KOTIELÄINJALOSTUKSEN TIEDOTE NO 58 Suomenkarjan kokonaistaloudellisuus muihin rotuihin verrattuna Pekka Huhtanen Helsingin Yliopisto Kotieläintieteen laitos Helsinki 1982 Julkaisijat: Kotieläinten jalostustieteen laitos, Helsingin Yliopisto, Viikki Kotieläinjalostuslaitos, Maatalouden Tutkimuskeskus, Jokioinen KOTIELÄINJALOSTUKSEN TIEDOTE-SARJASSA ILMESTYNYT: UUSITALO, H., 1975. Valintaindeksien rakentaminen kanojen jalostusarvostelua varten. Lisensiaattityö, 119 s. RUOHOMÄKI, HILKKA, 1975. Nuoren lihanaudan teurasominaisuuksien arvioimi- sesta. Lisensiaattityö, 197 s. MAIJALA, K., 1975. Kotieläinjalostus ja sen tutkimus. Esitelmä maataloustutkimuk- sen päivillä, 26 s. HELLMAN, T., 1975. Maidon lysotsyymiaktiivisuudesta ja utaretulehduksesta Vii- kin karjassa. Pro gradu-työ, 77 s. MAIJALA, K., 1975. Pohjoismaiden maataloustuotanto tulevaisuuden resurssitilan- teessa. Esitelmä Pohjoismaiden Maataloustutkijain Yhdistyksen 15. kongres- sissa Reykjavikissa, 36 s. MAIJALA, K., 1975. 50 vuotta kotieläinten jalostustutkimusta Suomessa - tutki- mus tänään ja huomenna. Esitelmä Maa- ja kotitalouden Erikoisyhdistysten Lii- ton luentopäivillä Helsingissä 28.11.1974, 21 s. NIEMINEN, P., 1975. Ultraäänikuvauksella arvioidun lihakkuuden yhteys sonnien kasvukoetuloksiin. Pro gradu-työ, 95 s. MAIJALA, K., 1975. Yleisiä näkökohtia kotieläinten jalostustavoitteiden määritte- lyssä. Esitelmä Pohjoismaiden Maataloustutkijain Yhdistyksen 15. kongressis- sa Reykjavikissa 3.7.1975, 18 s. OJALA, M., PUNTILA, MARJA-LEENA, VARO, M. & LAAKSO, P., 1976. Sonnien mit- tauksia yksilötestausasemilla, 45 s. HELLMAN, T., OJALA, M. & VARO, M., 1976. Ultraäänikuvauksen käyttö påssien yk- silöarvostelussa, 15 s. LINDSTROM, U., 1976. Voidaanko jalostuksella vaikuttaa utaretulehdusalttiuteen? 19 s. RUOHOMÄKI, HILKKA & HAKKOLA, H., 1976. Lihantuotantokokeiden tuloksia, 15 s. LAMMASPÄIVÄ, Viikki 2.2.1977, 21 s. JOKINEN, LIISA & LINDSTRÖM, U., 1977. Pillereiden ei-uusintatulokset 4 vuoden säilytyksen jälkeen verrattuna tuloksiin 1 vuoden säilytyksen jälkeen, 12 s. LINTUKANGAS, S., 1977. Erilaisten virhelähteiden ja erityisesti tuotostason ja maantietieteellisen alueen vaikutus Ay-sonnien jälkeläisarvosteluun. Pro gradu-työ, 114 s. MAIJALA, K. & SYVÄJÄRVI, J., 1977. Mahdollisuudesta kehiltää monisynnyttävää nautakarjaa valinnan avulla, 23 s. 17 a-d. Rehuhyötysuhdetta käsittelevät esitelmät. Suomen Maataloustieteellisen Seu- ran kokous 26.1.1977. RUOHOMÄKI, HILKKA, 1977. Erirotuisten lihanautojen elopainot ja iät 160 kilon teuraspainossa, 12 s. Nauta- ja sikapäivä 14.11.1977. LINDSTROM, U., 1978. Maidon valkuainen, 13 s. SUOMENKARJAN KOKONAISTALOUDELLISUUS MUIHIN ROTUIHIN VERRATTUNA Pekka Huhtanen Kotieläinten jalostustieteen laudaturtyö 1982 SISÄLLYSLUETTELO Sivu 1. JOHDANTO 1 LYPSYKARJAROTUJEN LUKUMÄÄRÄN KEHITYS 1960 - 1980 2 MAIDONTUOTANTO 4 3.1. Maito-, rasva- ja valkuaistuotos 4 3.2. Maidon koostumus 8 3.3. Maidon koostumuksen vaikutus maidon hintaan 9 4. ELOPAINO 10 4.1. Lehmän elopainon määrittäminen ja elopainon huomioonottaminen maidontuotantokykyä arvioi- taessa 10 4.2. Hiehoajan kasvun ja elopainon vaikutus maidon- tuotantoon 13 4.3. Lehmän koon vaikutus maidontuotantoon 17 4.3.1. Elopaino 17 4.3.2. Kehon mitat 24 4.3.3. Tuotanto painoyksikköä kohti 25 4.4. Elopainon vaikutus rehun syöntiin ja rehun syönnin vaikutus maidontuotantoon ja rehun hy- väksikäyttöön 26 4.5. Elopainon vaikutus rehun hyväksikäyttöön 31 3.6. Elopainon vaikutus taloudelliseen tehokkuu- teen 37 4.7. Suomalaisten lehmien elopaino 39 TEOREETTINEN LASKELMA ERI ROTUISTEN LEHMIEN ELO- PAINON VAIKUTUKSESTA REHUN HYVÄKSIKÄYTTÖÖN JA TA- LOUDELLISUUTEEN 41 5.1 Laskelman perusteet 41 5.2. Elopainon vaikutus maidontuotantoon 43 5.3. Elopainon vaikutas rehun hyväksikäyttöön 48 5.4. Elopainon vaikutus dieetin väkirehu-karkeare- husuhteeseen 51 5 5. Elopainon vaikutus taloudelliseen tulokseen 53 Sivu LIHANTUOTANTO 57 KÄYTTÖOMINAISUUDET 62 7.1. Lypsettävyys 62 7.2. Hedelmlllisyys ja sukukypsyys 63 7.3. Terveys 65 7.3.1. Utareterveys 65 7.3,2. Vasikkakuolleisuus ja poikimisvaikeudet 66 7.3.3. Puutostaudit 67 7.4. Muut ominaisuudet 68 YHTEENVETO 69 KIRJALLISUUSLUETTELO 74 1. JOHDANTO Suomenkarjan osuus maamme lehmistä on vähentynyt viimeisen parin vuosikymmenen aikana noin 50 %:sta 3 - 4 %:iin. Mikäli rodun vähentyminen jatkuu tulevaisuudessa nykyistä vauhtia, kuluu vain muutama vuosi sen lähes täydelliseen häviämiseen. Täydellistä häviämistä tuskin pääsee tapahtumaan, sillä muu- tamat valtion koulutilat on velvoitettu pitämään suomenkarjaa. Lisäksi keinosiemennysasemilla on runsaasti sk-sonnien pakaste- siementä. Suomenkarjan vähenepisen on arveltu johtuvan pääasiassa sen muita rotuja huonommista maidon- ja lihantuotanto-ominaisuuk- sista. Se näyttää kuitenkin joidenkin käyttöominaisuuksien, esimerkiksi hedelmällisyyden osalta, olevan muita rotuja parem- pi. Samoin sen maidon rasva- ja valkuaispitoisuus on korkeampi kuin muilla roduilla. Lisäksi se on kooltaan muita rotuja pie- nempi, millä on vaikutusta rehun hyväksikäyttöön. Rotujen ko- konaistaloudellisuudesta ei ole tehty tutkimuksia ennen Pohjois- Savon koeasemalla muutama vuosi Sitten aloitettua rotuVertailu- koetta. Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää suomalaisten lypsy- karjarotujen ominaisuuksia käytettävissä olevien tietojen ja tutkimustulosten perusteella ja näiden pohjalta arvioida rotujen kokonaistaloudellisuutta. Eri rotujen maidontuotantokyvyn ja rehun hyväksikäytön vertai- lussa lehmien elopainolla on keskeinen merkitys. Tämän vuoksi elopainon vaikutusta maidontuotantoon, rehun syöntiin, 'rehun hyväksikäyttöön ja maidontuotannon taloudellisuuteen on pyritty selvittämään laajemmin ulkomaisen kirjallisuuden avulla. Maatalouden Laskentakeskuksesta saadun aineiston perusteella on selvitetty elopainon vaikutusta eri rotuisten ensikkojen tuo- toksiin ja teoreettisien laskelmien avulla elopainon vaikutusta rehun hyväksikäyttöön ja maidontuotannon taloudellisuuteen. - 2 - Tässä tutkielmassa ei ole pyritty noudattamaan laudaturtyön perinteistä jakoa kirjallisuusosaan ja omiin tutkimuksiin, koska tämä tutkielma on lähinnä kirjallisuustutkimus. Omien laskelmien tulokset on esitetty samassa yhteydessä kuin elo- painon vaikutusta eri ominaisuuksiin on käsitelty laajemmin. 2. LYPSYKARJAROTUJEN LUKUMÄÄRÄN KEHITYS 1960 - 1980 Lypsylehmämäärän ja eri rotujen osuuksien kehitystä voidaan tar- kastella Maatilahallituksen otantatietoihin perustuvien las- kelmien, karjantarkkailu- ja keinosiemennystilastojen avulla. Suomenkarjan ja ayrshiren osuus tarkkailulehmistä oli vuonna 1960 lähes sama (50 %), mutta 1960-luvulla aVrshiren osuus alkoi voimakkaasti lisääntyä ja suomenkarjan laskea (kuvio 1). Suomenkarjan osuudessa tapahtui huomattavaa laskua jo ennen friisiläisrodun tuloa maahamme 1960-luvun loppupuolella. Tark- kailuvuoden 1981 lopussa suomenkarjan lehmiä oli enää ainoastaan 6149 eli 2.1 % tarkkailtujen lehmien määrästä. Lehmien kokonaismäärästä suomenkarjan osuus on suurempi kuin tarkkailulehmistä, joten tarkkailuun kuulumattomilla tiloilla suomenkarjan osuus on suurempi kuin tarkkailutiloilla (kuvio 1). Tarkkailutiloilla siirtyminen suomenkarjasta muihin rotuihin on tapahtunut jonkin verran aikaisemmin. Maatilahallituksen laskelmien mukaan (ANON. 1982) 15.12.1981 suomenkarjan lehmiä oli 25700, joka on 3.8 % lehmien lukumäärästä. Lukumääräisesti suomenkarjaa oli tuolloin ainoastaan 1/14 vuoden 1969 määrästä. Priisiläisten osuus on noussut noin 15 %:iin sekä tarkkailuleh- mistä että kaikista lehmistä. Eri rotujen osuudet keinosiemennyksistä poikkeavat jonkin ver- ran edellisistä (kuvio 1). Tähän vaikuttaa liharotuisten son- nien käyttö risteytyksiin sekä friisiläisten käyttö myös ayrshirelle ja suomenkarjalle niiden lihantuotanto-ominaisuuk- sien parantamiseksi. Friisiläisen osuus siemennyksistä on 5 - 6 %-yksikköä suurempi kuin lehmien lukumäärästä. Avrshiren osuus siemennyksistä on pysynyt tasaisena, vaikka rodun osuus ••••• - 3 - AY • AY «EM 20 .................. mms. ..... mormaloo FR 1S-)70 ...... ..... LI 'MASKUT ..... SK 19.80 VUOSI ... • FR .......... SK 1980 vuosi 40 20 60 40 , %-osuus 80 . 60 40 20 1960 ......... .... 1970 ....... FR ............. ....... SK 1980 'Ams' •••• AY Kuvio 1, Eri lypsykarjarotujen osuus tarkkailulehmistä, kaikista lehmistä ja siemennyksistä kariantarkkaflu- ja keino- siemennystilastojen mukaan. - 4 - lukumäärSstä on viime vuosina jonkun verran noussut. Tähän saattaa olla syynä liharotujen ja friisiläisen käytön yleis- tyminen karjan huonoimmille lehmille maito-lihaohjelman mukai- sesti. Suomenkarjan osuus siemennyksistä on jatkuvasti alentu- nut ja ollut viime vuosina pienempi kuin osuus lehmien määräs- tä. Nämä seikat viittaavat siihen, että suomenkarjan määrä tulee edelleen vähenemään. 3. MAIDONTUOTANTO 3.1. Maito-, rasva- ja valkuaistuotos Tärkeimpänä syynä suomenkarjan vähenemiseen on pidetty sen ayrshireä ja friisiläistä huonompaa maidontuotantokykyä. Suo- menkarjan maitotuotos on ollut karjantarkkailussa 700 - 800 kcr pienempi kuin ayrshiren ja friisiläien tuotos (taulukko 1, taulukko 2). Taulukko 1. Tarkkailulehmien maitotuotos roduittain vuonna Rotu 1980 Maitoa, kg CANON. 1982a). Tuotos Rasvaa, Valkuaista, kg kg 4-%:ista maitoa Rasva-% Valkuais- Ay 5597 246 188 5929 4.40 3.36 Sk 4755 216 162 5112 4.59 3.40 Fr 5676 237 188 5825 4.18 3.31 Taulukko 2. Ensikoiden 305-päivän tuotokset vuosina 1975-1981. Rotu Maitoa, kg Tuotos Rasvaa, Valkuaista, kg kg 4-%:ista maitoa Rasva-% Vålkuais- Ay 4667 207 159 4984 4.45 3.34 Sk 3752 171 131 4074 4.59 3.40 Fr 4675 193 154 4779 4.15 3.26 AySk 4221 189 147 4531 4.51 3.35 FrAy 4687 197 154 4842 4.23 3.28 FrSk 4349 186 147 4540 4.30 3.30 - 5 - Taulukon 2 tuotostiedot on korjattu iän, poikimiskuukauden ja tyhjäkauden pituuden perusteella ja pitoisuudet iän ja poikimis- kuukauden perusteella. Ensikoilla ayrshiren ja suomenkarjan ero maitotuotoksessa oli suurempi kuin kaikilla lehmillä. Tämä viittaa siihen, että suomenkarjalla ensikoiden osuus kaikista lehmistä on pienempi kuin ayrshirellä. Tavallisesti pienemmät rodut saa- vuttavat aikaisemmin sukukypsyyden. Ayrshirån ja friisiläisen suurempaan eroon maidontuotannossa ensikoilla kuin kaikilla lehmillä on syynä ilmeisesti friisiläi- sen myöhäisempi kehittyminen. Useilla tiloilla, joilla aikaisem- min on pidetty suomenkarjaa, on siirrytty jatkuvan risteytyksen kautta ayrshireen tai friisiläiseen. Aysk- ja frsk-risteytysten maitotuotos on ollut 500 - 600 kg suurempi kuin puhtaan suomen- karjan. Rasva- ja valkuaistuotoksissa rotujen väliset erot ovat pienempiä kuin Maitotuotoksissa. Rotujen maidontuotantokykyä verrattaessa on kuitenkin otettava huomioon lehmän koko. Taulukossa 3 on laskettu tuotokset elopai- noa ja metabolista elopainoa (W 0.75) kohti. Elopainona on käy- tetty rodun keskimääräistä elopainoa karjantarkkailussa. Taulukko 3. Maito-, rasva-, ja valkuaistuotos kg:aa elopainoa ja metabolista elopainoa kohti. "" Eiöpainokiloa kohti MetatiDlista elopainokiloa kohti ...4%.:istamaitoa_Rasvaa.Valk..4-:%:sta.maitoa.Rasvaa Valkuaista Kaikki lehmät ay 12.40 0.515 0.393 58.00 2.406 1.839 sk 11.44 0.483 0.362 52.59 2.222 1.666 fr 11.47 0.467 0.370 54.44 2.215 1.757 Ensikot ay 11.20 0.463 0.356 51.27 2.129 1.636 sk 9.70 0.407 0.312 43.91 1.843 • 1.412 fr. 10.17 0.410 0.327 .47.27 1.909 1.523 Metabolista elopainoa kohti laskettu maito-, rasva- ja valkuais- tuotokset on ayrshirellä korkein. Myös friisiläisellä vastaavat tuotokset ovat korkeampia kuin suomenkarjalla lukuunottamatta kaikkein lehmien rasvatuotosta elopainokiloa kohti. Ayrshiren ja suomenkarjan ero maitotuotoksessa on vaihdellut jon- kin verran eri vuosina (kuvio 2). Friisiläisen 4-%:inen maitotuo- tos oli 1970-luvun alkupuolella korkeampi kuin ayrshiren, mutta 1 960 1970 1980 6 000 ...... 