MAATALOUDEN TALOUDELLISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TIEDONANTOJA N:o 73 THE AGRICULTURAL ECONOMICS RESEARCH INSTITUTE, FINLAND RESEARCH REPORTS, No. 73 MAIDONTUOTANNON ERITYISKUSTANNUKSET MAIJA TOLVANEN HELSINKI 1980 Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen TIEDONANTOJA N:o 73 The Agricultural Economics Research Institute, Finland RESEARCH REPORTS, No 73 MAIDONTUOTANNON ERITYISKUSTANNUKSET Maija Tolvanen Helsinki 1980 ISBN 951-9199-73-X Valtion painatuskeskus 1980 MAIDONTUOTANNON ERITYISKUSTANNUKSET Sivu JOHDANTO 1 I. MAIDONTUOTANNON KUSTANNUSRAKENNE 3 Kustannusten jaottelusta 3 Maidohtuotannon erityiskustannukset 6 II TUTKIMUSAINEISTO 8 1. T-tarkkailu 8 2. T-tarkailptilat suhteessa koko maan lypsykarjatiloihin 9 Tilakoko 9 Karjakoko ja tuotantosuunta 9 c7 Tutkimustilojen sijainti 11 Keskituotos 11 Tuotantomenetelmät 11 Ihmistyönmenekki 12 Pääoman käyttö 13 3. T-tarkkailutilojen liiketulokset 14 Katetuotto 14 Maidon tuotantokuatannua 16 III. ERITYISKUSTANNUSTEN SUURUUS 22 Eläinlääkintäkustannus 22 Keinosiemennys- ja tarkkailumaksut 23 Erityiskustannus suhteessa tuotantokustannukseen 24 IV. TUOTOSTASOON VAIKUTTAVAT TEKIJÄT 26 Erityiskustannus 26 Rehun laatu ja rehukustannukset 26 Karjakoko 27 Työnmenekki 27 V. ERITYISKUSTANNUKSET JA TUOTOSTASO 30 Tuotostason vaikutus elinlääkikustannukseen 30 Keinosiemennys- ja tarkkailukustannus suhteessa 30 tuotos tasoon VI. ERITYISKUSTANNUKSET JA KARJAKCKC 34 Karjakoon vaikutus eläinlääkintäkustannukseen 34 Karjakoon vaikutus keinosiemennys- ja tarkkai- 34 lukustannukseen VII. TUOTANTOKUSTANNUKSEN RAKENNE 36 VIII. ERITYISKUSTANNUKSET SUHTEESSA KIRJANPITOTILOjEN 40 VASTAAVIIN KUSTANNUKSIIN IX. TIIVISTELMÄ 41 KIRJALLISUUS 43 LIITTEET JOHDANTO Maidontuotannon erityiskustannuksilla tarkoitetaan tässä lähinnä eläinlääkintä-, keinosiemennys- ja tarkkailukustannuksia. Nämä ovat maidontuotannolle tyypillisiä kustannuseriä. Ongelmallisin ja vaihtelevin kustannuserä on eläinlääkintäkustannus; keinosie- mennys- ja tarkkailukustannukset sitä vastoin ovat jokavuotisia kustannuseriä lypsylehmää kohden. Keinosiemennys- ja tarkkailukustannukset ovat kokonaan maidontuo- tantoa koskevia kustannuksia, mutta osa nautakarjatalouden eläin- lääkintäkustannuksesta voi kuulua esim. maidontuotannon ohessa tapahtuvalle naudanlihantuotannolle. Maidontuotannon luonteeseen kuuluu vähintään poistoon tarkoitettujen lehmien edellyttämä määrä naudanlihantuotantoa. Myös vasikat, joita ei tarvita karjan uusin- taan, ovat maidontuotannon sivutuotteita. Maidon kustannuksia las- kettaessa naudanlihantuotannosta yms. aiheutuvat kustannukset vähennetään yleensä tuottojensa suuruisena nautakarjatalouden kustannuksista. Naudanlihantuotannon osuus on tällöin mukana yksittäisissä tuotantokustannuserissä. Erityiskustannuksia tarkas- teltaessa on jouduttu valitsemaan tutkimusaineistoksi pitkälle maidontuotantoon erikoistuneet tilat, jotta naudanlihantuotannon osuus mm. eläinlääkintäkustannuksessa jäisi mahdollisimman pie- neksi. Tutkimusaineistona on käytetty T-tarkkailutiloilta saatavia tulok- sia. Näillä tiloilla maidontuotanto muodostaa noin 80 % nautakar- jatalouden tuotosta. T-tarkkailutilat edustavat tilakokonsa puo- lesta huomattavasti keskimääräistä suurempaa yrityskokoa. Koska tutkimus kohdistuu pääasiassa eläinlääkintä-, keinosiemennys- ja tarkkailukustannuksiin, karjakoolla ei liene siinä määrin ratkai- sevaa merkitystä nautayksikköä kohden laskettuihin tuloksiin, kuin jos tutkittaisiin esim. rehu- ja työkustannuksia tai omaisuudesta aiheutuvia kustannuksia. - 2 - Tutkimuksen tavoitteena on selvittää erityiskustannusten -suuruus ja näiden suhde maidon tuotantokustannukseen. Näin ollen joudutaan määrittämään myös maidon tuotantokustannuksen suuruus. Lisäksi pyritään tarkastelemaan eräitä maidontuotannon erityiskustannuk- siin mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä kuten tuotostasoa ja karja- kokoa. Karjan keskituotosta voidaan pitää monien tekijöiden yhteissumma- ne, joka puolestaan vaikuttaa useisiin eri 'teki-j,öihin.Kesk.ituoto-k- sen vaikutuksista erityiskustannuksiin tunnetaan mm. korkeatuotok- sisen eläimen suurempi sairastumisalttius jå se, että hyvätuöttoL71:: set lehmät pyritään siementämään kalliimmilla valiosonneilla. Kar- jakoon vaikutuksista erityiskustannuksiin voidaan ko. aineiston perusteella tehdä päätelmiä ainoastaan koko maan keskikarjakokoa huomattavati suuremmissa karjoissa. Koska tutkimusaineisto koostuu pitkälle maidontuotantoon erikoistuneista tiloista, on katsottu aiheelliseksi selvittää pääpiirteittäin nautarkarjatalouden tuotan- tokustannus ja sen rakenne ja tarkastella samalla erityiskustannuk- sia rinnan yleiskustannusten kanssa. Lopuksi tutkimustuloksia ver- rataan kannattavuustutkimuksen kirjanpitotilojen vastaaviin tulok- siin niiltä osin kuin se on mahdollista johtuen näiden kahden ai- neiston erilaisista ratkaisuista kirjanpidossa. -3- 1. MAIDONTUOTANNON KUSTANNUSRAKENNE 1. Kustannusten jaottelusta MELLEROWICZ (1933, s. 31) jakaa kustannukset neljään pääryhmään, jotka ovat toisistaan erotettavissa ominaisuuksiensa puolesta. Hän käyttää niistä nimitystä laadunmukaiset kustannukset (natOrliche- kostenarten). Ne ovat pääomakustannus, työkustannus, raaka-aine- kustannus ja muu kustannus. ANNILA (1938) on soveltanut tutkimuk- sessaan "Lypsykarjatalouden peruskustannuksesta ja siihen vaikutta- vista tekijöistä" MELLEROWICZin esittämää laadunmukaisten kustannus- ten jakoa. Näin menetellen on saatu pääoma-, työ-, ruokinta-, ja sekalaiskustannusten pääryhmät Pyrittäessä selvittämään erilaisen tuotannontason, ruokinnan ja maidon hintatason vaikutusta lypsy- karjatalouden kustannuksiin ja kannattavuuteen, on ANNILAn (1938, s. 77-78) mukaan kustannusten jako peruskustannukseen ja ruokinta- kustannuksen osoittautunut soveliaimmaksi. Peruskustannukseen on tällöin luettu työ-, sekalais- ja pääomakustannukset. RYYNÄNEN (1973, ss. 152-154) myös on käyttänyt jakoa perus- ja rehukustannukseen maitokilon tuotantokustannuslaskelmissa. Perus- ja rehukustannus on näissä laskelmissa koostunut seuraavanlaisista kustannuseristä: Peruskustannus: eläinomaisuuden aiheuttamat kustannukset rakennus- ja kalustokustannus työkustannus sähkö, polttoaine lääkintä, tarkkailu osuus yleiskustannuksista Rehukustannus: markkinakelpoiset rehut perusrehut (heinä, säilörehu, laidun) Kun tuotantokustannuksesta vähennetään ensiksi lihasta ja vasikasta saatu tuotto ja jäännös jaetaan tuotetulla maitokilomäärällä, saa- daan maitokilon(tai -litran) tuotantokustannus. Maitokilon tuotanto- -ustannus suhteessa maidon hintaan on RYYNÄSEN mukaan jo varsin hyvä maidontuotannon kannattavuuden vertailuperuste. - 4 - Perusrehuille eli markkinattomille rehuille voidaan laskea jalas- tusarvo, jolloin karjatalouden tuotosta vähennetään peruskustannus ja markkinakelpoisten rehujen käytöstä aiheutuva kustannus. Saatu erotus osoittaa sen osan tuotosta, joka on jäänyt kyseisten rehujen arvoksi. TORVELAn (1970, ss. 9-11) mukan jalostusarvon laskeminen kyseistä menettelyä käyttäen on eräänlainen katetuottolaskelma. Siinä saatu lopputulos, rehujen jalostusarvo, osoittaa sen osan tuotosta, joka voidaan katsoa katteeksi kulloinkin tarkasteltavalle rehumäärälle. Jalostusarvolaskelmien avulla on mahdollisuus arvos- tella ensisijaisesti kullakin viljelmällä sen eläinryhmä.n taloudel- lisuutta, jota laskelmat koskevat. Jako perus- ja rehukustannukseen on ollut käytössä mm. Suomen maatalouden kannattavuustutkimuksessa (Tutk. S. maat. kannatt., XXII, s. 75). Nykyisin kannattavuustutkimuksessa käytetään seuraa- vanlaista kustannusjaottelua (Maatal. tal. tutk.lait. tied. 62, s.23). Työ kustannus palkat viljelijäperheen juoksevat työt, johtotyöt Kotieläinkustannus Tarvikekustannus ostorehut ostosiemenet ostolannoitteet kuivaus, kasvinsuojelu yms. poltto-, voitelu- ja lämmitysaineet sähkömaksut Kone- ja kalustokustannus kaluston poisto kaluston korjaus pienkaluston osto Rakennuskustannus rakennusten poisto rakennusten korjaus Muu kustannus Kun näin saatuun liikekustannukseen lisätään käyvän korkokannan mukainen pääomien korkovaatimus, saadaan tuotantokustannus. - 5 - Jos tarkastellaan kustannuksia tuotantotason suhtautumisen perus- teella, erotetaan kokonaiskustannuksessa kiinteät ja muuttuvat kus- tannukset (MELLEROWICZ 1933, s. 35). Kiinteät kustannukset pysyvät samansuuruisina yrityksen tuotantotasosta riippumatta. Muuttuvat kustannukset ovat päinvastoin kuin kiinteät kustannukset tuotanto- tasosta riippuvaisia. Tuotanto aiheuttaa muuttuvia kustannuksia ja aina sitä enemmän, mitä korkeammalle tuotantotaso nostetaan. Lypsys- sä olevan lehmän kustannuksista ovat kokonaisuudessaan kiinteitä ainoastaan rakennus- ja elatusrehukustannukset sekä mahdollinen sonninpitokustannus ja vastaavasti kokonaisuudessaan muuttuvia yksin- omaan tuotantorehukustannukset. Kaikki muut kustannuserät jakaan- tuvat sekä kiinteään että muuttuvaan osaan (ANNILA 1938, s. 74). RYYNÄNEN (1973, s. 149) kiinnittää huomiota kustannusten jakoon kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin erityisesti ajan suhteen. Lyhyellä aikavälillä ovat useat maidon tuotantokustannukseen vai- kuttavat tekijät (työvoima, rakennukset ja laitteet) kiinteitä. Sen sijaan pitkän aikavälin -suunnittelussa voivat myös rakennuskus- tannukset olla muuttuvia. Kiinteitä kustannuksia ovat RYYNÄSEN mukaan tavallisesti kotieläin- ja varastorakennuksien sekä näihin kytkettyjen laitteiden ja koneiden aiheuttamat kustannukset. Tiloil- la, joilla viljelijäperheen jäsenet suorittavat kotieläinten hoito- työt, myös ihmistyäkustannusta voidaan pitää kiinteänä. Muuttuvia kustannuksia ovat ennen kaikkea Fel-1u-, eläinten uudistus-, eläin- lääkintä-, valo- ja lämpökustannukset. Tähän ryhmään luetaan vielä astutus- ja tarkkailumaksut sekä eläinomaisuuteen sijoitetun pää- oman korko. Kun kokonaistuotosta vähennetään muuttuvat kustannukset, saadaan ylijäämä, jota nimitetään katetuotoksi. Katetuotto jää siis kiin- teitten kustannusten katteeksi. 