Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 Metsätuhot vuonna 2022 Eeva Terhonen ja Markus Melin (toim.) Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 Metsätuhot vuonna 2022 Eeva Terhonen ja Markus Melin (toim.) Leena Aarnio, Fredrik Granberg, Jarkko Hantula, Heikki Henttonen, Otso Huitu, Saija Huuskonen, Mikko Härkönen, Juha Kaitera, Matti Koivula, Ari Kokko, Juho Kokkonen, Kari T. Korhonen, Ilkka Laurila, Tarja Lehto, Jaana Luoranen, Jukka Niemimaa, Heikki Nuorteva, Taina Pennanen, Tuula Piri, Anna Poimala, Antti Pouttu, Viljami Pätäri, Juha Siitonen, Timo Silver, Mikael Strandström, Suvi Sutela, Olli-Pekka Tikkanen, Eeva Vainio, Ilkka Vanha-Majamaa, Sannakajsa Velmala ja Tiina Ylioja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 Viittausohje: Terhonen, E. & Melin, M. (toim.) 2023. Metsätuhot vuonna 2022. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 98 s. Viittausohje yksittäiseen artikkeliin, jos kyseessä on toimitettu raportti: Piri, T. & Hantula, J. 2023. Kysymyksiä juurikäävän torjunnasta kantokäsittelyaineilla. Julkai- sussa: Terhonen, E. & Melin, M. (toim.) 2023. Metsätuhot vuonna 2022. Luonnonvara- ja bio- talouden tutkimus 48/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. s. 23–25. Eeva Terhonen ORCID ID, https://orcid.org/0000-0002-9288-440X ISBN 978-952-380-693-1 (Painettu) ISBN 978-952-380-694-8 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-694-8 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Toimittajat: Eeva Terhonen ja Markus Melin Kirjoittajat: Leena Aarnio, Fredrik Granberg, Jarkko Hantula, Heikki Henttonen, Otso Huitu, Saija Huuskonen, Mikko Härkönen, Juha Kaitera, Matti Koivula, Ari Kokko, Juho Kokkonen, Kari T. Korhonen, Ilkka Laurila, Tarja Lehto, Jaana Luoranen, Jukka Niemimaa, Heikki Nuorteva, Taina Pennanen, Tuula Piri, Anna Poimala, Antti Pouttu, Viljami Pätäri, Juha Siitonen, Timo Silver, Mikael Strandström, Suvi Sutela, Olli-Pekka Tikkanen, Eeva Vainio, Ilkka Vanha-Majamaa, Sannakajsa Velmala ja Tiina Ylioja Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2023 Julkaisuvuosi: 2023 Kannen kuva: Eeva Terhonen, Luonnonvarakeskus Painopaikka ja julkaisumyynti: PunaMusta Oy, http://luke.omapumu.com/fi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 3 Raportissa esiintyvät elolliset tuhonaiheuttajat Kasvit: Maksasammalet (Marchantiophyta) Sienet: Discula betulina -sieni Havuparikas (Diplodia sapinea) Harmaahome (Botrytis cinerea) Harmaakariste (Lophodermella sulcigena) Koivunlehtilaikkutautia aiheuttavat sienet (Pyrenobeziza betulicola ja Marssonina betulae) Koivunruoste (Melampsoridium betulinum) Kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum) Kuusenkultaruoste (Chrysomyxa abietis) Kuusensuopursuruoste (Chrysomyxa ledi) Kuusentuomiruoste (Thekopsora areolata) Mesisienet (Armillaria spp.) Mustakoro (Corinectria fuckeliana) Männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum sensu stricto) Männynneulaskariste (Lophodermium seditosum) Männynversoruoste (Melampsora pinitorqua) Nuijamesisieni (Armillaria cepistipes) Pihtanäppy (Neonectria macrospora) Pohjanmesisieni (Armillaria borealis) Punahomeet (Fusarium-sienet) Surmakka (versosurmatautia aiheuttava sieni) (Gremmeniella abietina) Tervasroso (Cronartium flaccidum, C. pini) Hyönteiset: Aitomonikirjaaja (Polygraphus poligraphus) Havununna (Lymantria monacha) Idänlehtikuoriainen (Agelastica alni) Kiiltokirjanpainaja (Ips amitinus) Kirjanpainaja (Ips typographus) Kirjokudospistiäinen (Acantholyda hieroglyphica) Kuusentähtikirjaaja (Pityogenes chalcographus) Lehtitikaskuoriainen (Trypodendron lineatum) Lepänlehtikuoriainen (Plagiosterna aenea) Männynversokääriäinen (Rhyacionia buoliana) Okakaarnakuoriainen (Ips acuminatus) Pilkkumäntypistiäinen (Diprion pini) Pronssijalosoukko (Agrilus anxius) Pulskamailapistiäinen (Phellinus tremulae) Puuntuhooja (Cossus cossus) Pystynävertäjä (Tomicus piniperda) Ruskomäntypistiäinen (Neodiprion sertifer) Saarnenjalosoukko (Agrilus planipennis) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 4 Saarnipistiäinen (Tomosthetus nigritus) Sinikauniainen (Phaenops cyanea) Tukkimiehentäi (Hylobius abietis) Tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymellus) Tähtikudospistiäinen (Acantholyda posticalis) Ytimennävertäjät (Tomicus spp.) Selkärankaiset: Hirvi (Alces alces) Metsäkauris (Capreolus capreolus) Metsämyyrä (Myodes glareolus) Peltomyyrä (Microtus agrestis) Tunturisopuli (Lemmus lemmus) Valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 5 Tiivistelmä Eeva Terhonen1 ja Markus Melin2 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, eeva.terhonen@luke.fi 2 Luonnonvarakeskus (Luke), Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, markus.melin@luke.fi Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittaista Metsätuhot - raporttisarjaa. Raporteissa käydään läpi mitä metsissä, taimitarhoilla sekä puisto- että pihapuilla menneenä vuonna tapahtui eri tu- honaiheuttajien osalta. Lisäksi raportissa käydään läpi muitakin metsien mielenkiintoisiä ilmi- öitä, vaikkeivat ne varsinaisia tuhoja olisivatkaan olleet. Vuosi 2022 oli tältä osin mielenkiintoi- nen, sillä helteisen kesän 2021 jäljet näkyivät osin vasta tällöin. Vuonna 2022 kirjanpainajan (Ips typographus) takia hakattiin metsiä metsäkeskuksen keräämien ilmoitusten perusteella enemmän kuin kertaakaan tilastointihistoriassa (2 834 ha). Laji myös parveili aiempaa runsaampana Luken feromoniseurannan pohjoisimmilla alueilla. Kirjanpaina- jan lisäksi myös toinen havupuiden kaarnakuoriainen, kuusentähtikirjaaja, aiheutti näkyviä lat- vakuolemia kuuselle eri puolilla Suomea. Molempien ilmiöiden takana vaikutti paitsi kuoriai- sille kohtuullinen kesä 2022, niin ennen kaikkea helteinen ja lämmin kesä 2021. Ilmiö konkre- tisoikin omalla tavallaan ilmaston lämpenemisen mahdollisia vaikutuksia metsissämme. Helteiden tuhoja lisäävät vaikutukset eivät kuitenkaan näkyneet valtakunnan metsien inven- toinnissa (VMI) samalla tavalla. VMI:ssä havaitut kirjanpainajatuhot jopa laskivat (-14 %) hie- man vuoden takaisesta. Tässä on kuitenkin muistettava, että VMI otanta ei ole ajallisesti eikä spatiaaliselta tarkkuudeltaan soveltuva useimpien hyönteis- ja sienituhojen seurantaan. Mer- kittävimpinä tuhonaiheuttajina VMI:ssä olivat aiempien vuosien tapaan lumi, tuuli ja hirvieläi- met – eli tuhot, joita voidaan yleisesti havaita maastossa inventointiajankohdasta riippumatta. Lämpenevään ilmastoon reagoivat hyönteisten lisäksi useat muutkin kotoperäiset taudinai- heuttajat. Ne hyötyvät ilmastonmuutoksesta mm. laajentamalla esiintymisaluettaan sekä ai- heuttamalla puissa enemmän vaurioita, etenkin kun säät muuttuvat suopeimmaksi niille, mutta huonommiksi niiden isäntäpuille. Kuusenjuurikääpää eteläisempi männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum s.s.) raportoitiinkin vuonna 2022 Pohjois-Pohjanmaalta saakka. Juu- rikääpätuhot myös lisääntyivät noin 30 % vuonna 2022 edellisvuoteen verrattuna. Lämpimät ja kuivat kesät ovat myös edesauttaneet tulokaslaji havuparikkaan (Diplodia sapinea) aiheut- taman taudin etelänversosurman puhkeamista. Havuparikkaan levinneisyysaluetta kartoitet- tiin vuonna 2022 kansalaistieteen avulla, ja sienen esiintyminen olikin ennakoitua laajempi. Myös tulokaslaji havununna (Lymantria monacha) tavattiin hieman aiempaa runsaampana la- jin pohjoisemmilla esiintymisalueilla. Vuonna 2022 päätään nostivat valitettavasti myös ilmastosta riippumattomat uhkatekijät: kansainvälisen kasvikaupan ja turismin mukana leviävät haitalliset vieraslajit. Uusia vieraspe- räisiä tuhonaiheuttajia löydettiin niin taimitarhoilta, kuin puistopuistakin. Koivuilla todettiin Discula betulina-sienen aiheuttamaa versolaikkua, pihdoilta taas löydettiin pihtanäppyä (Neo- nectria macrospora). Haitallisten vieraslajien leviäminen on kansainvälinen ongelma, jolta pohjoinen Suomikaan ei ole turvassa. Luken tutkijat julkaisivat vuonna 2022 suomenkielisen artikkelisarjan mikä sisälsi tietoa useiden eri vieraslajien uhasta. Katsaus muistuttaa, ettei met- siemme valtapuilla useinkaan ole vastustuskykyä näitä uusia tuholaisia vastaan, mikä tekee niistä merkittävän uhan metsien terveydelle. Haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen on Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 6 siis erityisen tärkeää niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Tässä kansainvälinen kasvikauppa on pahin uhkatekijä. Metsien ja puutarhojen osalta ulkomaisten taimien ja koristekasvien tuonti muodostaa tehokkaan haitallisten vieraslajien leviämisväylän. Kotimainen taimituotanto taa- sen tuottaa paitsi terveitä, niin myös alkuperältään tunnettuja ja laadultaan varmistettuja tai- mia. Näitä taimia jokaisen tulisi suosia niin metsänuudistamisessa kuin kotipihoilla, sillä ole- massa oleva lainsäädäntö ei kansainvälistä kasvikauppaa hillitse. Luke kerää ja koosta myös kansalaisten tekemiä ilmoituksia havaituista puustotuhoista tai muista metsien ilmiöstä. Vuonna 2022 okakaarnakuoriaisten (Ips acuminatus) takia tehdyt tu- hoilmoitukset jatkoivat kasvuaan vuodelta 2021. Ilmoituksissa ja niiden perusteella tehdyissä maastotarkastuksissa mäntyjen todettiin kuolevan etenkin lounaisrannikolla, missä okakaar- nakuoriaiset tuntuivat viihtyvän hyvin yhdessä havuparikkaan kanssa. Selvitys näiden kahden tuholaisen mahdollisesta yhteisvaikutuksesta äkillisesti kuivuneiden mäntyjen kuolemiin jat- kuu Lukessa. Tämän vuoden raporttiin omaksi tarinakseen nostettiin myös ilmoituksia kerän- nyt lehtikuoriaisten runsas esiintyminen, missä etenkin lepillä esiintyvä idänlehtikuoriainen (Agelastica alni) oli näkyvässä roolissa. Vaikka vuoden 2022 perusteella tilanne Suomen metsissä on tuhojen suhteen pääosin hyvä, vuosi muistutti meitä konkreettisesti sekä muuttuvan ilmaston että kansainvälisen kasvikau- pan meille tuomista uhkista. Sekä vieras- että tulokaslajien aiheuttamat riskit tulevat kasva- maan lämpenevässä ilmastossa, sillä sen ansiosta nämä lajit pystyvät todennäköisemmin va- kiinnuttamaan asemansa uudella alueellaan. Meillä jo ongelmia aiheuttavien lajien kuten juu- rikäävän tai kirjanpainajan osalta lämpenevä ilmasto ei niin ikään lupaa missään määrin hyvää metsillemme. Ollaksemme varautuneita mahdolliseen tuhojen äkilliseen lisääntymiseen tarvit- semme paitsi aktiivista seurantaa, niin myös perus- ja soveltavaa tutkimusta. sekä tarkempaa analyysiä siitä miten eri tuhonaiheuttajien uhat voivat meillä tulevaisuudessa realisoitua. Asiasanat: Ilmastonmuutos, vieraslajit, tulokaslajit, sienituhot, VMI, hyönteistuhot Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 7 Sisällys Raportissa esiintyvät elolliset tuhonaiheuttajat ........................................................ 3 1. Metsätuhot valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI13) ................................ 8 2. Havuparikkaan aiheuttaman taudin, etelänversosurman, levinneisyyden määritys alkanut Luonnonvarakeskuksessa. ..................................................... 15 3. Ylikiimingissä tehtiin tähän mennessä pohjoisin tyvitervastautihavainto ..... 18 3.1. Juurikääpäsienten esiintymisestä Pohjois-Suomessa ............................................................................. 18 3.2. Uuden männynjuurikääpähavainnon kuvaus ............................................................................................. 20 4. Kysymyksiä juurikäävän torjunnasta kantokäsittelyaineilla ............................ 23 5. Metsätuhot Pohjois-Pohjanmaalla ..................................................................... 26 6. Lehti-, ruoste- ja versotaudit Etelä-Suomessa ................................................... 32 7. Vakava tervasrosoepidemia Pudasjärvellä ......................................................... 33 8. Mesisienet taajamametsissä ................................................................................ 38 9. Sienisadot muuttuvassa maailmassa .................................................................. 40 10. Pihtanäppy vaivaa pihtoja Lounais-Suomessa .................................................. 42 11. Katsaus taimitarhatauteihin – ja tuholaisiin ...................................................... 44 12. Haitallisten vieraslajien aiheuttamat metsätuhoriskit..................................... 46 13. Taimituhot maastossa .......................................................................................... 48 14. Lehtikuoriaiset esiintyivät paikoin todella runsaina ........................................ 50 15. Havununnasaalit kasvoivat pohjoisessa ja laskivat etelässä ............................ 52 16. Kirjanpainajan esiintymisen seuranta ................................................................. 56 17. Okakaarnakuoriaishavainnot männyissä jatkuvat ............................................ 69 18. Tähtikudospistiäistilanne jatkui maltillisena Yyterin männiköissä ................ 75 19. Kuusentähtikirjaaja kuivatti kuusten latvoja ..................................................... 78 20. Etelä-Suomen lehtipuiden tuholaisia ................................................................. 85 21. Myyrätilanne ja -tuhot ......................................................................................... 87 21.1. Myyräkannan alueelliset vaihtelut 2022 ...................................................................................................... 87 21.2. Myyrätuhonäkymät vuodelle 2023 ................................................................................................................ 89 22. Maasto- ja metsäpalot Suomessa ....................................................................... 91 23. Kansalaisten metsätuhoilmoitukset.................................................................... 93 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 8 1. Metsätuhot valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI13) Heikki Nuorteva1, Mikko Härkönen2, Kari T. Korhonen3, Markus Melin3 ja Mikael Strandström1 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki heikki.nuorteva@luke.fi, mikael.strandstrom@luke.fi 2 Luonnonvarakeskus (Luke), Ounasjoentie 6, 96200 Rovaniemi, mikko.harkonen@luke.fi 3 Luonnonvarakeskus (Luke), Yliopistokatu 6 B, 80100 Joensuu kari.t.korhonen@luke.fi, markus.melin@luke.fi Metsätuhoarviointi ja VMI Valtakunnan metsien inventoinneissa (VMI) saatava systemaattinen aineisto mahdollistaa tu- hojen ajallisen ja maantieteellisen esiintymisen systemaattisen seurannan suuraluetasolla. Ny- kyinen valtakunnan metsien inventointi (VMI13) toteutetaan vuosina 2019–2023 käyttäen sys- temaattista ryväsotantaa. Yksi ryväs on otanta-alueesta riippuen 8–11 koealaa. Koko maassa on yhteensä noin 70 000 koealaa, joista vuosittain mitataan yksi viidesosa eli noin 14 000 koealaa. 80 prosenttia rypäistä on pysyviä koealoja. Jokaisella kuviolla voi olla useita puusto- ositteita, ja jokaiselta ositteelta voidaan kuvata kaksi tuhoa (ilmiasu, aiheuttaja ja tuhon synty- ajankohta). Tässä raportissa tarkastellaan kuviokohtaisesti rekisteröityjen tuhonaiheuttajien esiintymistä puuntuotannon metsämaalla. Tarkastelualueena on koko Suomi Ylä-Lappia ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Puuntuotannon metsämaalla tarkoitetaan tässä metsämaata, jolla hakkuut ja esim. ojitus ovat sallittuja. Puuntuotannon metsämaan ulkopuolella metsätaloustoimenpi- teet ovat lakisääteisesti tai Metsähallituksen päätöksellä kiellettyjä. Esitetyt luvut kuvaavat ku- vion päätuhon (merkittävimmän tuhon) esiintymistä, ja mukana on kaikkien puulajien vallitse- mat metsiköt, joissa tuho on VMI-ohjeiden mukaan alentanut metsikön metsänhoidollista laatua vähintään yhdellä luokalla, tai lisännyt jo aiemmin vajaatuottoisen metsikön vajaatuot- toisuutta. VMI:ssa kirjataan myös lievät tuhot, jotka eivät ole vaikuttaneet metsikön metsän- hoidolliseen laatuun. Koska koealaverkko on melko harva, on vuosittaisissa tuloksissa paljon otannasta johtuvaa vaihtelua, tämän vuoksi yhden vuoden tuloksia ei tässä raportissa esitetä maakuntatasolla. Lisätietoa VMI:sta ja tuhonaiheuttajien määritys- ja mittauskriteereistä löy- tyy kirjallisuusluettelosta Luonnonvarakeskus (2021, 2023) ja Valtakunnan metsien 11. ja 13. inventointi (VMI11, VMI13). Edellisen VMI kierroksen tulokset sekä metsien kehitys vuodesta 1921 on koostettu teokseen Korhonen ym. (2021). Eri tuhonaiheuttajat VMI:ssä vuonna 2022 Kun puhumme VMI:n tuottamista tuhoarvioista, on ehdottomasti muistettava otantaverkon harvuus suhteessa harvinaisempiin tuhonaiheuttajiin, tai tuhonaiheuttajiin, joiden jälki näkyy metsässä vain kausittaisesti. VMI kierros alkaa huhti-toukokuussa ja kestää loka–marraskuu- hun, jolloin kaikkien tuhonaiheuttajien tuhot eivät ole nähtävissä koko kierroksen ajan: esi- merkiksi tiettyjä ruostetauteja ei voida havaita kuin tiettyyn aikaan vuodesta, jolloin neulaset ovat värivian kourissa, kun taas hirven vioittama taimi on nähtävissä koko maastokauden ajan. Osa maasta siis inventoidaan aikana, jolloin kaikkia tuhoja ei voida havaita, mikä johtaa niiden osalta aliarvioon. Toinen oleellinen asia on tuhojen jakautuminen eri tyypin metsiin: siinä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 9 missä esimerkiksi tuuli kaataa puita niiden maantieteellisestä sijainnista tai puulajista riippu- matta, kirjanpainajan kaltainen hyönteinen vaikuttaa vain varttuneisiin ja tätä vanhempiin kuusikoihin – ja merkittävästi vain eteläisessä Suomessa. Nämä rajoitteet mielessä on kuiten- kin hyvä tarkastella VMI:n antamaa kuvaa merkittävien tuhojen esiintymisestä suuraluetasolla. Vuonna 2022 metsiköiden laatua alentavia tuhoja esiintyi yhteensä 4,1 miljoonalla hehtaarilla, mikä osuutena oli 21 prosenttia puuntuotannon metsämaan pinta-alasta. Tämä oli noin mil- joona hehtaaria pienempi kuin vastaava luku vuonna 2021. Suhteellisesti tuhoja oli kaikkiaan noin viidenneksen vähemmän edellisvuoteen verrattuna. Lukuun ottamatta yksittäisiä tu- honaiheuttajia, kaikkien päätuhotuhoryhmien pinta-alat pienenivät merkittävästi edellisvuo- desta. Abioottiset tuhot vähenivät lähes 400 000 hehtaarilla, taudit vajaat 180 000 hehtaarilla ja eläintuhot vähenivät yli 100 000 hehtaarilla. Koko Suomen mittakaavassa tuhopinta-alan pudotus oli poikkeuksellisen suuri; vastaavan alhainen tuhojen taso saavutettiin viimeksi noin kymmenen vuotta sitten, vuonna 2012 (Kuva 1, Taulukko 1). Kuva 1. Metsikön metsänhoidollista laatua alentavien tuhojen osuus puuntuotannon metsä- maan pinta-alasta vuosina 2009–2022 (VMI 11 2009-2013, VMI12 2014-2018 ja VMI13 2019- 2023). Proportion (%) of forests with observable, quality-decreasing damage according to National Forest Inventory (NFI) during 2009-2022. Lähde/Source: VMI / NFI. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 10 Taulukko 1. Laatua alentavien tuhojen osuudet ja pinta-ala-arviot puuntuotannon metsä- maalla v. 2022 (VMI13) sekä muutos verrattuna v. 2021 inventointitietoihin. Vain kuvion tärkein tuho huomioitu. Area and proportion of forests affected by different damage agents in 2021 and 2022, and the relative change between the two. Lähde/Source: VMI / NFI. Aiheuttaja v. 2021 % metsä- maasta v. 2022 % metsä- maasta v. 2022 ha Muutos vuodesta 2021→2022 ha Suhteellinen muutos 2021→2022 % Lumi 7,98 6,17 1 198 600 -369 700 -24 Tuuli 1,56 1,42 276 300 -30 800 -10 Ravinteiden epätasapaino 0,91 0,72 139 300 -39 100 -22 Muu abioottinen, ihminen, metsäpalot 0,26 0,67 130 900 +78 800 +151 Vetisyys, tulva 0,18 0,15 29 600 -5 500 -16 Puun korjuu 0,12 0,10 19 300 -3 300 -15 Kuivuus 0,06 0,10 19 100 +7 100 +59 Muut sää- ja ilmastotekijät 0,05 0,06 12 300 +3 200 +35 Pakkanen (ml. halla) 0,08 0,06 11 200 -5 100 -31 Muu maaperätekijä 0,21 0,02 3 900 -37 000 -90 Tunnistamaton abioottinen tekijä 0 0,02 3 900 +3 900 +100 Abioottiset tuhot yhteensä 11,41 9,49 1 844 400 -397 500 -18 Hirvi 2,93 2,48 481 300 -94 600 -16 Kirjanpainaja 0,11 0,09 18 000 -2 800 -14 Ytimennävertäjät 0,02 0,06 11 700 +7 800 +200 Muu selkärankainen 0,03 0,05 9 600 +3 400 +55 Ruskomäntypistiäinen 0 0,04 7 200 +7 200 +100 Myyrät 0,11 0,03 5 600 -15 400 -73 Tunnistamaton hyönteinen 0,06 0,03 5 000 -7 200 -59 Muu tunnistettu hyönteinen 0,01 0,02 3 900 +2 200 +129 Pilkkumäntypistiäinen 0 0,02 3 900 + 3 900 +100 Mäntypistiäiset, lajia ei tunnistettu 0 0,02 3 900 +3 900 +100 Muu hirvieläin 0,06 0,02 3 400 -7 700 -69 Tukkimiehentäi 0,05 0,01 2 100 -6 800 -76 Selkärankaiset ja hyönteiset yhteensä 3,38 2,86 555 600 -106 100 -16 Muu lahottajasieni 1,04 1,01 195 500 -8 600 -4 Tervasroso 1,06 0,38 74 600 -134 600 -64 Juurikääpä 0,19 0,25 48 300 +10 900 +29 Versosurma 0,46 0,21 40 500 -49 200 -55 Muu tunnistettu sienitauti 0,15 0,14 27 300 -2 900 -10 Kuusensuopursuruoste 0,06 0,14 26 900 +15 000 +126 Karistesienet 0,04 0,03 6 800 -1 100 -14 Männynversoruoste 0,06 0,03 6 500 -5 900 -48 Ei tunnistettu sieni 0,03 0,03 5 600 -300 -5 Muu ruostesieni 0,02 0,02 3 200 -800 -20 Taudit yhteensä 3,11 2,24 435 200 -177 500 -29 Kilpailu 1,20 1,03 199 900 -35 800 -15 Tuhon syytä ei tunneta 6,98 5,52 1 073 200 -299 200 -22 Kaikki tuhot yhteensä 26,06 21,13 4 108 300 1 016 200 -20 Ei tuhoja 72,61 78,87 15 332 300 +792 600 +5 Metsämaata puuntuotannossa - - 19 440 700 -221 700 - Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 11 Vuonna 2022 tuhoista erityisesti lumi-, tervasroso-, tuuli-, hirvi-, versosurma- ja myyrätuhot vähenivät, kun sitä vastoin juurikääpä-, kuusensuopursuruoste- ja ytimennävertäjätuhot li- sääntyivät. Myös mäntypistiäisten aiheuttamat tuhot olivat kasvussa, mutta kokonaispinta- alaltaan niiden osuus säilyi vielä maltillisen alhaisella tasolla. Kirjanpainajatuhot olivat hieman edellisvuotta pienempiä, mikä osoittaa osaltaan VMI:n otannan rajoitteita tuhojen havain- noinnissa sillä Metsäkeskuksen hakkuuilmoitusten perusteella vuosi 2022 oli ennätysvuosi kir- janpainajatuhojen suhteen, jonka lisäksi lajin kannat olivat korkealla myös Luonnonvarakes- kuksen feromoniseurannassa. Muut lahottajasienet pysyivät osapuilleen edellisvuoden tasolla, ruoste- ja karistesienten osalta oli laskua. Koko maan tasolla lumi-, hirvi- ja tuulituhot ovat edelleen ylivoimaisesti yleisimpiä metsikön laatua alentavista tunnistetuista tuhoista (Kuva 2). Sienituhoista yleisimpiä ovat lahottajasie- net sekä tervasroso. Tervasroson osalta yleisyys VMI:ssä selittyy sillä, että tervasroson tervai- nen koro rungossa on nähtävillä selvästi koko inventointivuoden ajan, kun taas vakavampi tu- honaiheuttaja, juurikääpä, on vaikea tai mahdoton havaita päällepäin. Hirvituhoista ei voida varmuudella erottaa aiheuttajaa, etenkään tiheän metsäkauris- (Capreolus capreolus) ja valko- häntäkauriskannan (Odocoileus virginianus) alueilla. Näillä alueilla molemmat kaurislajit vioit- tavat hirven lisäksi mäntytaimikkoa, jolloin puhutaan yleisesti hirvieläintuhoista. Kuva 2. Pinta-alalla mitattuna yleisimpiä tuhonaiheuttajia VMI maastokierrokselta 2022. Kuvassa vain puuntuotannon metsämaan havainnot. Most common damage agents in terms of area of forest affected they affected (figure is based on NFI inventory from 2022). Lähde/Source: VMI / NFI. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 12 Maakunnittain tarkasteltuna lumituhot olivat suhteellisesti yleisimpiä Lapissa, jossa lumituho- jen osuus oli 20 % maakunnan metsämaan pinta-alasta. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa lumituhojen vastaavat osuudet olivat 6 ja 5 prosenttia. Muualla Suomessa lumituhot jäivät maakuntatasolla alle kolmeen prosenttiin metsämaan pinta-alasta. Verrattuna edellisvuoteen 2021, lumituhot olivat kasvaneet suhteellisesti eniten Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Päi- jät- ja Kanta-Hämeessä sekä Varsinais-Suomessa. Vastaavasti Etelä-Savossa lumituhot olivat pienentyneet lähes puolella. Kartalla tarkasteltuna useat tuhonaiheuttajat (kuten hirvieläintuhot) olivat jakautuneet tasaisesti ympäri maata kun taas toiset olivat selvästi painottuneet tietyille alueille (kuten kuusen suopursuruoste) (Kuvat 3-4). Kuva 3. VMI:ssä havaitut lumi-, tervasroso-, tuuli- ja hirvieläintuhot vuonna 2022. Observed damage due to snow (top left), Cronartium spp. (top right), wind (bottom left) and ungulates (bottom right) during NFI field inventory in 2022. Kartat/Maps: Mikael Strandström. Lähde/Source: VMI / NFI. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 13 Kuva 4. VMI:ssä havaitut juurikääpä-, versosurma-, kuusensuopursuruoste- ja mäntypistiäis- tuhot vuonna 2022. Observed damage due to Heterobasidion spp. (top left), Gremmeniella abietina. (top right), Chrysomyxa ledi (bottom left) and Neodiprion sertifer and Diprion pini (bottom right) during NFI field inventory in 2022. Kartat/Maps: Mikael Strandström. Lähde: VMI / NFI. Yhteenveto metsätuhoista 2022 (VMI) Osa tässä tarkastelussa esitetyistä tuhonaiheuttajista, kuten kuusensuopursuruoste (Chry- somyxa ledi) tai ytimennävertäjät (Tomicus spp.) lievissä tapauksissa, eivät yleensä vaikuta puuston välittömään kuolleisuuteen, joskin voivat vähentää kasvua. Vastaavasti esimerkiksi kirjanpainajat (Ips typographus) yhdessä altistavien tauti- ja säätekijöiden kanssa voivat Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 14 massaiskeytymillään tappaa varttunuttakin puustoa jopa muutamassa viikossa tai kuukau- dessa. Vakavien tuhojen osalta tuhopuustoihin kohdistuneet välittömät hakkuut vaikeuttavat- kin tuhon alkuperäisen aiheuttajan arviointia hakkuiden jälkeen inventoitaessa. Toisinaan kun puun fysiologinen tila on riittävästi heikentynyt esimerkiksi epäedullisten sää- tai maaperätekijöiden aiheuttamana – kuten pitkäaikaisen kuivuuden tai helteen seurauksena niukkaravinteisilla kasvupaikoilla – voi lopullisen kuoliniskun puulle antaa tuhonaiheuttaja, joka ei pelkästään yksinään kykenisi tervettä puuta tappamaan. Inventoinneissa kaikkia tu- honaiheuttajia ei välttämättä täysin aukottomasti pystytä reaaliaikaisesti tunnistamaan laji- kohtaisesti, jos tuhonaiheuttajasta ei juuri koealan mittaushetkellä ole näkyvästi havaittavia tunnistettavissa olevia merkkejä. Esimerkiksi puun kuoren alla, rungon sisäosissa tai juuris- tossa vaikuttavien tuhonaiheuttajien osalta, lajikohtainen tunnistus voi tietyissä tapauksissa olla haasteellista ilman laboratoriomäärityksiä tai koepuun kaatoa – mikä taas ei VMI-tu- homäärityksissä lähtökohtaisesti tule maastomittauksissa kyseeseen koepuita vahingoitta- matta. Edellä mainituista määrätyistä mittausteknisistä haasteista huolimatta, Suomen valtakunnan metsien inventointi (VMI) nykymuodossaan antaa varsin ainutlaatuisen ja merkittävän maa- kohtaisen pitkäaikaisseurantasarjan eri tuhonaiheuttajien esiintymisestä. Viitteet Korhonen, K.T., Ahola, A., Heikkinen, J., Henttonen, H.M., Hotanen, J.-P., Ihalainen, A., Melin, M., Pitkänen, J., Räty, M., Sirviö, M., & Strandström, M. 2021. Forests of Finland 2014– 2018 and their development 1921–2018. Silva Fennica 55(5). https://doi.org/10.14214- /sf.10662 Luonnonvarakeskus 2023. Valtakunnan metsien inventointi (VMI). https://www.luke.fi/fi/seu- rannat/valtakunnan-metsien-inventointi-vmi (Viitattu 13.3.2023) Valtakunnan metsien 13. inventointi (VMI13) Maastotyöohje 2022. Kari T. Korhonen, Luon- nonvarakeskus, Helsinki. 166 s. Valtakunnan metsien 11. inventointi (VMI11) Maastotyöohje 2009. http://urn.fi/URN:NBN:fi- fe201603038534 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 15 2. Havuparikkaan aiheuttaman taudin, etelänversosurman, levinneisyyden määritys alkanut Luonnonvarakeskuksessa. Eeva Terhonen ja Suvi Sutela Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki eeva.terhonen@luke.fi, suvi.sutela@luke.fi Suomen ensimmäinen etelänversosurmatapaus todettiin männyistä (Pinus sylvestris) vuonna 2021. Taudin esiintyvyyttä selvitettiin vuonna 2022 Alfred Kordelinin ja Luonnonvarakeskuk- sen rahoittamassa hankkeessa. Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa hankkeessa tutkitaan etelänversosurman aiheuttajan, havuparikas-sienen (Diplodia sapinea), levinneisyyttä yksityis- henkilöiden ja Luonnonvarakeskuksen henkilökunnan havaintoihin perustuen. Havuparikas on vasta havaittu tulokas Suomessa. Se on kotelosieniin kuuluva patogeeni (Ter- honen ym. 2021, Terhonen 2023). Sieni leviää ilmalevinteisten koteloitiöiden avulla uusiin isäntäkasveihin. Tartunta on oireeton, mutta infektoituneelle kasville ympäristön epäsuotuisat olosuhteet, kuten korkeat lämpötilat tai lisääntynyt säteilyn määrä, heikentävät isäntäkasvia ja samalla aktivoivat patogeenin, mikä voi joissain tapauksissa johtaa männyn nopeaan kuole- maan. Etenkin kuivuuden on havaittu heikentävän mäntyjä edesauttaen havuparikasta ohitta- maan mäntyjen puolustuksen (Blumenstein ym. 2021, Blumenstein ym. 2022). Havuparikkaan esiintymisaluetta ja runsautta ei Suomessa vielä tunneta kunnolla. Mäntytuhot näyttävät tällä hetkellä keskittyvän rannikolle (Kuva 5). Sieni tarvitseekin lämpöä ja kosteutta, ja leudot talvet mahdollisesti edesauttavat sen leviämistä. Vuoden 2021 ensimmäiset havain- not etelänversosurmasta olivat selkeä indikaattori, että etelänverosurmaepidemioita saattaa sopivien sääolosuhteiden myötä puhjeta äkillisesti monin paikoin Etelä-Suomessa. Etelänversosurman selkeitä oireita ovat harsuuntuminen ja vuosikasvainten kuoleminen kas- vukauden aikana (Kuva 6). Nimensä mukaisesti havuparikas ei ole erikoistunut yhteen isäntä- puuhun, vaan sitä löytyy myös kuusilta ja pihdoilta (Bußkamp ym. 2021). Syyskuussa 2022 Luonnonvarakeskuksen tutkijat huomasivat etelänversosurmaesiintymillä myös oireisia ja kuolleita katajia (Juniperus communis subsp. communis). Oireisista näytteistä onnistuttiin eris- tämään havuparikasta, mikä viittaa sienen aiheuttavan etelänversosurmaa myös katajissa län- sirannikolla (Terhonen ym. 2023). Lisätutkimuksia tarvitaan havuparikasinfektion vaikutuksien selvittämiseksi katajille. Luonnonvarakeskus selvittää Alfred Kordelinin rahoittamassa hankkeessa vuosina 2022–2024 havuparikkaan esiintymisen lisäksi sienen alkuperää. Tätä varten keräämme uutta kantako- koelmaa, ja pyydämme oireisia mäntyjä havaitsevien ottavan yhteyttä kirjoittajiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 16 Kuva 5. Oireisten mäntynäytteiden keräyspaikat ja varmistetut etelänversosurmatapaukset (violetti ympyrä; havuparikas löydetty). Näytteitä Luonnonvarakeskukselle ovat toimittaneet yksityishenkilöt sekä Luonnonvarakeskuksen henkilökunta. Havuparikasesiintymät rajoittuvat ennen joulukuuta 2022 käsiteltyjen näytteiden perusteella rannikolla ja etenkin Turun ja Hel- singin alueelle. Locations of symptomatic Scots pine trees and confirmed cases of Diplodia tip blight (purple circle; D. sapinea found). Samples have been collected by Finnish citizens and the staff of Natural Resources Institute Finland. Diplodia sapinea distribution is restricted in the coastline and especially in Turku and Helsinki area. Kartta/Map: Markus Melin. Pohja- kartta/Basemap: Maanmittauslaitos/National Land Survey of Finland Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 17 Kuva 6. a) Havuparikas on tappanut männystä vuosikasvaimia (A), lisäksi se on tartuttanut sairaan männyn alla kasvavan katajan (B). Kataja kuolee latvasta alkaen. b ja c) Havuparikkaan aiheuttama etelänversosurma männyn vuosikasvaimessa. a) Diplodia sapinea has killed an- nual shoots of the Scots pine (A), and it has also infected the juniper (Juniperus communis subsp. communis) (B) growing under the diseased pine. The juniper dies from the top. b and c) Symptoms of Diplodia tip blight. Kuvat/Photos: Eeva Terhonen. Viitteet Blumenstein, K., Bußkamp, J., Langer, G.J., Schlößer, R., Parra Rojas, N.M. & Terhonen, E. 2021. Sphaeropsis sapinea and associated endophytes in Scots pine: interactions and effect on the host under variable water content. Frontiers in Forests and Global Change 4: 655769. Blumenstein, K., Bußkamp, J., Langer, G. & Terhonen, E. 2022. Diplodia tip blight pathogen’s virulence empowered through host switch. Frontiers in Fungal Biology 3: 939007. doi: 10.3389/ffunb.2022.939007 Bußkamp, J., Blumenstein, K., Terhonen, E., & Langer, G. 2021. Differences in the virulence of Sphaeropsis sapinea strains originating from Scots pine and non-pine hosts. Forest Pa- thology: 00e1-4. https://doi.org/10.1111/efp.12712 . Terhonen, E. 2023. First report of Diplodia tip blight on Scots pine in Finland. Silva Fennica 56: 22008. https://doi.org/10.14214/sf.22008 Terhonen, E., Hytönen, T., Leino, K., Ylioja, T. & Sutela, S. 2023. First report of Diplodia sapinea causing Diplodia tip blight on Juniperus communis subsp. communis in Finland. New Disease Reports 47: e12149. https://doi.org/10.1002/ndr2.12149 Terhonen, E., Babalola, J., Kasanen, R., Jalkanen, R. & Blumenstein, K. 2021. Sphaeropsis sapinea found as symptomless endophyte in Finland. Silva Fennica 55:13 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 18 3. Ylikiimingissä tehtiin tähän mennessä pohjoisin tyvitervastautihavainto Juha Kaitera1, Ari Kokko1 ja Tuula Piri2 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu juha.kaitera@luke.fi, ari.kokko@luke.fi 2 Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, tuula.piri@luke.fi 3.1. Juurikääpäsienten esiintymisestä Pohjois-Suomessa Kuusenjuurikääpä Suomi on juurikääpäsienten esiintymisalueen pohjoisinta äärialuetta. Vuotuisiksi taudin aiheut- tamiksi menetyksiksi on arvioitu n. 50 milj. € valtakunnallisesti. Parhaiten juurikääpäsienet me- nestyvät maamme eteläosissa, pohjoista kohti mentäessä sekä sienten esiintymisrunsaus että tuhot pienenevät (Kuva 7). Kuusenjuurikäävän (Heterobasidion parviporum) aiheuttamaa kuu- sen tyvilahoa on tavattu harvakseltaan Pohjois-Suomen rehevissä kuusikoissa (Müller ym. 2018a). Yksittäisiä kuusenjuurikääpälöytöjä on tehty lähinnä luonnonpuistoissa kääpäkartoitus- ten yhteydessä. Lisäksi laji.fi -tietokannasta löytyy kääpäharrastajien tekemiä havaintoja, joista osa on varmennettu sienimuseoiden asiantuntijoiden toimesta (Müller ym. 2018a). Kuva 7. Kuusenjuurikäävän aiheuttaman kuusen tyvilahon levinneisyys Suomessa. Distribution of Heterobasidion root rot caused by Heterobasidion parviporum in Finland. Kuva/Picture: Tuula Piri (Piri ym. 2019). Pohjakartta/Basemap: Maanmittauslaitos/National Land Survey of Finland. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 19 Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa tehdyssä lahoselvityksessä, jossa käytiin läpi n. 100 kuu- sen- ja männyn päätehakkuuleimikkoa, kuusenjuurikääpää esiintyi vain viidellä hakkuualueella (Müller ym. 2018b). Kuusenjuurikääpä oli näilläkin alueilla harvinainen, sillä sienen lahottamia kantoja löytyi vain yksi kanto kultakin alalta. Yleisimmin kuusenjuurikääpää esiintyy Pohjois- Pohjanmaalla ja Kainuussa vanhoissa, yli-ikäisissä ja tiheissä tuoreen kankaan kuusikoissa (Müller ym. 2018b). Vaikka juurikääpälahon osuus on pieni, tutkimuksessa todettiin n. 10 % Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kuusista ja 1 % männyistä päätehakkuuleimikoissa kannon- korkeudelta lahoiksi (Müller ym. 2018b). Lahokannoista eristetyistä sienistä valtaosa oli kote- losieniä (Kaitera ym. 2019). Vaikka ilmaston lämpeneminen edesauttaa juurikääpien leviämistä etelästä pohjoiseen, saat- taa maan yleinen happamuus (alhainen pH orgaanisessa kerroksessa) hidastaa sienen leviä- mistä Pohjois-Suomessa. Paikoin juurikääpä voi kuitenkin aiheuttaa vakavia tuhoja. Vastikään löydettiin Perämeren rannikon maankohoama-alueella Haukiputaan Häyrysenniemessä sijait- sevalta Natura suojelualueelta laaja kuusenjuurikääpäesiintymä lehtomaisen kankaan varttu- neesta kuusikosta. Kuusenjuurikääpää on löydetty myös suojelualuetta ympäröivistä kuusi- koista, jotka hakkuiden yhteydessä ovat paljastuneet voimakkaasti juurikääpäisiksi. Kuusenjuurikääpä oin erikoistunut kuusen lahottajaksi. Kuusen lisäksi puulajeistamme vain lehtikuusi on altis kuusenjuurikäävälle. Lehtipuut ovat kestäviä, ja koivu ja haapa ovat hyviä vaihtoehtoja vaihdettaessa puulaji pahoin tyvilahosta kärsineessä kuusikossa. Vaikka kuusen- juurikääpä voi tappaa lahon kuusen kannon ympärillä kasvavia männyntaimia, se ei pysty le- viämään männystä mäntyyn, joten myös mänty on vaihtoehto lahon kuusikon uudistamiseen. Koska juurikäävän tartuttamalla kasvupaikalla tautikierteen katkaiseminen ei onnistu ilman puulajin vaihtoa, jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta ei suositella käytettäväksi juurikäävän vaivaamilla alueilla (Piri & Valkonen 2013). Taudin leviämistä voidaan torjua ennaltaehkäise- västi rajoittamalla hakkuut pakkaskeleille, jolloin juurikäävän itiöitä ei ole ilmassa. Sulan maan aikana tehdyissä hakkuissa kannot suojataan levittämällä tuoreeseen kantopintaan joko urea- tai harmaaorvakkaliuosta (kaupallinen valmiste Rotstop®). Männynjuurikääpä Männiköissä tyvitervastautia aiheuttava männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum s.s.) on levinneisyydeltään kuusenjuurikääpää eteläisempi laji. Varhaisimmat tyvitervastautihavainnot ovat Kaakkois-Suomesta, missä tauti edelleen aiheuttaa vakavimmat tuhot (Laine 1976). Tyvi- tervastaudin esiintymistä ei ole systemaattisesti kartoitettu, mutta 2010-luvulla metsäalantoi- mijat panostivat aktiivisesti tyvitervastaudin havainnointiin Länsi-Suomessa, minkä seurauk- sena tauti tunnistettiin ensimmäisen kerran yli 50 kunnassa. Todennäköisesti tauti on oletet- tua yleisempi myös Keski-Suomessa. Lisäksi männynjuurikääpä näyttäisi olevan leviämässä entistä pohjoisemmaksi. Tähän viittaa kesällä 2021 tehty männyn tyvitervastautihavainto Ou- lun Hailuodossa (J. Hantula, suullinen tieto). Kainuusta on yksi aikaisempi männynjuurikääpä- havainto puutavarasta, lisäksi sienen itiöemiä on tavattu aiemmin pihlajalla Oulun kaupunki- alueella (Müller ym. 2018a). Männynjuurikääpää ei löydetty aikaisemmassa tutkimuksessa päätehakkuuikäisistä kuusikoista tai männiköistä (Müller ym. 2018b). Männynjuurikääpä voi iskeä männyn lisäksi kuuseen, koivuun ja katajaan. Haapa on lehti- puista kestävin. Taudin torjunta on samanlainen kuin kuusentyvilahon torjunnassa. Lisäksi ty- vitervastaudin leviämistä jo sairastuneessa nuoressa männikössä voidaan rajoittaa käsittele- mällä tautipesäkettä ympäröivien terveiden mäntyjen kannot harmaaorvakalla. Kantojen nosto ei poista juurikääpäsieniä kasvupaikalta. Hyvään lopputulokseen päästään vasta silloin, kun kannonnoston jälkeen kuviolla kasvatetaan puusukupolvi juurikäävälle kestävää puulajia ja vasta sitten siirrytään takaisin kuusen tai männyn kasvatukseen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 20 3.2. Uuden männynjuurikääpähavainnon kuvaus Kesällä 2017 havaittiin tien varressa Ylikiimingissä joukko mäntyjä, joista osa oli kuolleita ja osa kärsi oireista, jotka muistuttivat männynjuurikäävän aiheuttamia männyn tyvitervastaudin oireita (Kuva 8). Tuhomännikkö oli selvärajainen muutaman aarin ala, jossa männyt kärsivät tuntemattomasta syystä, kun taas kuuset ja lehtipuut näyttivät ulospäin terveiltä. Männikkö oli kuivahkoa kangasta ja kehitysluokaltaan varttunutta kasvatusmetsää. Metsikkö oli harven- nettu kahdesti, joista viimeisin keväällä 2022. Lisäksi tien parannuksen yhteydessä oli tien penkoille tehty satunnaisia puiden poistoja. Kesällä 2022 alalta kaadettiin sairas mänty, jossa ilmeni taudin oireita, ja rungon kaatopinnasta otettiin kiekko lahottajan tunnistamista varten (Kuva 9a). Kiekossa havaittiin runsaasti juurikäävän rihmastoa ja kuromaitiöitä. Kiekosta eris- tetty sienirihmasto määritettiin männynjuurikääväksi pariutustestin avulla. Sairaat puut tarkas- tettiin myös maastossa loppukesällä 2022. Sairaan männyn juuristosta löydettiin männynjuu- rikäävän itiöemiä (Kuva 9b). Kuva 8. Tyvitervastaudin vaivaama männikkö Ylikiimingissä, Pohjois-Pohjanmaalla. Scots pine stand infected by Heterobasidion annosum s.s. in Ylikiiminki, Northern Ostrobothnia. Kuvat/Photos: Juha Kaitera. Kuva 9. Männynjuurikäävän lahottamasta männystä otettu kiekko (a). A wood disc cut from Scots pine showing symptoms of Heterobasidion annosum s.s. infection (a). Kuva/Photo: Juha Kaitera. Männynjuurikäävän itiöemiä männyllä Ylikiimingissä, Pohjois-Pohjanmaalla (b). Basid- iocarps of Heterobasidion annosum s.s. on Scots pine in Ylikiiminki, Northern Ostrobothnia (b). Kuva/Photo: Tuula Piri. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 21 Johtopäätöksiä Uusien havaintojen perusteella männynjuurikäävän levinneisyys on huomattavasti aiemmin tunnettua pohjoisempi (Kuva 10). Nyt tehty havainto kertoo, että tartunta on tapahtunut kym- meniä vuosia aikaisemmin mahdollisesti puun tyviosan vaurioiden kautta. Nämä ovat voineet syntyä esim. ensiharvennuksen tai tien parannuksen yhteydessä. Vastaavia puuryhmien outoja kuolemia tiedetään esiintyvän Pohjois-Pohjanmaalla harvakseltaan siellä täällä. Siten tauti voi olla levinnyt jo laajemmalle alueella kuin tiedetään. Lisätutkimusta tarvitaankin taudin pohjoi- sen levinneisyyden selvittämiseksi. Paras tapa torjua sekä männyn- että kuusenjuurikääpää on taudin ennaltaehkäisy. Hakkuut tulisi suorittaa talviaikaan maan ollessa jäässä, ja sulan maan aikana tehdyissä hakkuissa kantopinnat tulisi suojata harmaaorvakalla (kaupallinen valmiste Rotstop®) tai urealla. Koska juurikäävät hyötyvät ilmaston lämpenemisestä ja niiden odotetaan leviävän entistä pohjoisemmaksi, tulisi metsänomistajien ja metsäorganisaatioiden panostaa taudin ennaltaehkäisevään torjuntaan voimakkaasti. Kuva 10. Männynjuurikäävän aiheuttaman tyvitervastaudin levinneisyys uusien havaintojen perusteella Suomessa. Distribution of Heterobasidion root rot caused by Heterobasidion an- nosum s.s. according to recent new findings in Finland. Kuva/Picture: Tuula Piri. Pohja- kartta/Basemap: Maanmittauslaitos/National Land Survey of Finland. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 22 Viitteet Kaitera, J., Henttonen, H.M. & Müller, M.M. 2019. Fungal species associated with butt rot of mature Scots pine and Norway spruce in northern boreal forests on Northern Ostro- bothnia and Kainuu in Finland. European Journal of Plant Pathology 154: 541–554. https://doi.org/10.1007/s10658-019-01678-2 Laine, L. 1976. The occurrence of Heterobasidion annosum (Fr.) Bref. in woody plants in Fin- land. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 93(3): 1–53. Müller, M.M., Henttonen, H.M., Penttilä, R., Kulju, M., Helo, T. & Kaitera, J. 2018a. Distribution of Heterobasidion butt rot in northern Finland. Forest Ecology and Management 425: 85–91. Müller, M.M., Kaitera, J. & Henttonen, H.M. 2018b. Butt rot incidence in the northernmost dis- tribution area of Heterobasidion in Finland. Forest Ecology and Management 425: 154– 163. Piri, T. & Valkonen, S. 2013. Incidence and spread of Heterobasidion root rot in uneven-aged Norway spruce stands. Canadian Journal of Forest Research 43: 872–877. Piri, T, Selander, A, Hantula, J. & Kuitunen, P. 2019. Juurikääpätuhojen tunnistaminen ja tor- junta. Suomen metsäkeskus. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091828606. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 23 4. Kysymyksiä juurikäävän torjunnasta kantokäsittelyaineilla Tuula Piri ja Jarkko Hantula Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki tuula.piri@luke.fi, jarkko.hantula@luke.fi Juurikäävän torjunnasta kantokäsittelyaineilla on tullut kesäaikaisten metsänhakkuiden laki- sääteinen rutiinitoimenpide, joka on tuttu myös yhä suuremmalle osalle metsänomistajia. Tuoreimman vuositilaston perusteella kantokäsittelyä tehtiin vuonna 2021 lähes 160 000 heh- taarilla (Metsätilastollinen vuosikirja 2022). Siten sen yleistyminen on nostanut esille myös ky- symykset torjunta-aineiden tehokkuudesta sekä pitkällä aikavälillä saatavasta hyödystä. Li- säksi on ollut epäselvyyttä siitä, milloin kantokäsittely tulee aloittaa keväällä ja kuinka pitkälle syksyyn torjuntaa on tarpeellista jatkaa. Kantokäsittely toimii pääsääntöisesti hyvin, mutta poikkeuksiakin on Kantojen torjunta-ainekäsittelyyn on saatavilla sekä kemiallisia ureavalmisteita (Moto-urea, Urea-kantokate, Biodegra-kantosuoja) että biologinen harmaaorvakkavalmiste (Rotstop® SC). Kivennäismailla tehdyissä kantokäsittelykokeissa on kaikilla näillä tuotteilla saatu pää- sääntöisesti hyviä torjuntatuloksia: käsittelyt ovat torjuneet yli 90 prosenttia juurikääpätartun- noista. Hyvä torjuntatulos käytännön metsätaloudessa edellyttää kuitenkin aina, että käsitte- lyaineen peittävyys on hyvä eli kannon pinta on kokonaan torjunta-aineen peitossa. Torjunta- ainetta pitää olla myös riittävästi eli vähintään 2 mm:n kerros – pelkkä kannon pinnan vär- jääntyminen ei takaa riittävää suojaa. Kantokäsittelyssä on ollut myös epäonnistumisia. Sellaisissa kokeissa, joissa juurikäävän itiö- paine on ollut poikkeuksellisen suuri, on harmaaorvakan torjuntatulos ollut huono. Tällaiset hakkuukohteet, joissa lähimetsien runsaiden itiöemäesiintymien seurauksena ilmassa on poik- keuksellisen paljon itiöitä, ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi olleet Suomessa harvinaisia. Harmaaorvakan torjuntatehon on havaittu vaihtelevan runsaasti ojitetuilla turvekankailla teh- dyissä hakkuissa. Osassa kuusikoiden ja männiköiden hakkuita käsittely on torjunut kaikki kantojen juurikääpätartunnat, kun taas osassa metsiköitä torjunta on pettänyt täysin. Koska kyse oli tieteellisestä kokeesta, kaikki kannot oli käsitelty erityisen huolellisesti torjunta-ai- neella. Myös juurikäävän itiöpaine oli alhainen. Syytä siihen, miksi torjunta joillakin turvemaa- kohteilla kohteilla saattaa epäonnistua, ei ole toistaiseksi pystytty selvittämään (Piri ym. 2023). Edellä kuvatun tiedon perusteella sekä urea että harmaaorvakka tuottavat normaaleissa oloissa hyvän torjuntatuloksen kivennäismaiden hakkuissa, muuta turvemaalla urea näyttäisi toimivan harmaaorvakkaa luotettavammin. Toisaalta harmaaorvakalla on ureaan verrattuna selvä etu siinä, että se pystyy leviämään männyn kannoissa alas kannon juuriin, joissa se eh- käisee juurikäävän rihmastoleviämistä juuristoja pitkin lähellä kasvaviin puihin. Sen sijaan urean torjuntavaikutus rajoittuu aina (sekä männyn että kuusen kannoissa) pelkästään kannon kaatopinnalle. Koska harmaaorvakka on erikoistunut nimenomaan kuolleen mäntypuun la- hottajaksi, se ei pysty leviämään yhtä tehokkaasti kuusen kantoihin eikä juuristoon, vaikka torjuukin juurikäävän itiötartunnat kannon pinnalla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 24 Harmaaorvakan kykyä levitä männyn juuristoihin voidaan hyödyntää tyvitervastaudin (aiheut- taja männynjuurikääpä) tartuttamissa männyn taimikoissa, joissa esiintyy harvakseltaan selvä- rajaisia tautipesäkkeitä. Juurikäävän leviäminen ja pesäkkeiden laajeneminen voidaan estää ns. saartamismenetelmällä. Se tarkoittaa, että juurikääpäpesäkkeen ympäriltä kaadetaan vä- hintään kaksi riviä terveitä mäntyjä, joiden kannot käsitellään harmaaorvakalla. Tällöin har- maaorvakka leviää kantojen juuristoon, jolloin juurikääpä ei pääse leviämään juuriyhteyksiä pitkin harmaaorvakan valtaaman saartovyöhykkeen läpi taimikon terveisiin mäntyihin. Näin juurikäävän eteneminen taimikossa hidastuu tai jopa pysähtyy (Piri ym. lähetetty julkaista- vaksi). Kantokäsittelyn vaikutus näkyy pitkällä aikavälillä Kantokäsittely on ennen kaikkea ennaltaehkäisevä torjuntamenetelmä ja sen vaikutus näkyy vasta useiden vuosien tai jopa vuosikymmenien kuluttua. Sekä urea- että harmaaorvakkakä- sittelyn vaikutuksia on selvitetty muutamissa pitkäaikaiskokeissa ja tulokset ovat olleet hyviä. Skånessa, Etelä-Ruotsissa lahojen puiden osuus urealla käsitellyillä koealoilla 15 vuotta kanto- käsittelyn jälkeen oli 2,7 % kun vastaavilla käsittelemättömillä koealoilla lahoisuus oli 33.3 % (Oliva ym. 2008). Ureakäsittelyt koealat selvisivät myös käsittelemättömiä koealoja selvästi vä- häisemmin vaurioin vuoden 2005 suuresta myrskytuhosta. Samoin Etelä-Ruotsissa harven- nuksen yhteydessä tehtyjen käsittelyiden jälkeen havaittiin, että kuusten lahoisuus vanhalle peltomaalle istutetuissa metsiköissä oli 13 vuotta myöhemmin 6,5 % harmaaorvakkakäsittel- lyssä, 3,2 % ureakäsittellyssä, 6,3 % talviharvennetuissa ja 5,1 % harventamattomissa kontrolli- metsiköissä, kun taas ilman kantokäsittelyä tehdyissä kesäharvennuksissa se oli 20 %. Sen si- jaan metsämaalla, missä oli jo ennen harvennushakkuuta runsaasti lahoa johtuen edellisestä puusukupolvesta levinneistä juurikääpätartunnoista, kantokäsittelyn tai talvihakkuun vaikutus ei vielä 13 vuoden kuluttua näkynyt lahoisuuden vähenemisenä. Juurikääpäkloonien raken- teen perusteella kuitenkin ilmeni, että kantokäsittely oli vähentänyt uusien juurikääpätartun- tojen syntymistä, mikä johtaa lahon asteittaiseen vähenemiseen tulevaisuudessa (Oliva ym. 2010). Kantokäsittelyn aloitus- ja lopetusajankohta riippuvat lämpötilasta Kantokäsittelyjen tekeminen on tarpeellista aloittaa keväällä termisen kasvukauden alettua ja sitä on syytä jatkaa syksyn ensimmäisiin yöpakkasiin. Termiseksi kasvukaudeksi katsotaan ajanjakso, jolloin vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli +5 astetta. Myös juurikää- päsienten itiötuotannossa viittä lämpöastetta voidaan pitää rajana, jonka ylittyessä itiötuo- tanto selvästi runsastuu. Etelä-Suomessa terminen kasvukausi – samoin kuin tarve kantokäsit- telylle – alkaa usein jo huhtikuun puolella. Syksyllä lämpötilan laskiessa nollan tuntumaan juurikäävän itiötuotanto vähenee selvästi, mutta myös torjunta-aineiden teho laskee. Harmaaorvakan torjuntateho perustuu siihen, että se pystyy nopeakasvuisena sienenä valtaamaan kaatopinnan ennen juurikääpää. Lämpötilan laskiessa alle +5 asteeseen harmaaorvakan kasvu hidastuu juurikäävän kasvua nopeammin, jolloin harmaaorvakan kilpailukyky ja samalla torjuntateho heikkenevät (Swanwick 2007). Urean vaikutus perustuu kaatopinnalla tapahtuvaan urean hydrolyysiin, minkä seurauksena kannon pinnan pH nousee yli 7, jolloin sen emäksisyys estää juurikäävän itiöiden itämisen ja rihmaston kasvun. Reaktio on riippuvainen lämpötilasta ja myös urean teho laskee jyrkästi lämpötilan laskiessa lähelle nollaa (Johansson ym. 2002). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kantokäsittely – tehtiin se sitten harmaaorvakalla tai urealla – ei toimi riittävän tehok- kaasti alle viiden asteen lämpötilassa. Myös juurikäävän itiötuotanto vähenee merkittävästi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 25 lämpötilan laskiessa, mutta lakkaa kokonaan vasta itiöemien jäätyessä. Vaikka juurikäävän tar- tuntariski on hyvin pieni nolla-asteen tuntumassa, on varminta odottaa, että lämpötila laskee selvästi pakkasen puolelle ennen (ilman kantokäsittelyä tehtävän) hakkuun aloittamista. Viitteet Kulju, I., Niinistö, T., Peltola, A., Räty, M., Sauvula-Seppälä, T., Torvelainen, J., Uotila, E. & Vaah- tera, E. 2023. Metsätilastollinen vuosikirja 2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380- 584-2 Oliva, J., Thor, M. & Stenlid. J. 2010. Long-term effects of mechanized stump treatment against Heterobasidion annosum root rot in Picea abies. Canadian Journal of Forest Research. 40, 1020-1033. https://doi.org/10.1139/X10-051 Oliva, J., Samils, N., Johansson, U., Bendz-Hellgren, M. & Stenlid, J. 2008. Urea treatment re- duced Heterobasidion annosum s.l. root rot in Picea abies after 15 years. Forest Ecol- ogy and Management 255, 2876-2882. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2008.01.063 Piri, T., Vainio, E.J. & Hantula, J. 2023. Preventing mycelial spread of Heterobasidion annosum in young Scots pine stands using fungal and viral biocontrol agents. Biological control (lähetetty julkaistavaksi). Piri, T., Saarinen, M., Hamberg, L., Hantula, J. & Gaitnieks, T. 2023. Efficacy of biological and chemical control agents against Heterobasidion spore infections of Norway spruce and Scots pine stumps on drained peatland. Journal of Fungi 9, 346. https://doi.org/10.33- 90/jof9030346 Swanwick, S., 2007. Ecophysiology and production of the biocontrol agent Phlebiopsis gigan- tea. PhD Thesis. Cranfield Health, Applied Mycology Group. Cranfield University, UK. 216 s. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 26 5. Metsätuhot Pohjois-Pohjanmaalla Juha Kaitera ja Ari Kokko Luonnonvarakeskus (Luke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu juha.kaitera@luke.fi, ari.kokko@luke.fi Tervasroso Pohjois-Pohjanmaalla Tervasroso-sieni (Cronartium pini) tappaa kaikenikäisiä ja -kokoisia mäntyjä. Taudille tyypilli- siä oireita ovat tummat, pihkaiset korot oksissa ja rungolla sekä kuolleet latvat. Pahimmillaan koko puu voi kuolla. Tauti aiheuttaa kasvu-, tilavuus- ja arvotappioita männyillä. Sienestä esiintyy kaksi muotoa, joista toinen leviää suoraan männystä mäntyyn ja toinen väli-isäntä- kasvien välityksellä. Taudille alttiita kasvilajeja tunnetaan yli 50. Muun muassa maitikat, silmä- ruohot, kuusiot, laukut, käärmeenpistonyrtti ja pionit voivat levittää meillä tautia luonnossa (Kaitera ym. 2015). Molempia sienen muotoja esiintyy koko maassa. Taudin vaivaamia männi- köitä esiintyy etenkin Pohjois-Suomessa. Tervasroso-sienen aiheuttamaa uutta tuhoa ruskettuneina oksina ja helmi-itiöpesäkkeinä nuorissa kasvaimissa havaittiin kohtalaisesti Pudasjärven seudulla ja Koillismaalla. Itiöinti oli viileästä keväästä johtuen normaalia myöhäisempää ulottuen heinäkuun alkupuoliskolle saakka. Tervasroso on alueella männystä mäntyyn leviävää muotoa, ja se on lisääntynyt näillä alueilla (Kuva 11). Kuva 11. Männystä mäntyyn leviävän tervasrosomuodon aiheuttamaa tuhoa Pudasjärvellä. Resin-top disease caused by the autoecious life-cycle form of Cronartium pini in Pudasjärvi. Kuva/Photo: Juha Kaitera. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 27 Harmaakaristetuhot Harmaakaristetta aiheuttaa Lophodermella sulcigena -sieni, joka harmaannuttaa nuoret män- nyn neulaset syksyllä. Sairaissa neulasissa muodostuu tartuntaa seuraavana kesänä sienen itiöemiä, hysteroteekioita. Tautia esiintyy yleisenä rehevissä männyn viljelytaimikoissa ja nuo- rissa männiköissä. Harmaakaristetta ei havaittu nuorien männyn kasvaimien neulasissa Poh- jois-Pohjanmaalla vuonna 2022. Lehtilaikkutaudit Koivunruoste-sieni (Melampsoridium betulinum) kellastuttaa loppukesästä koivujen lehtiä en- nenaikaisesti. Sienen kesäitiöpesäkkeet ja niistä leviävät kellertävät kesäitiöt aiheuttavat koi- vun lehdillä niiden keltaisen värityksen. Koivun lehtilaikkutautia aiheuttavat Pyrenobeziza betulicola ja Marssonina betulae –sienet, jotka aiheuttavat koivun lehtien ennenaikaisen vari- semisen syyskesällä. Taudin oireita ovat ruskeat laikut koivun lehdillä. Molemmat taudit run- sastuvat sateisina kesinä. Koivunruostetta havaittiin erittäin vähän koivuilla Pohjois-Pohjan- maalla ja Koillismaalla loppukesästä ja alkusyksystä 2022. Koivun lehtilaikkutautia havaittiin sen sijaan kohtalaisesti Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueella elo-syyskuussa. Kuusensuopursuruostetuhot Chrysomyxa ledi –ruostesieni aiheuttaa kuusensuopursuruostetta eri kuusilajeilla (Picea spp.). Sieni leviää keväällä ja alkukesästä kantaitiöillä talvehtineilta suopursun lehdiltä nuoriin kuu- sen neulasiin ja käpyihin (Kaitera ym. 2010). Heinä-elokuussa kehittyvät neulasilla ja kä- pysuomuissa sienen oranssit helmi-itiöpesäkkeet. Kuusensuopursuruostetta havaittiin erittäin runsaasti kuusen nuorissa neulasissa Pudasjärven, Taivalkosken ja Kuusamon seudulla aina Etelä-Lappia myöten (Kuva 12). Vähäisessä määrin tautia esiintyi myös Pohjois-Pohjanmaan rannikolla aina Etelä-Lappiin asti. Tautia esiintyi edellisvuotta enemmän näillä alueilla. Kuva 12. Kuusensuopursuruosteen aiheuttamaa kellastumista kuusen nuorimman kasvaimen neulasissa. Chrysomyxa needle rust caused by Chrysomyxa ledi in current-year needles of Picea abies. Kuva/Photo: Juha Kaitera. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 28 Kuusen tuomiruostetuhot Kuusentuomiruostetta aiheuttaa Thekopsora areolata -ruostesieni, joka leviää tuomen lehdiltä kuusen käpyihin aiheuttaen käpysuomujen ennenaikaisen avautumisen. Sieni voi alentaa sie- menten itävyyden kymmenesosaan sairaissa kävyissä (Kaitera ja Tillman-Sutela 2014). Ruoste alentaa siemensatoa aiheuttaen merkittäviä taloudellisia menetyksiä varsinkin kuusen sie- menviljelmillä. Kuusentuomiruostetta (Thekopsora areolata) esiintyi runsaasti tuomen lehdillä loppukesällä Oulun ympäristössä (Kuva 13). Kuva 13. Kuusentuomiruosteen aiheuttamia violetteja laikkuja tuomen lehdellä, joissa kehit- tyy sienen kesä-, talvi- ja kantaitiöpesäkkeitä. Cherry-spruce rust on leaf of Prunus padus. Kuva/Photo: Juha Kaitera. Kehrääjäkoituhot Kehrääjäkoin (Yponomeuta spp.) syöntiä esiintyi runsaasti tuomella (Kuva 14a) ja paikoin pih- lajalla ja omenalla rannikolla Oulun ympäristössä ja myös paikoitellen Lapissa mm. Rovanie- mellä. Tuomenkehrääjäkoin toukat (Kuva 14b) syövät alkukesästä tuomen lehdet ja muodos- tavat seittiä rungon ja oksien ympärille. Aikuiset perhoset kuoriutuvat loppukesästä, ne muni- vat ja munista kehittyy uusia toukkia. Uudet toukat kehittyvät edelleen vasta talvehtimisen jäl- keen oksissa. Tuomet toipuvat yleensä voimakkaastakin kehrääjäkoin syönnistä, mutta use- ampana peräkkäisenä vuotena jatkunut syönti saattaa johtaa puiden kuolemiseen. Pihlajalla ja omenalla syönti on yleensä lievempää kuin tuomella Pohjois-Pohjanmaalla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 29 Kuva 14. Tuomenkehrääjäkoin toukkien puhtaaksi kaluamia tuomia (a). Bird cherry trees (Prunus padus) covered by whitish web caused by larvae of Yponomeuta evonymella after feeding of cherry leaves (a). Tuomenkehrääjäkoin toukkia muodostamassaan harsossa tuo- men oksassa (b). Larvae of Yponomeuta evonymella in a web on bird cherry (b). Kuva/Photo: Juha Kaitera. Juurikääpätuhot Pohjoisin havainto tyvitervastautisesta (Heterobasidion annosum s.s.) tuhomänniköstä tehtiin Ylikiimingissä, Pohjois-Pohjanmaalla. Myös vakavasti sairas kuusen tyvilahoinen (Heterobasi- dion parviporum) kuusikko havaittiin maankohoama-alueella Perämeren rannikolla Häyrysen- niemessä, Pohjois-Pohjanmaalla (Kuva 15). Kuva 15. Kuusen tyvilahoa kuusen juurakossa, jossa sienen itiöemiä. Heterobasidion root-rot in a Picea abies stump with basidiocarps. Kuva/Photo: Juha Kaitera. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 30 Kuusenkultaruoste Kuusenkultaruostetta (Chrysomyxa abietis) havaittiin paikoin runsaasti kuusella Oulun ympä- ristössä toukokuussa 2022 (Kuva 7). Sieni tartuttaa nuorimmat neulaset, jotka ruskettuvat. Neulasissa kehittyvät punaruskeat talvi-itiöpesäkkeet (Kuva 16). Sieni ei aiheuta tuhoa, jolla olisi metsätaloudellista merkitystä, mutta sen aiheuttama neulasten ruskettuminen voidaan sekoittaa kuusensuopursuruosteen aiheuttamiin oireisiin. Kuva 16. Kuusen kultaruostetta edellisvuoden neulasissa toukokuussa ennen uusien versojen ja neulasten kasvuun lähtöä (a). Yellowing of previous year’s needles of Picea abies caused by needle rust of fir before formation of new needles in May (a). Kuusen kultaruosteen talvi-itiö- pesäkkeitä kuusen neulasilla (b). Telia of Chrysomyxa abietis in needles of Picea abies. Kuvat/Photos: Juha Kaitera. Muut tuhot Tuoretta versosurmaa (Gremmeniella abietina) havaittiin vähäisessä määrin nuorten verson- kärkien ruskettumisena kesäkuulta alkaen Pohjois-Pohjanmaalla. Uudet taudin oireet ilmeni- vät puissa, joissa esiintyi jo ennestään vanhaa tuhoa. Uutta tautia ilmeni vähemmän kuin kah- tena edellisvuotena. Tuoretta männyn versoruostetta (Melampsora pinitorqua) ei havaittu Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 2022. Pajujen (Salix spp.) lehdet ruskettuivat erityisesti vesistöjen lähellä jokivarsissa ja järvien ranta- alueilla kesä-heinäkuun vaihteessa (Kuva 17). Ruskettumista esiintyi yleisesti Oulun seudulla ja Pudasjärven ympäristössä Pohjois-Pohjanmaalla. Lehtien ruskettuminen oli yhteydessä hyön- teisten aiheuttamaan syöntiin, jonka oireet muistuttivat lehtikuoriaistuhoa (Chrysomelidae). Pajun lehdillä havaittiin syönnin aikaan pieniä, mustia kovakuoriaisia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 31 Kuva 17. Lehtikuoriaistuhoa pajun (Salix sp.) lehdellä. Feeding symptoms of insects (Chrysomelidae) on willow leaf (Salix sp.). Kuva/Photo: Juha Kaitera. Viitteet Kaitera, J., Hiltunen, R. & Hantula, J. 2015. Cronartium rusts sporulation on hemiparasitic plants. Plant Pathology 64: 738-747. https://doi.org/10.1111/ppa.12291 Kaitera, J. & Tillman-Sutela, E. 2014. Germination capacity of Thekopsora areolata aeciospores and the effect of cone rusts on seeds of Picea abies. Scandinavian Journal of Forest Research 29: 22–26. https://doi.org/10.1080/02827581.2013.844851 Kaitera, J., Tillman-Sutela, E. & Kauppi, A. 2010. Chrysomyxa ledi, a new rust fungus sporulat- ing in cone scales of Picea abies in Finland. Scandinavian Journal of Forest Research 25: 202–207. https://doi.org/10.1080/02827581.2010.488657 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 32 6. Lehti-, ruoste- ja versotaudit Etelä-Suomessa Jarkko Hantula Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, jarkko.hantula@luke.fi Kesän 2022 sademäärät vaihtelivat eteläisessä Suomessa alueittain. Sen seurauksena myös lehti-, ruoste- ja versotautien esiintymisessä näkyi poikkeuksellisen paljon vaihtelua. Niillä seuduilla, joilla sateettomat jaksot olivat kohtuullisen pitkiä, pysyivät lehtipuut lehtilaikku- ja ruostesienipopulaatioiden jäätyä pieniksi poikkeuksellisen pitkään lehdessä, mikä näkyi syk- syn poikkeuksellisen värikkäänä ruskana. Sen sijaan enemmän sadetta saaneilla paikoilla näitä tauteja esiintyi normaalisti. Männynversoruostetta (Kuva 18) esiintyi kuitenkin paikallisesti runsaana ainakin Länsi-Uudel- lamaalla siitä huolimatta, että samalta seudulta puuttuivat lehtipuiden ruosteet ja laikkusienet lähes kokonaan. Sen sijaan versosurmaa esiintyi kaikkialla Etelä-Suomessa vähän ja silloinkin käytännössä vain puiden alaoksilla. Kuva 18. Versoruoste tarttuu keväällä kasvaviin männynversoihin, joihin kehittyy a) keltaisia helmi-itiöpesäkkeitä. Tartunnan saaneet versot kuolevat myöhemmin kesällä (b). In the spring, pine twist rust infects growing pine shoots, which develop a) orange-yellow aecia. The infected shoots die later in the summer (b). Kuvat/Photos: Jarkko Hantula. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 33 7. Vakava tervasrosoepidemia Pudasjärvellä Juha Kaitera ja Ari Kokko Luonnonvarakeskus (Luke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu juha.kaitera@luke.fi, ari.kokko@luke.fi Taustaa Tervasrosoa (Cronartium pini) esiintyy koko maassa ja VMI:n perusteella sen yleisyys on n. 2– 3 % kokonaismäntymäärästä (Ylikojola & Nevalainen 2006). Tauti on aiemmin tunnettu vart- tuneiden puiden tautina, mutta 2000-luvulla tervasrosoepidemioita on raportoitu varsinkin tuoreiden kankaiden nuorissa männiköissä pohjoisilla alueilla (Wulff ym. 2012). Tautiepide- miat keskittyvät meillä Pohjois-Suomeen. Vastikään uudistettiin laaja tuoreen kasvupaikan nuori 50 ha männikkö Suomussalmella ja 70 ha männikkö Pudasjärvellä ennenaikaisesti ja vil- jeltiin kuuselle (Metsähallitus 2022). Tervasrososta tunnetaan kaksi eri muotoa: toinen leviää väli-isäntäkasvien välityksellä (Cronartium flaccidum), kun taas toinen leviää suoraan männystä mäntyyn (C. pini) (Kuva 19). Väli-isäntäkasvin kautta leviävä muoto esiintyy varsinkin tuoreiden kasvupaikkojen männi- köissä (Kuva 20a). Tällä hetkellä tunnetaan yli 50 altista väli-isäntäkasvilajia (Kim ym. 2022). Etenkin puoliloiskasvit (Orobanchaceae) ovat alttiita taudille (Kaitera ym. 2015). Metsissä tär- kein taudin väli-isäntä on metsämaitikka. Sieni tuottaa pikkukuroma- ja helmi-itiöasteet män- nyllä, joista sieni leviää helmi-itiöiden avulla väli-isäntäkasveihin tuottaen niiden lehdillä kesä-, talvi- ja kantaitiöasteet (Kuva 21). Kantaitiöiden avulla sieni leviää takaisin mäntyyn. Männystä mäntyyn leviävä muotoa esiintyy etenkin kuivahkoilla, kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla, joista alttiit väli-isäntäkasvit puuttuvat. Tämä muoto tuottaa myös pikkukuroma- ja helmi-itiöasteet männyllä, mutta leviää helmi-itiöiden avulla suoraan männystä mäntyyn. (Kuva 22) Kuva 19. Tervasrososienen (Cronartium sp.) elinkierto. Life cycle of Cronartium sp. Kuva/Photo: Juha Kaitera. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 34 Kuva 20. Väli-isäntien kautta leviävän tervasrosomuodon aiheuttamaa tuhoa nuoressa män- nikössä (a). Scots pine blister rust caused by the heteroecious life-cycle form C. flaccidum in a young Scots pine stand (a). Männystä mäntyyn leviävän tervasroson vaivaama männikkö Pudasjärvellä (b). Resin-top disease caused by the autoecious life-cycle form C. pini a Scots pine stand in Pudasjärvi (b). Kuvat/Photos: Juha Kaitera. Kuva 21. Tervasroson väli-isäntäkasvien kautta leviävän muodon pikkukuroma-aste männyllä (a). Spermogonial stage of the heteroecious life-cycle form C. flaccidum on Scots pine (a). Tervasroson väli-isäntäkasvien kautta leviävän muodon kesä- ja talvi-itiöpesäkkeitä käär- meenpistonyrtin lehdellä (b). Uredinia and telia of the heteroecious life-cycle form C. flac- cidum on Vincetoxicum hirundinaria (b). Tervasroson väli-isäntäkasvien kautta leviävän muo- don helmi-itiöpesäkkeitä männyllä (c). Aecia of the heteroecious life-cycle form C. flaccidum on Scots pine (c). Kuvat/Photos: Juha Kaitera. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 35 Kuva 22. Männystä mäntyyn leviävän tervasrosomuodon pikkukuroma-aste männyllä (a). Spermogonial stage of the autoecious life-cycle form Cronartium pini on Scots pine (a). Männystä mäntyyn leviävän tervasrosomuodon helmi-itiöpesäkkeitä männyllä Pudasjärvellä (b). Aecia of the autoecious life-cycle form C. pini on Scots pine in Pudasjärvi (b). Kuvat/Pho- tos: Juha Kaitera. Tuhokartoitus Viimeisen vuosikymmenen aikana on tervasroson havaittu lisääntyvän voimakkaasti Pudasjär- ven alueella Pohjois-Pohjanmaalla. Tauti on levinnyt etenkin kuivilla- ja karukkokankailla. Epi- demia kohdistuu mäntyihin kasvupaikoilla, joissa pintakasvillisuudessa esiintyy harvakseltaan kangasmaitikkaa, mutta mm. tuoreiden kankaiden metsämaitikka puuttuu kokonaan. Aiem- min tautia on esiintynyt lähinnä varttuneissa männyissä, mutta huolimatta saniteettihakkuista, epidemia on levinnyt nuoriin männiköihin. Varsinkin mustat runkokorot ovat tyypillisiä nuo- rissa harvennusikään tulleissa männiköissä. Alueen männyistä on aiemmin kerätty sieninäyt- teitä tartutuskokeisiin (Kaitera 2003, Kaitera & Nuorteva 2008), joissa sienen on todettu ole- van männystä mäntyyn leviävää muotoa. Sienipopulaatio on geneettisesti läheinen ruotsalais- ten vastaavien tervasrosopopulaatioiden kanssa (Samils ym. 2021). Alueella tiedetään kuiten- kin tuoreiden kankaiden männiköissä esiintyvän myös väli-isäntäkasvien kautta leviävää muo- toa, joissa sieni leviää metsämaitikan ja silmäruohojen välityksellä (Kaitera ym. 2021). Tutki- musmetsiköstä on aiemmin kerätty sieninäytteitä tartutuskokeisiin, joissa sieni ei ole tartutta- nut alttiita väli-isäntäkasveja (pionit) kasvihuonekokeissa, mutta on tartuttanut suoraan män- tyjä muodostaen männyn taimilla helmi-itiöpesäkkeitä (Kaitera, suullinen tieto). Siten sienipo- pulaatio on männystä mäntyyn leviävää muotoa. Nuoren tuhomännikön (Kuva 23) pinta-ala määritettiin ilmakuvalta. Metsikössä mitattiin 14 ympyräkoealaa (á 22,23 m2), jotka sovitettiin systemaattisesti kahteen linjaan (Kuva 10), joissa tautia esiintyi alueelle tyypillisesti männyissä. Koealoilta arvioitiin mäntyjen tervasrosoisuus seuraavalla luokituksella: ’tautiin kuollut latva tai koko puu’, ’kuollut oksa tai sienen aiheut- tama koro puussa’ ja ’terve puu’. Luokituksella haluttiin arvioida kasvatettavan ja tautiin me- netetyn puuston suhdetta metsikön kasvatuskelpoisuuden arviointia varten. Tuhoarviointi tehtiin kasvukauden jälkeen lokakuussa 2022, jolloin sienen helmi-itiöinti ei enää ollut nähtä- vissä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 36 Kuva 23. Tuhoalueen sijainti Pudasjärvellä, Pohjois-Pohjanmaalla (a). Location of the area damaged by Cronartium pini in Pudasjärvi, Northern Ostrobothnia (a). Koealapisteet inven- toidulla männyn tuhoalueella Pudasjärvellä (b). A sample plot net of damage inventory of C. pini on Scots pine in Pudasjärvi (b). Kuvat/Photos: Ari Kokko. Pohjakartta/Basemap: Maanmit- tauslaitos/National Land Survey of Finland. Tervasroson yleisyys alueella Tuhoalueen kokonaispinta-alaksi saatiin n. 9 ha. Koealoilla oli keskimäärin 2 635 runkoa/ha (min–max 1 350–4 049 runkoa/ha). Terveitä, kasvatuskelpoisia puita oli keskimäärin 1382 run- koa/ha (min–max 0–2 699 runkoa/ha). Keskimäärin 835 runkoa/ha sisälsi kuolleen latvan tai koko puu oli kuollut (min–max 0–1799 runkoa/ha), ja 1 028 runkoa/ha (min–max 0–2 249 run- koa/ha) sisälsi selvän koron rungossa tai oksissa. Siten terveitä mäntyjä oli kokonaisrunkolu- vusta hieman yli puolet (52,4 %), kun taas kuolleita latvoja tai kokonaisia kuolleita puita oli runkoluvusta vajaa kolmannes (31,7 %) ja koroja esiintyi n. 40 %:ssa mäntyjä. Yksittäisissä puissa esiintyi lisäksi neulasten kellastumista ja ruskettumista, joka luultavasti oli taudin ai- heuttamaa. Lisäksi lumituhoja esiintyi alueella yksittäisissä puissa aiheuttaen latvojen katkea- mista. Näistä osa johtui luultavasti tervasrosotartunnoista rungossa. Johtopäätöksiä Alueen kasvatettavien mäntyjen runkoluku (1 382 runkoa/ha) ylitti niukasti lain vaatiman kas- vatettaviksi kelvollisten puiden lukumäärän (1 200 runkoa/ha; Valtioneuvoston asetus 2010). Siten metsikkö oli vielä kasvatuskelpoinen, eikä sitä arvioitu vajaatuottoiseksi ja uudelleen uu- distettavaksi Metsälain 8§:n uudistusvelvoitteen mukaisesti (Metsälaki 1996). Terveen puuston määrä on kuitenkin niin alhainen, että on kyseenalaista, kannattaako metsikön kasvattamista vielä jatkaa. On näet luultavaa, että tauti tulee edelleen lisääntymään metsikössä saniteettitoi- menpiteistä huolimatta, kun sieni jatkaa leviämistään itiöiden avulla männystä mäntyyn. Tor- juntatoimenpidevaihtoehtoina sairaassa metsikössä ei juuri muita ole kuin poistaa sairaat puut joko erillisessä saniteettihakkuussa tai myöhemmin harvennusten yhteydessä. Tällöin kuitenkin kasvatettava puusto saattaa jo olla määrältään liian alhainen, jotta metsikön kasvat- tamista kannattaa jatkaa. Tällöin metsikkö saatetaan joutua uudistamaan ennenaikaisesti. Täl- löin tulee kysymykseen vain puulajin vaihto esim. kontortamäntyyn. Köyhille männyn kasvu- paikoille ei esim. lehtikuusi sovellu, joten vaihtoehdot puulajin vaihdolle ovat vähissä. Alueella mäntyä vaivaa myös versosurma (Gremmeniella abietina), jolle kontortamänty on varsinkin korkeilla mailla altis. Siten männyn uudistaminen kontortamännylle saattaa johtaa vain tauti- ongelman vaihtumiseen toiseen. Näin ollen, mikäli sairas metsikkö jouduttaisiin perustamaan Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 37 uudelleen männylle, tautiepidemiaa saattaisi jatkua edelleen uudelleen perustetussa metsi- kössä voimakkaana alueella. Vajaatuottoisten metsiköiden ennenaikainen uudistaminen saat- taa lisääntyä tulevaisuudessa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Tästä on jo saatu esimakua, kun Metsähallitus on uudistanut tervasroson takia laajoja tuoreen kankaan männiköitä näillä alueilla (Metsähallitus 2022). Viitteet Kaitera, J. 2003. Susceptibility and lesion development in Scots pine saplings infected with Peridermium pini in northern Finland. Forest Pathology 33: 353– 362. Kaitera, J. & Nuorteva, H. 2008. Inoculations of eight Pinus species with Cronartium and Peri- dermium stem rusts. Forest Ecology and Management 255: 973–981. Kaitera, J., Hiltunen, R. & Hantula, J. 2015. Cronartium rust sporulation on hemiparasitic plants. Plant Pathology 64: 738–747. Kaitera, J., Piispanen, J. & Bergmann, U. 2021. Terpene and resin contents of Scots pine stem lesions colonized by a rust fungus Cronartium pini. Forest Pathology 51(4): 1–9. Kim, M.-S., Hantula, J., Kaitera, J., Zambino, P.J., Woodward, S., Richardson, B.A., Stewart, J.E., Spaine, P., Shaw, D.C., Takeuchi, Y. & Klopfenstein, N.B. 2022. Recovery plan for Scots pine blister rust caused by Cronartium pini. Plant Health Progress 23 (1): 105–130. Metsähallitus 2022. Tervasroso tappaa nuoria männiköitä. Tiedote 19.10.2022. Metsälaki 1996. Metsälaki 1093/1996. 8§ uudistamisvelvoitteen täyttäminen. Finlex.fi. Samils, B., Kaitera, J., Persson, T., Stenlid, J. & Barklund, P. 2021. Relationship and genetic structure among autoecious and heteroecious populations of Cronartium pini in northern Fennoscandia. Fungal Ecology 50: 101032 Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 2010. 11§. Toimenpiteet uu- den puuston aikaansaamiseksi. Finlex.fi Wulff, S., Liendelow, A., Lundin, L., Hansson, P., Axelsson, A.-L., Barklund, P., Wijk, S. & Stahl, G. 2012. Adapting forest health assessments to changing perspectives on threats – a case example from Sweden. Environmental Monitoring Assessment 184: 2453–2464. Yli-Kojola, H. & Nevalainen, S. 2006. Metsätuhojen esiintyminen Suomessa 1986–94. Metsä- tieteen Aikakauskirja 1: 97–180. https://doi.org/10.14214/ma.5735 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 38 8. Mesisienet taajamametsissä Eeva Vainio Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, eeva.vainio@luke.fi Suomen kaksi yleisintä mesisienilajia, pohjanmesisieni (Armillaria borealis) ja nuijamesisieni (Armillaria cepistipes), esiintyvät runsaina luonnon- ja talousmetsissä, ja suosivat myös ihmi- sen vaikutuspiirissä olevia taajamametsiä ja puistoja, joihin on jätetty runsaasti lahopuuta. Ne lahottavat kuollutta puuta, mutta voivat iskeytyä myös eläviin lehti- ja havupuihin, etenkin jos puut ovat valmiiksi heikentyneitä esim. kuivuuden, hyönteistuhojen tai sienitautien vuoksi. Puut voivat saada mesisienitartunnan kahdella tavalla: itiövälitteisesti puun vauriokohtiin tai kasvullisesti sienirihmaston ja erityisten rihmastojänteiden avulla. Luken tutkimuksissa on seurattu mesisienten esiintymistä ja levintää jatkuvapeitteisissä taaja- mametsissä, ja kartoitettu useiden vuosien ajan sienten kasvullisten rihmastojen leviämistä eri puulajien välillä sekä lahopuulta elävään puustoon. Vuoden 2022 kesä ja alkusyksy olivat Etelä-Suomessa paikoin erittäin vähäsateisia, ja metsäsienten itiöemätuotanto oli yleisesti hy- vin niukkaa. Seuraamissamme taajamametsissä tämä koski myös mesisieniä, jotka tuottivat huomattavasti vähemmän itiöemiä edelliseen vuoteen verrattuna. Itiöemiä havaittiinkin lähes yksinomaan paksuilla maapuilla tai suurikokoisilla kannoilla, joissa suotuisammat kosteusolo- suhteet näyttivät takaavan itiöemätuotannon säätilan kuivuudesta huolimatta (Kuva 24). Kuva 24. Pohjanmesisieniä järeällä kaatuneella koivun rungolla. Basidiocarps of A. borealis on birch trunk. Kuva/Photo: Eeva Vainio. Paikoin monivuotiset mesisienirihmastot eivät kuitenkaan tuottaneet lainkaan itiöemiä. Tämä koski erityisesti pohjanmesisieniä (A. borealis), jonka itiöemätuotanto ajoittuu tyypillisimmin syys-lokakuun taitteeseen, ja jonka itiöemiä havaittiin seuraamissamme metsiköissä 21.9– 3.10.2022, mikä oli noin kuukautta myöhemmin kuin edellisvuonna. Siten sienen itiövälittei- sen levinnän voidaan olettaa jääneen tavanomaista niukemmaksi kuivuuden vaivaamissa met- siköissä. Nuijamesisienellä (A. cepistipes) itiöemätuotanto oli hieman runsaampaa syksyn sa- teiden käynnistyttyä lokakuun puolivälin jälkeen, ja uusia itiöemiä muodostui seuraamis- samme metsiköissä marraskuun alkuun ja pakkasten tuloon saakka. Niukasta itiötuotannosta huolimatta mesisienen kasvulliset rihmastot ovat pitkäikäisiä ja kes- tävät erittäin hyvin erilaisia ympäristöolosuhteita. Mesisienen levintää edistävät myös Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 39 kuivuutta hyvin kestävät, tummanruskeat rihmastojänteet, joiden avulla sieni pystyy leviä- mään puiden ja kantojen välillä erityisen tehokkaasti (Kuva 25). Kuva 25. Mesisienen rihmastojänteitä laholla haapapuulla. Rhizomorphs of Armillaria sp. on aspen. Kuva/Photo: Eeva Vainio, 27.2.2023, Espoo). Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että yksi mesisienirihmasto voi Suomen olosuh- teissa levitä jopa noin hehtaarin alalle (Korhonen 1978). Rihmaston levintää voidaan tutkia ns. kasvullisten yhteensopivuusreaktioiden avulla, jolloin perinnöllisesti samaa yksilöä edustavat sienirihmastot sulautuvat yhteen, kun taas erilaiset rihmastot muodostavat välilleen rajavyö- hykkeen keinotekoisella kasvualustalla. Meneillään olevassa tutkimuksessamme jotkin yksit- täiset rihmastot ovat levinneet jopa 50–60 metrin etäisyyksiä taajamametsissä, kun taas toiset rihmastot esiintyvät vain yksittäisillä lahopuilla. Mesisientä havaittiin harvakseltaan myös elä- villä kuusilla, ja sama mesisienirihmasto saattoi esiintyä eri lehtipuulajeilla, tai koivulla ja kuu- sella. Aikaisempien tutkimuksiemme perusteella mesisienillä tiedetään esiintyvän viruksia (Lin- nakoski ym. 2021). Olemmekin parhaillaan määrittämässä tehokkaasti tai niukemmin levinnei- den mesisienirihmastojen viruspitoisuutta, jolloin saadaan käsitys siitä, voisiko viruksilla olla sienirihmaston kasvua hillitsevä vaikutus. Viitteet Korhonen, K. 1978. Interfertility and clonal size in the Armillariella mellea complex. Karstenia. 18(2): 31–42. Linnakoski, R., Sutela, S., Coetzee, M.P., Duong, T.A., Pavlov, I.N., Litovka, Y.A., Hantula, J., Wingfield, B.D. & Vainio, E.J. 2021. Armillaria root rot fungi host single-stranded RNA viruses. Scientific reports 1;11(1): 7336. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 40 9. Sienisadot muuttuvassa maailmassa Tarja Lehto ja Taina Pennanen Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki tarja.lehto@luke.fi, taina.pennanen@luke.fi Sienisadot vaihtelevat voimakkaasti vuosien välillä, koska sääolot vaihtelevat. Vanha sanonta ”kuin sieniä sateella” pitää paikkansa myös tutkimusten mukaan, ja myös lämpöolot vaikutta- vat sienisatoihin (Tahvanainen ym. 2016). Viime vuosien voimakkaat kuivuusjaksot ovat herät- täneet huolta sientenkin tulevaisuudesta. Ruuaksi poimittavat sienet ovat itiöemiä, joiden teh- tävät ovat sienen lisääntymisessä ja itiöiden levittämisessä. Valtaosan ajasta metsäsienten rih- masto kasvaa ja toimii näkymättömissä maanpinnan alla tai esimerkiksi lahopuussa. Osa syö- tävistä sienistä on hajottajia, kuten kantosienet ja herkkusienet. Suurin osa syötävistä lajeista muodostaa ektomykorritsaa eli pintasienijuurta symbioosissa puiden kanssa (Heinonsalo & Lehto 2018). Mänty, kuusi, koivut, lepät, haapa, lehmus ja tammi ovat kaikki sienten isäntäkasveja, ja monet sienilajit ovat erikoistuneet tiettyyn puula- jiin. Sieni ottaa maasta kivennäisaineita, kuten typpeä ja fosforia, ja luovuttaa näitä puun käyt- töön. Puu puolestaan luovuttaa sienelle hiilihydraatteja, ja siten molemmat osapuolet hyöty- vät. Kotimaisista puulajeista pihlaja, vaahtera ja saarni muodostavat keräsienijuurta samoin kuin useimmat ruoho- ja heinäkasvit. Ravinteiden ja hiilihydraattien vaihto toimii keräsienijuurissa samaan tapaan kuin pintasienijuurissa, mutta niiden sieniosakkaat eivät muodosta itiöemiä. Sääolosuhteet vaikuttavat eri lajien itiöemien muodostumiseen eri tavoin (Vaario ym. 2015). Mykorritsasienien itiöemien kasvuajankohdat ovat riippuvaisia myös isäntäpuiden vuosiryt- mistä, kun taas lahottajasienten ilmaantuminen vaihtelee laajemmin kasvukauden aikana (Kauserud ym. 2012). Toisaalta monet mykorritsasienilajit pystyvät puun yhteyttämien hiili- hydraattien avulla kasvattamaan suuremman maanpäällisen itiöemän kuin useimmat lahotta- jasienet. Suomen nykyisessä ilmastossa alhaiset lämpötilat ja kasvukauden lyhyys rajoittavat useimpien kasvien ja sienten toimintaa, ja lämmin kesän alkupuoli ennustaa suurempia sienisatoja (Tah- vanainen ym. 2016). Siten ilmaston lämpenemisen suorat vaikutukset ovat edullisia. Ilmaston lämpeneminen kuitenkin lisää myös monien vieraslajien elinmahdollisuuksia ja siten niiden kilpailukykyä. Useimmat vieraskasvilajit muodostavat keräsienijuurta, joten niiden lisääntymi- nen ei vaikuta edullisesti sienisatoihinkaan. Ilmastonmuutos lisää maaperän kuivuutta sekä lisääntyvän veden haihtumisen kautta että sa- teiden ajoittumisen kautta. Ankarat kuivuusjaksot todennäköisesti lisääntyvät, ja ne rasittavat kasveja ja sieniä, jotka eivät sopeutuneet niihin. Puut selviävät lyhyestä kuivuudesta syvimpien juurien vedenoton avulla, ja sienijuuret eivät tiettävästi ota suuria määriä vettä puiden käyt- töön (Lehto & Zwiazek 2011). Sienijuuret ja ohuet hienojuuret sijaitsevat suurimmaksi osaksi maan pintaosissa, koska siinä on eniten ravinteita. Maan pintaosat kuitenkin kuivuvat ensim- mäisinä, ja kuivuus vaikuttaa haitallisesti puiden ravinteiden saantiin sienijuurten kasvun hi- dastumisen ja lopulta vaurioitumisen kautta. Ravinteidenoton mahdollinen väheneminen on kuitenkin huomattavasti hitaammin vaikuttava stressi kuin kuivuuden suorat haittavaikutuk- set, jotka kohdistuvat sekä puihin että sieniin. Kun loppukesän kuivuuden tiedetään vaikutta- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 41 van haitallisesti sienisatoihin jo nyt, kuivuusjaksojen lisääntyminen saattaa tulevassa ilmas- tossa tehdä sienisadoista entistäkin vaihtelevampia. Kuva 26. Herkkutatit (Boletus spp.) kuuluvat halutuimpiin ruokasieniin (a). Boletus spp. are one of the most popular edible mushrooms (a). Mykorritsoja ja niiden ulkoista rihmastoa, joka laajentaa ravinteita ottavaa pinta-alaa (b). Mycorrhizae and their external mycelium, which expands the surface area that absorbs nutrients (b). Kuvat/Photos: Taina Pennanen. Viitteet Heinonsalo, J. & Lehto, T. 2018. Sienijuuret. Teoksessa Timonen, S. & Valkonen, J. (toim.). Sienten biologia. Gaudeamus. 190–201. Kauserud, H., Heegaar, E., Büntgen, U., Halvorsen, R., Egli, S., Senn-Irlet, B., Krisai-Greilhuber, I., Dämon, W., Sparks, T., Nordén, J., Høiland, K., Kirk, P., Semenov, M., Boddy L. & Sten- seth N.I., 2012. Warming-induced shift in European mushroom fruiting phenology. Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) 109: 14488–14493 Lehto, T. & Zwiazek, J.J. 2011. Ectomycorrhizas and water relations of trees: a review. Mycorrhiza 21: 71–90. DOI: 10.1007/s00572-010-0348-9 Tahvanainen, V., Miina, J., Kurttila, M. & Salo, K. 2016. Modelling the yields of marketed mushrooms in Picea abies stands in eastern Finland. Forest Ecology and Management 362: 79-88. DOI: 10.1016/j.foreco.2015.11.040 Vaario, L.-M., Savonen, E.-M., Peltoniemi, M., Miyazawa T., Pulkkinen, P., & Sarjala, T. 2015. Fruiting pattern of Tricholoma matsutake in Southern Finland, Scandinavian Journal of Forest Research, 30(4): 259–265 Vestberg, M. & Timonen, S. (toim.) 2018. Rihman kiertämät – Kasvien ja sienten erottamaton elämä. ISBN 978-952-94-0793-4. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 42 10. Pihtanäppy vaivaa pihtoja Lounais-Suomessa Anna Poimala Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, anna.poimala@luke.fi Luonnonvarakeskus sai loppukesästä 2022 ilmoituksia ränsistyvistä ja kuolevista pihdoista eri- laisilla piha-, puisto- ja maisemakohteilla Lounais-Suomessa. Luonnonvarakeskus kävi kerää- mässä näytteitä yhdestä kohteesta Turun koillispuolella, jossa siperianpihtojen (Abies sibirica) oireilua oli nähtävissä lähes kaikissa ja kaikenikäisissä puissa. Taudin oireet näyttivät alkavan oksien päiden ruskettumisella ja taudin edetessä pidemmälle kokonaiset oksat ja lopulta puut ruskettuivat ja kuolivat (Kuva 27a). Osassa puista rungolla näkyi tummia laikkuja ja/tai run- sasta pihkavuotoa (Kuva 27b). Samanlaisista oireista ja nopeasti heikentyvistä pihdoista on tullut ilmoituksia myös Porin pohjoispuolelta sekä useammasta kohteesta Raaseporissa. Yksi ilmoitus mahdollisesti samasta ilmiöstä on tullut myös Etelä-Karjalasta. Kuva 27. Pihtanäpyn (Neonectria neomacrospora) aiheuttamaa oksien kuolemista siperian- pihdalla (a). Death of branches caused by the Neonectria neomacrospora on Abies sibirica (a). Pihkavuotoja siperianpihdan rungolla (b). Resin flows on Abies sibirica trunk. Kuvat/Photos: Anna Poimala. Runko- ja versonäytteistä eristettiin runsaana Neonectria neomacrospora -sientä, joka aiheut- taa pihtanäppy-nimellä tunnetun taudin. Tauti on kuvattu ensimmäistä kertaa Suomesta vuonna 2018, jolloin sitä eristettiin Mustilan arboretumin harmaapihdoilta (A. concolor). Tau- tiin viittaavia oireita ja harmaapihdan huonoa uudistumista oli Mustilassa esiintynyt jo 1980- luvulta lähtien. Luken tekemissä tartutuskokeissa kartoitettiin tuolloin suomalaisen N. macro- spora -kannan taudinaiheutuskykyä, ja sen todettiin koeolosuhteissa aiheuttavan oireita usei- den pihtalajien lisäksi myös metsäkuuselle (Uimari ym. 2018). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 43 Sienen biologia ja epidemiologia eivät ole tarkkaan tiedossa, mutta oletettavasti sen itiöt le- viävät ilmassa, ja on myös arveltu, että hyönteiset (esim. kaarnakuoriaiset) voivat levittää sientä (Xu ym. 2018). Leviäminen uusille alueille on todennäköistä myös tautia kantavien tai- mien mukana. Pihtanäpyn torjuntaan ei ole olemassa tehokasta keinoa, mutta tartunnan saa- neiden oksien poisto yhdistettynä välineiden huolelliseen puhdistukseen voivat estää taudin leviämistä menetelmään soveltuvilla kohteilla. Ilmastossa tapahtuvat muutokset heijastuvat myös metsien ja puiden terveyteen. Muuttuva ilmasto voi tehdä olosuhteet otollisiksi uusille kasvintuhoojille tai vaikuttaa jo ennalta tunnet- tujen tuhonaiheuttajien isäntäkasvivalikoimaan tai taudinaiheutuskykyyn. Tällä hetkellä on epäselvää, onko nykyinen Pohjois-Eurooppaan painottuva pihtanäppy-taudin runsas esiinty- vyys seurausta uudesta Eurooppaan tulokkaana saapuneesta taudinaiheuttajasta vai jo aiem- min ympäristöön kuuluneesta mikrobista, joka on muuttuvien ympäristöolosuhteiden myötä muuttunut aggressiiviseksi taudinaiheuttajaksi. Viitteet EPPO 2017. Neonectria neomacrospora an emerging disease of fir trees in Northern Europe: addition to the EPPO Alert List. EPPO Reporting Service 6 2017/120. González, M., Reynolds, C., Forster, J., van der Linde, S., Parrat, M., Dvorak, M., Robertshaw, B. & Pérez-Sierra, A.-M. 2021. Incidence of the emerging pathogen Neonectria neom- acrospora on Abies taxa in the National Arboreta in England (UK). Forest Ecology and Management 492: 119207. Nielsen, U.B., Xu, J., Nielsen, K.N., Talgø, V., Hansen, O.K. & Thomsen, I.M. 2017. Species varia- tion in susceptibility to the fungus Neonectria neomacrospora in the genus Abies, Scandinavian Journal of Forest Research 32: 421–431. Pettersson, M., Frampton, J., Rönnberg, J. & Talgø, V. 2016. Neonectria canker found on spruce and fir in Swedish christmas tree plantations. Plant Health Progress 17: 202– 205. Talgø, V., Brurberg, M.B., Stensvand, A., 2009. Neonectria canker on true fir and spruce in Nor- way. Proceedings of the 9th International Christmas Tree Research and Extension Con- ference. pp. 58–62. Thomsen, I.M. & Talgø, V. 2015. Neonectria neomacrospora has caused severe damage on true fir (Abies spp.) in Denmark. (Abstract). Proceedings from the 12th International Christmas Tree Research and Extension Conference, s. 33. http://hdl.handle.net/11250- /2453570. Uimari, A., Poteri, M., Vuorinen, M. & Nor Nielsen, K. 2018. First report of Neonectria neom- acrospora on Abies concolor in Finland. New Disease Reports 38: 3. Xu, J., Budde, K.B., Hansen, O.K., Thomsen, I.M. Ravn, H.P. & Nielsen, U.B. 2018. Do silver fir woolly adelgids (Dreyfusia nordmannianae) facilitate pathogen infestation with Ne- onectria neomacrospora on Christmas trees (Abies nordmanniana)? Forest Ecology and Management 424: 396-405. Xu, J., Nielsen, U.B., Isik, F., Jensen, M., Hansen, O.K. 2021. Genetic variation and inheritance of susceptibility to Neonectria neomacrospora and Christmas tree traits in a progeny test of Nordmann fir. Annals of Forest Science 78: 22. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 44 11. Katsaus taimitarhatauteihin – ja tuholaisiin Anna Poimala ja Eeva Terhonen Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki anna.poimala@luke.fi, eeva.terhonen@luke.fi Havupuiden taimilla yleisimmin sienitauteja tarhoilla aiheuttivat surmakka (Gremmeniella abietina) ja harmaahome (Botrytis cinerea). Kuuma ja kuiva kesä 2022 sekä torjunnan oikea ajoitus vähensi näiden sienitautien aiheuttamia ongelmia taimitarhoilla. Loppukesän ja syksyn aikana koivun taimia vaivasivat kuitenkin jonkin verran erilaiset versolaikut. Syksyllä 2022 Luonnonvarakeskuksen saamista koivun taiminäytteiden tummista, painuneista laikuista eris- tettiin mm. Fusarium-sieniä, jotka pääsevät taimiin usein esim. hyönteisten tekemien vaurioi- den kautta ja aiheuttavat versolaikkuja koivulla (Kuva 28) sopivissa olosuhteissa (Romakka- niemi 1986, Lilja ym. 1997). Yleisimpänä koivun taimista eristettiin kuitenkin uutta taudinai- heuttajaa, joka tunnistettiin molekulaarisesti Discula betulina -sieneksi. Laji on aiemmin to- dettu koivun lehtilaikkujen aiheuttajaksi (Lilja ym. 1998). Sitä on kuitenkin raportoitu myös koivun versolaikuista Skotlannissa (Green ym. 2004), jossa sientä löydettiin usein oireisista, mutta myös terveistä koivun versoista. Se aiheutti patogeenisuuskokeissa laikkuja sekä vioite- tuissa että vioittamattomissa koivun versoissa. Sieni saattaa olla endofyytti, joka muuttuu pa- togeeniksi tietyissä (joskin tuntemattomissa) olosuhteissa. Laji raportoitiin ensimmäistä kertaa Virosta vuonna 2010 (Hanso & Drenkhan 2010), jolloin sen todettiin itiöivän runsaasti nuoren sairastuneen koivikon oksissa. Sientä on tavattu myös latvialaisilla taimitarhoilla koivun laikku- jen aiheuttajana vuonna 2020 (Poimala ym. julkaisematon). Kuva 28. Koivun versolaikuista (a) eristettiin Discula betulina -sientä (b). Stem lesions on birch seedling (a). Discula betulina was isolated from these stem lesions(b). Kuvat/Photos: Anna Poimala. Peltoluteen vioituksia tavattiin säännöllisesti ja sen torjunnalle on edelleen tarhoilla tarvetta. Maksasammal (Marchantiophyta) oli edelleen vuonna 2022 taimitarhakasvatuksessa suuri on- gelma, koska turpeen pinnalla maksasammal estää veden pääsyn paakkuun ja lopulta kuivat- taa sen. Maksasammalta vastaan ei ole hyväksyttyä kasvinsuojeluainetta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 45 Viitteet Lilja, A., Lilja, S. & Kurkela, T. 1998. Sienitaudit metsäpuiden taimitarhoilla Suomessa. Metsä- tieteen Aikakauskirja – Folia Forestalia 2, 195–205. https://doi.org/10.14214/ma.6962. Hanso, M. & Drenkhan, R. 2010. Two new Ascomycetes on twigs and leaves of Silver birches (Betula pendula) in Estonia. Folia Cryptogamica Estonica, Fasc .47, 21–26. http://www.ut.ee/ial5/fce/fce47pdf/fce47_hanso_drenkhan.pdf. Green S (2004) Fungi associated with shoots of silver birch (Betula pendula) in Scotland. My- col Res 108: 1327–133. https://doi.org/10.1017/S095375620400125X. Romakkaniemi P (1986) The susceptibility of Betula pendula and B. pubescens to stem spot disease on different soils. Silva Fennica 20: 23–28. http://hdl.handle.net/10138/15437. Lilja A, Lilja S, Kurkela T. & Rikala R (1997) Nursery practices and management of fungal dis- eases in forest nurseries in Finland. Silva Fennica 31: 79–100. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 46 12. Haitallisten vieraslajien aiheuttamat metsätuhoriskit Sannakajsa Velmala, Matti Koivula, Jarkko Hantula Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki sannakajsa.velmala@luke.fi, matti.koivula@luke.fi, jarkko.hantula@luke.fi Suomessa vain muutamia valtapuulajeja hyödynnetään laajasti metsätaloudessa. Vaikutukset ovat siksi suuret, jos vieraslajeista kohdistuu haitallisia vaikutuksia juuri näihin lajeihin. Haital- listen vieraslajien uhka on siis tärkeä huomioida, ja pyrkiä estämään taudin- ja tuhonaiheutta- jien leviäminen. Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan eliölajia, joka uhkaa luonnon monimuo- toisuutta tai siihen liittyviä ekosysteemipalveluita ja jonka siirtymistä luontaisen levinneisyys- alueen ulkopuolelle ihminen on tahattomasti tai tarkoituksellisesti edistänyt. Luontaiselta le- vinneisyysalueeltaan meille omin avuin levittäytyvä laji ei ole vieraslaji, vaikka se olisikin uusi laji ekosysteemissämme. Euroopan unionin vieraslajiasetus edellyttää jäsenvaltioilta toimia vieraslajien hävittämiseksi ja leviämisen estämiseksi. Osa haitallisista vieraslajeista luokitellaan karanteenituhoojiksi, joita ei saa esiintyä kasvintuotannossa, myytävissä kasveissa eikä luonnossa. Suomessa karanteenitu- hoojien poistaminen kuuluu Ruokavirastolle. Suomessa karanteenituhoojien mahdollisia vai- kutuksia metsäluontoon arvioidaan FinnPrio-mallilla (Heikkilä ym. 2016). Vuonna 2022 Metsätieteen aikakauskirjassa julkaistiin ajankohtainen teemakokonaisuus ”Uu- det metsätuhoriskit muuttuvassa ilmastossa” (Velmala & Kasanen 2022). Teema-artikkelit kä- sittelivät haitallisten vieraslajien aiheuttamaa uhkaa kotimaisille puillemme. Esimerkiksi Poh- jois-Amerikasta kotoisin oleva koivun tuholainen, pronssijalosoukko (Agrilus anxius) uhkaa raudus- ja hieskoivua (Betula pendula, B. pubescens) (Koivula ym. 2022) ja Kiinasta peräisin oleva saarnenjalosoukko (Agrilus planipennis) uhkaa lehtosaarnia (Fraxinus excelsior) (Hantula ym. 2022). Nämä jalokuoriaiset ovat metsätalouden karanteenituhoojia. Luontaisilla leviämis- alueillaan ne voivat ajoittain aiheuttaa puustokuolemia varsinkin vierasperäisillä puistopuilla, joilla ei ole yhteistä evolutiivista historiaa paikallisten tuhoojien kanssa. Energia- ja koristepuun tuonti ja puiset pakkausmateriaalit ovat pronssi- ja saarnenjalosoukon todennäköinen leviämisväylä Fennoskandiaan ja EU:n alueelle. Jalosoukot kykenevät siirty- mään myös omin avuin useita kymmeniä kilometrejä. Pronssijalosoukko uhkaa Euraasian lehtipuuvaltaisia metsiä. Arviota tukevat koivujen yleisyys ja laajat levinneisyysalueet Euraasiassa sekä ilmastollinen samankaltaisuus Pohjois-Amerikan koivuvyöhykkeen kanssa. Ruokaviraston arvion mukaan pronssijalosoukon leviäminen Suo- meen olisi tästä syystä erityisen vahingollista, ja kotiutuessaan pronssijalosoukko voisi aiheut- taa merkittäviä puustotuhoja. Saarnenjalosoukon levinneisyyttä rajoittaa erityisesti talviajan lämpötila. Se on vakiintunut Moskovan seudulle Venäjälle jo kymmeniä vuosia sitten, ja lähimmät havainnot on tehty Pie- tarin alueelta vuosina 2019–2020. Jos laji leviää Suomeen, se uhkaa eteläisen Suomen harvoja saarnilehtoja. Sekapuuna saarnet selviytyvät jalosoukon kanssa paremmin. Suomessa saar- nenjalosoukko uhkaa myös luonnon monimuotoisuutta, koska saarnella elää joukko vain siltä tavattavia eliölajeja. Monimuotoisuuden näkökulmasta myös karanteenituhoojan hävittämi- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 47 seen tähtäävät kasvinterveyslainsäädännön mukaiset isäntäpuuston poistot voivat olla yhtä haitallisia kuin itse karanteenituhooja. Elävien taimien kauppa muodostaa tehokkaan haitallisten vieraslajien ja tuhoojien leviämis- väylän. Vieraslajit ovat sikäli ongelmallinen metsätuholaisten ryhmä, ettei niiden saapumiseen ole helppo varautua etukäteen. Erityisesti mikrobiperäisten patogeenien joukko on laaja ja puutteellisesti tunnettu. Taimitarhoilla ja kasvintuotantolaitoksissa mikrobiperäisillä taudeilla on mahdollisuus levitä huomaamatta (Poimala 2022). Tärkeimpien suomalaisten metsäpuiden levinneisyydet ulottuvat laajalle Eurooppaan ja kauas Aasian puolelle. Tähän mennessä tehty- jen havaintojen perusteella puumme eivät näytä olevan kovin alttiita itäaasialaisille patogee- nisienille. Syyksi tälle on arveltu sitä, että niillä olisi ollut jossain vaiheessa yhteistä evoluutio- historiaa Kaukoidän taudinaiheuttajien kanssa (Müller ym. 2016). Vastaavaa tietoa ei ole käy- tettävissä puulajien ja hyönteistuholaisten välisistä suhteista ja on myös selvää, ettei suoma- laisilla valtapuilla ole evoluutiohistoriallisista syistä suojaa myöskään pohjoisamerikkalaisia sienitauteja vastaan. Viitteet Koivula, M., Melin, M., Nuorteva, N., Vihervuori, L., Ylioja, T., Viiri, H., & Velmala. S. 2022. Koti- maisia valtapuulajeja uhkaavat vieraslajihyönteiset – pronssijalosoukko, siperianmänty- kehrääjä ja taigamonikirjaaja. Metsätieteen aikakauskirja, 10724. https://doi.org/10.- 14214/ma.10729 Hantula, J., Koivula, M., Nuorteva, H., & Ylioja, T. 2022. Saarnen merkittävimmät uhkatekijät: saarnensurma, saarnenjalosoukko ja saarnipistiäinen. Metsätieteen aikakauskirja 10724. https://doi.org/10.14214/ma.10728 Heikkilä, J., Tuomola, J., Pouta, E., & Hannunen., S. 2016. FinnPRIO: a model for ranking inva- sive plant pests based on risk. Biological Invasions 18, 1827–1842. https://doi.org/10.- 1007/s10530-016-1123-4 Müller, M., Hamberg, L., & Hantula, J. 2016. The susceptibility of European tree species to in- vasive Asian pathogens: a literature-based analysis. Biological Invasions 18, 2841– 2851. https://doi.org/10.1007/s10530-016-1174-6 Poimala, A. 2022. Phytophthora-munasienisuvun taudinaiheuttajat: varautuminen tulevaisuu- den tuhoihin. Metsätieteen aikakauskirja, 10724. https://doi.org/10.14214/ma.10726 Velmala, S. & Kasanen, R. 2022. Odotettavissa lämpenevää, sateista ja uusia tuholaisia – kes- tävätkö Suomen metsät ilmastonmuutoksen seuraukset? Metsätieteen aikakauskirja, 10724. https://doi.org/10.14214/ma.10776 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 48 13. Taimituhot maastossa Jaana Luoranen1 ja Saija Huuskonen2 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Juntintie 154, 77600 Suonenjoki, jaana.luoranen@luke.fi 2 Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, saija.huuskonen@luke.fi Istutustaimikoissa esiintyi kuivuuden aiheuttamia tuhoja, osin tuhot olivat kuivan kesän 2021 aiheuttamia, jotka pystyttiin havaitsemaan vielä syksyllä 2022. Luke istutti taimia yhteensä 10 kohteelle eri puolille Etelä- ja Keski-Suomea kevään ja alkukesän 2022 aikana ja myös kaikissa niissä havaittiin kuivuustuhoja. Kohteesta riippuen tuhoja oli 1–20 %:ssa istutetuista taimista. Vastaavissa tutkimustaimikoissa havaittiin vähäisessä määrin (1–5 %) myös tukkimiehentäin (Hylobius abietis) aiheuttamia tuhoja. Keväällä 2022 istutetuista taimikoista tukkimiehentäin tuhoja havaittiin varmuudella kolmella kohteella, mutta muutamalla muulla kohteella oli tu- hoja luokassa muut hyönteistuhot, jotka lienevät pienemmillä havupuun taimilla todennäköi- simmin myös tukkimiehentäin aiheuttamia. Keski-Suomeen vuonna 2021 istutetusta neljästä männyn istutustaimikosta tukkimiehentäin tuhoja oli yhdellä kohteella. Vastaavasti kuusen neljästä taimikosta tuhoja oli kolmella sekä yhdellä neljästä syksyllä 2021 istutetusta. Käytännön metsätaloudesta tukkimiehentäin tuhohavaintoja tuli vain yksi. Pohjanmaalta tuli tuhonäyte turvemaan 2 ha istutusalalta, jossa tukkimiehentäit olivat syöneet valtaosaa istute- tuista männyn taimista runsaasti. Taimet olivat kuitenkin selviytyneet tuhoista, mutta aiheut- taneet taimiin kasvun epämuodostumista. Luken perustamilla koealueilla Etelä- ja Keski-Suomessa havaittiin pienissä havupuun taimissa myös hirvieläinten aiheuttamia vaurioita, mutta tarkempaa lajitunnistusta ei pystytty tekemään. Luken kokeissa Suonenjoen koeaseman stressitestikentän kokeessa havaittiin männyn taimilla kirjokudospistäisen (Acantholyda hieroglyphica) aiheuttamaa neulasten syöntiä (Kuva 29). Vastaavia tuhoja havaittiin myös entiselle hiekkakuopalle perustetussa kokeessa Jämsässä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 49 Kuva 29. Kirjokudospistiäisen (Acantholyda hieroglyphica) toukat ovat syöneet männyn tai- men neulasia ja jättäneet jälkeensä tiiviin ulostepapanoista koostuvan pussin. Damage by A.hieroglyphica larvae on a Scots pine seedling. Kuva/Photo: Aulis Leppänen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 50 14. Lehtikuoriaiset esiintyivät paikoin todella runsaina Markus Melin1, Juha Siitonen2 ja Juha Kaitera3 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Yliopistokatu 6b, 80100 Joensuu, markus.melin@luke.fi 2 Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, juha.siitonen@luke.fi 3 Luonnonvarakeskus (Luke), Paavo Havaksentie 3, 90570 Oulu juha.kaitera@luke.fi Suomessa on satoja lehtikuoriaislajeja, jotka nimensä mukaisesti elelevät eri lehtipuiden ja pensaiden lehvästössä, lehtiä syöden. Aika ajoin, etenkin sääolojen niin suosiessa, nämä kuo- riaiset esiintyvät poikkeuksellisen runsaina mikä voi aiheuttaa hämmästystä metsiä tarkkaile- vien kansalaisten parissa. Kesällä 2022 lehtikuoriaisista etenkin idänlehtikuoriainen (Agelastica alni) esiintyi runsaina Suomen itäosissa, missä erityisesti lepät olivat voimakkaan syönnin jäljiltä huomiota herättä- vän näköisiä. Leppien puuttuessa lajia havaittiin runsaana myös koivuissa. Lisäksi Pohjois- Pohjanmaalla tehtiin havaintoja etenkin jokivarsien paljaaksi syödyistä pajukoista, ja tämänkin takana epäiltiin olleen jonkin lukuisista lehtikuoriaisistamme. Lehtikuoriaiset talvehtivat aikuisena ja kun kevät koittaa, ne parittelevat. Onnistuneen paritte- lun jälkeen naaras laskee munansa lehtien pinnoille, ja toukat kuoriutuvat alkukesällä. Tällöin niitä voi olla yhdessä puussa erittäin runsaasti. Nälkäiset toukat kaluavatkin pienen lepän no- peasti paljaaksi (Kuva 30). Kuva 30. Idänlehtikuoriaisen toukkia lepän lehdillä alkukesällä 2022. Kuvat/Photos: Markus Melin. Syötyään kylliksi, toukat kehittyvät aikuisiksi keskikesän paikkeilla. Koska alkukesä 2022 oli suotuisa toukkien kehitykselle, tarkoitti runsas toukkamäärä myös runsasta määrää aikuisia kuoriaisia myöhemmin saman kesänä. Ennen talvehtimistaan aikuiset kuoriaisetkin ruokailevat lehtipuiden lehdillä, jolloin niitä – etenkin idänlehtikuoriaisia – saattoi nähdä loppukesällä eri- tyisen runsaasti (Kuva 31). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 51 Kuva 31. Oikealla ylhäällä: lepänlehtikuoriainen (Plagiosterna aenea) nuorella lepällä. Oikealla alhaalla: kaksi idänlehtikuoriaista lepän lehdellä. Vasen: runsaasti idänlehtikuoriaisaikuisia nuorella lepällä. Adult Agelastica alni (blue beetles) and Plagiosterna aenea beetles on leaves of gray alder (Alnus incana). Kuvat/Photos: Markus Melin. Lehtikuoriaiset eivät ajoittaisista runsaista esiintymisistään huolimatta ole metsätaloudellisesti merkittäviä tuholaisia, jolloin kesän 2022 kaltaiset ilmiöt eivät tuota niinkään haittaa kuin mie- lenkiintoisia havaintoja. Lehtipuut kestävät voimakastakin syöntiä ja kasvattavat ensi vuonna uudet lehdet, jolloin pahinkaan syöntipaine ei pysyviä haittoja puustolle aiheuta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 52 15. Havununnasaalit kasvoivat pohjoisessa ja laskivat etelässä Markus Melin1, Tiina Ylioja2 ja Olli-Pekka Tikkanen3 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Yliopistokatu 6b, 80100 Joensuu, markus.melin@luke.fi 2 Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, tiina.ylioja@luke.fi 3 Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, olli-pekka.tikkanen@uef.fi Suomeen on osin ilmastonmuutoksen avittaman levinnyt tukku uusia tulokaslajeja. Siinä missä vieraslajit ovat ihmisen levittämiä – alueille minne ne eivät muuten leviäisi – tulokasla- jien levittäytyminen on luontaista. Ne joko sopeutuvat ja pystyvät sietämään uuden ympäris- tönsä olosuhteita tai sitten uusi ympäristö esim. ilmastonmuutoksen seurauksena on muuttu- nut niille suotuisammaksi. Yksi tällaisista tulokaslajeista on havununna (Lymantria monacha). Havununna on villakkaisiin kuuluva yöperhonen, jota on tavattu maassamme harvakseltaan aina 1950- luvulta saakka. 1990- luvun lopulta alkaen sen havaintomäärät alkoivat kasvaa voi- makkaasti niin Suomen ympäristökeskuksen Nocturna-seurannan kuin vapaaehtoisten laji.fi portaaliin kirjaamien havaintojen perusteella (Fält-Nardmann 2018). Tämän trendin seurauk- sena Luonnonvarakeskus alkoi pilotoida havununnan feromonipohjaista seurantaa vuonna 2018 (Melin ym. 2020). Seurantatarve syntyi kahdesta syystä. Ensiksi havununna on Keski- ja Itä-Euroopassa merkittävä neulastuholainen (Bejer 1988), jolloin sen seuranta aloitettiin ris- kienhallinnan ja ennakoinnin näkökulmasta, sillä tuhoja on ennakoitu tapahtuvan ilmaston- muutoksen myötä aiempaa pohjoisempanakin (La Porta ym. 2008). Toiseksi havununnan le- viäminen ja runsastuminen kertoo mielenkiintoista tarinaa siitä, kuinka ilmastonmuutos vai- kuttaa lajien leviämiseen yleisesti ja tämä ilmiö on tutkimisen arvoinen itsessään – vaikkei la- jista tuholaista tulisikaan. Havununnaa seurataan noin 90–100 seurantapisteellä vuosittain. Seurantaa tehdään fero- monipyydyksin. Pyydykset asetetaan metsään lämpötiloista riippuen 10.–20.7. välillä ja ne poistetaan elo-syyskuun taitteessa. Muovisessa, puuhun ripustettavassa pyydyksessä on fero- monisyötti. Feromoni muistuttaa havununnanaaraan erittämää seksuaaliferomonia, ja näin se houkuttelee uroshavununnia pyydykseen (Kuva 32). Vuonna 2022 ensimmäiset havununnat saatiin saaliiksi ennen heinäkuun puolta väliä, kuten myös vuonna 2021. Lento jatkui tänäkin vuonna syyskuun alkupuolelle, aiempien vuosien ta- paan. Lennon huippu ajoittui heinäkuun loppupuolelle, elokuun alkupuolen saaliit olivat jo merkittävästi vähäisempiä. Kesän lämpötiloista riippuen lentohuippu on aiemmin asettunut niin ikään heinäkuun loppupuolelle tai elokuun alkupuolelle. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 53 Kuva 32. Havununnauroksia (vasemmalla) ja havununnaseurannassa käytetty pyydys (oike- alla). Left: male Lymantria monacha moths caught in the pheromone traps (trap depicted on the right). Kuvat/Photos: Markus Melin. Eri puolilta Suomea saadut saalismäärät on kuvattu kuvassa 33. Suurimmat saaliit saatiin ete- läisestä Suomesta, joskin saalismäärät etelässä olivat keskimäärin hieman pienempiä kuin vuonna 2021. Vuonna 2020 saaliit olivat etelässä vielä vuotta 2021 runsaampia, mutta tuolloin toimimaton feromoni pilasi seurannan suuressa osassa maata. Kesän 2022 myötä havunun- naa havaittiin taas aiempaa pohjoisempana. Tämän hetken pohjoisin havainto tehtiin Oulujär- ven itäpuolelta, jonka lisäksi havununna lensi pyydykseen Länsi-Suomessa, Uusikaarlepyyn korkeudella (myöskin aiempaa pohjoisempana). Vuonna 2022 yksikään havununnapyydys ei myöskään ollut tyhjä, toisin kuin aiempina vuosina, jolloin seurannan pohjoisrajalla on tullut useita nolla-saalismääriä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 54 Kuva 33. Havununnaseurannan tulokset kesältä 2022. Kuvassa jokainen piste kuvaa seuranta- kohdetta mikä sisälsi yhden havununnapyydyksen. Pisteet on symboloitu saalismäärän mu- kaan: hyönteisiä per pyydys. Merkki ”näyte pilalla” tarkoittaa tilannetta, jossa raatokuoriaiset olivat löytäneet tiensä pyydyksiin ja syöneet kaikki näytteet. Results from Lymantria monacha survey of 2022 displaying the number of moths caught in each trapping site. Red cross indi- cates a ruined sample. Kartta/Map: Markus Melin. Pohjakartta/Basemap: Maanmittauslai- tos/National Land Survey of Finland. Vuodesta 2019 saakka, runsaimman kannan alueita ovat olleet Säkyläjärven ympäristö, Hä- meenlinnan seutu sekä rannikkoseutu. Selvää trendiä saalismäärien kehityksessä ei ole havait- tavissa, joskin tarkempia analyysejä ei olla vielä tehty esim. havununnamäärien suhteesta läm- pötilaa ja ilmasto-oloja kuvaaviin muuttujiin. Lajin pohjoisraja on kuitenkin tämänkin seuran- nan aikana – vuodesta 2019 vuoteen 2022 – noussut jo noin 100 km pohjoisemmaksi. Näissä havainnoissa on kuitenkin aina kyse lisääntymisen jälkeen tuulen mukaan heittäytyneistä uroshavununnista, eli yksittäinen havainto ei vielä kerro siitä, että alueella olisi paikallinen, li- sääntyvä kanta. Seurantatuloksiemme perusteella lisääntyvän kannan rajan voi olettaa kulke- van karkeasti Joensuu – Jyväskylä – Ikaalinen linjalla ja sen eteläpuolella. Tulevaisuuden tärkeitä, mutta toistaiseksi tutkimattomia kysymyksiä on havununnan toukkien elämä: missä vaiheessa toukat kuorituvat, miten nopeasti niiden eri kehitysvaiheet kehittyvät, kuinka lämpötila niihin vaikuttaa, paljonko ja mitä ravintoa ne syövät tms.? Näiden tutkimus- kysymysten perkaaminen on toistaiseksi hankalaa havununnan verrattain pienten saalismää- rien takia: toukkien löytäminen ei ole takuuvarmaa. Se on kuitenkin yksi tulevaisuuden ratkot- tavista tutkimuskysymyksistä. Sitäkin odotellessa, nykyinen havununnaseuranta kertoo kuiten- kin mielenkiintoista tarinaa tämän tulokaslajin leviämisestä ja sopeutumisesta Suomen olo- suhteisiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 55 Viitteet Bejer B. 1988. The nun moth in European spruce forests. In: Berrymann A.A. (ed.). Dynamics of forest insect populations, Springer Science + Business Media, New York. p. 211–231. https://doi.org/10.1007/978-1-4899-0789-9_11 Fält-Nardmann J.J.J. 2018. Lepidopteran forest defoliators in a changing climate: performance in different life-history stages, and range expansion. PhD thesis. Annales Universitatis Turkuensis 347. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7389-7 La Porta N., Capretti P., Thomsen I.M., Kasanen R., Hietala A.M. & Weissenberg K. 2008. Forest pathogens with higher damage potential due to climate change in Europe. Canadian Journal of Plant Pathology 30(2): 177–195. https://doi.org/10.1080/07060661.2008.- 10540534. Melin M., Viiri H., Tikkanen O.-P., Elfving R. & Neuvonen S. 2020. From a rare inhabitant into a potential pest – status of the nun moth in Finland based on pheromone trapping. Silva Fennica. https://doi.org/10.14214/sf.10262 Nakládal O. & Brinkeová H. 2015. Review of historical outbreaks of the nun moth (Lymantria monacha) with respect to tree host species. Journal of Forest Science 61(1): 18–26. https://doi.org/10.17221/94/2014-JFS. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 56 16. Kirjanpainajan esiintymisen seuranta Tiina Ylioja1, Juho Kokkonen2 Leena Aarnio1 ja Markus Melin 3 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki tiina.ylioja@luke.fi, leena.aarnio@luke.fi 2 Suomen metsäkeskus, Oppilaankatu 4, 53100 Lappeenranta, juho.kokkonen@metsakeskus.fi 3 Luonnonvarakeskus (Luke), Yliopistokatu 6 B, 80100 Joensuu, markus.melin@luke.fi Kirjanpainaja (Ips typographus) on kotimainen varttuneiden kuusien merkittävin tuhohyöntei- nen, joka hyötyy lämpenevästä ilmastosta. Lämpö nopeuttaa lajin kehitystä munasta aikui- seksi. Lämpenevässä ilmastossa kuuset altistuvat aiempaa useammin kuivuudelle ja lisäänty- neelle haihdunnalle, jotka heikentävät niiden puolustautumista kaarnakuoriaisia, kuten kirjan- painajaa vastaan. Aikuiset kirjanpainajat parveilevat ensimmäisen kerran keväällä, kun ilman lämpötila on nous- sut +18–20 asteeseen ja maaperä on saavuttanut +9–12 asteen lämpötilan (Annila 1969). Pieni osa kirjanpainajista lähtee jo tätä ennen liikkeelle (Annila 1969). Koiraat etsivät lisäänty- miseen sopivat heikentyneet kuuset ja koiraiden vapauttamat feromonit ohjaavat lajitovereita samoihin puihin (Kuva 34). Parittelun jälkeen naaraat laskevat munansa kuoren alle nilaan, missä toukat kuoriutuvat ja syövät omat käytävänsä nilaan. Nilayhteyksien katketessa toukka- käytävien vuoksi ravinteiden kulku latvasta juuriin heikkenee. Samanaikaisesti kirjanpainajan mukana puihin iskeytyy sinistäjäsieni, joka vaikeuttaa vedenkulkua latvaan ja puu alkaa kui- vua. Jalattomat toukat koteloituvat ja alkavat muistuttaa aikuisia kuoriaisia. Aikuistuttuaan ne poistuvat kuoren läpi. Jos alueen olosuhteet ovat suotuisat, kirjanpainajan voivat parveilla myös myöhemmin kesällä. Kuva 34. Ruskea puru paljastaa kirjanpainajan iskeytyneen tuoreeseen tuulenkaatoon (a) ja pystypuuhun (b). Brown boring dust reveals infestation by Ips typographus in a windfallen tree (a) and in a standing tree (b). Kuvat/photos: Tiina Ylioja. Luonnonvarakeskus (Luke) yhdessä Suomen metsäkeskuksen kanssa järjestää kirjanpainajan parveilun seurantaa vuosittain. Tavoitteena on saada valtakunnallinen käsitys kirjanpainajan esiintyvyydestä ja siinä tapahtuvista vuotuisista muutoksista. Tavoitteena on myös herättää Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 57 metsäammattilaisia ja metsänomistajia tarkkailemana metsiään. Maastohavainnoista tiedote- taan kesän kuluessa Luken sivuilla (https://www.luke.fi/fi/seurannat/kirjanpainaja-ja-havunun- naseuranta). Seurannassa on mukana vapaaehtoisia organisaatioita kuten vuonna 2022 met- sänhoitoyhdistykset Päijänne, Päijät-Häme, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Lakeus sekä HAMK. Seurantaa täydentävät Metsäkeskuksen vastaanottamat kuusikoihin kohdistuvat hyönteistu- hohakkuuilmoitukset, joissa on lisämerkintänä ”kirjanpainaja”. Lähes kolmanneksella seurantapaikoista parveilu runsasta Kokonaisuudessaan vuoden 2022 seurannan suurimmat saalismäärät saatiin eteläisestä ja kaakkoisesta Suomesta (Kuva 35). Seurannassa kertynyt yli 15 000 kirjanpainajan saalis kertoo alttiin hakkuaukon reunapuiden kasvaneesta tuhoriskistä (Lindelöw & Schröeder 2001). Vuon- na 2022 vajaa kolmannes (28 %) seuranta-aloista ylitti tämän nk. riskirajan, mikä on enemmän tai vähemmän samalla tasolla kuin aiempina vuosina: 2018 (25 %), 2019 (27 %), 2020 (23 %) ja 2021 (5 %). On huomattava, että pyydysverkostossa tapahtuneet muutokset sekä erilaiset sääolot eri vuosina heikentävät jonkin verran vuosien välistä vertailukelpoisuutta. Kuva 35. Feromonipyydyksin tehtävän kirjanpainajan kumulatiiviset kannanseurantatulokset vuodelta 2022 (1.5.–16.8. välisenä aikana). Saalismäärältään >15 000 kirjanpainajaa kertoo nk. riskirajan ylittymisestä, jolloin hakkuuaukkojen reunapuilla on kohonnut kuolleisuusriski kir- janpainajan vuoksi. Results from the pheromone monitoring of the spruce bark beetle, Ips ty- pographus in 2022 (from May 1 to August 16). Cumulative trap capture of >15 000 indicates an increased risk for tree mortality due to Ips typographus. Kartta/Map: Markus Melin. Pohja- kartta/Basemap: Maanmittauslaitos/National Land Survey of Finland. Suurimmat saaliit kirjanpainajia saatiin koko kesän kuluessa Uudenmaan (Lohja 16 000, Myrs- kylä 23 000, Hyvinkää 24 000), Kymenlaakson (sekä Kouvola että Miehikkälä 19 000), Etelä- Karjalan (Savitaipale 23 000, Lappeenranta 19 000), Etelä-Savon (Mäntyharju 20 000), Kanta- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 58 Hämeen (Hämeenlinna 17 000), Päijät-Hämeen (Lahti 29 000), Varsinais-Suomen (Loimaa 23 000) ja Pirkanmaan (Ruovesi 17 000) maakunnista. Alkukesän parveilu ei näkynyt pyydyksissä runsastuloisimmilla alueilla Vuoden 2022 kevät oli jonkin verran myöhäinen, ja kirjanpainajalle suotuisat ensimmäiset parveilupäivät osuivat vasta toukokuun lopulle. Kesä oli kokonaisuudessaan kuitenkin suotui- sia kirjanpainajan parveilulle. Alkukesällä Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Uudenmaan seurantapisteillä havaittu parveilu oli yllättävän vähäistä eikä lähennellyt lainkaan nk. riskirajaa (Kuva 36a, Kuva 37). Kuitenkin näissä maakunnissa kirjanpainajien vuoksi tehtyjen metsänkäyttöilmoitusten määrä oli runsasta ja noususuuntaista lämpimän kesän 2021 jäljiltä, ja aiempina vuosina kevään parveilu on ollut alueilla voimakasta. Hypoteesi alhaiselle parveilulle tuoreille hakkuuaukoille perustetuilla seu- rantapisteillä oli, että alueella oli tarjolla runsaasti heikentynyttä kuusta eikä kirjanpainajien tarvinnut hakeutua tuoreiden hakkuuaukkojen reunoilla lisääntymismateriaalia löytääkseen. Ehkä kirjanpainajat jatkoivat näillä alueilla edellisen vuoden tuholaikkujen laajentamista. Lop- pukesällä tilanne seurantapisteillä muuttui, jolloin parveilemassa oli runsaana jo oletettavasti aikuistunut ensimmäinen sukupolvi (Kuva 36b, Kuva 37). Koska loppukesän parveilu oli monin paikon runsasta, parveilunseurantaa jatkettiin vielä kah- deksalla eteläisellä seurantapisteellä syyskuun puoliväliin asti (Kuva 37, 5. tyhjennyskerta). Näin oli tehty myös vuonna 2021, jolloin parveilun nähtiin loppuneen. Vuonna 2022 parveilu jatkui pidempään ja elokuun puolivälin jälkeen pyydyksiin kertyi vielä melko runsaasti kirjan- painajia, jopa 4 800 kirjanpainaja Mäntyharjulla Etelä-Savossa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 59 Kuva 36. Kirjanpainajan parveilunseurantatulokset vuodelta 2022 jaettuna kahteen jaksoon. Alkukesällä 22.6. mennessä kertyneet saalismäärät (a) ja loppukesällä 23.6.–16.8. välisenä ai- kana kertyneet saalismäärät (b). Huomaa, että kuvassa a ja b symbolien luokitus poikkeaa toi- sistaan. Results from the pheromone monitoring of the spruce bark beetle, Ips typographus in 2022. Early summer trap captures until June 22 (a) and late summer trap captures until Au- gust 16 (b). Kartat/Maps: Markus Melin. Pohjakartta/Basemap: Maanmittauslaitos/National Land Survey of Finland. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 60 Pyydyksiin aiempaa enemmän muuta kaarnakuoriaislajistoa Maastossa havaitun hyönteismassan tilavuusmittauksen perusteella Luke tiedotti kesäkuussa, että etenkin Keski-Suomessa oli juhannukseen mennessä havaittu runsaasti kirjanpainajia. Kuitenkin, kun saaliit tarkastettiin Joensuun laboratoriossa ja hyönteismassasta tarkastusmi- tattiin kirjanpainajien osuus, saalismäärät osoittivat, että vaikka parveilu oli alkanut reippaasti Keski-Suomessa, niin se ei ollut aivan niin voimakasta kuin maastosta saadun tuloksen perus- teella otaksuttiin (Kuva 36a) ja parveilu hiipui kesän loppua kohden (Kuva 36b). Kuva 37. Kirjanpainajan saaliit pyydysten tyhjennyskerroilla niillä seurantapaikoilla, joissa pyydyksiä seurattiin syyskuun puolelle asti. Pyydykset tyhjennettiin 1=viikolla 22, 2=viikolla 25, 3=viikolla 29, 4=viikolla 33 ja 5=viikolla 37. Examples of Ips typographus monitoring sites that continued capturing until September. Trap captures throughout the summer 1=week 22, 2=week 25, 3=week 29, 4=week 33 and 5=week 37. Vuoden 2022 kesälle uutena ilmiönä havaittiin muiden kirjanpainajaa pienempien kaarnakuo- riaisten kertyminen pyydyksiin, mikä selitti osan paikoitellen havaituista eroista maastossa mi- tattujen ja laboratoriossa tarkastettujen mittausten välillä: esimerkiksi Äänekosken pisteellä saaduista saaliista vain puolet osoittautuivat kirjanpainajiksi (Taulukko 2). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 61 Taulukko 2. Esimerkit seuranta-aloista, joissa kesällä maastossa tilavuusmitalla arvioitu saalis- määrä poikkesi runsaasti myöhemmin laboratoriossa tarkastetusta kirjanpainajien määrästä. Taulukossa maastosta ilmoitettu saalismäärä ja laboratoriossa tarkastettu näyte sekä havaitun kirjanpainajamäärän väheneminen %-yksikköinä. Examples of spruce bark beetle trapping sites where the field-estimated (Maasto) number of beetles was considerably different from the later lab-verified numbers (Laboratorio) Maakunta, kunta Maasto kpl Laboratorio kpl Muutos %-yksikköä Etelä-Savo Mäntyharju 30 700 19 600 36 Päijät-Häme Sysmä 6 400 2 900 54 Keski-Suomi Äänekoski 18 700 9 000 51 Pohjois-Savo Nilsiä 6 300 1 700 74 Pohjois-Savo Pielavesi 4 400 800 82 Varsinais-Suomi Somerniemi 6 300 300 95 Uusimaa Hyvinkää 31 900 24 000 25 Muun lajiston määritys ja mittaukset eivät ole vielä kokonaan valmistuneet. Joka tapauksessa on selvää, että muun lajiston kertyminen pyydyksiin on vaikuttanut taulukon 2 seurantapaik- kojen kirjanpainajamäärien liian korkeaan arvioon kesällä tehdyissä maastonäytteiden tila- vuusmittauksissa. Muuta kaarnakuoriaislajistoa ei ole aiemmin havaittu pyydyksistä tässä määrin. Pyydyksien tekniikkaan ei tehty muutoksia vuodelle 2022: seurannassa käytettävä fe- romonivalmiste on edelleen Witasekin valmistama Ipsowit, jota seurannassa on käytetty vuo- desta 2012 alkaen. Syksyllä 2021 ja sekä talven ja kesän 2021–2022 aikana Luke ja Metsäkeskus saivat ilmoituksia kuusista, joiden latva oli kuollut (ilmiasultaan punalatvaisia kuusia). Toistaiseksi on selvittä- mättä, voivatko feromonipyydyksiin kertyneet muut kaarnakuoriaiset liittyä tähän ilmiöön, mikä oli todennäköisesti pääosin kuusentähtikirjaajaan aiheuttama. Hyönteistuhohakkuut kirjanpainajan vuoksi Metsäkeskus tiedotti (23.11.2022) kirjanpainajatuhojen määrän kasvusta Suomen talousmet- sissä. Havainnot pohjautuvat Metsäkeskuksen kesällä ja syksyllä 2022 vastaanottamiin met- sänkäyttöilmoituksiin, joissa aiotun hakkuun syyksi oli merkitty hyönteistuho. Eniten näitä il- moituksia kertyi Kymenlaaksosta, Etelä-Karjalasta sekä Uudeltamaalta (Kuva 38b), kuten myös edellisenä vuonna 2021 (Kuva 38a). Ilmoitusten määrä on noussut myös Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa (Kuva 38b). Suurilta osin kuusen tapauksessa kyse on kirjanpainajan aiheut- tamasta tuhosta. Joukossa on todennäköisesti mukana myös kuusien latvakuolleisuutta ja nuorempien kuusien kuolleisuutta aiheuttaneen kuusentähtikirjaajan tuhohavaintoja, jotka ovat edesauttaneet metsänomistajien hakkuupäätöksiä. Kaikkiaan hyönteistuhon vuoksi il- moitettuja hakkuita oli vuonna 2022 (1.1.2022-31.12.2002) yhteensä 4 454 hehtaarilla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 62 Kuva 38. Metsäkeskukselle kesän ja syksyn aikana (1.5.–1.11. välisenä aikana) vastaanotta- mien hyönteistuhohakkuiden ilmoituksien sijainnit kahtena peräkkäisenä vuonna 2021 (a) ja 2022 (b). Näistä metsänkäyttöilmoituksissa valtaosa on kirjanpainajan tai muiden kaarnakuo- riaisten aiheuttamia. Lähde: Suomen metsäkeskus. Data collected by Finnish Forest Center on timber harvesting during summer and autumn (5/1-11/1) due to insect damage in two con- secutive years 2021 (a) and 2022 (b). Most of the declarations are due to Ips typographus or other bark beetles. Source: Finnish Forest Center. Pohjakartta/Basemap: Maanmittauslai- tos/National Land Survey of Finland. Kirjanpainajasta aiheutuneet hakkuut ovat runsastuneet tasaisesti viime vuosina (Kuva 39). Kirjanpainajahakkuuilmoituksia tehtiin vuonna 2021 yli 1 110 hehtaarilta ja vuonna 2022 yli 2 834 hehtaarilta (Kuva 39). Vuonna 2021 määrä nousi ensimmäisen kerran yli 1 000 hehtaarin sitten vuosien 2013–2015 huipun jälkeen. Vuonna 2022 ilmoitetuista hakkuuaikeista 86 % oli uudistushakkuita. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 63 Kuva 39. Suomen metsäkeskuksen vastaanottamien metsänkäyttöilmoitusten vuotuiset (2010–2022) määrät, kun kyseessä on ollut hyönteistuhohakkuu ja erityisenä syykoodina on kirjattu ”kirjanpainaja”. Lähde: Suomen metsäkeskus. Annual data (2010–2022) collected by Finnish Forest Center on informing timber harvesting due to insect damage that were espe- cially marked with “spruce bark beetle”. Source: Finnish Forest Center. Metsänkäyttöilmoitukset kirjanpainajan vuoksi näyttävät selkeän nousevan tason (kuva 39). Metsänkäyttöilmoitukset eivät välttämättä koske vain kunkin vuoden tuoreita kirjanpainajaku- vioita. Myös kuvio, jossa havaitaan jo vanhempi kirjanpainajan esiintymä hakkuusuunnitelmaa laadittaessa, ilmoitetaan todennäköisesti tuhohakkuuna, vaikka esiintymä ei enää olisi aktiivi- nen. Huomattava on, että kirjanpainajan aiheuttaman puustotuhon todellinen pinta-ala ilmoite- tuilla kuvioilla on aina pienempi kuin metsänkäyttöilmoituksen. Todennäköisesti taloudellisin perustein ja tuhon leviämisestä syntyvän huolen vuoksi hakkuutoimenpiteet kohdistuvat ko- konaiselle kuviolle, vaikka kirjanpainajan tappamia puita olisi vain vähäinen määrä. Niistä ei ole olemassa todellista tilastoa. Vaikka tuhohakkuuilmoitukset ovat voimakkaassa nousussa samaa ei havaita tarkasteltaessa vuotuisen parveilunseurannan kehityskaarta (Kuva 40, vrt. Kuva 39). Metsäkeskuksen vastaan- ottamat hyönteistuhohakkuuilmoitukset ja parveilun seuranta feromonipyydyksin on toisiaan täydentäviä ja mittaavat eri asioita. Nykyisellään valtakunnallinen kirjanpainajan feromonipyy- dysverkko on suhteellisen harva ja tasainen. Pyydykset sijoitetaan uudistusaloille, joita ei ole hakattu kirjanpainajan vuoksi. Tästä kriteeristä joudutaan höllentämään tuhojen yleistyessä entisestään. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 64 Kuva 40. Vuotuiset kirjanpainajien keskimääräiset saaliit eri vuosien feromoniseurannoista 2012–2022. Vuotuiset seurantapaikkojen lukumäärät on ilmoitettu suluissa. Annual mean cat- ches of Ips typographus in pheromone traps during 2012–2022. The number of monitoring sites per year is indicated in parentheses. Lähde/Source: Luke Metsänkäyttöilmoitukset ovat avoimesti saatavaa paikkatietoa, jota voi hyödyntää oman met- sänsä tuhoriskiä arvioidessa. Yleisesti tunnettuja riskiä lisääviä tekijöitä ovat korjaamattomat tuulituhot, kuusivaltaisuus etenkin kuivuudelle alttiilla kasvupaikoilla sekä kuuset, joiden kasvu on hiipunut ja ne ovat heikentyneitä esimerkiksi juurikäävän, valoshokin tai kuivuuden vuoksi. Kaikista riskialtteimpia ovat paahteiset lämpimät paikat. Tuoreiden uudistushakkuiden synnyttämien etelään- ja länteen avautuvien kuusikoiden reunat kärsivät monista tuhoille al- tistavista ominaisuuksista. Arvio metsätuholain puutavaran kuljetusaikojen toimivuudesta Kirjanpainajaa torjutaan ennaltaehkäisevästi pyrkien pitämään lajin kannat alhaisella tasolla. Tähän tähtää metsätuholaki (1087/2013), joka uudistui vuoden 2022 alusta. Vuonna 2022 voi- massa olleen lain ja siihen liittyvän A-, B- ja C-alueet määrittävän asetuksen mukaan talven aikana (1.9.