4"/ Att%•••• SE 5000 4000 3000 - 6 - viime vuosina tilanne on ollut päinvastainen. Osaltaan tähän on saattanut vaikuttaa se, että friisiläiseen on risteytyksissä tullut muitten rotujen perintötekijöitä. Lypsylehmien ruokinta on 1950-luvun lopulta lähtien muuttunut oleellisesti. Väkirehun osuus rehuyksiköistä on lisääntynyt 21 - 22 %:sta 1950-luvun lopulla noin 40 %:iin ja säilörehun osuus noin 5 %:sta 20 %:iin. Samalla heinän osuus on vähentynyt. Tämä ruokinnan väkevöityminen on vaikuttanut jonkun verran rotujen välisiin eroihin maitotuotoksessa. Vuosina 1956-63, jolloin väki- rehun osuus oli keskimäärin 22.9 % rehuyksiköistä, suomenkarjan 4-%:inen maitotuotos oli 81.6 % ayrshiren tuotoksesta ja tuotosero oli 819 kg. Vastaavasti vuosina 1972-80 väkirehun osuus oli kes- kimäärin 37.2 %, suomenkarjan tuotos 87.3 % ayrshiren tuotoksesta ja tuotosero 710 kg. Ellei suomenkarjan geneettinen edistyminen maidontuotannossa ole ollut nopeampaa kuin ayrshirellä, suomen- 4- % : NEN MAITOTUOTOS Kuvio 2. Eri rotujen maidontuotannon kehittyminen 1956 - 1981. - 7 - .karja näyttäisi menestyvän suhteellisesti paremmin väkirehu- taltaisella ruokinnalla. LINDSTRÖMin (1969) tutkimuksessa isien sisäisen regressiomenetelmän mukaan vuotuinen geneettinen edis- tyminen oli ayrshirellä 0.80 % ja suomenkarjalla 1.11 % vuosina 1957 - 68. Vastaava edistyminen pienimmän neliösumman menetel- millä laskettujen konstanttien muutoksesta oli ayrshirellä 0.90 % ja suomenkarjalla 0.99. Absoluuttinen edistyminen oli ayrshirellä kuitenkin hieman nopeampaa. Pohjois-Savon koeasemalla meneillään olevassa rotuvertailukokeessa sikkojen herumishuiput olivat ayrshirellä 20.1, friisiläisellä 20.8 ja suomenkarjalla 16.2 kg/pv (ETTALA 1982a). Vastaavat viiden ensimmäisen laktaatiokuukauden tuotokset olivat 2287, 2387 ja 1877 kg sekä 2486, 2489 ja 2026 kg 4-%:iseksi maidoksi lasket- tuna. Suomenkarjan maitotuotos oli tänä ajanjaksona 81.5 % ayrshiren tuotoksesta. Rotujen välinen ero oli sama kuin vuosien 1975 - 1981 ensikoiden tuotoksissa, mutta suurempi kuin kaikkien tarkkailulehmien tuotoksessa. Friisiläisillä 4-%:inen maito- tuotos oli sama kuin ayrshirellä. Vuosien 1975 - 1981 ensikoi- den tuotos oli ayrshirellä 200 ke suurempi kuin friisiläisellä (taulukko 2). Ero rotuvertailukokeen ja karjantarkkailuaineiston välillä tässä suhteessa saattaa johtua siitä, että rotuvertai- lukokeessa muiden rotujen osuus friisiläisessä saatbaa olla pienempi kuin karjantarkkailuaineistossa. Lisäksi friisiläisleh- miä pidetään käytännön olosuhteissa aikaisemmin suomenkarjan lehmille tarkoitetuissa parsissa, jotka ovat usein liian pieniä suurempikokoisille lehmille. Laktaatiokauden alusta lähtien friisiläisensikot ovat olleet parempia säilörehun ja ay- ensikot parempia heinän syöjiä. Friisiläisellä elopaino on py- synyt poikimisen jälkeisellä tasolla, avrshirellä laskenut noin 20 kg. Eniten, lähes 10 %, elopaino on laskenut stomenkar- jan heinäryhmien eläimillä. Suomenkarja- ja ayrshire-ensikot eivät ole saaneet laktaatiokauden alussa syömästään rehusta riittävästi energiaa, vaan ovat joutuneet käyttämään kudosten- sa varastoja energiatarpeen tyydyttämiseksi. Suomenkarjan suuri elppainon lasku viittaa siihen, että karkearehun syöntikyky ja/tai hyväksikäyttö on huonompi kuin muilla rodiulla. Samaan viittaa - 8 - myös ym. ruokinnan muutoksen vaikutus rotujen välisiin tuotos- eroihin. Råtuvertailukokeessa väkirehu on annostettu siten, että karkearehusta saadaan ylläpitotarve sekä säilörehuruokinnalla 40 % ja heinäruokinnalla 20 % maidontuotannon vaatimasta energias- ta alle 15 kg:n tuotostasolla. Laktaatiokauden myöhemmässä vai- heessa sk-ensikoilla on ollut vaikeuksia korvata alkuvaiheessa menettämänsä elopaino (ETTALA 1982b). Myös englantilaisessa tut- kimuksessa (WOOD ym. 1980) friisiläiset menettivät vähemmän pai- noaan laktaatiokauden alussa ja niiden energiatase oli lyhyemmän aikaa negatiivinen kuin ayrshirellä ja jerseyllä. 3.2. Maidon koostumus Maidon koostumuksessa ön suomalaisten lypsykarjarotujen välillä eroja. Tarkkailuvuosina 1970/71 - 1980 maidon rasvapitoisuus on ollut ayrshirellä keskimäärin 4.49 %, suomenkarjalla 4.59 % ja friisiläisellä 4.20 % (ANON. 1972b - 1981b). Vuosina 1975 - 1981 ensimmäisen tuotoksen lypsäneillä ensikoilla rasvaprosentit ovat olleet 4.45, '4.59 ja 4.16 vastäävasti. Rotuvårtallukokeessa (ETTALA 1982a) heinä- ja säilörehuruokinnalla ayrshirellä maidon rasvapitoisuus oli 4.48 ja 4.68 % (X = 4.58), suomenkarjalla 4.36 ja 4.75 (X = 4.56) ja friisiläisellä 4.35 ja 4.22 % (X = 4.29) viiden ensimmäisen laktaatiokuukauden aikana. Rotujen väliset erot maidon rasvapitoisuudessa ovat rotuvertailukokeessa olleet jonkin verran pienempiä kuin karjantarkkailussa. Karjantarkkailutilas- tojen mukaan ero ayrshiren ja suomenkarjan maidon rasvapitoisuu- dessa on pienentynyt viimeisen 10 vuoden aikana jonkin verran. Maidon valkuaispitoisuus on ayrshirellä, suomenkarjalla ja frii- siläisellä ollut 3.37, 3.41 ja 3.32 % tarkkailukarjoissa 1979 1980 (ANON. 1980b - 1981b), 3.34, 3.40 ja 3.25 % ensikoilla 1975 - 1981 sekä 3.16, 3.21 ja 3.09 % rotuvertailukokeessa (ETTALA 1982a). Rotujen väliset erot ovat olleet samanlaisia näissä aineistoissa. Maidon valkuais-rasvasuhde on tarkkailukarjoissa 1979 - 1980 ol- lut ayrshirellä 0.762, suomenkarjalla 0.748 ja friisiläisellä 0.791 sekä ensikoilla vastaavasti 0.751, 0.743 ja 0.781. Frii- siläisellä on myös muualla (esim. :MMB 1977) maidon valkuais- rasvasuhcle 'ollut korkeampi kuin ayrshirellä tai esim. jerseyllä. TOUCHBERRYn ym. (1974) mukaan maidon rasva- ja valkuaispitoisuu- den välinen positiivinen aeneettinen korrelaatio aiheuttaa sen, että haluttaessa tuottaa maitoa, jossa valkuais-rasvasuhde on korkea, rodun valinnalla päästään parempaan tuotokseen kuin ja- lostuksella. Valkuais-rasvasuhdetta voidaan muuttaa myös ruokin- nalla lisäämällä väkirehun osuutta. Maidon koostumuksella saattaa olla jonkin verran vaikutusta eneruian hyväksikäyttöön maidon- tuotannossa. Van ESin ja van der HONINGin (1979) mukaan maito- valkuaisen ja laktoosin synteesissä energian hyväksikäyttö on teo- reettisesti jonkin verran parempi kuin rasvan synteesissä. 3.3. Maidon koostumuksen vaikutus maidon hintaan Maidon hinnoittelu suosii tällä hetkellä (1982) laihan maidon tuot- tamista kuten seuraavat esimerkit osoittavat. Toisaalta kuitenkin lehmien utareterveyden kannalta olisi parempi tuottaa enemmän kuiva-ainetta ja vähemmän vettä sisältää maitoa (LINDSTRöM 1978a). Nykyisellä maidon hinnoittelulla maksetaan samasta määrästä (5000 kg) suomenkarjan 4-%-:ista maitoa 37 ja 125 mk vähemmän kuin ayrshiren ja friisiläisen maidosta.Saman 4-%:isen maitomäärän tuottamisesta saaduilla suuremmilla maitotileillä pystytään ayrshirellä maksamaan 10 kg ja friisiläisellä 35 kg suomenkarjaa suuremman lehmän ylläpitorehun lisäys 1.60 mk:n ry-hinnalla.. Eräänä syynä suomenkarjan vähenemiseen onkin pidetty maidon ras- vapitoisuuden aikaisempaa vähäisempää merkitystä maidon hinnoit- telussa (MYLLYLÄ 1982). Esimerkki 1. Lehmä tuottaa 5000 kg maitoa, jonka rasvapitoisuus on 4.3 % ja valkuaispitoisuus 3.4 %. Tuotos nousee 5500 ku:aan 4-%:ista maitoa joko maidon koostumuksen pysyessä ennallaan (a) tai rasvapitoisuuden noustessa 4.67 %:iin (b). Rehun kulutus li- sääntyy saman verran kummassakin tapauksessa. Maidon hinta 2 mk/kg maitoa, jonka rasvapitbisuus on 4.3 % ja valkuaispitoisuus 3.4 %. Rasvahyvitys on 0.018 mk/0.1 % ja valkuaishyvitys 0.016 mk/0.1 %. Rasvapitoisuuden noustessa yhdellä prosentilla val- kuaispitoisuus nousee 0.4 %.^ (LINDSTRÖM 1978). a) 5263 kg 4.3-%:ista maitoa vastaa 5500 kg 4-%:ista maitoa, joten lisäys on 263 kg. Maitomäärän lisäys 263 kg å 2 mk - 10 - 526 mk maitotilin lisäys. b) Rasvapitoisuuden lisäys 5000 x 3.7 x 0.018 333 mk Valkuaispitoisuuden lisäys 5000 x 0.4 118,4 x 3.7 x 0.016 451,4 mk maito- totilin lisäys. Maitomäärän lisääminen lisää maitotiliä 74.7 mk enemmän. Esimerkki 2. Maitotili eri rotuisilla lehmillä, jos ne tuottai- sivat 5000 kg 4-%:ista maitoa, jonka rasva- ja valkuaispitoisuus olisivat samat kuin ko. rotuisilla lehmillä karjantarkkailussa. Ayrshire 4683.8 kg maitoa å 2 mk 9 367,6 mk rasvahyvitys 1.5 x 0.018 x 4683.8 126.5 " valkuaishyvitys -0.3 x 0.016 x 4683.8 -22.5 " 9.471.6 mk Suomenkarja 4593.5 kg maitoa å 2 mk 9 187,0 mk rasvahyvitys 2.9 x 0.018 x 4593.5 239,8 " valkuaishyvitys 0.1 x 0.016 x 4593.5 7,3 " 9 434,1 mk Friisiläinen 4854.4 kg maitoa å 2 mk 9 708,7 mk rasvahyvitys -1.0 x 0.018 x 4854.4 -87,4 " valkuaishyvitys -0.8 x -62.1 , 9 559,2 mk 4. ELOPAINO 4.1. Lehmän elopainon määrittäminen ja elopainon huomioon- ottaminen maidontuotantokykyä arvioitaessa Lehmän elopainon määrittämisajankohdalla ja -tavalla on vaikutusta arvioitaessa koon vaikutusta maidontuotantoon ja rehun hyväksi- käyttöön. Elopaino on tavallisimmin käytetty koon mitta, vaikka jotkin lineaariset mitat, esim. säkäkorkeus tai pituus saattaidi- vat tietyissä tilanteissa olla parempia. Näihin mittoihin ruoan- sulatuskanavan, virtsarakon ja utareen sisällön määrä sekä tii- neyden vaihe eivät vaikuta (JOHANSSON 1964). Myös lehmän rasva- varastojen määrä laktaatiokauden eri vaiheissa vaihtelee voimakkaasti, mikä aiheuttaa virhettä määritettäessä elopaino eri vaiheissa laktaatiokautta. Rinnanympäryksen ja pituuden toistuvissa mittauksissa vaihtelukerroin on noin 2 %. Punnituk- sissa vaihtelukerroin voi olla jopa 4 %, jos punnitus on tehty epäsäännöllisin väliajoin lypsystä ja ruokinnasta. Tiineyden vaihe ja erilaiset rasvavarastot laktaatiokauden eri vaiheissa voivat aiheuttaa vielä suurempaa vaihtelua punnitsemalla määri- tetyssä elopainossa. Mittaamalla määritetyn elopainon arvion keskivirhe on 5 - 7 % todellisesta elopainosta. Virheen suuruus on riippuvainen ai- neiston yhtenäisyydestä esimerkiksi iän ja muiden elopainoon vaikuttavien tekijöiden suhteen (JOHANSSON 1964). HOLMESin (1973) mukaan edustava otos täysikasvuisten eläinten elopainosta sovel- tuu rotujen väliseen vertailuun, mutta rotujen sisäisessä ver- tailussa lineaariset mitat saattaisivat olla parempia. Miten elopaino tulisi ottaa huomioon verrattaessa eri kokoisten lehmien maitotuotosta ja eläinten valinnassa. Tulisiko kritee- rinä olla maitotuotos/elopaino, maitotuotos/metabolinen elopai- no (W°'75) vai maitotuotto-rehukustannus. Valinta maitotuotos/ elopaino suosisi ilmeisesti pieniä lehmiä. Valinta maitotuotos/ W0.75, jolloin rehun hyväksikäyttö on riippumaton elopainosta mai- tötuotoksen/0.75 ollessa vakio, ei periaatteessa vaikuttaisi lehmän kokoon, koska valinta TAYLORin (1973) mukaan ei tällöin suosisi suuria eikä pieniä lehmiä. Tätä kriteeriä voitaisiin käyttää myös rotujen vertailuun. Valinta maitotuotto-rehukustan- nus suosisi ilmeisesti suurempia lehmiä, koska tuotoksen arvo lisääntyy tiettyyn elopainoon saakka nopeammin kuin rehukustannuk- set lisääntyvät. Taulukossa 4 ja kuviossa 3 on esitetty, miten eri valintakriteereillä tuotos eri painoisilla lehmillä tulisi olla, jotta se vastaisi 500-kiloista lehmää, joka lypsää. 5000 kg 4-%:ista maitoa. Energiatarpeet on laskettu normien mukaan, maidon hintana on käytetty 2 mk/kg ja rehun hintana 1.60 mk/ry. Maitotuochoksen tulisi rehun ja maidon hintasuhteella 0.8 : 1 lisääntyä noin 250 kg 100 kg elopainolisäystä kohti, jotta mäito- tuoton ja rehukustannuksen erotus pysyisi vakiona. Hintasuhteen ollessa 1 : 1 vastaavan regression tulisi olla 375 kg/100 kg. A — C 6000 400 50 Maitotuotos 12 - 5000 -"" .••• .** 4800 Elopai no 600 4000 ir 400 500 Maitotuotto—rehukustannus 5000 7 B .447.1PL. C MI1 Elopaino 660 RY/Kg FCM 0.72 C • 0-70 • sem B 0.68 .••• .00 A 0-66 , Elopaino 400 Kuvio 3. Maitotuotos, maitotuotto-rehukustannus ja rehun hy- väksikäyttö eri painoisilla lehmillä vertailukritee- rin ollessa maitotuotos/elopaino (A), maitotuotos/ metabolinen elopaino (B) ja maitotuotto-rehukus- tannus (C). 500 600 - 13 Taulukko 4. Maitotuotos, maitotuotto-rehukustannus ja rehun hyväksikäyttö eri painoisilla lehmillä. Valintame5e75 telmä A = maitotuotos/elopaino, B = maitotuotos/W • ja C = maitotuotto-rehukustannus. El opaino A Maitoa, kg Rehun hyväksikäyttö Maitotuiötto-'rehukust:Mk _ry/kg FCM B C A B C" - A B 400 4000 4229 4734 3454 3767 4454 0.710 0.693 0.662 450 4500 4620 4874 3952 4115 4454 0.701 0.693 0.678 500 5000 5000 5000 4454 4454 4454 0.693 0.693 0.693 550 5500 5370 5129 4960 4783 4454 0.686 0.693 0.707 600 .6000. 