'Mitä suurempi katetuotto on kiinte- än tuotantovälineistän pysyessä muuttumattomana, sitä edullisempaa tuotanto on. Eriteltävyyden mukaan MELLEROWICZ (1933, s. 131) on jakanut kustan- nukset välittämiin ja välillisin kustannuksiin. Välittömät kustan- nukset lankeavat jollekin tuotannonalalle. Ne voidaan jakaa raaka- aine- ja niihin verrattaviin kustannuksiin sekä työkustannuksiin. - 6 - Välilliset kustannukset ovat koko tuotantoryityksen eri tuotannon- aloihin enemmän tai vähemmän kohdistuvia kustannuksia. Välilliset kustannukset voidaan jakaa myös kahteen pääryhmään, pääomakustan- nuksiin ja muihin välillisiin kustannuksiin. Erikoistumisen myötä välittömien kustannusten merkitys suhteessa välillisiin kustannuk- siin on kasvanut paitsi maidontuotannossa myös muilla maatalouden tuotannon aloilla. 2. Maidontuotannon erityiskustannukset Maidontuotannon erityiskustannuksilla tarkoitetaan täs'sä eläinlää- kintäkustannusta sekä keinosiemennys-, astutus- ja tarkkailukustan- nuksia. Näitä kustannuseriä voidaan pitää nimenomaan maidontuotan- nolla ominaisina kustannuksina. Ilman eläinlääkintä- ja varsinkaan keinosiemennyskustannuksia ei pitkäjännitteistä maidontuotantoa voi- da nykyisessä muodossaan harjoittaa. Eläinlääkintäkustannus sisäl- tää eläinlääkärin palkkiot ja lääkemenot. Keinosiemennys-, astutus-, tarkkailu-, yms.-kustannus koostuu pääasiassa keinosiemennys- ja karjantarkkailumenoista sekä välittömästi näihin liittyvistä muista kuluista. Nykyisin melkein kaikki "lehmät ja hiehot keinosiemenne- tään, joten astutuskulut tulevat kysymykseen ainoastaan poikkeus- tapauksissa. Maidontuotannon erityiskustannukset sijoittuisivat MELLEROWICZin laadunmukaisessa kustannusjaottelussa sekä pääoma- että sekalaiskus- tannukseen. Eläinlääkintäkustannus on periaatteessa eläinpääomasta aiheutuva kunnossapitokustannusta vastaava kustannuserä. Keinosie- mennys-, astutus-, tarkkailukustannukset lukeutuvat muuhun kustan- nukseen. Jaottelussa, jossa tuotantokustannus on jaettu peru- ja ruokintakustannukseen, erityiskustannuksia vastaavat erät ANNILA (1938, s. 70) on lukenut sekalaiskustannukseen ns. erillisinä raha- menoina. Kannattavuustutkimuksessa erityiskustannukset on nykyisin luettu kokonaisuudessaan kotieläinkustannukseen. Lisäksi siihen kuu- luvat kotieläintalouden puhdistusainemenot ja eläinten poistonluon- toiset arvonvähennykset. Tuotantokustannuksen jako välillisiin ja välittömiin kustannuksiin on erityiskustannusten sijoittumisen kannalta selkeä. Erityiskustannukset ovat suoraan ko. tuotannon- alaan- tässä tapauksessa maidontuotantoon - kohdistuva välitön kustannus ryhmä. Erityiskustannukset ovat siinä mielessä ongelmaton kustannusryhmä, että se voidaan saada kirjanpidosta esim. maidontuotannon osalta, vaikka tilalla harjoitettaisiin muutakin kotieläintaloutta. Tietty määrä naudanlihantuotantoa liittyy aina maidontuotantoon. Vähin määrä, mikä lihaeläimiä maidontuotannon ohella tuotetaan, on pois- tettavat lehmät ja pikkuvasikat. Maidon tuotantokustannuksen selvit- tämiseksi nautakarjatalouden tuotantokustannuksesta vähennetään lihasta ja vasikasta saatu tuotto, kuten edellä jo mainittiin. Tällöin oletetaan, että maidontuotannon ohessa harjoitettavan nau- danlihantuotannon kustannukset ovat yhtä suuret kuin tuotot. Tässä ei tehtäne suurta virhettä. Erityiskustannukset ovat maidon kustan- nuslaskelmissa siten koko nautakarjatalouden osalta mukana. - 8 - II. TUTKIMUSAINEISTO Tutkimusaineistona on käytetty nk. T-tarkkailutilojen tuloksia, joita on verrattu vastaaviin kannattavuustutkimuksen tuloksiin. Erityiskustannusten osalta T-tarkkailuaineistosta on ollut saata- vissa tarkempi kustannusjaottelu kuin kannattavuustutkimukseen kuulu- vasta aineistosta. Nämä aineistot eivät ole kaikilta osin vertail- tavissa keskenään johtuen kustannusten laskuperusteiden eroista. T-tarkkailussa pyritään selvittämään ainoastaan nautakarjan osuus maatalouden tuotoista ja kustannuksista, sen sijaan kannattavuustut- kimuksessa pyritään selvittämään koko maatalouden taloudellinen tulos. 1. 1-tarkkailu 1-tarkkailu tarkoittaa maidontuotannon tehokkuuden ja taloudellisuu- den tarkkailua. Tämä tarkkailumuoto on aloitettu Varsinais-Suomessa vuonna 1974. Koko maan laajuisesti sitä on suoritettu vuodesta 1975 lähtien maatalouskeskusten valitsemalla noin 200 tilalla. Tutkimus- ajankohtana vuonna 1978 T-tarkkailussa oli mukana 157 maidontuotan- toon erikoistunutta tilaa. Näistä 62 tilaa on ollut T-tarkkailussa kaikki 4 vuotta ja 40 tilaa oli tutkimusajankohtana ensimmäistä vuot- taan mukana. Maatalouskeskukset keräävät tiedot tiloilta ja Maata- louskeskusten Liiton toimesta laaditaan tilastokäsittelyn avulla yhteenvedot lähinnä neuvonnan tarpeisiin. T-tarkkailun tarkoituksena on parantaa maidontuotannon kannattavuut- ta siinä mukana olevilla tiloilla (OJALA 1978, s. 29):"Tavoitteen saavuttamiseksi selvitetään tiloittain maitotuotoksen ja nautakarja- talouden luottojen lisäksi myös maidon ja lihan tuottamisesta aiheu- tuneet kustannukset. Tuotannon kannattavuuden mittaamiseksi laske- taan mm. katetuotto, maidon tuotantokustannus sekä työansio. T-tark- kailutulosten tietojenkäsittelyllä on pyritty selvittämään niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat maidontuotannon kannattavuuteen ja aiheuttavat tilojen välillä eroja taloudellisessa tuloksessa". -9- 2. T-tarkkailutilat suhteessa koko maan lypsykarjatiloihin Tilakoko Tutkimusajankohdan, vuoden 1978 havainnot ovat 157 tilalta maan eri osista. Peltoa näillä tiloilla on ollut keskimäärin 29.2 he/tila (liite 1). Tästä on nautakarjatalouden käytössä ollut 24.6 he nurmirehualan ollessa 16.7 ha. Noin 85 % peltoviljelystä -on siis palvellut nautakarjatalouden tarpeita. Tilat ovat peltoalaltaan huo- mattavasti suurempia kuin lypsykarjatilat yleensä Suomessa. Vuonna 1977 noin puolella koko maan lypsykarjatiloista peltoala oli alle 10 he ja 95 prosentilla peltoala oli alle T-tarkkailutilojen keski- arvon (Kom.miet. 1980:9, s. 28). Paremman kuvan T-tarkkailutilojen yrityskoosta saa kuitenkin karjakoon perusteella, koska T-tarkkai- lutilojen tuloslaskennassa on nautakarjan osuus pyritty erottamaan mm. tilan kasvituotannosta. Karjakoko ja tuotantosuunta Tutkimusaineiston tiloilla on ollut keskimäärin 25 nautayksikköä ja 18 lehmää tilaa kohden. Aineisto koostuu siten yli 2 800 lehmäs- tä. Noin 80 prosentilla tiloista on karjakoko 10-30 ny ja vastaava lehmäluku 10-20 (kuvio 1). Suurimmilla T-tiloilla lehmäluku on nous- sut yli 50:een. Useimmilla tiloilla pidetään karjan uusintaan tar- koitettua nuorta karjaa. Koko maan keskikarjakoko on tutkimusajan- kohtana ollut 7 lehmää. Noin 40 prosentilla koko maan lypsykarjati- loista on keskilehmäluku alle 5 (Kom.miet. 1980:9, liite 11). Alle 5 lehmän karjoja ei T-tarkkailuaineistoon kuulu lainkaan (kuvio 2). T-tarkkailutilat ovat maidontuotantoon pitkälle erikoistuneita tilo- ja. Nautakarjatalouden tuotot ovat muodostuneet noin 80 prosentti- sesti maidosta. Eläinten myynti on ollut keskimäärin 16 % kokonais- tuotosta. Nautakarjatalous on ollut vallitseva tuotantosuunta, sillä yli 80 %.peltoalasta on ollut nautakarjan käytössä. 40 - 35 30 T 7 25 20 i ; 1 , T 1 1 I 25 60 ny/lehmj.ä 25 30 35 40 45 50 tiloja ny-määrän mukaan tiloja keskilehmäluvun mukaan - 10- kpl tiloja Kuvio 1. T-tarkkailuaineiston jakautuminen keskilehmäluvun_ja nauta- yksikkömäärän mukaan. tilbista T-tarkkailutilat 40 koko maa 30- 20- 10 1 5 10 15 20 30 karjakoko kpl lehmiä Kuvio 2. T-tarkkailutilojen ja koko maan lypsykarjatilojen jakautumi- nen karjakoon mukaan. Taul. 1. T-tarkkailutilat ja yli 5 lehmän lypsykarjatilat maatalouskeskuksittain T-tar*kailutilat Lypsykarjatilat Maatalouskeskus kpl 1 kpl 1 Oulu 38 24.2 8 771 14.8 Varsinais-Suomi 30 19.1 2 185 3.7 Pirkanmaa 12 7.7 2 928 4.9 Uusimaa 11 7.0 2 376 4.0 Hämeen lääni 10 6.4 3 015 5.1 Itä-Häme 9 5.7 2 077 3.5 Lapin lääni 9 5.7 2 265 3.8 Kuopion lääni 8 5.1 6 457 10.9 Satakunta 8 5.1 3 079 5.2 Kymen lääni 7 4.5 5 099 8.6 Kainuu 5 3.2 1 952 3.3 Etelä-Pohjanmaa 3 1.9 6 839 11.5 Keski-Suomi 3 1.9 3 428 5.8 Mikkelin lääni 3 1.9 4 302 7.3 Pohjois-Karjala 1 0.6 4 513 7.6 Yhteensä 157 100.0 59 286 100.0 Tutkimustilojen sijainti T-tarkkailutilat ovat jakautuneet eri maatalouskeskusten alueille taulukon 1 mukaisesti. Siihen on otettu vertailun vuoksi myös maan kaikki yli 5 lehmän lypsykarjatilat eri alueilta. Taulukosta ilme- nee Oulun ja 'Varsinais-Suomen korostunut asema T-tarkkailussa. Etelä-Pohjanmaalla, Itä-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa tulisi si- jaita uemeia T-tiloja, jotta aineiston tilajakauma vastasi parem- min näiden alueiden vastaavan kokoisten lypsykarjatilojen jakaumaa (liite 2). Keskituotos T-tarkkailutiloilla keskituotos on ollut noin 420 kg lehmää kohti korkeampi kuin karjantarkkailussa keskimäärin. Ero tarkkailuun kuu- lumattomiin