Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 Puutarhan iloa ja voimaa - Green Care puutarhassa Saara Tuohimetsä ja Marja Rantanen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 Puutarhan iloa ja voimaa Green Care puutarhassa Saara Tuohimetsä ja Marja Rantanen Luonnonvarakeskus, Helsinki 2018 ISBN: 978-952-326-555-4 (Painettu) ISBN: 978-952-326-556-1 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-556-1 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Saara Tuohimetsä ja Marja Rantanen Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2018 Julkaisuvuosi: 2018 Kannen kuva: Saara Tuohimetsä Painopaikka ja julkaisumyynti: Juvenes Print, http://luke.juvenesprint.fi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 3 Tiivistelmä Saara Tuohimetsä ja Marja Rantanen Luonnonvarakeskus, Survontie 9 A, 40500 JYVÄSKYLÄ. etunimi.sukunimi@luke.fi Green Care on luontoon tukeutuvien menetelmien ammatillista, vastuullista ja tavoitteellista hyö- dyntämistä hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Puutarha on perinteinen ja hyvä ympäristö tuottaa ihmisille hyvinvointia edellä mainitun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Green Care -määritelmän mukaisesti. Suomalainen Green Care jakautuu sosiaali- ja terveyspalvelujen LuontoHoivaan sekä vir- kistystä ja kasvatuspalveluja tarkoittavaan LuontoVoimaan. Tämä julkaisu on kirjoitettu osana Maa- seuturahaston rahoittamaa hanketta Luontolähtöisiä Palveluita Keski-Suomesta (LuoKSe) 2016-2018. Julkaisussa käymme läpi erilaisia puutarhaympäristöjä Green Care toimintaympäristöinä niin Luonto- Hoivan kuin LuontoVoimankin tulokulmista. Julkaisua varten vierailimme erilaisissa puutarhaympäristöissä Keski-Suomessa. Olimme mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa yhteisöpuutarhaa Green Care -kokeiluna Äänekosken Koiviston- kylällä. Seurasimme kahden palvelutalon pihan muutosprosessia toiminnallisiksi Green Care -pihoiksi sekä haastattelimme toimijoita, joiden tarjoama puutarha-avusteinen Green Care tuottaa hyvinvoin- tia ihmisten arkipäivään. Vierailujen, kokeilujen ja hanketapahtumien tuloksena tähän julkaisuun on koottu esimerkkejä käyt- täjälähtöisestä pihasuunnittelusta ikäihmisten palvelutaloihin, kasvatuksellinen näkökulma Green Care -toimintaan, esimerkki päivätoiminnan mahdollisuuksista, sekä kuvaukset Green Care -keskus Könkkölän ja Äijälän Talo ry:n toimintamalleista. Kokemuksia ja esimerkkejä on peilattu kirjallisuu- teen. Yhteisöllinen puutarhatoiminta kiinnostaa ihmisiä. Työllistämispalveluissa puutarha Green Care on jo muodostunut toimintamalliksi. Lisäksi palveluasumisen pihoissa on alettu nähdä luonnon hyvinvoin- tivaikutusten ja Green Care -näkökulman hyötyjä. Toiminnallisen Green Caren tuominen erilaisille käyttäjäryhmille esimerkiksi hoitolaitoksiin ei sen sijaan ole vielä vakiinnuttanut asemaansa, vaikka puutarhan nähdään olevan sosiaalinen tila, ja sen aktiivisella ja passiivisella käyttämisellä nähdään saavutettavan elämänhallintaa ja toimintakykyä lisääviä vaikutuksia. Puutarhalähtöisen Green Caren materiaalit ovat kaikkien saavutettavissa. Tämä opas pyrkii madaltamaan näiden mahdollisuuksien kokeilua ja käyttöönottoa osaksi hyvinvoivaa arkea. Asiasanat: Green Care, erityisryhmät, kuntouttava työtoiminta, puutarhanhoito, puutarhatutkimus, virkistystoiminta, äänimaisema Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 4 Sisällys 1. Johdanto ........................................................................................................................ 5 2. Hyvinvointi ja luonto kuuluvat kaikille ............................................................................ 6 3. Puutarha Green Care ympäristönä .................................................................................. 7 Eurooppalainen Green Care ..................................................................................................... 7 3.1. Puutarha edistää terveyttä ...................................................................................................... 7 3.2. Erityiset hoivapuutarhat .......................................................................................................... 9 3.3. Esteettömyys puutarhassa ....................................................................................................... 9 3.4. Puutarhassa on positiivisia aistitarjoumia ............................................................................. 10 3.5. 4. Maatilojen mahdollisuudet ........................................................................................... 13 Puutarhatuotantotilat Keski-Suomessa ................................................................................. 13 4.1. Hyvinvointia maatilalta -hankkeen kokemuksia ikääntyvien päivätoiminnasta .................... 15 4.2. Maatila on monipuolinen toimintaympäristö ........................................................................ 18 4.3. 5. Julkiset puistot toimintaympäristöinä ........................................................................... 19 Jyväskylän kaupungin Kehä Vihreä ........................................................................................ 19 5.1. Kuokkalan avoimet puutarhat ............................................................................................... 20 5.2. Puutarhat luontokasvatuksessa ............................................................................................. 26 5.3. Metsäpuutarhan valoa ja varjoa ............................................................................................ 30 5.4. Alppiruusupuistot ................................................................................................................ 32 5.4.1. 6. Kuntouttava työtoiminta puutarhassa ........................................................................... 36 Äijälän Talo ry......................................................................................................................... 36 6.1. SIRPAKKA-hanke .................................................................................................................... 38 6.2. Jyväskylän Könkkölä -Green Care työvalmennuksen välineenä ............................................ 41 6.3. Laukaan avovankilan puutarhatyöt........................................................................................ 44 6.4. 7. Yhteisöpuutarhat ......................................................................................................... 45 Koivistonkylän yhteisöpuutarha ............................................................................................ 46 7.1. 8. Palvelutalojen puutarhaelämää .................................................................................... 52 Puutarha erityisesti ikäihmisille ............................................................................................. 52 8.1. Palvelutalo Metsätähti ........................................................................................................... 56 8.2. Palvelukeskus Sopukka .......................................................................................................... 60 8.3. 9. Puutarha sisätiloissa ..................................................................................................... 64 Kylvöt ja taimien esikasvatus ................................................................................................. 64 9.1. Kukkien asettelu, luonnonmateriaalit askartelussa ja muuta puuhaa .................................. 65 9.2. Kukkien ja oksien hyötö ......................................................................................................... 67 9.3. Huonekasveilla viihtyisyyttä ................................................................................................... 68 9.4. Green Care -elementtejä mukaan tapahtumiin ..................................................................... 69 9.5. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 5 1. Johdanto Green Care on luontohoivaa ja luontovoimaa, jonka vaikutukset moni tunnistaa niin itsessään kuin läheisissään. Eläimen rapsuttaminen tuo hyvää mieltä. Jutella voi niin eläimelle kuin kasvillekin. Puu- tarhatöistä taas tulee jotenkin ihmeen hyvä olla, vaikka luonnonkasvien, joita myös rikkakasveiksi kutsutaan, kasvuvoima tahtoo aina ylittää ahkerimmankin puutarhurin odotukset. Green Care on englanninkielinen lainasana, joka kääntyy huonosti suomenkielelle. Suoran käännök- sen vihreyden huolenpito voi ymmärtää, mutta käsitteeksi siitä ei ole. Oman vaikeutensa aiheeseen tuo eri maiden eri Green Care -kulttuurit. Suomessa Green Care jaetaan sosiaali- ja terveyspuolen LuontoHoivaan sekä luontovirkistykseen viittaavaan LuontoVoimaan. Puutarhaterapialla ja terapeut- tisella puutarhanhoidollakin on selvä ero. The American Horticultural Therapy Association määritte- lee puutarhaterapian ”ihmisen osallistuminen puutarhanhoitoon ja kasveihin liittyviin tehtäviin kou- lutetun terapeutin johdolla, jotta saavutetaan erityiset terapeuttiset hoitotavoitteet”. Terapeuttinen puutarhanhoito on väljemmin määriteltyä ja säädeltyä. Maaseuturahaston rahoittama tiedotushanke Luontolähtöisiä palveluita Keski-Suomesta (LuoKSe) 2016-2018 toteutettiin viiden osatoteuttajan voimin. Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) hallin- noimassa hankkeessa Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston (Poke) alueena oli eläinavusteinen Green Care, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian ammatillisuus ja palveluntuottaminen ja Luon- nonvarakeskuksen puutarhalähtöinen Green Care. Maaseudun Sivistysliitto hoiti hankeviestintää. Tämä julkaisu on kirjoitettu osana LuoKSe -hanketta. Alkuperäinen suunnitelma kirjoittaa opas erilai- sista Puutarha Green Care -ympäristöistä jalostui toiminnan alettua. Osoittautui, että Keski-Suomessa valmiita toimintaympäristöjä on vähän tai niiden sijainti on hankala haastateltujen käyttäjäryhmien näkökulmasta. Taitoa ja tietoa on kuitenkin jo olemassa. Lisäksi havaitsimme myös alkavan toiminnan innostusta ja mahdollisuuksia. Olemme tähän julkaisuun pyrkineet yleisemmän tiedon lisäksi kokoa- maan konkreettisia esimerkkejä Keski-Suomesta. Puutarhatermein Green Care -toiminnassa on itua. Itu on vasta kasvun alku. Matkan varrella on haasteita, taimea pitää myös muistaa kastella ja lannoit- taa. Suotuisissa olosuhteissa kasvu on kuitenkin nopeaa ja palkitsevaa. Luonto ja puutarhan ilo ovat meille kaikille! Sydäntalven taittuessa kevättalven auringoksi, Jyväskylässä helmikuussa 2018 Saara Tuohimetsä ja Marja Rantanen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 6 2. Hyvinvointi ja luonto kuuluvat kaikille Green Care on ”luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämälaatua” (Green Care 2018). Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden täydelliseksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi. Hyvinvoinnin osatekijät puolestaan jaetaan yleensä kolmeen ulottuvuuteen: terveyteen, materiaaliseen hyvinvointiin ja koet- tuun hyvinvointiin tai elämänlaatuun (Hyvinvointi 2018). Hyvinvointi on lisäksi aina ihmisen henkilö- kohtainen kokemus omasta tilastaan. Professori, Kansanterveyslaitoksen entinen pääjohtaja Jussi Huttunen (2018) huomauttaakin, että ”Jokainen ihminen määrittää terveytensä omalla tavallaan, ja tämä määritelmä on lopulta se tärkein. Oma koettu terveys saattaa poiketa paljonkin lääkärin arvios- ta ja muiden ihmisten käsityksestä. Ihminen voi tuntea itsensä terveeksi, vaikka hänellä on vaikeita- kin vammoja tai sairauksia, joihin hän saa hoitoa. Omakohtaiseen arvioon vaikuttavat voimakkaasti hänen tavo Ihmisen kyky ottaa kontaktia ja kommunikoida, ryhmään kuulumisen tunne ja yhteisöllisyyden koke- mus ovat tärkeitä hyvinvoinnin tekijöitä (Salonen 2010). Ilman niitä voi tulla psykiatrisia ja terveydel- lisiä ongelmia. Puutarhaterapiassa ihminen voi olla yhteydessä itseensä, toisiin ja luontoon suorasti ja ilman sanoja. Luontokokemukset ja luontoterapia asettavat ihmiset pohtimaan asemaansa kokonai- suudessa. Luonnon kiertokulun tarkkailu, esimerkiksi muuttolintujen havainnointi ja siemenen itämi- sen seuraaminen, antaa perspektiiviä ja toimii metaforana. Ihminen voi kokea kuuluvansa isompaan kokonaisuuteen ja asiat saavat mittasuhteita. Eko- ja ympäristöpsykologian näkemykseen kuuluu, että ihminen on aina osa ympäristöään (Salonen 2010). Ympäristön ominaisuuksilla on välitön vaikutus ihmiseen, myös psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi stressin syytä miettiessä voisi psykososiaalisten tekijöiden lisäksi ottaa huomioon myös maisemalliset tekijät. Niihin liittyy visuaalisen kokemuksen lisäksi myös auditiivinen ja kinesteettinen osa. Miltä maisema näyttää, houkuttaako se liikkumaan, tuleeko siitä tunne tilasta ja suojasta, rauhoittaako äänimaisema vai tekeekö se levottomaksi. Luonto, myös rakennettu luonto ja puutarhat, edesauttavat myönteisen olemisen ja mielekkyyden kokemusta. Luontoa voidaan siten käyttää tavallisten luontokokijoiden virkistäytymisen ja eheytymisen tukemisessa, mutta myös kun- toutus- ja hoitoalan potilaiden ja kuntoutujien terapeuttisen hoidon lisänä erilaisina luontomenetel- minä eli luontointerventioina (Salonen 2010). Luontoon ei ole pääsymaksua ja se on lähellä meitä. Tässä kirjasessa on pohdittu esimerkein erilaisia puutarhaympäristöjä Green Care toiminnan ympäristöinä. Lähtökohtana Green Care toimintaan so- veltuvan puutarhan suunnittelulle voi pitää sitä, että ihminen kokee luontoympäristön rakennettua ympäristöä miellyttävämpänä (Salonen 2010). Luontoympäristöt vaikuttavatkin ihmisten koettuun terveyteen ja hyvinvointiin paremmin kuin rakennetut ympäristöt. Asiakasryhmästä riippuen aina ei kuitenkaan ole mahdollista lähteä ulos luontoon tai puutarhaan. Silloin on hyvä tiedostaa, että luon- to- ja puutarhaelementtejä voi tuoda myös sisälle. Jo pelkkien sisätiloissa olevien luontokuvien katse- lu (tiedostamattakin) vaikuttaa fysiologisiin toimintoihin myönteisesti: jännittyneisyys, verenpaine sekä sydämen syke alenevat (Ulrich ym. 1991). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 7 3. Puutarha Green Care ympäristönä Eurooppalainen Green Care3.1. Green Care on sateenvarjotermi erilaisille terveyttä edistäville toiminnoille, joissa hyödynnetään elotonta ja elävää luontoa. Green Caren tarkoituksena on ylläpitää tai edistää ihmisen sosiaalista, fyysistä, henkistä tai kasvatuksellista hyvinvointia. Vaikka Green Care yhdistetään luonnonympäris- töön, ei sen välttämättä tarvitse tapahtua luonnossa. Green Carea voidaan toteuttaa myös rakenne- tuissa ympäristöissä ja jopa laitoksissa, kuten sairaaloissa tai vankiloissa. Green Caren edellytyksenä on, että siihen osaaottava asiakas on jollain tapaa kiinnostunut niistä luonnon elottomista tai elollisis- ta piirteistä, joiden kanssa hän on tekemisissä (Haubenhofer ym. 2010). Green Care on aina ammatil- lista ja tavoitteellista. Luontohoivalla on erityispiirteensä eri Euroopan maissa. Esimerkiksi Iso-Britannia on etupäässä kes- kittynyt sosiaaliseen ja terapeuttiseen puutarhanhoitoon (social and therapeutic horticulture STH) ja puutarhaterapiaan (horticultural therapy HT). Suomessa, Norjassa ja osin Saksassa ja Itävallassa eläinavusteiset palvelut (animal-assisted interventions AAI) ovat yleisempiä. (Haubenhofer ym. 2010). Alankomaissa ja Belgiassa luontohoiva hyödyntää maanviljelystä ja ”care farming” on yleisty- mässä. Alankomaat on ensimmäisiä maita, joissa on tuotettu maatiloilla Green Care -palveluita. ”Care farm” -tilat ovat tavallisia tuotantotiloja, jotka tarjoavat lisäksi terveys- ja sosiaalipalveluja (Hassink ym. 2014). Myös Norjassa ja Italiassa care farming sai alkunsa maatalouden ja terveydenhoidon yh- distämisestä (Haubenhofer ym. 2010). Norjassa maatilat tarjoavat terveyspalveluja enenevissä mää- rin mm. mielenterveyskuntoutujille (Pedersen ym. 2016). Rinnakkaisena terminä käytetään myös ”social farming” -termiä, joka korostaa toiminnan vuorovaikutteisuutta. Puutarha edistää terveyttä3.2. Puutarhojen käyttö terveydenhoidossa kehittyi 1930-luvulla puutarhaterapian toimintaterapian muodoksi (occupational therapy) ja kehittyi edelleen omaksi tieteenalakseen 1950-luvulla (Shoema- ker 2002). Terapeuttisia menetelmiä, joissa kasveja ja puutarha-askareita käytetään terapian välinei- nä, kutsutaan puutarhaterapiaksi (horticultural therapy) tai terapeuttiseksi puutarhanhoidoksi (the- rapeutic horticulture). Termejä käytetään usein sekaisin, mutta American Horticultural Therapy Asso- ciation erottaa puutarhaterapian terapeuttisesta puutarhanhoidosta siten, että puutarhaterapia viit- taa muodollisesti pätevään toimintaan, jossa koulutetut ammattilaiset käyttävät kasveja tiettyjen kliinisten päämäärien tavoittamisen välineenä. Terapeuttinen puutarhanhoito puolestaan viittaa vapaammin kasvien ja puutarhaan liittyvien toimintojen käyttöön, kun osallistujat pyrkivät paranta- maan aktiivisesti tai passiivisesti hyvinvointiaan. Vaikka luonnolla ja puutarhalla tiedetään olevan paljon myönteistä vaikutusta erilaisessa kuntoutuksessa monilla eri ihmisryhmillä, kuten lapsilla ja vanhuksilla, tieteellinen näyttö hoitomuotojen tehosta on ollut hajanaista ja osin ristiriitaistakin. Vii- me vuosina tieteellisesti arvioidun tutkimustiedon määrä puutarhaterapian vaikutuksista on kuiten- kin lisääntynyt. Puutarhaterapian on havaittu vaikuttavan myönteisesti työikäisten stressistä toipumiseen (Adevi & Mårtensson 2013) ja posttraumaattisen stressin käsittelyyn sotaveteraaneilla (Poulsen ym. 2015). Myös psykiatrisista ongelmista kärsivillä on osoitettu luonnon ja puutarhan myönteinen vaikutus (Berger & Tiry 2012). Useita julkaisuja on myös puutarhaterapian käytöstä dementian hoidossa tai siitä kärsivien oireiden lievityksessä (esim. Gonzalez & Kirkevold 2013). Dementikoille suunnatusta puutarha-Green Caresta löytyy tietoa useamman termin alta: hyötyä on ollut etenkin aistipuutarhois- ta (sensory garden), terapeuttisesta puutarhanhoidosta (horticultural therapy), virkistyspuutarhoista (restorative gardens), ”toipumispuutarhoista” (healing gardens) ja ”vaeltelupuutarhoista” (wander Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 8 gardens). Optimaalisissa dementikoille suunnatuissa puutarhoissa rauhattomien potilaiden on mah- dollista vaellella turvallisessa, aidatussa ympäristössä, jota vaeltelupuutarhan termi kuvaa. Aistipuu- tarhan termi viittaa puolestaan puutarhaan, joka stimuloi aisteja, kuten näköä, kuuloa, hajua ja kos- ketusta. Terapiapuutarha (therapeutic garden) viittaa puutarhaan, jonka oletetaan tuovan käytettynä hyötyä esimerkiksi vähentämällä käytösongelmia, parantaen uni-valve rytmiä ja unenlaatua sekä lihaskuntoa. Aistipuutarha voi olla aktiivinen tai passiivinen. Passiivinen se on silloin, kun käyttö pe- rustuu vain puutarhassa oloon nauttien samalla erilaisista aistihavainnoista kuten raikkaasta ulkoil- masta, tuoksuista, näkymistä, lintujen laulusta, auringonpaisteesta ja lämmöstä. Puutarha Green Caren hyviä vaikutuksia Fyysisen kunnon paraneminen Ruokavalion paraneminen (jos puutarhan tuoreita antimia hyödynnetään) Lisääntynyt sosiaalinen yhteenkuuluvuus Kohonnut itsetunto Vähentynyt suuttumus tai aggressiivisuus Vähentynyt jännittyneisyys Parempi jäsentyneisyys elämäntilanteesta Puutarhasta voi nauttia myös passiivisesti erilaisten aistihavaintojen kautta. Raikas ulkoilma, tuoksut ja värit, lintujen laulu, auringonpaiste ja lämpö ovat toimintakyvyltään rajoittuneillekin saatavilla. (Kuva: Saara Tuohi- metsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 9 Erityiset hoivapuutarhat3.3. Hoivapuutarhoissa (healing gardens) yhdistetään hoitoprosessi tiettyyn paikkaan: puutarhaan tai muuhun vihreään ulkoympäristöön, jossa luontohoiva tapahtuu (Hartig & Cooper Marcus 2006). Hoi- dossa hankitaan takaisin tai parannetaan fyysistä, henkistä tai sosiaalista terveyttä. Hoivapuutarhat ovat usein osa jotain (terveyden)hoitolaitosta, esimerkiksi sairaalaa tai tuettua asuntolaa. Hoivapuu- tarhat on suunniteltu erityisesti vahvistamaan toipumista esimerkiksi sairaudesta tai onnettomuu- desta vähentämällä fyysisiä oireita ja stressiä ja tukien yleistä hyvinvointia. Hoivapuutarhat ovat es- teettisiä ja aisteja aktivoivia paikkoja, joissa on usein kukkia, kauniita pensas- ja puuryhmiä, lampia tai muita vesiaiheita sekä paikkoja istumiseen ja rentoutumiseen. Ihmisiä ohjataan katsomaan tai käyt- tämään puutarhaa joko yksin tai ryhmässä. Ohjattu puutarhakokemus voi olla passiivista (tarkkailu, kuunteleminen, istuminen) tai aktiivista (käyskentely, tutkiminen). Hoivapuutarhoja käyttävät pääasiassa jonkun terveyslaitoksen, kuten psykiatrisen sairaalan, lasten- kodin, vanhusten tai vammaisten päivähoitolan tai saattohoitolan asukkaat. Euroopassa on myös erityisiä hoivapuutarhoja Alzheimerin taudista kärsiville, jotka on suunniteltu virittämään aisteja ja tuomaan esiin positiivia muistoja ja tuntemuksia. Hoitolaitokseen yhdistyvät puutarhat palvelevat myös hoitolaitoksen henkilökuntaa ja vierailijoita suremisessa ja mahdollisesti raskaassa ilmapiirissä. Hoivapuutarhoihin liittyviä myönteisiä vaikutuksia Vähentynyt ahdistuneisuus (anxiety) Vähentynyt masentuneisuus Tuntemus oman hyvinvoinnin lisääntymisestä Vähentynyt stressi Lisääntynyt huomiokyky Lisääntynyt keskittymiskyky Esteettömyys puutarhassa3.4. Erityisryhmien vierailu ulkona puistoissa ja puutarhoissa asettaa ympäristölle vaatimuksia esteettö- myydestä. Esteettömässä ympäristössä kaikki ihmiset voivat toimia yhdenvertaisesti ja itsenäisesti. Tämän ohjeen mukaan myös liikkumis- tai toimintakyvyltään rajoittuneet, kuten näkö- ja kuulovam- maiset, pitäisi huomioida suunnittelussa niin, että apuvälineitä ja viherrakennusratkaisuja sekä tarvit- taessa avustavaa henkilöä käyttäen ulkoilu onnistuu yhdenvertaisesti ja turvallisesti. Rakennetuissa puistoissa tärkeintä on ehkä turvallisen kävelyreitin hahmottamisen huomioiminen ja riittävän moni- en ja hyvien istumapaikkojen sijoittelu. Lisäksi voidaan esimerkiksi huomioida kylttien sijoittelu ja väritys, jos on tarpeen kertoa jotain paikasta tai opastaa. Puutarhan toimintojen suunnittelu pitäisi- kin tehdä luoden moniaistinen ympäristö, jossa ympäristön voi hahmottaa eri aistein. Puutarhoissa usein aistitarjoumia on rajoittuneillekin sopivasti, kun hälyn puuttuessa huomiokyky on käytettävissä tilan hahmotukseen. Toimivaksi ja moniaistiseksi suunniteltu piha tai puisto hyödyttää kaikkia, koska ne ratkaisut, jotka sopivat toimintakyvyiltään heikentyneille, palvelevat yhtä lailla myös muita, kuten vanhuksia, lapsiperheitä ja vieraskielisiä maahanmuuttajia (Esteettömyys 2018). Vieraileminen usein samassa paikassa auttaa liikkumistaidon opiskelussa ja ulkoilualueen itsenäisessä käytössä. Kun piha- suunnitelmaan on lisätty moniaistisia maamerkkejä, jotka on helppo tunnistaa ja muistaa, nopeutuu liikkumistaitojen oppiminen. Useamman aistin kautta samanaikaisesti saatu tieto lyhentää reaktio- aikaa, mikä parantaa liikkumisturvallisuutta (Jokiniemi 2007). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 10 Puutarhassa on positiivisia aistitarjoumia3.5. Tilan kokeminen on aina moniaistista, ja ympäristöä voi aistia näön ja kuulon sekä haju-, maku- ja tuntoaistin välityksellä. Moniaistisessa toimintaympäristössä tietoa on saatavilla eri aistien välityksel- lä siten, että kun yksi aisti ei pysty vastaanottamaan tietoa kunnolla, voidaan sama tieto saada muilla aisteilla ja tilasta on helppo rakentaa mielikuvakartta. Siten suunnittelun ratkaisuilla on merkitystä ympäristön aistitarjoumien määrään ja laatuun ja sitä kautta ympäristön hahmottamiseen ja siinä suunnistautumiseen ja toimimiseen. Jokiniemi (2007) selvitti väitöstutkimuksessaan moniaistisuutta ja saavutettavuutta rakennetussa kaupunkiympäristössä. Tutkimuksen yhdessä osassa selvitettiin aistitarjoumien vaikutusta orientaati- oon 11 eri kohteessa, joista ulkotiloja oli kuusi ja sisätiloja viisi. Kävelykierroksella kohteissa arvioitiin eri aistien (näkö-, kuulo-, haju- ja tuntoaistin) kautta saatua tilakokemusta suhteessa tilan miellyttä- vyyteen ja toimimisen helppouteen. Samalla 59 koehenkilöä, joista näkeviä oli 48 ja näkövammaisia 11, arvioivat myös kohteen ihmisystävällisyyttä ja arkkitehtonisuutta. Arviointikohteet oli jaettu lii- kennetiloihin, Näkövammaisten Keskusliiton toimintakeskus Iiriksen näkövammaistiloihin ja puistoti- loihin. Tutkimuksen huonoimmat kohteet olivat liikennetiloja: parkkihalli ja Marjaniemen tien Itä- väylän ylittävä silta. Niiden miellyttävyys ja ihmisystävällisyys olivat huonoja, ja taustamelu tuulisella sillalla oli hyvin häiritsevää. Iiris-talon aula oli sisäkohteista paras siellä toimimisen helppouden ja tuntoaistin käytettävyyden ansiosta. Puistotilat saivat tutkimuksen parhaimmat arvosanat. Kerrosta- lojen ja rivitalojen ympäröimä pihapuisto Virvapuisto, jossa kulkupinnat ovat kivituhkaa, oli toiseksi paras kohde. Arviointipaikassa oli puisia puistonpenkkejä, ja reunakivet reunustivat istutusaltaita ja nurmikkoa. Liikenteen melu kuului hieman, mutta ei liian häiritsevästi. Visuaalisesti paikka on selkeän harmoninen, vaikka talojen ympäröimänä se on melko urbaani. Kaupunkimaiseen tilaan on kuitenkin saatu luonto vahvasti mukaan ja se on varmasti yksi paikan suurimmista vahvuuksista. Paikka koettiin miellyttäväksi, ihmisystävälliseksi, arkkitehtuuriltaan hyväksi ja toimimisen kannalta helpoksi. Tutki- muksen mukaan Virvapuisto on todiste siitä, että myös urbaani tila voi olla moniaistinen, ja että jo- kainen aisti on tärkeä toteutettaessa hyvää ja esteettistä ympäristöä. Luonto tarjosi miellyttäviä harmonisia moniaistisia ärsykkeitä ja vaikutti positiivisesti koehenkilöihin. Marjaniemen siirtolapuu- tarhan puistolampi oli kävelykierroksen voittajakohde. Lampi sai Virvapuiston kanssa samankaltaisia arvosanoja, mutta koska liikenteen aiheuttama taustamelu oli hyvin vähäistä, pääsivät luonnonäänet kuuluviin. Tämän seurauksena miellyttävyys ja ihmisystävällisyys kohteessa nousivat erinomaisen arvosanan puolelle. Kaikki aistit saivat tasaisen hyviä arvosanoja, ja paikassa toimiminen koettiinkin helpoksi, koska tilaan oli helppo orientoitua kaikilla aisteilla. Alueen kulkukäytävät olivat kivituhkaa ja kohteen peruselementtejä olivat penkit sekä nurmikenttä. Itse lampea ei pidetty erityisen houkutte- levana, ja monet koehenkilöt totesivat sen olevan limainen. Tästä huolimatta paikka oli tasaisesti niin hyvä, että se oli tutkimuksessa ylivoimainen. Marjaniemen siirtolapuutarhan lampi onkin erinomai- nen todiste aistien merkityksestä hyvässä ympäristössä. Siinä on riittävästi luonnon tarjoamia aistiko- kemuksia, jotka yleisesti koetaan positiivisina. Tutkija epäilee myös, että vesielementillä on saattanut olla myönteinen vaikutus kokemukseen, vaikka lammen alue ei ollut loppuun saakka viimeistelty. Tutkimuksessa (Jokiniemi 2007) koehenkilöt kommentoivat molempia puistokohteita levollisiksi ja rauhallisiksi ja kuvailevissa adjektiiveissa ovat myös luonnollinen ja pehmeä. Aistitarjoumia vaikutti tutkimuksen mukaan olevan puistotiloissa sopivasti, ja ne olivat positiivisia. Jos tarjoumia on liikaa, kuten kauppakeskuskäytävässä tai vilkasliikenteisellä kadulla, heikentää se tilan ihmisystävällisyyttä ja rasittaa huomiokykyä. Maisemasuunnittelu keskittyy paljolti visuaalisesti miellyttävän ympäristön suunnitteluun, vaikka havaitsemme maisemaa moniaistisesti. Ääniympäristön suunnittelussa on keskitytty enimmäkseen tekniseen meluntorjuntaan (Simonen 2011). Viimeisen parin kolmenkymmenen vuoden aikana on kuitenkin alettu kiinnittää huomiota hiljaisten ympäristöjen kartoitukseen ja suojeluun. Esimerkiksi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 11 Simonen (2011) tutki viheralueiden ja kaupunkipuistojen äänimaisemaa ja kartoitti Porin kaupunki- puistojen äänimaisemia. Tutkittujen puistoalueiden todettiin tarjoavan ihmisille luonnonrauhaa ja hiljaisuutta lähellä kaupunkiympäristöä ilman liian häiritsevää liikennemelua. Opinnäytteessä tode- taan viheralueiden, erityisesti kaupunkipuistojen, ympäristöään hiljaisemman äänimaiseman tukevan ihmisten terveyttä ja palautumista, ja siksi näiden alueiden äänimaisemaa pitää kehittää ja suojella. Miellyttävän äänimaiseman todetaan olevan terveydellisistä näkökulmista ympäristön tärkeimpiä piirteitä. Äänimaiseman suunnittelussa voisi meluntorjunnan ohella kiinnittää huomiota myös eri äänilähteiden tasapainoon (Vänskä 2016). Äänien miellyttävyys tai epämiellyttävyys riippuu aina kuu- lijasta; hänen kokemuksistaan ja asennoitumisestaan. Veden äänet ovat todella tärkeitä ihmisille (Järviluoma 2017). Perinteinen japanilaisen puutarhan elementti on vesiaihe, jossa virtaavaa vettä menee bambulaitteeseen, joka säännöllisin väliajoin nap- sahtaa kuuluvasti. Yksittäisen äkillisen äänen tarkoitus on korostaa hiljaisuutta ja puutarhan rauhalli- suutta. Toinen tapa Japanissa on kokoontua kuuntelemaan lootuksenkukkien puhkeamista puisto- lammella. Populaarimusiikin tutkimuksen professori, Suomen Akustisen Ekologian Seuran puheenjoh- taja Heikki Uimonen kertoo Vänskän haastattelussa (2016), että tokiolaisessa puistossa lootuksen- kukkien avautumisen ääntä oli mahdoton kuulla, mutta ”kuuntelemiseen keskittyminen ja yhteinen kokemus teki tapahtumasta miellyttävän”. Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat teoksessa (Uimonen ym. (toim.) 2017) on kokoelma äänimuis- toja. Esimerkiksi Elvi Löhönen (85) kirjoittaa sateisen aamun äänimaisemasta kodissaan (s. 251-252): ”Se on tässä ja nyt. Kokkolan kodissani marraskuisen hämyisenä sadeaamuna. Lienee satanut koko yön. ”– –” Vesipisarat pomppivat ikkunalaudalla tasaiseen tahtiin. Ne pitävät laudan läpimärkänä. ”– –” Kerrostalon alakerrasta kuuluu sahauksen ääni. Joku käsityötaitoinen valmistanee joululahjoja. Sahauksen ääni tuo mieleeni lapsuuden monet tilanteet maalaiskodissani. ”– –” Kolmas äänimaailma avautuu kadun toiselta puolen. Siellä on Runeberginkadun päiväkoti 150 lasta varten. Nyt piha pyörii täynnä pipoja ja myssyjä. Sadevaatteet kahisevat ja vinkuvat. ”– –” Muuten hiljaisessa kodissani sa- teen ääni toistuu ikkunalaudalla ja vesinorot kuvioivat suuren ikkunani. Jään jatkamaan kirjoitustyö- täni kiitollisena äänimaailman rikkaudesta.” Luku ”Reen jalakset lumella naukui ja narisi” samassa kirjassa (Uimonen ym. (toim.) 2017) kertoo kadonneiden maisemien äänistä. Monet tarinoiden hieman haikeatkin muistot liittyvät (lapsuuden) maatalousmaiseman ja työn ääniin. Lapsuuden äänimaisema ja mihin äänet kiinnittyvät, vaikuttaakin äänimaiseman kokemiseen (Järviluoma 2017). Sukupolvien suhde äänimaisemiin ei yksiselitteisesti ole sama. Nykyajan lapselle ei niittokoneen ääni kerro enää mitään. Paikkojen on oltava merkityksel- lisiä, jotta niiden äänimaisemat säilyvät. Koska aistiympäristöt muuttuvat, ihmisille muodostuu sen- sobiografia eli äänielämäkerta. (Järviluoma 2017). Äänten merkitys muuttuu, eikä äänitieto aina väli- ty sukupolvilta toisille (Uimonen & Mikkola 2017). Tällainen on esimerkiksi puhelinlankojen laulu, joka tarkoittaa nuoremmille sukupolville vain iskelmälaulua, ei ehkä sitäkään. Arkipäivään kuuluneis- ta äänistä on tullut muistoja ja tunteita herättäviä. Muisto äänimaisemasta välittää vahvan tunteen ajasta ja paikasta, teksti voi viedä ihmisen mukanaan äänimaisemaan. Yleisradion Äänien ilta - ohjelmassa voi toivoa kuultavakseen tiettyä ääntä. Uimonen ja Mikkola (2017) ovat havainneet, että eniten toivottujen äänien joukossa monet liittyvät maatalousyhteiskuntaan ja maaseutuympäristöön, kun taas luonnonäänistä vain ukkonen yltää kymmenen toiveen listalle sijalle 10. Toisaalta he pohti- vat havainnon rajallisuutta, sillä osallistuminen vaatii kykyä käyttää puhelinta ja ilmaista itseään suo- rassa radio-ohjelmassa. Äänimaisematarinoissa lintujen äänillä on tärkeä asema (Kallio 2017). Lintujen lisäksi lehmät esiinty- vät usein äänimuistoissa. Ääniympäristöön, havaitsemiseen, otetaan helposti metaforia musiikista (Järviluoma 2017). Äänimaiseman suunnittelu kannattaa ottaa mukaan heti alusta esimerkiksi oman Green Care ympäristön suunnittelussa. Ensimmäisenä suunnittelussa yleensä huomioidaan melu ja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 12 häiritsevät äänet. Toiminnan alueilla erilaista ääntä syntyy enemmän ja aktiivisesti toimiessa sitä yleisesti kestetään enemmän. Rauhoittumista ja keskittymiskykyä vaativia tehtäviä tai oleskelua pi- täisi sitä vastoin voida tehdä meluttomassa paikassa. Hiljaisuus on myös äänimaisemaa ja sen kuule- minen elämys. Pelkästään luonnonääniin keskittyminen voi olla voimaannuttavaa ja se kehittää tark- kaavaisuutta. Äänimaiseman havainnoinnissa voi yksin tai ryhmässä tehdä aistimuistelukävelyjä. Luonnonäänet ihminen kokee vahvasti positiivisina, ja niitä on alettu käyttää myös sisätilojen ääni- maiseman suunnittelussa. Esimerkiksi hissimusiikkina saattaa soida tuulen huminaa ja veden liplatus- ta tai yleisövessassa livertää pikkulintuja. Ne vaikuttavat ahtaalta tai epäpuhtaalta tuntuvan tilan kokemiseen neutraalimmalla tavalla. Esimerkiksi palvelutaloissa voisi maatalousmaiseman äänimai- semaa käyttää vielä hyväksi, kun asukkailla on siihen vahva tunnemuisto. Koska muistot äänimaise- masta välittävät vahvan tunteen ajasta ja paikasta, voi tutun maiseman kuuleminen ja mieleenpa- lauttaminen auttaa hahmottamaan nykyhetkeä. Lintujen laulut yhdistyvät maisemiin. Talitiainen on jokaiselle tuttu lintulautojen vakiovieras ”titi-tyy” tai ”ti-tyy” lauluineen. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 13 4. Maatilojen mahdollisuudet Maatilat ovat mainio Green Care -yrittäjyyden ympäristö, koska niissä on usein monipuolisia toimin- nallisuuksia, ja niissä yhdistyy eri Green Care -toiminnan kulmakivat luontevasti: eläinavusteisuus sekä puutarha- ja luontoympäristön käyttö, unohtamatta normaaleja kotitaloustöitä. Tekemisen mo- nipuolisuus on rikkaus ja toiminta on helppo suhteuttaa asiakkaan toimintakykyyn ja keksiä aktivi- teetteja, joissa asiakas voi kokea onnistuvansa. Erilaisista töistä asiakas löytää myös itselleen ne mie- luisammat, jolloin Green Care -toiminta saa vaikuttavuutensa. Maatilat sopivatkin resurssiensa puo- lesta hoivayrittäjyyteen, kun yrittäjillä itsellään on vielä joku soveltuva osaaminen. Maatiloilla Green Care -ajatteluun soveltuvia toimialoja voivat olla esimerkiksi 1) kuntoutuspalvelut, kuten ratsastuste- rapia, sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja puutarhaterapia, 2) sosiaalipalvelut, kuten vanhusten- huolto, mielenterveys-, päihde- ja vammaishuolto sekä lastensuojelu ja 3) kasvatusala, kuten päivä- kotitoiminta ja leirikoulu- ja lastenlomatoiminta (Yli-Viikari ym. 2009). Puutarhatuotantotilat Keski-Suomessa4.1. Maatalouden rakennemuutos on vähentänyt puutarhayritysten lukumäärää Suomessa, ja samanai- kaisesti viljelypinta-alat ovat kasvaneet. Keski-Suomessa maatalous- ja puutarhayritysten lukumäärä laski 399 tilalla vuodesta 2010 vuoteen 2017, jolloin yrityksiä oli 2577 (Maatalous- ja puutarhayritys- ten rakenne 2017 (ennakko 16.2.2018)). Puutarha-ala jakaantuu kasvihuone- ja avomaaviljelyyn, jota keskisuomalainen puutarhaviljely on pääasiassa vihannes- ja marjatiloineen. Tosin avomaapuutarha- tuottajia on vain muutamia ja avomaan vihannesviljelijöitäkin Keski-Suomessa on vain muutama (kaalia ja pienempiä tuottajia omaan torimyyntiin). Perunan viljely on myös vähäistä, koska perunaa viljelee kolme yrittäjää (Erikoisviljelyasiantuntija, Marjo Marttinen ProAgria Keski-Suomi, haastattelu 30.11.2017). Vihannesten tuottaminen isommassa mittakaavassa on vaikeaa, koska pakkaamot sijait- sevat kaukana. Marjanviljelyssä Keski-Suomessa on selvemmin jatkuvuutta, kun muutamia uusia nuo- ria tuottajia on tullut mansikan, herukan ja vadelman viljelyyn lähinnä Keuruu – Multian osuuskunta- toiminnan ansiosta. Tällä hetkellä Keski-Suomessa on luomuviljelynä noin 18 ha herukkaa, 1-3 ha mansikkaa, ja pensasmustikkaa noin 10 hehtaaria, kun koko Suomessa pensasmustikka-ala on n. 80 ha. Kysyntää olisi pakastemarjoille ja luomumansikalle, jonka tuotantoa kehitetäänkin parhaillaan. Tunneliviljely tullee lisääntymään, mikä johtuu osittain investointiavustusten avautumisesta. Pohdit- taessa Green Care -toiminnan mahdollisuuksia puutarha- ja marjanviljelyn oheen, nousee esiin monia käytännön huomioita. Kun puutarha-alan toiminta on vähäistä, niin toimintaympäristöjä ja ammatti- taitoisia tekijöitä ei välttämättä ole. Monella keskisuomalaisella viljelijällä päätoimeentulo tulee talvi- kaudella jostain muusta toimesta. Tällöin Green Care -toimintakin sijoittuisi valmiiksi intensiiviselle kasvukaudelle. Myös itsepoiminta on vähentynyt, jolloin yrittäjillä ei välttämättä ole valmiiksi sellaisia tiloja, että asiakkaita voisi ottaa vastaan. Avomaan puutarhatuotannon mukaantulo Green Care - toimintaan on myös siksi haasteellista, että viljely on ammattimaista ja sijoittuu maaseudulle, jolloin palvelun saavutettavuus on heikkoa ja kulkemiskustannukset nousevat palveluun nähden korkeiksi. Viljely on myös pitkälle koneistettua. Viljelijät eivät ehkä myöskään näe kaikkia mahdollisuuksia: mil- laisia tehtäviä tai tapahtumia viljelyn ympärille olisi rakennettavissa. Toisin sanoen palvelun tuotteis- tamisen