5733 .5252 5470 5101 4454. 0.68Ö 0.693 0.720 Rehun hinnan alentuessa maidon hintaan nähden maitotuotoksen ja elopainon regressio pienentyy maitotuotto-rehukustannuksen Py- syessä vakiona. Maidontuotannon biologinen tehokkuus sen sijaan laskee ellei maidontuotanto lisäänny suhteessa metaboliseen elo- painoon elopainon lisääntyessä. Sama biolouinen ja taloudellinen tehokkuus lehmää kohti saavutetaan maidon ja rehun hintasuhteel- la, jolla maitotuoton ja rehukustannuksen erotus on 0. Nämä laskel- mat edellyttävät, että ylläpitorehun tarve on suhteessa metabo- liseen elopainoon, tuotantorehun tarve maitokiloa kohti on riippumaton lehmän elopainosta ja elonaino pysyy muuttumatto- mana. Valittaessa maitotuotos/elopaino mukaan vaaditaan suurem- milta lehmiltä myös parempi biologinen tehokkuus. Laskelma tulee monimukaisemmaksi, jos lihantuotanto otetaan mukaan tai laskel- mat tehdään erilaisilla väkirehun ja karkearehun hintasuhteil- la. 4.2. Hiehoajan kasvun ja elopainon vaikutus maidontuotantoon Lehmän maidontuotantokyky on riippuvainen erittävän sölukon ke- hityksestä, yksittäisen solun erityskyvystä ja lehmän kyvystä pitää, saavutettua tuotantoa yllä. Prolaktiini ja erityisesti kasvuhormoni kontrolloivat maitorau- - 14 - hasen kehitystä. Tiineyden aikana myös laktogeenillä on maito- rauhasen kehitystä stimuloiva vaikutus (SEJRSEN 1978). Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että ruokinnan energiatason noustessa lisäkasvun ja veren kasvuhormonikonsentraation välillä on negatiivinen korrelaatio. Samoin ruokinnan energia- tason ja veren prolaktiinikonsentraation välillä on havaittu negatiivinen yhteys. Ensimmäinen kiima esiintyy hiehoilla yleensä samassa elopai- nossa ruokinnan energiatasosta riippumatta, joten ikä ensimmäisen kiinan aikaan on riippuvainen ruokinnan energiatasosta (WITT ym. 1971). Hiehon sukukypsäksi tuloa pystytään siten säätele- mään ruokinnan voimakkuudella. Samalla ruokinnan energiatasolla maidontuotannon ja utareen koon välillä on positiivinen korrelaatio. Rasvakudoksen määrä utarekudoksessa lisääntyy sekä samassa fysiologisessa että kronologisessa iässä ruokinnan energiatason noustessa. Erit- tävän kudoksen määrä sen sijaan on korkeammalla ruokintatasolla pienempi (SEJRSEN 1978). Tanskalaisten tutkimusten mukaan (SEJRSEN 1978) energian saan- nilla 200 - 350 kg:n elopainossa oli negatiivinen vaikutus tulevaan maidontuotantoon, kun taas energian saannilla 350 kg:n ja poikimisen välisenä ajanjaksona oli vähäinen vaikutus. Runsaan energian saannin negatiivisen vaikutuksen tulevaan maidontuotantoon puberteetin alkamisen aikana arvellaan joh- tuvan rasvakudoksen muodostumisesta utareeseen sen nopean kehittymisen aikana. SWANSONin (1967) kaksostutkimuksista tekemän yhteenvedon mukaan paras maidontuotanto on saavutettu hiehojen lievälläaliruokinnalla tai normiruokinnalla. Yliruo- kinta hiehokaudella sen sijaan on vaikuttanut maidontuotantoa alentavasti. JOHANSSON (1964) totesi hiehon elopainoilla 6, 12, 18 ja 24 kuukauden i;issä ja tulevalla maidontuotannolla olevan vähän yhteyttä. JÄHNE ym. (1976) saivat tiinehtymisajan painon ja tulevan maidontuotannon våEille positiivisen korre- laation, mutta elopainoilla 4, 8, 12 ja 18 kuukauden iässä oli vähän yhteyttä tulevaan maidontuotantoon. Maidon rasvapitoi- suuden ja hiehon eri iässä InitatUn elopainon väliset korre- laatiot olivat lievästi negatiivisia. MILLERin ym. (1981) tut- muksessa geneettinen korrelaatio 12 kuukauden säkäkorkeuden - 15 - ja maitotuotoksen välillä oli 0.43 ja 18 kuukauden painon ja maitotuotoksen välillä 0.42. Erilaisista kokoa kuvaavista mi- toista suurin korrelaatio maitotuotokseen oli säkäkorkeudella ja pienin rinnanympäryksellä. Elopaino oli näiden kahden välis- sä. Eri mittojen ja maidon rasvapitoisuuden välillä oli posi- tiivinen geneettinen korrelaatio (0.2 - 0.4), mutta vastaavat korrelaatiot valkuais- ja rasvattoman kuiva-ainepitoisuuden välillä olivat pieniä ja vaihtelivat nollan molemmin puolin. Isänpuolisista puolisisarista lasketut maitotuotoksen geneet- tiset korrelaatiot 18 kuukauden elopainoon ja 6 - 12 kuukauden lisäkasvuun olivat 0.51 ja 0.22. Sen sijaan eri mittojen ja elopainon väliset korrelaatiot maidon rasvapitoisuuteen olivat pienempiä verrattuna äiti-tytär -regressioilla laskettuihin. Maidon rasva-, valkuais- ja rasvattoman kuiva-aineen pitoisuu- den geneettiset korrelaatiot elopainoon 18 kuukauden iässä olivat lievästi negatiivisia. FRIEDELin ja RYBKAD (1980) tekemän yhteenvedon mukaan korrelaatio sonnin lisäkasvun ja niiden puolisisarten tai äitien maidontuotannon välilä on vaihdellut suuresti (taulukko 5). Useimmissa tutkimuksissa ym. tekijöiden välillä on ollut positiivinen yhteys, joskin myös negatiivisia yhteyksiä on saatu muutamassa tutkimuksessa. Veren kasvuhormonikonsentraatio on samalla ruokintatasolla po- sitiivisessa yhteydessä kasvunopeuteen (SEJRSEN 1978). Hyvän geneettisen kasvukyyyn omaavilla eläimillä on korkea veren kasvuhormonipitoisuus. Korkea kasvuhormonipitoisuus liittyy lisääntyneeseen utarekudoksen kasvuun ja lisääntvneeseen 'mai- dontuotantoon (kuvio 4). Hyvä geneettinen kasvukyky johtaa epä- .suorasti suhteellisesti alempaan ruokintatasoon, koska tietyllä kasvunopeudella perinnöllisesti huonokasvuisten eläinten ruo- kintatason tulee olla korkeampi. SEJRSENin (1978) mukaan hie- hoilta, joilla on sama geneettinen kasvukyky, mutta erilainen ruokintataso, paras maitotuotos saadaan poikimisen aikaan keveimmiltä hiehoilta. Samalla ruokintatasolla erilaisen ge- neettisen kasvukyvyn omaavita hiehoista poikimisen aikaan painavimmiila on paras maitotuotos. - 16 - Taulukko 5. Sonnien kasvukvvyn korrelaatio nuolisisarten tai äidin maidontuotantoon (FRIEDEL ja RYBKA 1980). Autor Jahr MASON 1972 DOHY U. a. 1971 BAR-ANAN 1971 STOJANOV 1973 DINKLAGE " 1975 MASON 1962 SwmsoN 1965 TYLER 1969 SOLLER U. a. 1966 MARTIN 1971 TYLER 1969 130.1 1977 CALO U. a. 1973 BAR-ANAN 1963 KLEIBER 1970 JusswEIN 1967 KRÄUSSLICH U. a. 1973 MASON 1964 Vocr-Rotus 1963 DIECKMANN 1968 MASON 1962 DINKLAGE 1965 LANGLETT U. a. 1961 GRA= . 1969 BRUM U. a. 1969 SAMSON 1965 GRONEWOLb 1961 GRAVERT 1961 Materia] Rasse r, = —0,47 ... +0.31 HGP' Friesian r, = —0.47 ... —0.17 HGP ung. Rotbunte r = —0.33 — Friesian r = —0,38 ... +0.38 NISP2 Braunvieh r. = —0,19 HGP. Station Fleckvieh r. = —0,05 HGP Red Poli ' r. = —0,05 ' 1101' Schwarzbunt r = —0,05 ... +0,25 HGP Friesian r. = —0.03 ... —0,02 HGP Friesian r = —0,05 ... +0,27 HGP — r = —0,001 ... +0.22 MSP Friesian r. = +0,01 ... +0.06 3 3 r„ = +0,02 ... 0.26 HGP Friesian r. = +0,06 HGP Friesian r = +0,09 ... 0,16 MSP — r, = +0,10 Schwarzbunt r. = 0.16 ... +0,34 HGP SChWal2bUIII r„ = +0,19 HGP Dairy Shorthorn r = +0,21 MSP Schwarzbunt r, = -1-0,26 HGP Schwarzbunt r, = +0,27 HGP Dairy Shorthorn r, = +0.33 HGP, Feld Fleckvieh r = +0.36 MSP Schwarzbunt r, = +0.41 Friesian r, = +0,55 HGP Friesian r. = +0,81 MSP Schwarzbunt r, = +0,83 HGP Rotc Dänen r, = +0.92 HGP Rote Dånen — GENETIC CPOSTII CAPACITY Kuvio 4. Kasvunopeuden (ruokinnan energiataso + geneet- tinen kasvukyky) ja maidontuotannon välinen yhteys (SEJRSEN 1978). - 17 - Eri tutkimuksissa maitotuotoksen ja hiehoiän kasvun, elopai- non ja mittojen välille saadut erilaiset yhteydet saattavat johtua osaksi siitä, että hiehojen ruokintatasoa ei ole otettu riittävästi huomioon. Erityisesti kenttäaineistossa sen kont- rollointi on vaikeaa. Esimerkiksi MILLERin ym. (1981) tutki- muksessa, jossa ruokinta oli kontrolloitua, hiehoiän kasvun, elopainon ja mittojen yhteydet maidontuotantoon olivat suurempia kuin useissa muissa tutkimuksissa. 4.3. Lehmän koon vaikutus maidontuotantoon 4.3.1. Elopaino Suomessa lehmien elopaino on lihantuotanto-ominaisuuksien jalostamisen mukana noussut 1970-luvulla noin 50 kg. Osaltaan lehmien koon kasvuun on vaikuttanut ilmeisesti myös maitotuo- toksen ja elopainon välinen positiivinen yhteys. Valinta maito- tuotoksen mukaan on johtanut epäsuorasti lehmien koon lisään- tymiseen. Koska lehmien koko on lisääntynyt näinkin voimakkaas- ti, olisi tärkeää tietää elopainon vaikutus maidontuotantoon ja rehun hyväksikäyttöön tuotannon taloudellisuutta ajatellen. TAYLORin (1973) mukaan useat tutkimukset ovat osoittaneet, että elopainon lisääntyessä maitotuotos nousee tiettyyn elo- painoon saakka, jonka jälkeen se pysyy ennallaan tai alkaa laskea. Hän totesi laskiessaan lajin ja rodun sisäisesti elo- painon ja tuotoksen välisiä yhteyksiä tuotoksen olevan meta- bolisen elopainon lineaarinen funktio, joskin rodun sisäinen standardipoikkeama oli suuri. Samaan tulokseen pääsi myös HOLMES (1973) eri aineistosta. Hän sai metabolisen elopainon ja korkeimman päivätuotoksen välille seuraavan yhteyden: Korkein päivätuotos = 0.290 W 0.73+0.17 (r = 0.58) Keakimääräiset logaritmiset regressiokertoimet poikimisen jälkeisen elopainon ja 8 kuukauden maitotuotoksen välillä olivat DAVISin ym. (1943) tutkimuksessa ayrshirellä 0.65, friisiläisillä 0.73, guernseyllä -0.12 ja jerseyllä 0.59. Suu- rikokoisilla roduilla elopainon maidontuotantoa lisäävä vaiku- tus oli siis suurempi kuin pienikokoisilla. Käsittelemällä ro- dut yhtenä ryhmänä vastaava kerroin oli 1.19. Laktaatiokauden - 18 - loppupuolella elopainon ja tuotoksen korrelaatio oli lähellä 0. JOHANSSONin (1954) tutkimuksessa tanskalaisessa jälkeläisarvos- teluaineistossa iän suhteen korjatun poikimisen jälkeisen elo- painon ja 250 päivän rasvatuotoksen välinen fenotyyppinen kor- relaatio oli 0.197 ja regressio 0,14 kg rasvaa/elopainokg. Tämä vastaa 350 kg:n FCM tuotoksen lisäystä 100 kg:n elopainon lisäystä kohti. Elopainon lisääntyminen 10 kg:lla laktaatiokau-L den aikana vähensi rasvatuotosta 2.67 kg. Parhaiten lypsävät lehmät menettivät painoaan tai kasvoivat hyvin vähän, mutta huonoimmat lehmät lisäsivät elopainoaan selvästi. MASONin ym. (1957) tutkimuksessa vastaavasta jälkeläisarvosteluaineistosta testauskauden -tuotoksen ja poikimista 1 - 2 kk edeltävän elo- painon korrelaatio oli 0.19 jälkeläisryhmien sisällä ja 0.25 ryhmien välillä. Maitotuotoksen ja 5 kuukautta poikimisen jäl- keisen painon fenotyyppinen korrelaatio oli -0.14; ts. hyvin lypsävät lehmät olivat menettäneet enemmän painoaan kuin huo- noimmin lypsävät. Säkäkorkeus, joka on lähinnä luuston koon mitta, ja maitotuotos olivat positiivisesti korreloituneet. Tutkijat korostivat, että valinta yksinomaan maidontuotannon suhteen tuottaa kookkaampia lehmiä, joilla on vähemmän rasvaa ja taipumus muuttaa rasva maidoksi laktaatiokauden aikana. FARTHING ja LEGATES (1958) totesivat tutkiessaan elopainon ja tuotoksen välistä yhteyttä, että iällä on suurempi vaiku- tus maitotuotoksen vaihteluun kuin elopainolla. Ikäkorjattu rasvatuotos nousi 16 lb/100 lb elopainon lisäys, mikä vastaa 400 kg FCM/100 kg elopainon lisäys. Rinnanymp4ryksestä mittaa- .malla arvioidun elopainon ja maitotuotoksen fenotyyppinen korrelaatio oli holsteinillä 0.31,guernsfeyllä 0.30 ja jerseyl- lä 0.28. Karjan sisäisesti vastaavat korrelaatiot olivat 0.21, 0.25 ja 0.22 (MILLER ja McGILLARD 1959). Karjojen keski- määräiset elopainon ja maitotuotoksen väliset korrelaatiot olivat ym. roduilla 0.51, 0.42 ja 0.71. Suuremmat korrelaatio- kertoimet johtuvat ilmeisesti ympäristövaikutuksesta. Geneet- tinen korrelaatio oli holsteinilla 0.30, guernseyllä 0.19 ja jerseyllä alle -1. Karjan sisäisesti elopainon ja tuotoksen regressio oli 200 kg maitoa/100 kg elopainoa. Tutkijoiden mukaan suurempi elooaino ei merkitse ainoastaan lisääntynyttä ylläpitotarvetta, vaan myös suurerpia tuloja karsittujen leh- - 19 - mien ja sonnivasikoiden teurasruhoista. Myös CLARK ja TOUCHBERRY (1962) totesivat, että sellaiset ym- päristöolosuhteet, jotka lisäävät maidontuotantoa, lisäävät myös lehmän kokoa. Suuremmat lehmät eivät lypsä paremmin ainoastaan siksi, että ne ovat suurempia, vaan myös parempien ympäristö- olosuhteiden vuoksi. He saivat käyttämällä karjan sisäistä ai- neistoa ja yhdistämällä neljän ensimmäisen laktaatiokauden tuo- tokset maito- ja rasvatuotoksen geneettiseksi korrelaatioksi elopainoon -0.12 ja -0.23. Ensikoilla elopainon ja 180 