–31.5.) hakattu kuorellinen kuusipuutavara tai vioittuneet puut, joista kirjanpainaja voi levitä, täytyi poistaa metsästä A-alueella 15.7. ja B-alueella 24.7. mennessä. Lisäksi eteläi- sen Suomen A-alueella kesän aikana (1.6.–31.8.) kaadettu puutavara oli kuljetettava pois met- sästä 30 päivän aikana. Tämä velvoite koskee 10 m3/ha ylittävältä osalta vahingoittuneita puita, joista tuhonaiheuttajat voivat levitä. Kirjanpainajan tapauksessa riittävän tuoreita tuu- lenkaatoja, kirjanpainajan iskemiä pystypuita ja muulla tavoin vioittunutta kuusipuuta, joissa kirjanpainajat voivat lisääntyä ja levitä ympäröivään metsään. Tehoisaa lämpösummaa (+5 °C kynnysarvolla laskettua) voidaan käyttää apuna arvioimaan kirjanpainajan ensimmäisen sukupolven aikuistumista. Käytännössä kirjanpainajan aikuistumi- seen vaikuttaa metsikön paikalliset lämpöolot eikä lämpösumma voi pitää yksittäisen metsi- kön osalta luotettavana mittarina. Alkukesän parveilun jälkeen munitut toukat aikuistuivat Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 65 keskimäärin 700 °Cvrk (astevuorokauden, englanniksi d.d. = day degrees) lämpösumman täyttyessä. Kyseessä on ajankohta, jota ennen kuorellinen kuusipuutavara ja puusto, joissa kir- janpainajat ovat aikuistumassa, tavoitellaan metsätuholain nojalla kuljetettavaksi pois met- sästä ja välivarastosta, jotta vältetään kirjanpainajan aikuistuvan sukupolven levittäytyminen ympäristöön. Luonnonvarakeskuksen sivulla (https://metsainfo.luke.fi/fi/tuhohyonteisten-ennustekartat) on saatavilla karttapalvelu, jolla voi tarkastella tehoisan lämpösumman perusteella, ovatko met- sätuholain kuorellisen puutavaran poistopäivämäärät mahdollisesti toimineet (Kuva 41). Vuo- den 2022 osalta voidaan arvioida, että A-alueen raja 15.7. on mahdollisesti ollut myöhässä eteläisissä osissa, mutta toiminut A-alueen pohjoisemmissa osissa. B-alueella raja on toiminut osittain, mutta pohjoisempana kirjanpainajan tuhojenkin esiintyminen on vähäisempää. C- alueella aikaraja on myöhässä, mutta toistaiseksi alueella ei ole suurta kirjanpainajariskiä. Kuva 41. Metsätuholain alueelliset (A, B ja C) kuorellisen kuusipuutavaran poiskuljetusten takarajat suhteessa 700 °Cvrk:n tehoisan lämpösumman täyttymiseen vuonna 2022, Ilmat- ieteen laitoksen säähavaintojen pohjalta A, B and C zones as they were defined in 2020 in the Forest Damages Prevention Act (1087/2013) and corresponding dates for removal of spruce timber in relation to accumulation thermal sum of 700-day degrees. Temperature data pro- vided by the Finnish Meteorological Institute. Pohjakartta/Basemap: Maanmittauslaitos/Na- tional Land Survey of Finland. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 66 Toisen sukupolven esiintyminen Kirjanpainajan toinen sukupolvi syntyy, jos ensimmäinen sukupolvi aikuistuttuaan ryhtyy par- veilemaan loppukesällä ja sen myötä iskeytymään uusiin kuusiin (Annila & Pouttu 2010). Toi- sen sukupolven toteaminen ja sen erottaminen mahdollisen sisarsukupolven valtaamista puista ilman kirjanpainajien valtaamien puiden systemaattista seurantaa metsikössä on vai- keaa. Sisarsukupolvi syntyy, kun jo kerran keväällä paritelleet kirjanpainajat parveilevat ja mu- nivat toistamiseen. Kirjanpainajan päällekkäiset sukupolvet on esitetty kuvassa 42. Kuva 42. Kaaviokuva kirjanpainajan sukupolvista. Graph describing the different generations of Ips typographus. Vuonna 2022 loppukesän parveilu oli voimakkaampaa kuin alkukesällä. Todennäköisesti en- simmäinen sukupolvi muni toisen sukupolven puihin syksyä vasten. Kirjanpainajan parveilu- halukkuuteen syyskesällä vaikuttavat sekä päivän pituus että lämpöolot (Jönsson ym. 2011). Suomessa toisen sukupolven selviytymistä talvesta ei seurata systemaattisesti. Syksyn lämpö- tiloista riippuu, ehtiikö toinen sukupolvi aikuistumaan ja talvehtimaan kuoren alla tai karik- keessa. Jotta toinen sukupolvi kehittyisi aikuisiksi, vaaditaan vähintään 1 500 astevuorokau- den tehollisen lämpösumman täyttyminen. Tämä täyttyi vuonna 2022 monin paikoin (Kuva 43). Pystypuissa kuoren alla kirjanpainajien toinen sukupolvi on alttiimpana kylmän talven vai- kutukselle kuin lumikerroksen alla karikkeessa talvehtivat lajitoverit. Kun pakkasta on yli -25 astetta, kirjanpainaja-aikuiset alkavat menehtyä: kirjanpainajan alijäähtymispisteeksi, jolloin ruumiinnesteet jäätyvät, on mitattu -28 °C (Annila 1969). Mikäli toukat eivät ehdi aikuistua, ne eivät kestä pakkasta kuten aikuiset vaan kuolevat pysty- puiden kaarnan alle. Jos toinen sukupolvi ehtisi aikuistumaan ennen talvea ja suojaan talven pakkasilta turvalliseen talvehtimispaikkaan puiden tyvelle, kirjanpainajien vuotuinen kannan- kasvu lisääntyisi ja kirjanpainajaesiintymät ehtisivät aiempaa laaja-alaisemmiksi kasvukauden aikana. Toisen sukupolven talvehtimisen onnistumisen tunteminen on tärkeää kevään kirjan- painajatilanteen arvioinnin kannalta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 67 Kuva 43. Vuoden 2022 maksimilämpösummat eri puolilta Suomea pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Lämpösummia kuvaava kartta on interpoloitu Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen pohjalta (https://metsainfo.luke.fi/fi/tuhohyonteisten-ennustekartat). Annual maximum ther- mal sums 2022 interpolated based on temperature data provided by the Finnish Meteorolog- ical Institute. Pohjakartta/Basemap: Maanmittauslaitos/National Land Survey of Finland. Kiitokset Kiitämme kaikkia niitä metsäalan toimijoita, jotka auttoivat Luonnonvarakeskusta ja Metsä- keskusta paikallistamaan feromonipyydysseurantaan sopivia hakkuualoja, ja niitä metsän- omistajia, jotka antoivat luvan pystyttää pyydykset uudistusaloilleen. Kiitämme myös metsän- hoitoyhdistyksiä Päijänne, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Päijät-Häme ja Lakeus sekä Evolla HAMK, jotka osallistuvat seurantaan omalla panoksellaan. Erityiskiitos Luken Joensuun yksi- kön Seija Revolle laboratoriotarkastuksista sekä kirjanpainajaseurantaa vuosia tehneelle ja ke- hittäneelle tutkimusinsinööri Markku Rantalalle. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 68 Viitteet Annila, E. 1969. Influence of temperature upon the development and voltinism of Ips ty- pographus L. (Coleoptera, Scolytidae). Annales Zooloci Fennici 6: 161–207. Lindelöw, Å. & Schroeder, M. 2001. Spruce bark beetle, Ips typographus (L.), in Sweden: mon- itoring and risk assessment. Journal of Forest Science 47: 40–42. Jönsson, A.M., Harding, S., Krokene, P., Lange, H., Lindelöw, Å., Økland, B., Ravn, H.P. & Schroeder, L.M. 20111. Modelling the potential impact of global warming on Ips ty- pographus voltinism and reproductive diapause. Climate Change 109:695 Pouttu, A. & Annila, E. 2010. Kirjanpainajalla kaksi sukupolvea kesällä 2010. Metsätieteen aika- kauskirja 4: 521–523. Ylioja, T., Kuitunen, P., Aarnio, L. & Melin, M. 2022. Kirjanpainajan seuranta vuonna 2021. Jul- kaisussa Melin, M. &Terhonen, E. (toim.) 2022 Metsätuhot vuonna 2021. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 38. Luonnonvarakeskus, Helsinki. s. 41–50. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 69 17. Okakaarnakuoriaishavainnot männyissä jatkuvat Tiina Ylioja1, Leena Aarnio1, Suvi Sutela1, Fredrik Granberg2 ja Eeva Terhonen1 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki tiina.ylioja@luke.fi, leena.aarnio@luke.fi, suvi.sutela@luke.fi, eeva.terhonen@luke.fi 2 Skogsvårdsföreningen Väståboland, Kauppiaskatu 5, 21600 Parainen fredrik.granberg@mhy.fi Metsätuhoilmoitukset koskien kuolevia tai kuolleita mäntyjä Luonnonvarakeskus sai kesällä 2022 edellisten vuosien tapaan ilmoituksia punertuvista kuole- vista männyistä, joissa epäiltiin yhdeksi kuolleisuuden syyksi okakaarnakuoriaista (Ips acu- minatus). Havainnot olivat jatkoa kesän 2019 Maskun (Nuorteva & Linnakoski 2022) ja kesän 2021 Uudenkaupungin ja Taivassalon (Ylioja ym. 2022) esiintymiin. Okakaarnakuoriaisen yleis- tyminen Etelä-Suomessa havaittiin jo aiemmin 2010-luvulla (Siitonen 2014). Valtaosa yhtey- denotoista saatiin saariston kallioisten rantakiinteistöjen omistajilta, joiden yksittäiset männyt tai pienet mäntyryhmät olivat menettämässä neulasiston vihreän värin tai jo kuolleet. Lähes poikkeuksetta ilmoitetut tapaukset sijaitsivat kuivuusherkillä ja usein kallioisilla paikoilla (Kuva 44). Muutama ilmoitus koski talousmetsiä (Kuva 45). Iäkkäät rantamännyt ovat sopeutuneet kuivaan kasvupaikkaansa, mutta lämpimän vuoden 2018 jälkeen ne ovat alkaneet oireile- maan. Kuva 44. Vuonna 2022 vierailtu kohde Turun saaristossa, jossa varmistettiin sekä okakaarna- kuoriaisen että havuparikkaan vaivaamia mäntyä. A pine forest in south-west Finland with se- vere damage by Diplodia sapinea and Ips acuminatus. Kuva/Photo: Eeva Terhonen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 70 Kuva 45. Metsänomistajat saaristossa toimivat nopeasti ja poistavat metsistään kuolleet männyt. Vuonna 2022 Luken metsätuhojen tutkimusryhmämme havaitsi metsänomistajan harventamassa männikköään. Siltäkin kohteelta varmistui havuparikkaan ja okakaarnakuoriai- sen yhteisvaikutus. Vuonna 2022 vierailtu kohde Turun saaristossa, jossa varmistettiin sekä okakaarnakuoriaisen että havuparikkaan vaivaamia mäntyä. Researchers from Luke observing a field site with damage by Ips acuminatus and Diplodia sapinea. Kuva/Photo: Fredrik Gran- berg. Ilmoitukset tuplaantuivat vuonna 2022 aiempaan vuoteen verrattuna (Kuva 46). Punertuvista männyistä tiedotettiin jonkin verran sanomalehdissä, joten ongelma tuli aiempaa tunnetuksi. Kaikkien kansalaishavaintojen perusteella okakaarnakuoriaista ei pystytty varmistamaan män- tytuhojen syyksi. Kuitenkin vuonna 2021 52 prosenttia ja vuonna 2022 58 prosenttia havain- noista varmistettiin okakaarnakuoriaisen edesauttamiksi (Kuva 46). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 71 Kuva 46. Luonnonvarakeskuksen vastaanottamien ilmoitusten määrä (kpl) vuosina 2021 (vih- reä) ja 2022 (oranssi). Ilmoitukset vastaanotettiin metsätuhoilmoitus-lomakkeen kautta tai suorilla yhteydenotoilla Luonnonvarakeskukseen. Citizen observations received by Luke on drought-weakened or Ips acuminatus-attacked pines. Vieraillut tuhokohteet vuonna 2022 Luonnonvarakeskuksen metsätuhoasiantuntijat tutustuivat valikoituihin tuhokohteisin Länsi- Turunmaan metsänhoitoyhdistyksen opastuksella Nauvossa ja Korppoossa, sekä Turussa (Ku- vat 44, 45). Tuhokohteilla ei tavattu vuonna 2022 juurikääpää. Juurikäävän itiöemiä etsittiin kaivamalla kuolleiden puiden tyviä. Puista kerättiin oireilevia versonäytteitä havuparikas-sie- nen määrittämiseksi ja tarkastettiin okakaarnakuoriaisen esiintyminen. Poikkeuksetta män- nyistä havaittiin havuparikas-tartunta. Kaikissa tarkastetuissa kohteissa yhtä lukuun ottamatta varmistettiin okakaarnakuoriaisen tekemät käytävät tai reiät puissa. Turun kaupungin alueella sijainneella kohteella havaittiin, että okakaarnakuoriaisen jälkiä ei näkynyt 2–3 metrisissä männyissä, joissa oli selvät havuparikkaan aiheuttamat oireet. Sen sijaan vanhemmissa kook- kaimmissa puissa havaittiin kiikaroiden poikkeuksetta okakaarnakuoriaisen esiintyminen. Saa- riston metsänomistajat toimivat nopeasti ja poistavat punertuneet männyt. Yksi kohteis- tamme olikin ennalta sopimaton harvennuskohde, jossa metsänomistaja oli parhaillaan töissä. Hänen metsästään varmistui sekä havuparikas ja okakaarnakuoriainen. Havuparikkaalla ja okakaarnakuoriaisella epäillään olevan yhteys. Hypoteesina on, että kui- vuudesta kärsivä mänty saa havuparikkaan aiheuttaman etelänversosurma-nimisen taudin ja tämä heikentää männyn puolustautumista edelleen houkuttaen okakaarnakuoriaisen paikalle. Vaihtoehtoisesti sekä havuparikas että okakaarnakuoriainen kummatkin hyötyvät kuivuuden kiusaamista männyistä ja esiintyvät siksi yhdessä samoissa puissa. On tietysti myös mahdol- lista, että okakaarnakuoriainen levittäisi havuparikasta puusta toiseen, mutta havuparikas pys- tyy kuitenkin leviämään ilman hyönteisvektoria. Jos havuparikas lisää mäntyjen alttiutta oka- kaarnakuoriaiselle, havuparikkaan haitallisuus vahvistuu. Jos havuparikas kuivina kesinä edes- auttaa okakaarnakuoriaista, runsastuu se entisestään. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 72 Okakaarnakuoriainen ja äkillisesti pystyyn kuolevat männyt Okakaarnakuoriainen on kotimainen kaarnakuoriainen, joka iskeytyy pääasiassa heikentynei- den mäntyjen latvaosiin. Ei ole yllättävää, että okakaarnakuoriainen on löytänyt kuivuuden kiusaamat männyt ja että kiinteistöjen omistajat ovat huolestuneet. Mitä todennäköisemmin ilman lämpimiä ja kuumia kesiä okakaarnakuoriainen ei olisi runsastunut nyt havaitussa mää- rin 2000-luvulla (Siitonen 2014) ja muutamana viime vuotena (Nuorteva & Linnakoski 2022, Ylioja ym. 2022). Tekijät, jotka heikentävät puiden vedenottoa ja lisäävät haihduntaa, heiken- tävät mäntyjen puolustusta kaarnakuoriaisia vastaan. Tulevaisuudessa kesien ennustetaan ole- van aiempaa useammin lämpimämpiä ja kuivempia suosien siten myös okakaarnakuoriaista. Kuva 47. Okakaarnakuoriaisen puuhun kuljettaman sinistäjäsienen jälkeä puuaineksessa (a) sekä tuhoa männikössä (b). Blue-stain fungi transported to Scots pine by Ips acuminatus (a) and I. acuminatus damage on Scots pines (b). Kuvat/Photos: Tiina Ylioja. Okakaarnakuoriainen kuljettaa mukanaan voimakkaasti sinistäviä Ophiostoma-suvun sieniä kuten O. clavatum sientä (Isberg ym. 2022, Villari ym. 2013). Siinä missä kuoren alla elävät toukat katkovat nilayhteyksiä ja vaikuttavat ravinteiden kuljetukseen sinistäjäsienen rihmasto mantopuussa tukkii puun vedenkuljetusta juuristosta latvaan ja edesauttaa latvuksen ja siten koko puun nopeaa kuolemaa. Kuva 48. Okakaarnakuoriaisen syömäjälkiä männyn rungoissa (a, b). Maternal galleries of Ips acuminatus on Scots pine trunk (a, b). Kuvat/Photos: Tiina Ylioja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 73 Okakaarnakuoriainen kuuluu samaan sukuun kuin kirjanpainaja ja parveilee samaan aikaan keväällä alkukesällä päivälämpötilojen saavuttaessa +18 °C. Osa voi lähteä jo aikaisemmin liikkeelle. Euroopassa Alpeilla on havaittu okakaarnakuoriaiselle kaksi parveilua ja siten kaksi sukupolvea (Colombari ym 2012). Alpeille kuivuuden lisääntyessä okakaarnakuoriaisesta on tullut merkittävä tekijä mäntyjen kuolleisuudessa 2000-luvulla (Wermlinger ym. 2008, Grégoire & Evans 2004). Okakaarnakuo- riaiselle on tyypillistä esiintymät, jotka erottuvat tuholaikkuna ilmasta käsin (spots). Suomessa ne ovat olleet toistaiseksi pieniä, mutta Alpeilla esiintymiin kuuluu tyypillisesti 10–60 mäntyä, mutta myös useiden satojen mäntyjen muodostamia laikkuja on havaittu (Faccoli ym. 2012). Jos okakaarnakuoriainen on aiemmin esiintynyt lähinnä yksittäisissä puissa, nyt laji on muo- dostanut tuholaikkuja. Nämä esiintymät eivät välttämättä laajene seuraavana vuonna, vaan okakaarnakuoriaiset etsivät uudet heikentyneet puut seuraavana keväänä. Näin ollen esiinty- mät voivat hiipua yhdessä paikassa ja alkaa toisaalla. Saadut ilmoitukset ja vieraillut kohteet osoittavat puiden kuolemisen alkaneen jo edellisenä vuonna ja laajentuneen viereisiin puihin. Se toivottavasti kertoo läheisten puiden kärsivän kuivuudesta tai muista ongelmista eikä oka- kaarnakuoriaisen mahdollisesta kyvystä levittäytyä hyväkuntoisiin puihin. Tuhojen laajeneminen ja pysäyttäminen Keinoja, joita esiintymien hillitsemiseksi on ehdotettu ovat perinteisiä, joita voi soveltaa mui- hinkin kaarnakuoriaisiin: pyyntipuiden käyttö massapyynnissä tai feromonipyydykset, puhdis- tushakkuut tai tautien, petojen ja loisten lisääminen (Faccoli ym. 2012). Pyyntipuiden käyttö voisi olla toimiva menetelmä ja vaatii ohjeistusta ja kokeilua. Feromonien käyttö massapyyn- nissä vaatii feromoneilta hyväksynnän kasvinsuojeluaineena. Sen sijaan lajia voi monitoroida feromonipyydyksin. Italiassa havaittiin feromonipyydyssaaliiden ja puiden kuolleisuuden väli- nen suhde, joka on edellytys feromoniseurannan tulkinnalle (Faccoli ym. 2012). Keloutuvat männyt voivat olla maisemallisesti parempi ratkaisu kuin okakaarnakuoriaisen asuttamien puiden kaataminen. Etenkään kalliolle ei löydy korvaavaa puulajia sinne sopeutu- neille männyille. Puiden kaataminen, eräänlainen puhdistushakkuu, on siitä hankala, että se pitää ajoittaa juuri oikein. Yksittäisten puiden kaato ja käsittely on myös kallista, mutta eten- kin arvokkailla rantakiinteistöillä puiden suojelu nähdään tärkeänä. Jos päätyy kaatamaan puut, niin latvaosat kannattaa tutkia eli kurkistaa ohuen kuoren alle. Kiinteistönomistajat ovat kertoneet mm. polttaneensa kuolleiden puiden latvaosat hyönteistuhon leviämisen pelossa. Jos kuoren alla ei näy eläviä okakaarnakuoriaisia, niin riski leviämiseen on jo ohi eikä latvuksil- lekaan kannata tehdä mitään. Okakaarnakuoriaiset voivat olla kuoren alla aikuisina kuoriai- sina, toukkina tai vaaleina koteloina. Syksyllä 2021 havaittiin kuoriaisten lähteneen jo puista, joiden latvus oli kokonaan punertunut ja kuivunut (Ylioja ym. 2022). Jos näin on käynyt, niin oksien tuhoaminen on työläs ja turha toimenpide. Torjunta puita kaatamalla ja kuorimalla on tehokasta silloin kun okakaarnakuoriaiset ovat vielä toukkina kuoren alla. Eli vallatut puut pi- täisi osata tunnistaa varhain, ennen kuin latvus kokonaan punertuu. Turhia toimenpiteitä kan- nattaa välttää, sillä okakaarnakuoriaisen jo tappamissa puissa elää myös hyödyllisiä petoja ja loisia, joilla voi runsaana esiintyessään olla alentava vaikutus okakaarnakuoriaisen esiintymi- seen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 74 Viitteet Colombari, F., Battisti, A., Schroeder, L.M. & Faccoli, M. 2012 Life-history traits promoting out- breaks of the pine bark beetle Ips acuminatus (Coleoptera: Curculionidae, Scolytinae) in the south-eastern Alps. European Journal of Forest Research 131: 553–561. Faccoli, M., Finozzi, V. & Colombari, F. 2012. Effectiveness of different trapping protocols for outbreak management of the engraver pine beetle Ips acuminatus (Curculionidae, Scolytinae). International Journal of Pest Management. 58: 267–273. Gehrken, U. 1984. Winter survival of an adult bark beetle Ips acuminatus Gyll. Journal of Insect Physiology 30: 421–429. Grégoire J.-C. & Evans H. 2004. Damage and control of BAWBILT organisms, an overview. In: Lieutier F., Day K.R., Battisti A., Grégoire J.-C. & Evans H. (eds.). Bark and wood boring insects in living trees in Europe, a synthesis. Kluwer, Dordrecht. s. 19–37. Isberg, T., Nuorteva, H., Kasanen, R. & Linnakoski, R. 2022. Okakaarnakuoriainen ja sen kuljet- tamat sienet. Julkaisussa: Melin, M. (toim.), Terhonen, E. (toim.), ym. 2022. Metsätuhot vuonna 2021. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 38/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. s. 7–14. Nuorteva, H. & Linnakoski, R. 2022. Okakaarnakuoriainen (Ips acuminatus) ja mäntyjen nopea kuolema Maskussa kesällä 2019. Julkaisussa: Nuorteva, H. (toim.), Kytö, M. (toim.), ym. 2022. Metsätuhot vuonna 2019. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2022. Luon- nonvarakeskus. Helsinki. s. 10–26. Siitonen, J. 2014. Ips acuminatus kills pines in southern Finland. Silva Fennica 48: article id 1145. s. 1–7. Villari, C., Tomlinson, J.A., Battisti, A., Boonham, N., Capretti, P. & Faccoli, M. 2013. Use of loop-mediated isothermal amplification for detection of Ophiostoma clavatum, the primary blue stain fungus associated with Ips acuminatus. Applied and Environmental Microbiology 79: 2527–2533. Wermelinger, B., Rigling, A., Schneider Mathis, D. & Dobbertin, M. 2008. Assessing the role of bark- and wood boring insects in the decline of Scots pine (Pinus sylvestris) in the Swiss Rhone valley. Ecological Entomology 33(2): 239–249. https://doi.org/10.1111/- j.1365-2311.2007.00960.x Ylioja, T., Hantula, J., Nuorteva, H., Kuitunen, P., Siitonen, J. & Terhonen, E. 2022. Okakaarna- kuoriaiset olivat osasyyllisiä mäntyjen kuolemiseen. Julkaisussa: Melin, M. & Terhonen, E. (toim.) 2022. Metsätuhot vuonna 2021. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 38/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. s. 62–64. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 75 18. Tähtikudospistiäistilanne jatkui maltillisena Yyterin männiköissä Antti Pouttu, Leena Aarnio1, Juho Kokkonen2, Ilkka Laurila, Heikki Nuorteva1, Timo Silver ja Tiina Ylioja1 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki leena.aarnio@luke.fi, heikki.nuorteva@luke.fi, tiina.ylioja@luke.fi 2 Suomen metsäkeskus, Oppilaankatu 4, 53100 Lappeenranta, juho.kokkonen@metsakeskus.fi Tähtikudospistiäinen (Acantholyda posticalis) on aiheuttanut neulaskatoa ja puiden kuole- mista Porin Yyterin alueen männiköissä vuodesta 2006 alkaen (Kuva 49). Viime vuosina ti- lanne on rauhoittunut. Ongelma on kuitenkin krooninen kyseisellä alueella. Syynä tuhoihin on todennäköisesti otollinen maaperä (hiekkapohja) sekä lämmennyt ilmasto. Kuva 49. Mäntyjen toipuminen voimakkaasta tähtikudospistiäisen tuhosta on hyvin hidasta. Pahimmat tuhokohteet on hakattu paljaaksi, kuten kuvan männikölle tehtiin tuhon jälkeen. Kuva on vuodelta 2017. Recovery of pines from a severe damage is very slow. The pines in the picture were cut down after the damage. The picture was taken in 2017. Kuva/Photo: Antti Pouttu Tähtikudospistiäisen toukkien kuoriutuminen käynnistyy kesäkuun alkupuolella. Toukat syö- vät neulasia mäntyjen latvaosissa vajaan kuukauden ajan, siirtyvät sitten maahan ja viettävät siellä yleensä kolme vuotta juroen. Aikanaan toukat koteloituvat ja lyhyen kotelovaiheen jäl- keen uudet aikuiset kuoriutuvat touko-kesäkuussa. Naaraat munivat männyn neulasille kukin noin 50 munaa, joista toukat kuoriutuvat parin viikon kuluttua ja aloittavat neulasten syönnin (Kuva 50). Ruokailuvaiheen jälkeen toukat laskeutuvat maahan ja kaivautuvat humus- tai ki- vennäismaakerrokseen. Syksyllä maassa olevista toukista pystytään tunnistamaan ne yksilöt, jotka jatkavat kehitystään seuraavana keväänä koteloiksi ja aikuisiksi. Aikuistuvien toukkien Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 76 tuntomerkkinä on kotelosilmä, joka erottaa ne nuoremmista, vielä ainakin vuodeksi maahan jäävistä toukista. Tehdyt ennusteet perustuvat havaintoon talvehtivien toukkien määrästä. Kuva 50. a) Tähtikudospistiäisen veneen muotoisia munia, b) Verso, jolla tiheässä munia, vaikka munat munitaan yksitellen, c) Maassa jurovia toukkia (huomaa kaksi värimuotoa, joista vihertävä on harvinainen Yyterin alueella), d) Loisittuja tähtikudospistiäisen toukkia ja loisen toukka kuorittuna isäntänsä toukkanahasta, e) Kotelo, josta kuoriutuu muutamassa päivässä aikuinen tähtikudospistiäinen. a) Eggs of Acantholyda posticalis b) A large number of eggs on a pine shoot, c) Larvae of Acantholyda posticalis (green colour is not common in Yyteri), d) Parasitized larvae of Acantholyda posticalis and a larva of a parasite, e) A cocoon of Acantho- lyda posticalis. Kuvat/Photos: Antti Pouttu Yyterin alueen tähtikudospistiäiskannan arvio tehtiin jälleen syyskuussa 2022. Kaikkiaan maa- näytteitä otettiin 46 kohteesta samoilta alueilta kuin edellisvuonna (ks. tarkempi otantamene- telmä Pouttu & Silver 2016). Ennusteen mukaisesti maassa oleva toukkamäärä ei ollut radi- kaalisti muuttunut, vaikka se oli vähentynyt. Syksyllä 2021 toukkia oli keskimäärin 89 kappa- letta neliömetrillä ja vuonna 2022 määrä pieneni 71 toukkaan neliömetrillä (Kuva 51). Suurin osa näistä maassa olleista toukista aikuistuu kesällä 2024. Kesällä 2022 aikuistuneita pistiäisiä on ollut hyvin vähän ja siten puissa oli hyvin vähän touk- kia. Nyt tehdyn ennusteen mukaan tilanne pysyy samana myös vuonna 2023. Osa tähtikudos- pistiäisen toukista loisitaan (Kuva 50d). Loisten elinkierto on vain yhden vuoden mittainen, ja ne munivat ainoastaan puussa syömässä oleviin toukkiin. Maassa olevat toukat ovat turvassa loisilta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 77 Kuva 51. Syksyisten koepisteiden määrä vuosina 2021–2022 ja maassa olevien tähtikudospisti- äistoukkien keskimääräinen lukumäärä neliömetriä kohti. Number of sample plots in different years (orange) and the number of Acantholyda posticalis larvae found from the plots (blue). Vuonna 2021 loisittuja toukkia löytyi runsaasti, 10,6 % kaikista toukista, mutta syksyllä 2022 vastaava luku oli vain 0,8 % (Kuva 52). Loisten määrä alueella onkin vahvasti laskussa. Män- tytuhojen kannalta loisten määrän hupeneminen on huono asia. Mikäli suuri osa nyt maassa olevista tähtikudospistiäisistä aikuistuu ennusteen mukaisesti kesällä 2024, voi loisinta jäädä pieneksi ja pistiäiskanta kasvaa runsaasti. Kuva 52. Maasta löytyneiden tähtikudospistiäistoukkien suhteellinen jakautuminen loisittui- hin, koteloituviin ja maahan jääviin toukkiin vuosina 2021–2022. Relative proportions of Acan- tholyda posticalis larvae that were found in the soil (black), hit by parasites (orange) or in the cocoons (blue). Syksyllä 2023 voi tehdä ennusteen tähtikudospistiäisten aikuistumisesta kesällä 2024, ja syk- syllä 2024 nähtäisiin, miten kanta on kehittynyt. Kasvutappioiden ja heikompien puiden kuol- leisuusriski on paikoin todellinen jo kesällä 2024 ja kasvanee seuraavan kolmivuotisjakson päätteeksi kesällä 2027. Viitteet Pouttu, A. & Silver, T. 2016. Pistiäistilanne: Yyterin tähtikudospistiäistilanne syksyllä 2015. Jul- kaisussa: Nevalainen S., Pouttu A. (toim.). Metsätuhot vuonna 2016 / Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2016: 18–27. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-256-0 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 78 19. Kuusentähtikirjaaja kuivatti kuusten latvoja Leena Aarnio1, Tiina Ylioja1, Markus Melin2, Juha Siitonen1, Juho Kokkonen3 ja Viljami Pätäri4 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki leena.aarnio@luke.fi, tiina.ylioja@luke.fi, juha.siitonen@luke.fi 2 Luonnonvarakeskus (Luke), Yliopistokatu 6 B, 80100 Joensuu, markus.melin@luke.fi 3 Suomen metsäkeskus, Oppilaankatu 4, 53100 Lappeenranta, juho.kokkonen@metsakeskus.fi 4 XAMK, Patteristonkatu 3 D, 50100 Mikkeli, viljami.patari@xamk.fi Vuonna 2022 yksi huomiota herättänyt ilmiö metsissä oli kuusten latvojen punertuminen ja kuivuminen. Vuonna 2021 sekä kesä- että heinäkuu olivat poikkeuksellisen lämpimiä (Ilmatie- teenlaitos 2021), jolloin ilmiö sai alkunsa jo talvea 2021–2022 vasten. Oireet kohdistuivat sekä suuriin ja järeisiin että läpimitaltaan pienempiin kuusiin. Kuusten latvaosiin arveltiin iskeytyneen kuusentähtikirjaajan (Pityogenes chalcographus), joka on yleisin kaarnakuoriaislajimme Etelä- ja Keski-Suomessa (Uotila ym. 2015). Metsäkeskuksen tekemien maastokäyntien ja saamien valokuvien mukaan valtaosa tuhoista olikin kuusentähti- kirjaajan aiheuttamia, mutta mukana oli myös aitomonikirjaajan (Polygraphus poligraphus) ai- heuttamia latvavioituksia (Markku Remes, sähköposti 27.4.2022). Aitomonikirjaajan valtaa- mille kuusille on tunnusomaista, että syömäkuvioiden täyttämät kuoret eivät irtoa rungosta. Käytännössä havaintojen varmentaminen vaatii puun kaatamisen, jotta kuoriaisten syömäku- vioita päästään tutkimaan latvaosan kuoren alta. Kuusentähtikirjaajan jäljiltä kuori irtoaa puusta helposti ja syömäkuviot uurtuvat myös puuaineen pintaan Alkukesästä 2022 latvakuolemia alkoi näkyä runsaasti, ja terveiden puiden seasta kuivat kuu- senlatvat erottuivat maisemassa punaisina (Kuva 53). Vioitusta havaittiin sekä talousmetsissä että pihoilla, teidenvarsilla ja mökkitonteilla kasvavissa kuusissa eri puolilla Suomea. Kuolleista latvoista tulee yhä ilmoituksia Metsäkeskukseen, ja niiden perusteella tuhot puissa ovat rajoit- tuneet pariin metriin latvasta alaspäin. Tuhoon vaikutti osaltaan myös kämmin kesäkuu 2020, mikä oli indusoinut kuusille runsaan kukinnan. Tämän vuoksi valtaosassa kuusista oli runsaasti kehittyviä käpyjä kesällä ja syksyllä 2021. Yhtenä hypoteesina latvakuolemille onkin lisäänty- nyt käpyjen vesi- ja ravinnetarve, jolloin latvat ovat joko kuivuneet suoraan tai olleet liian heikkoja puolustautuakseen kaarnakuoriaisia vastaan. Latvakuolleissa puissa oli käpyjä, mutta niitä oli yhtä lailla lähes kaikissa kuusissa, joiden latvoissa ei havaittu oireita. Ilman seurantaa ja mittauksia puiden lisääntymisen roolia ilmiön taustalla ei voi vahvistaa eikä poissulkea. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 79 Kuva 53. Kuusentähtikirjaajan kuivattamat kuusenlatvat erottuvat maisemasta punertavina. The dry tops of the spruce trees caused by Pityogenes chalcographus appear reddish in the landscape. Kuvat/Photos: Tiina Ylioja, Markus Melin. Kuusentähtikirjaajan elinkierto Kuusentähtikirjaaja on pieni, 2–2,3 millimetrin mittainen kaarnakuoriainen, joka elää ohuen kaarnan alla suurten puiden latvaosissa ja oksissa sekä pienemmissä puissa koko rungon mi- talla (Saalas 1949). Sitä tavataan pystypuiden lisäksi kaatuneissa rungoissa (Kuva 54) sekä hakkuutähteissä (Uotila ym. 2015). Kuusentähtikirjaaja elää myös muilla isäntäpuilla, ja Suo- messa laji elää yleisesti myös männyllä. Lajia havaitaan myös jalokuusilla, siperian- ja euroo- panlehtikuusella, engelmanninkuusella, douglaskuusella ja kontortamännyllä (Saalas 1949, Goβner & Ammer 2006, Schoeder & Cocoş 2018). Kuusentähtikirjaaja esiintyy usein samoissa puissa kirjanpainajan kanssa. Kirjanpainajan läsnä- olo parantaa kuusentähtikirjaajan lisääntymismahdollisuuksia ja jälkeläistuotanto on suurem- paa kuin kuusentähtikirjaajan yksin asuttamissa puissa (Hedgren 2004). Kuusentähtikirjaaja asettuu pienikokoisena lajina puun latvaosaan ohuen kuoren alle ja kirjanpainaja puolestaan rungossa alemmas paksun kaarnan alle. Kirjanpainajan ”vaihtuminen” kuusentähtikirjaajaan runkoa ylöspäin mentäessä tapahtuu yleensä kohdassa, jossa puun läpimitta on 8–12 cm (Saalas 1949). Kuusentähtikirjaaja iskeytyy yksinään myös pieniläpimittaisiin kuusiin, joiden kuori on liian ohut isommalle kirjanpainajalle. Jos kuusentähtikirjaajat esiintyvät runsaana, ne tappavat puita. Erityisesti nuorten kuusikoiden harvennuksien yhteydessä on riski olemassa, jos kuusentähtikirjaajia esiintyy alueella runsaasti. Kuitenkin vuonna 2022 lajin havaittiin iske- neen myös tuulenkaatojen järeämpiin osiin (Kuva 54). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 80 Kuva 54. Kuusentähtikirjaajan tappamia kuusen latvoja (kuva otettu 2.6.2022 Pohjois-Karja- lassa) (vasen) sekä kuusentähtikirjaajan iskeymiä tuoreessa tuulenkaadossa kesällä 2021 Etelä- Karjalassa (kuvattu 6.7.2021) (oikea). Tree tops damaged by P. chalcographus (photo taken June 6, 2021) (left) and fresh windfallen tree attacked by P. chalcographus in North Karelia (photo taken July 6, 2021) Kuvat/photos: Tiina Ylioja Kuusentähtikirjaajan parveilu alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin aikuiset kuoriaiset läh- tevät lentoon paritellakseen ja muniakseen uuden sukupolven (Uotila ym. 2015). Parveilua jat- kuu läpi kesän, ja tuoreita syömäkuvioita voidaan löytää puista kesäkuun alusta heinäkuun loppuun (Saalas 1949). Näin ollen laji muodostaa sisarsukupolven sääolojen ollessa suotuisat. Tätä havaittiin vuoden 2022 seurannoissa mm. Pohjois-Karjalassa. Keski-Euroopassa kuusen- tähtikirjaajalla voi olla kirjanpainajan tapaan jopa kolme sukupolvea, mutta niitä on käytän- nössä vaikea erottaa toisistaan (Schebeck ym. 2023). Löydettyään lisääntymiselle sopivan puun tai tuoreen puun osan koiras perustaa puun kuoren alle piiloon parittelukammion, johon se houkuttelee naaraita feromonin avulla ja parittelee useamman naaraan kanssa. Kukin naaras kaivaa tämän jälkeen emokäytävän parittelukammi- osta poispäin (Kuva 55) ja munii munat käytävän varrelle melko tiheästi (Saalas 1949). Emo- käytäviä on yleensä 4–8 kappaletta (Uotila 2015) ja niiden varrelle muodostuvat pienet touk- kakäytävät kuoriutuneiden toukkien syödessä nilaa. Syntyy tähden muotoinen syömäkuvio, josta kuusentähtikirjaaja on helppo tunnistaa ja tähden sakarat ovat kaarevan sulkamaiset (Kuva 55). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 81 Kuva 55. Kuusentähtikirjaajan emokäytäviä (6 kpl), joiden reunoilla näkyvät munakuopat (va- semmalla ylhäällä); tähtimäisiä syömäkuvioita puun kuoressa (oikealla ylhäällä) sekä vanhoja syömäjälkiä kuusen rungossa (alhaalla). Six maternal galleries of P. chalcographus with egg niches (top left); stellar feeding patterns on tree bark (top right) and old feeding patterns on spruce trunk (bottom). Kuvat/photos: Tiina Ylioja, Markus Melin. Kuusentähtikirjaajan kehittyminen munasta toukka- ja kotelovaiheen kautta aikuiseksi on lämpötilasta riippuvaa ja kestää vajaat pari kuukautta (Saalas 1949). Suurin osa kuoriaisista talvehtii aikuisena, mutta kuusentähtikirjaaja voi talvehtia myös toukka- tai koteloasteella ja sen selviytymismahdollisuudet talven yli kehityksen ollessa kesken ovat paremmat kuin kir- janpainajalla (Schebeck ym. 2023). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 82 Metsikköseurantaa kesän 2022 aikana Kesän 2022 aikana seurattiin Luken, Metsäkeskuksen ja metsänomistajien toimesta kuivalat- vaisten kuusten tilanteen kehittymistä yhteensä yhdeksässä metsikössä. Ne sijaitsivat Etelä- Karjalassa, Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa, Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa. Alkukesän aikana kustakin metsiköstä valittiin latvastaan kuivuneita kuusia, jotka merkittiin ja joista jo- kaiselle etsittiin läheltä vastaavan kokoinen terve verrokkipuu. Puista mitattiin läpimitat ja osasta pituudet sekä kuivan latvuksen osuus. Loppukesällä tilanne tarkastettiin uudelleen. Kesän kuluessa havaittiin, että kuivan latvan osuus oli kaikissa puissa pysynyt ennallaan, eikä kuivuminen ollut edennyt puiden alempiin osiin. Myös lähellä sijaitsevat verrokkipuut olivat pysyneet latvoistaan terveinä kaikilla kohteilla. Kuivalatvaisten puiden määrän huomattiin kui- tenkin lisääntyneen Pohjois- ja Etelä-Karjalan sekä Kymenlaakson metsikössä kesän 2022 ai- kana, mutta Pohjois-Karjalasta tarkkaa määrä ei laskettu (Taulukko 3). Pohjois-Karjalassa var- mistettiin kuusentähtikirjaajan esiintyminen kaadetuista koepuista alkukesällä. Talven jälkeen kuoren alta löytyi kuusentähtikirjaajan eri vaiheita: talvehtineita nuoria aikuisia, toukkia ja ko- teloita. Myös kiiltokirjanpainaja (Ips amitinus) havaittiin yksittäisinä syömäkuvioina. Etelä-Karjalassa sijaitsevassa metsikössä (0,2 ha) tehtiin tarkempaa seurantaa kesäkauden ajan. Alueella oli ollut voimakas kirjanpainajatuho usean aiemman vuoden aikana, mutta se oli laantunut kesään 2022 mennessä, ja uusia kirjanpainajan iskeymiä havaittiin alkukesällä ai- noastaan viidessä puussa koko alueella. Kesäkuussa metsiköstä löydettiin kymmenen latvas- taan kuivunutta kuusta, jotka merkittiin koepuiksi ja kullekin merkittiin vastaavan kokoinen verrokkipuu. Tilanne tarkastettiin elokuun alussa, jolloin alueella havaittiin viisi uutta kuivalat- vaista kuusta. Ne merkittiin vastaavasti verrokkipuineen. Kesäkuussa merkityissä puissa kuivan latvan osuus oli pysynyt täysin samana ja alaosastaan puut näyttivät terveiltä. Viimeisen tar- kastuksen yhteydessä syyskuun loppupuolella kaadettiin kaksi kesäkuussa merkittyä koe- puuta, joista kummankin latvassa todettiin kuusentähtikirjaaja. Puista toinen oli pelkän kuu- sentähtikirjaajan asuttama, kun taas toisen rungon alaosasta löydettiin myös kirjanpainajaa sekä kiiltokirjanpainajaa. Lisäksi havaittiin, että elokuussa merkityistä viidestä kuivalatvaisesta puusta kolmeen oli iskeytynyt kirjanpainaja. Kaikilla latvastaan kuivuneilla puilla kuivan latvan osuus oli pysynyt edelleen samana. Kymenlaaksossa sijainneista neljästä seurantametsiköstä kahdessa oli aiemmin ollut kirjanpai- najan tappamia kuusia. Syyskuussa tehdyssä tarkastuksessa havaittiin, että alkukesällä merki- tyistä latvakuolleista puista kirjanpainajan valtaamiksi päätyi vain yhdestä kahteen puuta kus- sakin neljässä metsikössä riippumatta siitä, oliko metsikössä ollut aiemmin kirjanpainajaa vai ei. Sen sijaan elokuussa havaituista latvakuolleista lisäpuista kirjanpainajan valtaamien puiden osuudet olivat 79 % ja 85 % metsiköissä, joissa oli aiempi kirjanpainajatausta. Kyseisissä met- siköissä myös elokuussa merkityistä elävälatvaisista verrokkipuista 71 % ja 43 % joutui kirjan- painajan kohteeksi. Metsiköissä, joissa kirjanpainajaa ei aiemmin ollut, kirjanpainajan iske- miksi joutui 20 % ja 14 % elokuussa merkityistä latvakuolleista puista. Vastaavista elävälatvai- sista verrokkipuista vain yhteen iski kirjanpainaja ja toisen metsikön kaikki verrokkipuut pysyi- vät terveinä. Tilanne pysyi kirjanpainajan suhteen hyvänä, vaikka puiden yleiskunto näissä metsiköissä näytti heikommalta ja ränsistyneemmältä kuin kirjanpainajan valtaamissa metsi- köissä terveinä säilyneillä puilla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 83 Taulukko 3. Latvakuolleiden puiden määrät kesäkuussa 2022 ja kesän aikana lisääntyneiden latvakuolleiden puiden määrät yhdeksässä metsikössä. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson metsi- köitä (numerot 5–9) seurattiin tiheämmin ja kuolleiden latvojen tarkkailun lisäksi niissä selvi- tettiin kirjanpainajan esiintymistä kesän mittaan. The numbers of tree with dry tops presuma- bly caused by Pityogenes chalcographus in nine forest stands. Monitoring was more frequent in the stands number 5–9, of which the stands number 5, 6 and 7 had been attacked by Ips typographus before. Metsiköt 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Maakunta* P-K P-K E-S K-S E-K Kl Kl Kl Kl Seurattujen latvakuolleiden määrä, kpl 10 9 5 10 10 22 10 12 10 Lisääntyneiden latvakuollei- den määrä, kpl - - 0 0 5 14 7 10 7 D1,3m cm Keskiarvo 20 22 20 31 22 19 23 18 22 Vaihteluväli 15–24 18–24 16–24 21–43 16–30 13–25 19–25 13–26 14–27 Puun pituus, m Keskiarvo - 17 - 26 19 17 21 17 20 Vaihteluväli - 14–18 - 19–30 16–25 9–24 18–25 10–24 14–26 Kuolleen latvuksen osuus, % Keskiarvo - 40 - 12 18 18 11 13 12 Vaihteluväli - 13–66 - 3–21 15–33 6–30 9–18 6–26 8–25 *P-K = Pohjois-Karjala, E-S=Etelä-Savo, K-S=Keski-Suomi,E-K=Etelä-Karjala, Kl=Kymenlaakso Mitä kuivalatvaisille kuusille pitäisi tehdä? Latvoistaan kuivuneet kuuset ovat herättäneet huolta kuusentähtikirjaajan mahdollisesta le- viämisestä, ja moni on miettinyt tilanteessa mahdollisesti vaadittavia toimenpiteitä. Asuin- ja mökkitonteilla niistä on lähinnä esteettistä haittaa. Jos kyseessä on pelkkä latvan kuivuminen ja yksittäiset puut, tilanteen seuraaminen yleensä riittää. Yksittäisten puiden poiminta olisi kallista. Kuusi pysyy usein elossa, vaikka menettäisi latvansa, mutta todennäköisesti ei kelpaa sahatukiksi. Kuusentähtikirjaaja heikentää puun vas- tustuskykyä ja supistaa yhteyttävää latvusta ja voi siten altistaa sen kirjanpainajalle alueilla, missä kirjanpainajakanta on runsas. Näin havaittiin tapahtuneen Etelä-Karjalassa sekä kah- dessa Kymenlaakson metsikössä, joissa oli jo aiemmin esiintynyt kirjanpainajaa. Kuusentähtikirjaaja on esimerkki Suomen metsien yleisestä kaarnakuoriaislajista, jonka ai- heuttamat puustotuhot lisääntyvät kesien lämmetessä. Toimintaohjeille on kysyntää. Tätä pienimuotoista seurantaa toteutettiin osittain Metsätuhot kuriin Kaakkois-Suomessa (MeTuKKa) -projektissa, joka on osa Maa- metsätalousministeriön rahoittamaa Hiilestä kiinni -toimenpidekokonaisuutta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 84 Viitteet Goβner, M. & Ammer, U. 2006. The effects of Douglas-fir on tree-specific arthropod commu- nities in mixed species stands with European beech and Norway spruce. European Journal of Forest Research 125: 221–235. https://link.springer.com/article/10.1007/s10342- 006-0113-y Hedgren, P.O. 2004. The bark beetle Pityogenes chalcographus (L.) (Scolytidae) in living trees: reproductive success, tree mortality and interaction with Ips typographus. J. Applied Entomology 128: 161–166. https://doi.org/10.1046/j.1439-0418.2003.00809.x Ilmatieteenlaitos 2021. Ilmastovuosikatsaus 2021. https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408- IVK-2021-00 Saalas, U. 1949. Suomen metsähyönteiset sekä muut metsälle vahingolliset ja hyödylliset eläi- met. WSOY. 719 s. Schebeck M., Schopf A,Ragland G.J., Stauffer C. & Biedermann P.H.W. 2023. Evolutionary ecology of the bark beetles Ips typographus and Pityogenes chalcographus. Bulletin of Entomological Research 113: 1–10. https://doi.org/10.1017/S0007485321000353. Schroeder, M. & Cocoş, D. 2018. Performance of the tree-killing bark beetles Ips typographus and Pityogenes chalcographus in non-indigenous lodgepole pine and their historical host Norway spruce. Agricultural and Forest Entomology 20: 347–357 https://doi.org/- 10.1111/afe.12267 Uotila, A., Kasanen, R. & Heliövaara, K. 2015. Metsätuhot. Metsäkustannus Oy. 206 s. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 85 20. Etelä-Suomen lehtipuiden tuholaisia Heikki Nuorteva Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, heikki.nuorteva@luke.fi Vuonna 2021 Luonnonvarakeskukseen tuli suuri ilmoitusmäärä (yli 40 kpl) saarnipistiäisistä (Tomostethus nigritus) (Aarnio ym. 2022). Järvenpäässä saarnipistiäisen jo aiempina vuosina havaitut tuhot jatkuivat, mutta lehtien paljaaksi syönti oli edellisvuosia lievempää (Kuva 56). Runsastuneen loiskannan lisäksi syönnin laantumiseen saattoi vaikuttaa myös alkukevään kyl- myysjakso. Ilmatieteen laitoksen mukaan ns. terminen kevät alkoi Etelä-Suomessa paikoin pari viikkoa edellisvuotta myöhemmin. Saarnipistiäisten kuoriutuessa huhti-toukokuussa, saarnenlehdet eivät olleet paikoin vielä puhjenneet. Tämä viivästytti muninnan alkua ja hidas- tutti toukkavaiheen alkukehitystä. Silti kesäkuussa osa suuristakin puista syötiin edelleen täy- sin lehdettömiksi. Saarnien loppukesällä kasvattamien uusien lehtien turvin valtaosa puista säilyi toistaiseksi vielä hengissä. Kuva 56. Saarnipistiäisen (Tomostethus nigritus) toukkia (a), aikuisnaaras (b), ja loinen (c) ke- säkuun alussa 2022 saarnen lehdillä. Larvae (a), an adult female sawfly (b) and a parasitic wasp (c) of Tomostethus nigritus at the beginning of June 2022 on the leafs of European ash (Fraxinus excelsior). Kuvat/Photos: Heikki Nuorteva Raidassa tavattiin puuntuhooja (Cossus cossus). Laji on Suomen suurimpia perhosia ja sen pu- naruskeat toukat voivat olla jopa kymmenen senttimetriä pitkiä (Kuva 57a). Toukat kaivavat käytäviään useiden eri lehtipuulajien runkoihin – suosikkipuunaan raita -, ja ovat melko yleisiä etenkin vanhoissa puistopuissa. Toukkakäytävät ovat lähes pikkusormen paksuisia ja parhai- ten ne tulevat huomatuiksi puita kaadettaessa. Käytävien järsintä aiheuttaa toisinaan myös Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 86 kuuluvaa ääntä runkojen tyviosissa. Lajin toukat elävät lehtipuiden runko-osissa jopa useita vuosia, ennen kuin ne syksymmällä siirtyvät koteloitumaan. Samassa rungossa voi olla huo- mattava määrä toukkia. Toukkakäytävät pilaavat ja vähentävät rungon tyviosan sahateknistä laatua voimakkaasti. Puuntuhoojan valtaamat puut ovat herkempiä kaatumaan voimakkaiden tuulten vaikutuksesta, joskin voivat toisinaan pysyä vuosikausia pystyssä ilman ulkoisia ränsis- tymisen merkkejä. Loppukesällä 2022 puuntuhoojan koteloitumispaikkoihin hakeutuvia vii- meisen toukka-asteen yksilöitä havaittiin Etelä-Suomessa runsaasti. Alkukeväästä myös Etelä-Suomessa havaittiin paljon tuomenkehrääjäkoista (Yponomeuta evonymella). Laji kuuluu pikkuperhosiin ja on kooltaan vain parin senttimetrin luokkaa. Toukat syövät erittämänsä seittiverkon suojissa tuomet jopa täysin lehdettömiksi alkukesästä (Kuva 57b). Loppukesällä puut tavallisesti kasvattavat uusia lehtiä, toipuen tuhoista yleensä suhteel- lisen hyvin. Ulkoisesti harmaiden seittien peittämät tuomirungot oksistoineen herättävät usein huomiota. Jos lehtien syönti jatkuu voimakkaana useana vuotena peräkkäin – mitä har- vemmin tapahtuu -, voi se poikkeuksellisesti aiheuttaa yksittäisten puiden kuolemaa. Kuva 57. Puuntuhoojan (Cossus cossus) toukka (a). A caterpillar of the goat moth (Cossus cos- sus) (a). Tuomenkehrääjäkoin toukkia (b). The larvae of bird-cherry ermine (Yponomeuta evon- ymella) (b). Kuvat/Photos: Heikki Nuorteva Viitteet Aarnio, L., Nuorteva, H. & Ylioja, T. 2022. Kansalaisten tekemien metsätuhoilmoitusten satoa vuodelta 2021. Julkaisussa: Melin, M. & Terhonen, E (toim.) 2022. Metsätuhot vuonna 2021. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 38/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. s. 7–14. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 87 21. Myyrätilanne ja -tuhot Otso Huitu, Jukka Niemimaa ja Heikki Henttonen Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki otso.huitu@luke.fi, jukka.niemimaa@luke.fi, heikki.henttonen@luke.fi Myyrätuhoja paljastui vuonna 2022 vain hyvin satunnaisesti. Yhtenäisin tuhoalue sijoittui Poh- jois-Pohjanmaan ja Kainuun rajoille, missä myyräkannat olivat jo vuonna 2021 runsastuneet kohtalaisiin tiheyksiin. Syksyllä 2021 läntisessä Suomessa ollut myyrien kannanvaihtelun huip- pu ei johtanut mittaviin taimituhoihin, mikä viittaa siihen, että kanta romahti jo alkutalvella. Myyrät ovat merkittäviä tuholaisia nuorissa taimikoissa silloin kun niiden tiheydet ovat suuret. Etenkin peltomyyrät (Microtus agrestis), vähäisemmissä määrin metsämyyrät (Myodes glareo- lus), aiheuttavat pahimmillaan miljoonien eurojen arvoiset vuotuiset vahingot taimikoissa (Huitu ym. 2009, 2013). Myyräkantojen suuruus vaihtelee pohjoisilla leveysasteilla tyypillisesti 3–4 vuoden välein, noudattaen säännöllistä aaltomaista liikettä eli sykliä (Hansson & Hentto- nen 1985). Pahimmat taimituhot aiheutuvat tuon syklin huippuvaiheissa, joka ajoittuu lumi- seen aikaan syksyyn tai talveen. Tällöin varsinkin peltomyyrät runsastuvat heinittyneissä taimi- koissa ja turvautuvat taimien syömiseen sen jälkeen, kun niiden suosima heinäkasvillisuus on kulutettu loppuun. Talven myyrätuhot paljastuvat taimikoissa keväällä, lumien sulettua. Pel- lonmetsityksissä koivuntaimia syödään jo paljon kesälläkin. Myyräkannat romahtavat huipputalven tai sitä seuraavan kevään aikana ja ne pysyvät alhai- sina pari seuraavaa vuotta. Myyrien kannanvaihtelut ovat usein samanaikaisia hyvin laajoilla alueilla, jopa usean sadan kilometrin säteellä (Sundell ym. 2004). Alueellinen samanaikaisuus on yleensä sitä laajempi, mitä korkeammat myyrätiheydet huippuvaiheessa ovat. Myyrien kannanvaihtelun voimakkuus ja samalla alueellinen samanaikaisuus vaihtelee voimakkaasti vuosikymmenten välillä (Korpela ym. 2013, Cornulier ym. 2013). Suurimmassa osassa Suomea edelliset laajat korkean tiheyden ja merkittävien tuhojen myyrävuodet ajoittuvat vuosille 2005/06 ja 2008/09 (Huitu ym. 2013). Sen jälkeen myyräkantojen vaihtelu, ja samalla tuhot, ovat olleet vaimeampia ja paikallisempia. Myyrien kannanvaihtelut ovat edelleen alueellisesti eriaikaisia ja eri puolille maata eri vuosina osuneet tiheyshuiput ovat olleet pääasiassa vain kohtalaisen suuria. 21.1. Myyräkannan alueelliset vaihtelut 2022 Myyrien määrät ovat vaihdelleet muutaman viime vuoden aikana eriaikaisesti Suomessa (Kuva 58). Myyrähuippuja on todettu vuoden 2020 lopussa pohjoisimmassa Metsä-Lapissa ja Keski-Suomi – Pirkanmaa -alueella, syksyllä 2021 läntisten Pohjanmaan maakuntien alueella ja syksyllä 2022 Oulun seudulta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Muualla Suomessa kannat ovat vaihdelleet epäsäännöllisemmin ja tiheydet ovat olleet korkeintaan keskinkertai- set. Suomen eteläinen puolisko Myyrät runsastuivat merkittävästi Oulun seudulta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla vyöhykkeellä vuoden 2022 aikana. Varsinkin Kainuun myyräkanta oli syksyllä 2022 vahva. Koko vyöhykkeel- lä tavattiin runsaasti sekä pelto- että metsämyyriä. Tällä kannanvaihtelun huippualueella myy- rämäärät todennäköisesti romahtavat talven 2022/23 aikana. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 88 Läntisissä Pohjanmaan maakunnissa myyrätiheydet olivat huippuvaiheessa syksyllä 2021. Kan- nat ovat harventuneet siitä lähtien ja syksyllä 2022 myyriä oli näillä alueilla niukasti. Kannan- vaihtelun aallonpohja saavutettaneen keväällä 2023, minkä jälkeen myyrämäärät alkavat jäl- leen hiljalleen kasvaa. Kuva 58. Myyrien runsauden alueelliset erot syksyllä 2021 (vasen kartta) ja syksyllä 2022 (oi- kea kartta). Mitä tummempi harmaan sävy, sitä runsaammat myyräkannat. Vole abundance according to 2021 and 2022 censuses, darker color indicates higher vole abundance. Kartat/Maps: Otso Huitu. Pohjakartta/Basemap: Maanmittauslaitos/National Land Survey of Finland Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja valtaosassa Keski-Suomea myyrät runsastuivat selvästi vuoden 2022 aikana, mikä ennakoi myyräkantojen kasvua näillä alueilla myös vuonna 2023. Kannanvaihtelun huippu saavutettaisiin näin ollen syksyllä 2023. Lounaisimman ja eteläisim- män Suomen myyräkantojen vaihtelu on viimeisten vuosikymmenten aikana ollut hyvin epä- säännöllistä, joten nyt nähtävissä oleva huippu voi jäädä toteutumatta. Keski-Suomen itäosissa sekä Etelä- ja Pohjois-Savossa myyriä tavattiin syksyllä 2022 niukasti tai korkeintaan kohtalaisesti. Monivuotiset kannanvaihtelut ovat näillä alueilla korvautuneet viimeisten 5–6 vuoden aikana vuodenaikaisvaihteluilla. Valtalajina näillä alueilla on tänä ai- kana ollut metsämyyrä. Suomen kaakkoiskulmassa myyräkannat ovat pääosin alhaiset. Pohjois-Suomi Käsivarren ja Utsjoen Tunturi-Lapissa myyräkannat ovat kasvaneet jo parin vuoden ajan. Vuo- den 2022 seurantapyynneissä havaittiin varsinkin Käsivarren myyrätilanteen muodostuneen jo melko vahvaksi. Pyynneissä tavattiin myös joitain tunturisopuleita (Lemmus lemmus). Mikäli alkava talvi on pohjoisimmassa Suomessa suotuisa pikkujyrsijöille, myyräkannan huippuvaihe saavutetaan syksyllä 2023.  