Maatalouden tutkimuskeskus PUUTARHANTUTKIMUSLAITOKSEN TIEDOTE N:o 26 Hedelmän- ja marjanviljely Jaakko Säkö & Eeva Laurinen OMENAPUIDEN KUORIMÄTÄTAUDIN ESIINTYMINEN SUOMESSA 1975-79 OMENAPUIDEN KESÄLEIKKAUS Aaro Lehmushovi OMENIEN PUTOAMISEN ESTÄMINEN Tapio K. Kallio & Anneli Karhiniemi MUSTAHERUKAN PISTOKKAIDEN TUOTTAMISESTA Tapio K. Kallio, Osmo Heikinheimo & Annikki Ryynänen TAIMIEN LAADUN VAIKUTUKSESTA MANSIKAN SATOON PIIKKIÖ 1981 ISSN 0356-7656 Tuloksia lainattaessa on lähde mainittava Maatalouden tutkimuskeskus PUUTARHANTUTKIMUSLAITC«SEN TIEDOTE N:b 26 Hedelmän- ja marjanviljely Jaakko Säkö & Eeva Laurinen CMENAPUIDEN KUORIMÄTÄTAUDIN ESIINTYMINEN SUOMESSA 1975-79 ONENAPUIDEN KESÄLEIKKAUS 10 Aaro Lehmushovi OMENIEN PUTOAMISEN ESTÄMINEN 17 Tapio K. Kallio & Anneli Earhiniemi MUSTAHERUKAN PISTOKKAIDEN TUOTTAMISESTA 22 Tapio K. Kallio, Osmo Heikinheimo & Annikki Ryynänen TAZIIEN LAADUN VAIKUTUKSESTA MANSIKAN SATOON 28 PIIKKIÖ 1981 ISSN 0355-7656 - 1 -- JAAKKO SÄKÖ EEVA LAURINEN OMENAPUIDEN KUORIMÄTÄTAUDIN ESMITYMINEN SUOMESSA 1975 - 79. Tiivistelmä Vuosina 1975 ja 1978 havaittiin Suomen omenatarhoissa puiden vaurioitumista ja kuolemista, joka poikkesi tavallisista talvivaurioista. Ilmiö todettiin kuori- mätätaudiksi, jonka aiheuttajana pidetään yleisimmin Phytophthora cactorum (Ab. & Cohn) Schroet. -sientä. Saastumisen edellytyksenä katsotaan kuitenkin olevan puiden kasvulle epäedulliset kasvuolosuhteet, erityisesti maaperän liika kosteus. Edellä mainittuja vuosia edelsivät epätavallisen runsassateiset kasvukaudet. Puutarhantutkimuslaitos lähetti taudin esiintymistä koskevan tiedustelun Lounais- Suomen omenanviljelijöille. Vastauksia saatiin 15 kaupallista viljelyä harjoitta- valta omenatathalta. Tiedot koskivat yhteensä 30547 omenapuuta. Kuorimätätautia voitiin todeta esiintyneen enemmän vanhemmissa, satoikäisissä kuin nuoremmissa, alle 6-vuotiaissa puissa. Eniten kuorimätää tavattiin Punainen Atlas -lajikkeessa, jonka puista 18 % oli saastunut. Taudille alttiiksi osoittau- tuivat myös muut taloudellisesti merkittävät lajikkeet, kuten Åkerö (10 %), Val- kea kuulas (6 %), Målba (5 %) ja Lobo (3 %). Vaurioiden laajuus eri omenatathois- sa vaihteli vajaasta prosentista yli kolmeenkymmeneen prosenttiin. Maaperän laa- dulla, maanpinnan kaltevuudella ja kasvualustan hoitotoimenpiteillä ei voitu to- deta selviä yhtymäkohtia taudin esiintymiseen tai vaurioiden laajuuteen omenatar- hassa. Tuhot esiintyivät runsaimmin hyvin kosteina vuosina, jolloin maan sekä ilman kosteus kasvukaudella olivat suuret. Johdanto Kasvukaudella 1975 alkoi maamme omenatarhoissa ilmetä puiden vaurioitumista, jota ei voitu pitää heikosta talvehtimisesta johtuvana. Tästä taudista on käytet- ty nimitystä kuorimätä (=UNEN 1976). Vuosina 1977-79 sitä tavattiin melko ylei- sesti omenatarhoissamme. Joissakin tarhoissa se aiheutti huomattavan runsasta pui- den kuolemista ja vaurioitumista tietyillä lajikkeilla. Kuorimätätautia (engl. collar rot tai crown rot, saks. Kragenfäule) mainitaan esiintyneen Pohjois-Amerikassa jo yli sata vuotta sitten. Vuonna 1858 siihen kiin- nitettiin paljon huomiota Michiganissa, missä sitä ilmeni useissa omenapuulajikkeis-. - 2 - sa. Todettiin myös, että talven alhaiset lämpötilat vaikuttivat osaltaan taudin esiintymiseen (BAINES 1939). Vuosina 1935-39 kuorimåtä oli vakava epidemia Indi- anan omenatathoissa USASsa. Sen jälkeen siitä annettiin tietoja Kanadasta, Uudes- ta Seelannista ja Euroopasta (SEWELL ja WILSON 195). Taudilla on osoittautunut olevan suuri taloudellinen merkitys omenanviljelylle. Monissa maissa siitä on tullut suorastaan vitsaus omenantuotannolle. Tauti esiintyy etupäässä puun rungossa alkaen maan rajasta, mutta lisäksi sitä tavataan pääöksien tyviosissa. Myös juurenniska voi vatrioitua, Mutta Vauriot ei- vät ulotu pitemmälle juuristoon (WELSH 1942). Taudin aIktå on Melko Valkea huoma- ta. Ensimmäinen vaihe on rungon koStuminen; vaurioittheesta SOlukosta kihoaa nes- tettä kuoren pinnalle. Tauti etenee nopeasti. Kuollut solukkö Voi yOpäröidä kokö rungon ennen kuin muita taudin oireita on Vielä näkyvissä. Omenat jäävät Pieniksi ja kypsyvät aikaisin. Lehdet tUlevat punertavan ruåkeiksi ja putoaVat aikäiåin. Seuraavana kevättalvena tällaiset puut ovat yleensä kuolleet Toisinaan kliolee vain osa puusta. Jos vioittuma on pääoksien tyviosissa, vain osa Pääoksiåta kuo- lee. Vloittunut kuori, nila ja jälsi mukaan lukien muuttuu ptharuskaaksi, Vetis- tyy ja aikaa tuoksua imelälle. Kuori irtaantuu suikaleina. MyöhemMin viöittunut kuori kuivuu, irtaantuu ja käpristyy. Tauti voi pysähtyä, jolloin våtricituneen ja terveen solukon välille muodostuu kuoreen selvä raja. Kuorimädänaiheuttajana pidetään sitä koskevassa kirjallisuudessa Phytophthora cactorum (Leb. & Cohn) Schroet. -sientä, joskin ollaan myös sitä mieltä, että tauti on fysiogeeninen, vain olosuhteiden aiheuttma. Sieni on maalevintäinen ja kosteutta suosiva. Sillä on uimalla liikkuva itiöaste sekä hyvin kestävä lepoitiö- aste. Saastunta edellyttää tiettyä altistumista, kuten puun kuoren vioittumista. Laboratoriokokeissa ei saasttntaa ole saatukaan aikaan, ellei puun kuorta ole rikottu (SEWELL 1956). Monilla lajikkeilla kuoren sisäosien on todettu saastuvan helpommin puun kukinta-aikana (BIELENIN 1977). Saastunta ei kuitenkaan ole riip- puvainen puun kehityksestä vaan ulkoisista tekijöistä. Sienen rihmasto kesti kuivuutta, mutta tarvitsee kasvaåkseen suuren ilmankosteuden. Optimilämpötilana pidetään 16-21 °C (BBUNI ja ERöBER 1958). Taudin leviäminen on aktiivista lämpi- män sään aikana. Puun ollessa lepotilassa saastunta tapahtuu hitaammin kuin kas- vussa olevassa puussa (WELSH 1942). Phytophthora cactorum -sientä pidetäänkin "kesäsienenä", joka on aktiivinen huhtikuusta syyskuuhun (SEWELL ja WILSON 1974). Taudin aiheuttajan eristäminen on monesti osoittautunut hyvin vaikeaksi. Tauti onkin sen vuoksi katsottu usein muuksi, kuten talvivaurioksi, vesivaurioksi, ynh Vaikka Phytophthora cactorum on yleisimmin tavattu kuorimädän vaurioittamissa so- lukoissa, ei voida varmuudella päätellä, että se olisi ainoa ja ensisijainen kuo- rimädän aiheuttaja. Vaurioituneista solukoista on tavattu myös muita sieniä sekä bakteereja. On oletettu, että ne sekä kuolevan isäntäkudoksen eritteet olisivat - 3 7 toksiSia Phytophthora cactorum -sienelle, jonka vuoksi sitä on voitu eristää vain kuorivioitUksen aktiiviselta reuna-alueelta. Kiin. sienen isolaateilla on kuitenkin saatu saastutuskokeissa omenapnihin tyypilliset kuotimätäsymptomit, katsotaan, että kuorimätä on paraSiitin aiheuttama tauti, jonka esiintymiseen vaikuttavat ulkoiset tekijät. Näistä maan kosteus on merkittävin (WELSH 1942, BRAUN ja KRÖBER 1958). Esitetään myös käSityksiä,ettäPhytophthora cactorum -sienellä on kuorimädässä vain sekundaarinen merkitys ja taudin syynä olisi puun fysiöloginen häiriötila. Näin tatti aiheUtuisi ensisijaisesti lämpötilan, kosteu- den ja muiden tekijöiden yhteisvaikutUkseAa (COOLEY 1948, COOLEY ja GROVES 1950). KUorimätätautia käsitteleVäsäkirjallisuudesa painotetaan taudin riippuvuut- ta kasvualustan kosteudesta. TaUti suosii Maan hyvin rUhsasta kosteutta. Maan lämpötilan ollessa optimaalinen saattaa tduti tällaiäisSa olbäUhteissa kehittyä epidemiaksi. Saastunnan runsaus vähenee kabvualustan kosteuden Vähetessä. Pohja- maan runsas kosteus on taudin esiintymi8elle tärkeäMpää kuin vain pihtamaan kos- tuminen. Liiallinen kosteus heikentää puun elinvoifflaa ja tekee sen alttiiksi tau- dille. Jos sademäärä on suuri ja kosteus säilyy maassa kanan, kårsivät jduret ha- pen puutetta (TIELSH 1942, COOLEY ja GROVES 1950). Kuorimädän omenapuille aiheuttamista vaurioista annetaan erilaisia tietoja eri alueilta; joissakin tapauksissa tauti esiintyy juurenniskassa, maan rajasSa tai sen alapuolella, joissakin taas aivan rungon alaosassa tai myös korkeammalla aina pääoksien tyviosissa asti. Erot johtunevat erilaisista kasvuolosuhteista ja eri- laisen kasviaineiston käytöstä. Sikäli kun taudin aiheuttaja on parasiitti, sen rotujen patogeniteetti saattaa olla erilainen. Yleistä kuitenkin on, että sato ikäiset, 7-vuotiaat ja sitä vanhemmat puut saavat taudin helpommin kuin nuorem- mat (BAINES 1939, BRAUN ja KRÖBER 1953, SCHWINN 1965). WELSH (1942) mainitsee, että Kanadassa Okanagan laaksossa on kaikenikäisten puiden todettu saastuvan, mutta vallalla on. se käsitys, että ensimmäisensatovuodenjälkeenpuuttulevat alt- tiiksi taudille. BRAUNin ja KRÖBERin (1958) mukaan vanhemmat puut saavat taudin helpommin kuin nuoremmat, koska niiden kuoressa on enemmän haavoja ja halkeamia kuin nuorissa puissa. Omenapuuperusrunkojen ja -lajikkeiden alttius kuorimätätautiin vaihtelee. Tie- tyt perusrungot ja lajikkeet saavat sen helpommin kuin toiset. Joitakin pidetään taudinkestävinä (BAINES 1939, SEWELL 1956, BRAUN ja NIENHAUS 1959, SEWELL ja WILSON 1959, HIUMIWBÄUMER 1964, BIELENIN 1977, DRAHORAD 1977). Eri lajikkeiden kuoriosassa esiintyy suuria rakenteellisia eroavaisuuksia. Myös kuoren haikeile- minen on erilaista. Näitä pidetään yleisinä syinä taudinalttiuteen ja -kestävyy- teen (SCHWINN 1965). EUorimätää on voitu ehkäistä vailentamalla tai silmuttamalla puut siten, että perusrungon ja jalolajikkeen yhtymäkohta tulee tavallista korke- ammalle (30 cm) maanrajasta (BAINES 1939). - 4 - Tietoja omenapuiden kuorimädän esiintymisestä Suomessa vuosina 1975-79. Tiedusteluaineisto Sen jälkeen kun alkoi kuulua tietoja kuorimätätaudin esiintymisestä maamme omena- tarhoissa;, toimitti puutarhantutkimus laitos sitä koskevan tiedustelun suurempiin omenatarhOihin. Tietoja pyydettiin eri omenalajikkeiden - erikoisesti kaupalli- sessa viljeibsä merkittävien lajikkeiden - eri perusrungoissa kasvavista kuori - Mädän vaivaatista puista. Lisäksi pyydettiin tietoja omenatarhan maalajista, Maanpinnan kaltevuussiihteista, kasvualustan hoidosta, ym. Vastauksia saatiin 15 kaupalliselta omenaviljelykseltä. Niistä kaksi sijaitsee Uudellamaalla, yksi Ah- venanmaalla ja muut Varsinais-Suomessa. Tiedot saatiin kaikkiaan 30547 omenapuus- ta. Tiedustelun tulokset ja niiden tarkastelu Tiedot kuorimätätaudin esiintymisestä eri lajikkeissa esitetään taulukossa 1. Tautia esiintyi erikoisesti Punainen Atlas -lajikkeen puissa, joista 18 % (833 puuta) oli saastunut siihen. Tautia ilmeni myös runsaasti Åkerö-, Lavia- ja Vai- kea kuulas -lajikkeidan puissa. Lisäksi sitä tavattiin Melba-, Kaneli- ja Ldbo -lajikkeissa. Viimeksi mainitusta lajikkeesta samoin kuin Punaisesta Atlaksesta- kin saastumistapauksia ilmoitettiin kaikista hedelmätarhoista. Tiedusteluaineiston perusteella saatiin aluksi se käsitys, että Raike -lajike olisi ollut kestävä tautia vastaan. Myöhemmin saadut lisätiedot kuitenkin osoittivat, että myös Raike on taudille altis. Sen sijaan Quinte -lajikkeessa sitä ei ilmennyt. Tiedustelun tuloksena kävi ilmi, että tautia tavattiin vähemmän nuorissa kuin satoiän saavuttaneissa 6-vuotiaissa tai sitä vanhemmissa puissa. Poikkeuksen täs- tä tekivät kuitenkin Punainen Atlas ja Valkea kuulas, joissa tautia esiintyi yhtä paljon sekä nuorissa että vanhoissa puissa. Koko tiedusteluaineiston puista keski- määrin 3 % nuorista, alle 6-vuotiaista puista sai kuorimädän ja 7 % sitä vanhan-- arista puista. Perusrungon vaikutus kuorimätään ei käynyt ilmi tiedusteluaineistosta. Useat vastanneet eivät tienneet millä perusrungolla puut kasvavat. Havaintoja on klooni- perusrunkojen lisäksi myös siemenperusruncroilla kasvaneiden puiden saastumisesta tautiin. Puutarhantutkimuslaitoksen 20 puuta käsittävässä Punainen Atlas -lajik- keen perusrunkokokeessa, jossa perusrungot olivat A2 ja YP, kuoli 14 puuta (70 %) kuorimätään. Perusrungolla ei ollut tässä tapauksessa mitään vaikutusta (Kuva 1). -5- Taulukko 1. Omenapuiden kuorimätätaudin esiintyminen Suomessa vuosina 1975-79. Tiedusteluun vastanneita cmenatarhoja 15. Lajike ja hedelmätarhojen lukumäärä Puita yhteensä saastuneita kpl kpl % Saastuneita puita alle yli 6-vuotiaita 6-vuotiaita % % Punainen Atlas (13) 4603 833 18 18 18 Akerö (8) 914 90 10 0 10 Lavia (4) 308 26 8 - 8 Valkea kuulas (10) 1587 97 6 7 6 Meiba (8) 3052 164 5 0 7 Kaneli (7) 407 21 5 - 5 Lobo (15) 16066 542 3 1 4 Bergius (4) 175 4 2 - 2 Huvitus (4) 222 2 1 - 1 Raike (4) 693 2 0 0 0 Quinte (4) 2373 0 0 0 0 Lisäksi tauti todettiin seuraavilla lajikkeilla yksittäisissä tarhoissa: Syysjuovikas (1) 64 8 13 13 Ranger (1) 23 0 0 Linda (1) 17 4 24 24 Cox Pomona (1) 13 1 8 8 Antonovka (1) 30 0 0 0 Kokeen vieressä samoissa perusruncroissa kasvavat Punainen Mbiba -puut säilyivät täysin terveinä. Korkea varrennos perusrunkoon - 30 cm maanpinnasta - ei myöskään auttanut. Tällaisetkin Lobo- ja Akerö -puut saivat taudin. Omenatathan maalajin merkitys kuorimädän esiintymiselle ei käynyt tiedustelun avulla selville. Tautia esiintyi yhtä yleisesti savimaassa kuin kevyissä maissa kasvavilla pullia; samoin myös viettävillä kuin tasaisillåkin kasvupaikoilla. Tie- toon tullut kuorimädän suhteellisesti suurin tuho (70 %) tapahtui puutarhantutki- mus laitoksen Punaisen Atläksen perusrunkokokeessa, joka sijaitsi loivasti viettä- S IS I 42 42 A2 YP YP 13 42 H 42 8 42 S'. A2 V -Ii A2r 42 . A2 8 42 -1PI 42 (;"5P 42 YP YP 42 K A2 K YP M 'M 42 YP K ' r.1 42! 42 K YP S 42 10 A2 YP 45A2 YP 42 42 YP M - A2 M YP1 K, 742 Y P ,M K YP 42 .‘ 1142A K Ko .M 'YP A2 42 K„ M K T42 42 YP H 42 p 42 8 A2 Y1 !/13 9A2 1YP 42 YP YP 42 K Ii< 42 • A -VP 2 4P(P1 1Å2 - a , A2 % YP 42 42 YP M, M K----.K 'VP 42 YP A2 YP -42 Lobo Äkerö Puut Atlas Pun.Melba K = korkea varrennos, 30 cm korkeudessa M = matala varrennos, maan rajassa -0 = kuorlmädän vaurioittama puu = puu kuollut kuorimätävaurioihin 42, YP = perusrunkoja 8, H. S, V = havainto lajikkeita Kuva 1. Vuosina 1.978-79 kuorimätätautiin,saastuneita-omena- puita Puutarhantutkimuslaitoksen perusrunkokokeissa Lajikkeet Punainen Atlas 'ja Punainen Melba sekä Lobo ja Akerö. Istutusetäisyys 4 x 4 m. • 000000000000110000• cieell000•000000000000llo 0000 00000000001000000•000 oeM000.O•o•00000lliell000000 000llQlQC0So cr 0000•000.il0 00..eolMeeeloo•ci000?cs000•oo-u000lho o elleo o oo oo o o o 0 0111.0 01.0 0 0.411....0e 0 olle oe.file 0 ö 0•00000.0 0 0 000000000ll00000000like00000000liofil00000000 0 o e.o..e o oo041.•00000000elloollieeeoo oe•oo•o....o•oeoieo 0000000000000000 OOOOO 00010100000000000000001000000000 011000000000000010000 0 000 00000•01001000111130.0100001 9000030000 0000 0000 00000000010000 000010000100 00000000 0000 Kuva 2.. Vuosina 1978-79 kuprimätäteutiin-saastuneita omena- puita Luhdan hedelmätarhassa. Lajike Punainen Atias. Istutusetäisyys 3 x 5 m. - 7 - vässä katkeassa hietamaassa. Maan vettyminen ei :tällä paikalla vaivannut. Tästä noin kolmen kilometrin päässä yksityisessä omenatarhassa, jossa kasvualustana on loivasti viettävä hietasavi, olivat tuhot myös melkoiset; tarhassa kuoli noin 30 % Punainen Atlas -puista. Suurimmat tuhot tapahtuivat niin ollen samanlaisissa sadeolosuhteisså (Kuva 2). Tautia esiintyi yhtä hyvin mulloksella kuin nurmena pidetyillä kasvualustoilla. Täysin selvää kuvaa ei Saatu myöskään siitä, lisäsikö erilaisten kompostien käyttö taudinvaaraa. Kuitenkin kahdessa tarhassa, joissa käytettiin kämposteja, olivat tuhot melko suuret. Kompostitvettyvät ja pitävät kasvualustan kosteampana kuin målloksella pidetty maa. Epäilyksiä herätti myös, edistivätkö puun rungon ympärille myyrien torjuntaan käytetyt alumiinisuojukset taudin alttiutta pitämällä runkoa kosteana. Tämä ei kuitenkaan käynyt aineistosta selville. Sellaisissakin tapauksissa, joissa suojuk- sia ei oltu käytetty, tai ne oli otettu kesäksi pois, esiintyi kuorimätää. Puiden hoitomenetelmillä, eikä myöskään mansikan viljelyllä, ei näyttänyt olevan yhteyt- tä taudin esiintymiseen. Kirjallisuudessa mainitaan, että mansikkåkasvustojen lä- heisyys lisännee taudin esiintymisen vaaraa, koska Phytöphthora cadtorum -sieni loisii myös mansikassa. Useimmilla viljeimillä (11), joissa kuorimätätapaUksia esiintyi, ei paikalla eikä sen läheisyydessä ollut tai oltu viljelty mansikkaa. Kuorimätätaudin voimakkuus oli erilainen eri paikkakunnilla. Tähän lienee syy- nä kasvdkausien ja erityisesti kesäkuukausien lämpötilaerot sekä erot ilman suh- teellisen kosteuden ja maan vettymisen välillä. Taudin on todettu lisääntyvän eri- tyisesti silloin, kun ilman suhteellinen kosteus kesällä on ollut suuri ja lämpö- tila melko korkea, 16-21 0C (GUPTA ja SINGH 1979). Suuri ilmankosteus estää kasvu- alustaa kuivumasta sekä ilmeisesti myös vaikeuttaa kasvien hapenottoa lehtien kautta. Kosteina kesinä - 1974, 1977-79 - tauti sai jalansijaa Suomessa. Vuosina 1974 ja 1977 satoi normaalia enemmän. Piikkiössä olivat kyseisten vuosien sade- määrät 843 ja 716 RU1 (Kuva 3). Sadetta saatiin varsinkin loppuvuodesta heinäkuus- ta alkaen. Maaperän vettyminen, runsas ilrnankosteus ja suotuisten lämpötilojen ansiosta viivästynyt tuleentuminen lisäsivät puiden alttiutta taudille. On ilmeis- tä, että myös talven olosuhteilla on ollut oma vaikutuksensa vaurioiden laajuu- teen. Epäedullisen kasvukauden jälkeen omenapuiden talvåhtiminen sujuu yleensä heikommin kuin normaalien kasvdkausien jälkeen. Kun taudin esiintyminen on riippuvainen kasvukauden sääoloista, on sen torjun- ta hyvin vaikeata. Torjuntaa vaikeuttaa sekin, että puiden vaurioituminen yleensä havaitaan vasta seuraavana kesänä. Tautia voidaan välttää, jos ei viljellä sille hyvin alttiita lajikkeita. Kestävien perusrunkojen ja välirunkojen käyttöä pide- tään suositeltavana. Kiriallisuudessa kehoitetaan poistamaan myös maahan pudon- neet mätänevät omenat, joiden katsotaan olevan suurin saastuntalähde. Niiden kaut- ta mainitaan tapahtuvan noin 80 % saastunnasta (E3RWN ja NIENHAUS 1959). On verot- 1000- 900- 800- 700- 600- 500- 400- 300- 200- 100_ 1,0 -1,3 12,8 2 13,7' 14,7 1980 0.6 -0,2 12, Kuva 3. Vuotuinen sademäärä mm ja keskilämpötilat °C Piikkiössä vuosina 1970 - 80 loka- marras-.ja joulukuu heinä-, elo- ja syyskuu huhti- touko- ja kesäkuu tammi-, helmi- ja maaliskuu - 9 - tava vioittamasta puiden runkoja. Runkojen ympäristö on syytä pitää vapaana rik- karuohoista ja kompostista. Puiden runkoja kehoitetaan ruiskuttamaan alkukesällä kuparipitoisilla aineilla (WELSH 1942, SEWELL ja WILSON 1959). Parilla tieduste- luun vastanneista viljelmistä oli käytetty ruiskutUksia Kupri-jaUheella syksyllä 1977 ja keväällä 19782 mutta niiden vaikutus taudin esiintymisen rajoittajana ei ole käynyt ilmi. Kirjallisuutta BAINES, R. C. 1939. Phytophthora trunk canker on collar rot of apple trees. J. Agr. Res. 59: 159-184. BIFLENIN, A. 1977. collar rot of apple trees to Phytophthora cactorum (Åbo & Cohn) Schroet, Fruit Soi. Rep. 4: 15-26. BRAUN, H. & KRÖBER, H. 1958. Untersuchungen Uber die durch Phytophthora cactorum (Leb. & Cohn) Schroet. hevorgerufene Kragenfäule des Apfels. Phytopath. Z. 32: 35-94. & NIENHAUS, F. 1959. Fortgefurte Untersuchungen uber die Kragenfäule des Apfels (Phytophthora cactorum). Phytopath. Z. 36: 169-208, COOLEY, J. S. 1943. collar injury of apple trees associated with waterlogged soil. Phytopathology 38: 736-739. & GRCVES, A. B. 1950. Root and collar winter injury of apple trees. Phytopatho- logy 40: 355-362, DRAHORAD, W. 1977, Der Kragenfäulepilz.a~uWeinbau 14: 265-269. Sudtiroler Beratungsring fr Cbst- und Weinbaup Lana, Italy, Hort. Abst, 48:7873, GUPTA, V. K. & SINGH, K. 1979. Factors affecting the development of collar rot (Phytophthora cactorun) of apple. Gartenbauwissenschaft 44: 29-32, HILIWBEIWZR, F. 1964. Hat die Wbrwendung von Stambildnern und Zwischenveredlungen noch eine Bedeutung. Erwetbsobstbau 6: 3-7. SCHWINN, F. J. 1965. Untersuchungen zum Wirtparasitverhältnis bei dor Kragenfäule des Apfelbaumes (Phytophthora cactorum) und zu ihrer Bekämpfung. Phytopath. Z. 54: 1-30. SEWELL, C. W, F. 1956 collar rot of apple trees. Ann.Rep.E. Malling Res, Sta. 1956, p. 168-169. & WILSON, J. F. 1959. Resistance trials of some apple rootstock varieties to Phytophthora cactorum (L. & C.) Schroet. J. Eort. Sci. 34: 51-58. & WILSON, J. F. 1974. Seasonal factors and Phytophthora collar rot. Ann.Rep.E. Malling Res. Sta. 1973, p. 183-184. TAHVONEN, R. 1976. Kuorimätä vaivasi omenapuita. Hedelmä ja Marja 23: 17-18, WELSH, M. F. 1942.