t a i m i uutiset 4/2006 Tässä numerossa KUUSEN PAAKKUTAIMIEN KASVATUS KESÄISTUTUKSEEN RAUDUSKOIVUN SILMUN- MUODOSTUKSEN AJANKOHTA ETELÄ- JA POHJOIS-SUOMESSA HEINÄNTORJUNTATULOKSIA PELLONMETSITYKSESSÄ METSÄPUIDEN SIEMEN- KOKOUKSEN KUULUMISET HORTI-FAIR PUUTARHA- NÄYTTELYN ANTIA KATSAUS HOLLANNIN TAIMITUOTANNOSTA JULKAISUSATOA 2 SISÄLLYS Yhteistyössä mukana: FIN TAIMI Oy Savilahdentie 6 70210 KUOPIO Forelia Oy PL 412 40101 JYVÄSKYLÄ Ab Mellanå Plant Oy Mellanåvägen 33 64320 DAGSMARK Pohjan Taimi Oy Kaarreniementie 16 88610 VUOKATTI Taimi-Tapio Oy Näsinlinnankatu 48 D PL 97 33101 TAMPERE UPM Metsä Joroisten taimitarha Kotkatlahdentie 121 79600 JOROINEN Taimitarhojen tietopalvelu toimittaa Taimiuutiset-lehteä, järjestää alan kursseja sekä julkaisee oppaita. Toimittaja Marja Poteri Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen toimintayksikkö Marja.Poteri@metla.fi Tilaukset Tilaushinta vuodeksi 2007 on 35 euroa. Taimiuutiset ilmestyy neljä kertaa. Tilaukset toimittajalta. Julkaisija Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen toimintayksikkö ISSN 1455-7738 Dark Oy, Vantaa 2006 Kansikuva Kasvien kasvatukseen sovel- tuvia LED-valoja odotetaan mielenkiinnolla. (Kuva Marja-Liisa Juntunen). Taitto Eija Lappalainen HAKKUUTÄHTEIDEN ENERGIAKÄYTÖLLÄ ON HINTANSA _____________ 3 KARI MIELIKÄINEN METSÄNUUDISTAMINEN JA BIOENERGIAN KORJUU POHJOISMAISSA _____ 4 MARJA POTERI KUUSENTAIMIA KESÄISTUTUKSIIN – KYLVÖ KEVÄTTALVELLA JA ISTUTUS HEINÄKUUSSA? ________________________________________________ 5 KYÖSTI KONTTINEN JA RISTO RIKALA SILMUNMUODOSTUKSEN KRIITTINEN YÖNPITUUS JA SEN VAIHTELU RAUDUSKOIVUN ETELÄISESSÄ JA POHJOISESSA METSIKÖSSÄ ____________ 9 ANNELI VIHERÄ-AARNIO, RISTO HÄKKINEN JA OLAVI JUNTTILA PINTAKASVILLISUUDEN TORJUNNALLA HYVÄÄN PELLONMETSITYSTULOKSEEN ___________________________________ 12 PAULA JYLHÄ JA JYRKI HYTÖNEN ISTA, TETRAZOLIUM, PSD, VERONA… ______________________________ 14 PEKKA HELENIUS HORTI FAIR –NÄYTTELY – PUUTARHA-ALAN VUOSITTAINEN SUURKATSELMUS _____________________________________________ 16 MARJA-LIISA JUNTUNEN, JUHA HEISKANEN JA RISTO RIKALA PUUTARHATUOTANTO JA ALAN TUTKIMUS TIIVIISSÄ YHTEISELOSSA HOLLANNISSA _______________________________________________ 19 MARJA-LIISA JUNTUNEN MPS - KÄYTÄNNÖNLÄHEISTÄ YMPÄRISTÖSERTIFIOINTIA _____________ 22 MARJA-LIISA JUNTUNEN JULKAISUSATOA ______________________________________________ 23 METSÄTAIMITARHAPÄIVÄT 2007 _________________________________ 27 PUUPELTOCITY _______________________________________________ 28 3 taimi- uutiset 4/2006 LLähes 21 % Suomen energian ko- konaiskulutuksesta tyydytettiin vuonna 2004 puuperäisillä polttoai- neilla. Nestemäisten ja kiinteiden puupolttoaineiden kokonaisenergia vastaa 43 miljoonaa kiintokuutio- metriä puuta. Tämä merkitsee sitä, että yli puolet vuosittain hakattavas- ta puusta päätyy lopulta energiaksi. Metsähakkeen osuus puuperäisestä energiasta oli vuonna 2005 noin 8 %. Metsähakkeesta 60 % oli pääte- hakkuualojen hakkuutähdettä, 15 % kantomursketta ja loput pienpuuta sekä jätepuuta. Kansallisen metsä- ohjelman mukaan metsähakkeen vuotuinen käyttö pyritään kaksin- kertaistamaan nykyisestä vuoteen 2010 mennessä. Hakkuutähteen korjuun hyödyt ja haitat kuusivaltaisilta päätehakkuu- aloilta eivät ole yksiselitteisiä. Ener- giaa tuottavat ja sitä myyvät yrittä- jät ovat ymmärrettävästi varsin in- nostuneita risujen keruuseen. Help- po ja kannattava korjuu yhdistetty- nä suureen energiasisältöön selittä- vät kiinnostuksen. Hehtaarin oksis- ta ja kannoista saadaan energiaa 200 megawattituntia. Tällä energialla isokin omakotitalo pysyy lämpimä- nä yli vuosikymmenen ajan. Koneellinen istutus tarvit- see hakkuutähteiden poiston Metsänomistajaa eniten kiinnostavat energiasta maksettava kantohinta ja se, miten hakkuualan siivoaminen vaikuttaa uudistamiseen ja seuraa- van puusukupolven kehitykseen. Hakkuutähteiden ja kantojen pois- taminen helpottaa kiistämättä maan- muokkausta ja istutustyötä. Vaiku- tus ei ole ratkaisevan suuri perintei- sissä viljelyketjuissa. Äestys tai mätästys ja istutus kuokalla tai pot- tiputkella sujuvat kohtuullisen hy- vin myös risukkoon. Koneellisessa istutuksessa hakkuutähteiden pois- to on sen sijaan lähes välttämätön- tä. Moni risujen alle piiloutuva kivi ja kanto jäävät kalliilla koneella kokeilematta, jos istutus päästään tekemään paljaaseen, muokattuun maahan. Asia korostuu, jos kone is- tuttaa yhtäaikaisesti useita taimia. Hakkuutähteiden ja kantojen kor- juun vaikutus uuden puusukupolven kehitykseen on kaksijakoinen. Ri- suttomaan ja muokattuun maahan syntyy luontaisen täydennyksen an- siosta tasaisia ja tiheitä taimikoita. Kantojen korjuualoille monet arve- levat lehtipuuta tulevan liian kans- sa. Ylimääräisistä taimista pääsee onneksi eroon raivaussahalla. Har- vasta ja aukkoisesta taimikosta ei tule hyvää metsää millään. Ravinnevarat vaihtelevat puun eri osissa Hakkuutähteiden merkitys maape- rän ravinnevaroihin riippuu siitä, mitä puun osia ja kuinka paljon metsästä viedään. Oksien osuus kuusikon biomassasta on 15 % ja neulasten vain 5 %. Vähäisestä mas- sastaan huolimatta vihreät neulaset sisältävät peräti kolmanneksen puu- hun varastoituneesta typestä ja kal- siumista. Päätehakkuukuusikon vih- reissä hakkuutähteissä on typpeä noin 250 kg/ha, mikä vastaa mää- rältään kahta kasvatuslannoitusta. Oksien ja neulasten täydellinen poistaminen hakkuualalta alentaa ruotsalaisen tutkimuksen mukaan taimikon alkukehitystä noin 10 pro- sentilla. Vastineena pituuskasvun lievästä alenemisesta taimikosta tu- lee tasainen ja tiheä. Eduksi voidaan laskea myös typen ja muiden ravin- teiden huuhtoutumisriskin vähene- minen tilanteessa, jossa nuori tai- mikko ei vielä pysty sitomaan ja käyttämään kaikkia vapautuvia ra- vinteita. Ravinnehävikkiä voidaan tehokkaimmin estää jättämällä osa oksista ja neulaset korjaamatta. Kan- tojen korjuun etuna on Etelä-Suo- messa yleisen juurikäävän vähene- minen. Energiapuun korjuun lisääntymisen paras konsultti ei ole pelkkä tieto, vaan raha. Pari vuotta sitten hakkuu- tähteistä maksettiin vajaa parikym- mentä euroa hehtaarilta. Kilpailun kovetessa hinta on noussut parhais- sa kohteissa 125 euroon. Hinta mah- dollistaa neulasten mukana poistu- neiden ravinteiden palauttamisen metsään keinolannoitteena siinä vai- heessa, kun metsikön kasvu ja ra- vinteiden tarve ovat suurimmillaan. Suot ja karut kankaat keruun ulkopuolelle Hakkuutähteiden korjuu kuusival- taisilta uudistusaloilta on nykytek- niikalla ja nykyisillä energian hin- noilla kannattavaa sekä lämpöyrit- HAKKUUTÄHTEIDEN ENERGIAKÄYTÖLLÄ ON HINTANSA Kari Mielikäinen, Metsäntutkimuslaitos, Vantaan yksikkö 4 täjälle että metsänomistajalle. Met- sänomistajan palkkana ovat hyvät taimikot; lämpöyrittäjä saa toimin- nasta jokapäiväisen leipänsä. Boo- rinpuutosalueilla uuden puusuku- polven alkukehitystä on kuitenkin tarkkailtava ja ryhdyttävä oireiden ilmaantuessa välittömiin terveyslan- noituksiin. Soilta ja karuilta kankail- ta oksia ei kannata vähäisen mää- rän ja ravinneriskien vuoksi kerätä. Professori Kari Mielikäisen tutki- musalana on metsänkasvatus ja pui- den kasvuun liittyvät tekijät. Kari Mielikäinen Metsäntutkimuslaitos Vantaan yksikkö PL 18 01301 VANTAA Kari.Mielikainen@metla.fi Vantaalla pidettiin 15.12.2006 Poh- joismaisen metsätalouden siemen- ja taimineuvoston (NSFP) järjestä- mä seminaari, jossa käsiteltiin bio- energian korjuun mahdollisia vaiku- tuksia metsänuudistamiseen. Alustuksissa esiteltiin hakkuutäh- teen keruun välittömiä vaikutuksia maanmuokkaukseen ja koneellisen istutustyön tuloksiin. Kannonnoston yhteydessä maanpintaa rikkoutuu, minkä seurauksena uudistusalalle saattaa syntyä tavallista runsaammin vesakkoa. Tätä kysymystä tarkastel- tiin tapaustutkimukseen pohjautu- neessa esityksessä. Uudistusalan ravinnevarat ja niiden määrä bioenergian korjuun jälkeen on laajan mielenkiinnon kohteena. Tutkimustuloksia ei toistaiseksi ole olemassa pitkän aikavälin vaikutuk- sista, jotka ulottuisivat kiertoajan loppuun asti. Hakkuutähteeseen ja puun eri osiin sitoutuneita ravinne- varoja ja niiden vapautumista on kuitenkin tutkittu lyhyemmällä ai- kajänteellä ja tutkitaan myös parail- laan, kuten kahdessa esityksessä to- dettiin. Monista hakkutähteiden ja kantojen keruun biologisista vaikutuksista, kuten juurikäävän ja tukkimiehen- täin aiheuttamista tuhoriskeistä uu- delle puusukupolvelle, ei toistaisek- si ole tutkimustuloksia. Tukkimie- hentäi on aiheuttanut viime vuosi- METSÄNUUDISTAMINEN JA BIOENERGIAN KORJUU POHJOISMAISSA K u va : H el i V iir i. 5 taimi- uutiset 4/2006 IIstutuskauden pidentymisen myötä taimitarhojen pitäisi pystyä toimit- tamaan koko sulanmaan ajan koko- suositukset täyttävää ja loppukesäl- lä myös hallankestävää taimimate- riaalia. Edellisenä kesänä kylvetyis- tä, kesäkuun loppupuolella lyhytpäi- väkäsitellyistä (LP) ja heinäkuun puolivälin jälkeen istutetuista tai- mista (1,5 v) on jo myönteisiä ko- kemuksia. Mitä etuja olisi, jos hei- näkuussa voitaisiin istuttaa taimia saman vuoden kevättalven kylvök- sistä? Taimien kasvatusaika lyheni- si eikä taimia tarvitsisi talvivarastoi- da, jolloin myös tuhoriski vähenisi. Taimitarha voisi reagoida nopeam- min myös kysynnän muutoksiin. Toisaalta taimet saattaisivat jäädä lyhyiksi. Taimitarhalla tarvittaisiin myös hyvällä lämmitysjärjestelmäl- lä sekä häirintävaloilla varustettuja kasvatustiloja, mikä tietäisi energi- an kulutuksen kasvua. Yksivuotiaiden kuusentaimien kas- vatus aloitetaan yleensä huhtikuus- sa tai toukokuun alussa ja taimet is- tutetaan seuraavana keväänä. Taimi- tarhoilla on kylvetty jonkin verran myös maaliskuussa, jolloin kasva- tuksen alkuvaiheessa on käytetty häirintävaloja silmuuntumisen estä- miseksi. Jos kasvatus voitaisiin aloittaa vielä aikaisemmin, helmi- kuussa, olisiko mahdollista aikais- taa myös lyhytpäiväkäsittelyä ja näin kasvattaa pituuskasvun päättä- neitä, karaistuneita istutuskelpoisia taimia jo heinäkuun puolivälin istu- tuksiin? Tässä artikkelissa kuvataan Suonen- joen taimitarhalla vuosina 2005 ja 2006 toteutettu koe, jossa selvitet- tiin mahdollisuutta kasvattaa hallan- kestäviä kuusentaimia heinäkuun lopun ja elokuun istutuksiin yhden kasvukauden aikana. KUUSENTAIMIA KESÄISTUTUKSIIN – KYLVÖ KEVÄTTALVELLA JA ISTUTUS HEINÄKUUSSA? Kyösti Konttinen ja Risto Rikala, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö kymmenen aikana etenkin kuusen istutustaimille isoja tuhoja. Hakkuu- tähde ja kantokasat jäävät kuivu- maan uudistusalalle, mikä seminaa- rissa kuullun esityksen perusteella aiheuttaa vielä lisäriskin tukkimie- hentäituhoista. Seminaarissa kuultiin myös lyhyet katsaukset Suomen, Ruotsin ja Nor- jan tämänhetkisestä bioenergian käytön tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. Kantojen korjuussa Suo- mi kulkee edellä. Ruotsissa kannon- nostoa harjoitetaan vasta tutkimus- mielessä, sillä toiminnan seuraus- vaikutuksia