalta ja otettiin yhteyttä yrityksiin sekä muihin organisaati- oihin. Kontaktien avulla tehtiin opintomatkoja kotimaan lisäksi Malesiaan ja Thaimaahan sekä Yhdys- valtoihin. Uusinta tutkimustietoa haettiin myös kansainvälisestä konferenssista Saksasta. Opintomat- koilla saatua tietoa on täydennetty kirjallisuushauilla ja mediatutkimuksella, sekä keskustelulla alan toimijoiden kanssa. Tämä raportti kokoaa yhteen hankkeen tulokset ja sen on tarkoitus helpottaa hyönteisalalle aikovia yrityksiä alkuun. Asiasanat: Hyönteistuotanto, hyönteistalous, hyönteiselintarvikkeet, hyönteisrehut Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 4 Sisällys 1. Johdanto ........................................................................................................................ 6 2. Hyönteisistä haetaan ekotehokasta ratkaisua kasvavaan proteiinitarpeeseen .................. 7 3. Hyönteisten käyttökohteet ja mahdollisuudet ................................................................. 9 3.1. Hyönteiset elintarvikkeena ...................................................................................................... 9 3.2. Hyönteiset rehuna ................................................................................................................. 11 3.3. Muut käyttökohteet ............................................................................................................... 12 4. Hyönteisten lajikirjo ..................................................................................................... 13 4.1. Syötävät hyönteiset maailmalla ............................................................................................. 13 4.2. Massakasvatukseen soveltuvat hyönteislajit ......................................................................... 13 5. Hyönteisten biologiaa ................................................................................................... 15 5.1. Hyönteisten lisääntyminen ja muodonmuutos ..................................................................... 15 5.2. Hyönteisten rakenne ja aineenvaihdunta .............................................................................. 16 5.3. Massakasvatettavien hyönteisten ravinnontarve .................................................................. 17 6. Tuotantomenetelmät ja teknologiat .............................................................................. 18 6.1. Työvaiheet.............................................................................................................................. 18 6.2. Olosuhdehallinta .................................................................................................................... 19 6.3. Perinteinen sirkkatuotanto Thaimaassa ................................................................................ 20 6.4. Perinteinen jauhopukkituotanto Malesiassa ......................................................................... 22 6.5. Pilotointi- ja kehityskokoluokan sirkkatuotanto Yhdysvalloissa ............................................ 23 6.6. Massatuotantolaitos .............................................................................................................. 24 6.7. Yhteenveto tuotantomenetelmistä ....................................................................................... 25 7. Hyönteistuotannon riskit .............................................................................................. 28 7.1. Tuotantoprosessin riskit ........................................................................................................ 28 7.1.1. Tuotantoeliöiden terveys .................................................................................................... 28 7.1.2. Olosuhdekontrolli ................................................................................................................ 29 7.1.3. Sukusiitos ............................................................................................................................ 29 7.2. EU:n ja kansalliset riskinarvioinnit ......................................................................................... 30 7.3. Lainsäädännön riskit .............................................................................................................. 30 7.4. Markkinoiden riskit ................................................................................................................ 31 7.5. Työturvallisuuteen liittyvät riskit ........................................................................................... 31 8. Hyönteistuotannossa tarvittava osaaminen ja koulutustarjonta .................................... 32 8.1. Suomalainen koulutustarjonta .............................................................................................. 32 8.2. Kansainvälinen koulutustarjonta ........................................................................................... 33 9. Tärkeitä toimijoita Länsimaissa ..................................................................................... 35 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 5 9.1. Nopeasti kasvavia yrityksiä .................................................................................................... 35 9.2. Muita hyönteisalaa edistäviä organisaatioita ........................................................................ 36 10. Hyönteisala tulonlähteenä ja arvoketjutarkastelu ......................................................... 38 10.1. USA:n esimerkki: rakentumassa oleva ketju vie sirkkakasvattamosta gourmet- ravintolaan .................................................................................................................................... 38 10.2. Thaimaan esimerkki: toimivat ketjut ja street food ............................................................. 39 11. Hyönteistuotantoon ja tuotteisiin liittyvä lainsäädäntö ................................................. 43 11.1. Elintarvikkeet ....................................................................................................................... 43 11.2. Rehut .................................................................................................................................... 43 11.3. Biomassojen käsittely hyönteisillä ....................................................................................... 44 12. Hyönteistuotannon tutkimus Suomessa ........................................................................ 45 13. Hyönteistoimialan kehitys ja innovaatioaktorit Suomessa ............................................. 47 OSA I Hyönteistuotannon materiaaliselvitys, Heli Horppu, Jan Hulshof, Heini Koskula, Biotus Oy OSA II Markkinaselvitys, Johanna Tanhuanpää, Invenire Market Intelligence Oy OSA III Lainsäädäntö ja työturvallisuusselvitys, Pirjo Rinnepelto, Apila Group Oy Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 6 1. Johdanto Hyönteistuotannosta odotetaan uusia biotalouden ratkaisuja jo lähitulevaisuudessa. Hyönteisten keräilyllä ja ravintokäytöllä on pitkä historia Aasiassa, Afrikassa ja Oseaniassa, mutta Länsimaat ovat kiinnostuneet hyönteisten massatuotannosta ja niihin liittyvistä mahdollisuuksista vasta muutamia vuosia sitten. Kiinnostavaksi hyönteistuotannon tekee hyönteisten korkea lisääntymiskapasiteetti ja tuotannon ekotehokkuus, tehokas rehunkäyttö, pieni tilan- ja pinta-alantarve sekä minimaaliset kas- vihuonekaasujen päästöt. Hyönteiset ovat energiapitoisia ja useilla ravinnoksi käytetyillä lajeilla suurin osa energiasta on si- toutuneena proteiineihin. Arvokkaiden aminohappojen lisäksi hyönteisistä saa myös hyvälaatuisia rasvahappoja, sekä vitamiineja, rautaa ja kivennäisiä. Hyönteisten kasvatus ravinnoksi tai rehuksi voisi korvata tuontiproteiineja ja viedä ruokajärjestelmää harppauksin kestävämpään suuntaan. Hyönteisten kasvatuksessa voitaisiin hyödyntää elintarviketuotannon ylijäämiä ja sivuvirtoja tehosta- en kiertotalouden toimintaa. FAO julkaisi vuonna 2013 raportin ”Edible insects - Future prospects for food and feed security”, jossa suositellaan länsimaita ottamaan hyönteiset osaksi ruokaketjua (van Huis et al., 2013). Raportti on toiminut lähtölaukauksena länsimaiselle hyönteistuotannon ja kasvatusteknologian kehitykselle. Alalla toimivien yritysten määrä on kasvussa, mutta tätä kirjoitettaessa Suomessa toimi vain noin kymmenkunta teknologiakehitykseen tai ruokahyönteisten kasvatukseen erikoistunutta yritystä. Lainsäädäntö on hidastanut teknologiakehitystä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta säädöksiin on tulossa muutoksia. Suomi hyväksyi hyönteiset elintarvikkeeksi syksyllä 2017 ja Evira valmistelee parhaillaan valvon- taan sekä elintarviketurvallisuuteen liittyviä ohjeita, jotta uudet tuotteet saataisiin markkinoille. Alal- le odotetaan nopeaa kasvua meilläkin. Hyönteistuotteille näyttäisi olevan kysyntää ja suomalaiset ovat osoittautuneet naapurimaita ennakkoluulottomimmiksi halukkuudessaan testata uusia hyön- teistuotteita. Tällä hetkellä toimivien kotimaisten hyönteistuottajien tuotantomäärät ovat pieniä, ja laajaan tarjontaan tähtäävien tuotteiden valmistus edellyttäisi uusien hyönteistuottajien saamista alalle sekä tuotantomenetelmien tehostamista ja automatisoimista. Uuden toimialan rakentumisen tietotarpeeseen vastaten käynnistettiin Hyönteistuotannon esi- selvitys -hanke huhtikuussa 2017. Hankeen tavoitteena on ollut etsiä paras saatavilla oleva teknolo- gia ja tehdä siihen liittyvät esiselvitykset hyönteistuotannon aloittamiseksi. Hankkeen toimenpiteenä haettiin tärkeitä hyönteisalan toimijoita maailmalta ja otettiin yhteyttä tärkeisiin yrityksiin sekä mui- hin organisaatioihin. Kontaktien avulla tehtiin opintomatkoja kotimaan lisäksi Malesiaan ja Thaimaa- han sekä Yhdysvaltoihin. Uusinta tutkimustietoa haettiin myös kansainvälisestä konferenssista Sak- sasta. Opintomatkoilla saatua tietoa on täydennetty kirjallisuushauilla ja mediatutkimuksella sekä keskustelulla alan toimijoiden kanssa. Tämä raportti kokoaa yhteen hankkeen tulokset ja sen on tar- koitus helpottaa hyönteisalalle aikovia yrityksiä alkuun. Hanke on toteutettu Pielisen Karjalan Kehittämiskeskuksen (Pikes, koordinaattori) sekä Luon- nonvarakeskuksen (Luke, osatoteuttaja) yhteistyönä. Alan kehittyessä nopeasti selvityksen tulokset on haluttu saada nopeasti alasta kiinnostuneiden yrittäjien käyttöön ja asian nopeuttamiseksi osa selvityksistä on teetetty ostopalveluna Apila Oy:ltä, Biotus Oy:ltä sekä Invenire Market Intelligence Oy:ltä. Pohjois-Karjalan ELY-keskus on myöntänyt hankkeelle rahoitusta Maaseudun kehittämisrahas- tosta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 7 2. Hyönteisistä haetaan ekotehokasta ratkaisua kasvavaan proteiinitarpeeseen Maailman väkiluku on kasvussa ja väestön ennustetaan saavuttavan yhdeksän miljardin koko vuo- teen 2050 mennessä (Godfray et al., 2010). Väestön kasvu asettaa ruuantuotannon suurien haastei- den eteen. Ravintoarvoiltaan riittävän laadukkaan ja energiapitoisen ravinnon tuottamiseen tarvitaan tulevaisuudessa energian ja pinta-alan käytön suhteen nykyistä tehokkaampia menetelmiä. Ruoan- tuotannon lisääminen olisi voitava tehdä ilmastoystävällisesti. Erityistä huomiota on kiinnitetty proteiinien riittävyyteen. Eurooppalaiset ovat maailman suu- rimpia proteiinin kuluttajia henkeä kohden mitattuna. Suomalaisten proteiinikulutus henkilöä kohden on tasaisessa kasvussa (Kuva 1). Vuonna 2016 suomalaisten proteiinien kulutus oli 253 000 tn/a (FAO STAT, 2017). Riittävyyden lisäksi myös proteiinien omavaraisuus on herättänyt huolta (Suomen Biota- lousstrategia TEM 2014; Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta, VN 2010; Kansallinen rehustra- tegia MMM 2010). Eurooppalaisten kuluttamasta lisäproteiinista 80% on peräisin tuontisoijasta ja - maissista, Suomen proteiiniomavaraisuusaste on lisäproteiinien osalta vain 15% (Kaukovirta-Norja et al., 2015). Kuva 1. Suomalaisten proteiinienkulutus on ollut viime vuosina tasaisessa kasvussa (FAOSTAT 2017) Suomen tavoitteena on nostaa proteiiniomavaraisuus nykyisestä 15%:sta 30%:iin. Mahdollisuuk- sia tavoitteen saavuttamiseksi on esitelty VTT:n laatimassa tiekartassa Suomen proteiiniomavarai- suuden nostamiseksi. Alkutuotantosektorilla ratkaisuja odotetaan valkuaiskasvien tuotannon lisäämi- sestä, sivuvirtojen tehokkaammasta hyötykäytöstä, uusista teknologioista, ja kokonaan uusien prote- iinilähteiden käyttöönotosta. Uusina potentiaalisina proteiinilähteinä nähdään hyönteiset, mutta myös levät ja yksisoluproteiinit. (Kaukovirta-Norja et al., 2015). Hyönteiset ovat kiinnostava vaihtoehto tuotannon ekotehokkuuden ansiosta. Hyönteisistä löytyy massatuotantoon sopivia lajeja, joiden rehunkäyttösuhde on jopa 1: 1,7. Kun huomioidaan hyönteis- ten lisääntymiskierron nopeus, korkea jopa yli 70 % proteiinipitoisuus ja miltei 100% hyödynnettä- vyys ravintona, hyönteisten tuotannon tehokkuus on ylivertainen verrattuna tavanomaiseen lihan- tuotantoon. Myös kasvihuonekaasujen vapautuminen tuotannossa on vähäistä verrattuna tavan- omaiseen lihantuotantoon (Taulukko 1). 38,0 39,0 40,0 41,0 42,0 43,0 44,0 2009 2010 2011 2012 2013 Kg /h lö /v uo si Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 8 Taulukko 1. Hyönteistuotannon ekotehokkuus (Muokattu: Gahukar, 2016) Jauhopukki Sirkat Siipikarja Sika Nauta Lähde Ravinnoksi kelpaava osuus (%) ruumiin massasta - 80 % 55 % 55 % 40 % van Huis et al., 2013 Rehunkäytön tehokkuus (kg ravinnoksi kelpaavaa osaa / kg kulutettua rehua) - 2,1 4,5 9,1 25 van Huis, 2013 Tuotannossa vapautuvien kasvihuonekaasujen määrä kasvua kohden (g/kg) 7,58 1,57 17,72 1330 2850 Oonincx, 2010 Ammoniakkipäästöt kasvun- lisäystä kohden (mg/vrk/kg) 1 142 - 1920 - Oonincx, 2010 Ilmastonlämpenemisvaiku- tus tuotantoa kohden (kg CO2 eq) 2,65 - 2,67 3,87 12,51 van Huis et al., 2013 Tuotannon energiankulutus kasvunlisäystä kohden (MJ/kg) 173 - 151 240 275 van Huis et al., 2013 Pinta-alan tarve tuotantoa kohden (m2/kg) 18 - 51 63 254 Ooninx, 2012 Vedenkulutus tuotettua proteiinia kohden (l/g) - 2 34 57 112 Pimentel and Pimentel 2003; van Huis et al. 2013 Hyönteisiä voidaan tuottaa pinta-alatehokkaasti, ja hyönteisten tuotantopaikka ei välttämättä ole sidottu yhtä tiiviisti peltopinta-alaan yhtä tiiviisti, kuin tavanomainen lihantuotanto. Hyönteisten tuotantomääriä on lisäksi helppo skaalata. Näiden seikkojen vuoksi hyönteistuotanto olisi mahdollis- ta järjestää muun teollisuuden yhteyteen osaksi teollisia symbiooseja, joissa voidaan hakea uusia kiertotalouden ratkaisuja hyödyntäen muussa tuotannossa syntyviä lämpö- ja biomassasivuvirtoja. Tehokas hyönteistuotanto edellyttää trooppisia kasvatusolosuhteita, mikä vaatii Suomen oloissa run- saasti energiaa. Hukkalämmön hyödyntämismahdollisuus hyönteistuotannossa olisikin eduksi ison tuotantolaitoksen toiminnalle. Hyönteistuotannosta on haettu ratkaisua myös maaseudun pitämiseen elinvoimaisena ja asuttu- na. Moni maatila on luopunut karjankasvatuksesta isojen investointitarpeiden edessä. Tuotantora- kennusten muuttamista hyönteistuotantoon sopiviksi on jo kokeiltu muutamalla tilalla Suomessa. Hyönteistuotannosta olisi mahdollista saada joko pää- tai sivutuotantosuunta uusia mahdollisuuksia etsiville tiloille. Hyönteisistä voisi löytyä ratkaisu kestävään proteiinituotantoon erityisesti Itä- Suomessa ja muilla alueilla, joilla pohjoinen sijainti ja kasvukauden lyhyys rajoittavat valkuaiskasvien viljelyä. Maatilojen kasvintuotannon ja muiden biomassojen hyödyntäminen hyönteistuotannon tar- peisiin edellyttää kuitenkin vielä paljon tutkimusta ja kehittämistä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 9 3. Hyönteisten käyttökohteet ja mahdollisuudet Monet hyönteislajit voidaan hyödyntää elintarvikkeina tai rehuna kokonaisina, rouhittuina tai jauhet- tuina. Hyönteisten prosessointiin on kehitetty menetelmiä joilla niistä voidaan erottaa erilaisia jakeita kuten proteiinit, lipidit ja kitiini. Lainsäädäntö rajoittaa toistaiseksi jakeiden käyttöä, mutta tulevai- suudessa hyönteisistä peräisin olevista jakeista odotetaan uusia innovaatioita elintarvike-, rehu-, lääke- ja kemianteollisuuteen. Hyönteisten tuotannossa syntyy sivuvirtoja, kuten ulostetta ja nahan- luonneista peräisin olevaa, kitiinipitoista purua. Sivuvirtoja voidaan hyödyntää lannoitteina. 3.1. Hyönteiset elintarvikkeena Hyönteiset ovat kiinnostava ravinnonlähde korkean ravintotiheytensä vuoksi. Ravinnoksi käytettyjen hyönteislajien proteiinipitoisuus on korkea. Proteiinit sisältävät myös ihmisille välttämättömiä ami- nohappoja. Hyönteisten rasvoissa on paljon hyvälaatuisia rasvahappoja. Ne ovat myös arvokas vita- miinien, raudan ja kivennäisten lähde. Hyönteisten ravintoarvot vaihtelevat lajikohtaisesti, ja myös hyönteisten saamalla rehulla sekä kasvatusolosuhteilla on vaikutusta niiden ravintoainekoostumuk- seen. Monet tutkimustulokset ovat keskenään ristiriitaisia, mihin voi vaikuttaa myös se, että tutki- musmenetelmät eivät ole ehtineet kehittyä ja muotoutua yhdenmukaisiksi. Kattava katsaus eri hyön- teislajien ravintoarvoista on esitetty mm. Williams et al. (2016) tekemässä yhteenvedossa. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ensimmäisiä kaupallisia hyönteistuotteita ovat olleet kokonai- set kuivatut, paahdetut ja maustetut sirkat, heinäsirkat, jauhomadot ja buffalomadot, sekä hyönteis- jauheet ja niistä valmistetut patukat, keksit, chipsit ja makeiset. Satakunta verkkokauppaa ympäri maailmaa tarjoilee hyönteistuotteita, osa myös toimittaa niitä Suomeen. Sittemmin kauppojen hyl- lyihin ja nettipuoteihin on tullut myös pastaa, säilykkeitä ja tahnoja sekä eineksiä, kuten falafel-pullia tai jauhepihvejä. Hyönteisistä on valmistettu myös virvoitus- ja voimajuomia (Kuva 2). Hyönteisraaka- aineen pitoisuudet tuotteissa ovat toistaiseksi muutaman prosentin luokkaa. Hyönteistuotannon laajenemisen myötä raaka-aineen saatavuus helpottaa ja odotetaan, että tulevaisuudessa myös hyönteisraaka-aineiden osuus tuotteissa kasvaa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 10 Kuva 2. Ensimmäiset kaupalliset tuotteet ovat olleet kokonaisia, kuivattuja, paahdettuja ja maustettuja hyön- teisiä tai hyönteisjauheita. Niistä on jalostettu myös erilaisia tuotteita, kuten makeisia tai pastaa Hyönteistuotteiden valmistusmenetelmien kehittäminen on vielä alussa. Kehittämisen kohteita ovat mm. prosessointimenetelmät ja niiden vaikutukset lopputuotteen ravintoarvoihin ja säilyvyy- teen. Myös maku, suutuntuma ja väri ovat tärkeitä ominaisuuksia, kun haetaan uusille tuotteille ky- syntää ja halutaan muuttaa kuluttajien asenteita. Monet ensimmäisistä tuotteista on suunnattu pie- nelle edelläkävijöiden kuluttajaryhmälle, joka on kiinnostunut uutuustuotteista tai niiden ekologisuu- desta. Kun halutaan uusille tuotteille vakiintunut kysyntä ja laaja levikki, on tuotteiden vastattava ominaisuuksiltaan valtavirtakuluttajan odotuksia (Kuva 3). Hyönteiset otettaisiinkin kuluttajatutki- musten mukaan paremmin vastaan eineksissä, jossa hyönteiset olisivat kuluttajalle näkymättömänä ainesosana (Pohjanheimo & Korpela, 2016). Hyönteiselintarvikkeiden penetraatiosta markkinoille on tarkempi kuvaus tämän raportin osassa II. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 11 Kuva 3. Hyönteisraaka-aineista on kehitetty tulevia markkinoita varten välipaloja, leipomotuotteita ja eineksiä 3.2. Hyönteiset rehuna Hyönteisten käyttöä eläinten rehuina on tutkittu laajemmin vasta viime vuosina. Paljon tutkimuksia on tehty erityisesti hyönteisten käytöstä kalan ruokinnassa. Kalan kysyntä on ollut kasvussa ja tuo- tannon lisääminen kysynnän tasolle edellyttäisi sellaisen hyvälaatuisen proteiinilähteen löytymistä, jolla voitaisiin korvata osin nyt käytössä olevia kalapohjaisia proteiinijakeita kalanrehussa. Hyönteiset ovat lupaava mahdollisuus. Lohenkasvatuksessa puolet kalaperäisestä rehusta on voitu korvata mus- tasotilaskärpäsellä (Lock et al., 2016). Hyönteiset näyttävät lupaavalta vaihtoehdolta myös siipikarjan ja sikojen ruokinnassa (Veldkamp & Bosch, 2015). Hyönteisrehuilla on ollut positiivinen vaikutus eläinten terveyteen. Esimerkiksi hyönteisrehuja saaneiden broilerien tuotannossa on voitu vähentää antibioottien käyttöä (van Hall et al., 2011). Länsimaissa tuotetaan jo nyt isoissa tuotantolaitoksissa mustasotilaskärpästä ja jauhopukkia eläinten rehujen valmistukseen. Hyönteisistä voidaan erotella proteiinit ja lipidit rehujen raaka- aineiksi (Kuva 4). Hyönteisrehut kilpailevat markkinoilla tavanomaisten rehuainesosien, kuten soijan kanssa. Ison mittaluokan tuotantolaitokset ovat olleet käynnissä vasta muutaman vuoden. Tuotan- tomenetelmät ja automaatio kehittyvät koko ajan. Vielä ei ole saatu näyttöä siitä, kuinka kestävästi hyönteistuotanto voisi kilpailla muiden proteiini- ja rasvalähteiden kanssa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 12 Kuva 4. Kalarehuissa voidaan käyttää raaka-aineena mustasotilaskärpäsen toukasta eroteltuja proteiini- ja rasvajakeita Hyönteiset ovat myös lemmikkituotemarkkinoilla. Eläviä hyönteisiä, kuten sirkkoja ja jauhopuk- keja on kasvatettu myytäväksi liskojen ja lemmikkisiilien omistajille jo kymmenien vuosien ajan. Tuo- tantolaitoksissa on käytetty suhteellisen käsityövaltaisia menetelmiä ja tuotantomäärät ovat olleet pieniä, mutta tuotteista on saanut lemmikkituotemarkkinoilla hyvän hinnan. Moni hyönteistuottaja onkin mennyt markkinoille lemmikkituotteilla. Kun tuotantoa on laajennettu, tuotteilla on suunnattu rehumarkkinoille. Elävillä hyönteisillä on saatu lisäarvotuotteita myös rehumarkkinoille innovatiivis- ten ketjujen avulla. Eläviä toukkia ja koteloita on syötetty virikeravintona kanoille. Munat on markki- noitu erikoistuotteena, onnellisen ja virikkeellisen kanan munina (Kuva 5). Kuva 5. Eläviä mustasotilaskärpäsen koteloita on käytetty kanojen virikeruokana. Munat on voitu markkinoida erikoistuotteena 3.3. Muut käyttökohteet Mustasotilaskärpäsen toukka on tehokas biomassojen käsittelijä. Se pystyy käsittelemään lantaa, ruokahävikkiä ja muita biojätteitä nopeasti korkeampiarvoisiksi biomassoiksi. Toukka poistaa biomas- sasta nestettä, ilmastaa sitä ja vähentää hajuhaittoja. Toukka pystyy vähentämään lannan haitallisia bakteereja, kuten Escherichia coli, Salmonella ja Campylobacter jejuni, ilman että se itse saastuu tai levittää bakteereja ympäristöön. Toukka itsessään voidaan lopettaa ja jalostaa erilaisiin teknisiin käyttötarkoituksiin. Sen käsittelemä biomassa on arvokkaampi ja helpommin käsiteltävä maanparan- nusaine kuin käsittelemätön biomassa. Pastor et al. (2014) on kirjoittanut biomassojen käsittelystä kattavan koosteen. Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista jätteen tai lannan käsittelyä hyönteisten avulla. Tulevaisuuden kestävien biomassavirtojen ja uusien kiertotalousratkaisujen potentiaalin vuoksi aihe on kuitenkin saanut paljon kiinnostusta ja sitä tutkitaan esim. Tanskassa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 13 4. Hyönteisten lajikirjo Hyönteiset (Insecta) on lajimäärältään maapallon suurin biologinen luokka. Hyönteislajeja on kuvattu yli 1 000 000, mutta tutkijat arvelevat, että suurin osa maailman hyönteislajeista on vielä löytämättä. Nykyisin eläviä hyönteislajeja arvellaan olevan 6 000 000 – 10 000 000 (Chapman, 2009). Hyönteiset kattavat yli 80 % maapallon eläinlajeista (Huldén, 2015). 4.1. Syötävät hyönteiset maailmalla Ihmisen ravinnoksi käyttämiä hyönteislajeja on arviolta noin 2000 (Huldén 2015). Wageningenin yli- opiston ylläpitämällä syötävien hyönteisten listalla lajeja on jopa tätäkin enemmän. Yli 1500 hyön- teis- ja hämähäkkilajin käyttö on dokumentoitu (Dossey et al., 2016). Kiinassa ja Väli-Amerikassa käy- tetään ravinnoksi yli 300 hyönteislajia. Intiassa, Oseaniassa ja joissain Afrikan sekä Etelä-Amerikan osissa ihmisravintona käytetään yli 50 hyönteislajia (Costa-Neto & Dunkel, 2016). Suurelta osin näissä maissa, joissa hyönteisten syönnillä on pitkät perinteet, hyönteiset keräillään luonnosta. Kovakuoriaista löytyy yli 500 syötävää lajia ja yli 250 perhoslajin toukka käytetään maailmalla ra- vinnoksi. Heinäsirkoista, sirkoista, kaskaista ja termiiteistä löytyy myös runsaasti syötäviä lajeja (Cos- ta-Neto & Dunkel, 2016). Eniten ravinnoksi käytetään kuitenkin kulkusirkkoja, sirkkoja, heinäsirkkoja ja hepokatteja, sillä ne esiintyvät kausittain isoina parvina, joista ne on helppo kerätä (Huldén, 2015). Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ei ole pitkää hyönteisten ravintokäytön perinnettä. Tämä joh- tunee siitä, että alueiden ilmasto ei ole ollut suotuinen helposti keräiltävien hyönteisten esiintymisel- le. Hyönteisten käyttöön ravintona on alettu kiinnittää huomiota vasta vuoden 2013 jälkeen, kun hyönteisten ravintokäytön ekologisuus on nostettu esiin. Lainsäädäntö on hidastanut hyönteisten elintarvike- ja rehukäyttöä Länsimaissa. EU:ssa hyönteiset katsotaan uuselintarvikkeeksi, joiden markkinointiin tarvitaan uuselintarvikeasetuksen mukainen lupa. Jossakin EU-valtioissa (Hollanti, Belgia, Iso-Britannia, Ranska, Tanska, Itävalta) hyönteiset on kuitenkin päästetty markkinoille. Belgian markkinoilla olevien ruokahyönteisten lista on pisin, siinä on 12 sirkka- jauhomato ja perhoslajia. Hyönteisten ravintokäytön lisääntyminen edellyttää Länsimaissa suuria ruokakulttuurin muutok- sia. Onkin arveltu, että hyönteisten tie länsimaiseen ruokapöytään sujuisi helpoiten prosessoitujen elintarvikkeiden ja einesten ainesosina. Myös hyönteisten kasvatus rehuksi ruokakaloille, siipikarjalle tai sioille on nähty helpompana tienä länsimaiseen ruokaketjuun kuin kokonaisten hyönteisten omaksuminen elintarvikkeeksi. Hyönteisten käyttö elintarvikkeiden ainesosana tai rehuna edellyttää suurten hyönteisraaka-ainemäärien saatavuutta ja tehokkaita hyönteisten massatuotantomenetel- mä. Menetelmiä on kehitetty vain muutamille lajeille. 4.2. Massakasvatukseen soveltuvat hyönteislajit Massakasvatettavan lajin ominaisuuksista sen lisääntymiskapasiteetti, kasvunopeus ja tilantarve ovat merkittäviä massakasvatuksen taloudellisuuteen vaikuttavia seikkoja. Hyönteisten liikkuminen, len- tokyky ja lisääntymissyklin tasaisuus sekä hallittavuus ovat tärkeitä seikkoja, joilla on vaikutusta käsit- telyketjun ja erottelun käsityövaltaisuuteen tai automaation mahdollisuuksiin. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on kehitetty automatisoituja massakasvatusmenetelmiä eri- tyisesti eläinten rehuksi kasvatettaville lajeille, kuten jauhopukille (Tenebrio molitor) ja mustasotilas- kärpäselle (Hermetia illucens). Elintarvikekäyttöön kasvatettujen sirkkalajien kasvatusmenetelmiä on kehitetty yli 15 vuoden ajan, mutta menetelmäkehitys on vauhdittunut vasta parin viime vuoden aikana. Euroopassa kasvatetaan kaupallisiin tarkoituksiin vähän alle kahta kymmentä hyönteislajia, joille kaikille kehitetään kasvatusmenetelmiä, mutta läheskään kaikkien lajien kohdalla menetelmä- kehitys ei ole kovin intensiivistä (Taulukko 2). Kaikilla hyönteislajeilla ei ole virallista suomenkielistä nimeä ja kansannimien käyttö vaihtelee. Esimerkiksi H. illucens on saanut kansannimen mustasotilas- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 14 kärpänen, sotilaskärpänen, musta-asekärpänen. Jauhomadoilla taas voidaan tarkoittaa jauhopukin toukkaa, tai muita kovakuoriaistoukkia, kuten Zophobas morio tai Z. astratus. Suomessa on kehitetty kasvatusmenetelmiä ainakin jauhopukin toukalle, eri sirkkalajeille ja mus- tasotilaskärpäselle. Evira ilmoitta vasta vuoden 2018 puolella, mitkä lajit hyväksytään Suomessa elin- tarvikkeiksi uuselintarvikelainsäädännön voimaan tulemisen siirtymäkauden ajalle. Taulukko 2. Euroopassa elintarvike- ja rehumarkkinoilla oleville hyönteislajeille kehitetään massakasvatusme- netelmiä Laji Suomenkielinen tai kansannimi Ruokana tai rehuna hyödyn- nettävä kehitysaste Acheta domesticus kotisirkka aikuinen Achroia grisella vahakoisa toukka Alphitobius diaperinus kanatunkkari eli buffalomato toukka Alphitobius laevigatus kiiltotunkkari toukka Bombyx mori silkkiperhonen toukka, kotelo Galleria mellonella isovahakoisa toukka Gryllodes sigillatus trooppinen kotisirkka aikuinen Gryllus bimaculatus kenttäsirkka, kaksitäpläsirkka aikuinen Gryllus assimilis jamaikankenttäsirkka aikuinen Hermetia illucens mustasotilaskärpänen toukka, kotelo Locusta migratoria idänkulkusirkka toukka, nymfi, aikuinen Musca domestica huonekärpänen toukka Schistocerca americana kulkusirkka aikuinen Tenebrio molitor jauhopukki eli jauhomato toukka Zophobas atratus kuningasjauhomato toukka Zophobas morio jättijauhomato toukka Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 15 5. Hyönteisten biologiaa Hyönteiset ovat ulkoisilta ominaisuuksiltaan ja elintavoiltaan hyvin vaihteleva eläinkunnan ryhmä. Hyönteisten lajikirjosta, monimuotoisuudesta ja sopeutumisesta huolimatta kaikilla hyönteislajeilla on joitakin yhteisiä piirteitä. Hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä ja elinolosuhteilla on merkittävä vaiku- tus niiden lisääntymiseen, yksilönkehitykseen sekä elintoimintoihin. 5.1. Hyönteisten lisääntyminen ja muodonmuutos Optimaalisissa olosuhteissa massakasvatukseen sopivat hyönteislajit lisääntyvät tehokkaasti. Aikuiset yksilöt parittelevat ja naaras voi lajista ja olosuhteista riippuen munia jopa 500 munaa (Taulukko 3). Yksilönkehitys munasta aikuiseksi voi lajista riippuen edetä vaillinaisen tai täydellisen muodonmuu- toksen kautta. Massakasvatettavista lajeista suorasiipisillä (heinäsirkat, sirkat, hepokatit) on vaillinai- nen muodonmuutos. Niillä eri kehitysvaiheet, muna, nymfi, aikuinen, muistuttavat toisiaan ja muutos tapahtuu vähitellen. Kovakuoriaislajeilla, kuten jauhopukilla, on täydellinen muodonvaihdos. Niillä kehitysvaiheet, muna, toukka, kotelo ja aikuinen eroavat ulkonäöltään toisistaan huomattavasti (Ku- va 6). Olosuhteilla on vaikutusta muodonmuutoksen etenemiseen. Taulukossa 3 vertaillaan tavalli- simpien massakasvatettavien lajien kehitysnopeutta optimaalisissa olosuhteissa. Taulukko 3. Massakasvatettavien hyönteisten lisääntymistehokkuuteen liittyviä lukuja. Yhteenveto Biotus Oy:n tekemästä kirjallisuusselvityksestä (Osa I) Jauhopukki Buffalomato ja jättiläisjauhomato Kotisirkka Aikuinen elää (vrk) 32, jopa yli 140 - 88 Muninnan kesto (vrk) 40-50 - 60-70 Naaraan tuottama munamäärä 400 - 500 200 – 400 3000 Kuoriutumisaika (vrk) 4 4-7 13 Toukkavaiheen kesto (vrk) 112-203 40 - 100 45 Nahanluontien määrä 11-19 6-11 8-9 Kotelovaiheen/viimeisen nymfivaiheen kesto (vrk) 6 - 20 - 6 Aika kuoriutumisesta muninnan alkuun (vrk) 3 - 9 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 16 Kuva 6. Jauhopukilla on täydellinen muodonvaihdos. Munat ovat niin pieniä, että niitä on vaikea erottaa silmin. Munasta kuoriutuu pieni toukka, joka kasvaa usean nahanluonnin kautta noin 2,5 cm:n mittaiseksi. Viimeisessä nahanluonnissa toukka koteloituu. Kotelosta kuoriutuu aikuinen. Aikuinen on aluksi vaalea, mutta muutamassa vuorokaudessa sen väri muuttuu ensin ruskeaksi ja sitten mustaksi 5.2. Hyönteisten rakenne ja aineenvaihdunta Hyönteisten ruumis on kolmiosainen, koostuen toisistaan selvästi erottuvista osista, päästä, keski- ruumiista ja takaruumiista. Aikuisen hyönteisen pää näyttää yhtenäiseltä kapselilta, mutta todelli- suudessa se on muodostunut kuudesta yhteen sulautuneesta jaokkeesta. Kaikilla hyönteisillä on päässä piste- ja / tai verkkosilmät, tuntosarvet sekä suuosat. Verkkosilmät havaitsevat hahmoja ja liikettä, pistesilmät ainoastaan valoa. Tuntosarvissa on tunto- ja hajuaistimia, ja niiden rakenne vaih- telee lajikohtaisesti. Suuosat voivat olla purevat tai imevät. Purevat suuosat ovat erikoistuneet jau- hamaan kovaa ja kiinteää ravintoa. Imevät suuosat soveltuvat nestemäisen ravinnon ottamiseen. (Vainio & Väänänen, 1995). Keskiruumis on kolmijaokkeinen, ja jokaiseen jaokkeeseen liittyy jalkapari. Kaikilla hyönteisillä on siis kuusi jalkaa. Siivellisten hyönteisten siivet ovat kiinnittyneet keskiruumiiseen. Tavallisesti siipiä on kaksi paria, ja ne ovat kiinnittyneet keskiruumiin toiseen ja kolmanteen jaokkeeseen. Kaikilla hyönteisillä ei kuitenkaan ole siipiä. Takaruumis on muodostunut yhdestätoista jaokkeesta, mutta usein ne ovat kasvaneet yhteen. Sukuelimet sijaitsevat kahdeksannessa ja yhdeksännessä jaokkeessa. Hyönteisten tukiranka koostuu kovasta kitiiniulkokuoresta. Kitiiniulkokuori suojaa hyönteisiä saalista- jilta, sekä vähentää hyönteisten sisältämän veden haihtumista. Kitiinikuori muodostuu usein toisis- taan erottuvista kilvistä, joiden välissä on pehmeämpää kudosta. Tämä rakenne mahdollistaa hyön- teisten liikkumisen. Hyönteisillä ei ole keuhkoja tai happea kuljettavaa verisuonistoa, vaan kudokset saavat tarvitse- mansa hapen haaroittuneen putkiston kautta. Ilmaputket lähtevät hyönteisen kyljissä olevista au- koista, ja jatkuvat kaikkiin sisempiin kudoksiin haarautuen aina kapeammaksi putkistoksi. Happi kul- kee putkistossa passiivisesti, isommasta happipitoisuudesta pienempään päin. Hyönteinen pystyy säätelemään hapenottoa hengitysliikkeillä tai putkiston suuaukon karvojen liikkeillä. Hyönteisillä on tikapuuhermosto. Ruoansulatuskanava on suhteellisen yksinkertainen, koostuen etu- keski- ja takasuolesta. Suusta ravinto kulkeutuu nielun kautta etusuoleen, jossa se varastoituu kupuun. Joillakin lajeilla sulaminen alkaa jo kuvussa. Osalla hyönteisiä etusuoleen kuuluu esimaha, jossa ravinto jauhautuu hienompiin jakeisiin ja esimaha voi myös säädellä ravinnon kulkeutumista keskisuoleen. Keskisuolessa tapahtuu pääasiallinen ruoansulatus ja ravintoaineiden imeytyminen hyönteisen kudoksiin. Sulamaton osa ravinnosta kulkeutuu takasuoleen ja poistuu ulosteena peräsuolen ja peräaukon kautta. (Vainio & Väänänen, 1995). Toukka Kotelo Aikuinen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 17 Ruoansulatuskanavan mikrobistolla on tärkeä merkitys hyönteisten ruoansulatuksen toiminnalle (Krishnan et al. 2014). Rasvaelin säätelee hyönteisten energiatasapainoa ja aineenvaihduntaa (Arres- se & Soulages, 2010). Hyönteisten massakasvatus elintarvike- ja rehukäyttöön on luonut kiinnostusta erilaisten hyönteisille optimoitujen rehujen valmistukseen vasta viime vuosina. Rehusuunnittelun ja valmistuksen näkökulmasta olisi tärkeää ymmärtää hyönteisten syömiskäyttäytymistä, ruuansulatus- koneiston toimintaa ja säätelyä nykyistä paremmin (Cohen, 2015). 5.3. Massakasvatettavien hyönteisten ravinnontarve Useat massatuotantoon sopivat hyönteislajit ovat omnivoreja, eli ne voivat hyödyntää monenlaisia biomassoja ravintonaan. Omnivorit ovat joustavia ravinnonkäyttäjiä. Ne voivat tulla toimeen ja säilyt- tää lisääntymiskykynsä useiden sukupolvien ajan optimaalista heikompilaatuisella ravinnolla. Juuri joustavuudesta johtuen optimaalista koostumusta massakasvatettujen hyönteisten ravinnolle on vaikea määrittää (Cortes Ortiz et al., 2016). Hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit muodostavat perustan hyönteisten ravinnontarpeelle. Lisäksi tarvitaan hivenravinteita. Hiilihydraatit ovat tärkeä energianlähde hyönteisille ja hiilihydraatteja tar- vitaan myös hyönteisten kitiinin muodostamiseen. Useimmat hyönteiset pystyvät hyödyntämään fruktoosia ja glukoosia. Massatuotantoon sopivat generalistilajit voivat hyödyntää myös sukroosia tai maltoosia. Hyönteisten ruoansulatuksessa erittyy amylaasia, jonka avulla myös tärkkelys hajoaa käyt- tökelpoiseksi hiilihydraatiksi. Rasvat toimivat hyönteisilläkin energian varastopaikkoina ja solukalvo- jen rakenteissa. Monityydyttymättömät rasvahapot ovat tärkeitä hyönteisten ravinnossa, sillä hyön- teisten kyky tuottaa kaikkia tarvitsemiaan monityydyttymättömiä rasvahappoja on rajoittunut. Fosfo- lipidit ovat hyviä rasvahappojen lähteitä. Proteiinit ovat tärkeitä kudosten rakennusaineita ja niiden saannilla on vaikutusta hyönteisten kasvuun ja kehitysnopeuteen. Proteiinien määrän lisäksi niiden aminohappokoostumus on otettava huomioon tuotantohyönteisten ravitsemuksessa. Yleisesti ottaen ainakin leusiini, isoleusiini, valiini, treoniini, lysiini, arginiini, metioniini, histidiini, fenyylialaniini ja tryptofaani ovat aminohappoja, joita hyönteiset eivät valmista itse, vaan ne on saatava ravinnosta. Myös esim. tyrosiinin saannista on huolehdittava, sillä sen vaikutus nahanluontiin on merkittävä. Hivenravintoaineista mm. sterolit, vitamiinit ja erilaiset kivennäiset ovat tärkeitä hyönteisten kehi- tyksen ja elintoimintojen kannalta. Ravinnontarve vaihtelee laji- ja kehitysvaihekohtaisesti. Optimaalisia rehuja suunniteltaessa valmistusaineina on käytetty mm. soijaa, maissia, sinimailas- ta, kasviöljyjä, porkkanaa, perunaa, hiivoja, maito- ja herajauheita, kananmunanvalkuaista. Ravintosi- sällön lisäksi rehujen formulointi on tärkeässä asemassa. (Cortes Ortiz et al., 2016). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 18 6. Tuotantomenetelmät ja teknologiat Tässä hankkeessa tavoitteena oli hakea maailmalta parasta saatavilla ole hyönteiskasvatuksen mene- telmää ja teknologiaa, jota voitaisiin soveltaa Pohjolan olosuhteisiin. Esiselvityshankkeen aikana oltiin yhteydessä noin kolmeen kymmeneen yritykseen Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Lisäksi otettiin yhteyttä hyönteisalan voittoa tavoittelemattomiin organisaatioihin ja verkostoihin. Vain muutamat yritykset olivat kiinnostuneita kertomaan käytössään olevista hyönteisten kasvatusmene- telmistä julkisen sektorin toimijoille. Osalla yrityksistä olisi ollut enemmän mielenkiintoa keskuste- luun, jos mukana olisi ollut kumppanuutta ja uutta hyönteistuotantoa suunnittelevia yrityksiä. Osa yrityksistä oli laajentamassa tuotantoaan ja kiireisen aikataulun vuoksi opintomatkojen järjestäminen lyhyessä hankkeessa oli haasteellista. Alla oleva perustuu muutamaan hankkeessa ja sen valmistelu- vaiheessa tehtyyn vierailuun sekä Cortes Ortiz et al., (2016) tekemään yhteenvetoon. Lajikohtaisia kasvatusohjeita on vielä tarkemmin esitetty tämän raportin osassa I. 6.1. Työvaiheet Eri hyönteislajeille on kehitetty erilaisia tuotantomenetelmiä. Menetelmät voivat vaihdella suuresti- kin, mutta tietyt prosessit ovat yhteisiä tavallisimpien lajien massatuotannossa. Näitä ovat munien tuotanto, kasvatusvaihe, lopetus ja käsittely (Kuva 7). Yksi kasvattaja voi hallita koko ketjun, mutta tuotanto on mahdollista järjestää myös niin, että yksi kasvattaja erikoistuu munien tuotantoon ja toimittaa munia tai juuri kuoriutuneita hyönteisiä kasvatusvaiheeseen erikoistuneelle kasvattajalle. Kasvattaja voi toimittaa elävät hyönteiset eteenpäin elävinä, tai lopettaa ne ennen toimitusta. Käsit- telyyn taas voi erikoistua yksi toimija, joka hankkii käsiteltävää raaka-ainetta useammalta tuottajalta. Kuva 7. Hyönteiskasvatuksen perusprosessit Munien tuotanto Aikuisten tuottaminen Paritus, munitus Inkubaatio Toukkien / nymfien keruu Kasvatus Ruokinta Juotto Lopetttavien keruu Erottelu Puhtaanapito Lopetus Pakastus tms Käsittely Esikäsittely Prosessointi Varastointi Pakkaus Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 19 Munantuotanto vaatii paljon käsityötä ja tarkkailua, sekä ymmärrystä tuotantohyönteisen biolo- giasta. Jotkin lajit vaativat viimeisessä toukkavaiheessa oman eristetyn tilan voidakseen muodostaa kotelon. Joillakin lajeilla, esim. jauhopukilla kotelot on syytä pitää erillään kuoriutuneista aikuisista, sillä kotelot joutuvat muuten helposti aikuisten ruoaksi. Parittelevat hyönteiset voivat tarvita enem- män tilaa, kuin edeltävät kehitysvaiheet. Naaraan muniminen voi myös hyötyä laadukkaasta ravin- nosta. Hyönteisten munitukseen on kehitetty patentoituja menetelmiä, mutta menetelmät ovat käsi- työvaltaisia. Prosessin automatisointi on ongelmallista. Ruokinta ja juotto ovat kasvatusvaiheen tärkeitä työvaiheita. Hyönteisten kasvatukseen on markkinoilla vain muutama tähän tarkoitukseen suunniteltu rehu. Kaupallisessa sirkantuotannossa käytetään usein valmiita sioille tai siipikarjalle optimoituja kaupallisia rehuja. Jauhopukin ja mus- tasotilaskärpäsen kasvatuksessa on tavallista, että rehu sekoitetaan itse. Ainesosina voi olla esim. vehnäleseitä, jauhoja tai kaurahiutaleita sekä hiivaa, tuoreita kasviksia, myynnistä poistettuja kasvi- peräisiä entisiä elintarvikkeita. Kontaminaatioiden ehkäisemiseksi tuoreita rehuja voi olla tarpeen käsitellä esim. pakastamalla ennen ruokintaa. Käytetystä rehusta riippuu, kuinka usein rehua on lisättävä. Jos käytetään tuoreita ja helposti pi- laantuvia rehuja, pitää niitä annostella usein mutta vähän kerrallaan. Kuivat rehut voidaan annostella isommissa määrissä ja harvemmin. Pienimuotoisessa, perinteisessä sirkkakasvatuksessa on jaettu jauhettu kanan- tai possunrehu käsin. Massamittakaavan mustasotilaskärpästuotannossa rehuna käytetty kauppakelvoton ylijäämäruoka vastaanotetaan parin päivän välein isoihin siiloihin, joista se voidaan jakaa hyönteisille automatisoiduilla kuljettimilla. Hyönteisten vedentarve on vähäinen, mutta vedensaannin estyminen voi tuhota ison osan po- pulaatiosta. Kuivaa rehua saavia hyönteisiä voidaan juottaa kostuttamalla rehua suihkupullolla, tar- joilemalla tuoreita vihanneksia. Vesi voidaan myös tarjota imukykyisistä kuitukankaista, tai synteetti- sistä vettä imevistä geeleistä. Hyönteiset voivat myös syödä näitä materiaaleja ja niiden käytön vaiku- tuksesta ei ole pitkäaikaista kokemusta tai tutkimustietoa. Yrityksissä on kehitteillä laitteistoja hyön- teisten juottoon. Kasvatusvaiheessa on syytä erotella ja poistaa sairaat sekä kuolleet, jotta taudinaiheuttajat eivät leviä tuotantotiloihin. Perinteisin menetelmin erottelutyö tehdään käsin. Laajassa tuotannossa hyön- teisten liikkeitä voidaan monitoroida erilaisin optisin sensorein ja konenäköä hyödyntämällä. Jos liike on vähäistä, tarkistetaan kuolleet. Jos kuolleiden määrä ylittää raja-arvon, erä hylätään kokonaan. Hyönteiset on myös eroteltava ylijäävästä rehusta, ulosteista ja muusta jätteestä. Tähän on käytetty erilaisia mekaanisia erottelijoita, seuloja ja täriseviä hihnoja. Jätteiden varastoinnissa ja käsittelyssä on otettava huomioon, että jätteen seassa voi olla vielä eläviä hyönteisiä. Jätteen käsittelyä on oh- jeistettu Eviran ohjeessa (Evira, 2017). Lopettamisessa on käytetty esim. viemistä viileään, jossa hyönteiset menevät horrokseen. Sen jälkeen ne on lopetettu pakastamalla. Käytössä on myös hiilidioksidiin tai nopeaan silppuamiseen perustuvia lopetusmenetelmiä. 6.2. Olosuhdehallinta Olosuhdehallinnalla on olennainen merkitys hyönteiskasvatukseen. Monet massakasvatettavista lajeista ovat trooppista alkuperää ja ne eivät selviydy viileässä. Viileämmässäkin selviytyvillä lajeilla yleensä optimilämpötila on lähellä +30⁰C. Lämpötilan laskiessa alle optimin, vaihtolämpöisten kasvu hidastuu merkittävästi. Lämpötilan lasku jopa puolella celsiusasteella voi näkyä merkittävänä kasvu- ajan pitenemisenä. Kasvatusajan piteneminen taas lisää tuotannon kustannuksia. Liian korkea lämpö- tila taas aiheuttaa stressiä, lisää kuolleisuutta, vähentää elinvoimaa ja sitä kautta madaltaa kasvatta- mon tuottavuutta. Lämmityksen lisäksi voidaan tarvita viilennystä. Jotkin tiheinä populaatioina kas- vatettavat lajit, kuten jauhopukin tai mustasotilaskärpäsen toukka tuottavat tietyssä kasvuvaiheessa merkittäviä määriä lämpöä. Tämä on otettava huomioon kasvatuslaatikoiden kokoa ja muotoa suun- niteltaessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 20 Optimaalisissa kasvatusolosuhteissa myös ilmankosteus on tavallista lämmitettyä huoneilmaa korkeampi. Kosteusvaatimukset vaihtelevat lajeittain, mutta myös kehitysvaiheen mukaan. Munat tarvitsevat kehittyäkseen korkeaa ilmankosteutta. Myöhemmissä kasvatusvaiheissa pienempi ilman- kosteus riittää. Liian korkeassa ilmankosteudessa hyönteisten rehu ja jätteet alkavat pilaantua hel- posti. Myös ei toivotut lajit, kuten punkit voivat runsastua. Rehujen rakenne voi myös kärsiä liian kuivassa. Hyönteiset tuottavat hiilidioksidia. Tiiviissä kasvatusympäristössä ja tiheissä populaatioissa sen pitoisuus voi nousta liian korkeaksi. Rehu ja hyönteisten ulosteet voivat myös hajotessaan tuottaa myrkyllisiä kaasuja tuotantoympäristöön. Tuotantoympäristön kaasupitoisuutta on myös voitava kontrolloida. Olosuhteiden säätelyssä oleellista on saada erityisesti lämpötila- ja kosteusolosuhteet pysymään tasaisina eri puolella kasvatustilaa, laatikoita tai linjastoa. Tehokkaan tilankäytön kannalta kasvatus- laatikot kannattaa pinota päällekkäin. Huoneen lattiatason ja katon välille syntyy helposti lämpötila- gradientti, ja lämpötilaero voi olla useita asteita. Lämpötilaeroa on voitu pienentää tuulettimilla. Ilmavirtaus kuitenkin kuivattaa lähellä tuuletinta olevia laatikoita. Lämmitysjärjestelmän ja ilmankos- tuttimien lisäksi on siis kiinnitettävä erityistä huomiota ilman liikkumiseen. Valon vaikutus vaihtelee hyönteislajeittain ja valovaatimus voi olla erilainen eri kehitysvaiheessa. Esim. pimikkökuoriaiset, kuten jauhopukki, eivät kaipaa valoa. Mustasotilaskärpäsen toukkaa voi kasvattaa pimeässä, mutta aikuinen tarvitsee valoa pariutumiseen ja munimiseen. Myös valon laadun ja päivänpituuden merkitys vaihtelee lajikohtaisesti. (Cortes Ortiz et al., 2016). Pientä kasvattamoa perustettaessa lämmityslaitteella ja ilmankostuttimella pääsee alkuun. Isos- sa tuotantohallissa olosuhdevaihteluun tarvitaan kuitenkin kehittyneempää teknologiaa. Hyönteis- tuotannon teknologiayrityksillä on erilaisia ratkaisuja olosuhdehallintaan. Kansainvälisistä patenttitie- tokannoista löytyy yli 400 hyönteisten kasvatukseen liittyvää, jo myönnettyä tai hakuasteella olevaa patenttia. Valtaosa patenteista on kiinalaisten yritysten hallussa, mutta myös yhdysvaltalaisilla yrityk- sillä on lukuisia patentteja. Patentteja on haettu hyönteiskasvatuksen menetelmille, laitteistoille, hyönteisten erottelu- ja prosessointimenetelmille sekä hyönteisten rehuille. Myös suomalaisilla yri- tyksillä on patenttihakemuksia vireillä. 