osaaminen on huonoa. Puutarha-alalla voisi olla tarjottavaa luontomatkailuun Keski- Suomessa ja tuotteistettavia oheispalveluja, esimerkiksi toiminnallista tekemistä. Tällä hetkellä luon- non ja puutarhan marjoilla (kuvilla) markkinoidaan matkailua, mutta asiakkailla ei juuri ole mahdolli- suutta itse kerätä ja syödä marjoja suoraan paikan päällä. Toiminnalliselle teemamatkailulle voisi olla kysyntää ja esimerkiksi Saarijärven kylillä, maalaistalojen avoimien ovien ”Päivä onnenlaaksossa” - tapahtuma on tavoittanut myös ulkomaalaisia kävijöitä. Osapäivätyöllistäminen puutarhatuotantotiloille voisi olla mahdollisuus; työkunto pitää kuitenkin olla lähellä normaalia, koska työ on fyysistä (Marjo Marttinen ProAgria, haastattelu 30.11.2017). Viljelyti- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 14 loilla kaikkien aistien hyödyntäminen on helposti mahdollista, ja esimerkiksi kehäkukkien keruu tai yrttien maistelu on mukavaa puuhaa ja jää helposti mieleen. Esimerkiksi keskisuomalaisissa päiväko- deissa on pidetty yrttivierailuja, joissa lapsille on kerrottu yrteistä ja niiden kasvatuksesta, ja tämän- tapaisesta toiminnasta on pidetty kovasti. Toiminnan vaikutukset ulottuvat myös pidemmälle kuin vain siihen päivään, jolloin osallistavassa toiminnassa ollaan mukana. Avomaan vihannestiloilla osal- listava toiminta voisi olla paremmin toteutettavissa kuin kasvihuoneyrityksissä, joissa kulkeminen suljettuihin viljelmiin lisää helpommin riskiä kasvintuhoojien kulkeutumiseen tuotantokasveihin. Toi- saalta avomaalla puuhailussa sää voi olla rajoite. Tietotaito viljelyyn on tärkeä osa, jos mietitään Green Care mahdollisuuksia. Esimerkiksi Jyväskylän Oravasaaressa on osakaspelto, jossa viljelijä on aktiivisesti mukana viljelytoimissa ja neuvojana. Marjo Marttinen ProAgriasta (haastattelu 30.11.2017) muistuttaa, että toisaalta maatilojen Green Care -kokeilut voisi mahdollistua yritysryh- mähankkeina. Lisäksi maatilan Green Care -toiminnalla voisi olla näkyvyys- ja markkinointiarvoa var- sinaisen puutarhatuotannon oheen. Esimerkkinä osallistavasta viljelytoiminnasta on luomuviljelyyn keskittynyt Vanhamäen toimintakeskus Pohjois-Savossa Suonenjoella. http://vanhamaki.fi/ Kappale perustuu ProAgria Keski-Suomessa 30.11.2017 käytyyn keskusteluun, jossa olivat mukana erikoisviljelyasiantuntija Marjo Marttinen ProAgria Keski-Suomesta, maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntija Paula Salonen Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaisista, puutarhatutkija Saara Tuohimet- sä Luonnonvarakeskuksesta, LuoKSe-hankkeen projektipäällikko Sanna Peltola JAMK:sta ja LuoKSe - hankkeen viestintäsuunnittelija Heli Kallio-Kauppinen Maaseudun Sivistysliitosta. Myös koristekasvipuutarhan työt ovat mielikuvasta poiketen fyysisiä. (Kuva: Marja Rantanen) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 15 Hyvinvointia maatilalta -hankkeen kokemuksia ikääntyvien 4.2. päivätoiminnasta Ikääntyvän väestön toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen keskittyvä tutkimus- ja kehittämis- keskus GeroCenter toteutti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuella Hyvinvoin- tia maatilalta -hanketta Keski-Suomessa (2016–2018). Hankkeessa kehitettiin iäkkäille suunnattua uudenlaista päivätoimintamallia, jota testattiin keskisuomalaisilla maatiloilla. Hankkeen tavoitteena oli maatilalla tapahtuvan päivätoiminnan avulla pyrkiä ”tukemaan ja edistämään iäkkäi- den kokonaisvaltaista toimintakykyä ja hyvinvointia, mahdollisuutta asua kotona, liikkua elinpiiris- sään haluamallaan tavalla sekä osallistua sosiaaliseen toimintaan.” Lisäksi kokemusta kerättiin maa- seudun uusien toimintamuotojen ja elinvoimaisuuden lisäämiseksi. Hankkeessa oli mukana neljä maatilaa kolmella eri paikkakunnalla: Hepokuusela Uuraisilta, Rantakorven tila Hankasalmelta sekä Kohonen Farm ja Hakamaan lammastila Petäjävedeltä. Jokaiselta paikkakunnalta kerättiin kymmenen ikääntyvän muodostama testiryhmä, joka kävi oman alueen tilalla yhteensä 12 kertaa kesän 2017 aikana. Petäjävedellä osallistujat vuorottelivat kahden tilan välillä. Yhteensä ikääntyviä osallistujia oli siten kokeilussa 30. Heidän toimintakykynsä ja avun tarpeensa vaihtelivat suuresti. Päivätoiminnan kesto oli neljä tuntia ja ne toteutuivat iltapäivällä klo 12–16. Hyvinvointia maatilalta -hankkeessa kehittämistyön ja vaikuttavuuden arvioinnin työkaluina ovat osallistujilta ja tilallisilta saadun palautteen lisäksi osallistujille ennen ja jälkeen päivätoimintakauden tehdyt haastattelut ja kirjallinen kysely sekä toimintakykymittaukset ja mielialakartoitukset. Palaute päivätoiminnasta Kesäkauden päätyttyä päivätoiminnan osallistujat ja toiminnassa mukana olleet maatilayrittäjät täyt- tivät palautekyselyt. Yrittäjien mietteet hankkeeseen osallistumisesta olivat etupäässä myönteisiä. Päivätoimintakokeilun ansiosta yrittäjät mm. hahmottivat aiempaa paremmin oman tilansa vahvuuk- sia ja heikkouksia. Kaikki yrittäjät myös kokivat hankkeen edistäneen toiminnan kehittämistä omalla tilalla joko ikääntyville tai muille uusille asiakasryhmille. Osa yrittäjistä olisi toivonut kokeilulta enemmän apua toiminnan arvioinnin kehittämisessä ja palve- lun hinnoittelemisessa. (Hinnoittelua käsiteltiin yhdessä myöhemmin hankkeessa). Neljän tunnin mittaiset päiväohjelmat olivat myös joillekin yrittäjille ennakkoa ajatellen paljon työllistävämpiä aska- reiden ennakkovalmisteluineen ja kahvitarjoilujen järjestämisineen. Kokeilujen ryhmäkoko (10 hen- keä) oli melko suuri, vaikka mukana oli hankkeen puolesta apuohjaajia. Kaikki yrittäjät kokivat kui- tenkin saaneensa hankkeesta apua uuden toiminnan kehittämiseen, ympäristön esteettömyyden ja turvallisuuden huomioimiseen sekä iäkkäiden asiakasryhmän erityispiirteiden huomioimiseen. Kolme neljästä maatilayrittäjästä koki hankkeen lisänneen tilan näkyvyyttä ja auttaneen kuntayhteistyössä, verkostoitumisessa, päivätoiminnan suunnittelussa sekä maatilan markkinoinnissa. Varsinaisen päivätoiminnan järjestämisestä yrittäjien kokemukset olivat positiivisia. Kolme neljästä maatilasta kokivat ikäihmiset sopivaksi asiakasryhmäksi maatilalleen. Perusteluissa nousivat esiin ikään- tyneiden kiinnostus tilan töitä kohtaan ja töiden luonteva tekeminen yhdessä. Haasteita oli aiheutunut lähinnä kesän sateisista säistä, kävijöiden toimintakyvyn suuresta vaihtelusta, isoksi koetusta ryhmä- koosta ja sopivan toiminnan löytymisestä jokaisella kerralla kaikille erikuntoisille osallistujille. Päivätoimintaan osallistuneiden palautteen mukaan lähes 90 % koki saaneensa maatilapäivätoimin- nasta itselleen virkistystä ja piristystä ja loputkin olivat osittain samaa mieltä toiminnan virkistävyy- destä. Perusteluina mainittiin mm. toiminnan tarjoama vaihtelu arkeen, eläinten kanssa puuhastelu, pienet työtehtävät sekä yhdessäolo muiden kanssa mukavassa porukassa. Kaikki osallistujat kokivat liikkumisen ja toimimisen aidossa tilaympäristössä joko täysin tai jokseenkin helpoksi. Pienet epäta- saisuudet tai porrasaskelmat eivät haitanneet, kun apua tai käsikaide oli tarvittaessa saatavilla. Vas- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 16 taajat kokivatkin olonsa toimintapäivien aikana turvalliseksi ja oman toimintakykynsä huomioidun riittävästi päivän puuhissa. Liki kaikkien mielestä neljän tunnin toiminta-aika maatilaympäristössä oli sopiva. Aika tuntui toisi- naan mukavassa seurassa loppuvan kesken, mutta toisaalta pitempi päivä kaipaisi enemmän tauotus- ta. Vastaajista reilu 80 % koki toiminnan olleen itselleen juuri sopivasti rasittavaa, lopuille haastetta oli toisinaan ollut vähän liikaakin. Kiitosta saivat vaihtoehtoiset työt ja tehtävät, joista kukin sai valita päiväohjelman omien mieltymystensä ja jaksamisensa mukaan. Toisaalta omia rajoja ei palautteen mukaan muistanut työntouhussa aina ajatella, mikä jälkikäteen saattoi kostautua uupumuksena tai ”kropan kolotuksena”. Jopa 85 % vastaajista ilmoitti olevansa täysin valmiita osallistumaan maatilapäivätoimintaan myös jatkossa, mikäli toimintaa vain järjestetään. Liki 80 % vastaajista olisi myös valmis maksamaan tarvit- taessa jonkin suuruisen omavastuun toiminnasta kuljetuksineen. Raha ei saisi kuitenkaan olla osallis- tumista rajoittava tekijä, joten sopivimmaksi omavastuuksi koettiin keskimäärin 9 € / kerta. Kokeiluun osallistuneista 54 % oli täysin samaa mieltä ja 39 % osittain samaa mieltä väittämästä, jon- ka mukaan maatilapäivätoiminta antoi keinoja selvitä omassa kodissa paremmin. Perusteluina mai- nittiin esimerkiksi ”mielenvirkeyttä ja rutiinia viikkoon”, ”unohtui säryt, kun olin poissa kotoa”, ”pir- teänä oli kotonakin mieliala parempi” ja ”liikun nykyään enemmän, jaksan arkena paremmin”. Par- haissa päivätoimintakokemuksissa korostuivat yhdessäolo toisten osallistujien, tilanväen ja eläinten kanssa ja oikeaan työntekoon pääseminen. Hyvinvointia maatilalta -hankkeen ikäihmisiä päiväkahveilla Rantakorven tilalla. (Kuva: Laura Kymäläinen) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 17 Mittaukset Osallistujien (65 – yli 85-vuotiaita) fyysistä toimintakykyä arvioitiin alku- ja lopputestauksissa lyhyellä fyysisen suorituskyvyn testistöllä (SPPB). Testissä on tasapainon testaus sekä kävelynopeuden ja tuolilta ylösnousunopeuden mittaukset. Koska toiminnassa oli mukana myös esimerkiksi pyörätuolin käyttäjiä, ei kaikille mittauksia tehty. Testatuista 40 %:lla toimintakyky parani päivätoimintajakson aikana. Kol- manneksella tuloksissa ei tapahtunut muutosta ja loppuneljänneksellä tulos huononi keskimäärin 10 % ensimmäisestä mittauksesta. Ikääntyvien kohdalla muuttumaton tulos on positiivinen tulos, sillä iän myötä toimintakyvyn ylläpitämisessäkin riittää monilla haastetta. Kokeilun mukaan päivätoimintakausi saattoi olla ylläpitämässä tai parantamassa osallistujista 76 %:n fyysistä toimintakykyä. Osallistujien mielialaa arvioitiin vanhuusiän depressioiden tunnistamiseen kehitetyn depressioseulan (GDS-15) avulla. Lyhyistä väittämistä koostuva kyselylomake mittaa depression ohella kohtuullisen hyvin myös vastaajan yleistä mielialaa sekä kokemusta oman elämän arvokkuudesta ja mielekkyydes- tä. Mielialan kohdalla tulokset noudattivat toimintakykymittausten tuloksia, sillä 28 vastaajasta 39 % koki mielialansa parantuneen kesäkauden aikana, 36 %:lla tulos pysyi ennallaan ja neljännes koki mielialansa huonontuneen. Osa vastaajista koki lopputestien yhteydessä mielialansa heikentyneen päivätoiminnan päättymisen vuoksi. Mukavaksi koetun toiminnan loppuminen nosti mietteitä mie- lekkään tekemisen keksimisestä. Toisaalta osalla vastaajista mielialaa laski oman alentuneen toimin- takyvyn tunnistaminen. Osallistujien fyysistä suoriutumista arvioitiin hankkeessa haastattelemalla osallistujia heidän liikku- misaktiivisuudesta niin sisällä kuin ulkona. Liki puolet (48 %) vastaajista koki liikkumisensa ulkona lisääntyneen päivätoimintakauden aikana. Reilulla kolmanneksella aktiivisuus oli pysynyt ennallaan ja 15 % koki liikkuvansa kesän päätyttyä ulkona vähemmän kuin keväällä. Vastaavat lukemat sisällä liikkumisen suhteen olivat: aktiivisuuden lisääntyminen 37 %:lla vastaajista, ennallaan aktiivisuus pysyi 56 %:lla ja vähemmän koki liikkuvansa 7 % vastaajista. Osalla vastaajista käsitys liikkumisaktiivi- suudesta tuntui kesän toiminnan myötä muuttuneen, mikä saattoi näkyä oman aktiivisuuden hei- kommassa pisteytyksessä, vaikka kesän aikana oli maatilalla touhuttu paljon. Haastatteluissa ilmeni myös, että mm. liikkumisrohkeutta oli tullut omissa kotioloissa enemmän, kun mukavan touhun myö- tä mahdollisia liikuntakyvyn ongelmia ei aina ollut muistanut tilan touhuissa edes ajatella. Hanke sai kesäkokeilulleen jatkoa ja päivätoimintakokemuksia maatiloilla kartoitettiin myös talvikau- della 2018. Talvikokeilussa oli mukana kaksi jo kesällä tutuksi tullutta maatilaa, Hepokuusela ja Ran- takorven tila, ja pienemmät osallistujaryhmät. Talvikokeilu toteutettiin samoin kuin kesäkokeilu huomioiden kylmyys ja mahdollinen liukkaus. Toiminnat sisälsivät talvellakin samoja toimia kuin ke- sällä, mm. eläinten hoitoa ja hellimistä, iltatallin tekoon osallistumista, puuhommia sekä villan kars- taamista, kehräämistä ja huovuttamista. Kokemukset talvitoiminnasta olivat pelkästään positiivisia niin hanketyöntekijöiden, osallistujien kuin maatilojenkin kannalta. Lopputuotoksena uudesta päivä- toimintamallista ja sen mahdollisuuksista ilmestyy yleishyödyllinen opas, joka toimii työvälineenä toiminnasta kiinnostuneille maatalousyrittäjille sekä ikääntyneiden henkilöiden palveluja suunnitte- leville ja hallinnoiville tahoille. Hankkeen blogista, loppuraportista ja maaliskuussa 2018 ilmestyvästä oppaasta ja kannattaa lukea tarkemmin päivätoiminnan askareista, tuloksista ja käytännön huomioi- ta päivätoimintakokeilusta. Lähteinä kappaleeseen on käytetty hankkeen esitelmää LuoKSe-projektin maatila-avusteisen Green Caren teemapäivässä Petäjävedellä 20.9.2017, jossa projektinvetäjät, toimintaterapeutit Salla Partala ja Laura Kymäläinen (GeroCenter) kertoivat kokeilusta ja haastattelivat mukana olleita yrittäjiä pa- neelikeskustelun tapaan. Lisäksi tekstiä on lainattu 14.2.2018 Hyvinvointia maatilalta -hankkeen blo- gista ja Laura Kymäläisen sähköpostihaastattelusta 19.2.2018. https://hyvinvointiamaatilalta.wordpress.com/ Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 18 Maatila on monipuolinen toimintaympäristö4.3. LuoKSe-hankkeen loppufoorumissa (1.2.2018) kuultiin kokemuksia päivätoiminnasta maatiloilla Rura- lia-Instituutin (Helsingin Yliopisto) tutkijan Päivi Pylkkäsen puheenvuorossa ”Hoivamaatilatoiminta on varteenotettava vaihtoehto – miksi ja millä ehdoin?”