Metsä-Lapissa myyräkannat olivat vuonna 2022 pääosin alhaiset, mutta joillain alueilla metsämyyriä on voinut esiintyä paikallisesti hieman runsaammin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 89 21.2. Myyrätuhonäkymät vuodelle 2023 Suomessa tavattiin myyriä syksyllä 2022 runsaasti Oulusta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla vyö- hykkeellä ja kohtalaisesti Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja valtaosassa Keski-Suomea, sekä ylimmässä Lapissa. Oulun ja Pohjois-Karjalan alueella, erityisesti Kainuussa, tavattiin merkittä- västi sekä pelto- että metsämyyriä. Peltomyyrä on myyristämme pahin taimituholainen, joten tällä alueella voidaan odottaa taimituhoja paljastuvaksi keväällä 2023. Tuhot voivat kuitenkin olla alueellisesti vaihtelevan suuruisia. Syksyn seurantapyyntien perusteella erityisesti Kai- nuussa on syytä varautua taimituhoihin. Tuhojen määrään vaikuttaa kuitenkin se, milloin myy- räkannat romahtavat – alkutalveen ajoittuva romahdus johtanee vähempiin tuhoihin kuin lop- putalveen ajoittuva. Riskialueilla toimivien metsänomistajien suositellaan tarkastavan viimeisten kolmen vuoden aikana istutetut taimikkonsa keväällä 2023. Jos myyrätuhoja on tapahtunut, täydennys- ja uu- distamisistutusta on syytä odottaa ainakin kesäkuun loppuun. Varsinkin pienet havupuun tai- met toipuvat myyrien syönnistä hyvin, eli liian varhainen täydennys voi olla tarpeetonta. Keväisin on syytä myös tarkastaa havupuiden taimien latvat, koska metsämyyrät kiipeävät lat- vaan ja syövät kärkisilmut. Männyllä aina ja kuusella usein tämä johtaa monilatvaisuuteen (Kuva 59) Latvoja voi hoitaa myöhemmin kesällä napsimalla kilpailevien sivuoksien kärjistä palan pois ja jättämällä yhden oksan kasvamaan ehjänä.  Muutamassa vuodessa sivuoksa on ottanut päärangan aseman (Henttonen 2005, 2007, Henttonen & Huitu 2013.) Joskus metsä- myyrien aiheuttamat latvatuhot sekoitetaan hirvien aiheuttamiin tuhoihin. Metsämyyrä syö vain latvan ja mahdollisesti ylimmän oksakiehkuran kärjet ja saattaa kaluta ylimmän vuosikas- vaimen kuorta. Hirvi sen sijaan rouhaisee liki koko vuosikasvaimen irti.  Myyräkantojen odotetaan kasvavan huippuunsa Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja valta- osassa Keski-Suomea. Luonnonvarakeskus tekee koko Suomessa valtakunnalliset myyräseu- rannat keväisin ja syksyisin. Nuorten taimikoiden omistajien on suositeltavaa seurata Luken myyräseurantojen tuloksia ja varautua kohonneeseen taimituhoriskiin talvella 2023/24 Lisätie- toja: https://www.luke.fi/fi/seurannat/myyrien-kannanvaihteluiden-valtakunnallinen-seuranta. Kuva 59. Myyrien aiheuttamia tuhoja taimilla: peltomyyrän kaluama kuusentaimi (a). Myyrät syövät vuosikasvaimen kuoret, jolloin taimi kuolee (b). Vole damage on young coniferous seedlings. Kuvat/Photos: Heikki Henttonen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 90 Viitteet Cornulier, T., Yoccoz, N.G., Bretagnolle, V., Brommer, J.E., Butet, A., Ecke, F., Elston, D.A., Framstad, E., Henttonen, H., Hörnfeldt, B., Huitu, O., Imholt, C., Ims, R.A, Jacob, J., Jędrze- jewska, B., Millon, A., Petty, S.J., Pietiäinen, H., Tkadlec, E., Zub, K. & Lambin, X. 2013. Eu- rope-wide dampening of population cycles in keystone herbivores. Science 340: 63–66. Hansson, L., and Henttonen, H. 1985. Gradients in density variations of small rodents: the im- portance of latitude and snow cover. Oecologia 67: 394–402. Henttonen, H. 2005. Metsämyyrä kiipeää ja syö taimien kärkisilmuja. Metsälehti 23: 18.  Henttonen, H. 2007. Hoida metsämyyrän vioittamia kuusenlatvoja. Metsälehti 2: 2.  Henttonen, H. & Huitu, O. 2013. Metsämyyrän jälkiä voi korjata. Metsälehti 12: 14–15.  Huitu, O., Kiljunen, N., Korpimäki, E., Koskela, E., Mappes, T., Pietiäinen, H., Pöysä, H. & Hentto- nen, H. 2009. Density-dependent vole damage in silviculture and associated economic losses at a nationwide scale. Forest Ecology and Management 258: 1219–1224. Huitu, O., Rousi, M. & Henttonen, H. 2013. Integration of vole management to boreal silvicul- tural practices. Pest Management Science 69: 355–361.Marttinen, M. & Koljonen, L. 1989. Uudenmaan meritaimenkantojen inventointi ja geneettinen tutkimus. Uuden- maan kalastuspiirin kalastustoimisto. Tiedotus nro 4. 141 s. Korpela, K., Delgado, M., Henttonen, H., Korpimäki, E., Koskela, E., Ovaskainen, O., Pietiäinen, H., Sundell, J., Yoccoz, N.G. & Huitu, O. 2013. Nonlinear effects of climate on boreal ro- dent dynamics: mild winters do not negate high-amplitude cycles. Global Change Bio- logy 19: 697–710. Sundell, J., Huitu, O., Henttonen, H., Kaikusalo, A., Korpimäki, E., Pietiäinen, H., Saurola, P. & Hanski, I. 2004. Large-scale spatial dynamics of vole populations in Finland revealed by the breeding success of vole-eating avian predators. Journal of Animal Ecology 73: 167–178. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 91 22. Maasto- ja metsäpalot Suomessa Ilkka Vanha-Majamaa Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, ilkka.vanha-majamaa@luke.fi Vuosi 2021 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi, ja eräin paikoin koko vuosi oli jopa poik- keuksellisen lämmin. Tosin huhti- ja toukokuu olivat Etelä-Suomessa enimmäkseen hieman keskimääräistä viileämpiä, mutta Pohjois-Suomessa silloinkin oli tavanomaista lämpimämpää. Ivalon lentoasemalla, jossa säännölliset lämpötilamittaukset alkoivat jo 1940-luvun lopulla, vuosi oli havaintohistorian toiseksi lämpimin. Kevääntulo yleensä Suomessa kuitenkin viivästyi normaalista, minkä seurauksena lumipeite katosi laajalti tavanomaista myöhemmin. Tavallista lämpimämpi kesä johtui etenkin kahdesta helleaallosta, joista ensimmäinen alkoi juhannuk- sena ja jatkui heinäkuun alkupäiviin ja toinen osui elokuun keskivaiheille. Hellepäiviä oli kesä- elokuussa yhteensä 42 kpl, kun pitkän ajan keskiarvo on 33 kpl (Ilmastovuosikatsaus 2022). Ilman lämpötilan kasvun on havaittu korreloivan metsäpalopinta-alojen kasvun kanssa kohta- laisen selvästi mm. Alaskassa, ja Suomessakin on havaittavissa jonkinasteista korrelaatiota (Kuva 60). Vuoden sademäärä vaihteli pitkän ajan keskiarvon molemmin puolin. Kesän sadeolot olivat vaihtelevat, ja loppukesästä Etelä- ja Itä-Suomessa kärsittiin ankarasta kuivuudesta (Ilmasto- vuosikatsaus 2022). Kuva 60. Metsäpalopinta-alat suhteessa ilman lämpötilaan (kesä-syyskuussa) Alaskassa ja Suomessa v. 1970 lähtien. Area of forest fires and annual mean air temperatures in Alaska and Finland. Lähde/Source: Box ym. 2022). Maastopaloja v. 2022 rekisteröitiin 2 265 kpl, joista metsäpaloja melko tarkkaan puolet, 1 129 kpl (Taulukko 4). Määrät ovat viime vuosien normaalipalomäärien rajoissa. Sekä maasto- että metsäpaloja havaittiin määrällisesti eniten toukokuussa. Tämä poikkeaa v. 2021 tilastoista si- käli, että tuolloin metsäpalojen lukumäärämäärä oli suurin heinäkuussa (Lindberg & Vanha- Majamaa, 2021). Toukokuun palomääriä voidaan pitää hivenen yllätyksellisenä, sillä kevät oli tavallista viileämpi ja kuiva jakso v. 2022 osui kesä-elokuulle. Palanut metsäpinta-ala oli kui- tenkin suurin kesä-heinäkuussa. Kokonaispalopinta-alat v. 2022 olivat varsin alhaisia: maasto- paloissa paloi alle 370 ha koko vuonna, metsäpalojen kokonaispinta-ala oli alle 270 ha Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 92 (Taulukko 4). Palontorjunnan tehokkuutta osoittaa yhdessä metsäpalossa keskimäärin pala- neen pinta-alan, 0,24 ha, pitkäaikaista keskiarvoa selvästi alhaisempi pinta-ala. Vertailun vuoksi v. 2021 keskimääräisen paloalan koko oli 0,82 ha. Verrattuna maailman metsäpaloko- koihin, palopinta-alat ovat Suomessa yleisesti olleet alhaisia. Taulukko 4. Vuonna 2022 kuukausittain tilastoidut maasto- ja metsäpalot, maasto- ja metsä- palopinta-alat ja keskimääräiset yksittäisen metsäpalon pinta-alat (ensisijaisen onnettomuus- tyypin mukaan). Monthly numbers of field- and forest fires with estimates on the burnt area of land or forest. Lähde/Source: Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto PRONTO (Pelas- tusopisto/Timo Loponen). Kuukausi Maastopalojen lukumäärä Joista metsäpaloja Palanut maasto- ala yhteensä (ha) Josta pala- nut metsä- ala (ha) Palanut metsäala keskimäärin (ha) Tammikuu 6 0 0,05 0 0 Helmikuu 3 1 0 0 0 Maaliskuu 12 2 0,1 0,05 0,03 Huhtikuu 151 37 12,98 3,44 0,09 Toukokuu 690 261 134,59 52,67 0,2 Kesäkuu 331 181 94,89 92,21 0,51 Heinäkuu 321 177 76,99 72,42 0,41 Elokuu 346 202 32,82 30,62 0,15 Syyskuu 293 201 14,51 13,17 0,07 Lokakuu 83 54 0,67 0,64 0,01 Marraskuu 22 9 0,02 0,01 0 Joulukuu 7 4 1,7 1,7 0,43 Yhteensä 2 265 1 129 369,31 266,93 0,24 Viitteet Heinonsalo, J. & Lehto, T. 2018. Sienijuuret. Teoksessa Timonen, S. & Valkonen, J. (toim.). Sienten biologia. Gaudeamus. 190–201. Box, J.E., Bhatt, U.S., Christensen, T.R., Derksen, C., Gerland, S., Granskog, M., Isaksen, K., Koh- ler, J., Mård, J., Meier, W.N., Mudryk, L., Romanovsky, V.E., Shiklomanov, A., Smith, S., Vanha-Majamaa, I., Wouters, B. & Yang, D. 2022. Recent developments in Arctic cli- mate observational indicators. In: AMAP, 2021. AMAP Arctic Climate Change Update 2021: Key Trends and Impacts. [pp. 7-29]. Arctic Monitoring and Assessment Pro- gramme (AMAP), Tromsö, Norway. Viii+148pp. https://www.amap.no/documents/- doc/amap-arctic-climate-change-update-2021-key-trends-and-impacts/3594 Ilmastovuosikatsaus 2022. Ilmatieteen laitos, 16 s. DOI: 10.35614/ISSN-2341-6408-IVK-2022-00 Lindberg, H. & Vanha-Majamaa, I. 2022. Metsäpalot Fennoskandiassa – taustaa ja vuoden 2021 tilanne Suomessa. Julkaisussa: Melin, M. & Terhonen, E. (toim.) 2022. Metsätuhot vuonna 2021. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 38/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. s. 74–78. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 93 23. Kansalaisten metsätuhoilmoitukset Leena Aarnio ja Tiina Ylioja Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki leena.aarnio@luke.fi, tiina.ylioja@luke.fi Leena Aarnio ja Tiina Ylioja laativat koosteen tuhoilmoituksista omien sekä seuraavien asian- tuntijoiden antamien tietojen pohjalta: Jarkko Hantula, Katri Himanen, Juha Kaitera, Matti Koi- vula, Jaana Luoranen, Markus Melin, Juho Matala, Heikki Nuorteva, Tuula Piri, Anna Poimala, Marja Poteri, Markku Saarinen, Juha Siitonen ja Eeva Terhonen. Luonnonvarakeskus ylläpitää sivustollaan palvelua, johon kansalaiset voivat tehdä ilmoituksia tuhohavainnoista omissa puissaan. Lomake ilmoituksen tekoon löytyy osoitteesta https://metsainfo.luke.fi/fi/metsatuholomake. Palvelun kautta saatiin vuoden 2022 aikana yh- teensä 161 kansalaisten tekemää tuhoilmoitusta ja lisäksi yli 50 tuhoilmoitusta tai kyselyä oli tullut suoraan yhteydenottoina tutkijoille joko sähköpostitse tai puhelimitse. Vuoden 2022 il- moituksissa esiin nousivat edellisvuoden tapaan erityisesti kuivuus ja sen aiheuttamat seuran- naistuhot, jotka mäntyyn ja kuuseen kohdistuttuaan aiheuttivat paikoin puuston kuolleisuutta. Kuivuuden karut seuraukset – kuusella ja männyllä paikoitellen runsaasti kaarnakuori- aistuhoja Useampi peräkkäinen kuiva kesä rasitti sekä kuusia että mäntyjä. Kuivuus ja kuumuus heiken- sivät puiden kuntoa, jolloin ne olivat erityisen alttiita hyönteistuhoille. Hyönteistuho koitui puiden lopulliseksi kohtaloksi, mutta ei yleensä ollut tuhon alkuperäinen aiheuttaja. Hyönteis- ten tappamat puut saattoivat toisinaan olla myös muun kuin kuivuuden, esimerkiksi juurikää- vän heikentämiä. Kirjanpainajan (Ips typographus) tappamista tai vaivaamista kuusista saatiin yhteensä 45 ilmoi- tusta, joista yhdeksän koski tuhoa pihametsikössä tai ulkoilualueella. Kaikki ilmoittajat tosin eivät kuvailleet havaintokohdettaan tarkemmin. Valtaosa kirjanpainajatuhoista kohdistui kui- tenkin talousmetsiin, monesti harvennuskohteisiin tai hakkuuaukkojen reunamille valon ja kuivuuden stressaamiin kuusiin. Tuho oli useimmiten havaittu, kun ilmoittajien huomio oli kiinnittynyt kuivuneisiin kuusiin, joista oli irronnut kaarnaa. Ulkoilualueilla ja kaupunkien omistamissa metsissä liikkuneet ihmiset olivat huolissaan tuhojen leviämisestä ja pelkäsivät, että omistajataho ei huomaa vahinkoa eikä ryhdy mahdollisesti tarvittaviin toimenpiteisiin ajallaan. Metsänomistajat puolestaan ottivat mielellään vastaan kirjanpainajatuhon varhaiseen tunnistamiseen sekä tuhoihin varautumiseen liittyviä ohjeita. Kirjanpainajaa koskevia tuhoilmoituksia saatiin ympäri Suomea ja pohjoisimmat niistä tulivat Meri-Lapin alueelta, missä kirjanpainaja oli tehnyt tuhoa vanhoissa järeissä kuusikoissa. Tu- hoilmoitusten tekijöinä oli metsänomistajia, metsäammattilaisia sekä yksityishenkilöitä, jotka olivat huomanneet kuusien kuolleisuutta esimerkiksi ulkoillessaan metsässä. Kuusella havaittiin kesän 2022 aikana myös runsaasti latvakuolemia eri puolilla Suomea. Tu- hoilmoituksia latvoistaan kuivuneista kuusista saatiin 16 kappaletta, ja suurin osa niistä koski metsiköissä kasvavia kuusia. Myös taajama-alueilla sekä pihapiireissä havaittiin latvakuolemia, mikä herätti huolta tuhon mahdollisesta leviämisestä lähellä kasvaviin terveisiin kuusiin. To- dennäköisin syy kuolleisiin latvoihin oli kuusentähtikirjaaja (Pityogenes chalcographus), joka oli iskeytynyt latvaosiin ohuemman kaarnan alle. Muilta osin kuuset näyttivät aivan terveiltä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 94 Latvatuhoa havaittiin sekä suurissa ja järeissä että läpimitaltaan pienemmissä kuusissa. Latva- osan kuusentähtikirjaajatuhon varmistaminen vaatii puun kaatamisen ja kokeeksi sitä tehtiin parilla Luonnonvarakeskuksen omalla seurantakohteella. Jokaisen kaadetun puun kuivuneesta latvasta löytyi tuolloin kuusentähtikirjaaja. Kuivuneista männyistä saatiin 48 tuhoilmoitusta, joista 28:ssa oli havainto tai epäily okakaar- nakuoriaisesta (Ips acuminatus). Tuhot olivat keskittyneet Varsinais-Suomeen etenkin Turun ja Naantalin seudulle, ja niitä esiintyi sekä rannikolla että saaristossa. Muutama ilmoitus saatiin myös ylempää lounaisrannikolta Uusikaupunki–Rauma–Pori-akselilta. Varsinaissuomalaiset männyt olivat heikentyneet kuivuuden ja mahdollisen etelänversosurman takia, minkä jälkeen niihin oli seurannaistuhona iskeytynyt okakaarnakuoriainen, joka tappaa heikentyneitä män- tyjä latvasta alkaen. Tuhot keskittyivät pääasiassa kallioisille mökkitonteille sekä omakotitalo- jen piha-alueille. Moni ilmoittaja oli huolissaan tuhon mahdollisesta leviämisestä ympärillä kasvaviin vielä toistaiseksi terveisiin mäntyihin. Mukana oli kohteita, joissa mäntyjä oli kuollut jo edellisenä vuonna, ja tuho oli jatkunut kesän 2022 aikana. Kanta-Hämeessä, Satakunnassa ja Keski-Suomessa havaittiin pystyyn kuolleita mäntyjä talousmetsiköissä. Tuhojen syitä ei suoraan pystytty toteamaan, mutta kasvuolosuhteet ja metsiköissä tehdyt toimenpiteet saat- toivat olla ratkaisevana tekijänä puiden kunnon heikkenemiseen ja mahdolliseen hyönteisten aiheuttamaan seurannaistuhoon. Kuivuus aiheutti ongelmia muillekin puulajeille, joskin haitat olivat useissa tapauksissa enem- män esteettisiä, kun yksittäisiä tonttien, pihojen ja kaupunkialueiden puita ränsistyi tai kuoli. Useilla puulajeilla yksittäisiä ja paikallisia hyönteistuhoja Erilaisten hyönteisten aiheuttamia yksittäisiä tuhoja havaittiin eri puolilla maatamme useilla puulajeilla. Etelä-Savossa kasvavissa männyissä havaittiin runsaasti ruskomäntypistiäisen (Neodiprion sertifer) toukkia. On otaksuttavaa, että ruskomäntypistiäinen runsastuu tulevina kesinä. Ruskomäntypistiäisen toukat kuoriutuvat neulasissa talvehtineista munista tehoisan lämpösumman saavuttaessa 140 °Cvrk. Toukat syövät ryhmissä männyn edellisen kesän vuo- sikasvaimia kaikenikäisistä männyistä (Kuva 61). Kuva 61. Ruskomäntypistiäisen toukkia syömässä männynneulasia. Larvae of Neodiprion ser- tifer feeding on pine needles. Kuva/Photo: Tiina Ylioja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 95 Ruskomäntypistiäisen toukat koteloituvat maahan kesällä, joten kesän uusin vuosikasvu vält- tyy syönniltä. Ruskomäntypistäisen runsaan esiintymien havaitsee myös maahan kertyvästä ulosteesta (Kuva 62). Kuva 62. Ruskomäntypistiäisen runsaan esiintymisen voi myös havaita maahan kertyneestä toukkien ulosteesta. Abundant occurrence of Neodiprion sertifer can also be noticed from the frass droppings of the larvae on the ground. Kuva/Photo: Tiina Ylioja Pirkanmaalta saatiin tuhoilmoitus todennäköisestä männynversokääriäisestä (Rhyacionia buoliana), jonka aiheuttama tuho oli jatkunut samassa metsikössä jo useamman vuoden ajan. Kasvaimen sisältä oli löytynyt toukka kesällä 2022. Pirkanmaalla oli havaittu myös yksittäisen männyn kuolema, jonka aiheuttajaksi selvisi kuvien perusteella sinikauniainen (Phaenops cya- nea). Kyseisessä tapauksessa jalokuoriaisiin kuuluvan sinikauniaisen leviämisestä ei ollut pel- koa ja kyseinen puu neuvottiin jättämään paikoilleen, jolloin esimerkiksi tikat saivat hyvää ra- vintoa puussa elävistä toukista. Pohjanmaalla tehtiin yksittäinen havainto mustista kirvoista (Cinara piceae), joita oli valtava määrä erään nuoren kuusen rungolla. Kyseiselle lajille ei löydy suomenkielistä nimeä, mutta englanninkielinen nimi ”greater black spruce bark aphid”, kuvaa hyvin kookasta ja helposti silmällä havaittavaa mustaa kirvaa. Kaakkoissuomalaisessa lehtikuusitaimikossa olivat riesana vaaleanvihreät toukat, jotka jo use- amman vuoden aikana olivat syöneet kymmeniä taimia. Samaa vioitusta oli havaittu myös isommissa puissa. Kesällä 2022 vastaava havainto tehtiin myös uusimaalaisessa lehtikuusitai- mikossa. Tuho oli mahdollisesti isolehtikuusipistiäisen (Pristiphora erichsonii) aiheuttama. Havupuilla havaitut sienitaudit Kuusilla mustakorosta (Corinectria fuckeliana) sekä mäntyjä vaivaavista koroista saatiin kum- mastakin kaksi tuhoilmoitusta. Länsirannikolla sijaitsevassa mäntymetsikössä tuho oli jo mer- kittävä, sillä koroja löytyi noin joka toisesta puusta. Taudin tunnistamiseksi tarkalleen olisi kui- tenkin tarvittu laboratorionäytteet. Kuusen mustakoroa (Kuva 63) havaitsivat lisäksi myös useat Luken tutkijat sekä Valtakunnan metsien (VMI) maastoinventoinneista vastaavat ryh- mänjohtajat. Kuusen mustia koroja voi kuitenkin aiheuttaa muutkin tekijät kuin Corinectria fuckeliana-sieni. Korojen määrä näyttää lisääntyvän, joten tutkimustietoa tarvitaan, jotta Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 96 niiden muodostuminen voitaisiin estää metsänhoidollisin menetelmin. Corinectria fuckeliana on suhteellisen uusi tuhonaiheuttaja Suomessa, joka mahdollisesti hyötyy ilmastonmuutok- sesta. Kuva 63. Kuusella mustakoroa aiheuttaa sieni Corinectria fuckeliana. Canker on the stem of Norway spruce due to Corinectria fuckeliana infection. Kuva/Photo: a) Heikki Nuorteva, b) Eeva Terhonen. Juurikääpä ja sen leviäminen huolestutti useita metsänomistajia. Asiantuntijalta kysyttiin tie- toa juurikäävän torjunnasta sekä toimintaohjeita metsänuudistamisen sekä harvennuksen yh- teydessä, jotta juurikääpä ei pääsisi leviämään alueella. Yksittäisiä puita koskevista sienituhoista tai niiden epäilyistä saatiin myös muutamia ilmoituk- sia. Vioituksen tarkka aiheuttaja ei näissä tapauksissa kuitenkaan selvinnyt. Oireet saattoivat olla epämääräisiä, kuten muuttunut rungon muoto tai rungolla kasvava hometyyppinen kas- vusto, jota oli vaikea tunnistaa. Kanta-Hämeessä havaittiin nuorissa männyntaimissa valkoisia itiöitä, mutta vuosikasvu oli kuitenkin ollut normaalia. Kyseessä oli männynneulaskariste (Lophodermium seditosum), joka on männyille melko harmiton eikä vaadi mitään toimenpiteitä. Männynneulaskaristetta oli esiintynyt kesällä 2022 samalla seudulla runsaamminkin. Pohjois-Pohjanmaalla puolestaan havaittiin kuusen oksankärkien kellastumista eri-ikäisissä kuusissa. Syynä oli puille vaaraton kuusensuopursuruoste. Eräällä joulukuusiviljelmällä taas epäiltiin neulasten ruskettumisen syyksi kuusenjuovakaristetta ja vioittuneista kuusista toimitettiin näytteitä Lukeen tutkittaviksi. Koillismaalla taajama-alueella kasvaneet sembramännyt kärsivät voimakkaasta vioituksesta, joka ilmeni neulasten ruskettumisena ja puiden ”mustumisena” sekä lopulta kuolemisena. Ku- vien perusteella syyksi paljastui surmakkasienen aiheuttama versosurma (Gremmeniella Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 97 abietina), jolle sembramänty on tavallista metsämäntyä alttiimpi. Tauti oli levinnyt kaikkiin sa- malla alueella kasvaneisiin sembramäntyihin, jotka jouduttiin poistamaan. Neljällä paikkakunnalla Etelä-Suomessa ongelmana oli pihtojen kuivuminen ja kuoleminen taajama- tai piha-alueella. Kolmessa näistä tapauksista syyksi selvisi pihtoja tappava Neonect- ria macrospora -sieni. Vioituksia taimikoissa eri puolilla maata Kuivuus koetteli myös taimia ankarasti vuoden 2022 kasvukaudella. Kahdessa mäntytaimi- kossa taimet olivat ruskettuneet ja kuivuneet todennäköisesti istutuksen jälkeisen kuivuuden ja mahdollisten ravinnepuutosten takia. Pohjanmaalla havaittiin omituista vioitusta turve- maalle vuotta aiemmin istutetuissa männyntaimissa, jotka olivat pahasti puskittuneita ja joi- den tyvi oli kummallisen paksu. Rangat olivat ryhmyisiä ja niissä näkyi vanhaa pihkavuotoa. Tuhoasiantuntijat tunnistivat kuvien perusteella taimista tukkimiehentäin syöntiä sekä mah- dollista peltoluteen aiheuttamaa vauriota. Mahdolliset ravinnepuutokset voivat myös olla syynä ongelmaan, mutta niiden toteaminen vaatisi neulasten ravinneanalyysin tekemisen. Pohjois-Pohjanmaalla eräällä soisella ojitetulla alueella kasvavien männyntaimien sekä nuor- ten puiden kasvu oli loppunut ja lähes jokainen puu näytti selkeästi sairaalta. Metsikkökaista- leen harvennuksen jälkeenkin jäljellä oli sairaita puita erityisesti ojien läheisyydessä, mutta vioituksen syy ei käynyt selville. Uudellamaalla puolestaan havaittiin kuusitaimikossa latvojen kuivumista, mikä ei tehdyn ravinneanalyysin mukaan johtunut ainakaan ravinnepuutoksista. Hirvi- ja tuulituhoilmoituksille on olemassa erilliset ilmoituskanavat, mutta satunnaisesti niitä saattaa tulla myös muiden metsätuhoilmoitusten joukkoon. Vuonna 2022 Kanta-Hämeessä hirvet olivat repineet jo kookkaaksi varttuneesta mäntytaimikosta latvan lähes jokaisesta tai- mesta kahden hehtaarin alueella. Pirkanmaalta saatiin ilmoitus tuulen kaatamista männyistä, joista Luken hyönteisasiantuntija kehotti olemaan tarvittaessa yhteydessä Metsäkeskukseen metsätuholain velvoittamaan puunkorjuuseen liittyen. Lehtipuiden vioittajia edellisvuotta vähemmän Lehtipuita koskevista tuhoista saatiin vuonna 2022 vain kymmenkunta ilmoitusta. Kesän 2022 aikana saarnipistiäisen aiheuttamaa lehdettömyyttä koskevia ilmoituksia saatiin vain kolme, joista kahdessa mainittiin, että tuhoa oli ollut myös edellisvuonna samoissa puissa. Kolme tuhoilmoitusta koski koivujen vioituksia. Kymenlaaksossa havaittiin koivikon harven- nuksen yhteydessä lehtitikaskuoriaisen (Trypodendron signatum) aiheuttamaa vauriota. Alu- eella oli paljon lehdettömiä koivuja, joista oli vuotanut mahlaa ulos. Lehtitikaskuoriainen ei iskeydy elinvoimaiseen koivuun, joten puita on kiusannut jokin muu tekijä ennen lehtitikas- kuoriaista. Päijät-Hämeessä pienen koivun lehdet oli syöty lehtiruotia myöten paljaaksi, ja ai- heuttajana oli todennäköisesti pulskamailapistiäinen (Arge pullata). Pohjois- Savossa sijaitse- vassa istutuskoivikossa näkyi puiden rungoilla vaurioita, jotka herättivät epäilyksen puiden nestevirtauksen häiriöstä. Todennäköisesti vioitus johtui kuivuudesta. Haapaa koskevia ilmoituksia saatiin vain yksi, joka oli epäily haavankäävän (Phellinus tre- mulae) aiheuttamista vaurioista Pohjois-Suomessa kasvavien haapojen rungoilla. Samoin ter- valepän vioitusta havaittiin vain yhdessä tapauksessa, jossa eteläsuomalaisten tervaleppien rungoilla näkyi runsaasti tikkojen jälkiä. Lintujen käsittelyn seurauksena puista oli irronnut kuorta. Puut näyttivät ulkoisesti terveiltä ja Luonnonvarakeskuksen hyönteisasiantuntija arveli Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 98 kyseessä olleen kuoren alla talvehtivat hyönteiset, joiden laji ei kuitenkaan kuvien perusteella selvinnyt. Lopuksi Huoli ilmastonmuutoksesta, puustoon kohdistuvien tuhojen lisääntymisestä sekä mahdolli- sista uusista tuhonaiheuttajista näkyi vuonna 2022. Nämä kysymykset ja tuhotapaukset askar- ruttavat toimittajia, metsänomistajia, metsäalan ammattilaisia tai muutoin metsistä ja puista kiinnostuneita kansalaisia. Etenkin metsäalan ammattilaiset kaipaavat aiempaa enemmän tie- toa ja neuvoja toimenpiteitä suunnitellessaan ja asiakkaiden kanssa toimiessaan. Puissa ha- vaitsemistaan ongelmista kannattaa jättää ilmoitus (ks. luvun alku), vaikka kyseessä ei olisi- kaan laaja-alainen metsätuho. Tavoitteena on toimittaa ilmoituksen tekijöille tarvittaessa lisä- tietoa, sillä ilmoituksella tavoittaa Luken asiantuntijajoukkoa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023 99 Löydät meidät verkosta luke.fi Luonnonvarakeskus (Luke) Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki