1t a i m i uutiset 1/99 TÄSSÄ NUMEROSSA MM: Harmaahome ja siemen- syntyinen taimipolte Taimitarhojen jätehuolto Integroitu kasvinsuojelu Kasvunsääteet Paakkutaimien vesitalous Paakkutaimien talvivaras- tointi ja taimihuolto Lehdelliset koivun pikkupaakut Jiffy-7 forestry Pohjois-Suomen minipaakut KUVA ERKKI OKSANEN t a i m i uutiset 1/99 M ET LA S U O N E N J O E N T U T K I M U S A S E M A 2t a i m i uutiset 1/99 SISÄLLYS KOKO VILJELYSKETJU KAIPAA KEHITTÄMISTÄ __________ 3 MUISTELMIA JA MIETTEITÄ ________________________ 4 MUISTILISTA __________________________________ 5 HARMAAHOME PITÄÄ KUIVUUDEN JA KORKEAN LÄMPÖTILAN STRESSAAMISTA TAIMISTA ________________________ 5 SIROCOCCUS CONIGENUS -SIENI JA SIEMENSYNTYINEN TAIMIPOLTE ___________________________________ 7 JÄTEHUOLTO ON OSA METSÄTAIMITARHOJEN TOIMINTA- KOKONAISUUTTA _______________________________ 8 IPM-INTEGROITU KASVINSUOJELU __________________ 10 TAIMIEN KASVUN HALLINTA KASVUNHIDASTEIDEN AVULLA: LÖYTYYKÖ TUTKITTUA TIETOA? ____________ 12 MITEN MITATA JA MUUTTAA PAAKKUTAIMIEN KASVUALUSTOJEN VESITALOUTTA?__________________ 14 PAAKKUTAIMIEN KULJETUKSESTA JA VARASTOINNISTA __ 17 LEHDELLISET KOIVUN PIKKUPAAKUT KESTIVÄT VARASTOINTIA JA KULJETUSTA _____________________ 19 TALVIVARASTOJEN VERTAILUTUTKIMUS KÄYNNISSÄ _____ 20 VOIMAKAS PAKKASVAURIO JUURISTOSSA HEIKENSI ISTUTUSTULOSTA MUSTAKUUSEN TAIMILLA ___________ 22 JIFFY-7 FORESTRY, UUSI TAIMIEN KASVATUSMENETELMÄ RUOTSISSA ___________________________________ 23 POHJOIS-SUOMEN MINITAIMIEN SEURANTA JATKUU _____ 26 JUURISEMINAARI JOENSUUSSA _____________________ 27 UUSIA JA TULEVIA JULKAISUJA _____________________ 27 PUUPELTO CITY -SARJAKUVA _____________________ 28 TOIMITTAJA MARJA POTERI SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA FAX: 017 513 068 MARJA.POTERI@METLA.FI TILAUKSET TILAUSHINTA VUODEKSI 1999 ON 200 MK. TAIMIUUTISET ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA. TILAUK- SET TOIMITTAJALTA. JULKAISIJA: METSÄNTUTKIMUSLAITOS SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA ISSN 1455-7738 TUMMAVUOREN KIRJAPAINO, VANTAA 1999 TAIMITARHAHANKETTA TUTKIMUSTIEDON SIIRTO TAIMITARHOJEN KÄYTTÖÖN RAHOITTAVAT SEURAAVAT TAIMITUOTTAJAT: l Itä-Suomen Taimi Oy Piispankatu 12 70100 Kuopio l Ab Mellanå Plant Oy Mellanåvägen 33 64320 Dagsmark l Metsähallitus Siemen- ja taimituotanto PL 36 40101 Jyväskylä l Metsätyllilä Oy Karhulantie 52700 Mäntyharju l Pohjan Taimi Oy Kaarreniementie 16 88610 Vuokatti l Ab Sydplant Oy Leksvall 10600 Ekenäs l Taimikolmio Oy Kiljavalantie 664 05100 Röykkä l Taimi-Tapio Oy Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki l UPM-Kymmene Metsä PL 5 79601 Joroinen sekä sekä Euroopan Sosiaalira- hasto (ESR) ja Metsäntutki- muslaitos. HANKE TOIMITTAA TAIMIUUTISET- LEHTEÄ, JÄRJESTÄÄ ALAN KURSSEJA SEKÄ TUOTTAA TAIMIOPPAITA. 3t a i m i uutiset 1/99 Suomi on ollut metsätalouden kär- kimaa. Havupuun taimien tuotan- nossa Ruotsi on kulkenut kuitenkin selvästi Suomea edellä. Syitä sii- hen on varmaan monia, mutta ehkä eräs oleellinen syy on kuitenkin se, että taimituottajamme ovat toimi- neet liian pitkään suljetuilla mark- kinoilla. Kilpailu ei ole päässyt vai- kuttamaan tuotekehitykseen ja hin- noitteluun. Toinen koko viljelyket- juun vaikuttanut seikka on ollut se, että taimituottajat ovat kehittäneet omaa tuotantoaan ja metsänhoito- yhdistykset ja muut organisaatiot vastaavasti taimijakelua ja metsä- pään taimihuoltoa. Ei ole yhdessä mietitty tarkemmin metsänviljely- ketjua kokonaisuutena siemenestä istutetuksi taimikoksi. Vasta viime aikoina on alettu kiinnittää huomiota koko ketjun kehittämiseksi mahdol- lisimman rationaaliseksi ja edulli- seksi. Yhdistykset pyrkivät hyvän met- sänhoidon tasoon, kuitenkin siten, että myös uudistaminen pyritään tekemään koko ketjua ajatellen edullisimmalla tavalla. Paineet vaih- toehtoisiin lyhyellä tähtäimellä edullisimpiin uudistamismenetel- miin ovat kovat. Paineita on lisän- nyt mm. metsäteollisuuden lyhyt- näköinen edullisten uudistamisket- jujen markkinointi yhdistysten ohi tapahtuvan puukaupan yhteydessä. Painetta ovat luoneet myös peh- meämmät metsänhoitosuositukset, jotka on tulkittu jopa siten, että luon- to hoitaa aina metsälain mukaiset uudistamisvelvoitteet. Yhdistykset ovat entistä kustan- nus- ja laatutietoisempia ja vaativat välitettäviltä tuotteilta aikaisempaa enemmän. Taimitarhan koko ei rat- kaise toimittajaa, vaan taimen hin- ta-laatu –suhde koko viljelyketjus- sa. Tuottajien keskittyessä syntyy tilaa paikallisille pientuottajille, jot- ka voivat kilpailla hinnan lisäksi joustavuudellaan ja hyvällä palve- lullaan. Jatkossa pärjäävän tuotta- jan pitää pystyä vastaamaan asiak- kaidensa lisääntyviin vaatimuksiin. Taimien tulee olla tasalaatuisem- pia. Niillä tulee olla hyvän verson lisäksi myös oikeassa suhteessa ole- va juuristo. Niillä pitää olla hyvä kasvuunlähtökyky. Niitä pitää voi- da istuttaa läpi koko kasvukauden. Niitä pitää saada pakattuna siten, että kuljetus ja istutustyö voidaan tehdä rationaalisesti suoraan kulje- tuspakkauksesta. Niitä pitää saada joustavasti sekä tarhalta että tiet- tyyn paikkaan toimitettuna. Hinnal- taan tuotteiden tulee olla kilpailu- kykyisiä. Niissä pitää olla myös sel- kokielinen tuoteseloste. EU:n avaaman kilpailun myötä kotimaiset taimituottajat ovat läh- teneet voimakkaasti kehittämään tuotteitaan. Kovamuovikennoihin liittyvän tekniikan käyttöönotolla onkin astuttu kehityksessä monta askelta eteenpäin. Kehitystyötä ja investointeja tulee kuitenkin edel- leen jatkaa. Lyhytpäiväkäsittely te- kee tuotteesta tasalaatuisemman ja takaa myös paremman kasvuunläh- tökyvyn. Kylmävarastoilla vähen- netään talvituhoja, ja saadaan taimi aina suoraan lepotilasta istutukseen. Pakkaukset tulee olla jatkossa ym- päristössä hajoavia, viljelyastioiksi soveltuvia pahvilaatikoita, jolloin päästään turhista käsittelykustan- nuksista metsässä eroon ja välte- tään kustannuksia aiheuttava kulje- tusastioiden palautus tarhoille. PALJASJUURITAIMIA TARVITAAN EDELLEEN Havupaakkutaimien kehityksessä ei pidä unohtaa paljasjuurikuusen ja koivun kehittämistä. Molempia tar- vitaan edelleen, kuitenkin kalliiden istutuskustannustensa vuoksi entis- tä vähemmän. Nykyisillä hirvieläin- kannoilla ei ole kovin paljon järke- viä koivun kasvatuspaikkoja, sen sijaan runsaasti heinittyville koh- teille ja pellonmetsityksiin tarvitaan edelleen paljasjuurikuusta. Laatutietoinen tuottaja pyrkii vastaamaan asiakkaansa tarpeisiin myös omalla laatujärjestelmällä. Asia on ajankohtainen myös met- sänhoitoyhdistyksissä. Tällä hetkel- lä useissa yhdistyksissä on jo, tai parastaikaa rakennetaan laatu- ja ympäristöjärjestelmiä. Järjestelmil- lä sitoutetaan henkilöstö jatkuvaan laadun parantamiseen tuotannossa ja sitä kautta saadaan karsittua kus- tannuksia aiheuttavia virheitä pois. Samalla saadaan tuotettua parem- min asiakkaan toiveita vastaavia tuotteita. Positiivisena yksityiskoh- tana on todettava, että osa pienistä tarhoistakin on jo reagoinut asiaan rakentamalla omia järjestelmiä. Viime vuodet on Suomessa ha- kattu todella voimakkaasti, ja hak- kuut ovat keskittyneet uudistushak- kuisiin. Koko ajan on lisäksi synty- nyt uudistusrästejä, joten metsän- uudistamisessa riittää töitä koko metsäsektorille Suomessa. Taimi- tuottajilla ja metsänhoitoyhdistyk- sillä onkin mielestäni yksi kunnian- himoinen tavoite: kehittää yhdessä koko metsänviljelyketjua siten, että se pysyy taloudellisesti kilpailuky- kyisenä uudistamismenetelmänä ja että sen tuloksena on mahdollisim- man paljon kustannustehokkaasti tuotettuja hyvälaatuisia viljelytaimi- koita. Tapio Viinikka Keuruun metsänhoitoyhdistys PL 131 42701 Keuruu Tapio.Viinikka@ksliitto.mhy.fi KOKO VILJELYKETJU KAIPAA KEHITTÄMISTÄ TA PI O V I IN IK KA , KE U RU U N M ET SÄ N H O IT OY H D IS TY S 4t a i m i uutiset 1/99 Sodan jälkeen metsien käsitte- lyssä tapahtui merkittävä muutos. Hakkuut lisääntyivät voimakkaasti ja vajaatuottoisia alueita uudistet- tiin valtakunnallisten metsänparan- nuskampanjoiden avulla. Istuttami- sesta tuli suosittu metsien uudista- mismenetelmä. Taimien käyttö ja tarve lisääntyivät rajusti. Valtakunnan taimituotantoa oli pakko laajentaa, mitä varten raken- nettiin maan kattava taimitarhaver- kosto. Tuotantomenetelmien kehit- täminen on ollut aina käynnissä. Muovihuoneen ja kasvuturpeen käyttöönotto ja kehittäminen mul- listivat täysin koko kasvatusteknii- kan, ja esimerkiksi paakkutaimien kasvattaminen tuli mahdolliseksi. Pitkään jatkunut paljasjuuritaimien tuotanto onkin vaihtunut lähes täy- sin paakkutaimituotannoksi. Siemenhuollon vastaavat ja met- sänjalostajat ovat tehneet määrätie- toista, pitkäaikaista ja tuloksellista työtä. Tänään onkin saatavana tai- mitarhakylvöjä varten eri puulajeis- ta alkuperältään takuuvarmaa ja ro- tuominaisuuksiltaan huippuluokkaa olevaa siementä. Laadukkaan taimen tekijöinä on ollut koko ajan suhteellisen pieni ammattihenkilöiden ryhmä: tarho- jen henkilökunta, jalostus- ja sie- menlaitosten henkilöstöt sekä muu- tamat tutkijat, viranomaiset ja asi- akkaiden edustajat. Tuo ryhmä on yhteistuumin pyrkinyt asetettuihin tavoitteisiin ja pääsääntöisesti on- nistunut toteuttamaan tavoitteet. On ollut onni kuulua vuosikymmenet tuohon ryhmään. Kun taimia kasvatetaan, tehtä- köön niistä niin hyviä, että asiak- kaat suorastaan vievät ne käsistä. Toivotan onnea ja menestystä kaikille taimituotantolaisille kansal- lisomaisuutemme kartuttamistyös- sä! Kalervo Herrala Taimikolmio Röykän taimitarha Kiljavantie 664 05100 Röykkä MUISTELMIA JA MIETTEITÄ K A LE RV O H ER RA LA Maamme metsiä on uudistettu istuttamalla suuremmassa määrin vasta 1940-luvun jälkeen. Valtaosa noin kuuden miljoonan hehtaarin istutusmetsistä on iältään alle 50 vuotiaita. KALERVO HERRALA JA KOIVUN TAIMITUOTANTOA 1970-LUVULLA RÖYKÄN TAIMITARHALLA. NIMITYSUUTISIA TAIMI-TAPIO OY • UKONNIEMEN TAIMITARHAN JOHTAJAKSI ON VALITTU MH SEPPO OLLIKAINEN 1.2.1999 ALKAEN. • UKONNIEMEN TAIMITARHAN TUOTANTOESIMIEHEKSI ON VALITTU HERKKO PYYSALO. • VIRTTAAN TAIMITARHAN JOHTAJAKSI ON NIMITETTY TUOTANTOESIMIES METSÄTALOUSINSINÖÖRI ANNE IMMONEN. 