6.3. Perinteinen sirkkatuotanto Thaimaassa Hankkeessa tehtiin opintomatka perinteiselle sirkkakasvattamolle Thaimaahan. Sirkkoja kasvatettiin elintarvikekäyttöön. Kasvattamo sijaitsi Chiang Maita ympäröivällä maaseudulla, jossa lämpötila ja kosteusolosuhteet ovat suurimman osan aikaa vuodesta sopivat sirkankasvatukseen. Kasvatusinfra- struktuuri oli yksinkertaista, kasvattamorakennuksena toimi maapohjainen peltikatos, jossa ei ollut seiniä (Kuva 8). Kuumina päivinä säteilyä voitiin varjostaa harsoilla, tai tuotantotilojen liiallista läm- penemistä voitiin ehkäistä sumuttamalla kasvatustiloihin vettä reppuruiskulla. Sirkkoja kasvatettiin katoksen alla harkoista muuratuissa altaissa. Altaat olivat ulkomitoiltaan noin 3 m pitkiä, 75 cm korkeita ja 1,5 m leveitä. Altaan yläreuna on kaakeloitu tai pinnoitettu muovil- la, jotta sirkat eivät karkaisi altaasta. Altaat oli täytetty tiiviisti pystyyn pinotuilla pahvisilla munaken- noilla. Altaat oli suojattu metallivahvisteisella hyönteisverkolla ei toivottujen hyönteislajien, hämä- häkkien, lintujen ja jyrsijöiden pitämiseksi poissa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 21 Kuva 8. Hyönteiskasvattamon olosuhteet muuttuvat ympäristön olosuhteiden mukaan. Kasvattamossa ei ole seiniä, mutta kuumimpina aikoina harso suojaa säteilyltä. Peltikatto suojaa sateelta ja tuulelta Rehuna käytettiin kaupallista sianrehua. Rehu jauhettiin kasvattamolla hienoksi jauhoksi ja tar- jottiin sirkoille matalista, puisista astioista. Vesi tarjottiin soralla täytetyiltä muovilautasilta. Vettä lisättiin päivittäin, rehua parin päivän välein. Lisäksi sirkat saivat tuoreravintona kakkoslaadun he- delmiä, kuten pilkottuja meloneja (Kuva 9). Kuva 9. Rehun hienontamiseen käytettiin sähkömoottorikäyttöistä myllyä. Kakkosluokan meloneista sirkat saivat osan tarvitsemastaan vedestä Sirkkojen kasvatus täysikokoiseksi kesti 8-12 viikkoa. Sukukypsyyden saavuttaneiden sirkkojen kasvatusaltaaseen asetettiin illalla kennojen päälle kostealla kookoskuidulla täytetty munitusastia, johon naaraat kävivät munimassa yön aikana (Kuva 10). Munitusastiat kerättiin joka päivä tasaisen tuotannon turvaamiseksi, ja jotta aikuiset eivät olisi ehtineet syödä munia. Munat tyhjennettiin har- solla peitettyyn saaviin hautumaan. Joitain päiviä kuoriutumisen jälkeen pienet nymfit siirrettiin uu- teen altaaseen kasvamaan. Täysikokoiset sirkat korjattiin nostamalla varovasti kennostot altaista ja koputtelemalla kennostoja toisiaan vasten, jolloin sirkat tippuivat alla olevaan keruuastiaan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 22 Kuva 10. Kun sirkat ovat sukukypsiä, altaaseen laitetaan kosteaa kookoskuitua sisältävä muninta-astia. Sirkat munivat siihen noin vuorokauden ajan ja astian sisältö siirretään hautumaan isoihin, kankaalla peitettyihin saaveihin. Pian munista kuoriutuu nymfejä, jotka siirretään uuteen, kennostoilla täytettyyn kasvatusaltaaseen Sirkkojen ulosteet kerättiin altaan pohjalle. Kennostot oli asennettu puisten rimojen päälle, jol- loin niiden alle jäi tyhjää tilaa, jonne ulosteet ja muu jäte tippui. Betonialtaassa ei ollut pohjalla min- käänlaisia reikiä pesuveden varalta joten todennäköisesti altaita ei pestä runsaan veden avulla. Tyhjät altaat olivat kuitenkin puhtaan näköisiä eivätkä tuotannossa olevat altaatkaan olleet kovinkaan likai- sia. Tuotantoalue ei myöskään haissut, mistä voitin päätellä, että altaiden pohjalle tippuvat jätteet siivottiin aika ajoin. 6.4. Perinteinen jauhopukkituotanto Malesiassa Opintomatka tehtiin myös Malesiaan, perinteiselle jauhopukkikasvattamolle, joka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Kuala Lumpurista. Toukkia kasvatettiin kalanrehuksi. Kasvattamo toimi noin 10 vuotta aiemmin rakennetulla lähiöalueella. Hyönteiskasvattamo toimi hylätyssä kerrostalosta, jonka rakennusprojekti oli jäänyt kesken. Rakennuksen ikkuna-aukoissa ei ollut laseja, joten olosuhteet vaihtelivat ympäröivien olosuhteiden mukaan. Seinät tosin tasasivat olosuhteiden äärevyyttä. Jauhopukkia kasvatettiin useassa huoneessa, joiden seinustat olivat täynnä puisia hyllyköitä (ku- va 11). Hyllyille oli sijoitettu puureunaiset, matalat kasvatuslaatikot, joissa oli alumiininen pohja. Käy- tössä oli myös muovisia laatikoita. Laatikoiden koko oli noin 50 x 80 x 20 cm. Kasvatuslaatikoita ei ollut suojattu verkoin, ja niissä näkyikin jonkin verran myös muita, kuin kasvatettavia lajeja. Kuva 11. Jauhopukkia kasvatettiin matalissa, puisissa laatikoissa, joita oli monessa huoneessa hyllymetreittäin. Aikuiset olivat kehikossa, jonka pohja oli metalliverkkoa. Aikuiset munivat verkon alla olevaan vehnälesealus- taan verkon läpi. Viikon välein kehikko siirrettiin uuteen kasvatuslaatikkoon Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 23 Rehuna käytettiin vehnälesettä, jota oli laatikoiden pohjalla muutama senttimetri. Rehua lisättiin nopeimman kasvun aikana parhaimmillaan 2-3 päivän välein. Kaikkea rehua ei voitu antaa kerralla, sillä kosteassa ilmastossa se olisi ehtinyt alkaa pilaantua kasvatuksen aikana. Kostean ilmaston vuoksi vettä tai tuorerehuja ei tarvittu. Aikuisia pidettiin puukehikossa, jonka pohjamateriaalina toimi tiheäsilmäinen metalliverkko. Ke- hikko asetettiin kasvatuslaatikkoon rehun päälle. Aikuiset pystyivät syömään verkon läpi ja kun ne munivat, munat tippuvat verkon alapuolella sijaitsevan rehun sekaan. Aikuisia pidettiin samassa ke- hikossa viikon verran ja sen jälkeen kehikko siirrettiin uuden kehikon päälle, jossa muniminen jatkui. Aikuiset munivat noin neljän viikon ajan. Munista kuoriutui leseen seassa pieniä toukkia. Usean nahanluonnin jälkeen ne kasvavat noin 2- 3 cm:n mittaisiksi. Osa isoista toukista ehti kehittyä koteloksi. Kotelot kerättiin joka toinen päivä, tarkoituksena saada uusia aikuisia tuottamaan munia. Kotelot asetettiin laatikkoon laitetun muovi- purkin päälle, jonne vastakuoriutuneet aikuiset eivät enää päässeet takaisin sieltä kerran poistuttu- aan. Tällä haluttiin estää aikuisia kovakuoriaisia syömästä kehittyviä koteloita. Kaikki erottelu tapahtui käsin. Joissain toukan kasvuvaiheissa syntyy paljon kitiinikuorta, joka voi haitata kehitystä. Kitiini kerättiin leseen pinnalta käsin. Myös kuolleet ja ei-toivotut lajit eroteltiin laatikoista käsin. Kun toukat ovat valmiita korjattaviksi, ne erotellaan ulosteesta, ylijääneestä rehusta ja muusta jätteestä seulomalla. Jätteet pakattiin käytettyyn rehusäkkiin ja varastoitiin ulos kuljetusta sekä käsittelyä varten. Kuva 12. Toukat kasvoivat vehnälesealustassa, jota lisättiin muutaman päivän välein lisää. Kotelot ja kuolleet kerättiin käsin. Kun toukat olivat valmiita, ne eroteltiin ulosteista ja kitiinikuorista koostuvasta purusta käsin seulomalla 6.5. Pilotointi- ja kehityskokoluokan sirkkatuotanto Yhdysvalloissa Hankkeessa tehtiin tutustumismatka yhdysvaltalaiselle hyönteiskasvattamolle, jossa tehtiin mene- telmäkehitystä ja tutkimusta, sekä tuotettiin sirkkoja elintarvikkeeksi. Kasvattamo sijaitsi Coloradon osavaltiossa, esikaupunki- ja teollisuusalueella. Alueella on kuumat ja paahteiset kesät, mutta talvella lämpötila laskee alle nollan ja maa peittyy lumeen. Kasvattamo oli rakennettu polyuretaanivaahdolla eristettyyn merikonttiin, jonka sisällä olosuhteita säädeltiin toiselta laitetoimittajalta hankitun tekno- logiakomponentin avulla. Laitteistoon kuului lämmitin, kosteutin ja ilmanpuhallin, jotka olivat kytket- tyinä yhteiseen hallintajärjestelmään. Järjestelmä oli protoversio joka oli yrityksellä testauksessa. Laitteen toiminta-ajatus oli osoittautunut hyväksi ja laite oli itsessään pienikokoinen. Koko kontin ilmanvaihdosta ja lämpötilan säätelystä vastasi digitaalinen ilmastointijärjestelmä. Kontin sisäosa oli osastoitu foliopinnoitetun teltan avulla niin, että eri osastoihin saatiin erilaiset lämpötila- ja kosteusolosuhteet. Energiatarvetta täydennettiin kontin katolle asennetun aurinkoke- räimen avulla. Sirkkoja kasvatettiin elintarvikemuovilaatikoissa, joiden sisälle oli pinottu pahvisia Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 24 kennostoja. Muovilaatikoissa käytettiin kansia, joihin oli tehty muutamia reikiä sirkkojen hapensaan- nin turvaamiseksi. Rehut sekoitettiin itse, niissä käytettiin elintarviketeollisuuden puhtaita ja hyvälaatuisia sivuvirto- ja, kuten vehnä- ja ohrapitoisia olutmäskejä, persikka- ja omenasoseita. Rehut tuotiin isompina erinä kasvattamolle ja säilytettiin pakastimessa, josta niitä voitiin ottaa tarvittava määrä sulamaan. Ruokin- ta tehtiin 3-4 kertaa viikossa. Samalla tarkistettiin vedensaanti. Vesi tarjoiltiin kertakäyttöisistä muo- viastioista, joiden kannen läpi oli työnnetty suodatinmateriaali, joka johti vettä kapillaarisesti kannen läpi. Kaikki erottelu tehtiin käsin. Vedensaanti oli rajallista. Juomavettä tuotiin astioissa. Työvälineet ja kasvatuslaatikot käytettiin pesussa läheisessä suurtalouskeittiössä. Kaikki välineet voitiin pestä isossa tiskikoneessa. Jätteet va- rastoitiin ulos kuljetusta ja käsittelyä varten. 6.6. Massatuotantolaitos Hankeen tavoitteena oli etsiä parhaita saatavilla olevia hyönteisten tuotantoteknologioita. Tuotanto- teknologiaa on kehitetty kaikissa suurissa tuotantolaitoksissa, mutta teknologia ei ole avointa. Poik- keuksena Aspire Group julkaisi netissä muutamia valokuvia robotiikkaa hyödyntävästä tuotantolai- toksestaan. Myös muutamia yleisluontoisia kuvauksia massatuotannon järjestämisestä on julkaistu, mm. Cortes Ortiz et al. (2016), mutta mallia pohjoisiin olosuhteisiin suunnitellulle massatuotantolai- tokselle ei löydetty. Suuren mittakoon laitoksen suunnittelu pohjoisiin olosuhteisiin on haastavaa, sillä talvella seinän sisällä oleva lämpötilagradientti on jyrkkä (n. -30 - +30°C), minkä vuoksi eristeiden on oltava paksuja. Riskinä voi olla veden tiivistyminen rakenteisiin kastepisteen siirtyessä keskelle seinän rakennetta. Ajatellen laitoksen optimaalista sijoituspaikkaa, voisi olla kustannustehokkainta sijoittaa laitos alueel- le jossa syntyy edullista hukkalämpöä. Laitos voi hyödyntää melko mataliakin lämpötiloja tilojen lämmittämisessä. Hyönteistuotanto on otollinen ala erilaisten teollisten symbioosien kehittämiselle. Tutkimukseen ja kokemukseen perustuvan tiedon karttuessa voisi tulevaisuuden visioissa hyönteis- tuotannossa hyödyntää erilaisia agro-teollisia sivuvirtoja. Näiden avulla voisi olla mahdollista tuottaa erilaisia elintarvikkeita hyödyntämällä resurssien kierrätystä niin, että systeemin ulkopuolelta tuleva tuotantopanos (lannoitteet, hiilidioksidi, lämpö, happi) olisi pieni. Olosuhdehallinnassa voidaan hyöndyntää kasvihuone- ja sensoriteknologiaa, jota on kehitetty muille aloille olosuhteiden valvontaan ja säätelyyn. Cortes Ortiz et al. (2016) kuvaa ilmanvaihdon toteuttamisen olevan hyönteiskasvatukselle yksi haasteellisimpia asioita. Tuotannon kannalta opti- maalinen, laminaarinen ilmanvirtaus saadaan aikaan sijoittamalla tuloilman aukot kattoon ja pois- toilman aukot alas seinään. Mikäli tuloilman aukot sijoitetaan seiniin, muodostuu ilman virtauksesta turbulenttinen aiheuttaen epätasaisuutta ilmanlaatuun. Kaikkein käsityövaltaisimmat osiot, kuten munien tuotanto, kasvatustilojen siivoaminen, veden ja ruoan jakelu tulisi pystyä tekemään mahdollisimman automaattiseksi. Tähän tarvittaisiin esim. robotiikkaa ja konenäköä soveltavia ratkaisuja. Käsityön vähentäminen massatuotannon kannatta- vuuden edellyttämälle tasolle on suuri haasta. Ison tuotantolaitoksen eri toiminnot on järkevää sijoittaa eri osastoihin. Kuvan 13 esimerkissä hyönteisten kasvatuslaitoksesta, rehujen käsittely (A) on sijoitettu toiseen päähän laitosta. Mikäli laitoksessa syötetään hyönteisille erityyppisiä ruokia esim. kasvipohjaisia sivuvirtoja ja viljaa, kannat- taa niitä sekoittaa keskenään niin että ruoasta tulisi mahdollisimman ravitseva. Tässä laitosmallissa märkä ja kuivarehu sekoitetaan keskellä sijaitsevassa huoneessa. Märkään rehuun liittyy yleensä säi- lyvyysongelmia, minkä takia niitä tulisi säilyttää viileässä tai jopa pakastettuna, jos se nähdään kan- nattavana vaihtoehtona. Pakastamalla rehu voidaan myös inaktivoida tai tuhota sinä olevia ei toivot- tuja eliöitä. Saavuttaessaan tavoitekoon hyönteiset lopetetaan viemällä ne ensin viileään tilaan (C), jossa ne vaipuvat luontaiseen kylmähorrokseen ja tämän jälkeen pakastetaan. Lopettamiseen käy myös hiili- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 25 dioksidi, mikä on yksi yleisimpiä karjan tainnutusmenetelmiä. Lopetuksen jälkeen seuraa puhdistus (D) ja erottelu (F). Prosessoinnissa hyönteiset voidaan kuivata, jauhaa, soseuttaa, rouhia jne. Proses- soidut tuotteet pakataan ja varastoidaan viileään tai kylmään tilaan. Piirustuksessa olevasta toimisto- tilasta (G) käsin voidaan valvoa ja ohjata tuotantoa sen mukaan, kuinka automatisoitua tuotanto on. Tuotantolinjastojen päässä olevassa tilassa tapahtuu hyönteisten kerääminen ja teurastus sekä tuo- tantojätteiden erilleen keräys mikäli se tehdään käsin. Hyönteistenulosteista, kuorista, kuolleista hyön- teisistä ja ruoan jäämistä koostuva jäte voidaan kompostoida (E) ja myydä edelleen lannoitteena. Kuva 13. Esimerkki hyönteisten massatuotantolaitoksesta Cortes Ortiz et al. (2016) mukaan 6.7. Yhteenveto tuotantomenetelmistä Yhteenveto erilaisista hyönteistuotannon käytännön järjestelyistä on esitetty taulukossa 4. Lisäksi ajankohtaista englanninkielistä materiaalia hyönteisten kasvatusmenetelmistä on avoimesti saatavil- le Internetissä. Esimerkiksi mustasotilaskärpäsen tuotannosta on hiljattain ilmestynyt kattava opas, ja jauhopukin tuotantoa kuvataan tuoreessa väitöskirjassa. Doanhue, P. (Ed.) 2017. Black Soldier Fly Biowaste Processing. A step-by-step guide. Eawag – Swiss Federal Institute of Aquatic Science and Technology Department of Sanitation, Water and Solid Waste for Development (Sandec). 88 p. http://www.eawag.ch/fileadmin/Domain1/Abteilungen/sandec/publikationen/SWM/BSF/BSF_B iowaste_Processing_HR.pdf Ribeiro, N. 2017. Tenebrio molitor for food or feed Rearing conditions and the effect of pesticides on its performance. Dissertação apresentada à Escola Superior Agrária de Coimbra para cumpri- mento dos requisitos necessários à obtenção do grau de Mestre em Gestão Ambiental. 70 p. https://comum.rcaap.pt/bitstream/10400.26/18083/1/Relat%C3%B3rio%20MEstrado%20Gest% C3%A3o%20Ambiental_Nuno%20Ribeiro%20N%2021527010.pdf 26 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 Ta ul uk ko 4 . Y ht ee nv et o tu ot an no n jä rje st äm ise n m ah do lli su uk sis ta Ve rt ai lu Pe rin te in en si rk ka , T ha im aa Pe rin te in en ja uh op uk ki , M al es ia Pi lo t- lu ok an si rk ka ka sv at ta m o, U SA M as sa tu ot an to Ka sv at us in fr a Ha rk oi st a ra ke nn et ut a lta at , m et al liv er kk o su oj an a, p el ti- ka to s, v es ijo ht o Hy lä tt y ke rr os ta lo , a vo im et ov et ja ik ku na t, ei v es ijo ht oa M er ik on tt i, er ist et ty p ol yu re ta an ill a, sä hk öt ja a ur in ko ke rä in , r aj oi te tt u ve de nk äy tt öm ah do lli su us Is o ha lli , e ris te tt y, la m in aa rin en il m av ir- ta us ta sa a ol os uh te ita h al lin e ri os iss a, sä ily ty st ila t r eh ul le , k on ta m in aa tio id en ha lli nt a os as to in ni lla , e du lli ne n en er gi a, ve sij oh to Al us ta Be to ni al ta iss a rim oj en p ää llä pa hv ik en no st ot Hu on ee n ko rk ui sis sa h yl ly is- sä m uu ta m an c m :n k or ku isi a pu isi a ta i m uo vi sia la at ik oi ta El in ta rv ik em uo vi la at ik oi ss a pa hv ise t m un ak en no t Is ot li nj as to t, la at ik ot , k en no st ot , t eh o- ka s t ila nk äy tt ö M un itu s M un a- as tia n va ih to p äi vi t- tä in , a st io iss a ko st ut et tu a ko ok os ku itu a Ai ku ise t s iir re tä än v iik oi tt ai n uu te en a lu st aa n, a ik ui se t m un iv at v er ko n lä pi v eh nä - le se es ee n Kä yn ni ss ä ko e, jo ss a jo ka to in en p äi vä m un itu s u ut ee n as tia an , m un im ism a- te ria al in a ko ok os ku itu O m a m un itu sy ks ik kö ta i h an ki ta an e ri- ko ist un ee lta to im itt aj al ta Li sä än ty m is ki er - ro n ha lli nt a Al ta as sa v ai n sa m an a pä iv ä- nä m un itt uj a m un ia Ko te lo t k er ät ää n pa rin p äi - vä n vä le in lä he s k or ju uk yp - sis tä la at ik oi st a O sa p op ul aa tio st a om aa li sä ys tä , o sa os te ta an Ta sa in en sy kl i o n ed el ly ty s i so n tu ot an - to la ito ks en to im in na lle O lo su hd e- ha lli nt a Am bi en tit , k yl m än ä ka ut en a tu ot an to a je ta an a la s. K uu - m al la su ih ku te ta an v ed el lä , ja v ar jo st et aa n ve rh oi lla Va ih te le e am bi en tt ie n ol o- je n m uk aa n, se in ät ta sa av at ää re vy yt tä Er ist et ty k on tt i, ta sia ise t o lo su ht ee t hy vi n lä he llä o pt im ia . K os te ud en ja lä m pö til an m on ito ro in ti, a ut om aa tt i- ne n ko st ut us ja lä m ity s, au rin ko pn ee - lit k äy tö ss ä Ra ke nn us te kn iik ka , K as vi hu on et ek no - lo gi a, te ol lis et sy m bi oo sit Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 27 Ty ök et ju Ru ok in ta Po rs aa n re hu , j au he ta an hi en ok si om al la m yl ly llä . Li sä tä än m uu ta m an p äi vä n vä le in v an er isi in a st io ih in ke nn os to je n pä äl le Le se tt ä lis ät ää n no in v iik on vä le in Pu ht ai ta lä hi el in ta rv ik es iv uv irt oj a, he de lm äs os et ta , p an im om äs ki ä, v i- ha nn ek sia , s äi ly te tä än p ak as tim es sa ja li sä tä än n oi n jo ka to in en p äi vä Pu ol ia ut om at iso itu , h yö dy nn et ää n ku lje tt im ia Ju ot to Al ta iss a m uo vi as tio ita , j oi ss a ve tt ä ja so ra a. T ar ki st et aa n pä iv itt äi n Ei ju ot et a Tu or er av in no st a se kä o m at ek oi se st a ju ot to la itt ee st a, jo ss a on h yö dy nn et - ty k an ne lli st a m uo vi as tia a ja k an ne n lä pi k ul ke va a im uk yk yi st ä ku itu a. Ta rk ist et aa n 2- 3 pä iv än v äl ei n M at al ap ai ne in en v ed en ja ke lu Ke ru u Ke nn ot n os te ta an a lta as ta va ro va ise st i j a ko pi st el la an sir ka t t oi se en a st ia an Si iv ilö id ää n kä sin to uk at er oo n ul os te es ta ja m uu st a jä tt es tä Ke nn ot n os te ta an m uo vi as tia st a va - ro va ise st i j a ko p i st el la an si rk at to i- se en a st ia an Pu ol ia ut om aa tt in en se ul on ta Er ot te lu Kä sin Kä sin Kä sin Ko ne nä ön ja o pt iik an h yö dy nt äm is- m ah do lli su ud et Pu ht aa na pi to Al ta at la ka ist aa n ki er to je n vä lil lä . E i t ie to a pe su st a La at ik ot ty hj en ne tä än ja sä ily te tä än ty hj in ä al as su in . Ei ti et oa p es us ta As tia t v ie dä än to ise en ti la an p es tä - vi ks i k ie rt oj en v äl ill ä U lo st ei de n po ist o us ea an k er ta a ka sv a- tu ks en a ik an a Jä tt ee t Ko m po st oi nt i j a kä yt tö k as - vi nt uo ta nt oo n Sä ily te tä än m uo vi sä ke iss ä ka sv at ta m on u lk op uo le lla ja vi ed ää n ai ka a jo in k äs ite ltä - vi ks i m uu al le Sä ily te tä än k as va tt am on u lk op uo le lla ja v ie dä än k äs ite ltä vi ks i a ik a aj oi n Ko m po st oi nt i / b io ka as ut us ja e ne rg ia n ta ka isi no tt o Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 28 7. Hyönteistuotannon riskit Vaikka hyönteisten käytöllä ravintona on pitkä ja tunnettu historia, elintarvikkeiksi ja rehuiksi tarkoi- tettujen hyönteisten massakasvatuksesta on ehtinyt kertyä vain muutamien vuosien kokemus. Hyön- teistuotannon toimiala on vasta rakentumassa. Uusille ja nopeasti kehittyville aloille on tyypillistä alttius monenlaisille riskeille. Uudella toimialalla on kehitettävä uuteen teknologiaan perustuen uu- det tuotteet uusille markkinoille ja uusia asiakkaita varten. Myös tuotantoketjut, käsittäen lisättävät hyönteiset, niiden rehun, hyönteiskasvattamot, hyönteisraaka-aineen jatkojalostuksen, kuljetuksen varastoinnin, jakelun ja kaupan, on rakennettava. Riskejä on voitava hallita samanaikaisesti monella eri tasolla. 7.1. Tuotantoprosessin riskit Hyönteistuotannon riskejä on tarkasteltu kattavasti mm. Taposen (2015) opinnäytetyössä. Siinä hyönteisten taudinaiheuttajat ja saastuminen nähtiin riskinä, jonka toteutumisella voi olla tuhoisat vaikutukset hyönteiskasvatuksen sekä siihen liittyvän liiketoiminnan kannalta. Hyönteisillä on taudin- aiheuttajia, joista osa voi haitata tai heikentää tuottavuutta, mutta osa voi tuhota nopeasti koko tuo- tantopopulaation. Hyönteisten lisäysaineistoa ei ole saatavilla sellaisia määriä, että massatuotantoa voisi käynnistää nopeasti. Jos tuotantolaitos saa vakavan taudinaiheuttajasaastunnan ja tuotanto on ajettava sanitaatiota varten kokonaan alas, tuotannon ylösajo voi juuri munien huonon saatavuuden vuoksi kestää kuukausia. Samalla voidaan myös joutua hävittämään rehu- ja kasvatusalustavarastot, jos niiden epäillään voivan olla kontaminaatioiden lähteinä. Tuotantoprosessin hallintaan ja sen on- gelmakohtiin on paneuduttu myös Hyönteistuotannon lisäysmateriaaliselvityksessä (Osa I). 7.1.1. Tuotantoeliöiden terveys Patogeenit voivat olla viruksia, bakteereita, sieniä, sukkulamatoja tai alkueläimiä. Taudit voivat hai- tata tuotantohyönteisiä monella tavalla. Ne voivat hidastaa kasvua ja lisääntymistä, haitata liikkumis- ta tai heikentää yleistä elinvoimaa altistaa muille taudinaiheuttajille. Erityisesti jotkin virukset, kuten sirkoille halvausta aiheuttava CrPV voi tappaa nopeasti koko tuotannossa olevan sirkkapopulaation (Eilenberg et al., 2015). Kun hyönteisiä kasvatetaan massatuotantoympäristössä, ne voivat altistua erilaisille taudinai- heuttajille, kuin mille ne luontaisessa elinympäristössään altistuisivat. Kun tuotanto eristetään ympä- röivästä eliöstöstä, myös patogeenien runsautta säätelevät eliöt puuttuvat tuotantotiloista, jolloin patogeenit voivat runsastua odottamattomalla tavalla. Tartuntalähteenä voi toimia rehu, tai kasva- tusalusta, hoitaja voi tuoda patogeenin tuotantotiloihin hiuksissaan, käsissään tai vaatteissaan. Hyönteisten massakasvatuksella on niin lyhyt historia, että tietoa tuotantohyönteisille haitallisis- ta patogeeneista on vähän. Alan pioneeriyritykset ovat saaneet jonkin verran tietoa erehdyksen ja oppimisen sekä oman tutkimuksen kautta. Tutkimustietoa aiheesta tarvitaan ja julkisen tutkimuksen keinoin saatu uusi tieto veisi koko toimialaa eteenpäin, mahdollistaen paremman riskienhallinnan. Eilenberg et al. (2015) selvittivät yrityksille suunnatulla kyselytutkimuksella kaupallisessa massa- kasvatuksessa saatuja kokemuksia hyönteistaudeista ja niiden aiheuttamista ongelmista. Mustasoti- laskärpäsellä ei ole havaittu tuotannossa tautiongelmia, mutta sen sijaan sirkkalajeilla ongelmat ovat tavallisia (Taulukko 5). Jauhopukki on osoittautunut suhteellisen kestäväksi (Lefebre, 2017). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 29 Taulukko 5. Elintarvike- ja rehuhyönteisten kasvattajien kokemuksia patogeenien aiheuttamista riskeistä sekä niiden hallinnasta (Eilenberg et al., 2015) Hyönteislaji Taudinaiheuttaja Oireet Torjunta Huonekärpänen (M. domestica) Sieni: Entomophtora spp. Itiöitä kuolleissa aikuisis- sa, epideeminen Puhdistus, kuolleiden pois- taminen, karanteeni Mustasotilaskärpänen (H. illucens) ei havaittu ei havaittu ei toimenpiteitä Kotisirkka (A. domesticus) Bakteerit: useita lajeja Lisääntynyt kuolleisuus, punertuminen Kasvatustilojen puhdistus Sieni: Metarhizium sp. Lisääntynyt kuolleisuus Karanteeni, uusi hyönteis- kanta Virukset: CrPV Populaation romahdus Vaihto uuteen kantaan tai jopa lajin vaihto Jauhopukki (T. molitor) Sieni: Beauveria bassiana Lisääntynyt kuolleisuus Puhdistus, kuolleiden pois- taminen, karanteeni Ehdotus tautiriskin kontrolloimiseksi (Eilenberg et al., 2015) x Säännöllinen hyönteisten hyvinvoinnin, käytöksen ja kuolleiden tarkkailu x Osastoiminen ja päivittäisten rutiinien suunnittelu niin, että mahdolliset kontaminaatiot eivät siirry osastosta toiseen työvälineiden ja työntekijöiden mukana x Hygienia, hyvälaatuinen ja laadultaan tunnettu rehu sekä kasvualusta, tuotantotilojen ja työvälineiden puhtaanapito x Geneettisen diversiteetin ylläpitäminen, uuden geeniaineksen tuominen aika ajoin tuo- tantosysteemiin x Tuotannon varmistaminen useiden rinnakkaisten linjojen avulla 7.1.2. Olosuhdekontrolli Hyönteisten tuotantoprosessissa on useita vaiheita, joissa on osattava yhdistellä biologista osaamista hyönteisten yksilönkehityksestä, sekä teknologista osaamista hyönteisten populaationsäätelyyn ja yksilönkehitykseen vaikuttavien olosuhteiden hallinnasta. Vaihtolämpöisillä hyönteisillä lämpötila vaikuttaa suuresti yksilönkehityksen nopeuteen. Pienikin poikkeaminen tavoiteolosuhteista voi hidas- tuttaa kasvua tai aiheuttaa stressiä, ja heikentää sitä kautta tuotantomäärien tasaisuutta sekä loppu- tuotteen tasalaatuisuutta tai hygieniaa. Olosuhteilla on vaikutusta myös vaikutusta patogeenien me- nestymiseen ja runsauteen, rehun tai kasvualustan säilyvyyteen sekä vieraslajien runsastumiseen. Hyönteistuotannossa käytettävät työmenetelmät ja teknologia ovat uusia uuden teknologian käyttöön ja toimivuuteen liittyy riskejä, sillä pitkäaikaista käyttöhistoriaa ei ole. Tekniset ongelmat olosuhdehallinnassa, lämpötilan, kosteuden tai kaasujen hallinnassa voivat aiheuttaa ongelmia li- sääntymissyklin, kasvun tai kontaminaatioiden hallinnassa. Myös ei-toivotut lajit voivat runsastua kontrolloimattomissa olosuhteissa. 7.1.3. Sukusiitos Hyönteisten kasvatuksessa on havaittu, että jo muutamien syklien jälkeen tuotantopopulaation tuot- tavuus voi hiipua, jos populaatioon ei tuoda uutta geeniainesta populaation ulkopuolelta. Tällä het- kellä tuotannossa olevien ja saatavilla olevan lisäysaineiston geneettinen diversiteetti ei ole tiedossa. Tuotantohyönteisillä ei ole jalostusohjelmia tai tunnettuja kantapopulaatioita. Sukusiitoksen riskinä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 30 voi olla tuotantopopulaation elinvoiman heikkeneminen, lisääntymiskapasiteetin pieneneminen tai alttiuden lisääntyminen stressille tai taudinaiheuttajille. 7.2. EU:n ja kansalliset riskinarvioinnit EU:n elintarviketurvallisuustehtäviä hoitava erillislaitos European Food Safety Authority (EFSA) on tehnyt laajan riskiselvityksen, jossa on kartoitettu hyönteisten tuotantoon ja elintarvike- sekä rehu- käyttöön liittyvät mikrobiologiset, kemialliset ja ympäristöriskit (EFSA, 2015). Riskiprofiili kattaa koko ketjun tärkeimpien hyönteislajien massatuotannosta elintarvikkeiden ja rehujen kulutukseen asti. Tämän lisäksi jotkin Euroopan maat, kuten Belgia, Ranska, Hollanti ja Islanti ovat tehneet kansalliset riskinarvioinnit hyönteisten elintarvikekäytön osalta (esim. FASFC, 2014; ANSES, 2015). Hyönteisten massatuotantomenetelmällä, erityisesti tuotannossa käytetyllä kasvatusalustalla tai rehulla, on vaikutus tuotantohyönteisten mikrobistoon ja sitä kautta myös biologisten riskien ilme- nemiseen (EFSA, 2015). Käytetyssä alustassa voi kasvaa taudinaiheuttajabakteereja, kuten salmonel- laa, kampylobakteereja tai haitallista kolibakteeria. Alustasta haitalliset bakteerit voivat siirtyä myös tuotantohyönteisiin. Kun kasvatusalustana käytetään Eviran ohjeen (2017) mukaisia rehuja, riskiä haitallisten bakteerien löytymiseksi massatuotetuista hyönteisistä pidetään vähemmän todennäköi- senä, kuin vastaavien bakteerien löytymistä muusta kypsentämättömästä eläinproteiinista, sillä nämä bakteerit eivät näyttäisi lisääntyvän hyönteisten ruoansulatuskanavassa. Eläinten lannan, ruoansula- tuskanavan sisällön tai puhdistamolietteen käytön vaikutusta biologisten riskien ilmenemiseen ei ole arvioitu, ja niitä ei voi käyttää kasvatusalustana. (EFSA 2015). Prionien leviämistä massatuotettujen hyönteisten mukana ei pidetä riskinä, sillä nisäkkäiden prionit eivät voi monistua hyönteisellä. Prionien mekaanista kulkeutumista hyönteisten mukana on kuitenkin pidetty mahdollisena. Mekaanisen kulkeutumisen riski ei eroa massatuotettuen hyönteis- ten kohdalla muista kypsentämättömistä eläinproteiinin lähteistä, kun hyönteisten kasvatuksessa käytetään sellaisia kasvatusalustoja ja rehuja, jotka eivät sisällä ihmisistä tai nautaeläimistä peräisin olevia ainesosia. (EFSA 2015). Hyönteisten kasvatuksessa käytettävistä kasvatusalustoista ja rehusta voi kertyä massatuotet- tuihin hyönteisiin elintarvike- tai rehukäytön kannalta haitallisia kemikaaleja. Kemikaalien kertymi- sestä eri hyönteislajeihin tarvitaan lisää tutkimusta, jotta tiettyjen haitallisten kemikaalien kertymi- sen riskejä voitaisiin arvioida yksityiskohtaisesti. Ihmiset voivat olla allergisia hyönteisruoalle, mutta hyönteisrehujen ei ole havaittu aiheuttavan niitä syöneille eläimille allergisia reaktioita. (EFSA 2015). Hyönteisten massakasvatuksen ympäristöriskien arvioidaan olevan verrattavissa muun eläintuo- tannon riskeihin. Hyönteistuotannon jätteet sisältävät hyönteisille syötetyn rehun tähteitä, hyönteis- ten ulosteita, nahkoja, kuolleita hyönteisiä tai niiden osia ja jätteen sekaan voi jäädä myös eläviä hyönteisiä. Jäte on luonteeltaan sellaista, että sen käsittelyyn voidaan soveltaa olemassa olevia jät- teenkäsittelymenetelmiä. (EFSA 2015). 7.3. Lainsäädännön riskit Lainsäädäntö on hidastanut alan kehitystä. Nykyisten lakien valmistelussa ei ole ollut tietoa, että hyönteisiä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää tuotantoeläiminä. Lainsäädäntö on muutoksessa, mutta työ on hidasta. Alalla toimivat yritykset joutuvat tulevaisuuden suunnitelmia tehdessään val- mistautumaan useisiin mahdollisiin tulevaisuusskenaarioihin riippuen siitä, kuinka nopeasti ja mihin suuntaan säädösten uusiminen etenee. Uudella toimialalla on myös riski, että toimijat joutuvat te- kemään ilmoituksia ja hakemaan toimilupia ensimmäisten joukossa, jolloin ennakkotapauksia ja tul- kintoja ei vielä ole. Käsittely voi uusissa tapauksissa viedä aikaa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 31 7.4. Markkinoiden riskit Julkisuudessa on keskusteltu hyönteismarkkinoiden ja ruokakulttuurin muutokseen liittyvistä riskeis- tä, kuluttajien mielenkiinnosta testata uusia tuotteita sekä vakiinnuttaa niiden käyttö. Hyönteismark- kinoiden tämänhetkisestä tilannetta ja kehitysnäkymiä on kuvattu laajemmin Ruoka- ja rehuhyönteis- ten markkinaselvityksessä (Osa II). Markkinoiden ja kuluttajien käyttäytymiseen liittyvien riskien arvi- oimisen tueksi markkinaselvityksessä on myös kuvattu aikaisten omaksujien ryhmään kuuluvia kulut- tajatyyppejä. 7.5. Työturvallisuuteen liittyvät riskit Hyönteistuotanto on mahdollista järjestää hyvin eri tavalla kuin perinteinen alkutuotanto. Hyönteis- ten tuotannossa ei välttämättä jouduta työskentelemään raskaiden taakkojen tai isojen koneiden kanssa. Tärkeimmät työturvallisuusriskit liittyvät kuumiin ja kosteisiin olosuhteisiin, sekä pölyihin, sieniin ja homeisiin jotka voivat runsastua erityisesti näissä olosuhteissa. Työturvallisuudesta on vasta vähän kokemusta, mutta altistavilta olosuhteilta suojautumisessa voidaan hyödyntää kokemusta lähialoilta, kuten kasvihuonetyöskentelystä. Työturvallisuusriskejä on arvioitu syvemmin tämän ra- portin osassa III. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 32 8. Hyönteistuotannossa tarvittava osaaminen ja koulutustarjonta Hyönteistuotannossa tarvitaan monialaista osaamista. Tuotantoeliön ja sen biologian ymmärtäminen on avainasemassa, mutta osaamista tarvitaan myös tuotantohygieniasta ja olosuhdehallinnasta. Hyönteistalouden kasvun edellytyksenä on, että tulevaisuuden hyönteistuotannossa olosuhteiden ja kasvatusprosessien ohjaukseen kehitetään automaatiota sekä robotiikkaa. Hyönteistuotannossa tar- vitaan siis myös teknistä osaamista. Hyönteistuotantolaitoksen osaamistarve riippuu myös oleellisesti siitä, kuinka tuotanto järjeste- tään. Esimerkiksi Hollannista löytyy esimerkkejä siitä, että mustasotilaskärpäsen munitus ja vasta- kuoriutuneiden toukkien tuotanto on hoidettu keskitetysti tuotantolaitoksessa, joka pystyy tuotta- maan toukkia useamman kasvattamon tarpeisiin. Tässä mallissa monimutkainen lisääntymisbiologia on hallittava vain munan- tai vastakuoriutuneen toukan tuotantoon erikoistuneessa laitoksessa. Kas- vatukseen erikoistuneissa laitoksissa riittää, että henkilökunnalta löytyy osaaminen toukan kasvatus- vaiheen prosesseihin. Hankkeen yhteydenotoissa yrityksistä on saatu selville, että henkilökunnalla on monipuolinen koulutustausta. Tavallista on, että hyönteisyrityksestä löytyy maatalouden, kotieläintieteen, insinöö- ritieteiden, ravitsemustieteen, elintarviketieteiden, sekä biologian, mutta myös liiketaloustieteen ja markkinoinnin osaajia. Joissakin suuremmissa, pitkälle automatisoiduissa laitoksissa riittää, että vuo- rosta löytyy yksi, joka hallitsee koko prosessin hyvin. Muulle henkilökunnalle riittää perusosaaminen, joka on mahdollista saavuttaa hyvällä perehdytyksellä ja alan työkokemuksella. 8.1. Suomalainen koulutustarjonta Kotimaassa ei ole vielä tarjolla hyönteistuotannon tutkintokoulutusta, mutta koulutusorganisaatiois- sa on havaittu uuden osaamisen ja koulutusten tarve. Suomalaista yliopistoista ainakin Helsingin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa on käynnissä useita hyönteistuotantoon liittyviä pro gradu- ja väitöskirjatöitä. Myös ammattikorkeakouluista on valmistunut hyönteistuotantoon tai –tuotteisiin liittyviä opinnäytetöitä (Taulukko 6). Ammattikorkeakoulut ovat lähteneet aktiivisesti mukaan erilai- siin kehittämishankkeisiin (Lähde & Suomela, 2016; Nokkonen, 2017), joista toivotaan saatavan uutta osaamista tulevaisuuden koulutustarpeeseen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 33 Taulukko 6. Suomalaisista ammattikorkeakouluista valmistuneet opinnäytetyöt liittyen hyönteistuotantoon ja – tuotteisiin (Theseus –tietokanta) Opinnäytetyön tekijä Vuosi Opinnäytetyön nimi Oppilaitos Koulutusoh- jelma Koivula, E. 2017 Hyönteisravinnon mahdollisuudet osa- na elintarvikejärjestelmää Tampereen ammatti- korkeakoulu Palveluliike- toiminta Nyholm, T. 2016 Sirkkaproteiinipatukoiden lanseeraus- strategiat joukkorahoituspalveluissa Metropolia ammatti- korkeakoulu Liiketalous Kohl, A. 2016 Business potential of insect food : Studying the attitudes towards edible insects among young adults Jyväskylän ammatti- korkeakoulu International business Korkka, E. 2016 Insect Protein Production - Possibilities in Finland Tampereen ammatti- korkeakoulu Environmental engineering Kankare, K. 2015 Entomofagia : hyönteiset länsimaalai- sen ihmisen lautaselle Turun am- mattikor- keakoulu Palvelujen tuottaminen ja johtaminen Taponen, I. 2015 Supply chain risk management in en- tomology farms : Case : High scale production of human food and animal feed Metropolia ammatti- korkeakoulu International business and logistics Nguyen, D. 2015 Business plan for boke insect restau- rant Savonia ammatti- korkeakoulu International business Pekkarinen, J. 2013 Evaluation of a separative rearing method of mealworm beetle for pro- tein production Lahden ammatti- korkeakoulu Ympäristötek- nologia Suurtalouden ruokapalvelujen ja ravitsemusalan ammattilaisten kouluttamiseen kehitetään jo koulutuskokonaisuuksia, joissa huomioidaan hyönteisten käyttö raaka-aineena elintarvikkeissa sekä osana ruokavaliota. Koulutusta suunnitellaan hankevetoisesti Kouvolan Aikuiskoulutuskeskuksessa ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Koulutuskokonaisuudet valmistuvat keväällä 2019 ja niitä voidaan käyttää osana muuta koulutustarjontaa. 8.2. Kansainvälinen koulutustarjonta Hollannissa Wageningenin yliopistossa on järjestetty syötäviin hyönteisiin liittyviä kursseja. Myös HAS ammattikorkeakoulussa ’s-Hertogenboschissa on tarjolla hyönteistuotannon sivuainekoulutusta. Soveltavan biologian opiskelijat voivat valita hyönteistuotannon opintokokonaisuuden osaksi tutkin- toaan. Opintoihin kuuluu luentoja sekä käytännön laboratorioita ja ruokintakokeita oppilaitoksen konttikokoluokan hyönteiskasvattamossa. Yksittäisiä kursseja on tarjolla myös elintarviketeknologian opiskelijoille. Kursseilla testataan mm. hyönteisraaka-aineiden soveltuvuutta ja käyttömahdollisuuk- sia elintarvikkeiden valmistamisessa. Lisäksi HAS tarjoaa noin viikon mittaisia intensiivikursseja hyön- teisalalle aikoville yrittäjille. Kansainvälistä koulutuskokonaisuutta ei vielä ole tarjolla. Hankkeen selvityksissä ei löydetty yhtään esimerkkiä tutkintokoulutuksesta, joka olisi tähdännyt ruoka- tai rehuhyönteisten tuottajan pätevyyteen. Lähialojen, kuten mehiläistarhauksen tai biologi- sen torjunnan tutkintoon tähtäävää koulutusta on tosin tarjolla joissakin eurooppalaisissa tai poh- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 34 joisamerikkalaisissa yliopistoissa ja muissa koulutusorganisaatioissa. Tarjolla on myös kansainvälistä intensiivikoulutusta ja työpajoja. Esimerkkinä listaus Mississippin yliopiston vuosittain järjestettävän kansainvälisen hyönteistuotannon työpajan aihepiireistä: x Tuotantohyönteisten genetiikka x Tuotantohyönteisten rehut x Tuotantosysteemit x Tuotantosysteemin hallinta x Laatu ja sen hallinta x Työ- ja ympäristöturvallisuus x Taudinaiheuttajat ja tuotantohygienia x Ilmanpuhtaus ja käsittely x Ympäristöbiologia Halloran et al. (2017) ovat selvittäneet thaimaalaisten sirkkatuottajien koulutustasoa ja osaamis- tarpeita. Noin puolet tutkimuksen kyselyihin vastanneista tuottajista oli hankkinut jonkinlaisen sirk- kakasvatukseen perehdyttävän koulutuksen. Noin puolet koulutuksen saaneista oli suorittanut Khon Kaen yliopiston järjestämän koulutuksen. Osa oli saanut jonkin muun alueellisen tai julkisen tahon järjestämän koulutuksen. Myös rehualan yritykset olivat tarjonneet koulutusta osalle sirkkatuottajis- ta. Tutkimuksesta selviää, että sirkkatuottajat kaipaavat parempaa osaamista hyönteisten genetiikas- ta ja sukusiittoisuuden tuomien ongelmien ehkäisemisestä. Myös uusimmasta tuotantoteknologiasta kaivataan lisää tietoa. Tuottajat listasivat koulutustarpeitaan seuraavasti: x Tuotantohyönteisten taudinaiheuttajat ja niiden kontrolli x Tuhohyönteiset ja ei-toivotut lajit, kuten hämähäkit, punkit ja jauhomato sekä niiden kontrolli x Laadunparantaminen, vientikelpoisten tai tasakokoisten sirkkojen tuottaminen x Markkinointi x Tuotannon kausivaihtelu ja olosuhdehallinnan kontrollointi, erityisesti mikroilmaston lämpötilan säätely x Hyönteistuotantoon liittyvä eläintiede x Luomurehut, hyönteistuotantoon optimoidut rehut x Rehunkäytön tehokkuus ja taloudellisuus Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 35 9. Tärkeitä toimijoita Länsimaissa Ruoka- ja rehuhyönteisten kasvatukseen tai hyönteistuotteiden valmistukseen keskittyneiden yritys- ten määrä kasvaa nopeasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Valtaosa yrityksistä on nuoria, toimin- taa on useimmilla ollut vasta alle viisi vuotta. Mukaan mahtuu isoja ja pieniä toimijoita. Seuraavassa esitellään yrityksiä muutamin esimerkein. 9.1. Nopeasti kasvavia yrityksiä Euroopassa yksi nopeimmin kasvavista hyönteistuottajista on vuonna 2009 perustettu Protix, joka hyödyntää mm. ruokahävikkiä ja elintarvikesivuvirtoja mustasotilaskärpäsen kasvatuksessa. Kasva- tukseen on kehitetty massamittaluokan teknologiaa ja automatiikkaa. Yrityksen tuotteita ovat rehut, proteiinit, lipidit, lannoitteet ja kitiini. Heinäkuussa 2017 yritys ilmoitti saaneensa 45 M€:n rahoituk- sen teknologia- ja tuotekehitykseen sekä laajentamiseen. Rahoituksen ja sen mahdollistamien yritys- kauppojen kautta Protix osti Fair Insectin ja on nyt myös sirkka-, heinäsirkka ja jauhomatotuotteillaan elintarvikemarkkinoilla. Toinen eurooppalainen, nopeasti kasva yritys on ranskalainen Ynsect, joka on perustettu vuonna 2011. Yritys on erikoistunut jauhomadon kasvatusteknologian kehittämiseen ja hyönteisten tuotta- miseen. Automaatioon ja robotiikkaan perustuvia uusia menetelmiä kehitetään tuotannon työvoima- valtaisiin vaiheisiin. Pääasiallisena tuotteena on kalanrehu, mutta yrityksellä on pyrkimys saada vahva asema myös sian ja siipikarjan rehujen tuotannosta. Yritys on saanut muutaman viime vuoden aikana rahoitusta yhteensä 35 M€. Vuonna 2016 yrityksen tuotanto käsitti satoja tonneja lopputuotteita. Parhaillaan käynnissä on laajennus, jonka seurauksena yritys tavoittelee merkittävää tuotannon lisä- ystä (Burwood-Taylor, 2016). Yrityksellä on muitakin tuotteita, kuten lipidit, kitiini ja sen johdannaiset sekä lannoite. Tuotantomenetelmät on sertifioitu. Hollantilainen Insect Europe aloitti kotisirkan tuottamisen vuonna 2013. Yrityksellä on ollut pyr- kimyksenä kehittää tuotantomenetelmää ja tuotteita elintarvikemarkkinoille. EU:n uuselintarvike- lainsäädännön ja kuluttajien hyväksynnän riskeistä johtuen yritys lähti aluksi lemmikkituotteilla liik- keelle, sillä niiden riskit arvioitin pienemmiksi. Tällä hetkellä yritys tuottaa pääasiassa kotisirkkoja ja valmistaa kuluttajille suunnattuja tuotteita, kuten tikkareita, snacksejä, kuivattuja ja maustettuja sirkkoja, heinäsirkkoja sekä buffalo- ja jauhomatoja. Yritys myy omia Delibugs-tuotemerkillä varustet- tuja tuotteitaan sekä muiden valmistajien tuotteita verkkokaupan kautta. Yrityksen tuotantomene- telmät on sertifioitu elintarviketuotantoon. Kanadalainen Entomo Farms on perustettu vuonna 2013. Taustalla oli perustajien osaamista hyönteiskasvatuksesta lemmikkituotteiden valmistukseen sekä halu edetä hyönteistuotteilla elintar- vikemarkkinoille. Tällä hetkellä yritys kasvattaa sirkkoja ja valmistaa niistä yrityksille suunnattuja tuotteita elintarvikevalmistukseen vähän alle 10 000 m2:n hallissa. Tärkein tuote on sirkkajauho, jota käytetään mm. EXO- ja Chapul –patukoiden valmistukseen. Yritys toimittaa jauhetta myös Euroopan markkinoille. Jauhetta on tavallisena tai gluteenittomana. Saatavilla on myös tuotteita organic- tuotemerkillä varustettuna. Muita tuotteita ovat pakastettu ja paahdettu sirkka sekä jauhettu jauho- pukin toukka. Tulevaisuudessa on tarkoitus lisätä pakastettujen hyönteisten sekä kokonaisten, kui- vattujen tai paahdettujen hyönteisten osuutta tuotannosta. USA:ssa yksi merkittävimmistä hyönteisyrityksistä on vuonna 2013 perustettu Aspire Food Group, jonka perustajina on toiminut Hult Prize yrityskilpailun voittanut opiskelijatiimi. Miljoonan USA:n dollarin siemenrahoituksella käynnistyneellä yrityksellä on nyt kaupallisen koon hyönteistuo- tantolaitos USA:ssa ja pilottilaitokset sekä Meksikossa, että Ghanassa. Yritys tuottaa yritysasiakkaille sirkkajauhetta sekä paahdettuja sirkkoja. Kuluttaja-asiakkaille on tarjolla organic –tuotamerkillä va- rustettua sirkkajauhoa sekä paahdettuja sirkkoja. Kuluttajatuotteet markkinoidaan Aketta – tuotemerkillä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 36 All Things Bugs on toinen, tunnettu USA:lainen hyönteisyritys ja se on perustettu vuonna 2011. Yritys on saanut hyönteistuotannon kehittämiseen ja kestävien elintarvikkeiden sekä lisäravinnon tuottamiseen tutkimus- ja kehittämisrahaa yhteensä noin 750 000 USA:n dollaria (Dossey et al. 2016). Yritys aloitti tutkimuksella ja menetelmäkehityksellä. Sirkkojen tuotanto alkoi vuonna 2014. Nyt yritys tuottaa sirkkajauhoa. Tärkein tuote on erittäin hienojakoinen sirkkapulveri, joka markki- noidaan tuotemerkillä GrioPro. Edellä esitellyt yritykset ovat lähteneet nopeaan kasvuun merkittävien yksityisten tai julkisten rahoittajien siemenrahoituksella sekä tiedepalkinnoilla ja apurahoilla. Näiden lisäksi alalla on myös esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat onnistuneet keräämään joukkorahoituksen avulla pienistä lähteistä riittävän pääoman uusien tuotteiden kehittämisen ja tuotannon alulle saamiseen. Taulukkoon 7 on listattu joitakin joukkorahoituksen avulla markkinoille tullutta yritystä tai tuotetta. Taulukko 7. Joukkorahoituksen avulla markkinoille saatuja tuotteita ja kerättyjä summia (Dossey et al., 2016) Tuotteen tai yrityksen nimi Tuotetyyppi Saadun joukkorahoituksen määrä (US$) Chapul Sirkkajauhetta sisältävä proteiinipatukka 16 000 EXO Sirkkajauhetta sisältävä proteiinipatukka 55000 Six Foods Sirkkajauhetta sisältävät chipsit 71000 Hopper Foods Sirkkajauhetta sisältävä myslipatukka 35000 Crickers crackers Sirkkajauhetta sisältävät coctail-keksit 33000 LIVIN farms Kotikäyttöön tarkoitettu jauhomatokasvattamo 145000 9.2. Muita hyönteisalaa edistäviä organisaatioita International Platform of Insects for Food and Feed, IPIFF, on eurooppalaisen hyönteisalan edistä- mistä ja edunvalvontaa varten perustettu voittoa tavoittelematon organisaatio. Järjestön tavoitteena on edistää hyönteisten käyttöä elintarvikkeena ja rehuna. Järjestö edistää erilaisilla toimenpiteillä vuoropuhelua alan yritysten ja lainsäädännön sekä valvonnan viranomaisten välillä. Organisaatio tavoitteena on myös vahvistaa vuoropuhelua yliopistojen ja tuottajien välille. Jäsenistö koostuu noin 30:stä jäsenorganisaatiosta. Jäseninä on eurooppalaisia pieniä tai keskisuuria hyönteistuottajia sekä hyönteistuotteiden valmistajia tai markkinoijia. IPIFFin lisäksi Euroopassa toimii kansallisia hyönteis- tuottajia yhdistäviä verkostoja. Dutch Venik on hollantilaisten hyönteistuottajien järjestö, jonka tavoitteena on edistää hyön- teistuotantoon liittyvää TKI-toimintaa. Kehittämisen kohteina ovat hyönteiset kiertotalouden ratkai- suissa, tuotannon ja tuotteiden laatukysymykset ja laatujärjestelmät, markkinoiden edistäminen, tuotekehitys, alan kehittymiseen tarvittavan tietopohjan kehittäminen, eläinten hyvinvointi hyönteis- tuotannossa, lainsäädännön muuttaminen hyönteistuotantoa ja hyönteisten käyttöä tukevaksi. Yksi järjestön näkyvimmistä kehittämisprojekteista on Insect Protein Innovation Platform, yhteistyöalusta, jossa hyödynnetään lähialueilla olevien yritysten sekä tutkimusorganisaatioiden osaamista ja infra- struktuuria tarkoituksena saada aikaiseksi kestäviä innovaatioita hyönteisalalle. Järjestöllä on vähän yli kymmenkunta yritysjäsentä. Partnereina on hollantilaisia sekä kansainvälisiä tutkimus- ja koulu- tusorganisaatioita. Wowen Network on isobritannialaisen hyönteistoimialan kehittämiseksi ja edunvalvonnan jär- jestämiseksi perustettu verkosto, jossa on jäseninä isobritannialaisia hyönteisalan yrityksiä, mutta myös yliopistoja, ja kansainvälisiä järjestöjä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 37 Pohjois-Amerikassa toimii The North American Coalition for Insect Agriculture (NACIA, ent. NA- EIC). Järjestön tavoitteena on rakentaa yhteistyötä hyönteistuottajien ja hyönteistoimialan sekä sitä valvovien viranomaisten välille. Tavoitteena on myös saada hyönteisalan tietotarpeet tukemaan tut- kimusta ja edistää hyönteistoimialan markkinoita. Little Herds on Yhdysvalloissa toimiva, voittoa tavoittelematon organisaatio, joka edistää hyön- teisten käyttö elintarvikkeena ja rehuna. organisaatio järjestää tapahtumia ja tempauksia sekä tuot- taa kansantajuista tietoa. Nordic Food Lab on Kööpenhaminan yliopiston yhteydessä toimiva voittoa tavoittelematon avoimen kehittämisen organisaatio, jonka tavoitteena on luoda uusia raaka-aineita, tekniikoita ja tapoja kulinarististen tuotteiden aikaan saamiseksi. Ruokainnovaatioissa hyödynnetään monitieteistä osaamista elintarviketieteestä, kulttuuritieteistä ja taiteesta. Organisaatio on kehittänyt hyönteisistä tuotteita ja tuonut hyönteisruokaa näyttävästi ja houkuttavasti esille. Network on Insects in the Circular Economy (NICE) on monitieteinen asiantuntijaverkosto, joka tukee pohjoismaista tutkimusyhteistyötä hyönteistuotannon kehittämiseksi ja erilaisten kiertotalous- kysymysten ratkomiseksi. Verkoston toimintatapana on mm. seminaarien ja kokousten järjestämi- nen, joissa esitellään alan tutkimusprojektien tuoreimpia tuloksia. Verkoston jäseninä on pohjoismai- sia yliopistoja sekä tutkimuslaitoksia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 38 10. Hyönteisala tulonlähteenä ja arvoketjutarkastelu Hyönteisala on niin uusi, että länsimaiset hyönteisten massatuotantoon keskittyneet yritykset ovat vielä start-up –vaiheessa. Alkuvaiheen teknologiassa on riskejä ja hyönteisten tuotannossa on paljon käsityövaltaisia vaiheita, mikä pitää tuotantokustannukset korkeina. Hyönteisten tuotannossa käytet- tävien munien, rehujen ja muiden tuotantopanosten toimitusketjuja rakennetaan. Myös hyönteis- tuotemarkkinat ovat vasta aukeamassa ja kehittymässä. Lopputuotteen hinta muotoutuu vasta markkinoilla, ja tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa vielä tässä vaiheessa. Länsimaissa kehitteillä ole- van korkean teknologian automatisoituun tuotantoon perustuvan massakasvatuksen kannattavuutta on siksi vaikea arvioida tässä hankkeessa saatujen tietojen perusteella. Suomen olosuhteissa lämpimien ja kosteiden olosuhteiden ylläpito ja hallinta ovat merkittäviä tuotannon kustannuksia. Myös työvoima on meillä kallista. Hyönteisalan kannattavuuden kannalta tärkeitä ratkottavia seikkoja ovatkin käsityön vähentäminen automaation ja robotiikan avulla sekä tuotannon järjestäminen niin, että voidaan hyödyntää lämpösivuvirtoja tai halpaa energiaa. Erilaisia vaihtoehtoja tuotannon järjestämiseksi on pohdittu. Tulevaisuuden ratkaisut voivat löytyä joko teolli- siin symbiooseihin perustuvasta keskitetystä tuotantolaitoksesta, mutta myös hyvin toimivasta ha- jautetun tuotannon verkostosta, tai arvoketjusta. Alan vasta kehittyessä moni eurooppalainen yritys toimii samanaikaisesti sekä teknologiakehit- täjänä, hyönteistuottajana, jatkojalostajana että jakelijana. Tähän asti toimeentulon saaminen hyön- teistuotannosta on ollut Suomessa ongelmallista, sillä lainsäädäntö on rajoittanut mahdollisuuksia markkinoida lopputuotetta. Markkinoiden rakentuessa ja kysynnän vakiintuessa uusia yrityksiä tulee todennäköisesti alalle nopeassa tahdissa. On todennäköistä, että tulevaisuudessa hyönteisyritykset erikoistuvat joihinkin hyönteisruokaketjun vaiheisiin ja yksittäisen yrityksen ei ole enää hallittava koko ketjua. Seuraavassa esitellään muutama esimerkki maailmalta, kuinka ruokahyönteisten toimi- tusketjuja on lähdetty rakentamaan, ja millaista lisäarvoa tuotteille on ketjun eri vaiheissa saatu. 