karjoihin on lähes 2 000 kg lehmää kohti (vrt. taul. 2). Korkea keskituotos viittaa keskimääräistä tehokkaampaan tuotantoon tutkimusaineiston tiloilla. Taul. 2. Karjantarkkailutoiminnan tuloksia Lehmää kohti vuodessa Maitoa kg Rasvaa kg Rasva-% T-tarkkailu 5 777 252 4.37 Karjantarkkailu 5 359 235 4.39 Tarkkailuun kuu- lumattomat 3 868 165 4.27 Kaikki lehmät 4 396 190 4.33 Tuotantomenetelmät Tuotantomenetelmiltään T-tilat ovat keskimääräisiä lypsykarjatiloja pidemmälle koneellistettuja ja ihmistyötä säästävämpiä. Tätä kuvaa- vat mm. eräät navetoiden koneistusastetta koskevat tiedot. Samalla ne osaltaan selittävät myös ihmistyön tarvetta: - 12 - Lannanpoisto: tilat kpl ny/tila käsin 53 17.9 liete 59 29.4 koneellinen 45 27.2 Lannanpoistomenetelmistä lietemenetelmä on hieman muita yleisempi. Pienimmissä karjoissa lanta luodaan talikolla, suuremmissa lanta poistetaan joko lietteenä tai koneellisesti. Lypsymenetelmä: tilat kpl ny/tila sankokone 44 16.1 putkilypsy 109 27.4 iypsyasema 4 52.6 Suurimmalla osalla tiloista on putkilypsy. T-tarkkailutilojen kar- jakoko on keskimäärin 18 lehmää. Tämän kokoisissa karjoissa sanko- kone on raskas ja aikaa vievä ja lypsyasema puolestaan kallis mene- telmä lehmää kohden laskettuna. Ruokinta: tilat kpl ny/tila käsin 97 20.5 kärrystä 57 30.3 koneellinen 3 64.9 Ruokinta suoritetaan pääasiassa käsin tai ruokintakärryä apuna -käyttäen. Koneellisia rehunjakolaitteita on käytössä ainoastaan kaikkein suurimmilla tiloilla. f. Ihmistyönmenekki Keskimääräinen ihmistyönmenekki on ollut 3 204 tuntia karjaa kohti vuodessa, joka on runsas puolentoista ihmisen normaali vuotuinen työaika. Tästä on viljelijäperheen omaa työtä 2 868 tuntia ja palk- kaväen työtä 336 tuntia. Työnmenekkiin luetaan T-tarkkailutiloilla ainoastaan välittömästi karjan parissa tapahtuvat toiminnat. Työn- mene.kissä ei täten ole mukana mm. rehuntuotantoon käytetty työ ja muut maatalouden juoksevat työt. Tosin rehukustannusta arvioitaessa nämä tavallaan tulevat huomioiduksi, koska kotoisten markkinattomien rehujen hintana käytetään ohralle arvioitua tilahintaa. Työnmenekki - 13 - nautayksikköä kohden on selvästi laskenut karjakoon kasvaessa (kuvio 3). Alle 10 nautayksikön karjoissa työnmenekki on ollut huomattavan suuri. Havaintojen vähälukuisuus (2 tilaa) aiheuttaa kuitenkin epävarmuutta. g. Pääoman käyttö T-tarkkailutiloilla pääoma on arvioitu välittömästi nautakarjata- loudelle kuuluvien rakennusten, koneiden ja kaluston arvon perus- teella. Pääomakustannukseen, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan lähinnä omaisuudesta aiheutuvaa kustannusta, on laskettu nautakar- jatalouden rakennusten, koneiden ja kaluston osalta korko ja poisto sekä eläin- ja liikepääoman osalta korko. Rakennuksista, koneista ja kalustosta aiheutuva kustannus on laskettu annuiteettimenetelmää käyttäen näiden jälleenhankinta-arvoista. Rakennuspääomalle on käy- tetty 7 %:n ja muulle pääomalle 8 %:n korkokantaa. Rakennusten jälleenhankinta-arvo on määritetty tarkkailuvuonna voimassa olleen maatilahallituksen ohjehinnaston mukaan. Rakennuk- sen taloudellinen kestoikä arvioidaan rakentamis- tai peruskorjaus- vuodesta jäljellä olevaksi ajaksi seuraavaan peruskorjaukseen. Vuotuiskustannus on annuiteettikerroin kertaa jälleenhankinta-arvo, jolloin koron ja poiston summa on yhtä suuri rakennuksen koko talou- dellisen kestoiän ajan. Vuotuiskustannusta'on korotettu korjaus- kertoimen avulla, joka tutkimusvuonna oli 1.03 rakennusten osalta ja 1.10 koneiden ja kaluston osalta. Koneiden ja kaluston jälleen- hankinta-arvoina on käytetty hankintahintoja. Eläinpääoman arvo on ollut myynti- ja teurasarvojen keskiarvo. Liikepääomalla tarkoi- tetaan vuoden aikana tuotantotoimintaan keskimäärin sidottua pää- omaa ja sen määräksi on laskettu 30 % muuttuvien kustannusten ja viljelijäperheen työn arvon summasta. Varastoja ja korkoa maata- lousmaalle ei ole huomioitu omaisuudesta aiheutuvia kustannuksia laskettaessa. 1-tiloilla rehuntuotannosta aiheutuvat kustannukset on huomioitu nautakarjatalouden kustannuksina hinnoittelemalla rehut tilahintaan. Näin ollen rehujen tilahinnan on oletettu katta- van myös maan koron. Omaisuudesta aiheutuviin kustannuksiin usein luetaan myös rakennusten, koneiden ja kaluston kunnossapito sekä vakuutukset. T-tiloilla nämä on huomioitu "muut muuttuvat kustan- nukset"-erässä (liite 1). - 14 - h/ny 300 250 - 200 150 _ 100 - 10 15 20 25 30 35 40 45 50 ny Kuvio 3. Työnmenekki nautayksikköä kohden eri suurissa karjoissa T-tarkkailutiloilla. mk/ny 4000 3500 3000 2500 10 15 20 25 30 35 40 45 50 ny Kuvio 4. Kate työ- ja pääomakustannuksille nautayksikköä kohden suhteessa karjakokoon T-tiloilla. mk/ny 4000 3500 - 3000 2500 _ 1 4700 5000 5500 6000 I 6600 7000 kg/v Kuvio 5. Kate työ- ja pääomakustannuksille nautayksikköä kohden kRski-Elintnknen. - 15 - 3. 1- tarkkailutilojen liiketulokset Maidontuotannon taloucellisuutta on arvioitu katetuoton ja tuotan- tokustannusten perusteella. Katetuottoa määritettäessä pyrkimyksenä on, että tuotosta vähennetään sellaiset kustannukset, jotka selvästi rasittavat kyseistä tuotanfionalaa. TORVELAn (1970, s. 49) mukaan nautakarjataloUdessa tällaisia eri ä ovat palkkamenot, rehujen os- tosta aiheutuvat rahamenot samoin kuin sellaisten kotoisten väki- rehujen ja maitotaloustuotteiden käytöstä aiheutuneet kustannukset, joille voidaan käyttää perustellusti markkinahintaa. Edelleen sel- laisia ovat polttopuista, kuivikkeista, valosta ja voimasta aiheutu- neet menot samoin kuin karjaomaisuuden lisäämisestä aiheutuneet vuo- tuismenot. Samoin rakennusten ja kaluston kunnossapidosta aiheutu- neet kustannukset rasittavat suoranaisesti nautakarjataloutta. Myös mainittujen omaisuusosien vuotuiset poistot ovat selviä liikekus- tannuseriä. Edellisten lisäksi on joukko suoranaisia rahamenoja ja yleiskustannuksia, jotka voidaan .lukea suoraan nautakarjatalouden .kustannuksiksi. Kun nautakarjatalouden tuotosta vähennetään edellä mainitut välit- tömät kustannuserät, jää jäljelle katetuotto, joka on käytettävissä oman perheenjäsenten työpalkaksi, rakennus-, kalusto-. ja eläinpää- omien koroksi ja markkinattomien rehujen käytön korvaukseksi. T-tarkkailutiloilla on katetuotto laskettu ainoastaan viljelijäper- heen työlle ja pääomakustannuksille. Kotoiset markkinattomat rehut on hinnoiteltu rehuyksikköarvon mukaan ja huomioitu muiden rehujen tavoin muuttuvissa kustannuksissa. a. Katetuotto Kate A, joka jää katteeksi viljelijäperheen työlle ja pääomakustan- nuksille, on ollut keskimäärin tutkimusajankohtcna noin 73 000 mk tilaa kohden ja vajaa 3 000 mk nautayksikköä kohden (liite 1). Kate 0, joka jää katteeksi pääoman käytölle, saadaan, kun katetuo- tosta A vähennetään viljelijäperheen palkkavaatimus, jonka suuruus on ollut 16 mk tunnilta. Kun näin saatua lukua, katetta B, verra- taan pääomakustannuksiin, huomataan, että tuotot eivät ole peittä- neet kaikkia kustannuksia. Kustannukset ovat olleet keskimäärin 10 OCC mk tilaa kohden ja 420 mk nautayksikköä kohden tuottoja suuremmat (liite 1). Katetuotto on käyttökelpoinen kriteeri vain vertailtaessa työn ja pääoman käytön suhteen hyvin samantyyppisiä tiloja keskenään sekä saman tilan eri tuotannonalojen suhteellista kannattavuutta tarkasteltaessa. Kuvion 4 mukaan pienissä karjoissa on saatu korkea katetuotto. Kuviosta 3 ilmenee pienten karjojen työvaltaisuus. Korkeasta kate- tuotosta huolimatta tuotot eivät ole välttämättä peittäneet kustan- nuksia näissä karjoissa. Pienissä karjoissa usein joudeitaan tinki- mään työtunnille asetettavasta palkkavaatimuksesta, jotta myös pää- oman käytölle saataisiin katetta. Lukujen perusteella voitaneen—. päätellä, että myös pienillä tiloilla viljelijäperheelle jäävä rahamäärä on muodostunut sellaiseksi, että kiinnostus -nautakarjä- talouteen on voinut säilyä ja. että näillä tiloilla yleensä on voitu elää. Kuviossa 5 on esitetty karjan keskituotoksen vaikutus työlle ja pääomankäytölle jäävän katetuoton suuruuteen. Nautayksikköä kohden laskettu katetuotto nousee keskituotoksen myötä. Keskituotoksen nousu aiheuttaa mm. rehunkäytön lisääntymistä nautayksikköä kohden, mutta tässä suhteessa tuotot ovat nousseet voimakkaammin. b. Maidon tuotantokustannus Maidon tuotantokustannus on T-tiloilla laskettu siten, että nauta- karjatalouden tuotantokustannuksesta on vähennetty eläinten myynnin, nautakarjapääoman lisäyksen ja muun tuoton (lannan arvo yms.) arvo kirjanpidossa mainitun suuruisena. Maidon tuotantokustannus on ollut T-tarkkailutiloilla keskimäärin 163 penniä litralta. Alle 15 lehmän karjoissa se on ollut noin 185 p/l, josta se on laskenut noin 150 p/1 tasolle karjakoon kasvaessa yli 25 lehmän (kuvio 6). Aluetuella korjattu maidon tuottajahintal) T-tiloilla on ollut keskimäärin 152 p/1. Tuotantokustannus on ollut keskimäärin noin 10 p tuottaja- hintaa korkeampi. Tuotantokustannusprosentti on ollut 107 %, ts. kustannukset ovat olleet keskimäärin 7 % korkeammat kuin tuotot (liite 1), 1)Tuottajahintaan sisältyvät myös nk. lisätilit. -.17 - Kuviossa 6 ja sitä vastaavassa taulukossa 3 esitetty maidon tuotan- tokustannus perustuu T-tarkkailutilojen ja maidontuotantoon eri- koistuneiden Etelä-Suomen kirjanpitotilojen tuloksiin sekä tuotan- tokustannuksia ja viljelijäväestön tulotason kehitystä salvitelleen toimikunnan osittämin perustein laskettuun tuotantokustannukseen (Kom.miet. 1975:124). Toimikunta määritti vuoden 1975 III neljän- neksen hinta- ja