halutaan pohtia etukä- teen. Kaikissa pohjoismaissa on tavoittee- na nostaa metsästä saatavan bioener- gian määrää omien kansallisten oh- jelmien mukaan huomattavasti. Raa- ka-ainetta on tavoitteeseen nähden riittävästi tarjolla. Kysymys onkin siitä, millä tekniikoilla ja kustannuk- silla aines saadaan kannattavasti polttolaitoksiin – heikentämättä uu- den puuston kasvuedellytyksiä. Seminaarissa pidetyt alustukset ovat nähtävissä Metlan taimitietopalve- lun sivulla: http://www.metla.fi/ta- pahtumat/2006/metsanuudistami- nen/ohjelma.htm Marja Poteri 6 Kasvatusolosuhteet ja lyhytpäiväkäsittelyt Taimet kasvatettiin lämmitetyssä lasikasvihuoneessa. Siemenet (Sv. 111, T03-92-0041) kylvettiin 16.2. (helmikuun kylvöerä) ja 17.3. (maa- liskuun kylvöerä) 2005, kuuteen PL- 121F arkkiin, 726 tainta/kylvöerä. Idätyksen ja alkukasvatuksen aika- na luontaista päivänpituutta jatket- tiin 18 tuntiin suurpainenatriumlam- puilla 11.5. saakka. Keskilämpötila lasikasvihuoneessa oli 20-22 °C. Taimia kasteltiin ja lannoitettiin nor- maalisti. Lisävalaistuksesta huolimatta hel- mikuun kylvön taimista 20 % teki päätesilmun toukokuun alussa. Maaliskuun kylvöstä silmuuntui 0,5 %. Silmuuntuneet taimet lähtivät kuitenkin jo parin viikon kuluttua uudelleen kasvuun. Helmikuun kylvön taimien LP-kä- sittely aloitettiin 10.6. ja maaliskuun kylvön 20.6. LP-käsittelyn alkaes- sa, helmikuun kylvölle oli kertynyt lämpösummaa 1846 d.d. ja maalis- kuun kylvölle 1570 d.d. LP-käsitte- lyt (3 arkkia/kylvöerä) toteutettiin kasvatuskaapissa (yönpituus 12 h, kesto 3 viikkoa). Vertailutaimet oli- vat vastaavan ajan toisessa kaapis- sa, johon yönpituus säädettiin luon- taisen yönpituuden mukaan. Käsit- telyjen päättyessä 1.7. ja 11.7. tai- met siirrettiin ensin 5 vuorokaudeksi muovihuoneeseen ja sitten 5 vuoro- kaudeksi ulos odottamaan istutusta. Taimet istutettiin heinäkuussa Taimet (80 tainta/käsittely) istutet- tiin entiselle taimitarhapellolle 10 vuorokautta LP-käsittelyn päättymi- sestä, helmikuun kylvöerä 11.7. ja maaliskuun kylvöerä 21.7. Istutus- hetkellä LP-taimissa oli jo päätesil- mut, kun taas vertailutaimet olivat kasvussa. Helmikuun kylvöerän LP- taimien keskipituus oli istutushet- kellä 14 cm ja vertailutaimien 18 cm ja maaliskuun kylvöerän vastaavas- ti 17 cm ja 22 cm. Helmikuun kyl- vöerän taimet jäivät maaliskuun taimia pienemmiksi, huolimatta var- haisemmasta kylvöajasta (kuva 1). Maaliskuun kylvöerän 10 vrk pitem- pi kasvuaika kesä-heinäkuussa mer- kitsi kasvussa enemmän kuin neljän viikon ero kylvöajassa helmi-maa- liskuussa. Heinäkuun alussa satoi vain 7 mm, joten ensimmäinen erä istutettiin melko kuivaan maahan. Istutuksen jälkeen 20.7. mennessä satoi 51 mm, joten toisessa istutuksessa maa oli märkää ja runsaat sateet jatkuivat vielä heinäkuun lopulla. Jälkikasvua voi esiintyä Istuttamatta jääneisiin, taimitarhal- la edelleen kasvatettuihin taimiin kehittyi jälkikasvuja huomattavasti enemmän kuin istutettuiin taimiin. Istutetuissa LP-taimissa oli jälkikas- vuisia taimia 3 % ja 1 % (10.6. ja 20.6. käsittelyt), mutta taimitarhal- le jääneissä taimissa peräti 45 % ja 8 %. Sen sijaan kasvussa olleisiin vertailutaimiin (istutuspaikalla tai arkeissa kasvaneet) ei muodostunut jälkikasvua. Jälkikasvun esiintymi- nen on varsin oikullista, mutta ai- nakin lannoituksen ja poikkeuksel- listen sääolosuhteiden tiedetään li- säävän jälkikasvun riskiä. Ilmeisesti taimien istutusstressi vähentää jäl- kikasvuja tarhaoloissa kasvatettui- hin taimiin verrattuna. Aikaisem- massa kokeessa, kesäkuun lopulla 2003 LP-käsitellyissä ja loppukesän taimitarhalla kasvatetuissa 2-vuoti- aissa taimissa oli vain vähäistä jäl- kikasvua (Konttinen ym. 2004) ja vuoden 2001 vastaavissa kokeissa ei jälkikasvua esiintynyt lainkaan (Konttinen ja Rikala 2006).) Istutusajankohta vaikuttaa juurten kasvuun ensim- mäisenä kesänä Lokakuussa noin kolme kuukautta istutuksesta jokaisesta käsittelystä nostettiin 20 tainta juurineen ja ne mitattiin. Helmikuun kylvettyjen ja 11.7. istutettujen taimien juuret kas- voivat enemmän kuin maaliskuun kylvettyjen ja 21.7. istutettujen tai- mien juuret. Sen sijaan LP-taimien ja vertailutaimien välillä ei ollut ero- ja juurtumisessa (kuva 2). Aiemmis- sa tutkimuksissa (Luoranen ym. 2006ab) on kuitenkin saatu viittei- tä, että LP-käsittely voi parantaa juurtumista etenkin kuivissa olosuh- teissa. Kuva 1. LP- ja vertailutaimien pituuskehitys kylvöerittäin. Kummankin erän LP-käsittelyn ajoitus merkitty vaakapalkein ja istutusaika mustilla neliöillä. 7 taimi- uutiset 4/2006 LP-käsittely parantaa pakkaskestävyyttä Tarhakasvatukseen jääneet taimet altistettiin pakkastesteihin 25.8. ja 13.9. ja havaittiin, että LP-käsittely paransi selvästi neulasten pakkas- kestävyyttä vertailutaimiin nähden jo elokuun loppuun ja silmun pak- kaskestävyyttä syyskuun puoliväliin mennessä. LP-taimien pakkaskestä- vyyttä heikensi em. suuri jälkikas- vuisten taimien määrä. Jälkikasvu- jen neulaset eivät olleet karaistunei- ta eikä kaikkiin jälkikasvuisiin tai- miin uusi päätesilmu ollut ehtinyt muodostua. Tulos tukee aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan kesä- kuun LP-käsittely parantaa 2-vuo- tiaden taimien neulasten ja silmujen pakkaskestävyyttä elokuun lopulla (Konttinen ym. 2004). Kuvaako tai- mitarhalla kasvaneista taimista mi- tattu pakkaskestävyys myös istutet- tujen taimien pakkaskestävyyttä? Ehkä ei. Saattaa olla jopa niin, että istutusstressi heikentää taimien ka- raistumista. LP-taimien päätesilmuja vaurioitui keväthallassa Istutusta seuraavana keväänä (2006) seurattiin istutustaimien päätesilmu- jen puhkeamista. Kuten aiemman tiedon (mm. Konttinen ym. 2003) perusteella saattoi odottaa, LP-tai- mien silmut alkoivat puhjeta hieman vertailutaimia aikaisemmin, joskin myöhemmin ero tasoittui. Keväällä kasvuunlähdön jälkeen LP-taimiin jäi kuitenkin selvästi enemmän kuolleita tai puhkeamattomia pää- tesilmuja kuin vertailutaimiin; eni- ten niitä oli edellisenä kesänä 20.6. alkaen LP-käsitellyissä taimissa (kuva 3). Syy silmujen vaurioitumi- seen tai puhkeamisen viivästymi- seen oli ilmeisesti halla. Toukokuus- sa (16.-18.5.) lämpötila laski yhte- nä yönä -8 °C:een ja kahtena yönä - 4 °C:een. Hallaöiden aikaan lämpö- summa oli jo 120 d.d., joten silmut olivat puhkeamassa. Osa puh- keamattomista silmuista lähti myö- Kuva 2. Helmikuun (istutus 11.7.) ja maaliskuun (istutus 21.7.) kylvö- erien kuusen LP- ja vertailutaimien paakusta istutuskesän aikana ulos kasvaneiden juurien kuivapaino. Kuva 3. Kuusen LP- ja vertailutaimien kuolleiden päätesilmujen ja ly- hyiksi jääneiden kasvaimien osuus istutusta seuraavana vuonna, havain- not tehty 11.8. Kuva 4. Kuusen LP- ja vertailutaimien istutuspituus ja pituuskehitys istutuksen jälkeen. Istutus tehtiin niin syvälle, että paakun päälle tuli maata 3-4 cm. 8 hemmin kasvuun, mutta kasvu jäi lyhemmäksi kuin sivusilmusta kas- vanut uusi latvakasvain, joka mitat- tiin uutena latvana. Niinpä LP- ja vertailutaimien välille pituuskasvus- sa ei muodostunut eroa (kuva 4). Sen sijaan aiemmin istutetut (11.7.) tai- met kasvoivat toisena kesänä pituut- ta enemmän (12 cm) kuin myöhem- min (21.7.) istutetut taimet (9 cm). LP-käsittelyn lisäksi myös istutus- ajankohta voi vaikuttaa seuraavana keväänä silmujen puhkeamisen ajoi- tukseen. Heinäkuussa tai elokuun alussa istutettujen taimien silmujen on havaittu puhkeavan aikaisemmin kuin syyskuussa tai keväällä istutet- tujen taimien silmut (Konttinen jul- kaisematon). Päätelmiä Koe osoitti, että saman vuoden ai- kana on mahdollista kasvattaa hal- lankestäviä 14-17 cm mittaisia taimia heinäkuun lopun-elokuun is- tutuksiin. Tulokset kuitenkin perus- tuvat vain yhden vuoden kokeen verraten pieneen taimimäärään ja varhaiset kylvökset hoidettiin hyvis- sä kasvatusolosuhteissa. Tavallises- sa lämmitettävässä muovihuonees- sa kasvatuslämpötila voi jäädä alhai- semmaksi ja taimien kasvu hitaam- maksi. Menetelmää kannattaisi kokeilla paakku-paakkuun koulintana, jol- loin koulintamateriaalin kasvatus (3000 – 4000 tainta/m2) voidaan to- teuttaa pienemmissä hyvin hallitta- vissa olosuhteissa ja siirtää taimet koulinnan jälkeen huhtikuussa läm- mitettävään muovihuoneeseen. Ke- vättalven olosuhteissa on myös var- mistettava riittävä päivänpituus, vä- hintään 20 tuntia, taimien silmuun- tumisen ehkäisemiseksi. Vaikka varhainen LP-käsittely pa- rantaa taimien hallankestävyyttä, voi se toisaalta epäonnistuessaan johtaa herkästi myös jälkikasvuun loppukesällä. Taimien istutus näyt- täisi sinänsä vähentävän LP-taimi- en jälkikasvuriskiä verrattuna tar- halla hyvissä olosuhteissa pidettyi- hin taimiin. Jälkikasvuriskin pienen- tämiseksi LP-käsittelyjakson tulee olla vähintään nyt käytetty 3 viik- koa, ajan salliessa jopa 4 viikkoa. Niin tässä kuin aiemmissa tutkimuk- sissa on noussut esiin LP-käsitelty- jen ja kesällä istutettujen taimien ris- ki paleltua seuraavan kevään hallois- sa silmujen aikaisemman puhkeami- sen vuoksi. Vaikka paleltuminen ei juuri vaikuttanutkaan taimien pi- tuuskehitykseen, on riski syytä huo- mioida LP-taimia käytettäessä. Kirjallisuus Konttinen, K. & Rikala R. 2006. Kuusentaimia kesäistutuksiin – Kylvöaikojen ja lyhytpäiväkäsit- telyn yhteensovittaminen. Taimi- uutiset 2: 13-15. Konttinen, K., Luoranen, J. & Ri- kala, R. 2004. Voidaanko heinä- kuun lopun istutukseen kasvattaa LP-käsittelyllä hallankestäviä kuusentaimia. Taimiuutiset 2: 12- 15. Konttinen, K. Rikala, R & Luora- nen, J. 2003. Timing and duration of short-day treatment of Picea abies seedlings. Baltic Forestry Vol 9. no 2. (2-9). Luoranen, L., Rikala, R., Konttinen, K. & Smolander, H. 2006a. Sum- mer planting of Picea abies con- tainer-grown seedlings: Effects of planting date on survival, height growth and root egress. Forest Ecology and Management (Pai- nossa). Luoranen, J., Helenius, P., Huttunen, L. & Rikala, R. 2006b. Short-day treatment enhances root egress of summer planted Norway spruce (Picea abies (L.) Karst.) seedlings under dry conditions. (Käsikirjoi- tus). Kyösti.Konttinen@metla.fi Risto.Rikala@metla.fi Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI 9 taimi- uutiset 4/2006 PPohjoisessa ilmastossamme puiden menestymisen tärkeä edellytys on niiden lepotilan ja talvenkestävyy- den kehittyminen oikeaan aikaan. Talveentumiskehityksen ensimmäi- nen näkyvä vaihe on pituuskasvun päättyminen. Loppukesällä valojak- son muutos, yön piteneminen, on signaali, joka vallitsevan käsityksen mukaan laukaisee pituuskasvun päättymisen. Koivun taimet ovat eri- tyisen herkkiä tälle fotoperiodiselle säätelylle, koska ne vapaan kasvu- tavan puina voivat kasvaa jatkuvas- sa valossa loputtomasti, mutta pit- kässä yössä lopettavat kasvunsa ja valmistautuvat lepotilaan. Kehityk- sen laukaiseva kriittinen yönpituus voidaan määritellä eri tavoilla, mutta yleensä sillä tarkoitetaan lyhintä yötä, joka aiheuttaa pituuskasvun päättymisen, tai saa aikaan silmun- muodostuksen 50 % tarkasteltavis- ta taimista. Laajalle levinneillä puulajeilla tie- detään eri leveysasteilta peräisin ole- villa alkuperillä olevan erilainen kriittinen yönpituus, joka saa niiden talveentumiskehityksen alkamaan oikeaan aikaan kyseisen seudun va- lojakso- ja lämpöolojen vuodenai- kaisvaihteluun nähden. Sekä raudus- että hieskoivulla on aiemmissa tut- kimuksissa osoitettu olevan levin- neisyysalueen eri osissa kriittisen yönpituuden suhteen erilaisia ns. fotoperiodisia ekotyyppejä. Kriitti- nen yönpituus, samoin kuin kasvun päättymisajankohta, muuttuu kui- tenkin luonnossa vähitellen, klinaa- lisesti, metsiköstä toiseen ja alueel- ta toiselle siirryttäessä. Tällaista jat- kuvaa muuntelua pitää yllä koivun yhtenäinen levinneisyys sekä teho- kas, siitepölyn ja siementen leviä- misen kautta tapahtuva geenivirta koivupopulaatioiden välillä. Kun verrataan etelä-pohjoissuunnassa etäisiä alkuperiä, voidaan kuitenkin tällaisia toisistaan selvästi eroavia ekotyyppejä erottaa. Alan kirjalli- suudessa fotoperiodinen ekotyyppi on yleisesti käytetty termi. Koivupopulaatioiden sisällä, puiden välillä, tiedetään esiintyvän suurta vaihtelua ominaisuuksissa, jotka liit- tyvät koivun vuosirytmiin ja ilmas- toon sopeutumiseen, kuten silmun puhkeamisen ja kukinnan ajankoh- ta keväällä sekä pituuskasvun päät- tymisen ja syysvärityksen ajoittumi- nen syksyllä. Koivumetsiköiden si- säistä, puiden välistä kriittisen yön- pituuden vaihtelua ei kuitenkaan ole tutkittu, vaikka se saattaa suurelta osin selittää sellaisissa adaptiivisis- sa ominaisuuksissa kuin pituuskas- vun päättymisessä ja talveentumi- sessa esiintyvän vaihtelun. Tällöin puilla, joilla on lyhyempi kriittinen yönpituus, kasvu päättyisi varhain loppukesällä, ja vastaavasti pitem- män kriittisen yönpituuden puut jat- kaisivat kasvuaan pidempään. Täs- sä tutkimuksessa selvitettiin raudus- koivun etelä- ja pohjoissuomalaises- sa metsikössä esiintyvää, metsiköi- den sisäistä ja välistä vaihtelua 50 % silmunmuodostuksen aiheutta- vassa kriittisessä yönpituudessa. Kokeen toteutus Tutkimus toteutettiin Pohjois-Nor- jassa sijaitsevalla Tromssan yliopis- ton fytotroniasemalla (69º39’N) syksyllä 2001 ja keväällä 2002. Tut- kimuksen aineiston muodosti kaksi rauduskoivumetsikköä, jotka sijait- sivat toisiinsa nähden etäisillä leve- ysasteilla ja edustivat siten erilaisia fotoperiodisia ekotyyppejä. Eteläi- nen metsikkö (pitkään yöhön sopeu- tunut ekotyyppi) sijaitsi Tuusulassa (60º27’N) ja pohjoinen metsikkö (lyhyeen yöhön sopeutunut eko- tyyppi) Kittilässä (67º44’N). Kum- mastakin koivikosta kerättiin 21 puusta vapaapölytyksen tuloksena syntynyttä siementä. Puittain eril- lään pidetyt siemenerät kylvettiin ja taimia kasvatettiin ensin + 18 ºC lämpötilassa 74 % suhteellisessa kosteudessa 24 tunnin valojaksossa n. 4 viikon ajan, minkä jälkeen ne siirrettiin varsinaisen kokeen yönpi- tuuskäsittelyihin 4 - 6 viikon ajak- si. Tutkimuksessa toteutettiin kolme erillistä fytotronikoetta, joissa mo- lempien metsiköiden yksittäisten emopuiden taimijälkeläisiin kohdis- tettiin 4 - 6 erilaista yönpituuskäsit- telyä. Tuusulan taimien käsittelys- sä käytetyt yönpituudet vaihtelivat 5 ja 8,5 tunnin välillä ja Kittilän kä- sittelyissä käytetyt yönpituudet 1 ja 4,5 tunnin välillä. Jokaista 21 emo- puun vapaapölytysjälkeläistöä edus- ti kussakin yönpituuskäsittelyssä 9 tai 10 tainta. Yhteyttämisvalo annet- tiin joko tekovalona tai luonnonva- SILMUNMUODOSTUKSEN KRIITTINEN YÖNPI- TUUS JA SEN VAIHTELU RAUDUSKOIVUN ETELÄISESSÄ JA POHJOISESSA METSIKÖSSÄ Anneli Viherä-Aarnio, Risto Häkkinen ja Olavi Junttila Metsäntutkimuslaitos, Vantaan yksikkö ja Tromssan yliopisto 10 lona, kokeesta riippuen, ja päivän- pituus säädeltiin hehkulamppuvalol- la. Yönpituuskäsittelyjen päätyttyä tai- mista havainnoitiin verson kärkisil- mun muodostumista. Silmun muo- dostaneiden taimien määrä ja pro- senttiosuus laskettiin erikseen kuta- kin emopuuta ja yönpituuskäsittelyä kohden. Havaintojen perusteella määritettiin jokaisen emopuun tai- mijälkeläisille regressioanalyysiä apuna käyttäen 50 % silmunmuo- dostuksen aiheuttava kriittinen yön- pituus, jossa esiintyvää metsiköiden välistä ja sisäistä vaihtelua testattiin tilastollisesti. Kriittinen yönpituus 50 % silmunmuodostukselle eteläisessä ja pohjoisessa metsikössä Silmun muodostaneiden taimien keskimääräinen osuus oli molem- missa metsiköissä pienin lyhyen yön käsittelyissä ja kasvoi jyrkästi yön- pituuden kasvaessa (kuva 1). Met- siköiden välinen ero oli hyvin selvä ja samansuuntainen kaikissa kokeis- sa. Pohjoisen metsikön taimilla sil- mun muodostuminen tapahtui lyhy- emmässä yössä kuin eteläisen. Kaikkien kolmen kokeen yli lasket- tu, keskimääräinen kriittinen yönpi- tuus ja sen 95 % luottamusväli oli Tuusulan metsikössä 6,3 h ± 0,2 h ja Kittilän metsikössä 3,1 h ± 0,3 h (taulukko 1). Keskiarvojen luotta- musvälit olivat kapeat, mikä osoit- taa, että tässä työssä pystyttiin esti- moimaan keskimääräiset kriittisen yönpituuden arvot tarkasti. Kummallekin metsikölle määritetty kriittinen yönpituus vaihteli kokei- den välillä (taulukko 1). Kokeessa 1 saatiin tulokseksi suurimmat kriit- tisen yönpituuden arvot molemmil- le metsiköille. Tämä tulos selittyy ehkä yönpituuskäsittelyjen kestolla, mikä oli lyhin kokeessa 1. Käsitte- lyajan ollessa lyhyt tarvitaan toden- näköisesti pidempi yönpituus, jotta saavutetaan sama silmunmuodostu- misprosentti kuin pitkäkestoisissa käsittelyissä. Eteläinen ja pohjoinen metsikkö erosivat toisistaan merkitsevästi kriittisen yönpituuden suhteen kai- kissa kolmessa kokeessa, ja niiden välinen ero pysyi kutakuinkin sa- mansuuruisena eri kokeissa. Lievä, mutta merkitsevä yhdysvaikutus havaittiin kuitenkin kokeen ja met- sikön välillä, mikä näkyy ristikkäi- sinä viivoina kuvassa 2. Yhdysvai- kutus saattoi johtua siitä, että Kitti- län metsikön taimet kasvoivat Tromssan luonnonvalossa kokeessa 3 paremmin kuin muissa kokeissa ja kookkaampina taimina reagoivat lyhyempään yönpituuteen kuin muissa kokeissa. Jo aiemmissa tut- kimuksissa on havaittu taimen ke- hitysvaiheen ja koon vaikuttavan niiden valojaksovasteeseen. Taulukossa 1 mainittu kummankin metsikön keskimääräinen kriittinen yönpituus (6,3 ja 3,1 tuntia) saavu- tetaan heinäkuun loppupuolella, Tuusulassa heinäkuun 23. ja Kitti- lässä 25. päivänä. Kolmesta eri ko- keesta lasketut, metsiköiden keski- määräisten kriittisten yönpituuksien luottamusvälit voidaan myös muut- taa Tuusulan ja Kittilän yönpituuden muutoskäyrien kautta vastaamaan kalenteriaikoja (kuva 3). Kittilän kriittisen yönpituuden luottamusvä- lit ovat tunteina suuremmat, mutta Taulukko 1. Kriittinen yönpituus (h) 50 % silmun muodostukselle ja sen vaih- telu eteläisessä (Tuusula, 60º27’N = Tu) ja pohjoisessa (Kittilä, 67º44’N = Ki) rauduskoivumetsikössä kokeissa 1-3. Lyhenne: n = otoskoko. Kuva 1. Päätesilmun muodostaneiden taimien keskimää- räinen osuus (%) eri yönpituuksissa eteläisellä (Tu = Tuu- sula, 60º27’N) ja pohjoisella (Ki = Kittilä, 67º44’N) rau- duskoivumetsiköllä kokeissa 1-3. 11 taimi- uutiset 4/2006 kalenteriaikoina kapeammat kuin Tuusulan, mikä johtuu siitä, että yö pitenee loppukesällä Kittilässä huo- mattavasti nopeammin kuin Tuusu- lassa. Kriittisen yönpituuden vaihtelu metsiköiden sisällä Kriittisen yönpituuden vaihtelu met- sikön sisällä oli kaikissa kokeissa systemaattisesti suurempaa pohjoi- sella Kittilän metsiköllä kuin eteläi- sellä Tuusulan metsiköllä, ja kokei- den yhdistetyt varianssit poikkesi- vat toisistaan merkitsevästi (tauluk- ko 1). Yksittäisten emopuiden keskimää- räisten, yli kolmen kokeen laskettu- jen, kriittisten yönpituuksien vaih- teluväli oli Tuusulassa 5,5 h - 6,7 h (1,2 h) ja Kittilässä 1,8 h - 4,0 h (2,2 h). Tuusulassa emopuut erosivat täs- sä suhteessa tilastollisesti merkitse- västi, mutta Kittilässä eivät. Kun puukohtaisten kriittisten yön- pituuksien vaihteluvälit muunnetaan vastaaviksi kalenteriajoiksi, asettuu puukohtainen vaihtelu kriittisen yönpituussignaalin ajoituksessa Tuusulassa heinäkuun 10. ja 28. päi- vän välille ja Kittilässä heinäkuun 19. ja 29. päivän välille. Kalenteri- ajoiksi muutettuna puittainen vaih- teluväli on siten pohjoisessa kape- ampi kuin etelässä. Yhtenä työn tavoitteena oli selvit- tää, löytyisikö eri metsiköiden sisäl- tä puita, joilla olisi merkitsevästi lyhyempi tai pidempi kriittinen yön- pituus (so. aikaisia tai myöhäisiä tyyppejä). Eteläisen, Tuusulan met- sikön kohdalla tälle hypoteesille löytyi jonkin verran tukea. Aikai- simmat ja myöhäisimmät emopuut erosivat kriittisen yönpituuden suh- teen merkitsevästi keskimäärin, mutta puilla oli eri kokeissa eri jär- jestys. Pohjoisen metsikön puiden järjestys oli puolestaan eri kokeissa hyvin epäsäännöllinen, eikä puiden välillä havaittu merkitseviä eroja Koivun ilmastoon sopeutumisen kannalta kasvun päättymisen ja sii- tä alkavan talveentumisen ajoittumi- nen on keskeinen ominaisuus. Sitä säätelevien tekijöiden (yönpituus, lämpötila ym.) ja mekanismien, sa- moin kuin niissä esiintyvän muun- telun tunteminen on tärkeätä pyrit- täessä ennustamaan koivujen mu- kautumista ja koivupopulaatioiden perinnöllistä sopeutumista ilmas- toon, myös muuttuvissa oloissa. Riittävä geneettinen muuntelu po- pulaation sisällä lisää sen mahdol- lisuuksia sopeutua muuttuviin olo- Kuva 2. Eteläisen (Tuusula) ja pohjoisen (Kittilä) raudus- koivumetsikön keskimääräinen 50 % silmunmuodostuk- sen aiheuttava kriittinen yönpituus kokeissa 1 - 3. Ko- keen ja metsikön välinen lievä yhdysvaikutus näkyy ku- vassa kokeiden 2 ja 3 ristikkäisinä viivoina. Kuva 3. Eteläisen (Tu = Tuusula) ja pohjoisen (Ki = Kittilä) rauduskoivumetsi- kön 95 % luottamusvälit keskimääräiselle 50 % silmunmuodostuksen aiheutta- valle, kriittiselle yönpituudelle kokeissa 1-3. Luottamusvälit on muutettu vas- taaviksi kalenteriajoiksi kyseisen paikkakunnan yönpituuden muutosta kuvaa- van käyrän kautta. 12 O suhteisiin. Tämän tutkimuksen mu- kaan koivupopulaation sisäinen vaihtelu kriittisen yönpituuden suh- teen on pohjoisessa metsikössä suu- rempi kuin eteläisessä, mutta kalen- teriaikoina kriittinen yönpituusig- naali ajoittuu pohjoisessa lyhyem- mälle jaksolle kuin etelässä. Jatkos- sa tulisi selvittää tarkemmin puu- kohtaisin kenttätutkimuksin, millä tavalla tässä raportoiduissa fytotro- nikokeissa havaittu kriittisen yönpi- tuuden vaihtelu näkyy luonnossa puiden syysfenologiassa kuten kas- vun päättymisen, syysvärin ja tal- veentumisen ajoituksessa. Artikkeli on kooste julkaisusta: Vi- herä-Aarnio Anneli, Häkkinen Ris- to & Junttila Olavi. 2006. Critical night length for bud set and its va- riation in two photoperiodic ecoty- pes of Betula pendula. Tree Physio- logy 26:1013-1018. Anneli.Vihera-Aarnio@metla.fi Metsäntutkimuslaitos Vantaan toimintayksikkö PL 18 01301 Vantaa Risto.Hakkinen@metla.fi Metsäntutkimuslaitos Keskusyksikkö Unioninkatu 40 A 00170 Helsinki Olavi.Junttila@ib.uit.no Department of Biology University of Tromsø N-9037 Tromsø Norway Onnistunut pintakasvillisuuden tor- junta pellonmetsityksen yhteydessä lisää männyn kasvua ja vähentää kuolleisuutta. Kookkaat kuusentai- met voivat säilyä hengissä tiheässä- kin kasvillisuudessa, mutta myös niiden kasvu hidastuu. Tiedot ilme- nevät Metsäntutkimuslaitoksen tut- kimuksesta, jossa tehokkaimmaksi torjunta-aineeksi osoittautui jo markkinoilta poistunut terbutylatsii- ni. Sillä saavutettiin männyllä 11 vuodessa lähes kaksinkertainen puuston tilavuus käsittelemättömiin koealoihin verrattuna. Kokeessa selvitettiin pintakasvilli- suuden kilpailun ja erilaisten torjun- tamenetelmien vaikutusta männyn ja kuusen taimien kehitykseen 6-11 vuoden seurantajaksoilla. Kolmi- vuotiaat männyn ja nelivuotiaat kuu- sen taimet istutettiin keväällä 1991 Vilppulassa sijaitsevalle, kynnön ja äestyksen jäljiltä kasvipeitteettömäl- le kivennäismaapellolle. Rikkakas- vien torjuntakäsittelyt tehtiin heti istutuksen jälkeen tai myöhemmin kesällä. Maavaikutteisista torjunta- aineista tutkittiin terbutylatsiinia, heksatsinonia ja pendimetaliinia sekä terbutylatsiinin ja glyfosaatin seosta. Lehtivaikutteisista torjunta- aineista olivat mukana glyfosaatti ruiskutettuna ja sivelykäsittelynä sekä pendimetaliini. Vaihtoehtoisi- na menetelminä kokeiltiin katelevy- jä (kuitulevy, 50 cm x 50 cm) ja val- koapilan kylvämistä peitekasviksi. Kuuden vuoden kuluessa istutukses- ta 19 % männyistä ja 5 % kuusista kuoli. Pintakasvillisuuden kilpailu hidasti männyn pituus- ja tilavuus- kasvua sekä lisäsi kuolleisuutta. Tai- mikuolleisuus kääntyi kuitenkin jyrkkään nousuun vasta, kun pinta- kasvillisuuden peittävyys ylitti 60 %:n tason (kuva 1). Kuusen kuol- PINTAKASVILLISUUDEN TORJUNNALLA HY- VÄÄN PELLONMETSITYSTULOKSEEN Paula Jylhä ja Jyrki Hytönen Metsäntutkimuslaitos, Kannuksen tutkimusasema Kuva 1. Kolmen ensimmäisen kasvu- kauden keskimääräisen pintakasvilli- suuden peittävyyden ja 11 vuoden iäs- sä mitatun puuston tilavuuden välinen riippuvuus männyllä. 13 taimi- uutiset 4/2006 leisuuteen pintakasvillisuuden peit- tävyys ja torjuntakäsittely eivät vai- kuttaneet. Paras torjuntatulos saavu- tettiin pitkävaikutteisilla torjunta- aineilla, joiden teho kesti vähintään 2-3 vuotta. Glyfosaattivalmisteet vaikuttivat ainoastaan yhden kasvu- kauden ajan, minkä jälkeen lähinnä yksivuotiset rikkakasvit valtasivat alan. Terbutylatsiinilla käsitellyillä koe- aloilla männyn tilavuus oli 11 kas- vukauden jälkeen 32 m3/ha ja käsit- telemättömillä koealoilla 17 m3/ha (kuva 2). Glyfosaattikäsitelyllä saa- vutettu tilavuus oli 23 m3/ha. Halla vaurioitti kuusia kolmena keväänä, joten pintakasvillisuuden torjunnan vaikutusta kuusen pituus- ja tila- vuuskasvuun ei voitu arvioida luo- tettavasti. Viitteenä rikkakasvien tor- junnan merkityksestä myös kuusel- la oli tyviläpimitan kasvun merkit- sevä hidastuminen pintakasvillisuu- den peittävyyden lisääntyessä. Ko- keessa käytetyt kuusentaimet olivat kookkaita 4-vuotiaita paljasjuuri- taimia, joilla on hyvät edellytykset selviytyä kilpailussa rikkakasveja vastaan. Valkoapila peitekasvina oli rikka- kasvien veroinen kilpailija. Lisäksi se saattaa houkutella myyriä paikal- le ja siten lisätä myyrätuhojen ris- kiä. Katelevyt olivat kooltaan liian pieniä vähentääkseen kilpailevaa kasvillisuutta riittävästi. Metsäsertifiointikriteerien mukaan kemiallisia torjunta-aineita voidaan käyttää vain pakottavissa tapauksis- sa, esimerkiksi pintakasvillisuuden torjunnassa metsänuudistamisaloil- la. Tehokas pintakasvillisuuden tor- junta on erityisen tärkeää metsite- tyillä pelloilla, sillä peltomaassa on suuri rikkakasvien siemenpankki vuosikymmeniä jatkuneen maanvil- jelyn jälkeen. Kemiallisten rikka- kasvien torjunta-aineiden metsäta- louskäyttö on Suomessa loppunut lähes kokonaan, ja monia tuotteita on vedetty markkinoilta ympäristö- syistä. Havupuilla voidaan käyttää glyfosaatin lisäksi ainoastaan syk- loksidiimia, joka hyväksyttiin vasta hiljattain metsäkäyttöön. Glyfosaat- tikäsittelyt tehdään metsänviljely- aloilla yleensä kertaalleen, mutta pellonmetsityksessä sen teho kerta- käsittelynä ei ole riittävä. Hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi kä- sittely olisi perusteltua toistaa seu- raavana kesänä. Glyfosaatti voi kui- tenkin huolimattomasti tai väärään aikaan levitettynä vaurioittaa taimia ja hidastaa niiden kasvua. Tutki- muksessa taimet selvisivät vähäisin vaurioin niillä koealoilla, joilla gly- fosaatti oli levitetty sivelykäsittely- nä. Ruiskutettaessa taimet on syytä suojata huolellisesti. Metsänviljelyn kustannusten kuris- sa pitämiseksi päädytään usein pie- nikokoisiin taimiin, joiden edelly- tykset selvitä kilpailussa metsitetyil- lä pelloilla ovat heikot ilman teho- kasta pintakasvillisuuden torjuntaa. Kemiallisten torjuntakeinojen käy- tyä vähiin on syytä harkita myös muita tapoja turvata taimien alku- kehitys. Esimerkiksi siirtyminen suurempiin taimiin voisi parantaa metsitystulosta. Myös vaihtoehtois- ten menetelmien kehittämistä on syytä jatkaa. Julkaisu: Paula Jylhä & Jyrki Hytö- nen. 2006. Effect of vegetation cont- rol on the survival and growth of Scots pine and Norway spruce planted on former agricultural land. Canadian Journal of Forest Research (36):2400-2411. Lisätietoja: Paula.Jylha@metla.fi Metla/Kannus puh. 010 211 3432 Jyrki.Hytonen@metla.fi Metla/Kannus puh. 010 211 3405 Kuva 2. Torjuntakäsittelyn vaikutus puuston tilavuuteen 11 vuoden iässä. 14 KKansainvälisen siementestausjärjes- tön (ISTA = International Seed Tes- ting Association) metsäpuiden sie- menkomitean seminaari pidettiin syyskuun 12-15 päivä Veronassa Pohjois-Italiassa. Seminaarin avain- teemoja olivat siemenalkioiden elä- vyyden testaus tetrazolium-liuoksel- la ja puhtaan siemenen määritys (PSD = Pure Seed Definition), sekä edellä mainittujen asioiden yhden- mukaistaminen lähinnä ISTA:n jä- senlaboratorioiden välillä. Seminaa- rin järjestelyistä vastasi Italian val- tion metsäyhtiön (Corpo Forestale dello Stato) siemenkeskus, joka oli myös yksi seminaarin vierailukoh- teista. Alla lyhyt yhteenveto semi- naarin annista. Tetrazolium-testi Tetrazolium on väritön suola, joka reagoi elävissä soluissa olevan de- hydrogenaasientsyymin kanssa muuttuen punaiseksi formatsaanik- si. Formatsaani on puolestaan pysy- vä, veteen liukenematon yhdiste. Tetrazoliumin avulla voidaan siis määrittää, onko tutkittava solukko elävä vai kuollut. Metsäpuiden sie- menten alkioiden elävyyden testa- uksessa tetrazoliumia on käytetty jo 1940-luvulta lähtien. Käytännössä testaus etenee kolmessa vaiheessa. Ensin siemenkuori avataan veitsel- lä siten, että 1 %:n vahvuiseksi lai- mennettu tetrazolium-liuos pääsee diffuntoitumaan siemenvalkuaiseen ja alkioon, tai alkio voidaan vaihto- ehtoisesti irrottaa kokonaan siemen- valkuaisesta. Liuoksen imeytymis- tä alkioon voidaan myös nopeuttaa käsittelyn alussa alipaineen avulla (Savonen 1999). Tämän jälkeen tet- razoliumin annetaan vaikuttaa alki- oon vajaa vuorokausi noin 30 ºC- asteen lämpötilassa. Lopuksi arvi- oidaan visuaalisesti alkion värjäy- tyminen. Elävä, terve solukko vär- jäytyy kirkkaan punaiseksi ja hei- kentynyt tumman- tai purppuranpu- naiseksi. Kuollut solukko ei värjäy- dy (kuva 1). Alkio voi myös värjäy- tyä osittain, jolloin arvioidaan, onko joku taimen kehityksen kannalta olennainen osa, esim. sirkkajuuren kärki jäänyt värjäytymättä (topogra- finen tetrazolium-testi). Tetrazolium-testin haittapuolena on sen hitaus, sillä siemenet joudutaan preparoimaan ja arvioimaan yksi kerrallaan. Testi ei myöskään kerro välttämättä mitään siementen itä- miskyvystä tai elinvoimaisuudesta, saatikka orastumisesta (Tetrazo- lium-testissä havaittu elävyys e” itä- miskyky elinvoimaisuus e” orastu- miskyky). PSD Siemenerässä voi ilmoitetun lajin siementen lisäksi esiintyä erilaisia epäpuhtauksia kuten vieraan kasvi- lajin siemeniä, siemenen osia, esim. lenninsiipiä, ja muita roskia (pihka- palloja ym.). Puhtausanalyysin ta- voitteena on selvittää edellä mainit- tujen tekijöiden osuudet siemenerän painosta, jolloin siemenen käyttäjä voi paremmin arvioida siemenkilos- ta saatavan taimimäärän. ISTA:n säännöissä on olemassa tarkat mää- ritelmät siitä, mikä luetaan puhtaak- si, ilmoitetun lajin siemeneksi (PSD = Pure Seed Definition = puhtaan siemenen määritelmä). Määrittelyn kannalta ongelmallisia lajeja ovat esimerkiksi lehtikuusi, Douglaskuu- si ja muutamat pihtalajit, joilla len- ninsiipi ei yleensä kokonaan irtoa ISTA, TETRAZOLIUM, PSD, VERONA… Pekka Helenius Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö Kuva 1. Tetrazolium-liuoksella käsiteltyjä kuusen siemenen alkioita, joista yksi (valkoinen) on kuollut ja muut (punaiset) eläviä. (Kuva Pekka Helenius). 15 taimi- uutiset 4/2006 siemenkuoresta. Seminaarissa käy- tettiin merkittävä osa ajasta puhtaan siemenen määritelmän “viilaami- seen” juuri edellä mainituilla lajeil- la. Männyllä ja kuusella lenninsiipi on löyhemmin kiinni siemenessä, joten meillä vastaavaa ongelmaa ei onneksi ole. ISTA:n säännöissä puh- taaksi siemeneksi luetaan myös sie- menen osat, jotka ovat puolikasta siementä suurempia. Tämän määri- telmän mielekkyydestä käytiin myös vilkasta keskustelua, koska tällaisella tynkäsiemenellä ei luon- nollisesti ole mahdollisuuksia itää ja muodostaa elinvoimaista taimea. Stratifiointi - uudelleenkuivaus Allekirjoittaneelle seminaarin mie- lenkiintoisinta antia oli kanadalai- sen George W. Edwardsin luento sie- menten esikäsittelymenetelmästä, jolla puretaan dormanssi eli lepoti- la ja saadaan lisäksi siemenet itä- mään lähes yhtäaikaisesti. Menetel- mässä siemenet ensin stratifioidaan, eli niitä pidetään kylmässä ja koste- assa neljä viikkoa, jonka jälkeen nii- tä kuivataan hieman ja palautetaan takaisin kylmään (+2 °C). Uudel- leenkuivauksen jälkeen siemeniä voidaan varastoida useita kuukausia ja näin ollen kylvövalmista, esikä- siteltyä siementä on saatavilla juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Stratifioin- nin jälkeen tapahtuva lievä kuivaus (siemenen kosteus kuivauksen jäl- keen 25-30 %) estää juuri ja juuri siementen itämisen, mutta mahdol- listaa itämistarmoltaan heikompien siementen kehityksen lähelle sitä vaihetta, jossa sirkkajuuri tunkeutuu siemenkuoresta ulos. Toisin sanoen lievällä kuivuusstressillä “jarrute- taan” nopeasti itäviä siemeniä, jotta hitaammatkin ehtivät mukaan. Kun siemenet käsittelyn jälkeen kylve- tään ja ne imevät taas vettä, tapah- tuu itäminen kaikilla siemenillä lä- hes samanaikaisesti. Menetelmän käytöstä on saatu lupaavia tuloksia ainakin Douglaskuusella, loblolly- männyllä ja muutamalla pihtalajil- la. Haittapuolena menetelmässä on itämiskapasiteetin lievä lasku. Kuva 2. Perin siemenkeskus ja -laboratorio Alppien juu- rella Pohjois-Italiassa. (Kuva Pekka Helenius). Kuva 3. Käpyjen karistusuuni Perin siemenkeskuksessa. Kävyt kulkevat uunin läpi liukuhihnaa pitkin. Karistusläm- pötila on useimmilla havupuilla +40 °C (Douglaskuusella +48 °C). (Kuva Pekka Helenius). Kuva 4a-b. Kylvöpenkki (a) sekä eri-ikäisiä tammen ja saarnen taimia (b) Perin siemenkeskuksen taimitarhalla. (Kuva Pekka Helenius). 16 HHorti Fair –näyttely (www.hortifair. com) järjestetään joka vuosi loka- marraskuussa Amsterdamin RAI- keskuksessa. Se lienee yksi maail- man suurimmasta puutarha-alan näyttelyistä. Viime vuosina noin 1000 näytteilleasettajaa on esitellyt ja myynyt tuotteitaan näyttelyssä. Neljän näyttelypäivän aikana 50 000 vierailijaa yli 100 eri maas- ta on tutustunut näyttelyyn. Näytteilleasettajien määrästä voi jo päätellä, että näyttelyssä on esillä tuotteita laidasta laitaan; kasvihuo- neista ja suurista laitteista kaikkeen kasvatuksessa tarvittavaan välineis- töön, tarvikkeisiin ja palveluihin saakka. Vaikka näyttelyssä oli tänä vuonna yrityksiä 51 eri maasta, on hollantilaisten yritysten suuri edus- tavuus ymmärrettävää. Noin kol- mannes näyttelytilasta liittyi erilais- ten leikko-, ruukku- ja viherkasvi- en tuottamiseen ja uusiin lajikkei- siin. Teknologia- ja erilaiset tarvi- keosastot oli sijoitettu useisiin hal- leihin, joiden huolelliseen kiertämi- seen yksi päivä ei tahdo riittää. Näyttelyn järjestäjät olivat helpot- taneet “uusien tuulien” haistelua merkitsemällä vasta markkinoille tulleita laitteita ja tuotteita uutuus- tuote merkillä. Uutuustuotteista löy- tyy myös valmistaja/yritystietoja näyttelyn www-sivuilta. Lisäksi 358-sivuisesta näyttelyluettelosta on löydettävissä kaikkien yritysten si- jainti eri halleissa sekä yritysten yhteystiedot. Paikan päälle näytte- lyyn kannattanee lähteä, jos mieles- sä on suuremman laitteen/laitteiston hankinta ja laitteita löytyy useam- malta valmistajalta. Ennen lähtöä kannattaa toki varmistaa yritysten paikallaolo. Näyttelyssä on sitten mahdollista samassa paikassa ja ly- Perin siemenkeskus Noin 30 km päässä Veronasta sijait- see Perin siemenkeskus, jonka yh- teydessä toimii myös ISTA:n hiljat- tain akkreditoima siemenlaboratorio (kuva 2). Siemenkeskus perustettiin 1970-luvulla tuottamaan pääasiassa havupuiden siemeniä Pohjois-Itali- an vuoristoalueiden metsityksiin. Tältä ajalta ovat peräisin siemenkes- kuksen massiiviset ja pitkälle auto- matisoidut käpyjen ja siementen kä- sittelylaitteet (kuva 3). Myöhemmin toiminnan pääpaino on siirtynyt “teollisesta” toiminnasta pienipiir- teisempään suuntaan, lähinnä tutki- mukseen, testaukseen, opetukseen ja biologisen monimuotoisuuden säi- lyttämiseen. Samalla siemenkeskuk- sen tuotevalikoimaan on otettu myös lehtipuiden siemenet metsien pa- lauttamiseksi Po-jokilaaksoon. Sie- menkeskuksen yhteydessä on myös pieni taimitarha, joka tuottaa vuo- dessa hieman yli 100 000, lähinnä tammen, saarnen ja muutaman ha- vupuulajin paljasjuuritainta myyn- tiin. Siemenet kylvetään avomaalle harson alle (kuva 4a) ja koulitaan myöhemmin käsin väljempään asen- toon (kuva 4b). Seuraavaksi Suomeen? ISTA:n metsäpuiden siemenkomite- an nykyinen presidentti, tsekkiläi- nen Zdenka Procházková esitti Suo- melle (= Metla Suonenjoki) haas- teen järjestää seuraava metsäpuiden siemenseminaari vuonna 2008. Ve- ronan seminaari oli niin sisällöltään, aikataulultaan kuin oheisohjelmal- taankin erinomaisesti järjestetty eikä puitteissakaan ollut moittimista. Haaste ei siis ole vähäinen. Viite Savonen, E-M. 1999. An improve- ment to the topographic tetrazo- lium testing of Scots pine (Pinus sylvestris L.) seeds. Seed Science and Technology 27: 49-57. Pekka Helenius Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 Suonenjoki Pekka.Helenius@metla.fi HORTI FAIR –NÄYTTELY – PUUTARHA-ALAN VUOSITTAINEN SUURKATSELMUS Marja-Liisa Juntunen, Juha Heiskanen ja Risto Rikala Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö 17 taimi- uutiset 4/2006 hyessä ajassa käydä yritysten kans- sa neuvotteluja ja vertailla tuotteita ja tarjouksia. Kasvualustat monipuolisesti esillä Messuilla oli esillä arviolta pari-kol- mekymmentä kasvualustatoimitta- jaa, joiden mukana kotimaiset Kek- kilä ja Biolan. Kasvuturpeen tuot- tajia oli esillä myös Baltiasta (www.mikskaar.com ja www.domo- flor.lt) ja Venäjältä (www.pelgors- koe.ru, toisella mukana olleella fir- malla ei ole www-sivua). Ainakin osa näistä on ilmeisesti vasta äsket- täin alkanut markkinoida tuotteitaan länsimaihin. Kookoskuitu näytti olevan varsin suosittu kasvualusta, sillä ainakin tusina eri toimittajaa (esim. www. silvermillgroup.com ja www. sivanthijoecoirs.com), joiden muka- na myös Biolan, esitteli tuotetta eri muodoissa. Kookoskuitua myydään yleensä seosaineena eri seulontaf- raktioina sekä kateaineena. Turve- maisen ulkonäön vuoksi siitä käy- tetään usein nimitystä kookosturve (coco peat). Kookosturvetta käytetään kasvu- alustaseoksissa, koska sen ominai- suudet ovat lähellä turvetta ja koska se ei kutistu eikä maadu helposti, mutta sen sijaan kostuu hyvin. Hyvä stabiliteetti johtuu ligniinistä. Koo- kosturve koostuu pääosin ligniinis- tä (65-70%) ja selluloosasta (20- 30%), kun taas turpeessa ligniinipi- toisuus on alhaisempi (vaaleassa (H2) 10-20% ja tummemmassa (H6) 30-40%). Kookosturpeen hinta on samaa luokkaa tai hieman alempi kuin kasvuturpeen, mutta kookos- turpeen rahtikustannukset Suomeen voivat muodostua korkeiksi. Metsä- puidenkin taimien kasvatuksessa kookosturve voisi olla käyttökel- poista ainakin sekoitteena. Toisaal- ta kohtuuhintaista ja todetusti hyvin kasvualustana toimivaa kasvuturvet- ta meillä vielä riittää. Kuorikatteella rikkaongel- man kimppuun Myös erilaisia kasvualusta-aineita ja -seoksia oli esillä kuten männyn- kuorta (www.hortimea.nl), puukui- tua (www.ekofibre.com), vermiku- liittia (www.pullrhenen.nl) ja perliit- tiä (www.knauf-perlite.de). Karke- aa kuorimursketta (5-10 mm) käy- tetään Alankomaissa yleisesti kate- aineena monivuotisten kasvien paa- kuissa (kuva 2). Tuore kuorikate kuivana ja vettä hylkivänä vaikeut- taa rikkakasvien sekä sammal- ja leväkasvuston muodostumista paak- kujen pinnalle ja se saattaa myös sisältää ainesosia, jotka ovat estävät rikkakasvien, levien ja sammalien itämistä sekä sienitautien leviämis- tä. Kuva 1. Ensimmäisiä toistaiseksi tutkimuskäyttöön soveltuvia LED-kas- vatusvaloja oli esillä Hollannin puutarha-alan näyttelyssä. (Kuva Marja Poteri). Kuva 2. Hollannissa ruukkujen kateaineena käy- tetään yleisesti merimännyn (Pinus maritima) kuo- rimursketta. (Kuva Marja-Liisa Juntunen). 18 Koossa pysyviä paakkuja Messuilla oli esillä myös Jiffyn Pre- forma paakkukasvualusta (www. jiffypot.com), joka on turpeesta ja kuoresta liima-aineilla tehty stabii- li, muotonsa pitävä seos, jota käy- tetään lähinnä koulittaessa (paakusta paakkuun). Alustaa saa valmiina arkkeihin täytettynä tai irtopaakkui- na. Uusia vastaavanlaisia elastisia “sienimäisiä” paakkuja esittelivät myös QuickPlug (www.quickplug. nl) ja Grow-Tech (www.grow- tech.com). Näiden pikkupaakkujen hinnat vaihtelevat 0.5-3 snt/paakku arkkeineen. Messuilla oli esillä perinteisten no- pea- ja hidasliukoisten lannoitteiden lisäksi myös paljon orgaanisia lan- noitteita, joissa on yhdistetty ravin- teita, humiinihappoja ja mikro-orga- nismeja tavoitteena maan kunnon ylläpito ja sitä kautta kasvien hyvä kasvu. Mansikan viljelykokeissa joillakin tuotteilla on saavutettu sama tulos kuin epäorgaanisilla lan- noitteilla, mutta pienemmillä käyte- tyillä ravinnemäärillä. Vesipitoisuus- ja johtoky- kymittareita Taimitarhoilla on kaivattu luotetta- vaa ja kohtuuhintaista vesipitoisuut- ta ja johtokykyä suoraan kasvualus- tasta mittaavaa mittaria. Joitakin mittareita markkinoilla jo on, mutta ongelmana niissä on yleensä mitta- pään liian suuri koko tai korkea hin- ta. Vielä muutama vuosi sitten mark- kinoilla oli johtokykymittari (Del- ta-T SigmaProbe EC1), jossa oli ohut ja helposti turpeeseen työnnet- tävä mittakärki (Taimiuutiset 1/ 2001). Laite on kuitenkin jostain syystä poistunut markkinoilta. HortiFairissa esillä olleella ja mark- kinoilla jo olevalla Cultilene WET käsimittarilla voi mitata kasvualus- tan vesipitoisuutta, sähkönjohtoky- kyä ja lämpötilaa. Mittapään kolmi- piikkinen kärki (pit. 68, paks. 3, yhteislev. noin 50 mm) ei kuiten- kaan mahdu pienimpiin paakkuihin (kuten PL121F-PL64F). Mittaria on Suomesta saatavilla noin 1583 eur (0 alv.) hintaan, ja sitä myy ainakin Schetelig Oy (www.schetelig.com). Mittarin valmistaja on englantilai- nen Delta-T Devices Ltd (http:// www.delta-t.co.uk). Aivan uusi vastaavantyyppinen an- turi oli myös esillä HortiFairissa. Anturin, joka voidaan liittää käsi- mittariin tai tiedonkeräimeen, on valmistanut Decagon Devices Inc. (www.decagon.com). ECH 2 O-TE anturi on kolmikärkinen (pit. 52, paks. 7, lev. 32 mm), jonka ympä- rille on jäätävä mitattavaa alusta- massaa vähintään 5 mm (kuva 3). Siten anturi mahtuu juuri ja juuri Plantek 81F paakkuun kulmittain. Kärkipiikit ovat litteitä eivätkä pyö- reitä, joten ne saattavat leikata paak- kutaimen juuria. Anturi maksaa USA:ssa 300 USD ja vaati lisäksi lukulaitteen (tiedonkeräin tai käsi- mittari noin 400 USD). Mittakärjestä on myös olemassa kaksikärkinen, kapeampi (lev. 20 mm) malli EC-5, joka mittaa vain vesipitoisuutta mutta mahtuu mm. PL81F:n kennoon. Decagonin antu- reiden on todettu pystyvän vesipi- toisuuden mittauksessa TDR-laittei- den tarkkuuteen, vaikka ovatkin hin- naltaan selvästi halvempia (USA:ssa ECH2O Check käsimittari 366 USD ja EC-5 anturi 100 USD). Antureil- la ei ole Suomessa virallista maa- hantuojaa. Yritys valmistaa mittarei- ta myös muille yrityksille (mm. On- set/Hobo). Eutech Instruments (www.eu- techinst.com) valmistaa maan joh- tokyvyn mittaria yksipiikkisellä an- turilla (EcoScan CON6 Soil). Antu- ri muodostuu noin 200 mm pitkästä ja 10 mm paksusta teräväkärkisestä puikosta, joka yhdistetään käteen mahtuvaan pidettävään mittalaittee- seen. Mittausalue 0-20 mS/cm riit- tää hyvin taimitarhojen tarpeeseen. Puikko tekee melko ison reiän tur- peeseen, mutta toisaalta mahtuu jopa PL121F kennoon. Maahantuoja Suomessa on Oriola (www.oriola. fi). Käsimittari antureineen maksaa 385 eur (toimitusaika noin 3 viik- koa). Amerikkalaisessa Forest Nursery Notes-lehden johtokyvyn mittauk- sesta kertovassa artikkelissa (Landis & Dumroease 2006) mainittiin Spectrum Technologies yhtiön (www.spectmeters.com) mittari (Field Scout Soil EC), jonka netti- hinta on 349 USD. Mittapää, joka muistuttaa EuScan Soilin puikko- maista mittapäätä, on myös yhdis- tettävissä saman valmistajan kal- liimpaan mittariin (690 USD), johon voi myös tallentaa mittaustuloksia ja siirtää ne PC:lle. Nämä mittarit eivät olleet Hortifairissa esillä. Edellä kuvattuja mittareita ei tie- tääksemme ole testattu taimitarha- olosuhteissa. Valmistajan antamat hintatiedot tai nettikauppahinnat ei- vät välttämättä ole lopullisia koko- naishintoja. Suomeen erillisen maa- hantuojan kautta tuotuna hinnat voi- vat jopa kaksinkertaistua. Kuva 3. Decagonin anturimalli ECH2O TE kasvualusta vesipitoisuu- den mittaamiseen. Marja-Liisa Juntunen, Juha Heiska- nen ja Risto Rikala 19 taimi- uutiset 4/2006 WWageningen UR – opetuksen, tut- kimuksen ja tuotekehittelyn yhteis- työtä Wageningenin yliopisto- ja kehittä- miskeskuksen (Wageningen UR, www.wur.nl) pääpaikka on Wage- ningen pikkukaupungissa, jossa an- netaan maa- ja puutarhatalouden opetusta. Alueella sijaitsee myös useita tutkimusyksiköitä. Wagenin- genin lisäksi organisaatiolla on yk- siköitä eri puolilla Alankomaita. Wageningen UR oli näyttävästi myös esillä Horti Fair –näyttelyssä hakemassa potentiaalisia yhteistyö- kumppaneita tutkimuksessa synty- neiden tuoteideoiden kehittämisek- si valmiiksi tuotteiksi tai palveluik- si. Vierailu Wageningen UR:n soveltavan kasvitutkimuk- sen Lissen yksikössä Lissen yksikkö on erikoistunut si- pulikasvien ja taimitarhakasvien tut- kimukseen. Tutkimuksen pääpaino on sipulikasveissa, sillä sijaitseehan yksikkö sipulituotannon ydinalueel- la. Yksikössä tehdään vuosittain noin 75 henkilötyövuotta, josta alle kolmannes käytetään taimistotutki- muksiin. Tutkimusrahoituksen rakenteessa suuri muutos Yksikön budjetti on noin 10 milj. euroa. Yksikössä siirtyminen valtion suorasta budjettirahoituksesta pro- jektirahoitukseen oli tapahtunut vii- meisen viiden vuoden aikana. Yksi- kön tärkein rahoittaja on maatalo- usministeriö (Ministry of Agricultu- re, Nature and Food quality). Toi- nen tärkeä rahoittaja on kasvattaji- en etujärjestö (Produce Board for Horticulture), joka kerää toimin- taansa varat kasvattajilta (tietty pro- senttiosuus yrityksen liikevaihdos- ta). Osa rahoituksesta tulee teolli- suudelle ja tavarantoimittajille teh- tävistä tutkimuksista, sen sijaan yk- sityiset yritykset (kasvattajat) teet- tävät tutkimuksia niiden kalleuden vuoksi vähän. Muita rahoituslähteitä ovat EU, vesiviranomaiset ja maa- kuntahallitukset. Taimistotuotannolla edel- leen tärkeä merkitys Taimistotuotannon ala (vuonna 2005, 15 000 ha) on kaksinkertais- PUUTARHATUOTANTO JA ALAN TUTKIMUS TIIVIISSÄ YHTEISELOSSA HOLLANNISSA Marja-Liisa Juntunen Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö Kuva 1. Van Ieeuwen tarhan ulkoalueilta maa- ja hohka- kivikerroksen läpi suodattunut kastelu- ja sadevesi kerät- tiin 3000 m3 ulkoaltaaseen (kuvassa verhottu muovilla), josta vesi johdettiin kastelulaitteisiin uudelleen käytettä- väksi. Kuvassa on nähtävissä myös tarhan sijainti aivan kanavaverkoston äärellä. (Kuva Risto Rikala). Kuva 2. Huolella vartettuja taimia kasvamassa J. Schoute- nin tarhan ulkoalueella. (Kuva Marja-Liisa Juntunen). 20 tunut viimeisen 15 vuoden aikana. Alalla on 4000 yritystä ja alan vuo- tuinen liikevaihto on 545 milj. eu- roa. Noin 65 % tuotannosta viedään pääasiassa muualle Eurooppaan. Metsätaimia ja erilaiseen suojauk- seen (tuuli, padot, pensasaidat) tar- koitettuja taimia tuotetaan noin 2300 ha alalla. Yritysten keskikoko on vain 2,7 ha, joten alalla on noin 850 yritystä. Kasvatettavista metsätai- mista 70 % on pyökkiä ja loput pää- asiassa tammea (Quercus robur). Tuotanto on paljasjuurituotantoa, mutta uutuutena meille esiteltiin tut- kimuksia taimien paakkukasvatuk- sesta. Tulevaisuus tuo haasteita sekä kasvattajille että tutkimukselle Tutkija H. van Reuler otti ensimmäi- senä asiana esille yritysten kilpailu- kyvyn säilyttämisen, johon tärkeim- pänä vaikuttavat työvoiman saata- vuus ja työvoimakustannukset. Alankomaissa on selvästi nähtävis- sä, että hollantilaisia nuoria ei aina- kaan tällä hetkellä kiinnosta puutar- ha-ala. Suuri osa työvoimasta tulee- kin sesonkiaikoina maan ulkopuo- lelta. Esimerkiksi puolalaisen työ- voiman välittäjäyritys oli esillä Hor- ti Fair –näyttelyssä. Pelko työvoi- man saatavuuden heikkenemisestä luo tietysti paineita automaation kehittämiselle ja käyttöönotolle. Ympäristölainsäädäntö vaikuttaa voimakkaasti toimintaympäristöön. Alankomaissa tarhayritysten on ke- rättävä maaperään huuhtoutuva vesi uudelleen käytettäväksi, joten ve- denkeräysjärjestelmiä on jouduttu rakentamaan myös ulkoalueille. Jo- kaista hehtaaria kohti tarhalla pitää olla 1200 m3 säiliö veden varastoin- tia ja uudelleen käyttöä varten (kuva 1). Mineraalitypen huuhtoutuma saa olla korkeintaan 35 kg/ha ja fosfo- rin 5 kg/ha vuosittain ja yritysten on pidettävä kirjaa ravinteiden ja kas- vinsuojeluaineiden käytöstä. Kolmantena asiana van Reuter otti esille innovaatioiden tärkeyden sekä kotimaassa että ulkomailla. Tämä liittynee osittain Alankomaissa teh- tyihin maa- ja puutarha-alan opetuk- sen ja tutkimuksen uudelleen järjes- telyihin, jossa jää vielä nähtäväksi, miten linkki perus- ja soveltavantut- kimuksen välillä toimii ja toisaalta miten kasvattajat/yritykset saadaan tutkimukseen mukaan, mm. rahoit- tamaan tutkimusta. Käytännössä nähtyä – vierailut neljällä tarhalla Yrityksistä kolme sijaitsi Boskoopin kaupungissa, jossa taimistotuotan- nolla on pitkät perinteet ja tärkeä merkitys. Alueella toimii tällä het- kellä noin 400 taimiyritystä. Op- paamme Theo Aenderkerk tuntee alueen hyvin, koska hän työskente- li jo alueella toimineessa tutkimus- laitoksessa (nursery stock) ennen sen muuttoa Lisseen. Vierailumme neljässä eri taimisto- ja puutarha- alan yrityksessä antoi mainion ku- van siitä, mihin alalla ollaan menos- sa. Perinteistä kasvatusta Yhden tarhoista voi sanoa edusta- neen perinteitä. Tässä yrityksessä taimet vartettiin itse ammattitaidol- la. Varttamalla hyvän ulkomuodon omaavasta emotaimesta versoja ter- veeseen hyväjuuriseen kantatai- meen saatiin tuotettua halutunlaisia ja tasalaatuisia koristetaimia. Yrityk- sellä oli vähän kasvihuonealaa, jo- ten alkukasvatuksen jälkeen taimia kasvatettiin ulkokentillä maahan is- tutettuina (kuva 2). Kasvatusajat oli- vat yleensä pitkiä 4-5 vuotta. Tar- han tuottamista taimista osa myytiin paikanpäällä, osa meni ostajien vä- lityksellä laajemmalle kotimaahan ja ulkomaille. Pitkän linjan omista- jalle oli selvästi kunnia-asia tuottaa laadukkaita taimia. Kuitenkin hän totesi, että taimien laatu tietyn ra- jan ylitettyään ei merkitse paljoa- kaan, vaan hinta ratkaisee ostajien päätökset. Ajan haasteisiin vastaamista Toisella vierailutarhalla oli myös Kuva 3. Van Ieeuwenin tarhan työntekijät viimeistele- mässä myyntiin Andromeda-sukuun kuuluvia koristekas- veja. (Kuva Marja-Liisa Juntunen). Kuva 4. Taimien siirtelyä kasvihuoneesta pakkausalueelle van Ieeuwenin tarhalla. (Kuva Risto Rikala). 21 taimi- uutiset 4/2006 sukupolvien mittaiset perinteet, mutta uusi sukupolvi oli tarttunut ajan haasteisiin investoimalla ja ke- hittämällä tuotantoa voimakkaasti. Tarhalla ei ollut taimien alkukasva- tusta, vaan nuoret taimet ostettiin toisilta kasvattajilta, ja mm. paljon käsityötä vaativat vartetut taimet ostettiin Kiinasta. Kasvivalikoimaa pyrittiin pitämään sen verran laaja- na, että tarhalla olisi tuotteitta ym- pärivuotisesti tarjottavana. Tuotteet menivät pääasiassa isojen markki- nointiketjujen kautta myyntiin ja ne pakattiin tarhalla myyntikuntoon. Parhaillaan valmistauduttiin joulu- markkinoihin mm. erilaisien ruuk- kukasvien viimeistelyllä (kuva 3). Tarhan päätuotteita olivat kuitenkin puistoihin ja puutarhoihin istutetta- vat koristevaahterat. Tarhalla oli tehty mittavat kasvihuo- neinvestoinnit ja suunnitelmia kas- vihuonealan kasvattamiseksi oli ole- massa. Lasin alla pääosa taimista tuotettiin altakastelualtaissa ja osin harrastettiin 2-kerroskasvatusta. Kasveista entistä suurempi osa ha- luttiin kasvihuonekasvatukseen ta- voitteena lyhentää taimien viipymää tarhalla. Ulkokentillä taimia ei kou- littu maahan, vaan ne kasvatettiin ruukuissa. Osa taimista oli maanpin- nan tasossa katekankaalla peitetyl- lä maalla, osa ruukuista kasvatettiin suuralustoilla, kuten muovihuoneis- sakin. Tavoitteena oli lisätä suur- alustakasvatusta myös ulkona ja si- ten nopeuttaa ruukkujen käsittelyä tarhalla (kuva 4). Taimien vientiä Alanko- maiden ulkopuolelle Kolmannessa 80 vuotta toiminees- sa yrityksessä oli jo kolmas suku- polvi vastuussa. Tämä tarha on eri- koistunut taimien vientiin pääasias- sa Iso-Britanniaan ja Saksaan. Tar- ha tuottaa itse vuosittain noin mil- joona ruukkutainta, kuten koriste- pensaita ja –havuja, kärhöjä, pe- rennoja, ruusuja, hedelmäpuita. To- siasiassa tarha toimii pitkälti “näy- teikkuna” ostajille ja välittäjille, koska tarhan oma tuotanto kattoi vain noin 5-10 % sen koko viennis- tä. Yhtiö tekee vuosittain näyttävän esittelykansion tuotteistaan ja www- sivuilta löytyy tarjouksia kuvien kera (www.stolwijk.nl). Taimien pakkaushallin yhteydessä meille esi- teltiin näppärä komero, jossa voitiin ottaa tarjolla olevista taimista digi- kuvia ja välittää kuvat asiakkaille sähköpostilla tunnissa. Sesonkiaikoina, keväisin ja syksyi- sin, tarhalta lähtee joka keskiviikko Kuva 6. Florensis –yhtiön kehittämiä, päällekkäin ladot- tavia kovamuovisia kasvatusarkkeja. Arkin oikeassa kulmas- sa olevan tunnisteen avulla seurataan arkin liikkeitä tar- han sisällä sekä siirtoa jatkokasvattajille. (Kuva Risto Rika- la). Kuva 5. Koristetaimien pakkausta seuraavan päivän kul- jetuksiin J.C Stolwijkin tarhalta Iso-Britaniaan. (Kuva Ris- to Rikala). Kuva 7. Florensisin tarhalla oltiin tyytyväisiä itserakennettuun hyönteisimuriin. Laite kulkee kasvustojen yläpuolella ja poistaa sieltä lähinnä lentäviä harsosääskiä imemällä ne pusseihin. (Kuva Risto Rikala). 22 HHollannissa kehitetyn MPS (Milieu Projekt Sierteelt) järjestelmän perus- työkalu on torjunta-aineindikaatto- ri (MPS-MIND), joka tarjoaa yrityk- sille avun haitallisten kemikaalien hallintaan. Osallistuvan yrityksen on kirjattava järjestelmään kaikki käyt- tämänsä torjunta-aineet ja muut ke- mikaalit neljän viikon välein. Pa- lautteena yritys saa tulosteita eri ajanjaksoilla käytetyistä määristä. Tämän lisäksi järjestelmä on luoki- tellut kaikki torjunta-aineet niiden terveys- ja ympäristövaikutusten perusteella kolmeen luokkaan: vä- hiten haitalliset (vihreä), keskihai- talliset (oranssi) ja haitallisimmat (punainen). Palautteen ja luokittelun avulla yrityksen on helppo vertailla toiminnassaan tapahtunutta vaihte- lua vuoden sisällä ja vuosien välillä sekä seurata sitä, onko yritys pysty- nyt vähentämään kemikaalien koko- naiskäyttöä ja haitallisimpien kemi- kaalien käyttöä. Torjunta-aineindikaattori on osa ympäristöjärjestelmäosiota. Tässä osiossa yritys saa pisteitä torjunta- aineiden käytön lisäksi energian käytöstä, lannoitteiden/ravinteiden käytöstä ja jätteiden sekä veden kä- sittelystä. Ylläpito-organisaation esitteistä on ymmärrettävissä, että käyttömääristä johdetut pisteet ovat tuotantokohtaisia (esim. leikkoku- kat, ruukkukasvit) ja että ne perus- tavat kasvatuksesta lähteville vaati- muksille. Tavoitteena on, että jokai- toimituksia ulkomaille. Tilatut tai- met kerätään alkuviikosta eri puo- lilta Alankomaita kasvattajilta tar- halle pakattavaksi (kuva 5). Yhteis- työ kuljetusyrityksen kanssa onkin tärkeää. Samojen kuljettajien käyt- tö toimituksissa takaa aran kasvima- teriaalin huolellisen käsittelyn ja pakkaamisen. Tilausten toimittami- sessa tarvitaan siis melkoinen logis- tinen ketju. Yrityksen toimintaa esit- telyt G. Stolwijk totesi kuitenkin, että kuljetusjärjestelyt on hoidetta- vissa, mutta markkinointi sen sijaan on entistä vaikeampaa. Alihankki- joina toimivien kasvattajien kanssa tehdään yhteistyötä laadun ylläpitä- miseksi sekä uusien tuotteiden löy- tämiseksi markkinoille. Suurta ja hiottua Neljäntenä kohteena oli Florensis - yhtiön taimitarha lähellä Rotterda- mia (www.florensis.com). Tarha oli erikoistunut taimien alkukasvatuk- seen eli se tuottaa taimia muille vil- jelijöille loppukasvatusta varten. Tarhalla oli lasinalaista pinta-alaa 11 hehtaaria. Laajasta kasvivalikoimas- ta johtuen tarhalla jouduttiin käsit- telemään rakenteellisesti ja itä- vyydeltään erilaisia siemeniä. Yhti- öllä olikin käytössä neljä erilaista kylvölaitetta, joiden avulla erilaisille siemenille saatiin paras kylvötulos. Kylvetyt arkit pinottiin päällekkäin ja arkkipinot vietiin muovilla kää- rittyinä idätyshuoneeseen, missä nii- tä pidettiin pimeässä kullekin lajil- le sopiva aika ennen kasvatushuo- neisiin siirtoa. Huolimatta tarkasta kylvöstä ja idätyksestä monien laji- en kohdalla itävyys jää noin 70 %, joten taimien koulinta isompiin ken- noihin täysiksi arkeiksi on välttämä- töntä. Yhtiöltä löytyi sekä TTA:n että Visserin koulintakoneita eri malleissa ja useassa linjassa. Taimierien jäljitettävyyden varmis- tamiseksi yhtiö oli ottanut tänä vuonna käyttöön kehittämänsä ko- vamuovisen taimiarkin, joka seuraa taimien mukana aina jatkokasvatta- jille saakka. Arkissa on luettava vii- vakooditunniste, joten niiden liik- keitä ja tiedostoihin kirjautuvaa tai- mien kasvatushistoriaa voidaan seu- rata arkin tarkkuudella. Arkkien kennokoko vaihtelee, mutta kenno- kooltaan erilaisetkin arkit ovat so- pivat päällekkäin pinottaviksi kul- jetuksissa (kuva 6). Arkkien siirtely tarhalla tapahtui robottien avulla. Marja-Liisa Juntunen Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 Suonenjoki Marja-Liisa.Juntunen@metla.fi MPS - KÄYTÄNNÖNLÄHEISTÄ YMPÄRISTÖSERTIFIOINTIA Marja-Liisa Juntunen Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen tutkimusasema 23 taimi- uutiset 4/2006 sella yrityksillä on mahdollisuus saavuttaa paras eli A-taso. Lisäksi järjestelmä mahdollistaa yritysten välisen vertailun. Järjestelmästä vas- taavan organisaation www-sivuilta (www.my-mps.com) on löydettävis- sä luettelot sertifioiduista yrityksis- tä. Käytännön toimijat järjes- telmän luomisessa muka- na Organisaatio on lähtenyt liikkeelle vuonna 1993, kun Alankomaiden pohjoisosien kukkaviljelijät, koulut- tajat ja tutkijat kehittelivät yhteis- työssä sertifiointiohjelman, jonka ta- voitteena oli vähentää kasvatukses- ta johtuvia ympäristövaikutuksia ja siten kohottaa alan hyväksyttävyyt- tä. Kasvattajien mukanaolosta joh- tuen järjestelmästä tehtiin yritysten toimintaa tukeva ja käytännön kas- vatuksen apuväline. Niinpä vuoden 1994 lopussa jo noin 1000 kukka- viljelijää oli rekisteröinyt ympäris- tötietojaan järjestelmään. Vuoden 1995 aikana järjestelmä levisi koko Alankomaiden alueelle ja se on jat- kanut leviämistään myös Alanko- maiden ulkopuolelle. Järjestelmää on kehitetty eteenpäin ja sitä on rää- tälöity myös muiden kasvien, kuten vihannesten, sipulikasvien ja koris- tepuiden tuotantoon sopivaksi. Järjestelmän sisältö ja käyttäjäkunta laajenee Ympäristöosion (MPS-A,B,C ja D) lisäksi järjestelmässä on muita osi- oita: laatu (MPS-Quality), yrityksen sosiaalinen ympäristö (Healthy and safe working practices) ja hyvät maatalouskäytännöt (MPS-GAP). Eri osiot vastaavat hieman eri taval- la yrityksen omiin tarpeisiin sekä yrityksen asiakkaiden ja erilaisten sidosryhmien vaatimuksiin. Ajatuk- sena on, että yritys voi lähteä aluksi pienellä panostuksella mukaan, esim. ympäristöjärjestelmän D-ta- solta. Myöhemmin yrityksen tarpei- den ja asiakkailta tulevien vaatimus- ten mukaan mukanaoloa voi laajen- taa uusiin osioihin. Saatuaan sertifikaatin kaikista MPS- järjestelmän osioista ja ympäristö- osiosta korkeimman A-tason yritys saa MPS-Florimark statuksen tuot- teisiinsa. Tämän merkin tavoitteena on ennemmin kertoa tuotteiden ja- kelusta huolehtivalle tukku- ja vä- hittäiskaupalle yrityksen tavasta toi- mia (business to business) kuin olla merkittävä tekijä loppukuluttajien valinnoissa. Yritysten raportoitava kemikaalien ja ravinteiden käytöstään Alankomaissa yritysten kiinnostus- ta liittyä järjestelmän käyttäjäksi on lisännyt yritysten velvollisuus rapor- toida hallinnolle vuosittain kemi- kaalien ja ravinteiden käytöstään. Järjestelmän käyttäjänä yritys saa järjestelmästä vaadittavat raportit. Pohjoismaista Tanskassa on yrityk- siä, jotka ovat liittyneet tähän MPS- jäjestelmään mukaan, muutama metsätaimitarhakin (kts. Taimiuuti- set 3/2006). MPS-organisaatio oli näyttävällä osastolla mukana Horti Fair –näyttelyssä. Marja-Liisa Juntunen KOKONAISPALVELUITA METSÄPALVELUIDEN TUOTANTOON Kiljunen, Nuutti. 2005. Creating value through advanced silvicultu- ral services. Dissertationes Foresta- les 17. 41 s. + liitteet. Väitöskirjassa hahmoteltiin koko- naispaketti metsänuudistamisen pal- velutuotantoon, jossa palvelutuotta- ja myy asiakkaalle valmiin, sovitut laatukriteerit täyttävän taimikon so- vitulla toimitusajalla. Palvelutuotta- ja vastaa taimikon laadusta perusta- misen vielä jälkeen etukäteen sovi- tun ajan. Ensimmäinen osa palvelukokonai- suutta oli laatutakuun sisältävä met- säuudistamispalvelu, jossa taimikko perustetaan metsänomistajalle koko- naispalveluna sisältäen taimikon varhaishoidon. Palvelukonseptin tarkoituksena on, että asiakas saa sovitun toimitusajan kuluessa sovi- tut laatukriteerit täyttävän taimikon ja tuona aikana palvelun tuottaja kantaa taimikon perustamiseen ja varhaiskehitykseen liittyvät riskit. Tutkimuksessa laskettiin palvelun tarjoajalle kertyviä riskejä eri toi- mintaympäristöissä. Tarkoituksena ei ole, että metsänuu- distamisen laatutakuu olisi jokin erillinen vakuutuksen tapainen lisä metsänuudistamisessa. Tutkimuk- sen tarkoitus oli pikemminkin tar- jota yrityksen operatiiviselle lasken- tatoimelle tukea päätöksentekoon ja JULKAISUSATOA 24 riskienhallintaan, jos tällainen pal- velu on suunniteltu tarjottavaksi metsänomistajille. Toinen tutkimuskohde käsitteli tai- mikon varhaishoitotarpeen ennusta- mista kuusen taimikoissa kuuden vuoden kuluessa istutuksesta. Jos taimikkokohtaista varhaishoitotar- vetta voitaisiin ennustaa, voitaisiin taimikoihin tehtävät maastotarkas- tukset priorisoida todennäköisim- min varhaishoitoa vaativiin kohtei- siin. Näin voitaisiin säästää kustan- nuksissa. Taimikon varhaishoitotar- peeseen selvästi vaikuttavia tausta- tekijöitä löydettiin tutkimuksessa, mutta luotettava varhaishoitotarpeen ennustaminen yksittäisille taimikoil- le ei onnistunut nykyaikaisilla luo- kittelualgoritmeillakaan. Kolmas tutkimuskohde käsitteli kuusen taimikoiden perkauksen aj- oituksen vaikutusta työn tuottavuu- teen. Perkauksen lykkääminen kah- della vuodella aiheutti merkittäviä lisäyksiä raivaussahatyön työajan- menekissä. Käsittelyiden vaikutuk- set puuston kasvussa eivät simuloin- titutkimuksen perusteella eronneet merkittävästi eri käsittelyajankohti- en välillä. Taimikoiden käsittelyn tarkalla ajoituksella on siten merki- tystä työkustannusten kannalta, vaikka tuotantopuusto reagoisi eri ajankohtina tehtyyn käsittelyyn lä- hes samalla tavalla.. Väitöskirjan yhteenveto-osassa arvi- oitiin yleisten palveluliiketoiminta- teorioiden sopivuutta metsäpalvelui- den tuottamisessa ja pohdittiin lisä- arvopalveluiden tuottamisen peri- aatteita metsänhoitoon. Väitöskirjan yhteenveto-osa on lu- ettavissa sähköisessä muodossa osoitteessa: http://www.metla.fi/dis- sertationes/df17.htm Nuutti Kiljunen KUUSIKLOONEILLA ERILAISET EKTOMY- KORRITSAYHTEISÖT Korkama, T., Pakkanen, A., Pen- nanen, T. 2006. Ectomycorrhizal community structure varies among Norway spruce (Picea abies) clones. New Phytologist 171: 815-824. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsämaissa elää monimuotoinen ja laikuittaisesti jakautunut ektomy- korritsa (EM)yhteisö. Mykorritsoja muodostavia sienilajeja on pohjois- maissa kuvattu yli 700 mutta todel- linen lajilukumäärä on todennäköi- sesti vielä paljon suurempi. Suures- ta EM sienien diversiteetistä huoli- matta isäntäpuulajeja metsissämme on vain muutamia. Mykorritsasie- nen kanssa symbiooseja solmivat pääpuulajimme kuusi, mänty ja koi- vu, jotka yhdessä muodostavat 98 % Suomen metsistä. Isäntäpuut vaikuttavat EM diversi- teettiin. Symbioosi puun ja sienen välillä voi olla spesifinen mutta myös puiden sienelle tarjoamien re- surssien määrä ja laatu vaikuttaa sii- hen, millaiseksi EM yhteisö muo- dostuu. Muita EM diversiteettiä luo- via tekijöitä on arveltu olevan ravin- teiden epätasainen jakautuminen, erilaiset häiriötekijät sekä kilpailu ja vuorovaikutus muiden eliöiden kanssa. Sienen ja puun välisen sym- bioosin muodostuminen sinänsä edellyttää, että maatyyppi ja ympä- ristötekijä ovat sopivia, kilpailuolo- suhteet ja muu eliöstö ovat suotui- sia, sieniymppiä on saatavilla ja että isäntäpuu on iältään, elinvoimaisuu- deltaan ja lajiltaan oikeanlainen. Puulajin sisäisen geneettisen vaih- telun tiedetään vaikuttavan resistent- tiyteen patogeenisiä ja endofyytti- siä sieniä vastaan. Käytännön ongel- mista johtuen isäntäpuun genotyy- pin vaikutuksesta EM sieniin ei kui- tenkaan tiedetä yhtä paljon. Työläs tapa yhdistää mykorritsat tiettyyn Kuva 1. Ektomykorritsataksonien suhteelliset osuudet hitaasti ja nopeasti kasvaneilla kuusiklooneilla. Taksonit ovat yleisyysjärjestyksessä. Pylväät esittävät keskiarvoja (± SE, n = 12). 25 taimi- uutiset 4/2006 puuyksilöön olisi juurien kaivami- nen mutta nykyään molekyylibiolo- giset menetelmät mahdollistavat puuyksilöiden tunnistamisen jo suo- raan juurien DNA:sta. Isäntäpuun genotyypin on in vitro havaittu vai- kuttavan mykorritsallisten juuren- kärkien suhteelliseen osuuteen juu- ristossa. Sitä ei kuitenkaan vielä tie- detä, pystyykö puuyksilö vaikutta- maan juuristossa elävän mykorritsa- yhteisön rakenteeseen ja mikä käy- tännön merkitys tällä voi olla luon- non olosuhteissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli sel- vittää, mitkä tekijät ovat yhteydes- sä kuusen (Picea abies L. Karst.) EM yhteisörakenteeseen. Hypotee- sina oli, että samanikäisten kuusik- loonien EM yhteisöt ovat erilaiset ja että erot EM yhteisörakenteissa ovat yhteydessä puiden kasvuun. Tutkimus toteutettiin kenttäkokeena ja koealana oli Metsänjalostussää- tiön 1994 perustama kuusiklooni- koe. Klooniruuduilta kerättiin maa- kairanäytteet, joista juuret pestiin erilleen. Mykorritsallisia hienojuu- renkärkiä poimittiin satunnaisesti sama määrä kaikilta kuusiklooneil- ta ja mykorritsat tunnistettiin mole- kyylibiologisin menetelmin. Päätulokset • Kuusikloonien EM yhteisöt olivat erilaisia. • Nopeammin kasvaneiden kuusik- loonien EM diversiteetti oli suurem- pi kuin huonommin kasvaneiden kuusikloonien. (kuva 1) • Kasvu ei kuitenkaan täysin selit- tänyt eroja EM yhteisörakenteissa. Puun genotyypin arveltiin myös vai- kuttavan EM yhteisörakenteeseen. Tutkimus osoitti, että puulajin sisäi- nen vaihtelu voi vaikuttaa EM yh- teisön diversiteettiin ja laikuittaisuu- teen metsissämme. Näin ollen yh- den puulajin metsiköissäkin puufe- notyyppien sekä -genotyyppien runsaus takaa suuremman EM mo- nimuotoisuuden. Suurella mykorri- tsadiversiteetillä on arveltu olevan positiivinen vaikutus puiden kas- vuun ja myös tämän tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että puun kasvu olisi yhteydessä EM diversi- teettiin. Selvitettäväksi kuitenkin vielä jää, sääteleekö puun genotyyp- pi juuriston EM yhteisörakennetta ja voiko siten jollain puilla olla geeni- perimän saneleman optimaalisen EM yhteisörakenteen ansiosta pa- remmat kasvuedellytykset kuin toi- silla puuyksilöillä. Tiina Korkama TORJUNTA-AINEET VOIVAT VAIKUTTAA MÄNNYN TAIMIEN JA NIIDEN SIENIJUURIEN RAVINTEIDEN OTTOON JA KASVUUN Laatikainen, Tarja. 