5t a i m i uutiset 1/99 Harmaahometta aiheuttaa Botrytis cinerea-sieni. Harmaahomeen itiöt pystyvät itämään hyvin laajalla läm- pötila-alueella, +2–+25 °C. Parhai- ten sieni kuitenkin itää +9–+21 °C asteessa, missä olosuhteissa myös tuhot syntyvät nopeimmin. Yli +25 °C asteen lämpötilat suosivat eräitä harmaahomeen kasvua rajoittava sieniä, mm. Trichoderma-sieni kes- tää korkeita lämpötiloja harmaaho- metta paremmin. Kompostissa vii- MUISTILISTA Seuraavat metsätalouden käyttöön hyväksytyt torjunta-aineet on poistettu rekisteristä 31.12.1998. RIKKAKASVIT VALMISTE TEHOAINE PITOISUUS LUOKITUS KÄYTTÖKOHDE, HUOMAUTUKSET RODEO GLYFOSAATTI 480 G/L - VESAKONTORJUNTAAN UUDISTUSALOILLA GARDOPRIM-NESTE TERBUTYLATSIINI 500 G/L XN METSÄNUUDISTUS- JA METSITYSALOILLA SEKÄ TAIMITARHOILLA MÄNNYN JA KUUSEN KOULINTA-ALOILLA TUHOELÄIMET VALMISTE TEHOAINE PITOISUUS LUOKITUS KÄYTTÖKOHDE / HAITTAELIÖ RIPCORD SYPERMETRIINI 100 G/L XN TUKKIMIEHENTÄI (HYLOBIUS) SEKÄ KUORELLINEN PUUTAVARA; MONIEN TUHOHYÖNTEISTEN TORJUNTAAN PELTO- JA PUUTARHA-VILJELYKSILLÄ AMBUSH PERMETRIINI 250 G/L XN KS. RIPCORD Seuraavat metsätalouden käyttöön hyväksytyt torjunta-aineet poistuvat rekisteristä 31.12.1999. RIKKAKASVIT VALMISTE TEHOAINE PITOISUUS LUOKITUS KÄYTTÖKOHDE, HUOMAUTUKSET FOLAR 460 SC TERBUTYLATSIINI 340/120 G/L - RUOHO- JA PUUVARTISET RIKKAKASVIT + GLYFOSAATTI METSÄNUUDISTUS- JA METSITYSALOILLA VELPAR L HEKSATSINONI 240 G/L - MÄNNYN JA KUUSEN UUDISTUSALAT, TAIMITARHOILLA MÄNNYN KOULINTA-ALAT; VIOITTAA HERKÄSTI LEHTIPUITA - MYÖS JÄLKIVAIKUTUS MAAN KAUTTA. HARMAAHOME PITÄÄ KUIVUUDEN JA KORKEAN LÄMPÖTILAN STRESSAAMISTA TAIMISTAR AI JA -L IIS A P E TÄ IS TÖ M ET SÄ N TU TK IM U SL AI TO S , SU O N EN JO EN TU TK IM U SA SE M A 6t a i m i uutiset 1/99 koksi pariksi nouseva 40–50 °C as- teen lämpötila on homeisessa ma- teriaalissa harmaahomeen kuole- maksi. KUOLLUT KASVIAINES KASVUALUSTANA Harmaahome tuottaa itiöitä vioittu- neessa ja kuolleessa kasvimateriaa- lissa (kuva). Itiöt leviävät ilmateit- se ja lähietäisyydellä myös rihmas- ton kasvuna. Tämä sieni on nopea- kasvuinen. Itiöiden itäminenkin ta- pahtuu parissa tunnissa. Itämiseen ja kasvuun harmaaho- me tarvitsee kosteutta. Niinpä ho- meen ‘epidemia’ on valmis viileäh- kössä lämpötilassa sellaisten jakso- jen aikana, jolloin ilman suhteelli- nen kosteus on pitkään korkea ja jolloin myös kasvien pintakosteus viipyy pitkään. Taimiarkeissa tällaiset olosuhteet toteutuvat hyvin helposti, koska tai- met kastellaan päältäpäin ja kas- vustot muodostuvat tiheiksi. Samoin taimien alimmaiset lehdet tai neu- laset saattavat kuolla valon puut- teeseen ja ovat siten sopiva kasvu- alusta harmaahomeen pesiytymi- seen. Homeen etenemismahdollisuu- det voisivat katketa, jos päästäisiin eroon pitkäkestoisesta korkeasta suhteellisesta ilman kosteudesta ja märistä kasvustoista. Kuolleen kas- viaineksen poistaminen vähentää homeen lisääntymismahdollisuuk- sia. Kennojen välinen tuuletus al- haalta käsin voisi myös tuottaa tu- losta harmaahomesodassa. VARASTON LÄMPÖTILA SAATAVA NOPEASTI JÄÄHTYMÄÄN Talvivarastoinnissa alle 0 °C-asteen lämpötilat ovat turvallisia, koska siten voidaan estää hometuhoa va- rastoiduissa taimissa. On kuitenkin huomattava, että taimien varastoon pakkaamis- ja purkuvaiheessa läm- pötila on useasti nollassa ja sen ylä- puolella pitempäänkin, mikä mah- dollistaa harmaahomeen etenemi- sen taimissa. Riskiä lisää myös kor- kea suhteellinen kosteus taimipak- kauksissa ja -varastossa. Muovihuonekasvatuksessa tai- met joutuvat useammin harmaaho- meelle altistaviin olosuhteisiin kuin ulkokasvatuksessa. Kasvihuonees- sa yli 30 °C asteen nouseva lämpö- tila on useimmille taimilajeille stres- sitekijä, joka altistaa taimet harmaa- homeelle. Kun tällaisen kuuman jakson jälkeen tulee kosteutta, ja lämpötila hieman laskee, harmaa- homeella on hyvät mahdollisuudet infektoida taimet. Muovihuoneissa mahdollisuudet alentaa lämpöä lie- nevät yleensä rajalliset kesän läm- piminä jaksoina. Siihen on kuiten- kin hyvä pyrkiä, koska tällöin voi- taisiin välttyä enimmältä kemikaa- lien käytöltä. Taimien ikä vaikuttaa siihen, miten taimet altistuvat korkeissa lämpötiloissa. Nuoret mustakuusen (Picea mariana) taimet altistuivat jo 30 °C:ssa, mutta vanhemmat ei- vät, kun taimia altistettiin eri läm- pötiloissa: 30 °C, 35 °C, 40 °C ja 45 °C asteessa, ennen sienen tartutta- mista taimiin. Myös valon määrä vaikutti harmaahomeinfektioihin. Pimeässä ja korkeassa lämpötilassa pidetyt taimet olivat herkempiä har- maahomeelle kuin taimet, joita oli pidetty valossa ja korkeassa lämpö- tilassa. Kuivuus altistaa taimia harmaa- homeelle korkean lämpötilan ta- paan. Pitkäaikainen kuivuus lisää yleensä harmaahometta. HYGIENIA HARMAAHOMEEN TORJUNNASSA APUNA Fungisidien käytössä on suositetta- vaa käyttää mahdollisimman laime- aa torjunta-aineliuosta ja vuorotel- la eri fungisideja. Tällöin voitaisiin paremmin välttyä torjunta-aineille kestävien harmaahomekantojen ke- hittymiseltä. Fungisidien käyttötar- ve vähenee, jos pystytään pitämään olosuhteet harmaahomeelle epä- edullisina ja minimoimaan tai pois- tamaan kuolleet lehdet ja neulaset. Esim. lehtikuusen muovihuonekas- vatuksessa harmaahomeinfektioi- den määrää on voitu vähentää oleel- lisesti imuroimalla kuolleet ja alas varisseet neulaset pois kasvustosta. Paclobutrazol-kasvunsääteen on raportoitu vähentävän harmaahome- tartuntaa korkeissa lämpötiloissa. Pohjois-Amerikassa valmistetta on HARMAAHOMEEN RIHMASTOA KOIVUN LEHDELLÄ. ITIÖITÄ KEHITTYY RUN- SAASTI SIENIRIHMOJEN PÄISSÄ, MISTÄ ITIÖT IRTAUTUVAT HELPOSTI ILMAN- VIRTOJEN MUKAAN. KUVA PEKKA VOIPIO 7t a i m i uutiset 1/99 kokeiltu kasvihuoneessa kasvate- tuilla mustamännyillä (Pinus nigra). Myös kuivuuden altistamisvaiku- tusta on torjuttu paclobutrazolin käytöllä, mutta kastelun valvonta ja tasaisuus on paras lääke kuivuutta ja sen altistavaa vaikutusta vastaan. Kasvatusolosuhteet ja mikroil- masto ovat avainasemassa harmaa- homeen tuhojen synnyssä. ESIKOE KÄYNNISSÄ Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjo- en tutkimusasemalla on aloitettu esikokeet harmaahomeella. Toisen kasvukauden puolivälissä olevia yksivuotiaita koivun ja männyn taimia siirrettiin olosuhteisiin, jois- sa vallitsi korkea suhteellinen il- mankosteus (n. 98 %). Keinotekoi- sella kasvualustalla tuotettiin labo- ratoriossa harmaahomeen itiöitä, jotka sumutettiin vesiliuoksena tai- mille. Parissa päivässä oli selvät harmaahomeoireet kaikissa muka- na olleissa koivun taimissa ja 55 %:ssa kuusen taimia. Selvästi ho- meelle alttiita olivat kuusen uudet kasvut. Koivussa lehdet saastuivat verson ylä- ja alaosassa melko ta- saisesti. Esikokeen jatkuessa testa- taan samojen taimierien taimien sai- rastumista kasvukauden myöhem- mässä vaiheessa. Raija-Liisa Petäistö Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Raija-Liisa.Petaisto@metla.fi Mielenkiinto Sirococcus conigenus sientä kohtaan heräsi, kun sieni eristettiin metsään kylvetyistä männyn sirkkataimista. Taimet oli kylvetty pienaukko- uudistamisen ekologiaa tutkivaan kokeeseen Hyytiälän metsäaseman läheisyyteen. Huomattava osa varjossa itäneistä sirkkataimista kuoli tautiin. Kyseinen siemenerä ei kuiten- kaan laboratoriokokeessa tuottanut taimipoltetta, joten tartunta lienee tullut kokee- seen maastosta. S. conigenus osoittautui erittäin ylei- seksi sieneksi. Sitä löytyi säännön- mukaisesti maahan pudonneista kuusen kävyistä. Samoin sitä löytyi kuusen oksista hallatuhon tai kuus- enneulasruostetartunnan jälkeen. Sientä on tavattu myös taimitarhoil- ta kuusen taimista. Kanadassa Siro- coccus on aiheuttanut vakavia tu- hoja lehtikuusitaimikoissa. Samoin se on aiheuttanut siemensyntyistä taimipoltetta sekä Brittiläisessä Kolumbiassa että Italiassa kuusen taimien kasvatuksessa. Ruotsissa sen on epäilty tuhoavan kontorta- männyn taimia. Sirococcus-sienen kuromaitiöpe- säkkeet ovat pieniä, mustia alle puo- len millimetrin kokoisia. Ne muo- dostuvat verson kuorelle, sirkkatai- men neulasiin tai käpysuomun ylä- pinnalle. Itiöt vapautuvat kesä-hei- näkuussa. Luonnossa elinkierto näyttää olevan yksivuotinen, mutta koeoloissa ja sirkkataimissa sieni tuotti itiöitä muutamassa viikossa. MENETELMÄ SIEMENERIEN TAIMIPOLTESEULONTAAN Siemensyntyistä taimipoltetta on ulkomaisissa raporteissa mainittu esiintyvän alle 10 % taimista. Tau- tia pidettiin kuitenkin niin merkit- tävänä, että Brittiläisessä Kolumbi- assa kehitettiin serologinen mene- telmä Sirococcus-sienen saastutta- mien siemenerien tunnistamiseen 1980-luvun puolivälissä. Hyytiälässä kiinalaisen opiskeli- jan Wang Tian Fun patogeenisuus- kokeissa Sirococcus osoittautui melko heikoksi patogeeniksi. Tar- tuntojen onnistuminen edellytti hy- vin optimaalisia oloja tai voima- kasta altistusta, kuten taimien pitä- mistä pimeässä. Sieni on kuitenkin luonnossa niin yleinen, että se voi sopivissa oloissa aiheuttaa huomat- tavia tuhoja. Taimitarhoilla se voi iskeä seuraustuhona esimerkiksi lie- vien hallavioitusten jälkeen. Sie- mensyntyinen taimipolte voi olla siemeneräkohtaista. Viime kesän kaltaisen sadekesän jälkeen kuusen kävyissä lienee runsaasti myös Si- rococcus-sientä, eikä vain käpy- ruosteita tai hyönteistuholaisia. SIROCOCCUS CONIGENUS -SIENI JA SIEMENSYNTYINEN TAIMIPOLTE AN TT I U O TI LA , H EL SI N G IN YL IO PI ST O , H YY TI ÄL ÄN M ET SÄ AS EM A 8t a i m i uutiset 1/99 Antti Uotila Helsingin yliopisto Hyytiälän metsäasema 35500 Korkeakoski Antti.Uotila@helsinki.fi SIROCOCCUS CONIGENUM -SIENEN KUROMAPESÄKKEITÄ KUOLLEELLA MÄNNYN SIRKKATAIMELLA. TAIMI TARTUTETTU SIENEN ITIÖILLÄ. KUVA: ANTTI UOTILA SIROCOCCUS-SIENEN KUROMAPESÄKKEITÄ KUUSEN VERSOLLA. HALLA VIOITTANUT VERSOA LIEVÄSTI EDELLISENÄ KESÄNÄ. K U V A : A N T T I U O T IL A Yrityksen ympäristöhallintaan kuuluu mietitty ja järjestetty jätehuolto. Toimiva jätehuolto parantaa ympäristökuvaa – ei vain mielikuvien tasolla – vaan myös konkreettisesti; siisti ja viihtyisä taimitarhaympäristö on asiakkaille yksi osoitus luotettavasta taimituottajasta. Jätehuolto liittyy myös kiinteästi hyvään taimitarhahygieniaan, jonka avulla voidaan vähentää tauteja ja parantaa sitä kautta taimisaantoja sekä tuotannon kannattavuutta. Uusia jätteiden käsittelyvaihtoehtoja tulee käyttöön jatkuvasti, mikä luo entistä paremmat edellytykset toteuttaa jätehuolto kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. JÄTEHUOLTO ON OSA METSÄTAIMITARHOJEN TOIMINTA- KOKONAISUUTTAAN N A- M AR I V EI JA LA IN EN , YM PÄ RI ST Ö TI ET EI D EN LA IT O S , KU O PI O N YL IO PI ST O JA M AR JA -L IIS A JU N TU N EN , M ET LA , SU O N EN JO EN TU TK IM U SA SE M A JÄTEOPPAASTA APUA JÄTEHUOLLON JÄRJESTELYIHIN Metsäntutkimuslaitoksella on te- keillä metsätaimitarhoille suunnat- tu jäteopas, johon on koottu nyky- tietämys tarhoilla syntyvien jättei- den käsittelystä. Oppaassa on lä- hinnä kirjallisuuteen perustuen an- nettu tietoa erilaisista jätteiden kä- sittelyvaihtoehdoista ja mahdollisis- ta kierrätyskanavista. Oppaan toi- votaan auttavan monen asian kans- sa painiskelevaa taimitarhaväkeä jätehuoltojärjestelyjen kehittämises- sä ja toteuttamisessa. Oppaassa va- lotetaan myös nykyistä jäteajatte- lua ja –lakia. 