Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 Sika- ja siipikarjatuotannon vesistövaikutusten vähentäminen Lannan käytön tarkentaminen Sari Luostarinen, Johanna Laakso, Kirsi Järvenranta, Perttu Virkajärvi, Tapio Salo, Helena Soinne, Katri Rankinen ja Markus Huttunen Luonnonvarakeskus 2025 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 Sika- ja siipikarjatuotannon vesistövaikutusten vähentäminen Lannan käytön tarkentaminen Sari Luostarinen, Johanna Laakso, Kirsi Järvenranta, Perttu Virkajärvi, Tapio Salo, Helena Soinne, Katri Rankinen ja Markus Huttunen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 Viittausohje: Luostarinen, S., Laakso, J., Järvenranta, K., Virkajärvi, P., Salo, T., Soinne, H., Rankinen, K. & Huttunen, M. 2025. Sika- ja siipikarjatuotannon vesistövaikutusten vähentäminen : Lannan käytön tarkentaminen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 55 s. Sari Luostarinen ORCID ID, https://orcid.org/0000–0002–0800–1652 ISBN 978-952-419-072-5 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-072-5 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Sari Luostarinen, Johanna Laakso, Kirsi Järvenranta, Perttu Virkajärvi, Tapio Salo, Helena Soinne, Katri Rankinen ja Markus Huttunen Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2025 Julkaisuvuosi: 2025 Kannen kuva: Sari Luostarinen https://orcid.org/0000–0002–0800–1652 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-072-5 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 3 Tiivistelmä Sari Luostarinen1, Johanna Laakso1, Kirsi Järvenranta2, Perttu Virkajärvi2, Tapio Salo1, Helena Soinne1, Katri Rankinen3 ja Markus Huttunen3 1 Luonnonvarakeskus, Jokioinen 2 Luonnonvarakeskus, Kuopio 3 Suomen ympäristökeskus, Helsinki Ravinteiden käyttö on ruuantuotannossa välttämätöntä riittävän korkeiden satotasojen var- mistamiseksi. Kuitenkin liian suuri lannoitus aiheuttaa sekä tarpeettomia kustannuksia ja luon- nonvarojen käyttöä, että riskin ravinnepäästöihin ilmaan ja vesiin. Ravinteiden liikakäyttöä on vähennettävä täsmällisellä lannoitussuunnittelulla ja ravinteiden kierrätyksen lisäämisellä. Tämä liittyy voimakkaasti kotieläintuotannon lannan käsittelyyn ja käytön ratkaisuihin, sillä lanta on suurin kierrätettävissä oleva ravinnepitoinen biomassa, jonka nykyistä tehokkaam- malla kierrätyksellä voidaan vaikuttaa monipuolisesti ruuantuotannon ravinnepäästöihin. Korkea eläintiheys ja siitä seuraava suuri lantafosforin määrä peltoalaa kohti nostavat maan fosforipitoisuutta ja sitä kautta myös fosforikuormitusta. Ilmiö ei liity tuotantosuuntaan, vaan enemmänkin yksittäisen tilan lannoitusratkaisuihin. Maan fosforipitoisuuden vaihtelu eri pel- tojen välillä ja myös peltolohkojen sisällä on suurta. Vaikka kipsin havaittiin vähentävän fos- fori- ja kiintoainekuormitusta hienojakoisilla mailla, se ei toimi kaikilla pelloilla yhtä tehok- kaasti. Peltomaan fosforipitoisuuden aleneminen on varmin keino vähentää fosforikuormi- tusta, ja sen tarve käy yhä välttämättömämmäksi lisääntyvien talvisateiden myötä. Hankkeen tulosten mukaan lannan käyttö pelkästään kotieläintuotannon peltoalalla nostaa peltojen fosforilukua ja siten fosforikuormitusta vesiin. Lannalla lannoittamista tulisikin jakaa tilojen ja alueiden kesken uudelleen siten, että lantafosforia käytettäisiin myös kasvintuotan- totiloilla ja tarvittaessa myös kuljetettaisiin keskittymien ulkopuolelle. Hankkeen tulosten mukaan fosforiasetus (64/2023) on välttämätön, jotta lantafosforin lisäys peltomaahan rajoitetaan tasolle, jolla se ei enää voi nostaa maan korkeita fosforilukuja. Kui- tenkin fosforiasetuksen lantapoikkeuksen säilyttäminen heikentäisi suotuisaa muutosta hidas- tamalla maan fosforilukujen laskua ja pienentäisi saavutettavissa olevaa fosforikuormituksen vähenemää kaikilla Suomen vesialueilla. Poikkeuksesta tulisi siksi luopua. Tässä raportissa esitetään tulokset hankkeesta ”Sika- ja siipikarjatuotannon vesistövaikutusten vähentäminen (SiKaSimu)”, joka toteutettiin 1.4.2022–31.3.2025 maa- ja metsätalousministe- riön Makera-rahoituksen tukemana. Hankkeessa selvitettiin mahdollisuuksia vähentää vesis- töjen ravinnekuormitusta erityisesti Lounais-Suomessa tehostamalla sika- ja siipikarjatuotan- non lannan kierrätystä ja käyttöä lannoituksessa. Hankkeen toteuttivat yhteistyössä Luonnon- varakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (Syke). Asiasanat: kasvinravinteet; kiertotalous; siipikarjatuotanto; sikatalous; päästö; vesistökuormi- tus; fosfori, typpi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 4 Summary Sari Luostarinen1, Johanna Laakso1, Kirsi Järvenranta2, Perttu Virkajärvi2, Tapio Salo1, Helena Soinne1, Katri Rankinen3 and Markus Huttunen3 1 Natural Resources Institute Finland, Jokioinen 2 Natural Resources Institute Finland, Kuopio 3 Finnish Environment Institute, Helsinki Nutrients are essential for plant production to ensure high yields. Excessive fertilization, how- ever, causes unnecessary costs, overuse of natural resources, and emissions into air and wa- ter. The overuse of nutrients must be reduced through precise fertilization planning and en- hanced nutrient recycling. This is closely linked to the management and use of livestock ma- nure, which is the largest nutrient-rich biomass available for recycling. Enhancing its recycling can effectively reduce nutrient emissions from food production. High animal density and subsequent high manure phosphorus input per hectare increase soil phosphorus content and thereby also phosphorus loading. This phenomenon is not linked to any particular livestock production, but more to the fertilization decisions made by each farm. Soil phosphorus content varies considerably both between and within field plots. Although gypsum application has been observed to reduce loading of phosphorus and suspended sol- ids on clay soils, it does not consistently work on all plots. Reduction of soil phosphorus con- tent is the only certain way to reduce phosphorus loading, and the need for it increases with the climate change and subsequent winter rains. According to the results of this project, if manure is used on only the fields of livestock farms, soil phosphorus content and thus loading into water bodies is increased. Therefore, manure should be reallocated between farms and regions to ensure that manure phosphorus is also applied on the fields of crop farms and transported beyond areas of intensive livestock pro- duction. The results also show that the Phosphorus Decree (64/2023) is vital for limiting manure phos- phorus use on fields to a level which does not increase high soil phosphorus contents. How- ever, the exemption allowing higher manure application rates in certain conditions under- mines this positive development by slowing the decline in elevated soil phosphorus levels and, consequently, decreasing the reduction in phosphorus loading on all Finnish water ar- eas. Therefore, this exemption should be removed. This report presents the results of a project titled ”Reduced impacts of pig and poultry pro- duction on waters (SiKaSimu)”. The project was funded by the Makera funding of Ministry of Agriculture and Forestry during 1.4.2022–31.3.2025. The project focused on the potential to reduce nutrient loading into surface waters especially from the pig and poultry production in Southwest Finland via enhanced manure recycling and its use in fertilization. The project was conducted by Natural Resources Institute Finland (Luke) and Finnish Environment Institute Syke. Keywords: nutrients; circular economy; poultry production; pig production; emission; nutri- ent loading; phosphorus; nitrogen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 5 Sisällys 1. Johdanto .................................................................................................................. 6 2. Koetoiminnan yhteistyötilat Lounais-Suomessa ................................................. 9 2.1. Yhteistyötilojen kuvaus .......................................................................................................................................... 9 2.2. Maanäytteiden otto ja maa-analyysien tulokset ...................................................................................... 10 2.3. Yhteenveto .............................................................................................................................................................. 16 3. Pintavaluntasimuloinnilla kiinni lannan lannoituskäytön ravinnekuormitusriskiin ....................................................................................... 17 3.1. Huuhtoumakokeen toteutus ............................................................................................................................ 17 3.2. Maan ominaisuudet ja valunnan määrä....................................................................................................... 18 3.3. Valumaveden fosforipitoisuudet ja kipsin vaikutus ................................................................................. 20 3.4. Kiintoainekuormitus ............................................................................................................................................. 22 3.5. Yhteenveto .............................................................................................................................................................. 23 4. Lannan lannoituskäytön vaikutus peltomaan fosforipitoisuuteen ................. 24 4.1. Tilaskenaarioiden rakentaminen ja lähtötiedot mallintamiselle ......................................................... 24 4.2. Lannan käytön muutoksilla saavutetaan myös muutoksia P-luvuissa ............................................. 25 4.3. Yhteenveto .............................................................................................................................................................. 28 5. Vedenlaadun muutoksia voidaan arvioida kuormitusmalleilla ....................... 29 5.1. INCA-malli ja lantaskenaariot .......................................................................................................................... 29 5.1.1. INCA-mallin tulokset: lannan lannoituskäytöllä voidaan vaikuttaa ravinnekuormitukseen . 31 5.1.2. Yhteenveto INCA-mallin tuloksista ............................................................................................................. 34 5.2. Vemala-malli ja lantaskenaariot ...................................................................................................................... 35 5.2.1. Vemala-mallinnuksen tulokset ..................................................................................................................... 35 5.2.2. Yhteenveto Vemala-mallinnuksesta ........................................................................................................... 43 6. Johtopäätökset...................................................................................................... 44 Viitteet .......................................................................................................................... 45 Liitteet .......................................................................................................................... 