kustannustasossa tuotantokustannukset seitsemää eri tuotantoauuntaa edustavalla viljelmämallille, kullekin kolmessa eri suuruusluokassa. Viljelmämallit -on laadittu tällöin tuotantoraken- teeltaan maamme keskimääräisiä viljelmiä kehittyneemmiksi ja niiden on todettu edustavan viljelyolosuhteiltaan lähinnä Etelä-Suomea. Maitolitran tuotantokustannus viljelmämalleilla on muutettu Maata- louden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa laskettujen indeksien avulla vuoden 1978 tasoon. T-tarkkailutilojen maidon tuotantokustannus on ollut alle 10 lehmän karjoissa hieman alempi ja 10-20 lehmän karjoissa suunnilleen saman- suuruinen kuin keskimäärin kirjanpitotiloilla ja tilamallilaskel- missa. Kirjanpitotiloilla ja tilamallilaskelmissa tuotantokustannus on laskettu lähes yhtenäisin perustein, sitävastoin T-tiloilla mm. rehu- ja pääomakustannukset on arvioitu erilaisin perustein. T-tiloilla maitolitran tuotantokustannus on saatu jakamalla maidon osuus nautakarjatalouden tuotantokustannuksesta kulutuksen mukai- sella maitomäärällä. T-tiloilla keskituotoksen perusteella laskettu maitomäärä on ollut keskimäärin 4.7 % kulutuksen perusteella las- kettua maitomäärää korkeampi. Mikäli maitolitran tuotantokustannus lasketaan keskituotokseen perustuen, päädytään keskimäärin 12 p/1 kulutuksen perusteella laskettua alempaan kustannukseen. Maitolit- ran tuotantokustannus kirjanpitotiloilla on laskettu kertomalla tuotantokustannusprosentilla maidon tuottajahinta. Tilamalleilla tuotantokustannus on laskettu keskituotokseen perustuen. Keskituo- toksena tilamalleilla on ollut 5 200 kg/v. Kun T-tarkkailuaineistoa verrataan kannattavuustutkimuksen kirjan- pitotila-aineistoon, tulee ottaa huomioon erot laskentaperusteissa. Näiden kahden aineiston keskenään vertailukelpoiseksi saattamisessa on mm. seuraavista syistä johtuvia vaikeuksia: - 18 - T-terkkailutildjen tiedot koskevat pelkästään nautakarja- taloutta ja siksi kotoiset rehut on hinnoiteltu yhtenäisesti tietyn rehuyksikkähinnan mukaan. Kirjanpitotilojen tiedot koskevat koko maataloutta ja kotoisten rehujen hinnat määräytyvät rehun tuotantokustan- nuksen perusteella. T-tarkkailutiloilla tuotantokustannukset on jaoteltu tuotos- tasoon suhtautumisen perusteella muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin. (vrt. liite 1). Kirjanpitotiloilla tuotantokustannukset on ryhmitelty aiheuttajiensa mukaan. T-tarkkailutiloilla omaisuudesta aiheutuvat kustan'nukst on laskettu erilaisin perustein. Korko ja poisto on laskettu annuiteettimenetelmällä nautakarjatalouden rakennusten, konei- den ja kaluston jälleenhankinta-arvoista. Korkoprosenttina on ollut 7 % rakennusten ja 8 % muun pääoman osalta. Liike- pääomalle (30 % muuttuvien kustannusten ja palkkavaatimu-ksen, summasta) on myös laskettu korko. Kirjanpitotiloilla pääoma-arvoina on käytetty verotuksen mu- kaisia arvoja. Poistot ovat samat kuin verotuksen menojäännös- poistot. Korkovaatimuksena on 5 % meatalousomaisuuden arvos- ta. (Työryhmän selvitys 1979, s. 27-28). Erilaisista laskentaperusteista huolimatta seuraavassa on pyritty vertaamaan maidontuotantoon erikoistuneiden Etelä-Suomen kirjanpi- totilojen tuotantokustannusta keskilehmäluvun suhteen vastaavan kokoisten T-tarkkailutilojen nautakarjatalouden tuotantokustannuk- seen. Taulukossa 4 on pyritty tarkastelemaan pääomakustannusta ja viljelijäperheen työt erillään muusta tuotantokustannuksesta. T-tiloilla rakennusten, koneiden ja kaluston korkokustannukseksi on otettu puolet annuiteettimenetelmällä lasketusta pääomakustannuk- sesta (liite 1). Näin ollen sekä T-tilojen että kirjanpitotilojen muut omaisuudesta aiheutuvat kustannukset ovat taulukossa tarvike- ym. kustan.luksessa. Pääomakustannus on ollut samaa suuruusluokkaa molemmissa aineistoissa. T-tiloilla laskentakorko ja omaisuusosien arvot ovat olleet korkeammat kuin kirjanpitotiloilla. T-tiloilla pääomakustannus lasketaan vain nautakarjatalouden omaisuusosille, kun kirjanpitotiloilla se lasketaan koko maatalousomaisuudelle. - 19 - Kirjanpitotilojen viljelijäperheen työkustannus on tässä laskettu ainoastaan kotieläintöiden osalta. Kotieläintöiden menekki on ollut keskimäärin 55 tuntia lehmää kohden T-tilojen nautakarjatalouden työnmenekkiä suurempi. T-tiloilla viljelijäperheen palkkavaatimus on ollut 16.00 mk tunnilta, kun se kirjanpitotiloilla on ollut kes- kimäärin 12.63 mk tunnilta. Alemmasta tuntihinnasta huolimatta kir- janpitotiloilla viljelijäperheen työkustannus on ollut hieman 1-ti- lojen kiistannusta suurempi. Taulukossa 4 tarvike- ym. kustannus on saatu vähentämällä tuotanto- kustannuksesta edellä mainitut pääoma- ja työkustannukset. Tähän erotukseen kuuluvat mm. rehuntuotannosta ja omaisuudesta aiheutuvat kustannukset. Kirjanpitotiloilla siihen kuuluu nautäkarjatalouden kustannusten lisäksi myös muusta maataloustuotannosta aiheutuneita kustannuksia. Kun muusta tuotannosta aiheutuvat kustannukset vähen- netään tuottojensa suuruisina kirjånpitotilojen tuotantokustannuk- sesta ja näin saatua nautakarjatalouden tuotantokustannusta verra- taan 1-tilojen vastaavaan ::ustannukseen, huomataan kirjanpitotilojen tuotantokustannuksen olevan noin 650 mk/lehmä 1-tilojen vastaavaa kustannusta suurempi. Noin 120 mk/lehmä suuruinen osa tästä erosta on em. pääoma- ja työkustannusten aiheuttamaa, joten tarvike- ym. kustannuksissa on ollut keskimäärin noin 530 mk/lehmä eroa aineis- tojen välillä. T-tiloilla omaisuudesta aiheutuvat kustannukset ovat nautakarjatalouden osalta suuremmat kuin kirjanpitotiloilla jdhtuen omaisuusosien erilaisista arviointiperusteista. Taulukossa 4 tar- vike- ym. kustannukseen kuuluu myös muita pienempiä kustannuseriä kuin omaisuudesta ja rehuntuotannosta aiheutuvat kustannukset, mutta näiden väliset erot on oletettu tässä vähäisiksi. Näin ollen on ilmeistä, että kirjanpitotilojen rehuntuotannosta aiheutuva kustannus on vähintään em. 530 mk/lehmä 1-tilojen rehukustannusta suurempi. 1-tiloilla kotoiset rehut on hinnoiteltu rehuyksikköarvon mukaan. Karkearehujen hinta on ollut 74 p/ry ja kotoisen viljaväkirehun hin- ta 60 p/ry. Keskimääräinen kotoisten rehujen hinta on ollut 77 p/ry (liite 1). Jos 1-tilojen rehukustannusta lisätään 530 mk:lla lehmää kohden, saadaan kotoisten rehujen keskimääräiseksi hinnaksi 92 p/ry. - 20 - p/1 220 210 \. 200 \ , 1 \ 190 '\ 180 \ • 170 _ 160 _ -‘- 150 140 T tarkkailutilat Kirjanpitotilat Tilamallilaskelmat .Tuotantokustannus keskim. T-tiloilla . Tuottajahinta keskim. T-tiloilla Tavoitehinta + lisähinta 1111111111 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 lehmiä Kuvio 6. Maitolitran tuotantokustannus T-tarkkailutiloilla, kirjan- pitotiloilla ja tilamallilaskelMissa vuonna 1978. Taul. 3. Maitolitran tuotantokustannus T-tarkkailutiloilla, kirjan- pitotiloilla ja tilamallilaskelmissa vuonna 1978. T-tarkkailutilat lehmä- tuot.kust. luku p/1 Kirjanpitotilat lehmä- tuot.kust. luku p/1 Tilamallit lehmä- tuot.kust. luku p/1 .28.3 6.3 9.6 12.9 16.5 19.7 23.1 25.3 36.3 49.2 199 180 185 167 15.; 157 144 159 143 145 5.3 9.5 14.3 20.6 226 184 170 153 8.0 16.0 32.0 213 170 147 - 21 - Taul. 4. Tuotantokustannus (mk/lehmä) maidontuotantoon erikois- tuneilla Etelä-Suomen kirjanpitotiloilla ja vastaavan kokoisilla T-tarkkailutiloilla. Keskilehmäluku - Kirjanpitotilat 5.3 9.5 14.3 20.6 13.0 - T-tilat 6.3 mk/lehrrä 9.6 16.5 23.1 14.7 .keskim. Pääomakustannus Kirjanpitotilat 1 146 1 380 1 295 1 547 1 365 T-tilat 2 003 1 435 1 364 1 377 1 416 Viljelijäperheen työkust. Kirjanpitotilat 5 750 3 967 3 124 2 333 3 544 1-tilat 5 750 4 108 2 947 2 557 3 369 Tarvike- ym. kustannus Kirjanpitotilat 8 023 7 701 7 596 9 107 8 015 T-tilat 6 760 6 524 6 568 6 684 6 572 Tuotanto kustannus Kirjanpitotilat 14 919 13 048 12 015 12 987 12 924 muun tuotannon arvo -1 154 -828 -651 -1 039 -918 nautakarjatal.tuot.kust. 13 765 12 220 11 164 11 946 12 006 T-tilat 14 513 12 067 10 899 10 618 11 357 Viljelijäperheen ty5 h71ehmä keskim. - kirjanpitotilat (kotieläintyöt) 448 309 243 182 276 - 1-tilat 359 257 184 160 211 - 22 - III. ERITYISKUSTANNUSTEN SUURUUS Erityiskustannukset olivat tutkimusajankohtana keskimäärin 5 129 mk/tila, 206 mk/ny ja 286 mk/lehmä. Taulukosta 5 ilmenee näiden kustannusten kehitys vuosina 1975-1978. Erityiskustannusten nousu on suurelta osin seurausta yleisen hinta- ja kustannustason nou- susta. Maatalouden tarvikehintaindeksi on puolitoistakertaistunut ja tuotantopanosten hintaindeksi 1.4-kertaistunut kyseisessä ajassa. Vastaavan suuruinen nousu on tapahtunut myös erityiskustannuksissa. 1. Eläinlääkintäkustannus Eläinlääkintäkustannuksen voidaan katsoa olevan ongelmallisin kus- tannuserä erityiskustannuksista. Seuraavassa on esitetty eläinlää- kintäkustannuksen vaihtelu tilaa kohden ja nautayksikköä kohden laskettuna. Tilaa kohden laskettujen eläinlääkintökustannusten ja- kauma on laaja, mutta se painottuu selvästi alle 3 000 mk:aan/tila (kuvio 7). Yli puolella aineiston tiloista eläinlääkintäkustannus oli 900-2 100 mk. Alle 10 prosentilla tiloista eläinlääkintäkus- tannus on kohonnut huomattavan suureksi. Karjakoon vaikutus eläinlääkintäkustannuksen vaihteluun saadaan eliminoiduksi, kun tarkastellaan nautayksikköä kohden laskettua eläinlääkintäkustannusta (kuvio 8). Myös tässä on nähtävissä edel- lisen tyyppinen ilmiö; voidaan erottaa yli puolet tiloista, joilla tämä kustannus on vaihdellut suppealla alueella (45-95 mk/ny) ja vajaa 10 % tiloista, joilla kustannus on noussut korkeaksi nauta- yksikköä kohden. Eläinlääkintäkustannus on vaihdellut maatalouskeskuksittain 70- 130 mk:n välillä nautayksikköä kohden (liite 3). Keinosiemennys-, astutus- ja tarkkailukustannus on vaihdellut suunnilleen samoissa rajoissa. Tilan sijainnilla ei voida huomata olevan vaikutusta erityiskustannusten vaihteluun. - 23 - 2. Keinosiemennys- ja tarkkailumaksut Keinosiemennys- ja tarkkailumaksut ovat melko yhtenäisiä, joten nautayksikköä kohden laskettu alueittainen vaihtelu näissä kustan- nuksissa jää vähäiseksi. Eläinlääkärien palkkiot ja lääkemenot sitä- vastoin vaihtelevat sairaustapauksittain, ja sairaustapauksien lukumäärä vaihtelee karjakohtaisesti. Eläinlääkärin palkkio ja matkakorvaukset määräytyvät kuntainliitto- kohtaisesti sovitun kunnallisen lääkäritaksan mukaisesti paitsi valtion varoista korvattavien sairaustapauksien kohdalla, joista on ohjeet toimituspalkkioasetuksgssa. Esimerkiksi äkillisen utaretulehduksen hoito eläinlääkärin sairas- käynteineen aiheuttaa noin 100 mk:n menon (SALONIEMI 1978, s. 31). Tähän on päädytty valitsemalla esimerkiksi tila, jonne on matkaa 15 km. Kotikäyntimaksu on tällöin noin 35 mk, matkakustannus 20 mk, eläinlääkärin käyttämät lääkkeet 20 mk ja jatkohoidon lääkkeet 25 mk. Kustannukset vaihtelevat tapauksen vaikeusasteen ja muiden syiden mukaan. Yli 9 lehmän tarkkailukarjojen siemennysmaksut ovat vaihdelleet 39-55 markan välillä jälkeläisarvostelemato'nta nk. nuorta sormia käytettäessä. Jälkeläisarvostellulla sonnilla siemennys on tullut keskimäärin 5 mk kalliimmaksi. Alle 9 lehmän karjoissa perusmaksu on ollut valtion avusta johtuen paria markkaa alempi. Tietyistä valiosonneista on yleensä peritty 5-50 mk:n siemennyskohtaingn lisä- maksu. Samoin uusinnasta ja pyhäisin tehdyistä siemennyksistä on eräissä yhdistyksissä ollut käytössä lisämaksu (Keinosiemennys- yhdistysten liiton vuosikertomus 1978, s. 24, 42-56). Karjantarkkailun jäsenmaksut ovat olleet keskimäärin 37 mk lehmää kohden tarkkailyhdistystgn kirjanpitotietojen perusteella. Tarkkai- lumaksut ovat vaihdelleet yhdistyksittäin ja tarkkailumuodoittain. - 24 - Karjantarkkailumuodot ovat karjantarkkailun ohjesäänflön•mukaan— valinnaisesti: Perustarkkailu, jossa karjanomistaja punnitsee tai mittaa maidot 12 kertaa vuodessa ja ottaa maitonäytte•et vähintään joka toinen kuukausi. B2-tarkkailu, jossa karjantarkkailija punnitsee tai mittaa maidot joka toinen kuukausi (5-6 kert./v.) sekä ottaa samalla maitonäytteet (5-6 kert./v.) karjanomistajan punnitessa tai mi- tatessa maidot joka toinen kuukausi (6-7 kert./v.). I61-tarkkailu, jossa karjantarkkailija punriitsee-tai mittaa maidot 11 kertaa vuodessa ja ottaa maitonäytteet joka toinen kuukausi karjanomistajan punnitessa tai mitatessa maidot kerran vuodessa (lomakuukausi). Perustarkkailuun on kuulunut vuonna 1976 23.5 % tarkkailutiloista, 62-tarkkailuun 75.8 % ja 1-tarkkailuun ainoastaan 9.7 % tiloista. Suurin osa tutkimusaineiston tiloista kuuluu 82-tarkkailuun. Valtio ja meijerit avustavat sekä keinosiemennys- että karjantarkkailuyh- distysten toimintaa. T-tarkkailutilat ovat kaikki jäseninä keino- siemennys- ja karjantarkkailuyhdistyksissä. 3. Erityiskustannus suhteessa tuotantokustannukseen Erityiskustannus on ollut keskimäärin 2.6 % nautakarjatalouden tuo- tantokustannuksesta ja 3.3 % maidon tuotantokustannuksesta. Muuttu- vista kustannuksista erityiskustannus on keskimäärin 4.6 %. Eläin- lääkinnän ja keinosiemennyksen osalta erityiskustannus on olennai- nen kustannuserä maidontuotannossa, eikä karjantarkkailunkaah osuut- ta tule pitää vähäisenä. Erityiskustannuksesta keskimäärin puolet muodostuu eläinlääkintä- ja puolet keinosiemennys- ja tarkkailu- kustannuksista. - 2E Taul. 5. Erityiskustannusten suuruus vv. 1975-1978 T-tarkkailu- tiloilla. Eläinlääkintä Keinosiem. ja tarkkailu mk/tila mk/ny mk/lehmä mk/tila mk/ny mk/lehmä 1975 1 539 66 95 (100) 1 632 70 101 (100) 1976 1 995 85 122 (128) 1 714 73 105 (104) 1977 1 987 78 112 (118) 2 401 95 136 (135) 1978 2 339 94 130 (137) 2 790 112 155 (153) tiloista 5- 4- 2 59 13 9 17 21 29 T 25 33 37 41 45 49 69 63 100 mk/tila Kuvio 7. Eläinlääkintäkustannus T-tarkkailutilaa kohden. 1 tiloista 20- 18- 16- 14- 12- 10- 8 5 4 - 2 - T 25 65 105 145 185 45 85 125 165 205 260 330 mk/ny Kuvio U. Eläinlääkintäkustannus nautayksikköä kohden. - 26 - IV. TUOTOSTASOON VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Erityiskustannus Lehmän maitotuotos on monien tekijöiden yhteissumma. Tuotostasoon vaikuttavista tekijöistä on seuraavassa käsitelty paitsi erityis- kustannusta myös rehukustannusta, karjakokoa ja työnmenekkiä. Kuviolla 9 on pyritty luonnehtimaan tuotostasoon vaikuttavia teki- jöitä. Erityiskustannuksilla on ajateltu olevan välilli.nen vaikutus tuotostasoon. Karjantarkkailun tietoja tarvitaan paitsi oikeaan ruokintaan myös tarkoituksenmukaisen siemennyssuunnitelman laatimi- seen karjalle. Tietyn tuotantokyvyn omaavaa eläinainesta voidaan pitää saavutetun tuotostason perustana, johon karjanjalostuksella voidaan vaikuttaa. Jos karjan uusintaan tarkoitetut eläimet ote- taan omasta karjasta, voidaan korkeatuottoisissa karjoissa keino- siemennyskustannusta pitkällä ajalla pitää eläinten arvoon vaikut- tavana invåstointiluontoisena menona. Osa eläinlääkintäkustannuk- sesta on aina seurausta maidontuotannosta, osaan vaikuttaa yksin tuotostaso. Jos eläinlääkintä laiminlyödään, se voi muuttua tuo- tostasoa rajoittavaksi tekijäksi. Karjanhoitajan ammattitaidolla voidaan katsoa olevan suora vaikutus sekä tuotostasoon että eläinlääkintäkustannukseen. Tämä aineisto koostuu perheviljelmistä, joilla pääsääntöisesti emäntä ja isäntä hoitavat karjan. Nautakarjatalouden palkkatyön osuus on ollut ai- noastaan noin 10 %. Näin ollen karjanhoitaja tekee päätökset jalos- tuksesta, ruokinnasta, työn käytöstä ja on samalla itse vaikutta- massa näiden päätöstensä toteuttamiseen. Rehujen laatu ja rehukustannukset Rehujen osuus on ollut noin 44 % nautakarjatalouden kustannuksista. Kotoinen markkinaton rehu on hinnoiteltu ohran keskimääräisen tila- hinnan mukaan, joka tutkimusajankohtana oli 74 p/ry. Ostorehujen hinta on ollut keskimäärin 133 p/ry ja yhteensä käytettyjen reh'ujen. 27 - hinta on ollut keskimäärin 93 o/.y. Rehukustannus on noussut noin 500 mk keskituotoksen nousta-,a 1000 kg (kuvio 10). Rehukustannuk- sen nousu johtuu osaksi korkeamman tuotostason vaatimasta runsaam- maata rehunkulutuksesta ja osaksi myös kalliimpien väkirehujen käy- tön lisääntymisestä (kuvio 11). .Mm. yli 7 000 maitokilon huippu- tuoteksiin on tarvittu selvästi keskimääräistä kalliimmat rehut. Karjakeko Karjakoko ei .näytä tutkimusaineiston perusteella vaikuttavan saavu- Lettuun keskituctokseen (kuvio 12). 6 000 maitokilon vuosituotos- taso on saavutettu 50 nautaykär karjoissa yhtä hyvin kuin alle 15 nautayksikönkin karjoissa. Molempiin em. ääriluokkiin kuuluu noin 10 1 aineiston lehmämäärästä. Työnmenekki On ilmeistä, että tuotostason nostaminen edellyttää työnkäytön lisäämistä. Toisaalta kohonnut tuotostaso aiheuttaa lisätyötä mm. rehun ja maidon käsittelyssä. Kuvion 13 mukaan työnmenekki on ääntynyt melko voimakkaasti keskituotoksen noustessa yli 6. 000 maitokilon. Keskilehmäluku on vaihdellut ainoastaan 5 lehmällä '-aikkien luokkien välillä, joten karjakoko ei ole voinut vaikuttaa kovin paljoa työn käytön lisääntymiseen keskituotoksen nousun myötä. Korkeatuottoinen karja vaatii hoitajaltaan yksilöllisemmän ruokinnan ja hoidon ja vie siten enemmän aikaa eläintä kohden. Korkeammalla tuotostasolla rehuja joudutaan käsittelemään määrällisesti enemmän ja lypsytyöhön uhrataan runsaammin aikaa kuin alemmalla tuotosta- salia. Kuviosta 5 (s. 14) ilmenee työlle ja pääoman käytölle jäävän kate- I.Jctun nousu keskituotoksen nousun myötä. Kun keskituotos on nous- ut tasolta 6 000 kg/v tasolle 7 000 -kg/v, katetuotto on noussut noin 600 mk/ny. Vastaava työnmenekin kasvu on ollut noin 50 h/ny. Viljelijäperheen palkkavaatimuksessa (16 mk/h) työnmenekin nousu vastaa keskimäärin katetuoton nousua. Näin ollen pääoman käytölle jäävä katetuotto ei ole noussut keskituotoksen nousun myötä. Keski- nousu on ollut ilmeisen kannattavaa, mikäli pääoman käyttö sr pysy-yt ennallaan tai ollut keskimääräistä vähäisempää. ka jaknk_oJ— / ruokinta j rehukust. - 28 - tarkkailu- kust ks.,astutus, jalostuskust. eläinten ostot eläinaines karjan- hoitajan pätevyys KESKI- TUOTOS Eläin- lääk.kust1 työnmenekkl Kuvio 9 Tuotostasoon vaikuttavat tekijät mk/ny 4 000- 3 500- 3 000 4700 5000 5500 6000 6300 6600 7000 kg/v Kuvio 10. Rehukustannus nautayksikköä kohden suhteessa keskituotokseen. 96- 94 92" 90- r 4700 5000 5500 6000 6306 6600 7000 kg/v Kuvio 11. Rehuyksikön hinta suhteessa keskituotokseen. 190 työrienekki 180 - — keskilehmluku 170 - 150 - 150 - 140 - 130 - L_ 120 1 — -- -I Keski lehmä- luku kpl/tila - 25 - keskituotos tilaluku kg/v 5000 5800 4 5 5400 5205 1 5030 -1 --- tiloja kpl -40 -30 20 10 i 1 1 1 1 1 1 1 1 15 15 20 25 30 35 40 45 50 ny Kuvio 12. Keskituotos jä tilaluku suhteessa karjakokoon. h/nj 4700 5000 5500 6000 6300 6600 7000 kg/v Kuvio 13. Työnmenekki nautayksikkH kohden suhteessa keskituotokseen. - 30 - V. ERITYISKUSTANNUKSET JA TUOTOSTASO 1. Tuotostason vaikutus eläinlääkintäkustannukseen Seuraavassa on tarkasteltu karjan keskituotoksen aiheuttamia vai- kutuksia erityiskustannuksiin. Kuviossa 9 oletettiin suora vaiku- tussuhde keskituotoksen ja eläinlääkintäkustannuksen välillä, sen sijaan tuotostasolla ajateltiin olevan keinosiMen"nys- ja ta'rkkäi- lukustannukseen vain välillinen vaikutus. Tuotostaso vaikuttaa eläinlääkintäkustannukseen. Keskituotostason noustessa myös eläinlääkintäkustannus lehmää kohden on selvästi noussut (kuvio 14). Eläinlääkintäkustannus on noussut eniten keski- tuotoksen noustessa yli 6 000 maitokilon. Siirryttäessä tuotostasolta 6 000 - 7 000 kg/v tasolle yli 7 000 kg/v, eläinlääkintäkustannus lehmää kohden on noussut enää hyvin vähän. Eläinlääkintäkustannuksen nousu pienenä eränä tuotantokustannuksessa ei vaikuta sanottavasti tuotostason nostamisen taloudelliseen tulokseen. Taulukossa 6 on esitetty tilaluvulla painotetut eläinlääkintäkustannuksen keskiar— vot neljällä eri keskituotostasolla sekä näiden suhteelliset arvot. Eläinlääkintäkustannus on noussut eniten keskituotoksen noustessa yli 6 000 maitokilon. Edellä kuvatun tyyppinen suhde eläinlääkin- takustannuksen ja keskituotostason välillä on huomattavissa myös tutkimusajankohtaa aikaisemmilta vuosilta (taulukko 7). Tilojen vähälukuisuus aineiston äärilaidoilla aiheuttaa epävarmuutta. Yli 7 OOL maitokilon luokassa on vuosina 1976 ja 1977 ollut ainoastaan 3 tilaa, mutta vuonna 1978 siinä on ollut jo 7 tilaa. 2. Keinosimennys- ja tarkkailukustannus suhteessa tuotostasoon Keinosiemennys- ja tarkkailukustannus koostuu yhtenäisesti standar- disoiduista keinosiemennys- ja karjantarkkailumaksuista, joista ainoastaan keinosiemennysmaksuissa ilmenee jonkun • verran lehmäkoh- taista vaihtelua. Kaikki aineiston tilat kuuluvat karjantarkkailuun, - 31 - joten tarkkailumaksut muodostavat keskimäärin 37 mk vakiokustan- nuserän lehmää kohden. Kun verrataan keinosiemennys- ja tarkkailu- kustannusta keskituotokseen, voidaan havaita keinosiemennyskulujen aiheuttamaa lievää kustannuksen nousua tuotostason myötä (kuvio .15). Yli 7 000 kg:n luokassa, jossa on 7 tilaa, tämä nousu on ollut huomattavampi. Sama havainto voidaan tehdä myös vuosien 1977 ja 1976 aineistoissa. On ilmeistä, että korkeatuottoiset lehmät sie- mennetään jälkeläisarvostelluilla valioluokan sonneilla, joilla on yleensä 5-50 mk lisämaksu. Lisäksi korkeatuottoisten lehmien huonompi tiinehtyvyys voi myös aiheuttaa siemennyskustannusten nou- sua. mk 180 - 160 - 140 120 - 100 - mk/lehrrä 1 1 mk/ny - 32 - 80 - 60 - 4700 5000 5500 6000 6300 6600 7000 kg/v Kuvio 14. Eläinlääkintäkustannus nautayksikköä ja lehmää kohden suhteessa keskituotokseen. Taul. 6. Eläinlääkintäkustannus eri tuotostasoilla Keskituotos, kg/v mk/tila mk/ny mk/leh. tiloja alle 5000 1 554 (100) 74 (100) 96 (100) 12 5000-6000 2 191 (141) 85 (116) 119 (121) 97 6000-7000 2 817 (181) 117 (160) 160 (163) 41 yli 7000 2 939 (189) 115 (156) 164 (167) 7 Taul. 7.El0inl00kint3kustannus Keskituotos, kg/v 1976 nautayksikköä kohder, (mk ja suhdeluvut) 1977 1976 alle 5000 66 (100) 55 (100) 74 (100) 5000-6000 74 (112) 63 (151) 85 (115) 6000-7000 89 (135) 90 (164) 117 (156) yli 7000 140 (212) 120 (218) 115 (155) - 33 - mk . 180 -I 100 1 mk/lehrrä 140 1 r_ mk/ny 120 1 '1- ----I 100 1 80 4700 5000 ssod 6000 63000 6600 7000 kg/v Kuvio 15. Keinosiemennys- ja tarkkailukustannus nautayksikköä ja lehmää kohden suhteessa keskituotokseen. mk 160- 140_ 12 U — - I i mk/ lehmä 1 00 - - - mk/ny _ J 60-4 -** --I -r- r- 1 r 1 1 1 1 10 15 20 25 30 35 40 45 50 ny Kuvio 16. Eläinlääkintäkustannus nautayksikköä ja lehmää kohden mk 150 140 -4 120 -4 100 - suhteessa karjakokoon. mk/ lehmä mk/ny - 10 15 20 25 30 35 40 45 50 ny Kuvio 17. Keinosiemennys- ja tarkkailukustannus nautayksikköä ja lehmää kohden suhteessa karjakokoon. - 34 - VI. ERITYISKUSTANNUKSET JA KARJAKOKO Karjantarkkailu- ja osin myös keinosiemennyskustannus ovat suurin piirtein vakioita lehmää kohden. Ainoana vaihtelevana kustannus- eränä lehmää kohden on eläinlääkintäkustannus. Näin ollen tilaa kohden lasketun erityiskustannuksen tulisi nousta pääpiirteittäin tasaisesti karjakoon kasvun myötä. Tuotostason ja karjakoon välillä ei aineistossa huomattu selvää vaikutussuhdetta (kuvio 12, s.29 ). Periaatteessa eläimillä on sama riski sairastua ja aiheuttaa eläin- lääkintäkustannuksia kaikissa karjakokoluokissa. Karjakoon vaikutus eläinlääkintäkustannukseen Eläinlääkintäkustannus on ollut keskimäärin 130 mk/lehmä ja 94 mk/ny. Se on hieman laskenut karjakoon kasvaessa (kuvio 16). Kustannus lehmää ja nautayksikköä kohden on saatu jakamalla tilakohtainen kustannus lehmä- ja nautayksikkömäärällä. Näin ollen lehmää kohden laskettuun eläinlääkintäkustannukseen kuuluu myös nuoren karjan osuus. Tilaa kohden laskettu eläinlääkintäkustannus on noussut melko tasaisesti karjakoon kasvun myötä. Karjakoon vaikutus keinosiemennys- ja tarkkailukustannukseen Keinosiemennys- ja tarkkailukustannus on ollut melko tasaisesti 100 mk/ny ja 140 mk/lehmä karjakoon vaihdellessa 10-45 ny:n välillä (kuvio 17). Nuoren karjan osuus keinosiemennys- ja tarkkailukus- tannuksesta on vähäinen, sillä hiehoja siemennetään keskimäärin karjan uusintaan tarvittava määrä ja tarkkailumaksut määräytyvät lehmäluvun perusteella. Lehmää kohden laskettu keinosiemennys- ja tarkkailukustannus kuvaa siten paremmin kuåtannuksen absoluuttista tasoa kuin nautayksikköä kohden laskettu kustannus. Karjakoon kas- vaessa yli 45 ny:n, nousee em. kustannus noin 20 mk lehmää ja nauta- yksikköä kohden. Tässä kustannuserässä vaihtelut aiheutuvat lähinnä - 35 - keinosiemennysmaksuista. Aineiston äärilaidoilla vaikuttaa havain- tojen vähälukuisuus, etenkin alle 10 ny:n luokassa, jossa mukana on ainoastaan 2 tilaa. Yli 45 ny:n luokissa on 9 tilaa ja näiden lehmämäärä on noin 14 % koko aineiston lehmämäärästä. On ilmeistä, että suurissa karjoissa tuottaa vaikeuksia huomata kiimat ajallaan ja siitä on aiheutunut enemmän uusintasiemennuksiä tai, että niissä on käytetty parempia sonneja. Koska kustannus lehmää kohden on lähes sama eri kokoisissa karjoissa, nousee tilaa kohti leskettu kustannus lehmäluvun suhteessa. SALONIEMI (1977, s. 10-14) on kirjallisuuteen perustuen käsitellyt karjan koon ja muiden tuotantoympäristötekijöiden vaikutusta lypsy- karjan sairastavuuteen. Hänen esityksensä mukaan karjakoon kas- vaessa lisääntyvät mm. tiinehtymättömyys, vasikkakuolleisuus ja utaretulehdus. Näistä utaretulehdus lisää eläinlääkintäkustannuksia ja lisääntymistoimintoihin liittyvien terveydellisten häiriöiden voidaan ajatella lisäävän sekä eläinlääkintä- että keinosiemennys- kustannuksia. SALONIEMI (1977, s. 4) toteaa, että sairastavuuteen vaikuttavat tietyssä määrin kaikki eläimen tuotantoympäristötekijät ja, että karjan koko on yksi ympäristötekijöistä. Edelleen hän mainitsee (s. 23) korkean tuotostason sairastavuutta lisäävänä ra- situstekijänä lähes kaikissa maamme lypsykarjatalouden kannalta merkittävissä rairauksissa. Myös T-tarkkailuaineistossa on voitu todeta (s.32) korkea tuotostaso eläinlääkintäkustannuksia nostavana tekijänä. SALONIEMI tarkastelee karjakoon vaikutusta eläinten sairastavuu- teen lähinnä sairastapausten lukumäärän perusteella. Eri sairasta- paukset aiheuttavat erilaisia kustannuksia. T-tar.kkailutiloilla . eläinlääkintäkustannus sisältää inoastaan eläinlääkärin käynneistä ja lääkkeistä aiheutuneet menot. Näin ollen mm. tiinehtymättömyy- destä ja vasikkakuolleisuudesta on aiheutunut eläinlääkintäkustan- nuksia vain, jos niiden hoitoon on tarvittu.eläinlääkäriä. Lisäksi kustannusten säästöä on voinut tapahtua, jos eläinlääkäri on hoita- nut useamman tautitapauksen karjassa samalla käyntikerralla. Karja- koon vaikutuksesta eläinlääkintäkiistannukseen T-tiloilla ei voitane päätellä, että myös sairastapauksien lukumäärä olisi laskenut kar- jakoon kasvun myötä. - 36 - VII. TUOTANTOKUSTANNUKSEN RAKENNE Seuraavassa on selvitetty nautakarjatalouden tuotantokustannuksen rakennetta ja kehitystä T-tarkkailutiloilla, Lisäksi on laadittu vuodelta 1978 kustannusjaottelu, jossa on pyritty ryhmittelemään tuotantokustannuserät vertailukelpisempaan muotoon. Suurin kustannuserä nautakarjataloudessa on rehukustannus. Tutki- tuilla tiloilla se on ollut vv. 1975-1978 melko tasaisesti 43 % tuotantokustannuksesta (kuvio 19 ja liite 1). Ostorehujen osuus tuotantokustannuksesta on kasvanut tasaisesti 12.5 prosentista 17.1 prosenttiin. Koska kotoiset rehut on hinnoiteltu kiintein ry- hinnoin, kasvituotannon vuotuisten vaihteluiden aiheuttamat kotois- ten rehujeh tuotantokustannuksen heilahtelut eivät ole päässeet vai- kuttamaan rehukustannukseen. Kokonaisrehunkulutus on kasvanut noin 250 ry/ny vuosina 1975-1978 (taul. 8). Ostorehujen käyttö on ollut poikkeuksellisen suurta vuonna 1975, jolloin oli huono satovuosi. Kolmen seuraavan vuoden rehunkäytöstä päätellen ostorehujen käyttö on lisääntymässä. Samanaikaisesti kotoisten rehujen käyttö on vähen- tynyt. Jos vuosi 1975 jätetään pois poikkeuksellisen., vuotena, koko- naisrehunkulutus on noussut 184 ry. Vastaavana aikana keskituotos on noussut 6 010 kg:sta 6 090 kg:aan 4.0 % maitoa. Tällöin 80 kg:n tuotoksen lisäykseen on käytetty noin 2.3 ry maitokiloa kohden. Ruo- kintanormeihin verrattuna (0.37 ry/kg 4% maitoa) rehunkUlutus on ollut melko suuri, joskin korkealla tuotostasolla lisämaitokilon saanti edellyttää suurempaa rehunkäyttöä. Nuoren karjan määrä keski- määrin T-tiloilla on hieman laskenut kyseisenä aikana. Kotoisten rehujen käyttöä ei ilmeisesti ole vähennetty ostorehujen käytön li- sääntymisen edellyttämällä määrällä. Työkustannus ja omaisuudesta aiheutuvat kustannukset muodostavat neljänneksen kumpikin nautakarjatalouden tuotantokustannuksesta (kuvio 19). Palkatun työvoiman osuus on ollut noin 2 %. Jos vilje- lijäperheen työkustannus ja omaisuudesta aiheutuvat kustannukset pidetään kiintein: kustannuksina, on muuttuvien kustannusten osuus vaihdellut 55-57 %. Nk. "muut muuttuvat kustannukset" ovat olleet noin 6 % tuotantokustannukseSta ja ne ovat olleet rehukustannusten ohella suurin kustannusryhmä muuttuvissa kustannuksissa. - 37 - "Muut muuttuvat kustannukset"-ryhmää on tarkasteltu lähemmin Itä-Hämeen ja Hämeen Maatalouskeskusten alueen T-tarkkailutilat käsittävän 19 tilan otannan perusteella. Näillä tiloilla tämä kus- tannusryhmä on ollut lähinnä koko maan 1-tilojen keskiarvoa. Taulu- kossa 9 ko. kustannusryhmästä on erotettu nautakarjatalouden yleis- kustannus sekä tarvikekustannukseen ja omaisuudesta aiheutuvaan kustannukseen lukeutuvat erät. Nämä erät on laskettu otannan perus- teella saatujen prosenttiosuuksien avulla kaikkien T-tilojen keski- määräisestä "muut muuttuvat kustannukset"-ryhmästä. Yleiskustannuk- seen on luettu aitojen yms. korjauksesta, pienkaluston hankinnasta, auton ja puhelimen käytöstä, ammattikirjallisuuden hankinnasta sekä kurssi- ja jäsenmaksuista aiheutuneet menot. Tarvikekustannus sisäl- tää mm. poltto- ja voiteluainekustannuksen, sähkö- ja vesikustannuk- sen sekä jauhatus- ja sekoituskustannuksen. Yli pUolet "muut muut- tuvat kustannukset"-ryhmästä on ollut tarvikekustannusta. Omaisuu- desta aiheutuva kustannus sisältää tässä nautakarjatalouden raken- nusten, koneiden ja kaluston korjaus- ja kunnossapitomenot sekä vakuutukset. 1-tilojen tuotantokustannus on jaoteltu kiinteään ja muuttuvaan osaan jossa kiinteän osan muodostavat viljelijäperheen työ ja pää- omakustannukset. Seuraavassa (taul. 10) tuotantokustannus on jao- teltu kustannusten aiheuttajien mukaisesti. Tarvikekustannus sisäl- tää rehukustannuksen ja edellä selvitetyn osan "muut muuttuvat kustannukset"-ryhmästä. Eläinten ostot ja nautakarjapääoman vähennys (liite 1) on ajateltu vähennettäviksi suoraan tuotoista. Työkus- tannukseen on luettu viljelijäparheen työn lisäksi myös palkkatyö mukaan. Omaisuudesta aiheutuvaan kustannukseen sisältyy koron ja opiston lisäksi niinikään osuus "muut muuttuvat kustannukset"- ryhmästä. 90 - ---omaisuudesta aih.kust. eläinten ostot ja nauta- karjapääoman vähenn. 80 70 60 - 50 - 40 - 30 —vilj.perheen työ palkkatyökust. muut muuttuvat kust. erityis.kust. ostorehut 20 - --kotoiset rehut 10 1975 1976 1977 1978 - 38 - Taul. 8. Kokonaisrehunkulutus nautayksikköä kohden Rehut yht. Ostorehut Kotoiset rehut ry/ny ry/ny ry/ny 1975 3 390 1 037 31 2 353 69 1976 3 471 762 22 2 709 78 1977 3 577 926 26 2 651 74 1978 3 655 1 000 28 2 647 72 Kuvio 19. Tuotantokustannuksen rakenne T-tarkkailutilcilla vv. 1975-1978. - 39 - Taul. J. "Muut muuttuvat kustannukset"- ryhmä T-tarkkailutilojen kustannusjaottelussa. Kustannuserä Tarvikekustannus Yleiskustannus Omaisuudesta aiheutuva kustannus mk/tila 6 369 1 975 2 752 57.4 17.8 24.8 "Muut muuttuvat kustannukset" yht. 100.0 11 096 Taul. 10. Nautakarjatalouden tuotantokustannus loilla vuonna 1978. Kustannus erä mk/tila T-tarkkailuti- 1 Tarvikekustannus 90 828 48.1 Erityis- ja yleiskustannus 7 104 3.8 Työkustannus 50 515 26.7 Omaisuudesta aiheutuva kustannus 40 528 21.4 Tuotantokustannus yht. 188 975 100.0 - 40 - VIII. ERITYISKUSTANNUKSET SUHTEESSA KIRJANPITOTILOjEN VASTAAVIIN KUSTANNUKSIIN Kirjanpitotilojen tuloksissa erityiskustannukset sisältyvät koti- eläinkustannukseen. Lisäksi siihen kuuluvat kotieläintalouden puh- distusainemenot ja eläinten poistonluontoiset arvon vähennykset (Tutk. S. maat. kann. tiliv. 1976, s. 26). Viimeksi manittua meno- erää esiintyy harvoin, mutta sitävastoin puhdistusainemenot ovat hyvin olennainen kustannuserä karjatalomdessa. Vertailukohdaksi kirjanpitoaineistosta on Otettu Etelä-.Su'omen LV-smu- ruusluokan ja Sisä-Suomen nautakarja-I-tilat, Eterlä-Suomsn_IV-,åuu, ruusluokassa on ollut 39 tilaa, joiden keskipeltoala on- ollut24.18 ha. Keskimäärä'inen karjakoko on ollut 20.4 ny keskilehmäluvun ollessa 14.3 lehmää. Sisä-Suomen alle 20 ha:n kirjanpitotiloja on ollut 77 kpl ja yli 20 ha:n tiloja 52 kpl. Vastaavasti eläinmäärät ovat olleet alle- 20 ha:n tiloilla 13.8 ny ja 9 lehmää sekä yli 20 ha:n tiloilla 25.0 ny Ja 16.9 lehmää. Nautakarja-I-tiloilla nautakarja- tuoton osuus maatalouden kokonaistuotosta on vähintään 80 %. Taul. 11. Kotieläinkustannus Sisä-Suomen ja eräillä Etelä-Suomen kirjanpitotiloilla sekä T-tarkkailutilojen erityiskustannus Kotieläinkustannus mk/tila mk/ny mk/lehmä E-S, 20-30 ha S-S, alle 20 ha S-S, yli 20 ha Erityiskustannus T-tilat 4 655 2 837 5 639 5 129 228 326 206 302 226 334 206 285 Lähinnä T-tarkkailutiloja vastaavilla Etelä-Suomen ja Sisä-Suomen yli 20 ha:n kirjanpitotiloilla kotieläinkustannus on ollut noin 20 mk/ny ja 50mk/lehm5 erityiskustannusta suurempi. Tätä eroa se- littää osaksi puhdistusainemenojen puuttuminen T-tarkkailutilojen vastaavista kustannuksista. Sisä-Suomen kirjanpitotiloilla on havaittavissa karjakoon kasvusta aiheutuvaa kotieläinkustannuksen nousua 20 mk/ny ja noin 30 mk/lehmä. T-tiloilla eläinlääkintäkus-, tannus on hieman laskenut ja keinosiemennys- ja tarkkailukyStannus vastaavasti noussut joten T-tilojen erityiskustannus keskimäärin on ollut karjakoon vaihteluista riippumaton. - 41 - TIIVISTELMA Tutkielmassa on tarkasteltu eläinlääkintä-, koinosiemennys- ja tarkkailukustannuksia, joita yhdessä on nimitetty maidontuotannon erityiskustannuksiksi. Nämä ovat maidontuotannolle tyypillisiä kustannuseriä. Lisäksi on tarkasteltu maidon tuotantokustannusta ja selvitetty kustannusten jaottelua tutkimusaineistossa. Tutki- muksen ensisijaisena tavoitteena on ollut selvittää erityiskustan- nusten suuruus ja näiden suhde maidon tuotantokustannukseen. Tutkimusaineistona on käytetty 157 T-tarkkailutilan tuloksia. Tut- kimusaineiston tilat edustavat keskimääräistä huomattavasti suurem- paa yrityskokoa. T-tarkkailutilojen peltoala on ollut keskimäärin 29.2 ha ja keskikarjakoko 18.0 lehmää. Samana aikana koko maan lyp- sylkarjatilojen keskilehmäluku on ollut 7 lehmää. Maidon tuotanto- kustannus on T-tarkkailutiloilla muodostunut suunnilleen samansuu- ruiseksi 10-20 lehmän karjoissa kuin kannattavuustutkimuksen kirjan- pitotiloilla ja tuotantokustannuksia selvitelleen toimikunnan kehit- tämillä viljelmämalleilla. Tuotantokustannuksia vertailtaessa on kuitenkin huondoitava, että T-tarkkailussa omaksuttu käytäntö poik- keaahuomattavasti kustannusten laskutavan suhteen. Mm. rehukustan- nuksen ja pääomakustannuksen laskentaperusteet eroavat kirjanpito- tiloilla ja viljelmämalleilla käytetyistä perusteista. Tuottajahin- taa vastaava kustannustaso on T-tiloilla saavutettu noin 30 lehmän karjoissa. Erityiskustannukset olivat vuonna 1978 keskimäärin 5 129 mk/tila, 206 mk/ny ja 285 mk/lehmä. Noin puolet erityiskustannuksesta on muo- dostunut eläinlääkintä- ja puolet keinosiemennys- ja tarkkailukus- tannuksista. Erityiskustannukset Ovat olleet keskimäärin 2.6 % nau- takarjatalouden tuotantokustannuksesta ja 3.3 % maidon tuotantokus- tannuksesta. - 42 - Tarkkailu- ja keinosiemennyskustannLksilla on välillinen vaikutus karjan keskituptokseen; eläinlääkintäkustannus sitävastoin on pi- kemmin seuraus maidontuotannosta kuin siihen vaikuttava tekijä. Tuotostasoon vaikuttavista tekijöistä on tarkasteltu myös rehukus- tannusta, karjakokoa ja työnmenekkiä. Tuotostason noustessa myös rehukustannus on noussut johtuen ei yksin korkeamman tuotostason vaatimasta runsaammasta rehunkulutuksesta vaan myös kalliimpien ostorehujen käytön lisääntymisestä. Karjakoon ei havaittu vaikutta- van lehmien keskituotokseen. Korkeatuottoisissa karjoissa ihmistyön- käyttö on ollut keskimääräistä suurempi. Keskituotoksen noustesåa eläinlääkintäkustannus lehmää kohden on selvästi noussut. Myös keinosiemennys- ja tarkkailukustannuksessa on havaittavissa keinosiemennyksestä aiheutuvaa lievää nousua tuo- tos-tason myötä. Karjakoon kasvaessa lehmää tai ny:ä kohden laskettu eläinlääkintäkustannus on hieman laskenut. Vastaavasti keinosiemen- nys- ja tarkkailukustannus on hieman noussut, joten T-tilojen erityis- kustannus keskimäärin on ollut karjakoosta riippumaton. Lisäksi tuotantokustannus on jaettu omaisuudesta aiheutuvaan kustannukseen, työ- ja tarvikekustannukseen sekä erityis- ja yleiskustannukseen. Omai- suudesta aiheutuva kOstannus yhdessä työkustannuksen kanssa on muo- dostanut lähes puolet, tarvikekustannus noin 45 % ja erityis- ja yleiskustannus 7 % tuotantokustannuksesta. T-tarkkailuaineisto ja kannattavuustutkimuksen aineisto eivät ole täysin vertailtavissa keskenään erilaisista kustannusten laskupe- rusteista johtuen. Erityiskustannuksia on kuitenkin voitu verrata kirjanpitotilojen lähes vastaavaan kotieläinkustannukseen. Koti- eläinkustannus lähinnä T-tarkkailutiloja vastaavilla Etelä- ja Sisä-Suomen kirjanpitotiloilla ån ollut noin 20 mk/ny ja 50 mk/lehmä erityiskustannusta suurempi. Tämä ero johtunee eräiden kustannus - erien puuttumisesta T-tarkkailun kustannuksesta. Sisä-Suomen ki.r- janpitotilojen kotieläinkustannuksessa on havaittavissa karjakoosta johtuvaa nousua. Vastaavanlaista nousua ei ole ollut T-tarkkailun eri tyiskustannuksessa. - 43 - KIRJALLISUUSLUETTELO Ajankohtaista maatalousekonomiaa. Kirjanpitotilojen tuloksia tilivuosi 1978. Maat, tai. tutk.lait. tied. 62:1-49. Eri tuotantosuuntaa harjoittavien kirjanpitotilojep tuloksia tilivuosi 1978. Maat. tai. tutk.lait. tied. 63:1-39. Helsinki. ANNILA, M. 1938. Lypsykarjåtalouden peruskustannuksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Suomen Maatal.tiet. seuran julk. 39:1-95. Helsinki. Keinosiemennysyhdistysten Liitto r.y. Vuosikertomus vuodelta 1978. 114 s. Järvenpää. Komiteanmietintö 1975:124. Maataloustuotteiden tuotantokustannuksia ja viljelijäväestön tulotason kehitystä selvittelevän toimikunnan mietintö. Osa I, Tuotantokustannukset. 151 s., 14 liitettä. Helsinki. Komiteanmietintö 1980:9. Maatalouden rakennepoliittisen toimikunnan mietintö. 158 s., 29 liitettä. Helsinki. MELLEROWICZ, K. 1933. Kosten und Kostenrechnung I. Theorie der Kosten. Berlin und Leipzig. p. 1-431. OJALA, M. 1978. T-tarkkailulla parannetaan maidontuotannon kannat- tavuutta. Karjatalous 9, se. 20-31. 1979. Maidontuottaja ei saa täyttä palkkaa. Käytännön Maamies 7, se. 21-22. RYYNÄNEN, V. & PÖLKKI, L. 1975. Maanviljelystalous. 263 s. Helsinki. SALONIEMI, H. 1977. Karjakoon ja muiden tuotantoympäristötekijöiden vaikutus lypsykarjan sairastavuuteen. Eläinlääketiet. korkeakoulun julk. 1:1-84. Helsinki. 1978. Utaretulehduksen, asetonitaudin ja poikimahalvauksen taloudellinen merkitys. Kariatalous 2, ss. 31-33. - 44 - TORVELA, M. 1970. Rehujen jalostusarvo ja katetuotto nautakarjata- loudessa. Summary: Return to unmarketable feed and gross margin in finnish dairy farming. Suomen maatal. tiet. seuran julk. 116,3. Hämeenlinna. Tutkimuksia Suomen maatalouden kannattavuudesta tilivuosi 1976. Summary: Investigations on the profitability of agriculture in Finland. Business year 1976. Maatal. tai. tutk.lait. julk. 41: 1 -690 Helsinki. Työryhmän selvitys maatalouden kannattavuustutkimuksen kehittämi- sestä. Helsinki 1979. 67 s. 19 79 -0 5 -1 5 4 ,,,,,- 6.004,041 fs,,,,W 0.100. oro rX$ - = _uiite 1 r%3 501,11,1 01,111% re.a m "N.- munr. PeY ,~ .0w.- per^eni •• 01.4truF F eu 01 0 ....J.12 5 A W W -I 000 2 \ 7C)0'10 5 2...-.1A MNNNO2 •-.0e0 P l E- .,......_ A030 Aro n ,oet ... N.143 w-0-.0,/ 00.4.n1 .0.0.1... 2 41. ht C. ANWN R ., .4NW NOAM. n,"(,Jkfl 2 --1 In6) » N- 7' vIL .... a[v) 2 ,e0 2 miaZa emo,. Imwtoni....0 ONO W0.30. 851- W 55= W00.- ...IPA.. on w.- Funcoru <0 2 5'0 W% enintnese. F.reun acpie.F 1-0 r r4 43 N. rn 1,10 N. 0. I" EN kft N. ION C3 03 UN Cj 4. 2 1- 0) 0 • 0 1... ,Sr.4 ..... 1,1 CP'ON M.4 ,0 ..crw 22 ettAgn-I ....1 2 et ...... ,... Y),- WYet> 5 0 0.00W =0.2,20 W rr 1,% %. h-14^.14.cory 4 4 1.1.J 0, V3 0 ON 0 on A A Nl c, in to 0.10 .rpn "9 cra• 0' 0.4 o n., 2c...1 • • on ,-.1,-vr . • o on< r r "I 0 .1.c.3.- r 2. 1110 .- 2 ev.- › r 02. 5 nroo 7- < = w< v1-00 .x 22e-, > $-0.-.77 r 0. 2 A- . at ("I 2 T vl o r a -J 0 2W1- wza.r.r 0 -3 sr › LLI r ernre- ,e ‹ 1.n ru r r azwon gmr-rvIt.n 0 UI on .0 W72CWO 01-00 = n ac r n Z I-00.4.4 2d :D UI 2C se w >q" W wIct W nscoon rzoo w cen o FF Wwrn w ui r LIJ st or :4 )0 n 44 .40.2.4r.a f:4I ›J?« «.44 J r7ICYlla 4.1)Lbe2'ZIA<1.-.W.72740%[ 4.err OCIF FWF <042W14 440020200 .2 raelsr .rrw -J 01-4-r4 2-ro04rzrnwsn =in00 -..I.JW ..2_,iat nn>>>>> >>>>> > 1-2-2-> 0f. 5 44W444 WWWWW W WWWW 4'..414 ,cr.0444 OMA~ M 011/Nr.., gh. NN Ml CO ON CO A GO GO CN A 0 0 01 NJ '0 III 0303441Nov0. ..... 0. .-0200 15 11.1 . hn 0. 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 >- I- us se 4 44 4 he ht ,f he he he he W T C) 4,1 .4 C. trt vy UI 4'J ro P40 '0.0 A > 0- 4". '0 '0 '0 41%GON..4'...4. 0.10. . N M AW NO 4'.N,10.044- vv,on N- 0 0 A 0' UI A, : 1E: 0- > ININ! .- .-.0.0.- .0, N .- A 0 wr- (o) .e. to, I" 2 ,.• '2.0 ..4 iZ on <> < 1 w : » >1.)-» › >>> 220 44W. 2 h J2 , cC 4 , IX cC ce.4 er 4- et .446 1-2 -.4 0! 1:0 ' A . : rA '..1'.'.. .4.4: Liil ,> ; 13. 0. . 0. 0. 0.0. 0 20; 0.0. 0.. •I- , 24-0 : 0.4.1-1 en ,.0.1.!..0sere11 wn.tel• W:Ln 2 4 he on i2 03,.. ::! .-eo ...C. .7;•-• On ; A CD .- ac 0 r !.2 7 :C 1 0- !,,Z 1.1 3-' ,-, 9-1.- .-.1C ...j .- NII-- WW 0 ro; X 2 ml 5£ j10 II .4 ! 1 .4I 2 •33 '04-4-104:1-1-- 1o1-10 Ui ! 1C S. 5 I.- 4.. . 3p N. 3.- 0. 4->-. 7 -) un 0. I- 0 : LU 0 11.1; .% 4-4 › retn zonn, 0740 1 1 0:40 ,a' cc n ,:‘ 0.4 :1 04 < n r r n4- 0 = -,I-0 210 -11.401 .= i =< 4,0.'2 --) r 0 .et S w ac i- r I- I- Z;.4 t--; 5 is- Z;cc Lu:', 2:4 w I--; W -) 0 W. 0 2 0 W 4 14 0 Ww001-W 4N-W,42; Wir:0.2W1 2..15,02..5! 114.50 144-01- 41-140 r 144'- 144.2›. o,r<.~., .51Ui4'-4w . 021411-'02 I-I4Z-41-,400a,0F01u>«' •X:245.0:Z4 z< n r .., r ,. '4y4-4rw2-Jmn4-0.=440O>4-w401-4r4- ,.. ;p- r14:00D:‹1. v1J-314j=tilrr!r-JJ40O-~4S>F0>1- WWZF 14.;00! <-11 440 . "01..J24:0W4-5-2,w00492w WWj27 ! j I-' . le- j ; -1 ! 1 1 Femlen.e j em.0 4lesW0.00Feven..741%.4"..0.44..0;0.0.Feuwe44'upen:,0 'Ise&0.0, se .- .- e- .-!.... .-0 .- .... ....r.- N.J.LI '.41.4 ("JIM rUNJ eu rO!N 4 9 i 1 I I I i . i • , i SQ pn • 40 7 9 - 0 6 - 2 0 M A A T I L A H A L L I T U S : T I L A S T O T O I M I S T O M A A T I L O J E N J A K A U T U M I N E N K A R J O J E N K O O N M U K A A N 1 9 7 7 - 1 2 - 3 1 V T K K - S A T O - A 2 CO NO NT En ENI ('.4 ('J Lrl CO N1 Nl ('.4 CO Lel NT NO 0 NO 7,r) NO '4III r1 1.61 (V ....? 1.? P.• T-. 03 PI'D NT ('J ON ul 5,e0,-, ,..., CO rj4 0 NT 0 CM r-9 ON ON NO IN» CNA NO '7 -. (0,--.) CN sm '0 '7 os 0..4 ON 4'.NT I" ,11- ‹r '7%.? '7 C CD 9 U1,3 c..9 •••3 it-3 › › 1-. en •ta 11"'" (il ...• .-.• ...~ ,,.. 1 1 INJ 0 r4 -..... CO 1 .....' , ,4 i ,4 /0) II 1 1 •-i .4 1 .4 .4 1 1 . 1 1 ,4 ,4 9 r4 .,,S... ."» •-... III ON r-I rs CN - - 1 Ul DOD INJ ru ,4 ru st I I ,4 CJ 1 i CM N ,-, I - 1 r- _CO NT Nl Ul r- _ _ _ T y, .3- rM uN rs .3 ul .4 v0 .4 r.1 CV .7 .0 1 i 4'- 03 0'. ul .7 .7 --- i o4 r4 C) NT MI 07 c0 sr st c2 r- an op NT ru on sl» sT on 03 0' ('l-4 C\J CU r4 144 uN 1.1 r•1 "I - 1 0 oN rn CO ru .0 .-e 1,- ca (('4.7 0 pri .-I tv .0 i•1 1,- 111 CD 0, Ul si• r- L('4.0 .4 r. Nl un NJ 0, r- rs .-1 cn ru ,4 r- ru ".1 •..1 o..1 r-I CM F-1 8,1 r‘i r- .--11 1.•4 CO r•I CU NI .03'- '0 0". •-• CU V3 r. 0, CD ul ru Ui v0 Ui 141 •4 0, ru ul rs 0:1 cs u) co r- ps Cs oD p4 w4 CM r4 ,4 ,4 Cu P1 M, rj .4 rA .4 sO CD sT 1 r.4(0 on 1n ..0 r- aD ru 04 on (003 M) '42 0 rn N1 .7 rJ c:› CO Nl /..• ..4 ..1. sr ru ru un 0', .0.0 vei CP. 03 •Cti en rei 03.7 rs .-4 sr un so r- un ru XI UI cs so 0, ul ...4 CLi vi. ON .4 of •,1 ...4 *I ('.4 rn .-1 • ON 4.4 NO rM P. UI C7 r. 02 cN 0 0 (-.7 ("40' cn 0 eN NO ru r4 03 rU ON CD 03 r. 03 1 V) .4 '.0 .-4 CD 0, 0' r. P. vT CU U1 .4 fil ,0 ON '.03'- co. Ps ,4 ,4 r4 CM w4 wl CU CU 47 CU rJ vT .0 0' ..7 0303 Ui 0, CD .4 CV CD (04'- r. ,I (0 .4 V) .4. r- Ui t")'0 0 CI CN Ui 01 034- .4 00 (0 .0 .4 w1 CN i U1 r4 CO r4 M, 03 0' 111 Ui r. CO v3 M, Ui (-'0 CN CN Ui Ui ,-I •••4 . ..... Nl IV ••4 IND cv 00 4.,3 00 ss, e, .4- 0 0 Ui 4'- I4 UI 0 CD NJ vT N1 ...1 2 0' '0 NN 0, sr ui CM (04-4 Fl CO rcl CU CU ,-4 CN r4 C1 NO 141 ..-1 uN C) vD N1 rv v0 co cc3 cs co ...7 ...:r ,-1 Ln un N1 LU ..g r-I ,4 ,4 P.11 4 NT c0 r- u2 on mn r- ('.403-on .1.0 C, 03 c% r- cv a3 .0.0 4-4 03 .1" CD C3 CN ,4 ru 0, 03 .4 03 CV .4 un CN NO ru un r- 07 02 1., NI vT 0, Ul sr UI •••1 03 ••11 CL r- ul .0 4'- rs rs r- C) CN Cs uN 1(4 -4 Ui 03.3 N'S > 034- NO .3 3'.! Mi Ui ON en sr rJ rU 40 03 Ui cN .0 U1 4-4 UN CV ON UN UN v0 V3 aD ou un Nl r- -J 3'- Ui r4 0) CN 40(0 un ru ul .7 0.1 rs ru 0, CD .0.3' Cn CD CD r. C) r- m.) rl eN1 r- CD vT UN V, Nl so so cD un -1 ru •Cr Nl aj ul ,r ul .7 co o, C3 .4) UN CU .3" 0, r. 0, vT r- vD .4 vT CV •-• .. ('J .-4 ,1 e.... 4.-1 CU ..-4 9.-# CN 11.1 4 • • Ln Ln • CO Z • Z Z Z • Z LLI • . • .:C UI r-s Z • 4 • 4> Y = Z •-i Z -I • < L0 Cll 0 ...1 . .z . z,..4< .z Z M ..i . • 9-4 . Z 1.4 Z -1 Z Z Ln • • z ui 0 z . . z • 1.4 54 54 W UJ i o z z :a z z -.1 :.re ‹c 3: -1 uj 0 • :c z 1n ul =3 < <:< ui :,2 -J NC 03 :C 1-- - • :‹X ‹C 1-1 z z .cc -J LU .4 Z I :7 o- • • :.2 2‹ < Ln < :: 3: 3: --I ›-.1 = Ul GO CL CD • Z -J 0 s: 0 Z ‹I :3 z z :..s -J C2 rc4 1 i en • :3 = z z i-, < UI = Z Lu 9.-4 ' 0 ›•-• :< cc z z ui ui .4 L0 Ui ‹C 0d LU 1 LU 3.4 0. •-) )4 -1 UJ z 4-1 ui co Z 3: :.< 2: se CD :: un Lu I- --1 h-1 C- h- m 0 = j> LL Ui 0- :: r--. U = 24 CL 24 Ui Z3 0 24 -J ›- 03 IND O Z wa 4 03 03 N1 ,4 Nl 4-1 NT 0, 4- 1.3 ui 6.-4 v3 NJ ,13 NN Ui 03 On :.< •-• rsoco NT LCD 6,-g Cf. 1/1 CN) 03 0, r•N .0 NT 4'. '3 cID 1.1 sr ru Ui 0. '0.7 ('.4 4'- cis co Co GO ul st ru UI ul 03 i•-• ...-• •-i 3'.! .... E - M A A T A L O U S K E S K U S : mk/leh 172 165 137 183 153 141 134 138 166 293 144 155 131 98 111 tiloja kpl 11 30 8 12 10 9 7 3 8 1 3 2 38 5 9 2 790 112 . 155 156 Keinosiem.- ja tarkk.kust. mk/tila mk/ny 4 133 127 3 2 3 2 2 3 2 2 5 2 2 2 1 1 015 826 331 543 485 031 814 875 797 444 841 035 081 495 115 101 132 105 101 99 101 126 235 101 97 97 72 82 Liite 3 Erityiskustannusten suuruus T-tarkkailutiloilla vuonna 1978 maatalouskeskuksittain: Maatalous- keskus Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Pirkanmaa Hämeen lääni Itä-Häme Kymen lääni Mikkelin lääni Kuopion lääni 1) P.-Karjala Keski-Suomi Et.-Pohjanmaa Oulu Kainuu 2) Lapin lääni Keskimäärin Eläinlääk.kust. mk/tila mk/ny mk/leh. 2 355 72 98 2 490 95 136 2 683 96 130 2 635 105 145 3 061 127 185 1 72 70 98 2 204 72 98 2 843 102 139 2 550 111 147 3 227 131 163 2 859 '118 169 2 081 71 113 1 839 88 118 1 678 113 152 1 550 85 115 2 339 94 130 Erityiskustannusten summa jaettu Oulun maatalous- keskusta vastaavassa suhteessa eläinlääkintä- ja keinosiemennys, astutus, tarkkailu yms. kustannuk- seen. Keinosiemennys, astutus, tarkkailu yms. kustan- nukseen lisätty tarkkailumaksuja 22 mk/lehmä. 188007490R-85/VAPK ISBN 951-9199-73-X