10.1. USA:n esimerkki: rakentumassa oleva ketju vie sirkkakasvattamosta gourmet-ravintolaan Hankkeessa tehtiin opintomatka Yhdysvaltoihin tarkoituksena selvittää Denverin (Colorado) hyönteis- tuotteiden toimitusketjua ja jakelukanavia. Alueella on vain muutama pieni hyönteistuottaja, tuotan- nossa on sirkkoja, jauhomatoja ja vahakoisaa elintarvikkeeksi sekä mustasotilaskärpäsen toukkaa taka- pihakanojen virikerehuksi. Alueen yrityksissä tuotantomenetelmien kehittäminen ja tuotanto on aloi- tettu vasta pari vuotta sitten. Matkalla keskityttiin selvittämään erityisesti sirkan toimitusketjua. Denverin ainoa sirkkakasvattamo, Rocky Mountain Micro Ranch tuottaa sirkkoja ja toimittaa nii- tä pakastettuna kaupungin ravintoloihin. Sirkat esikäsitellään ja pakastetaan alueen yritysten yhteis- käytössä olevassa tuotekehityskeittiössä. Hyönteisiä tarjoillaan vain muutamassa kaupungin ravinto- lassa. Näissäkin hyönteiset ovat listalla vain erikoistilaisuuksissa. Tavallisesti hyönteisruoka on tilatta- va etukäteen. Tarjontaa rajoittaa raaka-aineen saatavuus. Opintomatkan aikana saatiin sovittua hyönteisruokatarjoilusta kaupungin parhaisiin lukeutuvan Linger-ravintolan kanssa. Ravintola on tuo- nut maailman katuruokasuosikit sisätiloihin. Sirkkoja Lingerissä on tarjoiltu asiakkaille vuodesta 2016. Ensimmäisenä tarjolle saatiin sirkkatacot, joissa oli mukana kokonaisia sirkkoja. Nyt ravintolan ve- tonaulana ovat sirkka-empanadat. Ne ovat olleet kuluttajille helpompi vaihtoehto. Keittiömestarin mukaan hyönteisraaka-aineiden käyttöä on jouduttu opettelemaan jonkun ver- ran. Empanadan valmistusta varten jäisinä toimitetut sirkat höyrytetään ja rouhitaan. Sirkkarouhe sekoitetaan paistetun porsaanlihan tulisen maustekastikkeen kanssa. Seos levitetään taikinakuoreen, jonka valmistukseen on käytetty sirkkajauhoja. Suljetut taikinakuoret paistetaan ja tarjoillaan mais- sin, juuston ja maustekastikkeiden kera (Kuva 14). Annos käy tukevasta alkuruoasta tai pienestä pää- ruoasta. Annoksen hinta on 15 $, se on yksi ravintolan kalleimmista annoksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 39 Kuva 14. Denverissä tuotetut sirkat pakastetaan ja toimitetaan jäisinä ravintoloihin Toinen tärkeä jakelukanava hyönteiselintarvikkeille on Denverin laidalla sijaitseva Butterfly Pavil- lion, näyttely johon on koottu näytille eläviä selkärangattomia. Näytillä on yli 5000 eläinlajia kolmessa eri näyttelyhuoneessa. Mukana on myös muutama syötävä hyönteislaji. Näyttely on suunnattu koulu- laisille ja harrastajille. Näyttelyn myymälässä on esillä muistoesineitä ja kirjallisuutta, mutta yhdessä osastossa myydään hyönteis-snacksejä ja makeisia (Kuva 15). Kuivatut ja maustetut jauhopukin- toukat myytiin 1,9 g pakkauksessa ja sen hinta oli 2,90 $. Muurahaisia sisältävän nekun hinta oli 3,49 $ / 35 g ja tikkukaramellista pyydettiin 2,40 $. Tuotteiden valmistamiseen on käytetty enimmäkseen Kaliforniassa tuotettuja hyönteisiä. Osa oli tuotu eri puolilta maailmaa. Paikallisia hyönteiselintarvik- keita ei ollut tarjolla. Kuva 15. Luonnontieteellisen näyttelyn puoti on merkittävä elintarvikehyönteisten jakelukanava Denverissä. Tuotteet sisältävät pieniä määriä hyönteisraaka-aineita 10.2. Thaimaan esimerkki: toimivat ketjut ja street food Hankkeessa tehtiin opintomatka Thaimaahan, jossa jäljitettiin ruokahyönteisten toimitusketjua ja arvonmuodostusta. Thaimaa otettiin esimerkiksi, sillä siellä on arviolta noin 20 000 toimivaa sirkka- kasvattamoa, ja niiden yhteenlaskettu vuosituotto on n. 7500 tn (Halloran et al., 2017). Nykyisin käy- tössä oleva teknologia pohjautuu Khon Kaen yliopistossa 15 vuotta sitten kehitettyihin menetelmiin, joten Länsimaihin verrattuna sirkkakasvatuksesta alkaa Thaimaassa olla jo kokemusta. Valtaosa thai- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 40 maalaisista sirkkakasvattamoista on maaseudulle sijoittuneita perheyrityksiä ja sirkan tuotanto on monelle vain sivuelinkeino. Sirkantuotanto on pääasiallinen tulonlähde alle kolmannekselle tuottajis- ta. Keskimäärin kasvattamoilla käytetään työaikaa alle kolme tuntia päivässä. Yksittäisen sirkkakas- vattamon keskituotos on noin 350 kg vuodessa. Eteläisissä osissa tuotanto on ympärivuotista, mutta Pohjois-Thaimaassa tuotanto katkeaa talveksi lähinnä yölämpötilojen laskiessa n. alle 15-20⁰C. Tuot- taja saa sirkoista noin 60-200 THB/kg, alueesta ja sirkkalajista riippuen. (Halloran et al. 2017). Hankkeen opintomatkalla vierailtiin Chiang Maita ympäröivällä maaseudulla sijaitsevalla sirkka- kasvattamolla, joka oli kahden sisaruksen omistuksessa. Toinen sisaruksista tavattiin kasvattamolla, toinen oli myymässä sirkkoja läheisellä torilla, josta paikalliset kävivät ostamassa tuoreita maatalous- tuotteita. Torimyyntiä varten sirkat oli paahdettu ja maustettu (Kuva 16). Kypsennetyt sirkat oli pa- kattu pieninä annoksina ilmalla täytettyihin muovipusseihin. Pussillinen maksoi torilla noin 40 THB. Kuva 16. Perheyritys kasvattaa sirkat sekä myy kypsennetyt ja maustetut sirkat torilta suoraan paikallisille ku- luttajille Osa maaseudulla tuotetuista sirkoista päätyy pidemmälle. Chiang Maissa kaupungin kaduilla kiersi iltaisin kärry, josta myytiin valmiiksi paahdettuja ja miedosti maustettuja hyönteisiä snackseiksi (Kuva 17). Tarjolla oli useita hyönteislajeja, kuten sirkkoja, heinäsirkkoja, silkkiperhosen toukkia tai jättivesiluteita. Pienestä lautasellisesta pyydettiin 40 THB. Kaupungissa on sunnuntai-iltaisin katu- markkinat, joissa tarjoillaan hyönteisiä katuruokana. Kuva 17. Iltaisin kaupungilla kiertää kärry, joka myy valmiiksi paahdettuja hyönteisiä snacksiksi Hyönteisten toimitusketjua jäljitettiin myös Bangkokissa. Khlong Toein tori on suurin Bangkokin tuoretuotteita myyvä tori. Torilla myydään edulliseen hintaan elintarvikeraaka-aineita ja puolivalmis- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 41 teita. Sieltä löytyy mausteita, hedelmiä, tuoreita kasviksia, riisiä ja jauhoja, munia, raakaa lihaa, kalaa, äyriäisiä ja muita mereneläviä. Tuotteita löytyy myös kuivattuna, jauhettuina, maustettuina ja säilöt- tyinä eri tavoin. Osa tuotantoeläimistä tuodaan torille elävinä ja teurastetaan sekä leikataan torilla tarpeen mukaan. Kauppaa käydään torilla joka päivä aikaisesta aamusta 06:00 myöhään yöhön 02:00 asti. Tori tyhjenee muutamaksi tunniksi siivousta varten. Torilla myydään pääasiassa suoraan tuotta- jien tuotteita. Ostajat ovat paikallisia. Khlong Toein torilta löytyi hyönteisosasto, jossa oli muutama hyönteisten myyjää (Kuva 18). Myynnissä oli jäihin laitettuja tuoreita hyönteisiä, kuten erilaisia sirkkoja, silkkiperhosen toukkia, termiittejä. Kaikki hyönteiset maksoivat 150 THB / kg. Vertailuna, kokonainen kana maksoi torilla 80- 90 THB, kilo possun suikaletta 80 THB, tuoreet äyriäiset 180 THB/kg, kuivatut kalat 380 - 550 THB/ kg. Kielitaidon puutteen vuoksi ei saatu selville hyönteisten tarkempaa alkuperää. Bangkokista löytyy lukuisia monipuolisia katuruoka-alueita ja paikallisten mukaan sieltä voi hel- posti löytää myös paikan päällä valmistettua hyönteisruokaa. Opintomatkalla ehdittiin tutustua vain yhteen. Chao San Road on kuuluisa reppureissaajien suosikkikohde Bangkokin laitamilla. Illan hämär- tyessä katu alkoi täyttyä myyntikojuista. Ruokahyönteisten myynti oli selvästi suunnattu eksotiikan- hakuisille turisteille. Kaikissa kärryissä tarjonta oli suurin piirtein samanlaista. Tarjolla oli paahdettuja ja maustettuja sirkkoja, heinäsirkkoja, silkkiperhosen toukkia, jättivesiluteita, mutta hyönteisten li- säksi tarjolla oli myös skorpioneja ja sammakoita. Siellä täällä kierteli myyjiä skorpionitarjottimen kanssa. Kuva 18. Khlong Toein torilla myydään tuoreita hyönteisiä jäissä. Iltaisin niitä myydään paahdettuina ja maus- tettuina eksotiikanhaluisille turisteille Bangkokin kuuluisilla katuruoka-alueilla Hyönteisten myyntihinta vaihteli lajeittain, pienet hyönteiset maksoivat 10 THB / kpl, isommat 20 THB/kpl , sammakosta pyydettiin 40 THB ja skorpionista 150 THB. Myös kärryn valokuvaaminen oli maksullista. Valokuvia sain ottaa 10 THB:n hintaan. Myyjät kertoivat, että hyönteiset on käyty aamul- la ostamassa Khlong Toein torilta. Sen jälkeen ne on käyty valmistamassa kotona. Chao San Roadilla ei nähty yhtään kojua, jossa hyönteisiä olisi kypsennetty. Skorpionin myyjä kertoi skorpionien tulevan läheiseltä tilalta, mutta tarkempaa alkuperää ei saatu selville. Eräs hyönteisten myyjä arveli alkupe- räksi Chiang Main, toinen tiesi hyönteisten tulevat pohjoisemmasta, ehkä Kheun Keusta tai Isaasta. Thaimaassa hyönteiset ovat olleet suosittua katuruokaa, mutta nyt hyönteiset ovat sielläkin siir- tymässä pois kaduilta. Ravintoloiden ruokalistoilta ei onnistuttu löytämään hyönteisiä, mutta katu- ruoan lisäksi hyönteisiä oli tarjolla joissakin 7-Eleven ketjun marketeissa prosessoituina elintarvikkei- na sipsihyllyssä (Kuva 19). Pienen pussin hinta oli 25 THB. Lisäksi Thaimaassa on kehittymässä uuden tyyppiset markkinat hyönteisjauholle ja siitä jalostetuille elintarvikkeille. Osa sirkkajauhosta menee vientiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 42 Kuva 19. Paahdettuja sirkkoja saa myös marketista pussiin pakattuna. Mausteena voi olla esim. merilevä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 43 11. Hyönteistuotantoon ja tuotteisiin liittyvä lainsäädäntö Länsimaissa lainsäädäntö on yksi merkittävimmistä seikoista, joka on hidastanut hyönteisalan kehit- tymistä. Lainsäädäntöä ollaan kuitenkin monilta osin uudistamassa ja hyönteistuotanto sekä hyön- teisten hyödyntäminen elintarvikkeen, rehuna tai muissa biotalouden uusissa tuotteissa on mukana keskusteluissa. Yhteenveto hyönteistuotantoon sovellettavasta keskeisestä lainsäädännöstä löytyy raportin lopusta (osa III). Asia on viime aikoina edennyt nopeasti. Uutta tuotantoa tai yritystoimintaa suunniteltaessa tuorein tieto on syytä tarkistaa viranomaisilta. 11.1. Elintarvikkeet EU:ssa hyönteiset katsotaan uuselintarvikkeeksi. Tämä tarkoittaa, että hyönteisten markkinointiin elintarvikkeena tarvitaan uuselintarvikelupa. Lupia ei ole haettu, mutta jotkin EU-maat ovat päästä- neet hyönteistuotteet elintarvikemarkkinoille tietyin rajoituksin. Suomi ei ole aiemmin tehnyt omia tulkintoja hyönteisten sallimisesta elintarvikemarkkinoille, mutta syyskuussa 2017 Maa- ja metsäta- lousministeriö teki päätöksen sallia kokonaiset hyönteiset. Uusi uuselintarvikelaki on tulossa täysimääräisenä voimaan vuoden 2018 alusta. Se tuo muka- naan mahdollisuuden hyväksyä EU:n ulkopuolisissa maissa käytössä olevat perinteiset elintarvikkeet markkinoille helpotetulla ilmoitusmenettelyllä. Uutta myös on, että lupa on yleinen eikä sitä myön- netä enää toimijakohtaisesti. Uuden lain voimaantulossa noudatetaan siirtymäkautta. Viimeistään 1.1.2018 EU:n markkinoilla olleiden hyönteistuotteiden myyntiä saa jatkaa vuoden 2018 loppuun asti edellyttäen että uuden asetuksen mukainen uuselintarvikehakemus on jätetty komissiolle 1.1.2019 mennessä. Tämän jälkeen myynti voi jatkua kunnes komissio päättä asiasta. Meillä voimassa olevassa elintarvikelainsäädännössä ei ole erityisesti hyönteisiä koskevia vaati- muksia. Hyönteistuotantoon sovelletaan yleisiä elintarvikelainsäädännön vaatimuksia ja niiden val- vontaa. Tuottajat ovat vastuussa tuotteidensa turvallisuudesta sekä tuotteista annettujen tietojen oikeellisuudesta. Erityisesti toiminnassa on huomioitava eläinten hyvinvointi, hygieeniset toimin- tatavat ja kuluttajille annettavat tiedot. Evira laatii 1.1.2018 jälkeen listan siirtymäkauden aikana sallituista hyönteislajeista. Tätä raporttia kirjoitettaessa Evira on saanut juuri valmiiksi ohjeen Hyönteiset elintarvikkeena (10588/1). Ohje löytyy Eviran Internet-sivuilla johon päivitetään uusin tieto. Ohjeesta löytyy lista keskeisestä sovellettavasta elintarvike- ja rehulainsäädännöstä. Eviran Internet-sivut: https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikeryhmat/hyonteiset/ 11.2. Rehut Lainsäädäntöä hyönteisten käytöstä rehuna ollaan uudistamassa, mutta hyönteisiä voidaan jo nyt käyttää muiden eläinten rehuina tietyin rajoituksin. Tällä hetkellä elintarviketuotantoeläinten rehuksi voi kasvattaa seitsemää hyönteislajia: mustasotilaskärpänen (H. illucens), huonekärpänen (M. domes- tica), jauhopukki (T. molitor), kanatunkkari (A. diaperinus), kotisirkka (A. domesticus), trooppinen kotisirkka (G. sigillatus) ja kenttäsirkka (G. assimilis). Eläviä hyönteisiä voidaan käyttää kaikkien eläin- ten rehuiksi märehtijöitä lukuun ottamatta. 1.7.2017 lähtien prosessoiduista hyönteisistä saatua ras- vaa on saanut käyttää eläinten rehuissa. Hyönteisproteiinia voidaan käyttää vesiviljelyeläinten, eli kalojen rehuissa. Rehuhyönteistuottajan on rekisteröidyttävä Eviraan rehualan toimijaksi. Hyönteisis- tä saadun käsitellyn valkuaisen tuottajan on haettava Evirasta sivutuoteasetuksen mukaista hyväk- syntää toiminnalleen. Tuorein tieto asiasta löytyy Eviran Internet-sivuilta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 44 11.3. Biomassojen käsittely hyönteisillä Nykyisen lainsäädännön mukaan hyönteisten kasvatukseen voidaan käyttää rehuaineluettelossa mainittuja ainesosia. Ruoka- tai biojätteen, teuras- tai kalanperkuujätteen sekä lannan syöttäminen hyönteisille on kielletty, vaikka ne luonnossa esiintyessään käyttäisivätkin vastaavia biomassoja ra- vinnokseen. Tämä koskee myös hyönteisiä, joita ei ole tarkoitettu hyödynnettäviksi ruokaketjussa, vaan tuotetaan teknisiin tarkoituksiin, kuten energiaksi, kemianteollisuuden raaka-aineeksi tai maan- parannukseen. Nykyinen lainsäädäntö rajoittaa näin ollen voimakkaasti hyönteisten hyödyntämistä biomassojen käsittelyssä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 45 12. Hyönteistuotannon tutkimus Suomessa Ruoka- ja rehuhyönteisten massakasvatukseen liittyvää tutkimusta on käynnistetty vasta viime vuo- sina, kun yrityksissä on kiinnostuttu niihin liittyvästä liiketoiminnasta. Alan pioneeriyrityksissä onkin tehty paljon aiheeseen liittyvää tutkimusta ja yrityksissä oleva tutkimusosaaminen on yritysten omai- suutta. Hyönteistuotannon julkinen tutkimus on lähtenyt Suomessa käyntiin vasta vuonna 2015. En- simmäiset hankkeet ovat päättymässä tänä vuonna. Hanketoiminnalla on tuettu hyönteisalan rakentumista monelta suunnalta. Niissä on selvitetty elintarvike- ja rehuteollisuuden halukkuutta hyönteisraaka-aineiden käyttöönottoon, kuluttajien nä- kemyksiä hyönteisruoan houkuttavuudesta, hyönteisrehujen käyttöä kalan, siipikarjan ja sian ruokin- nassa sekä ennakoitu lainsäädännön vaikutuksia uusien hyönteispohjaisten innovaatioiden käyttöön- ottoon. Käynnissä on myös hankkeita, joissa kehitetään hyönteisten tuotantomenetelmiä ja rehuja. Alla on lista julkisen rahoituksen saaneista suomalaisista tutkimus- ja kehittämishankkeista, joissa on tavoitteena viedä eteenpäin tai tukea hyönteisalan kehitystä: • Hyönteiset ruokaketjussa 2015-2017 (TEKES) – Koordinaattori: Turun yliopisto – Tutkimusyhteistyö: Luonnonvarakeskus – Yrityskumppanit: Biotus, EntoCube, Pohjolan hyönteistalous, Clewer Technology, Ga- la Mare, HKScan, Kronfågel, Leader Foods, RaisioAgro ja Saarioinen. • ScenoProt, Novel protein sources for food security 2015-2021 (Suomen Akatemia) – Koordinaattori: Luonnonvarakeskus – Tutkimusyhteistyö: Helsingin, Turun, Jyväskylän yliopistot, NMBU – Yrityskumppanit: TNO, Makery Oy. • Poprasus, Politiikka, käytännöt ja kestävän ruokavalion muutospotentiaali 2016-2020 (Suo- men Akatemia) – Koordinaattoori: Tampereen yliopisto – Tutkimusyhteistyö: Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopisto • FlyHigh 2015-2018 (EU, Marie Skłodowska-Curie) – Koordinaattori: Helsingin yliopisto – Tukimusyhteistyö: Universities of Alicante, Novi Sad – Yrityskumppanit: Agriprotein, Bioflytech • Ruspolia heinäsirkkojen massakasvatusmenetelmän kehittäminen 2015-2019 (Suomen Aka- temia) – Koordinaattori: Itä-Suomen yliopisto – Tutkimusyhteistyö: kv-tutkijaryhmä, Uganda • Entolab 2016-2018 (EU:n maaseudun kehittämisrahasto) – Koordinaattori: Luonnonvarakeskus – Kumppanit: SEAMK • HyväRehu 2017-2019 Makera-hanke (Maa- ja metsätalousministeriö) – Koordinaattori: Luonnonvarakeskus – Tutkimusyhteistyö: UEF • Hyönteistuotannon esiselvitys 2017 Maaseudun kehittämishanke (Pohjois-Karjalan ELY- keskus) – Koordinaattori: Pielisen karjalan kehittämiskeskus PIKES Oy – Tutkimusyhteistyö: Luonnonvarakeskus • Kalalle Toukkaa 2017 (Luken strateginen hanke) – Koordinaattori: Luonnonvarakeskus • Hyönteisbiojalostamo Pohjois-Karjalaan 2018 Maaseudun kehittämishanke (Pohjois-Karjalan ELY-keskus) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 46 – Koordinaattori: Itä-Suomen yliopisto • Sirkkaa Sopassa 2017-2019 (Sitra) – Koordinaattori: Kouvolan aikuiskoulutuskeskus – Kehittämisyhteistyö: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto, Itä-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä – Yrityskumppanit: Team Entis, Entomophagy Solutions Oy, Pohjolan Hyönteistalous Oy, hyönteiskokki Topi Kairenius. Julkinen tutkimus on vielä alkuvaiheessa. Hyönteisten tuotantomenetelmien sekä tuotannon te- hokkuuden ja taloudellisuuden tutkimuksen kannalta olennaisten tutkimusmenetelmien sekä työka- lujen kehittäminen on vielä kesken. Tutkimushankkeet ovat pääsääntöisesti verkottuneet elinkei- noelämän kanssa ja niissä haetaan ratkaisuja hyönteistoimialan käytännöstä nousseisiin ongelmiin. Myös perustutkimusta vahvan tutkimuspohjan luomiseksi tutkimuspainotteisen TKI-työlle. Lisää tutkimusta tarvitaan vielä kaikilla hyönteistoimialan alueilla, kuten x Elintarvike- ja rehuhygienia sekä turvallisuus x Hyönteisruoan ja rehun terveysvaikutukset x Kuluttajat ja markkinat x Tuotteet, tuotantoprosessit ja formulointi x Hyönteistuotannon menetelmät ja teknologiat x Taudinaiheuttajat ja niiden kontrollointi x Hyönteistuotannon taloudellisuus x Hyönteiset tuotantoeläiminä ja eläinten hyvinvointi x Hyönteisten genetiikka ja jalostus x Sivutuotteet ja kiertotalousratkaisut x Hyönteisten tekninen käyttö Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 47 13. Hyönteistoimialan kehitys ja innovaatioaktorit Suomessa Hyönteistuotannon ja sen mahdollisuuksien ympärille on rakentumassa uusi toimiala. Uuden toimi- alan synty voi luoda tarpeita uusien yritysten synnylle, tai mahdollistaa jo toimivien yritysten laajen- tamisen uusille liiketoiminta-alueille. Uusilla toimialoilla tarvitaan uutta tietoa ja teknologiaa, sekä tehokasta tiedon- ja teknologiansiirtoa. Uuden teknologian avulla voidaan tuottaa uusia tuotteita ja palveluja. Uuden toimialan tuotteille on usein löydettävä uudet markkinat. Uusien markkinoiden synty voi edellyttää muutoksia vallitsevassa lainsäädännössä tai valvonnassa. Uusilla markkinoilla tarvitaan uusia asiakkaita, joiden hyväksyntä on saatava uusille tuotteilla murtamalla asiakkaiden muutosvastarinta. Kun nämä teknologisen muutoksen ja innovaatiosysteemin prosessit alkavat toi- mia, ja tuottavat hyötyä muiden prosessien toiminnalle, voidaan toimialalla odottaa syntyvän uusia ja kestäviä innovaatioita (esim. Hekkert, et al., 2007). Hyönteistoimialan rakentumisen tilannetta Suomessa selvitettiin mediatutkimuksella. Tutkimuk- seen haettiin hyönteisten ruoka- ja rehukäyttöön liittyviä kotimaisia lehtiartikkeleita 1990-luvulta tähän päivään (lokakuu 2017) alla luetelluista lähteistä. x Helsingin Sanomat (1990 – nyk.) x Maaseudun Tulevaisuus (1990 – nyk.) x ePress, 200 paikallislehteä (6/2015 – nyk.) x Suomen Kuvalehti (1990 – nyk.) x YLE Internet uutiset Yhteensä mediatutkimuksessa käytiin läpi yli 300 relevanssin pohjalta valittua artikkelia. Ydin- viestit ovat vaihdelleet eri aikoina (Kuva 20). Vuoden 2014 jälkeen mediassa on kuvattu toimialan kehitystä ja esitelty innovaatiosysteemin toimijoita. Alan rakentumisen nykytilaa, toimijoista ja artik- keleissa esitettyjä yrittäjien ja asiantuntijoiden ajatuksia tulevaisuuden kehityksestä on koottu alle. Kuva 20. Hyönteisruoasta kertovat ydinviestit ovat vaihdelleet suomalaisissa lehtiartikkeleissa eri aikaina. Uusin viesti on, että Suomi on mukana hyönteistalouden kehityksen kärjessä. Perusteluna on, että Suomi salli hyön- teisruoan, suomalaiset ovat vastaanottavaisia uusia tuotteita, suomalaiset yritykset ovat mukana sirkkakasva- tuksen teknologikehityskärjessä 2001 Hyönteisiä käytetään ruokana vieraissa kulttuureissa Perustelut: kulttuuriero, puute proteiinipitoisesta ruoasta 2013 FAO suosittaa: Syökää hyönteisiä! Perustelut: FAO:n raportti, EU:n merkittävä rahoitus ruokahyönteisten tutkimukseen, Hollantilaiset tutkimusprojektit 2014 Hyönteiset voisivat muuttaa suomalaisen ruokakulttuurin Perustelut: Uuselintarvikelainsäädäntö on muutoksessa, jotkin EU maat ovat jo päästäneet ruokahyönteiset markkinoille, helppoa valmistaa, herkullisia 2015 Suomi on aloittanut TKI- toiminnan hyönteisten saamiseksi ruokaketjuun Perustelut: Suomalaisten toimijoiden ja TKI-projektien esittely. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 48 Yrittäjyys: Suomesta löytyy yksi yritys, Biotus, jossa on yli kymmenen vuoden kokemus hyönteisten kasvatuksesta biologisen torjunnan tarpeisiin. Yritys on ollut aktiivisesti mukana rehu- ja ruokahyön- teisiin liittyvissä TKI-hankkeissa. Ensimmäiset elintarvike- ja rehukäyttöön tarkoitettujen hyönteisten kasvatusmenetelmiä ja teknologiaa kehittävät uraa uurtavat yritykset on perustettu vuonna 2014- 2015. Pohjolan hyönteistalous aloitti menetelmä- ja kasvatusteknologiakehityksen jauhomadoille ja on sittemmin painottanut teknologiakehitystä sirkantuotantoon. Yritys kehittää menetelmiä ja tekno- logiaa Aasiassa ja Yhdysvalloissa sijaitsevilla pilottilaitoksillaan. Suunnitelmissa on siirtää automatisoi- tu kasvatusteknologia maatiloille eri puolille Suomea. Entocube on kehittänyt sirkkojen tuotantoon optimoitua olosuhdekontrolloitua konttiratkaisua, joka voidaan viedä tuottajan ympäristöön. Esimerkiksi karjankasvatuksesta luopuvien maatilojen tuotantorakennukset olisi mahdollista muuntaa konttien avulla hyönteistuotantoon sopiviksi. Finsect on kehittänyt maatilojen mittakaavaan sopivat menetelmät ja sirkkojen tuotantoon. Yritys on erikois- tunut auttamaan suomalaisia maatilayrittäjiä alkuun sirkkatuotannossa kehittämänsä palvelutarjon- nan avulla. Edellä mainittujen yritysten lisäksi alalla on useita tuottajia, jotka ovat aloitelleet tai suunnittele- vat pienimuotoista sirkkatuotantoa. Valtaosa on entuudestaan maatilayrittäjiä, mukana on sekä koti- eläin- että kasvintuotantotiloja. Osa näistä yrittäjistä suunnittele hyönteistuotannon laajentamista päätoimiseksi, osa näkee sen tulevaisuudessakin sivutuotantovaihtoehtona. Muutama start up tai PK- yritys kehittää hyönteisistä elintarvikkeita ja lemmikkituotteita. Suomalaisia hyönteiskasvattajia ja teknologiakehittäjiä x Biotus Oy, Forssa x Pohjolan hyönteistalous Oy, Kouvola x Entocube Oy, Espoo x Finsect Oy, Helsinki x Entoprot Oy, Oulu x BugTory Oy, Loimaa x KarFilec, Huittinen x Maatila Panu Ollikkala, Kurikka x Maatila Markku Hirvelä, Kurikka x Niittykummun maatila, Hermanni Nieminen, Joensuu x Maatila Jouko Siikonen, Tammela Hyönteistuotteiden kehitystä, valmistusta ja kauppaa x Ilmastokokki – Eco-Chef Oy, Helsinki x Entomophagy Solutions Oy, Turku x Kotkan muurahaiskauppa Oy, Kotka x Topi Kairenius, hyönteiskokki, yrittäjä Tiedontuotanto: Suomalainen tutkimus on lähtenyt mukaan alan kehittämiseen vasta pari vuot- ta sitten, mutta alan tutkimus kasvaa nopeasti. Hyönteisalan tutkimushankkeita on käynnissä noin kymmenessä TK-organisaatiossa. Julkinen tutkimus on ollut monitieteistä ja yritysten kanssa verkot- tunutta. Hyönteisiin liittyvästä kuluttajatutkimuksesta on saatu tuloksia, samoin hyönteisten käyt- töön elintarvikkeina ja rehuina. Tuotantomenetelmäkehitykseen ja hyönteisten tutkimiseen tuotan- toeläiminä kehitetään vasta työkaluja. Tiedon- ja teknologiansiirto: Teknologiansiirtoa on yritysten välillä, suomalaiset yritykset hake- vat patentteja menetelmilleen ja käynnistyvillä hyönteiskasvattamoilla hyödynnetään alan pionee- riyritysten kehittämää teknologiaa. Tutkimushankkeita on toteutettu yritys – tutkimuslaitosyhteis- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 49 työssä, tiedonsiirto tutkimuksen ja yritysten välille on alkanut rakentua osana hankkeiden toimintaa. Jatkossa, kun tietoa saadaan lisää, tarvitaan myös koulutusta. Ohjaus ja valvonta: Hyönteisten kasvatus sekä käyttö elintarvikkeena tai rehuna on lainsäädän- nön kannalta uusia asia, jota ei ole osattu ottaa huomioon kun lakeja on säädetty. Nykyiset tukinnat mahdollistavat hyönteisten käytön elintarvikkeena ja rehuna. Viimeaikaiset muutokset on tehty no- pealla tahdilla. Viranomaisten ja yritysten välille on syntynyt yhteistyötä ja luottamusta, joka on mahdollistanut ripeän etenemisen. Säädös- ja valvontapuolella on vielä monia ratkaisemattomia asioita. Eri toimijat ovat käyneet keskustelua voimavarojen yhdistämisestä yhteisen uuselintarvikelu- van hakemisesta, mutta asia ei ole edennyt. Vielä on epävarmaa, kuinka tilanne etenee siirtymäkau- den aikana. Kuluttajien hyväksyntä: Tutkimusten mukaan suomalaiset kuluttajat ottaisivat naapurimaita avomielisemmin uudet hyönteistuotteet vastaan. Hyönteisruokakeskustelu on ollut tiheästi esillä mediassa. Tutkimushankkeet ovat näkyneet mediassa ja hyönteisruokaan liittyvä uusi tieto on herät- tänyt kuluttajien mielenkiinnon. Yritykset ja kolmannen sektorin toimijat, kuten Hyönteistalouden akateeminen kehittämisyhdistys Unibugs ry, ovat järjestäneet tilaisuuksia, joissa on levitetty tietoa ja hyönteisruokaa on ollut esillä. Erilaisia projekteja on järjestetty myös koulujen kanssa. Ravintolat ovat olleet mukana kuluttajien kiinnostuksen herättämisessä. Helsingissä ja Tampe- reella on järjestetty illallistilaisuuksia, joissa hyönteiset on valmistettu ja tarjoiltu annoskoristeina. Koristeena markkinoitavia hyönteis-snacksejä on myös ollut esillä pubeissa. Markkinoiden rakentuminen: Hyönteisruokamarkkinoiden avautumista odotellessa markkinoille on menty lemmikkituotteilla. Lisäksi yritykset ovat herätelleet aikaista kysyntää tuomalla markkinoille hyönteisiä sisältäviä pöytäkoristeita. Hyönteisalan yritykset ovat kehittäneet pian aukeaville markki- noille uusia tuotteita, kuten sirkkajauheita, eineksiä, leipomotuotteita, snacksejä, keksejä ja drinkkejä ja makkaraa. Myös isot elintarvikealan toimijat, kuten Coca-Cola Suomi, Fazer, Kotipizza ovat olleet kiinnostuneita uusista raaka-aineista. K-ryhmä valmistautuu hyönteistuotteiden jakeluun myymälöis- sään. Jotkin suomalaiset tuottajat ovat valmistautuneet myös vientiin. Ensimmäisten tuotteiden odo- tetaan olevan hintavia, mutta hinnan odotetaan laskevan jo ensimmäisen markkinoillaolovuoden aikana Resurssien mobilisaatio: Hyönteistuotannon aloittamisen tai investointien tukemiseen ei ole olemassa omaa instrumenttia. Hyönteistuotantoon ei myöskään saa maataloustukia. Yritystukia har- kittaessa hyönteistuotanto voidaan kuitenkin katsoa alkutuotannoksi, jolle tukiprosentti on pieni. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 50 Kuva 21. Innovaatiosysteemi tarvitsee toimiakseen useita prosesseja. Kun kaikki tarvittavat prosessit toimivat, voi innovaatioita syntyä Innovaatiosysteemin rakentuminen on vauhdittunut vasta muutaman viime vuoden aikana. Toimialan kehitys on vielä hyvin alussa. Lukuisia uusia tuottajia tarvitaan alalle, jotta voidaan tuottaa raaka-aineita riittävästi elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Rehuksi hyönteisiä ei tuota vielä kukaan. Tuottajien erikoistuminen ja ketjujen rakentuminen on myös vielä alkuvaiheessa. Esimerkiksi munan- tuotantoon erikoistuneita tuottajia ei Suomessa vielä ole. Innovaatiosysteemin rakenne alkaa vasta muovautua kun tuotteita saadaan markkinoille. Jos onnistutaan hyödyntämään lähialojen teknologia- ratkaisuja, korkeaa elintarvikeosaamista ja olemassa olevia tehokkaita elintarvikeketjuja, on alalla hyvät mahdollisuudet kehittyä nopeasti ja voimme saavuttaa hyönteistalouden kansainvälisen kärjen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 51 Viitteet ANSES. French Agency for Food, Environmental and Occupational Health and Safety. 2015. Opinion of the the French Agency for Food, Environmental and Occupational Health & Safety on “the use of insects as food and feed and the review of scientific knowledge on the health risks related to the consumption of insects”. ANSES opinion 2014-SA-0153. Arrese, E., Soulages, J. 2010. Insect fat body – energy, metabolism and regulation. Annu Rev Entomo 55: 207-225. FAO STAT. 2017. http://www.fao.org/faostat/en/#data FASFC Scientific Committee of the Federal Agency for the Safety of the Food Chain. 2014. Food safe- ty aspects of insects intended for human consumption. Sci Com dossier 2014/04; SHC dossier n° 9160. Burwood-Taylor, L. 2016. Ynsect raises $ 15.2 m Series B for robotics-enabled insect farm to replace unsustainable Fishmeal. AgFundernews.com. Published Dec 14, 2016. Chapman, A. 2009. Numbers of living species in Australia and the World. 2nd ed. Australian Biodiversi- ty Information Services. Toowomba, Australia. 84 p. Cohen, A. 2015. Insect Diets, Science and Technology. 2nd ed. CRC Press. 427 p. Cortes Ortiz, J., Ruiz, A., Morales-Ramos, J., Thomas, M., Rojas, M., Tomberlin, J., Yi, L., Han, R., Giroud,, L., Jullien, R. 2016. Insect mass production technologies. Pp 153-201 in: Dossey, A., Mo- rales-Ramos, J., Guadalupe Rojas, M. (Eds.) Insects as Sustainable Food Ingredients. Academic Press. Costa-Neto, E. Dunkel, F. 2016. Insects as food: History, culture and modern use around the world. Pp. 29-60 in: Dossey, A., Morales-Ramos, J., Guadalupe Rojas, M. (Eds.) Insects as Sustainable Food Ingredients. Academic Press. Dossey, A., Tatum, J., McGill, W. 2016 Modern insect-based food industry: current status, insect pro- cessing technology, and recommendations moving forward. 113-152 in: Dossey, A., Morales- Ramos, J., Guadalupe Rojas, M. (Eds.) Insects as Sustainable Food Ingredients. Academic Press. EFSA Scientific Committee. 2015. Risk profile related to production and consumption of insects as food and feed. EFSA Journal 113(10):4257. 60 p. Evira 2017. Hyönteiset elintarvikkeena. Eviran ohje 10588/1. 40 p. Eilenberg, J., Vlak, J., Nielsen-LeRoux, C., Cappellozza, S., Jensen, A. 2015. Diseases in insects produced for food and feed. Review. Journal of Insects as Food and Feed, 2015; 1(2): 87-102. Gahukar, R. 2016. Edible insects farming: Efficiency and impact on family livelihood, food security and environment compared with livestock and crops. Pp. 85-111 in: Dossey, A., Morales-Ramos, J., Guadalupe Rojas, M. (Eds.) Insects as Sustainable Food Ingredients. Academic Press. van Hall, M., Dierikx, C., Cohen, S., Voets, G., van den Munckhof, M.,van Essen-Zandbergen, A., Platteel, T., Fluit, A., van de Sande-Bruinsma, N. Scharinga, J. Bonten, M.J.M. & Mevius, D.J. 2011. Dutch patients, retail chicken meat and poultry share the same ESBL genes, plasmids and strains. Clinical Microbiology and Infection, 17(6): 873–880. Halloran, A., Roos, N., Hanboonsong, Y. 2017. Cricket farming as a livelihood strategy in Thailand. The Geographical Journal 183(1):112-124. Hekkert, M., Suurs, R., Negro, S., Kuhlmann, S., Smiths, R. 2007. Functions of innovation systems: A new approach for analysing technological change. Technological Forecasting & Social Change 74:413 – 432 van Huis, A. 2013. Potential of Insects as Food and Feed in Assuring Food. Annual Reviews in Ento- moloogy 58:563-83. van Huis, A., Itterbeeck, J., Klunder, H., Mertens, E., Halloran, A., Muir, G., Vantomme, P. 2013. Edi- ble insects – Fututre prospects for food and feed security. FAO Forestry Paper 171. Food and Ag- riculture Organization of the United Nations. Rome. Huldén, L. 2015. Minikarjaa. Like. 327 p. Lock, N., Areiwalla, T., Waagbo, R. 2016. Insect larvae meal as an alternative source of nutrients in the diet of Atlantic salmon (Salmo salar) postsmolt. Aquaculture Nutrition 22(6): 1202–1213 Godfray, h., Beddington, J., Crute, I:, Haddad,L., Lawrence,D:, Muir, J:, Pretty, J:, Robinson, S:, Thomas,. S., Toulmin, C. 2010. Science 327(5967):812-818. Krishnan, M., Bharathiraja, C., Pandiarajan, J., Prasanna, V., Rajendhran, J., Gunasekaran, P. 2014. Insect gut microbiome - An unexploited reserve for biotechnological application¨. Asian Pac J Trop Biomed. 14(1):16-21. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 52 Kaukovirta-Norja, A., Leinonen, A., Mokkila, M., Wessberg, N., Niemi, J. in: Mokkila, M. (ed.) 2015. Tiekartta Suomen proteiiniomavaraisuuden parantamiseksi. VTT Visions 6. Teknologian tutkimus- keskus VTT, Kuopio. 73 p. Lefebvre, T. 2017. Industrialization of Insect Farming: New challenges to prevent pathogenic hazards INSECTA 2017. Oral Presentation. Lähde, S., Suomela, M. 2016. Hyönteisten tuottaminen ravinnoksi. Pp 320 – 328. In: Junell, P., Heikki- lä, A., Päällysaho, S., Saarikoski, S. (Eds.). Hyvinvointia ja innovaatioita monialaisesti ja raja- aitoja madaltaen. Katsaus Seinäjoen ammattikorkeakoulun toimintaan 2016. Seinäjoen am- mattikorkeakoulun julkaisusarja A. Tutkimuksia 25. Seinäjoki. Morse, S. 1995. Factors in the emergence of infectious diseases. Emerging Infectious Diseases 1 (1):7-15. Nokkonen, S. 2017. Tulevaisuuden valkuaisinnovaatiot. Hyönteiset ja mikrolevät. HAMK:n Valkuais- foorumin hankeraportti. Oonincx, D., de Boer, I. 2012. Environmental Impact of the Production of Mealworms as a Protein Source for Humans – A Life Cycle Assessment. PLoS ONE7(12): e51145. Oonincx, D., van Itterbeeck, J., Heetkamp, M., van den Brand, H., van Loon, J., van Huis, A. 2010. An Exploration on Greenhouse Gas and Ammonia Production by Insect Species Suitable for Animal or Human Consumption. PLoS ONE 5(12): e14445. Pastor, B., Velasques, Y., Gobbi, P., Rojo, S. 2015. Conversion of organic wastes into fly larval bio- mass: bottlenecks and challenges. Insects as Food and Feed 1(3):179-193. Pohjanheimo, T., Korpela, J. 2016. Suomalaiset ovat kiinnostuneita hyönteisruoasta – hyönteiset halu- taan lautaselle jauhettuna. Turun yliopiston tiedote 16.12.2016. Taponen, I. 2015 Supply chain risk management in entomology farms. Case: high scale production of human food and animal feed. Thesis. Helsinki Metropolia University of Applied Sciences. 52 p. Vainio, A., Väänänen, V-M. 1994. Maatalouseläintiede. Lajintuntemus. Soveltavan eläintieteen julkai- suja 21. Helsingin yliopisto. 91 s. Veldkamp, T., Bosch, G. 2015. Insects: a protein-rich feed ingredient in pig and poultry diets. Animal Frontiers 2:45-50. Williams, J., Williams, J., Kirabo, A., Chester, D., Peterson, M. 2016. Nutrient content and health bene- fits of insects. Pp 61-84 in: Dossey, A., Morales-Ramos, J., Guadalupe Rojas, M. (Eds.) Insects as Sustainable Food Ingredients. Academic Press. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 53 Osajulkaisut OSA I Hyönteistuotannon materiaaliselvitys, Heli Horppu, Jan Hulshof, Heini Koskula, Biotus Oy OSA II Markkinaselvitys, Johanna Tanhuanpää, Invenire Market Intelligence Oy OSA III Lainsäädäntö ja työturvallisuusselvitys, Pirjo Rinnepelto, Apila Group Oy Hyönteistuotannon lisäysmateriaaliselvitys Tilaustyö Pielisen Karjalan Kehittämiskeskukselle (Pikes Oy) Heli Horppu, Jan Hulshof, Heini Koskula Biotus Oy 10.10.2017 2 Sisällys 1. Johdanto ........................................................................................................................ 4 2. Selvityksen tavoitteet ..................................................................................................... 5 3. Katsaus kasvatettaviin lajeihin ja niiden tuotantoon ........................................................ 6 3.1. Jauhopukki (Tenebrio molitor) ................................................................................................. 6 3.2. Buffalomato (Alphitobius diaperinus) ja jättiläisjauhomato (Zophobas atratus) .................... 6 3.3. Kotisirkka (Acheta domesticus) ................................................................................................ 7 3.4. Kaksitäpläsirkka (Gryllus bimaculatus) ..................................................................................... 7 4. Olosuhteet lajien kasvatukselle ....................................................................................... 8 4.1. Optimiolosuhteet jauhopukin (Tenebrio molitor) kasvatuksessa ............................................ 8 4.1.1. Lämpötila............................................................................................................................... 8 4.1.2. Kosteus .................................................................................................................................. 8 4.1.3. Tiheys .................................................................................................................................... 8 4.1.4. Happi- ja kaasupitoisuudet.................................................................................................... 9 4.1.5. Päivänpituus ja valo .............................................................................................................. 9 4.2. Optimiolosuhteet kotisirkan (Acheta domesticus) ja kaksitäpläsirkka (Gryllus bimaculatus) kasvatuksessa.................................................................................................................................. 9 4.2.1. Lämpötila............................................................................................................................... 9 4.2.2. Kosteus .................................................................................................................................. 9 4.2.3. Tiheys .................................................................................................................................. 10 4.2.4. Päivänpituus ........................................................................................................................ 10 5. Jauhopukkikasvatuksen perustaminen ja ylläpito .......................................................... 11 5.1. Lisääntyminen ja munavaihe ................................................................................................. 11 5.2. Toukkavaihe ........................................................................................................................... 11 5.3. Ruokinta ja ravintolähteet ..................................................................................................... 12 5.4. Vesi ......................................................................................................................................... 13 6. Kotisirkkakasvatuksen perustaminen ja ylläpito ............................................................ 14 6.1. Muninta ja toukkavaihe ......................................................................................................... 14 6.2. Ruokinta ja ravintolähteet ..................................................................................................... 15 6.3. Vesi ......................................................................................................................................... 15 7. Hinnat ja saatavuus ...................................................................................................... 16 8. Huomoitavat ongelmat tuotannossa ............................................................................. 18 8.1. Sisäsiitos ................................................................................................................................. 18 8.2. Hygienia tuotannossa ............................................................................................................ 19 8.2.1. Virukset, muut patogeenit sekä haitalliset eliöt ................................................................. 19 8.2.2. Lopputuotteen laatu ........................................................................................................... 20 8.2.3. Lajien aitous ........................................................................................................................ 20 3 8.2.4. Saatavuuden ongelmat ....................................................................................................... 20 8.2.5. Lainsäädäntö ....................................................................................................................... 21 8.2.6. Pakkaus ja kuljetus .............................................................................................................. 21 9. Lajien tuotanto laajassa mittakaavassa ......................................................................... 22 9.1. Jauhopukkituotannon eri vaiheiden kuvaus .......................................................................... 22 9.1.1. Vesi jauhopukkikasvatuksessa ............................................................................................ 22 9.2. Jauhopukkimunien tuotantoyksikkö ...................................................................................... 24 9.3. Jauhopukkikasvatuksen kapasiteettilaskelma ....................................................................... 25 9.4. Kotisirkkatuotannon eri vaiheiden kuvaus ............................................................................ 27 9.4.1. Kasvatusolosuhteet ............................................................................................................. 27 9.4.2. Ruokinta ja kastelu .............................................................................................................. 28 9.4.3. Munantuotanto ................................................................................................................... 29 9.4.4. Sirkkojen kasvatukseen tarvittavia laskelmia ...................................................................... 30 1. Johdanto Tarve uusille vaihtoehtoisille proteiinilähteille tulee kasvamaan lähivuosina. Väkiluvun kasvu ja vilje- lyyn soveltuvien maa-alueiden väheneminen pakottavat miettimään perinteisen eläinproteiinin kor- vaajia. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) arvioiden mukaan ruuantuotantoa pitäisi lisätä 70 % vuoteen 2050 koko väestön ruokkimiseksi. Ruuantuotannon globaalit ongelmat tulevat vaikeu- tumaan etenevän ilmastonmuutoksen ja kasvavan kulutuksen myötä. Kasvanut kysyntä ja tuotanto- kustannusten kallistuminen nostavat ruuan hintoja (Porter ym. 2014). Ilmastonmuutoksen muka- naan tuomat muutokset ja ympäristön rajallinen kantokyky luovat myös haasteensa yritykseemme tyydyttää kasvava ruuan- ja proteiinintarve (Lassa ym. 2015). Hyönteisten käyttö uutena prote- iinilähteenä on kestävää kehitystä suosiva keino vastata tähän haasteeseen. Ruuan- ja rehuntuotan- nossa hyönteisproteiinin ekologinen jalanjälki on huomattavasti pienempi kuin perinteisessä lihan- tuotannossa (Grau ja Joop 2017). Hyönteisproteiinia suosivan ruokavalion edut ovat merkittäviä niin ympäristön, talouden kuin terveydenkin näkökulmista. 5 2. Selvityksen tavoitteet Biotus Oy:n tekemän ja Pielisen Karjalan Kehittämiskeskuksen (PIKES Oy) tilaaman hyönteistuotan- non esiselvityksen tavoitteena on etsiä pohjoisiin olosuhteisiin parhaiten soveltuvia hyönteisten tuo- tantomenetelmiä. Kirjallisuuteen ja yrityshaastatteluihin pohjautuvan selvityksen pohjalta on tarkoi- tus perustaa maksimikapasiteetiltaan noin 20 /tn vuosituotantomäärän tuotantolaitos. Selvityksen kohteena ovat koti- ja kaksitäpläsirkan (Acheta domesticus ja Gryllus bimaculatus) sekä jauhomatojen (Tenebrio molitor, Zophobas atratus ja Alphitobus diaperinus) kasvatukseen liittyvät seikat. Pääpaino on populaation kasvatuksen aloituksen ja ylläpitämisen ohjeistuksessa, mutta myös lajien perusbio- logiaan perehdytään, unohtamatta kasvatuksen ja lainsäädännön sudenkuoppia. 6 3. Katsaus kasvatettaviin lajeihin ja niiden tuotantoon Hyönteisiä on käytetty vuosisatoja ravintona, mutta niiden teollinen hyödyntäminen on lisääntynyt vasta viime vuosina. Herääminen hyönteisproteiinin mahdollisuuksiin, ja sen myötä käynnistynyt massatuotantoteollisuus on tuonut mukanaan myös haasteita. Kun hyönteiset on saatu tuotteistet- tua turvalliseksi ja maukkaaksi elintarvikkeeksi, niitä on myös pystyttävä tuottamaan edullisesti ja kestävästi, teollisuuden tarpeen vaatima määrä. Sirkat ovat eniten kasvatettu hyönteislaji maailmas- sa ja sitä on massatuotettu jo 1940-luvulta lähtien (Shockley ja Dossey, 2014). USA:ssa tuotetaan vuosittain 1.36 miljoonaa kiloa sirkkoja. Hollannissa hyönteisten tuotanto ihmisravinnoksi on rajoitet- tua, mutta jauhopukkeja tuotettiin vuonna 2012 1550 kg ja buffalomatoja 1000 kg. Jauhopukkeja tuotetaan pääasiassa lemmikkieläinten rehuksi, mutta jossain määrin myös ihmisravinnoksi lainsää- dännön puitteissa. 3.1. Jauhopukki (Tenebrio molitor) Jauhopukki kuuluu Tenebrionidae-heimoon eli pimikkökuoriaisiin. Niiden elinkiertoon kuuluu neljä kehitysvaihetta: Muna, toukka kotelovaihe ja aikuinen. Tämä laajalle levinnyt laji on yleinen elintarvi- ketuholainen. Naaras munii 400 - 500 munaa jotka ovat yleensä pienissä ryhmissä. Toukkien kuoriutumisaika vaihtelee lämpötilasta riippuen. Esimerkiksi 26 – 30 asteessa se on 4 päivää ja 15 asteessa jopa 34 päivää (Kim ym, 2015). Martin ym. (1976) ovat tutkineet jauhopukin toukkavaiheen pituutta ja pää- tyneet keskimäärin 112 - 203.3 päivään. Toukkavaiheen aikana toukka vaihtaa nahkansa keskimäärin 11 - 19 kertaa (Ludwig, 1956; Miryam ym. 2000). Nahanluontien määrä ja niiden välinen aika on riip- puvainen lämpötilasta ja ravitsemuksellisista tekijöistä. Nijhoutin (1975) mukaan aliravituilla toukilla nahanluonteja on enemmän kuin hyvin ravituilla. Koteloituminen alkaa keskimäärin 15 - 17 toukka- vaiheen välillä, vaiheessa 19 valtaosa on jo koteloitunut (Park ym. 2015). Kotelovaihe kestää 6 (Ghaly ja Alkoaik, 2009) – 20 päivää (Hill, 2002). Kuoriutuessaan kuoriaiset ovat väriltään vaaleita, mutta alkavat pian tummua. Kutikulan melanisaation, populaatiotiheyden ja vastustuskyvyn yhteyttä ovat tutkineet mm. Barnes ja Siva - Jothy (2000). Tiheissä populaatioissa kasvaneet, tummemmat kuoriaiset olivat vastustuskykyisempiä Metarhizium anisopliae hyönteispa- togeenista sientä vastaan. Muninta alkaa 3 päivää kuoriutumisesta (Manojlovic, 1987) ja aikuinen jauhopukki elää keskimäärin 31.8 päivää (Urs ja Hopkins, 1973). Koko elinkierron kesto on vahvasti riippuvainen ympäristön olosuhteista, kuten kosteudesta, lämpötilasta, ravinnosta sekä populaation tiheydestä (Ribeiro 2017). 3.2. Buffalomato (Alphitobius diaperinus) ja jättiläisjauhomato (Zophobas atratus) Jauhopukin ohella myös buffalo- ja jättiläisjauhomato sopivat hyvin massatuotantoon ja käytettäväk- si proteiininlähteenä rehuissa tai ihmisravinnoksi. Näistä kahdesta lajista löytyy vähemmän kirjalli- suutta kuin jauhopukista. Laajalle levinneet lajit kuuluvat myös Tenebrionidae- heimoon ja ovat tyy- pillisiä varastotuholaisia. Jättiläisjauhomadolla (Zophobas atratus) pian koteloon menevät toukat pitää eristää muusta populaatiosta häiriön minimoimiseksi. Koteloon meno saattaa viivästyä muiden toukkien seassa (Cortes ym. 2016). Tämä on huomioitava, jos on tarkoitus automatisoida toukkien erottelu, ja kasvattaa kumpaakin lajia. Muuten kummankaan lajin kasvatus ei suuremmin eroa T. Molitor-lajin kasvatuksesta. Jättiläisjauhomato ei ole vielä kaupallisessa ja teollisessa tuotannossa ihmisravinnoksi (Broekhoven, Ooninx & Loon, 2015). Näiden lajien ruokinnan vaatimukset noudattelevat samoja linjoja kuin jauhopukilla. Hiilihydraat- tien ja proteiinien vaikutusta jättiläisjauhomadon kasvatukseen ovat tutkineet myös Ricciardi ja Ba- 7 viera (2016). Korkeaproteiinisella ruokavaliolla ruokituista kasvatuksista saatiin parempi toukka- tuotos. Trooppista alkuperää oleva buffalomato viihtyy lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa. Toukkien kuoriutumiseen menee 4-7 päivää ja naaras munii keskimäärin 200 - 400 munaa. Muninta tapahtuu 1-5 päivän intervalleissa. Kehitysaika toukkavaiheesta aikuiseksi on lämpötilasta ja ravinnon laadusta riippuen 40 - 100 päivää. Toukkavaiheita on 6-11 ja kehitys optimaalisinta 30 °C ja 90% kosteudessa (http://entnemdept.ufl.edu/creatures/livestock/poultry/lesser_mealworm.htm). Wilsonin ja Minerin mukaan (1969) optimilämpötila buffalomadolle on 32 °C ja kosteus 55 %. 3.3. Kotisirkka (Acheta domesticus) Pohjois-Afrikasta kotoisin oleva kotisirkkaa kuuluu Gryllidae- heimoon. Lajia tuotetaan lemmikkien rehuksi ympäri maailmaa. Kaakkois-Aasiassa ja etenkin Thaimaassa tuotanto on laajaa. Myös Hollan- nissa kotisirkkaa tuotetaan elintarvikekäyttöön. Sirkkojen kasvatus on herättänyt kiinnostusta Suo- messakin nyt navetoiden tyhjentyessä karjantuotannosta ja sopivien kasvatustilojen vapautuessa kasvatuskäyttöön. Suomessa sirkkoja kasvattavia yrityksiä ovat mm. EntoCube (www.entocube.com) Finnsect ja Entis. Kaikkiruokainen kotisirkka on heinäsirkkoja hieman tukevampi ja litteämpi. Kotisirk- ka lisääntyy tehokkaasti tuottaen jopa 6-7 sukupolvea vuodessa. 3.4. Kaksitäpläsirkka (Gryllus bimaculatus) Kaksitäpläsirkka tunnetaan paremmin kenttäsirkkana. Sen erottaa kotisirkasta selän kahdesta vaale- asta täplästä. Kaksitäpläsirkan kasvatusvaatimukset ovat melko samat kuin kotisirkalla ja sitä kasva- tetaankin paljon lemmikkieläinten rehuksi ympäri maailmaa. 8 4. Olosuhteet lajien kasvatukselle 4.1. Optimiolosuhteet jauhopukin (Tenebrio molitor) kasvatuksessa 4.1.1. Lämpötila Optimilämpötila jauhopukin kasvatuksessa asettuu 25-30 Ԩ välille. Ne pystyvät selviytymään hyvin- kin äärevissä lämpöolosuhteissa, jopa 0 - 15Ԩ sekä 40 - 45 Ԩ (L. Li et al., 2012). Normaalit elintoi- minnot onnistuvat kuitenkin parhaiten lämpötiloissa 15 - 40 Ԩ. Koo ym. ( 2013) ja Ludwig (1956) ovat havainneet elintoimintojen ja kehityksen pysyvän normaalina lämpötiloissa 17 Ԩ- 30 Ԩ. Koko kehityskaarta ajatellen ääriolosuhteet vaikuttavat kuitenkin haitallisesti. Jauhopukin kehityksen on todettu olevan suotuisinta ja stressittömintä 25 Ԩ ja 75 % kosteuden olosuhteissa. Ghaly & Alkoaik (2009) ovat tutkineet lämpötilan vaikutusta kotelovaiheen pituuteen. Heidän mukaansa kotelovaihe kesti 6 pv 28 Ԩ ja 18 pv 18 Ԩ lämpötiloissa. Munavaiheen pituus 25 Ԩ: ssa oli kaksi viikkoa. Grau ym. (2017) ovat tutkineet jauhopukin kasvatusta rehuksi ja ihmisravinnoksi. Heidän havain- tojensa mukaan jauhopukin kehitysaika on 25 -27.5 Ԩ 80,0 - 83.7 pv. Tähän aikaan sisältyy 15 - 17 eri toukkavaihetta. Lämpötilan noustessa 35 asteeseen kehitys nopeutuu, mutta matalampi 25 Ԩ läm- pötila on toukille stressittömämpää ja vähemmän kuluttavaa (Punzo ja Mutchmor, 1980). Myös kyl- mät äärilämpötilat ovat kohtalokkaampia yhdistettynä alhaiseen kosteuteen. Monissa tutkimuksissa 25 Ԩ on todettu optimaaliseksi toukkavaiheesta toiseen siirtymisen kannalta. 30 Ԩ:ssa siirtyminen toukkavaiheesta toiseen nopeutuu ja vaiheita on enemmän kuin 25 Ԩ. Korkea lämpötila kuitenkin kuluttaa enemmän energiaa ja saattaa lopulta vähentää toukkien tuottamaa biomassaa. Lämpötilalla ja kosteudella on suora yhteys toukkavaiheiden määrään ja sitä kautta kehityssyklin pituuteen (Punzo ja Mutchmor, 1980). Andersenin ym. (2017) tutkimuksessa lämpötilan optimiksi kerrotaan 30 – 32Ԩ. Jos populaa- tiotiheys on suuri, tämä lämpötila voi kuitenkin olla hieman liika. On arvioitu että 10 000 – 20 000 toukkaa kasvatuslaatikossa pystyy tuottamaan lämpöä jopa 3 – 8 wattia. Lämmön nousuun yhdistetty liiallinen tiivistyvä kosteus laatikossa altistaa sienitaudeille sekä varastopunkeille. 4.1.2. Kosteus Nuoret toukat ja munat ovat erityisen herkkiä alhaiselle kosteudelle. Aikuisille kuoriaisille kosteudella ei ole todettu olevan niin kriittistä merkitystä kuin varhaisimmille kehitysvaiheille. Kosteuden ja mu- ninnan yhteyttä on tutkinut Dick (2008). Lämpötilan ollessa 27 Ԩ muninta laski selkeästi kun kosteus laski 20 %. Naaraiden aktiivisuuden ja elinvoimaisuuden havaittiin olevan yleisesti hyvällä tasolla korkeissa kosteusoloissa 90 - 100 % (Hardouin and Mahoux, 2003). Kosteuden optimi jauhopukkikasvatuksessa on 60 % (Manojlovic, 1987) -70 % (Puncho 1975, Puncho and Mutchmor 1980). Tulee kuitenkin huomioida, että vaikka korkea ilmankosteus nopeut- taa jauhopukkien kehitystä, se myös edesauttaa sienien, homeiden ja muiden mikrobien elinolosuh- teita kasvatuksissa (Franenkel 1950). Useissa tutkimuksissa jauhopukkien optimaaliseksi kosteudeksi ilmoitetaan 50 – 70 %. Liitteessä 1 yhteenvetotaulukot kosteuden ja lämpötilan vaikutuksista jauhopukin kehitykseen (N. Ribeiro, 2017). 4.1.3. Tiheys Liiallisella populaatiotiheydellä on monenlaisia vaikutuksia jauhopukin kehitykseen. Liian suuri tiheys nostaa metabolista lämpöä kasvatusastioissa ja sen on myös havaittu vähentävän toukkien biomas- saa. Kiinassa jauhopukkien optimitiheys kasvatuksissa on 0,94 aikuista kuoriaista neliösenttimetrillä. Toukkien optimitiheydeksi kerrotaan 1,18 toukkaa neliösenttimetrillä (Wu, 2009). 9 Tiheys vaikuttaa myös kotelon painoon ja sitä kautta jauhopukin lisääntymiskykyyn. Suuremmis- ta koteloista kuoriutuneet aikuiset munivat enemmän munia kuin pienemmistä kuoriutuneet (Park ym. 2012). Korkealla populaatiotiheydellä on vaikutusta ravinnon saannin ja siitä saatavien ravintei- den hyödyntämisen kautta kasvun heikkenemiseen (Weaver ja McFarlane, 1990; Morales- Ramos ym. 2015). Toisaalta Weaverin ja Mc Farlanen tutkimuksessa (1990) kuukauden ikäisten, tiheässä populaatiossa kasvaneiden, toukkien painonkehitys oli parempi, kuin eristyksessä olleiden toukkien. Tähän voi olla syynä kilpailutilanteen aiheuttama ravinnon käytön ja hyödyntämisen kasvu. Aikuisten kuoriaisten liian suuri tiheys vaikuttaa lisääntymiseen muniin kohdistuvan kannibalismin ja yleisen elinvoimaisuuden vähenemisen kautta (Morales-Ramos ym. 2012). Tämän tutkimuksen mukaan optimaalisin tiheys massatuotannossa on 8,4 kuoriaista /dm2. Andersenin ym. (2017) mukaan nuoret toukat kasvavat parhaiten suhteellisen tiheässä populaatiossa. Toukkien kasvaessa suuremmiksi, niiden tilan vaatimus kasvaa ja ne kannattaa siirtää suurempiin kasvatuslaatikoihin. 4.1.4. Happi- ja kaasupitoisuudet Riittävä hapensaanti ja haitallisten kaasujen poisto on avainasemassa kasvatuksen onnistumiseksi. Liiallisen hapen saannin seuraukset vaikuttavat toukkien kehitysvaiheiden määrään vähentäen niitä ja vaikuttaen lopulta biomassaan (Greenberg ja Ar, 1996). Samassa tutkimuksessa todettiin toukkien kuolleisuuden olevan suurta matalissa happiolosuhteissa. Loudonin (1988) tutkimuksessa toukat kasvoivat hitaammin olosuhteissa missä oli vähemmän happea kuin happirikkaammissa oloissa. Liial- linen ilman hiilidioksidipitoisuus on haitallista niin hyönteisille kuin ihmisillekin. Hiilidioksidin pois- toon on tarvittaessa saatavissa suodatinlaitteita 4.1.5. Päivänpituus ja valo Jauhopukit viihtyvät pimeässä, eikä valolla ole suurta vaikutusta niiden kehitykseen. Toukkakehitys on optimaalisinta pitkänpäivän olosuhteissa (Kim ym. 2015). Kehitysaika lyheni valo-olosuhteiden ollessa 14 L : 10 D. Myös koteloon meno on riippuvainen valon määrästä. Tyshcnenkon ja Ban tutki- muksessa (1986) 12 h päivänpituus yhdessä 30 Ԩ lämpötilaan yhdistettynä hidasti ja 18 h päivänpi- tuus stimuloi kotelovaiheen alkamista. 4.2. Optimiolosuhteet kotisirkan (Acheta domesticus) ja kaksitäpläsirkka (Gryllus bimaculatus) kasvatuksessa 4.2.1. Lämpötila Kotisirkka vaatii melko korkean, noin 30 Ԩ lämpötilan. Jo pienetkin muutokset lämpötilassa suuntaan tai toiseen aiheuttavat ongelmia kasvatuksessa. Lämpötilan nousu 30.5 Ԩ -31 Ԩ lyhentää elinkiertoa kymmenellä päivällä ja muninta-aikaa yhdellä päivällä (Clifford ym. 1977). Lämpötilan jäädessä alle 30 Ԩ kehitysaika pitenee tai kehitys jää vajavaiseksi (Stone, 1953). Ghourin ja Mc Farlanen mukaan (1958) korkeissa lämpötiloissa (38 Ԩ - 41 Ԩ) kuolleisuus voi olla jopa 100 %. Kasvatuslämpötilaksi suositellaan Cliffordin ja Woodringin (1990) tutkimuksissa 30 astetta. Pattonin (1978) tutkimuksessa sirkkojen kehitys 32 Ԩ kesti 6-7 viikkoa. Atkinson (1994) on tutkinut lämpötilan ja kehitysajan pituu- den suhdetta. Vaikka kehitys alhaisemmassa lämpötilassa vie kauemmin, lopputulos on kehityksen ja painon kannalta lopulta parempi. Kun sirkkoja kasvatettiin Boothin ja Kiddelin (2007) tutkimuksessa 28 asteessa, ne tulivat sukukypsiksi 49 päivässä. Lämpötilan ollessa 25 Ԩ siihen kului 119 päivää. Kokonaistaloudellisin lämpötila kasvun kannalta oli 25 Ԩ. 4.2.2. Kosteus 10 Nuoret sirkkavaiheet ja munat tarvitsevat enemmän kosteutta kuin myöhäisemmät toukkavaiheet tai aikuiset. Aikuisille yli 50 % kosteus voi olla kohtalokasta (Haskell and Ives, 1954). Munavaiheessa kos- teus voidaan pitää 100 % ja kuoriutumisen jälkeen laskea 90 %. Viikon jälkeen tästä sopiva kosteus on 70-80 %. 2-2.5 viikon vanhat (eli 3 -3 4 toukkavaiheen yksilöt) toukat pidetään 50 % kosteudessa (Clifford & Woodring, 1990). Kosteuden vaikutusta kotisirkkojen kasvuun ovat tutkineet McCluney ja Date (2008). Juomave- den saatavuus vaikutti positiivisesti kuivapainoon sekä sirkkojen ruumiin pituuteen. Veden vaikutus oli suurempi kuin ruokavalion merkitys (Kaufman et al (1989). 4.2.3. Tiheys Pattonin (1978) mukaan 2.5 cm2:n tila / sirkka riittää takaamaan hyvän kehityksen ja alhaisen kuollei- suuden. Cliffordin ja Woodringin kokeissa (1990) käytettiin kyseistä minimitiheyttä ja kannibalismia ei ilmennyt, vaikka yhdessä kasvatusastiassa oli noin 500 sirkkaa. Ryhmässä kasvaneiden sirkkojen on havaittu käyttävän ravintoa ja kasvavan tehokkaammin kuin yksin kasvaneiden (Watler 1982). Liian suuri tiheys etenkin muninta-alustoilla on haitallista. Kun muninta-alustan kokoa rajoitet- tiin, sirkat siirtyivät munimaan (Patton, 1963) alustan ulkopuolelle. Kaksitäpläsirkan populaatiotiheyden vaikutusta kasvuun ja käytökseen tutkineet Iba, Nagao & Urano (1995) huomasivat eristyksessä eläneiden sirkkojen olleen aggressiivisempia kuin ryhmässä eläneiden. Syyksi he arvelivat dopamiini-aineenvaihdunnan tehostuvan lajitovereiden seurassa ja tämän vaikuttavan aggressiivisuutta lieventävästi. 4.2.4. Päivänpituus Päivänpituudeksi kotisirkoille suositellaan 12:12 tai 14:10 (LD) (Woodring ym. 1988). Jatkuvan valo- tuksen havaittiin häiritsevän sirkkojen parittelua ja vain muutamia munia kuoriutui (Ghouri ja McFar- lane, 1958). Nykyisin on kuitenkin vakiintunut pitää valoisa aika 24 h kasvunopeuden vauhdittamisek- si. Collavon ym. (2005) oppaan mukaan valoisan ajan ollessa 24h ja lämpötilan 30.5 Ԩ, kehitysaika munasta aikuiseen kestää 57 päivää. Munien kuoriutumiseen meni 13 päivää. 11 5. Jauhopukkikasvatuksen perustaminen ja ylläpito 5.1. Lisääntyminen ja munavaihe Jauhopukkinaaras munii 5-8 munaa päivässä, ja koko munintakausi voi kestää 40 - 50 vuorokautta. Munat kuoriutuvat 7 päivän kuluttua munimisesta. Kasvatus josta on eroteltu munat kuoriutumaan erilliseen astiaan, on paremmin turvassa erilaisilta infektioilta. Jouni Pekkarinen (2013) opinnäyte- työssään arvioi pienemmän mittakaavan seulontamenetelmien toimivuutta. Aikuiset siirretään puh- taaseen astiaan joka 3 - 5 pv, jotta saadaan saman ikäiset munat talteen. Munat on myös mahdollis- ta seuloa 0,5 mm seulalla erilliseen astiaan kasvatusmassasta. Näin munien määrä on tarkemmin selvillä kuin aiemmin mainitussa menetelmässä (Andersen ym. 2017). Lisääntymistehokkuuteen vaikuttavia seikkoja ovat tutkineet Morales-Ramos ym. (2012). Naa- raiden ikä oli merkittävin tekijä hedelmällisyyden vähenemisessä. Jälkeläisten tuotanto on huipus- saan 3 viikkoa kuoriutumisen jälkeen. Naaraiden hedelmällisen kauden ollessa 20 viikkoa, muninta- huippu (91,15 %) ajoittuu viikolle 11. Tämän jälkeen lisääntymiskyky heikkenee merkittävästi. Lisään- tymiseen käytettävät aikuiset suositellaan vaihdettaviksi joka 58 - 74 pv, silloin ne ovat saavuttaneet 80 - 90% lisääntymistehokkuudestaan. Naaraiden keskimäärin vaihtoväli on 50 - 70 päivää. Tutki- muksessa havaittiin myös liiallisen tiheyden vaikuttavan negatiivisesti lisääntymiseen. Parittelulla on positiivista vaikutusta jauhopukkien infektioiden sietokykyyn. Valtonen ym. (2010) havaitsivat paritelleiden kuoriaisten olevan vastustuskykyisempiä Beauvaria bassiana – sienen infek- tiolle ja niiden kuolleisuus oli pienempää kuin niiden jotka eivät olleet paritelleet. Parittelu vaikuttaa kuoriaisissa nuoruushormonin tuottoon sekä erääseen melaniinisynteesiin läheisesti vaikuttavaan aineeseen. Jauhopukkinaaraiden tapa paritella useaan kertaan takaa niille mahdollisuuden saada spermaa käyttöönsä riittävän pitkäksi ajaksi (Drenevich ym. 2001). Yhdestä parittelusta spermaa ei riitä kuin muutaman päivän munintaa varten. Geneettisen hyödyn vastapainona paritteluun käytetty aika on pois ruokailusta ja muista elintärkeistä toimista. Myös Bradley, Patricia & Parker (2001) ovat tutkineet jauhopukkien tapaa paritella useiden kumppanien kanssa, ja siitä seuraavia hyötyjä. 5.2. Toukkavaihe Toukkien kasvun kannalta on tärkeää huolehtia ettei niiden tiheys nouse liian suureksi. Tiheyden vaikutuksia toukkien kasvuun käsiteltiin aiemmin, mutta useat tutkimukset osoittavat että tiheäm- mässä populaatioissa kasvaneiden toukkien (10 toukkaa/ cm2) painonkehitys oli parempaa kuin pie- nemmässä tiheydessä kasvaneiden toukkien. Kasvatuslaatikot on hyvä pitää ilman kansia, koska umpinaisissa olosuhteet varastopunkeille ja sienitaudeille tulevat suotuisiksi. Tanskalaisessa tutkimuksessa kasvatuslaatikoiden kooksi suositel- laan 40 (B) x 60 (L) x 8-15 (H) cm. Ensimmäisen neljän viikon ajan voidaan käyttää pienempää 20 x 30cm laatikkoa. Isommassa laatikossa toukkia kasvatetaan viikoille 7 – 9 saakka. Kasvatusastioista poistetaan toukkien ulosteet joka 3 - 5 pv. Kehitys toukasta kotelovaiheeseen kestää noin 45 - 60 vuorokautta. Kun suurin osa toukista on saavuttanut kotelovaiheen, ne siirretään aikuistumaan leseellä täytet- tyihin puhtaisiin kasvatusastioihin. Tulevaa tuotantoa varten otetaan jatkokasvatukseen vähintään 5 - 10 % toukista. Jättiläisjauhomadolla (Zophobas atratus) pian koteloon menevät toukat pitää eristää muusta po- pulaatiosta häiriön minimoimiseksi. Koteloon meno saattaa viivästyä muiden toukkien seassa. Muu- ten lajin kasvatus ei suuremmin eroa T. Molitor -lajin kasvatuksesta. Jättiläisjauhomatoja ei vielä tuo- teta teollisessa mittakaavassa ihmisravinnoksi (Broekhoven, Ooninx & Loon, 2015). Sadan jauhopukkitoukan ravinnontarve päivittäin on 6 - 10 g vehnänlesettä ja 0.6 - 0.1 g tuoreita vihanneksia (Cortes ym. 2016). Pilaantunut ruoka poistetaan säännöllisesti. 12 Optimaalinen koko kerätä toukat tuotannosta on 100 - 120 mg. Tämän jälkeen toukkien paino alkaa laskea (Ghaly ja Alkoaik, 2009). Tässä vaiheessa ne alkavat valmistautua kotelovaiheeseen. Kaupallisten jauhomadon tuottajien keinona on lisätä rehuun nuoruushormonia. Näin saadaan tou- kat kasvamaan suuremmiksi kun koteloon meno estyy. Tuloksena syntyvät jauhomadot voivat olla painoltaan yli 300 mg (Mäki 2017). Andersenin ym. (2017) tutkimuksessa keruukokoisen toukan painoksi ilmoitetaan 170 mg. Sopi- vaksi seulan kooksi tässä tanskalaistutkimuksessa suositellaan 1.5 - 2 mm ja 3 - 4 mm. Suuremmassa teollisessa mittakaavassa eri tuotantovaiheet kuten eri toukkavaiheiden seulonta, suoritetaan auto- matisoituina ja koneellisesti. Ruokinta, ja eri ikävaiheiden seulonta erilleen tehdään pienillä kasvat- tamoilla yhä käsityönä. Valmiit toukat pidetään ensin viileässä huoneessa (15 Ԩ) ilman ravintoa, tämän jälkeen ne vie- dään lopetukseen pakastimeen (-18 Ԩ) kahdeksi päiväksi. 5.3. Ruokinta ja ravintolähteet Jauhopukin kasvatuksessa yleinen tapa on käyttää kasvatusalustana vehnälesettä ja lisätä siihen pil- kottuja vihanneksia kuten porkkanaa tai perunaa vitamiinien ja tärkeiden rasvahappojen saannin takaamiseksi. Vihannekset ovat myös hyviä kosteuden lähteitä jauhopukeille. Orgaanisen jätteen ja sivuvirtojen mahdollisuuksia ruokinnassa on myös selvitetty. Ravintolähteen koostumus ja saatavuus saattavat kuitenkin vaihdella vaikuttaen näin lopputuotteen laatuun. Tärkein jauhopukin elinkiertoon, lisääntymiseen ja kasvuun vaikuttava seikka on proteiinien ja hiilihydraattien suhde ruokavaliossa. Tämän suhteen pitäisi ravinnossa pysyä vakiona. Rho & Lee (2016) havaitsivat tutkimuksessaan myös eroja sukupuolten välillä ravintokoostumuksen vaikutuksis- sa. Koiraiden elinaika lyheni selvästi kun proteiinien ja hiilihydraattien suhde poikkesi suhdeluvusta 1:1. Naarailla elinaika puolestaan piteni kun suhde väheni 1:5 – 1:1. Elinikä saavutti huipun proteiini- en ja hiilihydraattien ollessa suhteissa 1:5 ja 1:1. Ravinteiden tasapaino vaikuttaa toukkien kehitysai- kaan sekä naaraiden lisääntymiskykyyn (Morales-Ramos, 2013). Laadukas ja tasapainoinen ravinto lisää munien määrää ja parantaa elinvoimaisuutta. Naaraiden proteiinin tarve onkin suurempi koirailla. Proteiinin lisäyksellä ravintoon on etuja kehityksen nopeut- tajana ja toukkien painon lisääjänä (Morales-Ramos ym. 2013). Toisaalta lisäyksestä koituu myös lisäkustannuksia ja niiden kattamiseksi olisikin hyvä löytää jokin paljon proteiinia sisältävä sivutuote. Paras proteiinin lähde on hiiva. Toukkien kuivapainon on havaittu nousevan merkittävästi hiiva- pitoisella dieetillä verrattuna proteiinittomaan dieettiin (John ym. 1979). Optimaalinen proteiinipitoi- suus vaihtelee välillä 2 – 32 % (Davis ja Leclercq, 1969). Martinin ja Haren (1942) mukaan paras kasvu saavutetaan kun dieetti sisältää 5 – 10 % hiivaa. Rasvojen ylimääräisellä lisäyksellä ei ole havaittu olevan vaikutusta kasvuun. Vitamiineista vita- miini B on merkittävin toukkien kehitykselle. Muiden merkitys on vähäinen. Ilman hiilihydraatteja jauhopukin kasvu loppuu lähes kokonaan. Hiilihydraattien optimaalinen määrä ravinnossa on 80 - 85%. (Fraenkel, 1950). Määrän väheneminen hidastaa kasvua selkeästi. Kaikkia jauhopukkilajeja voidaan kasvattaa sivuvirtoja sisältävillä dieeteillä, mutta hiivaa sisältä- vät ruokavaliot lyhentävät toukkien kehitysaikaa, vähentävät kuolleisuutta ja lisäävät toukkien pai- noa. Broekhovenin ym. (2015) tutkimuksessa heikoin tulos saatiin rehulla, missä oli alhainen prote- iinipitoisuus ja korkea tärkkelyspitoisuus. Parhaiten kasvatus onnistui rehulla missä oli paljon proteii- nia. Toukkien kehitysaika oli tällä rehulla lyhin ja kuolleisuus vähäisintä. Toukkien rasvahappokoos- tumus ei ollut myöskään yhteneväinen ruokitun rehun rasvahappokoostumuksen kanssa. Hyönteis- kasvatuksissa yleisesti käytettävien ruoka -ja rehuaineksien PLC-pitoisuudet on lueteltu alla olevassa taulukossa (Taulukko 1). 13 Taulukko 1. PLC- arvot rehuaineksissa (Cortes ym. 2016 mukaan). Ravintoaine Kok. prote- iini Kok.ras vat Kok.hiilihydr aatit Raaka- kuitu Vesi PLC suhde Kokonainen soijajauho 34,5 20,6 35,2 9,6 5,2 428:255:317 Kokonainen keltainen maissijauho 6,9 3,9 76,8 7,3 10,9 86:49:865 Raaka vehnälese 15,5 4,3 64,5 42,8 9,9 373:104:523 Valkoinen vehnä 11,3 1,7 75,9 12,2 9,6 147:22:831 Pelletöity sinimailanen 16,0 1,5 64,0 27,0 12,0 294:28:679 Perunajauho 8,3 0,4 81,2 6,6 6,6 100:5:895 Porkkana, kuivattu 8,1 1,5 79,6 23,6 4,0 123:23:854 Maitojauhe, rasvaton 36,2 0,8 52,0 0,0 3,2 407:9:584 Leivontahiiva 38,3 4,6 38,2 21,0 7,6 637:77:286 Panimohiiva 53,3 0,0 43,3 20,0 7,0 696:0:304 Kuivattu munankeltuai- nen 32,2 55,8 3,6 0,0 3,0 352:609:39 Kuiva naudanmaksa 68,0 12,0 13,0 0,0 0,8 731:129:140 P, proteiini; L, Lipidi; C, sulava hiilihydraatti = kokonais hiilihydraatti - kuitu aBase 100. Lähde: US Department of Agriculture, Agricultural Research Service, USDA National Nutrient Database for Standard Reference, Release 28 (2015). 5.4. Vesi Toukat pystyvät käyttämään hyväkseen ilman kosteutta tyydyttääkseen veden tarpeensa. Optimaali- sessa kosteudessa toukkien kasvu on nopeaa ja aineenvaihdunta vaivatonta. Aikuiset jauhopukit ei- vät pysty hyödyntämään kosteutta samalla tavalla, joten niille on hyvä tarjota vettä sisältäviä vihan- neksia pari kertaa viikossa. Suurilla kasvattamoilla vettä annostellaan esim. ruiskuttamalla muutaman päivän välein. Liian suuri kosteus nostaa kuitenkin helposti sienitautien riskiä. Optimaalinen kosteus kasvatusalustassa on noin 18 % (Wu, 2009). 14 6. Kotisirkkakasvatuksen perustaminen ja ylläpito 6.1. Muninta ja toukkavaihe Sirkkojen kasvatukseen soveltuu 36 - 60 cm syvä laatikko. Laatikkoon laitetaan ruokinta-astiat ja juot- topisteet sekä esim. munakennoja piilopaikoiksi. Sukukypsät sirkat siirretään uusiin puhtaisiin laati- koihin munimaan. Muninta-alustoina käytetään matalia 5-7-5 cm syviä laatikoita, mitkä täytetään pehmeällä, kostealla aineksella, esim. turpeella, sammaleella tai hiekalla. Muninnasta kuoriutumi- seen kuluu 10 - 14 päivää 32 Ԩ lämpötilassa (Clifford ym. 1977). Pattonin (1978) artikkelissa sirkko- jen kehitykseen kuluu 32 Ԩ:ssa 6-7 viikkoa. Sirkkoja pidetään munintaosastolla 48 – 72 tuntia. Mu- nien kuoriutumiseen kuluu 10 päivää. Clifford ja Woodring (1990) ovat listanneet kotisirkan kehitys- aikoja 30 Ԩ lämpötilassa taulukossa 2. Taulukko 2 ja 3. Kotisirkan kehitysajat sekä lämpötilan vaikutus painoon viimeisessä toukkavaiheessa (Clifford ja Woodring, 1990). Kyseisessä tutkimuksessa havaittiin, että yli puolet toukkien painonnou- susta (200 mg) ajoittuu viimeiseen toukkavaiheeseen. Lisäksi havaittiin, että lämpötila vaikuttaa voimakkaasti kehitysaikaan. Kehitysvaiheiden lukumäärä 8-9 Päiviä viimeiseen nahanluontiin 45 Kehitysvaiheen kesto (pv) 5ⁱ Edellisen nymfikehitysvaiheen kesto 8ⁱ Aikuisen neitseellisen naarassirkan elinaika (pv) 88±2 (26) Muninta jakso (pv) 60-70 Ikä, kun täynnä munia (pv) 18 Ikä, kun muniminen alkaa (pv) 9ⁱ Kokonais munantuotto (kpl munia) 2994±245 (7) Munien haudonta-aika (pv) 13ⁱ Keskimääräinen ruoankulutus/viimeisenä nahanluonti päivänä (mg) 28 Keskimääräinen ruoankulutus/nahanluontia seuraavana päivänä (mg) 16 Keskimääräinen ruoankulutus/10 päivää aikuisena (mg) 34 ⁱ Ero on vähemmän kuin 1 päivä, joka on hajonnan raja kun munat ja toukka on poimittu 1 päivän jaksoissa Kasvatuksen lämpötila °C 25 30 35 AD (%) 73 70 71 ECD (%) 27 42 45 ECI (%) 20 30 32 Perus metabolinen arvo (mg/g/hr) 0.54 ± 0.02 0.70 ± 0.02 1.05 ± 0.02 Ruoan kulutus (mg/edellinen kehitysvaihe) 251 ± 20 218 ± 20 217 ± 20 Veden kulutus (mg/edellinen kehtiysvaihe) 647 ± 48 512 ± 42 514 ± 48 Kun munat ovat kuoriutumaisillaan, muninta-alustat siirretään uuteen laatikkoon mikä on varus- tettu vedellä ja ruualla. Näistä kuoriutuneista yksilöistä aloitetaan uusi kasvatus. Populaation määrän voi arvioida tilavuuden tai painon perusteella. 10 000 – 12 000 kappaletta on volyymiltään noin 34 ml ja 2000 juuri kuoriutunutta sirkkaa painaa noin yhden gramman. Sopiva tiheys sirkkojen nymfivaiheille on 7 nymfiä/dm2 (Lundy ja Parrella, 2015). 15 Kun naaraat ovat munineet kerran, ne yleensä kerätään myyntiin. Lisääntymiskierto voidaan toistaa 1 - 3 kertaa jokaisessa sukupolvessa. Insects as Sustainable Food Ingredients- kirjassa (Cortes ym. 2016) sirkkojen kasvatusta Thaimaassa on kuvailtu seuraavalla tavalla: Thaimaassa sirkkojen kasvatuksessa käytetään erityyppisiä kasvatusastioita. Pienet kasvattamot suosivat edullisia sylinterinmuotoisia 80 cm x 50 cm altaita. Yhdessä altaassa saadaan tuotettua 2 - 4 kiloa sirkkoja. Toinen vaihtoehto on käyttää suurempia, 1.2 x 2.4 x 0.6 metrin kokoisia, suorakaiteen muotoisia altaita. Tässä allastyypissä on mahdollista tuottaa 25 - 30 kg sirkkoja. Suorakaiteen muo- toiset altaat ovat tehokkaampia tilankäytön suhteen. Myös puisia laatikoita ja muovisia alustoja voi- daan käyttää. Ne ovat kevyempiä käsitellä ja puhdistaa. Kotisirkkanaaraat munivat niille asetettuihin astioihin ja muninta kestää 7 - 14 pv. Munakulhot siirretään uuteen ”tankkiin” kehittymään ja kuoriu- tumaan. Kuoriutumiseen menee 7 - 10 päivää normaaleissa olosuhteissa. Lisääntymiskierto voidaan toistaa 1 - 3 kertaa joka sukupolvessa. Optimilämpötilaksi suositellaan 28 - 30 Ԩ. Kun sirkat kuoriutu- vat aloitetaan ruokinta 21 % proteiinia sisältävällä rehulla ja ruokintaa jatketaan sillä kunnes sirkat ovat 20 päivän ikäisiä. Loppu kasvatusaika 45 päivän ikäiseksi tehdään 14 ja 21 prosenttisten rehujen seoksella. 6.2. Ruokinta ja ravintolähteet Valmiiden rehujen käyttö sirkkojen kasvatuksessa on järkevää ravitsemuksen vakiona pysymisen kannalta. Ruokinnassa voidaan käyttää esim. kanarehuja tai markkinoilla olevaa sirkoille tarkoitettua Cricket Chow ®- rehua. Pattonin (1967) mukaan sopiva dieetti sirkoille sisältää 20 - 30 % proteiinia, 32 – 47 % hiilihydraatteja ja rasvoja 3.2-5-2 %. Ruokintaa suunniteltaessa valintaan vaikuttaa myös hin- ta, ja siksi yleensä käytetään rehuja missä proteiinia on alle 20 %. Kananrehut missä on 14 - 20% proteiinia ovat yleisesti käytössä. Markkinoilla olevat kananrehut ovat koostumukseltaan pääasiassa sopivia ruokintaan, mutta niihin lisätyt väriaineet ja muninnan tehostamiseen tarkoitetut lisäaineet eivät ole tällä hetkellä Suomessa sallittuja. Rehuyhtiöt pystyvät kuitenkin valmistamaan asiakkaan niin halutessa juuri oikeanlaisen rehun. Hinta toki nousee verrattuna jo markkinoilla valmiiksi oleviin rehuihin. Niissä hinta-laatusuhde on kuitenkin hyvä. Sivuvirtojen käyttöä ruokinnassa ovat tutkineet Lundy & Parrella (2015). Laadukkaalla tasalaatui- sella sivuvirtarehulla ruokittaessa saavutettiin haluttu kasvu ja laatu, mutta heikompilaatuisella re- hulla jäätiin tavoitteista. Sivuvirrat ovat tulevaisuuden potentiaalinen ja ekonominen mahdollisuus sirkkojen ruokinnassa. FAO:n (2013) suosituksen mukaan sirkkoja pitäisi ruokkia kuoriutumisen jälkeen 21 % proteiinia sisältävällä rehulla, kunnes ne ovat 20 päivää vanhoja. Tämän jälkeen 14 - 21 % rehulla 45 päivän ikäiseksi saakka. Muutamia päiviä ennen ”korjuuta” proteiinipitoinen ruoka korvataan vihanneksilla, esim. kurpitsalla. Collavo ym. ( 2005) vertailivat eri dieettien vaikutuksia sirkkojen kasvuun. Paras tulos saavutet- tiin sivuvirtadieetillä, mikä koostui ihmisten ruuan tähteistä. Suomessa vastaavaa menetelmä ruokin- nassa ei ole sallittu. Kuukaudessa sirkkojen paino tuplaantui ja ne saavuttivat maksimipainonsa, 0,45 g yhdeksän viikon kuluttua. Myös kuolleisuus oli tällä ruokavaliolla pienin. Muut dieetit koostuivat mm. viljoista ja yrteistä. Kotisirkka vaatii suuren lisääntymiskykynsä vuoksi paljon ravintoa. Naaras munii jopa 1200 - 1500 munaa 3-4 viikon aikana. 6.3. Vesi Kosteuden vaikutusta kotisirkkojen kasvuun ovat tutkineet McCluney ja Date (2008). Juomaveden saatavuus vaikutti positiivisesti kuivapainoon sekä sirkkojen ruumiin pituuteen. Veden vaikutus oli suurempi kuin ruokavalion merkitys (Kaufman ym. 1989. Juomavettä on siis oltava koko ajan sirkko- jen saatavilla. Juottamiseen voidaan käyttää kanojen juotto-automaatteja tai vastaavia laitteita. Jos rakennetaan omia juottoratkaisuja, on varmistettava etteivät sirkat pääse hukkumaan. 16 7. Hinnat ja saatavuus Selvitystä varten tehtiin hinta- ja saatavuuskysely Ilkka Taposen laatiman tietokannan kautta: https://ilkkataponen.com/entomology-company-database/. Kysely tehtiin käyttäen apuna puhelinta, sähköpostia ja skypeä. Sähköpostiin vastanneiden määrä osoittautui alhaiseksi. Kyselyssä pyydettyjä hintatietoja oli hankala saada, etenkin kun kyselyn taustalla oli ”julkinen selvitys”. Tämä on ymmär- rettävää liikesalaisuuksiin vedoten, mutta toisaalta tuli vaikutelma että hinnoista ja saatavuudesta vaikeneminen saattoikin olla keino peitellä tuotannon ongelmia. Yritysten verkkokauppoihin tutustu- essa havaitsimme perustuotteiden olevan loppuunmyytyjä. Eräiden lajien kohdalla hintatietoja ei saatu, koska kysyntään ei pystytä vastaamaan tälläkään hetkellä. Kysynnän kasvuun ei pystytä aina sen äkillisesti ilmentyessä nopeasti reagoimaan. Toimittajan tietäessä ajoissa mahdollinen kysynnän lisäys toimitusmäärissä tilanne on toinen. Esim. Entomofar- min mukaan heillä toimitusaika tuotteelle voi olla 0 - 6 viikkoa, riippuen tarvittavasta volyymistä. Seuraavat yritykset eivät kertoneet hintoja, mutta olivat kiinnostuneita pitkäaikaisemmasta yh- teistyöstä ja mahdollisesta lisenssituotannosta, kun hanke on konkreettisempi eivätkä tiedot julkisia: x Entomo AgroIndustrial platform, Murcia, pain) diego.amores@entomo.org, +34 645 82 87 44 x Insect Europe, Runderweg 6, 8219 PK Lelystad, the Netherlands, in- fo@insecteurope.com, 31(0)320417994 x Nusect, Kleine Izegemsestraat 31, 8880 Ledegem, Belgium, info@nusect.be, + 32(0)473 957585 17 Taulukko 4; Eri hyönteislajeille tarjottavat hinnat (tutkimus 15.7-30.9.2017, hinnat muunnettuina euroiksi 5.10.2017 valuuttakurssin mukaan) Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi euroa/kilo kirjainlyhenne (a-c) viittaa yritykseen Jauhopukki Buffalomato Jättiläisjauhomato Kotisirkka Kaksitäpläsirkka Tenebrio molitor Alphito- bus diaperinus Zophobas atratus Acheta domesticus Gryllus bimaculatus 10,85 b) - 35,47 a) 10,50 b) 18,63 b) 40,00 c) - 44,20 b) *) **) 44,52b) *) Little food – yritys tarjosi alennusta, ostettaessa suurempia määriä **) Kreca –yrityksen kilohinta riippuu sirkkojen kehitysasteesta, tässä hinta aikuisille sirkoille (koko 8) Entomos Stahlermatten 6, CH-6146 Grossdietwil, Switserland, info@entomos.ch +41 (0)62 917 51 51 Kreca Ento Feed BV, Oude telgterweg 270, 3853 PK Ermelo, The Netherlands, feed@kreca.com , +31 (0)341 557769 Little food, Atelier C3, 37 Rue Dieudonné Lefèvre, 17, 1020 Bruxelles, Belgium, Nikolaas Viaene: nikoviae- ne@gmail.com Jo aiemmin vuonna 2014 tehdyssä jauhopukkien hintavertailussa 2014 Krecan toukat olivat halvim- pia. (https://github.com/TinyFarms/OpenBugFarm/wiki/Mealworm-prices). Rainbow mealworms- yrityksen (http://www.rainbowmealworms.net/shop-mealworms ) jauhomadot olivat hieman kal- liimpia, mutta verkkokaupassa on tarjolla myös suurempia määriä, jopa 10 000 toukan eriä. Entomon tarjoamat hinnat olivat samankaltaisia kuin verkkokaupassa. Jos ostoja tehtäisiin sään- nöllisesti ja suurempia määriä, oletettavissa on, että hinta olisi alhaisempi. Tarjoushinnat pätevät vain tietyn kehitysvaiheen hyönteisiin. Nuorten jauhopukintoukkien kilohinta on 67 % korkeampi kuin vanhempien – toki kappalehinta on alhaisempi. Rainbow mealwormsin hintojen vaihtelu touk- kavaiheiden välillä on pienempää. Hintatarjouksen tehneet yritykset ovat parhaillaan laajentamassa tuotantoaan. Esimerkiksi Little food (Belgia) on nostamassa kotisirkkojen tuotantomäärää 300 Æ2500 kg/kk (Nikolaas Viaene, pers.comm.). Nusect (Belgia) tuottaa tällä hetkellä jauhopukkia 50 - 100 kg/vk, mutta tavoite on nostaa määrää lähiaikoina 500 – 1000 kg/ vk ja vuoden kuluessa 4000- 5000 kg/ vk. Näillä laajen- nuksilla on mahdollisesti hintoja alentava vaikutus. Koetuotantolaitosta perustamiseen tarvittava kasvatusmateriaali on markkinoilta saatavissa, kunhan sen tilaus tehdään hyvissä ajoin, huomioiden tuottajien resurssit. Koelaitoksen mittakaava (20 tonnia/ vuosiÆ400 kg/viikko), on mittakaavaltaan samaa luokkaa kuin edellä mainitut yritykset. Suurempia määriä ne eivät välttämättä pysty tarpeen tullen toimitta- maan. Tuotteen hinnan lisäksi on otettava huomioon kuljetuskustannukset. Suomessa pienien mää- rien kuljetus on halpaa, mutta 1 m3 kokoisen paketin kuljetus Euroopasta voi maksaa 200 - 300 eu- roa, riippuen alkuperämaasta. On korostettava, ettei hinta saa olla ainoa vaikuttava tekijä ostopäätöstä tehtäessä. Laatu on ai- na laitettava etusijalle. 18 8. Huomoitavat ongelmat tuotannossa 8.1. Sisäsiitos Sisäsiitoksen vaikutuksia hyönteisten immuunipuolustukseen on tutkittu paljon. Jos sisäsiitosta esiin- tyy vain ensimmäisessä sukupolvessa, sen ei ole havaittu vaikuttavan jauhopukin immuunipuolustuk- seen (Rantala ym. 2011). Vaikka suoraa yhteyttä immuunijärjestelmän heikentymiseen ei olekaan, sisäsiittoisten yksilöiden on todettu olevan herkempiä entomopatogeenisille sienitaudeille (Rantala & Roff, 2006). Sisäsiitosta voidaan torjua pitämällä kasvatuksien geeni-aines monipuolisena. Uuden lisäysmate- riaalin tuominen kasvatuksiin on kuitenkin aina riski. Materiaalin mukana saattaa tulla myös ei- toivottuja seuralaisia, kuten varastopunkkeja ja taudinaiheuttajia. Hyönteisten sopeutuminen uusiin olosuhteisiin vie myös aikaa. Olosuhteet ovat saattaneet olla ”kotikasvattamossa” hyvinkin erilaiset tai kuljetus on aiheuttanut matkalla hyönteisille stressiä. Tästä toipuminen vie muutamia päiviä ja vasta sen jälkeen lisääntymistoiminnot ja ravinnonkäyttö palautuvat normaaliksi. Sisäsiitosta ja jauhopukkien seksuaalista viestintää ovat tutkineet Pölkki ym. (2017) Jauhopuk- kinaaraiden havaittiin pitävän ”ei sisäsiittoisen” populaation koiraiden viestintää houkuttelevampana kuin sisäsiittoisten koiraiden. Naaraiden lähettämissä signaaleissa ei havaittu eroja houkuttelevuuden suhteen. Naaraiden parin valinta on siis selvästi merkittävämmässä roolissa kuin koiraiden. Sisäsiittoisuutta voi ehkäistä aloittamalla kasvatus useammasta eri kannasta, ja sekoittamalla näitä linjoja säännöllisin väliajoin toisiinsa. Kirjallisuudesta ei löydy selvää ohjeistusta, minkä ajan jälkeen sisäsiittoisuus alkaa vaikuttaa haitallisesti tuotannossa. Jos sisäsiittoisuus kuitenkin aiheuttaa pientä taantumaa jo ensimmäisessä sukupolvessa, oikea hetki tuoda uutta aineistoa tuotantoon voisi laskennallisesti olla kolmannen sukupolven jälkeen. Onko uuden aineiston tuonnista saatava talou- dellinen hyöty verrannollinen siitä aiheutuviin riskeihin, jää pohdittavaksi. Vaikka oman tuotannon biomassatuotannossa tapahtuisikin lievää alenemista, riskit toisessa vaakakupissa saattavat kuitenkin olla liian suuret. Hyönteisten lisääntymistehoon vaikuttavat monet tekijät. Olosuhteiden pitäminen lajille opti- maalisena ja takaamalla mahdollisuus paritteluun pitävät suurelta osin geneettisen materiaalin mo- nipuolisena. Jauhopukilla sukupuolien sopiva jakauma on 1:1. Vaikka suuremmalla naarasmäärällä saataisiinkin enemmän munatuottoa, suhde 1:1 luo koiraiden keskuudessa kilpailua ja geneettinen variaatio lisääntyy. Uuden materiaalin tuonnin mukana seuraavia vahvuuksia ja heikkouksia, sekä mahdollisuuksia ja uhkia on pohdittu seuraavassa SWOT-analyysissä (kuva 1). 19 Kuva 1. SWOT-analyysi ”Uuden lisäysmateriaalin tuonti tuotantoon” 8.2. Hygienia tuotannossa 8.2.1. Virukset, muut patogeenit sekä haitalliset eliöt Hyönteisten kasvatus luokitellaan alkutuotannoksi ja alkutuotannon hygieniavaatimuksista on tehty kattava ohjeistus (Maarit Mäki, 2017). Hyönteisten massatuotannossa hygienia on merkittävässä roolissa joka vaiheessa. Jos tuotantoon pääsee haitallisia patogeeneja tai vieraita eliöitä, koko tuo- tantoprosessi voi olla vaarassa. Esimerkkinä sirkkakasvatuksia USA:ssa ja Hollannissa saastuttanut densovirus (Ad DNV). USA:ssa taloudelliset tappiot ovat nousseet miljooniin, koska maa tuottaa sirk- koja viikoittain arviolta 50 milj. kappaletta (Weissman ym. 2012). Hollannissa erään yrityksen sirkois- ta kuoli puolet 8-12 tunnin aikana (FAO, 2013) kyseiseen virukseen. Myös muita potentiaalisia viruk- sia löytyy, kuten sirkkojen paralyysivirus (CrPV). Tämä virus uhkaa eritysesti Acheta domesticus-lajia. Osa yrityksistä on joutunut virussaastunnan vuoksi lopettamaan kokonaan tuotantonsa, ja osa on vaihtanut kasvattamaansa lajia. Saastuneissa kasvattamoissa joudutaan tekemään työläs ja perus- teellinen puhdistus. Kaikki sairastuneet sirkat poistetaan ja kasvatustilat kalustoineen desinfioidaan. Vaikka monissa yrityksissä on noudatettu korkeaa hygieniaa, virussaastuntoja on silti ilmennyt. Tut- kimuksissa havaittiin useiden sirkkalajien saavan virustartunnan, mutta vain Acheta domesticuksella tartunta oli tappava. Weissman ym. (2012) arvelevat tutkimuksessaan Gryllus sigillatuksen olevan tulevaisuudessa sopiva resistentti laji massakasvatukseen. Myös Gryllus assimilis on virukselle resis- tentti. Maaperässä elävä Metarhizium anisopliae -sieni aiheuttaa sairauksia monilla hyönteisillä. Kun sieni pääsee kosketuksiin hyönteisen kanssa, se lävistää kutikulan ja alkaa elää hyönteisen sisällä, tappaen sen muutaman päivän kuluessa. Valtonen ym. (2010) ovat tutkineet paritelleiden ja paritte- lemattomien jauhopukkien vastustuskykyä entomopatogeenisiä sienitauteja vastaan. Paritelleet yksi- löt olivat vastustuskykyisempiä B. bassiana-sienen infektiolle. Bakteeritaudeista Rickettsia saattaa 20 levitä sirkkakasvatuksiin. Jos populaatioissa esiintyy kannibalismia, taudit leviävät valtavalla nopeu- della. Joskus joitain haitallisia loispunkkeja tai muita haitallisia eliöitä voi myös levitä sirkkakasvatuk- siin. Näitä edellä mainittuja vastaan on hankala suojautua, mutta tuotantohygieniasta huolehtiminen on tässäkin tärkeässä roolissa. Normaalia, korkeaa hygieniaa noudattamalla voidaan jossain määrin estää kontaminaatioita. Ul- kopuolelta tuleva hyönteisaines, rehut sekä kasvatusalustat ovat kuitenkin riskitekijöitä. Erillinen karanteenihuone ulkopuolelta tuleville hyönteisille on suositeltava. Monet ei- toivotuista eliöistä, kuten varastopunkit tulevat esille vasta päivien, jopa viikkojen kuluttua. Patogeeniä kantava, ter- veenkin näköinen hyönteinen voi ehtiä saastuttaa koko tuotannon lyhyessä ajassa. Sopiva aika karan- teenille on vähintään viikko tai kaksi. Karanteenihuoneessa uusia hyönteisiä hoidetaan eri välineillä kuin muuta kasvatusta. Karanteenihuoneessa työskentelyn jälkeen ei myöskään pidä mennä suoraan samoilla vaatteilla muihin kasvatushuoneisiin. Kasvatuksessa käytettävät rehut ja kasvatusalustat kannattaa pakastaa ennen käyttöä vuorokauden ajan. Kaikkiin taudinaiheuttajiin pakastus ei tehoa, mutta mahdolliset varastopunkit (esim. Tyrophagus) kuolevat pakastuksessa. 8.2.2. Lopputuotteen laatu Maarit Mäen (Luke, 2017) raportissa tarkastellaan kattavasti hyönteisten tuotantoon (elintarvike- ja rehukäyttö) prosessointiin liittyviä vaaroja ja riskien hallintaa. Tilanne Suomen markkinoilla on uusi ja säädökset elävät parasta aikaa. Myöskään ongelmia ei ole vielä ehtinyt asian tuoreuden ansiosta syntyä. Maailmalta kuitenkin kantautuu toisenlaisia uutisia. Belgialaisessa tutkimuksessa (Megidon ym. 2017) löydettiin laadullisia ongelmia markkinoilla olleista hyönteisistä. Valtaosa valmisteista oli kontaminoitunut mikro-organismeilla ja vaati kuumennuksen ennen käyttöä. Lainsäädännön tiuken- nusta etenkin kohdistuen bakteeriperäisiin kontaminaatioihin toivotaan tiukennettavan. Maahan tuotavien, luonnosta suoraan kerättyjen hyönteisten prosessointiin, pakkaukseen sekä säilytykseen tulee kiinnittää tarkempaa huomiota. Myös Van Huis (2013) listaa artikkelissaan riskien hallinnan mahdollisuuksia hyönteisravinnon sektorilta. Tuottajan tarkka omavalvonta yhdistettynä viranomaisten asiantuntemukseen sekä kuluttajan valveutuneisuuteen, takaa tämän uuden sektorin pysymisen turvallisena. 8.2.3. Lajien aitous Lajien puhtauteen tulee kiinnittää huomiota ja USA:ssa on jouduttu puuttumaan lainsäädännöllä sirkkojen kasvatukseen ja sallittuihin lajeihin. Markkinoilta on löytynyt ”epä-aitoa” Gryllus assimilista. Tämä laji on mm. aggressiivisempi kuin aito, eikä sovellu esim. lemmikkien ruokintaan. Kun tuotan- toon tuodaan ulkopuolelta uutta hyönteisainesta, esim. ajatuksena laajentaa populaation geenistöä, on vaarana saada jokin väärä laji. Lajien tunnistaminen voi olla hankalaa, ja erehdys saatetaan havai- ta vasta kun vahinko on jo tapahtunut. 8.2.4. Saatavuuden ongelmat Jos tuotannon toimiminen on perustettu pitkälti ulkopuolisien toimittajien varaan, oma tuotantopro- sessi saattaa vaarantua toimitusongelmien vuoksi. Toimittajan kasvatuksia voi myös kohdata jokin biologinen ongelma, esim. tauti- tai eliösaastunta. Joskus kysyntä ja saatavuus eivät vain kohtaa. Näitä tilanteita varten olisi suunniteltava varasuunnitelma oman tuotannon takaamiseksi. Yhteydet useaan eri toimittajaan voivat auttaa saatavuusongelmassa, mutta tuovat mukanaan myös lisää kon- taminaatioriskejä. Oman tuotannon volyymin pitäminen tarpeeksi korkeana auttaa tasapainottamaan kysynnän huippuja. Suuresta volyymistä on myös enemmän varaa valita laadukasta tavaraa myyntiin. Mikä on sopiva tuotannon laajuus kustannukset huomioon ottaen, jää jokaisen itse harkittavaksi. 21 Katastrofitilanteiden varalle kannattaa perustaa ns. varatuotantolinja. Esim. jauhopukkikasva- tuksissa ainakin osa munivista aikuisista pidetään eristyksessä muusta populaatiosta tartuntojen es- tämiseksi. Tätä linjaa hoitaa eri henkilö, tai hoito ajoitetaan eri päivään kuin muun populaation. Va- ralinjaa/linjoja hoidetaan eri työkaluilla kuin muita ja vaatteiden puhtaudesta huolehditaan. Myös huoneeseen kulku tehdään harkitusti. 8.2.5. Lainsäädäntö Maatalousministeriön päätöksen jälkeen (20.9.2017) sallia hyönteiset ihmisravinnoksi, Evira on muo- toillut vanhoja säädöksiä ja tehnyt uusia. Rehuksi ja ihmisravinnoksi kasvatettujen hyönteisten vien- tiä ja tuontia käsitellään uusissa säädöksissä (Riina Keski-Saari, Evira, pers.comm. 3.10.2017). Tilanne päivittyy tällä hetkellä useita kertoja viikossa ja uusimmat ohjeet voi löytää osoitteesta: https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikeryhmat/hyonteiset/ 8.2.6. Pakkaus ja kuljetus Pakkauksen ja kuljetuksen vaikutuksista tutkittavien lajeihin ei ole tehty tutkimusta. Seuraavat ohjeis- tukset pohjautuvat Biotus Oy:n omaan kokemukseen torjuntaeliöiden ja biologisten valmisteiden kuljetuksesta. Yleinen tapa on pakata hyönteiset styrox-laatikkoon laatikkoon kuljetusta varten. Laatikkoon lai- tetaan kylmävaraaja eli ”kylmäkalle”. Lämpötilan pysyessä matalampana, eliöiden aktiivisuus laskee, eikä hiilidioksidipitoisuus pääse nousemaan liikaa. Laatikkoon kannattaa myös tehdä pieniä reikiä ylimääräisten kaasujen poispääsyä varten. Liian suuret reiät voivat viilentää lämpötilaa liikaa. Kulje- tuksen aikainen suosituslämpötila vaihtelee lajin ja sen kehitysasteen mukaan. Yleinen suositus on 6 - 12 Ԩ. Kylmäkuljetuksen valinnan lisäksi myös lämpötilaloggereiden käytöllä on mahdollista pienen- tää kuljetuksen riskejä. Loggereista saadun informaation avulla voidaan seuraavan kuljetuksen kyl- mävaraajien määrää optimoida. Pitkän kuljetuksen aikana kylmävaraajat alkavat sulaa ja tuottaa kondensaatiovettä. Tämä on huomioitava kuljetettavaa tuotetta pakattaessa. Kylmävaraajat tulee kääriä paperiin ja sijoittaa laa- tikkoon siten, ettei kosteus vahingoita tuotetta. Vuodenajat ja sen mukanaan tuomat lämpötilan vaihtelut tulee ottaa huomioon tuotteita paka- tessa. Kesällä korkea lämpötila aiheuttaa haasteita, etenkin jo kuljetus kestää useita päiviä. Vaikka pakkaus olisikin varustettu kylmävaraajilla, lämpötila saattaa nousta liian korkeaksi. Hyönteisten pak- kaaminen hieman tilavampaan laatikkoon antaa niille lisää ilmatilaa ja auttaa tasaamaan pakkauksen lämpötilaa. Monet hyönteislajit ovat arkoja kylmälle. Talvella tuotteiden pakkaamiseen tulee kiinnit- tää erityistä huomiota, ja ohjeistaa myös kuljetuksen järjestäjää suojaamaan lähetys pakkaselta. Eläviä hyönteisiä kuljetettaessa niiden olosuhteet tulee tehdä mahdollisimman stressittömiksi. Riip- puen kuljetuksen kestosta, huolehditaan että hyönteisillä on tarpeeksi ruokaa ja vettä. Tällä varmis- tetaan ettei matkan aikana aiheudu kannibalismia tai kuivumista. Suomessa hyönteisiä kuljettavat Matkahuolto ja Kaukokiito. Postin kautta kuljetus ei ole mahdol- lista, eivätkä myöskään kuljetusyhtiöt esim. TNT, DHL ja UPS ole hyväksyneet hyönteisiä kuljetuksiin- sa. Vihannesten ja elintarvikkeiden kuljetukseen käytettävät ilmastoidut rekat ovat varteenotettava vaihtoehto myös hyönteisten kuljetukseen. Ne sopivat myös kauempaa Euroopan ulkopuolelta tule- viin kuljetuksiin, mutta lämpötilan hallinta pitkien kuljetusmatkojen aikana on haasteellista. 22 9. Lajien tuotanto laajassa mittakaavassa 9.1. Jauhopukkituotannon eri vaiheiden kuvaus Jauhopukkimunat sijoitetaan ilmasto-ohjattuun kasvatusosastoon pieniin tuotantoyksiköihin (20 x 30 cm). Tuotantoyksikköihin laitetaan lisäksi 200 g ruokaa. Noin 7 vuorokauden kuluttua, kun munat alkavat kuoriutua, lisätään joka päivä 30 g ruokaa. Noin 3 viikon kuluttua ruoan määrää nostetaan 100 grammaan per päivä. Tutkimuksissa on osoitettu, että 4 viikkoisten toukkien siirtäminen suu- rempaan (40 x 60 cm) kasvatusyksikköön paransi tuotantoa (Andersen ym., 2017). Kasvatusyksikön vaihtaminen suurempaan toukkien koon kasvaessa vaatii lisätutkimusta: riittääkö yksikkökoon suu- rentaminen kertaalleen, häiriintyykö kasvatus siirrosta, missä vaiheessa siirto on optimaalisimmin toteutettavissa? Toisaalta tulee myös huomioida, että suurempi kasvatusyksikkö ei ehkä ole taloudel- lisesti toteutettavissa, sillä työmäärä ja materiaalikulut kasvavat. Jauhopukeille syötettävästä ravinnosta tarvitaan myös lisätietoa. Parhaillaan Tanskan Teknisessä Instituutissa tutkitaan jauhopukkien optimaalisinta ravintokoostumusta (L. Heckmann, pers. comm.). Kuva 2. Jauhopukkikasvatustuotantojärjestelmä Oonincx & De Boer (2012) mukaan. 9.1.1. Vesi jauhopukkikasvatuksessa Jauhopukkitoukat pystyvät ottamaan ilmasta kosteutta, jos ilman suhteellinen kosteus on 90 % tai yli (Dunbar ja Winston, 1975; Machin, 1976). Täytyy kuitenkin huomioida, että korkea kosteus suosii mm. erilaisten sienitautien ja punkkien lisääntymistä, jotka saattavat olla kasvatukselle haitallisia. Useimmat kaupalliset tuottajat Yhdysvalloissa täydentävät jauhopukkien ruokavaliota lisäämällä tuo- 23 tantoon viipaloituja kasviksia (esim. perunaa, porkkanaa, kaalia). Kasvisviipaleet lisäävät tärkeitä, vehnästä puuttuvia, ravinteita (van Broekhoven ym. 2015) sekä toimivat toukille vesilähteenä. Toiset tuottajat antavat toukille vettä ruiskuttamalla/sumuttamalla tai jakamalla vettä kasvatusyksikköihin pieniä määriä muutaman päivän välein. Tämä menetelmä on kuitenkin työvoimavaltaista. Vielä yksi kirjallisuudesta löytynyt tapa on käyttää vettä absorboivia synteettisiä polymeerejä, kuten polyakryy- liamidia. Polymeerit kyllästetään vedellä ja annostellaan alustoihin tai kasvatusyksiköihin. Polymeeri- en pitkäaikaisvaikutus toukkiin ja kasvatusyksikköihin ylipäänsä ei ole tiedossa. Täytyy myös huomi- oida, että polymeeri – kasvatuksessa olleiden toukkien käytöllä (ihmis)ravinnoksi voi olla seurauksia. Kasvatusyksiköiden parempien kastelujärjestelmien kehittäminen on yksi nykyajan tärkeimmistä vaatimuksista (Cortes ym. 2016). Tuotantoyksiköiden syöttämiseen käytettävää aikaa voitaisiin lyhentää suurentamalla kasva- tusyksikköä. Toukkatiheyden tulisi kuitenkin pysyä samana, sillä tuotantoyksikön koko suhteessa toukkien nesteensaantiin ovat yhteydessä toisiinsa. Lyhyt etäisyys nestelähteelle on erittäin tärkeää pienille toukille. Edellä kuvatut tuotantoyksiköt ovat ”suljettuja” yksiköitä. Morales-Ramos ym. (2012) kuvaavat menetelmän, jossa kasvatusyksikön pohjalla on verkko (reikäkoko 0,5 mm). Verkon läpi jauhopukkien ulosteet tippuvat pois tuotantoyksiköstä. Ulosteiden poistaminen auttaa mm. hillitsemään punkkitar- tuntaa. Olisi kuitenkin selvitettävä, että onko verkkopohjan käytöstä hyötyä vai ei, joka tapauksessa ulosteiden poistamista siirrettäessä toukkia pienemmästä yksiköstä suurempaan tulisi harkita. Munien kuoriutuminen toukiksi on tuotannon kriittisin vaihe. Jos tuotantolaitoksella on oma munatuotanto, tulee testata missä munat kuoriutuvat toukiksi parhaiten (sillä osastolla, jossa toukat kasvatetaan, siellä missä muninta tapahtuu, tai ihan omassa osastossa). Taulukko 5. Teoreettinen jauhopukkitoukkien tuotannon aikataulu. Kasvatuksen kesto (munasta lopputuotteeksi) riippuu monesta eri tekijästä. Kasvatuslämpötila (esim. 25 tai 30 astetta) vaikuttaa jauhopukkien kehitysnopeuteen, sekä lopputuotteen haluttu ko- ko/ikä (mitä nuorempia toukkia, luonnollisesti, sen lyhempi kasvatus). Kasvatuksen perusajatus on kuitenkin aina taulukon 5 mukainen. Tuotantolinjojen määrän pitää kuitenkin vastata tuotannon 24 kestoviikkoa, jotta viikoittaisiin toimitusvaatimuksiin pystytään vastaamaan. Huomioi myös, että eri erien jäljitettävyyden kannalta on oleellista pitää hyvää tuotantopäiväkirjaa! Toukat, jotka kasvatetaan aikuisiksi munantuotantoa varten, tulee ottaa erikseen ennen toukki- en siirtämistä suurempaan kasvatusyksikköön tai viimeistään ennen ”sadonkorjuuta”. Jos, munantuo- tantoon siirrettävät toukat otetaan erikseen siinä vaiheessa kun ulosteet siivotaan yksiköistä, välty- tään toukkien edestakaiselta siirtelyltä ja niiden mahdolliselta vahingoittumiselta. "Sadonkorjuun" jälkeen tuotantoyksiköt on putsattava huolellisesti ennen niiden uudelleenkäyt- töä. Niistä pestään irtoaines pois huolellisesti harjalla ja saippualla, käyttäen kuumaa vettä. Alustat on mahdollista desinfioida tarkoitukseen soveltuvilla desinfiointiaineilla, ne voidaan pakastaa tai lämpökäsitellä. Hyvä hygienia korostuu erityisesti silloin jos tuotannossa ilmenee ongelmia. Tuotannon hinnan alentamiseksi useita vaiheita pitäisi automatisoida: • Ruokinnan automatisointi on haastavinta, sillä ruoan pitäisi olla tasaisesti jaettu tuotantoyk- sikön yli. o toisaalta tuotannosta on saatava myös ”näppituntuma”, eikä sitä voida kokonaan tehdä käsinkoskematta. • Kastelun suhteen on myös Suomessa kehitteillä erilaisia järjestelmiä ja ratkaisuja (Pohjolan Hyönteistalous Oy ja Entocube). Entocube hakee patenttia omalle ratkaisulleen. Entocube – yrityksen malli keskittynee sirkkatuotantoon ja sen soveltaminen jauhopukeille selviää myö- hemmin. • Toukkien ja niiden ulosteiden erottamiseksi toisistaan erilaisten täristävien kuljetushihnojen avulla löytyy YouTube –videoita: o https://www.youtube.com/watch?v=jZm1lShibvc o https://www.youtube.com/watch?v=fcuBrpLAZVcas o https://www.youtube.com/watch?v=3auAZFmIDS4 9.2. Jauhopukkimunien tuotantoyksikkö Toukkien ”sadonkorjuun” tai siirtämisen isompaan kasvatusyksikköön yhteydessä (ks. yllä) otetaan 5 – 10 % toukista munien tuotantoyksikköön. Munintaosaston lämpötila vastaa tuotannon lämpötilaa. Työskenneltäessä munintaosastolla on kiinnitettävä huomioon työjärjestykseen, jotta vältyttäisiin munintaosaston mahdolliselta kontaminaatiolta: on suositeltavaa, että työskennellään ensin munin- taosastolla ja sitten vasta tuotanto-osastolla (siirrytään puhtaammasta likaisempaan). Jos mahdollis- ta, niin olisi hyvä järjestää kokonaan eri henkilöt ja tarvikkeet muninta- ja tuotanto-osastoille. Munintaosastolle siirretyt toukat kehittyvät vielä 2-4 viikkoa, riippuen kuinka varhaisessa vai- heessa ne on otettu eroon tuotantolinjasta. Toukkavaiheen jälkeen seuraa kotelovaihe (7 vrk). Kote- lovaiheen jälkeinen, lisääntymistä edeltävä aika (ns. pre-oviposition period), kestää 3 vuorokautta, jonka jälkeen naaraat alkavat muninnan. Naaraiden annetaan munia viikon ajan yhteen tuotantoyk- sikköön, jonka jälkeen ne siirretään uuteen tuotantoyksikköön (näin yhteen yksikköön saadaan touk- kia, jotka ovat kaikki suhteellisen saman ikäisiä). Tuotantoyksikkö, jossa on pelkkiä jauhopukkimunia tai jos on käytetty muninta-alustaa, niin alusta munineen päivineen siirretään tuotanto-osastolle. Eri käytäntöjen sopivuuden omaan tuotantoon ja erilaisiin ympäristöolosuhteisiin näkee ajan kanssa. Munivat jauhopukkinaaraat tulisi korvata uusilla noin 4 viikon kuluttua. Naaraiden optimaalinen vaihtoväli vaatii kuitenkin vielä lisätutkimusta, sillä kirjallisuudesta ei löydy tietoa jauhopukkinaarai- den lisääntymiskapasiteetista per päivä koko eliniän yli. Kirjallisuudesta ei myöskään juurikaan löydy tietoa jauhopukkien sisäsiittoisuudesta. Muninnasta poistetut naaraat tulee hävittää Eviran antamien ohjeiden mukaan. Tältä osin on Eviran ohjeistus vielä kesken (10.10.2017). Mahdollista kasvatusta suunniteltaessa on tilanne tarkis- tettava viranomaisilta. 25 9.3. Jauhopukkikasvatuksen kapasiteettilaskelma Tässä luvussa käytetyt eliniän taulukkoparametrit on koottu monista eri laboratorio- ja käytännön kokeista (ei kuitenkaan täyden mittakaavan tuotantolaitoksista), jotka on tiivistetty kirjassa: ”Tene- brio molitor for food or feed. Rearing conditions and the effect of pesticides on its performance” (N. Ribeiro, 2017). Eri tutkimusten koeasetelmat vaihtelevat suuresti (mm. lämpötilan, kosteuden, käyte- tyn ravintolähteen suhteen). Optimaalisen tuotantosuunnitelman laatimiseksi onkin oleellista, että jokainen koelaitos selvittää omat parametrinsa! Taulukko 6. Esimerkkilaskelma koetuotantolaitoksen viikoittaisesta jauhopukkimäärästä Tavoite: 20.000 kiloa / vuosi Myynti 385 kiloa / viikko Munatuotantoa varten 35 5-10 % extra 1) Yht. 420 kiloa / viikko Valmiita toukkia: 150 mg / toukka, n. 8-10 viikkoa 1) Toukan paino / kpl määrä: 1g 6,7 kpl1) 1 kilo 6.700 kpl 420 kilo 2.814.000 kpl toukkaa 1) Andersen et. al. (2017) 26 Taulukko 7. Aikuisten jauhopukkien painon laskeminen munatuotannolle Lisääntyminen 325 (250-400) naaraan munantuotanto elinikänsä aikana1,2) Elinikä 60 (60-62) päivää 3,4) Lisääntyminen per päivä 5,4 munia / päivä Lisääntyminen per vk 37,8 munia / viikko Arvioitu viikoittainen lisään- tyminen / naaras 30 munaa / viikko / naaras 5) Tavoite 2.814.000 toukkaa / viikko Arvioitu viikoittainen lisään- tyminen / naaras 30 munat / viikko / naaras Laskennallinen naaraiden määrä 93.800 naarasta Laskennallinen naaraiden määrä 93.800 kpl Aikuisen jauhopukin paino 125 (110-132) mg6,7) Lakennallinen naaraiden pai- no yhteensä 11.725.000 mg -> 11,7 kilo Sukupuolijakauma 1:1 naaraita : koiraita Tarvittava määrä naaraita 23,4 kiloa 1) Spencer and Spencer (2006); 2) Ghaly et al. (2009); 3) Cotton (1927); 4) Miryam et al. (2000); 5) assumption, to be determined experimental 6) Shea (2005); 7) Finke (2002) Esimerkkilaskelmassa käytetyn tuotantoyksikön koko on kasvatuksen alkuvaiheessa 20 x 30cm ja myöhemmin toukat on siirretty 40 x 60 cm yksikköön. 10.000 toukan “sadonkorjuuseen” tarvitaan tämän laskelman mukaan 280 tuotantoyksikköä per tuotantolinja. Esimerkkikoelaitoksen (20.000 kg jauhopukkeja per vuosi) perustamiseen tarvitaan laskennalli- sesti 23,4 kg naaraita (taulukko 7). Teoreettinen tuotto, ostettaessa 1 kg isoja toukkia, on 10,4 kg aikuisia. Täyden munatuotannon saamiseksi ensimmäisen tuotantokierroksen jälkeen tulisi tuotanto aloitta 2,25 kilolla toukkia (Taulukko 8). N. Ribeiron (2017) teoksessa löytyy yhteenveto optimaalisesta toukkatiheydestä. Aikuisten op- timaalisesta tiheydestä munantuotannon yhteydessä ei sen sijaan ole kovinkaan paljoa tietoa. Kirjas- sa on mainittu aikuisten optimitiheydeksi 0.94 per cm2. Täten 93.800 naaraan munintaa varten tarvi- taan 90.000 cm2. Tuotantoyksikön koosta riippuen tämä tarkoittaa 150 pienempää yksikköä (20 x 30 cm) tai noin 40 suurempaa yksikköä (40 x 60 cm). Munatuotanto voidaan toteuttaa kahdella tavalla: 1) Kaikki munivat naaraat voidaan korvata uusilla 4 viikon kuluttua muninnan aloittamisesta (naaraiden huippulisääntymispiikin jälkeen) 2) Korvaamalla viikoittain ¼ munivista naaraista ”tuoreilla” naarailla. Tämän menetelmän etu on, että tuotantoyksikköön lisätään geneettistä vaihtelua. Haittapuolena on puolestaan, että mahdollinen kontaminaatio ei rajoitu vain yhteen linjaan, vaan se levitetään koko munatuo- tannon yli kaikkiin yksikköihin. 27 Taulukko 8. Laskennallinen alkumateriaalin määrä. Toukat (kpl) paino 10 000 1800 g iso toukat 1) 5556 1000 g iso toukat sukupuolijakauma 1:1 naaraita:koiraita 2778 naarat Lisääntyminen 30 munaa / viikko 83333 kokonaismunamäärä per viikko Paino 125 mg2),3) 10416667 mg -> 10,4 kiloa Laskennallinen tarve input output 1 10,4 täystuotanto 2,25 kg 23,4 kg 1) Andersen et. al. (2017); 2) Shea (2005); 3) Finke (2002). Ostettava 23,4 kg määrä jauhopukkinaaraita on suhteellisen paljon (uusien naaraiden lisääminen munintayksikköön joka neljäs viikko). Tämä herättää kysymyksiä: onko materiaalia saatavana? Logis- tiset järjestelyt materiaalin toimittamiselle? Kontaminaatiovaara otettaessa muilta toimittajilta mate- riaalia! Alussa lieneekin suositeltavaa aloittaa pienemmillä määrillä, jotta näkee tuotannon eri vaiheet. Omaan kokemukseen perustuen tulee etsiä luotettava toimittaja tai jopa hankkia tuotantolisenssi omalle toiminnalleen. Jauhopukeille kuvattu tuotanto on samansuuntainen kuin Alphitobus diaperinus -ja Zophobas at- ratuksen -kuoriaisten perustuotanto. Tuotannon järjestäminen tulisi kuitenkin säätää ko. lajin elin- kaariparametrien mukaan (mm. kehitysaika, hedelmällisyys ja elinikä). Lisäksi tulee ottaa huomioon muut biologiset luvut (esim. toukka- ja aikuispaino). Lisää tutkimusta on tehtävä optimaalisen ruo- kamäärän ja –laadun sekä toukkatiheyden määrittämiseksi. 9.4. Kotisirkkatuotannon eri vaiheiden kuvaus Sirkkatuotannon alussa pian kuoriutuvat sirkkamunat (noin 10 vrk vanhat) sijoitetaan ilmasto- ohjattuun kasvatustilaan kasvatusyksiköissä. Kasvatusyksiköt voivat olla kannellisia muovilaatikoita tai suuria avohäkkejä. Pienempiä laatikoita on helpompi käsitellä, mutta niiden ylläpito vie enemmän aikaa ja on työläämpää. Kasvatusyksikön seinien tulee olla tarpeeksi korkeat (35 – 60 cm) sekä sileät, jotta toukat eivät pääse karkaamaan. Yleisesti kasvatusyksiköt täytetään munakennoilla tai vastaavalla, jolloin munin- tapinta-alaa saadaan moninkertaistettua sekä sirkoille piilo- ja lepopaikkoja. 9.4.1. Kasvatusolosuhteet Sirkojen optimaalinen kasvatuslämpötila on 30 astetta (Cliffordin ja Woodringin, 1990; J.A.C. Ortiz ym. 2016). Toukkien maksimitiheyden (per cm2) välillä on suuria eroja. Pattonin (1978) mukaan tihe- ys on vain 2,5 kpl / cm2, kun taas Parajullee ym. (1993) laskivat 7,3 kpl / cm2. Suurimman tiheyden ovat maininneet J.A.C. Ortiz ym. (2016), jopa 14 – 25 toukkaa / cm2. Maksimitiheyden suuri vaihtelu- 28 väli selittynee osittain sillä minkä suuruiselle toukalle tiheys on määritetty, sekä miten kasvatusyksi- kön pinta-ala (munakennojen tms. käyttö) on määritetty. Sirkkojen kosteusvaatimus pienenee toukkien kasvaessa. Munavaiheessa kosteus voidaan pitää 100 % ja kuoriutumisen jälkeen laskea 90%:iin. Viikon ikäisille toukille kosteus voidaan säätää 70 – 80 %:iin. Kolmannen – neljännen toukkavaiheen toukille (2-2,5 viikon ikäisiä) riittää puolestaan 50 % kos- teus (Clifford & Woodring, 1990). Munavaiheen ja eri toukkavaiheiden suurten kosteusvaatimuserojen vuoksi onkin ehdotettu, että munat ja nuoret toukat kasvatetaan erillisissä kasvatustiloissa verrattuna suurempiin toukkavaiheisiin. Suuressa ilmankosteudessa erilaiset sienitaudit ovat riskinä. Vakiintunut valotusaika sirkoille on usein 24 h (Collavon ym. 2005). Jatkuvan valotuksen on kui- tenkin havaittu häiritsevän sirkkojen parittelua ja munien kuoriutumista (Ghouri ja McFarlane, 1958). Päivänpituuden merkitystä olisikin tutkittava koelaitoksessa. Ehdotettuja valo:pimeäjaksoja ovat esim. 12h valoisaa ja 12 tuntia pimeää (12:12) tai 14h valoisaa ja 10 tuntia pimeää tai 14:10 (Wood- ring ym., 1988). 9.4.2. Ruokinta ja kastelu Monet tuottajat käyttävät broilerinruokaa sirkkojen tuottamisessa. Broilerin ruoan käytön suhteen tulee kuitenkin olla varovainen, sillä se sisältää ainesosia (erilaisia entsyymejä ja väriaineita), jotka eivät hyönteistuotannossa sallittuja (T. Root, pers. com.). Kasvatusyksikköihin annosteltavan ruuan määrästä ei ole suosituksia. Loogista on, että tarjottavan ruoan määrä kasvaa sirkkatoukkien kasva- essa. Ruoka ja vesi asetetaan munakennojen reunan päälle. Kastelu on kriittistä: vettä pitää antaa niin että sitä on juuri tarpeeksi, mutta ei liikaa. Jos vettä on liian vähän kasvatus kuivuu, jos taas liikaa niin esim. pienet toukat hukkuvat. Kasteluun liittyen Entocube onkin jättänyt patenttihakemuksen (Perttu Karjalainen pers. com.). Taulukko 9: Sirkkatuotannon teoreettinen aikataulu Kokonaisaika munasta sadonkorjuuseen kestää 9 viikkoa (taulukko 9). Tuotannossa on otettava kannibalismi huomioon, sillä se voi aiheuttaa huomattavia tappioita ja menetyksiä. Kannibalismia välttääkseen tulisikin kasvattaa yhdessä kasvatusyksikössä mahdollisemman tasaikäisiä toukkia. Tä- mä voidaan tehdä esimerkiksi ylläpitämällä useampaa viikoittaista tuotantolinjaa (Taulukko 10). 29 Taulukko 10: Sirkkatuotannon teoreettinen aikataulu, josta on erotettu 3 tuotantolinjaa per viikko Useampi tuotantolinja viikossa vaikeuttaa tuotannon logistiikkaa ja lisää työtä. Esimerkkitaulu- kossa linjoja on 3 kpl, mutta olisi hyvä testata saako kahden linjan avulla vastaavanlaisen tuoton. 9.4.3. Munantuotanto Sirkkanaaraiden munintaa varten munakennojen päälle asetetaan muninta-alusta. Alusta voi olla yksinkertaisuudessaan esim. turvetta. Materiaalin on oltava riittävän pehmeää ja riittävän syvä, jotta naaraiden munanasetin pystyy siihen tunkeutumaan ja jotta naaraat voivat ”peittää” munat munin- nan jälkeen. Lisäksi alustan tulee pysyä kosteana (J.A.C. Ortiz ym. 2016). Yhtä sirkkanaaraserää pidetään munimassa kolmisen viikkoa (naaraiden huippumunintakauden ajan). Kahta menetelmää voidaan käyttää sirkkamunien tuotannossa 1) kaikki munivat naaraat korva- taan uusilla kolmen viikon jälkeen tai 2) korvataan vanhimmasta erästä aina 1/3 osa naaraita viikoit- tain (Taulukko 11). Taulukko 11. Teoreettinen munatuotannon aikataulu. Aikataulu linkittyy taulukon 9 kanssa. Kahtena ensimmäisenä viikkona otetaan sirkkamääriä eri määrät kuin myöhemmin. Kolmannesta viikosta eteenpäin munatuotanto pyörii periaatteella 1,25 kg per viikko ja vanhimmat naaraat menevät aina poistoon. munatuotanto viikko viikko viikko viikko viikko 10 11 12 13 14 -> munat linjoille 28, 29, 30 (ks. taulukko 9) Täysimitoitukselle tuotannolle tarvitaan 3,75 kg munivia naaraita. Tässä kaikki naaraat peräisin linja 1: sta (ks. taulukko 9 ja viikko 10). 3,75 kg, josta ensimmäisen viikon jälkeen pois 1,88 kg -> munat kasvatuslinjoille 31, 32, 33 Puolet tuotantolinjan 1 naaraista poistetaan ja linjan 4 naaraat lisätään (yhteensä saadaan taas 3,75 kg), ks. taulukko 9. 1,88 kg 1,88 kg -> munat kasvatuslinjoille 34, 35, 36 Linjan 1 ja 4 aikuisista 0,63 kiloa naaraita poiste- taan ja 1,25 kg linjasta 7 (taulukko 9) lisätään. Yhteensä taas 3,75 kg. 1,25 kg 1,25 kg 1,25 kg -> munat kasvatuslinjoille 37, 38, 39 Linjan 1 naaraat (1,25 kg) poistetaan Ja linjan 10 naaraat (1,25 kg) lisätään. Tästä eteenpäin aina yksi kolmasosa (naaraiden vanhin erä) korvataan tuoreilla naarailla pois 1,25 kg 1,25 kg 1,25 kg Tästä eteenpäin lisätään aina 1,25 kg ja poiste- taan 1,25 kg (vanhimmat naaraat) pois 1,25 kg 1,25 kg jne. pois 1,25 kg 1,25 kg 30 Munat kerätään 3 kertaa viikossa. Tällä pyritään pitämään toukkien ikäjakauma niin yhtenäisinä kuin mahdollista, jotta vältytään kannibalismilta. Kolmen eri ikäryhmän naaraiden munimat munat voidaan pitää joko erillään tai yhdistää yhdeksi tuotantoyksiköksi. Sekoittamalla saman ikäiset munat (mutta eri-ikäisten naaraiden tuottamat) saadaan tuotantoyksikköön enemmän geneettistä vaihte- lua. Haittapuolena kuitenkin on, että mahdollinen kontaminaatio ei rajoitu vaan yhteen linjaan, vaan se leviää kaikkiin eri yksikköihin. 9.4.4. Sirkkojen kasvatukseen tarvittavia laskelmia Käytetyt eliniän parametrit on koottu monista eri laboratorio- ja käytännön kokeista (ei täyden mit- takaavan tuotantolaitoksista). Eri tutkimusten koeasetelmat vaihtelevat suuresti (mm. Lämpötilan, kosteuden, käytettävän ravintolähteen suhteen). Optimaalisen tuotantosuunnitelman laatimisessa onkin oleellista, että jokainen koelaitos selvittää oman parametrinsa! Taulukko 12. Esimerkkilaskelma koetuotantolaitoksen viikoittaisesta sirkkamäärästä Tavoite: 20.000 kiloa / vuosi Myynti 385 kiloa / viikko Munatuotantoa varten 1,25 kiloa / viikko Yht. 386,25 kiloa / viikko Täysikokoiset aikuiset: 385 mg / aikuinen 1) Aikuisten sirkkojen paino ja kpl määrä: 1 g 2,67 kpl sirkkoja 1 kilo 2670 kpl sirkkoja Tarvittava 386,25 kiloa aikuisia per viikko = 1.031.288 kappaletta aikuisia sirkkoja per viikko 1) Cliford and Woodring (1990) Parajulee ym. (1993) tuottivat 6000 aikuista sirkkaa yksikkökoossa: 50 x 44 x 21 cm. Tämän mu- kaan tuotantolinjalle tarvittaisiin 174 yksikköä kattamaan esimerkkilaskelman tarve. Munantuotan- to-osastolla yksikkökokoa voitaisiin kasvattaa. Tarkasteltaessa optimaalisinta tilankäyttöä ja –tarvetta tulee huomioida, että osassa viitteissä puhutaan volyymistä (cm3) ja osassa käytössä olevista neliöistä (cm2), jolloin mukaan on laskettu munakennojen lisäala. 31 Taulukko 13. Aikuisten sirkkojen painon laskeminen munantuotantoa varten Lisääntyminen per päivä 30 munia / päivä (huippumunintakauden aikana) 1) Arvioitu viikoittainen lisääntymi- nen per naaras 210 munaa / viikko / naaras Tavoite 1.031.288 toukkaa / viikko Laskennallinen naaraiden määrä 4910 naarasta, jotta toukkatavoite per viikko saa- daan (4910 x 210 = 1.031.288) Aikuisen sirkkan paino 385 mg2) Lakennallinen naaraiden paino yhteensä. 1.890.695 mg -> 1,89 kilo Sukupuolijakauma 1:1 naaraita : koiraita Tarvittava määrä sirkkoja 3,78 kiloa (koiraat + naaraat yhdessä) 1) M.N. Parajulee ym., 1993 2) Cliford and Woodring (1990) Tuotantoon tarvittavien sirkkojen määrä on suhteellisen pieni (3,78 kiloa), on suositeltavaa hankkia tämä määrä aikuisia kerralla. Viikoille 4 ja 7 (ks. taulukko 9) tulee hankkia uudet aikuiset, jotta munintaosastossa on naaraita, joiden munintakausi on parhaimmillaan. Koelaitoksen perustamisen alkuvaiheessa on haasteellista saavuttaa naaraiden maksimi munin- tataso (30 munaa / vrk) sekä mahdollisemman pieni kuolleisuusaste. Lisäksi on hankalaa osoittaa mikä tekijä (esim. ravinto, kosteus, lämpötila, tiheys, valo:pimeä –jakso, kannibalismi) rajoittaa popu- laatiokasvua missäkin tilanteessa. Tuotannon alussa olisikin ehkä parasta tilata pienempiä määriä sirkkoja ja tutustua tuotantoprosessiin. Kokemuksen karttuessa voi harkita yhteistyötä muiden toi- mittajien kanssa tai hankkia tuotantolisenssin. Yllä olevat parametrit kuvaavat kotisirkkaa. Kaksitäpläsirkkan perustuotanto on verrattavissa ko- tisirkan tuotantoon. Tuotannon järjestäminen on kuitenkin säädettävä ko. lajin elinkaariparametrien mukaan (kehitysaika, hedelmällisyys ja elinikä). Lisäksi tulee ottaa huomioon muut luvut (esim. touk- ka- ja aikuispaino). Lisää tutkimusta on tehtävä optimaalisen ruokamäärän ja -laadun sekä toukkati- heyden määrittämiseksi. 32 Lähteet: Andersen, J.L. Ida E. Berggreen, Lars-Henrik L. Heckmann, 2017 Anbefalinger til opdræt og hold af almindelig melorm, Tenebrio (in Danish, soon also be published in English) http://www.inbiom.dk/Files//Files/Under-netværk/Pixibog_Tenebrio_final-version1_aug2017.pdf Atkinson, D., 1994. TEMPERATURE AND ORGANISM SIZE - A BIOLOGICAL LAW FOR ECTO- THERMs. Advances In Ecological Research, Vol 25 1994, pp.1-58. Barnes, A. I. ja M.T. Siva-Jothy, 2000. Density-Dependent Prophylaxis in the Mealworm Beetle Teneb- rio molitor L. (Coleoptera: Tenebrionidae): Cuticular Melanization Is an Indicator of Investment in Immunity. Proceedings: Biological Sciences, Vol.267(1439), pp.177-182. Booth, D.T. ja Kiddell, K., 2007. Temperature and the energetics of development in the house cricket ( Acheta domesticus). Journal of Insect Physiology. Vol.53(9): pp.950-953. Caparros Megido R.; Desmedt S.; Blecker C.; Béra F.; Haubruge É.; Alabi T. ja F. Francis, 2017. Microbiological Load of Edible Insects Found in Belgium. Insects. 2017: 8(1). pii: E12. doi: 10.3390/insects8010012. Clifford, C.W.; Roe, R.M ja J.P. Woodring, 1977. Rearing methods for obtaining house crickets, Acheta domesticus, of known age, sex, and instar. Annals - Entomological Society of America 1977, Vol.(1), pp.69-74. Clifford, Craig W. ; Woodring, J. P., 1990. Methods for rearing the house cricket, Acheta domesticus (L.), along with baseline values for feeding rates, growth rates, development times, and blood composition Journal of Applied Entomology 12 January 1990, Vol.109(1Ǧ5), pp.1-14. COLLAVO, A., ROBERT H. GLEW, YUNG-SHENG HUANG, LU-TE CHUANG, REBECCA BOSSE, AND MAURIZIO G. PAOLETTI, 2005. House Cricket Small-scale Farming. In: Ecological Implica- tions of Minilivestock. Potential of Insects, Rodents, Frogs and Snails, Chapter 27, Publisher: Sci- ence Publishers, Enfield N.H.,USA, Editors: Paoletti MG. Cortes Ortiz, A.T. Ruiz, J.A. Morales-Ramos, M. Thomas, M.G. Rojas, J.K. Tomberlin, L. Yi, R. Han, L. Giroud, R.L. Jullien (2016). Chapter 6: Insect Mass Production Technologies In: Insects as Sus- tainable Food Ingredients. Production, Processing and Food Applications. Ed. A.T. Dossey; J. A. Morales-Ramos & M. G. Elsevier, Academic press. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-802856- 8.00012-0 Cotton, R.T., 1927. Notes on the biology of the mealworms Tenebrio molitor L. and T. obscurus Fab 20, 81–86. Davis, G.R., Leclercq, J., 1969. Protein nutrition of “Tenebrio molitor” L. IX. Replacement caseins for the reference diet and a comparison of the nutritional values of various lactalbumins and lactal- bumin hydrolysates. Arch.Int.Physiol Biochim. 77, 687–693. Dick, J., 2008. Oviposition in Certain Coleoptera. Ann. Appl. Biol. 24, 762–796. doi:10.1111/j.17447348.1937.tb05055.x Drnevich, J.; Papke, R.; Rauser, C. ja Rutowski, R., 2001. Material Benefits from Multiple Mating in Female Mealworm Beetles (Tenebrio molitor L) Journal of Insect Behavior 2001, Vol.14(2), pp.215230 Dunbar, B.S., Winston, P.W., 1975. The site of active uptake of atmospheric water in larvae of Teneb- rio molitor. J. Insect Physiol. 21, 495–500. FAO, 2013a. Cricket Farminf for Human Consumption. TECA: Technologies and practices for small agricultural producers. http://teca.fao.org/read/7927. FAO, 2013b. Edible insects, future prospects for food and feed security. No 171 Finke, M.D., 2002. Complete nutrient composition of commercially raised invertebrates used as food for insectivores. Zoo Biol. 21, 269–285. doi:10.1002/zoo.10031 Fraenkel, G., 1950. The Nutrition of the Mealworm, Tenebrio molitor L. (Tenebrionidae, Coleoptera). Physiol. Zool. 23, 92–108. doi:10.1017/CBO9781107415324.004 Ghaly, a. E., Alkoaik, F.N., American Journal of Agricultural and Biological Sciences, Ghaly, a. E., Alkoaik, F.N., American Journal of Agricultural and Biological Sciences, 2009. The Yellow Mealworm as a Novel Source of Protein. Am. J. Agric. Biol. Sci. 4, 319–331. doi:10.3844/ajabssp.2009.319.331 Ghouri, A.S.K. ; Mc Farlane, J.E.,1958: Observations on the developments of crickets. Can. Ent. 90 , 158-165 Grau, T. Andreas Vilcinskas and Gerrit Joop, 2017. Sustainable farming of the mealworm Tenebrio molitor for the production of food and feed. Z. Naturforsch. 2017; 72(9–10): 337–349. DOI 10.1515/znc-2017-0033. 33 Greenberg, S. ja A., 1996. Ar, Amos Effects of chronic hypoxia, normoxia and hyperoxia on larval development in the beetle Tenebrio molitorJournal of Insect Physiology., Vol.42(11), pp.991-996. Hardouin, J. ja G. Mahoux, 2003. Zootechnie d’insectes - Elevage et utilisation au bénéfice de l’homme et de certains animaux. Bull. Semest. d’Information sur le Mini-Elevage Numéro spé, 164. HASKELPL. ,T . ja IVES, D. G., 1954: A culture method for Acbetu domesticus (L.) (Orth., Gryllidae). Ent. Mon. Mag. 90, 94-95. Hill, D.S., 2002. Chapter 14 - Pests: Class Insecta, in: Pests of Stored Foodstuffs and Their Control. pp. 135–315. doi:10.1007/0-306-48131-6_14. Institute of food and agricultural Sciences, Universi- ty of Florida, 1996. http://entnemdept.ufl.edu/creatures/livestock/poultry/lesser_mealworm.htm John, A.M., Davis, G.R., Sosulski, F.W., 1979. Protein nutrition of Tenebrio molitor L. XX. Growth re- sponse of larvae to graded levels of amino acids. Arch.Int.Physiol Biochim. 87, 997–1004. Kaufman, M.G.; Klug, M.J. ja R.W. Merritt, 1989. Growth and food utilization parameters of germfree house crickets, Acheta domesticus. Journal of Insect Physiology 1989, Vol.35(12), pp.957-967. Kim, S.Y., Park, J. Bin, Lee, Y.B., Yoon, H.J., Lee, K.Y., Kim, N.J., 2015. J Seric Entomol Sci Growth characteristics of mealworm Tenebrio molitor 53(1):1-5. http://dx.doi.org/10.7852/jses.2015.53.1.1 Koo, H., Kim, S., Oh, H., Kim, J., Choi, D., Kim, D., Kim, I., 2013. Temperature-dependent Develop- ment Model of Larvae of Mealworm beetle, Tenebrio molitor L. ( Coleoptera : Tenebrionidae ). Ko- rean J. Appl. Entomol. 52, 387–394. Lassa, J.A., Lai, A.YH. & Goh, T., 2016. Nat Hazards, 84 (Suppl 1): 19. https://doi.org/10.1007/s11069015-2081-3. Li, L. ; Zhao, Z. ; Liu, H., 2012. Feasibility of feeding yellow mealworm (Tenebrio molitor L.) in biore- generative life support systems as a source of animal protein for humans. Acta Astronautica Vol- ume 92(1): 103-109. Loudon, C. 1988. Development of Tenebrio molitor in low oxygen levels. Journal of Insect Physiology 1988, Vol.34(2), pp.97-103. Ludwig, D., 1956. Effects of temperature and parental age on the life cycle of the mealworm, Tenebrio molitor Linnaeus (Coleoptera, Tenebrionidae). Ann. Entomol. Soc. Am. 49, 12–15. Lundy ME, Parrella MP (2015) Crickets Are Not a Free Lunch: Protein Capture from Scalable Organic SideStreams via High-Density Populations of Acheta domesticus. PLoS ONE 10(4): e0118785. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0118785 Machin, J., 1976. Passive exchanges during water vapour absorption in mealworms (Tenebrio molitor): a new approach to studying the phenomenon. J. Exp. Biol. 65, 603–615. Manojlovic, B., 1987. A contribution of the study of the influence of the feeding of imagos and of cli- matic factors on the dynamics of oviposition and on the embryonal development of yellow meal- worm Tenebrio molitor l. (Coleoptera: Tenebrionidae) 38, 337–348. Martin, H.E ja L. Hare, 1941. The Nutritive Requirements of Tenebrio Molitor Biological Bulletin Vol. 83, pp. 428-437. Martin, R.D., Rivers, J.P.W., Cowgill, U.M., 1976. Culturing mealworms as food for animals in captiv- ity. Int. Zoo Yearb. 16, 63–70. doi:10.1111/j.1748-1090.1976.tb00130.x McCluney,K.E.ja R.S. Date, Rishabh C., 2008. The effects of hydration on growth of the house cricket, Acheta domesti- cus.(Report). Journal of Insect Science 8 (1), 32 pp. Michiyo Iba; Takashi Nagao ja Akihisa Urano, 1995. Effects of Population Density on Growth, Behav- ior and Levels of Biogenic Amines in the Cricket, Gryllus bimaculatus. Zoological Science 12(6):695-702. https://doi.org/10.2108/zsj.12.695 Miryam, D., Bar, P.S.T., Oscherov, M.E., 2000. Ciclo de Vida de Tenebrio molitor ( Coleoptera , Te- nebrionidae) en Condiciones Experimentales. Methods. Morales-Ramos, J.A., Rojas, M.G., Kay, S., Shapiro-Ilan, D.I., Tedders, W.L., 2012. Impact of Adult Weight, Density, and Age on Reproduction of Tenebrio molitor (Coleoptera: Tenebrionidae). J. Entomol. Sci. 47, 208– 220. doi:10.18474/0749-8004-47.3.208 Morales-Ramos, J.A., Rojas, M.G., Shapiro-Ilan, D.I., 2013a. Introduction, in: Mass Production of Beneficial Organisms: Invertebrates and Entomopathogens. pp. 1–15. doi:10.1007/s13398-014- 0173-7.2 Morales-Ramos, J.A., Rojas, M.G., Shapiro-llan, D.I., Tedders, W.L., 2013b. Use of Nutrient Self- Selection as a Diet Refining Tool in Tenebrio molitor (Coleoptera: Tenebrionidae). J. Entomol. Sci. 48, 206–221. doi:10.18474/0749-8004-48.3.206 Morales-Ramos, J.A., Rojas, M.G., 2015. Effect of larval density on food utilization efficiency of Teneb- rio molitor (Coleoptera: Tenebrionidae). J. Econ. Entomol. 108, 2259–2267. doi:10.1093/jee/tov208 34 Mäki M., 2017. Hyönteiset ruokaketjussa, Hygieniariskien hallinta rehuntuotannon kannalta, Maarit Mäki, Luonnonvara-ja biotalouden tutkimus X/2017 Nijhout, H. F. 1975 A threshold size for metamorphosis in the tobacco hornworm, Manduca sexta L. Biol. Bull. 149, 214–225. Oonincx DGAB, de Boer IJM (2012) Environmental Impact of the Production of Mealworms as a Pro- tein Source for Humans – A Life Cycle Assessment. PLoS ONE 7(12): e51145. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0051145 Parajulee, M ; Defoliart, G ; Hogg, D, 1993. Model for use in mass-production of Acheta domesticus (Orthoptera: Gryllidae) as food. Journal of Economic Entomology, Vol.86(5), pp.1424-1428 ) Park, Y., Choi, Y., Lee, Y., Lee, S., Lee, J., Kang, S., 2012. Fecundity , Life span, Developmental pe- riods and Pupal weight of Tenebrio molitor L .( Coleoptera : Tenebrionidae ). J. Seric Entomol. Sci. 50, 126–132. Patton, R.L., 1963. Rearing the House Cricket, Aeheta domesticus, on Commercial Feed. Annals of the Entomological Society of America, Volume 56(2) pp 250–251, https://doiorg.libproxy.helsinki.fi/10.1093/aesa/56.2.250 Patton, R.L., 1967. Oligidic diets for Acheta domesticus (Orthoptera: Gryllidae). Ann. Entomol. Soc. Am. 60, 1238–1242. Patton, R. L. , 1978. Growth and Development Parameters for Acheta domesticus Näytä tarkat tiedot. Annals of the Entomological Society of America, Vol.71(1), pp.40-42 Porter, J.R., L. Xie, A.J. Challinor, K. Cochrane, S.M. Howden, M.M. Iqbal, D.B. Lobell, and M.I. Trav- asso, 2014. Food security and food production systems. In: Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Field, C.B., V.R. Barros, D.J. Dokken, K.J. Mach, M.D. Mastrandrea, T.E. Bilir, M. Chatterjee, K.L. Ebi, Y.O. Estrada, R.C. Genova, B. Girma, E.S. Kissel, A.N. Levy, S. MacCracken, P.R. Mastrandrea, and L.L. White (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA, pp. 485-533. Punzo, F., 175. "Effects of temperature, moisture and thermal acclimation on the biology of Tenebrio molitor (Coleoptera: Tenebrionidae) " (1975). Retrospective Theses and Dissertations. 5438. http://lib.dr.iastate.edu/rtd/5438 Punzo, F., Mutchmor, J.A., 1980. Effects of Temperature , Relative Humidity and Period of Exposure on the Survival Capacity of Tenebrio molitor (Coleoptera : Tenebrionidae ). J. Kansas Entomol. Soc. 53, 260–270. doi:10.2307/25084029 Pölkki, M.; Krams, I.; Kangassalo, K.; Rantala, M. J., 2012. Inbreeding affects sexual signalling in males but not females of Tenebrio molitor. Biology Letters 2012, Vol.8(3), pp.423-425. Rantala, M. J. ; Roff, D. A., 2006. Analysis of the importance of genotypic variation, metabolic rate, morphology, sex and development time on immune function in the cricket, Gryllus firmus. Journal of Evolutionary Biology May, 2006, Vol.19(3), p.834 Rantala, M. J ; Viitaniemi, H. ; Roff, D.A.., 2011. Effects of inbreeding on potential and realized im- mune responses in Tenebrio molitor. Parasitology 2011, Vol.138(7), pp.906-912. Rho, Myung Suk ja Lee, Kwang Pum, 2016. Balanced intake of protein and carbohydrate maximizes lifetime reproductive success in the mealworm beetle, Tenebrio molitor (Coleoptera: Tenebrio- nidae. Journal of Insect Physiology, Vol.91-92, pp.93-99. Ribeiro, N. 2017. T. molitor for food or feed Rearing conditions and the effect of pesticides on its for- mancehttps://comum.rcaap.pt/bitstream/10400.26/18083/1/Relat%C3%B3rio%20MEstrado%20G est%C3%A3o%20Ambiental_Nuno%20Ribeiro%20N%2021527010.pdf Ricciardi, C.ja C.Baviera, 2016. Role of carbohydrates and proteins in maximizing productivity in Alphitobius diaperinus (Coleoptera tenebrionidae). Redia, Vol.99, pp.97-105. Shea, J. F. (2005). Sex differences in frass production and weight change in Tenebrio molitor (Coleop- tera) infected with cysticercoids of the tapeworm Hymenolepis diminuta (Cestoda). Journal of In- sect Science, 5, 31. Shockley M. ja A.T. Dossey, 2013 Ch 18 – Insects for Human Consumption. In: Mass Production of Beneficial Organisms: Invertebrates and Entomopathogens. Eds. Juan A. Morales-Ramos, M. Guadalupe Rojas, David I. Shapiro-Ilan. Academic Press. Spencer, W., Spencer, J., 2006. Management Guideline Manual for Invertebrate Live Food Species. EAZA Terr. Invertebr. TAG. 1–54. Stone, P.C., 1953: The house cricket a a laboratory insect. Turtox News 31, 150-151. Tyshchenko, V.P., Ba, A.S., 1986. Photoperiodic regulation of larval growth and pupation of Tenebrio molitor L. (Coleoptera, Tenebrionidae). Entomol. Rev. 66: 35–46. 35 Urs, K. C. D. and Hopkins, T. L. , 1973. Effect of moisture on growth rate and development of two strains of Tenebrio molitor L.(Coleoptera, Tenebrionidae). Journal of Stored Products Research 8: 291-297. Valtonen, T.M. ; Viitaniemi, H.; Rantala, M.J., 2010. Copulation enhances resistance against an ento- mopathogenic fungus in the mealworm beetle Tenebrio molito. Parasitolog.Vol.137(6), pp.985- 989. van Broekhoven, S., Oonincx, D.G.A.B., van Huis, A., van Loon, J.J.A., 2015. Growth performance and feed conversion efficiency of three edible mealworm species (Coleoptera: Tenebrionidae) on diets composed of organic by-products. J. Insect Physiol. 73, 1–10. van Huis, Arnold, 2013. Potential of Insects as Food and Feed in Assuring Food Security. Annual Review of Entomology. Vol.58: 563-583. van Huis, Arnold & Van Itterbeeck, Joost & Klunder, Harmke & Mertens, Esther & Halloran, Afton & Muir, Giulia & Vantomme, Paul. (2013). EDIBLE INSECTS future prospects fo food and feed se- curity. http://www.fao.org/docrep/018/i3253e/i3253e.pdf Watler, D., 1982. Influence of Social Situation on Food Consumption and Growth in Nymphs of the House Cricket, Acheta domesticus. Physiological Entomology, Vol.7(3), pp.343-350. Weaver, D.K., McFarlane, J.E., 1990. The effect of larval density on growth and development of Te- nebrio molitor. J. Insect Physiol. 36, 531–536. doi:10.1016/0022-1910(90)90105-O. Weissman, D; Gray, Da; Pham, H ja P. Tijssen, 2012. Billions and billions sold: Pet-feeder crickets (Orthoptera: Gryllidae), commercial cricket farms, an epizootic densovirus, and government regu- lations make for a potential disaster. Zootaxa Vol.3504, pp.67-88. Wilson TH, Miner FD, 1969. Influence of temperature on development of the lesser mealworm, Alphitobius diaperinus (Coleoptera: Tenebrionidae). J. Kans. Entomol. Soc. 42, 294–303. Woodring, J.P.; Meier, Ouida Williams ; Rose, Randy, 1988. Effect of development, photoperiod, and stress on octopamine levels in the house cricket, Acheta domesticus. Journal of Insect Physiolo- gy, Vol.34(8), pp.759-765. Worden, B.D. ja Parker, P. G., 2001. Polyandry in grain beetles, Tenebrio molitor, leads to greater reproductive success: Material or genetic benefits? Behavioral Ecology, Vol.12(6), pp.761-767. Wu. S.X.. 2009. Studies on optimization of rearing condition and nutriment content of larvae of Teneb- rio molitor L. Anhui Agricultural University, Master Degree. RUOKA- JA REHUHYÖNTEISTEN MARKKINASELVITYS Syyskuu 2017 Syyskuu 2017 Sivu | 2 DISCLAIMER: While the greatest care has been taken in compiling this report, Invenire Market Intelligence Oy does not accept any responsibility or liability for the accuracy or completeness of the information presented in this report. Neither does Invenire Market Intelligence Oy accept any responsibility or liability for any consequences of actions taken by readers based on information or statements presented in this report. Invenire Market Intelligence Oy | Kokkilantie 835, FI 25230 Angelniemi, FINLAND | doorbell@invenire.fi | www.invenire.fi Let’s go to market! Invenire is a privately-owned and independent commercialisation agency founded in 2003 within the business of nutrition and its related areas. Our services cover four different areas: market intelligence, marketing strategy, communication & marketing support and inspirational talks. Syyskuu 2017 Sivu | 3 SISÄLTÖ MARKKINAKATSAUS ........................................................................................................................................................................... 4 1.1 Markkinoiden kehitys ja nykytila ........................................................................................................................ 4 1.2 Miltä markkinoiden tulevaisuus näyttää? .......................................................................................................... 