2006. Pestici- de induced responses in ectomycorr- hizal fungi and symbiont Scots pine seedlings. Väitöskirja. Kuopion yli- opiston julkaisuja C. Luonnontieteet ja ympäristötieteet 201. 180 s. Taimitarhoilla käytettävät torjunta- aineet voivat vaikuttaa metsäpuiden taimien ja näiden sienijuurien, ek- tomykoritsojen kasvuun. Varsinkin kasvitauteja vastaan käytettyjen tor- junta-aineiden, fungisidien, todettiin estävän useimpien ektomykoritsa- sienten kasvua puhdasviljelminä. Fungisidit häiritsivät myös ektomy- koritsasienten sekä näiden kanssa symbioosissa kasvavien männyn tai- mien typen ottoa ja vaikuttivat siten taimien kasvuun joko edistäen tai hidastaen sitä. Vaikutukset olivat kuitenkin aikaa myöten palautuvia ja kasvussa jälkeen jääneet taimet saavuttivat toiset taimet parissa vuo- dessa istutuksen jälkeen. Metsäpuiden taimitarhoilla käyte- tään yleisesti erilaisia rikkakasvien, kasvitautien ja tuhohyönteisten tor- junta-aineita. Eräillä torjunta-aineil- la tiedetään olevan erilaisia sivuvai- kutuksia niin kasveihin kuin niiden mykoritsasieniin. Varsinkin fungisi- dien, joiden vaikutus kohdistuu jo- honkin yleiseen sienen bioproses- siin, voi olettaa vaikuttavan myös hyödyllisiin mykoritsasieniin, mut- ta tätä on varsin vähän tutkittu. My- koritsasienet auttavat kasvia ravin- teiden ja veden saannissa sekä suo- jaavat kasvin juuria kuivuudelta, mistä on merkittävä apu varsinkin taimille istutuksen jälkeen. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää erilaisten torjunta-ainei- den vaikutuksia metsäpuiden ekto- mykoritsasienten kasvuun ja niiden kanssa symbioosissa elävien män- nyn taimien ravinteiden ottoon ja kasvuun. Tutkimuksia tehtiin niin laboratoriokokein Kuopion yliopis- tossa ja Lundin yliopistossa Ruot- sissa kuin kenttäolosuhteissa Met- säntutkimuslaitoksen Suonenjoen toimintayksikön tutkimustaimitar- halla. Puhdasviljelmäkokeissa useimmat torjunta-aineet ja erityisesti fungisi- dit heikensivät tai estivät kokonaan erilaisten metsäpuiden ektomykorit- sasienten kasvua. Kaksi eniten sien- ten kasvuun vaikuttanutta fungisidia olivat klorotaloniili ja propikonatso- li, joita on käytetty laajalti metsä- puiden taimitarhoilla. Vaikutukset näkyivät sekä sienten kasvuston elinkyvyssä että sienten elävien so- lujen osuutta osoittavan ergostero- lin pitoisuuksissa. Propikonatsoli lisäsi myös nk. stressiaminohappo- jen määriä sienikasvustoissa. Kysei- set fungisidien testipitoisuudet vas- tasivat taimitarhoilla käytettäviä annosmääriä. Tarkemmissa kokeissa havaittiin, että propikonatsoli lisää sekä sien- ten että männyn taimen typpiravin- teen (ammoniumin) ottoa ja vaikut- taa typen kuljetus- ja varastoamino- happojen määriin ja koostumuk- seen. Propikonatsoli kohotti erityi- sesti pääasiallisen varastoaminoha- pon, arginiinin pitoisuutta niin sie- nikasvustossa kuin männyn taimes- sa. Arginiinia kertyy sieneen tai kas- viin, kun niiden typen saanti ylittää käyttötarpeen. 26 Vastaavia havaintoja tehtiin myös taimitarhalla suoritetussa tutkimuk- sessa, missä tutkittavia männyn taimia kasvatettiin normaalin taimi- tarhan käytännön mukaisesti ja kä- siteltiin klorotaloniililla tai propiko- natsolilla suositelluilla käyttömää- rillä. Molemmat fungisidit muutti- vat koetaimien versojen aminohap- pojen määriä ja koostumusta sekä vaikuttivat niiden kasvuun, mutta eri tavoin. Klorotaloniilikäsittely lisäsi arginiinipitoisuutta, mutta heikensi taimien kasvua. Tämä osoittaa klo- rotaloniilitaimilla olleen puutetta enemmänkin muista ravinteista, mutta ei typestä. Lisäksi saatiin viit- teitä, että klorotaloniili saattaa hi- dastaa taimien versojen talveentu- mista. Propikonatsoli puolestaan kohotti paitsi arginiinin myös toisen stressiaminohapon, gamma-ami- novoihapon (GABA) pitoisuutta versoissa. Propikonatsolin taimissa aiheuttama parantunut typen saanti lisäsi taimien alkuvaiheen kasvua. Käsittelemättömillä kontrollitaimil- la ektomykoritsasienten todettiin li- säävän niin taimien typen ja fosfo- rin saantia kuin kohottavan verso- jen typpi- ja aminohappopitoisuuk- sia ja muuttavan niiden aminohap- pokoostumusta. Lisääntynyt ravin- teiden saanti näkyi taimien parem- pana kasvuna verrattuna taimiin, joilla ei ollut sienijuuriosakasta. Tarja Laatikainen MYYRÄKANNAT AAL- LONPOHJASSA ETE- LÄSSÄ, RUNSASTUMAS- SA POHJOISESSA Otso Huitu, Jukka Niemimaa ja Heikki Henttonen, Metsäntutki- muslaitos. Myyräromahdus on syventynyt val- taosassa eteläistä Suomea läpi ke- sän 2006. Pohjoisemmassa Suomes- sa myyräkannat ovat puolestaan run- sastumassa. Kainuussa, Oulun seu- dulla ja Etelä-Lapissa runsaat met- sämyyräkannat saattavat vioittaa havupuiden taimien latvoja tuleva- na talvena. Metsämyyrien kannan- nousu johtaa paikallisesti myös myyräkuumetapausten lisääntymi- seen. Metsäntutkimuslaitoksen pitkäai- kaiset myyräseurannat osoittivat myyräkantojen romahtaneen alhai- siin tiheyksiin valtaosassa eteläistä Suomea kevääseen 2006 mennessä. Kuluneen kesän aikana myyrien määrät vähenivät etelässä edelleen. Vaikka joidenkin yksittäisten kyli- en kannat pysyi-vätkin elinvoimai- sina pitkälle kesään, suurimmassa osassa maamme eteläistä puoliskoa vallitsevat tällä hetkellä paikoitellen jopa ennätyksellisen alhaiset pelto- ja metsämyyrätiheydet. Laajoilla alueilla myyrät eivät ole olleet näin maanraossa yli 10 vuoteen. Pikku- myyrien romah-duksesta huolimat- ta vesimyyriä esiintyi menneenä kesänä paikoittain vielä erittäin run- saasti, varsinkin Länsi- ja Etelä-Suo- messa. On mahdollista, että osalla näistä alueista vesimyyräkanta tulee säilymään vahvana tulevan talven yli, aiheuttaen harmia sekä puutar- hoissa että pellonmetsitys-aloilla. Mielenkiintoista on, että mitä suu- rempi on peltomyyräkanta huippu- vaiheessa syksyllä, sen syvempi ro- mahdus näyttää tapahtuvan seuraa- vana kesänä. Tämä saattaa johtua suuren peltomyyrätiheyden turvin runsastuneiden petoeläinkantojen aiheuttamasta kasvaneesta saalistus- paineesta. Vastakohtana etelän hiljaisuudelle myyräkannat ovat alkaneet pohjoi- semmassa Suomessa osoittaa run- sastumisen merkkejä. Oulun seudul- la oli myyriä jo keväällä ja Kainuus- sa, Koillismaalla ja Etelä-Lapissa on kesän aikana tapahtunut voimakas- ta nousua. Karkeasti, Joensuu-Oulu –linjan yläpuolella on myyriä, ete- läpuolella ei ole. Pohjois-Karjalas- sa etenkin peltomyyräkanta on run- saahko, kun taas pohjoisempana valtalajina on metsämyyrä. Varsin- kin Oulun seudun ja eteläisen La- pin metsämyyräkannat ovat tällä hetkellä hyvin vahvat. Edellä mai- nitusta linjasta poiketen myös Kes- ki-Pohjanmaalla esiintyy paikalli- sesti kohtalaisesti metsämyyriä. Pohjoisimmassa Keski-Suomessa taas peltomyyräkanta on paikoittain säilynyt kohtalaisen vahvana viime keväästä. Peltomyyrien säilymistä Keski-Suomen – Pohjanmaan rajoil- la on ympäröivien alueiden romah- duksesta huolimatta tapahtunut en- nenkin. Metsämyyrä syö latvan kärkisilmu- ja Metsämyyrät voivat vahingoittaa havupuiden taimia pääasiassa syö- mällä talvisaikaan lumihangen ylä- puolelle ulottuvista taimista latvan kärkisilmuja. Metsämyyrät usein myös kaluavat taimien latvaoksien kuorta, jopa 5-6 metrin korkeudes- sa. Vaikka metsämyyrät harvoin tap- Kuva. Vaaleanharmaalla alueella myy- räkannat ovat kohtalaiset ja pohjoisella yhtenäisellä alueella runsastumassa. Tummanharmaalla alueella metsämyy- räkanta on vahva. Valkoisella alueella esiintyy pelto- ja metsämyyriä erittäin vähän. 27 taimi- uutiset 4/2006 pavat syömiään taimia, kärkisilmun syöminen voi johtaa latvanvaihtoon ja siten tukkipuun laadun alenemi- seen. Kuoren kaluaminen taas saat- taa lisätä puun lahoriskiä. Metsämyyrät kantavat ja levittävät Puumala-virusta, mikä pölynä hen- gitysteitse ihmiseen tarttuessaan ai- heuttaa myyräkuumeen. Suomessa vuosittain esiintyvien myyräkuume- tapausten määrä ja alueellinen ja- kautuminen riippuvat voimakkaasti metsämyyrien kannan runsaudesta. Koska metsämyyrät hakeutuvat syk- syisin ihmisasutuksen liepeille, vah- va myyräkanta lisää ihmisten riskiä altistua virusta kantavan myyrän eritteille. Myyräkuumeriski jatkuu korkeana runsaan metsämyyrätihe- yden alueella läpi kuluvan syksyn ja tulevan talven. Etelässä myyräkannat nousevat jo ensi kesänä? Vaikka maan eteläpuoliskon myyrä- kannat nyt ovat alamaissa, niin mi- kään herkku ei ole ikuista. On luul- tavaa, että myyräkannat etelässä kääntyvät nousuun jo ensi kesän kuluessa, jolloin uusi myyrähuippu koettaisiin jo syksyllä 2008. Jos tämä ennustus pitää paikkansa, niin tuhoja saattaa esiintyä jo vuoden päästä talvella ja vielä pahempi tal- vi olisi käsillä 2008/09. Myyrähui- put ovat tällä vuosikymmenellä ol- leet selvästi voimistumassa. Jos näin jatkuu, niin keväällä 2008 istutetuil- la taimikoilla on varteenotettava ris- ki joutua tuhon kohteeksi runsas- myyräisiksi tunnetuilla alueilla. Otso.Huitu@metla.fi Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI Heikki.Henttonen@metla.fi Jukka.Niemimaa@metla.fi Metsäntutkimuslaitos Vantaan yksikkö PL 18 01301 VANTAA METSÄTAIMITARHAPÄIVÄT 2007 Ajankohta: 12.-13.2.2007 Paikka: Rantasipi Laajavuori, Jyväskylä Ohjelmassa alustavasti mm.: - Puuntaimien kasvatus ja kasvihuonekasvatuksen uudet tuulet - Ravinneanalyysituloksia hellekesältä ja uudet hoitolannoitussuositukset - Taimityppitankkaus ja tukkimiehentäituhot - Metsäpuiden jalostushyödyistä - Taudinaiheuttajat kasteluvedessä ja kasvinsuojelun ajankohtaiset - Metlan käynnistyvät uudistamistutkimukset Tiedustelut: Teuvo Mäkitalo, Kekkilä Oyj, 0400 595 164, Teuvo.Makitalo@kekkila.fi Marja Poteri, METLA, 010 211 4853, Marja.Poteri@metla.fi Taimiuutiset-lehti vuonna 2007 Ilmestyy, vk aineisto lehteen, vk maaliskuu 26.3. 23.2. toukokuu 28.5. 27.4. syyskuu 24.9. 24.8. joulukuu 31.12. 23.11. Taimiuutiset-lehti toivottaa lukijoilleen Hyvää Uutta Vuotta 2007 !