VALTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA N:o 3 PELLAVAN JALOSTUKSEN TUOTTAMIA TULOKSIA E. F. SIMOLA MAATALOUSKOELAITOKSEN KA SVIN'VILJELYS- OSASTON V. A. JOHTAJA HELSINKI 1926 VALTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA 1\1:0 3 PELLAVAN JALOSTUKSEN TUOTTAMIA TULOKSIA E. F. SIMOLA MAATALOUSKOELAITOKSEN KASVINVILJELYS- OSASTON V. A. JOHTAJA HELSINKI 1926 VALTIONEUVOSTON KIRJAPAINO Sisällysluettelo. siv. 1. Katsaus pellavan viljelykseen ja j alostukseen 5 Pellavan viljelyksestä 5 liotuksesta ja valmistuksesta 13 > jalostuksesta 16 Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosaston pellavalinj oj en vertai- levat kokeet vv. 1924 ja 1925 20 1. Vertaileva koe v. 1924 90 Yksilömittaukset 20 Satotulokset v. 1924 22 2. Vertaileva koe v. 1925 25 Yksilörnittaukset 25 Satotulokset v. 1925 28 3. Pellavalinj oj en keskisadoista vv. 1924 ja 1925 30 Yksilömittaukset 30 Keskimääräiset satotulokset 32 4. Pellayien kuiturnääräykset vv. 1924 ja 1925 34 Kuitumääräykset v. 1924 34 v. 1925 37 5. Pellavan siementen kemialliset määräykset v. 1925 39 6. Kokeiden lopputuloksista 42 Kirj allisuusluettelo 46 I. Katsaus pellavan viljellykseen ja jalostukseen. 1. Pellavav, viljelyksestä. Pellava (Linum usitatissimv,v, v. vulgare) on yksivuotinen kasvi, jota viljellään kestävien kuitujensa, ja öljypitoisten siemeniensä vuoksi. Enimmän viljellään pellavaa sen kuitujen ja siemenien. vuoksi, mutta paikoin myös vain siemenien saantia varten. SCHINDT LER (36,133) mainitsee, että Etelä-Venäjällä, jossa pellavaa viljel- lään vain öljyrikkaiden siemenien tähden, aropellava todennäköi- sesti on lähinnä alkuperäistä, villiä pellavaa. Pellavan kantamuoto kasvanee vieläkin villinä Mustanmeren seuduilla ja Persiassa, tai pol- • veutunee se Välimeren maissa kasvavasta L. angustifolium-lajista, jota hyvin aikaisin on käytetty kehruukasvina. ELEVING'ill (9,151) mukaan viljelivät pellavaa jo muinaiset epygtiläiset, jota todistaa se, että esim. muumiot ovat käärityt pellavaltääreisiin. Useat muut- kin vanhat sivistyskansat, kuten muinaiset juutalaiset ja roomalai- set sekä vanhat germaanilaiset kansat ovat viljelleet pellavaa. Ny- kyään viljellään pellavaa yleisesti koko Enropassa, Egyptissä, Poh- jois-Amerikassa, 'Austraaliassa, Itä-Indiassa y. m. Kaikkein eniten sitä viljellään Venäjällä, josta sekä pellavaa että pellavan siementä on viety suuret määrät ulkomaille ja myös Suomeenkin. Erittäin kehittyneenä .kannalla on pellavan viljelys Belgiassa ja Hollannissa. Muinais-suomalaiset ovat hyvin varhain tunteneet pellavan käytön, vaikka ennen sitä ja vielä nytkin jotkut suomensukuiset kansat Venäjällä käyttävät SIBErAus'en ,(39,354) ja SELLERGREN'in (38,484) mukaan nokkosta kehruukasvinaan. Jo varhaisella pa,ka- nuuden ajalla oli pellavavaatteiden valmistus maassamme tunnettua. Tästä kirjoittaa LINDEQVIST (29,20): »Naisten teollisuuteen kuului etupäässä kankaiden valmistaminen. Villasta ja pellavasta kehrät- tiin langat, ei tosin rukilla, joka on Myöhemmin tullut käytäntöön, vaan alkuperäisellä koneella, värttinällä». Pellavaa (33,54) viljeltiin Menneinä aikoina varsinkin kaskissa, joissa myös muita kasveja,. kuten hamppua, naurista, ohraa y. m. viljeltiin. Karjalan palttina oli . jo ,1500-luvulla laajalti tunnettu, ja pellavaa käytettiin siihen aikaan eteläkarjalaisilla tiloilla veron- 6 maksuvälineinä. Pellavakankaita vietiin 1700-luvulla maasta run- saasti ulkomaille. Tähän aikaan ja jo 1600-luvullakin mainitaan pellavaa viljellyn paitsi ,kaskissa myös pelloissa ja kytöviljelyksissä (14,6). Hämeessä on jo näihin aikoihin ollut huomattava pellavan viljelys samoissa pitäjissä kuin vielä nytkin. , GADD (13,30) mainitsee v. 1789 julkaisemassaan kirjassa useita Hämeen pitäjiä, joissa pella- van viljelys oli erityisesti suosittua. Pellavan viljelyksen levenemi- seen Hämeessä on RAPOLAR (36,125) mukaan osaltaan myöskin vai- kuttanut sotaneuvos 0. E. Bou-E'n ja kapteeni A. Bon-E'n 1700-lu- vun keskivaiheilla Tyrväntöön Lahdentaan tilalle perustama koulu pellavan viljelystä ja kehruuta varten. Koulussa oli aluksi 20 oppi- lasta. Vuonna 1764 oli tässä koulussa käynnissä 24 kangaspuuta ja koulun ulkopuolella annettiin työtä 300 kehrääjällo: 1700-luvun taloudellisissa kertomuksissa mainitaankin, ettei missään koko Suo- messa myydä niin paljon pellavalankaa kuin loppiaismarkkinoilla Hämeessä. Pellavan viljelys onkin Hämeessä säilyttänyt huomat- tavan aseman aina nykypäiviin asti. Kun Tampereen pellavatehdas on viime vuosina ostanut suuria määriä ilmakuivaa pellavaa ja muutenkin toiminut pellavan vilje- 13rksen kohottamis6ksi maassamme, on tämä viljelys saanut varmem- man 'pohjan, joten voidaan toivoa, että kotimainen pellavan vilje- lys saadaan pellavan laatuunkin nähden kohotetuksi niin, että se tehdasteollisuudessakin voi täyttää hyvältä pellavalta vaadittavat ominaisuudet. TäsSä kohden on parannuksia saatava aikaan, ei ai- noastaan pellavan varsinaisessa viljelyksessä, vaan myöskin viljeltä- vissä pellavalaaduissa. Tilaston mukaan näyttää kuitenkin pella- vanviljelyksellä oleva pinta-ala viime vuosina vähentyneen. Tämä valitettava ilmiö viittaa siihen, ettei kotimainen pellavanviljelys ole saanut sitä tukea,- jota se menestymiseensä olisi tarvinnut. Pellavaa viljellään useilla eri maanlaaduilla. GROTENFELT (15,329) lausuu pellavan vaatimuksista maanlaatuihin nähden seu- raavaa: »Pellava näyttää •voivan menestyä kaikilla maalajeilla lu- kuunottamatta jäykkää ja kovan savimaata, vähämultaista hiekka- maata ja lahoamatonta suomaata. Parhaiten kasvaa pellava muka- vassa savimaasSa tai multavassa hiekkamaassa. Myöskin savetulla suolla pellava kasvaa hyvin», SUNISEN (43,328) mukaan pellava menestyy parhaiten multavalla savi- tai hiekkamaalla sekä savetulla suollakin. Jäykkä savi ja laiha hiekka ovat sille sopimattomat. KUU- NERT'ill (24,20) mukaan menestyy pellava kaikilla maanlaaduilla lukuunottamatta kuivaa hieta- tai jäykkää savimaata. Suomaata ja hyvin kalkkipitoista maata ei Kuhnert pidä sopivina pellavan vil- jelykselle. JUHLIN DANNFELT (22,728) mainitsee, että, kalkkirikkaalta 7 Maalta saadaan pellavasta lyhyt ja hauras kuitu, mutta sitävastoin hyvä siemensato. BERscn'in (4,218) mukaan menestyy taas pellava hyvin hiekoitetuilla soilla, mutta pellavan laadun suhteen on toivo- misen varaa. Ruotsin Suoviljelysyhdistyksen suolla kasvattamasta, pellavasta on Dalsjöfors'in tehtaassa suoritetuissa tutkimuksissa saatu hyvät tulokset. Näissä tutkimuksissa ei havaittu mitään eroa mineraali- mailla ja suomaalla kasvaneen pellavan kuitujen kestävyydessä ja laadussa. Suolla kasvanut pellava oli tehtaan arvostelun mukaan parempaa kuin Venäjältä saatu pellava. Myöskin SELLERGREN'in (39,513) tutkimusten mukaan on suolla kasvaneen pellavan kestä- vyys ainakin yhtä suuri ja vieläpä suurempikin kuin hiekkamaalla 'kasvaneen pellavan. Hiekoitetuilla ja savetuilla soilla, jotka ovat rikkaruohoista v- apaita, voidaan siis, kuten edellä mainitut kokeet osoittavat, menestyksellisestikin viljellä pellavaa. RAFx'in (36,36) mukaan voidaan pellavaa viljellä hyvällä menestyksellä nurmen jäl- keen. Myöskin perunan jälkeen saadaan kaunista ja puhdasta pel- lavaa. Ohra sitä vastoin ei näytä olevan mikään hyvä esikasvi. Tästä RAFN huomauttaa, että tämä huono kokemus olisi alkuisin hollanti- laisilta, mutta Skotlannissa on tultu parempiin kokemuksiin. Ru- kiin jälkeen voidaan myöskin menestyksellä viljellä pellavaa, jos maa on savimultamaata, mutta laiha hietamaa ei tähän sovellu. WECKSTRÖM (51,326) mainitsee, että pellava antaa uutisvilje- lyksillä nurmen jälkeen hyviä satoja, jos maa on tasaista, voimakasta ja syvämultaista, eikä kärsi kuivuutta eikä happamuutta. Saksassa tehdyissä lannoituskokeissa, joista HECKER (18,754) on vuonna 1897 julkaissut tulokset, kävi selville, että runsas typpi- lannoitus, varsinkin silloin, kun muita kasviravintoaineita oli vähän, vaikutti epäedullisesti pellavan laatuun ja aiheutti lakoutumista. Sitävastoin oli pieni tyypilannoitus pellavalle eduksi. Kali- ja fos- faattilannoitteet ovat pellavalle välttämättömät. Kalkin on huo- mattu joissakuissa tapauksissa tuntuvasti lisäävän satoa, mutta pellavan kuidut tulevat karkeita ja hauraita, joten maan kalkitus tulisi tehdä jo edelliselle viljalle.. Keittosuolan käyttämistä ei edellä mainittujen kokeiden mukaan voida suositella pellavalle. Apulannoitukseksi pellavalle suosittelee JITHLIN DANNFELT (22,728) 200-300 kg luujauhoja, 200 kg 37 %:sta kalisuolaa ja 150 —200 kg rikkiha,ppoista ammoniakkia, riippuen maanlaaduista. Chilensalpietaria ei sitä vastoin suositella, kun se antaa karkeita kui- tuja ja paljon päistäreitä. Runsas karjanlanta ei myöskään ole pel- lavalle eduksi, joten on parasta antaa karjanlanta esikasville, joksi suositellaan juurikasveja. 8 KUHNERT'in (24,24) mukaån ottaa keskinkertaisen hyvä pella- vasato (4 000 kg varsia, 600 kg siemeniä ja 600 kg sylkkyjä) hehtaa- rilta 60 kg kalja, 32 kg fosforihappoa ja 44 kg typpeä. Monet muut viljelyskasvit, kuten peruna ja sokerijuurikas Ottavat maasta enem- män kasvinravintoaineita. Ei siis ole perusteita sille väitteelle, että pellava laihduttaa maata enemmän kuin muut viljelyskasvit. Kun- NERT9H tekemissä mineraalimaiden lannoituskokeissa Saksassa vai- kutti 200 kg 40 %:sta kalisuolaa hyvin edullisesti. Samoin vaikutti myös pieni typpilannoitus, 100 kg rikkihappoista ammoniakkia, edul- lisesti. Vieläpä voitiin laihalla hietamaalla käyttää puolta suurem- paa määrää rikkihappoista ammoniakkia. Chilensalpietaria voidaan käyttää vain 50 kg keväällä pellavaa kylvettäessä, jotta taimet kasvai- sivat niin nopeasti, etteivät maakirput kykene suurempaa haittaa tekemään, ja 6ttä, rikkaruOhot jäävät kasvussaan jälkeen. Pellavamaan muokkauksen suhteen ollaan yleensä sitä mieltä, että pellavamaa tulee muokata Menoksi. Maissa, kuten Belgiassa ja Saksassa, joissa pellavan viljelys on kehittyneenä kannalla; teh- dään pellavamaan muokkåus hyvin huolellisesti. Syksyllä kynne- tään sänkimaa ensin kamara-auralla, ja kun rikkaruohot alkavat kasvaa, äestetään maa rikkaruohojen hävittämiseksi. Myöhemmin syksyllä kynnetään syyskyntö syvempään, jolloin rikkaruohojen taimet hautautuvat maahan. KUHNERT pitää syväkyntöä pellavan viljelyksen kannattavaisuuden yhtenä pääehtona. Maan lannoitus on tehtävä syksyllä. Pellavamaan kevätmuokkaus, jossa on tärkeätä, että kevätkosteus saadaan säilymään maassa, tehdään siten, että syksyllä kynnetty. maa: äestetään ja sen jälkeen jyrätään. Jyrätty- maa kynnetään vielä kuorima-auralla 4 cm syvyyteen, jonka jälkeen maa kylvöä varten äestetään hyvin hienoksi. Tätä tapaa käytetään KUHNERT'iri (24,33)- mukaan Belgiassa, ja kutsutaan sitä »Courtray- systemiksi». Tällaisella muokkauksella koetetaan maa muokata niin hyvin kuin mahdollista, melkein puutarhamaisesti valmiste- tuksi. Kun kylvö. toimitetaan, mullataan siemen matalaan äkeellä ja maa jyrätään puujyrällä. Pellavan siemenen laadusta on kirjallisuudessa paljon lausun.- toja, joista useat viittaavat siihen suuntaan, että pellavan siemen olisi parempaa, jos se on useampien vuosien vanhaa, ja että riikalai- nen pellavan siemen olisi aina muutaman vuoden perästä uusittava:. JUHLIN DANNFELT'ill (22,728) mukaan huonon.evat riikalaisnn sa- moin kuin pernaulaisen pellavan siemenistä saadut pellavasadot vuosi vuodelta. ARRHENIUS (2,139) mainitsee maanviljely.soppikit.- jassaan pellavan siemenistä seuraavaa: »Monivuotinen kokemus on todeksi näyttänyt, että ne pellavan siemenet, jotka ovat hyvin säi- 9 lytettyjä eivätkä yli viiden vuoden vanhoja, antavat paljon pitem- piä ja paljon hienompia pellavia, kuin ne , ovat, jotka vuoden van- hasta siemenestä saadaan». Samassa oppikirjassa esitetään myös, että riikalaiset siemenet antavat ensi vuosina paljon pitempiä ja kauniimpia pellavia, kuin mitä meillä tavallisella tavalla korjatuista siemenistä saadaan, mutta muutaman vuoden perästä ne huonone- vat ja tulevat samanlaisiksi kuin meidän tavallinen pellavamme. Rii- kalaista pellavan siementä suosittelevat myöskin CARLESON (8,422), BOIJE (6,195), KJÖLLERFELDT (23,70-72),, WECKSTRÖM (15,328), SUNINEN (41,329), W ALLINHEIMO (50,32) y. m. Riikalainen pellavan siemen ei kuitenkaan ole aikojen kuluessa saanut jakamatonta -tunnustusta osakseen, vaan on niitäkin, jotka. eivät suosittele tätä siementä. Näistä esim. RAFN (35,16) mainitsee todellisen kokemuksen olevan sitä yleistä käsitystä vastaan, että pellavan siemeneksi tulee käyttää 3-4 vuoden vanhaa siementä. Parhaana hän pitää vuoden vanhaa siementä, joka on kasvanut nur- men jälkeen. RAFN'ill mukaan ei riikalainen pellavan siemen ole puhdasta, jonka 'vuoksi se on puhdistettava, ennenkuin se kylvetään. Hän pitää Hollannista, Rotterdamista saatua pellavan siementä par- haimpana ja,. puhtaimpana. Myöskin Suomessa kirjoitetaan tästä asiasta jo v. 1802, että kelvollisesti vil.jeltyyn ja hoidettuun omaan siemeneen voidaan luottaa varmemmin kuin ulkolaiseen tai Riiasta tuotettuun (20,31). Samoin on myös GROTENFEET'ill (14;30) mu- kaan pohjoisemmissa Hämeen pitäjissä maanviljelijöitä, jotka haluavat. kernaammin käyttää kotimaista pellavan .siementä kuin riikalaista. TAmmEs (49,64) on huomannut venäläisen pellavan siemenen sisältävän suuren joukon ominaisuuksiltaan erilaisia yksilöitä, jotka vähentävät suuresti pellavan arvoa. Samanlaiseen huomioon on myöskin SYLV£,:N (46,58) Svalöfissä tullut. Hän huomauttaa, miten lyhyet, aikaiset ja hyvin haaroavat yksilöt antavat runsaasti sie- mentä ja joutuvat tämän johdosta seuraavissa polvissa etualle myö- häisimpiä, vähäsiemenisiä yksilöitä. Tässä onkin luonnollinen seli;- tys siihen, miksi tällaiset sekalaiset pellavat niin nopeasti laatuunsa nähden huonontuvat. Riikalainen pellavan siemen voi tietysti toi- sinaan olla puhtaampaakin ja siis kelvollistakin. KURNERT (26,493) mainitsee, että Saksassa on tutkittu riikalaisen ja pernaulaisen pel- lavan jälkipolvia ja tultu huomaamaan, ettei mitään suurempia eroa- vaisuuksia ollut huomattavissa pellavan laadussa ja siemenmäärissä, joten niitä on voitu viljellä useampiakin vuosia vaihtamatta siementä. SCIIINDLER (38,133) tuli tutkimuksissaan siihen tulokseen, että liiviläinen pellava oli kuitujensa hienmiden ja runsauden vuoksi pa- rempi kuin monet muut kokeissa käytetyt venäläiset pellavat. • • 2 10 PellaVan siementen koosta, muodosta ja hajusta on sekä van- hemmassa että uudemmassa kirjallisuudessa paljon lausuntoja. RAFI\T'ill mukaan tulee hyvän pellavan siemenen olla väriltään vaa- lean ruskeata, raskasta ja kiiltävää sekä että se juoksee helposti sor- mien välitse ja haisee voimakkaasti pellavaöljylle. Saksassa on HER- ZOG (7,10) kokeillansa osoittanut, että raskaat pellavan .siemenet ovat antaneet paljon suuremmat sadot kuin pienemmät ja heikom- mat siemenet. ADALBERTH mainitsee, että hyvän riikalaisen (Riga Pyk) tai pernaulaisen pellavan 1 000-siemenen painon tulee olla 4. 2-4. 