49 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 6 1. Johdanto Ravinteiden käyttö on ruuantuotannossa välttämätöntä riittävän korkeiden satotasojen var- mistamiseksi. Kuitenkin liian suuri lannoitus aiheuttaa sekä tarpeettomia kustannuksia ja luon- nonvarojen käyttöä, että riskin ravinnepäästöihin ilmaan ja vesiin. Pääravinteista typpipäästöt aiheuttavat ilmaston lämpenemistä, ilman laadun heikkenemistä, pohjaveden pilaantumista ja vesistöjen rehevöitymistä, kun taas fosforipäästöt vaikuttavat eniten vesistöihin niitä rehevöit- tävästi. Koska maatalous käyttää merkittävän osan kaikesta ihmistoiminnan ravinteiden kulu- tuksesta, sinne kohdentuu myös voimakkaat tarpeet täsmentää ravinteiden käyttöä ja siten vähentää päästöriskiä. Kokonaan ravinnehävikkiä ei voi poistaa, mutta kuormitusta pyritään minimoimaan monin keinoin. Merkittäviä tekijöitä ravinteiden käytölle ja siten päästöriskille ovat ravinteiden liikakäytön vähentäminen täsmällisemmällä lannoitussuunnittelulla ja mine- raalilannoitteiden korvaaminen kierrätetyillä ravinteilla. Jälkimmäinen liittyy voimakkaasti ko- tieläintuotannon lannan käsittelyyn ja käytön ratkaisuihin, sillä lanta on suurin kierrätettävissä oleva ravinnepitoinen biomassa, jonka nykyistä tehokkaammalla kierrätyksellä voidaan vaikut- taa monipuolisesti ruuantuotannon ravinnepäästöihin. Siksi lantaan kohdennetaan enenevästi huomiota sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Euroopan unionissa kotieläintuotannon lannan lannoituskäyttöä säännellään erityisesti nit- raattidirektiivillä (91/676/EEC). Direktiivi asettaa rajoitukset typpilannoitukselle lannassa niillä alueilla, jotka kukin maa on nitraattiherkäksi nimennyt. Direktiivi koskee koko Suomea ja sen kansallisesti toimeenpaneva nitraattiasetus (1250/2015) sisältää lukuisia lannankäsittelyä ja lannoituskäyttöä ohjaavia määräyksiä. EU kiinnittää huomiota ravinteiden käytön tehostami- seen myös strategioissaan. Keväällä 2020 julkaistuissa EU:n Pellolta pöytään- ja Biodiversiteet- tistrategioissa esitettiin tavoitteeksi puolittaa ravinnehävikki ja sen myötä vähentää lannoittei- den käyttöä 20 % jo vuoteen 2030 mennessä. Euroopan yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) ja sen kansallinen suunnitelma sisältävät myös huomioita ravinteiden kierrätykseen liittyen. Li- säksi kiertotalous on Euroopan komission työohjelmassa vahvasti mukana vuodesta 2024 eteenpäin. Myös Itämeren alueella ravinnekuormitusta on pyritty hillitsemään vuosikymmeniä. Rehevöi- tyminen on silti edelleen meren suurimpia haasteita. Itämeren kaikesta fosforikuormasta lähes puolet ja typenkuormasta kolmannes tulee hajakuormituksena, josta maatalouden osuus on kaikissa maissa merkittävä (HELCOM 2023). Koska Itämeren hyvää tilaa ei ole toivotusti saa- vutettu, Itämeren suojelukomissio HELCOM päivitti toimintasuunnitelmaansa (Baltic Sea Ac- tion Plan; HELCOM 2021a). Rehevöitymisen vähentämisen toimenpiteitä toimintasuunnitel- massa on kaikkiaan 36, joista 15 on suoraan maatalousteeman alaisia. Kotieläintuotannon lanta nousee esille niistä useissa, erityisesti tuotannon parhaiden tekniikoiden ja käytäntöjen käyttöönoton suositusten laatimiseen liittyen. Lisäksi kolme toimenpiteistä liittyy typpilaskeu- maan, jonka merkittävimpiä lähteitä on kotieläintuotannon lannan ammoniakkipäästöt, sekä seitsemän ravinteiden kierrätykseen, joissa tavoite on kierrättää mm. lantaa takaisin ruuan- tuotannon käyttöön tilojen välisen yhteistyön avulla ja kierrätyslannoitevalmisteina. Osana toimenpideohjelmaa julkaistiin erillinen alueellinen ravinteiden kierrätyksen strategia (HEL- COM 2021b), jossa esitetään täsmällisempi ravinteiden kierrätyksen visio, tavoitteet ja esi- merkkejä toimenpiteistä niiden toteuttamiseksi. Kotieläintuotannon lannan hyödyntämisen tehostamistarve nousee strategiassa selkeästi esille. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 7 Suomi on pitkään myös kansallisesti pyrkinyt edistämään ravinteiden kierrätystä ja siten vä- hentämään ravinnepäästöihin liittyviä ympäristövaikutuksia. Monissa tavoitteista ja toimenpi- teistä esille nousee ylipäätään vesistöjen tilan tai erikseen Itämeren, ja vielä täsmällisemmin Saaristomeren, tilan parantaminen (MMM 2011; Juha Sipilän hallitusohjelma 2015, VNK 2015; Sanna Marinin hallitusohjelma 2019, VNK 2019; Petteri Orpon hallitusohjelma 2023, VNK 2023). Merenhoidon suunnitelmassa vuosille 2022–2027 yksi esitetyistä toimenpiteistä on lannan ravinteiden kierrätyksen edistäminen osana biokaasutuotantoa (Laamanen ym. 2021). Samaa tavoittelee myös kansallinen biokaasuohjelma (TEM 2020). Lisäksi alueellisissa vesien- hoidon suunnitelmissa nostetaan esille tarve tehostaa maatalouden vesiensuojelutoimia. Ym- päristöministeriön Ahti-ohjelman osana toteuttavassa Saaristomeri-ohjelmassa lannan käytön tehostaminen ja kierrätyslannoitevalmisteiden tuotannon ja käytön lisääminen ovat tärkeässä roolissa, kuten Saaristomeri-ohjelman maatalouden vesiensuojelun tiekartan (Laurila ym. 2022) toimenpiteissä listataan. Lannan käytön tehostamista ajetaan Suomen maatalouden omissa vesiohjelmassa (MTK & SLC 2020) sekä ilmastotiekartassa (Lehtonen ym. 2020) ja sen päivittävässä vähähiilisyystiekartassa (Lehtonen ym. 2024). Maatalouden osuuden Suomen ihmisperäisestä fosforikuormituksesta Itämereen on arvioitu olevan noin 65 %. Suomen merialueiden vesimuodostumien tila on heikentynyt ja vain 13 % merialueista on esitetty tuoreimmassa merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa hy- vään tilaan. Vaikka maataloudesta aiheutuvien ravinnepäästöjen syyt ovat moninaiset ja koti- eläintuotannon lantaa laajemmat, on lannalla siinä osansa. Lounais- ja Länsi-Suomen kotieläintuotannon keskittymien alueilla peltomaan fosforiluvut ovat korkeita (Lemola ym. 2018, 2023), jolloin fosforilannoitusta tarvitaan vähän ja sillä saa- tava satovaste on vähäinen. Lannan jatkuva, runsas käyttö ylläpitää korkeita fosforilukuja ja lisää ravinnekuormituksen riskiä vesistöihin (Ylivainio ym. 2014, Marttinen ym. 2017, Lemola ym. 2023). Sika- ja siipikarjatuotannon keskittymät erityisesti Varsinais-Suomen länsi- ja poh- joisosissa, Satakunnan eteläosissa ja Etelä-Pohjanmaalla osuvat yksiin korkeiden fosforiluku- jen kanssa aiheuttaen osaltaan lantafosforin ylijäämän alueita (Kuva 1). Korkea lantafosforin määrä lisää painetta runsaalle lannan käytölle, eikä lanta nykyisellään juuri alueelta toiselle liiku (Luostarinen ym. 2019a, 2019b, 2023). Tuotannon alueellisen keskittymisen ja tilakokojen kasvun odotetaan myös jatkuvan tulevaisuudessa ja vaikka sikojen määrä laskisi, siipikarjan määrän odotetaan edelleen nousevan (Lehtonen ym. 2020 ja 2024, Koljonen ym. 2024). Tämä lisää entisestään lannan alueellista keskittymistä ja siten tarvetta sen tehokkaammalle proses- soinnille ja kuljetukselle käyttöön aiempaa laajemmalla alueella. Pelkkä lannan siirtäminen myös lähiseudun kasvitilojen käyttöön ei tällöin riitä tasaamaan lantafosforin tarjontaa ja tar- vetta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 8 Kuva 1. Lantafosforin yli- tai alijäämä kasvin fosforitarpeen mukaiseen lannoitukseen verrat- tuna (kartta julkaistu Lemolan ym. (2023) raportissa). Tässä raportissa esitetään tulokset hankkeesta ”Sika- ja siipikarjatuotannon vesistövaikutusten vähentäminen (SiKaSimu)”, joka toteutettiin 1.4.2022–31.3.2025 maa- ja metsätalousministe- riön Makera-rahoituksen tukemana. Hankkeessa selvitettiin mahdollisuuksia vähentää vesis- töjen ravinnekuormitusta erityisesti Lounais-Suomessa tehostamalla sika- ja siipikarjatuotan- non lannan kierrätystä ja käyttöä lannoituksessa. Hanke teki yhteistyötä alueella sijaitsevien sika- ja siipikarjatilojen kanssa ja selvitti lannan levityksen vaikutuksia ravinnekuormitukseen kokeellisesti huuhtoumakokeilla ja mallintaen eri menetelmillä. Hankkeen toteuttivat yhteis- työssä Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (Syke). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 9 2. Koetoiminnan yhteistyötilat Lounais-Suomessa 2.1. Yhteistyötilojen kuvaus Hankkeen yhteistyötiloina oli neljä lounaissuomalaista tilaa, joissa kasvatettiin lihasikoja, ema- koita välikasvatuksineen (tarkastelussa mukana emakot), broilereita ja munituskanoja. Tiloista kaksi sijaitsevat Saaristomeren valuma-alueella ja kaksi Selkämeren valuma-alueella (Kuva 2). Kuva 2. Yhteistyötilat kartalla (mustat tähdet). Saaristomeren valuma-alue on merkitty puna- ruskealla värillä, jossa kaksi tiloista sijaitsee. Kaksi muuta tilaa sijaitsevat Kokemäenjoen va- luma-alueella. Yhteistyötilat edustavat kunkin eläimen ”keskimääräistä” tuotantotapaa esimerkiksi ruokin- nan, viljelytoimenpiteiden ja lannankäsittelyn suhteen. Tilat käyttävät pääasiassa lantaa omien peltojensa lannoitukseen. Tilojen viljelijät haastateltiin ja heiltä pyydettiin mm. seuraavia tie- toja (Taulukko 1): • eläinten ruokinta • lannankäsittely (eläinsuoja, varastointi) • lannan levitys • viljely ja peltojen ominaisuudet Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 10 Taulukko 1. Hankkeen yhteistyötilojen keskeiset tiedot. Tuotantoeläin Lihasiat Yhdistelmäsikala (emakot) Broilerit Munituskanat Eläinpaikat 5 000 80 emakkoa 55 000 45 000 Lantamäärä/vuosi 18 000 m3 (lietelantaa) 3 300 m3 (lietelantaa) 900 m3 2 500 m3 Kuivike Vain virikkeeksi Sahanpuru, kutteri Turve Kutterilastu Lannan vuotuinen luovutus (lähialueen tiloille) 1 500 m3 600–800 m3 150 m3 750 m3 Lannanlevitysala (omassa käytössä oleva peltoala) 600 ha 160 ha 400 ha 400 ha Viljelykierto tilan pelloilla Viljakierto, pää- asiassa ohraa Vehnä, ohra, härkäpapu Rehuvilja kasvate- taan tilalla; vehnä, ohra, öljykasvit, siemennurmi Rehuvilja kasvate- taan tilalla; kaura, ohra, vehnä Peltojen syysmuokkaus Kevytmuokkaus Kevytmuokkaus Kevytmuokkaus, 80 % peltoalasta aina kasvipeitteinen Kevytmuokkaus 2.2. Maanäytteiden otto ja maa-analyysien tulokset Hankkeessa toteutettavaa huuhtoumakoetta ja tarkempia maa-analyysejä varten jokaiselta tilalta valittiin kaksi savista maalajia edustavaa peltolohkoa, joista toisella lannanlevitys on ol- lut runsasta ja toisella vähäistä (Kuva 3). Näillä vertailupeltolohkoilla fosforiluvut (P-luku) edustivat siten matalaa ja korkeaa viljavuusluokkaa. Vertailulohkoilta pyydettiin tiedot lannoi- tus- ja viljelyhistoriasta sekä tiloilta löytyvät viljavuusanalyysien tiedot. Peltolohkoilta otettiin maanäytteet 0–10 cm ja 20–30 cm syvyyksiltä fosforianalyyseihin syksyllä 2022. Huuhtouma- koetta varten haettiin pintamaakerrosta 0–10 cm syvyydeltä. Lisäksi tiloilta otettiin lantanäyt- teet lanta-analyysiin. Taulukkoon 2 on koottu vertailulohkojen tiedot. Maanäytteistä (pintamaa 0–10 cm ja pohjamaa 20–30 cm) tehtiin viljavuusanalyysi, hiili-typpi- analyysi, lajitekoostumusmääritys sekä fosforin fraktiointi Hedleyn menetelmällä. Lisäksi mää- ritettiin fosforin kyllästysaste. Maanäytteistä (pintamaa 0–10 cm ja pohjamaa 20–30 cm) tehtiin viljavuusanalyysi, hiili-typpi- analyysi, lajitekoostumusmääritys sekä fosforin fraktiointi Hedleyn menetelmällä. Lisäksi mää- ritettiin fosforin kyllästysaste. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 11 Kuva 3. Valituilta peltolohkoilta otettiin maanäytteet analyyseihin ja huuhtoumakokeeseen syksyllä 2022. Kuvat: Kirsi Järvenranta. Taulukko 2. Tietoja peltolohkoista, joista otettiin maanäytteet analyyseihin ja maa-aines huuh- toumakokeeseen. Maalaji, multavuus ja hiilipitoisuus on määritetty Luken laboratoriossa, vilja- vuusfosforipitoisuus Eurofins Agrossa. Vertailulohko Lannoitus- historia Kasvi näytteenotto- vuonna Maalaji, hiilipitoisuus (pinta- maa, pohjamaa) Viljavuus- luokka* Lohkon koko, muuta Lihasiat /korkea P Lietelantaa 2016–2020 Ohra mHsS, vmHsS C 3,3;1,7 % 6 48,6 ha Lihasiat /matala P Ei lantaa, NPK 28-3-5 Kevätvehnä rmHeS, mHeS C 4,8; 2,8 % 4 5,6 ha Emakot /korkea P Lietelantaa vii- meiset 5 vuotta Ohra rmHsS, mAS C 5,7; 2,9 % 7 8,5 ha Emakot /matala P Ei lantaa, N- tai hivensalpietari Kevätvehnä mHeS, vmHeS C 2.3; 1,5 % 4 4,2 ha Broilerit /korkea P Lantaa viimeksi 2018 Kevätvehnä mHsS, mHsS C 2.9; 2,1 % 6 12,3 ha, rajoit- tuu vesistöön Broilerit /matala P Lantaa 2021 Kevätvehnä rmHsS, rmHsS C: 5,8; 4,6 % 4 10,5 ha Munituskanat /korkea P Lantaa Kevätvehnä mHsS; mHsS C: 2,7; 2,3 % 6 8,5 ha, rajoittuu vesistöön Munituskanat /matala P Lantaa Kevätvehnä mHeS, mHeS C:3,2; 2,7 % 5 3,0 ha *Nk. fosforiasetuksen (64/2023) viljavuusluokkien numeroinnin vastaavuus aiemmin käytössä olleeseen luokitte- luun: 1=huono, 2=huononlainen, 3=välttävä, 4=tyydyttävä, 5=hyvä, 6=korkea, 7=arveluttavan korkea. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 12 Peltolohkoilla, joille lantaa oli levitetty runsaasti pidemmän ajan kuluessa (Kuva 4: merkintä /korkea P), oli odotetusti korkeat viljavuusfosforin pitoisuudet pintamaassa (0–10 cm). Vä- hemmän lantaa saaneilla lohkoilla oli jokaisella tilalla vertailulohkoaan alempi viljavuusfosfo- rin pitoisuus (/matala P). Korkean fosforipitoisuuden lohkoilla pinta- ja pohjamaan välinen fosforipitoisuuden ero oli paikoin huomattava (>75 %). Tämä johtuu todennäköisesti lohkon runsaasta lannanlevityshistoriasta ja kevennetystä maan muokkauksesta, jolloin fosforia ker- tyy pintamaahan. Matalamman fosforipitoisuuden lohkoilla syvyyssuuntainen vaihtelu oli pie- nempää. Kuva 4. Vertailulohkojen viljavuusfosforin pitoisuudet (mg/l) pintamaassa (0–10 cm) ja pohja- maassa (20–30 cm). Kuvan 5 vesiuuttoiset fosforifraktiot Hedleyn uuttosarjassa kuvaavat välittömästi kasveille käytettävissä olevaa fosforivarantoa maassa. Tulokset ovat hyvin samankaltaiset viljavuusfos- forin pitoisuuksien kanssa (Kuva 4). Pintamaassa (0–10 cm) on erityisesti korkean fosforitason lohkoilla runsaasti kasveille käyttökelpoista fosforia, kun taas pohjamaassa tämä fosforiva- ranto on pienempi. Vesiuuttoisen fosforin ja viljavuusfosforin välillä havaittiin positiivinen, lä- hes lineaarinen korrelaatio (Kuva 6). Eri tuotantosuunnissa ei ole nähtävissä eroavaisuuksia vesiuuttoisen fosforin fraktioissa tai kokonaismäärissä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 13 Kuva 5. Vertailulohkojen vesiuuttoiset fosforifraktiot Hedleyn menetelmällä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 14 Kuva 6. Vesiuuttoisen fosfaattifosforin ja viljavuusfosforin välinen yhteys vertailulohkoilla. Kuvassa 7 on esitetty kaikki Hedleyn uuttosarjan fosforifraktiot vertailulohkoilla. Yhteenlaske- tut fraktioiden pitoisuudet pintamaassa olivat runsailla lannanlevityslohkoilla (/korkea P) 1120–1530 mg/kg ka ja vähemmän lantaa saaneilla lohkoilla (/matala P) 750–1300 mg/kg ka. Suurimmat maan fosforipitoisuudet olivat käytännössä liukenematon suolahappouuttoinen (HCl) fraktio ja natriumhydroksidiin (NaOH) liukeneva fraktio. Nämä ovat suhteellisen stabiilia, mineraalirakenteeseen ja rauta- ja alumiinioksideihin pidättynyttä fosfaattia sekä orgaanista fosforia, jotka ovat käytännössä kasvien saavuttamattomissa. Natriumkarbonaattiin (NaHCO3) liukenevan fosforin katsotaan antavan kuvan labiilista eli vaihtuvassa muodossa olevasta fos- forivarannosta. Se vapautuu kasvien saataville maapartikkeleista, kun maaveden fosforipitoi- suus laskee esimerkiksi kasvien sitä ottaessa tai sadeveden huuhtoessa maata. Tämä labiili fraktio oli pintamaassa 210–400 mg/kg ka runsaasti lantaa saaneilla lohkoilla (/korkea P) ja 140–240 mg/kg ka vähemmän lantaa saaneilla lohkoilla (/matala P). Peltomaassa kasveille käyttökelpoiseksi katsottava fosforimäärä (vesiliukoinen ja NaHCO3-liu- koinen) muodosti vain noin viidenneksen tarkasteltavan maakerroksen kokonaisfosforin mää- rästä vertailulohkoilla (Kuva 8). Noin 30–40 % on vaikeampiliukoista fosforivarantoa, joka voi vapautua kasvien käyttöön pidemmän ajan kuluessa. Loput noin 30 % on mineraaliainekseen sitoutunutta, liukenematonta fosforia. Kasveille suoraan käyttökelpoinen fosfori on altis huuh- toutumiselle sateen tai sulamisvesien mukana, joten sen määrä tulisi pitää vain kasvien tar- vetta vastaavalla tasolla. Runsas fosforilannoitus lantana tai mineraalilannoitteina nostaa tätä fraktiota helposti korkeammalle tasolle, jolloin fosforin huuhtoutumisriski vesistöön kasvaa. Myös vaikeammin liukeneva fosforivaranto voi aiheuttaa vesien rehevöitymistä, sillä tiukem- min esimerkiksi savespartikkeliin sitoutunut fosfori voi vapautua vesistöön joko ympäröivän vesimassan ”pestessä” maapartikkeleja tai vesistön hapettomissa pohjissa, jolloin pelkistysre- aktiot vapauttavat maan rautaa ja siihen sitoutunutta fosforia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 15 Kuva 7. Vertailulohkojen Hedleyn fosforifraktiot. Hedleyn menetelmässä uuttoliuokset ovat 2x 1:60 vesiuutto, NaHCO3 (Olsen-P), 1 M NaOH, 1 M HCl. Fraktioista määritetään sekä epäor- gaaninen (fosfaattifosfori) että orgaaninen fosfori, paitsi viimeisestä HCl-uutosta vain fosfaat- tifosfori. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 16 Kuva 8. Esimerkkinä broileritilan vertailulohkojen fosforin suhteellinen käyttökelpoisuus kas- veille ja jakautuminen erilaisiin maan fosforivarastoihin (Hedleyn fraktioinnin fosforipitoisuuk- sien suhteelliset osuudet) pinta- (0–10 cm) ja pohjamaassa (20–30 cm). Tuotantosuuntien vä- lillä ei havaittu eroja. 2.3. Yhteenveto Yhteistyötilojen (lihasiat, emakot, broilerit, munituskanat) peltolohkoilta valittiin kaksi savista maalajia edustavaa vertailulohkoa, joista toisella lannanlevitys on ollut runsasta ja toisella vä- häistä. Runsaasti lantaa saaneilla lohkoilla oli pintamaassa (0–10 cm) korkeat viljavuusfosforin ja vesiliukoisen fosforin pitoisuudet. Pinta- ja pohjamaan välinen fosforipitoisuuden ero oli paikoin huomattava (>75 %). Tämä johtuu todennäköisesti lohkon runsaasta lannanlevityshis- toriasta ja kevennetystä maan muokkauksesta, jolloin fosforia kertyy pintamaahan. Matalam- man fosforipitoisuuden lohkoilla syvyyssuuntainen vaihtelu oli pienempää sikatuotannossa, muttei siipikarjatuotannossa. Vähemmän lantaa saaneilla lohkoilla oli jokaisella tilalla vertailu- lohkoaan alemmat viljavuusfosforin ja vesiliukoisen fosforin pitoisuudet. Eri tuotantosuun- nissa ei ole nähtävissä eroavaisuuksia maan fosforipitoisuuksien osalta. Vertailulohkoilla kasveille käyttökelpoiseksi katsottava fosforimäärä (vesiliukoinen ja NaHCO3- liukoinen) muodosti vain noin viidenneksen tarkasteltavan maakerroksen kokonaisfosforin määrästä tuotantosuunnasta riippumatta. Noin 30–40 % on vaikeampiliukoista fosforivaran- toa, joka voi vapautua kasvien käyttöön pidemmän ajan kuluessa. Loput noin 30 % on mine- raaliainekseen sitoutunutta, liukenematonta fosforia. Kasveille suoraan käyttökelpoinen fos- fori on altis huuhtoutumiselle sateen tai sulamisvesien mukana, joten sen määrä tulisi pitää vain kasvien tarvetta vastaavalla tasolla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 17 3. Pintavaluntasimuloinnilla kiinni lannan lannoituskäytön ravinnekuormitusriskiin Huuhtoumakokeen tavoitteena oli selvittää sika- ja siipikarjatuotannon peltomaiden fosfori- kuormituspotentiaalin vaihtelua, ilmastonmuutoksen vaikutusta kuormitukseen sekä kipsikä- sittelyn merkitystä kuormituksen vähentämisessä. Huuhtoumakoe toteutettiin kappaleessa 2 kuvattujen yhteistyötilojen pelloilta kerätyillä maa- näytteillä. Tiloilta valittiin kaksi erityyppistä peltolohkoa, joiden maan savespitoisuus ylitti 50 %, mikä on tyypillistä Saaristomeren valuma-alueelle. Toisella lohkolla maan viljavuusfosforin (Paac) pitoisuus oli matala eikä ja sille ollut levitetty lantaa viime vuosina. Toinen lohkoista edusti lannanlevitysalaa ja sen viljavuusfosforin pitoisuus oli korkea. Huuhtoumakokeessa tutkittiin matalan ja korkean fosforitilan pelloilta pintakerrosvalunnassa muodostuvan fosforikuormituksen vaihteluväliä ja jo aiemmissa tutkimuksissa tehokkaaksi to- detun kipsikäsittelyn merkitystä kuormituksen vähentämisessä. Kolmas tutkittu tekijä oli sää- olosuhteiden vaikutus huuhtoumaan; Lounais-Suomessa lumiset talvet vähenevät ja talvisten vesisateiden määrä kasvaa ilmaston lämmetessä. Huuhtoumakokeessa lumen määrä vastaa alueen keskimääräistä lumen vesiarvoa (Hydrologinen vuosikirja 2006–2010) ja sadetuksen intensiteetti vastasi runsasta sadetta. Laatoille lisättävä vesimäärä (50 mm) ja sen jakautumi- nen lumeen ja sadeveteen sovitettiin edustamaan yksittäistä talviaikaista leudon sään jaksoa, ei koko vuoden sadantaa. 3.1. Huuhtoumakokeen toteutus Maanäytteet (n. 50 kg/näyte) otettiin puinnin jälkeen 0–10 cm maakerroksesta noin 0,5 m2 alueelta. Näytteitä otettiin kahdeksan kpl/lohko satunnaisesti lohkon alueelta, yhteensä 64 kpl. Keruu tapahtui lokakuussa 2022 (Kuva 9). Samassa yhteydessä otettiin maan irtotiheys- näytteet samasta maakerroksesta. Maanäytelaatikot varastoitiin ulkolämpötilaa seuranneessa hallissa. Maanäytteet pakattiin huuhtoumakoetta varten valuntalaatikoihin, joihin punnittiin 45 kg maata. Maa jaettiin kahteen osaan 30 ja 15 kg. Suurempi osa levitettiin laatikon poh- jalle ja tiivistettiin niin, että se muodosti yhtenäisen tasaisen kerroksen ja pienempi osuus li- sättiin irtonaisena pohjakerroksen päälle. Kipsikäsittelyyn arvottuihin laatikoihin (32 kpl) lisättiin 4000 kg/ha vastaava määrä kipsiä suh- teutettuna maan kuiva-ainepitoisuuteen (4 g kipsiä/kg maan kuiva-ainetta). Kipsi annosteltiin valuntalaatikkoon kahdessa erässä. Pohjakerroksen päälle ripoteltiin 1/3 kipsimäärästä ennen maan tiivistämistä ja 2/3 lisättiin irtonaiseen pintamaahan ja sekoitettiin kevyesti. Valmiit va- luntalaatikot varastoitiin ennen koetta -2 asteessa kylmäkontissa. Huuhtoumakoe tehtiin kevättalvella 2023 (Kuva 9). Kokeessa 21 mm eli 40 % vedestä lisättiin jäisille laatoille lumena ja 30 mm (60 %) sadetuksena paljaaseen maahan lähes kaiken lumen sulettua. Laattoja sadetettiin 10 mm/pvä niin, että sadetus jaettiin päivän aikana kolmessa 3,3 mm erässä välttäen rankkasateen tyyppistä sadetusta. Lumen ja sateena lisätyn veden tarkka määrä suhteutettiin pinta-alan lisäksi maan kuivapainoon. Lumen sulatus tehtiin kahden vuorokauden aikana niin, että olosuhdekammion lämpötila vaihteli vuorokausisyklissä 12 tuntia +10 astetta ja 12 tuntia -2 astetta. Sulatusjaksoa seurasi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 18 kolmen vuorokauden sadetusjakso samalla lämpötilasyklillä. Lumen ja sateen jälkeen laatat saivat valua kaksi vuorokautta. Peräkkäisiä, lämpötila- ja sadetusolosuhteiltaan identtisiä koe- jaksoja oli 11. Lumen ja sateen tuottama valunta kerättiin ja analysoitiin erikseen. Vedestä analysoitiin suodattamaton kokonaisfosfori, suodatettu liukoinen fosfori sekä kiintoainepitoi- suus. Lisäksi vedestä analysoitiin kalsium, kalium, liukoinen orgaaninen hiili (DOC), magne- sium, rikki, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitraattityppi, pH ja sähkönjohtokyky (Liite 1). Valuntalaatikoiden järjestys koejaksoille arvottiin. Huuhtoumakokeen aineisto tarkasteltiin SAS univariate -menetelmällä ja yksittäiset selkeästi poikkeavat havainnot poistettiin (esim. maapaakku ajautunut vesinäytteeseen). Aineistosta laskettiin suorat peltokohtaiset keskiarvot valunnasta sekä lumen ja sadevesihuuhtouman pitoisuuksista. Koko koejakson ravinnepitoi- suuksista laskettiin keskiarvot painotettuna lumen ja sadevesihuuhtouman suhteellisilla osuuksilla. Huuhtouman ainemäärähuuhtoumat laskettiin kertomalla valumaveden pitoisuus valunnan määrällä ja skaalaamalla tulos hehtaaria kohti. Kuva 9. Huuhtoumakokeen maanäytteet nostettiin 0–10 cm pintamaakerroksesta ja pakattiin valuntalaatikoihin, joissa tehtiin lumensulatus ja sadetuskäsittelyt SIMU-olosuhdekammiossa. Kuvat: Kirsi Järvenranta. 3.2. Maan ominaisuudet ja valunnan määrä Koepeltojen maan koostumus on esitelty kattavasti kappaleessa 2. Tässä esitetään vain huuh- touman fosforikuormituksen kannalta oleelliset muuttujat (Taulukot 3 ja 4). Pellolta otettiin maanäytteitä sekä yleisesti koko lohkolta (Paac mg/l 0–10 cm) että samasta erästä, joka pakat- tiin valuntalaatikkoon (Koemaa Paac mg/l 0–7 cm). Maanäytteiden fosforipitoisuus vaihteli joil- lain lohkoilla paljon. Esimerkkinä emakoiden ja munituskanojen Korkea P -lohkot, missä yleis- näytteen ja valuntalaatikkonäytteen maiden P-pitoisuudessa oli suuri ero: emakoilla 20 mg P/l ja munituskanatilalla 22 mg P/l. Erot voivat johtua lannan epätasaisesta levittymisestä lohkon sisällä, mikä heijastuu osanäytteisiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 19 Taulukko 3. Huuhtoumakokeen peltolohkojen fosfori- ja kalsiumpitoisuudet, fosforin kylläs- tysaste ja pH. Koemaa Paac 0–7 cm kuvaa suoraan huuhtoumalle altistettua maanäytettä, Paac mg/l 0–10 cm otettiin koko peltolohkolta maanäytteiden noston yhteydessä. Pelto Hedley, TotPH2O mg/kgka 0–10 cm Lohko, Paac mg/l 0–10 cm Koemaa, Paac mg/l 0–7 cm Fosforin kyllästysaste, DPS% Kalsium, mg/l pH Matala P Lihasiat 1 23,6 8,0 9,9 19,6 2 200 6,3 Emakot 2 32,6 11,0 13,0 19,4 1 930 5,7 Broilerit 3 31,2 9,4 8,6 21,8 2 930 6,1 Munituskanat 4 28,6 17,0 22,3 24,8 1 950 6,7 Korkea P Lihasiat 5 42,9 26,0 25,5 18,5 1 900 6,8 Emakot 6 89,4 47,0 66,5 38,2 4 400 6,2 Broilerit 7 68,2 33,0 41,8 28,1 3 930 6,1 Munituskanat 8 58,8 26,0 48,0 24,3 2 880 6,8 Annetusta 50 mm vesimäärästä 40 mm eli 79 % (vaihteluväli 59–96 %) päätyi kokeen koko- naisvaluntaan (Taulukko 3.2). Lumen osuus maanäytteille annetusta vesimäärästä oli 40 %, mutta huuhtoutuneesta vesimäärästä se vastasi vain 13 % (vaihteluväli 7–21 %). Suuri osa lu- mena annetusta vedestä pidättyi siis hetkellisesti maahan ja purkautui vasta sadeveden mu- kana. Sadeveden osuus huuhtoumasta