päivän maitotuotoksen regressio oli 134 kg/100 kg elopainoa. JOHANSSONin (1964) mukaan ensimmäisen laktaatiokauden ja maito- tuotoksen regressio on käyräviivainen; tietyn elopainon jälkeen tuotos ei enää lisäänny. Samanlainen yhteys oli myös BROWin ym. (1977) tutkimuksessa, jossa korkein tuotos holsteinilla saavu- tettiin 613 kg:n elopainossa. MILLER ja McGILLARD (1959) sekä McDANIEL ja LEGATES (1965) saivat tässä suhteessa erilaisen tuloksen. Edellisessä tutkimuksessa ensikoilla elopainolla oli vähän vaikutusta alle 900 - 1000 lb:n (408 - 454 kg) elopainossa ja jälkimmäisessä 5 - 10 vuotiailla lehmillä tuotos oli mini- missä 1300 - 1400 lb:n (590 - 635 kg) elopainossa. Eräänä mah- dollisena syynä tähän poikkeavaan tulokseen saattaisi olla erilainen karsinta erikokoisilla lehmillä. Norjalaisessa tarkkailukarja-aineistossa (SYRSTAD 1966)., jossa oli yli 30 000 tuotostietoa, korkein tuotos oli keskikokoisilla lehmillä. Lehmien koko määritettiin mittaamalla rinnanympärys keväällä ja syksyllä. Karjojen väliset erot saattavat vaikuttaa maitotuotoksen ja rinnanympäryksen väliseen yhteyteen, joten ne on eliminoitu. Karjan tuotostason nousun 100 kg:lla on to- dettu lisäävän karjan keskimääräistä rinnanympärystä 0.5 cm. Tuotoksen laskuun tietyn rinnanympärysmitan jälkeen on saatta- nut vaikuttaa SYRSTADin (1966) mukaan suuren koon haitallinen vaikutus tuotantoon, ylimääräinen rasva, joka lisää rinnanyrd- pärystä ja vaikuttaa haitallisesti tuotantoon ja epäsäännölli- set poikimiSvälit, jotka ovat saattaneet johtaa liian runsaa- seen rasvanmuodostukseen. Lisäksi huonotuottoiset lehmät kerää- vät rasvakudosta, joka lisää rinnanvmpärystä ja toisaalta kor- keatuottoiset lehmät menettävät rasvakudosta laktaatiokauden - 20 - alkupuolella. Lehmät, joilla on pieni rinnanympärvs, saattavat tuottaa vähän, koska ne eivät pysty syömään rehua tarpeeksi tai niillä on liian vähän rasvakudosta muutettavaksi maidoksi laktaatiokauden alkupuolella. HARVILLEN ja HENDERSONin (1966) tutkimuksessa täysikasvuiseksi korjatun maitotuotoksen, rasvatuotoksen ja rasvaprosentin geneettinen korrelaatio ikäkorjattuun elopainoon oli holstei- nilla 0.45, 0.35 ja -0.25 ja guernseyllä 0.40, 0.60 ja 0.52. Elopainon vaikutus maidon rasvapitoisuuteen oli näillä roduilla erilainen. Vastaavasti fenotyvppinen korrelaatio oli holstei- nilla 0.17, guernseyllä 0.08 ja jerseyllä 0.12. Fenotyyppinen regressio tuotoksen ja elopainon välillä oli 342 kg/100 kg. Korkeatuottoisilla (yli 7000 kg FCM vähintään 3 kertaa poiki- neilla holsteinlehmillä) laktaatiokauden keskimääräisen elo- painon ja maitotuotoksen välinen fenotyyppinen korrelaatio oli 0.42 ja genettinen korrelaatio 0.28 (HOOVEN ym. 1968). Tuotos metabolista elopainoa kohti lisääntyi viidenteen poikimiseen saakka, vaikka elopaino lisääntyi 571 kg:sta 700 kg:aan. Elo- painon muutoksen vaikutus maidontuotantoon oli negatiivinen. Elopainon muutoksen lisääntyminen 1 kg:lla vähensi laktaatio- kauden tuotosta 6.42 kg. Kanadalaisessa tutkimuksessa (HICKMAN ym. 1971) poikimispainon ja rasva- sekä rasvattoman kuiva-ainetuotoksen välillä reg- ressiokertoimet olivat friisiläisellä suuremmat kuin ayrshirel- lä ja jerseyllä, mutta 180 päivää poikimisen jälkeisen pai- non negatiivinen vaikutus oli pienin jerseyllä. Poikimiskerto- jen lisääntyessä elopainon vaikutus tuotoksiin väheni kaikilla roduilla. Säkäkorkeudella 60 pv poikimisesta oli negatiivinen yhteys tuotoksiin kyseisillä roduilla. Samoin säkäkorkeuden lisääntymisellä tietyssä poikimispainossa oli haitallinen vai- kutus tuotantoon. Lehmät, jotka tietyssä poikimispainossa oli- vat matalampia, olivat poikimisen aikaan parhaassa kunnossa, ja parempi tuotos oli seurausta suuremmasta elopainon menetyk- sestä. Lehmillä, joilla tietyssä poikimispainossa ja säkäkor- keudessa rinnanympäryksen ja säkäkorkeuden suhde oli pienin, oli keskimääräistä parempi tuotos. Mitä pienempi tämä suhde oli 60 päivää poikimisesta, sitä suurempi elopainon menetys oli - 21 - ollut. HICKMANin ja BOWDENin (1973) tutkimuksessa ayrshirellä oli elopainolla hieman suurempi vaikutus 60 - 120 päivän maitotuo- tokseen kuin friisiläisellä. Elopainon lisäyksen ja maitotuo- toksen välinen yhteys oli molemmilla roduilla kyseisenä ajan- jaksona positiivinen. Tutkiessaan laktaatiokuukauden ja laktaatiokauden vaikutusta elopainon ja maitotuotoksen väliseen yhteyteen MILLER ym. (1973) havaitsivat, että laktaatiokauden edistyessä maidontuotannon ja elopainon välinen korrelaatio pienenee ja muuttuu jopa nega- tiiviseksi laktaatiokauden loppupuolella. Suuri elopaino lak- taatiokauden alussa lisää maidontuotantoa, mutta laktaatiokau- den lopussa sillä on negatiivinen vaikutus maidontuotantoon. Toisella ja kolmannella laktaatiokaudella elopainon vaikutus maidontuotantoon oli pienempi kuin ensimmäisellä kaudella. Elo- painon ja maidon rasvapitoisuuden korrelaatio oli lievästi posi- tiivinen ensimmäisellä, lievästi negatiivinen toisella ja nolla kolmannella laktaatiokaudella. TAYLORin (1973) mukaan ruokintatason noustessa ja hoidon paran- tuessa maitotuotoksen mukainen valinta suosii suurempia eläi- miä, vaikkakaan ei kaikkein suurimpia. Valinta painovksikköä kohti sen sijaan suosii pienempiä eläimiä. Mitä alempi ruokinta- taso on, sitä käyräviivaisempi tuotoksen ja elopainon välinen yhteys on (kuvio 5). Ruokinnalla on vaikutusta elopainon, hyväk- sikäytön ja tuotoksen välisiin suhteisiin (ROBERTSON 1973). Hän esitti ruokinnan vaikutuksesta tekijöiden väliåiin yhteyksiin seuraavat päätelmät. Jos tuotoksen mukaisessa ruokinnassa kokoa ei oteta huö- mioon, keskikokoisilla lehmillä on paras rehun hyväksikäyttö. Niillä on optimaalinen koko. Otettaessa elopaino huomioon ruokinnassa rehun hyväksikäyttö on erikokoisilla lehmillä sama, mutta suuremmat lehmät tuot- tavat enemmän. Vanaalla ruokinnalla tehokkuus on sama ja tuotoksen ja 7 - 22 - elopainon korrelaatio on positiivinen. 4. Jos ruokintanormit ovat liian alhaiset eikä kokoa oteta huo- mioon koon ja hyväksikäytön välillä on negatiivinen yhteys. Jos ne ovat liian suuret, ym. tekijöiden välillä on posi- tiivinen yhteys. 400 såd wo 700 600 BODY WEIGHT (kg) Kuvio 5. Elopainon ja maidontuotannon riippuvuus erilaisilla ruokintatasoilla (TAYLOR 1973). Myös RIDLER ym. (1965) totesivat ruokinnalla olevan vaikutusta elopainon ja tuotoksen väliseen yhteyteen. Viisi puolisisar- ryhmää ruokittiin tuotoksen ja elopainon mukaan. Elopainon ja tuotoksen välinen yhteys oli selvästi positiivinen kaikilla ryhmillä. Tuotos oli metabolisen el6painon lineaarinen funktio. Tubtoksen ja elopainon regressio oli 530 kg/100 kg. Kuu- dennella ryhmällä regressio oli negatiivinen. Tällä ryhmällä rehun kokonaismäärä oli riippumaton tuotoksesta, jolloin suurem- milta lehmiltä kului enemmän rehua ylläpitoon ja tuotantorehun osuus jäi pienemmäksi. KORVERin (1982) tutkimuksessa, jossa ver- rattiin holstein-friisiläistä ja hollannin friisiläistä kahdella eri ruokinnalla, kummallakin rodulla rasva- ja valkuaiskorjatun maitotuotoksen ja elopainon välillä oli merkitsevästi negatii- vinen korrelaatio. Karkearehuruokinnalla ym. ominaisuuksien korrelaatio ei poikennut merkitsevästi nollasta. Lehmien kes- kimääräinen elopaino 570 kg karkearehuruokinnalla la 600 kg - 23 - väkirehuruokinnalla sekä tuotokset vastaavasti 4870 kg ja 6140 kg. Elopainon muutoksen ja maitotuotoksen korrelaatio oli nega- tiivinen, joskaan karkearehuruokinnalla korrelaatio ei ollut merkitsevä. Tuotostason noustessa maitotuotoksen ja elopainon välinen yhteys lisääntyi CERE!rinja VO HONG HUEn (.1971) tutkimuk- sessa. Tuotostasot kolmessa eri karjassa olivat 4216, 3602 ja 2872 sekä elopainon ja maitotuotoksen korrelaatiot vastaavasti 0.51, 0.37 ja 0.29. JÄHNEn ym. (1976) tutkimuksessa laktaatiokauden eri vaiheissa mainituista elopainoista 28 päivää poikimisen jälkeen mitattu elopaino korreloi parhaiten 305 päivän tuotoksen kanssa. Myös 1 - 2 kk ennen poikimista, välittömästi ja 305 päivää poiki- misen jälkeen mitatun elopainon korrelaatio maitotuotokseen oli suurempi kuin 100 ja 200 päivää poikimisen jälkeen mita- tuilla painoilla. Se, että laktaatiokauden lopussa elopainon ja maitotuotoksen korrelaatio on noussut, johtuu siitä, että korkeatuottoiset lehmät ovat tässä vaiheessa keränneet rasva- varastoja ja käyttävät ne sitten maidontuotantoon. Myös LAMBin ym. (1977) tutkimuksessa, jossa tutkittiin ruokinnan ja isän yhdysvaikutusta, jälkeläisryhmien elopainon muutoksen ja tuotoksen välinen korrelaatio oli negatiivinen sekä karkearehu- , että karkearehu-viljaruokinnalla. LINin ym. (1980) tutkimuk- sessa elopainon menetys 56 ensimmäisen päivän aikana ja elo- painon lisäys 168 - 224 päivää poikimisen jälkeen olivat nega- tiivisesti korreloituneet 308 päivän tuotoksiin sekä ensimmäi- sellä että toisella laktaatiokaudella. Sen sijaan FISHER ym. (1981) saivat positiivisen korrelaation laktaatiokauden 120 ensimmäisen päivän elopainon lisäyksen ja maitotuotoksen vä- lille. Myös 12(i ensimmäisen päivän keskimääräisen elopainon ja maitotuotoksen välinen yhteys oli positiivinen'. Eri roduilla elopainon ja elopainon menetyksen välinen korrelaa- tio oli positiivinen (WOOD ym. 1980). Tämä viittaa siihen, että suuremmat lehmät ovat pystyneet keräämään eniten ra$VaVarastoja ja käyttämään niitä maidontuotantoon. Ym. korrelaatio oli suurin jerseyllä ja pienin ayrshirellä. Elopainon menetyksen ja maito- tuotoksen välinen positiivinen korrelaatio oli ayrshirellä ja guernseyllä suurempi kuin jerseyllä ja riisiläisellä. KORVERin (1981) tutkimuksessa elopainon ja maksimi elopainon menetyksen korrelaatio oli negaviinen. Erilainen korrelaatio ym. tutkimuk- sissa johtuu siitä, että WOODin ym. (1980) tutkimuksessa elopai- - 24 - non menetys ilmaistiin positiivisena ja KORVERin (1982) tutkimuksessa negatiivisena lukuna. Karkearehuryhmillä yhteys oli negatiivisempi (-0.79 ja -0.57) kuin väkirehuryhmillä (-0.22 ja -0.38). Elopainon muu- toksen ja maitotuotoksen välinen yhteys oli negatiivisempi vä- kirehuryhmissä kuin karkearehuryhmissä. Laktaatiokauden alussa eniten painoaan menettävät lypsivät eniten ja lopussa eniten painoaan lisäävät vähiten. MILLER ym. (1981) totesivat laktaa- tiokauden alun elopainon ja elopainon muutoksen geneettisen korrelaation olevan negatiivinen, ts. suuremmat lehmät lisä- sivät laktaatiokauden aikana vähemmän elopainoa. Lehmän elopainon periytyvyysaste on MILLERin ym. (1981) kir- jallisuuskatsauksen mukaan noin 0.30 ja kehon lineaaristen mittojen noin 0.40. Omassa tutkimuksessaan he saivat laktaatio- kauden alku- ja loppupainon periytyvyysasteeksi äiti-tytär reg- ressiolla 0.57 ja 0.47 sekä isän puoleisten puolisisarten pe- rusteella 0.66 ja 0.66 vastaavasti. Eri tutkimuksissa maitotuotoksen ja elopainon välinen yhteys on vaihdellut huomattavasti. Syinä vaihteluihin saattavat olla esimerkiksi rotu, ruokinta, tuotostaso ja elopainon määrittä- mistapa ja -aika. MORRISin ja WILTONin (1976) tekemän kirjal- lisuustutkimuksen mukaan elopainon ja maitotuotoksen fenotyyp- pinen korrelaatio oli 0.33 ja geneettinen korrelaatio 0.14. 4.3.2. Kehon mitat Kehon mittojen ja maidontuotannon välistä yhteyttä on käsitel- ty jonkin verran jo edellisessä kappaleessa. SYRSTADin (1966) tutkimuksessa rinnanympäryksen heritabiliteetti oli 0.3 - 0.4 eri ikäisillä lehmillä. JOHANSSONin (1964) mukaan eri tutkimuk- sissa korkeus- ja pituusmittojen heritabiliteetti on ollut suurempi kuin ympätysmittojen. Ilmeisesti ruokinta- ym. muut ympäristötekijät aiheuttavat enemmn vaihtelua ympärysmittoihin. HEIDHUESin ym. (1961) tutkimuksessa Belteavillen tutkimusaseman aineistossa suurimmat korrelaatiot tuotokseen 0.35 ja 0.36 olivat säkäkorkeudella ja mahan syvyydellä sekä pienin rinnan poikkileikkausalalla 0.18. "Ruumiin kapasiteetin" ja rasvatuo- tokspn korrelaatio oli 0.28. Sisäisistä mitoista ainoastaan - 25 - paksusuolen ja koko suoliston pituudella oli merkitsevä posi- tiivinen korrelaatio maitotuotokseen. Tanskalaisessa jälke- läisarvosteluaineistossa (MASON ym. 1957) säkäkorkeuden 5 kuukautta poikimisen jälkeen ja maitotuotoksen sekä fenotyyp- pinen että geneettinen korrelaatio olivat positiivisia, mutta vastaavat rinnanympäryksen ja maidontuotannon korrelaatiot olivat negatiivisia. HICKMANin ja BOWDENin (1971) tutkimuk- sessa ayrshirellä rinnanympäryksen ja tuotoksen yhteys oli lievästi negativiinen, mutta friisiläisellä positiivinen. JÄHNE ym. (1976) totesivat eri mittojen 100 päivää poikimisen jälkeen ja 100 päivän maitotuotoksen korrelaatioiden olevan lievästi positiivisia. Rinnan leveyden ja rasvapitoisuuden sekä rinnanympäryksen ja valkuaispitoisuuden korrelaatiot olivat merkitsevästi positivisia. MILLER ym. (1981) totesivat säkäkorkeuden 6 ja 18 kuukauden iässä olevan selvemmin yhtey- dessä tulevaan maidontuotantoon kuin elopainon tai rinnanym- päryksen. 