. Puheenvuorossa korostui se, että usein maati- lat ovat monialaisia ja päivätoiminnan järjestäminen on sivuelinkeino maatilalle. Sekä päivätoiminnan järjestäjän että sen asiakkaan on oltava henkilökohtaisesti kiinnostuneita toiminnasta, että sillä saa vaikuttavuutta ja tuloksia aikaan. Päivätoiminnan ansiosta ja etenkin eläinten välityksellä moni asia- kas on alkanut kommunikoimaan enemmän ja sosiaalisuus on lisääntynyt. LuoKSe-hankkeessa kuullut kokemukset päivätoiminnan järjestämisestä maatiloilla (eläin- tai kasvintuotantotiloilla) tiivistäen Päivätoimintaan osallistuvan henkilön on oltava kiinnostunut maatilan askareista ja eläimistä. Muutoin virkistävää ja kuntouttavaa vaikutusta ei synny. Maltillinen asiakasryhmän koko mahdollistaa rauhallisemmat ohjaushetket ja henkilökohtai- sen ohjauksen. Päivätoiminnan pituus on suhteutettava asiakkaiden toimintakykyyn. Toiminnan suunnittelu ja järjestäminen ryhmälle helpottuu, jos ryhmä on toimintakyvyltään tasainen. (Eläin)tuotantotiloilla työtehtävät ovat usein toistuvia ja rutiininomaisia. Siten osittainkin työ- kykyisen on helpompi oppia työtehtäviä ja selvitä niistä itsenäisesti ilman jatkuvaa ohjaajan läsnäoloa. Usein päivätoiminnassa käyvä, tuttuja asioita tekevä asiakas voi saada erityistä palkitsevuutta työstä päästessään ohjaamaan muita päivätoimintaan osallistujia. Muistisairaat tarvitsevat sairaudesta riippuen oman ohjaajan. Osallistujan kunto ja jaksaminen on huomioitava henkilökohtaisesti. Tekemistä on oltava riit- tävästi tai tarpeeksi vähän. Osallistujien rasituskynnys on erilainen. Isossa ryhmässä hälyä häiritseväksi kokeville on järjes- tettävä mahdollisuus toimia omassa rauhassa. Myös passiivinen päivätoiminta, esimerkiksi puutarhassa istuminen, muiden puuhailun kat- sominen, eläinten silittely ja luonnonäänien kuuntelu, voi olla mukavaa ja riittävää päivätoi- mintaa ja katko normaaliin arkeen. Kävelyretket lähiluontoon ovat monelle sopiva toiminto ja yksinkertaisuudessaan tehokas rentouttaja/rauhoittaja. Parhaimmillaan päivätoiminta on silloin, kun asiakas saa valita itselleen sopivia toimia ja ko- kee niissä onnistuvansa ja olevansa hyödyksi maatilalle. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 19 5. Julkiset puistot toimintaympäristöinä Puutarhat on monipuolinen käsite, ja niihin voidaan nähdä kuuluviksi varsinaisten puutarhatuotanto- tilojen lisäksi myös erilaiset puistot ja taajamien viheralueet sekä esimerkiksi siirtolapuutarhat, jotka ovat erinomainen ympäristö yhteisöpuutarhan toteuttamiseen. Keskisuomalaista maisemaa hallitsevat metsä ja vesistöt. Myös taajamissa lähimetsät ja viheralueina olevat metsäpuistot ovat helposti saavutettavissa luonnon hyvinvointivaikutusten hakemiseen. Met- sämaiseman rytmi syntyy muodoista, mittakaavasta, puulajien tekstuurista, erilaisista väreistä ja varjoista (Komulainen 2012). Maisemasuunnittelulla ja arkkitehtuurisilla ratkaisuilla on merkitystä lähipuistojen miellyttävyyteen ja niiden käytettävyyteen, mutta yleisesti hoidetut taajamametsät koetaan mukavina ja rentouttavina paikkoina. Metsä antaakin sekä voimaa että rauhaa. Niistä hae- taan myös elpymisen kokemusta. Pieni metsä voi mittakaavansa ansiosta tuntua turvallisemmalta kuin suuri retkeilyreitistö erämaassa. Siksi lähellä olevia taajamametsiä voisi käyttää Green Care - toimintaympäristöinä enemmän. Tähän kappaleeseen on koottu muutamia malliesimerkkejä erilaisista julkisista puistoista tai puutar- hoista, joita voi käyttää eri tavoitteisiin pyrkivään Green Care -toimintaan. Oleellista on havainnoida lähiympäristöä ja nähdä kaikki mahdollisuudet, missä erilaista toimintaa voisi toteuttaa. Tällöin Green Care -yrittäjällä ei tarvitsisi olla kaikkia puutarhaympäristöjä omasta takaa, vaan toimintaa voisi harjoittaa muissa läheltä löytyvissä kohteissa. Myös oman tilan tai Green Care -ympäristön nä- köön kannattaa kiinnittää huomiota. Pihasuunnittelua ja -toteutusta voi pohtia ympäristöpsykologian ja maisemasuunnittelun lähtökohdista. Yleinen siisteys ja esteettisyys ovat lähtökohtana miellyttäväl- le ympäristölle. Esteettömät ratkaisut ovat toimivia kaikille asiakasryhmille. Jyväskylän kaupungin Kehä Vihreä5.1. Kehä Vihreä on lähes 200 hehtaarin kokoinen alue Jyväskylän ydinkeskustan ympärillä, joka muodos- tuu viheralueista sekä vehreistä kulttuuriympäristöistä. Aluekokonaisuudesta kehitetään uudenlaista keskuspuistoa, jonka merkitys Jyväskylässä korostuu tulevaisuudessa keskustan tiivistyessä ja alueen asukasmäärän kasvaessa. Alle kilometrin säteellä Kehä Vihreästä asuu 40 000 jyväskyläläistä. Kehä Vihreän kehittäminen alkoi 2012 ja siinä pyritään kokeilevuuteen ja osallisuuteen. Kaupunkilaisten ideoita pyritään kuulemaan ja niihin reagoiman joustavasti ja tarvittaessa nopeasti. Kehä Vihreää tehdään käyttäjille, ja aloitteellisuutta kehittämistyöhön tuetaan tempauksilla, tapahtumilla ja talkoil- la – erilaisilla osallistavilla menetelmillä. Aluetta kehitetään suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Kaavoissa ja maankäyttösuunnitelmissa huomioidaan alueen saavutettavuus ja viheryhteyden jatku- vuus alueella. (Kehä Vihreä 2017.) Kehä Vihreän suunnittelussa pyritään siihen, että alueesta tulee elvyttävä, aktiivinen ja elämykselli- nen. Kaupungin keskustan tärkeimpänä viherympäristönä alue on merkittävä ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle. Vihreyttä vahvistetaan monilajisella ja runsaalla kasvillisuudella. Kehä Vihreällä pyri- tään tarjoamaan luontoa ja rauhallisia paikkoja, sellaisia oleskelupesiä, joissa voi kokea elpyvänsä. Elvyttävyyden kokemuksen turvaamiseksi rauhallisen äänimaiseman tarjoaminen on tärkeää, ja Kehä Vihreän varrella panostetaankin liikennemelun torjumiseen. Alueelta löytyy myös paljon aktiviteette- ja, ja sille suunnitellaan katkeamaton virkistysreittiverkosto. Reitit on sijoitettu pääosin viheralueille ja niiden varrella on erilaisia toimintoja kaiken ikäisille. Kehä Vihreältä löytyy myös paikkoja erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Talvella toiminnallisuus ulottuu järvien jäälle, jolloin on mahdollista luistella ja hiihtää. Alueen monipuolisuus kasveineen, valoineen ja taiteineen tarjoaa elämyksellisiä kokemuksia. Alueella voidaan toteuttaa myös väliaikaisia ja kokeilevia ratkaisuja. Alueen elämä ja elämyksellisyys toteutuvat myös yhteisöllisyydessä. Vuorokauden- ja vuodenajat huomioidaan myös Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 20 monipuolisesti. Pimeän ajan maisemaan kiinnitetään erityistä huomiota valomaisemaa kehittämällä, mutta myös pimeyden kokemus halutaan tehdä mahdolliseksi. (Kehä Vihreä 2017.) Kehä Vihreällä on toteutettu jo mm. monia yhteissuunnitteluita, asukaskävelyitä, Valo virtaa - tapahtumia, suunnitelmallisia opinnäytetöitä ja suunnittelukilpailuja. Alueen toimenpideohjelma jakautuu erilaisiin toimenpidetyyppeihin, joilla pyritään parantamaan osa-alueita ja viheryhteyksien jatkuvuutta; reittejä, kasvillisuutta, taiteen läsnäoloa, valaistusta, äänimaisemaa ja opastusta (Kehä Vihreä 2017). Kehä Vihreän kehittämisessä on toimenpiteitä meneillään monella osa-alueella. Näitä ovat esimerkiksi Tuomiojärven rantapuisto, jossa huomioidaan esimerkiksi avantouinti ja melonta- mahdollisuudet, Tourujoen puiston yhteissuunnittelu oleskelupuistoksi ja Viitaniemen senioripuisto, johon toteutetaan ikäihmisten ulkokuntoilupiste ja elvyttävä, äänimaisemaltaan hillitty oleskelupaik- ka, ”oleskelupesä”. Monimuotoinen Kehä Vihreä on tarkoitettu virkistymiseen, liikkumiseen, ulkoi- luun, luontoretkiin, tekemiseen, oleskeluun ja leikkimiseen. Siten se voisi kaupunkipuistoineen toimia myös vaikkapa Green Care -toimintaympäristönä. Kuokkalan avoimet puutarhat5.2. Erilaiset julkiset näytemaat ja -puistot, kuten Mikkelipuisto tai Espoon Marketanpuisto, toimivat puu- tarhaharrastajien ja vaikkapa omakotitalorakentajien ideapaikkoina. Sen lisäksi erilaiset näyttelypuis- tot ja kartanopuutarhat ovat mahtavia retki- ja virkistyspaikkoja. Julkisissa puistoissa ja puutarhoissa voi kiinnittää huomiota erilaisten kasvien, niiden värien ja lehtimuotojen lisäksi erilaisiin pintamateri- aaleihin ja kokeilla vaikkapa, mille ne tuntuvat paljain jaloin koettuna. Tässä kappaleessa on kuva- esimerkein, mitä mahdollisuuksia Jyväskylän Kuokkalan avoimet puutarhat tarjoavat. Ne ovat suh- teellisen helposti saavutettavia myös julkisin liikennevälinein. Samantyyppisiä puutarhatiloja löytyy melkein jokaisesta kunnasta. Vuonna 1904 valmistunut Kuokkalan kartano on sisätiloineen ja puutarhoineen elämys. Kartanossa on ympäri vuoden auki oleva kahvila ja taidenäyttely, jossa on esillä töitä Kauko Sorjosen säätiön taidekokoelmasta sekä vaihtuvia näyttelyitä. Puutarhassa on esillä taideteoksia ja kauniita kasveja, kuten vanhoja douglaskuusia. Kesäkukkaistutuksien lisäksi kesällä puutarhassa on pieni hyötykasvi- tarha, jossa voi opiskella ja ihastella eri kasveja kaikilla aisteilla. Pitkin puutarhaa voi löytää kysymyk- siä puutarhan kasveista, jolloin tulee kiinnittäneeksi huomiota kasvien yksityiskohtiin. Tällaisia puu- tarha-aiheisia kysymyksiä voi helposti toteuttaa myös omassa Green Care -ympäristössä. Jyväskylän rantaraitin lähellä olevaan Survon omenatarhaan kaupunki on istuttanut 2002 ja 2016 eri omenapuita ja päärynöitä. Lähes kahden hehtaarin kokoinen tarha on ympäröity aidalla, joka suojaa tarhan noin 700 puuta jäniksiltä. Tarhassa on sekä hyöty- että koristeomenapuita, ja sen tehtävänä on ”tuottaa silmäniloa, virkistystä sekä syksyisin omenamaistiaisia”. Omenapuiden kukinnan aikaan tarha on todella kaunis ja siellä voisi vaikka järjestää japanilaiseen tapaan, ei kirsikankukka- vaan omenankukkajuhlia. Omenoiden kypsyttyä, omenoita voi käydä syömässä paikan päällä ja kerätä pieniä määriä kotiin vietäväksi. Syötävää omenasatoa tuottaviin puihin on kiinnitetty nimikyltit. Sa- don kypsymisajankohdan mukaan kesäomenat on merkitty keltaisin, syysomenat punaisin ja tal- viomenat sinisin kyltein. Osa puista on ilman nimikylttiä, koska niiden lajiketta ei ole määritetty. Sur- von omenatarhan istutuskartta löytyy paikan päältä opastauluna tai Jyväskylän kaupungin internetsi- vuilta. Tällaisia avoimia hyötykasvipuutarhoja voi käyttää virkistys- ja opetustoimintaan. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungilla on viljelypalstoja seitsemällä eri paikalla, joista osa on joka vuosi kaupungin toimesta kynnettäviä kesäpalstoja ja osa ns. pitkäaikaispalstoja, joilla voi viljellä monivuo- tisia kasveja. Green Care -yrittäjä voi varata viljelypalstan esimerkiksi jonkun asiakasryhmän käyt- töön. Viljelytyössä voi hyödyntää terapeuttisen puutarhanhoidon elementtejä yksilö- ja ryhmäval- mennuksena. Yhdessä viljeleminen on mukavaa ja sosiaalista toimintaa. Erilaisissa haastatteluissa Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 21 esille on tullut monenlaisten kuntoutujien kokemuksia työtoiminnasta puutarhassa. Puutarhanhoito voi fyysisyydessään olla joistakin epämukavaa, mutta esimerkiksi kitkemistyön lopputuloksen ja kas- vien kasvun näkemisen myötä suhtautuminen tehtäviin voi muuttua. Yleisesti puutarhassa toimimi- nen koetaan palkitsevana. Puutarha on toimintaterapian näyttämönä toimimisen lisäksi mahtava ympäristö toteuttaa taideterapiaa tai osallistavaa yhteisötaidetta. Taiteen tuottaminen luonnon hel- massa on rauhoittavaa, ja esimerkiksi maalaamalla jotain mieleen muisteltua maisemaa, voi virkistää muistia ja ajan ja paikan hahmotusta. Tutkimuksen mukaan (Rose & Lonsdale 2016) maiseman pa- lauttaminen mieleen tuo mieleen tunnetiloja ja muistoja, mikä voi helpottaa nykyisen ja menneen hahmottamista ja kytkemistä toisiinsa ja oman itsensä ikäkausien tunnistamista. Sillä voi olla merki- tystä oman iän hahmottamiseen positiivisesti. Kuokkalan kartanon näytemaalla on loppukesästä monenlaista satoa nähtävillä ja kukkia ihasteltavana. Va- semmassa alalaidassa näkyvä perenna, purppurapunalatva on hyvä perhoskasvi. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 22 Erilaisia kysymyksiä on helppo järjestää kiinnittämään huomio puutarhan yksityiskohtiin. Tuohituomen tuohi rapisee ihanasti sormissa, mutta sitä ei saa repiä elävistä kasveista. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Hevoskastanja menestyy III-vyöhykkeellä vain lämpimillä paikoilla. Sen lehdet ovat sormilehdykkäiset ja haus- kan karheat. Niitä pääsee kokeilemaan esimerkiksi Kuokkalan kartanon pihalla. Latvukseen katsominen paljas- taa lehtien läpi loistavan auringon. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 23 Yksivuotisen hämähäkkikukan nimi ja kukinto ruokkivat mielikuvitusta. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Kahtapuolen istuttava puinen pihakeinu on perinteinen suomalainen pihaelementti, joka tuo monelle mieleen muiston lapsuudesta tai mummolasta. Kuokkalan kartanon pihassa keinussa istuen on rauhallista katsella van- hoja lännenpihtoja. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 24 Taide puutarhassa kiinnittää huomion. Sitä on myös vaikuttavaa tehdä puutarhaympäristössä itse tai yhdessä. Perhosia houkuttelevat kasvit toimivat mallina vaikka maalaamiseen. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Julkiset hedelmä- ja marjatarhat sopivat virkistykseen ja luontokasvatukseen. Survon omenatarhassa Jyväsky- lässä saa syödä omenoita ja viedä pieniä määriä kotiin vaikkapa hillonkeittoa varten. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 25 Survon omenatarhan syötävää omenasatoa tuottaviin puihin on kiinnitetty nimikyltit. Lajikenimet voivat olla myös hauskoja. ´Tsaarin Kilpi´ on yksi parhaimpia soseomenoita. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Taajamien viljelypalstat ovat mainio ympäristö yhteisölliseen viljelyyn. Kuokkalan alueella Jyväskylässä viljely- palstoilla viljelee paljon maahanmuuttajia. Puutarhaympäristö voikin toimia osaltaan kotouttamisessa. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 26 Puutarhat luontokasvatuksessa5.3. ”Mitä enemmän me totutamme lapsemme kukkien rakkauteen, kasvitarhan ja luonnon kauneuteen, sitä varmemman perustuksen laskemme sisälliselle, puhtaalle ilolle, hiljaiselle onnelle ja tyytyväiselle mielelle, jota meidän päivinämme aistilliset nautinnot ja meluisa ilo vastapainoksi niin kipeästi kai- paavat. Kukkasten hoito kasvattaa myöskin hellyyttä toisia luontokappaleita kohtaan. Mitä enem- män tätä edistämme, sitä harvinaisemmiksi käyvät ilkityöt puita kohtaan, vallaton istutusten ja lin- nunpesien hävittäminen, yleensä kaikenlaisten kasvien kevytmielinen turmeleminen tai vahingoitta- minen sekä turvatonten eläinten hätyyttäminen” (Luukko 1918, Laaksoharju 2012 mukaan). Oppi ja ymmärrys luonnosta kasvattavat kunnioittamaan niin muita eliöitä kuin elotontakin luontoa. Edellä mainittu lainaus osoittaa, että puutarhakasvatuksella on pitkät perinteet henkisen hyvinvoin- nin lähteenä. Suomalainen koululaitos on ollut osaltaan valistamassa kansalaisia puutarhaviljelyyn koulupuutarhojen kautta. Koulukasvitarhat historiasta nykypäivään Koulukasvitarha-aate heräsi suomalaisen kansakoululaitoksen alkuvaiheissa, kun huomattiin, että kansalaisten lukutaito ei riittänyt laajoiksi suunniteltujen opetussisältöjen opiskelemiseen (Leskinen 2007). Vuonna 1906 annettiin mietintö, jonka mukaan Kansakoulun-opettajaseminaarissa tuli opas- taa tulevia opettajia puutarhanhoidon tiedollisessa ja taidollisessa puolessa. Koulupuutarha-aatteen taustalla oli lisäksi taloudellisuus ja ruokahuollon monipuolisuus. Opetuksen keskeisenä tarkoitukse- na oli myös herätellä oppilaiden kiinnostusta puutarhanhoitoon ja havainnollistaa opetusta. Puutar- haopetuksen historian tutkimuksissa (Karjula 1998; Leskinen 2007) nousee esille kansakoulun isä Cygnaeuksen ajatus työkasvatuksesta: Työkasvatus kehitti ajattelua työnhalua, voimaa, taitoa, käte- vyyttä ja tottumusta. Taitoja, jotka olivat kaikille hyödyllisiä. Koulupuutarhat ja kasvimaat ehdittiin jo hetkeksi unohtaa, kunnes ne joitakin vuosia sitten kokivat uudelleentulemisen osana uusia oppimisympäristöjä. Helsingin kaupungin koulukasvitarhatoiminta alkoi yli sata vuotta sitten (Laaksoharju 2012). Kasvitarhalla järjestetään edelleen alakouluikäisten leiri- ja ryhmätoimintaa kesällä, elokuussa on mahdollista osallistua perunannostoon ja muutamilla läheisten koulujen luokilla on omat viljelypalstat. Samoin Rauman Seminaarin puutarha jatkaa pitkiä perinteitä kasvatuksessa (Kokkonen & Ursmon 2010; Korhonen 2010). Jyväskylän Luontokoulu järjes- tää luontolähtöistä opetusta melonnasta puutarhaopetukseen ja Laukaan Satavuon koulu, ‘Ekokoulu’ puolestaan laajentaa ekologisuuden ja kestävän kehityksen kokonaisvaltaiseksi osaksi arkipäivää. Norjassa koulut tekevät pidempikestoista yhteistyötä myös maatilojen kanssa (Jolly & Krogh 2012). Oppilaiden osallistuminen töihin, jotka tehtäisiin muutenkin, vahvistaa osallisuutta. Aidossa ympäris- tössä lapset käyttävät samanaikaisesti useita aisteja ja heille muodostuu henkilökohtainen suhde opittavaan asiaan, jolloin asiasta tulee merkityksellinen (Smeds ym. 2015). Oppimista edistää myös raitis ilma ja sosiaalinen ulottuvuus. Keskisuomalaisia maatiloja, jotka ottavat vieraita vastaan, löytyy Avoin maaseutu -sivustolta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 27 Linnunpöntöt ovat monelle rakas puutarhaelementti. Niitä voi askarrella seinäsomisteeksi maitotölkeistä ja samalla opiskella eri kolopesijöitä. Tai sitten voi hullutella puutarhassa puupöntöillä. Tulisikohan vessaan tai mäkkäriin ketään asumaan? Monen ikäihmisen mielipuuhaa on myös seurata lintujen pesintää tai ruokkia lintu- ja talvella. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Puutarhapalsta opetuksessa Koskelan koulu on helsinkiläinen noin 100 oppilaan koulu, jossa opetusta järjestetään luokka-asteilla 1–4. Puutarhapalstatoiminta lähti koulussa liikkeelle innostuneen opettajan voimin 2000-luvulla. Tämän jäätyä eläkkeelle palstatoiminta jäi vaille vastaavaa luokanopettajaa. Koulussa palstaviljelyä pidettiin kuitenkin niin tärkeänä, että he halusivat jatkaa sitä ulkopuolisen ohjaajan vetämänä. Re- surssit palstan ohjaamiseen tulivat kerhotoimintaan varatusta budjetista. Toimintaan osallistuivat myös vanhempainyhdistys ja 4H-yhdistys. Peruskoulun lukukausi kestää elokuun puolesta välistä toukokuun loppuun. Koulutyön puitteissa palstan kylvötyöt voi tehdä toukokuun viimeisillä viikoilla ennen koulun päättymistä. Varsinainen kasvukausi osuu kuitenkin koulujen kesäloma-ajalle. Esimerkiksi Rauman Seminaarin puutarhaa hoi- taa ammattipuutarhuri ja helsinkiläisen Käpylän peruskoulun kesäajan palstahoidosta huolehtii kou- lunkäyntiavustaja. Koskelan koulun kanssa palstan hoito pyrittiin ratkaisemaan jakamalla hoitovuorot oppilaiden perheiden kesken. Hoidossa oli mukana myös 4H-kerho, jonka tavoitteena oli pitää palsta kitkettynä. Palstan käyttö oppimisympäristönä vaatii aikaa ja hyvää suunnittelua. Oman opiskelun suunnittelu lisää motivaatiota oppimiseen sekä autonomian, ryhmään kuulumisen ja pätevyyden tunteita (Lavo- nen ym. 2014). Yhteinen suunnittelutyöpaja ennen palstatunteja ja syksyllä vielä niiden jälkeen, on- kin hyvä tapa tehostaa oppimista. Rauman Seminaarin puutarhassa kukin koululuokka valitsee kasvi- lajin, jonka ympärille viljelyn lisäksi rakennetaan muitakin oppisisältöjä (Kokkonen & Ursmon 2010). Palstan pinta-ala on mietittävä kesähoitoa silmällä pitäen. Kevään kylvöjä suunniteltaessa aari ei ole iso ala, mutta kesällä kastelua ja kitkemistä riittää pienessäkin alassa. Kevään kylvöjä ja syksyn sa- donkorjuutöitä voi täydentää tehtävärastein, jotka liittyvät palstan oppimisteemaan. Koskelan koulun palstalle luokat tulivat isoina ryhminä, jolloin työnjako ja selkeys korostuivat: aarin palstalla saattoi touhuta samanaikaisesti yli 20 oppilasta lapioiden, kuokkien ja mullan keskellä. Työt sujuivat kuiten- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 28 kin melko mallikkaasti, kun päästiin käsiksi tekemiseen. Kiinnostus ympäröivän maailman ilmiöihin ja konkreettinen tekeminen innosti myös niitä oppilaita, joiden keskittyminen ei aina riitä luokkahuo- neen seinien sisällä. Koskelan koulun oppilaat kiersivät pareittain tai pienissä ryhmissä puutarhateemaisia rasteja, osan ollessa palstatouhuissa. Opettajien oppilastuntemus on hyödyllistä: kaveriryhmiä voi olla hyvä hie- man sekoittaa. Koskelan koulun ryhmässä isoimmilla nelosluokkalaisilla oli ykkösluokkalainen kum- mioppilas. Tällaiset kummiryhmät toimivat hyvin ja rauhoittivat työskentelyä. Parityöskentely ja toi- sen kanssa juttelu luo tilaa vertaisoppimiselle, jonka on myös havaittu parantavan pienillä oppilailla ongelmanratkaisua (Fawcett & Garton 2005). Jos palstatoiminnan ohjaaja on koulun ulkopuolelta, koululuokkien mukana palstalle tulee luokan- opettaja sekä usein myös koulunkäyntiavustaja. Heidän roolinsa tuttuina ja turvallisina aikuisina on merkityksellinen etenkin pienimmille koululaisille. Koskelan koulun opettajilla ja kouluavustajilla oli vaihtelevasti osaamista ja kiinnostusta palstan touhuihin, eivätkä he siten osallistuneet palstatoimin- nan ohjaukseen. Mielikuvat puutarhanhoidosta eivät aina vastaa todellisuutta. Puutarhatyö, niin kuin kaikki muutkin kädentaidot, vaatii taitoa harjaannuttavia toistoja. Vanhempainyhdistyksen talkoolaisilla ei välttä- mättä ole kokemusta kasvimaatöistä. Palstan muokkaus, kitkeminen ja taitoja koetteleva pienten taimien löytäminen voi vaatia ohjausta kädestä pitäen. Kirjalliset, kuvalliset ohjeet ja neuvonta autta- vat, mutta eivät riitä motivoimaan puutarhatöihin. Haasteiden edessä alun innostus voi laantua ja pienestä palstasta tulee yhteisen virkistyksen sijaan taakka. Palstan oikea mitoitus, riittävä opastus ja piristävä kahvihetki arki-illan palstatalkoisiin luovat myönteistä ilmapiiriä. Jatkuvana kasvimaan hoito on mukavaa ja elvyttää toistuvasti tekijäänsä. Oppia palstalta Palstaa voi hyödyntää opetuksessa monin tavoin. Uudessa 2016 käyttöön otetussa perusopetuksen opetussuunnitelmassa nostetaan oppilas toiminnan keskiöön ja pyritään luomaan monialaisia oppi- miskokonaisuuksia (Halinen & Jääskeläinen 2015). Ilmiöpohjaisessa, ongelmalähtöisessä tai tutkivas- sa oppimisessa luonto ja puutarha ovat mainioita ympäristöjä. Oppilaat ovat toiminnan tekijöitä, kysyvät kysymyksiä, etsivät vastauksia ja arvioivat vastauksiaan, mikä kehittää opiskelutaitoja (Niemi & Multisilta 2014a). Palsta on myös konkreettinen ympäristö, jossa käsitteet saavat merkityksen, mikä helpottaa niiden omaksumista (Niemi & Multisilta 2014b). Koskelan koulun kesäajan palstakerhon teemana oli ymmärtää kasvien maailmaa empiirisen koke- muksen kautta. Kasvien viherhiukkasten erilaistuminen vaatii tapahtuakseen valoa, mutta reaktio on verrattain nopea. Hämmästys ja oivallus seurasivat toisiaan, kun ensin kurpitsan siemen lähti kasva- maan kostealla paperilla yhtä hyvin kuin mullassa ja sitten pimeässä idätetty ja vaaleaksi jäänyt kur- pitsan taimi vihertyi valossa. Kaksivuotisten kasvien viljely rinnakkain siemenestä ja varastojuuresta on myös helppoa ja havainnollista. Porkkana kasvattaa ensimmäisenä vuonna ”porkkanan” ja kukkii vasta toisena kasvuvuonna juureen varastoidun energian turvin, mutta kukkivaa porkkanaa harva tunnistaa tai on edes nähnyt. Tämän kaltaiset tehtävät, joissa tekeminen ja oppiminen ovat pitkä prosessi, vaativat kuitenkin pitkä- jänteisyyttä. Pienen lapsen aikakäsitys poikkeaa aikuisista. Esimerkki elävästä elämästä: Päiväkoti- ryhmä kylvi ruusupavun siemeniä ennen päiväuniaikaa. Päiväunien jälkeen eräs poika oli kysynyt, mentäisiinkö jo katsomaan taimia (Tiainen 2017, suullinen tiedonanto). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 29 Tarvitaanko puutarhapalstalla viljelyosaamista? Suomalainen yhteiskunta on muuttunut voimakkaasti maatalousyhteiskunnasta nykyisyyteen. Suo- men väestöstä noin 85 % sai elantonsa maataloudesta 1800-luvun puolivälissä, mutta osuus laski 40 %:iin jo 1950-luvulle mennessä (Peltonen 2004). Maataloudessa työllistyviä oli vuonna 2015 3,4 % kaikista työllisistä (Niemi & Väre 2017). Samalla Tilastokeskuksen mukaan neljä viidestä suomalaises- ta asuu taajamassa. Luvut heijastavat suomalaisten suhdetta maatalouteen ja luontoon. Helsingissä edes luokanopettaja-opiskelijat eivät välttämättä tunne perunaa kasvina. Sen vuoksi puutarhapals- toilla on hyvä olla puutarhaviljelyn osaava henkilö, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoja. Hän voi olla myös henkilö, joka huolehtii töiden organisoinnista. Palstan tarkoitus on tuottaa virkistystä ja onnistumisen tunteita. Hyvällä suunnittelulla ja osaavalla toteutuksella puutarhaviljelyä voidaan hyödyntää niin opetuksessa kuin hyvinvoinnin lisäämisessä. Puutarhatöiden tasoa voi säädellä helposta vaikeaan ryhmän taitotason ja taitojen kehittymisen myötä. Puutarhassa ja palstalla helpotkin tehtävät usein harjaannuttavat kognitiivisia taitoja: on valit- tava kylvääkö sinisiä vai punaisia kukkia tai kasteleeko vai jättääkö kastelematta. Koulujen ja päiväko- tien yhteydessä pieni puutarhapalsta voisi toimia sukupolvien ja erilaisten ihmisten yhdistäjänä yh- teiskunnassa, jossa sukulaisia ei ole tai he voivat asua hyvinkin pitkien matkojen päässä. Kokemukset Koskelan koulun palstalta osoittivat, että sitouttaminen toimintaan on tärkeää. Toisaalta oppiminen, osaamisen tunne ja oivaltaminen luovat onnistumisen tunteita, joita on helppo lukea pienten viljeli- jöiden kasvoilta. Palstatöissä voivat luokkahuoneessa taitojen mukaan määrittyneet roolit kääntyä toisinpäin. Teksti perustuu osin Marja Rantasen kokemuksiin helsinkiläisen Koskelan koulun koulupalstatoimin- nan ohjaamisesta. Luontoympäristöä ja metsää ei voi leikkiä loppuun. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 30 Metsäpuutarhan valoa ja varjoa5.4. Metsäpuutarhat tarjoavat ihan omanlaisensa ympäristön puutarha-avusteisen Green Caren toteut- tamiseen. Varsinkin luonnonpuistoissa pääsee hyvin lähelle luontoa, ja luonnonkasvit kuuluvat myös rakennettuihin metsäpuutarhoihin. Valo ja varjo korostuvat metsäpuutarhoissa, ja metsäympäristös- sä on hyvä hiljentyä kuuntelemaan ja katsomaan. Vihreän eri sävyt, tuulen ääni erilaisissa puissa ja pehmeät kasvillisuuden ja rakenteiden linjat luovat metsäpuutarhaan harmonisen ympäristön, jossa voi helposti harjoittaa keskittymistä. Hiljainen oleminen mahdollistaa myös pienten eläinten havain- noinnin. Katsopa vaikka muurahaisten polkua tai pysähdy maistamaan kirpeää ketunleipää tai puolu- koita. Metsäpuutarhan aktiviteetteja puolestaan voivat olla erilaisten luonnontuotteiden keruu esi- merkiksi kranssien ja asetelmien askarteluun. Tuntoaistia on myös helppo vahvistaa metsäympäris- tössä koskettelemalla kosteaa sammalta, kovaa kiveä ja lämmintä kaarnaa. Erilaisten kasvi- ja eläinla- jien opettelu onnistuu metsäpuutarhoissa helposti. Metsämaisemaa ajatellen maatilan tai muun Green Care -toimintapaikan, tai vaikkapa matkailuyri- tyksen, yrittäjä voi miettiä tilaltaan sellaisen paikan, jossa maisemaan voi rajata erityisen rauhoittu- misen paikan. Tällaisessa rauhallisessa ”metsänhuoneessa” levon tunnelma ja luonnon mysteeri ko- rostuvat. Maisemassa nautiskelun ja virkistyksen alueet ovat paikkoja, joissa vastakohtaisuuksilla ja korostamisella saadaan aivoille virkistyselämyksiä ja tunnetta, että on irti arjesta (Komulainen 2012). Esimerkiksi näköalapaikat ovat tällaisia nautinnollisia paikkoja, joissa voi nähdä koko maiseman näyt- tämön. Myös värikontrastit kasvillisuudessa valpastavat ja virkistävät, joten metsäpuutarhaan kan- nattaa valita kukinnallaan tai syysvärityksellään ihastuttavia kasveja. Green Care -ympäristöstä voi tunnistaa myös toiminnalliset alueet, joissa ihminen aktivoituu. Niitä ovat varsinaisen tekemisen paikkojen lisäksi esimerkiksi metsäpuutarhojen polut ja pitkospuut, jotka luovat liikettä maisemaan. Portit ja väylät metsäpuutarhassa herättävät mysteerin tunnun ja tekevät maiseman merkitykselli- seksi (Komulainen 2012). Portti voi olla kulkemiseen käytetyn rakennelman lisäksi myös esimerkiksi kahden puun välistä avautuva maisema. Tällaisia puuportteja voi jättää vaikkapa avoimempaan pel- tomaisemaan luomaan mielenkiintoa. Pienten käpyeläinten rakentelu on hauskaa puuhaa ja metsäluonnosta niihin löytyy kaikenlaisia rakennusmate- riaaleja. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 31 Orava on kuusimetsän tyypillinen asukki. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Mustikankukat ovat kuin pieniä lyhtyjä. Niiden vienoa makua voi myös maistella. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 32 Metsäpuutarha voi olla lehtomaisen rehevä tai havupuumetsän karumpi maisema. Kummassakin voi kyykistyä katsomaan maanrajaa ja tunnustella sammalia. Sammalmatto tuoksuu omanlaiselleen. Lehtomaisessa kangasmetsässä pesimälinnusto on lajistoltaan runsas ja retkellä voi opetella eri lajeja. Metsäkohteissa risteilee polkuja, joita pitkin voi kävellä rauhallisesti havainnoiden. Parhaimmat polut ovat syntyneet kulkemisesta, mutta ne voivat olla myös soralla, purulla tai kuorikatteella peitettyjä. Joissain kohteissa pitkokset voivat olla paras ratkaisu. Monissa metsäpuutarhakohteissa esteettö- myys voi olla huonosti järjestetty ja polut liian kapeita esimerkiksi pyörätuolille. Kovin kivinen tai juurakkoinen maasto voi olla hankala liikuntarajoitteisille ja etukäteen kannattaa ottaa selville, kuin- ka kulkeminen kohteessa sujuu. Luontolehti Suomen Luonto järjesti kesällä 2002 kilpailun, jossa lukijoita pyydettiin arvioimaan, mikä on kesän hienoin tuoksu (Laaksonen 2010 mukaan). Voittajatuoksu oli koivu, toiseksi tuli kielo ja pronssille äänestettiin vanamo. Kaikki nämä hienot tuoksut löytyvät suomalaisesta metsästä. Kilpai- lussa kärkisijoilla olivat myös kevään ja alkukesän tuoksujat lehdokki, syreeni, mansikka, juhannus- ruusu ja tuomi. Vahvatuoksuinen suopursu oli myös suomalaisten tuoksumuistissa. Lisäksi ihmiset muistelivat erilaisten maisemien tuoksuja: meri, niitty, mäntymetsä, aamukaste ja leikattu ruoho. Alppiruusupuistot5.4.1. Rodopuistoja eli alppiruusu- ja atsaleapuistoja on Keski-Suomessa muutamia, joista vanhimmat ovat palvelleet alppiruusujen jalostustyötä. Mäntymetsiin on ollut helppo istuttaa niihin luonnostaan so- pivia rodoja. Kotimaiset lajikkeet ovat kestäviä vielä IV-V-vyöhykkeellä, jota pohjoinen Keski-Suomi on. Alppiruusujen kukinta on parhaimmillaan keväästä riippuen kesäkuun alkupuoliskolla. Kukkia ei puistoista saa kerätä tai leikata mukaansa, mutta niitä voi käydä ihastelemassa ja ottaa niistä vaikka valokuvia. Esimerkiksi Jyväskylän Mäyrämäen alppiruusupuisto perustettiin vuonna 1986. Alppi- ruusupuisto sijaitsee kaupungin puistoalueella Mäyrämäentien molemmin puolin, lähellä Keuruun- tien liittymää. Puistossa on rakennetut käytävät ja pitkospuita, joita pitkin siellä on helpompi liikkua. Viitasaarelle perustettiin rodopuisto talkootyönä 2016 ns. Viestin rinteeseen Keskitien varteen kau- pungintalon viereen. Kasvit puiston talkooistutuksiin tulivat yksityisinä lahjoituksina ja yrityksiltä. Kaupunki osallistui itse puistopohjan kunnostukseen. Puisto on mainio esimerkki yhteisöllisesti syn- tyneestä julkisesta metsäpuutarhasta. Yksi upea esimerkki keskisuomalaisesta metsäpuutarhasta on yleisölle avoin Marjatanalppiruusupuis- to Laukaan Vuonteella (Antinniementie 1, Vihtavuori). Siellä mäntykankainen metsä esittelee kym- meniä erilaisia alppiruusuja ja atsaleoita. Vanhimmat istutukset ovat 30 vuotta vanhoja ja lähentele- vät kolmea metriä. Pensaiden väliin pääsee kiertelemään polkua pitkin, mutta jos liikkuminen on vaikeaa, niin metsäpuistoa kiertää asfalttipäällysteinen tie, jolta käsin kukkaloistoa voi ihailla, kunhan muistaa varoa vähäistä autoliikennettä. Alppiruusujen kukinta on yleensä parhaimmillaan kesäkuun puolivälissä. Alppiruusujen kukinta vaihtelee vuosittain ja runsasta kukintaa seuraa usein niukempi kukkavuosi. Alppiruusujen paksut lehdet kestävät koskettelua. Puistossa voi tunnustella myös muita nahkealehtisiä kasveja, suopursua, variksenmarjaa ja puolukkaa. Alkukesästä metsässä hehkuvat lisäksi metsätähden valkeat pikku kukat. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 33 Pitkospuut tai polku luovat metsäpuutarhan lähimaisemaan liikkeen tuntua ja aktivoivat kulkemaan edemmäs puutarhaan. Metsäluonnon rauhoittavan ja levollisen vaikutuksen lisäksi kukkien värikontrastit valpastavat ja virkistävät. (Kuva: Saara Tuohimetsä; Marjatanalppiruusupuisto, Laukaa) Alppiruusujen kukat ovat herkän kauniita. Kukkia kannattaa katsoa läheltä: kukan nielu on usein täplikäs. (Kuva: Saara Tuohimetsä; Marjatanalppiruusupuisto, Laukaa) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 34 Metsäpuutarha on yhtä valon ja varjon leikittelyä. Pensaiden lehtimuodot ovat viehättäviä sellaisinakin vuosi- na, jolloin kukinta ei vie päähuomiota. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Metsämittari lentää alkukesästä samaan aikaan kuin alppiruusut kukkivat. Kuvassa naarasyksilö, jonka erottaa helposti koiraasta yksinkertaisemmista tuntosarvista. Metsämittari on yleinen koko maassa ja aktiivinen va- loisaan aikaan, joten se on helppo löytää metsästä ihailtavaksi. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 35 Atsaleojen nuput ja kukat ovat keveitä kuin keijukaiset. Niiden katsominen ruokkii mielikuvitusta. Tuoksu on myös voimakas. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Hiljaisuudessa voi huomata alppiruusupensaiden kätkevän kirjosiepon poikasia. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 36 6. Kuntouttava työtoiminta puutarhassa Kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu, mutta myös työttömyystur- valain mukainen työllistymistä edistävä palvelu. Kunnat järjestävät kuntouttavaa työtoimintaa pitkä- aikaistyöttömille. Työtoiminta sijoittuu joko kunnan toimipaikkoihin tai erilaisiin yhdistyksiin – kun- touttavaa työtoimintaa ei voi hankkia yrityksiltä. Kyseessä ei ole varsinainen työsuhde, vaan kuntou- tujat totuttautuvat työelämään ja jämäköittävät omaa elämänhallintaa. Puutarha on mainio ympäris- tö kuntouttavaan työtoimintaa, koska sieltä löytyy tekemistä eri taitotasoisille ja erilaiset fyysiset valmiudet omaaville ihmisille. Puutarha on myös sosiaalinen tila, jossa voi tehdä yksin tai yhdessä töitä, jolloin työtehtävistä, kasveista ja luonnosta keksii helposti puhuttavaa ja sosiaalinen vuorovai- kutus tulee luontevana osana. Äijälän Talo ry 6.1. Äijälän Talo ry, entiseltä nimeltään Äijälän Vammaisten Tuki ry, sijaitsee Keski-Suomessa Jyväskylän Väinölässä noin viiden kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. Äijälän Talo pyrkii olemaan kaikille avoin edistämällä tapahtumien ja toiminnan kautta yhteisöllisyyttä Äijälän Talossa ja koko Väinölän alueella. Vanha Äijälän tilan 1800-luvulta peräisin oleva päärakennus on remontoitu vanhaa kunnioit- taen ja ympäristö kotieläimineen henkii vanhaa tunnelmaa, joka kävijöiden mukaan on rauhoittava ympäristö. Osa taloa ympäröivästä tilasta toimi vuoteen 1981 asti kauppapuutarhana, mutta nykyisin noin hehtaarin kokoinen ja luonnonmukaisin periaattein viljelty alue toimii työtoiminnan paikkana. Kuntouttava työtoiminta keskittyykin Äijälän Talossa puutarhatyöhön. Pihapiirissä on lampaita ja kanoja, joiden hoito on osa työtoimintaa ja eläinten lanta onkin tärkeä ainesosa puutarhalla lannoit- teena käytettävässä kompostissa. Puutarha on myllerretty 2011 EU-rahoituksella sillä tarkoituksella, että se palvelee koko Väinölän asukkaita virkistyspaikkana. Äijälän Talossa tapahtuu vuoden ympäri. Talviaikaisiin puutarhatöihin kuuluu polkujen lapioiminen auki talolta kanalalle. Myös luonnonlintujen talviruokinta on mukavaa puuhaa. (Kuva: Saara Tuohimetsä) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 37 Talo tarjoaa lyhyt- ja pidempiaikaista tuettua asumispalveluita sekä erilaista päivätoimintaa. Päivä- toiminnasta suurin osa on kuntouttavaa työtoimintaa, mutta tilalla käy myös työkokeilijoita, vapaa- ehtoistyöntekijöitä, työssäoppijoita sekä puutarhuriharjoittelijoita. Äijälän Talolla järjestetään erilai- sia leirejä, ja joka vuosi yhdistyksen perustamisesta vuonna 1980 lähtien on ollut Kansainvälinen va- paaehtoistyönleiri, jolle kymmenen vapaaehtoista ympäri maailmaa tulee kahdeksi viikoksi puutarha- töihin. Talon palveluihin kuuluu myös kotimajoitusta sekä tilavuokrausta. Näiden lisäksi Äijälän Talol- la vierailee erilaisia ryhmiä: esimerkiksi päiväkoti- ja lapsiryhmät käyvät tutustumassa vanhanajan maatilaan ja paistamassa retkimakkaroita kodassa. Äijälän Talon toiminnassa työntekijät pyrkivät muistamaan, että siinä missä tila on heille työpaikka, on se joillekin toisille koti. Idyllisessä, kodinomaisessa ympäristössä on mahdollisuus oppia sekä työ- elämässä että kotona tarvittavia taitoja. Äijälässä tarjotaan ohjausta työhön ja jatkosuunnitelmiin, kannustetaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, erilaisuuden hyväksymiseen ja omien vahvuuksien löy- tämiseen sekä yhteisöllisyyteen. Pitkäaikaistyöttömät tulevat Äijälän Taloon Jyväskylän kaupungin työllisyyspalvelun kautta. Jokaiselle työtoimintaan osallistuvalle tehdään aina kuntoutussopimus, johon määritellään tavoitteet kuntou- tusjaksolle. Kuntoutuksen välineinä toimivat puutarhatyö ja työnohjaus. Puutarhatoimintaa on Äijä- län Talolla lähes ympärivuotisesti esikasvatuksesta sadonkorjuuseen eli noin maalis-huhtikuulta loka- kuulle asti. Talviaikaan toiminta hiljenee ja työtehtävät muuttuvat kodinhoidollisiin ja kiinteistönhoi- don tehtäviin. Kuntoutujat tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista ja heidän fyysinen ja psyykkinen kunto vaihtelevat, jolloin työtehtävät mitoitetaankin kunkin yksilön resursseihin ja tavoitteisiin. Työ- toiminnan päätuotteena on työ itse ja saatu sato käytetään osin talon omassa keittiössä ja osa myy- dään. Tuotoilla rahoitetaan puutarhan ylläpitoa. Kuten Anita Veiste Äijälän Talolta sanoo: ”Puutar- haa ei ole ilman kuntoutujia, ja kuntoutujille ei ole työtä ilman puutarhaa”. Työtehtäviä voivat olla esimerkiksi kylvö- ja koulinta, kasvihuoneen turpeiden vaihto, pellon kalkitus, nurmikon ajo ja kitken- tä. Työnohjaajan ei tämäntyyppiseen kuntouttavaan työtoimintaan tarvitse välttämättä olla koulu- tukseltaan puutarhuri, mutta puutarhaosaaminen on välttämätöntä. Vahva ammattiosaaminen aut- taa myös kullekin kuntoutujalle sopivien ja mielekkäiden työtehtävien valitsemissa. Kesäaikaan puu- tarhatyössä on päivittäin 15–20 eritasoista henkilöä. Tämä asettaa ohjaajalle vaatimuksen siitä, että hän tietää mitä ja milloin tehdään ja millä välinein, jotta kuntoutuja saa työtä tehdessään onnistumi- sen tunteita ja kokee olevansa hyödyksi. Uutena Äijälän Talossa järjestetään myös ryhmätoimintaa, johon kuuluu osana jonkin verran myös puutarhatyöskentelyä. Äijälän Talossa on tehty kuluneena vuonna PAIKKO -osaamiskartoitus muuta- malla eri koulutusalalla ja niistä on mahdollisuus saada osaamistodistus sopimuksen päättyessä. Työssä opituista osa-alueista saa lähtiessä osaamistodistuksen, joista on hyötyä hyväksilukuihin tai lisäpisteisiin esimerkiksi puutarha-alan koulutuksessa. Äijälän Talon Green Care orientoitunut työote ja toimintatavat voivat tuoda erilaisia näkökulmia esimerkiksi puutarha-alan opintoihin. Puutarhu- riopiskelijoiden kannattaakin miettiä sosiaalialan yhdistämistä opintoihinsa. Anita Veiste, puutarhuri, työtoiminnan ohjaaja, esitys LuoKSe-hankkeen puutarhateemapäivä, Jäm- sänkoski 29.3.2017, haastattelu Äijälässä 8.2.2018. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 38 SIRPAKKA-hanke6.2. Jyvässeudun työllistämisyhdistys, JST ry:n SIRPAKKA (2015–2018) on STEA-rahoitteinen arjenhallinta- hanke, jonka tavoitteena on lisätä Jyvässeudulla asuvien työttömien työnhakijoiden hyvinvointia. Hankevastaava Sirpa Nieminen kertoi LuoKSe-hankkeen tilaisuudessa 20.9.2017 Petäjävedellä koke- muksiaan työssään ja esitteli kuvaesimerkein, mitä kaikkea asiakkaiden kanssa on tehty ja koettu. Hankkeen toimintamuotoja ovat mm. yksilö- ja ryhmätapaamiset, kotikuntien kulttuuritarjontaan ja erilaisiin liikuntamuotoihin tutustuminen, luontoliikunta ja palstaviljely. SIRPAKAN tapahtumiin voivat osallistua Jyvässeudulla asuvat työttömät työnhakijat. Osallistuminen on maksutonta. Sirpa Nieminen kertoo, että ihmiset tulevat toimintaan mukaan puskaradion ja erilaisten tapahtumien välityksellä. SIRPAKKAa esitelläänkin paljon erilaisissa tapahtumissa ja esitteitä jaetaan ahkeraan. Hankevastaava Sirpa Nieminen vierailee myös kuntouttavan työtoiminnan ryhmien tilaisuuksissa esittelemässä tule- via tapahtumia ja yrittää muutoinkin löytää niitä passiivisempia työttömiä mukaan toimintaan. Usein tärkeää on, että aluksi henkilö saa tulla yhdistyksen kuntouttavaan työtoimintaan yhdessä TYP:in (työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu) työntekijän kanssa. Monesti aluksi tarvitaan joku kulkemaan rinnalle, ettei työtoimintaan tarvitse hakeutua yksin. SIRPAKKA-hankkeessa ei ole tilastoi- tu monestakaan syystä sitä, kuinka moni projektiin osallistuvista työllistyy. Työnhaun tilanne Jyväs- seudulla on haastava ja voi esimerkiksi olla, että asiakas työllistyy puoleksi vuodeksi, mutta palautuu sitten mukaan SIRPAKKAan. Sirpa Nieminen käyttää yksilötapaamisissa hymynaamoihin perustuvaa palautelomaketta ja koko toiminnan aikana kaikki palaute on ollut pelkästään hymyilevää. Asiakkaat ovatkin kokeneet mukanaolonsa edistäneen sosiaalisuutta ja yleistä elämänhallintaa. Hanke järjestää myös TalousTsemppari -kursseja ja Velkamessuja Jyväskylässä. Ne on tarkoitettu velkaantuneille itselleen ja talous- ja velkaongelmaisten kanssa työskenteleville. Tavoitteena on ma- daltaa talous- ja velkaongelmaisten ihmisten kynnystä hakea apua ongelmiinsa ja jakaa tietoa siitä, miten omaa tilannetta voi lähteä selvittämään. Toimintana on myös erilaista ryhmä- ja vertaistoimin- taa kuten tupakasta vierotusryhmä ja muistiryhmä. Helmikuussa 2018 projektissa aloitti Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) fysioterapeuttiopiskelijoiden vetämä matalankynnyksen liikuntaryhmä. SIRPAKKAan osallistuvista noin neljäsosa on maahanmuuttajia. Näistä suurin osa on venäläisiä, jotka ovat erityisen kiinnostuneita kulttuurista ja liikunnasta. Ryhmissä on tasaisesti sekä miehiä että nai- sia; osa osallistujista on pariskuntia. Vaikka hankevastaava Sirpa Nieminen on kielitaitoinen, puhu- taan tapahtumissa suomea. Tämä edistää kantaväestöön sopeutumista ja maahanmuuttajat itse toivovatkin saavansa oppia kieltä. Esimerkiksi retkillä on helppo kysellä miten mikäkin suomenkielen sana taipuu. Myös puutarhatoimissa yhteinen kieli löytyy helposti tekemisen kautta. Monilla on ko- kemusta esimerkiksi viljelytoimista, mutta täysin kokemattomiakin on yleensä mukana. Yhdessä te- kemällä on kiva oppia, ja kasvuston nousemisen näkeminen on erityisen voimaannuttavaa. Puutarha- työt ovat myös palkitsevia, kun niissä näkee oman tekemisen jäljen. SIRPAKKA-hanke hyödyntää mo- nella tapaa luonnon ilmaisia hyvinvointivaikutuksia ja seuraavassa esitellään kuvin muutamia toimin- tatapoja. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 39 Palstaviljelyä 2016. Perunan kasvattaminen ei ole tuttua kaikille. Fyysisen työn tuottama mielihyvä on välitöntä ja yhdessä on mukava tehdä. (Kuva: SIRPAKKA) Hakolan Tilalla Laukaassa vieraillessa saa kuulla omavaraistaloudesta. (Kuva: SIRPAKKA) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 40 Taideterapialeirin tuotoksia. Käsillä tekeminen virkistää ja innostaa. (Kuva: SIRPAKKA) Retkellä Vaaruvuorella. Patikointi ja luonnossa eväiden nauttiminen ovat elämys. (Kuva: SIRPAKKA) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 41 Jyväskylän Könkkölä -Green Care työvalmennuksen välineenä6.3. Könkkölän tila sijaitsee Jyväskylässä kaupungin länsilaidalla. Köhniönjärveen rajautuva, vajaan viiden hehtaarin tila siirtyi 1947 kaupungin työntekijöiden yhdistysten vapaa-ajankäyttöön. Toiminta sai uuden suunnan, kun vuonna 2016 perustettu Green Care -Keskus Könkkölä Ry otti vastuun tilan toi- minnan kehittämisestä Green Care -keskukseksi Jyväskylän kaupungin yhteistyökumppanina. Könkkölässä järjestetään työllisyyttä edistävää työtoimintaa, jonka kulmakivenä on Green Care. Könkkölän tila on tukikohta luonto-, eläin- ja puutarhateemaisille työpajoille. Yksi pajoista on Me- diatiimi, joka vastaa mm. Könkkölän kotisivuista ja mainonnasta. Työpajoihin osallistuu vuosittain noin 100 henkilöä, joiden taustat ovat vaihtelevia: koulun keskeyttämistä, päihdeongelmia ja erilaisia terveydellisiä diagnooseja, kuten autismi tai Asperger. Jokaisella työpajaan osallistujalla on omat tavoitteensa ja ohjaamisessa huomioidaan yksilöiden tarpeet ja kehittyminen. Pajatoiminta kurkottaa myös Könkkölän tilojen ulkopuolelle ja työtoimintaa tehdään myös maatiloilla sekä hevostallilla. Li- säksi vieraillaan oppilaitoksissa ja alan yrityksissä. Toiminnanjohtaja Tiina Mäenpää-Korhosen lisäksi toimintaa ohjaa kuusi työvalmentajaa/ ohjaajaa. Puutarhapainotteista Verso-tiimiä vetää puutarhaterapeutti Johanna Tammelin, joka myös vastaa puutarhan ja pihan suunnittelusta. Puutarhatiimi Verso Verso-pajaan osallistuu 5–7 luonnosta ja puutarhasta kiinnostunutta henkilöä. Työtehtävät sovitel- laan kiinnostuksen ja osaamisen tai toimintakyvyn mukaan. Työtoiminta Verso-tiimissä on jatkuvaa ja sopimukset kestävät kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Hakijat ottavat yhteyttä pääsääntöises- ti oma-aloitteisesti puhelimitse. Haastattelussa selvitetään niin asiakkaan tarpeet ja mielenkiinnon kohteet kuin myös osallistumisen rajoitteet. Oma-aloitteiset hakijat ovat motivoituneita, jolloin toi- minta myös hyödyttää heitä. Joissakin tapauksissa ensimmäinen yhteydenotto tulee TE-palvelujen Työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun tai Kotouttamiskeskuksen kautta. Verso-tiimillä on meneillään monenlaisia erilaisia puutarhaprojekteja joko suunnittelu- tai toteutus- vaiheessa. Pihapiiri mahdollistaa monenlaisten puutarhatilojen rakentelun kuten kasvimaan, metsä- puutarhan tai kukkaniityn. Ympäröivä luonto ja rantamaisemaan merkitty Lumo-polku täydentävät toimintaympäristöä. Lisäksi rantasaunaa voi vuokrata virkistäytymiseen. Könkkölässä ollaan työn touhussa arkipäivisin. Joku voi joskus haluta toimia omassa rauhassa yksin tai sitten töitä tehdään ryhmänä. Jokaisen taipumukset ja päivän innostus vaikuttavat työn ohjauk- seen. Työskentelyyn liittyy aina suunnittelua ja ideointia varsinaisen toteutuksen lisäksi. Esimerkiksi kierrätysikkunoista rakennettiin kasvihuone ensimmäisenä kesänä, seuraavana kevättalvena ohjel- massa oli taimien esikasvatus seuraavan kesän viljelyä varten. Seuraavan kesän projektina on myös perinnepuutarha ja -piha. Lammashaan viereistä pajupergolaprojektia puolestaan voidaan käyttää vaikkapa lapsiryhmien käynneillä labyrintintapaisena ”mielikuvitusmajana”. Puutarhatyöt mielletään kausiluonteisiksi, mutta Könkkölässä toimitaan myös talvisin. Verso tiimin työvalmentaja Johanna Tammelin kertoo toiminnasta: ”Verso tiimi on ensimmäistä vuotta toiminnassa, joten tämä vuosi opettaa kuinka työtoiminta on järkevintä rytmittää varsinkin talviaikaan. Talviaikaan olemme suunnitelleet tulevaa kasvukautta esim. mitä kasveja alamme kasvattamaan. Asiakkaita perehdytetään ja opastetaan mm. hyvän kas- vualustan rakentamiseen. Verso osallistuu helmikuun Viherpäiville. Tällä hetkellä toimintaan on vaikuttanut myös paljolti asiakkaiden tarpeet, joita yksilövalmennuksessa käyn tarkemmin asiakkai- den kanssa keskustellen läpi. Käymme mm. läpi, minkälaisia työtehtäviä oman osaamisen lisäämisek- si olisi syytä toimintaan ottaa mukaan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2018 42 Talvikauteen olisi suunnitteilla järjestää luontolähtöistä hyvänolon virkistystoimintaa, jota tarjottai- siin mm. palvelutalojen ja päiväkeskuksien asiakkaille. Toiminnan toteuttamiseen vaikuttaa kuitenkin Verso tiimin asiakkaiden kunto. Tällainen hyvän tekeminen tuo kuitenkin merkityksellisyyden tunnetta valmennettaville, mikä vahvistaa heidän psyykkistä jaksamista. Jokaisella Versolaisella on tietysti oma historiansa ja jokainen saa olla ja tulla Könkkölään juuri niillä vahvuuksilla ja heikkouksillaan, mitä sillä hetkellä hänellä on. Asiakkaan vahvuuksia kartoitetaan ja niitä pyritään lisäämään ja vahvistamaan. Alkoholin ja päihteiden suhteen, meillä on Könkkölässä nol- latoleranssi. Asiaan puututaan välittömästi keskustellen, jos asiakas tulee töihin krapulassa tai päihtei- den alaisena. Könkkölän säännöt