9t a i m i uutiset 1/99 JÄTELAINSÄÄDÄNTÖ Vuonna 1993 voimaan tulleen jäte- lain mukaan tulee kaikilla toimi- aloilla pyrkiä ensisijaisesti vähen- tämään jätteiden määrää ja toissi- jaisesti hyödyntämään mahdollisim- man tehokkaasti syntyvä jätemate- riaali. Vasta viimeisenä vaihtoeh- tona on jätteiden toimittaminen kaa- topaikalle. Yritysten, kuten taimitarhojen jätehuolto toteutetaan alueellisesti kunnan jätehuoltoratkaisuja mukail- len. Kunnan ympäristösuojeluviran- omaisten tehtävänä on edistää ja valvoa jätelain ja sen nojalla annet- tujen säännösten ja määräysten to- teutumista kunnan alueella. Jättei- den käsittely kehittyy jatkuvasti, joten yrittäjien oma aktiivisuus kier- rätyskanavien löytämiseksi on myös tärkeää. METSÄTAIMITARHOJEN JÄTTEET Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 1996 toteuttamassa taimituotanto- kyselyssä oli myös jätehuoltoon liit- tyviä kysymyksiä. Kyselyn mukaan taimitarhoilla syntyy hyvin erilais- ta jätemateriaalia, josta osa voidaan käyttää uudelleen ja osa täytyy hä- vittää asianmukaisesti. Metsätaimi- tarhojen jätteissä on yleensä vain pieniä määriä ympäristölle suora- naisesti haitallisia jätteitä. Syntyviä jätemääriä selvitettiin tarkemmin vuonna 1998 viidellä tarhalla teh- dyllä haastattelulla. Eniten tarhoil- la syntyy erilaista bio- ja muovijä- tettä sekä jonkin verran puu- ja on- gelmajätettä. Näistä etenkin bio- ja muovijätteitä pitäisi pyrkiä hyödyn- tämään nykyistä tarkemmin. MUOVIEN KIERRÄTETTÄVYYS Muoveja käytetään nykyisin hyvin paljon niiden kestävyyden, edulli- suuden, turvallisuuden ja keveyden vuoksi. Kyselyssä tarhat ilmaisivat halunsa toimittaa muovijätteet hyö- tykäyttöön kaatopaikan sijasta. Hyötykäytön esteenä tuntui usein olevan sopivien kierrätyskanavien löytäminen. Muovien tehokas kierrätys ja hyödyntäminen ottavat parasta ai- kaa ensiaskeleitaan Suomessa. Muovien kierrätyksen tekee ongel- malliseksi muovilaatujen runsaus, kierrätettävän muovin puhtausvaa- timukset sekä pienillä toimialoilla kuten metsätaimitarhoilla muovijät- teen suhteellisen pieni kertymä. Taimitarhojen kannattaa olla yhte- ydessä kuntaan ja kannustaa viran- omaisia kehittämään kierrätyssys- teemejä toimivimmiksi, jotta kaa- topaikalle päätyvä jätemäärä pie- nenee entisestään. BIOJÄTTEET KOMPOSTIIN Biojäte muodostuu pääasiassa myyntiin kelpaamattomasta taimi- materiaalista, rikkakasveista, tur- peesta ja ruohonleikkuujätteestä. Biojätteen määrä tarhojen ja vuosi- en välillä vaihtelee. Viidellä haas- tatellulla tarhalla biojätettä oli syn- tynyt keskimäärin 50 m3 vuosittain. Biojätettä käsitellään tarhoilla vaih- televasti, mutta hyvin harvan taimi- tarhalla voidaan puhua hoidetusta kompostista. Jätelain mukaan bio- jätteen läjitys joutomaalle ei ole hyväksyttävä orgaanisen jätteen käsittelymuoto. Biojätettä ei saa myöskään polttaa, mikäli joukossa on torjunta-aineilla käsiteltyä ma- teriaalia. KOMPOSTOINTIKOKEET KESÄLLÄ 1998 Taimitarhalla syntyvän biojätteen kompostoitavuuden selvittämisek- si Suonenjoen tutkimusasemalle tehtiin kesällä 1998 aumakompos- ti. Tarhoilla syntyvän biojätteen typ- pipitoisuus on yleensä alhainen, mistä seuraa kompostimateriaalin hidas hajoaminen ja matala lämpö- tila kompostissa. Kuvassa 1 on esi- tetty lämpötilan kehitys Suonenjo- en aumakompostissa, mistä voidaan päätellä hajoamisen edenneen hi- taasti. Tähän aumaan ei lisätty typ- pipitoista materiaalia. Sen sijaan puumaisen materiaalin hakettami- nen ja esimerkiksi eläinten lannan eli typen lisääminen kompostiin kiihdyttää mikrobien toimintaa. Edellä kuvattujen toimenpiteiden vaikutusta materiaalin kompostoi- tumiseen tutkittiin myös kesällä 1998 pienemmän mittakaavan ko- keessa. Lämpötila nousi näissä pie- nissä koekomposteissa nopeasti yli 50 °C, joten typen lisäys kiihdytti hajotustoimintaa ainakin prosessin alkuvaiheessa. Näiden kokeiden ja kirjallisuu- den perusteella näyttää siltä, että taimitarhajätteen kompostointi voi- daan toteuttaa kahdella tapaa: aktii- visesti kompostoimalla tai ajan myö- tä etenevällä kompostoitumispro- vrk:tta kompostoinnin aloittamisesta kääntö lä m pö til a (° C ) 8 12 16 21 26 40 47 54 61 68 75 83 93 25 27 29 31 33 35 37 39 LÄMPÖTILAKEHITYS AUMASSA SUONENJOELLA TEHDYSSÄ KOKEESSA 12.7.– 20.10.1998. 10 t a i m i uutiset 1/99 sessilla. Kompostointitapaa valitta- essa kannattaa huomioida seuraa- via asioita: Kompostoinnin toteuttamisesta on julkaistu paljon kirjallisuutta, jossa selvitetään yksityiskohtaisesti, mis- tä kompostoinnissa on kysymys. Myös metsätaimitarhoille suunna- tussa jäteoppaassa käsitellään tar- kemmin juuri metsätaimitarhoilla muodostuvan biojätteen kompos- tointia ja siihen liittyviä kysymyk- siä. Kasvintuotantoon ja kasvinsuojeluun liitty- vät kirjainyhdistelmät IPM tai pelkkä IP tulevat englanninkielisistä sanoista Integrated Pest Management eli integroitu kasvinsuojelu ja Integrated Production (integroitu tuotanto). Integroidun kasvinsuo- jelun piiriin kuuluvat kaikki tuhonaiheuttajat kuten hyönteiset, punkit, ankeroiset (nematodit), sienet, bakteerit, virukset ja myös rikkaruohot. AKTIIVINEN KOMPOSTOINTI AJANMYÖTÄ TAPAHTUVA KOMPOSTOITUMINEN – VAATII INVESTOINTEJA ALKUVAIHEESSA + INVESTOINTITARVE PIENEMPI • VETTÄLÄPÄISEMÄTÖN POHJARAKENNE • TIIVIS MAAPOHJA RIITTÄNEE POHJARAKENTEEKSI – PUUPITOISEN MATERIAALIN HAKETUS + VÄHEMMÄN TYÖTÄ ALUSSA (EI HAKETUSTA, EI SEOSAINEEN • VAATII TYÖAIKAA HANKINTAA) – TYPPIPITOISEN SEOSAINEEN HANKINTA + 30–45 ºC:N LÄMPÖTILASSA TAPAHTUVA KOMPOSTOINTI SUOSII • VAATII VÄHÄN TYÖAIKAA TORJUNTA-AINEITA HAJOTTAVIA MIKROBEJA • VOI VAATIA INVESTOINTEJA • TORJUNTA-AINEIDEN HAJOAMINEN TEHOSTUNEE + LOPPUTUOTE TASALAATUISTA JA KÄYTTÖKELPOISTA – LOPPUTUOTE EI OLE TASALAATUISTA SINÄLLÄÄN • SEULONTATARVE + TUOTTEEN KÄYTTÖÖN LIITTYVÄ TAUTIRISKI SAATTAA – LOPPUTUOTTEEN KÄYTTÖÖN SAATTAA LIITTYÄ TAUTIRISKI OLLA VÄHÄISEMPI KUIN HITAASSA PROSESSISSA + KOMPOSTOITUU NOPEAMMIN – HITAAMPI PROSESSI • AUMAT VAATIVAT TILAA Anna-Mari Veijalainen Kuopion yliopisto Ympäristötieteiden laitos PL 1627 70211 Kuopion yliopisto Anna-Mari.Veijalainen@uku.fi Marja-Liisa Juntunen Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Marja-Liisa.Juntunen@metla.fi IPM-INTEGROITU KASVINSUOJELU M AR JA P OT ER I, M ET LA , SU O N EN JO EN TU TK IM U SA SE M A RISKIEN PIENENTÄMINEN Jo 1940-luvulla havaittiin, että tu- holaiset saattavat kehittää torjunta- aineille kestäviä kantoja, jos käyte- tään liian yksipuolista kemiallista torjuntaa. Nykyisin on alettu kiin- nittää enemmän huomiota työsuo- jeluun ja ympäristövaikutuksiin, minkä lisäksi tuotantotaloudelliset seikat ovat pakottaneet miettiä tar- peellisten ruiskutuskertojen määriä. 11 t a i m i uutiset 1/99 KOKONAISUUSAJATTELU Integroidulla kasvinsuojelulla tar- koitetaan kaikkia niitä keinoja ja toimenpiteitä, joiden avulla tuhon- aiheuttajan esiintymismäärä saa- daan pidettyä taloudellista vahin- koa aiheuttavan kynnysarvon ala- puolella (kuva). IPM-arsenaali si- sältää mm. kasvintuhoojien sään- nöllisen tarkkailun, ennakoivan tor- junnan, tuholaisten luontaisten vi- hollisten suojelun, biologisen tor- junnan ja valikoivat torjunta-aineet. Kemiallista torjuntaa voi käyttää, jos taloudellisen tuhon kynnysarvo muuten ylittyisi. Tarkoituksena on kuitenkin ratkaista tuholaisongelma ensin luonnon omilla säätelykeinoil- la. Keskustelua käydään siitä, että integroitu kasvinsuojelu ei saa lisä- tä viljelykustannuksia, vaan tavoit- teena on oltava mahdollisimman taloudellinen kasvintuotanto. Integroidun kasvinsuojelun pe- riaatteet eivät juuri mullista valis- tuneen taimen kasvattajan ajatus- maailmaa, vaan pikemminkin tuke- vat sitä. Kysymys on siitä, että meil- lä on riittävät tiedot ja tuntemus tuhonaiheuttajista ja niiden elinta- voista, jotta torjunta voidaan tehdä kulloinkin järkevimmällä tavalla. PÄÄPERIAATTEET • Tuhonaiheuttajien ja niiden elintapojen tunteminen • Tuholaisten määrän pitäminen taloudellista vahinkoa aiheutta- van kynnysrajan alapuolella • Alhaisen tuholaismäärän salliminen tiettyyn rajaan saakka (alapuolella taloudellisten vahinkojen kynnysrajan) • Tuholaisten luontaisten vihollis- ten tunteminen ja suosiminen • Kasvustojen säännöllinen seuranta • Kouliintuminen itsenäiseen päätöksentekoon oikeista torjuntatoimenpiteista SEURANTA JA ENNAKOINTI TÄRKEÄÄ Kasvustojen ja ympäristön järjes- telmällinen seuranta on tärkeää. Havaintoja on tehtävä säännöllisesti joko pelkästään silmävaraisesti tai käyttäen apuvälineitä (esim. liima- pyydykset, erilaiset mittaukset). Havaintojen kirjaaminen ylös pel- lolla ja muovihuoneessa on ratkai- sevan tärkeää arvioitaessa tuholais- määrien kehittymistä. Pisimmälle vietynä tuholaismää- rien kehittymistä voidaan seurata tietokone-ennusteista, jotka pohjau- tuvat paikallisiin säähavaintotietoi- hin ja tuholaisen elinkiertoa kuvaa- viin matemaattisiin malleihin. Maa- talouden tutkimuskeskuksessa on kehitetty ‘Pellonvartija’-laite, joka on jo koekäytössä hedelmä- ja vi- hannesviljelijöillä. Viljelijät voivat laitteen avulla seurata tiettyjen sie- nitautien esiintymistä ja kehittymis- tä kasvustoissa, ja laitteen hälyttä- essä päättää torjunnan aloittamises- ta. Ideana on siis tehdä ruiskutukset ainoastaan silloin, kun ennalta ase- tettu torjuntakynnys on ylittymäs- sä. SURMAKAN TORJUNTAA KEHITETÄÄN Ennakoiva torjunta tarvitsee kulle- kin tuholaiselle erikseen räätälöi- tyä tutkimustietoa torjuntatoimen- piteet käynnistävistä raja-arvoista. Suonenjoen tutkimusasemalla Rai- ja-Liisa Petäistön tutkimus surmak- kasienen itiölevinnästä on eräs esi- merkki hankkeesta, joka voi edis- tää versosurman torjuntaa. Surma- kankin torjunnan kehittämisessä on oleellista kytkeä yhteen säähavain- totiedot ja sienen itiömääriä kuvaa- vat tiedot. KEHITTYVÄ TIEDONSIIRTOTEKNIIKKA APUNA Tuholaistarkkailun kehitystyö on päässyt kunnolla käyntiin, koska erilaiset tietokoneille havaintotieto- ja keräävät laitteet (dataloggerit) ovat tulleet helpottamaan seuran- taa. Sienitaudit vaativat tavallisesti viikkoja kestävää jatkuvaa tarkkai- lua. Kokemusten mukaan sienitau- tien torjunnan kynnysarvot saatta- vat ylittyä muutaman tunnin aika- na, joten usein on toimittava ripeäs- ti, silloin kun ilmassa olevien itiöi- den määrät ovat voimakkaassa nou- sussa. USAn ja Kanadan metsätaimi- tarhoilla IPM on ollut osana paikal- lisia koulutusohjelmia. Taudeista harmaahomeen torjumiseksi on teh- ty eniten kehitystyötä. Osa IPM- toimenpiteistä voi olla hyvin yksin- Ennakkovaroituskynnys Torjuntakynnys Taloudellinen vahinkokynnys Aika V ah in ko je n m ää rä TUHO VOI KEHITTYÄ HYVIN NOPEASTI, JOTEN SÄÄNNÖLLINEN KASVUSTOJEN TARKKAILU JA TORJUNNAN OIKEA AJOITUS ON TÄRKEÄÄ. 