4.3.3. Tuotanto painoyksikköä kohti GAINES ym. (1940) esittivät, että laktaatiokauden tuotos jaet- tuna viimeistään 31 päivää poikimisen jälkeen mitatulla elo- painolla olisi hyvä "maidontuotannon metabolisen intensiteetin mitta". Elopainon ja maitotuotoksen/elop2ino korrelaatio oli holsteinilla -0.12, jerseyllä -0.09. KLEIBER ja MEAD (1941). kritisoivat elopainon käyttöä metavoliaen elopainon sijasta, koska ylläpitotarve on metabolisen elopainon eikä elopainon lineaarinen funktio. He ottivat käyttöön termin "suhteellinen maidontuotantOkyky", joka tarkoittaa tuotettua maidon energia- määrää metabolista elopainoa kohti tiettynä ajanjaksona. Ruo- kintatason noustessa elopainon ja maitotuotoksen/elopaino ne- gatiivinen yhteys heikkenee (kuvio 6). Maitotuotosta ainoana valintaperusteena on perusteltu sikäli, että maitotuotoksen ja rehun hyväksikäytön välinen yhteys on selvästi positiivi- nen. TAYLORin (1973) mukaan saattaisi kuitenkin maitotuotos elopainoa tai metabolista elopainoa kohti olla parempi rehun hyväksikäytön epäsuora mitta. - 26 - 400 500 600 WO 800 BODYNNEIGHT(k9) Kuvio 6. Ruokintatason vaikutus maitotuotokseen elopaino- yksikköä kohti (TAYLOR 1973). 4.4. Elopainon vaikutus rehun syntiin la rehun syönnin vaikutus maidontuotantoon ja rehun hyväksikäyttöön Rehun syönti on erityisesti laktaatiokauden alkupuolella tärkein maidontuotantoa rajoittava tekijä. Tärkeimmät rehun syöntiin vaikuttavat tekijät ovat lehmän koko, maidontuotanto, dieetin koostumus ja fysikaalinen muotc) sekä rehun saantiaika (BINES 1979). Lehmän koko ilmaistaan tavallisesti elopainona, joka tosin vaihtelee tiineyden vaiheen ja rasvavarastojen vaihtelun mukana. Isolla laihalla lehmällä ja nienellä lihavalla lehmällä saattaa olla sama elopaino, mutta niiden syöntikyky on eri- lainen. Lehmän koko määrää ruumiinonteloh tilavuuden, joka puolestaan asettaa rajat pötsin tilavuuden laajenemiselle ruo- kinnan aikana. Tämän tekijän merkitys kuitenkin vähenee rehun energiaväkevyyden lisääntyessä. Huonosti sulavilla dieeteillä, joiden syönti määräytyy pötsin tilavuuden perusteella, elopainon lisäys kehon koostumuksen pysyessä ennallaan lisää ruumiinontelon tilavuutta ja samalla pötsin tilavuutta. Lehmän syöntikyky on tällöin lineaarisesti riippuvainen elonainosta. Elopainon lisäyksen ollessa rasvan muodostumista ruumiinonteloon pötsin tilavuus pienenee ja syöntikyky alenee. Dieetin sisältäessä enemmän sulavaa eneraisa ja syöntiajan ollessa rehun syöntiä rajoittamaton tekijä pötsin - 27 - tilavuuden, lehmän koon ja syöntikyvyn suhteet pysyvät edel- lisen kaltaisena (BINES 1979). CONRAD ym. (1964) ovat toden- neet, että huonosti sulavan dieetin syönti on suoraan suhtees- sa pötsin tilavuuteen ja siten lehmän kokoon, mutta paremmin sulavalla dieetillä syönti on suhteessa metaboliseen ,e10- painoon. Samoin GREENHALGH ja McDONALD (1978) totesivat syön- nin olevan suhteessa metaboliseen elopainoon dieetin sisältäes- sä 10 - 12 MJ ME/kg ka. Van SOESTin (1980, ref. MAIJALA 1981) mukaan kasyinsyöjäeläinten ruoansulatuksen tehokkuuden määrää ruoansulatuskanavan kapasiteetti ja eläimen ravinnöntarve. Ruoansulatuskanavan- tilavuus on suhteessa elopainon korkeam- paan potenssiin (0.9 - 1.1) kuin eläimen tarpeet (0.75), joten pienemmillä eläimillä on suhteellisesti pienempi ruoan- sulatuskanava tarpeisiin nähden. Rehun syönnin periytyvyys on eri tutkimuksissa ollut samaa luokkaa tai hieman suurempi kuin maidontuotannossa (taulukko 6). Periytyvyysaste on vaihdellut välillä 0.2 - 0.7 eri tutkimuksissa, joskin periytyvyysasteitten keskivirheeet ovat olleet melko suuria ilmeisesti aineistojen pienuudesta johtuen. STONEn ym. (1960) tutkimuksessa karkearehun viikottaisen syön- timäärän toistuvuus oli 0.70. Lehmien järjestys karkearehun syönnissä säilyi lähes muuttumattomana eri karkearehulajeilla. Rehun syönnin (TDN) ja rehun hyväksikäytön (TDN/FCM) korrelaa- tio oli -0.20 eli syönnin lisääntyessä rehun hyväksikäyttö parani. Taulukko 6. Rehun syönnin periytyvyys. 'Syöntil5yvyn mitta Periyty-, Lähde -Huom. vyysaste Karkearehun syönti Rehun syönti Rehun syönti 0.23 0.21 0.43 GRAY, ref. FREEMAN 1968 PLOWMAN, ref. FREEMAN 1968 1. Laktaa- , tiokausi kaikki,lak- taatiokandPt Rehun syönti 0.36 + 0.14 HOOVEN ym. 1968 TDN-kulutus • 0.48 T 0.14 HICKMAN ja BOWDEN 1971 Ayrshire TDN-kulutus 0.78 T-0.08 Holstein Nettoenergia viljasta 0.26 -70.09 MILLER ym. 1972 "- karkearehusta 0.19 T 0.09 "- yhteensä 0.42 -7 0.10 Kuiva-aineen syönti 0.71 T- 0.27 LAMB ym. 1.977 Rehun syönti 0.49 -70.12 MITXPR ym. 1981 Xiti-tytär kor- Rehun syönti 0.68 + 0.17 relaatio Isännuoleiset - 28 - DICKINSONin ym. (1968) tutkimuksessa rehun syönnin ja hyväksi- käytön välillä oli positiivinen yhteys, joskin ainoastaan brown swissillä yhteys oli merkitsevä. PLOWMANin (ref. FREEMAN 1967) tutkimuksessa rehun syönnin ja hyväksikäytön fenotyvppinen korrelaatio oli 0.31 ja geneettinen korrelaatio 0.52. Rehun syönnin ja maitotuotoksen välinen geneettinen korrelaatio oli 0.86. FREEMANin (1967) mukaan tavallisilla käytännön rUokinta- malleilla tuotokseen perustuva valinta johtaa automaattisesti karkearehun syöntikyvyn lisääntymiseen, jos ym. syönnin, mai- totuotoksen ja rehun hyväksikäytön yhteyksistä saadut arviot pitävät paikkansa myös käytännön olosuhteissa. Kaksi kertaa tai useammin poikineilla lehmillä oli HOOVENin ym. (1968) tutkimuksessa arvioitu nettoenergian kulutus meta- bolista elopainoa kohti suurempi kuin ensikoilla, joten syönti- kyky lisääntyi enemmän elopainon ja iän lisääntyessä kuin yllä- pitotarve kasvoi. Rehun syönnin ja hyväksikäytön välinen kor- relaatio oli selvästi pienempi kuin tuotoksen ja hyväksikäytön, mikä Viittaa siihen, että rehun.hyväksikäyttö on enemmän riip- puvainen tuotoksesta kuin rehun syönnistä. Elopaiflon ja syön- nin välinen geneettinen korrelaatio oli 0.80 ensimmäisellä laktaatiokaudella ja 0.71 kaikilla laktaatiokausilla ikäkor- jatuista luvuista laskettuna. Tutkijoiden mukaan näin suuret korrelaatiot ovat luonnolisia, koska kokoa lisäävät geenit lisäävät myös syöntikapasiteettia. Elopainon lisäyksellä lak- taatiokauden aikana ja syöntikyvyllä oli negatiivinen yhteys, ts. vähemmän rehua syöneillä lehmillä on ':taipurus käyttää suurempi osa rehustaan kudostensa energiavarastojen kasvatta- miseen. Geneettinen korrelaatio rehun syönnin ja hyväksikäytön Välillä oli 0.64. Korrelaatioon on saattanut vaikuttaa se, että viljan käyttö oli riippuvainen tuotoksesta. Rehuna kulutetun nettoenergian ja rehun hyväksikäytön väliset korrelaatiokertoi'met vaihtelivat laktaatiokauden eri vaiheissa (HOOVEN ym. 1972). Laktaatiokauden alkupuolella korrelaatio oli negatiivinen. Tämä johtuu siitä, että laktaatiokauden alkuvaiheessa suurempi osa energiatarpeesta tyydytetään kudos- rasvoja mobilisoimalla. Eniten kudosrasvoja menettäneet lehmät syövät yleensä vähemmän poikimisen jälkeen ja lypsävät eniten, jolloin korrelaatio syönnin ja rehun hyväksikäytön välillä muo- dostuu negatiiviseksi. Kudosrasvojen käytön vähennvttyä korre- - 29 - laatio muuttuu positiiviseksi, koska enemmän tuottavat lehmät syövät enemmän ja niillä on myös parempi rehun hyväksikäyttö. Laktaatiokauden edik.yessä rehun syönnin ja hyväksikäytön posi- tiivinen yhteys muuttuu voimakkaammaksi. Koko laktaatiokauden syönnin ja rehun hyväksikäytön geneettinen korrelaatio oli 0.14 sekä syönnin ja tuotoksen välillä 0.68. Rehun syönnin vaihtelukerroin on pienempi kuin tuotoksen ja samaa luokkaa kuin elopainon (MILLER ym. 1972). Myös heidän tutkimuksessa todettiin elopainon lisäyksen laktaatiokauden aikana ja rehun syönnin välisen sekä fenotyyppisen että geneet- tisen korrelaation olevan negatiivinen. Elopainon lisääntyessä karkearehun osuus lisääntyi. Karkearehun osuus oli negatiivi- sessa korrelaatiossa rehun hyväksikäyttöön. Tämä johtui siitä, että väkirehun annostus oli riippuvainen tuotoksesta ja arvioi- dusta karkearehun kulutuksesta, jolloin huonommin lypsävillä lehmillä väkirehun kulutus jäi pienemmäksi. Rehun kulutuksen ja hyväksikäytön geneettinen korrelaatio oli 0.117. GRIEVEN ym. (1976) tutkimuksessa, jossa väkirehun ja karkearehun suhde oli kiinteä tuotoksesta riippumatta, rehun syönnin ja hyväksikäytön korrelaatio oli huomattavasti suurempi (0.62) kuin HOOVENin ym. (1972) ja MILLERin ym. (1973) tutkimuksessa. Syönnin ja poikimisen jälkeisen elopainon yhteys oli positiivi- nen, mutta yhteys laktaatiokauden lopun elopainoon oli lievästi negatiivinen. Tämä viittaa siihen, että eniten syöneet lehmät ovat lisänneet elopainoaan vähiten ja käyttäneet rehun energian maidontuotantoon. Laktaatiokauden alkupuolella rehun syönnin ja elopainon välinen korrelaatio on ollut suurempi kuin myöhemmässä vaiheessa. Poi- kimiskertojen lisääntyessä rehun syönnin ja elopainon välinen yhteys on pienentynyt (MILLER ym. 1973). LAMBin ym. (1977) tutkimuksessa sonnien jälkeläisarvostelun maidontuotannossa jä tyttärien rehun syönnin välinen regressio oli positiivinen. Yhteys olivWdt~-ja karkearehuruokinnalla voimakkaampi kuin pelkällä karkearehuruokinnalla. BROWin ym. (1977) tutkimuksessa rehun syönti metabolåt.a. e10- - 30 - painoa kohti lisääntyi ja elopainoa kohti pysyi vakiona elo- painon lisääntyessä. Kuiva-aineen syönti/100 kg oli jersevllä 3.01 kg ja holsteinilla 2.81 kg ja metabolista elopainoa kohti vastaavasti 133.6 g ja 137.2 g. Väkirehun osuus oli holstei- nilla hieman suurempi, mutta se oli molemmilla roduilla syön- nin kannalta optimialueella. Iän ja poikimiskuukauden suhteen korjattu nettoenergian kulutus metabolista elopainoa kohti oli DICKINSONin ym. (1969) tutkimuksessa ayrshirellä 55.6, brown swissillä 51.2 ja holsteinilla 57.4. Hollannin punakir- javan karjan kuiva-aineen syöntikyky oli sekä hiehona että eri vaiheissa toista ja kolmatta laktaatiokautta huonompi kuin holstein-friisiläisellä tai hollannin friisiläisellä. Karkea- rehun syönti oli positiivisesti korreloitunut maitotuotokseen ja elopainoon. Elopainon ja tuotoksen välillä oli laktaatio- kauden alussa lievä positiivinen yhteys, mutta myöhemmässä' vaiheessa yhteys muuttui negatiiviseksi (OLDENBROEK ja Van ELDIK 1980). MILLER ym. (1981) saivat erittäin suuret (0.67 - 0.99) geneet- tiset korrelaatiot 18 kuukauden mittojen, elopainon ja 6 - 18 kuukauden lisäkasvun sekä ensimmäisen laktaatiokauden rehun syönnin välille äiti-tytär regressiolla. Isän puoleisten puo- lisisarten perusteella lasketut korrelaatiot olivat pienempiä (0.35 vs. 0.70). Säkäkorkeuden 5a syönnin väliset korrelaatiot olivat suurempia kuin rinnanympäkyksen ja syönnin välillä. En- simmäisen laktaatiokauden rehun syönnin ja maitotutklooksen'väli- nen geneettinen korrelaatio oli 0.7 kummallakin menetelmällä laskettuna. Sen sijaan maidon pitoisuuksien ja syönnin väliset korrelaatiot olivat lievästi negatiivisia: Koko laktaatiokauden rehun syönnin ja tuotoksen välinen yhteys (0.6 - 0.8) oli suurempi kuin 100 päivän syönnin ja tuotoksen yhteys. Ero johtui ilmeisesti siitä että laktaatiokauden alussa osa maidontuotantoon tarvittavasta energiasta on peräi- sin kudosrasvojen mobilisoinnista (JXHNE ym. 1976). KORVERin (1982) tutkimuksessa kårkearehuruokinnalla (570 kg väkirehua/40 viikkoa) energian saannin ja tuotoksen välinen yhteys oli voimakkaampi kuin väkirehuruokinnalla (2300 kg väkirehua/40 vilkkoa). Elopainolla ei ollut merkitsevää vai- - 31 - kutusta energian saantiin. Väkirehuruokinnalla elopainon muu- toksen ja syönnin korrelaatio oli negatiivinen, mutta karkea- rehuruokinnalla korrelaatio oli lievästi positiivinen joskaan ei merkitsevästi. 