-Studies_of clown- rot•Of apple trees. Canad.J. Res. 20: 457-490. - 10 - JAAKKO SÄKÖ EEVA LAURINEN =NAPUIDEN KESALEIICKAUS Tiivistelmä Kesällä suoritetut omenapuiden leikkaukset, joissa Mäntet-lajikkeen puiden uusi, saman vuoden versojen pituuskasvu poistettiin kokonaan heinäkuun ja elokuun alus- sa, heikensivät puiden kasvua sekä aikaansaivat sadon vähennyksen seuraavana vuonna verrattuna kesällä leikkaamatta jätettyihin puihin. Satoa saatiin heinä- kuussa leikatuista puista 44-52 % 'ja elokuussa leikatuista vain 25-39 % ilman leikkausta olleiden puiden sadoåtab Leikkausten päättyessä aikoivat satoerot seu- raavina vuosina tasaantua heinäkuuåsa leikattUjen ja leikkaamattoMien puiden Vä- lillä. Sen sijaan elokuun leikkaUkåen VaikUtus puiden satoisuuteen jatkui haital- lisena vielä toisena vuonna leikkalläteh päättyffiisestä, Kesäleikkaukset eivät vai- kuttaneet omenien kokoon. A2-perdsrUh'xoon Varrennetut puut reagoivat herkemmin kesäleikkauksiin kuin YP-perusrånkoihih wirrnntut. Viimeksi mainitut antoivat huomattavasti suuremman sadon kuin A2-puut. Johdanto KasvUkauden aikana suoritetuilla omenapuiden leikkaUksilla voidaan hillitä puiden kasvua. Kesäleikkausta onkin käytetty kasvun jarruttajana erilaisten muotopuiden, kuten säleikkö-, kartio- ja raåkapuiden kasvatuksessa, Kasvun taantuminen riippuu leikkauksen voimakkuudesta. Voimakas leikkaus, jossa uutta kasvua poistetaan run- saasti, heikentää puun kehitystä tehokkaammin kuin lievä leikkaus. Kesäleikkaus heikentää voimakaskasvuisten lajikkeiden kasvua suhteellisesti enemmän kuin hil- littykasvuisten. Leikkauksen ajankohdalla on myös oma merkityksensä. Leikkausta ei yleensä suositella suoritettavaksi ennen kuin vuosikasvainten kasvu on päätty- nyt. Puutathantutkimuslaitoksen vuosina 1943-54 suorittamissa kartio-omenapuukokeis- sa käytettiin kesäleikkausta. Näissä kokeissa taivutettiin puiden oksat vaakasuo- raan sekä leikattiin puut talvileikkauksessa kartionmuotoisiksi, mistä nimitys kartiopuu johtuu. Kesäleikkauksessa sovellettiin ns. Lorette-leikkausta, jolla pyritään hillitsemään puiden kasvua typistämällä vaakasuoraan sidottujen oksien sivuversoja 1-1/2 cm pituisiksi tyngiksi. Tarkoituksena on saada kehittymään niistä kukkäkannUksia. Perusrunkoina näillä koepuilla olivat hillittykasvuiset N2, M4, M7 ja M9 (=IRMAN 19539 *.Ö 198).:Lorette-leikkauksen oikean ajankoh- dan löytäminen osoittautui vaikeäkSi. Jos leikkaus suoritettiin heinä-elokuun vaihteessa tai elokuun alkupuolella, oli Uääimmiten seurauksena, että leikatuista oksantyngistä lähtivät uudet versät kun kesän lopulla. Kasvuunlähtöä ei yleen- sä tapahtunut, jos leikkaus tehtiin elökuuh PUolivälin tai 20 päivän tienoilla. Kasvuun lähteneet versot paleltuivåt taValliseäti.seuraavana talvena. Kasvuunläh- töä ei tapahdu, jos verso poistetaan kokonaan tynkää jättämättä. Näin ei taas li- sätä vaan vähennetään puun tuotantomahdolliätiukäia, koska kukkasiImujen lisäystä ei silloin tapahdu. EdellämainitUiStä pUUtarhantutkiMuSlaitoksen kokeista kävi il- mi, että suoritettu kesäleikkaus ei råjbittanut vain kasvua, vaan myös satoa. Puiden sadot jäivät melko heikoiksi. Kanadassa VUoSina 195363 suoritetuissa kesäleikkauskokeissa (jPSHALL.ja BMW.= VIC 1963) poistettiin kasvavista versoista 1/3-1/2-, sekä lyhennettiin syyskesällä vielä uudelleen kasvunsa aloittaneita verSoja. Tällaisella leikkauksella saatiin aikaan kasvun taåntuminen verrattUna pelkästään talvi leikkauksen saaneisiin pui- hin. KasvU heikkeni suhteellisesti enemMän voimakaSkasvdiSilla (50-70 %). Kesä- leikkaus osoittautui kuitenkin kovin haitalliseksi, sillä sen seurauksena aleni puiden sato 41 %dia. KesäleikkaUksen saaneiden puiden omenat jäivät lisäksi vä- hän pienemmiksi kuin yksinomaan talvella leikattujen puiden. Leikkaus aiheutti myös melkoisesti työtä. Hollantilaisissa kokeissa vuosina 1976-78 aiheutti kesäleikkaus, jossa kasvun päätyttyä saman vuoden vuosiversot poistettiin joko kokonaan tai puoliksi, sadon alenemista ja omenien koon pienenemistä seuraavana vuonna (WERTHEIM ja LEMMENS 1978). Saksassa suoritetuissa kokeissa on todettu, että kesäleikkaus vaikuttaa puun juuristoon heikentämällä sen kasvua sitä enamän mitä enemmän puun latvusta lei- kataan (HAAS ja HEIN 1973). Samoin todettiin, että puun rungon läpimitta jäi pie- nemmäksi kesäleikkaUksen saaneissa kuin leikkaamattomissa puissa. Myös sato pie- neni. Omenien laatu ei parantunut kesäleikkaUksella. Joillakin lajikkeilla omenien koko suureni (ENGEL 1974). Kasvukauden aikana on leikattu omenapuita myös siinä tarkoituksessa, että leh- distön alla olevat omenat paljastuisivat ja saisivat enemmän valoa värittyäkseen paremmin. Värittyminen on yksi omenan laatuun vaikuttavista tekijöistä. Leikkaus tehdään tällöin muutamia viikkoja ennen sadonkorjuuta. Tällainen leikkaus ei aina kuitenkaan johda myönteiseen tulokseen. MM.puutarhantutkimuslaitoksella Piikkiössä tällainen koe ei tuottanut positiivista tulosta (SÄKÖ..1966). Koeaineistona oli 44 aitaan sidottua Lobo-puuta. Leikkaus suoritettiin kasvun loputtua elokuun lopulla. Siinä poistettiin kehittyviä omenia varjostavaa lehdistöä. Tällainen myöhäinen kesäleikkaus vaikutti haitallisesti omenapuihin. Omenien koko jäi pienemmäksi 12 kuin leikkaamattomissa - vain talvileikkaUksen saaneissa - puissa. Yllättävintä oli kuitenkin, että kasvukauden lopulla leikattujen puiden omenat värittyivät heikommin ja niiden extra-luokan osuus jäi pieneffimäksi kuin leikkaamattomissa puissa (taulukko 1). Taulukko 1. Myöhäisen kesäleikkauksen vaikutus Lobo-omenien kokoon ja värittymi- seen puutarhantutkimUslaitokSålla Piikkiössä v. 1965. Omenien koko Puita Sato Omenien koko % yrit. alle 55 55-60 yli 60 kpl kg MM 'ML MM Myöh. kesäleikkaus 20 234 11 24 65 Leikkaamaton 