12 t a i m i uutiset 1/99 kertaisia ja pienessä mittakaavassa suoritettuja toimenpiteitä, kuten kastelun jälkeen taimien latvoista ylimääräisen veden harjaaminen alas. Vaativampaa kehitystyötä edustaa esim. BioScan-laite, jota on testattu douglas-kuusen ja hemlo- kin kasvihuoneviljelyssä. Laite re- kisteröi mikroilmastoa ja seuraa itiö- määrien kehittymistä laskien samal- la raja-arvoja torjuntatarpeelle. IPM alkaa olla arkipäivää ravin- tokasvien tuotannossa. Kansainvä- liset järjestöt, kuten OECD ja FAO seuraavat ja tukevat alan kehittä- mistä. Maailmanlaajuisia hankkei- ta on käynnistetty etenkin kehitys- maissa, missä tuholaisongelmat ovat usein omaa luokkaansa. GEENITEKNOLOGIA OSANA IPM- TOIMINTAA Yhdysvalloissa järjestetään ensi kesänä integroitua kasvinsuojelua käsittelevä kansainvälinen kokous. Geeniteknologian sovellutukset al- kavat olla yhä vahvemmin osana integroitua kasvinsuojelua. LÄHTEET Gjems, L & Svendsen, S. 1997. Plante- vern. Integrert bekjemping 1997– 1998. Planteforsk. Plantevernet. Landbruksforlaget. Ostlands-Postens Boktrykkeri. Larvik. 141 s. Tornéus, C. 1996. Integrerad produktion – ett nytt tänkande i dagens trädgård- sodling. SkogForsk Redogörelse nr 3:52–55. Tuovinen, T. & Rokkanen, J. 1998. OECD ja FAO suosittavat integroitua tuo- tantoa. Kauppa ja Puutarha s. 10. International conference on emerging technologies for integrated pest ma- nagement (http://ipmwww.ncsu.edu/ ipmconference/) Marja Poteri Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Marja.Poteri@metla.fi Taimien kasvun hallinta saattaa olla hankalaa, etenkin lämpiminä kesinä. Ongelma liittyy varsinkin koivun paakkutaimien kasvatukseen, mutta voi tulla vastaan joskus myös muilla puulajeilla. Olisiko tätä ongelmaa mah- dollista hallita kemiallisilla kasvunhidasteilla? Ja onko olemassa meidän oloihimme soveltuvaa tutkimustietoa? KASVUNSÄÄTEET VAIKUTTAVAT KASVIN GIBBERELLIININ TUOTANTOON Kasvunhidasteiden kasvua säätele- vä vaikutus perustuu niiden kykyyn vaikuttaa kasvin omaan hormoni- tuotantoon, lähinnä kasvun jatku- misen kannalta oleellisen gibberel- liinin syntymiseen kasvisolukoissa. Seuraavassa lyhyesti Suonenjoella koivun paakkutaimilla tehtyjen kas- vusäädekokeiden tuloksia sekä joi- takin tuloksia muualla muilla puu- lajeilla tehdyistä tutkimuksista. Suonenjoella kokeissa oli kahte- na kesänä mukana kolme kasvun- hidastetta: CCC (klormekvaattiklo- ridi), B-Nine (daminotsidi) ja pac- lobutrazol. Näistä Suomessa koris- tekasvien kasvun säätelyyn hyväk- syttyjä ovat daminotsidi ja viljoilla korrenvahvistajana käytettävä CCC. Kaikki kolme ainetta hidastavat pi- tuuskasvua estämällä solujen koon kasvua aikaansaamalla lyhyempiä taimia. HAITTAVAIKUTUKSIAKIN Daminotsidi ja paclobutrazoli oli- vat CCC:tä tehokkaampia kasvun- hidasteita. Sekä daminotsidilta (≤ 4 g daminotsidia /litra) että CCC:ltä (≤ 2 g klormekvaattikloridia /litra) löytyi käsittelypitoisuudet, joilla ei ilmennyt kielteisiä haittavaikutuk- sia lukuunottamatta CCC:n aiheut- tamaa kloroosia käsittelyhetkellä kasvussa olleiden lehtien reunoihin. Sen sijaan alhaisetkin paclobutra- zol-pitoisuudet hidastavat kasvua myöhempinä kasvukausina, joten se ei sovellu taimitarhakäyttöön. RUISKUTUSAJANKOHDAN VAIKUTUS KARAISTUMISEEN? Kasvun hidastamisen lisäksi käsit- telyiden toivottiin vaikuttavan myös taimien kylmänkestävyyteen syk- syllä. Kumpikaan aine ei kuiten- kaan vaikuttanut taimien karaistu- miseen, joskin syynä saattoi olla liian aikainen ruiskutusajankohta. Kokeessa taimet ruiskutettiin eri- laisilla daminotsidi ja CCC pitoi- suuksilla kesäkuun viimeisellä vii- kolla ja CCC:llä toisen kerran nel- jän viikon kuluttua (kuva). Jatko- TAIMIEN KASVUN HALLINTA KASVUNHIDASTEIDEN AVULLA: LÖYTYYKÖ TUTKITTUA TIETOA? JA AN A LU O RA N EN , M ET LA , SU O N EN JO EN TU TK IM U SA SE M A 13 t a i m i uutiset 1/99 tutkimuksissa kannattaisi ehkä sel- vittää myöhemmin kasvukaudella tehtävien ruiskutusten (CCC, B- Nine, etefoni, etefoni+CCC) vaiku- tukset karaistumiseen. RUISKUTUSOLOSUHTEET Kokeissa daminotsidi osoittautui kasvun hidastamisen kannalta te- hokkaimmaksi, joskin kalleimmaksi yhdisteeksi. Sen käyttöön liittyy myös joitakin rajoitteita. Ainetta ei saa ruiskuttaa yli 22 °C asteen läm- pötilassa ja kirkkaassa auringon- paisteessa. Lisäksi käsiteltävän leh- västön on oltava kuiva, eikä taimia saa kastella 24 tuntiin käsittelyn jäl- keen. Muualla tehdyissä tutkimuksis- sa lehtipuilla mahdollisiksi kasvun- hidasteiksi on osoittautunut myös tetcyclasis ja prohaxadione kalsi- um. Nämä ovat yhdisteinä uudem- pia, eikä niiden aivan kaikkia vai- kutustapoja edes tunneta. HAVUPUIDEN KASVUNSÄÄTEET Myös havupuilla erilaisia kasvun- hidasteita tai kasvunestäjiä on tut- kittu. Usein tavoitteena on ollut pa- rantaa taimien verso:juuri suhdetta, ja siten parantaa taimien kuivuu- densietokykyä ja istutuspaikalle so- peutumista. Kokeissa on käytetty mm. CCC:tä, daminotsidia, paclo- butrazolia ja triadimefonia sekä abs- kisiinihapon kaltaisia synteettisiä yhdisteitä. Vaikutukset ovat vaih- delleet puulajeittain ja käsittelyajoit- tain. METSÄPUILLE SOVELTUVA VALMISTE PUUTTUU Kemiallisilla kasvunsääteillä on myönteisiä vaikutuksia kasvunhi- dastajina, mutta ehkä laajempaan käyttöön metsäpuiden taimien tuo- tannossa ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa soveltuvaa valmistetta, joka olisi tehokas, hinnaltaan edul- linen eikä sillä olisi huomattavia sivuvaikutuksia. Etenkin ympäris- tövaikutusten kannalta soveltuvam- pia kasvunhallinnan menetelmiä ovat muut kasvatustoimenpiteet, ennen kaikkea lannoituksen ajoitus- ta kannattaa miettiä tarkemmin. Artikkeli perustuu toistaiseksi julkaisemattomaan J. Luorasen ai- neistoon, sekä seuraavaan artikke- liin: Aphalo, P. J., Rikala, R. & Sánchez, R. A. 1997. Effects of CCC on the mor- pology and growth potential of con- tainerised silver birch seedlings. New Forest 14: 167–177. Gibberelliiniä ja muita kasvihormo- neja sekä kasvunsääteitä käsitellään vielä tarkemmin tulevassa Taimi- tarhatutkimuksen vuosikirjassa. Jaana Luoranen Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Jaana.Luoranen@metla.fi 26,6 3,7 10,7 17,7 23,7 31,7 7,8 14,8 20,8 28,8 5,9 18,9 Mittauspäivä 0 10 20 30 40 50 60 70 CCC VERTAILU B9 P it uu s, c m KOIVUN PAAKKUTAIMIEN PITUUSKEHITYS SUONENJOELLA KESÄLLÄ 1995 TOTEUTETUSSA KOKEESSA, JOSSA TAIMET RUISKUTETTIIN DAMINOTSIDILLA (B9, 4 G/L) 28.6.95, CCC:LLÄ (KLORMEKVAATTIKLORIDI, 2 G/L) JA VEDELLÄ (VERTAILU) 27.6. JA 27.7.95. KUVASSA NUOLET OSOITTAVAT RUISKUTUSAJANKOHDAT. 14 t a i m i uutiset 1/99 MILLAINEN ON KASVUALUSTAN FYSIKAALINEN RAKENNE? Kasvualusta muodostuu huokoises- ta rakenteesta eli matriisista, joka jakaantuu tilavuudeltaan kiintoai- nekseen ja huokostilaan, jonka si- sältö on jakaantunut edelleen ve- den ja ilman kesken. Taimikasva- tuksessa käytetyn kasvuturpeen ko- konaistilavuudesta (100 %) voi olla esim. vettä 50 % ja ilmaa 45 % lopun 5 % ollessa kiinteää turveai- nesta. Mineraalimaassa huokostila on yleensä alhaisempi kuin turpees- sa. Hiekkamaan tilavuudesta voi vettä olla 25 % ja ilmaa 25 % lopun 50 % ollessa kiintoainesta (kuva 1). Se, missä suhteessa kasvualustan huokostila jakaantuu veden ja il- man osalle, määräytyy kasvualus- tan vedenpidätyskyvyn ja ulkoisten olojen, lähinnä kastelun ja haihdun- nan, perusteella. MITEN KASVUALUSTAN VESITALOUS VOIDAAN MÄÄRITTÄÄ? VEDENPIDÄTYSKYKY, HUOKOISUUS JA ILMANVAIHTO Kasvualustan vedenpidätyskyky määrittää, kuinka paljon vettä kas- vualustassa on tietyllä vettä pidät- tävän voiman eli vesipotentiaalin arvolla (kuva 2). Vesipitoisuus il- maisee veden tilavuusosuuden näytteen kokonaistilavuudesta. Myös osuutta massasta on käytet- ty. Massaosuus on kuitenkin han- kala mieltää, koska turve voi pi- dättää vettä omaan massaansa näh- den jopa yli 1000 %. Vesipotentiaali vastaa suuruu- deltaan sitä voimaa, joka tarvitaan veden irrottamiseksi näytteestä. Tätä voimaa mitataan paineyksi- köllä, joka nykyään on pascal eli Pa (1 bar = 100 kPa). Negatiivinen etumerkki osoittaa potentiaalin ole- van alipainetta eli imua. Vesipo- tentiaali koostuu osapotentiaaleis- ta, joista vain matriisipotentiaalil- la sekä lannoitetuilla alustoilla myös osmoottisella potentiaalilla on käytännön merkitystä taimikas- vatuksessa. Matriisipotentiaali muodostuu maamatriisin huokoi- sen pintojen kapillaarisista pinta- voimista ja osmoottinen potentiaa- li maaveden kemiallisista voimis- ta. Maamatriisin pintavoimat riip- puvat lähinnä huokoskokojakau- masta ja ominaispinta-alasta (m2/ g). Kaikki huokoskokoon vaikutta- vat tekijät, kuten esim. hiukkasko- kojakauma, maatuneisuusaste, ti- heys ja tuhkapitoisuus vaikuttavat vedenpidätyskykyyn. Ilmanvaihto riippuu lähinnä karkeahuokosten il- maosuudesta. Vesipitoisuuteen ja ilmanvaihtoon vaikuttaa luonnol- lisesti myös vesivaraston muutos (kastelu ja haihdunta). KUIVUMINEN JA KOSTUMINEN Kun matriisipotentiaali = 0, kasvu- alusta on kyllästystilassa. Kasvu- alusta on kuitenkin käytännössä märimmillään ns. paakkukapasitee- tissa, jolloin kyllästyneestä paakusta on valunut läpi pidättymätön vesi. Tällöin paakun pohja on vielä ve- dellä kyllästynyt ja pintaosissa on noin -1 kPa, joka vastaa noin 10 cm korkeutta pohjasta. Paakkukapasi- teetti riippuu paakun korkeudesta ja muodosta (kuva 3). Paakun sei- nämäreikien aiheuttama tai muu myöhempi kuivuminen haihtumal- la ei kuulu tähän määritelmään. Kyllästyneessä kasvualustassa koko huokostila, mukaan lukien sekä isot karkeahuokoset että pie- net hienohuokoset, pidättää vettä. Kasvualustan kuivuessa matriisipo- tentiaali alenee (tulee enemmän ne- gatiiviseksi) ja vain yhä pienemmät huokoset pidättävät enää vettä. Ve- sipitoisuuden aletessa ilmanvaihto puolestaan kohoaa. Kuivuneita orgaanisia kasvualus- toja kuten turvetta kasteltaessa ve- denimeytyvyyteen vaikuttaa kostu- vuus. Kostuvuus riippuu matriisin pintojen kemiallisfysikaalisesta ra- kenteesta, joka vaikuttaa vesimole- kyylin kiinnittymiseen siihen. Pit- källe kuivunut turve voi olla vettä- hylkivää (hydrofobista) ja sen kos- tuttaminen pelkällä vedellä voi kes- tää kauankin. Kun matriisipotenti- aali on n. -20..