8 MARKKINAPOTENTIAALI .................................................................................................................................................................... 12 1.3 Mistä löytyvät parhaat mahdollisuudet syötäville hyönteisille? ....................................................................... 12 1.4 Miten potentiaali saadaan realisoitumaan? ...................................................................................................... 13 KULUTTAJAPROFILOINTI .................................................................................................................................................................... 17 1.5 Millaisia nykyiset hyönteistuotteiden kuluttajat ovat? .................................................................................... 18 1.6 Miten kuluttajapohja voisi laajeta? ................................................................................................................... 22 LÄHTEET ........................................................................................................................................................................................... 28 LIITE 1: Yhteenvetotaulukko markkinaraporteista ................................................................................................................................ 29 Syyskuu 2017 Sivu | 4 MARKKINAKATSAUS Syötävien hyönteisten markkinat ovat vielä hyvin alkuvaiheessaan. Tämä luku sisältää tiivistelmän markkinoiden tähänastisesta kehityksestä ja nykytilasta. Markkinakatsausosio sisältää yhteenvedon ja arvioinnin verkosta löydettyjen markkinaraporttien markkina-arvo- ja kasvuestimaateista.  1.1 Markkinoiden kehitys ja nykytila NOUSEVA MARKKINA – VOIMAKASTA KASVUA VASTA VUODESTA 2013 Vaikka hyönteisiä on perinteisesti syöty ja syödään yhä eri puolilla maailmaa, teollistuneissa länsimaissa näin ei ole. Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Oseaniassa syötävät hyönteiset ovat alkaneet kiinnostaa todenteolla vasta toukokuun 2013 jälkeen, jolloin YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO julkaisi mullistavan raporttinsa Edible Insects: Future Prospects For Food And Feed Security (http://www.fao.org/docrep/018/i3253e/i3253e.pdf). Tämä raportti toi esiin potentiaalin, joka syötävillä hyönteisillä saattaa olla tulevaisuuden globaalin ruokakriisin ratkaisemisessa. FAO:n raportti auttoi näkemään syötävät hyönteiset oikeutettuna liiketoimintana ja sai aikaan median suuren kiinnostuksen. Vaikka hyönteisiä oli ennen tätä kasvatettu myös teollistuneissa maissa eksoottisten lemmikkien ruoaksi ja kalansyöteiksi, monet nykyisistä syötävien hyönteisten parissa toimivista yrityksistä eri puolilla maailmaa kertovat juuri FAO:n raportin saaneen heidät innostumaan ja tutkimaan mahdollisuuksia käyttää hyönteisiä ihmisravintona. Niinpä suurin osa syötävien hyönteisten parissa teollistuneissa maissa tällä hetkellä toimivista yrityksistä on alle viiden vuoden ikäisiä. HYÖNTEISTEN KÄYTTÄMISEEN RAVINTONA LIITTYY PERINTEITÄ – MUTTA EI EHKÄ NIIN VAHVOJA KUIN KUVITTELEMME Vaikka erityisesti monissa Aasian maissa on ollut tapana käyttää hyönteisiä ravintona, se ei ole niin tavallista ja vakiintunutta kuin ehkä länsimaisten markkinoiden näkökulmasta saattaa näyttää. Monissa aasialaisissa kulttuureissa hyönteiset nähdään vanhuksille, lapsille tai maaseudulla eläville sopivaksi ravinnoksi tai keinoksi, jota on käytetty nälänhädästä selviämiseen. Markkinat ovat myös pitkälti perustuneet villien hyönteisten keräämiseen, ei niinkään hyönteisten kasvattamiseen, tai kasvattaminen on ollut pienimuotoista. Aasian maat ovat kuitenkin nopeita muuttumaan ja tarttumaan nouseviin trendeihin. Viime vuosina hyönteisiä on ryhdytty kasvattamaan aktiivisemmin sekä Etelä-Koreassa että Thaimaassa, ja Kiinassa elää edelleen hyönteisten kasvattamisen ja prosessoinnin perinne lääkinnällisiä tarkoituksia varten. Thaimaassa arvioidaan olevan yli 20 000 toimivaa kotisirkkafarmia, joiden kokonaistuotanto on keskimäärin 7 500 tonnia vuodessa – jolloin yhden farmin keskimääräinen vuosituotanto on noin 375 kg. Tämän teollisuuden alan kehitys alkoi Kohn Kaen -yliopistossa noin 15 vuotta sitten kehitetystä teknologiasta, ja sitä edisti Thaimaan hallituksen luoma malli pienille ja pienten yhteisöjen yrityksille. Kotisirkkojen lisäämismenetelmät eivät ole käyttöönoton jälkeen juuri muuttuneet. Kotisirkkojen lisäämiseen on käytössä muutamia erityyppisiä rakennelmia (betonia, vaneria tai Syyskuu 2017 Sivu | 5 muovia), jotka joskus peitetään moskiittoverkoilla, jotta kotisirkat pysyvät aloillaan ja suojassa pedoilta. Silti monet Thaimaassa ruoaksi käytetyt hyönteiset on saalistettu luonnosta. Kotisirkkojen kasvattamista koskevia tuotanto- ja käsittelyvaatimuksia, esimerkiksi hygieniaa käsitteleviä ohjeita, jotka minimoisivat tautien leviämisen, on vain vähän. Useissa tapauksissa viljelijät eivät ole perillä parhaista keinoista lisätä ja ruokkia hyönteisiä ja torjua tuholaisia. Kotisirkkojen vähittäishinta on 3–4 €/kg. Etelä-Koreassa maatalouden tutkimuslaitos Korea Rural Economic Institute (KREI) arvioi, että vuonna 2015 hyönteismarkkinoiden koko oli kaikkiaan 313,9 miljardia wonia (noin 268 miljoonaa), mikä merkitsee 90 %:n nousua vuodesta 2011. Tästä syötävien hyönteisten osuus ja eläinten rehussa käytettävien hyönteisten osuus oli kumpikin arviolta 6 miljardia wonia. Vuonna 2015 hyönteistarhoja oli 106, ja hyönteisiä prosessoivia ja jakelevia yhtiöitä 17 eri puolilla maata. Teollisuuden alan kehittyminen alkoi vuonna 2010, kun hallitus kertoi panevansa toimeen uuden lain, jonka tarkoituksena oli edistää hyönteisteollisuutta. Seuraavana vuonna maatalousministeriö esitteli tiekartan tuleville viidelle vuodelle antaakseen lisää vauhtia syötävien ja ruoanlaitossa käyttökelpoisten hyönteisten tutkimukseen ja kehitykseen ja tukeakseen syötäviä lajeja kasvattavia tiloja. Kiinassa hyönteisiä käytetään perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Hyönteisiä kasvatetaan ja prosessoidaan, ja niihin liittyvää teknologiaa kehitetään; Ilkka Taposen hyönteistiedettä koskevasta patenttitietokannasta (https://ilkkataponen.com/entomology-patent-database) nähdään, että Kiina on ollut vuosituhannen vaihteen jälkeen huomattavan aktiivinen. Useimmat syötäviä hyönteisiä sisältävät tuotteet näyttävät kuitenkin toistaiseksi jäävän Kiinaan, eikä varmuudella tiedetä, minkälaisista tuotantomääristä tai toimijoista on kyse. Mutta kun lainsäädäntö on saatu selväksi ja syötävien hyönteisten markkinat kasvavat myös länsimaissa, kiinalaiset yritykset saattavat hyvinkin astua nopeastikin myös länsimaisille markkinoille. TOIMIJOITA ON VÄHÄN, MUTTA UUSIA TULEE KOKO AJAN Syötäviin hyönteisiin perustuva teollisuus on joka puolella vielä lapsenkengissä. Maailmassa on vasta kourallinen toimijoita, jotka tuottavat syötäviä hyönteisiä suuremmassa mittakaavassa – ja nekin tuottavat pieniä määriä ja ovat kooltaan pieniä yrityksiä. Suuri osa nykyisestä tuotannosta on matalan teknologian toimintaa, ja prosessiin liittyy paljon käsityötä. Kasvattamiselle ja prosessoinnille ei vielä ole vakiintunut parasta teknologiaa – monet yritykset kehittävät teknologioita, mutta pitävät kynttiläänsä vielä vakan alla. Kuva 1. IPIFF:n jäsenyritysten koko vuonna 2016 (lähde: Hubert & Arsiwalla, IPIFF Workshop, 26.4.2016)1 1 IPIFF:n jäsenet on listattu osoitteessa http://www.ipiff.org/our-members Pienet (<10 työntekijää) 47 % Pienet ja keskikokoiset (10-250 työntekijää) 47 % Suuret ja keskikokoiset (250-5000 työntekijää) 6 % Syyskuu 2017 Sivu | 6 Vaikka syötäviin hyönteisiin perustuva teollisuus on yhä harvalukuisten toimijoiden hallussa, mukaan tulee jatkuvasti uusia kasvoja. Ala on viime vuosina saanut paljon huomiota mediassa, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että uusia toimijoita tulee sekä kasvatus- että erityisesti kuluttajatuotepuolelle. Pienessä mittakaavassa mukaantulo ei myöskään ole kovin monimutkaista; hyönteisten kasvattaminen on kohtuullisen yksinkertaista aloittaa pienessä mittakaavassa, eikä merkittäviä investointeja tarvita. Kotisirkkajauheen lisääminen vaikkapa välipalapatukoihin ei myöskään ole teknisesti kovin hankalaa, ja patukoita voi valmistaa itse tai valmistuttaa melko pienessäkin mittakaavassa. KULUTTAJIEN HYVÄKSYNTÄ ON YHÄ YLEISESTI OTTAEN MATALAA Verbeke (2015) toteaa tutkimuksessaan, että kuluttajaryhmä, joka todennäköisimmin voisi käyttää syötäviä hyönteisiä lihan korvikkeena, muodostuu nuorehkoista miehistä, joilla ei ole voimakkaita asenteita lihaa kohtaan ja jotka ovat avoimia kokeilemaan uudenlaisia ruoka-aineita ja kiinnostuneita omien ruokavalintojensa ympäristövaikutuksista. Koska he eivät juuri pelkää uusia asioita, todennäköisyys hyönteisten käyttämiseen lihan korvikkeena on tässä ryhmässä yli 75 %. Yleisesti ottaen halukkuus syödä hyönteisiä oli vähäistä – vain 3 % otoksesta sanoi ilman muuta haluavansa käyttää tai olevansa valmis käyttämään hyönteisiä ruokana, kun taas 16 % sanoi olevansa halukas tai valmis. Valmius käyttää hyönteisiä oli voimakkaampaa miesten kuin naisten keskuudessa, ja voimakkaampaa nuorempien kuin vanhempien kuluttajien keskuudessa. Ruokavalintoja ohjaavia motiiveja, jotka lisäsivät halukkuutta ryhtyä käyttämään hyönteisiä lihan korvikkeena, olivat käytännöllinen suhtautuminen ruokaan, ruokavalintojen ympäristövaikutusten huomioiminen ja, vähemmässä määrin, kiinnostus ruoan terveysvaikutuksia kohtaan. Brittiläinen tutkimus- ja konsultointiorganisaatio Leatherhead Food Research teki kuluttajatutkimuksen siitä, kuinka syötävät hyönteiset hyväksyttiin vuonna 2014. Vaikka suurin osa tutkimukseen vastanneista oli yleisellä tasolla kiinnostuneita hyönteispohjaisten ruokatuotteiden mahdollisista terveyttä edistävistä vaikutuksista (korkea proteiini- ja kalsiumpitoisuus), vain 18 % vastaajista halusi maistaa kotisirkkoja ja 10 % jauhomatoja. 83 % vastaajista ei ollut maistanut hyönteisiä, ja 46 % ei myöskään halunnut maistaa niitä missään tutkimuksessa mainitussa muodossa. Kuva 2. Missä muodoissa kuluttajat saattaisivat harkita syövänsä hyönteisiä (lähde: Leatherhead Food Research) 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% 40% 45% 50% Ei mikään näistä Energiapitoinen kakunkuorrutus Proteiinipirtelö Erikoissuklaa Vähärasvaiset sipsit Vähärasvaiset proteiinipitoiset burgerit Paahdettu karamellisoitu pähkinäinen snack Proteiinipitoinen leivontajauho Syyskuu 2017 Sivu | 7 Myös Turun yliopiston tutkijat ovat vastikään selvittäneet ”Hyönteiset ruokaketjussa” -hankkeessa kuluttajien halukkuutta ja valmiutta syödä hyönteisiä Suomessa, Ruotsissa, Saksassa ja Tšekissä. Näiden – vielä tällä hetkellä julkaisemattomien – tulosten pohjalta näyttäisi siltä, että kuluttajat ovat sitä valmiimpia syömään hyönteisiä, mitä enemmän ne on ”piilotettu” tunnistamattomiksi eli esimerkiksi ovat tuotteessa jauhemuodossa. Hyödyt, joita kuluttajat useimmiten voisivat kuvitella hyönteiselintarvikkeista hakevansa, ovat ravitsemuksellisen arvon nostaminen ja lihan tai soijan korvaaminen. Tutkimuksessa myös erottui kolme erityyppistä kuluttajaryhmää: intoilijat, keskitien kulkijat ja inhoajat. Erilaisia tuotekonsepteja kuluttajilla testatessa kävi ilmi, että intoilijat pitivät mistä tahansa konseptista, keskitien kulkijat olivat selektiivisiä eli pitivät joitakin tuotekonsepteja (esimerkiksi sirkkaruissipsejä) houkuttelevampina kuin toisia. Inhoajat puolestaan eivät kokeneet mitään hyönteisiä sisältävää tuotekonseptia houkuttelevaksi. Neofilia, korkea koulutus, nuorehko ikä, urbaanius, miessukupuolisuus sekä tietämys hyönteisten elintarvikekäytöstä (erityisesti Pohjoismaissa) näyttävät kaikki tutkimuksen mukaan olevan tekijöitä, jotka lisäävät kuluttajan halukkuutta kokeilla hyönteiselintarvikkeita. Kuitenkaan edelleen yleisesti ottaen hyönteiselintarvikkeita ei pidetty kovin houkuttelevina. Ajankohtaisen ikkunan suomalaisten kuluttajien reaktioihin syötäviin hyönteisiin tarjoaa kuluttajien kommentointi uutisointiin syötävien hyönteisten sallimisesta elintarvikkeissa. Valtamedia – YLE, Helsingin Sanomat sekä iltapäivälehdet – uutisoi aiheen viikolla 38 melko laajasti, useimmat jopa monen artikkelin voimalla. Aiheesta onkin ilmeisen helppo tehdä klikkauksia kerääviä otsikoita. Esimerkiksi Ilta-Sanomien artikkeli ”Katso kuvat: Nämä hyönteiset pääsevät suomalaisten lautasille jo jouluksi “(http://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art- 2000005381733.html), Iltalehden artikkeli ”Tulkinta muuttuu: Nyt hyönteiset ovat virallisesti ruokaa myös Suomessa” (http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709202200406383_u0.shtml), Helsingin Sanomien artikkeli “Suomi sallii hyönteisten kasvattamisen ja myymisen ruoaksi “(http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005375626.html) sekä Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli “Hesburger varovainen, Kotipizza innoissaan hyönteisruuasta: "Sirkoissa miellyttävä kanan ja katkaravun sekoitus" (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/hesburger-varovainen- kotipizza-innoissaan-hyönteisruuasta-sirkoissa-miellyttävä-kanan-ja-katkaravun-sekoitus-1.207041) ovat keränneet valtaosin kauhistelevia, epäileviä ja huvittuneita/humoristisia kommentteja lukijoilta. Joukossa on vain muutama kommentoija, joka olisi valmis maistamaan tai kertoo jo maistaneensa hyönteisiä. YLE ei salli kommentointia artikkeleihinsa. Toinen kotimainen ajankohtainen case-esimerkki ovat kommentit Fazerin elokuussa Facebookissa julkaisemaan videoon hyönteisruoasta (https://www.facebook.com/fazersuomi/videos/10154927071758716/). Videota on katsottu tähän mennessä lähes 400.000 kertaa, jaettu yli tuhat kertaa, ja kommentteja se on kerännyt melkein tuhat kappaletta. Tämä kertoo siitä, että aihe herättää huomiota, sekä positiivista että negatiivista. Kommentteja on innostuneen odottavista aina epäilyä ja inhoa ilmaiseviin. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tässä kommentoijajoukossa positiivisia kommentteja kertyy enemmän kuin edellä mainitussa valtamedian uutisoinnissa. Tämä kuvastanee sitä, että sosiaalinen media kanavana tavoittaa helpommin enemmän kokeiluun valmiita edelläkävijöitä, kun taas valtamediassa uutisointiin reagoineissa on enemmän keskivertokuluttajia, jotka eivät vielä lainkaan hyväksy ajatusta hyönteisten syömisestä. TEKNOLOGISET VALMIUDET JÄLJESSÄ Vaikka syötäviin hyönteisiin perustuva teollisuus kehittyy nopeasti, koko arvoketjua hyönteiskasvatuksesta kuluttajatuotteisiin voi yhä luonnehtia matalan teknologian toiminnaksi ja isolta osin käsityövaltaiseksi. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä tämä teollisuudenala on nuori ja kysyntä on yhä verraten vähäistä. Syyskuu 2017 Sivu | 8 Automaatio ja teollistuminen on hyönteiskasvatuksessa edelleen useimmiten puutteellista. Tähän mennessä vallalla on ollut tuotantostrategia, jossa hyönteisiä kasvatetaan paljon manuaalista työtä vaativalla tavalla. Mittakaavaa on pääasiassa kasvatettu lisäämällä tuotantoalan kokoa, ei niinkään parantamalla prosessiin liittyvää teknologiaa. Tämän tiedetään olevan pullonkaula, ja monet yritykset kehittävät parhaillaan automatisoidumpia prosesseja ja testaavat parhaita ja tuottoisimpia menetelmiä kasvattaa ja prosessoida eri hyönteislajeja. Tähän mennessä mikään teknologia ei ole vielä noussut hallitsevaan asemaan sen paremmin hyönteisten kasvatuksessa kuin prosessoimisessakaan. Useimmat markkinoilla olevat kuluttajatuotteet on myös valmistettu toistaiseksi verrattain pienessä mittakaavassa ja monia niistä voidaan luonnehtia ns. artesaaniruoaksi. Koska kyseessä on nuoret erikoismarkkinat, tuotteiden hintataso on korkea. Hyönteisiin perustuvien kuluttajatuotteiden tuottaminen teollisessa mittakaavassa ei vielä ole arkea, vaikka muutamat yritykset – esimerkiksi amerikkalaiset hyönteispatukkavalmistajat Exo ja Chapul ja eurooppalaiset tällä hetkellä rehuihin keskittyvät Ynsect ja Protix – ovat hiljattain onnistuneetkin keräämään merkittävää rahoitusta viedäkseen liiketoimintansa seuraavalle tasolle. LAINSÄÄDÄNTÖ JA VIRANOMAISMÄÄRÄYKSET KEHITTEILLÄ Tässä raportissa ei paneuduta syvällisemmin tämänhetkiseen lainsäädännölliseen tilanteeseen syötävien hyönteisten elintarvike- tai rehukäyttöä koskien. On kuitenkin syytä huomioida, että lainsäädännön ja sen tulkinnan epäselvyys on ollut tähän asti – ja tullee vielä lähivuodetkin olemaan – yksi keskeinen markkinoita määrittävä tekijä erityisesti Euroopassa. Syötävien hyönteisten käyttö sekä ihmisten että eläinten ravinnossa on Euroopassa tullut mahdollisuutena esille vasta viime vuosina, eikä siihen ole aiemmassa lainsäädännössä osattu varautua. Asia on ollut uusi myös viranomaisille, jotka ovat eri EU-maissa päätyneet tekemään erilaisia tulkintoja hyönteisten käytön sallittavuudesta. Syyskuussa 2017 Suomen maa- ja metsätalousministeriö teki päätöksen muuttaa Euroopan unionin vanhan uuselintarvikeasetuksen tulkintaa siten, että hyönteisten kasvattaminen ja myyminen elintarvikkeena sallitaan myös Suomessa. Tämä helpottaa kotimaisten hyönteisalan yritysten tilannetta välittömästi ja myös uudistuvan uuselintarvikelainsäädännön siirtymäaikana vuoden 2018 alusta. Heinäkuussa 2017 puolestaan tuli koko EU:n alueella mahdolliseksi käyttää kalanrehussa hyönteisperäistä raaka-ainetta (PAP, processed animal protein). 1.2 Miltä markkinoiden tulevaisuus näyttää? YHTEENVETO LÖYDETYISTÄ MARKKINAESTIMAATEISTA Tätä analyysia varten käytiin läpi internetistä löydetyistä syötäviä hyönteisiä käsittelevistä markkinaraporteista maksutta saatavilla olevat tiedot. Raportteja löydettiin yhteensä yhdeksän kappaletta, joista viidestä oli löydettävissä tiedot markkinaestimaateista ostamatta itse raporttia. Näistä kolme keskittyi ihmisravitsemukseen, yksi rehukäyttöön ja yksi molempiin. Tarkemmat tiedot löydetyistä raporteista on esitetty Liitteen 1 taulukossa. Eri markkinaraporttien arviot syötävien hyönteisten markkinoiden koosta ja kasvuvauhdista vaihtelevat valtaisasti. Ihmisravitsemukseen keskittyvien markkinaraporttien arviot markkinoiden nykyisestä koosta vaihtelevat noin USD 33 miljoonasta USD 424 miljoonaan, ja vuotuinen kasvuennuste (CAGR) vaihtelee noin 6 %:sta (vuoteen 2024) noin 71 %:iin (vuoteen 2021). Yksi raportti puolestaan arvioi ihmisravitsemukseen ja rehuihin käytettävien syötävien hyönteisten markkinoiden olevan tällä hetkellä yhteensä noin USD 35 miljoonan arvoiset ja Syyskuu 2017 Sivu | 9 vuotuiseksi kasvuvauhdiksi näille yhteensä reilut 6 % (vuoteen 2024). Yksi löydetty raportti keskittyy pelkästään rehukäyttöön ja arvioi niihin käytettävien syötävien hyönteisten markkinoiden arvon vuonna 2022 yltävän jopa USD 1,07 miljardiin vuotuisen kasvuvauhdin ollessa 102,5%. ARVIOINTIA MARKKINOIDEN KOOSTA JA KASVUSTA Kuten aiemmin on jo todettu, ovat syötävien hyönteisten markkinat vielä hyvin kehittymättömät. Niinpä markkinoiden arvoa ja kasvupotentiaalia on varsin vaikea arvioida luotettavasti kvantitatiivisesti – tätä ilmentää myös löydettyjen markkinaestimaattien edellä kuvattu suuri vaihtelu. Edellä esitettyjen löydettyjen markkina-arvioiden realistisuutta voidaan kuitenkin yrittää arvioida peilaamalla niitä muihin paremmin etabloituneisiin markkinoihin. Koska proteiinipitoisuus on hyönteisten elintarvikekäytössä tällä hetkellä keskeisin argumentti, voidaan raaka-ainekäytön osalta hyönteisproteiinia vertailla muihin ns. vaihtoehtoisiin proteiininlähteisiin. Yksi esimerkki tällaisesta on herneproteiini, jota käytetään esimerkiksi yhtenä raaka-aineena Nyhtökaurassa. Kuluttajatuotemarkkinoilla puolestaan vastaavaa vertailua voi tehdä esimerkiksi suhteessa herneproteiinia sisältäviin välipalapatukoihin, sillä patukat ovat syötäville hyönteisille edelleen ylivoimaisesti tyypillisin kuluttajatuotesovellus. Raaka-ainemarkkinoilla markkinatutkimus- ja konsulttiyritys Frost & Sullivan ennustaa maailmanlaajuisten herneproteiiniraaka-aineen markkinoiden arvon nousevan vuoteen 2020 mennessä USD 54 miljoonaan. Proteiiniainesosien markkinoilla herneproteiini on vielä kohtuullisen uusi tulokas, mutta sillä on hyönteisproteiiniin verrattuna vakiintunut asema, sen tuotantoprosessit ovat vankalla pohjalla, sitä myyvillä raaka-aineyrityksillä on tarjolla valmiiksi mietittyjä tuotekonsepteja ja tukea asiakkaiden omaan tuotekehitykseen eikä alalle ole odotettavissa viranomaisvaatimuksiin tai kuluttajiin liittyviä suuria esteitä. Herneproteiini on siis vakiintunut ja hyvin markkinoitu tuote, jolla on olemassa olevat markkinat – ja silti sen markkina-arvon uskotaan muutaman vuoden päästä olevan melko vaatimattomissa lukemissa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että eniten käytetyn kasviperäisen proteiinin eli soijaproteiinin raaka-ainemarkkinoiden arvon ennustetaan olevan globaalisti vuonna 2022 yli USD 10 miljardia. Eniten käytetyn eläinperäisen proteiinin eli heraproteiinin raaka-ainemarkkinoiden arvon ennustetaan puolestaan olevan globaalisti vuonna 2024 yli USD 40 miljardia. Euromonitor International arvioi, että terveyttä ja hyvinvointia korostavien välipalapatukoiden markkinat olivat globaalisti vuonna 2016 arvoltaan noin 9,5 miljardia euroa ja ennustaa samojen markkinoiden kasvavan noin 12,4 miljardiin euroon vuoteen 2021 mennessä. Samaan aikaan Mintel GNPD -tuotelanseeraustietokannan mukaan samoille maantieteellisille markkinoille viimeisen parin vuoden aikana lanseeratuista välipala/mysli/energiapatukoista 2–4 % sisälsi herneproteiinia (tosin vuoden 2016 alkupuoliskolla näkyi jo nousua, kun 7 % markkinoille lanseeratuista uusista patukoista sisälsi herneproteiinia). Yhdistämällä nämä tiedot herneproteiinia sisältävien patukoiden markkinoiden nykyarvo voisi laskennallisesti olla 190–380 miljoonaa euroa. Vuoteen 2021 mennessä arvo voisi nousta 744 miljoonaan euroon, olettaen että 6 % patukoista sisältäisi herneproteiinia. Tällä hetkellä herneproteiinia sisältävien patukoiden osuus ei markkinoilla ole kovin suuri – mutta hyönteisproteiinia sisältäviä patukoita on globaaleilla markkinoilla häviävän pieni määrä. Kuitenkin fleksitaari-, kasvis- ja vegaaniruokatrendi tullee suosimaan herneproteiinin käyttöä, samoin kuin monen kuluttajan toive vähentää soijaperäisen proteiinin käyttöä. Tätä taustaa vasten emme pidä realistisena arviota, että syötävien hyönteisten globaalien markkinoiden arvo tällä hetkellä olisi satoja miljoonia euroja, saatikka että se muutaman vuoden päästä olisi miljardeja euroja. Realistisempaa lienee arvioida syötävien hyönteisten globaalien markkinoiden (sekä raaka-aine- että kuluttajatuotemarkkinoiden) tämän hetkiseksi kooksi joitakin miljoonia tai jopa kymmeniä miljoonia euroja. Viiden vuoden aikajänteellä, jos kysyntä kehittyy suotuisasti, markkinoiden koon voi olettaa olevan kymmenistä satoihin miljooniin euroihin. Syyskuu 2017 Sivu | 10 TOIMIIKO EDELLÄKÄVIJÄN ETULYÖNTIASEMA SYÖTÄVIEN HYÖNTEISTEN MARKKINOILLA? Kun otetaan huomioon edellä esitetyt seikat teknologian, lainsäädännön ja kysynnän kehittymättömyydestä, voidaan perustellusti todeta, että syötävien hyönteisten markkinat sekä ihmis- että eläinravitsemuksen osalta ovat vielä aivan alkiovaiheella. Jää nähtäväksi, kuinka elinkykyistä tämä liiketoiminta on teollisessa mittakaavassa ja ketkä nykyisistä toimijoista ovat mukana vielä 10–20 vuoden kuluttua. Edelläkävijäyritysten kannalta tällainen tilanne voi olla haastava. Ne ovat niitä toimijoita, jotka panostavat teknologian, tuotteiden ja markkinoinnin kehittämiseen ja käytännössä luovat markkinat. Voi kuitenkin olla, että tämän tyyppisillä täysin kehittymättömillä markkinoilla eivät ensimmäiset yritykset välttämättä hyödykään normaalilla tavalla edelläkävijän etulyöntiasemastaan (ns. first-mover advantage), jos ne joutuvat pitkään elämään huonossa markkinatilanteessa eivätkä samanaikaisesti pysty varmistamaan kannattavuuttaan. Start up -yritystoiminnassa on aina riskinsä – ja riskit ovat moninkertaiset, kun markkinatkin ovat samaan aikaan start up -vaiheessa. Jo nyt useita markkinoilla olleita hyönteiselintarviketuotteita on sieltä poistunut. Saattaakin olla, että tulemme näkemään muutaman vuoden päästä toisen aallon, jossa kehittyneemmän markkinatilanteen vallitessa markkinoille tulee uusia toimijoita, sekä pieniä että isoja. Tiedossa on, että monet isot ravitsemus- ja rehualan yritykset pitävät silmällä syötävien hyönteisten markkinoiden kehittymistä. Ne eivät silti liene halukkaita astumaan näin alkuvaiheessa oleville markkinoille todenteolla mukaan ennen kuin kehityksessä ollaan päästy alkiovaiheesta eteenpäin ja nähdään, että markkinat alkavat etabloitua. Todennäköisesti tulevina vuosina tullaankin näkemään yrityskauppoja, kun isot yritykset tulevat sisään markkinoille ostamalla siellä jo toimivia pieniä yrityksiä. VOIVATKO SYÖTÄVÄT HYÖNTEISET TOISTAA NYHTÖKAURAN TEMPUN? Suomessa on hiljattain koettu mielenkiintoinen esimerkki markkinoille lanseeratusta uudentyyppisestä elintarvikkeesta, joka tuntui aiheuttaneen valtavan buumin – Nyhtökaura. Tämä esimerkki herättää ajatuksen siitä, voisivatko syötävät hyönteiset olla samanlainen hitti, joka revitään kauppiaiden käsistä. Todennäköisesti eivät. Nyhtökauran hurjaan alkusuosioon vaikuttivat ainakin seuraavat tekijät: • 2QJHOPDWRQ K\YlNV\WWlY\\V 9DLNND 1\KW|NDXUD ROL PDUNNLQRLOOH WXOOHVVDDQ Wl\VLQ XXGHQW\\SSLQHQ WXRWH VHQ SllUDDNDDLQHNDXUDROLNXLWHQNLQVXRPDODLVLOOH WXWWXDNLQ WXWXPSLSXKWDDNVLNRWLPDLVHNVL MD WHUYHHOOLVHNVLPLHOOHWW\ YLOMD1\KW|NDXUDQPXXWNLQNHVNHLVHWUDDNDDLQHHWKHUQH MDKlUNlSDSXRYDWNRWRLVLD MD\PPlUUHWWlYLl7DYDOOLVLOOD YDOWDYLUUDQ NXOXWWDMLOOD HL VLLV ROOXW PLQNllQODLVWD KHQNLVWl N\QQ\VWl \OLWHWWlYlQllQ 1\KW|NDXUDQ UDDNDDLQHLGHQ PLHOO\WWlY\\GHQWXWWXXGHQMDWXUYDOOLVXXGHQVXKWHHQ6\|WlYLHQK\|QWHLVWHQRVDOWDWLODQQHRQWl\VLQSlLQYDVWDLQHQ • +HOSSR MD PRQLSXROLQHQ Nl\WHWWlY\\V 1\KW|NDXUDD YRL Nl\WWll VXRUDDQ UDVLDVWD 6H RQ K\YLQ KHOSSR MD PRQLSXROLQHQ Nl\WWll UXXDQYDOPLVWXNVHVVD MD VHQ Nl\W|OOH RQ WXWWX PDOOL ² MDXKHOLKD MRND RQ DUNLQHQ MRNDSDLNDQK|\OlPRQHVVD NHLWWL|VVl .RNRQDLVHW K\|QWHLVHW WDDV YHUWDXWXYDW HKNl OlKLQQl NDWNDUDSXLKLQ MRLOOD RQ NRKWXXOOLVHQUDMDWXVWLNl\WW|NRKWHLWDSHUXVNXOXWWDMDQNHLWWL|VVl+\|QWHLVMDXKRWDDVHLRLNHLQPDNXQVDSXROHVWDVRYL Nl\WHWWlYlNVL VXRUDDQ MRQNLQ PXXQ MDXKRQ NRUYLNNHHQD 7DUYLWDDQ PXLWD KHOSRPSLD MD PRQLNl\WW|LVHPSLl DSOLNDDWLRLWD • 7UHQGLW NRKGLOODDQ .DVYLVUXRND SURWHLLQL MD NDXUD RYDW NDLNNL ROOHHW YLLPH YXRVLQD MDWNXYDVWL QRXVHYLD WUHQGHMl HOLQWDUYLNHPDUNNLQRLOOD /XRQQROOLVXXV MD OLVlDLQHHWWRPXXV RYDW ROOHHW MR SLWNllQ LVRMD WUHQGHMl 7HUYHHOOLV\\V MD KHOSSRXV RYDW PRQLOOH NXOXWWDMLOOH SHUXVYDDWLPXNVLD 1\KW|NDXUD S\VW\\ K\|G\QWlPllQ QlLWl NDLNNLD 6\|WlYlW K\|QWHLVHWNLQWRNLRYDWSURWHLLQLSLWRLVLDOXRQQROOLVLDWRGHQQlN|LVHVWLWHUYHHOOLVLlMDOLVlDLQHHWWRPLD • 2QQLVWXQXWYLUDDOLLOPL|-RWWDMRVWDNLQDVLDVWDWXOLVLYLUDDOLVHVWLOHYLlYlLOPL|RQVHQ\WLPHVVl\OHHQVlROWDYDKHOSRVWL \PPlUUHWWlYlMDWXQWHLVLLQYHWRDYDYLHVWLMRKRQHGHOOlNlYLMlNXOXWWDMDWWDUWWXYDWMDDNWLLYLVHVWLOHYLWWlYlW1\KW|NDXUDQ RVDOWDVLLWlORLYDWHULWWlLQRQQLVWXQHHQYLUDDOLLOPL|QHULW\LVHVWLVHQUDMDOOLQHQVDDWDYXXVK\YLQSRVLWLLYLVHWNXOXWWDMDMD Syyskuu 2017 Sivu | 11 DPPDWWLNHLWWL|DUYLRW VHNl XXWXXVDUYR NRWLPDLVHQD NDVYLSURWHLLQLQD 2VDQVD LOPL||Q WRLYDWP\|V SLHQHQ \ULW\NVHQ V\PSDDWWLQHQMDXVHLQWRLVWHWWXV\QW\WDULQDMDVHQKHQNLO|LW\PLQHQ\ULWWlMLLQVlVHNl6XRPHVVDYLLPHYXRVLQDYDOOLQQXW \OHLQHQ VWDUW XS NLLQQRVWXV 6\|WlYlW K\|QWHLVHWNLQ S\VW\YlW K\|G\QWlPllQ RVLQ VDPRMD NHLQRMD 2QJHOPD RQ NXLWHQNLQVHHWWl\GLQYLHVWL²K\|QWHLVWHQV\|PLQHQ²KHUlWWllPRQHVVDNXOXWWDMDVVDLQQRVWXNVHQMDPLHOHQNLLQQRQ VLMDDQLQKRMDSHONRUHDNWLRQ Syyskuu 2017 Sivu | 12 MARKKINAPOTENTIAALI Syötäville hyönteisille on olemassa monia erilaisia käyttömahdollisuuksia, mutta kaikki niistä eivät ole yhtä todennäköisiä. Tässä luvussa pohditaan sitä, mitkä mahdollisuudet näyttävät parhailta syötäville hyönteisille sekä ruoka- että rehumarkkinoilla, mitkä ovat esteitä markkinoilla ja miten nuo esteet voitaisiin ylittää. 1.3 Mistä löytyvät parhaat mahdollisuudet syötäville hyönteisille? Tällä hetkellä syötäville hyönteisille näyttäisi löytyvän eniten markkinapotentiaalia proteiiniainesosana ihmisravinnossa ja eläinten rehussa, lemmikkieläinten ruoat mukaan lukien. Näitä markkinoita on kuvattu lyhyesti seuraavassa. ELÄINTEN REHU Frost & Sullivanin mukaan vuoteen 2020 mennessä kysyntää riittää kaikkiaan 285 miljoonalle tonnille proteiinipitoista öljyistä rouhetta rehukäyttöön ja arvioitu kertyvä vuotuinen kasvuprosentti (CAGR) vuosina 2014–2020 on 2,1 %. Aasian/Tyynenmeren alue on nyt ja jatkossa kasvun moottori, mitä tulee proteiinipitoisen öljyisen rouheen käyttöön eläinten rehussa ennustejakson aikana. Frost & Sullivanin mukaan eläinten rehuun käytettävien ainesosien markkinoiden arvo oli vuonna 2014 USD 969,3 miljoonaa, ja sen odotetaan nousevan USD 1 426,3 miljoonaan vuoteen 2021 mennessä, kun kertyvä vuotuinen kasvuprosentti vuosina 2014–2020 on 5,7 %. Kestävyyden kannalta suurin vaikutus syötävistä hyönteisistä saadaan todennäköisesti eläinten rehusta, ainakin lyhyellä aikavälillä. Vaikka kasvis- ja vegaaniruokavalio on teollisuusmaissa edelleen kasvava trendi, kuluttajat haluavat todennäköisesti syödä eläinperäistä proteiinia myös tulevaisuudessa. Siksi tämän proteiinin tuottaminen tavalla, joka vähentää sen kestävälle kehitykselle vahingollista vaikutusta, tulee olemaan erittäin tärkeää. Kun hyönteisproteiinia ja -rasvaa aletaan käyttää suuressa mittakaavassa kalojen, siipikarjan ja sian rehuun ja sillä korvataan vähemmän kestävää kehitystä tukevalla tavalla tuotettuja rehun ainesosia (esimerkiksi soijapohjaisia ainesosia), näiden eläinperäisten proteiinien profiili nousee. Hyönteisten käyttäminen eläinten rehussa on merkittävä mahdollisuus lähitulevaisuudessa. Tutkimukset osoittavat, että kuluttajat eivät merkittävällä tavalla vastusta hyönteisten käyttöä rehun ainesosina – siksi kuluttajakäyttäytymisessä ei edellytettäisi tapahtuvan suuria muutoksia. Lisäksi alustavaa kysyntää on jo olemassa, sillä rehuteollisuus etsii aina uusia toimivia ainesosia. Eläinten rehua koskevia viranomaisvaatimuksia ollaan EU:n tasolla saamassa järjestykseen nopeammalla aikataululla kuin ihmisravintoa koskevia vaatimuksia. Suurimmat haasteet, joihin rehumarkkinoilla on löydettävä ratkaisuja, liittyvät tuotannon merkittävään skaalaamiseen, jotta pystytään toimittamaan suuria määriä tasalaatuista rehun raaka-ainetta kilpailukykyiseen hintaan. Rehumarkkinoilla syötävillä hyönteisillä on mahdollisuus tulla yhdeksi merkittävimmistä ratkaisuista. Syyskuu 2017 Sivu | 13 IHMISRAVINTO Ihmisravinnossa käytettävien proteiiniainesosien markkinavolyymin arvioitiin Frost & Sullivanilla vuonna 2014 olevan 5 931 000 tonnia ja kertyvän vuotuisen kasvuprosentin (CAGR) 5,8 % vuosina 2014–2020. Proteiinimarkkinoiden pohjan luovat jatkuva äidinmaidonkorvikkeen, maitopohjaisten ravintoliuosten, urheilijoille suunnatun ravinnon ja painonhallintatuotteiden kysyntä. Maantieteellisesti suurin markkina-alue on Pohjois-Amerikka. Elintarvikemarkkinoilla syötäville hyönteisille on myös monia mahdollisuuksia, mutta kestävää kehitystä ei ihmisravinnon avulla pystytä välittömästi suuressa mittakaavassa edistämään. Tosi asiassa välipalapatukat, jotka sisältävät 5 % hyönteisperäistä proteiinia, eivät vielä pelasta maailmaa orastavalta ruokakriisiltä tai kuluttajia ruoan tuotantoketjujen piilotetuilta haitallisilta mekanismeilta. Tarvitaan suurempia volyymeja ja parempaa penetraatiota useissa eri kategorioissa. Jotta muutos edistäisi kestävää kehitystä, hyönteisproteiinien pitää siirtyä nykyisistä niche-kuluttajien ryhmistä kohti valtavirtaa. Keskipitkällä aikavälillä käyttö ihmisravinnossa tarjoaa erilaisia lisäarvoa tuottavia mahdollisuuksia. Ihmisravintoa koskevat viranomaisvaatimukset eivät ole yhtä suoraviivaisia kuin eläinten rehua koskevat vastaavat määräykset. Ihmisravinnon puolella kohdataan samoja tuotannon skaalaamiseen liittyviä haasteita kuin rehupuolellakin. Vaikeudet eivät kuitenkaan ole aivan samaa luokkaa kuin rehumarkkinoilla, sillä ihmisravinnossa voidaan noudattaa myös pienemmän mittakaavan strategiaa ja kuluttajalähtöistä tuotantoa. Suurimpia haasteita ihmisravinnon puolella ovat kysyntä ja kuluttajien hyväksyntä, jotka vaativat työtä monella eri tapaa. Syötävät hyönteiset eivät tule myymään itse itseään; tarvitaan mahtavia tuotteita ja mahtavaa markkinointia. Elintarvikemarkkinoilla syötävät hyönteiset tulevat olemaan yksi ratkaisu muiden joukossa – siis monenlaisten kasviperäisten proteiinien, leväproteiinin, mikrobiperäisten proteiinien, laboratoriossa kasvatetun lihan ja muiden joukossa. Jää nähtäväksi, tuleeko jostakin nyt vaihtoehtoiseksi arvioidusta ratkaisusta sittenkin vallitseva. 1.4 Miten potentiaali saadaan realisoitumaan? Mitä vaaditaan, jotta syötäviin hyönteisiin perustuva teollisuus siirtyisi nykytilanteesta tulevaan? Tarkasteltaessa kolmea suurinta haastetta tällä hetkellä – lainsäädäntöä, teknologiaa ja kysyntää – etenemisen avain löytyy kuluttajakysynnästä ja kuluttajien hyväksynnästä. LAINSÄÄDÄNTÖ Sääntelytilanne liikkuu Euroopassa jatkuvasti eteenpäin. Silti ei voida sanoa, etteikö sääntelytilanne olisi tälle teollisuuden alalle merkittävä haaste myös tulevina vuosina. Päinvastoin, erityisesti elintarvikepuolella tarvitaan paljon työtä ja yhteisiä ponnisteluja, jotta voidaan joko jättää kaupallisesti tärkeimpiä syötäviä hyönteislajeja koskeva uuselintarvikehakemus tai todistaa, että niitä on käytetty EU:n ulkopuolella ihmisravinnoksi merkittävissä määrin jo pidemmän aikaa. Sääntelytilanne on kuitenkin varmuudella menossa eteenpäin, ja todennäköisimmin sellaista vauhtia, joka on teollisuudelle hyväksi ja järkevää pitkällä aikavälillä. Ottaen huomioon, että ala on vasta nuori ja että syötävien hyönteisten tuotantoon monin tavoin liittyvää tutkimustietoa ja riskinhallintamalleja puuttuu, lienee itse asiassa koko teollisuuden kannalta hyvä, että sääntelytilanne muuttuu vaiheittain – vaikka se joidenkin nykyisten toimijoiden näkökulmasta saattaakin tuntua turhauttavalta. Näin tämä teollisuuden ala ehtii vakiintua luotettavaksi sekä ihmis- että eläinravinnon tuottajaksi. Syyskuu 2017 Sivu | 14 TEKNOLOGIA Myös teknologiset rajoitteet ovat pidätelleet alaa. Tähän mennessä suurin osa tuotannosta ja prosessoinnista on perustunut merkittävään määrään käsityötä. Tämä strategia on toiminut toistaiseksi hyvin, sillä kysyntä on ollut vähäistä, eikä suuria tuotantomääriä ole tarvittu. Kun kysyntä lisääntyy ja tarvitaan suurempia määriä tasalaatuista tuotetta, jota on jatkuvasti saatavilla järkevään hintaan, vaaditaan lisää automaatiota ja teollistamista. Tähän kehitystyöhön tarvitaan resursseja: osaamista, aikaa ja rahaa. Tämä ei tarkoita sitä, että teknologian kehittämiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota tai että se kehittyisi itsestään. Kokemus kaikilta muilta teollisuuden aloilta osoittaa kuitenkin, että jos kysyntää on riittävästi, teknologia kehittyy ja hioo prosessit tehokkaiksi – eikä hyönteisten tuotanto varmastikaan ole poikkeus. Syötävien hyönteisten tuottaminen teollisessa mittakaavassa on vain ajan kysymys, mutta muillakin tuotantostrategioilla on yhä merkitystä. Kuva 3. Syötävien hyönteisten tuotantostrategioita tulevaisuudessa Suuren mittakaavan teollinen tuotanto • Automatisoitu, optimoitu teollinen tuotanto vakiomuotoisten spesifikaatioiden mukaisesti • Tuotetaan suuria määriä tasalaatuista tuotetta, jota on jatkuvasti saatavilla kilpailukykyiseen hintaan • Tarjotaan ainesosia teolliseen rehun ja ihmisravinnon tuotantoon Pienemmän mittakaavan tuotanto • Enimmäkseen manuaalisesti tai pienessä mittakaavassa tehtävää, (semi)automatisoitua, premium- luokan, jopa käsintehtyä tuotetta • Tuotantoa pystytään muokkaamaan yksittäisten asiakkaiden tarpeiden mukaan • Tarjotaan premium-luokan ainesosia pienen mittakaavan elintarvike- tai erikoistuotteiden tuotantoon Kuluttaja- lähtöinen tuotanto • Pienessä mittakaavassa käsin tehtävä tuote kytkee kuluttajan ja tuottajan suoraan toisiinsa • Kuluttajat tuottavat itse oman hyönteisproteiininsa • Muita ratkaisuja kuluttajalähtöisiin tuotantomalleihin ovat mm. Community Supported Agriculture'n (CSA) eri muunnelmat Syyskuu 2017 Sivu | 15 KYSYNTÄ Keskeisin alue, joka syötäviin hyönteisiin perustuvalle teollisuudelle asettaa haasteita, ei siis ole sääntely tai teknologia, vaan kysyntä. Jotta syötävistä hyönteisistä tulisi todella elinkelpoinen kaupallinen ravinnon lähde – ja jotta sen käyttö todella edistäisi kestävää kehitystä – tarvitaan kognitiivista muutosta kuluttajakäyttäytymiseen. Voi tuntua valtavalta urakalta vakuuttaa kuluttajat ja saada heidät ottamaan syötävät hyönteiset osaksi ruokavaliotaan, ottaen huomioon kuinka matalalla tasolla kuluttajien hyväksyntä on nyt, mutta tarvitaan fiksuja ratkaisuja, jotka tekevät hyönteisten syömisen helpoksi ja normaaliksi kuluttajille. Jotta kuluttajien ajattelu ja käyttäytyminen muuttuisi, on käytettävä useita strategioita yhtä aikaa. Alla on lueteltu joitakin esimerkkejä siitä, minkälaisiin toimiin voitaisiin ryhtyä. Lista ei kuitenkaan ole täydellinen – tarvitaan luovuutta ja radikaalia ajattelua! Mahtavia tuotteita Ensimmäisenä kuluttajat kiinnittävät elintarvikkeita valitessaan huomiota makuun, helppouteen, laatuun ja hintaan. Vastuullisuus ei useimmilla kuluttajilla ole aivan kärkiprioriteettien joukossa, paitsi kovan luokan vastuullisuuskuluttajien ryhmässä. Hyvin harva kuluttaja menee lähikauppaan löytääkseen ensisijaisesti ratkaisuja maailman pelastamiseen. Mutta moni tekee silti mielellään niin, jos tuotteen muut tärkeät ominaisuudet osuvat kohdalleen. Kestävät kulutusvalinnat ovat todellista valtavirtaa vasta, kun keskiverto kuluttaja tekee niitä huomaamattaan. Sama pätee syötäviin hyönteisiin raaka-aineena; ne, jotka etsivät nimenomaan hyönteisperäistä ravintoa, kuuluvat todennäköisimmin edelläkävijäkuluttajiin, elämyshakuisiin kuluttajiin tai ekokuluttajiin – tai ovat yleisesti ottaen “ento- intoilijoita”. Muut kuluttajat etsivät vain hyviä tuotteita, joissa on heidän haluamansa ominaisuudet. Tämä ei tarkoita, etteikö sillä olisi merkitystä, että tuotteessa on käytetty syötäviä hyönteisiä tai että tuotteen alkuperä pitäisi piilottaa –mutta suurin osa kuluttajista ei luultavasti milloinkaan innostu syötävistä hyönteisistä sinänsä, vaan saattaa päätyä käyttämään niitä muiden etsimiensä ominaisuuksien takia. Tunteet ja tietämys Jotta syötävistä hyönteisistä tulisi osa normaalia, kuluttajien on pystyttävä kokemaan yhteys syötäviin hyönteisiin sekä tunne- että kognitiivisella tasolla. Kuluttajien on 1) tunnettava, että syötävät hyönteiset sopivat heidän minäkuvaansa (“Sopiiko tämän minun kaltaiselleni ihmiselle?”) ja 2) tietää ja ymmärtää niiden edut (“Miksi tämä on hyvä valinta?”). Näistä kahdesta tekijästä tavallisesti tärkeämpi on tunteet. Monet kuluttajat toimivat pelkän tunteen varassa kulutusvalintoja tehdessään, mutta vain harvat tekevät valintoja pelkästään järkisyistä. Syötävät hyönteiset voivat hyvinkin olla erittäin järkevä valinta vastuullisuuden ja ravitsemuksellisen arvon suhteen – mutta sillä ei ole merkitystä, mikäli ne herättävät kuluttajassa negatiivisen tunnereaktion. Siksi on tärkeää ymmärtää kuluttajia ja tietää, mitkä triggerit tai tekijät herättävät tunteita eri kohderyhmissä. Sen lisäksi on tärkeää tarjota kuluttajaa miellyttävällä tavalla tarkkaan mietittyä ja relevanttia tietoa, joka vetoaa kognitiiviseen puoleen. Kuluttajien tönäiseminen Tönäisy (“nudge”) kuvataan usein “minä tahansa valinta-arkkitehtuurin näkökulmana, joka muuttaa ihmisten käytöstä ennustettavalla tavalla ilman, että kielletään mitään vaihtoehtoja tai merkittävästi muutetaan heidän taloudellisia vaikuttimiaan. Jotta jokin toimenpide olisi pelkkä tönäisy, sen on oltava helposti ja edullisesti vältettävissä. Tönäisyt eivät ole toimeksiantoja. Hedelmien asettelu silmien korkeudelle on tönäisy, roskaruoan kieltäminen ei”. Länsimaisten kuluttajien tönäisemiseen kohti hyönteisten syömistä on ehdotettu useita strategioita. Ilmeisin niistä, jolla on parhaat mahdollisuudet menestyä valtavirrassa, on jo mainittu edellä – sellaisten hyvien tuotteiden luominen, joissa Syyskuu 2017 Sivu | 16 hyönteiset ovat prosessoidussa muodossa niin, että niiden alkuperä ei enää ole heti nähtävissä. Siitä seuraava askel olisi varmistaa, että nämä hienot tuotteet olisivat myös helposti saatavilla tuttujen, arkisten myyntikanavien kautta, olipa se sitten ruokakaupassa tai ravintolassa tai kahvilassa. Hyönteisgastronomia, mikä tarkoittaa hyönteisten valmistamista gourmet-tason tai eksoottisiksi annoksiksi, on toinen tapa houkutella kuluttajia kokeilemaan hyönteisten syömistä. Tähän voisi kuulua myös hyönteisten maustaminen tietyllä tavalla tai niiden käyttäminen sellaisissa ruokalajeissa, jotka ovat jo kuluttajille entuudestaan tuttuja. Kuluttajien voimaannuttaminen Nykyisiin ruoan tuotantoketjuihin liittyvät ongelmat ja ketjujen monimutkaisuus voi saada monet kuluttajat kokemaan itsensä voimattomiksi. He saattavat tuntea olevansa ruoan tuotantojärjestelmän armoilla, eivätkä usko voivansa vaikuttaa järjestelmään. Syötävät hyönteiset ovat kuluttajille melko helppo tapa tuottaa itse omat proteiininsa pienessä mittakaavassa, ja voimaannuttaa kuluttajat olemaan itse oman ruoan tuotantoketjunsa herroja. Joitakin kaupallisia, kotikäyttöön tarkoitettuja hyönteisten kasvatusjärjestelmiä on jo olemassa. Näitä voi olennaisesti verrata omaan keittiöpuutarhaan. Syötävät hyönteiset sopisivat erinomaisen hyvin erilaiseen kaupunkiympäristössä toteutettavaan, yhteisölliseen kasvatustoimintaan, samoin kuin eri tyyppiseen Community Supported Agriculture (CSA) -toimintaan. Syyskuu 2017 Sivu | 17 KULUTTAJAPROFILOINTI Juuri mitkään tuotteet eivät myy itse itseään – ja takuuvarmasti hyönteiselintarvikkeet eivät niin tee. Kuten edellä on selitetty, kysynnän luominen on keskeinen edellytys hyönteiselintarvikkeiden valtavirtaistumiselle. Tässä luvussa hahmotellaan markkinoinnin pohjaksi fiktiivisiä profiileja kuluttajatyypeille, jotka voisivat hyönteiselintarvikkeita nyt ja tulevaisuudessa ostaa. Minkä tahansa uuden teollisuuden alan kasvattamiselle tärkeää on muuttaa pienet erikoismarkkinat menestykseksi valtavirrassa. Näin on myös syötäviin hyönteisiin perustuvan teollisuuden kohdalla. Paljon käytetty ja hyödyllinen analyysiväline syötäviin hyönteisiin perustuvaa teollisuutta tarkasteltaessa on innovaatioiden diffuusiomalli. Se kuvaa sitä, kuinka yhteiskunta hiljalleen hyväksyy jonkin murroksellisen keksinnön. Markkinoiden kehittyminen voidaan jakaa viiteen tärkeimpään tunnistettavaan vaiheeseen. Ensimmäinen on varhainen markkinavaihe, jossa asiakkaat ovat innovoijia, jotka haluavat olla edelläkävijöitä ja ryhtyä käyttämään täysin uutta innovaatiota siihen liittyvistä mahdollisista riskeistä huolimatta. Innovoijat ovat usein hyvin perillä innovaation lähteestä tai sen taustalla olevista ideoista. Innovoijia seuraavat varhaiset omaksujat, jotka eivät ole aivan yhtä rohkeita omaksumaan uusia innovaatioita, mutta joilla on enemmän vaikutusvaltaa ja mielipidejohtajuutta suhteessa myöhäisempiin kuluttajaryhmiin. Varhaiset omaksujat vaikuttavat ja ovat yhteydessä varhaiseen enemmistöön, jota voidaan jo pitää valtavirtana, mutta joka edustaa yhä valtavirran edistyksellistä kärkeä, mitä uusiin innovaatioihin tulee. Myöhäinen enemmistö omaksuu innovaation vasta, kun se on varhaisen enemmistön tarkkaan testaama ja näyttää heistä “normaalilta”. Viimeinen ryhmä on myöhäiset omaksujat. He omaksuvat uuden innovaation viimeisenä, ja vasta sitten, kun se ei oikeastaan ole enää aktiivinen valinta. Syyskuu 2017 Sivu | 18 Kuva 4. Syötävien hyönteisten kuluttajatuotemarkkinoiden laajeneminen 1.5 Millaisia nykyiset hyönteistuotteiden kuluttajat ovat? Koska syötäviin hyönteisiin perustuvia tuotteita on markkinoilla toistaiseksi hyvin vähän, ja niitä on saatavilla vain harvojen jakelukanavien kautta, olemassa olevan kuluttajapohjan voidaan olettaa olevan erittäin vähäinen. Kun tarkastellaan sitä, minkälaisia nykyiset tuotteet ovat ja kuinka niitä markkinoidaan – yhdistettynä akateemiseen tutkimustietoon kuluttajien asenteista hyönteisruokaa kohtaan – voidaan tunnistaa muutamia keskeisiä tarpeita, joihin syötävät hyönteiset tällä hetkellä vetoavat. Näitä ovat pääasiassa halu olla edelläkävijä, halu kokeilla uusia asioita ja syvällinen sitoutuminen kestäviin kulutusvalintoihin. Seuraavilla sivuilla luonnehditaan näitä tarpeita yksinkertaistettujen, kuvitteellisten kuluttajatyyppien kautta. Nämä eivät tietenkään ole ainoita mahdollisia syötävien hyönteisten kuluttajatyyppejä eikä niitä tule ottaa sellaisenaan kirjaimellisesti – mutta ne ovat hyvin mahdollisia ilmentymiä sellaisista kulutusmotiiveista, jotka syötäviä hyönteisiä voisivat suosia. Kuluttajaprofiilit on rakennettu käyttämällä työkaluna empatiaa eli samaistumalla näihin henkilöihin pohtien, mitä he kenties ajattelevat, tuntevat, haluavat tai pelkäävät. Kuvitteellisten kuluttajaprofiilien luominen on keskeinen työvaihe markkinoinnin suunnittelussa. Syötävien hyönteisten parissa työskenteleville se on erityisen tärkeää, sillä he ovat itse tämän asian suhteen vahvasti edelläkävijöitä eivätkä lainkaan valtavirran kuluttajia. ”Ento-intoilijoiden” ei pidä haksahtaa kuvittelemaan, että valtavirran kuluttajat olisivat hyönteiskiinnostuksensa ja -tietämyksensä osalta lähelläkään heitä. Suurin osa kuluttajista ei tulle koskaan erityisesti innostumaan hyönteisistä sinällään – mutta voi silti ostaa hyönteisiä sisältäviä elintarvikkeita, kunhan niissä ovat kohdillaan muut, heille tärkeämmät ominaisuudet. Tyypillisesti tällaisia ominaisuuksia ovat maku, laatu, käytettävyys, helppous ja hinta. 