oli vastaavasti 87 %. Tästä syystä kokeessa lumen sula- misvalunnan osuus kokonaiskuormituksesta oli pieni ja sadevalunnan pitoisuudet painottuvat voimakkaasti. Lumen sulaminen on maahan kohdistuvan rasituksen osalta huomattavasti sadetta lem- peämpi prosessi, mikä näkyi lumen sulamisvedessä sateen aiheuttamaa huuhtoumaa mata- lampina eroosioaineksen pitoisuuksina. Liukoisten ravinteiden kannalta maata huuhtovan ve- den alkuperällä ei ollut merkitystä. Koska lumen sulannan osuus huuhtoumasta oli varsin pieni, tuloksissa tarkastellaan tästä eteenpäin talvisen sulamisjakson aiheuttamaa fosforikuor- mitusta kokonaisuutena ja tulokset esitetään koko sulamisjaksolle, missä lumen ja sadetuksen osuudet on laskettu painotettuina keskiarvoin. Lumen sulantaa ja sadetusta ei siis erotella. Peltolohkojen maalaji ja maan hiilipitoisuus vaikuttivat huuhtoutuneen veden määrään. Mitä hienojakoisempi maa ja korkeampi orgaanisen aineen määrä, sitä enemmän vettä sitoutui maahan (Taulukko 3.2). Koska pitoisuuden lisäksi toinen päätekijä ravinnekuormituksen syn- nyssä on valunnan määrä, eri peltolohkojen hehtaarikohtainen ravinnekuormitus oli sidok- sissa kunkin peltolohkon maan koostumukseen ja vedenpidätyskykyyn eikä tältä osin heijasta tuotantosuunnan vaikutusta. Esimerkiksi emakoilla korkean fosforitilan pellon maalaji oli koepelloista hienojakoisin, ja sillä oli korkein hiilipitoisuus, fosforipitoisuus ja fosforin kyllästysaste. Huuhtouman määrä puoles- taan oli pienin, koska vettä pidättyi hienojakoiseen ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävään maahan enemmän kuin muiden koepeltojen maihin. Tästä syystä, vaikka pellon valumaveden fosforipitoisuus ja erityisesti liukoisen fosforin pitoisuus olivatkin korkeita, kilomääräinen kuormitus ei noussut merkittävästi muita peltoja suuremmaksi kokeessa käytetyllä 50 mm:n lumen ja sateen vesimäärällä. Kun sademäärä ylittää pellon kapasiteetin pidättää vettä, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 20 huuhtoman määrä kasvaa. Näin ollen tulevaisuudessa lisääntyviksi ennustetut rankkasateet ja sateiden ajoittuminen aiempaa enemmän kasvukauden ulkopuolelle voivat lisätä ravinteiden huuhtoutumista myös tämän tyyppisiltä lohkoilta. Taulukko 4. Huuhtoumakokeen peltolohkojen maalajikoostumus Saves-Hieno hiesu (S-HHs %), Karkea hiesu – Sora (KHs-Sr %), pintamaan (0–10 cm) hiilipitoisuus (C %) ja valumaveden määrä lumen ja sateen osalta sekä kokonaisvalunta (Yht mm). S-HHs % KHs-Sr % C % Lumi mm Sade mm Yht. mm Matala P Lihasiat 60 40 4,8 6 33 39 Emakot 54 46 2,3 5 39 44 Broilerit 67 33 5,8 5 28 35 Munituskanat 44 56 3,2 6 39 46 Korkea P Lihasiat 67 33 3,3 4 38 43 Emakot 74 26 5,7 4 25 29 Broilerit 68 32 2,9 4 33 37 Munituskanat 66 34 2,7 7 40 47 3.3. Valumaveden fosforipitoisuudet ja kipsin vaikutus Huuhtouman kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin pitoisuudet olivat voimakkaasti riippuvai- sia maan fosforipitoisuudesta (Kuva 10). Pitkään jatkunut runsas lannankäyttö vaikuttaa oleel- lisesti pellon fosforipitoisuuteen ja saattaa vaikuttaa myös pellon orgaanisen aineksen mää- rään. Kyseessä on tilan sisäinen ratkaisu lannan käytön suhteen eikä suoraan tuotantosuun- taan liittyvä tekijä. Valumaveden määrällä, joka vaihteli jonkin verran lohkojen välillä, ei ollut vaikutusta liukoisen fosforin pitoisuuteen (mg/l). Sen sijaan valumaveden määrä vaikuttaa pinta-alaa kohti laskettavaan (kg/ha) kuormitukseen. Koska maan fosforipitoisuuden vaikutus on näin voimakas, tulosten tulkitseminen tuotantosuunnan kautta olisi virheellistä. Lisäksi ku- takin tuotantosuuntaa edusti tässä kokeessa vain yksi tila, joten senkään vuoksi tulosten yleis- tämistä tuotantosuuntaa kohti ei voida tehdä. Niinpä tuloksia esitetään ja tulkitaan tästä eteenpäin ensisijaisesti pellon ominaisuuksien perusteella. Kipsikäsittely (4 t/ha) alensi huuhtouman kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin pitoisuutta merkittävästi lähes kaikilla pelloilla. Yhdellä koepellolla kipsikäsittely näytti kuitenkin hieman lisäävän huuhtouman fosforipitoisuutta. Poikkeava pelto kuului luokkaan ”Matala fosforipitoi- suus”, mutta sen kokeeseen päätyneen maan P-pitoisuus oli 22 mg/l ja maalaji koepelloista karkein. Myös huuhtoumaveden sähkönjohtavuus ja typpipitoisuus olivat sekä käsittelemättö- mässä maassa että kipsikäsitellyssä maassa peltolohkoista korkeimmat. Matala P-lohkolle oli ennen koetta levitetty sama määrä lantaa kuin saman tilan Korkea P-lohkolle. Peltolohkon kipsikäsitellyiltä maalaatoilta huuhtoutui käsittelemätöntä maalaattaa hieman enemmän sekä kokonaisfosforia että fosfaattifosforia, mutta kiintoaineen huuhtoutuminen kuitenkin väheni yli 30 %. Kyseessä ei ole täysin poikkeuksellinen ilmiö, vaan myös Ekholm ym. (2024) havaitsi- vat suurta vaihtelua liukoisen fosforin pitoisuuksissa valuma-aluetasolla tehdyssä tutkimuk- sessa. Aiemmissa kokeissa on todettu myös, että routaisen maan päälle levitetty kipsi lisää merkittävästi liukoisen fosforin huuhtoutumista (Ekholm ym. 2022). Tässä kokeessa kipsi an- nosteltiin kuitenkin sulaan maahan, joten routa ei voi olla selittävä tekijä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 21 Vaikka kipsikäsittelyllä saadaan aikaan nopeaa kuormituksen vähenemistä, tehokkain keino vähentää liukoisen fosforin huuhtoutumista pysyvästi on maan P-luvun alentaminen. Aiem- min KiertoVesi-hankkeessa (Puustinen ym. 2019) tehtyjen laskelmien mukaan liukoisen fosfo- rin huuhtoutuminen vähenisi Paimionjoen valuma-alueella 15 %, jos korkeat P-luvut laskisivat alle 15 mg/l. Jos P-luvut laskisivat vielä enemmän ollen kaikilla lohkoilla alle 10 mg/l, liukoisen fosforin huuhtoutuminen vähenisi nykytilasta 27 %. Kokonaisfosforin huuhtoutuminen alenisi näissä tilanteissa 16 % ja 20 %. Peltojen P-lukujen aleneminen on kuitenkin hidasta, ja tuolloin lasketut luvut kuvaavat potentiaalia, joka olisi mahdollista saavuttaa noin 20 vuoden kuluessa (Puustinen ym. 2019). Kuva 10. A) Pintakerrosvalunnan kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin pitoisuudet ovat voi- makkaasti yhteydessä maan viljavuusfosforin (Paac) pitoisuuteen. B) Kipsin (4 t/ha) vaikutus valumaveden pitoisuuksiin. Kun kokeessa mitattujen huuhtoumien fosforipitoisuudet suhteutetaan laskennallisesti heh- taarikohtaisiksi kuormitusluvuiksi, talviaikaisen 40 mm valuntajakson aiheuttama kuormitus olisi peltolohkosta riippuen 0,19–0,4 kg kokonaisfosforia hehtaarilta (Kuva 11). Liukoisen fos- forin osuus kuormituksesta vaihteli 18–70 % välillä. Koko vuoden valuntaan suhteutettuna 40 mm vastaisi noin 20 % Aurajoen huuhtoumakentän keskimääräisestä vuosivalunnasta (Puustinen 2023). Jakson kokonaisfosforihuuhtouma vastaisi 17–36 % pienten valuma-aluei- den perusteella lasketusta pellon ominaiskuormitusarvosta 1.1 kg P /ha/v (Tattari ym. 2017). Pintakerrosvalunnan lisäksi savimailla salaojien kautta tuleva kuormitus voi oikovirtauksien seurauksena olla suurta (Äijö ym. 2017). A) B) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 22 Kuva 11. A) Partikkeleihin sitoutuneen (PP) ja liukoisen fosforin (LiukP) huuhtoutuminen (kg/ha) matalan ja korkean fosforitilan peltolohkoilta ja B) kipsin (4 t/ha) vaikutus em. fraktioi- den huuhtoutumiseen. Kipsin vaikutus on ilmaistu myös prosentteina lähtötilanteeseen ver- rattuna. 3.4. Kiintoainekuormitus Kiintoaineen huuhtoutuminen maalaatoilta vaihteli peltolohkojen välillä huomattavan paljon (33–201 kg/ha) eikä se korreloinut vahvasti minkään selittävien muuttujien kanssa (Kuva 12). Voimakkain korrelaatio havaittiin kiintoainepitoisuuden ja karkean hiedan osuuden välillä (-0,66, p-arvo 0,08). savespitoisuus/maan hiilipitoisuus -suhde (0,61, p-arvo 0,11) ja huuh- touman määrä (0,60, p-arvo 0,12). Talvien vesisateet lisäävät kasvipeitteettömien peltojen eroosiota enemmän kuin muiden vuo- denaikojen sateet, ja niiden toistuvuus lisääntyy tulevaisuudessa (Kasvi ym. 2024). Tässäkin tutkimuksessa talvisateiden valumaveden kiintoainepitoisuutta lisäävä vaikutus näkyi selvästi, vaikka lumen sulamisveden ja sadevalunnan määrät erosivatkin huomattavasti. Sulamis-/jää- tymissyklien, veden kyllästämän maan ja talvisateiden yhdysvaikutuksen on todettu heikentä- vän kipsin eroosiota vähentävää vaikutusta. Tässä tutkimuksessa kiintoaineen huuhtoutumi- nen talvisadejaksolla väheni kipsin vaikutuksesta keskimäärin yli 40 %, mutta vaihtelu oli suurta (+2…–87 %). Talviaikainen kasvipeitteisyys auttaisi vähentämään eroosiota huomioiden kuitenkin samalla sen liukoisen fosforin kuormitusta mahdollisesti lisäävä vaikutus (Kasvi ym. 2024). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 23 Kuva 12. A) Kiintoaineen huuhtoutuminen (kg/ha) matalan ja korkean fosforitilan peltoloh- koilta ja B) kipsin (4 t/ha) vaikutus kiintoaineen huuhtoutumiseen. Tuotantosuunnalla ei ollut merkitystä tulokseen. 3.5. Yhteenveto Maan fosforipitoisuuden merkitys huuhtouman fosforipitoisuuteen dominoi tuloksia huuh- toumakokeessa täysin eikä eroja tuotantosuuntien välillä voitu osoittaa. Tutkimuksen pääta- voitteena oli selvittää erilaisten tuotantosuuntien ja lannankäyttömäärien aiheuttamaa vaihte- lua huuhtouman muodostumisessa ja aineisto oli kooltaan pieni. Näin ollen kuormitusmal- leissa käytettävien ominaiskuormituslukujen päivittäminen tämän kokeen tulosten perusteella ei ole mahdollista, vaan mallien luotettavuuden takaamiseksi aineistoa tarvittaisiin huomatta- vasti lisää. Sika- ja siipikarjatuotannon osalta kotimaisia huuhtoumatutkimuksia on tehty vä- hän, vaikka nämä tuotantosuunnat painottuvat rehevöitymisongelmaisen Saaristomeren va- luma-alueella. Korkea eläintiheys ja siitä seuraava suuri lantafosforin määrä peltoalaa kohti nostavat maan fosforipitoisuutta ja sitä kautta myös fosforikuormitusta. Ilmiö ei sinällään liity tuotantosuun- taan, vaan enemmänkin yksittäisen tilan lannoitusratkaisuihin. Maan fosforipitoisuuden vaih- telu eri peltojen välillä on suurta. Erityisesti kiinteää lantaa saaneilla peltolohkoilla myös pel- lon sisäinen vaihtelu voi olla merkittävää ja vaikuttaa maanäytteen fosforipitoisuuteen. Pellon ominaisuudet (maalaji ja orgaanisen aineksen määrä) vaikuttavat merkittävästi pellon veden- pidätyskykyyn ja huuhtouman määrään, kiintoaineksen pitoisuuteen ja sitä kautta sekä kiinto- aine- että fosforikuormitukseen. Kipsikäsittely on tehokas tapa vähentää fosfori- ja kiintoaine- kuormitusta lyhytaikaisesti hienojakoisilla mailla, mutta ei toimi kaikilla pelloilla yhtä tehok- kaasti. Peltomaan fosforipitoisuuden aleneminen on varmin keino vähentää kuormitusta. Sade huuhtoo enemmän ravinteita kasvipeitteettömästä peltomaasta kuin lumen sulaminen, joten talvisten vesisateiden yleistyminen tulee lisäämään ravinnekuormituksen riskiä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 24 4. Lannan lannoituskäytön vaikutus peltomaan fosforipitoisuuteen Hankkeessa oli tavoitteena selvittää erilaisten tilaskenaarioiden avulla peltojen fosforilukujen (P-luku) kehitystä pidemmän ajan kuluessa tilanteessa, jossa tilan peltoja lannoitettiin lannalla erilaisten fosforilannoituksen rajojen mukaan. Tarkastelussa huomioitiin fosforiasetuksen (64/2023) lannoitusrajat lantapoikkeuksen kanssa ja ilman sitä, tutkitun kasvien fosforilannoi- tuksen tarpeen mukainen lannoitus sekä nitraattiasetuksen mukainen lannoitus ilman fosfori- rajaa. 