-30 kPa keskellä tur- vepaakkua, saattaa se kuitenkin olla -80 kPa pintakerroksessa, joka voi olla jo kuorettunut ja vaikeasti kos- tuva. Kuivumisen edistyessä orgaanis- ten aineiden tilavuus kutistuu ja sa- malla tiheys (g/cm3) kasvaa. Tur- peella kutistuminen kyllästystilaan nähden on alkutiiviydestä riippuen 5–25% korkeussuunnassa. Kostu- essa kasvualusta taas turpoaa eli tiheys kasvaa. VEDENJOHTAVUUS Kasvualustan kyllästystilan veden- johtavuudesta (eli läpäisevyydestä, m/s) riippuu liikaveden poistumis- MITEN MITATA JA MUUTTAA PAAKKUTAIMIEN KASVUALUSTOJEN VESITALOUTTA? JU H A H EI SK AN EN , M ET LA , SU O N EN JO EN TU TK IM U SA SE M A 15 t a i m i uutiset 1/99 KUVA 1. KAAVIOKUVA KASVEILLE SUOTUISISTA MAAN TILAVUUSOSITTEISTA KASVUTURPEESSA JA HIEKKAMAASSA. KUVA 2. ESIMERKKEJÄ ERI KASVUALUSTOJEN VEDEN- PIDÄTYSKYVYSTÄ NIIDEN KUIVUESSA (% KYLLÄSTYSKOSTEASTA TILAVUUDESTA). PISTE- VIIVALLA ON MERKITTY KASVULLE KESKIMÄÄRIN SUOTU- ISIN MATRIISIPOTENTIAALIALUE KESKIKARKEALLA VAALE- ALLA TURPEELLA (-3...-10 KPA), MIKÄ VESIPITOISUUTENA VASTAA NOIN 47...30 %. KUVA 3. KAAVIOKUVA ERI PAAKKUTYYPPIEN PAAKKUKAPASITEETISTA, JOKA RIIPPUU LÄHINNÄ POHJAVEDEN KORKEUDESTA (1 CM = -0.1 KPA). TÄLLÖIN PAAKKUJEN KESKIMÄÄRÄISET VESI- PITOISUUDET POIKKEAVAT TOISISTAAN. 16 t a i m i uutiset 1/99 nopeus, jolla on merkitystä paak- kutaimille erityisesti syyssateilla karaistumiskentillä. Kyllästysve- denjohtavuus lisääntyy pääsääntöi- sesti maan karkeusasteen lisäänty- essä. Kyllästymätön vedenjohta- vuus taas ilmoittaa veden liikeno- peuden kyllästystilaa kuivemmissa oloissa ja se lisääntyy pääsääntöi- sesti maan hienousasteen kohotes- sa. Sillä ei ole paljon vaikutusta taimien vedensaatavuuteen kastelun vuoksi ja siksi että veden liikeväli on paakuissa lyhyt. Sen sijaan istu- tusalalla veden johtumisella ympä- röivästä maasta paakkuun voi olla merkitystä kuivissa oloissa. MITEN KASVUALUSTAN VESITALOUS VAIKUTTAA TAIMIEN KASVUOLOIHIN? Koska kasvualustan vedenpidätys- kyky vaikuttaa huokostilan vesi- ja ilmasuhteeseen, vaikuttaa se myös taimien veden- ja hapensaatavuu- teen. Kun kasvualustan matriisipo- tentiaali on lähellä nollaa, kärsivät taimet liikavedestä ja hapenpuut- teesta. Kasvualustan kuivuessa po- tentiaali alenee ja ilmalla täytynyt huokostila, ilmanvaihto sekä taimi- en hapensaatavuus puolestaan li- sääntyvät. Taimilta vaaditaan vas- taavasti kuitenkin yhä enemmän voimaa (imua) veden irrottamisek- si kasvualustasta. Kun kuivuminen on edennyt noin -1500 kPa:iin eli ns. lakastumisrajalle, eivät taimet enää kykene ottamaan vettä, vaan lakastuvat ja kuivuvat. Jotta taimet saisivat riittävästi happea, tulisi turpeessa olla vähin- tään 35–45 % ilmalla täyttyneitä huokosia. Toisaalta vedensaatavuu- den tulee olla riittävä. Kasvihuone- kasvatuksessa yksivuotiaiden taimi- en kasvulle suotuisin matriisipoten- tiaalialue on normaalilla vaalealla kasvuturpeella yleensä välillä -3...- 10 kPa (noin 47...30 % vettä) kas- vukauden aikana (kuva 2). Jos vesi- tila on useita päiviä paakkukapasi- teetissa, taimien juuret voivat jo kärsiä hapenpuutteesta. Sopivat raja-arvot eivät välttämättä ole aina samoja eri kasvilajeille erityyppi- sillä turve- tai muilla kasvualustoil- la. MITEN MUUTTAA VEDENPIDÄTYSKYKYÄ? Kasvualustan vedenpidätyskykyä voidaan karkeusastetta seulomalla tai lisäämällä kasvuturpeeseen eri- laisia seosaineita, kuten eri karke- usasteista perliittiä, kivivillaa, kuor- ta tai sahanpurua (mieluiten kuu- sen). Karkea aines lisää karkeahuo- kosten ja hieno aines hienohuokos- ten määrää. Myös mineraalimaata, esim. hiekkaa, voidaan sekoittaa turpeeseen, mutta raskas maa-aines kohottaa kasvualustan massaa, jol- loin sitä voi olla hankala ja kallis käsitellä. Kasvualustan vedenpidätysky- kyyn voidaan vaikuttaa myös sen tiheyttä säätämällä. Tiiviissä tur- peessa kokonaishuokostila on alhai- sempi kuin löyhässä turpeessa, li- säksi karkeahuokosten osuus on pie- nempi ja hienohuokosten osuus suu- rempi. Liika tiiviys voi aiheuttaa hapettomuutta. Turve tiivistyy (ku- tistuu) paitsi kuivuessa myös kas- vatusajan myötä, vaikka tiiviysaste olisikin alhainen kasvatuksen alus- sa. Samoin turpeen maatuneisuus- asteen lisääntyessä tiheys lisääntyy. Korkeita, alaspäin suppenevia paak- kutyyppejä käyttäen tiivistymistä voidaan merkittävästi vähentää. Turpeen kostuvuus paranee li- säämällä mineraaliainesta sekä jos- sain määrin tiivistämisellä. Kostu- vuutta voidaan parantaa myös alen- tamalla kasteluveden pintajännitys- tä käyttämällä kuumaa vettä. Li- säksi voidaan lisätä veteen tai alun perin turpeeseen, kuten turvetuot- tajat usein jo tekevätkin, erityistä kostutusainetta. Lannoitus voi alen- taa osmoottista vesipotentiaalia ja lisätä vedenpidätyskykyä erityises- ti kuivissa oloissa, jolloin taimien vedenotto voi heikentyä. MITEN MITATA KASVUALUSTAN VESITILAA? Kasvuturpeen vedenpidätyskyky il- maistaan vesipitoisuuden ja matrii- sipotentiaalin suhteena eli vedenpi- dätyskäyränä (aikaisemmin pF-käy- ränä, Kuva 2), joka määritetään ti- lavuustarkoista turvenäytteistä la- boratoriossa ns. painekammiossa. Vesipitoisuutta voidaan mitata kas- vualustasta suoraan ns. TDR-lait- teella (time domain reflectrometer, esim. IMKO GmbH). Matriisipo- tentiaalia voidaan mitata kasvualus- tasta esim. tensiometreillä (esim. Itumic Oy). Maaveden liuosväke- vyyttä ja siten osmoottista potenti- aalia voidaan arvioida mittaamalla kasvualustan sähkönjohtavuus TDR:llä tai puristenesteestä johta- vuusmittarilla. Matriisisen ja osmo- ottisen potentiaalin summaa (eli maan yhteistä fysikaalista ja kemi- allista kuivuutta) voidaan mitata ns. termoparipsykrometrilla (esim. Wescor Inc). Periaatteessa taimien vesitilanne voitaisiin mitata myös suoraan taimista, mutta nämä me- netelmät (esim. painepommaus) ovat yleensä vähemmän yksiselit- teisiä (mm. viiveen ja taimien elin- toimintojen vaihteluiden vuoksi). MITEN MITATA KASTELUTARVETTA? Taimiarkkien vesitalous voidaan arvioida yksinkertaisesti punnitse- malla ne, kuten usein jo tehdään- kin. Manuaalista punnitusta voi edelleen kehittää mekanisoimalla ja liittämällä se tai em. paakkujen ve- sitilan mittaus automatisoituun kas- teluun. Esim. jos tällöin matriisipo- tentiaali taimipaakuissa mitataan tensiometreillä, voidaan mekanisoi- tu kastelu ohjelmoida alkamaan heti kun lukemat osoittavat keskimää- rin esim. lukemaa -15 kPa. Vastaa- vasti kastelu voidaan lopettaa, kun lukema on esim. -3 kPa. Vastaavas- ti voidaan käyttää myös TDR-lai- 17 t a i m i uutiset 1/99 tetta. Tässä on kuitenkin huomioi- tava, että eri paakkujen ja taimiark- kien välillä voi olla suurtakin vesi- pitoisuuden vaihtelua, joten kaste- lun on hyvä pohjautua monien mit- tausanturien keskiarvoon eikä vain yksittäisiin lukemiin. AIHEESTA ENEMMÄN Heiskanen, J. 1996. Turvepohjaisten kas- vualustojen ilmanvaihto paakuissa kyllästyskastelun jälkeen. Julkaisus- sa: Smolander, H. & Salonen, T. (toim.). Metsätaimitarhapäivät Jyväs- kylässä 13.–14.2.1996. Metsäntutki- muslaitoksen tiedonantoja 601: 56– 63. Heiskanen, J. 1994. Tutkimustuloksia paakkutaimien kasvualustojen raken- ne- ja vesitalous-ominaisuuksista. Taimitarhapäivät Suonenjoen tutki- musasemalla 17.–18.8.1993. Metsän- tutkimuslaitoksen tiedonantoja 496: 69–89. Heiskanen, J. 1993. Variation in water retention characteristics of peat growth media used in tree nurseries. Tiivistelmä: Taimitarhoilla käytetty- jen kasvuturpeiden vedenpidätystun- nusten vaihtelu. Silva Fennica 27: 77– 97. Heiskanen, J. 1993. Water potential and hydraulic conductivity of peat growth media in containers during drying. Tiivistelmä: Kasvuturpeiden vesipo- tentiaali ja vedenjohtavuus kuivumi- sen aikana paakuissa. Silva Fennica 27:1–7. Heiskanen, J. & Laitinen, J. 1992. A me- asurement system for determining temperature, water potential and ae- ration of growth medium. Tiivistel- mä: Kasvualustan lämpötilan, vesi- potentiaalin ja ilmanvaihdon mitta- usjärjestelmä. Silva Fennica 26: 27– 35. Heiskanen, J. & Raitio, H. 1991. Maan vesipotentiaali paljasjuuristen män- nyntaimien taimitarhakasvatuksessa. Summary: Soil water potential du- ring the production of bare-rooted Scots pine seedlings. Silva Fennica 25: 23–36. Heiskanen, J. & Raitio, H. 1991. Maan vesipotentiaali paljasjuuristen män- nyntaimien taimitarhakasvatuksessa. Summary: Soil water potential du- ring the production of bare-rooted Scots pine seedlings. Silva Fennica 25: 23–36. Puustjärvi, V. 1991. Kasvu ja sen hallinta kasvihuoneviljelyssä. Kauppapuutar- haliitto ry., Vantaa. 287 s. Juha Heiskanen Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Juha.Heiskanen@metla.fi PAAKKUTAIMIEN KULJETUKSESTA JA VARASTOINNISTA R I ST O R IK AL A, M ET LA , SU O N EN JO EN TU TK IM U SA SE M A TAIMET OVAT ELÄVÄÄ MATERIAALIA – TOIVOTTAVASTI Taimia kuljetettaessa ja varastoita- essa on syytä muistaa taimien elin- toimintojen peruslainalaisuudet. Kun lämpötila nousee ja ilman suh- teellinen kosteus pienenee, niin tai- mien haihdunta ja myös kastelutar- ve lisääntyvät (kuva 1). Samalla kun lämpötila nousee taimien hengitys kiihtyy (kuva 2,) ja jos taimet ovat pimeässä varastossa tai laatikossa pidentämiseksi parhaat kuljetus- ja varastointiolosuhteet taimille olisi- vat +5– +10 °C-asteen lämpötila, puolivarjoisa varastopaikka (taimet avoimissa laatikoissa) sekä riittävä kosteus paakuissa. Lämmin varas- topaikka johtaa taimen kasvuun ja tästä haittana on se, että istutettaes- sa taimen uusi verso murtuu her- kästi ja juuret ovat jo kasvaneet ulos paakusta. niiden ravintovarasto kuluu sitä no- peammin mitä lämpimämpää on (kuva 3). Vaikka paakkutaimet kes- tävät paljon sellaista, mihin paljas- juuritaimi voi kuolla, on paakkutai- mienkin sietokyvyllä rajansa. Ero- na paljasjuuritaimeen kuljetukses- sa ja varastoinnissa on ennen muu- ta se, että paakkutaimien juuret ei- vät ole suoranaisesti alttiina kuivu- miselle. Paakkujen vesivarasto on kuitenkin verraten pieni, ja jos tur- ve pääsee kuivumaan on se erittäin vaikea kostuttaa uudelleen. Toisin kuin paljasjuuritaimilla, paakkutai- milla voivat elintoiminnot jatkua normaalina varastoinnin ja kulje- tuksen aikana. Mitä lämpimämpi on varastointi/kuljetusympäristö sitä enemmän valoa ja kosteutta taimet tarvitsevat. Jos lämpötila on kor- kea, mutta valoa niukasti niin taimi ‘joutuu’ hengittämään ts. käyttä- mään sokerivarastojaan, jotka oli- sivat sille tärkeitä istutuksen jälkei- sen juurtumisen aikana. Korkea lämpötila yhdistyneenä heikkoon tuuletukseen ja korkeaan ilman kos- teuteen lisää myös homeriskiä. Taimien “parasta ennen” ajan 18 t a i m i uutiset 1/99 TAIMET KULJETETTAVA AJOVIIMALTA SUOJATTUNA Taimien ja juuripaakkujen tulisi olla kunnolla sulaneita istutukseen lä- hetettäessä. Jäässä olevat juuret ei- vät pysty ottamaan riittävästi vettä haihduttavalle versolle, mikä joh- taa taimien kuivumiseen ja kuole- maan. Jos paakut ovat jäässä, ne on hyvä sulattaa varjossa, mielellään alle 10 ∞C lämpötilassa, mutta huo- nelämpötilassakin sulatuksesta on saatu hyviä tuloksia, jos taimet ei- vät ole samalla alttiina kirkkaalle 0.0 0.5 1.0 1.5 2.0 2.5 3.0 3.5 Pi m eä he