4.5. Elopainon vaikutus rehun hyväksikäyttöön Rehun hyväksikäyttö lypsylehmillä ilmaistaan kirjallisuudessa useimmin rehun kulutuksena tuotettua maitokiloa kohti, joskin jonkin verran käytetään myös päinvastaista ilmausta maitoa kg käytettyä rehun yksikköä kohti. Maitokilon tuottamiseen tarvittavaan rehumäärään vaikuttavat eläimen koko ja tuotettu maitomäärå sekä lyhyellä aikavälillä elopainon muutos. Energian tarve ylläpitoon on suhteessa meta- 0.73 . 0.75 boliseen elopainoon (W tai W ). Rotujen välillä on ha- vaittu jonkin verran eroja ylläpitotarpeessa. Holsteinilla oli 5 % suurempi nettoenergian tarve ylläpitoon kuin herefordilla metabolista elopainoa kohti (GARRET 1971). THOMAS ja MOORE (1960, ref. MORRIS ja WILTON 1976) totesivat, että jerseyllä perusaineenvaihdunta oli suhteessa elopainon korkeampaan po- tenssiin (0.9) kuin holsteinilla (0.7). Samöin MONTEIRO (1975) arveli eron friisiläisen ja jerseyn rehun hyväksikäytössä johtuvan puoliksi jerseyn vilkkaammasta perusaineenvaihdunnasta metabolista elopainoa kohti ja puoliksi huonommasta ravintoai- neiden hyväksikäytöstä kasvuun. Maidontuotannon lisääntyessä rehun kulutus tuotettua yksikköä kohti alenee, koska ylläpitorehun osuus tulee jaettavaksi useammalle tuoteyksikölle. MORRISin ja WILTONin.(1976) kirjal- lisuustutkimuksen mukaan maidontuotannon ja rehun hyväksikäytön geneettinen ja fenotyyppinen korrelaatio olivat 0.89 ja 0.82. Tarkasteltaessa eri tekijöiden vaikutusta rehun hyväksikäyttöön on otettava huomioon, että yksityinen viljelijä ei aina ehkä halua välttämättä tuottaa parhaalla mahdollisella biologisella hyötysuhteella, vaan hän haluaa.maksimoida voiton esim.•tietYllä määrällä kiinteää pääomaa .(ROBERTSON 1973). Tähän päästäkseen.- v11- jelijän kannattaa lisätä panosta, esim. rehua, kunnes viimei- - 32 - sellä panosyksiköllä saatu tiotoksen lisäys vastaa panoksen hin- taa. Jottå vähenevän lisätuoton lakia voitaisiin käyttää hyväk- si, tulee tuntea lehmän potentiaalinen tuotantokyky (WIKTORSSON 1979). BROSTER (1976) on esittänyt yleisesti hyväksytyn mallin kuvaamaan rehun syönnin, maitotuotoksen ja elopainon välistä riippuvuutta perinnölliseltä tuotantopotentiaaliltaan erilai- silla lehmillä (kuvio 7). Perinnöllisesti korkeatuottoinen lehmä lisää tietyllä rehun lisäyksellä tuotostaan enemmän kuin perin- n7511isesti huonotuottoinen lehmä, joka käyttää lisärehun energian pääasiassa elopainon lisäykseen. BROSTERin (1976) tutkimuksessa njatuotos oli 0.10 kg/MJ ME 20 kg:n tuotostasolla ja 0.24 kg/MJ ME 30 kg:n tuotostasolla. — Cow of low doiry menit — Cow 01 highdoiry menit yield Live l -- weight chonge Feed Kuvio 7. Yksinkertaistettu malli rehun käytöstä maidontuotantoon ja elopainon lisäykseen tuotantokyvyltään erilaisilla lehmillä (BROSTER 1976), Suurempien lehmien tulee tuottaa enemmän maitoa kuin pienten kompensoidakseen suuremman ylläpitoenergian tarpeen (JOHANSSON 1964). JOHANSSONin (1964) mukaan eripainoisista lehmistä, joilla on Samanlainen rakenne ja saman verran kudosrasvaa, isot lehmät pystyvät syömään, sulattamaan ja metaboloimaan enemmän rehua. Kun pieniä ja isoja lehmiä ruokitaan ylläpito- ja tuotantotar- peisiin nähden samalla tasolla, niiden rehun hyväksikäytössä ei ilmeisesti ole koosta johtuvia eroja. STONEN ym. (1960) tutkimuksessa koon ja rehun hyväksikäytön (rehua/maito) korrelaatio oli 0.08). MILLER ja MEGILLIARD (1959) osoittivat; että normaalisti maitotuotos vaihtelee enem- män kuin syöntimäärä. Tästä johtuu, että rehun hyväksikäyttö on riippuvainen enemmän maitotuotoksesta. Sekä tuotoksen ett rehunsyönnin lisääntyess11g.pitorelum osuus nienenee;- ~in'yli,. (1957) - 33 - mukaan tietyllä tuotostasolla suuremmilla lehmillä rehun hy- väksikäyttö on huonompi, mutta kokonaisuudessa sUUrmrtat lebrnät ovat tehokkaampia, koska ne pystyvät lisääMään tuotostaan enemmän kuin ylläpitotarve lisääntyy. Tällöin valinta tuotoksen tai hyväksikäytön perusteella johtaisi koon lievään lisääntymiseen. Rehun hyväksikäyttötietojen puuttuessa valinta on paras tehdä maitotuotoksen perusteella ottaen ehkä huomioon lehmän korkeus. Jälkeläisryhmien elopainon lisäykseen tarvittavan energian va- rianssi oli kaksi kertaa suurempi kuin ylläpitotarpeen, joten energian hyväksikäyttö laktaatiokauden aikana määräytyy pääasias- sa energian jakautumisen kasvuun ja maidontuotantoon perusteella. FREEMANin (1967) mukaan epäsuora valinta maitotuotoksen suhteen johtaa nopeampaan edistymiseen myös rehun hyväksikäytössä, koska käytännössä on paljon helpompi mitata maidontuotanto suurelta lehmäjoukolta kuin rehun hyväksikäyttö. DICKINSONin ym. (1968) tutkimuksessa elopainon ja eri mittojen korrelaatio rehun hyväksikäyttöön oli negatiivinen. Holsteinilla koon negatiivinen vaikutus rehun hyväksikäyttöön oli voimakkaam- pi kuin ayrshirellä ja brown swissillä. Elopainon muutoksen ja rehun hyväksikäytön yhteys oli negatiivinen. Elopainon, korkeu- den ja pituuden regressio rehun hyväksikäyttöön oli suoraViivainen mutta sen sijaan elopainon muutoksen ja rinnånympäryksen osalta regressio oli käyräviivainen. Tietyssä koossa holsteinilla oli parempi rehun hyväksikäyttö kuin ayrshirellä. Huolimatta huo- nommasta biologisesta tehokkuudesta eivät suuremmat lehmät DICKINSONin ym. (1968) mukaan välttämättä ole taloudellisesti huonompia. On mahdollista, että laskettaessa kiintqWt ja muuttu- vat kustannukset tuoteyksikköä kohti suuremmat lehmät saattavat olla taloudellisempia huolimatta huonommasta biologisesta tehok- kuudesta. Suuri korrelaatio rehun hyväksikäytön ja maitotuotpn ja rehukustannusten erotuksen välillä viittaa kuitenkin siihen, että isot lehmät saattavat olla myös taloudellisesti huonompia. Tutkijat korostivat, että elleivät eri rotujen näyttelyissä ja kantakirjauksessa vaadittavat kookkaammat lehmät ole epä- suoran tuotosvalinnan tulosta, tuloksena on suurempia, tehotto- mampia ja taloudellisestikin huonompia eläimiä. HOOVENin ym. (1968) tutkimuksessa tuotoksen vaihtelu oli suu- rempi kuin rehun hyväksikäytön vaihtelu. Korrelaatio elopainon - 34 - ja rehun hyväksikäytön (FCM/kulutettu nettoenergia) välillä oli -0.04 ja lehmän sisäisesti 0.26 eli lehmän elopainon li- sääntyessä iän mukana rehun hyväksikäyttö parani. Elopainon muutoksen ja hyväksikäytön korrelaatio oli -0.51 sekä koko ai- neistossa että lehmän sisäisesti. Ensikoilla rehun hyväksikäytön ja elopainon geneettinen korrelaatio oli -0.17 ja koko aineis- tossa -0.12. Korrelaatiot eivät olleet merkitseviä. Negatiivi- seen yhteyteen syynä oli ilmeisesti elopainon ja syönnin voi- makkaampi geneettinen yhteys kuin elopainon ja tuotoksen välillä. Yhteys elopainon ja rehun hyväksikäytön välillä oli käyräviivai- nen (kuvio 8), paras hyväksikäyttö saavutettiin 540 kg:n elo- painossa. 0.77 52 0.75 7: 1- 0.73 CD ?5, 0.71 >- C.J 0.09 LJ 0.67 LJ 065 50 55 50 , 65 70 flVEFGE BODY WEIGHT CIOKG.) Kuvio 8. Elopainon vaikutus rehun hyväksikäyttöön (HOOVEN ym. 1968). MILLER ja HOOVEN (1969) totesivat rehun hyväksikäytön maidon- tuotantoon huononevan toisen laktaatiolkuukäuden jälkeen. Hyväksi- käytön vaihtelukerroin oli pienin 4 - 6 kuukautena. Nämä vaih- telut johtuvat kudosrasvojen mobilisaatiosta laktaatiokauden alkupuolella ja varastoitumisesta loppupuolella. Vanhemmilla lehmillä rehun hyväksikäyttö oli parempi kuin ensikoilla 6 kuukauteen asti. Rehun hyväksikäytön riippuvuus elopainosta oli käyräviivainen ja käyräviivaisuus lisääntyi poikimiskerto- jen lisääntyessä. Paras rehun hyväksikäyttö oli noin 500-kiloi7 silla lehmillä. MILLERin ym. (1971) edellisestä aineistosta las- kema maitotuotto-rehukustannus oli ensikoilla maksimissa noin 530 kg:n elopainossa eli jonkin verran suurempana kuin rehun - 35 - hyväksikäytön maksimi kaikilla lehmillä. Ensikkojen keskimääräinen elopaino oli noin 580 kg. SYRSTAD (1966) käytti rehun hyväksikäytön mittana 100 ylläpito- rehuyksikköä kohti tuotettua FCM:n määrää. Rinnanympäryksen ja rehun hyväksikäytön fenotyyppinen korrelaatio oli -0.29, -0.34 ja -0.36 3, 4 ja 5 vuoden ikäisillä lehmillä. Vastaavat geneet- tiset korrelaatiot olivat -0.55, -0.67 ja -0.66. Koska rinnan- ympäryksen ja rehun hyväksikäytön välinen yhteys on käyräviivai- nen, fenotyyppinen korrelaatio ei anna näiden yhteydestä täysin oikeaa kuvaa. SYRSTAD (1966) arvelee, että geneettiset korrelaa- tiot eivät ole täysin harhattomia, koska jälkeläisryhmien koh- dalla ym. tekijöiden yhteys ei ole suoraviivainen. Tuotoksen ja hyväksikäytön geneettisessä korrelaatiossa rinnanympärykseen on ilmeisesti harhaa alaspäin, koska tuotoksen ja lihavuuden vä- lillä on negatiivinen yhteys. HOOVENin ym. (1972) tutkimuksessa geneettinen korrelaatio rehun hyväksikäytön ja elopainon välillä oli -0.17. Paras fenotyyppinen korrelaatio laktaatiokauden osan ja koko laktaatiokauden rehun hyväksikäytön välillä saavutettiin 91 - 150 päivää poikimisen jälkeen. Samoin koko laktaatiokauden syönti pystyttiin ennus- tamaan melko tarkasti 121 - 180 päivän syönnistä: Paras korre- laatio laktaatiokauden osan rehun hyväksikäytön ja koko laktaa- tiokauden tuotoksen välillä saavutettiin 5. laktaatiokuukautena (0.72). Tuotoksen ja hyväksikäytön korrelaatio vaihteli välillä 0.77 - 0.89 eri laktaatiokuukausina. Valitsemalla 121 - 150 päi- vän hyväksikäytön perusteella päästään lähes 90 %:n varmuuteen verrattuna valintaan koko laktaatiokauden rehun hyväksikäytön perusteella. Rehun hyväksikäyttö laktaatiokauden puolivälissä kuraa parhaiten koko laktaatiokauden hyväksikäyttöä ehkä siksi, että tässä vaiheessa kudosten energiavarastot ovat yleensä 'tasa- painossa. Laktaatiokauden edistyessä lehmän koon ja rehun hyväksikäytön välinen negatiivinen yhteys on tullut selvemmäksi (MILLER ym. 1973). Samoin ensikoilla negatiivinen korrelaatio ym. ominaisuuk- sien välillä oli pienempi kuin kaksi tai kolme kertaa poikineilla lehmillä. Keskimääräiset tuotokset olivat 54.00, 6300 ja 7000 kg yksi, kaksi ja kolme kertaa poikineilla sekä elopainot 580, --630 - 36 - ja 680 kg vastaavasti. Tutkijoiden mukaan suuri elopaino lak- taatiokauden alussa on yhteydessä korkeaan tuotokseen ja hyvään rehun hyväksikäyttöön, mutta laktaatiokauden lopussa alempaan tuotokseen ja huonompaan rehun hyväksikäyttöön. Ayrshire käytti BOWDENin ja HICKMANin (1971) tutkimuksen mukaan enemmän sulavia ravintoaineita tuotettua maitokiloa kohti kuin holstein. Sen sijaan holsteinilla ja jerseyllä ei ollut eroa nettoenergiayksiköllä tuotetussa maitomäärässä (HOOVEN ym. 197]). WOODin ym. (1980) tutkimuksessa friisiläis-, ayrshire- gx=sey- ja jerseyensikot käyttivät 57.5, 56.2, 66.9 ja 54.1 MJ ME/kg maidon kuiva-ainetta ja lehmät vastaavasti 53.7, 56.6, 63.6 ja 58.9 MJ. Guernseyllä energian hyväksikäyttö oli selvästi huonoin, mutta muiden rotujen väliset erot olivat vähäisiä. LAMB ym. (1977) totesivat tutkiessaan ruokinnan ja isän yhdys- vaikutusta, että huonoimpien sonnien tyttäret olivat suhteelli- sesti tehokkaampia karkearehuruokinnalla ja parhaitten sonnien tyttäret vapaammalla ruokinnalla. Perinnöllisesti korkQatuot- toisilla lehmillä rehun hyväksikäyttö oli selvästi parempi va- paammalla ruokinnalla kuin alempituottoisilla, mutta pelkällä karkearehuruokinnalla ero oli pienempi. Tämä saattaa johtua siitä, että rajoitetulla ruokinnalla suurempi osa rehusta kuluu yllä- pitoon ja tuotantorehun osuus pienenee. Holstein lehmät tuottivat pelkällä karkearehuruokinnalla 71 % karkearehu:-väkirehuruokinnan tuotoksesta. RICHARDSONin ym. (1971) samanlaisessa tutkimuk- sessa jerseyllä vastaava osuus oli 81 %. LAMBin ym. (1971) mukaan ero karkearehun laadussa ei voi yksin selittää eroa. Eräänä syynä saattaa olla se, että RICHARSONin ym. (1971) tutkimuksessa jerseylehmät olivat korkeatuottoisesta ja holstein lehmät keskitasoiåesta karjasta. DDR:ssä holstein-friisiläinen on käyttänyt vähiten rehuyksik- köjä energiakorjattua maitoa, rasva- ja valkuaistuotosta kohti. Ra~tuotannossa jerseyristeytysten rehun hyväksikäyttö on ollut samaa luokkaa kuin holstein-friisiläisellä, mutta sekä maidon että valkuaisen tuotannossa