5 g. Pellava kylvetään GROTENFELT'ill mukaan sekä Pohjois- että Etelä-Hämeessä toukokuun 25:n ja kesäkulin 10 päivän välillä. Vanha peli avan kylvö-ajan merkki oli tuomen kukkiminen, jota vielä nyt- kin kuulee mainittavan. Nykyään on tosin niitäkin, jotka pitävät aikaisempaa kylvöä edullisempana. GROTENFELT (14,24) mainitsee, että eräässä Kosken pitäjän kylässä, jossa pellavaa viljellään savi- mailla, jotka ovat jäykänlaisia, pellava kylvetään samaan aikaan kun kaurakin, etteivät pellot ennättäisi kuivua. Suuremmilla pella- vaviljelyksillä eteläisimmissä maissa kylvetään pellava kahdessa jopa kolmessakin osassa, jotta sadon korjuu voidaan tehdä eri aikoina. ADALBERTH'ill (1,21) mukaan on kokemus eteläisimmissä maissa osoittanut, että aikainen kylvö on edullisempi kuin myöhäinen, sillä aikaisempi kylvö antaa suuremman ja aikaisemman sadon, joka sil- loin voidaan korjata ennen elonkorjuuta. KUTINERT pitää hyvin ai- kaista pellavan kylvöä Parhaana. Pohjoisessa ovat kuitenkin, kevät- hallat esteenä kovin aikaiselle kylvölle. "WALLINHEIMO (50,35) kir- joittaa pellavan kylvö-ajasta: »Pellava olisi kylvettävä silloin, kun maa on siemenelle otollista: toisin sanoen, kun maa on tarpeeksi"— ei liian paljon, eikä liian vähän — kuivunut ja lämminnyt Se aika on meillä tavallisilla keväinä silloin, kun kaikki herne- ja kauratouot on tehty.» Pellavan siemenmäärä vaihtelee siemenen laadun, maan laadun ja lannoituksen mukaan verrattain paljon. Jos pellavaa viljellään kuitujen saantia varten, on sitä kylvettävä paljon taajempaan kuin siementä varten viljeltäessä. OPITZ (34,104) on Saksassa (Osdorfissa) hiedan sekaisella savi- maalla tutkinut eri suurien kylvösiemenmäärien vaikutusta pella- van varsi-, kuitu- ja siemensatoihin ja saanut selville, että varsi- ja' kuitusadot pienenivät, kun ha:lle kylvetty siemenmäärä 240:stä ki- losta väheni, mutta siemensato taas suureni, kun siemenmäärä vä- heni aina 100 kiloon asti. Jos suurinta siemenmäärää vastaava sato merkitään 100:11a, niin saadaan siemenmäärän vähetessä 240 kilosta 11 100 kiloon seuraavat suhdeluvut: varsisatn 100-57.5, kuitusato 100-51.5 ja siemensato 100-115.3. Pienin siemenmäärä 40 kg ha:lle ei enää antanut suurinta siemenmäärää, vaan oli edullisin määrä 100 kilon vaiheilla. Kuituprosentti lisääntyi siemenmäärän lisään- tyessä 40:stä 240 kiloon 23.3 ± 0.19 3-25.3 ± 6. 2 4 3 prosenttiin. WECKSTRÖM (51,326) ilmoittaa pellavaa kylvettävän 22 kappaa tynnyrin alalle. ARRHENIUS (2,138) mainitsee taas, että sitä olisi kylvettävä 30 kappaa tynnyrin alalle. GROTENFELT'ill (14,337) mu- kaan pellavan siementä kylvetään ha:lle 2.o-2.5 hl. KUIINERT (24,50) mainitsee, että Belgiassa kylvetääu kevyelle maalle 110- 120 kg, keskijäykälle maalle taas 140-160 kg ha:lle, kun pellavaa viljellään etupäässä kuitujen saantia varten. ADALBERTIl'ill mukaan on tapana kylvöä varten käyttää 140-150 kg ha:lle. Saksassa teh- dyissä kokeissa osottautui 130-150 kg ha:lle olevan sopiva siemen- määrä. Liian taaja kylvö aiheuttaa lakopellavaa, joka tuottaa usein suuria vahinkoja. Käytettäessä rivikylvöä veidaan siemenmäärä myös jonkun verran vähentää. Tällöin tulee rivien välit järjestää kapeiksi ja on katsottava, ettei siemen multaudulliian syvään. Haja- kylvöä käytettäessä mullataan pellavan siemen kevyellä äkeellä 2-3 cm syvyyteen ja jyrätään kevyellä puujyrällä. Kun pellava on tullut noin 10 cm:n pituiselle taimelle, puhdis- tetaan maa rikkaruohoista. Rivikylvöä käytettäessä voidaan rivien välit, jotka järjestetään 10-11 cm:n välimatkoja käyttäen, puh- distaa käsikuokilla. Tällainen rivien välien puhdistus tulee suorittaa heti sen jälkeen, kun rivit s?, lvästi näkyvät. Pellavan rikkaruoho- jen puhdistus tulee suorittaa kuivalla ilmalla, jolloin pellavaa vä- himmän vahingoitetaan. Jottei rikkaruohojen puhdistustyö tulisi kovin kalliiksi, on välttämätöntä, että 13. ellpYamaaksi valitaan rikka- ruohoista mahdollisimman vapaa kasvupaikka. Taimella olevaa pellavaa vahingoittavat toisinaan maakirput, joita vastaan -neuvo- taan käyttämään kivihiilen tuhkaa tai kloorikalkkia y. m. Myöskin sienitaudit, kuten pellavaruoste ( Melampsora liniperda ), voivat LIRON (30,186) mukaan vahingoittaa pellavanviljelyksiä HASSEL- . BLATT'in (17,23) huomioiden mukaan vahingoittaa 'ruos.te varsin- kin myöhään kylvettyä pellavaa. Maan suuri typpipitoisuus edistää myöskin ruosteen tuhoa, samoinkuin sopivat sääsuhteet. Eri Pella- valaadut ja linjatkin suhtautuvat ruosteeseen erilailla. Toiset niistä ovat ruosteelle enemmän, toiset taas vähemmän arkoja. Saksassa on KUILNERT'irl mukaan (27,179) koetettu pellavaruostetta hävit- tää rautavitrilliliuoksella ja, saatu tyydyttäviä tuloksia. ADALBERTH huomauttaa, että sienitautien ja tuhohyönteisten takia ei pellavaa pidä kylvää samaan paikkaan, ennenkuin useamman vuoden perästä. 12 Pellavasadon korjaaminen riippuu siitä, mihin tarkoitukseen pellavaa viljellään. Suomessa viljellään pellavaa sekä kuitujen että siemenien vuoksi.. Sitä vastoin viljellään, esim. paikoin Belgiassa Lysjoen varrella, pellavaa ainoastaan hienojen kuitujen saantia var- ten ja näistä pellavista Valmistetaan kuuluisia Brysselin pitsejä. Tätä tarkoitusta varten revitään pellava heti kukkimisen jälkeen ja liotetaan pehmeässä jokivedessä,. Jos pellavaa viljellään sekä kuitujen että siemenien vuoksi, kuten tavallisesti tehdään, niin anne- taan pellavan tuleentua, niin että varsi on kellanvihreä ja alimmat lehdet kuihtuneet sekä siemenkodat käyneet kellanruskeiksi ja sie- menet vaaleanruskeiksi. Pellavan korjuuajasta mainitsee JulliAN DANNFELT (22,728), että pellava tulee silloin korjata, kun alimmat lehdet ja siemenkodat ovat kellastuneet. Täysikypsänä pellavan siemenet ovat ruskeita ja lehdet varisevat varresta (28,778). GROTENFELT (15,339) mainitsee pellavan korjuuajasta: »Kotiteollisuuden ja tehtaiden tarpeeksi saa- daan hyvää pellavaa, jos sato korjataan siemenien alkaessa käydä ruskeiksi, alimpien lehtien lakastuessa ja varsien kellastuttuä suu- rimmaksi osaksi, Tähän aikaan meillä pellava enimmäkseen korja- taankin; silloin saadaan vankkoja, joskin karkeahkoja kuituja sekä myöskin itävää siementä, joka ei kuitenkaan vielä ole täyskypsää eikä myöskään kylvösiemeneksi kelpaavaa.» " Pellava. tulee repiä. maasta kuivalla ilmalla ja. repijän tulee tarttua pellavan varsien ylä- päähän niin, etteivät rikkaruohot ja varjossa kasvaneet lyhyet tai- met tule Mukaan. Pellava' t asetetaan revittäessä tavallisesti risti koille, joista ne siirretään kasoihin, joissa ne saavat jonkunverran lämmitä, ennenkuin ne rohitaan. Jos pellavat siemenineen lähete- tään tehtaaseen, niin kuivataan ne ensin pienemmissä kasoissa tai jonoissa ja sidotaan nippnihin tehtaaseen lähetettäviksi. Ulkomailla (25,398) käytetään tällaisia jonoja (Flaehskapelle) valmistaessa muu- tettavia tukipuita, joita on eri mallisia. Pellavan siemenkotien eli sylkkyjen rohkiminen toimitetaan joko käsin tai erityisillä koneilla, Sylkyt kuivataan alhaisessa lämmössä riihissä tai säilytetään ja pöy- hitään ilmakuivana pitemmän ajan. Tällöin pellavan siemen jälki- kypsyy ja voidaan sitten puimalla särkeä siemenkodat ja viskurilla puhdistaa siemenet. Pellavan 'siemeniä mainitsee G- ROTENFELT saatavan 8 hL Siemenmäärä riippuu luonnollisesti pellavan laadusta, lannoituk- se.sta, maanlaadusta, sääsuhteista y. m., niin että siemensato voi. ha:lta vaihdella 400-800 kg ja varsien sato 2 000-4 opo kg. ADALBERTH (1,34) mainitsee, Ruotsissa keskisadon olevan 3,500 kg pellavan varsia, 550 kg siemeniä ja 500 kg tyhjiä siemenkotia. 13 ha:lta. "Ruotsissa on 0:ltä tilalta, joilla harjoitetaan huomattavam- paa pellavan viljelystä, saatu NAxiqnso'in (32,264) mukaan keski- määrin 1 060 kg hyviä ja 75 kg heikkoja siemeniä, 3 330 kg varsia sekä 830 kg siemenkotia. Näistä tuloksista herättää varsinkin sie- mensato huomiota. Yli tuhat kiloa pellavan,siemeniä ha:lta on keski- tulokseksi joka tapauksessa hyvä. Tällaisella sadolla on jo suuri ta- loudellinen merkitys, sillä pellavan siemenethän ovat verrattain kal- liita. Maatalouskoelaitoksella (41,17) tehdyissä vertailevissa kokeissa eri pellavalinjoilla saatiin varsisatoja, jotka v. 1922 vaihtelivat 3 024 —5 233 kg ha:lta ilmakuivina. Siemensadot vaihtelivat 406-733 kg ha:lta. 2. Pellavan liotuksesta ja valmistuksesta. Pellavan liotuksen tarkoituksena on irroittaa pellavan varren kuidut muista varressa olevista soluista. Pellavan kuidut ovat kes- kenään ja muihin ympärillä :oleviin soluihin kiinnitetyt pektiiniai- neella. Eräät liotuksessa toimivat bakteerit hajoittavat pektiini- aineen, joten pellavakuidut saadaan irtautumaan kasvin muista solukoista. Näistä vesiliotuksessa toimivista bakteereista on mai- nittu kaksi lajia nim. Bacillus felsineus ja Bacterium amylobacter. . 1) Pellavan liotuksessa syntyy organisten aineiden hajaantuessa vetyä, hillihappoa,, etikka-, voi-, valeriana- ja maitohappoa. Mätä- nemisen johdosta lisääntyy liuoksen happamuus ja myrkyllisyys, jotka ehkäisevät bakteerien liiallista toimintaa, niin että tämä "mätä- neminen ei tapahdu kovin äkkiä. Pellavan liotusta on sentähden tarkoin seurattava ja lopetettava tämä bakteerien toiminta mää- rättynä aikana, jolloin kuidut eroavat varren puusoluista, eivätkä vielä itse ole ehtineet mennä pilalle. SELLERGREN (39,402) mainitsee pellavan liotuksessa toimivien bakteereiden käyttävän hyväkseen -pellavan varsissa olevia sekä hiilihydrateja että t:yppipitoisia, yhdistyksiä, kuten sokeria,‘ munan- valkuaisainetta, kasvin liimamaisia aineita y. m. Liotuksn nopeus riippuu suuresti veden lämmöstä. Myös bakteereiden puhdasvilje- lyksellä on saatu liotus nopeammin suoritetuksi. Liotuksen tehok- kuutta on vielä voitu lisätä eräillä sopivilla kemikalioilla. Pellavan liotuksessa käytetään keto-, vesi- ja keinotekoista lämminvesiliotusta. KIJIINERT'ill mukaan käytetään. Saksassa eri liotustapoja, joista kaste- eli nurmiliotus on vielä melko yleinen. Nurmiliotusta käytetään muuallakin, kuten Böhmissä, Pohjois- , 1) Centralbl. ftir Bact. II. 64. s. 340. 14 Venäjällä ja Ruotsissa. Tämä tapa on halvin, mutta myös epävar- min. Suomessa tätä tapaa, jota aikaisemmin täälläkin käytettiin, ei GROTENFELT'ill 'uhkaan käytettäne nykyisin. Jos pellavan liotus suoritetaan kedolla, täytyy pellavat käännellä 2-3 kertaa. ADAL- BERTH'in mukaan voi pellava tulla nurmiliotuksessa valmiiksi 2-3 viikossa, mutta usein tarvitaan kaksi kertaa pitempi aika. Km-1- N= mainitsee kostealla ja lämpimällä säällä pel.lavan tulevan val- miiksi nurmiliotuksessa 3-5 viikossa, kun taas kylmällä ja kostealla säällä se kestää 6-9 viikkoa. Suomessa käytetään kylmävesiliotusta yleisesti ja liotuspai- koiksi käytetään lampien ja järvien rantoja. Myöskin Ruotsissa, Norrlannissa käytetään tätä tapaa. Kun pellavat on rohittu, sido- taan ne noin 15 cm paksuiksi nipuiksi, joita kutsutaan pioiksi .ja vie- dään jonkun lammen tai järven rantaan, jonka pohjaan lyödyis- tä paaluista tehtyyn aitaukseen upotetaan pellavat. PellavasitOmien päälle sovitetaan lankkuja tai muita sopivia puita, joiden päälle pan- naan kiviä painoksi. Liotuspaikoiksi koetetaan saada liejupohjai- nen ranta, ja veden tulee olla pehnlfflätä ja puhdasta, ei ruskeata eikä kalkkipitoista. GROTENFELT mainitsee, että savipohjaisilla järvien rannoilla, joissa laineet sekoittavat veden liejuiseksi, on tapana suojella oljilla ja lepän oksilla pellavakasaa. Suurempien järvien rannoilla, joissa voimakkaat laineet tekevät haittaa pellavien liotukselle, käytetään hirsistä tehtyjä kehyksiä, joihin voidaan sopivasti pellavat upottaa. Liotusaika vaihtelee 1-2 viikkoon riippuen veden lämpötilasta. LiotUs on lopetettava, kun pellavakuidut helposti erkanevat puu- osista varsia sormien ympäri kierrettäessä. Sen jälkeen levitetään ja kuivataan pellavat nurmella tai sängellä. Tätä kuivaustapaa käy- tettäessä saadaan valkeata pellavaa. Jos taas pellavapiot kuiva- taan aidoilla, joille ne asetetaan haralleen, niin saadaan vihreätä pellavaa. Hämeessä, Lammilla, Koskella, Kärkölässä, Hollolassa, Asikkalassa ja Rengossa valmistetaan valkeata pellavaa ja Längel- mäellä, Eräjärvellä, Kuhmoisissa, Luopioisissa, Juupajoella ja Ori- vedellä vihreätä. Belgian pellavateollisuuden keskus on Länsi-Flan.dern'issa oleva Courtrain kaupunki, joka sijaitsee Lysjoen varrella lähellä Ranskan. rajaa. Noin 40 km:n matkalla on KUHNERT'ill (24,96) mukaan pel- lavan liotuslaitteita kahden puolen jokea, jossa vesi juoksee hyvin hitaasti. Pellavan liotusta harjoitetaan siellä koko kesän ajan. Pellavat asetetaan erityisiin pohjalla varustettuihin liotuskehyksiin, jotka KUHNERT'in mukaan ovat 4 m pitkät, 2 m leveät ja 1.3 m syvät. Niiden pohjat ja sivut ovat laudoitetut, ettei hieta ja lieju pääsisi 15 pellaviin tunkeutumaan. Pellavat asetetaan ensin kehyksiin, pei- tetään oljilla ja laudoilla sekä painetaan jokeen. Jotta kehykset painuvat pohjaan ja pysyvät paikoillaan, asetetaan tarpeellinen määrä kiviä niiden päälle. Tällaisissa•liotuslaatikoissa pidetään pel- lavat 6-10 päivää, riippuen veden lämmöstä, jonka jälkeen ne kui- vataan pienissä pystykasoissa ja levitetään kedolle, jossa ne hoi- detaan kuten nurmiliotuksessakin, ja korjataan kuivina suojaan. AnmOLLER'in (3,185) mukaan kestää pellavien liotus Flandernissa pehmeässä jokivedessä 7-14 päivään. Itä-Flandernissa ja erittäin- kin sellaisilla seuduilla, joissa ei ole sopivia jokia, liotetaan pella- vat kaivetuissa vesikuopissa tai suurissa viemäreissä. Pellavasito- met peitetään kuopista otetulla liejulla. Tätä liotustapaa käytet- täessä saa pellava kiiltävän, harmaan tai sinervän värin, jonka aiheut- taa se lieju, jolla pellavat peitetään. Tämä tapa on ollut jo kauvan käytännössä. R;AITN (35,38) selostaa tätä 'tapaa jo v. 1811 ja sanoo, että täten saatua pellavaa kutsutaan öljypellavaksi (oljelin). HENNIG (19,484) mainitsee, että Lysjoen pellavien liotuksessa, käytetään myös sellaista tapaa, että pellavat pidetään aluksi ve- dessä vain vähän aikaa ja kuivataan välillä noin viikon ajan, jonka jälkeen ne painetaan uudelleen veteen. Tällaisen liotuksen keskey- tyksen väitetään vaikuttavan edullisesti kuitumäärään. Pellavia liotetaan myös lämminvesijärjestelmää käyttämällä Saksassa, Belgiassa, Hollannissa y.. m. Tätä tarkoitusta varten on laitettu pellavien liotushuoneeseen altaita, joissa vesi voidaan läm- mittää määrättyyn lämpö-asteeseen. Pellavien kuivaus liotuksen jälkeen voi tapahtua joko ulkona kedolla tai erityisissä kuivaus- laitteissa. FEUILLETTE'll lämminvesimenettelyn mukaan_ on veden lämpö alussa 30-36° C ja poisotettaessa 22° C.'Pellavat asetetaan erityisiin liotuslaatikkoihin, joihin mahtuu noin 1000-1-300 kg. Pellavia voidaan näillä laitteilla liikutella liotusvedessä, joka vähitellen juoksee pois ja uutta tulee tilalle. Liotu. s kestää tätä tapaa käyttäessä KITHNERT'in mukaan noin 6 päivää. Kun liotus on suoritettu, asetetaan pel- lavat sentrifugiin, jolla voidaan pellavista poistaa keskipakoisvoi- maila suuri osa niiden liotusvedestä. Loppu vedestä poistetaan kuivaamalla pellavat kuivatuslaitteessa, johon puhalletaan ilmaa, jonka lämpötila on 35° C. Tällaista keinotekoista liotusta ja kuivausta käyttäen voidaan pellavan valmistusta jatkaa ilmoista . välittämättä. Kun vielä on koneita, jotka lou' kuttavat ja iihtaavat pellavat sa- malla kerralla, niin saadaan pellavan valmistus suoritetuksi nopeasti. 'Edellä mainitun tavan mukaan saatiin Ranskassa Godervillessä 100 kilosta pellolta tuodusta pellavasta 74.5 kg liotettavaa pellavaa, 16 josta tuli 59 .kg liotettua pellavaa. Tästä liotetusta pellavamäärästä saatiin 13 kg lihdattua, 2.4 kg parempia rohtimia, 5.2 kg huonompia lihdattuja pellavia ja 38.4 kg päistäreitä. BITRMESTER'in (7,402) mukaan saatiin eräästä Saksassa v. 1918 savimaalla tehdystä pellava- kokeesta sellaisia pellavia, joista 100 kilosta liottamattomia pellavia saatiin 73.3-75.8 kg liotettuja ja 13.30-16.95 kg lihdattuja pellavia sekä 3.95-6.30 kg rohtimia. Vähimmän saatiin lihdattuja pellavia harvaan kylvetystä pellavasta, jolle käytettiin suurta rivietäisyyttä. SE=RGREN'iri (39,402) mukaan saadaan lämminvesimenette- lystä hyvää, valkeata ja kiiltävää pellavaa, jos vesi lämmitetään, vain 25° C. HENNIG'ill mukaan vaihtelee pellavien liotustappio 20-25 %:iin ja STEGLICH mainitsee, että ketoliotuksessa nousee liotustappio 20-30 Paksuvartisista pellavista saadaan suurin häviö. Maatalouskoelaitoksen (42,148) kasvinviljelysosaston pellavako- keista v. 1922 tehtiin kuitumääräykset Tampereen pellavatebtaalla. Näiden määräysten mukaan saatiin lihdattuja pellavia liottamatto- mista, joista siemenkotelot oli riivitty pois, keskimäärin 18.4%. Tämä lihdatun pellavan prosenttiluku vaihteli 13.6-22.3 %:iin, riippuen pellavalinjojen laatuominaisuuksista, maanlaadusta, lannoituksesta, kasvuntiheydestä, lakoutumisesta y. m. Liotetusta pellavasta saatu lihdatun pellavan prosenttiluku oli keskimäärin 22.5. %, vaihdellen 16.2-27.6 %:iin. Häkylöidyn pellavan hyvyys, arvosteluasteikön vaihdellessa 20-40:een, oli keskimäärin 27, vaihdellen 22-33:een. Nämä edellä esitetyt luvut osoittavat, miten eri pellavalinjat anta- vat eri paljon ja samalla myös laadulleen erilaista pellavaa, sitäpaitsi, on eroavaisuuksia myöskin niiden siemensadoissa. 3. Pellavan jalostuksesta. Kuten edellä on mainittu ovat pellavan viljelijät sekä Suomessa että Ruotsissa kuin myöskin useimmissa Länsi-Euroopan maissa jo kauvan olleet tietoisia siitä, että hyvän maineen saanut riikalai- nen pellavan siemen (»Riga-Pyk») on aina jonkun ajan perästä uusit- tava, koska varsisatojen suuruus tavallisesti vähenee ja laatu huo- nonee, kun sitä pitemmän aikaa viljellään ja käytetään siemeneksi. Tällaista pellavan siemenen uusiintuvaa vg,ihtamista suosittelevat esim. CARLESON (8,422), BOIJE (6,195), KJÖLLERFELDT (23,70), Anu: HENFITS (2,139), ADALBERTH (1,21), y. 111. Syy miksi »Riga-Pyk» vähitellen huononee voidaan nykyään selittää johtuvan perinnölli- sistä syistä. SYLVN (46,58) on tutkinut Svalöfissä venäläisen pella- van näytteitä ja saanut selville, että ne olivat populatioita, joissa 1.7 öli hyvin erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja "yksilöitä. Kasvns- tossa oli eri pitkiä ja paksuja yksilöitä ja samoin vaihteli haaraisuus ja aikaisuus hyvin paljon. Lyhimmät, aikaisimmat ja haaraisimmat yksilöt antoivat, tavallisesti yksilöä kohti myös enemmän siemeniä kuin pitkät, myöhäiset ja vähemmän haara,utuneet yksilöt. Jatka- malla tällaisen sekakasvuston viljelemistä pääsevät tällaiset runsas- siemeniset yksilöt' vähitellen vallalle, jolloin pellavan laatu lnonnol- Esesti huononee ja varsisadot pienenevät: Tällaisesta sekakasvus- tosta. otettujen pellavayksilöiden jälkeläiset ovat luonnollisesti sa- manlaisilla ominaisuuksilla varustettuja ja säilyvät edelleenkin. SYLVLN (46,59) mainitsee, että Svalöfissä tehdyissä kokeissa v: 1919 ja 1920 lyhytkasvuiset pysyivät lyhyinä ja pitkät taas pitkinä. Var- ren Pituus, haaraantuminen ja siemenien runsaus ovat osottautune'et täysin pysyviksi ominaisuuksiksi Tämä ominaisuuksien pysyvä .periytyminen riippuu siitä, että pellava on itsesiittoinen kasvi, jossa vain harvoin tapahtuu ristipölyytystä. Samoin ovat mutatiot melko harvinaisia. FRIT \VIETTI (12,48) mainitsee, että hyönteisten aiheut- tama risteytys on hyvin harvinainen ja vierekkäin kukkivat pella- vat pysyvät vuosikausia puhtaina. Hän huomauttaa, että viljellyt . -pellavat ovat usein sekoituksia, joista voidaan eroittaa arvokkaita muotoja. Kokeilla on saatu selville, ettei pellavan eristäminen itse- siitosta varten Vaikuttanut haitallisesti, vaikka kahdeksan vuotta jatkettiin yhtämittaa pellavan eristämistä. , Seuraavat luvut osoit- tavat, ettei pellava ole itsepölytyksestä huonontunut. Koko kasvin Kasvin pituus Siemenen paino g. cm. paino g. ltsepölytyksellä saadut kasvit 6.50 69.4 0.90 Vapaina kukkivat kasvit 5.s o 64. 3 . 0.91 ,Pellavan jalostuksessa voidaan käyttää joko yksilövalintaa tai risteytystä. Edellistä tapaa käytettäessä kerätään eri seuduista sie- Mennäytteitä, varsinkin sellaisista paikoista, joissa tiedetään hyvää pellavaa viljeltävän. Näytteet kylvetään, ja niistä valitaan kus- takin useita yksilöitä, jotka näyttävät omaavan 'ne ominaisuudet, joita tavotellaan. Yksilöistä tehdään. tarvittavat määräykset. Kun- kin yksilön siemenet kylvetään seuraavana keväänä erikseen hyvin tasalaatuiseen ja hyvässä kysvuvoimassa olevaan 'maahan, loka muokataan hyvin hienoksi. Kunkin yksilön jälkeläisistä. tehdään .tarpeelliset havainnot ja määräykset. Vuosittain karsitaan huonoim- mat yksilöt pois. Kun siemeniä on saatu niin paljon, että voidaan vertailevia ruutukokeita järjestää, niin saadaan vuosi Vuodelta luo- 981-26 3 18 tettavampia tuloksia . varsi- ja siemensadoista y. m., joiden perus- teella, kun pellavan kuitujen laadustakin otetaan selvä, voidaan 'kar- sia huonoimmat pois ja parhaat käyttää lisäysviljelyksiin. Tätä tapaa on käytetty esim; Maatalouslaitoksen kasvinviljelysosastolla (41,17), Svalöfissä, Unkarissa, Saksassa') y. m. FLEISCHMANN (11,43) on. kokeellisesti koettanut selvittää mitä valinta puhtaiden linjojen sisällä vaikuttaa ja tuli tällöin kielteisiin tuloksiin. 'Sinikukkaisissa pellava- linjoissa voi toisinaan esiintyä joitakuita yksilöitä, joilla on valkeat kukat.. Tällaisia huomioita ovat tehneet esim. DE VRIES • (52,196)„ FRHWIRTH (12,56) y. 111.. Tästä ilmiöstä mainitsee DE VRIES (52,196), että • sinikukkaisiin pell.aviin voi ilmestyä valkeakukkaisia yksilöitä, (noin 1 %). Jos ne eristetään ja viljellään erikseen, niin nähdään,, että ne ovat pysyviä. Myöskin Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelys- osaston kokeissa on tavattu erään pellavan joukossa joku yalkokukkai- nen yksilö. Toinen pellavan jalostuksessa käytetty menettelytapa on risteytys, jolla koetetaan yhdistää ne ominaisuudet, jotka jalos- taja toivoo hyvällä pellavalla olevan. Jos risteytyksessä onnistu- taan yhdistämään arvokkaat ominaisuudet, niin saadaan arvokas. pellavakanta, joka on maataloudelle hyödyksi. Risteytystä käyte- tään linjavalinnan ohella esim. Svalöfissä .(47,121-123). Seuraava taulukko osoittaa Svalöfissä saatuja tuloksia pellavan kantojen ja. linjojen vertailevasta kokeesta v. 1922-1923. Pellavakanta tai -linja • Sato varsia vv. 1922-1923 Varsia kg. Siemeniä kg. Varsien suhde- luvut Sleme- nien suh- deluvut Linja Svalöfin kannasta 594--1920 .. 5070.7 607.2 152.2 53.3 » venäl. » 21-1916 .. 5179.0 817 4 156.1 71.7 » » » 48-1919 .. 4 785.0 501.1 144.3 44.0 Svalöfissä jalostettu kanta 3 1.6.7 1139.8 100.0 1 00.0 Pisin valkea Svalöfin linja 4 592.5 879.7 138.5 77.2 Hollantilainen valkeak. pel. 4 428.5 1 082.5 133.5 95.0 » Sinikukk. » 3210.3 969.3 96.s 85.0 Batesonin pitkä pellava 4 093.4 420.5 123.4 36.2 Tästä kokeesta on kuitenkin puuttunut useita parhaita linjoja„ joista esim. linja 21 antoi Alnarpissa FORSBERG'ill järjestämissä ,kO-- keissa 3Q.1 % suuremman varsisadon, kuin vanha Svalöfin kanta. 1) Saksassa on tohtori Locnow eroittanut eräästä maatiaispellavasta, joka oli venäläistä alkuperää, linjoja, joista yksi linja, Petkuspellavaksi nimitetty, on KIIHNERT'in mukaan hyvin satoisa. • Deutsche Landw. Presse 1926> n:o 12, s. 146. 19 Linjat 594 ja 21 ovat tuottaneet, suurimmat varsisadot, mutta ei suurimpia siemensatojå. Kun Svalöfin jalostettu kanta, joka antoi paljon- pienemmän varsisadon kuin linjat 594 ja 21, tuotti 1 139. & kg, niin antoi linja 594 vain 607.2 kg, ja linja 21 tuotti 817.4 kg sie- meniä ha:lta. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, olisi toivottaVaa,. että voitaisiin .kehittää sellaisia linjoja, joilla olisi suuret varsi- ja siemensadot, sekä lisäksi olisivat kasvintauteja vastaan kestävät ja muuten laatuunsa nähden kelvolliset. Risteyttämällä sopivia lin- joja keskenään voidaan tässä kohden päästä melko pitkälle. Niinpä, SYLVAN huomauttaakin, että eräillä Svalöfissä jalostetuilla pellava- laaduilla; jotka lähitulevaisuudessa joutuvat kauppaan, on edelly- tyksiä kohottaa Ruotsin pellavaviljelyksessä varsisatoja noin 50 %:11a. Myöskin Suomessa on pellavan jalostus otettu koeohjölmaan. Suomen Kylvösiemen 0. Y:n kasvinjalostuslaitoksessa on MEUR- MAN (31,92) harjoittanut pellavan jalostusta yksilövalintaa käyttäen. Ikävää vain, että tämä jalostustyö keskey Lyi laitoksen lopetettua olosuhteiden pakosta toimintansa. Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosaston pellavan ja,lostuk- sesta tehdään alempana lähemmin selkoa. II. Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosaston pel, lavalinjojen vertailevat kokeet vv. 1924 ja 1925. 1. Vertaileva koe v. 1924., a. Yksilörnittaukset. Kasvinviljelysosaston pellavakokeisså käytetyt vertailevat lin- jat ovat yksilövalintaa käyttäen kehitetyt vuosina 1918 ja 1919 kerä- tyistä pellavansiemennäytteistä, jotka saatiin eri pitäjistä, pääasial- lisesti Hämeestä ja Pohjanmaalta. Vuonna 1922 oli pellavalinjojen kehityksessä päästy niin pitkälle, että voitiin aloittaa varsinaiset vertailevat ruutukokeet ja seuraavina vuosina on saatu lisää linjoja kehitetyksi siksi pitkälle, että on voitu nekin ottaa vertailtaviksi. Vuosina 1922 ja 1923 saadut tulokset ovat aikaisemmin julkaistut. Vuonna 1924 järjestettiin pellavakokeita koelaitoksen D kier- ron 7:11e loholle. Sarat, joille koe järjestettiin, ovat savimaata, joka kynnettiin nurin edellisenä syksynä nurmesta. Keväällä maa ensin .hienonnettiin ja kylvettiin siihen ennen kylvöä ha:lle 300 kg super- fosfaattia ja 300 kg 20 % kalisuolaa, jotka mullattiin äkeellä. Tä- män jälkeen maa muokattiin kylvökuutoon. Ruudut tehtiin 10 m2:n suuruisiksi ja rinnakkaisruutuja järjestettiin 4. Kylvö tehtiin kesäkuun 12 p:nä Planet Junior koneilla. Hehtaarin alalle lasket- tuna käytettiin 140 kg sellaista pellavansiementä, jonka 1 000-sie- menen paino oli 4.14 .g. Suurta siementä kylvettfin suhteellisesti enemmän ja pientä taas vähemmän. Pellavakoe onnistui hyvin ja aikaisimmat linjat aloittivat kukkimisensa jo heinäkuun 20 p:nä ja myöhäisimmät saman kuun 27 p:nä. Tuleentumistumisajan lähestyessä otettiin kultakin ruudulta 10 keskulaista, säännöllisesti kehittynyttä yksilöä, joista kustakin mitattiin varren koko ja haarattoman varren osan pituus ja paksuus sekä laskettiin haarojen luku. Nämä määräykset tehtiin siis kun- kin linjan 40 yksilöstä, joista sitten laskettiin myös keskiarvojen keskivirheet 1). 1) Keskiarvojen keskivirheitä laskettaessa on käytetty kaavaa m =-I- , 1 V /- / a2 .a [m] = }/m'i• -1-m1+ ml -j-• • • • + ni;- n (n-1) J . X WALTER Z ÖLLER, Formeln und Tabellen zur Erreehnung des mittleren Fehlers, Berlin 1925, s. 3. a =- havainnon poikkeama keskiarvosta; n = havaintojen lukumäärä. 21 Vuonna 1924 oli kaikkiaan 30 linjaa ja yksi argentinalainen pel- lava vertailtavina. Taulukko 1 osoittaa näistä mittauksista. saatuja tuloksia. Taulukko 1. Pellavalinjojen yksilömittaukset v. 1924.. N:o Alkuperä pituus cm Varren. Haarojen elaarattoman osan pituus em luku kpl Varren pak- suus mm 668 Lammi 82.3 ± 1.55 78.2 + 1.09 2.1 + 0.19 1.4 + 0.02 667 » 83.1 ± 0.95 77.4 ± 1.00 2.7 ± 0.11 1.6 ± 0.01 669 » 77.0 ± 1.88 73.1 ± 1.11 2.3 ± 0.25 1.4 ± 0.26 672 » , 75.3 + 1.37 69.8 + 0.02 2.4 ± 0.24 1.4.± 0.02 671 » 72.1 ± 1.59 64.2 ± 1.23 4.2 ± 0.44 1.5 ± 0.07 727 Kuhmoinen 62.5 + 1.11 54.1 ± 0.96 3.3 ± 0.37 1.3 ± 0.01 708 » 60.1 ± 1.07 52.7 + 0.61 3.6 ± 0.29 1.2 ± 0.01 729 » 76.3 + 1.45 70.9 ± 1.15 3.0 ± 0.25 1.4+ 0.01 709 » 67.9 ± 1.17 61.7 ± 0.95 3.0 + 0.26 1.4 ± 0.02 683 Riikalainen 76.0 + 1.82 65.7 + 1.28 4.2 ± 0.39 1.5 ± 0.02 677 Asikkala 76.4 + 0.97 70.5 ± 0.72 2.9 ± 0.22 1.5 ± 0.02 679 » , 74.3 + 1.36 66.6 + 1.41 3.5 ± 0.23 1.5 ± 0.06 676 . » 81.2 ± 1.17 77.0 + 0.90 2.5 + 0.19 1.4 + 0.01 701 Korpilahti 58.2 ± 1.01 48.1 ± 0.78 5.1 ± 0.51 1.4 ± 0.02 746 Juupajoki 79.1 ± 1.15 73.2 ± 0.93 3.2 + 0.30 1.5 ± 0.02 772 Veteli 73.3 + 1.53 69.1 + 1.17 2.6 ± 0.26 1.4 + 0.02 775 ». 59.4 ± 1.42 49.3 ± 1.05 7.5 ± 0.72 1.5 ± 0.02 773 » 66.3 ± 1.05 59.9 ± 0.87 3.9 ± 0.27 1.5 ± 0.02 771 » 56.3 ± 1.01 47.1 ± 1.05 6.9 ± 0.56 1.5 ± 0.02 774 » 55.9 + 0.84 48.6 + 0.43 5.5 + 0.66 1.5 + 0.02 778 » 73.4 + 1.17 68.5 + 0.86 2.8± 0.22 1.4 + 0.01 777 » 70.9 + 0.39 64.3 ± 0.59 3.3 + 0.43 1.5 + 0.02 798 Ylivieska 73.4 + 1.73 68.4 ± 1.39 3.2 ± 0.27 1.4 ± 0.02 748 Renko 74.1 ± 0.94 69.1 + 0.77 2.7 + 0.18 1.4 ± 0.01 685 Artjärvi 64.0 + 1.42 53.3 ±1.02 4.1 ± 0.27 1.5 ± 0.02 684 » • 63.3 + 0.76 55.9 ± Ml 3.2 ± 0.17 1.2 ± 0.01 802 Padasjoki 72.5 ± 1.23 64.9 + 0.91 3.7 ± 0.27 1.5 + 0.01 762 » 70.9 ± 0.75 63.0 ± 0.91 3.9 ± 0.19 1.6 ± 0.01 713 Kangasala 66.0 --E 2.04 60.3 ± 1.73 3.1 ± 0.21 1.3 + 0.02 801 Joutsa 67.3 + 1.06 .62.2 ± 0.77 2.3 + 0.06 1.9:+ 0.01 Argentinalainen- 56.0 ± 1.05 45.2 ± 1.09 5,9 ± 0.38 1.6 ± 0.01 Pellavalinjojen varren pituutta tarkastettaessa nähdään, että varren keskipituus on vaihdellut 55.9-83.4 cm. Kun kummankin keskivirhe on alle yhden senttimetrin, niin huomaamme, että linjo- jen välillä on varren: pituudessa suuri perinnöllinen ero. Pisimmät linjat ovat olleet eräs Asikkalan ja kaksi Lammin pellavasta otettua.' linjaa. Näiden pituus vaihteli 81.283.4 Cm. MYöskin vuosina 1922 ja 1923 ovat nämä samat pellavat kuuluneet pisimpiin. Lyhimpiä taas ovat olleet kaksi Vetelin pellavasta otettua linjaa sekä argen- tinalainen pellava, jotka olivat noin 56 . cn. pituiset. Myöskin kah- tena edellisenä vuonna olivat nämä pellavat lyhimpien. joukossa. Varren haarattoman osan pituus on hyvin tärkeä pellavan laatu- ominaisuuksia arvosteltaessa, sillä se ei näytä, olevan niin paljon 22 riippuvainen ulkonaisista olosuhteista kuin koko pellavan pituus. Varren haarattoman osan pituus vaihteli vuonna 1924 melkolailla eli 45.2----78. 2 cm:iin. Pisin haarattoman varren osa oli linja 668:11a ja lyhin argentinalaisella pellavalla. Yli 70 cm:n oli haarattoman osan pituus linjoilla 668, 667, 669, 729, 677, 676 ja 746 sekä alle 50 cm linjoilla 701, 775, 771, 774 ja argenttinalaisella pellavalla. Varren haarojen luvussa, joka vaihteli 2.1-7.5 kpl:een, on ha- vaittavissa myös perinnöllistä vaihtelua. Pellavalinjåt 775 ja 771, jotka kahtena edellisenä vuonna olivat haarallisimmat, ovat samoin nytkin. Argentinalainen lyhytvarsinen ja suurisiemeninen pellava kuuluu myös verrattain haarallisiin. Pellavan haarallisuudella näyt- tåä olevan jonkunverran yhteyttä myös siemensadon kanssa, josta selvitetään tuonempana lähemmin. Pellavan varren paksuus vaihteli 1.:?,-1.s mm. Varren pak- suus ei näytä olevan, kuten myös TAMMES (48,107) on huomautta- nut, missään selvässä korrelatios-sa varren pituuteen, sillä löytyy sekä paksuja lyhyitä että paksuja pitkiä varsia. Hienoimmat var- ret ovat keskipitkien joukossa. b. Satotulokset v. 1924. Pellavalinjat, jotka kukkivat eri aikoina, tuleentuivat luonnol- lisesti myös eri aikoina ja revittiin sitä mukaan maasta, kun olivat tuleentuneet. Joissakuissa linjoissa oli ruostetta jonkunverran, mutta ei kuitenkaan niin runsaasti, että se olisi saanut huomattavampaa tuhoa aikaan. Siemenkodat olivat tuleentuessa muuttuneet keilan- ruskeiksi ja varret vihreänkeltaisiksi. Kun pellavat ensin olivat pel- lolla pienissä pystykokoissa kuivaneet, vietiin ne latoon, jossa kun- kin ruudun pellavasta riivittiin siemenkodat erityisellä tätä tarkoi- tusta Varten tehdyllä pellavarohalla, jossa on laatikko, johon sylkyt putoavat. Sen jälkeen sidottiin pellavat sitomlin ja vietiin riiheen kuivumaan. Kun kokeessa on sekä aikaisia, keskimyöhäisiä että myöhäisiä pellavia, jotka korjataan eri aikoina, niin on niiden ilma- kuivassa massassa eri paljon kosteutta, riippuen sääsuhteista. Toi- set voidaan usein repiä ja korjata kauniiden ilmojen vallitessa, kun taas toiset, varsinkin juuri myöhäiset, jotka muutenkaan eivät tahdo tuleentua yhtä hyvin, jäävät huonompien ilmojen käsiin. Tällöin voivat kyllä rinnakkaisruudut antaa kauniit ja tasaiset tulokset, mutta eri linjojen varsisatojen kosteus voi olla melko erilainen. Eri- lainen kosteus vaikuttaa luonnollisesti satoja verrattaessa hyvin haitallisesti. Jotta tämä häiritsevä tekijä saataisiin pois, on molem- pina vuosina riellavan varret ja myös siemenkodat kuivattu riihessä. 23 'Tämä riihikuivaus lisää luonnollisesti paljon työtä, mutta samalla -tulosten luotettavaisuus huomattavasti paranee. Riihikuivista var- sista otettiin kuitututkimuksia varten näytteet, jotka lähetettiin Tampereen pellavatehtaaseen. Kunkin ruudun siemenet puitiin niinikään riihikuivina säkeissä. Täten voitiin estää siemenet sekaan- tumasta. Satoja laskettaessa on varsi- ja siemensadoista laskettu keskiarvojen keskivirheet, kuten edellä on jo mainittu. Vuoden 1924 varsi- ja siemensadot ovat esitetyt taulukossa 2, johon myös on mer- kitty. sekä 1 000-siemenen painot että kasvupäivien luku. Taulukko 2. Pellavalinjojen varsi- ja siemensadot v. 1924. N:o ... Alkuperä Sato kg ha:lta 1000- siemenen paino g linkki- rninen alkoi , Kasvu- päivien luku varsia siemeniä 667 668 746 676 709 669 671 762 683 672 778 798 677 729 727 772 713- 777 679 748 773 685 684 708 701 775 771 774 Lamini » Juupajoki Asikkala Kuhmoinen Lammi » Padasjoki Riikalainen Lammi Veteli Ylivieska Asikkala, Kuhmoinen » Veteli Kangasala Veteli Asikkala Renko Veteli Argentinalainen Artjärvi » Kuhmoinen Korpilahti Veteli » » 4 3 3 2 2 2 4 4 4 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 2 2 2 2 726 444 178 106 863 846 834 781 761 741 725 724 651 494 476 427 376 340 340 300 260 026 988 856 823 545 533 500 218 + 222 ± 261 ± 277 + 98 -4- 144 ± 241 ± 223 ± 194 ± 184 ± 153 ± 154 ± 32 ± 214 ± 150 ± 270 ± 177 ± 186 ± 72 ± 151 + 107 ± 537 ± 206 ± 156 ± 30 ± 160 ± 47 ± 134 + 159 ± 111 738 + 37 592 ± 20 804 ± 65 863 ± 68 1 040 ± 32 835 ± 43 934 + 17 982 ± 57 863 ± 61 729 ± 35 891 ± 45 704 •_-_E 31 890± 37 - 712 ± 70 961 ± 66 897 ± 73 1 060 ± 92 1 033 + 74 764 + 35 734 + 71 962 ± 79 1 199 ± 46 1 043 + 30 945 ± 41 877 + 86 969 ± 47 982 ± 65 1 138 ± 66 964± 120 • 5.070 4.730 4.385 4.830 4.695 4.705 4.565 4.375 4.380 4.485 4.805 4.510 5.140 4.740 4.650 4.800 4.675 4.920 4.880 4.970 , 4.455 6.775 4.835 4.645 4.245 4.825 4.870 5.245 4.890 24/7 25/7 24/7 26/, 24/i 25/7 25/7 25/7 25/, 25/7 26/7 25/ 7 24/, 22/7 25/7 24/7 25/7 26/7 26/, 26/7 25/7 20/7 22/7 22/, 22/7 27/.7 26/7 25/7 25/ 70 74 74 67 73 67 71 67 66 68 70 74 68 70 67 71 68 71 74 71 74 81 66 65 66 66 83 82 70 Tarkastettaessa pellavalinjojen varsisatoja nähdään, että riihi- kuivat sadot vaihtelivat 2 218-4 726 kg ha:lta. Varsisadot ovat vaihdelleet erittäin paljon. Yli neljäntuhannen kilon ovat tuotta- neet linjat 667, 668, 746 ja 676. Näistä on ensiksi mainittu linja ol- lut jo kahtena edellisenäkin vuonna parhaimpien joukossa, joten tämä lammilaisesta pellavasta otettu linja; ainakin varsisatoonsa nähden, vastaa melko suuria vaatimuksia, ja tähän voidaan vielä 24 lisätä, että se Myös v. 1925 tuli ensi sijalle. Useita muitakin lupaa- via pellavalinjoja on kokeissa. Mitä sitten tulee siemensatoihin, niin ovat ne vuonna 1924 vaih delleet 592-1 199 kg ha:lta. Suurimman siemensadon on antanut argenti.nalainen pellava, mutta monta linjaa on antanut lähes yhtä suuren siemensadon. Ne pellavat, jotka ovat tuottaneet suurimmat varsisadot, eivät ole tuottaneet suurimpia siemensatoja; päinvastoin nähdään, että varsisato voi olla verrattain pieni, mutta siemensato harvinaisen suuri. Tällainen on esim. linja 771, jonka varsisato on vain 2 500 kg, mutta siemensato 1 .138 kg. Tämä siemenrikas pellava kuuluu muuten lyhimpiin ja 'kaikista haaraisimpiin ja 1 000-jyvän paino on tällä myös tavallista suurempi. Tämä linja on alkuaan ve- teliläisestä pellavasta, josta ovat lähtöisin eräät mnutkin hyvät sie- menrikkaat ja haaraiset linjat. Aikaisuuteensa nähden eivät edellä mainitut pellavat ole aikai- simpia, päinvastoin kuuluu juuri linja 771 kaikista myöhäisimpiin. Siemenen runsauden ja pellavan aikaisuuden tai myöhäisyyden vä- lillä ei muuten näytä olevan mitään selvää korrelatiota, koskapa niiden pellavien joukossa, jotka ovat antaneet suuria siemensatoja, on aikaisia, keskiaikaisia ja myöhäisiä linjoja. Pellavalinjojen 1 000-siemenen painot vaihtelivat 4.245-6.77 5. Argentinalaisen pellavan siemenet olivat raskaimmat ja sitä lä- hinnä olivat linjat 771, 677 ja 667, joiden 1 000-siemenen painot oli- vat 5.245, 5.040 ja 5.0 7 o g. Pellavan siemenen raskaudelle pannaan Saksassa suurta painoa, kuten ItEnzoG'in (7,19) kokeista v. 1919. näkyy. Saman pellavalaadun suuremmat siemenet voivat kyllä an- taa huomattavasti suurempia satoja kuin pienemmät ja heikommat siemenet, mutta missään selvässä korrelatiossa varsisatoon ei 1 000- jyvän paino laatuominaisuutena näytä näiden kokeiden tulosten mukaan olevan. Niinpä esimerkiksi linja 746, joka on Juupajoen pellavasta, on antanut 4 178 kg -irarsia ja 804 kg siemeniä; joiden 1 000-siemenen paino on vain 4 385 g. Samoin on linja 708, joka, on Kuhmoisten pellavasta, antanut varsia vain 2 823 kg ja siemeniä. 877 kg, joiden 1 000-siemenen paino oli. vain 4 245 g. Toiselta puo- len voidaan osoittaa, että on linjoja, joilla on pieni varsisato, suuri siemensato sekä raskaat siemenet. Tällainen on esim. ennen mainittu linja 771, jonka 1 000-siemenen paino oli 5 245 g ja varsisato 2 500 kg ja siemensato 1 138 kg ha:lta. Kasvupäivien luku vaihteli 65-83. Eri linjojen välillä on siis tuleentumisessa ollut eroa 18 päivää. Alle seitsemänkymmentä kas-. vupäivää ovat tuleentumiseensa tarvinneet linjat: 684, 685, 708, 701, 713, 798, 727, 683, 762, 671, 709 ja 746. Yli kahdeksankymmentä, 25. kasvupäivää on tarvinnut vain kolme pellavaa ja muut ovat vaih- delleet 70-80 välillä: Suurimmat varsisadot on saatu pellavalin- joista 667 ja 668, joiden kasvupäivien luku on ollut 74. Aikaisimmat linjat ovat varsien satoisuudessa joutuneet enemmän loppupäähän, mutta on kuitenkin näidenkin joukossa muutamia, jotka ovat anta-: neet verrattain suuria varsisatoja. Siemensatojen suhteen nähdään, että kokeissa olleiden pella- vien joukossa on monta aikaista linjaa, jotka ovat antaneet verrat- tain suuret siemensadot. Näyttää siltä, että suurin osa niistä, jotka ovat antaneet. suurimmat siemensadot, ovat joko aikaisia tai aikai- sen puoleisia, kun taas myöhäisiä suurisatoisia linjoja on vähemmän. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, näyttää runsas siemensato riip- puvan .myös pellavan haaraisuudesta. Maamme pohjoisemmissa osiSsa viljeltävältä pellavalta vaadi- taan aikaisuuteen nähden jo melko paljon, joten ne pellavalaadut, jotka menestyvät Etelä-Suomessa, voivat jo olla siksi myöhäisiä, etteivät enää Pohjois-Suomessa menesty. Vain aikaisemmilla pella- villa voinee olla viljelysmahdollisuuksia maamme pohjoisemmissa seuduissa ja etelämpänä sellaisilla maanlaaduilla, jotka ovat joko. suomaita tai kylmiä, alavia mineraalimaita. 2. Vertaileva koe v. 1925. a. Yksilömittaukset. Vuonna 1925 järjestettiin pellavalinjojen vertaileva koe Boll- backan ulkotilalle, jossa maanlaatu ön• savimultaa ja maa muuten hyvin tasaista. Edellisenä vuonna oli tällä maalla kasvanut kaura ja sitä edellisenä monivuotinen nurmi. Muokkauksen jälkeen käy- tettiin lannoitukseksi 200 kg superfosfaattia, 200 kg 20 % kalisuolaa ja 100 kg norjansalpietaria.. Pellavan siementä käytettiin 140 kg sellaista siementä, jonka 1 000-siemenen paino oli 4.83 g. .Kylvö toi- mitettiin toukokuun 23 p:nä Planet J:or kylvökoneilla, joiden kylvö- aukko järjestettiin sopivan suureksi kutakin kylvettävää siementä varten. Kokeeseen järjestettiin 5 rinnakkaisruutda å 10 m2. Ver- tailtavina oli 38 pellavalinjaa ja lisäksi argentinalainen pellava. Ensi kerran oli nyt vertailtavina 8 uutta linjaa. Näistä kokeissa olleista pellavalinjoista on julkaisun lopussa olevassa kuvassa esitetty useita. Aikaisimmat pellavat alkoivat kukkia. heinäkuun 8 p:nä ja myö- häisimmät pellavat 13 p:nä, Tänä kesänä ei pellavissa havaittu ruos- tetta' juuri ollenkaan. Pellavat revittiin maasta sitä mukaan kun 4 26 ' tulleentuivat. Ennen pellavan repimistä maasta otettiin kultakin ruudulta yksilömittauksia varten tarvittavat näytteet. Revittyä asetettiin kunkin ruudun pellavat pystykokkoihin kuivamaan. Kun pellavat olivat kuivuneet, ajettiin ne latoon, jossa siemenkodat, ku- ten edellisenäkin vuonna, rohittiin pois ja pellavan varret ja sylkyt vietiin riiheen kiuvamaan. Ennen riiheen asettamista punnittiin varret, jotta saataisiin tietää, miten paljon niistä riihessä kuivat- taessa häviää vettä. Kun varret olivat kuivaneet, punnittiin ne uudel- leen. Sylkyt -puitiin säkeissä ja siemenet puhdistettiin pienellä vis- kurilla. • Pellavan siemenien kuivatuksesta on ollut erilaisia mielipiteitä. WOLLNY mainitsee kirjassaan »Saat und Pflege», että OcKEL ja PIE- TRUSKY kuivaamalla pellavan siemenet 50-62.5° C olisivat saaneet pitempiä ja parempia pellavia. WOLLNY'll omat kokeet kuivatuilla ja kuivaamattomilla pellavan siemenillä eivät olleet kuivatukselle edulliset. Siemenet itivät huonommin, ja taimet jäivät toisista kas- vussa jälkeen. W0LT.,-.1sTr'n kokeista ei kuitenkaan voida tehdä var- maa johtopäätöstä, kun ei mainita, idätettiinkö siemenet heti kuiva- tuksen jälkeen tai vasta myöhemmin. Kysymyksellä on muuten, kuten monissa kuivatusta koskevissa idätyksissä olen ollut tilaisuu- dessa toteamaan, varsin suuri merkitys. Viljan kuivatus ei mieles- täni vähennä itävyyttä, jos se vain tehdään säännöllisesti; eikä käy- tetä liian korkeata lämpötilaa Lisäksi on kokemus kosteina syk- syinä osoittanut, että homesienet hyvin helposti pilaavat kostean viljan. • Säilymisen kannalta on erittäin tärkeätä, että liika kosteus saadaan poistetuksi kylvösiemenestä. Riihikuivista pellavanvarsista lähetettiin tänäkin vuonna kuitu- määräysten tekoa- varten näytteet Tampereen pellavatehtaaseen. Kustakin kokeissa olleesta pellavasta tehtiin 40:stä yksilöstä samat yksilömääräykset kuin edellisinäkin vuosina. Taulukko 3 osoittaa , näitä määräyksiä. Pellavalinjoista kasvoivat toiset vähän pitemmiksi, toiset taas jäivät vähän lyhemmiksi samoin kuin edellisenäkin vuonna, mutta kovin suurta eroa ei niissä yleensä ollut. Pituus vaihteli 52.3 —94.3 cm: Pisimmäksi kasvoi Rengon pellavasta otettu linja 821, joka oli ensi kertaa vertailtavana, sekä lammilaisesta pellavasta ote- tut linjat 819, 667 ja 668, joista kaksi viimeksi mainittua olivat edel-. lisenäkin vuonna pisimmät. Myöskin pellavalinja 746 kasvoi yli ,80 cm, kuten muutkin edellä .mainitut linjat. Lyhimmiksi jäivät argen- tinalainen pellava sekä veteliläisestä pellavasta otetut linjat 771, 774 ja 775. Vuonna 1925 on laskettu keskiarvoille keskivirheet, ,samoin kuin edellisenäkin vuonna. Keskivirheet ovat nytkin yleensä ver- rattain pienet koko pituuksista laskettuina ja haarattomasta varren 27 Taulukko 3. Pellavalinjojen, yksilömittaukset v. 1925. N:o Alkuperä pituus cm Varren Haarojen Haarattoman osan pituus cm luku kpl Varren pak- suus mm - 668 Lammi 87.7 ± 0.62 77.4 ± 0.58 5.6+ 0.33 2.0 ± 0.04 667 » 85.4 ± 0.69 72,0 ± 0.59 6.0 ± 0.37 1.9 + 0.05 669 » 76.0 ± 0.63 67.2 ± 0.61 4.3 + 0.20 1.7 ± 0.03 672 » 76.7 + 0.66 64.1 ± 0.63 7.6 ± 0.14 1.8 ± 0.05 671 » 73.3 ± 0.59 63.3 ± 0.57 5.5 + 0.30 1.6 + 0.03 727 Kuhmoinen 66.5 ± 0,68 53.8 + 0.55 7.5 ± 0.53 1.7 + 0.04 708 » • 62.2 ± 0.58 49.9 ± 0.50 8.9 ± 0.72 1.6 ± 0.05 729 » 78.5 ± 0.75 67.5 + 0.62 6.8 ± 0.39 1.8 ± 0.06 709 , » 70.5 ± 0.47 59.0 ± 0.54 7.0 ± 0.43 1.8 ± 0.03 683 Riikalainen 72.9 ± 0.85 58.9 + 0.39 10.0 ± 0.72 2.1 ± 0.06 677 Asikkala 75.4 ± 0.73 65.8 ± 0.51 5.3 ± 0.40 1.7 ± 0.05 679 » 73.6 ± 0.89 61.4 ± 0.59 7.3 ± 0.65 1.8 ± 006 676 » 1 79.1 ± 0.58 67.9 ± 0.51 6.1 ± 0.35 1.8 + 0.05 701 Korpilahti 63.3 ± 0.45 52.0 ± 0.53 7.2 ± 0.48 1.8 ± 0.01 746 Juupajoki 82.3 ± 0.62 68.5 ± 0.70 6.9 ± 0.59 1.9 ± 0.05 772 Veteli 77.9 ± 0.74 68.5 + 0.48 5.2 ± 0.36 1.7 ± 0.04 775 » 60.2 ± 0.98 48.3 ± 0.73 9.9 ± 0.82 1.6 ± 0.05 773 » 68.0 ± 0.62 55.1 ± 0.68 9.1 ± 0.79 1.7 ± 0.05 771 » 57.6 + 0.90 45.1 ± 0,87 12.4 ± 1.21 1.7 ± 0.06 774 , » 57.5 ± 0.50 47.2 ± 0.40 7.9 + 0.53 1.7 ± 0.04 ' 778 » ' 70.6 ± 0.62 59.6 ± 0.47 6.4 ± 0.35 1.7 ± 0.01 777 » 68.2 ± 0.72 58.0 ± 0.57 5.8 ± 0.28 1.6 ± 0.04 798 Ylivieska 73.6 ± 1.00 64.0 ± 0.69 5.0 ± 0.49 1.6 ± 0.05 ' 748 Renko 78.9 ± 0.69 67.7 ± 0.46 7.6 ± 0.57 2.0 ± 0.05 685 Artjärvi 64.1 + 0.85 53.4 ± 0.66 6.7 ± 0.55 1.7 ± 0.05 684 » 67.2 ± 0.89 55.6 + 0.95 6.5 ± 0.36 1.6 ± 0.05 802 Padasjoki 73.3 ± 0.84 63.0 ± 0.47 8.0 ± 1.08 1.9 + 0.07 . 762 » 68.0 ± 0.71 58.9 ± 0.32 5.8 ± 0.41 1.7 ± 0.05 713 Kangasala 67.1 ± 1.05 56.7 ± 0.66 6.0 + 0.46 1.6 ± 0.05 801 Joutsa 68.6 ± 0.72 60.6 ± 0.51 5.0 ± 0.44 1.5 ± 0.05 Argentinalainen .... 52.3 ± 0.70 39.4 ± 0.83 8.7 ± 0.51 1.6 ± 0.04 816 Lammi 77.6 ± 0.79 67.6 + 0.72 5.3 ± 0.21 1.8 ± 0.03 819 » 86.2 + 0.68 75.0 ± 0.68 5.9 ± 0.62 1.9 + 0.09 823 » 79.9 ± 0.78 70.1 ± 0.63 6.1 ± 0.53 1.9 ± 0.06 827 Padasjoki 78.2 + 0.97 67.8 ± 1.35 5.9 + 0.57 1.8 ± 006 810 » , 78.8 ± 1.05 65.9 ± 0.62 7.2 ± 0.60 1.8 ± 0.06 821 Renko 94.3 ± 1.61 78.8 ± 1.35 8.8 ± 0.72 2.2 ± 0.06 822 Ruovesi 77.4 ± 1.12 66.5 ± 0.83 4.7 ± 0.44 1.7 ± 0.1:16 825 » 73.8 ± 0.78 63.7 ± 0.78 6.1 + 0.46 1.8 + 0.05 osasta laskettuina ovat ne vieläkin pienemmät kuin koko varresta saadut. Pellavalinjoilla on jo varren pituudessa todettavissa hyvin selvät perinnölliset erot, jotka eri vuosina vallinneiden sääsulitei- den, maanlaadun ja lannoituksen y. m. vaikutuksesta voivat huo- mattavasti vaihdella, mutta silti kuitenkin ovat laatuominaisuuk- shla selvästi huomattavissa. Haarattoman varren osan pituus on vaihdellut 39.4-78.8 cm. 1.,yhimmän pellavan haarattoman varren osa on siis ollut puolet pi- smInästä. Viidellä pellavalinjalla on haarattoman varren osan pi- tuus ollut yli 70 cm, 18:11a linjalla 60-70 cm, 11:11ä 50-60 cm ja vain 5:llä alle 50 cm. 28 Vuonna 1925 .on pellavissa yleensä ollut paljon enemmän siemen- kotia kantavia haaroja kuin edellisenä vuonna, joka seikka suureksi osaksi johtunee sääsuhteista y. m. ulkonaisista tekijöistä. Kun haa- raisuus edellisenä vuonna vaihteli 2.1-7.3 kpl, 'niin vaihteli se nyt 4.3-12.4 kpl. 1) Tuloksia tarkasteltaessa nähdään, ettei haaraisuus ole säännöl- lisesti lisääntynyt varren pituuden mukaan, sillä suurimmat haa- raisuudet ovat olleeet sekä lyhkäisten että keskipitkien pellavien jou- kossa. Mitään selvää korrelatiota varren pituuteen nähden ei ole huomattavissa, vaikka kokeissa onkin ollut .useita linjoja, joilla on lyhyt • varsi ja suuri haaraisuus. Varren paksuus on kokeissa olleisså pellavissa vaihdellut 1. 2.2 mm. Edellisenä vuonna olivat vastaavat luvut 1.2-1.6 mm, joten siis v. 1925 pellavissa yleensä oli paksummat varret kuin edel- lisenä vuonna.' Yleensä ovat pitkävartiset olleet paksumpia,, mutta mitään selvää suhdetta ei kuitenkaan pituuden ja paksuuden suh- teen ole ollut vaan on keskipitkissäkin ollut melko paksuvartisia lin- joja. b. Satotulokset v. 1925. , Pellavalinjojen 'tuleennuttua revittiin ne maasta sitä mukaa, kuin tulivat tuleentumisasteelle. Aikaisemmat linjat olivat 684, 685, 701 ja 708, joista ensiksi mainittu revittiin 17 päivää aikaisem- min kuin myöhäisin pellava. Pellavat kuivattiin ensin pellolla ja sitten ne rohittiin ja varret sekä sylkyt kuivatettiin riihessä, kuten edellä on. mainittu. Sekä varsi- että siemensadot on siis laskettu riihikuivina. Taulukko 4 osoittaa näitä tuloksia. Pellavien varsisadot ovat yleensä olleet vähän suuremmat kuin edellisenä vuonna Ainoastaan muutamista linjoista 'on saatu vä- hän pienemmät varsisadot kuin edellisenä vuonna. Suurimman varsi- sadon antoi linja 667, joka edellisenäkin• vuonna joutui ensi sijalle. Myöskin linjat 819 ja 668, jotka ovat alkuisin samasta lammilaisesta pellavasta, ovat myöskin antaneet erittäin suuret varsisadot, samoin- kuin Rengon pellavasta otetut linjat 748 ja 821. Kokeissa on lisäksi ollut useita muitakin linjoja, jotka ovat antaneet lähipitäen yhtä suuret varsisadot kuin edellä mainitut. Varsisatoihin nähden on siis näissä kokeissa ollut monta linjaa, jotka ovat antaneet yli 4 500 kg riihikuivia varsia ha:lta. Pienimmät varsisadot on saatu argentinalai- sesta ja kahdesta veteliläisestä pellavasta otetusta linjasta, Jotka vii- meksi mainitut ovat siemensatoihinsa nähden parhaimpien joukossa.. 1) 0. MEuRmAN'in (31,6) pellavakokeissa Järvenpäässä v. 1921 vaih.. teli 15:n parhaimman linjan haaraisuus kpl. 1V/7 9/7 8/7 13/7 13/7 10/7 1177 11/7 9/7 112/: 11/7 8/7 8/7 8/7 12/7 10/7 11/7 29 Taulukko 4. Pellavalinjojen varsi- ja siemensadot v. 1925. Sato kg hadta 1000- siemenen paino g Kukki- Kasva- minen päivien alkoi luku N:o Alkuperä siemeniä varsia 82 82 81 81 81 82 80 80 81 82 83 80 81 82 79 81 81 82 82 82 82 80 86 75 83 74 75 75 86 91 82 83 83 79 81 83 83 82 82 Lammi Juupajoki Asikkala Kuhmoinen Lammi Padasjoki Riikalainen Lammi Veteli Ylivieska Asikkala Kuhmoinen Veteli Kangasala Veteli Asikkala Renko Veteli Joutsa Argentinalainen Art järvi Padasjoki Art järvi Kuhmoinen Korpilahti Veteli Lammi Padasjoki Renko Ruovesi 5 287 ± 97 783 + 16 4 904 + 298 636 + 30 4 659 ± 213 770 + 56 3 467 + 515 866 ± 44 4 379 + 234 1 030 ± 40 4 500 + 172 738 ± 43 4 140 + 233 993 ± 58 3 979 ± 245 1 031 + 54 3 724 ± 280 963 + 66 4 208 + 256 755+65 4 045 + 208 1 016 ± 54 4 130 ± 321 874 + 63 4 370 + 142 952 ± 26 3 868 + 292 797 + 63 3 765 ± 133 1 065 + 47 4 152 ± 217 907 + 54 3 664 ± 140 1 053 + 57 3 631 ± 261 973 + 55 3 701 + 300 788 + 40 5 155 + 212 875 + 30 3 491 - 159 939 ± 34 3 949 + 378 1 057 ± 111 2 476 + 142 860 ± 37 3 225 + 137 989 + 56 4 442 + 132 950 ± 43 3 270 + 149 801 ± 38 3 131 ± 192 1 011 + 70 3 211 + 65 1 085 ± 33 2 923 + 199 1 136 ± 61 2 718 + 299 1 110 ± 73 3 062 ± 173 1 303 + 71 4 332 ± 283 832 + 72 4 960 + 190 771 + 23 4 374 ± 239 574 + 37 4 617 ± 105 889 + 24 4 253 + 347 846 + 74 4 917 + 117 717 ± 13 4 500 + 87 725 ± 14 4 109 ± 218 944 + 98 4.880 4.568 4.263 4.600 4.715 4.585 4.458 4.268 4.438 4.368 4.783 4.348 4.955 4.613 4.510 4.933 4.555 4.750 4.608 5.030 4.125 4.750 5.385 4.005 4.750 4.470 4.215 4.663 4.055 5.018 4.550 4,838 5.118 4.600 4.880 . 4.638 4.285 4.645 4.610 667 668 746 676 709 669 671 762 683 672 778 798 677 729 727 772 713 777 679 748 773 801 685 802 684 708 701 775 771 774 816 819 823 827 810 821 822 825 Siemensadot ovat, kuten varsisadotkin, vaihdelleet hyvin paljon, mutta suurimmat siemensadot eivät näytä seuraavan Suurimpia varsisatoja, vaan näyttää suuti. siemensato usein olevan yhdistetty verrattain pieneen varsisatoon. Suurimman siemensadon, 1 303 kg, on tuottanut linja 774, jonka -varsisato on ollut vain 3 062 kg. Useat muutkin linjat, joilla on ollut suuri Siemerisato, ovat tuottaneet pie- net varsisadot, mutta joukossa on kuitenkin useita linjoja, jotka ovat antaneet jotenkin suuret sekä siemen-'että varsisadot. Linja 709, joka on Kuhmoisten pellavasta, on antanut 4 379 kg varsia ja 1 039 kg siemeniä ha:lta. Samoin linja 77$ on tuottanut 4 045 kg varsia 30 ja 1, 016 kg siemeniä; linja 671 tuotti 4 140 kg varsia ja 993 kg sie- meniä. Useita muitakin linjoja on, jotka ovat antaneet lähes, yhtä hyvät tulokset. Linja 823, joka tuotti 4 374 kg varsia, siis verrattain hyvän sadon, on antanut kaikista pienimmän siemensadon, ni-- • mittäin vain 574 kg ha:lta. Kuten edellä esitetystä taulukosta nähdään, vaihtelivat hehtaa- rilta saadut siemensadot 574-1 303 kg. Erotus siemensatojen vä- lillä on siis, olltu verrattain suuri ja pellavien taloudellinen arvo tässä suhteessa hyvin erilainen. Pellavansiemenien 1 000-siemenen painot ovat vaihdelleet ja 5.385' g. välillä. Suurin 1 000-jyvän paino ei ole myöskään ollut yhdistettynä suurimpaan siemensatoon, eikä myöskään suurimpaan varsisatoon. Kasvuaikaa.n nähden on kokeissa käytettyjen linjojen välillä ollut hyvin huomattavat erot. Aikaisin on ollut Artjärven pella- vasta otettu linja, 684 ja jotenkin yhtä aikaisia olivat linjat 685, 708: ja 701. Ensiksi mainittu tarvitsi 74 päivää valmistumiseensa ja jäl- kimmäiset 75 päivää. Pisin kasvuaika on ollut linjalla 7,71, joka on tarvinnut 91 päivää valmistumiseensa. Aikaisimman ja myöhäisim- ' män pellavan tuleentmnisesa on ollut 17 päivän ero. Useimmat pellavalinjat ovat valmistunut 79-83 päivässä, ja ainoastaan 'kol- me on tarvinnut pitemmän ajan. Varsisatoja tarkastettaessa näh- dään, että ne linjat, jotka ovat antaneet suurimmat sadot, eivät ole olleet myöhäisimpiä eivätkä myöskään aikaisimpia. Ne pellavat, jotka ovat tuottaneet suurimmat siemensadot, kuuluvat joko aikai- keskimyöhäisiin tai myöhäisiin. Mitään selvää korrelatiota ei näytä olleen aikaisuuden ja satoisuuden välillä. Pellavien sato'isuu- . desta ja aikaisuudesta kirjoittaa MEURMAN (31,98) seuraavaa:' »Ai- neistostamme on samoin käynyt selville, että parhaidenkin linjojen joukossa on niin hyvin aikaisia kuin. myöhäisiä laatuja, joten - ei ole pakko ai›.kaisuuden kustannuksella hankkia etuja — seikka, joka muuten toisilla viljelyskasveilla usein vaikeuttaa jalostustyötä.,) 3. Pellavalinjojen keskisadoista vv. 1924 ja 1925. a. Yksilömittaukset. Pellåvalinjojen vertailun kannalta on tärkeätä tuntea molem- pien vuosien tulokset. Jotta voitaisiin eri pellavalinjojen hyvistä ja huonoista ominaisuuksista päästä selville, on varren pituudesta, pak- suudesta, haarattoman varren osan pituudesta sekä haarojen luvusta laskettu keskiarvot. Näitä tuloksia osoittaa seuraava taulukko. 31 , Taulukko 5. Pellavalinjojen, yksilöm,ittausten, keskiluvut vv. 1924-25. N:o Alkuperä • pituus cm Varren _ Haarattoman osan pituus cm , Haarojen luku kpl Varren pak- suus mm . • . 668 Lammi 85.0 ± 0.84 77.8 ± 0.67 3.9 ± 0.19 1.7 ± 0.02 667 » 84.4 ± 0.59 74.7 ± 0.58 4.4 ± 0.20 1.8 0.03 669 » - 76.5 + 0.99 70.2 + 0.77 3.3 + 0.16 1.6 ± 0.13 672 » 76.0 ± 0.76 67.0 ± 1.06 5.0 + 0.25 1.6 ± 0.03 671 » 72.7 + 0.85 63.8 ± 0.70 4.9 ± 0.27 1.6 ± 0.04 727 Kuhmoinen 64.5 ± 0.65 54.0 ± 0.56 5.7 ± 0.33 1.5 + 0.02 708 » 61.2 ± 0.61 51.3 + 0.40 6.3 ± 0.39 1.4 + 0.03 729 » 77.4 ± 0.82 69.2 ± 0.66 4.9 + 0.23 1.6 + 0.03 709 » . 69.2 + 0.63 60.4 ± 0.55 5.0 + 0.25 1.6 + 0.02 683 Riikalainen 74.5 ± 1.01 62.3 ± 0.67 7.1 + 0.41 1.8 ± 0.03 677 Asikkala 75.9 + 0.43 68.2 ± 0.44 4.1 + 0.23 1.6 ± 0.03 679 » 74.0 ± 0.32 64.0 ± 0.77 5.4 ± 0.36 1.7 ± 0.04 676 » 80.2 + 0.66 72.5 ± 0.52 4.3 ± 0.20 1.6 ± 0.03 701 Korpilahti 60.8 ± 0.57 50.1 ± 0.47 6.2 ± 0.35 1.6 ± 0.02 746 Juupajoki 80.7 ± 0.66 70.9 ± 0.58 5.1 ± 0.33 1.7 ± 0.03 772 Veteli 75.9 ± 0.87 68.8 ± 0.63 3.9 ± 0.22 1.6 ± 0:02 775 » 59.8 ± 0.86 48.8 ± 0.64 8.7 ± 0.55 1.6 ± 0.03 773 » 67.2 + 0.61 57.5 + 0.55 6.5 + 0.42 1.6 ± 0.03 771 » 57.2 ± 0.69 46.1 + 0.68 9.7 ± 0.67 1.6 + 0.03 774 » 56.7 ± 0.49 47.9 ± 0.29 6.7 + 0.42 1.6 + 0.02 778 » 72.0 + 0.66 64.1 ± 0.49 4.6 + 0.25 1.6 ± 0.02 777 » 69.6 ± 0.57 61.2 + 0.41 4.8 ± 0.26 1.6 ± 0.02 798 Ylivieska 73.5 ± 1.02 66.2 ± 0.78 4.1 ± 0.28 1.5.± 0.03 748- Renko 76.5 +0.58 68.6 ± 0.45 5.2 + 0.30 1.7 + 0.03 685 Artjärvi 64.1 ± 0.83 53.6 ± 0.61 5.4 + 0.31 1.6 ± 0.03 684 » 65.3 + 0.59 55.8 + 0.57 4.9 ± 0.20 1.4 ± 0.03 802 Padasjoki 72.9 ± 0.74 64.0 ± 0.51 5.9 + 0.55 1.7 ± 0.04 762 » 69.5 + 0.52 61.0 ± 0.48 4.9 ± 0.21 1.7 + 0 03 713 Kangasala 66.6 ± 1.15 58.5 + 0.93 4.6 ± 0.25 1.5 4- 0.03 801 Joutsa 68.0 + 0.64 61.4 ± 0.46 3.9 ± 0.22 1.4 ± 0.03 Argentinalainen 54.2 ± 0.63 42.3 + 0.68 7.3 ± 0.32 1.6 + 0.02 Taulukossa olevia keskituloksia tarkasteltaessa nähdään, että varren koko pituus on vaihdellut 54.2-85.0 cm. Jos pellavat ryh- mitetään varren pituuden mukaan kolmeen ryhmään, joista ensim- mäiseen ryhmään kuuluu 54.2-65.o cm, toiseen 65-75 cm ja kol- manteen 75-85 cm pitkät pellavat, niin tulee ensimmäiseen 8, toi- seen 13 ja kolmanteen 10 pellavaa. Parhaimmat pellavat kuuluvat kahteen pitempään ryhmään. Haarattoman varren osan pituus vaih- teli 42.3-77.8 cm, joten lyhimmän ja pisimmän pellavan välillä on 35.5 cm:n ero.) Siemenkotia kantavien haarojen luku on kahden vuo- den aikana vaihdellut , keskimäärin 3.3-9.7 kpl. Erotus haaraisuu- dessa on siis hyvin suuri. Kaikista haaraisimpia ovat olleet linjat 771 ja 775 sekä sen jälkeen argentinalainen ja riikalainen pellava. 1) SembinLit'in (38,133) kokeissa oli pellavan keskimitta kohnena vuonna 88 cm; kuurilaisen. 82 cm ja aropellavan (Steppenlein) 72 cm. Näiden pellavain yksilöä kohti laskettu haåraisuus oli 4.6, 5.0 ja 6.7 kpl..Aropellava oli haaraisin. .32 Verrattain haaraisia ovat myöskin olleet valiot 774, 773, 701 ja 708 sekä 802, joiden haarojen luku on ollut noin 6 kpl. Sellaisia pellavia, joiden haaraisuus on alle 5:n, on kaikkiaan ollut 15 linjaa. Suurem- malla haaraisuudella näyttää olevan yhteyttä pellavan siemensadon kanssa. Mitä varren paksuuteen tulee, on se vaihdellut 1.4-1.8 mm. Varren paksuus ei ole säännöllisesti liäsäntynyt varren pituuden lisään- tyessä, vaan on lyhytvartisissakin pellavissa ollut joksenkin paksu- vartisia. ScHINDLER'in edellä mainituissa kokeissa oli liiviläisen pella- van paksuus 1.65 2 mm, kuurilaisen 1.805 mm ja Pskowin 1.78 4 mm. b. Keskimääräiset satotulokset. Pellavalinjojen keskisadot sekä varsista että siemenistä ovat esitetyt taulukossa 6. Taulukko 6. Pellavalinjojen varsi- ja stemensatojen keskiluvut vv., 1924-25. :o Alkuperä Sato kg Im:lta 1000- siemenen paino g Kasvu- päivien luku varsia siemeniä 667 Lammi , 5 007 ± 121 761 + 20 4.975 78 668 » 4 674 ± 184 614 ± 17 4.649 78 746 Juupajoki 4 418 ± 175 787 ± 39 4.324 74 676 Asikkala 3 787 --, 262 865 ± 41 4.715 77 709 Kuhmoinen 4 121 ± 138 ' 1 040 ± 26 4.705 74 669 Lammi 4 173 --L. 148 787 ± 31 4.645 77 671 , » 3 887 ± 171 964 + 30 4.512 74 762 Padasjoki 3 880 ± 157 1 002 + 40 4.322 73 683 Riikalainen 3 743 + 168 913 ± 45 4.409 75 672 Lammi 3 975 + 149 742 + 38 4.427 76 779 Veteli , 3 885 ± 129 954 ± 35 4.797 79 798 Ylivieska 3 927 ± 162 789 + 35 4.429 74 677 Asikkala 4 011 + 129 921 ± 23 5.048 76 729 Kuhmoinen 3 681 ± 164 755 ± 47 4.677 76 727 » 3 621 + 151 1 013 ± 41 4.580 73 772 Veteli 3 790 ± 140 902 + 39 4.391 76 713 Kangasala 3 520 + 117 1 057 + 54 4.615 75 777 Veteli 3 486 ± 136 1 003 ± 46 4.835 77 679 Asikkala 3 521 ± 168 776 ± 27 4.744 78 748 Renko 4 228 + 119 805 ± 39 5.000 77 773 Veteli 3 376 + 280 951 + 43 4.290 78 Argentinalainen 2 751 + 125 1 030 + 30 6.089 84 685 Artjärvi 3 107 ± 104 1 016 + 32 4.720 71 684 » 3 063 ± 76 873 ± 28 4.558 70 708 Kuhmoinen 2 977 ± 125 944+ 56 4.230 71 701 Korpilahti - 2 878 ± 40 1 027 ± 29 4.711 71 775 Veteli 2 728 + 117 1 059 ± 45 4 463 85 771 » 2 609 + 170 1 124 ± 49 5.132 87 774 » 2 640 ± 103 1 134 ± 69 4.720 76 Varsisadot ovat keskimäärin vaihdelleet 2 609-5 007 kg ha:lta riihikuivia pellavia. Varsisatojen vaihtelu on siis ollut erittäin suuri. Yli neljän tuhannen kilon on saatu linjoista 667, 668, 746, 748, 669, 709 ja 677. Näiden linjojen haaraisuus on vaihdellut 3.3-5.0 kpl ja sie- 33 mensato 614-1 040 kg ha:lta. Ainoastaan 709:11ä on siemensato kohonnut vähän yli tuhannen kilon, kun se taas muilla on ollut pie- nempi. Myöskin linjoilla 798 ja 672, joiden varsisadOt kohoavat lä- hes neljään tuhanteen kiloon, on haaraiguus ollut 4.1-5.o ja siemen- sato 789-742 kg ha:lta,. Kaikista haaraisimmat pellavat, joiden haa- raisuus on vaihdellut 6.7-9.7 kpl ja varsisadot 2 609-±3 743 kg ha:lta, ovat tuottaneet siemensatoja, jotka vaihtelivat 913-1134 kg ha:lta. Näistä luvuista siis nähdään, että haaraisuus ja suuri siemen- sato ovat useissa tapauksissa seuranneet toisiaan. Näihin on usein liittynyt myös pienenlainen varsisato. Vasta sanotusta on kui- tenkin poikkeuksiakin. Niinpä on saatu verrattain hyvä varsi- ja siemensato, vaikka pellavan haarojen luku ei ole keskimäärin ollut viittä suurempi. Sellaisia ovat esim. linjat 762 ja 709, joiden keski- sato vaihtelee 3 880-4 121 kg ja siemensato 1 002-1 040 kg ha:lle. Myöskin eräät toiset pellavalinjat ovat tulleet hyvin lähelle näitä edellä mainittujå. HASSELBLATT'll (16,354) mukaan pitäisi pellavien, jotka antavat suuria varsisatoja, antaa pieniä siemensatoja, kun taas lyhytvarti- set pellavat säännöllisesti ovat aikaisia ja tuottavat suuria siemen- satoja. Tarkasteltaessa 1 000-siemenen painoja huomataan, että suuri- siemenisiä linjoja on sekä niiden joukossa, jotka ovat tuotta- neet suurimpia varsisatoja, että niiden, -jotka tuottivat kaikein pie- nimpiä, joten mitään selvää korrelatiota ei tässä kohden ole huo- mattavissa. Pellavien 1 000-siemenen paino vaihteli keskimäärin kahtena vuonna 4.23 o —6. o s o g. Useilla pellavalinj oilla, jotka tuot- tivat hyvin suuret varsisadot, vaihtelivat 1 000-siemenen painot 4.324-5.048 g. Mitä kasvupäivien lukuun tulee, on se näinä kahtena vuonna vaihdellut 70--87 päivään. Aikaisin on ollut linja 684 ja päivää myöhempiä linjat 685, 708 ja 701. Kaikista myöhäisimpiä ovat ol- leet 771, 775 ja argentinalainen pellava, jotka ovat antaneet suuret siemensadot. Useat laadut, jotka ovat antaneet noin neljätuhatta kiloa var- sia, ovat verrattain aikaisia. Näihin kuuluu linja 762, jonka kasvu- päivien luku oli 73, ja joka antoi varsia 3 880 kg ja siemeniä 1 002 kg. Samaten antoi linja 746, joka valmistui 74. päivässä, 4 418 kg varsia ja 787 kg siemeniä. Tuleentumisen ja satoisuuden välillä ei näytä olevan korrelatiota, koska löytyy sellaisia aikaisia ja myöhäi- siä linjoja, joilla on suuri siemensato ja pieni varsisato. Pellavalta on tuleentumiseen nähden mielestäni vaadittava, että se ei ole ko- Vin myöhäinen, vaan keskiaikainen, jotta pellavan ylösotto- ja lio- 981-26 5 34 tustyöt eivät menisi kovin myöhään, jolloin syksyn huonot ilmat ja muut kiireelliset tehtävät ovat häiritsemässä. 4. Pellavien kuitumääräykset vv. 1924 ja 1925. a. .Kuitumääräykset v. 1924. Pellavan kuitujen hyvyys riippuu siitä, miten puhtaita, peh- meitä, taipuisia, kiiltäviä, lujia, pitkiä ja hienoja sekä minkä värisiä ne ovat. Kuitujen laatu riippuu paitsi pellavalaadusta hyvin pal- jon maanlaadusta, lannoituksesta ja vallitsevista sääsuhteista sekä valmistustavasta. Jos ,pellava revitään maasta heti kukkimisen jälkeen, niin saadaan paljon hienompia kuituja, kuin jos pellava saa tuleentua siementä varten. Erilaisia valmistustapoja käytet- täessä saadaan myös eri väristä ja eri laatuista pellavaa. Jos esim. pellava levitetään liotuksen jälkeen kedolle, jossa se valon vaiku- tuksesta valkenee, niin saadaan valkeata pellavaa. Aidoilla kuivat- taessa saadaan taas vihreätä pellavaa. WECKSTRÖM mainitsee, että erittäin valkeatå pellavaa valmistettiin siten, eåä pellåvan liotus tehtiin kedolla, jolle pellavat 'jätettiin talveksi lumen alle. Paikoin Lounais-Suomessa käytetään WALLINHEIMOR (50,48) mukaan sel- laista tapaa, että kuivatut pellavan varret levitetään aikaisin keväällä lumihangelle. Hyvin hienoa pellavaa saadaan WECKSTRöm'in (51,328) mukaan siten, että sitä säilytetään kosteassa kellarissa 14 päivää, jonka jälkeen pellava raskaalla mankelilla silitetään ja likistetään 5-6 kertaa ja kammataan kolmasti taajalla messinkikammalla. HERZOG'ill (24,14) mukaan vaihteli 12:n pellavalaadun kuitu- j en paksuus 15-31 Ii (1 jL = 0.o oi mm). TAMMES (48,262) mainit- see pellavakuitujen paksuuden vaihtelevan varren tyviosassa 25- 80 it ja vähän ylempää 17-57 /1. Kuitujen pituus on hyvin tärkeä pellavan ominaisuus, sillä siitä jöhtuu, miten paljon kelvollista, lihdattua pellavaa varsi sta saadaan. ADALBERTII (1,55) mainitsee, että 70 cm pitkästä, sopivasti liote- tusta, hienovartisesta pellavasta saadaan 17-20 % kuituja ja 3- 6 % rohtimia, laskettuna liotetusta pellavasta; kun taas 60 ein:n pituisesta pellavasta, saadaan noin 10-12 % kuituja ja 8-12 % rohtimia. Alle 60 Cm pitkästä pellavasta saadaan vieläkin vähem- män kuituja. Pellavan valmistaminen liotetuistå ja kuivatetuista pellavista toimitetaan meillä joko kotona viljelijän luona tai myydään pellava ilmakuivana Tampereen pellavatehtaaseen, jossa pellavat lintetaan, kuivataan ja koneilla valmistetaan lihdatuiksi pellaviksi. Joka 1a- 35 pauksessa valmistetaan Hämeen pellavapiireissä veilä nykyään joka vuosi melko määrät pellavaa viljelijäin luona ja myydään lihdattuna, tehtaaseen. Tampereen pellavatehdas on osoittanut kiitettävää asianhar- rastusta Maatalouskoelaitoksella tehtyihin pellavakokeisiin. Kol- men vuoden kuluessa on tehtaassa suoritettu pellavien kuitujen laa- tua koskevat määräykset, joista v:n 1922 (42,146) sadosta suoritetut määräykset on julkaistu. Vuoden 1924 pellavanäytteet valmistettiin sanotussa tehtaassa kylmävesiliotusta käyttämällä, joten näytteiden liotus suoritettiin, samoin kuin se yksityistalouksissa tavallisesti tehdään. Loukutus ja lihtaaminen suoritettiin koneilla. Häkylöidyn pellavan määrä on ilmoitettu prosenteissa lihdatusta ja lisäksi on arvosteltu sen laatu. Lihdatun pellavan määrä on laskettu prosenteissa sekä liotetusta että liottamattomasta pellavasta. Vielä on laskettu kunkin pella- van liotustappio. Taulukko 7 osoittaa näitä laatumääräyksiä. Taulukossa olevista' luvuista nähdään, että liotustappio on vaih- dellut 15.2-283 %:iin; keskimäärin on se ollut 21.s %. Luvut viit- taavat siihen, .että eri pellavalinjojen välillä on jo liotustappiossakin eroa, BLOMEYER'ill (5,354) mukaan vaihtelee liotustappio kylmä- vesiliotuksessa 20-28% ja ketoliotuksessa kohoaa se 10 % suu- remmaksi. ADALBERTH'in mukaan vaihtelee pellavan liotustappio 20-25 %. Lihdatun pellavan prosentti liottamattomasta pellavasta laskettuna on vaihdellut 7. o —17. 2 %; keskimäärin on se ollut 13.3% _ BLOMEYER mainitsee, että 14-15 % lihdattua pellavaa liotta- mattomasta pidetään hyvänä ja 16 % erittäin hyvänä tuloksena_ Pienin määrä lihdattua pellavaa on saatu linjasta 672, jonka liotus- tappio oli myös suurin. Mahdollisesti on sitä liotettu liikaa, sillä edellisenä vuonna saatiin siitä lihdattua pellavaa paljon enemmän, eli noin kaksi prosenttia vähemmän kuin pellavien keskiprosentti oli. Samaa voidaan sanoa eräistä muistakin pitkävartisista pella- vista, joiden lihdatun pellavan prosenttiluku vuonna 1924 oli liian pieni. Rohtimien määrää ei ole näitä tuloksia laskettaessa otettu huomioon. Suurin määrä lihdattua pellavaa on saatu linjoista 729 713, 772, 709, 777, 748 ja 762, joiden prosenttiluku on vaihdellut 15.4-17.2 % välillä. ADALBERTH'in mukaan vaihtelee lihdatun pel- lavan prosenttiluku 15-20 'ja rohtimien 5-10 %. Lihdatun pella- van prosenttiluku laskettuna liotetusta pellavasta on näissä kokeissa vaihdellut 9.8-21.4 %, keskimäärin on .se ollut 16.6 %. 'Taulukosta nähdään vielä, miten monta prosenttia on saatu häkylöityä pellavaa lihdatusta pellavasta. Tämä määrä vaihteli 24.0-56.8 %, keskimäärin oli se 40.0 %. Suurin määrä häkylöityä 36 Taulukko 7. Pellavalinjojen kuitumääräykset v. 1924. I N :o Alkuperä 1 V arren pituus em Liotustappio °/o i Lihdatt. pella- v aa 0 liotta- m attom asta F2 C CD P. ta H äkylöityä pellav aa °/o lihdatusta 1 H äk ylöidyn pell avan laatu 20-50 668 Lammi 82.3 24.7 8.6 11.4 29.6 20 667 » 83.4 20.8 14.6 18.5 42.5 50 669 » 77.0 21.9 .13.4 17.1 56.8 40 672 » 75.3 28.8 7.0 9.8 26.1 20 671 » 72.1 22.2 13.3 17.2 42.8 40 727 Kuhmoinen 62.5 21.71 14.6 18.7 38.3 40 708 » 60.1 26.7 10.9 14.9 36.1 30 729 » 76.3 15.9 17.2 20.5 41.7 25 709 » 67.9 25.0 15.7 20.9 36.0 40 683 Riikalainen 76.0 23.7 14.6 19.2 32.0 25 677 Asikkala 76.4 22.3 12.8 16.5 43.5 40 679 » 74.3 23.5 11.1 14.5 41.7 20 676 » 81.2 19.0 13.0 16.1 51.2 30 701. Korpilahti 58.2 19.0 13.8 17.1 46.5 30 746 Juupajoki 79.1 17.5 12.2 14.9 50.7 25 772 Veteli 73.8 16.5 16.1 19.3 39.5 40 775 » 59.4 20.3 10.3 12.9 38.2 30 773 » 66.3 19.7 13.9 17.4 28.2 25 771 » 56.8 21.5 8.9 11.4 31.2 20 774 » 55.9 19.8 13.0 16.3 33.3 30 778 » 73.4 19.3 14.5 17.9 50.3 20 777 1> 70.9 20.5 15.7 19.8 , 45.0 30 789 Ylivieska ' 73.4 22.5 14.0 18.0 41.3 30 748 Renko 74.1 23.0 15.6 19.6 37.2 30 F 685 Artjärvi 64.0 21.5 14.9 19.0 42.8 20 684 » 63.3 22.5 11.5 14.9 46.0 25 802 Padasjoki 72.5 25.7 10.3 13.9 50.0 25 762 » 70.9 18.8 15.4 19.0 38.8 20 713 Kangasala 66.0 23.7 16.3 21.4 40.0 20 801 Joutsa 67.3 22.7 13.2 17.0 38.1 25 Argentinalainen 56.0 23.8 14.6 10.0 24.0 2,5 Keskim. 69.9 21.8 13.3 16.6 40-.0, 28.7 pellavaa on saatu linjoista: 669, 746, 778, 802, '701, 684 ja 777, joi- den prosenttiluku on vaihdellut 45.o-56.8 %. Vähimmän on saatu häkylöityä pellavaa argentinalaisesta pellavasta, jonka bäkylöity pellavamäärä nousi vain noin 24 %:iin lihdatusta pellavasta. Taulukon viimeisessä sarakkeessa on häkylöidyn pellavan hy- vyys arvosteltuna, käyttämällä pistelukuja 20-50. Parhaimmaksi on arvosteltu lammilaisesta pellavasta otettu linja 667, joka on saa- nut iwrkeimman pisteluvun. Pisteluvlin 40 ovat saaneet pellava- linjat: 669, 671, 727, 709, 677 ja 772. Edellisenäkin vuonna oli linja 667 myöskin niiden joukossa, jotka ovat saaneet korkeimmat arvo- numerot ja useana vuonna on se antanut suurimman varsis'adon. Kun tämän pellavalinjan varsi on pitkä, siemensato keskulaineu ja 1 000-siemenen paino verrattain suuri, niin voidaan sitä, näiden tu- 3,7 loksien perusteella, pitää jo siksi hyvänä, että sitä on ryhdyttävä lisäämään. Edellä mainittuja linjoja pitää Tampereen pellavateh- daskin näiden laatumääräysten perusteella parhaina. Ko'keissa ol- leet lyhimmät pellavalinjat ovat yleensä saaneet huonot kuituar- vostelut, jos kohta on myös pitempivartistenkin pellavalinjojen jou- kossa sellaisia, jotka kuitunsa laadun perusteella ovat joutuneet huo- noimpien joukkoon. b. Kuitumääräykset v. 1925. Vuoden 1925 riihikuivasta sadosta otettiin 5 kg:n, suuruiset näyt- teet, jotka lähetettiin Tampereen pellavatehtaaseen, kuten edelli- senäkin vuonna, kuitumääräysten tekoa varten. Kun vesi syksyllä oli liian kylmää, ei voitu käyttää tavallista kylmävesiliotusta, vaan täytyi käyttää liotukseen lämminvesimenetelmää, Tästä johtuu, ettei voida molempien vuosien määräyksiä verrata toisiinsa, ja var- mempien tulosten saamiseksi olisivat vielä suuremmat näytteet ol- leet tarpeen. Lämminvesiliotuksella. saadut tulokset • ansaitsevat kuitenkin huomiota, sillä tälläkin tavalla on saatu huomattavia eroa- vaisuuksia, jotka useassa tapauksessa menevät samaan suuntaan kuin kylinävesiliotusta käyttämällä saadut. Lämminvesiliotuksessa oli liotustappio keskimäärin 22.6 %, kun se edellisenä vuonna kylmä- vesiliotuksessa oli keskimäärin noin 21.8 %. Taulukko 8 osoittaa näitä määräyksiä. Lihdatun. pellavan prosentti liottamattomasta pellavasta on ollut kaksi prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna ja samoin myös liotetusta pellavasta laskettuna. Tämä on kaikesta päättäen j Ohtunut liotustavasta ja keinotekoisesta kuivauksesta. Rohtimia ei ole, kumpanakaan vuonna määrätty, vaan on määrätty häkylöi- dyn pellavan määrä lihdatusta pellavasta. Kun v. 1924 pellavista, saatiin keskimäärin 40.o % häkylöityä pellavaa, saatiin v. 1925 läm- minvesitavalla liotetuista pellavista 44..1 %. Jos lähemmin tarkastetaan lämminvesiliotuksessa saatuja lio- tustappioita, niin nähdään, että tämä prosenttiluku on vaihdellut 18.8-27.4 % Lihdatun pellavan määrä liottamattomasta pella- vasta vaihteli 4.6-14.2 %:iin. Lyhyt ja haarainen argentinalainen pellava, jonka pituus oli vain 52.3 cm, antoi kaikista vähimmän lih- dattuja- pellayia ja kaikesta päättäen runsaasti rohtimia. Myöskin pellavalinjat 771 ja 775, jotka ovat lyhyitä ja haaraisia sekä siemen- rikkaita,, antoivat perin vähän' lihdattuja pellavia. Noin 14 % saa- tiin linjoista 701,. 677 ja 801. Lihdatun pellavan määrä liotetusta 38 Taulukko 8. Pellavalinjojen kuitumääräykset v. 1925,. Varren pituus cm Alkuperä, Liotustappio olo 1 Lihdatt. p elia- vua Olo liotta- m atto m aata 1 Lihdatt. pelin,. vaa oh, liote- tusta I H äkylöidyn pellavan laatu 20-70 • 0 0 L ND 0 0 0 0 1 ,0 L sD C sD I sD 1 0) tC ) 10 ) IN D IsD 0 0) Is D LC ) 1- 4 Is D 0 0 0 0 I ‘ D t•D 0 0) L 'sD 0 0 C U C4 — .I 4 ,- 0 0 0. . 0 )0 0 )0 /-4 D U C U 1 s 0 4 , 0 1-4 I— , C O L ‘. C T, IsD C) , CD C O 4 ,- I — , 0 4 , 00 0 .0 ' CO . 0 k . CD Ö ;‘, .0 . 0'0 k . cn c, «L,D \ 667 Lammi 85.4 10.8 14.3 36.1 60 668 » 87.7 9.6 12.i 44.s 70 669 » - 76.0 11.2 15.1 47.3 60 671 , 73.3 12.s 16.2 46.2 50 672 » 76.7 9.0 11.9 35.6 60 727 Kuhmoinen 66.5 12.0 14.9 41.7 60 708 » 62.2 12.6 15.6 41.3 50 729 » 78.5 11.2 14.1 46.1 60 709 » 70.5 11.1 15.3 44.s 50 683 Riikalainen 72.9 11.0 14.2 41.8 60 677 Asikkala 75.1 14.o 17.7 47.8 50 679 » 73.6 9.8 13.1 47.0 50 676 » 79.1 11.0 14.1 47.3 50 701 Korpilahti 63.3 14.2 17.1 47.2 50 746 Juupajoki 82.3 12.2 15.5 44.3 50 772 Veteli 77.9 11.4 14.5 44.s 50 775 » 60.2 6.4 8.1 37.5 40 773 » 68.0 10.3 1.2.9 42.8 60 771 » 57.6 6.6 8.7 28.7 30 774 57.6 12.4 15.9 42.7 50 778 » 70.6 10.9 13.7 45.8 60 777 » 68.2 12.6 16.2 50.0 50 798 Ylivieska 73.6 12.2 15.1 46.7 50 748 Renko , 78.9 11.5 15.5 53.0 50 685 Artjärvi 64.1 12.0 15.3 44.2 50 684 » 67.2 12.0 15.7 46.7 50 802 Padasjoki 73.3 13.s 18.1 55.0 40 762 » 68.0 11.2 14.4 46.5 60 713, Kangasala 67.1 12.2 15.4 46.0 60 801 I Joutsa 68.6 14.0 18.9 42.8 60 - Argentinalainen 52.3 4.6 5.9 25.0 20 816 Lammi ' 77.6 11.7 15.4 46.2 60 819 » 86.2 12.0 15.6 50.0 50 823 › 79.9 11.5 15.2 47.0 50 827 Padasjoki 78.2 12.6 15.9 42.8 , 60 810 » 78.8 11.2 14.7 51.8 50 821 Renko 94.3 9.0 12.4 45.6 50 822 Ruovesi 77.4 13.0 16.9 46.9 40 825 » 73.8 12.0 15.6 41.7 60 Keskim. 72.9 22.6 11.3 14.6 44.4 1 52.i pellavasta vaihteli myöskin hyvin paljon. -läkylöidyn pellavan määrä lihdatusta vaihteli 25.o-55.o %:iin. Pienin määrä häkylöityä pellavaa saatiin argentinalaisesta pellavasta ja linjasta 771 sekä eni- ten linjoista 802, 748, 810, 819 ja 777. Taulukon viimeisessä sarak keessa on pellavien laatua osoittavat luvut, vaihdellen 20-70. Ai- noastaan argentinalainen pellava on arvosteltu 20 ja linja 771 30:ksi, muiden pellavien arvoluku on joko 40 tai enemmän. 39 5. Pellavan siementen kemialliset määräykset v. 1925. Pellavalaatujen arvo riippuu myös hyvin paljon niiden sie- mensadoista ja satojen laadusta. Kuten tunnettua valmistetaan pellavan siemenistä pellavaöljyä ja pellavansiemenkakkuja. Pella- van sienienillä on hyvänlainen hinta ja kotimaisillakin pellavansie- menillä olisi menekkiä, jos ne vain ovat kelvollisia ja hyvin hoidet- tuja. Pellavansiemenissä on KMINERT'in (24,83) mukaan 32-38% öljyä. .JUHLIN DANNFELT'ill (22,727) mainitsee, että niissä on 30-35 % öljyä ja 25 % proteinia sekä että pellavansiemenkakuissa on 30 % proteinia,, 24 % sulavia munanvalkuaisaineita ja 9.5 % rasvaa. On toivottavaa, että jalostetaan sellaisia pellavalaatuja, jotka antavat suuren ja kelvollisen varsisadon ohella myös hyvän siemen- sadon. Edellä on jo viitattu siihen mahdollisuuteen, että joku pel- lavalinja täyttää tässä suhteessa , kohtuulliset vaatimukset. Kuten taulukossa 6 esitetyistä keskisadoista nähdään, on linja 668, jonka varsisato on suuri, antanut vain 614 kg siemeniä ha:lta, kun taas linja 709, joka myös on tuottanut suuren varaisadon, on antanut 1 040 kg siemeniä. Pellavalinja 667, jonka varsisato kohosi kahtena vuonna keskimäärin 5 007 kiloon, tuotti keskulaisen siemensadon eli 761 kg ha:lta. Kun kokeissa olleiden pellavien siemenien öljy- ja proteinimäärissä on mahdollisesti huomattavia eroja, .on näiden 39:n pellavan siemenistä Valtion Maanviljelyskemiallisessa labora- toriossa tehty rasva- ja proteinimääräykset sekä. 16 pellavalinjasta on lisäksi määrätty jodiluku. Taulukko 9:n osoittaa näitä määräyk- siä. Taulukkoon on myöskin laskettu ha:lta saadut talokset raaka- rasvasta, raakaproteinistä ja lihdatusta pellavasta. Kuten taulukossa esitetyistä analyysituloksiäta nähdään, ovat pellavan siemenet sisältäneet vähän vettä, joka on vaihdellut 4.10 —6.56 %:iin. Keskimäärin on niissä ollut 5.60 °/,„ vettä. Vesimäärä on siis yleensä vaihdellut verråttain vähän. Suurimmassa osassa vaihteli vesimäärä 5-6 %. Vähimmän (4.1 %) vettä on ollut lin- jan 774:n sieinenissä, joissa on ollut erittäin runsaasti öljyä. Ana- lyysimääräykset osoittavat tuloksia riihikuivista siemenistä. Raaka- rasvan prosenttiluvut vaihtelivat 33. 6 6-41. 3 3 %. Laatuominai- suudesta riippuva vaihtelu on ollut 7.67 %. Yleensä on näissä pel- lavissa ollut runsaasti öljyä, kun raakarasvaa niissä oli keskimäärin 36.65 %. Yli 37 % raakarasvaa oli 16:11a pellavalla. Jos tarkas- tamme, onko öljyn runsaus suurempi niissä pellavissa, jotka ovat aikaisia, kuten pellavalinjat 684, 685, 708, 701, 762 ja 727, niin näh- dään, että ainoastaan 701:11ä on raakarasvaprosentti yli keskiarvion. Myöskin myöhäisissä linjoissa näyttää olevan pellavia, joilla on sekä Taulukko 9. Pellavalinjojen raakarasva ja -proteinintäärät sekä lihdatun pellavan hehtaarisadot v. 1925. N:o Alkuperä Sienieuisä Sato kg hadta k osteu tta olo raak a - rasva a cyo j raaka- pro teinia 0/0 lilnlattua pellavaa 9 9 P. P. . . P. . raaka- proteinia Jodi- luku 667 Lammi 5.96 39.36 28.19 571 308 221 172.4 668 » 5.09 38.79 27.00 471 247 172 - 746 Juupajoki 5.44 36.27 28.06 568 279 216 168.9 676 Asikkala 5.94 37.67 27.38 381 326 237 - , 709 Kuhmoinen 5.38 35.99 27.50 499 374 286 172.0 669 Lammi 5.67 34.60 28.38 504 255 209 171.7 , 671 » 6.09 36.5.9 26.94 530 363 .268 164.4 i 762 Padasjoki 5.54 34.52 25.56 446 356 264 170.6 683 Riikalainen 4.87 34.63 28.06 410 333 270 - 672 Lammi 6.21 34.64 27.94 379 262 211 778 Veteli 5.91 38.32 25.31 441 389 257 798 Ylivieska 5.16 33.66 27.75 504 294 243 677 Asikkala 6.131 36.32 26.66 612 346 256 166.4 : 729 Kuhmoinen 6.ii 36.34 27.44 433 290 219 - 727 » 5.60 35.29 27.94 452 376 298 - 772 Veteli 5.36 37.52 27.31 473 340 248 170.9 713 Kangasala 5.31 37.19 26.31 447 392 277 - , 777 Veteli 5.17 38.88 26.00 458 378 253 679 Asikkala 5.68 33.81 27.63 363 266 218 - i 748 Renko 5.88 86.99 27.44 593 324 240 173.4 I 773 Veteli 5.3 37.39 25.50 360 351 239 - 1 801 Joutsa 4.95 38.96 26.31 553 412 278 176.5 ; - Argentinalainen 5.51 38.67 24.06 114 333 207 171.9 i 685 Artjärvi 6.02 36.53 26.88 387 361 266 170.8 802 Padasjoki 5.58 39.08 25.81 613 314 245 166.8 ' 684 Artjärvi 5.92 33.80 28.31 392 271 227 -- 708 Kuhmoinen 6.17 34.17 27.19 395 345 275 - 701 Korpilahti 5.38 37.56 26.63 456 408 289 775 Veteli 5.36 38.76 24.44 187 441 278 771 » 5.65 35.72 23.61 179 388 264 - 774 » 4.10 41.33 24.38 380 539 318 169.0 816 Lammi 5.07 35.98 27.50 507 299 226 - 819 » 6.56 36.25 27.75 595 279 214 171.0 823 » 5.56 35.70 28.44 503 205 163 827 Padasjoki 5.54 37.21 28.31 582 331 252 170.21 810 » 6.16 37.58 26.94 476 318 228 - 821 Renko 5.83 34.52 27.31 443 248 196 - 822 Ruovesi 6.08 36.68 27.19 585 266 197 - 825 » 6.17 35.95 27.44 493 339 259 - Keskim. 5.6o 36.651 26.90 4541 332 243 170.0 alhaisempia että korkeampia raakarasvaprosentteja, joten korkea rasvaprosentti ei näytä ainakaan näissä kokeissa olleen korrelatiosSa pellavien tuleentumisajan kanssa. Jos sitä vastoin verrataan 1 000- siemenen painoja ja raakarasvan prosentteja toisiinsa, niin nähdään, että kaikkien keveimpien siemenien joukossa tavataan paljon sel- laisia, joilla raakarasvaprosentit ovat pienemmät. Jos otetaan '10 sellaista pellavaa, joilla siemenet ovat keveimmät, niin saadaan 1 000- 41 siemenen "keskipainoksi 4.283 ja raakarasvamääräksi keskiMäärin 35.52 % Kymmenen raskaimman 1 000-siemenen keskipaino on taas 4.988 g ja raakarasvamäärä keskimäärin 37.23 %. Kuten siis näistä luvuista nähdään, on raskaimmilla siemenillä ollut yleensä jonkun verran enemmän öljyä. Öljymäärä ei kuitenkaan lisäänny säännöl- lisesti 1 000-jyvän painon suuretessa, vaan näyttää tässä kohden ole- van huomattavia vaihteluja, niin että pellava, jonka 1 000-siemenen paino on 5.o1 s g, sisältää 35.72 % ja 4. o 55 g:n painoinen 38.78 % raakarasvaa. Myöskin HASSELBLATT on pellavakokeidensa perus- teella tullut siihen tulokseen, ettei suuri 1 000-siemenen paino ole varma merkki korkeasta-öljypitoisuudesta. Hehtaarin alalta saatu raakarasvamäärä vaihteli 205-539 kg, keskimäärin oli se 332 kg. Yli 400 kilon ovat tuottaneet pella-Ni-alinjat 774, 775, 801 ja 701. Kym- menen pellavalinjan raakarasvamäärä vaihteli 350--389 kg ha:lta. Jos verrataan argentinalaisen pellavan rasvamäärää edellä mainit- tuihin, niin nähdään, • että se on ollut pienempi, vaikka se onkin pel- lava, jota viljellään etupäässä siemeniensä tähden. Mitä raakaproteinimäärään tulee, on se vaihdellut 23. si-28.44%. Keskimäärin on sitä ollut .26.90 % ja eri pellavien välillä on suu- rin vaihtelu ollut 4.63 %. Raakaproteinin ,ja raakarasvan suhteen ei näytä olevan mitään selvää suhdetta. Pellavansiemensadoissa oleva raakaproteinimäärä vaihteli heh- taaria kohti 163-318 .kg; keskimäärin on sitä ollut 243 kg. Suurin määrä raakaproteinia on ollut pellavalinjalla 774, jolla myös on ol- lut suurin siemen- ja raakarasvamäärä. Jos verrataan ha:lta saa- tuja raakarasva- ja raakaproteinimääriä lihdatun pellavan määrään, niin nähdään, että on monta pellavaa, joiden siemensato on ollut arvokkaampi kuin Varsisato. Tällaisia ovat esim: linjat 774, 771, 773, 775 ja argentinalainen pellava. Lihdattu pellavasato, joka läm- minvesiliotusta ja keinotekoista kuivatusta käytettäessä on yleensä ollut vähän pienenlainen, on vaihdellut 114-613 kg ha:lta. Kaik- kein huonoin se on ollut argentinalaisella pellavalla, jonka siemensato on ollut paljon arvokkaampi kuin varsisato; Samaa voidaan myös- kin sanoa muistakin edellämainituista pellavalinjoista, joskin ne ei- vät olekaan antaneet niin -huonoja kuitusatoja. kuin argentinalainen pellava. Joka tapauksessa voi pellavan viljelys etupäässä siemenen saantia varten, kun" on 'näin siemenrikkaita linjoja, olla yhtä kannat- tavaa kuin kuitujakin. varten. HASSELBLATT'ill. (16.4) pellaväkokeiden tulosten mukaan voi myöskin runsassatöisen pella-Vålinjan siemensa. to olla yhtä- arvoka vieläpä årvokkaampikin kuin varsisato. 6 42 Mitä tulee pellavan siementen raakarasvan jodilukuihin, jotka ovat taulukossa 9, niin nähdään niistä, että pellavan siemenissä ole- valla öljyllä voi myös olla huomattava ero. Kuten tunnettua, val- mistetaan pellavaöljystä maaliöljyä, jonka hyvyys riippuu tuntu- vasti siitä, minkälaista tämä pellavansiemenissä oleva öljy on laa- dultaan. Jos •maaliöljy kuivaa Maalatessa huonosti, niin sitä pide- tään huonona ominaisuutena. Mitä enemmän pellavaöljyssä on kyllästämättömiä rasvahap- poja, sitä paremmin se maaliöljyksi valmistettuna kuivaa, ja sitä suurempi On myös sen jodiluku. Taulukossa 9 esitettyjen jodiluku- jen keskiarvoksi on saatu 170.o, jota jo pidetään tyydyttävänä. Pel- ktva 671:n jodiluku oli 164.4, 677:n 166.4. sekä 802:n 166.8. Nämä luvut ovatkin ne, jotka humnattavammin poikkeavat keskiarvosta. Korkein jodiluku 176.5 on ollut linjalla 801, joka on antanut kolman- neksi suurimman raakarasvasadon ha:lta. Myöskin linjojen 748, 667 ja 709 jodiluvut ovat olleet huomattavasti yli 170:n. Nämä ana- lyysitulokset osoittavat siis selvästi, että useiden kokeissa olleiden pellavalinjojen siemenissä oleva öljy on laadultaankin ollut kelvollista. 6. Kokeiden lopputuloksista. Vuosina 1924 ja 1925 jatkettiin aikaisemmin alettua jalostus- työtä. Kahden vuoden keskisatojen mukaan saatiin suurin varsisato linjasta 667, joka tuotti vähän yli viidentuhannen kilon riihikuivia varsia. Siemensato oli 761 kg, jonka 1 000-siemenen paino oli 4.9 7 5 g. Useat muutkin linjat kuten 668, 746, 748, 709, 669 ja 677 antoi- vat keskimäärin. näinä kahtena vuonna yli neljäntuhannen. kilon varsia ja parhaimpien siemensato kohosi vähän yli tuhannen kilon. Nämä tulokset ovat huomiota ansaitsevia, jos verrataan niitä niihin tuloksiin, joita yleensä maassamme saadaan. Kokeet ovat myöskin osoittaneet, että pellavien joukossa on useita linjoja, joilla on ollut suuri siemensato, mutta varsisato ei ole ollut tyydyttävä, joten niistä on monta linjaa lopullisessa karsin- nassa hylättävä ja jotkut kehitettävät siemenviljelystä silmällä pi- täen, sillä siemenen viljelyskin näyttää melko -kannattavalta. Yleensä pidetään hyvänä pellavan ominaisuutena siementen suurta 1 000- siemenen painoa. Tarkasteltaessa näitä kahden vuoden keskitulok- sia taulukosta 6 nähdään, että useilla näillä parhailla linjoilla onkin 1 000-siemenen painot olleet 4.5-5.o g, jota on pidettävä jo varsin tyydyttävänä. Myöskin kasvualan suhteen voidaan todeta, ettei- vät ne linjat, joilla varsisadot ovat suuret, kuulu myöhäisimpiin, vaan ovat yleensä keskiaikaisia. Mitä näiden satoisämpien linjojen 43 haaraisuuteen tulee; voidaan taulukosta 5 nähdä, että ne kuuluvat pääasiallisesti niihin, jotka eivät ole runsashaaraisia. Pellavien kuitumääräyksistä vuodelta 1924 nähdään, että lio- tustappio oli keskimäärin noin 22 %. Liotustappio vaihteli eri pel- lavalinjojen välillä melko paljon. Lihdatun pellavan prosenttiluku on ollut keskimäärin 13.3 % liottamattomasta ja 16.6 % liotetusta. Eri pellavalinjoihin nähden on lihdatun pellavan määrä vaihdellut huomattavasti. Yleensä on hyvin lyhyistä pellavista saatu vähän lihda'ttua pellavaa, joka laadultaankin on ollut usein. huononlaista, kuten taulukosta 7 nähdään. Samasta pellavansiemennäytteestä otettujen pellavalin.jojen kuitujen laatu on vaihdellut erittäin pal- jon, niin että toinen on arvosteltu puolta huonommaksi kuin toinen. Vuoden 1925 sadosta tehtiin kuithmääräykset lämminvesitapaa käyttämällä, joten ne eivät ole suorastaan verrattavia edellisen vuoden tuloksiin, mutta silti 'ovat nekin' mielenkiintoiset. Liotustappio oli lämminvesitapaa käytettäessä vähän Suurempi ja lihdatun pellavan prosenttiluku vähän pienempi kuin edellisenä vuönna, jolloin käytet- tiin kylmävesitapaa. Sitävastoin oli häkylöidyn pellavan määrä vä- hän suurempi kuin edellisenä 'vuonna. Runsassatoisimmat pellavalt ovat kuitumääräyksissä arvosteltu yleensä verrattain hyviksi, kuten taulukosta 8 nähdään. Kuitunsa puolesta huonoimmiksi arvosteltiin argentinalainen pellava ja linja 771, jotka ovat lyhyet ja haaraiset. Kokeissa saaduista tuloksista voidaan tehdä seuraavat loppu- päätelmät: . Yksilövalintaa käyttämällä on voitu kehittää linjoja, joista toiset useiden vuosien kuluessa ovat osoittautuneet siksi hyviksi, että niiden lisäysviljelykseen voidaan ryhtyä. Vuosien 19,24 ja 1925 keskitulosten mukaan valliteli kokeissa olleiden pellavien koko pituus 54.2-85.0 cm ja haarattoman varren osan 42.3-77.8 cm. Linjoilla 668, 667, 746, 676, 669, 748, 772, 677 ja 672 ovat nämä pitUudet olleet suurimmat. Varren ha,arattoman osan pituus vaihteli näillä linjoilla keskimäärin 67.o-77.8 cm. Siemenkotia kantavien varren haarojen luku yaihteli kahtena vuonna keskimäärin 3.3-9.7 kpl. Haaraisimmat ovat olleet pella- valinjat 771, 775, 774, 683 ja argentinalainen pellava. Pellavan varren paksuus on keskimäärin vaihdellut 1.4- 13 mm. Pitempien ja lyhempien pellavien joukossa on ollut sekä paksumpi- että hoikempivartisia linjoja. Kahden vuoden keskitulosten mukaan ovat pellavalinjat 667, 668, 746, 709, 669, 748 ja 677 antaneet yli neljätuhatta kiloa riihikuivia varsia ja useat .muut linjat ovat antaneet likipitäen yhtä suuria varsisatoja. 44 Pellavien siemensadot eivät ole. olleet selvässä negatiivisessa eikä ,myöskään 'positiivisessa korrelatiossa varsisatoihin. kokeissa on ollut sellaisiakin pellavalinjoja, joilla suurien varsisatojen ohella on myös ollut verrattain suuret siemensadotkin. Kahtena vuonna ovat siemensadot keskimäärin vaihdelleet 614-1 134 kg. , Pellavanjalostuksessa on kiinnitettävä huomiota myös sie- mensatoon, jotta saataisiin kehitetyksi pellavalaatuja, joilla suuren varsisadon ohella olisi myös verrattain suuri siemensato. Tulokset viittaavat siihen, että joku siemenrikas linja olisi kehitettävä sie- menviljelystä varten. 1 000-sienienen painot vaihtelivat kahden vuoden keski tulosten mukaan 4-.236-6.0 80 g. Raskaimmat siemenet olivat ar:- gentinalaisella pellavalla ja pellavalinjoilla 771, 677, 748 ja 667, joi- den neljän viimeksi mainitun 1 000-siemenen painot vaihtelivat 4.975-5.132 g. Kasvupäivien luku vv. 1924-25 vaihteli keskimäärin 70- 87 päivään. Aikaisin oli linja 684 ja lähes yhtä aikaisia ovat olleet. 685, 708 ja 701. Näiden kasvuajat vaihtelivat, 70-71 p. Myöhäi- simmät ovat olleet linjat 771,, 775 ja argentinalainen pellava, joiden kasvuajat ovat vaihdelleet 84-87 p. Pellavien satoisuus ei ole ollut niiden aikaisuuden kanssa missään korrelatiossa, joten siis on ollut sekä aikaisempia että myöL- häisempiä linjoja niin pieni- kuin suurisatoisten pellavien joukossa. Suuri haaraisuus näyttää olevan yhteydessä' joko suuren tai 'ainakin suurenpuoleisen siemensadon kanssa. Ulkonaisilla olosuhteilla on ollut pellavien satoihin ja nii- den laatuun huomattavat vaikutukset. Pellavien liotustappio oli kylmävesitapaa käYtettäessä v. 1924 keskimäärin 21.8 % ja lämminvesitapaa käytettäessä v. 1925 22.6 %. Lihdatun pellavan määrä liotetUsta on v. 1924 ollut keski7 määrin 16.6 % ja liottamattoMasta 13.3 %. Vuonna 1925, jolloin käytettiin lämminvesiliotusta ja keinotekoista kuivatusta, olivat vastaavat luvut kaksi prosenttia. pienemmät. Lyhyet hyvin haa,- raiset pellavat antoivat vähän lihdattua pellavaa. Häkylöidyn pellavan osuus lihdatusta kohosi v. 1924 keski- määrin 40 % ja v. 1925 44 %. 'Hyvin haaraiset ja lyhyet _pellavat antoivat vähän häkylöityä pellavaa. . Kultujen hienous ja sopivaisuus hienon langan kehräämi- seen on vaihdellut hyvin. paljon. Tässäkin kohden on lyhyet ha,a, raisimma,t pella,v.at arvosteltu huonoimmiksi Pellavien siemenissä vaihteli rasvamäärä 33.66-41,33,%. Enimmän oli raakarasVaa linjojen 774, 667 ja 802:n siemenissä, joissa 45 se vaihteli 39.0 8-41. 3 3 % ja yähimmän linjojen 798, 679 ja 684:n siemenissä, vaihdellen 33. 6 6-33. 81 %. Raakaproteiniraäärä vaihteli pellavien siemenissä 23.81.- 28.44 %. Enimmän oli raakapröteinia linjojen 667, 684, 827, 669 ja 823:n . siemenissä, joissa se vaihteli 28.19-28.44 ()/0 ja vähimmän linjojen 771 ja 775:n ja argentinalaisen pellavan siemenissä, vaih- dellen ,23. 81-24. 4 4 % Pellavaöljyn hyvyyttä osoittava jodiluku oli 16:11a pellavat linjalla keskimäärin 170.0, jota pidetään jo tyydyttävänä. Yhdellä- toista pellavalinjalla oli tämä luku suurempi ja 5:11ä pienempi kuin keskiluku. Pellava-öljyn hyvyyteenkin nähden - täyttävät siis useat linjat kohtuulliset vaatimukset. Pellavalinjojen ominaisuuksia verrattaessa toisiinsa oYa- linjat 667, 669, 671, 677, 685, 709, 746, 748,-762, 772, 819, 801, 802 ja 827 osoittautuneet sellaisiksi, että niiden lisäämistä ja -vertailua olisi jatkettava, sillä useat niistä ovat antaneet 'niin hyviä tuloksia, että niillä kaikesta päättäen on arvoa laajemmassakin viljelyksesSä. Eräitä kokeissa olleita pellavalinjoja. 1. '2. 8. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 11: 16. 1 = 772 5 = 672 9 = 683 13 = 676 2 = 778 6 = 708 10 = 729 14 = 822 3 = 668 7 = Argent. 11 = 762 15 = 821 4 = 667 8 = 684 12 = 773 16 = 819 Kiri allisuusluettelo. ADALBERTH, EMIL. Linet, dess odling och beredning, Stockholm 1920. ARRHENIUS, J. Maanviljelysoppi, Helsinki 1878, II osa. AUMULLER, FRANZ. Die Flachskultur in Flandern. Die Ernährung der Pflanze, 1916. BERSCH, WILHELM. Handbuch der Moorkultur, Wien 1909. BLOMEYER, ADOLPH. Die Cultur der landwirtschaftlichen Nutzpflan- zen, Leipzig 1891. B OIJE, CARL GUSTAF. Säkra rön och pålitliga medel till välmåga och f örmögenhet, Stockholm 1794. BURMESTER, HERMANN. Die Saatanerkennung von Lein sowie einiges iiber die Bedeutung der Drillweiten und der Herkunft aes Leines, Deutsche landwirtschaftliche Presse 1920, n:o 2 ja 3. C ARLE S ON, CARL. Hushållningslexicon, Nyköping 1769. ELFVING, FREDRIK. Tärkeimmät viljelyskasvit, Helsinki 1896. von FEILITZEN, HJALMAR. Försök med odling af lin på torfjord och f ast- marksj ord, Svenska Mosskulturf öreningens Tidskrift, 1909. FLEISCH1VIANN, RUDOLF. Beiträge zur Leinziichtung, Zeitschrift fiir Pflan- zenziichtung 1922. FRUWIRTH, C. Handbuch der landwirtschaftlichen Pflanzenzöchtung Bd. III, Berlin 1922: GADD, P. A. Un.dersökningar om Nyland och Tavastehus iän, Åbo 1789. GROTENFELT, GÖSTA. Kommitebetänkande angående linodlingens och linföräfflingens förbättrande i Finland, Helsingfors 1910. - Suomalainen peltokasviviljelys. Helsinki 1922, II osa. HASSELBLATT, E. Linet som spånads- och oljeväxt, Tidskrift f ör Fin- lands svenska lantmän 1925 n:o 24 ja 1926, n:o 1. - Linrost.. Tidskrift f ör Finlands svenska lantmän 1926, n:o 2. HECKER, ALFRED. Der Flachsbau, Dfingung und Auswahl des Saatgutes, III. landw. Zeitung 1897. HENNIG, HUGO. Om linberedningen och dess framtidsutsikter för vårt land, Kungl. Landtbruks-Akad. Handlingar och Tidskrift 1918. - Hushållsunderrättelser f ör menige män, Utgifne af Kungl. Finska Hushållningssällskapet, Åbo 1802, andra häftet. 21 HARRENSTEIN, W. Flachsernteverfahren in Groningen (Holland). Deutsche landw. ,Presse v. 1916 n:o 54. JUHLIN DANNFELT, H. Lantmannens Uppslagsbok, Stockholm 1923. KJöLLERFELDT, H. J. Landthushållningsläran, Helsingfors 1847. KUHNERT, R. Der Flachs, seine Kultur und Verarbeitung, Berlin 1915. 25." - Zur Ernte des Flachses, DeutsChe landw. Presse 1916. 26. - Der Flachs und seine Ei,ignung zum gegenwärtigen Anbau, Mittei- lungen der Deutschen Landwirtschafts-Gesellschaft 1914. 47 KUHNERT, R. Die Flachsbauversuche der D. L. G. im Jahre 1909, Mittei- lungen. der Deutschen Landwirtschafts-Gesellschaft 1910. - Landbrugets Ordbog, Kobenhavn, 1911. LINDEQVIST, K. 0. Suomen historia, Porvoo 1916= Li», J. I. Tuhosienet, Helsinki 1924. MEURMAN, 0. Pellavan viljelyksestä ja sen yksilöjalostuksesta, Eripainos Suomen kylvösiemen 0/Y:n -vuosikirjasta 1921. NANNESON, LUDVIG. Några räntabilitetsresultat vid linodling 1917, Landt- mannen, Tidskrift för Landtmän 1918. NORDMAN, P. och ScayBERGssoN, M. G. Finlands kulturhistoria, Hel- singfors 1908. . OPITZ, HOFFMANN W. ja PANDER A. Beiträge zur Kultur und Ziich- tung des Leins, Beiträge zum landw. Pflanzenbau, insbesondere Get- reidebau, Berlin 1924. RAFN, C. G. Anvisning till Linodling och Linets handterande tills det häcklas, Örebro 1811. RAPOLA, F. A. Häme, Helsinki 1908. SCHINDLER, FRANS. Die Lehre von Pflanzenbau, Wien. 1896. - Studien iiber den russischen Lein mit besonderer Riicksicht auf den deutschen Flachsbau., Landw. Jahrbiicher 1899, n:o 28. SELLERGREN, GUSTAF. Inhemska fiberväxter, Kungl. Landtbr.