24 260 5 17 78 Omenien värittyminen Sato Peiteväriä omenien pinnasta yht. kg 0-33 34-36 67-100 Koko sadosta myöh. kesäleikkaus 234 55 36 9 Leikkaamaton 260 53 27 20 Yli 60 mm omenat myöh. kesäleikkaus 152 46 43 11 Leikkaamaton 201 48 32 20 Omenien kasvu jatkuu vielä senkin jälkeen kun versonkasvu on päättynyt. Lehtipin- ta-alan vähentäminen rajoittaa niiden kasvua ja voi aiheuttaa sen pysähtymisen, koska lehtien yhteyttämistuotteet vähenevät. Lehtien ja versojen poistaminen voi myös aikaisin suoritettuna häiritä ja hidastaa omenien peitevärin muodostumista. Omena tarvitsee kehittyäkseen tietyn lehtipinta-alan. Harventamalla raakileita, kasvavat jäljelle jääneet suuremmiksi omeniksi kuin harventamattomissa puissa. Tanskalaisten tutkimusten mukaan tarvitaan Lobo-lajikkeella joka 100 g omenapai- noa kohti 200 cm2 lehtipinta-alaa ja lisäksi 75 em2 jokaista 25 g lisäpainoerää varten. Tarve on erilainen eri lajikkeilla. MM. aikaisten lajikkeiden omenat tar- -13- vitsevat kehittyäkseen suurTmman lehtipinta-alan kuin myöhäisten OWEN ja STOYANDV 1972). Englannissa woritetuissa tutkimuksissa on todettu sopivaksi suhteeksi 20 lehteä yhtä cmenaa kohti (PRESTON 1955). Seuraavassa selvitetään kesäleikkauksen, ts saman vuoden vuosikasvainten poiston vaikutusta omenapuun kasvuun ja satoisuuteen Suomen olosuhteissa. Koeaineisto ja menetelmät Puutathantutkimuslaitoksella Piikkiössä tutkittiin. vuosina 1974-80 kesäleikkaåk- sen vaikutusta omenapuic1= kasvuun ja satoisuuteen. Leikkaus suoritettiin kahte- na ajankohtana, nimittäin heinäkuun ja eickuun alkupuolella, n. 10. päivän tie- noilla. Kbeaineistena olivat A2- ja YP-perusrunkoihin v=ennetut Mantet-puut, jotka kokeen alkaessa v. 1974 olivat 7-vuotiaita, täyteen satoikään tulleita. Ankaran keväthallan vuoksi ei saatu satoa lainkaan v. 1975. Inhimillisen erehdyk- sen vuoksi ei myöskään saatu v. 1976 sato-biloksia. Leikkaukset suoritettiin vii- tenä peräkkäisenä vuonna, 1974-78. Niissä poistettiin kaikki uudet, samana vuonna kasvaneet ja sivuoksien vuosiversot. Leikattujen versojen määrä punnittiin. Vuosina 1974-75 mitattiin Myös poistettujen versojen keskipituus. Tulokset ja niiden tarkastelu Leikkauksessa poistettujen versojen paino ja keskipituus esitetään taulukossa 2. Taulukko 2. Kesäleikkauksissa poistetut vuosiversot, vuosiversojen keskipituus ja oksien määrä. Poistettu vuosikasvu VUosiversojen Poistettuja versoja g/puu/Vuosi keskim. pituus cm kesk-1m. kpl/Vuosi Mantet A2 1974-78 1974-75 1974-75 Heinäk. leikkaus 402 13,2 391 Elok, leikkaus 840 22,5 283 Miet YP Heinäk. :leikkaus 1043 16,4 557 Elok. leikkaus: 1899 26,4 381 A2perusrunkoon Varrennettujen Mäntet-puideh vårson kasvu Oli huomattavasti hei- kOmpaa kuin yP-perusrunkoon varrennettujen puiden. Leikkauksissa poistettiin A2- puista vain 39-44 % siitä versojen painomääräåtä mikä poistettiin YP-puista. MYöä poistettujeh versojen lukumäärä ja keskiPttuus jäivät A2-perusrunkoon var- renhetuissa puissa selvästi pienemmiksi. Sama ero ilmeni näissä perusrungoissa kasvavien puiden välillä myös rungon ympärysmitan kasvussa. Ennen leikkausten aloittamista viisi- ja seitsenvuotiaiden koepuiden kasvu oli A27 ja YP-perusrun- goisåa suunnilleen yhtä voimakasta. Käsälaikkaukset vähensivät puiden ympärysmi- tan kasvua n. 20-25 % verrattuna vain tavalliSen lievän talVileikkaUksen saanei- siin puihin (taulukko 3). Taulukko 3. Kåsäleikkausten vuosikasvun kokonaan poistaminen - vaikutus Mantet- omehapuiden kasvuun A2- ja 'P-perustungoissa. Lajike Rungon ympärysmitän kasvu vuödea Perusrunko 197274 • 1975-77 1978-80'.) Leikkaus ennen kesä- leikkausta mai mm luut m Mäntet/A2 Ei kesäleikkausta 24 21 21 Heinäk. leikkaus 24 16 19 Elok. leikkaus 24 17 17 Mantet/YP Ei kesäleikkausta 24 29 26 Heinäk. leikkaus 23 24 26 Elok. leikkaus 23 25 25 1) }kiwi. Vuosina 1979-80 ei suoritettu kesäleikkausta Kesäleikkauksilla oli selvä kielteinen vaikutus omenapuiden satoisuutåen (tauluk- ko 4). Heinäkuussa tehdyn leikkauksen seurauksena saatiin vain 44-52 % ilman ke- säleikkausta jätettyjen puiden sadosta. Elokuun leikkaus oli vielä haitallisempi, elokuussa leikatuista puista saatiin satoa vain 25-39 % verrattuna leikkaamatto- miin puihin. Leikkauksen jälkeisinä vuosina 1979-80 heinäkuussa leikatut puut al- koivat saavuttaa leikkaamattomien puiden satotasoa, mutta elokuun leikkausten haitllisuus ilmeni voimakkaasti vielä silloinkin. Niiden sato jäi vain 50 %:iin siitä, mitä leikkaamattomat puut tuottivat. -15- Omenien kokoon kesäleikkauksilla ei ollut vaikutusta. Tosin elokuussa leikatUis- ta puista saatiin jonkin verran suurempia omenia kuin heinäkuussa leikatuista ja leikkaamattomista puista. Tämä johtui kuitenkin siitä, että sadon määrä jäi elä- kuässa leikatuiSSa puissa pieneksi, jolloin omenat pääsivät kehittymään vähän sddremmiksi. Sen Sijaan eri vuosina omenien koko oli erilainen. Leikkausaikana puut tuottivat varsin Vähän yli 60 mm läpimittaista omena. Leikkauksen jälkeidi- 1 , nä Vuosina 1979-80 kaikki puut tuottivat huomattavasti suurempia omenia. , TaulUkko - 4. Kesäleikkauåten vaikutus omenaSatoon. leikkaukset vuosina 1974-78. Lajike RUmulatiikiinen sato $atä Perustunko kg/Puu kd-YPUu Leikkaus Leikkaus- Leikkauksen keSkim aikana päätyttyä vuodessa Omenien läpimitta mm Leikkausaikana Leikk. päätyttyä 1977-78 1979-80 1977-78 1979-80 1J'77-80 60 - 55-60 - 55 60 - 55-60 - 55 Mantet/A2 Talvileikkaus 2492 44,9 17,3 3 - 11 - 86 11 - 34 - 55 Heinäk. leikkaus 10,7 48,6 1498 2 - 11 - 87 9 - 29 - 62 Elok. leikkaus 6,1 23,3 7,3 4 - 25 - 71 5 - 31 - 64 Mantet/YP Talvileikkaus 46,2 67,0 28,3 3 - 31 - 66 21 - 33 - 46 Heinäk. leikkaus 24,2 49,3 16,5 3 - 16 - 81 12 - 34 - 54 Elok. leikkaus 18,2 23,9 10,5 6 - 32 - 62 17 - 34 - 49 Leikkau keskim. Talvileikkauå 35,2 56,0 22,8 3 - 21 - 76 16 - 34 4.- 50 Heinäk. ieikkats 17,5 49,0 15,7 3 - 14 - 83 11 - 32 - 57 Elok. leikkaus 12,2 23,6 8,9 5 - 29 - 66 11 - 33 - 56 Perusrungot keskim. A2 13,7 38,9 13,1 3 - 16 - 81 8 - 31 - 60 YP 29,5 46,7 18,4 4 - 26 - 70 17 - 34 - 49 Sadon määrässä esiintyi eri perusrungoissa kasvavien puiden välillä suuria eroja. YP-perusrunkoon varrennetut puut antoivat huomattavasti enemmän satoa kuin A2-pe- rusrunkoon varrennetut puut. Tämä johtunee pääasiallisesti perusrungon eikä leik- kauksen vaikutuksesta. Tosin A2-puiden kasvu taantui kesäleikkauksessa enemmän kuin YP-puiden. Muutamissa A2-perusrunkoon varrennetuissa puissa ei kahtena vii- meisenä leikkausVuonna ollut versonkasvua lainkaan. - 16 Edellä esitettyyn viitaten voidaan todeta, että kasvukaudella suoritetut ome- napuiden leikkaukset eivät ole edullisia maamme olosuhteissa. Ne vähentävät jon- kin verran Puiden kasvua, mutta alentavat satoa. Tällaiset leikkaukset häiritsevät puiden normaalia kasvurytmiä, sitä enemmän mitä myöhemmin kesällä ne tehdään. Vastaavanlaisia tuloksia On saatu muuallakin, mutta ilmeisesti kasvukautemme ly- hyys - Lounais-Suomessa 179 päivää, keSkilämpötila +5 °C tai sen yläpuolella - vaikuttaa sen, että puiden kasvun aikana tapahtuvien leikkausten haitallisuus tU- lee meillä korostetuffimin esille kuin eteläisemmissä olosuhteissa. Omenien laatuun voidaan tehokka=in vaikuttaa puiden talvileikkaUksella. Laadultaan paras osa sa- dosta saadaan puun oksiston ulkopinnasta, kun taas latvtksen sisäosissa omenat jää- vät pieniksi ja värittömiksi. Näin ollen. on talvileikkadksessa syytä poistaa lat- vuksen sisäosien piMennoissa olevat pienet oksat ja kukkåkanndkset. Tällainen leikkaus tehostaa omenien kehittymistä puun muissa osissa. Puiden tultua 8-10 vuotiaiksi voidaan poistaa latvtksen yläosa, jolloin jäljelle jäävä oksiåto ke- hittää paremman Valon saannin ansiosta suurempia ja värittyneempiä omenia. Kirjallisuutta ENGEL, G. 1974. EinflUss des Soini erschnittes auf den Wtchs untl-Etrag von Apfeln auf Sämling. Erwerbsobstbau 16:47-48. HAAS, P. G. van dee< hTIN, K. 1973. tlber die Beeinflussung des Wåchstumsverlaufes von Apfelwurzeln durch verschiedene Bonnschnittmassnahmen und durch Entblätter- ung. Erwerbsobstbau 15:137-141. HANSEN, P. & STOYANOV, S. 1972. Frugtudtynding. II. Den nödvändige bladmaengde till forsyning af frugten hos forskellige aåblesorter. Tidsskr. Planteavl 76:646-652. NEWMAN, 0. 1953. Trials with Spindelbusch" apple trees in Finland. Acta Agric. 'Scand. 3:292-306. PRESTON, AL, P. 1956. Thinning apples by the leaf count method. Ann.Rep.E. Malling Res.Sta. 1955. p. 157-158. SXKÖ, J. 1958. Eräiden suvuttomasti ja siemenestä lisättyjen perusrunkojen vai- kutuksesta omenapuiden menestymiseen Suomessa. Vålt. Maatal.koetoim. Jtlk. 165:1-90. - 1966. Alustavia koetuloksia omenapuiden syysleikkatksesta. Hedelmälehti 13:30-31. UPSHALL, W. H. & BAPROVIC, J. 1963. Summer pruning of dwarf apple and pear trees. Rep.Ont.Hort.Exp.Sta. and Prod. Låb. 1963J_6-19. WERTHE1M. S. J. & LEMMENS, J. J. 1973. Pesearch on top fruit. Ann.Pep.Pes.Sta. Fruit Growing, Wiihelminadorp 1978. p. 11-13. -17- AAPD_LFMISHOVI CMENTEN PUTOAMISEN ESTÄMINEN Omenien ennenaikainen putoaminen aiheuttaa usein huömattavia tappioita viljeli- jöille. Näin käy varsinkin silloin, kun sadonkörjuuta edeltää kovia tuulia. Putoa- mista voidaan estää ruiskuttamälla puut ennen sadonkorjuuta tietyillä kasvunsää- teillä (=kemiallisilla hormonivalmisteilia). Tämä perUstuu siiheh, että tällai- silla ruiskutuksilla voidaan pitää elossa omenan kannaSsa olea 6-7 solukerrosta käsittävä irtaanttmisvyöhyked Samalla kun estetään Putaamlisvahinot, voidaan näin tasata korjuutyön huippuja; esim. käsittelemällä vain osa saman lajikkeen omena- puista kasvUnsääteellä vaiåaan sen korjuuaikaa kokonaisuudessaan pidentää. Omenien putaamiSen ehkäisemistä ruiskUttamalla on Suomessa tutkittu jo 1950- luvun lopulla ja 1960-luvun alussa (SÄKÖ 1959, 1961) käyttämällä alfanaftyylietik- kahappoa ja 2,4,5-trikloorifenöksipropionihappoa tehdaineina. Silloiset kauppaval- misteet ovat jääneet pois myynnistä, mutta nyt on saatu kokeiltavaksi uusia, samoja tehoaineita SiSältäviä valmiåteita. NAAfll (alfahaftyylietikkahappo) teho todettiin aikaiäeffimift sUoritetuisba kokeissa suhteellisen lyhytaikaiseksi ja vaihtelevaksi eri omenapuulajikkeilla. Sen sijaan 2,4,5-TPd1ä (2,4,5-trikloorifenoksipropioni- happo) saatiin paljon vårffiempia tuloksia. Senaikaisilla kauppavalmisteilla (mm. App-l-Set ja Color-Set) oli tuntuvana haittana niiden liikaa omenia kypsyttävä vaikutus, joskin ne samalla antoivat