4.1. Tilaskenaarioiden rakentaminen ja lähtötiedot mallintamiselle Kahdelle kuvitteelliselle tilalle (lihasiat, broilerit) luotiin lannan käsittelyn ja lannoituskäytön skenaariot, joilla mallinnettiin tilojen peltojen fosforilukujen kehitystä 25 vuoden ajalle. Tilojen keskimääräinen koko, peltolohkojen ominaisuudet ja viljelykäytännöt määriteltiin vastaamaan keskimääräisiä varsinaissuomalaisia eläintiloja. Kuvitteellisten tilojen perustiedot on esitetty taulukossa 5 ja täsmällisemmät tiedot liitteessä 2. Taulukko 5. Lähtötiedot kuvitteellisille tiloille, joille lannoitusskenaariot laskettiin. Tuotanto- suunta Eläinpaikat Lantaa muodostuu, tn/vuosi Lannan typpi, tn/vuosi Lannan fosfori, tn/vuosi Lannan kuiva-aine, tn/vuosi Pelto- pinta-ala, ha Lihasiat 1 000 Lietelantaa: 3350 Kok-N: 14 liuk-N: 9 3 241 111 Broilerit 70 000 Kuivikepohja- lantaa: 1050 kok-N: 26 liuk-N: 3 12 662 250 Lohkokohtaiset peltotaseet fosforille laskettiin kolmen eri lannoitusskenaarion mukaan: 1) Lannoitus fosforiasetuksen (64/2023) mukaisesti, lantapoikkeus ei voimassa, 2) Lannoitus fos- foriasetuksen (64/2023) mukaisesti, lantapoikkeus voimassa ja 3) Lannoitus kasvin tarpeen mukaisesti (Valkama ym. 2011, 2015). Lihasikalalle laskettiin lisäksi lannoitusskenaario, jossa tilalla edistetään fosforin kierrätystä lietelannan laskeutuksella (5 §, 64/2023). Vertailuksi las- kettiin myös P-luvun muutos, mikäli lannalla voisi yhä lannoittaa vain nitraattiasetuksen (1250/2015) mukaan (levitysmäärää rajoittaa käytännössä lannan typpi). Vaikkei tämä ole enää lain mukaan mahdollista, niin voitiin toimia vielä äskettäin, vuoden 2022 loppuun saakka. Siksi sen mukainen levittäminen haluttiin tuoda mukaan vertailuun osoittamaan fos- forilannoitusrajojen merkitystä P-luvun kehitykselle. Fosforilannoitusmäärät eri skenaarioilla on esitetty liitteessä 2. Peltolohkojen lähtötietoja ja fosforitaseita käyttäen laskettiin lohkojen P-lukuennusteet viisi- vuosittain 25 vuoden ajalle Uusitalon ym. (2016) mallilla. Mallissa tehtiin lohkokohtainen tar- kistus viljavuusluokalle aina viisivuotisjakson jälkeen. Mikäli lohkon viljavuusluokka oli muut- tunut, lannoitusta muutettiin seuraavan kauden laskentaa varten. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 25 4.2. Lannan käytön muutoksilla saavutetaan myös muutoksia P-luvuissa Kaikilla lannoitusskenaarioilla molemmille tiloille jäi runsaasti lantafosforin ylijäämää, jota tila ei pysty hyödyntämään lannoituksessa (Taulukko 6). Toisin sanoen suurin osa lannasta tulisi kuljettaa käytettäväksi muilla tiloilla (prosessointilaitoksen kautta tai suoraan). Broileritilalla kaikesta syntyvästä lantafosforista (kuivikepohjalanta) jopa 75–90 % oli ylijäämäistä. Sikatilalla vastaavasti 52–80 % lantafosforista (lietelanta) oli ylijäämäistä. Fosforiasetuksen lantapoik- keusta käytettäessä ylijäämä oli jonkin verran pienempi kuin ilman tätä. Mikäli lantapoik- keusta ei voisi hyödyntää, poiskuljetettava lantamäärä kasvaisi noin 24 % lihasikatilalla ja noin 10 % broileritilalla. Fosforin erotuksella (lietelannan laskeutus) lihasikatila voi käyttää tehok- kaimmin lietelannan typen tilan omassa lannoituksessa, jos fosforirikas pohjajae kuljetetaan pois. Tämän pohjajakeen massa oli noin 330 tonnia vuodessa (kokonaislietemäärä 3350 tn) ja se sisälsi noin 1,1–1,7 tn fosforia. Nitraattiasetuksen mukaan lannoitettaessa tilanne olisi ollut toinen. Tällöin sikatilalla olisi voitu käyttää kaikki syntyvä lietelanta tilan omassa lannoituksessa ja lisäksi levittää 1200 ton- nia tilan ulkopuolista lietelantaa. Broileritilalla samoin, lantaa olisi voitu vastaanottaa 700 ton- nia tilan ulkopuolelta kaiken oman levitettävän lannan lisäksi. Taulukko 6. Tilojen lantafosforin ja lannan ylijäämä/alijäämä vuositasolla. Skenaario 1 Fosforiasetus, ei lantapoikkeusta Skenaario 2 Fosforiasetus, lantapoikkeus käytössä Skenaario 3 Kasvin tarpeen mukainen lannoitus P, tonnia Lantaa, tonnia P, tonnia Lantaa, tonnia P, tonnia Lantaa, tonnia Lihasiat Lannoitustarve/ vuosi 1,0 1 210 1,4 1 620 0,6 670 Tilalla syntyvä määrä/vuosi 2,9 3 350 2,9 3 350 2,9 3 350 Ylijäämä/ alijäämä +1,8 +2 140 +1,5 +1 730 +2,3 +2 680 Broilerit Lannoitustarve/ vuosi 2,3 191 3,1 262 1,2 100 Tilalla syntyvä määrä/vuosi 12,5 1 050 12,5 1 050 12,5 1 050 Ylijäämä/ alijäämä +10,2 +860 +9,3 +780 +11,3 +950 Lihasikatilalla P-lukujen lasku oli nopeinta korkeissa viljavuusluokissa (4–7), kun lannalla lan- noitettiin vain kasvin tarpeen mukaan (Kuva 13). Kun skenaariossa lannoitus annettiin fosfori- asetuksen ja lantapoikkeuksen mukaan (sallittu viljavuusluokissa 4 ja 5) tai fosforin erotuksella (nestejakeen vähäinen käyttö sallittu viljavuusluokissa 6 ja 7), P-lukujen lasku oli hieman hi- taampaa. Pelkästään nitraattiasetuksella rajoitettuna lannan levitys ylläpiti peltomaiden kor- keita P-lukuja ja nosti alhaisempia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 26 Kuva 13. Lihasikatilan lannalla lannoittamisen skenaarioiden vaikutus peltomaiden P-lukujen kehitykseen 25 vuodessa. Broileritilalla P-lukujen lasku oli nopeinta korkeissa viljavuusluokissa (4–7), kun lannoitus an- nettiin pelkästään kasvin tarpeen mukaan (Kuva 14). Samoin kuin lihasikatilalla, broileritilalla fosforiasetuksen lantapoikkeuksen käyttö hidasti hieman P-lukujen laskua 25 vuoden aikai- sessa tarkastelussa verrattuna lannoitukseen ilman lantapoikkeusta. Silmiinpistävintä on, että nitraattiasetuksen mukaan lannoitettaessa P-luku kasvoi kaikissa viljavuusluokissa merkittä- västi. Näin saatettiin toimia vielä vuonna 2022, mikäli tila ei kuulunut ympäristökorvauksen piiriin. Erityisesti siipikarjan ja turkiseläinten lantaa, joissa lannan fosforipitoisuus suhteessa typpipitoisuuteen on hyvin korkea, käytettäessä on tällöin saatettu vuosien saatossa kerryttää hyvin suurta fosforivarastoa peltomaahan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 27 Kuva 14. Broileritilan lannalla lannoittamisen skenaarioiden vaikutus peltomaiden P-lukujen kehitykseen 25 vuodessa. Mallinnus osoitti, että lannalla lannoittaminen fosforiasetuksen (64/2023) rajojen mukaisesti alentaa peltojen korkeita P-lukuja. Koska P-luku on suoraan sidoksissa maatalouden vesistö- kuormitusriskiin, fosforiasetus fosforilannoituksen rajoineen edistää vesiensuojelun tavoittei- den saavuttamista. Lasku on kuitenkin hyvin hidasta ja lantapoikkeuksen käyttö hidastaa las- kua entisestään. Korkeiden viljavuusluokkien lohkojen P-luvut olivat lantapoikkeusta käytettä- essä 25 vuoden kuluttua yhä korkeita, vain yhden viljavuusluokan alempia kuin lähtötilan- teessa. Skenaariossa, joissa tila hyödynsi fosforiasetuksen 5 §:n mukaista fosforin kierrätyksen edistä- mistä lietelantaa laskeuttamalla, korkean viljavuusluokan pelloille sallittu pieni fosforilisä nes- tejakeessa hidasti P-luvun laskua. Lietelannan laskeutuksen edut lantaravinteiden käytölle ovat siitä huolimatta merkittävät ja laskeutuksen (tai muun fosforierotuksen esim. mekaani- sella separoinnilla) käyttö suositeltavaa siksi, että tila saa suuremman osan lantatypestä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 28 omaan käyttöönsä ja merkittävä osa lannan fosforista saadaan erotettua kuivempaan jakee- seen, joka voidaan siirtää muiden tilojen käyttöön. Fosforiasetuksen tarpeellisuutta on helppo perustella, kun P-luvun muutosta verrataan ase- tuksen fosforirajojen käyttöä ja nitraattiasetuksen mukaista lannoitusta. Ilman fosforilannoi- tuksen rajoja lannalla lannoittaminen vähintään ylläpitää tai jopa merkittävästi nostaa maan P-lukuja ja siten riskiä fosforikuormitukselle vesistöihin. 4.3. Yhteenveto Mallinnus osoitti, että lannalla lannoittaminen fosforiasetuksen (64/2023) rajojen mukaisesti alentaa peltojen korkeita P-lukuja. Kaikilla fosforilannoitusskenaarioilla lähtötilanteeltaan kor- keimpia viljavuusluokkia 4–7 edustavien savimaiden peltolohkojen P-luvut lähtivät laskuun. Nopeinta lasku oli kasvin tarpeen mukaan lannoitettaessa (levitysmäärät matalimmat) ja hi- tainta, kun lantapoikkeuksen katsottiin olevan voimassa (levitysmäärät korkeammat luokkia 4 ja 5 koskevan lantapoikkeuksen takia). Matalammissa viljavuusluokissa 1–3 P-luvut lähtivät hiljalleen nousuun kaikilla lannoitusskenaarioilla. Verrattaessa aiempaan, vain nitraattiasetuk- sen mukaisiin lannoitusrajoihin, ero on huomattava, sillä vain typen osalta annetut lannoitus- rajat saattoivat erityisesti fosforirikkaiden lantojen osalta nostaa jatkuvasti peltolohkojen P- lukuja. Koska P-luku on suoraan sidoksissa maatalouden vesistökuormitusriskiin, fosforiasetus fosfo- rilannoituksen rajoineen edistää vesiensuojelun tavoitteiden saavuttamista. Lasku on kuiten- kin hyvin hidasta ja lantapoikkeuksen käyttö hidastaa laskua entisestään. Korkeiden viljavuus- luokkien lohkojen P-luvut olivat lantapoikkeusta käytettäessä 25 vuoden kuluttua yhä kor- keita, vain yhden viljavuusluokan alempia kuin lähtötilanteessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 29 5. Vedenlaadun muutoksia voidaan arvioida kuormitusmalleilla Hankkeessa oli tavoitteena mallintaa erilaisten lannalla lannoittamisen skenaarioiden vaikutus vesistökuormitukseen. Lannalla lannoittamisen ratkaisut vaikuttavat erityisesti liukoisten (nit- raatti ja liukoinen fosfori) ravinteiden kulkeutumiseen. Maatalouden typpikuormituksesta suu- rin osa on nitraattia, mutta fosforikuormituksesta suurin osa on sitoutuneena eroosioainek- seen. Lannan lannoituskäyttö vaikuttaa myös eroosiofosforiin, jos fosforilannoituksen rajat ovat niin korkeat, että peltomaan fosforiluvut pysyvät korkeina tai nousevat. Eroosiofosforin rehevöittävä vaikutus vesistöissä on kuitenkin pienempi kuin liukoisen fosforin. 5.1. INCA-malli ja lantaskenaariot INCA (Integrated Nutrients in CAtchment) on valuma-aluetason matemaattinen malli, joka laskee päivän aika-askeleella ravinteiden kulkeutumisen maaekosysteemeistä jokeen ja sitä pitkin vastaanottavaan vesistöön (Wade ym. 2002, Jackson-Blake ym. 2016). Mallilla laskettiin ravinteiden kulkeutuminen tyypillisen lounaissuomalaisen, maatalousvaltai- sen jokivaluma-alueen pelloilta Saaristomereen. Jokiveden fosforista 17 % oli biologisesti käyttökelpoista liukoista fosforia, loput kiintoainekseen sitoutunutta tai liukoista orgaanista fosforia. Valuma-alueen peltoalasta noin 30 % kuului kotieläintiloille ja loput kasvintuotanto- tiloille. Kotieläintiloja oli enemmän joen yläjuoksulla kuin alajuoksulla. Noin 70 % peltoalasta tuotantokasvina oli kevät- tai syysvilja ja 24 % peltoalasta nurmi. Peltojen fosforitilan alkuar- voksi otettiin kasvintuotantotiloille valuma-alueen kuntien peltojen fosforilukujakauman ala- kvartiili ja eläintiloille yläkvartiili (Kuva 15; Lemola ym. 2023). Oletuksena oli, että pitkäaikainen lannan lannoituskäyttö on ylläpitänyt kasvintuotantotiloja korkeampia fosforilukuja kotieläin- tilojen pelloissa. Valuma-alueen kotieläintilojen fosforiluvut kuuluivat näin viljavuusluokkiin 4 ja 5, joten lantapoikkeuksen käyttö on niillä sallittu. Mallinnusjakso oli vuodet 1995–2018. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 30 Kuva 15. Tarkastellun jokivaluma-alueen kuntien peltomaiden fosforiluvut eri osissa joki- vartta (Lemola ym. 2023). INCA-mallilla laskettiin neljä lannalla lannoittamisen skenaariota lantafosforin käytölle tarkas- tellulla jokivaluma-alueella. Kasvintuotantotiloilla oletettiin käytettäväksi mineraalilannoitetta fosforiasetuksen perustason mukaisia määriä. Fosforilannoitusskenaariot olivat: 1. Kaikkia alueen peltoja lannoitetaan fosforiasetuksen perustason mukaisesti ilman lanta- poikkeusta (Perustila). 2. Niitä alueen peltoja lannoitetaan lantapoikkeuksen mukaisesti, missä se on mahdollista (Lantapoikkeus). 3. Kaikki alueella syntyvä lantafosfori levitetään alueen kotieläintilojen pelloille (Kaikki lanta pelloille). 4. Kaikkia alueen peltoja lannoitetaan tutkitun kasvin fosforitarpeen mukaisesti (Matala lannoitus; Valkama ym. 2011, 2015). Typpilannoituksen tasoa sääntelee nitraattiasetus. Typpilannoitusskenaariot perustuvat osit- tain lannoitustasoihin, jotka olivat vuosina 2017–2022 ympäristökorvauksen ehtona. Kun lan- tatyppi ei riittänyt, oletettiin käytettävän lisäksi mineraalityppeä sekä kasvi- että eläintiloilla. Neljä lannalla lannoittamisen skenaariota lantatypen käytölle olivat: 1. Kaikkia alueen peltoja lannoitetaan entisen (2017–2022) ympäristökorvauksen perusta- son mukaan (Perustila). 2. Kotieläintilojen peltoja lannoitetaan kasvikohtaisten liukoisen typen enimmäislannoitus- rajojen mukaisesti. Joissain tapauksissa tämä ylittää kokonaistypen vuosittaisen sallitun määrän (NiD). 3. Kaikki alueella syntyvä lantatyppi levitetään alueen kotieläintilojen pelloille (Kaikki lanta pelloille). 4. Kaikkia alueen peltoja lannoitetaan entisen ympäristökorvauksen (2017–2022) tiukim- pien ehtojen mukaisesti (Matala lannoitus). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 31 5.1.1. INCA-mallin tulokset: lannan lannoituskäytöllä voidaan vaikuttaa ravinnekuormitukseen Fosfori kiinnittyy tiukasti maahiukkasiin, joten sen kulkeutumiseen voidaan vaikuttaa eroo- siota estävien toimenpiteiden lisäksi pienentämällä maahan heikosti sitoutuneen (labiilin) fos- forin varastoa. Joen vedessä oleva liukoinen fosfori on peräisin tästä maaperän varastosta, joka reagoi hitaasti lannoitustason muutoksiin. Tämän vuoksi liukoisen fosforin pitoisuus ve- dessä muuttuu hitaasti riippuen fosforilannoituksen käytöstä (Kuva 16). Yhtenä maatalouden vesiensuojelun tavoitteena onkin vähentää maahan sitoutuneen fosforin määrää, eli laskea peltojen fosforilukua. Fosforilannoitustason muutoksen vaikutus veden fosforipitoisuuteen näkyy vasta useamman vuoden kuluttua (Kuva 17). Vuonna 1995 aloitetut vaihtoehtoiset lannalla lannoittamisen ske- naariot tarkastelualueella muuttuvat mallinnuksen mukaan vuodesta 2015 eteenpäin niin, että jokiveden liukoisen fosforin pitoisuus nousi joko 2 % fosforiasetuksen lantapoikkeusta käytet- täessä tai 13 % kaiken lannan päätyessä kotieläintilojen pelloille. Sen sijaan kasvin fosforitar- peen mukaisella lannoituksella fosforipitoisuus laski 30 % (Matala lannoitus). Keskimäärin va- luma-alueelta mereen kulkeutuvan fosforin määrä saattaisi lannoitusrajoista riippuen lisään- tyä 4000 kg/vuosi (Kaikki lanta pelloille) tai laskea 7000 kg/vuosi (Matala lannoitus). Kuva 16. Suhteellinen muutos jokiveden kokonaisfosforin pitoisuudessa eri lannalla lannoit- tamisen skenaarioissa lantafosforin käytölle perustilaan verrattuna. Fosforiasetuksen perus- taso (Perustila) on taso 0. Nitraattityppi on vesiliukoinen ja lannoitustason muutokset vaikuttavat välittömästi sen huuh- toutumiseen (Kuva 17). Nitraattiasetuksen mukainen, tarkastelluista skenaarioista korkein lan- noitus (NiD), nosti mallinnuksessa jokiveden liukoisen typen pitoisuutta 30 %, kun taas tiu- kempi lannoitusraja (Matala lannoitus) laski sitä 22 %. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 32 Kuva 17. Jokiveden ravinnepitoisuudet eri lannalla lannoittamisen skenaarioiden mukaan: liu- koinen fosfori (yllä), liukoinen typpi (alla). Kevätviljalla olevien peltojen labiilin fosforin varaston (joka mallissa kuvaa pellon fosforilukua) muutos on esitetty kuvassa 18. Fosforiasetuksen mukainen lannoitus ilman lantapoikkeusta (Perustila) riittää laskemaan viljavuusluokissa 4 ja 5 olevien peltojen fosforilukua. Lantapoik- keuksen käyttö sen sijaan estää fosforiluvun laskua erityisesti viljavuusluokan 5 pelloilla (Lan- tapoikkeus). Lisäksi, jos kaikki alueella syntyvä lantafosfori levitetään alueen kotieläintilojen pelloille, peltojen fosforiluku lähtee nousuun valuma-alueen yläjuoksulla, missä lantaa syntyy enemmän kuin alajuoksulla (Kaikki lanta pelloille). Kasvin fosforitarpeen mukaisella lannoituk- sella fosforiluku laskee voimakkaimmin (Matala lannoitus). Lannan ravinteiden määrä heijas- tuu myös niillä lannoitettujen lohkojen ravinteiden ominaiskuormituslukuihin (Kuva 19). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 33 Kuva 18. Maan labiilin fosforin varaston (fosforiluvun) simuloitu muutos: kevätvilja, viljavuus- luokka 4 (yllä), kevätvilja, viljavuusluokka 5 (alla). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 34 Kuva 19. Lannalla lannoitettujen peruslohkojen ominaiskuormitusluvun muutos 25 vuoden keskiarvona: liukoinen fosfori (yllä) ja liukoinen typpi (alla). 5.1.2. Yhteenveto INCA-mallin tuloksista Tarkastellun valuma-alueen kotieläintiloilla syntyvän lannan fosforimäärä ylittää sen, mitä ny- kyisen fosforiasetuksen mukaan pelloille voi levittää. Lannan sisältämän kokonaistypen määrä jää kuitenkin alle nitraattiasetuksen salliman kokonaistyppimäärän (170 kg/ha). Lannoitusta- soilla voidaan vaikuttaa jokiveden ravinnepitoisuuteen. Nitraattityppi vesiliukoisena ravin- teena reagoi nopeasti, mutta liukoisen fosforin pitoisuuden muutos vaatii maaperään sitoutu- neen fosforin vähenemistä. Tätä kuvaa maan fosforiluvun pieneneminen. Vaikka tarkastellun valuma-alueen simuloidussa vedenlaadussa lantapoikkeuksen mukaisen lannoitustason käyt- täminen ei näy, se estää kuitenkin ‘hot spot’ tyyppisten lohkojen fosforitilan pienenemisen, ja siten hidastaa vedenlaadun paranemista. Sekä jokiveden että meren tilan kannalta sellaisten vaihtoehtoisten lannankäsittelymenetel- mien löytäminen, joilla saavutetaan peltojen korkeiden fosforitilojen lasku, on oleellista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 35 5.2. Vemala-malli ja lantaskenaariot WSFS-Vemala-malli (Vemala) on operatiivinen, koko Suomen kattava vesistöjen kuormitus- malli (Huttunen ym. 2016). Se simuloi ravinteiden huuhtoutumista, kulkeutumista ja proses- seja maalla, joissa ja järvissä. Malli arvioi vesistöihin kohdistuvaa kokonaiskuormitusta, ravin- teiden pidättymistä sekä Suomen vesistöistä Itämereen kulkeutuvaa kuormaa. Vemala koos- tuu pääosin kahdesta osamallista: hydrologiaa simuloivasta WSFS-mallista sekä ravinnepro- sesseja kuvaavasta Vemala-mallista. Mallia on kehitetty vuosien varrella, ja tällä hetkellä ope- ratiivisessa käytössä on kaksi versiota, V1 ja V3, jotka simuloivat osin eri ravinteita ja proses- seja. Vemala-malli on osa Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmää ja sitä kuva- taan tarkemmin liitteessä 3. SiKaSimu-hankkeessa Vemala-mallilla arvioitiin koko Suomen tasolla, mitä fosforiasetuksen lannoitusrajojen käyttö lantapoikkeuksella ja ilman lantapoikkeusta vaikuttaisi vesistöjen fos- forikuormitukseen ja Itämereen päätyvään fosforikuormitukseen. Vemala-laskennan lähtötietoina käytetään lannalle vuoden 2016 tilakohtaisista eläinmääristä ja Suomen normilantajärjestelmän lantatiedoista laskettua lannan ja sen sisältämän fosforin määrää ja sijaintia. Malli huomioi nautojen, sikojen, siipikarjan. lampaiden, vuohien ja tiloilla olevien hevosten sekä turkiseläinten lannat. Peltojen fosforihuuhtouman laskenta tehdään lohkokohtaisesti, mutta lohkokohtaisia lähtötietoja lannan tai muiden lannoitteiden käytöstä ei ole käytettävissä. Mallilaskennassa oletetaan, että lanta levitetään tasaisesti kutakin tilaa 20 km säteellä ympäröiville peltolohkoille, edellyttäen että lohkolla viljeltävälle kasville voidaan käyttää lantaa. Tässä ei ole huomioitu, että todellisuudessa osalle lohkoista on voimassa ym- päristötukiehtojen (nykyisellään fosforiasetuksen) lannoitusrajoitukset, jolloin lannoitustar- peen ylittävän lannan käyttö painottui ympäristötuen ulkopuolisille lohkoille. Malli huomioi myös peltojen viljavuudet siten, että se käyttää viljavuusanalyyseistä saatuja lohkokohtaisia fosforilukutietoja vuoteen 2012 saakka. Niille lohkoille, joille ei ole käytettävissä lohkokoh- taista fosforilukutietoa, käytetään kyseisen kunnan fosforilukutietojen jakaumaa. Lohkokoh- taisia viljelykasvitietoja käytetään jaksolla 1995–2020. Vuodesta 2020 eteenpäin kunkin kun- nan alueella viljelykasvien hehtaarimäärät pysyvät vuoden 2020 tasolla ja lohkokohtaiset vilje- lykasvit vaihtuvat oletetun viljelykäytännön mukaisesti. Fosforiasetuksen vaikutusta fosforikuormitukseen arvioitaessa tehtiin kolme skenaariota: • Lannan käyttö jatkuu mallin oletuksen kaltaisena, ts. oletetaan, että syntyvä lanta levitetään tasaisesti tilaa ympäröiville pelloille 20 km säteellä. Huomioidaan ainoas- taan mille viljelykasveille lantaa voidaan käyttää, mutta ei rajoiteta levitettävän lan- nan määrää. • Kaikki fosforilannoitus, lanta mukaan lukien, rajoitettiin fosforiasetuksen sallimiin rajoihin ilman lantapoikkeusta. • Kaikki fosforilannoitus, lanta mukaan lukien, rajoitettiin fosforiasetuksen sallimiin rajoihin, lantapoikkeus viljavuusluokissa 4 ja 5 käytössä. 5.2.1. Vemala-mallinnuksen tulokset Vemala-mallinnuksen lannalla lannoittamisen skenaarioissa tarkasteltiin kaiken pelloille levi- tettävän lannan määrän rajoittamista. Sikojen ja siipikarjan lannan levitysmäärän rajoittami- selle ei tehty erikseen skenaarioita. Aluekohtaisista tuloksista voidaan kuitenkin laskea arvio, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 36 huomioiden kullakin alueella syntyvän sikojen ja siipikarjan lannan fosforimäärän suhde koko lannan fosforimäärään ja alueella fosforiasetuksella saavutettava fosforikuormituksen pienen- tymiseen. Sikojen ja siipikarjan lannan levityksen rajoituksen osuus fosforiasetuksella saavu- tettavasta fosforikuorman pienennyksestä ilman lantapoikkeusta olisi noin 44 %. Karttakuvista (Kuva 20) nähdään, että suurin fosforikuormituksen pienennys fosforilannoitusta rajoittamalla saavutetaan Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla sekä myös Pohjois-Savossa. Nämä alueet erottuvat myös syntyvän lannan määrässä ja nykyisessä fosforikuormituksessa (Liite 3, Kuva 2). Merialueittain (Kuva 21) peltojen fosforikuormitus pienenisi suhteellisesti eni- ten Perämeren valuma-alueella. Koko Suomen alueella fosforiasetuksen lannoitusrajojen käytöllä lannalla lannoittamisessa il- man lantapoikkeusta olisi malliskenaarion perusteella saavutettavissa 4,6 % peltojen fosfori- kuormituksen pienennys. Mikäli lantapoikkeus on käytössä, fosforikuorman pienennys heik- kenisi ja olisi 2,4 %. Kaikissa tuloksissa lantapoikkeusta käytettäessä saavutettaisiin vain noin puolet ilman lantapoikkeusta saavutettavissa olevasta fosforikuorman pienennyksestä. Kuva 20. Fosforiasetuksella saavutettava vesistöihin päätyvän fosforikuorman pienennys alu- eittain. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 37 Kuva 21. Fosforiasetuksella lantapoikkeusta käyttämällä (oranssi) ja ilman lantapoikkeusta (si- ninen) saavutettavissa oleva peltojen fosforikuorman pienennys prosentteina merialueiden valuma-alueittain. Vesienhoitoalueittain suurin peltojen fosforikuorman suhteellinen pienennys saavutettaisiin VHA3:n, eli Kokemäenjoki-Saaristomeri-Selkämeren alueella (Kuva 22), kun fosforiasetusta so- velletaan ilman lantapoikkeusta. Myös määrällisesti fosforikuormitus pienenisi eniten Peräme- ren valuma-alueella (Kuva 23), seuraavina Selkämeren ja Saaristomeren valuma-alueet. Lanta- poikkeusta käytettäessä menetettäisiin poikkeuksetta merkittävä osa saavutettavissa olevasta kuormitusvähenemästä. Erityisen ajankohtainen tulos on Saaristomeren valuma-alueelle, jota pyritään poistamaan HELCOMin pahimpien saastuttajien Hot Spot -listalta ja josta pyritään tekemään ravinteiden kierrätyksen pilottialue. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 38 Kuva 22. Fosforiasetuksella saavutettavissa oleva peltojen fosforikuorman pienennys pro- sentteina vesienhoitoalueittain. Kuva 23. Fosforiasetuksella saavutettavissa oleva peltojen fosforikuorman pienennys merialu- eiden valuma-alueittain. Vesistöalueittain suhteellisesti suurin fosforikuorman pienennys olisi saavutettavissa seuraa- vien Pohjanmaan pienien jokien valuma-alueilla: Kovjoki, Kimo å, Kruunupyynjoki, Perhonjoki ja Purmonjoki (Kuvat 24 ja 25). Vesistöalueittain määrällisesti suurin pienennys olisi saavutet- tavissa Kokemäenjoen valuma-alueella (Kuva 26). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 39 Kuva 24. Fosforiasetuksella saavutettavissa oleva peltojen fosforikuorman pienennys pro- senttia vesistöalueittain. Kuva 25. Fosforiasetuksella saavutettavissa oleva peltojen fosforikuorman pienennys vesistö- alueittain. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 40 Kuva 26. Fosforiasetuksella saavutettavissa oleva peltojen fosforikuorman pienennys vesistö- alueittain. Kun Vemala-mallilla arvioidaan peltojen fosforikuormituksen muutoksen vaikutusta Itäme- reen päätyvään fosforikuormitukseen, huomioidaan fosforikuormituksen muutoksen määrä ja jakaantuminen alueittain. Malli laskee vesistöihin päätyvän fosforin kulkeutumista ja pidätty- mistä vesistöissä ja huomioi näin, mikä osuus mihinkin vesistön osaan kohdistuvasta fosfori- kuormituksesta kulkeutuu Itämereen saakka. Tässä mallinnettujen skenaarioiden perusteella fosforiasetuksen fosforilannoituksen rajojen käytöllä olisi saavutettavissa suurin suhteellinen pienennys Merenkurkun fosforikuormitukseen (Kuva 27) ja suurin määrällinen pienennys Pe- rämeren fosforikuormitukseen (Kuva 28). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 41 Kuva 27. Fosforiasetuksen fosforilannoituksen rajojen käytöllä saavutettavissa oleva Itäme- reen päätyvän fosforikuorman suhteellinen pienennys (%). Kuva 28. Fosforiasetuksen fosforilannoituksen rajojen käytöllä saavutettavissa oleva Itäme- reen päätyvän fosforikuorman määrällinen pienennys. Tarkasteltaessa fosforin merialueittaisia HELCOMin tavoitekuormituksia ja kuormitusskenaa- rioita (Taulukko 7) nähdään, että kuormitusta olisi vähennettävä merkittävästi kaikilla merialu- eilla. Ilmastonmuutos on myös kasvattamassa kuormitusta, mikä lisää tarvetta vähentää kuor- mitusta. Taulukon 7 skenaarioissa seuraavalle 30 vuodelle, jaksolle 2026–2055 on käytössä keskimääräinen (RCP 4.5) ilmastoskenaario. Skenaario ‘Nykyiset toimenpiteet’ tarkoittaa, että maatalous jatkuu nykyisenkaltaisena, ja skenaariossa ‘Vesienhoidon toimenpiteet’ toteutetaan kaikki tällä hetkellä vesienhoidossa suunnitellut toimenpiteet. Taulukon arvoista nähdään, että kuormitusvähennystarve on merkittävästi suurempi kuin pelkällä fosforiasetuksella voidaan saavuttaa. Esimerkiksi Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueilla olisi vaikeuksia saavut- taa tavoitekuormitusta keskimääräisen ilmastonmuutoksen tilanteessa, vaikka fosforiasetus ilman lantapoikkeusta olisi voimassa ja vesienhoidon suunnitellut toimenpiteet toteutettaisiin täysimääräisesti. Toisaalta asetus on selkeä toimenpide, jolla kuormitusta voidaan vähentää, vähentämisen haasteet huomioiden aivan kaikkia toimenpiteitä tarvitaan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 42 Taulukko 7. Fosforin tavoitekuormat merialueittain (1000 kg/v), kuormitus mereen, kuormitusvähennystarve ja fosforiasetuksella saavutettavissa oleva kuormitusvähennys. Kuormitus mereen Kuormitusvähennystarve Kuormitusvähennys Tavoite- kuorma 2015– 2024 Nykyiset toimenpiteet 2026–2055 Vesienhoidon toimenpiteet 2026–2055 2015–2024 Nykyiset toimenpiteet 2026–2055 Vesienhoidon toimenpiteet 2026–2055 Fosforiasetus ilman lantapoik- keusta Fosforiasetus lantapoikkeuk- sella Suomenlahti 530 605 655 528 75 125 -2 3 2 Saaristomeri 450 462 609 428 12 159 -22 17 8 Selkämeri 590 620 728 617 30 138 27 25 13 Merenkurkku 190 208 226 217 18 36 27 13 7 Perämeri 1 400 1 558 1 602 1 552 158 202 152 54 37 Itämeri ilman Laatokan aluetta 3 160 3 454 3 823 3 344 294 663 184 112 66 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 43 5.2.2. Yhteenveto Vemala-mallinnuksesta Fosforiasetuksen fosforilannoituksen rajojen käytöllä voidaan saavuttaa näkyvää alenemaa peltojen fosforikuormitukseen. Koko maan keskiarvona peltojen fosforikuormitus voisi pie- nentyä 4,6 %, mikäli lantapoikkeusta ei saa käyttää. Jos se on käytössä, kuormitusvähenemä heikkenee 2,4 %:iin. Merkittävin alenema saavutettaisiin Merenkurkun ja Perämeren valuma- alueilla. Fosforikuormitusta tulisi saada vähenemään kaikilla merialueilla ja tavoitekuormitus- tasojen saavuttaminen varsinkin muuttuvassa ilmastossa vaatii merkittävän määrän kuormi- tusta vähentäviä toimenpiteitä. Merialueiden kuormitustavoitteiden lisäksi täytyy luonnolli- sesti huomioida myös rannikkoalueiden ja sisävesien tavoitteet. Mallinnuksen tarkkuuteen vaikuttavat oleellisesti lähtötietojen kattavuus ja ajantasaisuus. Tässä tehtyjä arvioita olisi mahdollista tarkentaa ottamalla käyttöön uusimmat eläintiedot ja viljavuusanalyysit. Viljavuusanalyysien osalta lähtötietoja ollaan jo päivittämässä. Viljavuus- analyysien puutteena on kuitenkin, että lohkotietoa ei ole kaikille analyyseille ja tämän takia lohkokohtainen tieto ei kata kaikkia lohkoja. Eläinmäärissä on tapahtunut muutosta vuoden 2016 jälkeen etenkin siten, että nautojen ja sikojen määrät ovat laskeneet ja siipikarjan määrät nousseet (Luke 2025). Myös peltomaan fosforiluvuissa on tapahtunut toivottua muutosta si- ten, että korkeimpien fosforilukujen osuudet ovat laskussa. Toisaalta tällöin on myös voinut tulla käyttöön enemmän luokkien 4 ja 5 peltoja, joille lantapoikkeusta saa soveltaa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 44 6. Johtopäätökset Kotieläintuotannon lannan lannoituskäyttö vaikuttaa osaltaan maatalouden vesistökuormi- tuksen riskiin. Korkea eläintiheys ja siitä seuraava suuri lantafosforin määrä peltoalaa kohti nostavat maan fosforipitoisuutta ja sitä kautta myös fosforikuormitusta. Ilmiö ei liity tuotanto- suuntaan, vaan enemmänkin yksittäisen tilan lannoitusratkaisuihin. Maan fosforipitoisuuden vaihtelu eri peltojen välillä ja myös peltolohkojen sisällä on suurta. Vaikka kipsin havaittiin tässäkin hankkeessa vähentävän fosfori- ja kiintoainekuormitusta hie- nojakoisilla mailla, se ei toimi kaikilla pelloilla yhtä tehokkaasti. Peltomaan fosforipitoisuuden aleneminen on siis varmin keino vähentää fosforikuormitusta, ja sen tarve käy yhä välttämät- tömämmäksi lisääntyvien talvisateiden myötä. Lounais-Suomessa on keskittynyttä sika- ja siipikarjatuotantoa alueilla, joilla suurella osuu- della peltomaasta on myös korkea fosforiluku. Monin paikoin erityisesti Varsinais-Suomen länsi- ja pohjoisosissa sekä Satakunnan eteläosissa lantafosforia muodostuu kotieläintiloilla enemmän kuin samojen alueiden kasvintuotannossa tarvitaan. Hankkeen tulosten mukaan lannan käyttö pelkästään kotieläintuotannon peltoalalla nostaa peltojen fosforilukua ja siten fosforikuormitusta vesiin. Lannalla lannoittamista tulisikin jakaa tilojen ja alueiden kesken uudelleen siten, että lantafosforia käytettäisiin myös kasvintuotan- totilojen pelloilla mineraalifosforia korvaamassa ja tarvittaessa myös kuljetettaisiin keskitty- mien ulkopuolelle. Hankkeen tulosten mukaan fosforiasetus (64/2023) on välttämätön, jotta lantafosforin lisäys peltomaahan rajoitetaan kaikissa peltomaan viljavuusluokissa tasolle, jolla se ei enää voi nos- taa maan fosforilukua. Tämä rajoittaa samalla lantafosforin käyttöä kotieläintiloilla siten, että tila ei välttämättä pysty itse käyttämään kaikkea tuottamansa lannan fosforia ja tarvitsee vas- taanottajia osalle lantafosforista. Tämä on ravinteiden kierrätyksen tavoitteiden mukaista ja johtaa samalla tehokkaampaan ravinteiden käyttöön maataloudessa. Vaikka lantaravinteiden uusjaon toimenpiteet voivat aiheuttaa tiloille kustannuksia, se samalla kasvattaa ruuantuotan- non huoltovarmuutta. Lantaravinteista voi myös muodostua tilalle tuloja, jos kierrätysravin- teille saadaan luotua toimivat markkinat. Fosforiasetuksen lantapoikkeuksen säilyttäminen, joka sallii muuta fosforilannoitusta suurem- man lantafosforin levityksen tietyille viljavuusluokille ja kasveille, heikentäisi suotuisaa muu- tosta hidastamalla maan fosforilukujen laskua ja pienentäisi saavutettavissa olevaa fosfori- kuormituksen vähenemää kaikilla Suomen vesialueilla. Tulos on sama kaikilla hankkeessa käy- tetyillä mallinnusmenetelmillä. Lantapoikkeuksen käyttö ei näin ollen ole ympäristön kannalta perusteltua. Kokonaisuudessaan lantapoikkeuksen poistaminen vähentäisi merialueiden fosforikuormi- tusta 4,6 %, kun lantapoikkeus sallittaessa vähenemä heikkenee 2,4 %:iin. Maatalouden vesis- tökuormituksen vähentämisen haasteet huomioiden kaikkia toimenpiteitä tarvitaan. Lannan tehokas hyödyntäminen on tärkeä osa kokonaisuutta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 45 Viitteet Ekholm, P., Ollikainen, M., Ala-Harja, V., Begum, K., Huttunen, M., Järvenranta, K., Kiirikki, M., Kuosa, H., Lötjönen, S., Riihimäki, J., Taskinen, A., Tikkanen, T. & Yli-Halla, M. 2022. Pel- tojen kipsikäsittely fosforikuormituksen hallinnassa – pilottina Savijoen valuma-alue. Save2-hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 32/2022. http://hdl.handle.net/10138/349969 Ekholm, P., Ollikainen, M., Punttila, E., Ala-Harja, V., Riihimäki, J., Kiirikki, M., Taskinen, A. & Be- gum, K. 2024 Gypsum amendment of agricultural fields to decrease phosphorus losses – Evidence on a catchment scale. Journal of Environmental Management vol 357. https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2024.120706 HELCOM 2021a. Baltic Sea Action Plan – 2021 update. https://helcom.fi/wp-con- tent/uploads/2021/10/Baltic-Sea-Action-Plan-2021-update.pdf HELCOM 2021b. Baltic Sea Regional Nutrient Recycling Strategy. https://helcom.fi/wp-con- tent/uploads/2021/10/Baltic-Sea-Regional-Nutrient-Recycling-Strategy.pdf HELCOM 2023. State of the Baltic Sea. Third HELCOM holistic assessment 2016-2021. Baltic Sea Environment Proceedings n°194. https://helcom.fi/post_type_publ/holas3_sobs Huttunen, I., Huttunen, M., Piirainen, V., Korppoo, M., Lepistö, A., Räike, A., Tattari, S. & Vehvi- läinen, B. 2016. A national scale nutrient loading model for Finnish watersheds – VEMALA. Environmental Modelling and Assessment 21(1): 83–109. DOI: 10.1007/s10666-015-9470-6 Hydrologinen vuosikirja 2006–2010 / Hydrological Yearbook 2006–2010. http://hdl.handle.net/10138/38812 Jaakkola, E., Tattari, S., Ekholm, P., Pietola, L., Posch, M. & Bärlund, I. 2012. Simulated effects of gypsum amendment on phosphorus losses from agricultural soils. Agricultural and Food Science 21: 292–306. Jackson-Blake, L.A., Wade, A.J., Futter, M.N., Butterfield, D., Couture, R.M., Cox, B.A., Crossman, J., Ekholm, P., Halliday, S.J., Jin, L., Lawrence, D.S.L., Lepistö, A., Lin, Y., Rankinen, K. & Whitehead, P.G. 2016. The INtegrated CAtchment model of phosphorus dynamics (INCA-P): Description and demonstration of new model structure and equations. Envi- ronmental Modelling & Software 83: 356–386. Kasvi, E., Saarinen, A., Kämäri, M., Porkka J., Alho, P. & Ekholm, P. 2024. The Effect of Seasonal Variation, Flow Conditions and Erosion Forces on Suspended Matter Fluxes from Bo- real Gypsum Treated Agricultural Fields. http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.4699534 Koljonen, T., Silfver, T., Soimakallio, S., Koreneff, G., Lehtilä, A., Markkanen, J., Vainio, T., Aak- kula, J., Haakana, M., Hirvelä, H., Lehtonen, H., Mutanen, A., Myllykangas, J.-P., Viitanen, J., Vikfors, S., Forsberg, T. & Koskivaara, O. 2024. Perusskenaariot energia- ja ilmasto- toimien kokonaisuudelle kohti päästöttömyyttä (PEIKKO). Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:26. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-219-0 http://hdl.handle.net/10138/349969 https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2024.120706 https://helcom.fi/wp-content/uploads/2021/10/Baltic-Sea-Action-Plan-2021-update.pdf https://helcom.fi/wp-content/uploads/2021/10/Baltic-Sea-Action-Plan-2021-update.pdf https://helcom.fi/wp-content/uploads/2021/10/Baltic-Sea-Regional-Nutrient-Recycling-Strategy.pdf https://helcom.fi/wp-content/uploads/2021/10/Baltic-Sea-Regional-Nutrient-Recycling-Strategy.pdf https://helcom.fi/post_type_publ/holas3_sobs http://hdl.handle.net/10138/38812 http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.4699534 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-219-0 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 46 Korppoo, M., Huttunen, M., Huttunen, I., Piirainen, V., Vehviläinen, B. 2017. Simulation of bioa- vailable phosphorus and nitrogen loading in an agricultural river basin in Finland using VEMALA v.3. Journal of Hydrology, 549: 363–373. Laamanen, M., Suomela, J., Ekebom, J., Korpinen, S., Paavilainen, P., Lahtinen, T., Nieminen, S. & Hernberg, A. (toim.) 2021. Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma vuosille 2022–2027. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:30. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-198-6 Laurila, E., Kulmala, A., Luostarinen, S., Keto, A. & Jaakkola, M. 2022. Saaristomeriohjelma : Maatalouden vesiensuojelun tiekartta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen raportteja 60/2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-398-069-3 Lehtonen, H., Saarnio, S., Rantala, J., Luostarinen, S., Maanavilja, L., Heikkinen, J., Soini, K., Aak- kula, J., Jallinoja, M., Rasi, S. & Niemi, J. 2020. Maatalouden ilmastotiekartta – Tiekartta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen Suomen maataloudessa. MTK ry. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020082161330 Lehtonen, H., Aro, K., Kaustell, K., Leinonen, I., Luostarinen, S., Niskanen, O., Rasi, S. & Suokan- nas, A. 2024. Maatalouden ilmastotiekartan päivitetyt skenaariot ja arviot päästövä- hennyksistä vuoteen 2035 ja 2050. MTK ry. https://www.mtk.fi/documents/d/mtk/maa- talouden_ilmastotiekartta_2024_netti Lemola, R., Uusitalo, R., Hyväluoma, J., Sarvi, M. & Turtola, E. 2018. Suomen peltojen maalajit, multavuus ja fosforipitoisuus Vuodet 1996–2000 ja 2005–2009. Luonnonvara- ja biota- louden tutkimus 17/2018. Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326- 558-5 Lemola, R., Uusitalo, R., Luostarinen, S., Tampio, E., Laakso, J., Lehtonen, E., Skyttä, A. & Tur- tola, E. 2023. Fosforin kierrätyksen tarve ja potentiaali kasvintuotannossa : Synteesira- portti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 10/2023. Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-612-2 Luostarinen, S., Tampio, E., Berlin, T., Grönroos, J., Kauppila, J., Koikkalainen, K., Niskanen, O., Rasa, K., Salo, T., Turtola, E., Valve, H. & Ylivainio, K. 2019. Keinoja orgaanisten lannoi- tevalmisteiden käytön edistämiseen. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2019:5. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-941-8 Luostarinen, S., Tampio, E., Niskanen, O., Koikkalainen, K., Kauppila, J., Valve, H., Salo, T. & Yli- vainio, K. 2019. Lantabiokaasutuen toteuttamisvaihtoehdot. Luonnonvara- ja biotalou- den tutkimus 2019 40/2019. Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326- 777-0 Luostarinen, S., Laakso, J., Tampio, E., Skyttä, A. & Lehtonen, E. 2023. Ravinteiden kierrätyksen tilastointi ja seuranta : Ensimmäinen indikaattori ja kehittämisehdotukset. Luonnon- vara- ja biotalouden tutkimus 107/2023. Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-823-2 Marttinen, S., Venelampi, O., Iho, A., Koikkalainen, K., Lehtonen, E., Luostarinen, S., Rasa, K., Sarvi, M., Tampio, E., Turtola, E., Ylivainio, K., Grönroos, J., Kauppila, J., Koskiaho, J., Valve, H., Laine-Ylijoki, J., Lantto, R., Oasmaa, A. & zu Castell-Rüdenhausen, M. 2017. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-198-6 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-398-069-3 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020082161330 https://www.mtk.fi/documents/d/mtk/maatalouden_ilmastotiekartta_2024_netti https://www.mtk.fi/documents/d/mtk/maatalouden_ilmastotiekartta_2024_netti http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-558-5 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-558-5 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-612-2 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-941-8 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-777-0 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-777-0 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-823-2 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 47 Kohti ravinteiden kierrätyksen läpimurtoa : Nykytila ja suositukset ohjauskeinojen ke- hittämiseksi Suomessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2017. Luonnonvara- keskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-437-3 MMM 2011. Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaa. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 5/2011. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-649-3 MTK & SLC 2020. MTK:n ja SLC:n vesiohjelma. https://www.mtk.fi/docu- ments/20143/199989/MTK_vesiohjelma_A5.pdf/ Puustinen, M., Tattari, S., Väisänen, S., Virkajärvi, P., Räty, M., Järvenranta, K., Koskiaho, J., Rö- man, E., Sammalkorpi, I., Uusitalo, R., Lemola, R., Uusi-Kämppä, J., Lepistö, A., Hjerppe, T., Riihimäki, J. & Ruuhijärvi, J. 2019. Ravinteiden kierrätys alkutuotannossa ja sen vai- kutukset vesien tilaan. KiertoVesi-hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristökeskuk- sen raportteja 22/2019. http://hdl.handle.net/10138/304956 Puustinen, M. 2023. VIHMA-työkalu peltoviljelyn kiintoaine- ja ravinnekuormituksen hallin- taan ja vesiensuojelun toimenpiteiden suunnitteluun vallitsevassa peltoviljelyn toimin- taympäristössä. Helsingin yliopisto Maataloustieteiden osasto. Väitöskirja. 131 s. http://hdl.handle.net/10138/352934 Tattari, S., Koskiaho, J., Kosunen, M., Lepistö, A., Linjama, J. & Puustinen, M. 2017a. Nutrient loads from agricultural and forested areas in Finland from 1981 up to 2010—can the efficiency of undertaken water protection measures seen? Environmental Monitoring and Assessment 189:95, https://doi.org/10.1007/s10661-017-5791-z TEM 2020. Biokaasuohjelmaa valmistelevan työryhmän loppuraportti. Työ- ja elinkeinominis- teriön julkaisuja 2020:3. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-482-2 Uusitalo, R., Hyväluoma, J., Valkama, E., Ketoja, E., Vaahtoranta, A., Virkajärvi, P., ... & Turtola, E. 2016. A simple dynamic model of soil test phosphorus responses to phosphorus bal- ances. Journal of environmental quality, 45(3): 977–983. Valkama ym. 2011. Yield response models to phosphorus application: a research synthesis of Finnish field trials to optimize fertilizer P use of cereals. Nutrient Cycling in Agroeco- systems 91:1–15. Valkama ym. 2015. Meta-analysis of grass ley response to phosphorus fertilization in Finland. Grass and Forage Science 71(1): 36–53. VNK 2015. Ratkaisujen Suomi : Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja 2015:10. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-181-7 VNK 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvos- ton julkaisuja 2019:31. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-808-3 VNK 2023. Vahva ja välittävä Suomi : Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383- 763-8 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-437-3 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-649-3 https://www.mtk.fi/documents/20143/199989/MTK_vesiohjelma_A5.pdf/ https://www.mtk.fi/documents/20143/199989/MTK_vesiohjelma_A5.pdf/ http://hdl.handle.net/10138/304956 http://hdl.handle.net/10138/352934 https://doi.org/10.1007/s10661-017-5791-z http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-482-2 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-181-7 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-808-3 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 48 Wade, A., Durand, P., Beaujoan, V., Wessels, W., Raat, K., Whitehead, P.G., Butterfield, D., Ran- kinen, K. & Lepistö, A. 2002. Towards a generic nitrogen model of European ecosys- tems: New model structure and equations. Hydrology and Earth System Sciences 6(3): 559–582. Ylivainio, K, Sarvi, M., Lemola, R., Uusitalo, R. & Turtola, E. 2014. Regional P stocks in soil and in animal manure as compared to P requirement of plants in Finland : Baltic Forum for Innovative Technologies for Sustainable Manure Management. WP4 Standardisation of manure types with focus on phosphorus. MTT Report 124. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-505-9 Äijö, H., Myllys, M., Sikkilä, M., Salo, H., Nurminen, J., Häggblom, O., Turunen, M., Paasonen- Kivekäs, M., Warsta, L., Koivusalo, H., Alakukku, L. & Puustinen, M. 2017. Toimivat sala- ojitusmenetelmät kasvintuotannossa (TOSKA) Loppuraportti. Salaojituksen tutkimus- yhdistys ry:n tiedote 32, 109 s. https://researchportal.helsinki.fi/fi- les/97405153/TY_32.pdf http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-505-9 https://researchportal.helsinki.fi/files/97405153/TY_32.pdf https://researchportal.helsinki.fi/files/97405153/TY_32.pdf Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 49 Liitteet Liite 1. Pintavaluntasimulointikokeessa huuhtoutuneen veden fosfori (P), kiintoaine, hiili (DOC), typpi (N), rikki (S) ja kalsiumpitoisuudet (Ca) mg/l sekä sähkön- johtavuus (SJ) µS/cm lumen sulamisveden ja sadevesihuuhtouman painotettuna keskiarvona käsittelemättömiltä sekä 4 t/ha kipsiä saaneilta matalan ja korkean fosforitilan pelloilta. Valuntaa syntyi kokeessa yhteensä 40 mm, josta lumen osuus 13 % ja sateen osuus 87 %. Matala P, käsittelemätön Maan viljavuusP (Paaac) mg/l Kokonais P mg/l Liukoinen P mg/l Partikkeli P mg/l Kiintoaine mg/l DOC mg/l NH4N mg/l NO3N mg/l TotN mg/l SJ µS/cm S mg/l Ca mg/l Pelto 1 9,90 0,49 0,09 0,40 244 13,94 0,21 9,0 11 227 3,04 19,5 Pelto 2 13,0 0,45 0,15 0,30 181 11,00 0,20 4,4 6 162 5,86 15,0 Pelto 3 8,60 0,65 0,13 0,52 290 11,71 0,18 9,8 11 200 5,33 20,9 Pelto 4 22,3 0,65 0,13 0,52 434 12,02 0,26 59,9 63 659 10,1 64,7 Korkea P, käsittelemätön Pelto 5 25,5 0,60 0,26 0,34 299 7,82 0,34 57,6 59 664 6,49 62,9 Pelto 6 66,5 0,86 0,60 0,26 107 18,6 0,18 31,5 34 630 21,3 72,2 Pelto 7 41,8 0,80 0,39 0,41 154 10,4 0,17 15,1 17 370 21,2 48,2 Pelto 8 48,0 0,83 0,36 0,47 240 8,66 0,27 31,2 33 407 7,27 43,3 Matala P, kipsi 4t/ha Pelto 1 10,0 0,26 0,06 0,20 124 9,79 0,22 17,4 19 1226 192 212 Pelto 2 9,90 0,30 0,07 0,23 180 7,60 0,23 11,0 13 1252 195 203 Pelto 3 8,60 0,18 0,04 0,13 43 11,6 0,13 12,0 13 1239 202 211 Pelto 4 19,0 0,76 0,15 0,61 308 9,87 0,30 62,9 65 1637 210 262 Korkea P, kipsi 4t/ha Pelto 5 38,5 0,53 0,32 0,21 105 9,84 0,24 52,5 54 1634 212 260 Pelto 6 44,8 0,44 0,30 0,14 95 14,8 0,21 37,6 40 1545 203 250 Pelto 7 36,3 0,39 0,24 0,15 60 10,2 0,14 17,5 18 1438 246 291 Pelto 8 35,5 0,43 0,25 0,18 137 6,27 0,31 19,1 20 1251 197 196 Matala P, Kipsin vaikutus % Pelto 1 -47 -34 -50 -49 -30 6 94 76 440 6219 990 Pelto 2 -33 -50 -25 -1 -31 17 150 128 674 3228 1254 Pelto 3 -73 -67 -74 -85 -1 -26 22 11 521 3686 909 Pelto 4 16 16 17 -29 -18 16 5 3 148 1977 304 Korkea P, Kipsin vaikutus % Pelto 5 -12 21 -38 -65 26 -31 -9 -9 146 3170 313 Pelto 6 -48 -49 -46 -11 -20 12 19 18 145 852 247 Pelto 7 -51 -40 -63 -61 -2 -14 15 10 288 1062 503 Pelto 8 -48 -31 -61 -43 -28 15 -39 -39 208 2609 352 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 50 Liite 2. Tilaskenaarioiden lähtötiedot P-lukuennustemallille Lihasikatilan ja broileritilan peltolohkojen tiedot rakennettiin malliin hyödyntämällä tietoa keskimääräisistä varsinaissuomalaisista tiloista seuraavasti: Maalajien ja viljavuusluokkien osuudet perustuvat Lemolan ym. (2023) raportin liitteen 5 tau- lukkoon 5: "Varsinais-Suomen ELY-alueen maalajien osuudet viljavuusnäytteissä 2015–2019”. Lihasiat Savi- maat Karkeat Tilan lohkojen P-luvut maalajeittain Viljavuusluokka ha viljavuusluokassa Jakauma viljavuus- luokkiin 1 Huono 0,9 0,2 25 % 2 Huononlainen 4,9 1,2 3 Välttävä 16,6 4,1 4 Tyydyttävä 29,9 7,5 50 % 5 Hyvä 14,2 3,6 6 Korkea 14,4 3,6 25 % 7 Arv. korkea 7,7 1,9 Yht. ha 89 22 Broilerit Savimaat Karkeat Tilan lohkojen P-luvut maalajeittain Viljavuusluokka ha viljavuusluokassa Jakauma vilja- vuusluokkiin 1 Huono 1,9 0,5 25 % 2 Huononlai- nen 10,9 2,7 3 Välttävä 37,2 9,3 4 Tyydyttävä 67,9 17,0 50 % 5 Hyvä 32,1 8,0 6 Korkea 32,5 8,1 25 % 7 Arv. korkea 17,5 4,4 Yht. ha 200 50 Lohkojen multavuusjakauma perustuu Lemolan ym. (2018) julkaisun taulukkoon 89: Vilja- vuustutkimustulosten luokittuminen (% näytteistä) multavuuden mukaan 2005–2009 Varsi- nais-Suomen ELY-keskuksen alueella. Multa- ja turvemaat jätettiin pois aineistosta mallinnuk- sen kohdistuessa kivennäismaille. Multavuusluokka, % näytteistä VARSINAIS-SUOMI 2005–2009 vm m rm erm Mm, Tm VARSINAIS-SUOMI 119910 näytettä 0,8 52 40,7 3,4 3,1 Kirjallisuus Lemola, R., Uusitalo, R., Hyväluoma, J., Sarvi, M. & Turtola, E. 2018. Suomen peltojen maalajit, multavuus ja fosfori- pitoisuus. Vuodet 1996–2000 ja 2005–2009. Luke, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 17/2018. Luon- nonvarakeskus, Helsinki. 210 s. Lemola, R., Uusitalo, R., Luostarinen, S., Tampio, E., Laakso, J., Lehtonen, E., Skyttä, A. & Turtola, E. 2023. Fosforin kierrätyksen tarve ja potentiaali kasvintuotannossa : Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutki- mus 10/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 56 s. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2025 51 Fosforilannoitusmäärät ja fosforitaseet eri viljavuusluokissa erilaisilla lannoitusskenaarioilla a) lihasioille ja b) broilereille. Taulukon peltolohkot on poimittu mallin lähtötilanteesta siten, että ne edustavat kattavasti molempien tilojen maalajeja ja viljavuusluokkia. a) “Skenaario nitr.as” Skenaario 1 Skenaario 2 Skenaario 3 Skenaario 1 + Fos- forin erotus Skenaario 2 + Fosforin erotus Lihasiat, fosforilannoitus ja - tase peltolohkoille Lanta sellaisenaan nitraattiasetuksen mukaan: kokonaistyp- peä enintään 170 kg/ha Lanta sellaisenaan fosforiasetuksen mukaan (ei lanta- poikkeusta) Lanta sellaise- naan fosforiase- tuksen mukaan (lantapoikkeus) Lanta sellaisenaan kasvin tarpeen mukaan: Kun P- luku savimailla >6 mg/l, karkeammilla >10 mg/l, ei vastetta P-lannoituk- sella. Huomioitu vilja- vuusluokat 1, 2, 3, jolloin P-lannoitus P-asetuksen mukaan, muissa luokissa ei P-lannoitusta. Lanta sellaisenaan fosforiasetuksen mukaan (ei lanta- poikkeusta) Lanta sellaise- naan fosforiase- tuksen mukaan (lantapoikkeus) Viisivuotinen kierto (o