-Akad. Handlingar och Tidskrift 1921. SIRELIUS, U. Tietosanakirja, Helsinki, 1915, 7. SIMOLA, E. F. Pellavan jalostuksesta yksilövalintaa käyttämällä, Hel- sinki 1923. - Pellavan laatuominaisuuksista, Maatalous 1925, n:o 6. SUNINEN, J. F., Maanviljelysoppi, Porvoo 1918. SUOMEN KYLVÖSIEMEN 0/Y:I1 julkaisu 4. Vuosikirja 1921. STEGLICH. Mitteilungen der Deutschen Landwirtschafts-Gesellschaft 1906. SYLVEN, NILS. Vad bör göras för det svenska linutsädets förbättrande, Sveriges Utsädesförenings Tidskrift 1921. • - Linförädling och linförsök på Svalöf, Sveriges Utsädesförenings Tidskrift 1924, N:o 3. TAMMES, TINE. Der Flachsstengel, Haarlem 1907. - Der blaubliiende und der weissbliiende Flachs und ihre Bedeutung fiir die Praxis, Zeitschrift för Pflanze'nziichtung 1922. WALLINHEIMO, BRUNO. Lyhyitä ohjeita pellavanviljelijälle 'ja valmista- jalle, Porvoo 1919. WECKSTRÖM, M. Anteckningar i landthushållningen, Helsingfors 1850. de VRIES, HUGO. Die Mutationstheorie, Leipzig 1903, II. ZÖLLER, WALTER. Formeln und Tabellen zur Errechnung des mittleren_ Fehlers, Berlin 1925. Einige Ergehnisse der Leinziichtung. Reterat. In der pflanzen.bauabteilung der Landwirtschaftlichen Versuchs- anstalt von Finnland ist die Leinziichtung schon während vieler Jahre betrieben worden_. Bei der Ziichtungsarbeit wurde die in.dividual- auslese in An.wendung genommen, mit deren Hilfe im Laufe von Jahren hauptsächlich aus Individuen, welche unter den in unserem Lande angebauten Flachsen ausgewählt wurden, annähernd vierzig ver- schiedenartige Flachslinien entwickelt worden sind, deren Ergiebig- keit u. a. Eigenschaften in Laufe von mehreren Jahren untersucht wurden. Schon im jahre 1923 wurden ii.ber diese Untersuchungen Versuchsresultate veröffentlicht und in der vorl.iegenden Schrift. werden die Ergebnisse der jahre 1924-1925 clargelegt. Bei der Beurteilung der Resultate ist ausser den Stengel- und Samenernten auch die Qualität der Flachsfasern und Samen beriicksichtigt .worden. Nach diesen letztgenannten Resultaten -wurde in diesen Jahren die grösste Stengelernte von der Flachslinie 667 erzielt, die durchschnitt- lich etwas iiber 5,000 Kilo 'gedarrte Stengel abgab. Die Samenernte betrug 761 kg. Das 1000- Korngewicht der Flachslinie betrug 4,975 g. Viele andere Linien, -wie die Nummern 668, 746, 748, 709, 669 und 677 ergaben in diesen Zwei Jahren im Durchschnitt iiber viertausend Kilo Stengel und die Samenernte der besten unter diesen Linien belief sich auf etwas iiber tausend Kilo. Diese Ergebnisse sind beachtenswert, wenn man dieselben mit den Resultaten vergleicht, die in unserem Lande vom Flachs im allgemeinen erzielt werden. Die Versuche haben auch erwiesen, dass unter den Flachsen ver. schiedene • Linien sind, welche eine grosse Samenernte, aber keinen befriedigenden Stengelertrag gegeben haben, sodass von denselben. Viele Linien in der endgiiltigen Auslese • iibergeben werden miissen, während einige im Interesse des•Samenbaues entwickelt werden da aueh der Samenbau ziendich rentabel erscheint: Im allgemeinen wird ein hohes 1,000-KorngewiCht•als gutUEigenschaft des FlachseS 981-26 2 angesehen. Wenn man diese Mittelergebnisse von zwei Jahren auf der Ta,belle 6 bettachtet, auf wQIcher die Stelgel- und Samenernten, 1,000-Karngewichte und die Vegetationstage angegeben werden, ersieht man, dass die 1,000-Korngewichte bei vielen dieser besten Linien in der Tat z wischen 4.5-5.0 g variiert haben, welches Gewicht ,schon. fiir ganz befriedigend zu halten ist. Auch in bezug auf die Vege- tationszeit kann festgestellt werden, dass diejenigen Linien, welche eine grosse Stengelernte geben, nicht. zu den spätesten gehören, son- dem im allgemeinen von mittlerer Zeit sind. Was die Verzweigung dieser ergiebigstpn Linien anbelangt, so gehören sie in der Hauptsache 'zu denjenigen, welche nicht reich Yerzweigt sind. Die Faserbestimmongen des Flachses vom Jahre 1924 zeigen, dass der RösteYerhist im Durchschnitt ca 22 % betrug. Die Schwan- kung des Rösteverlustes zwischen, den ver8chiedenen Flachslinien war relatiY gross. Der Ertrag an Schwingflachs betrug durchschnittlich 13.3 % von der Menge des fingerösteten und 16.6 des gerösteten Flachses. In bezug auf die verschiedenen Flachslinien hat die Menge des geschwungenen Flachses bedeutende Schwankungen gezeigt. Im allgemeinen hat man aus sehr kurzem Flachs wenig Schwingflachs gewnnnen, der nicht selten auch von ziemlich schlechter Qualität geWesen ist. Die Beschaffenheit der Bastfasern der aus derselben Leinsaraenprobe genommenen Flachslinien hat in hohem Grade varliert, sodass die eine fiir um die Hälfte geringwertiger als die andere geschätzt worden ist. Bei der Ernte des Jahres 1925 wurden die Bastfaserbestimmungen unter Anwendung der Warmwassermethnde ausgefiihrt, weshalb sie miTt den Resultaten des Vorjahres nicht direkt vergleichbar sind; immerhin verdienen sie aber Interesse. Der Rösteverlust war bei der Anwendung von WarMwassermethode etwas grösser und die Prozent- zahl des geschwungenen Flachses ein wenig niedriger als im Vorjahre, wo die Kaltwasserröste angewandt wurde. Dagegen ist die Menge des gehechelten. Flachses etwas grösser als im Jahre davor. Die er- giebigsten Flachse sind bei den Faserbestimmungen im allgemeinen fiir relativ gut geschätzt worden. In bezug auf ihre Fasern wurden fiir die schlechtesten geschätzt der argentinische Flachs und die Linie 771, welche kurzstengelig und zweigreich sind. . Ueber die Samen der Flachslinien wurden im staatlichen agri- kultur-chemischen Laboratorium i. J.- 1925 Rohfett- und Rohpro- teinbestimmimgen ausgefiihrt. Im Durchschnitt enthielten die bei diesen Versuchen angewandten Leinsamen. 36.65 °//0 Rohfett, schwan- kend zwischen 33.66 und 41.3 3 %. Im allgemeinen ist somit der ölge- hait der Leinsamen ziemlich gut und bei vielen Linien sehr gut ge- 3 weSen. Die Tangliehkeit -des Öls .der LeinSamen.als Maleröl- ist .durch Bestimmung .der Jodzahl untersucht worden. Diese BestimMung .hat ebenfalls Ibefriecligende Resultate iiber die Tauglichkeit des. Öls Leinsamengegeben, sodass mit.Rileksicht auf 'den Samenbau unter den Versuchslinien sich wenigstens einige Linien finden,. deren .Weiterent, wiekelung fiir den Sanienbau rentabel erscheint. Von den Resultaten dieser Versuche können folgende Schlussfol- gerungen gezogen werden: 1. Durch (lie Anwendung der Inclividualauslese hat Man Flachs- '. linien entwickeln können, von denen sich einige im Laufe von mehreren Jahren fiir so gut 'erwiesen haben, dass d.eren Vermehtungsanbau ange- fangen werden kann. In den Jahren 1924 und 1925 schwankte (lie Gesamtlänge der Versuchsflachse nach den Mittelresultaten zwischen 54.2-85.0 cm und die des zweiglosen. Stengelteiles zwischen 42.3-77.8 cm. Bei den Linien 668, 667, 746, 676, 669; 748, 772, 677 und 672 sind diese Längen am grössten geWesen. Die Länge des zweiglosen Stengelteiles variierte bei diesen Linien im Durcbschnitt zwischen 67. o und 77. 8 cm. Die Zahl•der Samenkapseln tragenden Stengelzweige schwank- te in zwei Jahren durchschnittlich zwischen 3.3 und 9.3 Stlick.. Die zweigreichsten waren die Flachslinien 771, 775, 774, 683 und der argentinische Flachs. - Die Dicke des Flaschsstengels bat im Durchschnitt zwischen 1.4 und 1.8 mm geschwankt. Unter den längeren und kärzeren Flach- sen sind Linien sowohl mit clicker' en als diinneren Stengehi gewesen. Nach den Mittelresultaten von zwei Jahren haben die Flachs- linien 667, 668, 746, 709, 669, 748 und 677 iiber viertausend Kilo gedarrte Stengel gegeben und mehrere von den iibrigen. Linien haben annährend ebenso grosse Stengelerträge geliefert. Die Samenernten der Flachse haben in keiner deutlichen negativen und auch in keiner positiven Korrelation zu den Stengel- ernten gestanden. Iii den Versuchen sind- auch solche Flachslinen.- vorgekommen, welche neben reichen Stengelernten auch relativ grosse Samenerträge gehabt haben. In zwei Jahren haben die Samenernten durchschnittlich zwischen 614-1,134 kg variiert. . 7. Bei der Flachslinienziichtung ist die Aufmerksamkeit auch auf die Samenernte zu richten., damit Flachssorten entwickelt werden könnten, welche neben einer 1. .eichen Stengelernte ein.en auch relativ grossen Samenertrag abwerf en wiirden. Die Resultate deuten darauf hin, dass eine samenreiche Linie fiir den Samenbau entwickelt werden sollte. 4 Die 1 ;000-Korngewichte schwanktennach den Mittelresultaten Von zwei• Jahren zwisöhen 4,230 und 6;080, g.; , Die Schwersten Sainei1 haitten • der • argentinische Flachs Und • •die Flachslinien • 771, .677,748 und 667; von dollen • •die vier letitgenannten;ein 1 000-Korngewicht von 4,975 'bis; 6,132 g • hatten. . . ; ;::;' i • Die Zahl der Vegetationstage schwankte in den Jahren 1924- 25 durchschnittlich zwischen 70 und 87 Tagen. Die friiheste war •dlie Linie 684 und beinahe ebenso friihzeitig waren die Linien 685, 708 und 701. Die Vegetationszeiten derselben variierten zwischen 70-71 Tagen. Die spätesten waren die Linien 771, 775 und der argentinische Flachs, deren Wachstumszeiten zwischen 84 und 87 Tagen schwankten. Die Ergiebigkeit der Flachse. hat mit der Zeitigkeit der- selben in. keiner Korrelation gestanden, sodass unter sowohl den sehf ergiebigen als den weniger fruchtbaren Flachsen frillizeitige und spätere Linien gewesen sind. Eine grosse Verzweigung scheint mit einem grossen oder wenigstens ziemlich grossen Samenertrag im Zusammenhang zu stehen. Die äusseren Verhältnisse haben auf die Ernten und die Qualität derselb en eilen bedeutenden Einfluss ausgeiibt. Der Rösteverlust der Flachse betrug unter Anwendung der Kaltwasserröste i. J. 1924 im Durchschnitt 21.88 % und hei der Warm- wassermethode i. J. 1925 22.6 Die Menge des Schwingflachses betrug i. J. 1924 durch- schnittlich 16.6 % von der des gerösteten und 13.3 % von der des unge- rösteten Flachses. mi Jahre 1925, wo Wärmwasserröste und kiinst- liches Dörren angewandt wurden, waren die entsprechen den Zahlen um 'zwei Prozent niedriger. Die kurzen, sehr zweigreichen Flachse lieferten wenig Schwingflachs. Der Anteil des gehechelten Flachses von dem Schwingflachs belief sich i. J. 1924 im Durchschnitt auf 40 % und i. J. 1925 auf 44 %. Die sehr zweigigen und kurzen Flachse lieferten wenig gehechelten Flachs. Die Feinheit der Fasern und deren Tauglichkeit zum Spin- nen eines feinen Garnes hat sehr grosse Variationen gezeigt. Auch . in dieser Hinsicht sind die kurzen zweigreichsten Flachse fiir die schlechtesten geschätzt worden. • In den Flachssamen schwankte der Fettgehalt zwischen 33.66 und 41.33 %. Am meisten besassen Rohfett die Samen der Linien 774, 667 und. 802, in denen es zwischen 39.08. und 41.33 ci/0 variierte und am wenigsten die Samen der Linien 798, 679 und 684, hei denen die Prozentzahl des Fettes zwisehen 33.66 und 33.81 schwankte. 5 Die Rohproteinmenge schwankte in den Flaehssamen zwi- schen 23.81 und 28.44 %. Am meisten besassen Rohprotein die Samen der Linien 667, 684, 827, 669 und 823, in denen die Menge desselben zwischen 28.19 und 28.44 % variierte, und am wenigsten die Samen der Linien 771, und 775 und des argentinischen Flachses, in denen sie von 23.81 bis 24.44 % schwankte. Die die Giite des Leinöls angebende Jodzahl betrug bei 16 Flachslinien im Durchschnitt 170.o, welehe Zahl schon als befriedigend angesehen wird. Bei elf Flachslinien war diese Zahl grösser und bei fiinf Linien kleiner als die Mittelzahl. Auch in bezug auf die Giite des Leinöls geniigen mithin viele Linien billigen Anforderungen. Beim Vergleich der Eigenschaften der Flachslinien mit ein- ander haben, sich die Linien 667, 669, 671, 677, 685, 709, 748, 762, 772, 819, 801, 802, 746 und 827 fiir solehe erwiesen, dass deren Ver- mehrung und Vergleich fortgesetzt werden sollten, denn viele iinter ihnen haben se gute Ergebnisse geliefert, dass sie nach allem zu urteilen auch in umfangreicherem Anbau einen Wert haben. Koetoimintakirjallisuufta. Vuoden 1926 alusta ilmestyvat valtion maatalouskoetoimintaa käsittelevät julkaisut kahtena sarjana, joista toinen »Valtion maatalouskoetoiminnan julkai- suja» on tieteellisluontoinen ja toinen »Valtion maatalouskoetoiminnan tiedon- antoja» enemmän kansantajuinen. Seuraavassa luettelossa mainitaan paitsi näihin sarjoihin kuuluvia teoksia myös ne vanhemmista maatalouden koe- ja tutkimustoiminta-alaan kuuluvista teoksista, jotka ovat ilmestyneet vuoden 1922 jälkeen. I. Maatalouden koetoiminnan keskusvaliokunnan tiedonantoja: N:o 1. Pauli Tuorila: Valtion varoilla järjestettyjen paikallisten lannoitusko- keitten tuloksia vuosilta 1922-1923. Helsinki 1924. Hinta Smk. 5: -. N:o 2. Vihtori Lähde: Paikalliset lannoituskokeet vuosina 1922-1924. Koe- tuloksia ja lannoituksen kannattavaisuuslaskelmia. Helsinki 1925. Hinta Smk. 6: -. N:o 3. C. A. G. Chatpentier: Laiduntarkastus eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1924. Helsinki 1925. Hinta Smk. 10: -. Maatalouskoelaitoksen tieteellisiä julkaisuja: N:o 17. E. F. Simola: Juurikasvien viljelyksestä. Koetuloksia naapurimaissa ja maanviljelystaloudellisen koelaitoksen kasviviljelysosastolla teh- dyistä juurikasvikokeista. Helsinki 1923. Hinta Smk. 10: -. N:o 18. E. F. Simola: Untersuchungen dber den Einfluss der aränfutter- samenmischungen auf die Höhe der Ernteerträge und die Beschaffen- hait des Griinfutters. Helsinki 1923. N:o 19. E. F. Simola: Maanlaatujen ja maan eri kosteussuhteiden vaikutuk- sesta eräiden kaura- ja ohralaatujen morfologisiin ominaisuuksiin. Helsinki 1923. .Hinta Smk. 10:-. N:o 20. E. F. Simola: Pellavan jalostuksesta yksilövalintaa käyttämällä. Hel- sinki 1923. Hinta Smk. 4:-. N:o 21. E. Y. Simola: Huomioita viljellyn hieta-, savi- ja muta.rnaan kirren sulamisesta Maanviljelystaloudellisella koelaitoksella vuosina 1922 ja 1923. Helsinki 1923. Hinta Smk. 2:50. N:o • 22. Kaarlo Teräsvuori: Mittarijärjestelmän käyttämisestä kenttäkokeissa. Referat: Ober die Anwendung des Massparzellensystems bei Feldver- suchen. Helsinki 1923. Hinta Smk. 10:-. N:o 23. Yrjö Rukkinen: Havaintoja herukan äkämäpunkin (Eriophyes ribis Nal.) esiintymisestä Suomessa. Referat: Ueber das Antreten der Johannis- beeren-Gallmilbe (Eriophyes ribis Ne!.) in Finnland. Helsinki 1923. Hinta Smk. 2:50. N:o 24. E. F. Simola. Maanviljelystaloudellisen koelaitoksen kasvinviljelys- osaston apilakokeet v. 1919--1923. Helsinki 1924. Hinta Smk. 10: -. N:o 26. Yrjö Hukkinen. Tiedonantoja viljelyskasveille vahingollisten eläinlajien esiintymisestä Pohjois-Suomessa. Reterat: Mitteilungen iiber die Sehäd- linge der Kulturpflanzen im nördliehen Finnland. Helsinki 1925. N:o 26. Ilmari Poijiirvi: Suomalaisen lypsykarjan ravinnontarve käytännöllisten ruokintakokeiden valossa. Helsinki 1925. Hinta Smk. 15: -. III. Maatalouskoelaitoksen maamieskirjasia: N:o 9. T. Hintikka: Tuhosieniopas maanviljelijöitä, puu- ja kasvitarhan- hoitajia varten. Toinen painos. Helsinki 1924. Hinta Smk. 6: -. N:o 10. J. 1. Liro: Biisamimyyrä Fiber Zibethicus. Helsinki 1925. Rinta Smk. 6:-. N:o 11. Vilho A. Pesola: Piirteitä Saksan kasvinjalostustyöstä ja kasvinviljelys- koetoiminnasta. Helsinki 1925. Hinta Smk. 10: -. N:o 12. Ilmari Poijärvi: Korjuuajan vaikutus heinäsadon määrään ja laatuun. Kokeita kesän 1924 beinällä. Helsinki 1925. IV. Tiedonantoja maatniehille: N:o 73. T. J. Hintikka: Omena- ja päärynärupi. Helsinki 1923. N:o 74. Kasvinviljelysosaston kenttäopas kesällä 1923. Helsinki 1923. N:o 75. T. J. Hintikka. Luumujen pussitauti ja sen torjuminen. Helsinki 1924. N:o 76. Ilmari Poijärvi: Kesän 1924 heinäsadon kokoomuksesta sekä sen tuo- tantoarvon arvioimisesta. Helsinki 1925. N:o 77. Ilmari Poijärvi: Kesän 1925 heinänsadon kokoomuksesta ja sen tuo- tantoarvion arvioimisesta. (Om sammansättningen av höskörden som- maren 1925 oeh bedörnandet av dess produktionsvärde.) Helsinki 1925. V. Kasvinsuojelukirjasia. N:o 1. J. I. Liro: Perunasyöpä.. Oulunkylä 1923. N:o 2. .7. 1. Liro: Orminahärmästä ja sen vastustamisesta. Oulunkylä 1924. N:o 3. J. 1. Liro: Koloradokuoriainen uhkaamassa Europan perunaviljelyä. Porvoo 1925. I. Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisuja. II. Valtion maatalouskoetoiminnan tiedonantoja. Edellämainituista teoksista on »Tiedonantoja maamiehille, tilattavissa Maatalouskoelaitokselta, os. Tikkurila. Muita saa postiennakkoa vastaan Valtio- neuvoston julkaisuvarastosta, os. Helsinki.