ng ity s, m g CO 2/ g/ h 0 10 20 30 40 50 60 Lämpötila, C 0 1 2 3 4 5 6 G lu ko os ip ito isu us , % 15 20 25 30 35 40 45 Aika, vrk metsä (+4-+20 C) +20-+25 C +2-+4 C Kuva 2 Kuva 1. Lämpötila, ° C 0.0 0.5 1.0 1.5 Haihdunta, mm/h 10 20 30 40 80 % 60 % 40 % 20 % 100 % Kuva 3 0 20 40 60 80 100 El os sa ol o, % 0 5 10 15 20 25 30 Varastointiaika, vrk paperik. /kast. turver. / kast. paperik. /ei kast. turver. /ei kast. Kuva 4 päivänvalolle. Jäätyneitä taimia ei saa irroittaa toisistaan syntyvien vaurioiden vuoksi. Lepotilassa olevien paakkutaimi- en kuljetuksessa ei ole suuria riske- jä, jos taimet on hyvin suojattu ja kuljetusajat eivät ole pitkiä. Sen si- jaan kasvussa olevat taimet vauri- oituvat mekaanisesti ja kuivahtavat herkemmin (esim. kuljetus ilman suojaa avolavalla). Levossa olevi- en taimien ei ole todettu olevan ko- vin tärinälle ja pudotusiskuille. Kui- tenkin voimakas mekaaninen rasi- tus heikentää istutuksen jälkeistä kasvua. TAIMIA KASTELTAVA METSÄVARASTOSSA Pitempiaikaiseen välivarastointiin sopivat erilaiset jäähdytetyt tilat kuten vihannesviljelijöiden kylmä- varastot ja erilaiset navettaraken- nukset ja kellarit. Lämpötilan tulisi olla +3–+7 °C, jos tila on pimeä. Kasvuun ehtineitä taimia ei pidä kuitenkaan viedä pimeään tilaan. Metsävarastointipaikkaa valitta- essa kannattaa kiinnittää huomiota kasteluveden saantiin. Paikan tulee olla sellainen, että taimilaatikot saa- daan levitettyä tasaisesti maata vas- KUVA 1. ILMAN LÄMPÖTILAN JA SUHTEELLI- SEN KOSTEUDEN VAIKUTUS HAIHDUNTAAN VAPAASTA VESIPINNASTA, KUN ILMA JA VESI OVAT SAMANLÄMPÖISIÄ. TAIMIEN HAIHDUN- TA (VEDEN TARVE) NOUDATTAA PITKÄLTI SAMAA RIIPPUVUUTTA KUN JUURISTOLLA ON VETTÄ RIITTÄVÄSTI KÄYTETTÄVISSÄ. KUVA 2. LÄMPÖTILAN VAIKUTUS MÄNNYNTAIMIEN HENGITYKSEEN PIMEÄSSÄ (PUTTONEN 1996). KUVA 3. VARASTOINTIAJAN JA LÄMPÖTI- LAN VAIKUTUS MÄNNYNTAIMIEN RAVINTOVARASTOON (GLUKOOSI- SOKERIPITOISUUS) PIMEÄSSÄ VARASTOITAESSA (PUTTONEN 1996). KUVA 4. VARASTOINTIAJAN JA ISTUTUSTA EDELTÄ- VÄN KASTELUN VAIKUTUS 1-V TURVERUUKKU- JA PAPERIKENNOTAIMIEN ELOSSAOLOON NELJÄ KASVU- KAUTTA ISTUTUKSEN JÄLKEEN ROVANIEMELLÄ. KOEKESÄ OLI MELKO KUIVA. (LÄHDE 1978). 19 t a i m i uutiset 1/99 ten. Jos varastointi kestää vain päi- vän pari voidaan taimet viedä au- kolle, mutta puolivarjoisa paikka pienentää kastelutarvetta. Keväällä on myös syytä katsoa, ettei varas- tointipaikka ole hallanarka. Eten- kin kuusentaimet ovat herkkiä pa- leltumaan jo ennen silmunpuhkea- mista. Paakkutyyppi ja kuljetuslaatik- ko vaikuttavat hoitotarpeeseen. Avonaisessa pakkauksessa taimien juuripaakut kuivuvat melko herkäs- ti. Kuivumisriskiä lisää se, että tai- mien juurista suuri osa kasvaa lä- hellä paakun ulkopintaa. Erityisesti uusissa, alaspäin kapenevissa ja il- maraoilla varustetuissa kovamuo- vikennoissa juuripaakut kuivuvat nopeasti olivatpa taimet sitten al- kuperäisissä kasvatuslaatikoissa tai pakattuna muihin laatikoihin. Avo- naisessa pakkauksessa, avonaisella paikalla ja kuivalla säällä taimet vaativat kastelua joillakin paakku- tyypeillä jopa päivittäin. Umpipakkauksessa on taas ris- kinä lämpimässä harmaahome ja ravintovarastojen ehtyminen (ei va- loa > ei yhteyttämistä). Suljetussa, vaikkakin rei’itetyssä, pahvilaati- kossa ei tule säilyttää lepotilassa- kaan olevia taimia lämpimässä va- rastossa muutamia päiviä pitem- pään. Juurten elinvoimaisuus on edel- lytys istutuksen onnistumiselle. Etenkin uudet, valkeat, vasta kas- vuun lähteneet juuret ovat herkkiä kuivumaan. Yleinen käsitys, että kuivuneet juuret voidaan elvyttää istutusta edeltävällä kastelulla tai “juottamalla” taimia, on väärä, sillä liiaksi kuivuessaan juuret menettä- vät kyvyn ottaa vettä ja toipua (kuva 4). Kunnossa olevat taimet sen si- jaan pystyvät ottamaan vettä ja sik- si ennen istutusta paakkutaimien paakut kannattaa kastella perusteel- lisesti. KIRJALLISUUS Lähde, E.1978. Välivarastoinnin vaiku- tus männyn paakkutaimien viljelyn onnistumiseen. Folia Forestalia 338. 27 s. Puttonen, P.1986. Carbohydrate reserves in Pinus sylvestris seedling needles as an attribute of seedling vigor. Scan- dinavian Journal of Forest Research 1(2):181–193. Risto Rikala Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Risto.Rikala@metla.fi Marika Perälän viime kesänä tehty insinöörityö antaa lisätietoa koivun kesäistu- tuksen käyttökelpoisuudesta. Työ on osa laajempaa Itä- Suomen Taimi Oy:n ja Suo- nenjoen tutkimusaseman yhteistä tutkimushanketta. Pienikokoisen koivupaakun myynti ei ole vielä mahdollis- ta, mutta asiaa valmistellaan paraillaan ja käytäntöä varten on suunnitteilla mm. koivun kesäistutusta käsittele- vä opas. SÄÄSTÖJÄ TARHALLA Kesäistutuksiin menevän materiaa- lin tuottaminen säästää taimitarhoil- la kustannuksia verrattuna perintei- seen yksivuotiaiden taimien kasva- tukseen. Kylvövuonna istutetut tai- met kasvatetaan pikkupaakuissa, jotka säästävät tilaa. Lisäksi tarhat voivat välttää joitakin koivun kas- LEHDELLISET KOIVUN PIKKUPAAKUT KESTIVÄT VARASTOINTIA JA KULJETUSTAM AR JA P OT ER I , M ET LA , SU O N EN JO EN TU TK IM U SA SE M A vatukseen liittyviä sudenkuoppia, kuten vaikeasti ennustettavan ’lii- kakasvun’ ja talvivarastointiriskit. Asiakkaalle halvempia taimia Kesäistutettavien taimien hinta jää perinteisiä koivun taimia alhai- semmaksi suuren kasvatustiheyden ja lyhyen kasvatusajan vuoksi. Tut- kimusten mukaan kesällä istutetut taimet juurtuvat lämpimään maa- han paremmin kuin keväällä kyl- mään maahan istutetut. Nopeasta juurtumisesta seuraa voimakas pi- tuuskasvu, mikä on metsänkasvat- tajille tervetullut asia. TYÖHUIPPUJEN TASAUS Kesäistutukset helpottavat tarhojen ja istutusurakoitsijoiden istutuskau- den kiireitä tasaamalla hieman työ- huippuja. Myös metsänomistajien omatoimiselle istutustyölle jää enemmän aikaa. 20 t a i m i uutiset 1/99 PAHVILAATIKKO JA SÄKKI YHTÄ HYVÄT Kokeissa lehdellisiä taimia voitiin varastoida jopa viikon ajan niin pah- vilaatikoissa kuin taimisäkeissä. Yli 8 vuorokauden varastointi heikensi oleellisesti taimien istutuksen jäl- keistä pituuskasvua, joka mitattiin saman vuoden syksyllä. Kahden vii- kon varastointiaika ilman kastelua tappoi kaikki koetaimet kuivuuteen kummassakin pakkaustavassa. PAAKUT PYSYIVÄT KASASSA Säkkeihin pakatut paakkutaimet kestivät yllättävän hyvin kohtuulli- sen rankkaakin pudotuskäsittelyä. Pikkupaakut pysyivät kasassa vielä 9 pudotuskerran (1 m:n korkeudel- ta) jälkeen, eikä versovaurioita tul- lut. Paakkuja alkoi hajota ja versoja vaurioitua vasta 27 pudotuskerran jälkeen. Syksyllä mitattuun taimien istutuksen jälkeiseen pituuskasvuun ei 27 pudotusta vaikuttanut, vaan pituuskehitys heikentyi vasta 81 pudotuskerran jälkeen. AJOVIIMA VAIKUTTAA, VAIKKEI VAURIOITA NÄKYISIKÄÄN Taimien rasitustestit ja koeistutuk- set tehtiin kesällä 1998, joka oli poikkeuksellisen sateinen. On mah- dollista, että kuivana kesänä taimi- en jatkokehitys saattaa olla jonkin verran näiden kokeiden antamia tu- loksia heikompaa. Yksityiskohtaisempi raportti opinnäytetyöstä ja kesäistutuskokei- den tuloksista tullaan esittämään myöhemmin Taimitarhatutkimuk- sen vuosikirjassa. Marja Poteri Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Marja.Poteri@metla.fi Ruotsalaisessa Plantaktuellt-tiedotteessa Christer Nyström kertaa kylmä- ja pakkasvarastojen hyviä ja huonoja puolia. Viimeaikoina Ruotsissa on investoitu kylmävarastoihin, tai entisten pakkasvarastojen rinnalle on rakennettu kylmä- varastoja. Södra Skog rahoittaa Garpenbergissa tehtävää tutkimusta, jossa vertaillaan ulko-, kylmä- ja pakkasvarastoinnin etuja ja haittoja. 6 4 2 0 -2 -4 kontrolli 0 km 10 km 30 km 60 km 120 km P it uu sk as vu , c m AUTON PERÄKÄRRYSSÄ KULJETETTUIHIN SUOJAAMATTOMIIN KENNOTAIMIIN KOHDISTUNUT AJOVIIMA (80 KM/T) HEIKENSI TAIMIEN ISTUTUKSEN JÄLKEISTÄ PITUUSKASVUA, JOKA MITATTIIN SAMANA SYKSYNÄ. JO 10 KM PITUINEN KULJETUSMATKA ALENSI PITUUSKEHITYSTÄ, VAIKKA TAIMISSA EI KULJETUKSEN JÄLKEEN OLLUT NÄHTÄVISSÄ MITÄÄN ULKOISIA VAURIOITA. PISIMMÄLLÄ 120 KM AJOMATKALLA TAIMIEN LATVAT KUIVUIVAT JA KATKEILIVAT. TALVIVARASTOJEN VERTAILUTUTKIMUS KÄYNNISSÄ M AR JA P O TE RI , M ET LA , SU O N EN JO EN TU TK IM U SA SE M A Kylmävarastossa (ruots. kyllager) lämpötilaa ei lasketa pakkasen puo- lelle, vaan pidetään mahdollisim- man lähellä 0 °C astetta, yleensä 0– +1 °C asteen välillä. Pakkasvaras- ton (ruots. fryslager) lämpötila ei saisi tutkimusten mukaan laskea alle –5 °C asteen; optimina pidetään – 2–-5 °C astetta. Alle –5 °C pakkas- asteissa muodostuu juuriston palel- tumisvaurioiden riski suureksi ja yli –2 °C asteen lämpötiloissa saatta- vat taas varastohomeet tulla ongel- maksi. 21 t a i m i uutiset 1/99 KUIVUMISVAARA VARASTOSSA Varastoidut taimet on säilytettävä lähes 100 % kosteudessa. Kylmä- varastossa korkean suhteellisen il- mankosteuden ylläpitäminen on mahdollista. Sen sijaan pakkasva- rastossa ilmankosteutta ei pystytä säätämään riittävän korkealle, min- kä vuoksi taimet on pakattava ilma- tiiviisiin pakkauksiin. HENGITYS KULUTTAA TAIMIEN ENERGIAVARASTOJA Varaston pimeydessä ja alhaisessa lämpötilassa taimien elintoiminnot ovat säästöliekillä. Elävät taimet kuitenkin hengittävät koko ajan, mikä vie energiaa (hiilihydraatte- ja). Lämpötilan nousu lisää kasvien hengitysaktiivisuutta. Tämän vuoksi taimien energiavarastot kuluvat enemmän kylmävarastossa kuin pakkasvarastossa. TAIMET SULATETTAVA Pakkasvarastosta suoraan istutus- alalle kuljetettujen taimien juuripaa- kut sulavat yllättävän kauan. Viile- ässä kevätsäässä voi kulua viikko, ennen kuin tiiviissä pakkauksissa sisimmätkin taimet ovat kokonaan sulaneet. Ennen istutustyöhön ryh- tymistä onkin syytä tarkastaa, ettei- vät juuripaakut ole vielä jäässä. Jäi- senä istutetut taimet kuolevat kui- vuuteen, sillä valoon joutunut taimi aloittaa pian yhteyttämisen. Yhteyt- tämiseen tarvitaan vettä, mitä taimi ei pysty ottamaan jäisestä juuripaa- kusta. VARASTOHOMEET ONGELMALLISIA Pakkasvaraston etuna on pienempi varastohomeiden riski, koska ho- mesienet eivät pysty kasvamaan al- haisissa pakkasasteissa. Kylmäva- rastossa sen sijaan sienistä johtuvat vahingot ovat yleisempiä. Homeet kasvavat hyvin lämpimissä ja kos- teissa olosuhteissa. Tavallisin kyl- mävarastossa vahinkoa aiheuttava sieni on harmaahome, joka saattaa kasvaa jopa lähes –2 °C asteen läm- pötilassa. UUSIA KYLMÄVARASTOJA Ruotsin tarhoista Södra Skogin Flå- boda sekä MoDon Gideå ja Frigge- sund varastoivat aikaisemmin tai- met ulkona talven yli, mutta ovat nyt äskettäin rakentaneet uudet kyl- mävarastot. Lugnetin taimitarha (ASSI-Domän) on investoinut ai- kaisemmin rakennetun pakkasva- raston lisäksi uuteen kylmävaras- toon. ASSI-DOMÄNILLA