1. INNOVOIJAT • Tomi Tienraivaaja • Esko Elämyksellinen • Veera Vastuullinen 2. VARHAISET OMAKSUJAT • Joonas Jumppaaja • Teija Terveellinen 3. VARHAINEN ENEMMISTÖ • Kirsi Kulinaristi • Jussi Järkivihreä 4. MYÖHÄINEN ENEMMISTÖ • Tiina Tasapainoinen • Kalle Kiireinen 5. MYÖHÄISET OMAKSUJAT • Muut kuluttajat Syyskuu 2017 Sivu | 19 INNOVOIJAT TOMI TIENRAIVAAJA – EDELLÄKÄVIJÄKULUTTAJA Millainen Tomi on? Tomi on ennakkoluuloton ja haluaa viitoittaa tietä, jolla muut seuraavat. Hän on päämäärätietoinen ja valikoiva tyyppi, joka ei tuhlaa energiaansa asioihin, jotka eivät häntä kiinnosta. Hän vieroksuu asioiden tekemistä tietyllä tavalla vain siksi, että kaikki muutkin tekevät niin – tavanomaisuus ja norminmukaisuus ei ole hänelle tärkeää. Hän pitää hyvää huolta terveydestään, kunnostaan ja ulkonäöstään ja välittää myös siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on innokas ostosten tekijä ja hakee ensisijaisesti laatua. Tomi seuraa sekä perinteistä että sosiaalista mediaa aktiivisesti ja on kiinnostunut monista erilaisista asioista ja ilmiöistä. Hän saattaa perehtyä hyvin syvällisesti ja pitkäjänteisesti johonkin häntä kiinnostavaan aiheeseen, olkoon sitten kyse vaikka sykemittareista tai mykkäelokuvista. Miten syötävät hyönteiset ovat tulleet Tomin tietoisuuteen? Tomi on pannut merkille jo pari vuotta sitten, että ulkomaisissa trendikkäissä julkaisuissa puhutaan hyönteisgastronomiasta. Talousuutissivustot taas raportoivat innovatiivisista hyönteisalan start up -yrittäjistä. Sosiaalisesta mediasta löytyy myös aika paljon ”hypetystä” hyönteissyönnistä. Tomi itse on maistanut syötäviä hyönteisiä ensimmäisen kerran jo monta vuotta sitten Vietnamissa ja sen jälkeen useita kertoja esimerkiksi Helsingissä Ravintolapäivän tapahtumissa ja Kööpenhaminassa Noma-ravintolassa. Nyt hän tilasi kuivattuja sirkkoja ranskalaisesta netti-kaupasta, jotta voisi tarjota ystävilleen taatusti ennen kokemattoman alkupalan illanistujaisissaan. Samalla hän tilasi mielenkiinnosta myös pari pussia sirkkajauhetta, jota hän lisää smoothieensa ja kokeili kerran crêpe-taikinaankin. Miksi hyönteiset kiinnostavat Tomia? Tomia viehättää se, että hän on selvästi ensimmäinen tuttavapiirissään, joka on löytänyt syötävät hyönteiset. Hän aavistaa, että syötävistä hyönteisistä voi tulla vielä iso juttu, ja hän haluaa olla eturintamassa. Hän on lueskellut vähän lisää syötävistä hyönteisistä ja tietää, että ne ovat varsin vastuullinen proteiininlähde ja lisäksi ravitsemuksellisesti laadukasta proteiinia. Se on Tomista hyvä juttu, ja hän muistaa kertoa siitä ystävilleen sirkka-alkupalojen lomassa. Tomia on kuitenkin alkanut häiritä se, että saatavilla olevat hyönteistuotteet eivät oikein ole hänestä tarpeeksi laadukkaita – eivätkä oikeastaan erityisen maukkaitakaan. Miten Tomi saadaan jatkossakin ostamaan hyönteiselintarvikkeita? Tomi haluaa laadukkaita, maukkaita, juuri hänen elämäntapaansa sopivia tuotteita. Hinta ei ole hänelle tärkein valintakriteeri. Tuotteiden pitää myös brändinsä puolesta heijastaa Tomin mieltymyksiä – hän ei halua ostaa kilotavaraa ruskeassa paperipussissa. Hänelle kuluttaminen on osa identiteetin rakentamista, ja hänen valitsemansa tuotteet viestivät sekä hänelle itselleen että muille, kuka ja millainen hän on. Tomi haluaa yksilöllistä premiumia, ei perusbulkkia. Myös ostokokemus kokonaisuutenaan on Tomille tärkeä; hän ostaa mieluummin tuotteita kotiinkuljetuksella hyvin suunnitellusta koti- tai ulkomaisesta verkkokaupasta tai vierailee palvelevassa erikoisliikkeessä keskustassa kuin vaeltelee Prisman loputtomilla käytävillä. Jatkossa Tomi haluaisi ostaa pienehköjen valmistajien hyvänmakuisia ja monipuolisia tuotteita houkuttelevissa pakkauksissa. Myös tunnetumpien brändien sesonki- tai premium-henkiset rajatun saatavuuden tuotteet syötävistä hyönteisistä voivat kiinnostaa Tomia. Pakastenugetteja ja perusvalmispizzaa Tomi ei tule jatkossakaan syömään – olkoon siinä sitten syötäviä hyönteisiä tai ei. Hän on vastaanottavainen hyönteiselintarvikkeiden vastuullisuus- ja ravitsemusargumenteille, kunhan ne on esitetty tyylikkäällä ja mielenkiintoisella tavalla. Syyskuu 2017 Sivu | 20 ESKO ELÄMYKSELLINEN – KOKEMUSHAKUINEN KULUTTAJA Millainen Esko on? Esko etsii aina ja kaikessa uusia kokemuksia. Kaikki uusi, jännittävä ja ennen kokematon kiehtoo häntä. Esko on sosiaalinen ja melko kilpailuhenkinen; hän vertailee mielellään uuden autonsa ominaisuuksia kavereidensa autoihin, ja takuulla Eskon autossa on jokin lisävaruste, jota kenenkään muun autosta ei löydy. Hän haluaa ylittää ja yllättää sekä itsensä että muut – elämässä pitää kokea elävänsä. Eskolla on aina takataskussaan mainio juttu baari-illastaan TV:stä tutun julkkiksen seurassa tai koiravaljakkoajelustaan Grönlannissa. Hän saattaa innostua hetkeksi kovasti jostakin asiasta tai tuotteesta ja perehtyä siihen tosissaan, mutta seuraava innostuksen aihe voi syrjäyttää edellisen nopeastikin. Esko on impulsiivinen ostosten tekijä eikä kiinnitä aina välttämättä eniten huomiota laatuun. Tuotteiden ei tarvitse välttämättä kestää aikaa, koska Esko haluaa kuitenkin kohta jotain uutta ja erilaista. Miten syötävät hyönteiset ovat tulleet Eskon tietoisuuteen? Esko seurasi aiemmin innokkaasti TV:stä Pelkokerrointa ja muistaa, että siellä kilpailijat joutuivat usein syömään hyönteisiä. Ja viime vuonna Esko kuuli YLE:n uutisista, että Suomessakin joku kasvattaa vanhassa sikalassa sirkkoja – kuulostaapa hassulta! Esko näkee syyskuussa uutisen, jossa kerrotaan, että hyönteiset hyväksyttiin nyt Suomessa elintarvikkeeksi – ja suurimmassa osassa muita EU-maita ne ovat edelleen kiellettyjä. Siinäpä olisi mainio tapa testata omaa ja tuttavien pelkokerrointa! Niinpä Esko käy heti Ruohonjuuressa ostamassa Sirkkapurkin. Miksi syötävät hyönteiset kiinnostavat Eskoa? Esko haluaa tehdä jotain, mitä muut eivät vielä ole tehneet. Hän tuntee olonsa kuitenkin aika pettyneeksi maistaessaan kotisirkkoja ensimmäistä kertaa – eiväthän ne maistu juuri millekään. Kotisirkat ovat paljon pienempiäkin kuin Eskon mielikuvissa eivätkä niiden jalat ja siivet juutu kurkkuun. Esko pitää purkkia jonkin aikaa keittiönsä pöydällä hämmästyttääkseen tuttaviaan ja perhettään ja syö silloin tällöin näytösluontoisesti muutaman sirkan. Yksityisesti Esko ei kuitenkaan enää oikein jaksa innostua sirkkojen napostelusta, kun eivät ne sittenkään vedä vertoja sipseille. Purkki päätyykin jonkin ajan kuluttua puoliksi syötynä keittiön kaappiin, josta Esko kaivaa sen näytille, jos joku hänen kavereistaan ei ole koskaan maistanut hyönteisiä. Miten Esko saadaan jatkossakin ostamaan hyönteiselintarvikkeita? Esko haluaa uusia, jänniä tuotteita. Uudet raaka-aineet, makuyhdistelmät ja käyttötavat saavat aina Eskon mielenkiinnon heräämään. Hän kokeilee herkästi uusia tuotteita, mutta ei osta niitä uudelleen, elleivät ne ole hänen mielestään jollakin tavalla erityisen hyviä muutoin. Pelkkä uutuudenviehätys ei kanna kauaa. Kun eksoottisuus ja jännittävyys on hyönteiselintarvikkeista Eskon silmissä karissut, hän ei enää kovin helpolla osta niitä itselleen. ”Been there, done that”, tuumii Esko. Extreme-henkiseksi lahjaksi hän saattaa silti jollekulle ystävälleen ostaa purkin jauhomatoja; ne näyttävät kuivattuinakin hiukan eläviltä. Jotta Esko vakiintuisi hyönteiselintarvikkeiden käyttäjäksi, niiden pitäisi olla riittävän edullisia, hyvänmakuisia ja helppokäyttöisiä. Eskoa ei juurikaan kiinnosta syötävien hyönteisten ravitsemuksellinen laatu eikä vastuullisuus, ja häntä hiukan ärsyttää, jos niitä asioita tuodaan liian paljon esille tuotteiden pakkauksissa tai muussa markkinoinnissa. Esko saattaa tulevaisuudessa ostaa hyönteisiä sisältäviä snacksejä tai valmisruokaa, kunhan ne ovat hyvänmakuisia, sopivan hintaisia ja helposti saatavilla hänen lähikaupastaan. Syyskuu 2017 Sivu | 21 VEERA VASTUULLINEN – EKOKULUTTAJA Millainen Veera on? Veera on syvästi huolissaan maapallon ja sen asukkaiden tulevaisuudesta. Viime vuosina Veera on käynyt läpi omat kulutustottumuksensa kovalla kädellä; hän on lopettanut kaiken turhaksi luokittelemansa kulutuksen ja valitsee muilta osin huolellisesti vastuullisen vaihtoehdon, vaikka se tekisikin hänen elämästään hiukan hankalampaa tai jopa kalliimpaa. Veera kysyy ravintolassa ja kahvilassa henkilökunnalta usein tarkentavia kysymyksiä käytetyistä raaka-aineista ja ärsyyntyy, kun vastaukset usein ovat varsin epämääräisiä. Veeraa turhauttaa se, että liian monet ihmiset eivät tunnu lainkaan ymmärtävän, miten vakavien ja tärkeiden asioiden äärellä tässä ollaan. Joskus Veera sortuu saarnaamaan vastuullisuudesta myös ystävilleen vaikka tiedostaakin, että monet eivät siitä pidä. Onneksi hänen kumppaninsa on kuitenkin yhtä sitoutunut tähän elämäntapaan, ja he ylläpitävätkin yhdessä vastuulliseen ja minimalistiseen elämään keskittyvää blogia. Miten syötävät hyönteiset ovat tulleet Veeran tietoisuuteen? Veera luki pari vuotta sitten FAO:n hyönteisraportin. Veera innostui; tässäkö vihdoin se vastuullisin proteiini? Hän perehtyy asiaan kunnolla ja alkaa kasvattaa kotonaan jauhomatoja. Sen lisäksi hän tilaa netistä sirkkajauhoa Thaimaassa kasvatetuista sirkoista. Hän tietää, että siellä on paljon paikallisia takapihaviljelijöitä, jotka myyvät tuotantonsa yritykselle, joka jalostaa sen hänen ostamakseen jauhoksi. Hän haluaa tukea viljelijöitä ja kyläyhteisöjä alemman elintason maassa mutta häntä kalvaa pieni epäilys siitä, saavatko tuottajat riittävän korvauksen työstään. Toiselta puolelta maailmaa tulevan tuotteen ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset huolettavat myös hiukan Veeraa, koska hän ei ole löytänyt niistä luotettavaa tietoa netistä – mutta toisaalta hän tietää kyllä, ettei lähellä tuotettukaan todellakaan automaattisesti tarkoita parempaa vastuullisuutta. Miksi syötävät hyönteiset kiinnostavat Veeraa? Veera haluaa olla vastuullinen kuluttaja. Hän on ylpeä pienestä ötökkäfarmistaan, koska hän tuntee tekevänsä jotakin konkreettista vastuullisuuden edistämiseksi. Hänen on kuitenkin pakko myöntää itselleen, että hänen kotikasvattamonsa on tehoton eikä sato ole järin suuri. Veera tietää, että hyönteisfirmat kehittävät tehokkaampia tuotantomenetelmiä, ja se hiukan mietityttää häntä. Teollisen mittakaavan tuotanto hyönteistehtaassa kuulostaa siltä, että alasta on tulossa ihan oikeaa bisnestä. Mitenköhän käy hyönteisten hyvinvoinnille? Entä kärsiikö laatu kustannuspaineissa – aletaanko hyönteisille syöttää mitä tahansa moskaa ja aletaanko sirkkajauhoa jatkaa vehnäjauholla? Miten käy thaimaalaisten pienviljelijöiden? Valuvatko voitot tulevaisuudessa suuryritysten taskuihin? ”Tämä on ollut tähän saakka niin aitoa ja sympaattisen pientä”, pohtii Veera. Miten Veera saadaan jatkossakin ostamaan hyönteiselintarvikkeita? Veera haluaa syödä itselleen puhtaamman omatunnon. Hän haluaisi pystyä varmistumaan, että hänen ostamiensa tuotteiden tuotantoketju toimii niin, että luontoa, eläimiä ja ihmisiä ei vahingoiteta eikä riistetä. Veera elää jatkuvassa ristipaineessa, sillä hän on varsin hyvin perehtynyt elintarviketuotannon moninaisiin vastuullisuuskysymyksiin ja tietää, ettei vastuullisuus ole yksiselitteinen ja helppo käsite. Valintojen tekeminen ja hyvien vaihtoehtojen löytäminen on usein vaikeaa. Veera todennäköisesti jatkaa hyönteiselintarvikkeiden käyttämistä, kunhan voi olla varma niiden vastuullisuudesta. Hän haluaa saada yksityiskohtaista tietoa tuotantoon liittyvistä asioista; puuttuva, epämääräinen tai ylimalkainen tieto ärsyttää. Läpinäkyvän tiedon lisäksi Veeraa auttaa kaikki sellainen, mikä tekee hänen vastuullisista kulutusvalinnoistaan hiukan helpompia ja nopeampia. Siksi esimerkiksi Reilun kaupan tuotteet tai luomutuotteet helposti päätyvät hänen ostoskoriinsa. Veera toivoo luonnollisesti myös esimerkiksi pakkausten olevan kierrätettäviä tai uudelleentäytettäviä. Veeran mielessä hyönteisten kanssa kilpailevat erilaiset kasvi-, levä-, sieni- ja mikrobiproteiinit ja tulevaisuudessa ehkä jopa keinoliha. Veeralle tuotteiden brändi ei ole kovin tärkeä, ja hän on jossain määrin valmis tinkimään jopa mausta sekä helposta käytettävyydestä ja saatavuudesta hyvän vastuullisuusprofiilin takia. Syyskuu 2017 Sivu | 22 1.6 Miten kuluttajapohja voisi laajeta? Syötäviä hyönteisiä tällä hetkellä käyttävät kuluttajaryhmät ovat kaikki melko rajallisia, eikä niitä voi pitää valtavirtana vaan ennemminkin omassa viiteryhmässään innovoijina. Kun syötäville hyönteisille etsitään jatkuvasti suurempaa käyttäjäkuntaa, voidaan tunnistaa ainakin seuraavat potentiaaliset kuluttajatyypit. VARHAISET OMAKSUJAT JOONAS JUMPPAAJA – KUNTOILUINTOILIJA Millainen Joonas on? Joonas on luonteeltaan positiivinen, aikaansaava ja innostava. Hänellä on elämän tärkeysjärjestys selvänä: hän haluaa tehdä hyvää jälkeä töissä, ylläpitää parisuhdettaan ja ehtiä nähdä kavereitaankin säännöllisesti. Ehkä joskus tulevaisuudessa lapsia, mutta sitä Joonas ei vielä ole juurikaan ajatellut. Joonaksen intohimo on kuitenkin liikunta. Hän treenaa salilla useita kertoja viikossa ja käy myös lenkillä säännöllisesti sekä kerran viikossa kavereiden kanssa pelaamassa salibandya ja kesäisin jalkapalloa. Nuorempana Joonas harrasti jalkapalloa tosissaan, mutta polvivamma teini- ikäisenä torppasi ammattilaishaaveet. Nyt aikuisena liikunta on Joonakselle elämäntapa. Hän ei ole kuitenkaan mikään ”sunnuntaitreenaaja” vaan haluaa edelleen kehittyä tavoitteellisesti ja etsii koko ajan uusia keinoja tehostaa treeniään. Hänellä on vankka tietopohja treenaamisesta, ja hän ymmärtää oikeanlaisen ravitsemuksen merkityksen kehittymiseen ja palautumiseen. Joonas liikkuu, koska siitä tulee hyvä olo – mutta hän haluaa toki myös pysyä terveenä ja tykkää näyttää hyvältä. Kaverit kysyvät usein Joonakselta treenivinkkejä, ja hän jakaa tietämystään mielellään. On kiva nähdä kavereidenkin treenaavan paremmin, ja Joonasta myös imartelee se, että hänen tietämystään arvostetaan. Miten syötävät hyönteiset ovat tulleet Joonaksen tietoisuuteen? Joonas näkee Facebookissa kaverinsa Tomin kuvia Ravintolapäivästä. Niissä Tomi kehuu paistettuja kotisirkkoja ja kertoo tekevänsä itsekin sirkkajauhosta smoothieta kotona. Joonas pitää tätä jännänä kuriositeettina ja hyvin tyypillisenä toimintana Tomille, eikä ajattele asiaa sen enempää. Pari kuukautta myöhemmin Joonas tapaa Tomin sattumalta ja kuulumisia vaihdettaessa kuvat hyönteisten syönnistä muistuvat mieleen. Tomi kertoo Joonakselle, että hyönteiset ovat itse asiassa todella proteiinipitoisia. Joonas höristää välittömästi korviaan, sillä häntä kiinnostaa aina proteiinipitoinen ruoka. Miksi syötävät hyönteiset kiinnostavat Joonasta? Joonasta kiinnostaa syötävien hyönteisten korkea proteiinipitoisuus ja hyvä aminohappokoostumus. Ajatus hyönteisten syömisestä toki hiukan hirvittää häntä, mutta jos hän saa niistä boostia treeniinsä on hän valmis kokeilemaan. Miten Joonas saadaan ostamaan hyönteiselintarvikkeita? Joonakselle tärkeintä on löytää laadukasta proteiinia sisältäviä helppokäyttöisiä ja sopivan hintaisia tuotteita. Proteiinipatukat ja juomasheikkerit ovat tuttu näky Joonaksen keittiössä ja treenikassissa. Maku ei ole ykköskriteeri – Joonas on tottunut vuosien varrella juomaan pahanmakuisia proteiinipirtelöjä – mutta miellyttävä maku yllättää toki positiivisesti. Hinta pitää olla kilpailukykyinen hera-, soija-, herne- ja riisiproteiinipohjaisiin tuotteisiin verrattuna. Joonasta ei juurikaan kiinnosta hyönteisproteiinin vastuullisuusprofiili vaan sen laadukkuus proteiinina. Joonas voi yhtä hyvin tilata tuotteensa verkosta kuin käydä ostamassa ne kaupasta, kunhan homma toimii sujuvasti. Syyskuu 2017 Sivu | 23 TEIJA TERVEELLINEN – RAVITSEMUSINTOILIJA Millainen Teija on? Teija on luonteeltaan itsenäinen eikä halua kulkea massan mukana. Hänelle tärkeää on pystyä luomaan itselleen oman näköisensä elämä. Teija on vannoutunut terveellisen ravitsemuksen etsijä. Hän haluaa optimoida terveytensä ja hyvinvointinsa ravitsemuksen avulla ja on avoin kokeilemaan erilaisia ratkaisuja. Teija on opiskellut aihetta paljon itsekseen lukemalla ja käymällä avoimen yliopiston ravitsemustieteen luennoilla, ja hän on jopa pohtinut sivu-uraa ravinto- tai hyvinvointivalmentajana (Teija viihtyy hyvin päätyössään isossa pörssiyhtiössä avainasiakaspäällikkönä eikä aio vaihtaa uraa kokonaan). Hän tuntee viralliset ravitsemussuositukset mutta ei ole kaikilta osin samaa mieltä niiden kanssa. Teija on noudattanut jo muutaman vuoden pääosin Paleo-ruokavaliota ja tuntee olonsa energiseksi ja kaikin puolin hyvinvoivaksi. Hän suositteleekin usein ystävilleenkin ainakin pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden, viljan, sokerin ja maitotuotteiden vähentämistä ruokavaliosta. Myös Teijan mies ja lapsi noudattavat pääosin Paleo-ruokavaliota. Teijan lapsi käy parhaillaan pientä yksityistä esikoulua, jossa erityisruokavaliot pystytään ottamaan huomioon, mutta Teija tietää, että koulussa se tulee olemaan vaikeaa. Teija aikoo kuitenkin yrittää vaikuttaa asiaan vanhempainyhdistyksen kautta ja tarvittaessa olemalla itse suoraan yhteydessä kaupungin ruokapalveluyksikköön. Miten syötävät hyönteiset ovat tulleet Teijan tietoisuuteen? Teija on nähnyt amerikkalaisella Paleo-sivustolla artikkelin hyönteisten syömisestä osana Paleo-ruokavaliota mutta piti ajatusta hiukan kuvottavana ja sivuutti sen amerikkalaisena ylilyöntinä. Teijan työkaveri Esko, joka on aikamoinen yllytyshullu, toi pari viikkoa sitten tyky-päivään purkillisen kotisirkkoja ja haastoi muut maistamaan niitä. Teija ei tietenkään halunnut olla muita huonompi, joten hän rohkaisi mielensä ja söi yhden sirkan – varmistettuaan ensin pikaisella googlauksella, että kotisirkat ovat ylipäätään turvallisia syödä ja että nämä nimenomaiset sirkat ovat kotimaassa tuotettuja. Teija yllättyi positiivisesti, sillä kotisirkan suutuntuma olikin yllättävän pehmeä eikä makukaan ollut kitkerä kuten hän oli pelännyt. Miksi syötävät hyönteiset kiinnostavat Teijaa? Teijaa kiinnostaa ensisijaisesti laadukas proteiini ja hyönteiselintarvikkeiden prosessoimattomuus. Teija on jo kerran ylittänyt itsensä maistamalla kotisirkkoja ja todennut ne syötäviksi, joten hän on valmis miettimään, miten voisi ottaa hyönteiset osaksi ruokavaliotaan. Miten Teija saadaan ostamaan hyönteiselintarvikkeita? Teija haluaa tietää ruokansa ravitsemussisällön ja prosessoinnin tarkkaan. Vaikka proteiinipitoisuus ja proteiinien laatu onkin Teijalle kiinnostavinta hyönteisissä, hänelle kiinnostavia ovat myös hyönteisten sisältämä rauta, vitamiinit ja kitiini. Teijaa miellyttää erityisesti jauhomadoista ja kotisirkoista tehty jauhe, joka on minimaalisesti prosessoitu. Hän voi käyttää sitä itse haluamallaan tavalla ruuanlaitossa, vaikka se joihinkin ruokiin antaakin hiukan jännän sivumaun. Teija on myös kiinnostunut laadukkaista Paleo-ruokavalioon sopivista välipalapatukoista, joita voi ottaa mukaan esimerkiksi töihin. Vastuullisuusprofiili ei ole Teijalle hyönteiselintarvikkeissa ensisijaisesti kiinnostava asia mutta plussaa kuitenkin. Teija voi ostaa tuotteensa verkosta tai paikan päältä kaupasta, kunhan hän pääsee tarkastelemaan pakkauksen ainesosalistaa ja ravintosisältöä. Syyskuu 2017 Sivu | 24 VARHAINEN ENEMMISTÖ KIRSI KULINARISTI – RUOKAINTOILIJA Millainen Kirsi on? Kirsi on sosiaalinen ja haluaa nauttia elämästä. Hänellä on paljon ystäviä ja aluillaan oleva ura markkinoinnin parissa. Kirsi asuu puolisonsa kanssa hienoksi remontoidussa kaksiossa hyvällä alueella keskustassa ja haluaisi perustaa perheen parin vuoden kuluttua, kunhan on vakiinnuttanut asemansa työelämässä. Kirsi on ”foodie” – häntä kiinnostaa kaikki ruokaan ja ruuanlaittoon liittyvä. Hän katselee TV:stä kokkiohjelmia ja lukee ruokablogeja; viikonloppuisin hän kokeilee uusia reseptejä ja kestitsee perhettään ja ystäviään. Kirsiä kiinnostavat eri maiden ruokakulttuurit, ja hän tykkää käydä ravintoloissa ja kahviloissa sekä kotimaassa että matkoilla. Hänen keittiönsä on remontoitu trendikkääksi ja toimivaksi, ja sieltä löytyvät kaikki mahdolliset välineet ja ainesosat ruokakokeiluihin. Kirsi haluaa olla tuttavapiirinsä Nigella Lawson. Joskus Kirsi kuitenkin tuntee stressiä ylläpitäessään yhtä aikaa vilkasta sosiaalista elämää, panostusta vaativaan työhön, kaunista kotia, täydellistä parisuhdetta ja antoisaa harrastusta. Miten syötävät hyönteiset ovat tulleet Kirsin tietoisuuteen? Tomi kuuluu Kirsin ystäväpiiriin. Kirsiä ei jaksa kiinnostaa Tomin intoilu uusimasta Apple Watchista, mutta Tomin ruokakokeiluista Kirsi toki kuulee mielellään, koska tietää Tomin olevan aina trendien aallonharjalla tälläkin saralla. Viime lauantaina Kirsi oli puolisoineen Tomin luona illallisella. Tomi oli tehnyt alkupaloja avokadosta ja kotisirkoista. Hetkellisesti Kirsi epäili, uskaltaisiko maistaa, mutta uteliaisuus voitti alkukantaisen inhotusreaktion. Aika hyvää – vaikka Kirsi toki uskookin, että pystyisi itse loihtimaan paljon parempaa ruokaa hyönteisistä. Illallisen aikana Kirsi tenttaa Tomilta hyönteisten syömisestä kaiken mahdollisen ja jatkaa kotona lukemalla netistä hyönteisten käytöstä aasialaisessa ruokakulttuurissa. Kirsi huomaa samalla, että syötävät hyönteiset eivät olekaan ihan niin eksoottinen juttu kuin hän ensin kuvitteli; Suomestakin löytyy muutamia hyönteiselintarvikefirmoja ja hyönteiskokkeja. Kirsi ihmettelee, miten saattoi olla huomaamatta hyönteisiä viime Ravintolapäivänä. Miksi syötävät hyönteiset kiinnostavat Kirsiä? Uudet ruoat ja raaka-aineet kiinnostavat aina Kirsiä. Hän miettii, miten niistä voisi saada maistuvia ja omaperäisiä ruokalajeja. Hyönteiset ovat täysin uusi tuttavuus Kirsille. Tokihan hänen ruokaintoilijana pitää opetella myös tämä raaka-aine – muutoin hän voi jäädä jälkijunaan tässä trendissä. Miten Kirsi saadaan ostamaan hyönteiselintarvikkeita? Kirsille tärkeintä ovat maukkaat, laadukkaat ja tuoreet raaka-aineet. Häntä kiinnostaa myös ruoan alkuperä ja identiteetti: kuka, missä ja miten on tuottanut sen. Siksi Kirsiä kiinnostavat erityisesti kokonaiset ja jauhetut syötävät hyönteiset, joista hän voi itse tehdä haluamaansa ruokaa – mutta vain sellaiset, joiden alkuperään ja tuottajiin hän voi tutustua, joko virtuaalisesti tai henkilökohtaisesti. Myös laadukkaat puolivalmisteet kiinnostavat häntä, jos hän voi muokata niitä mieleisekseen. Maku on Kirsille ehdottomasti tärkein valintakriteeri. Vastuullisuusprofiili on myös mielenkiintoista Kirsille, sillä se kytkeytyy tuotanto- ja valmistustapaan. Ravitsemuksellinen arvo tulee vasta näiden jälkeen, ja hinta viimeisenä. Kirsi ostaa tuotteensa mieluiten fyysisestä kaupasta tai suoraan tuottajalta. Syyskuu 2017 Sivu | 25 JUSSI JÄRKIVIHREÄ – VAALEANVIHREÄ KULUTTAJA Millainen Jussi on? Jussi elää kotoisaa elämää perheineen itse remontoimassaan puutalossa vanhalla omakotitaloalueella keskustan kupeessa. Jussi on arvoiltaan melko vihreä ja humaani; hän pitää tärkeänä tasa-arvoisuutta ja kaikkien ihmisten ja luonnon hyvinvointia ja suojelua. Hän ei kuitenkaan ole koskaan halunnut olla aktivisti tai mikään suuren muutoksen esitaistelija; arkipäiväinen ja hienovarainen vaikuttaminen omassa lähipiirissä on enemmän hänen mieleensä. Jussi haluaa olla vastuullinen kuluttaja, mutta hän haluaa tehdä sen mahdollisimman helposti ja tinkimättä suuremmin elämänlaadustaan. Jussi ei voisi esimerkiksi kovin helpolla kuvitella ryhtyvänsä vegaaniksi mutta fleksaamista hän toteuttaa innolla. Työpaikan kahvipöydässä hän kertookin mielellään perheensä kasvisruokapäivistä. Muutoinkin Jussi kiinnittää huomiota ruoan vastuullisuuteen mutta ei ole ehdoton sen suhteen – jos Jussin yleensä ostama Reilun kaupan luomusertifioitu kahvi sattuu olemaan lähikaupasta loppu, Jussi sallii itsensä ostaa jotain muuta kahvia sillä kertaa. Miten syötävät hyönteiset ovat tulleet Jussin tietoisuuteen? Jussin opiskelukaveri Veera on todellinen vastuullisuusguru. Jussi ihailee Veeran tinkimättömyyttä mutta pitää suurinta osaa hänen elämäntapa- ja kulutusvalinnoistaan itselleen liian haastavina. Kun hän luki Veeran blogista tämän kasvattavan kotonaan jauhomatoja ja syövän niitä, Jussi piti tätä aika radikaalina ideana. Hän ymmärsi Veeran listaamat syyt proteiinituotannon ongelmista, mutta ajatteli, että järkevämpiäkin ratkaisuja täytyisi olla olemassa. Sattumalta hänen vaimonsa kuuli työkaveriltaan Teijalta, että tämä syö hyönteisiä sisältäviä välipalapatukoita. Jussi piti tätä jo huomattavasti toteuttamiskelpoisempana ratkaisuna. Jussi googlaa aihetta ja huomaa, että maailmalla on olemassa myös hyönteispastaa, hyönteisnugetteja ja hyönteissipsejä. Jussi tilaa mielenkiinnosta ja kannatuksen vuoksi paketillisen hyönteispastaa sekä laatikollisen hyönteispatukoita. Ilmeisesti hyönteiset on niissä jauhettu niin hienoksi että näitä tuotteita voi syödä ilman, että koko ajan tarvitsee tiedostaa syövänsä hyönteisiä. Miksi syötävät hyönteiset kiinnostavat Jussia? Helpot keinot toteuttaa vastuullista kuluttamista vetoavat Jussiin. Jussi tiedostaa elintarviketuotantoon liittyvän monia vastuullisuusongelmia, mutta ne ovat liian monimutkaisia, jotta hän haluaisi perehtyä niihin syvällisesti. Hän haluaa kuitenkin tehdä osansa maapallon pelastamiseksi ja olla vastuullinen kuluttaja. Hyönteiset vaikuttavat mahdolliselta ratkaisulta proteiinintuotannon ongelmiin. Miten Jussi saadaan ostamaan hyönteiselintarvikkeita? Jussi haluaa elintarvikkeiltaan valmiiksi mietittyä vastuullisuutta. Tuotteissa pitää olla selkeästi näkyvissä tunnistettavat vastuullisuuteen liittyvät sertifiointilogot tai ainakin tuotteiden vastuullisuusargumentit pitää olla pakkauksessa tiivistetty helposti ja selkeästi. Samanaikaisesti Jussi haluaa ruokansa myös maistuvan hyvältä ja olevan riittävän vaivatonta valmistaa. Hinta tulee vasta näiden jälkeen mutta ei ole merkityksetön sekään. Jussia kiinnostavat erilaiset valmiit hyönteistuotteet, erityisesti sellaiset, joita voisi käyttää suoraan lihan korvikkeena. Kokonaisia hyönteisiä Jussi ei ole erityisen innostunut lautasellaan kohtaamaan eikä hän oikein tiedä, miten hänen pitäisi käyttää hyönteisjauhoa. Syyskuu 2017 Sivu | 26 MYÖHÄINEN ENEMMISTÖ TIINA TASAPAINOINEN – PERHEKESKEINEN KESKITIEN KULUTTAJA Millainen Tiina on? Tiinalle terveys, turvallisuus ja perhe ovat tärkeitä asioita – hän ei tavoittele suurta uramenestystä, merkkivaatteita täynnä olevaa vaatekaappia tai maailman kiinteintä vartaloa. Hän arvostaa ennen kaikkea kiireetöntä aikaa perheen kesken. Tiina kokeekin itsensä onnekkaaksi, koska on voinut viettää kaikkien kolmen lapsensa kanssa aikaa kotona hoitovapaalla; se oli taloudellisesti niukempaa mutta henkisesti antoisaa aikaa. Tiinaa kiinnostaa terveellinen ruoka ja vastuullisuuskin, mutta hän on keskitien kulkija niiden suhteen; hän ei tavoittele täydellisyyttä eikä ole valmis maksamaan paljoa ylimääräistä tai näkemään hirvittävästi vaivaa niiden suhteen. Paitsi omastaan Tiina kokee kantavansa vastuuta myös läheistensä terveydestä ja hyvinvoinnista. Omaa hyvinvointiaankin hän haluaa usein edistää juuri siksi, että haluaa olla hyvässä kunnossa läheistensä vuoksi. Tiina on tulevaisuusorientoitunut. Hän on suunnitelmallinen ostosten tekijä ja säästää mieluummin kuin tuhlaa, koska haluaa varmistaa perheensä toimeentulon pitkällä tähtäyksellä. Tiinaa huolettaa se, millaisessa maailmassa hänen lapsensa ja lapsenlapsensa joutuvat elämään, ja siksi hän kiinnittää huomiota myös vastuullisuusasioihin. Hän haluaa myös varmistaa lastensa elinikäisen terveyden, ja siksi hän haluaa alusta asti tarjota heille mahdollisimman puhdasta, turvallista, terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Miten syötävät hyönteiset ovat tulleet Tiinan tietoisuuteen? Tiina on tutustunut Teijaan asuinalueensa leikkipuistossa – Tiinan kolmas lapsi ja Teijan ainokainen ovat samanikäisiä, nyt jo esikoululaisia. Tiina ja Teija juttelevat usein ravitsemuksesta. Tiina ei itse lähtisi poikkeamaan virallisten ravitsemussuositusten linjasta perheensä ruokavaliossa niin paljon kuin Teija, mutta häntä kiinnostavat yksittäiset ideat ja tuotteet, joista hän Teijalta kuulee. Viimeksi Teija maistatti hänellä uutta gluteenitonta, laktoositonta, viljatonta, GMO-vapaata proteiinipitoista välipalapatukkaa, joka oli Tiinasta ihan hyvän makuinen – kunnes Teija kertoi sen sisältävän jauhomatoja. Silloin Tiina sylkäisi välittömästi patukanpalasen suustaan ulos ja oli vähällä oksentaa. Miksi syötävät hyönteiset kiinnostavat Tiinaa? Syötävät hyönteiset sinänsä eivät kiinnosta tai innosta Tiinaa millään lailla – eivät tällä hetkellä sen paremmin kuin tulevaisuudessakaan. Häntä kiinnostaa sen sijaan tarjota perheelleen hyvää, terveellistä ja turvallista ruokaa. Miten Tiina saadaan ostamaan hyönteiselintarvikkeita? Tiina voi hyväksyä syötävät hyönteiset elintarvikkeiden raaka-aineena vasta, kun ne ovat riittävän valtavirtaa. Niitä tulee löytyä raaka-aineena useista erilaisista tavanomaisista elintarvikkeista, joita tulee olla saatavilla S- ja K-ketjun kaupoista. Tuotteet saisivat mielellään olla tuttujen ja luotettujen brändien tuotteita. Silloinkin hänen tulee voida ehdottomasti vakuuttua syötävien hyönteisten turvallisuudesta, terveellisyydestä ja maukkaudesta. Vastuullisuus on plussaa, jos se onnistutaan esittämään positiivisena valintana paremman tulevaisuuden puolesta. Hinta ei myöskään saa olla liian korkea. Tiinan lähimmän sosiaalisen piirin – ystävien, työkavereiden, sukulaisten ja myös hänen seuraamansa valtavirran median – tulee normalisoida syötävät hyönteiset ennen kuin Tiina alkaa säännöllisesti ostaa hyönteisiä sisältäviä elintarvikkeita. Erikoisuudet ja ”hifistely” eivät suuressa määrin kiinnostaa Tiinaa. Tiina haluaa hyönteiset ehdottomasti prosessoituina tunnistamattomiksi. Kokonaisista hyönteisistä Tiina ei innostu – ehkä korkeintaan lasten Halloween-kutsuille koristeeksi. Syyskuu 2017 Sivu | 27 KALLE KIIREINEN – HELPPOA TERVEELLISYYTTÄ ETSIVÄ KULUTTAJA Millainen Kalle on? Kalle arvostaa elämässään perusasioita; lapset, vakaa työ ja mukava koti ovat tärkeitä. Kalle on kahden lapsen isä ja tuotantotyöntekijä. Hänen kohta teini- ikäiset poikansa asuvat vuoroviikoin Kallen ja hänen ex-vaimonsa luona. Kalle on omistautunut isä, joka haluaa viettää kivaa aikaa lastensa kanssa ja varmistaa, että näistä kasvaa tasapainoisia ja järkeviä aikuisia. Kalle toimii joukkueenjohtajana nuoremman poikansa salibandyjoukkueessa ja huoltajana vanhemman poikansa joukkueessa. Pojilla on treenit monta kertaa viikossa ja viikonloppuisin on usein pelejä. Usein on niin kova kiire, että Kalle ja pojat eivät oikein ehdi kokata, ja silloin turvaudutaan valmisruokiin. Kallea kuitenkin mietityttää niiden terveellisyys ja monipuolisuus kasvaville pojille, ja jotkut ateriat ovat aika tylsän makuisiakin. Omastakin kunnostaan ja terveydestään Kalle on alkanut huolehtia ihan uudella tavalla eronsa jälkeen, joten ihan mitä tahansa ei Kalle itsekään halua suuhunsa pistää. Miten syötävät hyönteiset ovat tulleet Kallen tietoisuuteen? Kallen työkaveri Jussi on maininnut perheensä kasviruokapäivistä, joista hänen lapsensa tykkäävät kovasti. Kallea tämä kiinnostaa, sillä hän haluaa tarjota pojilleen maistuvaa ruokaa, ja Jussin esimerkin innoittamana Kallen kotona onkin jo pari kertaa syöty Nyhtökaura-pastaa. Jussi söi eilen kahvipöydässä proteiinipatukkaa, jonka kertoi sisältävän jauhettuja kotisirkkoja. Se kuulosti Kallen mielestä todella omituiselta, mutta koska hän tietää Jussin olevan varsin järkevä tyyppi, hän ei suoralta kädeltä tyrmännyt asiaa – vaikkei suostunutkaan maistamaan. Kallen ostaa pojilleen ja itselleenkin usein nopeaksi välipalaksi treeni- ja pelimatkoille proteiinipatukoita ja jäi nyt miettimään, tulevatko ne tulevaisuudessa sisältämään hyönteisiä. Miksi syötävät hyönteiset kiinnostavat Kallea? Syötävät hyönteiset sinänsä eivät kiinnosta tai innosta Kallea millään lailla – eivät tällä hetkellä sen paremmin kuin tulevaisuudessakaan. Häntä kiinnostaa sen sijaan tarjota perheelleen helppoa, nopeaa ja maukasta mutta kuitenkin myös terveellistä ruokaa. Miten Kalle saadaan ostamaan hyönteiselintarvikkeita? Kalle voi ostaa hyönteisiä sisältäviä elintarvikkeita, kun ne ovat riittävän valtavirtaa. Niitä tulee löytyä raaka-aineena useista erilaisista tavanomaisista elintarvikkeista, joita tulee olla saatavilla S- ja K-ketjun kaupoista. Kalle pitäytyy pääasiassa valtavirran perustuotteissa mutta vaatii niiltä laadukkuutta. Erikoisuudet ja uutuudet kiinnostavat Kallea vain, jos hän uskoo niiden olevan erityisen hyvänmakuisia. Kallea kiinnostavat erityisesti terveelliset valmisruoat ja mukaan otettavat välipalat kuten patukat ja keksit. Myös esimerkiksi pikapuurot, myslit ja murot voivat kiinnostaa Kallea. Kallen pitää pystyä helposti ja vaivattomasti toteamaan tuotteen terveellisyys ja ravitsemuksellisuus; hänellä ei ole aikaa eikä halua valikoida tuotteita pitkään kaupassa tai etsiä niistä lisätietoa netistä. Vastuullisuus ei ole hänelle juurikaan tärkeä myyntiargumentti. Hinta ei ole Kallelle tärkein valintaperuste, mutta hän kiinnittää siihen kyllä huomiota eikä osta kaikkein kalliimpia tuotteita. Kalle voi ostaa hyönteistuotteita, jos ne täyttävät nämä vaatimukset, ja jos se tuntuu hänestä olevan yhteiskunnassa ja hänen lähipiirissään yleisesti hyväksytty asia. Syyskuu 2017 Sivu | 28 LÄHTEET FAO (2013) Edible insects. Future prospects for food and feed security. http://www.fao.org/docrep/018/i3253e/i3253e00.htm FAO & Wageningen University (2014) Insects to Feed the World Conference. Summary report. https://www.wageningenur.nl/en/show/Insects-to-feed-the-world.htm FAO website Insects for food and feed http://www.fao.org/forestry/edibleinsects/en/  Frost & Sullivan (2015) Challenges Facing the Food & Agriculture Sector and Implications on the Global Protein Ingredients Market Frost & Sullivan (2015) Whole Yellow Peas and Pea Protein Ingredients: A Close Supply and Value Chain Relationship Leatherhead Food Research (2014) Consumer attitudes to alternative food sources and ingredients.... INSECTS! Esitys Food Innovation Day September 2014 Pohjanheimo Terhi (2017) Can I have a fly in my soup, please? Results from a cross-cultural consumer study. Esitys 29.8.2017 Insects in the Food Chain -seminaari, Turku Verbeke W. (2015) Profiling consumers who are ready to adopt insects as a meat substitute in a Western society. Food Quality and Preference vol. 39, pp. 147–155. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0950329314001554 Sy ys ku u 20 17 S iv u | 2 9 LI IT E 1: Y HT EE NV ET OT AU LU KK O M AR KK IN AR AP OR TE IS TA Tä hä n ta ul uk ko on o n ko ot tu k es ke is et v er ta ilu ti ed ot in te rn et is tä lö yd et yi st ä va lm iis ta m ar kk in ar ap or te is ta k os ki en s yö tä vi ä hy ön te is iä . RE PO RT T IT LE PU BL IS HE R CU RR EN T M AR KE T ES TI M AT E CA GR FU TU RE M AR KE T ES TI M AT E SC O PE Ed ib le In se ct s M ar ke t S ize B y Pr od uc t ( Be et le s, C at er pi lla rs , G ra ss ho pp er s, B ee s, W as ps , A nt s, S ca le In se ct s & T ru e Bu gs ), By A pp lic at io n (F lo ur , P ro te in B ar s, Sn ac ks ), In du st ry A na ly sis R ep or t, Re gi on al O ut lo ok (U .S ., Be lg iu m , N et he rla nd s, U K, F ra nc e, C hi na , T ha ila nd , V ie tn am , B ra zil , M ex ic o) , A pp lic at io n Po te nt ia l, Pr ic e Tr en ds , C om pe tit iv e M ar ke t S ha re & F or ec as t, 20 16 – 2 02 3 G lo ba l M ar ke t In sig ht s > U SD 3 3 m ill io n (2 01 5) 42 ,1 % u nt il 20 23 U SD 5 22 ,5 m ill io n (2 02 3) Hu m an G lo ba l M ar ke t S tu dy o n Ed ib le In se ct s: O w in g To In cr ea sin g Co st o f A ni m al P ro te in an d In cr ea sin g Co ns um pt io n of S us ta in ab le F oo d to D riv e M ar ke t G ro w th B y 20 24 (B ee tle s, C at er pi lla rs , H ym en op te ra (I nc lu de s W as ps , B ee s, an d An ts ), O rt ho pt er a (C ric ke t, Gr as sh op pe r, an d Lo cu st s) , T ru e Bu gs , O th er s ( Te rm ite s, Dr ag on fli es , Fl ie s, an d et c. ) Pe rs ist en ce M ar ke t R es ea rc h U SD 4 23 ,8 m ill io n (2 01 6) 6, 1% u nt il 20 24 U SD 7 22 ,9 m ill io n (2 02 4) Hu m an W or ld w id e Ed ib le In se ct s M ar ke t b y Se gm en t [ Ra w ; C oa te d (B ar s, C an dy , Ch oc ol at e, C oo ki e, C hi ps , C ra ck er s, S na ck P ac ks ); Po w de re d (F lo ur , B ak in g Po w de r, Pr ot ei n Po w de r, Sa lts ); Pa st e] : M ar ke t S ize , F or ec as ts , I ns ig ht s a nd O pp or tu ni tie s (2 01 6- 20 21 ) Ar cl us te r/ Re se ar ch a nd M ar ke ts U SD 1 06 m ill io n (2 01 6) 70 ,6 % u nt il 20 21 U SD 1 ,5 3 bi lli on (2 02 1) Hu m an W or ld w id e In se ct F ee d M ar ke t [ by S eg m en ts (P ig N ut rit io n, P ou ltr y N ut rit io n, U SD 1 ,0 7 bi lli on Sy ys ku u 20 17 S iv u | 3 0 RE PO RT T IT LE PU BL IS HE R CU RR EN T M AR KE T ES TI M AT E CA GR FU TU RE M AR KE T ES TI M AT E SC O PE Da iry N ut rit io n, A qu ac ul tu re , O th er s) ; b y Re gi on s ( N or th A m er ic a, E ur op e, A sia - Pa ci fic , C en tr al /L at in A m er ic a, M id dl e- Ea st , A fr ic a) ]: M ar ke t S ize a nd F or ec as ts (2 01 7- 20 22 ) Ar cl us te r/ Re se ar ch a nd M ar ke ts No t a va ila bl e 10 2, 5% u nt il 20 22 (2 02 2) An im al G lo ba l E di bl e In se ct s M ar ke t O ut lo ok 2 02 4: G lo ba l O pp or tu ni ty a nd D em an d An al ys is, M ar ke t F or ec as t, 20 16 -2 02 4 (B ee tle s, O rt ho pt er an s ( G ra ss ho pp er s, Cr ic ke ts e tc ), Hy m en op te ra ns (A nt s, B ee s a nd W as ps e tc ), O th er s) G ol ds te in M ar ke t Re se ar ch U SD 3 5 m ill io n (2 01 6) > 6% u nt il 20 24 U SD 5 6 m ill io n (2 02 4) Hu m an & a ni m al Ed ib le In se ct s M ar ke t: Gl ob al In du st ry S ize , S ha re , G ro w th , O ut lo ok , A na ly sis a nd Fo re ca st 2 01 6 To 2 02 3 (G ra ss ho pp er s, B ee s, W as ps , A nt s, B ee tle s, O th er s) Cr ed en ce Re se ar ch No t a va ila bl e N ot a va ila bl e No t a va ila bl e Hu m an & a ni m al G lo ba l E di bl e In se ct s M ar ke t R es ea rc h Re po rt - In du st ry A na ly sis , S ize , S ha re , G ro w th , T re nd s A nd F or ec as t 2 01 6 – 20 23 (C at er pi lla rs , H ym en op te ra (W as ps , Be es , A nd A nt s) , O rt ho pt er a (C ric ke t, Gr as sh op pe r, An d Lo cu st s) , T ru e Bu gs , O th er (T er m ite s, D ra go nf lie s, F lie s, A nd E tc .) Va lu e M ar ke t Re se ar ch No t a va ila bl e N ot a va ila bl e No t a va ila bl e Hu m an , a ni m al & ot he r Ed ib le In se ct s f or A ni m al F ee d M ar ke t: G lo ba l I nd us tr y An al ys is an d Fo re ca st 2 01 6 – 20 24 (g ra ss ho pp er s, fl ie s, b ee s, w as ps , w or m s, a nt s, be et le s, te rm ite s) Pe rs ist en ce M ar ke t R es ea rc h No t a va ila bl e N ot a va ila bl e No t a va ila bl e An im al Ed ib le In se ct s M ar ke t - G lo ba l I nd us tr y Si ze , M ar ke t S ha re , T re nd s, An al ys is, a nd Fo re ca st 2 01 6 – 20 24 (b ee tle s, te rm ite s, ca te rp ill ar , l oc us ts , g ra ss ho pp er s, m ea lw or m , a nd o th er s) Tr an sp ar en cy M ar ke t R es ea rc h No t a va ila bl e N ot a va ila bl e No t a va ila bl e Hu m an , a ni m al & ot he r 2017 Hyönteisruokatuotannon työturvallisuus RISKIT JA NIIDEN HALLINTA APILA GROUP OY AB 30.9.2017 1 Sisällys 1. Johdanto ................................................................................................................... ................................. 2 2. Ruokahyönteisten tuotanto ja tuotannon vaiheet ............................................................................. ....... 3 2.1. Ruokahyönteisten tuotanto ................................................................................................ .............. 3 3. Työturvallisuus työpaikoilla: työnantajan velvollisuudet .......................................................................... 4 3.1. Työsuojelun toimintaohjelma .............................................................................................. .............. 4 3.2. Työn vaarojen tunnistaminen ja niiden arviointi............................................................................... 4 3.3. Työhön perehdyttäminen ja työhönopastus .................................................................................. ... 5 3.4. Henkilösuojaimet ......................................................................................................... ...................... 5 3.5. Työterveyshuolto ......................................................................................................... ...................... 5 4. Hyönteistuotannon työturvallisuusriskit ja niihin varautuminen ............................................................. . 5 4.1. Ergonomia................................................................................................................. ......................... 5 4.2. Tapaturmavaarat .......................................................................................................... ..................... 6 4.3. Fysikaaliset altisteet .......................................................................................................................... 6 4.3.1. Lämpötila ja ilmankosteus .............................................................................................. ........... 6 4.3.2. Pöly ................................................................................................................... ......................... 7 4.3.3. Valaistus .............................................................................................................. ....................... 7 4.3.4. Melu ................................................................................................................... ........................ 8 4.4. Biologiset altisteet ............................................................................................................................. 8 4.4.1. Rehu ja kasvatusolosuhteet ............................................................................................. .......... 8 4.4.2. Sadonkorjuu ja kasvatusalustojen käsittely ............................................................................... 9 4.5. Kemialliset altisteet ......................................................................................................................... 10 4.5.1. Pesuaineet ja desinfiointiaineet .............................................................................................. 10 LÄHTEET ....................................................................................................................... .................................... 11 LIITE I Työsuojelun toimintaohjelma ........................................................................................... .................... 12 LIITE II Työn vaarojen tunnistaminen ja riskinarviointi ....................................................................... ............ 14 LIITE III Keskeinen työturvallisuuslainsäädäntö ............................................................................................... 17 2 1. Johdanto Taustaa Tulevaisuudessa hyönteissyönnin odotetaan lisääntyvän voimakkaasti ilmastonmuutoksen, väestön kasvun ja luonnonvarojen ehtymisen myötä. Hyönteisten kerääminen luonnosta syötäväksi on historian aikana ollut osa monia kulttuureita, mutta viime aikoina hyönteisiä on alettu kasvattaa erillisillä kasvualustoilla. Hyönteisten kasvatuksesta ihmisten ravinnoksi on monia ympäristöllisiä, terveydellisiä ja taloudellisia etuja. Verrattuna muihin ihmisen ravinnoksi kasvatettuihin eläimiin hyönteiset kuluttavat vettä, ravintoa ja maa- alaa huomattavasti vähemmän. Lisäksi hyönteiset ovat erinomainen proteiinin ja muiden ihmiselle tärkeiden ravinteiden lähde. Selvityksen rajaukset ja toteutus Tässä raportissa on kuvattu hyönteisten elintarviketuotannon prosessien ja työvaiheiden kuvaukset yleisellä, työturvallisuusriskien tunnistamisen edellyttämällä tasolla. Raportti on kooste hyönteisten tuotantoon liittyvistä, tunnistetuista työturvallisuusriskeistä sekä toimintaa koskevista työsuojeluun liittyvistä luvista ja lainsäädännöstä. Raportti on tarkoitettu oppaaksi hyönteisruokatuotantoa aloittavalle tai sitä harkitsevalle toimijalle Suomessa. Raportin on tuottanut Apila Group Oy Ab tilaustyönä Pielisen Karjalan kehittämiskeskus PIKES Oy:n hallinnoimalle Hyönteistuotannon esiselvitys –hankkeelle, jossa osatoteuttajana toimi Luonnonvarakeskus LUKE. Hankkeen rahoittajina toimi Pohjois-Karjalan ELY-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta 90 % rahoitusosuudella. Selvityksessä tarkasteltavia hyönteislajeja olivat sirkat (kotisirkka ja kaksitäpläsirkka) sekä erikokoiset kovakuoriaisen toukat (Tenebrio molitor, Zophobas atratus, Alphitobus diaperinus), jotka tunnetaan nimellä jauhomadot. Selvityksessä keskityttiin tämänhetkisen hajautetun hyönteisruokatuotannon metodeihin ja saatavilla oleviin yksinkertaisiin teknologioihin. Selvitys ei sisällä hyönteisten kuljetukseen, hyönteisten elintarvikekäyttöön, tuotteiden valmistukseen, niiden myyntiin tai tarjolla pitoon liittyvien riskien tarkastelua. Tuotantomenetelmäkuvauksen pohjana käytetiin EFSA:n ruoka- ja rehuhyönteistuotannon riskiprofiilissa määritettyä tuotantotapaa [EFSA, 2015]. Myös hyönteistuotannon työturvallisuusriskien määrittelyssä käytettiin EFSA:n ruoka- ja rehuhyönteistuotannon riskiprofiilissa määritettyjä tuotantotapoja ja tunnistettuja riskejä. Lisäksi hyödynnettiin ruokatuotannolle Itävallassa ja Ranskassa laadittuja toimintaohjeita [FASFC, 2016; ANSES, 2015]. Riskien tarkastelussa sovellettiin Työturvallisuuskeskuksen työn vaarojen tunnistamisen ja riskienhallintasuunnittelun malleja ja materiaaleja. Tuotantomenetelmäkuvausta sekä työturvallisuusriskien kuvausta täydennettiin ja tarkistettiin alan toimijoille tehtyjen haastattelujen avulla. Selvityksen aikana haastateltiin yhteensä viittä hyönteistuotannon alalla toimivaa, tai kasvatuskokeiluja tehnyttä, suomalaista yritystä. Haastatelluista yrityksistä kaksi oli hyönteisten kasvatukseen teknologiaa tuottavia yrityksiä. 