huonompi (LEUTHOLD 1980). Fenotyyppinen korrelaatio rehun hyväksikäytön bettoenergiaa/kg maitoa) ja maidontuotanWelopainokg:n välillä oli negatiivinen. KORVERin ym. (1982) tutkimuksessa holstein friisiläinen tuotti - 37 - enemmän maitoa nettoenergiayksikköä kohti kuin hollannin frii- siläinen sekä karkearehu- että väkirehuruokinnalla. Elopainon ja hyväksikäytön negatiivinen yhteys oli karkearehuruokinnalla selvästi pienempi kuin väkirehuruokinnalla. MORRISin ja WILTONin (1976) kirjallisuustutkimuksessa koon ja rehun hyväksikäytön fenotyyppinen korrelaatio oli -0.18 ja geneettinen korrelaatio -0.37 eli koon lisääntyessä näyttäisi maidontuotannon biologinen tehokkuus jonkun verran huononevan. Rehun hyväksikäytön periytvvyysaste ravinteiden tuotannossa on eri tutkimusten mukaan ollut samaa luokkaa tai jonkin verran suurempi kuin maidontuotannossa (taulukko 7). Perivtvvyysaste on ollut keskimäärin 0.44 ja vaihdellut välillä 0.2 - 0.63. Taulukko 7. Rehun hyväksikäytön periytyvyysaste. Mitta 1.? d e Huan, aste Ry/kg rasvaa 0.40 VENGE 1956 Tuotanto ry/kg rasvaa 0.23 Rehun hyväksikäyttö 0.48 MASON ym. 1957 TDN/FCM 0.20 GRAY, ref. FREGGMAN Xiti-tytär -regLes- 1961 Sio TDN/FCM 0.36 Isänp. puolisisaret FCM/NE 0.45 PLOWMAN FCM/NE 0.46+0.18 HOOVEN ym: 1968 piti-tytär -regressio TDN/FCM 0.63+0.09 HICKMAN ja BOWDEN 1971 Holstein TDN/FCM 0.33+0.10 Ayråhire Punnitsematon ' 0.56 HOOVEN vm. Keskiarvo 0.44 3.7. Elopainon vaikutus taloudelliseen tehokkuuteen Elopainon Vaikutuksen lypsylehmien kokonaistaloudellisuuteen tarkasteleminen on monimutkainen tehtävä, sillä maidontuotannon lisäksi tulisi ottaa huomioon lehmien teurasarvo, tuotettujen vasikoiden arvo ja lehmän uudistuskustannus. Myös tarkastelu- ajankohdan pituudella on vaikutusta. Rakennusinvestoinnit ovat ainakin lyhyellä tähtäimellä kiinteitä kustannuksia ja useimmat hnitonn liittyvät kustannukset muuttuvia kustannuksia. Tila- - 38 - tasolla viljelijät pyrkivät maksimoimaan tuoton ja kustannusten välisen erotuksen. Taloudellinen tulos voidaan laskea esimerkiksi tuoton ja muuttuvien kustannusten erotuksena tilaa kohti. Muut- tuvia kustannuksia ovat rehu-, eläinlääkintä-, kuivitus-, siemen:- nys- ja työkustannuksista (MORRIS ja WILTON 1975). MILLER ym. (1971) 425 holstein lehmän aineistossa elopaino oli poikimisesta korreloitunut rehukustannuksiin (0.37) ja rehukus- tannUksiin tuotettua maitoyksikköä kohti, mutta nega- tiivisesti maitotuotto-rehukustannusten kanssa (-0.16). Opti- mikoko oli 530 kg, joka oli 50 kg keskiarvon alapuolella. MORRIS:in ja WILTONin (1975) mukaan tietyt työ- ja kiin- teät kustannukset saattavat tuotettua maitokiloa kohti olla suurilla lehmillä pienemmät kuin pienillä. Ayrshirellä oli McDOWELLin ja McDANIELin (1968) tutkimuksessa parempi nettotuotto kuin brown swissillä, mutta huonompi kuin holsteinilla. Nettotuotto käsitti maitotuoton vähennettynä rehu- ja eläinlääkintäkustannuksilla sekä lehmien menetyksellä ja poikimisvälin vaikutuksella. Lehmän teurasarvoa ja vasikkain myyntiä ei otettu huomioon. Mikäli edellä mainitut tekijät olisi otettu huomioon ero holsteinin ja ayrshiren välillä olisi ilmei- sesti lisääntynyt. Elopaino kahden vuoden iässä oli ayrshirellä 476 kg, holsteinilla 551 kg ja brown swissillä 529 kg. ANDRUS ja MCGILLARD (1975) tutkivat lypsylehmien elinikäistä taloudellisuutta holsteinilla teoreettisten laskelmien ja koe- tulosten perusteella. Tuotto, joka muodostui maidon ja vasikan myynnistä sekä lehmän teurasarvosta, laskettiin karjassaolovuotta kohti. Kustannuksissa otettiin huomioon rehu-, si.emennYs-, työ-, rakennus-, eläinlääkintä- ja yleiskustannus. Fenotyyppinen kor- relaatio nettotulon ja elopainon välillä oli 0.31. Maidontuotanto vaikutti nettotuloon positiivisimmin ja utaretulehduksen esiin- tyminen negatiivisimmin. Ym. ominaisuuksien ja nettotulon feno- tyyppiset korrelaatiot olivat 0.58 ja -0.37. BALAINE ym. (1981) tutkivat erilaisten biologisten muuttujien vaikutusta kokonaistuloon, kokonaistuloon/päivä ja tuottoon/kus- tannukset. Kokonaistuloon vaikuttivat prif.g,r, maj",y,-, rasvan- ja - 39 - valkuaistuotanto, joiden korrelaatiot kokonaistuloon olivat 0.84, 0.82 ja 0.84. Tuotettujen vasikoiden painon ja lehmän loppuelopainon korrelaatiot kokonaistuloon olivat 0.59 ja 0.38. Kustannuksista rehukustannuksilla oli positiivisin ja utaretuleh- dushoitojen määrällä negatiivisin vaikutus kokonaistuloon. Maito- tuotoksen, vasikkatuotoksen, loppuelopainon, rehukustannusten, utaretulehdushoitojen ja karjassaolopäivien korrelaatiot tuloon/ päivä olivat 0.48, 0.24, 0.19, 0.27, -0.21 ja 0.17. Maidontuotan- non vaikutus kaikkiin kolmeen taloudelliseen muuttujaan oli selvin. Poikimisiän sekä poikimisen ja syntymän välillä lisäkasvun vaikutus taloudellisiin ominaisuuksiin oli vähäinen. GILL ja ALLAIRE (1976) havaitsivat lievän positiivisen korrelaation elopainon ja tulon päivää kohti välillä: 4.7. Suomalaisten lehmien elopaino Karjantarkkailuohjesäännön mukaan lehmän elopaino määritetään neljänä ensimmäisenä tuotosvuotena kerran lypsykaudessa 0 - 4 kuu- kautta poikimisen jälkeen. Lehmän elopaino vaihtelee tänä: ajan- jaksona huomattavasti, mutta sillä tuskin on vaikutusta rotujen välisessä vertailussa. Sen sijaan rotujen sisäisessä tarkastelussa elopainon määritysajankohdalla saattaa olla vaikutusta. Viiden- nestä tarkkailuvuodesta eteenpäin käytetään 3 ja 4. vuoden painon keskiarvoa. Keskimääräinen elopaino tarkkailuvuonna 1980 oli ayrshirellä 478 kg, suomenkarjalla 447 kg ja friisiläisellä 508 kg. Viimeisen 10 vuoden aikana keskimääräinen elopaino ym. rodull,a on lisääntynyt 45, 38 ja 24. Priisiläisen muita rotuja pienempi elopainon lisäys johtuu ilmeisesti siitä, että rotuun on sekoit- tunut risteytyksissä ayrshireä ja suomenkarjaa. Ensikoilla keski- määräinen elopaino on ollut 447, 420 ja 470 kg. Ensikoiden elo- painojakautuma roduittain on esitetty kuviossa 9. Jakautuma ei noudata normaalijakautumaa, vaan keskiarvoluOkissa on huomattavasti enemmän havaintoja kuin viereisissä luokissa. Tämä viittaa siihen, että elOpainoa ei ole aina mitattu, vaan on käytetty rodun keski- arvoa. KENTTÄMIEHEN ym. (1974) tutkimuksessa, jossa lehmien elopaino mää- ritettiin sekä mittaamalla että punnitsemalla, kaikkien rotujen elopainot olivat suuremmat kuin tarkkailulehmillä vastaavaan ai- kaan. Ayrshiren elopaino oli 497 kg, suomenkarjan 463 kg ja 30 20 10 7.-Osuus .. 300 400 .... 7. Elopaino 500 600 Fr M - 40 - friisiläisen 560 kg. Hajonta oli suurin friisiläisellä, mikä johtuu ilmeisesti risteytyksistä. Punnitsemalla ja mittaamalla saadun elopainon erotus oli suurin friisiläisellä ja pienin suomenkarjalla. Tämän perusteella rotujen väliset todelliset pa- nonerot saattavat olla jonkin verran suurempia kuin karjantark kailussa mittaamalla saadut erot. Lehmien keskimääräinen teuras- paino oli vuonna 1981 204 kg (ANON. 1982), mikä viittaa siihen, että tarkkailulehmien mittaamalla saatu elopaino 481 kg ei ole liian pieni. KENTTÄMIEHEN ym. (1974) aineistosta laskettujen regressioyhtälöjen mukaan ayrshiren ja friisiläisen elopaino on samassa rinnanympäryksessä 10 - 20 kg suurempi kuin suomenkar- jalla. Rotuvertailukokeessa ayrshire-, suomenkarja- ja friisiläisensik- kojen elopainot 6 päivää poikimisen jälkeen olivat 456, 411 ja 487 kg (ETTALA 1982a). Rotujen väliset erot olivat jonkin verran suurempia kuin ensikoilla tarkkailukarjoissa 1975 - 1981. Kuvio 9. Ensikoiden elopainojakautuma 1975 - 1981. - 41 - 5. TEOREETTINEN LASKELMA ERI ROTUISTEN LEHMIEN ELOPAINON VAIKUTUKSESTA REHUN HYVÄKSIKÄYTTÖÖN JA TALOUDELLISUUTEEN 5.1. Laskelman perusteet Laskelmassa on tarkoitus selvittää elopainon vaikutusta rehun hyväksikäyttöön, väkirehun osuuteen dieetissä sekä maitotuoton ja rehukustannusten erotukseen erilaisilla väkirehun ja karkea- rehun hintasuhteilla eri rotuisilla ensikoilla. Laskelman aineistona on vuosien 1975 - 1981 jälkeläisarvoste- lussa mukana olleiden 305 päivän tuotqksen lypsäneiden ensikkojen tuotos- ja elopainotiedot roduittain. Alneistossa on mukana 290 433 ayrshire-, 10600 suomenkarja- ja 44 791 friisiläisensik- koa, jotka on jaettu karjantarkkailussa mitatun elopainon perus- teella luokkiin 10 kg:n luokkavälein. Elopaino, maidon rasva- ja valkuais-% on korjattu poikimisiän ja -kuukauden mukaan. Maito-, rasva-, valkuais- ja 4-%:inen maitotuotos on edellisten lisäksi korjattu tyhjäkauden pituuden mukaan. Ayrshireltä otettiin las- kelmaan elopainoluokat 300 - 610 kg, suomenkarjalta 300 - 570 kg ja friisiläiseltä 300 - 650 kg. Lisäksi vastaavat laskelmat tehtiin roduittain vuosien 1975 - 1981 ensikkolehmien ja vuoden 1980 tarkkailulehmien tuotostietojen keskiarvon perusteella. Koska yksittäisten lehmien rehunkulutustietojen saaminen käy- tännön olosuhteissa on vaikeaa, lehmien rehunkulutus on laskettu normien perusteella. Koko laktaatiokauden maitotuotos on jaettu eri laktaatiokuukausille keskimääräisen tuotantokäyrän perus- teella. Energian tarve on laskettu rehuyksikköjärjestelmän mu- kaan. Tarpeessa on otettu huomioon ylläpito, maidontuotanto, elopainon muutos ja sikiön kasvu. Ylläpitotarve on 0.038 ry/kg W0.75 (500-kiloisen lehmän ylläpitotarve 4 ry/pv), tarve Mai- dontuotantoon 0.4 ry/kg 4-%:ista maitoa, elopainon menetyksestä saadaan 2 ry/kg ja elopainon lisäykseen tarvitaan 2.5 ry/kg. • Tiineyden aiheuttama lisätarve on 0.25 ry/pv seitsemännellä, 1.5 ry/pv kahdeksannella ja 2.0 ry/pv yhdeksännellä tiineyskuu- kaudella. Tarve on laskettu joka kuukaudelle erikseen. Laktaatiokaudeb, alussa lehmän energian tarve lisääntyy voimak- - 42 - kaasti, mutta syöntikyky ei lisäänny samassa suhteessa kuin energian 'tarve. Maidontuotannon huippu saavutetaan tavallisesti 35 - 50 päivää poikimisesta, mutta syönnin huippu tavallisesti vasta 10 - 12 viikkoa poikimisen jälkeen (BINES 1979). Laktaa- tiokauden alussa lehmä joutuu energiatarpeensa tyydyttämiseksi käyttämään kudostensa rasvavarastoja ja sen elopaino laskee. Tässä laskelmassa elopainon menetyksen on laskettu olevan yhteensä 8 % elopainosta kolmen ensimmäisen laktaatiokuukauden aikana. WOODin ym. (1980) tutkimuksessa elopainon menetys frii- Siläis,ayrshire- ja jerseyensikoilla oli keskimäärin 7.4 %. KORVERin (1982) tutkimuksessa elopainon menetys oli karkearehu- ruokinnalla 11 % ja väkirehuruokinnalla 7 %. Elopainon mene- tyksen oletettiin jakautuvan siten, että ensimmäisenä kuukautena menetys on 60 %, toisena 30 % ja kolmantena 10 96 koko menetyk- sestä. Elboaino lisääntyy vastaavan määrän laktaatiokauden loppupuolella. MOEn ym. (1971) mukaan lehmä pystyy muuttamaan kudosrasvansa energian maidoksi 82.4 %:n hyötysuhteella ja tämä rasvakudos on muodostunut 74-7 %:n hyötysuhteella rehun muunto- kelpoisesta energiasta (ME), jolloin maidontuotannon nettohyö- tysuhteeksi muodostuu 61.4 %. Tämä on ainoastaan hieman vähemmän kuin käytettäessä ME suoraan maidontuotantoon, jolloin hyöty- suhde on 64.4 %. Mikäli rasvavarastot täydennetään vasta ummes- saoloaikana hyötysuhde on ainoastaan 58.7 %, jolloin nettohyöty- suhde on 48.7 %. Van ESin ja va- n'der HONIGin (1979) mukaan lak- taatiokauden aikana maidontuotannossa ja rasvanmuodostuksessa energian hyväksikäyttö on yhtä hyvä ja kudosrasvan hyväksikäytön tehokkuus on 80 %. Tässä laskelmassa käytetyt 2 ry/kg elopainon menetys ja 2.5 ry/elopainon lisäys vastaavat van ESin ja van der HONIGin hyväksikäyttökertoimia. Kuiva-aineen keskimääräisenä syöntikykynä on käytetty ARC:n (1980) mukaan 135 g/kg W0.75 lehmälle, jonka 305 päivän tuotos on 5000 kg 4-%:ista maitoa (16 kg/pv). Keskimääräisen päivä tuotoksen ollessa alle tai yli 16 kg syöntikyky vähenee tai lisääntyy 0.2 kg/kg 4-%:ista maitoa. Syöntikyky on laskettu kuukausittain keskimääräisen syöntikävrän perusteella. Ensikoilla vastaavana svöntikykynä on käytetty 130 g/kg 0 75, koska nuorten lehmien syöntikyvyn on todettu olevan jonkin verran pienemmän kuin vastaavan kokoi:Ocen vanhempien lehmien (BRAUD ja STEELE 1972, ref. COPPOCK ym. 1974). - 43 - Energiatarpeen, syöntikyvyn ja rehujen täyttävyyden perusteella on laskettu tarvittava väkirehumäärä kuukausittain siten, että energiatarve tulee tyydytettyä ja karkearehun osuus dieetissä on mahdollisimman suuri. Väkirehun täyttävyytenä on käytetty 0.95 kg ka/ry, joka vastaa ohran ja kauran seosta. Karkearehun täyttävyytenä on laktaatiokauden alkupuolella käytetty 1.4 kg ka/ry ja loppupuolella 1.45 kg ka/ry. Karkearehuruokinta vastaa säilörehuruokintaa, jossa käytetään 2 kg hei~ norinaalint~- toiminnan varmistamiseksi. Lehmien on oletettu olevan syyspoiki- via, jolloin ne ovat laktaatiokauden lopun laitumella ja väki- rehua ei tarvita. Toisaalta kevätpoikivienkaan lehmien väkirehun tarve ei ilmeisesti ole suurempi, koska ne ovat korkean tuotan- non vaiheen aikana laitumella ja väkirehun tarve on pienempi kuin syyspoikivilla lehmillä sisäruokintakaudella. Tunnutusruo- kintana on annettu 40 ry väkirehua. Mikäli väkirehun laskennallinen tarve laktaatiokauden loppu- puolella muodostui negatiiviseksi, väkirehun määränä käytettiin 0 kg/pv ja energiantarve tyydytettiin pelkästään karkearehulla. Maitotuoton ja rehukustannusten erotus on laskettu väkirehun ja karkearehun hintasuhteilla 1:1, 1:0.9, 1:0.8, 1:0.7 ja 1:0.6. Väkirehun hintana on käytetty 1.60 mk/ry, joka vastaa teollisen rehun ja viljan keskimääräistä hintaa, ja karkearehun vastaavasti 1.60, 1.44, 1.28, 1.12 ja 0.96 mk/y eri hintasuh teilla. Maidon hintana on käytetty 2 mk/kg rmaitOai-, jonka rasva- pitoisuus on 4.3 % ja valkuaispitoisuus 3.4 %. Rasvapitoisuuden muutos vaikuttaa hintaan +0.018 mk/0.1 % ja valkuaispitoisuuden muutos +0.016 Mk/0.1 %. 5,2. Elopainon vaikutus maidontuotantoon Ensikoilla maidontuotanto lisääntyi elopainon lisääntyessä kai- killa xoduilla (kuvio 10). Elopainon ja tuotoksen välinen riippuvuus oli käyräviivainen. Esim. ayrshirellä maitotuotoksen ja elopainon välinen regressio oli 7.5 kg elopainovälillä 300 - 400 kg, 4.8 kg elopainovälillä 400 - 500 kg ja 1.9 kg elopaino- välillä 500 - 600 kg. Myös muissa tutkimuksissa (SYRSTAD 1966,. TAYLOR 1973, BROWN ym. 1977) on todettu elopainon ja maitotuo toksen riiiT-uvuuc'en olevan käyräviivainen. Erilaisista regres- - 44 - siomalleista parabolinen regressio selitti parhaiten elopainon ja maitotuotoksen välistä riiippuvuutta eri roduilla ja lineaarinen regressio huonoimmin (taulukko 8). Regressiot on laskettu roduit- tain 300 kg:an elopainosta ayrshirellä 610 kg:n, suomenkarjalla 570 kg:n ja friisiläisellä 650 kg:n elopainoon. Yläraja määräytyi siten, että elopainoluokassa olisi 0.1 % rodun havaintomäärästä. Erittäin suuret korrelaatiokertoimet maidontuotannon ja elopai- non välillä johtuivat siitä, että korrelaatiot on laskettu elo- painoluokan keskiarvojen perusteella. Tällöin plus- ja miinusha- vainnPt kumoavat toisensa. Korrelaatioita voidaan käyttää ainoas- taan elopainon ja maidontuotannon riippuvuutta kuvaavien regres- siomallien vertailuun. KOSKISEN (1980) aineistössa elopainon ja maidontuotannon korrelaatio oli 0.17, kun poikimiskerran vaiku- tus oli poistettu. Maitotuotoksen ja elopainon lineaarinen regressio 380 - 470 kg/100 kg on samaa luokkaaa kuin FARTHINGin ja LEGATESin (1958) sekä CLARKin ja TOUCHBERRYn (1962) tutkimuksissa holsteinilla. HARVILLE ja HENDERSON (1966) saivat hieman pienemmän regression 342 kg/100 kg. Tanskalaisessa jälkeläisarvosteluaineistossa (JoHANSON 1954) rasvatuotoksen ja elopainon regressio oli 0-.14 kg/kg eli noin 350 kg FCM/100 kg. Sen sijaan RIDLER ym. (19.6'5) saivat elopainon ja tuotoksen välille jonkin verran suuremman rearession kuin suo- malaisilla ensikoilla. SYRSTADin (1966) tutkimuksessa rinnanym- päryksen ja tuotoksen välinen yhteys ei ollut niin selvä kuin tässä tutkimuksessa. Eräänä syynä saattaa olla se, että SYRSTADin aineistossa rinnanympärystä korjattiin +0.5 cm/100 kg karjan tuotostason perusteella. Mys CLARK ja TOUCHBERRY (1962) ovat todenneet, että suuret lehmät eivät lypsä paremmin ainoastaan suuren kokonsa, vaan myös parempien ympäristöolosuhteiden vuoksi. On ilmeistä, että myös tässä aineistossa ympäristötekijät ovat lisänneet tuotokseP ja elopainon välistä riippuvuutta. Elopainon määritysajankohta on myös saattanut aiheuttaa virhettä tuotoksen ja elopainon välisessä yhteydessä. Elopaino määritetään 0 - 4 kuukautta poikimisen jälkeen, jona aikana elopaino voi vaihdella runsaasti etenkin korkeatuottoisilla lehmillä. On todennäköistä, että pienimpien lehmien elopaino on määritettv useammmin sen ollessa alimmillaan ja suurimpien sen ollessa ylimmillään kvsei- senä ajanjaksona. Tuotoksen ja elopainon riippuvuus pienee lak- taatiokauden edistyessä (MASON ym. 1957, MILLER ym. 1973, JÄHNE ym. 1976), joten elopaino olisi määritettävä mahdollisimman pian poikimisen jälkeen. - 45 - Taulukko 8. Tuotoksen ja elopainon regressioyhtälöt eri roduilla. Regressiamalli Rotu Regressioyhtälö y = a+bx y = ax Ay y = 4.69x+ 2843 r = 0.974 Sk y = 3.79x + 2438 r = 0.943 Fr y = 4.31x + 2664 r = 0.954 Ay y = 342.67x 0.437 r = 0.984 Sk y = 343.000.408 r = 0.954 313.11x°44° Fr y = r = 0.966 y = ax2 + bx + c Ay y = -0.013x2 + 16.10x. + 298 r = 0.997 Sk y = -0.013x2 + 15.25x + 53 r = 0.975 Fr y = -0.012x2 + 15.87x '+ 53 r = 0.983 Maitotuotos, kg FCM 5000 ..Ay ............................... 4000 ........... .•••••:# 'Sk Elopaino 300 400 500 600 700 3000 Kuvio 10. Elopainon vaikutus maitotuotokseen eri rotuisilla ensikoilla. - 46 - Suomenkarjalla elopainon lisääntyminen vaikutti vähiten maidon- tuotantoon, mutta avrshirellä ja friisiläisellä ei ollut tässä suhteessa eroa. P.otujen välinen järjestys kaikissa elopainoluo- kissa oli sama; ayrshire paras ja suomenkarja huonoin. Myös amerikkalaisessa tutkimuksessa (MILLER ja MCGILLARD 1959) painon ja tuotoksen geneettinen korrelaatio oli negatiivinen jerseyllä, joka on pienikokoinen maitorotu kuten suomenkarjakin, ja myös guernseyllä pienempi kuin holsteinilla. Fenotyyppisessä korre- laatiossa rotujen väliset erot olivat vähäisiä. Myös HARVILLEn ja HENDERSONin (1966) tutkimuksessa korjatun tuotoksen ja korjatun elopainon fenotyyppinen korrelaatio oli jerseyllä ja guernseyllä pienempi kuin holsteinilla. Poikimispainon vaikutus rasva- ja rasvaton kuiva-ainetuotoksiin oli holsteinilla jonkin verran suurempi kuin avrshirellä ja jerseyllä (HICKMAN ym. 1971). Sen sijaan HICKMANin ja BOWDENin (1971) tutkimuksessa poikimispainon vaikutus 60 - 120 päivän maitotuotokseen oli ayrshirellä hieman suurempi kuin holsteinilla. Ensikoilla maitotuotos sekä elopainoa että metabolista elopainoa kohti laskivat kaikilla roduilla elopainon lisääntyessä ja olivat suurimmillaan 300 kg:n elopainossa. Elopainon vaikutus tässä suhteessa oli selvin suomenkarjalla. Ayrshirellä ja frii- siläisellä ei ollut tässä suhteessa eroa. Tämä poikkeaa TAYLORin (1973) esittämästä sikäli, että hänen mukaansa parasta tuotosta elopainoa kohti ei saada pienimmiltä lehmiltä,alhaisimmillakaan ruokintatasoilla. Tämä poikkeava tulos saattaa johtua ensinnäkin siitä, että alemmissa elopainoluokissa on eläimiä suhteellisen vähän, jolloin mittaus- ym. virheiden vaikutus lisääntyy. Myös ym. elopainon mittausajankohdaIla ja erikokoisten ensikoiden karsinnalla saattaa olla vaikutusta. Elopainon lisääntyessä maidon rasva- ja valkuaispitoisuus ko- hosivat kaikilla roduilla lievästi huolimatta tuotostason nou- susta (kuvio 11). Tavallisesti maitomäärän ja rasva- sekä val- kuaispitoisuuden väliset korrelaatiot ovat olleet negatiivisia (esim. MILLER ym. 1981). Samansuuntaisen yhteyden elopainon ja maidon rasvapitoisuuden välille ovat saaneet myös WOOD ym. (1980) ja HICKMAN ym. (1971) sekä hiehoiän elopainon ja kasvun sekä maidon rasvapitoisuuden välillä (MILLER ym. 1981). Saksa- laisessa ajnPistnqc. JfiHNE ym. (1976) maidon rasvapitoisuuden Sk •••• - 47 - Maidon rasva- °, Maidon valkuais-% Sk ....... ...... ...... ...... .. ED mm . .................................................................. 300 400 500 600 Kuvio 11. Elopainon vaikutus maidon rasva- ja valkuais- pitoisuuteen eri råtuisilla ensikoilla. 4.6 4.4 4,2 4.0 - .~~,k Alf 3.6 af — 3.2 'Elopaino 700 0.75 Rehun hyväksikäyttö, Ry/kg FCM 0.80 ..... «••• .. ................ 0.70 .... ......... 0,65 Elopaino 300 400 500 600 700 Kuvio 12. Elopainon vaikutus rehun hyväksikäyttMn eri rotuisilla ensikoilla. - 48 - korrelaatiot mitattuihin 'ominaisuuksiin olivat positiivisia lu- kuunottamatta säkäkorkeutta. Sen sijaan maidon valkuaispitoi- suuteen kaikilla mitatuilla ominaisuuksilla oli lievä positii- vinen yhteys. HENDERSON ja HARVILLE (1966) saivat negatiivisen yhteyden holsteinilla maidon rasvapitoisuuden ja elopainon vä- lille, mutta guernseyllä yhteys oli positiivinen. Maidon val- kuaispitoisuuden ja elopainon välillä MILLER ym. (1981) tote- sivat negatiivisen yhteyden. Syynä maidon lievään rasvapitoisuuden nousuun elopainon nous- tessa saattaa olla suurempien lehmien suurempi karkearehun osuus dieetissä. Tällöin on tuloksena etikkahappovaltaisempi käyminen pötsissä, millä on maidon rasvapitoisuutta kohottava vaikutus. Tähän viittaa myös se, että MILLERin ym. (1971) tutkimuksessa karkearehun syönnin ja dieetin karkearehu-väki- rehusuhteen sekä maidon rasvapitoisuuden välillä oli positii- vinen yhteys, mutta väkirehun syönnin ja rasvapitoisuuden yhteys oli negatiivinen. Eräänä syynä elopainon lievään posi- tiiviseen vaikutukseen maidon valkuaispitoisuuteen saattaa olla se, että suuremmat lehmät ovat pystyneet syömään enemmän rehua ja säilyttämään energiatasapainonsa paremmin. Energiavajauksen on todettu alentavan maidon valkuaispitoisuutta, mutta yli- ruokinnalla saatu valkuaispitdisuuden lisäys on vähäinen (OLDHAM ja SUTTON 1979). Valkuaispitoisuuden nousuun on saatta- nut vaikuttaa myös maidon rasva- ja valkuaispitoisuuden välinen positiivinen yhteys. Elopainon vaikttus rehun hyväksikäyttöön Elopainon lisääntyssä rehun hyväksikäyttö (ry/kg FCM) huononi kaikilla roduilla (kuvio 12). Myös useissa muissa tutkimuksissa (esim. MASON ym. 1957, SYRSTAD ym. 1966, HOOVEN ym. 1968, DICKINSON ym. 1969, KORVER 1982) on todettu negatiivinen yhteys lehmän koon ja rehun hyväksikäytön välillä. Eri tutki- muksissa elopainon ja rehun hyväksikäytön välinen yhteys on vaih- dellut melko paljon. Vaihtelun syynä saattavat olla ruokinta- tyyppi, rotu, elopainon mittaustapå ja -ajankohtd,, - 49 - Elopainon lisääntymisellä oli aluksi hyvin lievä vaikutus rehun hyväksikäyttöön, mutta tietyn elopainon jälkeen vaikutus voimistui. Suomenkarjalla elopainon negatiivinen vaikutus rehun hyväksikäyttöön oli selvin, kuten alla olevat rehun hyväksi- käytön ja elopainon riippuvuutta kuvaavat regressioyhtälöt .osoittavat. Ay = 0.7157 - 0.000274 x + 4.85 x 10 -7 x3 Sk y = 0.7767 - 0.000391 x + 7.26 x 10 -7 x2 Fr y = 0.7422 - 0.000202 x + 4.99 x 10 -7 x 2 x = rehun hyväk- sikäyttö, ry/kg FCM elopaino, kg Syynä tähän. on se, että suomenkarjalla elopainon lisääntyminen vaikutti maidontuotantoon vähemmän kuin muilla roduilla. MILLER ja HOOVEN (1969) saivat rehun hyväksikäytön ja elopainon reg- ressiokertoimeksi 0.00068 ja sekä hyväksikäytön ja elopainon neliön -3.17 x 10 , Päinvastaiset kerrointen etumerkit johtuvat siitä, että MILLER ja HOOVEN käyttivät rehun hyväksi- käytöstä ilmausta maitoa/energiayksikkö.Ayrshirellaj friisiläi- sellä elopainon vaikutus rehun hyväksikäyttöön tässä laskelmas- sa oli samanlainen. Teoreettisen laskelman mukaan paras rehun hyväksikäyttö oli ayrshirellä ja huonoin suomenkarjalla. Ensikoilla rehun hyväk- sikäyttö (ry/kg FCM) oli ayrshirellä 0.694, suomenkarjalla 0.744 ja friisiläisellä 0.718 ja kaikilla tarkkailulehmillä 0.659, 0.686 ja 0.675 vastaavasti. Rehun hyväksikäyttö oli kaikilla lehmillä parempi kuin ensikoilla kaikilla roduilla huolimatta eldpainon lisääntymisestä. Saman tuloksen saivat myös HOOVEN ym. (1968)sekä MILLER ja HOOVEN (1969) holsteinleh- millä, joiden tuotos oli keskimäärin 6200 kg. Ero rehun hyväk- sikäytössä kaikkien lehmien ja ensikoiden välillä oli suurin suomenkarjalla. Suomenkarjan ikärakenne on ilmeisesti erilai- nen kuin Muilla roduilla; vanhempia lehmiä on enemmän ja ensi- koita, joiden rehun hyväksikäyttö on huonompi, vähemmän. Tämän laskelman tulos. on poikkeava HOOVENin ym. (1968),.MILLERin ja HOOVENin (1969) sekä TAYLORin (1973). esittämistä tuloksista sikäli, e