SEKÄ KYLMÄ- ETTÄ PAKKASVARASTO Taimitarhakonsultti Lars-Ove Sand- bergin mielestä Lugnetin tarhan uusi kylmävarasto ei korvaa aiempaa pakkasvarastoa, vaan täydentää tar- han varastovaihtoehtoja. Sandber- gin mielestä kylmävarastolla on kaksi suurta etua: taimia ei tarvitse pakata, mikä vähentää kustannuk- sia ja siten alentaa taimen hintaa. Toisena etuna hän pitää mahdolli- suutta jatkokasvattaa taimia vielä varastoinnin jälkeen. Tarhat kasvat- tavat pieniä myöhään kylvettyjä taimia tavallisesti vielä toisen kas- vukauden ajan. Myöhään kylvetyil- lä taimilla on suhteellisesti enem- män puutumattomia juuria, joiden paleltumisvaara pakkasvarastossa on suurempi kuin vanhemmilla tai- milla. Taimet, jotka käytetään ke- väällä istutuksiin, tullaan jatkossa edelleen pääsääntöisesti varastoi- maan pakkaseen. MODO EI INVESTOINUT PAKKAUSJÄRJESTELMÄÄN Gideån ja Friggesundin tarhoilla tai- met pidettiin ulkona talven yli. Kyl- mävaraston rakentamisella haluttiin vähentää pakkasesta johtuvien juu- rivaurioiden riskiä. MoDon metsän- hoitopäällikkö Erik Normarkin ker- taa samat kylmävarastoinnin edut kuin Sandberg, eli mahdollisuus jat- kokasvattaa pieniä taimia varastoin- nin jälkeen ja välttää varastoitavien taimien erillisen pakkausjärjestel- män vaatima investointi. MoDo kas- vattaa nykyisin taimet suuralustoil- la, jotka kuljetetaan taimien muka- na metsään. SÖDRALLA VAIPPAMALLINEN KYLMÄVARASTO Södran omistamalla Flåbodan tar- hallakin varastoitiin taimet aikai- semmin ulkona. Käyttöpäällikkö Staffan Nilssonin mukaan vahinkoja ilmeni sen verran, että päätettiin ra- kentaa kylmävarasto. Varasto on rakennettu ns. vaippamalliseksi eli kylmävaraston tuulettimet eivät puhalla ilmaa suoraan varastoon, vaan jäähdyttyvät varaston sisä- ja ulkokaton välisen ilmatilan. Vaip- paratkaisulla saadaan ilman koste- us pidettyä korkealla, koska varas- ton sisäilman liike on hyvin pientä. SÖDRA EI JATKOKASVATA VARASTOITUJA TAIMIA Flåboda kasvattaa MoDon tarhojen tapaan taimet suuralustoilla, jotka viedään taimien mukana metsään. Pakkasvarastoinnissa otetaan taimet usein miten pois alustoilta, ja paka- taan huomattavasti tilaa säästäväm- piin tiiviisiin pakkauksiin. Tämä ti- lansäästö ei kuitenkaan Nilssonin mukaan kata niitä lisäkustannuksia, 22 t a i m i uutiset 1/99 joita aiheutuu pakattujen taimien tarvitsemista kuljetus-, varastointi- ja istutusjärjestelmistä. Assi-Domä- nista ja MoDosta poiketen Södralla ei ole aikomusta talvivarastoida jat- kokasvatettavia taimia, vaan myö- hään kylvetyt taimet varastoidaan edelleen ulkona talven yli. Kylmä- varastossa pidetään ainoastaan is- tutuksiin meneviä taimia. Södra Skog rahoittaa Garpenber- gissa (Högskolan Dalarna) tehtävää tutkimusta, jossa selvitetään eri va- rastointitapojen vaikutuksia taimiin. Tutkijat mittaavat eri tavoin varas- toiduista koetaimista mm. hiilihyd- raattien kulutusta ja juurten kasvu- potentiaalia. LÄHDE Nyström, Christer. 1998. Vinterlagring. Plantaktuellt 4:1998. Marja Poteri Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Marja.Poteri@metla.fi Vasta ilmestynyt kanadalainen tutkimus on ensimmäinen työ, jossa on seurattu juuriston pakkasvaurioiden vaikutuksia taimien menestymiseen uudistusalalla. Tutkimuksen mukaan juuriston paleltumis- vaurioista johtuva taimikuol- leisuus ei tule esiin istutus- vuonna, vaan vasta seuraavan kasvukauden aikana. TAIMIA SEURATTIIN NELJÄN KASVUKAUDEN AJAN Kokeessa käytetyt taimet olivat ta- vallisia Quebecissä metsänviljelyyn toimitettavia kaksivuotiaita musta- kuusen (Picea mariana) paakku- taimia, jotka oli varastoitu –1 °C asteen varastossa talven 1991–1992 yli. Taimet istutettiin metsään ke- säkuun ensimmäisellä viikolla vuonna 1992. VOIMAKAS PAKKASVAURIO JUURISTOSSA HEIKENSI ISTUTUSTULOSTA MUSTAKUUSEN TAIMILLAMA RJ A PO TE RI , M ET LA , SU O N EN JO EN TU TK IM U SA SE M A Ennen istutusta juuripaakkuja al- tistettiin kontrolloidusti – 20 °C as- teessa niin, että juuristosta paleltui 20, 40, 60 ja 80 %. Taimien kasvua ja kuntoa seurattiin istutuksen jäl- keen neljän kasvukauden ajan vuo- sina 1992–1995. TAIMIA KUOLI VUODEN KULUTTUA ISTUTUKSESTA Istutusvuoden syksyllä kuolleisuus ei ollut merkittävää. Sen sijaan vuosi istutuksen jälkeen oli kuollut 17 % ja 24 % taimista, joiden juuristosta oli 60 % ja 80 % paleltunut pakkas- käsittelyissä. Lievemmillä käsitte- lyillä kuolleisuus oli selvästi alhai- sempaa. Taimista, joiden juuristos- ta oli paleltunut 40 % kuoli istutus- ta seuraavana vuonna 6 %. Kaik- kein lievimmässä 20 % paleltumis- vaurioissa ei taimia kuollut lainkaan koko seurantajakson aikana. Mis- sään käsittelyssä taimikuolleisuus ei lisääntynyt enää kolmantena ja neljäntenä seurantavuonna. Kaikki ilman pakkaskäsittelyä istutetut kontrollitaimet säilyivät elossa koko koejakson ajan. KASVU HEIKENTYI Kolme vuotta istutuksen jälkeen pi- tuuskasvu oli heikentynyt 2, 8, 11 ja 18 % sekä paksuuskasvu 4, 21, 25 ja 24 % taimilla, joiden juuris- tosta oli paleltunut vastaavasti 20, 40, 60 ja 80 %. Voimakkain juuris- ton paleltumisvaurio (80 %) oli vä- hentänyt eloon jääneiden taimien pituuskasvua 15,5 cm ja juurennis- kan paksuuskasvua 3,9 mm terve juurisiin kontrollitaimiin verrattu- na. HIENOJUURET OTTAVAT VETTÄ JA RAVINTEITA Havupuilla hienojuuret ovat huo- mattavasti herkempiä pakkasvioi- tuksille kuin paksummat korkkiu- tuneet juuret. Tässä kokeessa – 20 °C asteessa pakkaskäsitellyt tai- met menettivät todennäköisesti kai- ken hienojuuristonsa. Hienojuurien toimintakyky on kasveille hyvin tär- keää, koska kasvit ottavat veden- ja kivennäisaineet nimenomaan tällä juuriston osalla. Tutkimuksessa istutettiin koe- alalle myös vertailun vuoksi samas- ta taimierästä eriasteisesti juurilei- kattuja taimia (20, 40 60 ja 80 % juurimassasta pois). Juurileikatuis- ta taimista kuoli 3–6 % kokeen ai- kana. Juurtenleikkaus vähensi mus- takuusten kasvua. Voimakkaimmin 23 t a i m i uutiset 1/99 leikatuilla taimilla pituuskasvu oli 11, 5 cm ja paksuuskasvu 3,0 mm vähäisempää kontrollitaimiin ver- rattuna. Juurtenleikkuussa hienojuu- ria jää aina jäljelle, minkä arvellaan selittävän sen, että juurileikatut tai- met menestyivät kuitenkin selvästi pakkasvaurioitettuja taimia parem- min (kuva). MAAN KOSTEUSOLOJEN VAIKUTUS ? Kokeen istutusvuosi 1992 oli sa- teinen, jolloin taimien juurtumisel- le muodostui ihanteelliset olosuh- teet. Jatkokokeissa onkin tarkoitus testata, miten erilaisilla maapohjil- la ja erilaisissa maan kosteusolois- sa juuristoltaan heikkokuntoinen taimi pystyy juurtumaan. LÄHDE Bigras, F.J. 1998. Field performance of containerized black spruce seedlings with root systems damaged by free- zing or pruning. New Forests 15:1–9. Marja Poteri Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Marja.Poteri@metla.fi Pakkasvioitetut juuret 0 5 10 15 20 25 30 1992 1993 1994 1995 80 % 60 % 40 % 20 % Leikatut juuret 0 5 10 15 20 25 30 1992 1993 1994 1995 20 % 80 % 60 % 40 % % t ai m is ta k uo llu t % t ai m is ta k uo llu t UUDISTUSALALLA MITATTU KUOLLEISUUS PAKKASVIOITETUILLA (20 %, 40 %, 60 % JA 80 % JUURISTOSTA MENETETTY) JA JUURILEIKATUILLA (20 %, 40 %, 60 % JA 80 % POISTETTU JUURIMASSASTA) MUSTAKUUSEN TAIMILLA KANADASSA QUEBECISSA. VUONNA 1992 ISTUTETUT TAIMET MITATTIIN VUOSINA 1992–1995. (BIGRAS 1998). Jo 1970-luvun loppupuolis- kolla Ruotsissa alkoi taimien juuristoista vilkas keskustelu, joka on jatkunut jokseenkin tauotta tähän päivään asti. Keskustelu käynnistyi, kun Pohjois-Ruotsissa havaittiin männyn juuristoissa vakavia epämuodostumia ja ’huteroi- den’ taimien kaatuamisia. Eräinä syinä kyseisiin ongel- miin nähtiin silloiset käytössä olleet taimien kasvatusmene- telmät. Alkoi intensiivinen uusien kasvatustekniikoiden kehittelytyö, jonka tavoitteena oli parantaa taimien juuris- toja ja istutuskelpoisuutta. JIFFY–7 KOKEMUKSIA KANADASTA Yksi monista testatuista menetel- mistä oli norjalainen Jiffy-7, joka on kokoonpuristettu pyöreä turvep- riketti. Turpeen pitää koossa biolo- gisesti maatuva verkko. Kanadassa metsätaimia on kasvatettu Jiffy-sys- teemissä ja istutettu metsiin vuo- desta 1986 lähtien, mm. viime vuon- na istutettiin yli 100 miljoonaa JIFFY–7 FORESTRY, UUSI TAIMIEN KASVATUSMENETELMÄ RUOTSISSA LA RS -O VE S AN D BE RG , L & L CO M PA N Y A B, R U OT SI 24 t a i m i uutiset 1/99 puuntainta. Päätimme tehdä Kanadaan opin- tomatkan, koska Kanadassa on run- saasti alueita, jotka muistuttavat maasto- ja ilmasto-olosuhteiltaan Ruotsia. Opintomatkan aikana kai- vettiin maasta ylös suuri joukko Jif- fy-taimia, jotka tutkittiin tarkoin. Juuriston epämuodostumia ei löy- tynyt. Viikon kestäneen tiiviin eri puolille Kanadaa suuntautuneen matkan aikana, päävarusteenamme kenttälapio, tulimme vakuuttuneik- si, että tätä kasvatusmenetelmää oli- si kokeiltava myös Ruotsissa. KOKEET KÄYNTIIN RUOTSISSA Kanadasta Ruotsiin palattuamme teimme yhteenvedon saaduista ko- kemuksista, ja aloitimme uuden muovisen Jiffy-7:lle sopivan kas- vatusalustan kehittämisen. Tavoit- teena oli kehittää systeemi, joka so- pisi pohjoismaisiin olosuhteisiin ja olemassaolevaan kasvatustekniik- kaan. Lisäksi taimien juuriston piti saada kehittyä mahdollisimman va- paasti ilman juuristoepämuodostu- mia. Vuosina 1995 ja 1996 tehtiin joukko kokeita Ruotsin Metsäkor- keakoulun Garpenbergin tutkimus- asemalla tohtori Anders Lindströ- min johdolla. TULOKSIA ERI KASVATUSMENETELMIEN VERTAILUKOKEISTA Tehdyt kokeet osoittivat joitakin selviä kehityslinjoja. Mitä avonai- sempi kasvatusruukku on sivuilta ja mitä vapaammat juuriston kehit- tymismahdollisuudet ovat, sitä pie- nempi on epämuodostumisen riski. Mitä suljetumpi kasvatusruukku on, sitä voimakkaammiksi juuriston epämuodostumat vastaavasti muo- dostuvat. Tehdyt kokeet myös osoittivat, että taimikasvatuksessa juuristoon syntyneiden epämuodostumien ke- hittyminen jatkuu myös istutuksen jälkeen. On toki muistettava, että paakun koko ja kasvatusaika ovat merkittäviä tekijöitä taimen ja juu- riston kehittymisen kannalta. Yhteenveto eri kasvatusruukku- jen muodon ja rakenteen vaiku- tuksista; • Sivujuuria leikkaamalla kasvate- tuilla taimilla juuristo kehittyy tasaisesti, ja juurien kasvu suuntautuu sivuille. • Ohjauslistoilla varustetuissa ruukuissa kasvatetuilla taimilla juuriston kasvu suuntautuu alaspäin ja ruukun pohjalle. • Juuriston kiertymiltä, ylöspäin kasvavilta juurilta ja juurten mutkilta vältytään, kun paakun (kasvatusruukun) seinämä on avoin tai juuret aktiivisesti ohjataan ulos ruukun seinissä olevista ilmaraoista. • Voimakasta juurten kiertymää saattaa esiintyä systeemeissä, joissa kasvatusruukku on varustettu ohjauslistoilla. KUVA 1. JACK PINE ISTUTETTU 1993 JA HYVIN KEHITTYNYT JUURISTO. MALETTE INC. TIMMINS ONTARIO. KUVA 2. JIFFY –7 KASVATUSALUSTA. 