3 2. Ruokahyönteisten tuotanto ja tuotannon vaiheet 2.1. Ruokahyönteisten tuotanto Hyönteisruokatuotannon vaiheet on tässä selvityksessä jaettu kasvatukseen, ruokintaan ja teurastukseen. Selkärankaisten, äyriäisten ja nilviäisten tuotannosta sirkkojen ja jauhomatojen kasvatus eroaa tuotantoketjultaan lähinnä hyönteisille ominaisen kasvatusolosuhteiden (mm. lämpötila, kosteus, ravinnosta koostuva kasvatusalusta ja suljettu elinympäristö) ja nopean elinsyklin osalta. Kuvassa 1 on esitetty yleinen, tässä raportissa tarkasteltu ruokahyönteisten tuotantoketju. Kuva 1. Yleinen, tässä raportissa tarkasteltu ruokahyönteisten tuotantoketju. Kuvauksessa on sovellettu EFSA Scientific Committee riskiprofiilissa kuvattua tuotantoketjua. [EFSA, 2015] Eurooppalaisilla hyönteistiloilla hyönteiset kasvatetaan suljetussa ympäristössä, usein muovilaatikoissa. Laatikot desinfioidaan hyönteiserien vaihtuessa. Hormoneja, antibiootteja tai muita kemikaaleja ei ruokahyönteisten kasvatuksessa käytetä. [EFSA , 2015] Toukkana syötävien hyönteisten kasvatusaika munasta korjuuikäiseksi toukaksi riippuu hyönteislajista ja kasvatuslämpötilasta. Esimerkiksi jauhomatoja (Tenebrio molitor, Alphitobius diaperinus) kasvatetaan noin 8-10 viikkoa 28-30 °C: n lämpötilassa ja 60 %: n suhteellisessa kosteudessa kunnes ne ovat sopivan kokoisia korjattavaksi ruuaksi [FASFC, 2014]. Oikean ilmankosteuden hallinta on tärkeää hyönteisille optimaalisten kasvuolosuhteiden ylläpitämiseksi, että ei-toivotuille homeille ja sienille suosiollisen liiallisen kosteuden välttämiseksi [ANSES, 2015). Aikuiset hyönteiset laskevat munansa pääasiassa suoraan rehusta koostuvalle kasvatusalustalle. Joskus hyönteisten munat levitetään kasvatusalustalle manuaalisesti ihmisen toimesta. Toukkavaiheessa syötäväksi tarkoitetut hyönteiset kasvavat ravintonaan käyttämästään rehusta koostuvalla kasvatusalustalla ja niiden korjuu tehdään siivilöimällä ne kasvatusalustastaan pääasiassa manuaalisesti. Toukat siivilöidään kasvatusalustaltaan useita tunteja ennen varsinaista lopetusta, jotta ne ehtivät tyhjentää suolensa ennen lopetusta. [EFSA, 2015] 4 Aikuisvaiheessa syötävät hyönteisten, kuten sirkkojen, kasvatusprosessi on kaksivaiheinen koostuen muninta- ja pesintävaiheesta sekä kasvuvaiheesta. Muninta- ja pesintävaiheessa kasvaneet nymfit siirretään kasvatuslaatikoihin, joissa ne kasvavat aikuisiksi. Sirkkojen kasvatusaika vaihtelee lajista riippuen noin kuukaudesta neljään kuukauteen [EFSA, 2015] [Länsiväylä. 2016] Myös kasvatusolosuhteet riippuvat hyönteislajista. Esimerkiksi kotisirkkoja (Achtea Domesticus) kasvatetaan noin 30 asteen lämpötilassa ja 50– 80 % suhteellisessa ilmankosteudessa [Länsiväylä. 2016] Sirkat ovat toukkia liikkuvaisempia. Tämän vuoksi kasvatuslaatikoihin muodostuu osana hyönteisten luonnollista käyttäytymistä eri alueita ruokinnalle ja jätöksille. Sirkkojen sadonkorjuu tehdäänkin keräämällä sirkat kasvatuslaatikoista esimerkiksi ravistamalla ne manuaalisesti irti pahvialustasta tai munakennosta, jolla ne oleilevat [Dirty Jobs, 2010]. Kuten toukkien korjuu, myös sirkkojen korjuu voidaan tehdä kaksivaiheisesti siten, että niiltä poistetaan ravinto hyvissä ajoin ennen sadonkorjuuta, jotta hyönteiset ehtivät tyhjentää suolensa ennen lopetusta. Suurissa viljelyjärjestelmissä korjuu voidaan tehdä myös automaattisella seulomismenetelmällä. Sirkat ja jauhomadot lopetetaan esimerkiksi horrostamalla ne ja jäädyttämällä ne max. -18 °C lämpötilassa. [EFSA, 2015] 3. Työturvallisuus työpaikoilla: työnantajan velvollisuudet 3.1. Työsuojelun toimintaohjelma Työnantajalla tulee olla työpaikan turvallisuuden ja terveellisyyden edistämistä ja työkyvyn ylläpitämistä varten ohjelma, joka kattaa työpaikan työolojen kehittämistarpeet ja työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutukset. Toimintaohjelman laadinta on lakisääteinen velvollisuus, joka koskee kaikenkokoisia yrityksiä. Toimintaohjelmasta johdettavat tavoitteet on otettava huomioon työpaikan kehittämistoiminnassa ja suunnittelussa. Niitä on käsiteltävä työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa. Yksittäisinä tavoitteina voi olla esimerkiksi fyysisen työympäristön parantaminen hankkimalla työtä keventäviä apuvälineitä tai uusia työvälineitä. Tavoitteena voi olla myös työn psyykkisen kuormittavuuden vähentäminen työtehtäviä vaihtelemalla ja uudelleen muotoilemalla tarkoituksena lisätä siten työviihtyvyyttä ja työmotivaatiota. [Työturvallisuuskeskus] Työturvallisuuskeskus on laatinut täytettävän lomakepohjan työsuojelun toimintaohjelman laatimiseksi työpaikalla. Se on tämän raportin liitteenä 1. 3.2. Työn vaarojen tunnistaminen ja niiden arviointi Työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat vaara- ja haittatekijät tulee kullakin työpaikalla selvittää järjestelmällisesti. Mikäli vaaroja ei voida kokonaan poistaa, arvioidaan niiden merkitys työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle eli riskin suuruus ja toteutetaan toimenpiteet, joilla riski pienennetään hallittavalle tasolle tai poistetaan kokonaan. Vaarat ja haitat tunnistetaan selvittämällä arviointikohteessa tehtävät työt, havainnoimalla työn tekemistä ja haastattelemalla työntekijöitä. Tarkistuslistat lisäävät vaarojen ja haittojen tunnistamisen järjestelmällisyyttä. Vaaratekijöiden tunnistamisessa tulee ottaa normaalin toiminnan lisäksi huomioon poikkeavat tilanteen kuten huolto- ja korjaustyöt, loma-ajat, työvuorot ja sijaisten ja harjoittelijoiden käyttö. [Työturvallisuuskeskus] Työturvallisuuskeskus on laatinut erilaisia tarkistuslistoja työn vaarojen tunnistamisen ja arvioimisen avuksi, joita sovellettiin tässä selvityksessä. Selvityksen aikana hyödynnetty taulukko on raportin liitteessä 2. Yritykset voivat hyödyntää taulukkoa työn vaarojen tunnistamisessa ja riskien arvioinnissa. 5 3.3. Työhön perehdyttäminen ja työhönopastus Työnopastus on tärkeä osa ennakoivaa työsuojelua. Perehdyttämistä varten laadittavan opastussuunnitel- man tulee perustua työn vaarojen selvittämisestä saatuihin tietoihin. Työssä tai työympäristössä havaitut vaarat ja vaaratilanteet on poistettava tai vaaroja on vähennettävä jo ennen työn aloittamista. Jäljelle jää- vistä vaaroista tulee antaa erityistä opastusta siten, että kiinnitetään huomiota vaarojen tunnistamiseen ja menettelytapoihin vaaratilanteiden ennalta ehkäisemiseksi. Hyvään työnopastukseen kuuluukin turvallisten työtapojen korostaminen ja työssä mahdollisesti esiintyvien vaaratekijöiden esille tuominen. Työpaikalla jokaisen henkilön pitää olla tietoinen työhön liittyvistä vaaroista ja turvallisista työmenetelmistä. [Työturvallisuuskeskus] Työnopastaja tarvitsee tietoa työsuojeluun liittyvästä lainsäädännöstä ja määräyksistä sekä erityisesti omaan alaan ja työhön liittyvistä valtioneuvoston asetuksista, joissa on selkeitä määräyksiä työtekijöiden opetuksesta ja ohjauksesta. Keskeisimmät työsuojelun säädökset on listattu raportin liitteeseen 3. 3.4. Henkilösuojaimet Työntekijän on käytettävä suojainta, jos työhön liittyvää vaaraa ei voida poistaa teknisillä ratkaisuilla tai työjärjestelyillä. Henkilönsuojaimilla tarkoitetaan välineitä, varusteita ja vaatteita, jotka suojaavat tapaturmalta tai sairastumiselta työssä. Näitä ovat esimerkiksi suojalasit, turvakengät, suojakäsineet, kypärät, kuulon- ja hengityksensuojaimet, valjaat ja suojahaalarit. Työnantajalla on velvollisuus arvioida henkilönsuojaimen tarpeellisuus. Jos suojain riskienarvioinnin perusteella tarvitaan, työnantajan pitää hankkia se ja valvoa sen käyttämistä. Työntekijällä puolestaan on velvollisuus käyttää työnantajan antamaa suojainta. [Työturvallisuushallinto] 3.5. Työterveyshuolto Työnantajan vastuulla on järjestää työterveyshuoltopalvelut tasapuolisesti kaikille työntekijöille. Työterveyshuolto tulee järjestää sekä toteuttaa siinä laajuudessa kuin työpaikan olosuhteet, työ sekä siihen liittyvät muutokset edellyttävät. Palvelujen tulee olla työntekijöille maksuttomia. [Työturvallisuuskeskus] Palvelujen järjestäminen työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden avulla ei kuitenkaan poista työnantajan velvollisuutta huolehtia työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä työhön liittyvissä tilanteissa. Työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä työssä. [Työturvallisuuskeskus] 4. Hyönteistuotannon työturvallisuusriskit ja niihin varautuminen Työturvallisuuslain 738/2002 mukaan työntekijän altistuminen lämpöolosuhteille, melulle, paineelle, tärinälle, säteilylle tai muille fysikaalisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei siitä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle tai lisääntymisterveydelle. 4.1. Ergonomia Hyönteistuotannossa päivittäiseen työhön kuuluvat olennaisena osana rehusäkkien sekä tuotantolaatikoiden nostelu ja siirtely, jotka voivat huonojen nostoasentojen takia aiheuttaa mm. selkäkipuja. Rehusäkit painavat täysinä ollessaan n. 20 kg. Haastellut luonnehtivat kasvatuslaatikoita suhteellisen keveiksi (8-10 kg), mutta suurikokoisiksi. Laatikoita nostellaan ylös ja lasketaan alas lähes päivittäin. Hyönteisten kasvatuksessa keveiden kuormien nosteluun ja kumarteluun liittyvät 6 työturvallisuusriskit ovat verrattavissa mehiläisten kasvatuksessa esiintyviin työturvallisuusriskeihin [Keinänen, 2016]. Oikeat nosto- ja työskentelyasennot ovat tärkeitä myös kevyitä kuormia nostattaessa. Kuormien nosteluun liittyvän rasituksen lisäksi haastatteluissa nousi esiin kasvatuslaatikoiden pesuvaiheeseen liittyvät hankalat työasennot. Fyysistä rasitusta tulee kasvatuslaatikoiden pesussa, joka on vaikeaa tehdä hyvä asento säilyttäen. Joskus pesuun menee parikin tuntia huonoissa asennoissa työskennellen. Työn oikeaa ergonomiaa tukevat, oikein suunnitellut työtilat ja työtasot ovat tärkeitä, jotta huonoista työasennoista johtuvat kipeytymiset voidaan välttää. Työnopastusvaihe on tärkeä rasitusvammojen ennalta ehkäisemiseksi. Havaittujen vaarojen poistamisen ja ergonomisten parannusten lisäksi tulee antaa tietoa ergonomisesti oikeista työmenetelmistä, -liikkeistä ja - asennoista. Työnopastajan on hallittava hyvin opettamansa työt turvallisuuteen liittyvien käytännön asioi- den osalta. [Työturvallisuuskeskus] 4.2. Tapaturmavaarat Haastattelujen perusteella hyönteistuotannossa yleisin tapaturmariski liittyy kuormien nosteluun ja mahdollisiin raskaiden lastien putoamisvaaraan. Tavaroiden putoamisen aiheuttamilta, jalkateriin kohdistuvilta tapaturmariskeiltä voi suojautua parhaiten käyttämällä turvakenkiä ja noudattamalla oikeita nostoasentoja. Tuotantotiloihin liittyviä yleisiä tapaturmariskin aiheuttajia ovat liukastumiset ja kompastumiset, jotka voidaan välttää huolehtimalla työtilojen hyvästä järjestyksestä ja siisteydestä. Työvälineet ja tarvikkeet tulee säilyttää merkityillä paikoillaan ja lattiat puhtaina ja kuivina. Työvälineiden, ja hyönteistuotannon automatisoituessa käytettävien laitteiden, turvalliseen käyttöön tulee kiinnittää huomiota ja ne tulee huoltaa säännöllisesti valmistajan ohjeita noudattaen. 4.3. Fysikaaliset altisteet Lämpötila ja ilmankosteus 4.3.1. Varautuminen, ergonomia: - Ergonomiset työtavat, oikeat nostotekniikat - Oikein suunnitellut, oikealla korkeudella olevat työtasot - Työpaikkakohtainen riskinarviointi ja hallintatoimenpiteiden suunnittelu - Työntekijöiden perehdyttäminen oikeisiin työasentoihin ja ergonomisiin työtapoihin Varautuminen, tapaturmavaarat: - Henkilösuojainten käyttö, ml. turvakengät - Työtilojen hyvä järjestys ja siisteys - Työvälineiden ja laitteiden oikea käyttö ja säännöllinen huolto - Työpaikkakohtainen riskinarviointi ja hallintatoimenpiteiden suunnittelu - Työntekijöiden perehdyttäminen mahdollisiin vaaratilanteisiin ja oikeisiin työtapoihin 7 Hyönteisten kasvatusolosuhteille on ominaista kasvatettavasta lajista riippuen noin 28-30 °C lämpötila ja noin 50-80 % ja suhteellinen ilmankosteus. Työntekijöiden altistuminen näille olosuhteille riippuu kasvattamon rakenteista, käytettävästä teknologiasta ja tilan koosta. Mikäli kyseiset kasvatusolosuhteet vallitsevat koko kasvattamossa, altistuu työntekijä korkealle lämpötilalle ja ilmankosteudelle aina kasvattamossa työskennellessään. Haastattelujen mukaan työntekijät työskentelevät tuotantotiloissa tuotantomäärästä riippuen noin 0,5 – 4 tuntia päivässä. Tulevaisuudessa tilakokojen kasvaessa myös altistus kasvaa. Silloin kun kasvatusolosuhteet ylläpidetään suljetuissa tuotantolaatikoissa, työntekijä altistuu kosteudelle ja lämpötilalle niitä avatessaan. Työn lämpöoloille ei ole lainsäädännössä säädetty raja-arvoja. Työnantajan on kuitenkin huolehdittava siitä, että työilman lämpötilasta, kosteudesta ja liikkeestä sekä lämpöä tai kylmää säteilevistä pinnoista aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa tai vaaraa työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle. Lämpöolojen arvioiminen on työterveyshuollon työpaikkaselvityksen oleellinen osa, ja työnantajan varmistettava, että se on tehty riittävän kattavasti. Työsuojeluhallinto ohjeistaakin työn riittävästä tauotuksesta. Kun ilman lämpötila työpaikalla ylittää +28 °C, luokitellaan työ kuumatyöksi. Jos työpaikan ilman lämpötila teknisistä toimista huolimatta helteen vuoksi ylittää 28 °C, työnantajan on rajoitettava sitä aikaa, jonka työntekijät työskentelevät tällaisessa työilmassa. Yhden työskentelyjakson pituus saa olla enintään 50 minuuttia tunnissa, jos työntekijä tekee pakkotahtista kevyttä tai keskiraskasta työtä ja lämpötila on 29–33 °C. Työntekijöiden lämpörasituksen altistusaikaa tulee siis vähentää pitämällä tunnissa taukoa vähintään 10 minuuttia. [Työturvallisuuskeskus] Pöly 4.3.2. Haastateltavien kokemukset pölylle altistumisesta olivat vaihtelevia tuotannon koosta riippuen. Rehu koettiin suurimmaksi pölynlähteeksi ja toukkien sadonkorjuu tunnistettiin haastatteluissa yhdeksi pölyisimmistä työvaiheista. Rehu tuottaa allergisoivaa viljapölyä. Hyönteistiloilla voikin esiintyä samankaltaisia allergioita kuin muillakin maatiloilla tai leipomoissa. Ulkomailla allergiatapauksia on todettu hyönteisten parissa työskentelevillä ihmisillä. Allergiset reaktiot voivat olla oireita hengitysteissä kuten yskää, nuhaa, hengenahdistusta, keuhkoputkentulehdusta ja astmaa. Lisäksi oireita voi olla ihossa aiheuttaen kutinaa. Allergeenit voivat levitä joko ilman tai ihokontaktin kautta. [ANSES, 2015] Pölyävissä työvaiheissa hengityssuojain ja asianmukainen suojavaatetus ovat tärkeitä suojavarusteita. Pölyn leviämiseltä suojaudutaan riittävällä ilmanvaihdolla, käyttämällä suojavaatteita ja huolehtimalla hyvästä käsihygieniasta. Osassa haastatelluista yrityksistä työ suunnitellaan niin, että työntekijä ei joudu kulkemaan esim. pölyisemmän hyönteistilan ja puhtaampien tilojen välillä. Näin estetään pölyn leviämistä muihin tuotantotiloista muihin tiloihin. Tuotantotiloissa käytettäviä henkilösuojaimia ja suojavaatteita tuleekin käyttää vain tuotantotiloissa. Näin ehkäistään myös mahdollisten hyönteisille haittaa aiheuttavien taudinaiheuttajien siirtyminen ulkoa tuotantotiloihin. Pölyn aiheuttamaa rasitteen hallitsemisessa on tärkeää tilojen puhtaanapito, hyvä ilmanvaihto ja laadukkaat henkilösuojaimet. Valaistus 4.3.3. 8 Tarkat työvaiheet edellyttävät hyvää valaistusta. Esimerkiksi sirkankasvatuksessa syömättä jääneet ruoat on siivottava tarkasti pois kasvatuslaatikoista. Lisäksi pienet sirkanpoikaset ovat niin pieniä, että niitä olisi vaikea nähdä huonossa valaistuksessa. Melu 4.3.4. Haastateltavissa yrityksissä melutaso koettiin pääasiassa matalaksi. Pääasiallinen melunaiheuttaja on ilmastointi. Laumassa elävät sirkat eivät siritä, ainoastaan yksinäiset sirkat. Niissä yrityksissä, joissa melua on mitattu, on melu pysynyt kohtuullisella tasolla 70dB. 4.4. Biologiset altisteet Biologiset vaaratekijät ovat biologista alkuperää olevia epäpuhtauksia työympäristössä. Niitä ovat bakteerit, virukset, hiiva- ja homesienet sekä loiset. Biologiset tekijät eivät useinkaan ole näkyviä, joten niiden aiheuttamia riskejä ei aina havaita. Hyönteiset ovat geneettisesti hyvin kaukana ihmisistä, joten hyönteisille tauteja aiheuttavat taudinaiheuttajat leviävät hyönteisistä ihmisiin huonosti. Näin ollen bakteerien aiheuttamat riskit liittyvät lähinnä hyönteisten elinympäristössä (mm. rehu) ja käsittelyssä ilmeneviin ja niiden käsittelyn kautta leviäviin mikrobeihin. Tehtyjen tutkimusten mukaan niissä tapauksissa, joissa hyönteiset ovat altistuneet rehun kautta ihmiselle haittaa aiheuttavalle taudinaiheuttajalle, kuten Salmonellalle tai Kampylobakteereille, eivät nämä taudinaiheuttajat lisäänny hyönteisten elimistössä. Hyönteiset, hyönteisten ulosteet ja kuolleet hyönteiset voivat kuitenkin toimia taudinkantajina viruksille tai bakteereille. [EFSA, 2015] Rehu ja kasvatusolosuhteet 4.4.1. Hyönteiset voivat toimia bakteerien ja virusten kantajana, mikäli ne altistuvat näille mikrobeille elinympäristössään esimerkiksi kontaminoituneen rehun kautta. [EFSA, 2015] Hyvälaatuisen, puhtaan rehun käyttäminen ja hyvän tuotanto- ja käsittelyhygienian noudattaminen ovatkin avainasemassa taudinaiheuttajien leviämisen estämisessä. Kasvatusalustat tulee pitää puhtaana ja hyvästä käsihygieniasta Varautuminen, fysikaaliset altisteet: - Työn tauotus yli +28 °C työskentelylämpötilassa: taukoa vähintään 10 min tunnissa - Riittävä ilmanvaihto pölyn leviämisen estämiseksi ja hyvän ilmanlaadun ylläpitämiseksi - Työtilakohtaisten henkilösuojainten käyttö, ml. hengityssuojaimet ja suojapuvut - Hyvä käsihygienia - Tilojen ja työtapojen suunnittelu pölyn leviämisen estämiseksi pölyisistä tiloista puhtaisiin tiloihin - Tilojen puhtaanapito - Riittävä yleis- ja kohdevalaistus - Melutason seuranta - Työpaikkakohtainen riskinarviointi ja hallintatoimenpiteiden suunnittelu - Työntekijöiden perehdyttäminen mahdollisiin vaaratilanteisiin ja oikeisiin työtapoihin 9 huolehtia aina hyönteisiä ja niiden rehua käsiteltäessä. Haastatteluissa ilmeni, että kasvatuslaatikot pestään hyönteiserien välissä. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO suosittelee myös, että tautien leviämisen ehkäisemiseksi kasvualustan koko tulisi pitää pienenä, koska suurilla kasvualustoilla riski tautien leviämisestä kasvaa. [FAO 2013] Sadonkorjuu ja kasvatusalustojen käsittely 4.4.2. Haastatteluissa sadonkorjuu tunnistetiin haastatteluissa yhdeksi pölyisimmistä työvaiheista. Kasvatusalustassa käytetty rehu pölisee, ja myös hyönteisten uloste on hyvin kuivaa. Toukkavaiheessa syötäväksi tarkoitetut hyönteiset kasvavat ravintonaan käyttämästään rehusta koostuvalla kasvatusalustalla ja niiden korjuu tehdään siivilöimällä ne kasvatusalustastaan pääasiassa manuaalisesti. Sirkkojen sadonkorjuu tapahtuu keräämällä sirkat kasvatuslaatikoista esimerkiksi ravistamalla ne manuaalisesti irti pahvialustasta tai munakennosta, jolla ne oleilevat. Käytettyjä kasvatusalustoja käsiteltäessä työntekijöiden tulee käyttää suojakäsineitä, hengityssuojaimia, suojapukua ja suojalaseja. Hyvästä käsihygieniasta tulee huolehtia sekä ennen sadonkorjuuta, että sadonkorjuun jälkeen. Hyönteisten ja kasvatusalustojen hygieenisellä käsittelyllä voidaan estää mahdollisten bakteerien ja virusten kulkeutuminen. Haastattelujen mukaan mahdollisten bakteerien ja virusten leviämistä hallitaan hyönteisiä kasvattavissa yrityksissä myös työvuorojen suunnittelulla: hyönteisten parissa tehtävä työ jaksotetaan tehtäväksi kerralla siten, että tarvetta siirtymisiin tuotantotilojen ja muiden tilojen välillä ei ole. Työvuoroja suunniteltaessa tulee kuitenkin huomioida työskentelylämpötila, ja kuumatyön riittävä tauotus (kappale 4.3. Fysikaaliset ominaisuudet). Käytöstä poistetut kasvatusalustat tulee kerätä tiiviiseen, kannelliseen ja selvästi merkittyyn astiaan. Kasvatusalustat tulee suojata kosteudelta homehtumisen estämiseksi. Mikäli kasvatusalustoissa ilmenee hometta, on hengityksen suojaus niiden käsittelyssä tärkeää. Kasvatusalustat hävitetään jätteenä paikallisen ympäristöviranomaisen ja jätehuoltoyhtiön ohjeiden mukaisesti. Varautuminen, biologiset altisteet: - Puhdas rehu, rehun hygieeninen käsittely ja säilytys - Työtilakohtaisten henkilösuojainten käyttö, ml. suojakäsineet, suojalasit, hengityssuojaimet ja suojapuvut - Hyvä käsihygienia - Kasvatuslaatikoiden puhtaanapito ja desinfiointi tarvittaessa - Tilojen puhtaanapito - Käytöstä poistettujen kasvatusalustojen hygieeninen käsittely, säilytys ja hävittäminen jätehuoltoyhtiön ohjeiden mukaisesti - Työpaikkakohtainen riskinarviointi ja hallintatoimenpiteiden suunnittelu - Työntekijöiden perehdyttäminen mahdollisiin vaaratilanteisiin ja oikeisiin työtapoihin 10 4.5. Kemialliset altisteet Hyönteistuotannon suorat kemialliset työturvallisuusriskit liittyvät hyönteisten itse tuottamiin kemiallisiin yhdisteisiin [ANSES, 2015] ja tuotannossa käytettäviin kemikaaleihin, kuten pesuaineisiin. Yleisesti kasvatettavat hyönteislajit, kuten sirkat (kotisirkka ja kaksitäpläsirkka) tai kovakuoriaisen toukat (Tenebrio molitor, Zophobas atratus, Alphitobus diaperinus) eivät eritä ihmiselle haitallisia kemikaaleja, kuten esimerkiksi mehiläiset. Pesuaineet ja desinfiointiaineet 4.5.1. Haastatteluissa kemiallisiin altisteisiin liittyviä riskejä ei tunnistettu. Haastattelujen mukaan yrityksissä käytettävät pesuaineet ja desinfiointiaineet ovat elintarvikehyväksyttyjä pesuaineita, joita käytetään mm. suurtalouskeittiöissä. Kasvatuslaatikoiden pesu tapahtuu aina kasvatussyklien välissä, ennen uuden hyönteiserän sijoittamista. Pienissä yksiköissä laatikot pestään käsin. Tavanomaisiakin pesuaineita käsiteltäessä tulee työpaikalla kiinnittää huomiota kyseisten kemikaalien turvalliseen annostukseen ja käyttöön. Käyttö-, säilytys- ja hävitysohjeet löytyvät pakkausmerkinnöistä ja käyttöturvallisuustiedotteista, joihin työntekijät tulee perehdyttää. Miedoiksikin mielletyt pesuaineet voivat aiheuttaa ärsytystä esimerkiksi silmiin joutuessaan tai toistuvan ihokosketuksen seurauksena. Suojalasit suojaavat silmiin joutuvilta roiskeilta ja suojakäsineet ihoärsytykseltä. Varautuminen, kemialliset altisteet: - Pakkausmerkinnöissä ja käyttöturvallisuustiedotteissa annettujen ohjeiden noudattaminen kemikaaleja käsiteltäessä, säilytettäessä ja hävitettäessä - Henkilösuojaimet kemikaaleja käsiteltäessä, ml. käsineet ja suojalasit - Työpaikkakohtainen riskinarviointi ja hallintatoimenpiteiden suunnittelu - Työntekijöiden perehdyttäminen mahdollisiin vaaratilanteisiin ja oikeisiin työtapoihin 11 LÄHTEET ANSES. (2015). OPINION of the French Agency for Food, Environmental and Occupational Health & Safety. Request No. 2014-SA-0153. Dirty Jobs. (10 2010). Dirty Jobs-Season 7 Episode 15 part 2. Noudettu osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=X3aQRj_-HYM&list=PLE5DF55DF85ACA66A&index=2 EFSA Scientific committee. (2015). Risk profile related to production and consumption of insects as food and feed. ISSN: 1831-4732. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2283 uuselintarvikkeista. FAO Food and Agriculture Organization of the United Nations. (2013). Edible insects - Future prospects for food and feed security. E-ISBN: 978-92-5-107596-8. FASFC (Belgian Scientific Committee of the Federal Agency for the Safety of the Food Chain). (2014). Food safety aspects of insects intended for human consumption. Common advice of the Belgian Scientific Committee of the Federal Agency for the Safety of the Food Chain (FASFC) and of the Superior Health Council (SHC). J.A. Cortes Ortiz et al. (2016). Insects as Sustainable Food – Ingredients Production, Processing and Food Applications. ISBN: 978-0-12-802856-8. Keinänen, Paula. SML Talvipäivät. (31.1.2016). Esitys. Mehiläishoitajan terveyden kompastuskivet ja työturvallisuus. Noudettu osoitteesta https://www.slideshare.net/hunajanet/mehilishoitajan-terveyden- kompastuskivet-ja-tyturvallisuus-paula-keinnen-2016 Länsiväylä. (24.8.2016). Artikkeli. Tämä liha kasvaa syömäkelpoiseksi 35 päivässä – harpisti hyppäsi sirkkafarmariksi. Noudettu osoitteesta http://www.lansivayla.fi/artikkeli/425819-tama-liha-kasvaa- syomakelpoiseksi-35-paivassa-harpisti-hyppasi-sirkkafarmariksi Sirisee Oy, yrityksen verkkosivut www.sirisee.fi Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu, verkkosivut http://www.tyosuojelu.fi/ Työturvallisuuskeskus, verkkosivut https://ttk.fi/tyohyvinvointi_ja_tyosuojelu 12 LIITE I Työsuojelun toimintaohjelma Malli työsuojelun toimintaohjelmaksi (Sovellettu mallia Työturvallisuuskeskus 2013) Kirjoita kunkin otsikon alle sisältö napsauttamalla harmaata ohjetekstiä. Yritys/kunta/toimipaikka/toimipiste Työsuojelun tavoitteet Johdon tahdonilmaus työturvallisuudesta ja työterveydestä Työsuojelun konkreettiset, mitattavat tavoitteet Työsuojelun vastuut ja toimivaltuudet Esimiesten toimivaltuudet ja vastuut Työntekijöiden velvollisuudet ja vastuut Työympäristön kuvaus Käytettävissä olevan tiedon perusteella kuvaus työstä ja työoloista Työn vaarojen ja haittojen selvittäminen ja riskien arviointi; milloin tehty ja miten toteutettu Työ- ja turvallisuusohjeet Työpaikan sisäiset ohjeet: työnopastus, koneiden ja työvälineiden käyttö ja huolto, kemikaalien käsittely, ensiapu, vaaratilanteet, päihdeohjelma, pelastussuunnitelma jne. Työsuojelun kehittämiskohteet Työympäristön kuvauksen ja työn riskien arvioinnin perusteella havaitut kehittämistarpeet. Henkilöstön turvallisuus- ja työhyvinvointikoulutus. Työterveyshuolto Työterveyshuollon palveluntuottaja, työterveyshuoltosopimus, palvelujen sisältö (lakisääteiset ja muut), työterveyshuollon toimintasuunnitelma Työsuojeluasioiden huomiointi toiminnassa Työsuojeluasioiden huomiointi suunnittelu- ja hankintatoimissa, henkilöstö- ja taloushallinnossa, viestinnässä jne. 13 Työolojen seuranta Millä mittareilla työoloja seurataan: sairauspoissaolot, tapaturmat, turvallisuushavainnot, työkyvyn ja työhyvinvoinnin seurantatiedot, työilmapiirikartoitukset, työhygieeniset mittaukset jne. Toimintaohjelman seuranta ja päivitys Miten toimintaohjelman seuranta toteutetaan ja kuka vastaa seurannasta Päiväys Kirjoita päivämäärä napsauttamalla tätä. 14 LIITE II Työn vaarojen tunnistaminen ja riskinarviointi TYÖTURVALLISUUDEN TARKISTUSLISTA – HYÖNTEISRUOKATUOTANTO Työnantajan tulee tunnistaa työssä ilmenevät työturvallisuustekijät ja niistä aiheutuvat riskit. Työturvallisuustekijöiden tunnistaminen voidaan tehdä alla olevan taulukon avulla. Ilmenee / Aiheuttaa haittaa tai vaaraa Ei ilmene/ ei aiheuta haittaa tai vaaraa Ei tietoa Lisätietoja, perustelut Melu Jatkuva melu työtiloissa (esim. kohina tai humina) Jaksottainen melu työtiloissa (esim. pauke tai kolina) Lämpötila ja ilmanlaatu Työpaikan lämpötila Sisäilman kosteus Sisäilman muu ilmanlaatu Valaistus Riittämätön yleisvalaistus Riittämän kohdevalaistus Työtilojen ergonomia ja turvallisuus Työvälineiden sijoittelu Työskentelytilan riittävyys Järjestys ja siisteys Työskentelytason korkeus Näytöt ja näyttöpäätteet Työvälineiden käyttö Työasento Selän asento Hartioiden ja käsien asento Yritys Arvioinnin kohde (esim. tuotantotilat, toimisto, sivuvirtojen käsittely) Päiväys Arvioinnin tekijät 15 Ranteiden ja sormien asento Pään ja niskan asento Fyysinen kuormittuminen Liikkuminen Työtahti Nostot, siirrot ja taakan kannattelu Kemikaalit Kemikaalien pakkausmerkinnät Käyttöturvallisuustiedotteet Kemikaalien käyttö Kemikaalien varastointi Kemikaalien käytöstä poisto Pöly ja biologiset riskit Pöly rehua käsiteltäessä Pöly kasvatusalustoja käsiteltäessä Bakteerit, virukset, alkueläimet tai loiset Hyönteiset Hyönteisten aiheuttamat allergiset oireet Hyönteisten aggressiivinen käyttäytyminen (pistäminen, pureminen) Jätteenkäsittely Käytöstä poistettujen kasvatusalustojen käsittely ja säilyttäminen Muut mahdolliset haittatekijät tai vaaratilanteet 16 RISKIEN ARVIOINTI JA HALLINTATOIMENPITEET Vaaratekijälä tarkoitetaan työssä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa vaaraa tai haittaa työntekijöiden terveydelle tai turvallisuudelle. Riski on vaaran tai haitan aiheuttama haitallinen tapahtuma. Esimerkkejä vaaratekijöistä: melu, liukas lattia, jatkuva kiire Esimerkkejä riskeistä: kuulovaurio, tapaturma, työuupumus, lihasvamma Riskien arviointi ja hallintatoimenpiteiden suunnittelu voidaan tehdä alla olevan taulukon avulla. Haitta tai vaaratekijä Riskin kuvaus Riskin suuruus (merkityksetön/ vähäinen/ kohtalainen/ merkittävä/ sietämätön) Toimenpiteet Vastuu- henkilö Aikataulu Riskin suuruuden arvioiminen Riskin suuruus on vaaran tai haitan aiheuttamien seurausten vakavuuden ja niiden ilmenemisen todennäköisyyden yhdistelmä. Riskin suuruuden määrittämisessä käytetään yleisesti kolmiportaista riskitaulukkoa. Tapahtumasta koituvat seuraukset Tapahtuman todennäköisyys Vähäiset Haitalliset Vakavat Epätodennäköinen 1.Merkityksetön 2.Vähäinen 3.Kohtalainen Mahdollinen 2.Vähäinen 3.Kohtalainen 4.Merkittävä Todennäköinen 3.Kohtalainen 4.Merkittävä 5.Sietämätön Riskien arviointi työpaikalla -työkirja (ST 17 LIITE III Keskeinen työturvallisuus- ja työterveyslainsäädäntö Työturvallisuuslaki 738/2002 Terveydensuojelulaki 763/1994 Terveydensuojeluasetus 1280/1994 Työterveyshuoltolaki 1383/2001 Valtioneuvoston asetus 708/2013 hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta Työtapaturma- ja ammattitautilaki 459/2015 Valtioneuvoston asetus 577/2003 työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista Valtioneuvoston asetus 403/2008 työvälineiden turvallisesta käytöstä Valtioneuvoston päätös 1406/1993 henkilösuojaimista Valtioneuvoston päätös 1407/1993 henkilösuojainten valinnasta ja käytöstä työssä Valtioneuvoston päätös 993/1992 melutason ohjearvoista Valtioneuvoston asetus 85/2006 työntekijöiden suojaamisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta Valtioneuvoston päätös 1155/1993 työntekijöiden suojelemisesta työhön liittyvältä biologisten tekijöiden aiheuttamalta vaaralta Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 921/2010 biologisten tekijöiden luokituksesta Valtioneuvoston asetus 715/2001 kemiallisista tekijöistä työssä 2017 Hyönteisruokatuotanto TOIMIJAN LUVAT JA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ APILA GROUP OY AB 20.9.2017 (TARKISTETTU 6.10.2017) 1 Sisällys 1. Johdanto 2 1. Alkutuotanto 3 1.1. Luvat ja viranomaiset 3 1.2. Keskeinen alkutuotantoa koskeva lainsäädäntö 3 2. Elintarvikelainsäädäntö 4 2.1. Luvat ja viranomaiset 4 2.2. Keskeinen elintarvikelainsäädäntö 4 3. Ympäristölainsäädäntö 5 3.1. Luvat ja viranomaiset 5 3.2. Keskeinen ympäristölainsäädäntö 5 4. Rehulainsäädäntö 5 4.1. Luvat ja viranomaiset 5 4.2. Keskeinen rehulainsäädäntö 6 5. Työturvallisuus- ja terveyslainsäädäntö 7 5.1. Luvat ja viranomaiset 7 5.2. Keskeinen työturvallisuus- ja työterveyslainsäädäntö 7 2 1. Johdanto Raportointihetkellä uuselintarvikkeita ja näin ollen hyönteisten kasvatusta ruoaksi koskeva lainsäädäntö on muutoksessa. Kiinnostus hyönteisten kasvatukseen on lisääntynyt ja hyönteistuotantoon liittyviä kokeiluja on Suomessa käynnissä. Tämä raportti on kooste oleellisimmista paikalliseen toimintaan liittyvistä ympäristöön, työturvallisuuteen ja työterveyteen, elintarviketuotantoon ja alkutuotantoon luvista sekä lainsäädännöistä. Raportti on tarkoitettu avuksi toimintaan harkitsevalle tai aloittavalle pientoimijalle. Raportin on tuottanut Apila Group Oy Ab tilaustyönä Pielisen Karjalan kehittämiskeskus PIKES Oy:n hallinnoimalle Hyönteistuotannon esiselvitys –hankkeelle, jossa osatoteuttajana toimi Luonnonvarakeskus LUKE. Hankkeen rahoittajina toimi Pohjois-Karjalan ELY-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta 90 % rahoitusosuudella. 3 1. Alkutuotanto 1.1. Luvat ja viranomaiset Alkutuotannolla tarkoitetaan alkutuotannon tuotteiden tuotantoa, kasvatusta ja viljelyä sekä sadonkorjuuta, sekä kaikkia eläintuotannon vaiheita ennen teurastusta tai lopetusta. Myös elävien eläinten kuljetus ja muiden alkutuotannon tuotteiden kuin maidon kuljetus seuraavaan elintarvikeketjun käsittelypaikkaan, esimerkiksi laitokseen tai vähittäiskauppaan on alkutuotantoa. Hyönteisten kasvattamiseen ja lopettamiseen sovelletaan alkutuotantoa koskevia ilmoitusmenettelyjä. Ilmoitus alkutuotantopaikasta tai ilmoitus alkutuotannon tuotteiden kuljetuksesta tai niissä tapahtuvasta olennaisesta muuttamisesta tehdään kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle (terveystarkastaja tai hygieenikkoeläinlääkäri). Ilmoitus uudesta toiminnasta on tehtävä noin neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista. Ilmoituksesta ei tehdä erillistä päätöstä, mutta valvontaviranomainen ilmoittaa toimijalle saaneensa ilmoituksen. Valvontaviranomainen voi pyytää toimijalta tarpeellisia selvityksiä. Ilmoituksen käsittelystä ei peritä maksua. Maksuttomalla alkutuotantoilmoituksella voi tuotteita myydä suoraan kuluttajille, paikallisesti oman maakunnan sisällä. Jos tuotteet tulevat maanlaajuisesti kauppoihin, saatetaan tarvita Eviran laitoshyväksyntä. Eläinsuojelua kunnassa valvoo kunnaneläinlääkäri. 1.2. Keskeinen alkutuotantoa koskeva lainsäädäntö Raportointihetkellä voimassa olevassa alkutuotantoa koskevassa lainsäädännössä ei vielä tunneta hyönteisruokatuotantoa, mutta alkutuotantoa koskevat rakenne- ja hygieniavaatimukset tulee ottaa huomioon jo toimintaa suunniteltaessa. Säädös Linkki säädökseen Yleinen elintarvikehygienia-asetus (EY) N:o 852/2004 liite I http://eur- lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:32002R0178:FI:HTML Maa- ja metsätalousministeriön asetus 1368/2011 elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta ( ns. alkutuotantoasetus) https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20111368 Eläintautilaki 441/2013 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130441 Maa- ja metsätalousministeriön asetus 1010/2013 eläintautien ilmoittamisesta ja mikrobikantojen toimittamisesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131010 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä (TSE-lainsäädäntö) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX:32001R0999 Eläinsuojelulaki 247/1996 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247 4 2. Elintarvikelainsäädäntö 2.1. Luvat ja viranomaiset Elintarvikehuoneistolla tarkoitetaan mitä tahansa rakennusta tai huoneistoa tai niiden osaa taikka muuta ulko- tai sisätilaa, jossa myytäväksi tai muuten luovutettavaksi tarkoitettuja elintarvikkeita valmistetaan, säilytetään, kuljetetaan, pidetään kaupan, tarjoillaan tai muutoin käsitellään, ei kuitenkaan alkutuotantopaikkaa. Kun hyönteisten kasvatus ja myynti elintarvikekäyttöön laillistuu, lopetettujen hyönteisten pakkaaminen jatkojalostusta varten voidaan katsoa elintarvikehuoneistoksi, josta on tehtävä ilmoitus kunnan elintarvikeviranomaiselle. Ilmoituksesta ei tehdä erillistä päätöstä, mutta viranomainen antaa elintarvikealan toimijalle todistuksen ilmoituksen käsittelystä. Ilmoitus elintarvikehuoneistosta tai siinä tapahtuvasta toiminnan olennaisesta muuttamisesta on lähetettävä valvontaviranomaiselle neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai suunniteltua muutosta. Jos elintarvikehuoneistossa käsitellään eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä, huoneistolle on haettava laitoshyväksyntää asianomaiselta valvontaviranomaiselta ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista. Viranomainen tekee hyväksymisestä päätöksen. Raportin kirjoitushetkellä elintarvikeviranomaisilla ei ole vielä käytäntöjä hyönteisten kasvatuksen ilmoitus- tai hyväksymismenettelyiksi, mutta elintarvikehuoneistoja ja tuotantolaitoksia koskevat rakenne- ja hygieniasäädökset kannattaa ottaa huomioon jo toimintaa suunniteltaessa. Tulevien ilmoitus- ja lupakäytäntöjen sujuvoittamiseksi toiminnanharjoittajan kannattaa arvioida toimintansa hygieniariskit (HACCP) ja laatia niihin perustuva omavalvontasuunnitelma. Lisätietoja omavalvontasuunnitelmasta ja HACCP- järjestelmästä löytyy mm. Eviran sivuilta: https://www.evira.fi/yhteiset/omavalvonta/haccp/ Kunnissa elintarviketurvallisuutta valvoo kunnan elintarvikevalvontaviranomainen (terveystarkastaja). 2.2. Keskeinen elintarvikelainsäädäntö Raportointihetkellä voimassa olevassa elintarvikelainsäädännössä ei vielä tunneta hyönteisruokatuotantoa. Lainsäädäntö kuitenkin asettaa vaatimuksia laitosten ja elintarvikehuoneistojen rakenteille ja hygienialle. Nämä vaatimukset kannattaa ottaa huomioon jo toimintaa suunniteltaessa. KORJAUS: Suomi hyväksyi hyönteiset elintarvikkeeksi. Hyönteisruoka kuuluu elintarvikelainsäädännön piiriin. Eviran ohje Hyönteiset elintarvikkeena (10588/1) otettiin käyttöön 1.11.2017 ja löytyy Internetistä https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikeryhmat/hyonteiset/ (Toim.) Säädös Linkki säädökseen Uuselintarvikeasetus (EU) 2015/2283 http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32015R2283 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) No 178/2002 elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista (yleinen elintarvikeasetus) http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/?qid=1438689877860&uri=CELEX:02002R0178- 20140630 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) No 852/2004 elintarvikehygieniasta http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/?qid=1454929261178&uri=CELEX:02004R0852- 20090420 Elintarvikelaki 23/2006 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060023 Maa- ja metsätalousministeriön asetus 795/2014 laitosten elintarvikehygieniasta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140795 Terveydensuojelulaki 763/1994 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940763 Terveydensuojeluasetus 1280/1994 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941280 Valtioneuvoston asetus elintarvikevalvonnasta 420/2011 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110420 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32004R1935 5 3. Ympäristölainsäädäntö 3.1. Luvat ja viranomaiset Mikäli hyönteiskasvatustoimintaa suunnitellaan maatilalle tai osaksi muuta toimintaa, jolla on olemassa oleva ympäristölupa, tulee suunnitelmista hyönteiskasvatuksen aloittamiseksi ilmoittaa valvovalle ympäristöviranomaiselle. Ympäristöluvan muutoksen tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Käytöstä poistetuissa kasvualustoissa on eläinten jätöksiä ja mahdollisesti kuolleita hyönteisiä. Hyönteiset katsotaan eläimistä saataviksi sivutuotteiksi, jotka hävitetään eläinjätteenä. Kasvualustojen ja kuolleiden hyönteisten hävittäminen tulee tehdä kunnaneläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan. Hävitettävän kasvatusalustan (ml. kuolleet hyönteiset, lanta ja rehu) määrästä ja hävitystavasta tulee pitää kirjaa. 3.2. Keskeinen ympäristölainsäädäntö Säädös Linkki säädökseen Laki eräistä naapuruussuhteista 26/1920 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1920/19200026 Ympäristönsuojelulaki 527/2014 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140527 Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta 713/2014 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140713 Jätelaki 646/2011 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110646 Jäteasetus 179/2012 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120179 Laki eläimistä saatavista sivutuotteista 517/2015 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150517#L1P3 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 (sivutuoteasetus) http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/ALL/?uri=CELEX:32009R1069 4. Rehulainsäädäntö 4.1. Luvat ja viranomaiset Rehulainsäädäntö koskee hyönteisille syötettäviä rehuja sekä hyönteisten tai niistä saatavien jakeiden käyttöä muiden tuotantoeläinten rehuina. Hyönteistuotantoa aloitettaessa tuottajan on rekisteröidyttävä rehualan toimijaksi. Eräät rehualan toiminnot edellyttävät Elintarvikeviraston tai kunnan hyväksyntäpäätöstä, ennen kuin toiminnan voi aloittaa. Lisätietoja saa kunnaneläinlääkäriltä ja Elintarvikeviraston sivuilta https://www.evira.fi/tietoa-evirasta/lomakkeet-ja-ohjeet/sivutuotteet/. Hyönteistuotantoon liittyviä rehualan toimintoja valvova viranomainen on Elintarvikevirasto. No 1935/2004 elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista Komission asetus (EU) No 10/2011 elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32011R0010 Euroopan parlamentin ja neuvoston (EY) No 396/2005 torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32005R0396 6 4.2. Keskeinen rehulainsäädäntö Säädös Linkki säädökseen Rehulaki 86/2008 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080086 Maa- ja metsätalousministeriön asetus rehualan toiminnanharjoittamisesta 548/2012 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120548#Pidp452597760 Maa- ja metsätalousministeriön asetus rehualan toiminnanharjoittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta 960/2014 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140960 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009 rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä (rehujen markkinoille saattaminen) http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/ALL/?uri=CELEX%3A32009R0767 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005 rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista (rehuhygienia-asetus) http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A02005R0183-20151112 Komission asetus (EU) N:o 2017/1017 rehuaineluettelosta annetun asetuksen (EU) N:o 68/2013 muuttamisesta (rehuaineluettelo) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32017R1017 Laki eläimistä saatavista sivutuotteista 517/2015 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150517#L1P3 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 (sivutuoteasetus) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX:32009R1069 7 5. Työturvallisuus- ja terveyslainsäädäntö 5.1. Luvat ja viranomaiset Lainsäädännössä on määritelty työt, joiden tekeminen vaatii työsuojeluviranomaisen myöntämää valtuutusta tai pätevyyskirjaa. Tällaisia töitä ovat asbestipurkutyön tekeminen, räjäytystyöt (panostajan lupakirja) ja rakennustyö veden alla – hyönteisten kasvatus tai muu alkutuotanto ei kuulu työsuojeluviranomaisen valtuutuksen tai pätevyyskirjan piiriin. Työsuojeluviranomaiselta haetaan tarvittaessa poikkeusluvat, jotka koskevat yötyötä, vuorotyötä ja vapautusta työvuoroluettelon pitämisestä. Lisäksi työsuojeluviranomainen voi myöntää luvan tiettyihin nuorten työntekijöiden töihin. Työsuojeluviranomaisena toimii aluehallintovirasto. Yhteystiedot löytyvät työsuojeluhallinnon verkkopalvelusta http://www.tyosuojelu.fi/tietoa-meista/asiointi. 5.2. Keskeinen työturvallisuus- ja työterveyslainsäädäntö Säädös Linkki säädökseen Työturvallisuuslaki 738/2002 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738 Terveydensuojelulaki 763/1994 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940763#L7P31 Terveydensuojeluasetus 1280/1994 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941280 Työterveyshuoltolaki 1383/2001 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383 Valtioneuvoston asetus 708/2013 hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130708 Työtapaturma- ja ammattitautilaki 459/2015 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150459 Valtioneuvoston asetus 577/2003 työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030577 Valtioneuvoston asetus 403/2008 työvälineiden turvallisesta käytöstä https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080403 Valtioneuvoston päätös 1406/1993 henkilösuojaimista https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1993/19931406 Valtioneuvoston päätös 1407/1993 henkilösuojainten valinnasta ja käytöstä työssä https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931407 Valtioneuvoston päätös 993/1992 melutason ohjearvoista https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19920993 Valtioneuvoston asetus 85/2006 työntekijöiden suojaamisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060085 Valtioneuvoston päätös 1155/1993 työntekijöiden suojelemisesta työhön liittyvältä biologisten tekijöiden aiheuttamalta vaaralta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1993/19931155 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 921/2010 biologisten tekijöiden luokituksesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100921 Valtioneuvoston asetus 715/2001 kemiallisista tekijöistä työssä https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010715 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 54 Luonnonvarakeskus Latokartanonkaari 9 00790 Helsinki puh. 029 532 6000