25 t a i m i uutiset 1/99 JIFFY–7 KASVATUSMENETELMÄN KUVAUS Systeemi käsittää muovisen kasva- tusalustan (40 cm x 40 cm), joka toimitetaan asiakkaalle valmiiksi ladattuina Jiffy-7 turvepriketeillä. Turpeella täyttö jää tarhalla koko- naan pois. Priketit ovat kokoonpu- ristettuja ja kuivia sekä niihin on valmiiksi tehty siemenkolo. Kylvö tehdään esim. BCC:n kylvökoneel- la suoraan siemenkoloihin. Sieme- net peitetään esim. styroksikuulilla ja päälle levitetään selluloosaliiste- riä, joka pitää siemenet paikallaan alustojen siirtelyjen aikana. Alustat siirretään sen jälkeen kasvihuonee- seen ja kastellaan. Idätys voi alkaa. Tällä hetkellä Jiffyssä kasvate- taan Ruotsissa sekä kuusta että män- tyä. Kasvatuksen jälkeen taimet pa- kataan pahvilaatikoihin ja säilyte- tään pakastamossa. Ne voidaan myös säilyttää kasvatusalustoissa yli talven kylmävarastossa, josta ne keväällä siirretään avomaalle jat- kokasvatukseen. Pahvinen pakka- uslaatikko on tarkoitukseen suun- niteltu, ja se on rei’itetty, jotta siitä saadaan kätevä istutusyksikkö maastossa. Taimia voidaan myös toimittaa kasvatusalustoissa kulje- tuskonteissa, jotka on varustettu suojaamaan taimet liian korkeilta lämpötiloilta ja estämään taimien kuivumisen kuljetuksen aikana. JIFFY–TAIMIEN KASVUA JA KEHITYSTÄ TUTKITAAN MYÖS JATKOSSA Jiffy-taimet ovat käteviä käsitellä. Paakkua suojaavan ja maastossa hajoavan verkon ansiosta paakku ei hajoa kuljetuksen, käsittelyn eikä istutuksen aikana. Sekä tainten eloonjäänti että kasvu ovat olleet hyviä. Koneellinen istutus on ollut Ruotsissa eräs merkittävä sovellus- alue Jiffy-taimille. Vuoden 1999 aikana SkogsForsk (Uppsalassa si- jaitseva metsäntutkimuslaitos) pe- rusti kaksi uutta Jiffy- koekenttää. Jiffy-taimia tullaan tutkimaan pitä- en silmällä eloonjääntiä, kasvua ja juuriston kehitystä. Taulukko 2. Männyn taimien juu- riston epämuodostumia 1–3 vuotta istutuksen jälkeen maastossa vuon- na 1995. Lars-Ove Sandberg L & L Company Hedvig Charlottas väg 22 S-746 96 Skokloster Sverige Lars.Ove.Sandberg@swipnet.se Martti Issakainen Martti Issakainen Consulting Kamskildevej 5 8300 Odder Denmark mipontus@odder.mail.telia.com TAULUKKO 1. ERIASTEISTEN JUURISTOEPÄMUODOSTUMIEN OSUUS KASVATETUISTA TAIMISTA (%). TOIMITUSVALMIIT 1-VUOTIAAT MÄNNYN TAIMET 1995. KASVATUS PAAKUN SEINÄMÄ KYLVÖAIKA TAIMISSA (%) JUURIKIERTYMIÄ YLÖSPÄIN KASV. JUURIA -MENETELMÄ (PER TAIMI) EI KIERTYMIÄ VÄHÄISIÄ KOHTALAISIA VOIMAKKAITA JIFFY-7 AVOIN (VERKKO ) 28.6. 100 0 0 0 0.0 PLANTA 80 ILMARAOT 18.5. 87 13 0 0 0.1 BCC OHJAUSLISTAT/ ILMARAOT 1.5. 0 47 47 7 5.0 PLANTEK OHJAUSLISTAT/ ILMARAOT 1.5. 0 60 40 0 3.5 BLOCKPLANT OHJAUSLISTAT 1.5. 13 60 27 0 4.4 ( Lähde: Lindström A.& Håkansson L.1995. Prover och tester av olika behållartyper. SLU ) 26 t a i m i uutiset 1/99 Vuosina 1993 ja 1994 Metsä- hallituksen kehittämisyksikkö perusti Kemijärven ja Sodan- kylän yksiköiden kanssa istutuskoealoja mini- eli Ps 205-taimille. Minitaimet on tarkoitettu käytettäväksi alueilla, joilla on pulaa harvojen siemenvuosien vuoksi männyn metsäkylvö- siemenistä. Koealoja perustettiin keväällä 1993 Sodankylän Maaselkään ja Savu- kosken Löytökumpuun. Keväällä 1994 istutettiin lisää koealoja So- dankylän Maaselkään ja Savukos- ken Tulppioon sekä tehtiin vielä syysistutus Sodankylän Maaseläs- sä. Koealoja perustettiin yhteensä 296. Samaan aikaan Ps 205 –taimi- en kanssa istutettiin vertailutaimik- si samaa alkuperää olevia ja alueil- la yleisesti käytettäviä Ps 408 – taimia. MINITAIMET KORVAAVAT KYLVÖÄ Ps 205 taimien kenno on halkaisi- jaltaan 23 mm ja sen korkeus on 50 cm. Minitaimien kasvatusaika tar- halla on noin kolme kuukautta en- nen maastoon istuttamista. Minitaimien kehittymistä seura- taan erikseen valituilla ja kyseisille taimille sopivilla uudistusaloilla. Nykyisen käsityksen mukaan mini- taimien käyttö on tarkoin rajattava karuille ja karkeajakoisille uudis- tusaloille, joilla ei tarvitse tehdä voimakasta maanmuokkausta pin- takasvillisuuden vuoksi. POHJOIS-SUOMEN MINITAIMIEN SEURANTA JATKUU Taimien kasvu ja keskipituus koealoilla 0 10 20 30 40 50 60 Ps 205 Ps 408 Ps 205 Ps 408 kasvu 1997-1998 kasvu 1996 kasvu 1995 kasvu 1994 Taimien istutusvuonna Savukoski Sodankylä P it uu s, cm Taimien elossaolo eri inventointivuosina 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 94 95 96 98 94 95 96 98 94 95 96 98 94 95 96 98 Savukoski Sodankylä elävä kuollut Invent. vuosi Ps 205 Ps 4o8 Ps 205 Ps 408 1998 INVENTOINTITULOKSET Vuoden 1998 inventointitulokset koskevat vain kevään 1993 istutus- koealoja, sillä vuoden 1994 istutus- aloilla pidettiin inventoinnissa vä- livuosi. Elävien taimien osuus on ollut Ps 408-tyypillä noin 3 % suu- rempi kuin minitaimilla (kuva 1). Pituuskehitys on kummallakin tai- mityypillä ollut neljänä seuranta- vuonna samaa luokkaa. Savukos- ken koealoilla vuosittainen keski- määräinen pituuskasvu oli minitai- milla 18 cm ja Ps 408 –taimilla 20 cm; vastaavat luvut Sodankylässä olivat minitaimilla 22 cm ja Ps 408 -taimilla 28 cm. (kuva 2). Metsähallituksen kehittämisyk- sikkö pitää minitaimien kehitystä lupaavana. Keväällä 1997 minitai- mille myönnettiin virallinen myyn- tilupa Oulun ja Lapin lääniin. Istu- tuskoealojen inventointeja aiotaan jatkaa siihen saakka, kunnes taimi- kot voidaan katsoa vakiintuneiksi. KUVA 1. SAVUKOSKELLE JA SODANKYLÄÄN VUONNA 1993 ISTUTETTUJEN MINITAIMIEN (PS 205) JA PS 408 –TAIMIEN ELÄVYYS-% NELJÄNÄ INVENTOINTIVUONNA. KUVA 2. SAVUKOSKELLE JA SO- DANKYLÄÄN VUONNA 1993 ISTUTETTUJEN MINITAIMIEN (PS 205) JA PS 408 –TAIMIEN VUOTUI- NEN KASVU JA KESKIPITUUS NELJÄ- NÄ INVENTOINTIVUONNA. Kumpare, Teuvo. 1998. Minitaimien hyvä kehitys jatkuu. Metsähallitus. Kehittämisyksikön tiedote 4/1998. 27 t a i m i uutiset 1/99 JUURISEMINAARI JOENSUUSSA RISTO RIKALA, METLA, SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA Joensuun yliopisto ja Metlan Joen- suun tutkimusasema järjestivät 1.– 2.12.1998 Juuripäivän juuria tutki- ville ja juurista kiinnostuneille tut- kijoille. Osallistujia oli runsaat kol- mekymmentä. Aiheet (18 esitystä) käsittelivät niin ilmansaasteiden, myrskytuhojen, mykorritsojen, pak- kasen kuin pohjaveden vaikutusta metsäpuiden juuriin. Esitysten pai- no oli tutkimusmenetelmissä, mut- ta tuloksiakin kuultiin. Taimienkasvattajan kannalta kiin- toisimmat esitykset koskivat pui- den juurien mykorritsoja, pakkas- kestävyyttä sekä lämpötilan vaiku- tusta juurten kasvuun. Näistä asi- oista on kuultu myös viime vuosien taimitarhapäivillä ja voitu lukea Taimiuutisista, joten kovin paljon ennen kuulemattomia tuloksia ei esitetty, vaan enemmänkin keskus- teltiin tutkimusmenetelmäongel- mista. Juurten pakkaskestävyydestä oli kuitenkin aivan tuorettakin tietoa. Marja-Liisa Sutinen (Metla, Rova- niemen tutkimusasema) kertoi, että Lapin männiköissä humuskerroksen lämpötilan vuodenaikaisen vaihte- lun ollessa +22...-3 °C puiden juur- ten pakkaskestävyys vaihtelee -5...- 20 °C. Pakkaskestävyys oli suurim- millaan marras-joulukuussa ja hei- koimmillaan touko- syyskuussa. Pakkaskestävyys merkitsee tässä sitä, että läpimitaltaan alle 2 mm:n juuriin syntyy ao. lämpötilassa 50 % vaurio. MAAPERÄELÄIMET PARANTAVAT MAAN RAVINNETILANNETTA Eräs päivien kiintoisimmista aiheis- ta oli Heikki Setälän esitys Jyväs- kylän yliopistossa tehtävästä tutki- muksesta. On todettu, että valtaosa maaperän pikkueläimistä (sukkula- madot, niveljalkaiset, änkyrimadot jne) käyttää ravintonaan sekä la- hottaja- että mykorritsasienten rih- mastoa. Laboratoriotutkimuksissa on todettu, että näiden maaperä- eläinten mykorritsasienirihmastoi- hin kohdistuva laidunnus parantaa taimien kasvua. Juuribiomassan kasvu vähenee samalla, kun verson kasvu lisääntyy. Tämän on selitetty johtuvan siitä, että maan ravinnepi- toisuus kasvaa laiduntamisen seu- rauksena. Maaeläimien rooli on il- meisesti vielä paljon uskottuakin tärkeämpi metsän hyvinvoinnille. “Mitään suurta läpimurtoa juu- ristotutkimuksessa ei ole tapahtu- nut, tehtävää on vielä paljon jäljel- lä”, totesi Pasi Puttonen (Helsingin yliopisto, metsänhoitotieteen laitos) yhteenvetopuheenvuorossaan. Juu- ristotutkimus on edelleen hyvin työ- lästä ja menetelmällisesti vaikeata sinnikkäiden ihmisten puurtamista. Juurten kasvun ja toiminnan tunte- misen tärkeyttä kuvaa tutkimustu- los, jonka mukaan puolukkatyypin männikössä hienojuurten kasvuun kuluu karkeasti puolet koko puus- ton biomassatuotokseen käytetystä hiilestä ja myös typestä. Toivoa so- pii, että tärkeät juuristokysymykset saisivat lisää huomiota tutkimus- maailmassa ja myös ansaitsemansa tutkimusrahoituksen. Risto Rikala Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Risto.Rikala@metla.fi UUSIA JULKAISUJA: KOIVULLA OMA PHYTOPHTHORA CACTORUM - SIENI Versolaikkuja aiheuttava koivun taimista eristetty Phytophthora cac- torum –sieni infektoi koivuja sekä ehjän kuoripinnan että kuoreen teh- tyjen haavojen kautta. Mansikalta eristetty P. cactorum -sienikanta ei aiheuttanut tautioireita kasvaessaan ehjällä kuorella, mutta pystyi in- fektoimaan jonkin verran koivun taimia haavojen kautta. Koeolosuh- teissa versolaikkuoireet tulivat nä- kyviin kahdessa viikossa. Tutkimuksessa tehtyjen DNA- testien perusteella koivun ja man- sikan Phytophthora -sienikannat erosivat perinnöllisesti toisistaan huomattavan paljon. Todennäköi- sesti koivulla versolaikkua aiheut- tava P. cactorum ei ole peräisin samasta tartuntalähteestä kuin man- sikalta eristetty Phytophthora-sie- ni. Suomessa tavattiin P. cactorum -sieni mansikalta ensimmäisen ker- ran vuonna 1990. Samaa sienilajia eristettiin koivun versolaikusta vuonna 1991, vain vuosi mansik- kahavainnon jälkeen. LÄHDE: Arja Lilja, Reijo Karjalainen, Päivi Pa- rikka, Kari Kammiovirta ja Heikki Nuorteva. 1998. Pathogenicity and genetic variation of Phytophthora cactorum from silver birch and straw- berry. European Journal of Plant Pat- hology 104:529–535. TULEVIA JULKAISUJA TAIMITUHOJEN TUNNISTUSOPAS • kuvitettu opas taimien sieni- ja hyönteistuhoista tarhalla ja uudis- tusalalla TAIMITARHATUTKIMUKSEN VUOSIKIRJA 1999 • kooste 8.–9.2.1999 Taimitarha- päivien esitelmistä ja muuta ajan- kohtaista tutkimustietoa TAIMIUUTISET 2/1999 ILMESTYY 30.8. VIIKOLLA, AINEISTO LEHTEEN 2.8. MENNESSÄ. TAIMIUUTISET 3/99 ILMESTYY 13.12. VIIKKOLLA, AINEISTO LEHTEEN 15.11. MENNESSÄ. TAIMITARHOJEN TIETOPALVELULLA ON OMA KOTISIVU: HTTP:// WWW.METLA.FI/PROJECTS/ TAIMITIETOPALVELU/ KOTISIVULTA LÖYDÄT JULKAISUT, NÄET KURSSITARJONNAN JA MUUN OHJELMAN PALAUTTEET JA IDEAT KOTISIVUN KEHITTÄMISEKSI OVAT TERVETULLEITA! 28 t a i m i uutiset 1/99