omenille erittäin hyvän värityksen. Koejärjestelv Kokeissa ovat olleet mukana lajikkeet Punainen Atlas ja Lobo. Edellinen edustaa melko herkästi omenansa pudottavaa tyyppiä ja jäikimMäinen suhteellisen hyvin omenansa puussa pitävää tyyppiä. Kummastakin lajikkeesta pyrittiin valitsemaan koe- aineistoksi puut, jotka olivat samanikäisiä ja joiden sadat näyttivät muodostuvan suunnilleen samansuuruisiksi. Molempien koepuut ovat olleet noin kymmenvuotiaita, nuorehkoja puita; lukuunottamatta vuoden 1979 havaintokoetta Punaisella Atlåksella, jossa puut olivat jo lähes 20 vuotiaita ja hyvin suurikokoisia. Useimmiten koe puut on pyritty valitsemaan kasvulohkon reunariveistä tai rivien päistä. Näillä kasvupaikoilla tuulitn vaikutus on voimakkain. Kerranteita on ollut 4-6 kpl ja yksi puu on edustanut yhtä kerrannetta. Omenapuurivissä joka kolmas puu on tavallisesti saanut saman käsittelyn, koska koejäseniä on useimmiten ollut kolme. Kasvunsäädevä- -18- kävyydet liuoksissa ovat 011eet seuraavat: v. 1977 2,4,5-TP 20 ppm (=0.002 %) ja NAA 10 ppm (:= 0.001 %), 1978 2,4,5-TP 40 ppm ja NAA 20 ppm ja 1979 2,4,5-TP 40 ppm ja NAA 20 ppm. Lisäksi liuoksiin lisättiin Citowett kostutus- ja kiinniteainetta 2,5 m1/10 1 vettä. Käsittelyt oh suoritettu painerdiskuila ruiskuttamalla puiden lehvästö märäksi. Kokeissa käytetty liuosmäärä oli keskimäärin 10 litraa/5 omena- puuta. Tulokset Tulokset kokeista esitetään pääosin oheisissa taulukoissa. Vuonna 1977 koe ei ohnistunut Punainen Atlas-lajikkeella, sillä heti käsittelyjen jälkeen ennenkuin aineet ehtivät vaikuttaa sattui hyvin voimakas myrsky, joka åiheutti tavallista suurempaa omenien putoamista. Pineiden teho tulee esille vasta noin viikon kuluttua käsittelystä. Lobo-lajikkeella kasvunsääteiden vaikutus tuli esiin odotetun suun- taisena, joskin melko lievänä. Sinänsä kaunis koetulos ei osoita merkitseviä eroja sääteiden hyväksi omenien putöamisesaa. Taulukko 1. Omenien putoamisen eStäMinen ennen sadönkorjuuta 1977. Lajike: Lobo. Käsittelyt SUbritettu 21/9-77, omenien korjuu 12/10-77. Lajike ja Puita Pudokkaat/ Keskim. Omenien koko kittely 6 puuta sato/puu alle alle alle yli 55Ium 60 mm 65 mm 65 mm kpl kg kg LOBO 2,4,5-TP x 20 ppm 6 3,8 3,1 20,3 8 23 47 22 AntifrUktfallxx 10 ppm 6 4,7 4,4 17,8 2 20 55 23 Käsittelemätön 6 5,3 4,5 19,5 7 20 47 26 x = 2,4,5-trik1oorifenoksipropionihappo (tehoaine) xx = alfa-naftyylietikkahappo (tehoaine) = NAA Kasvukautena 1978 molemmat valmisteet tehosivat hyvin sekä Punainen Atlas- että Lobo-lajikkeella. Punainen Atlas-lajikkeella putosi 2,4,5-TP:l1ä käsiteltyjen puiden omenista vain 6,7 % ja NAA:lla käsiteltyjen puiden omenista 9,8 %, kun taas verrannepuiden (= käsittelemättömät) omenista putosi kaikkiaan 14,6 %. Lobo-la- jikkeella putoamismäärät olivat pienemmät, muitta käsittelyjen ero lähes yhtä selvä. Taulukko 2. Omenien putoamisen estäminen ennen sadonkorjuuta 1978. Lajike: Punainen Atlas. Käsittelyt suoritettu 5/9-78, omenien korjuu 27/9-78. Lajike: Lobo. Käsittelyt suoritettu 20/9-78, omenien korjuu 10/10-78. Lajike ja Puita Pudokkaat/ Keskim. Omenien koko 6 tai 4 puuta sato/puu alle alle alle yli käsittely kpl kg kg 55 mm 60 mm 65 mrn 65 nim PUNAINEN ATLAS 2,4,5-TP 40 ppm 6 17,5 6,7 4374 3 18 17 62 Antifruktfall 20 ppm 6 21,5 98 36,6 6 35 20 39 Käsittelemätön 6 32,5 14,6 37,2 6 29 19 46 LOBO 2,4,5-TP 40 ppm 4 3,5 3,6 24,3 3 17 33 11 AhifrtiktfÅll 20 ppm 4 2,5 3,8 16,3 1 12 33 54 KäSittelemätön 4 5,0 5,5 19,1 7 21 31 41 Taulukko 3. Omenien putoamisen estäminen ennen sadonkorjuuta 1979. Lajike: Punainen Atlas. Käsittelyt suoritettu 30/8-79, omenien korjuu 21/9-79. Lajike ja käsittely Puita Pudokkaat/ 4 puuta Keskim. sato/puu alle 55 niin Omenien koko alle alle 60 mm 65 mm yli 65 mm kpl kg kg PUNAINEN ATLAS 2,4,5-TP 40 ppm 4 10 6,9 37,4 5 14 53 28 Antifruktfall 20 ppm 4 23 13,5 42,7 9 23 41 27 Käsittelemätön 4 42 21,5 48,9 6 23 43 28 -20- VUonnå 1979 putoamisen estokokeita tehtiin vain Punainen AtlaS-lajikkeel- la. PUtoamiSprosentit olivat seuraavat: 2,4,5-TP käsittely 6,9 %, NAA-käsittely 13,5 % ja Verrannepuut(käsittelemättömät) 21,5 %. Havaintbkokeenå sUoritettiin kasvUkaudella 1979 friöskin PutoåMisenestokoe nel- jällä vanhalla Punainen Atlää-omenapuulla siten, että l'PUU sai 2,4,5-TP käsitte- lyn, 1 puU- NAA-käsittelyn Ja 2 puuta jäi Verrannemateriaaliksi. Käsittelyt suo- ritettiin 30/3-79 ja aadonkbijuu vasta 27/9-;.79, jällöin havaittiin, että viimeisenä viikkona ennen korjuuta omenien putoaminen oli erittäin runsasta kaikilla koejäse- nillä. Punnitusta ei suoritettu ennen lopullista korjUuta:, mutta arvioitiin, että noin puolet pudokkaista tuli viimeisen viikon aikana. Verrannepuista putosi omenia kaikkiaan 38,4 % (puolet tästä 19,2 %), kokonaissato Oli 156,8:kg/Puu; 2,4,5-TP käsittelyn saancesta puusta putosi 33,9 % (16,9 %)-, kökonaissato 253,4 kg/Puu ja NAA-käsitellystä puusta 14,7 % (7,3 %), kokonaisSatå 224,9 kg/Puu. Omenien varsi- nainen korjuu kypsyysasteen mukaan olisi ollut suoritåttaVa n. 10 päivää likaisemmin ja silloin suluissa olevat (arvioidut) puteaMisproSentit vastannevat todellisia määriä. Tässä kokeessa NAAkääittely oli selvästi parempi kuin 2,4,5-TP käsittely. Viimeksimainittu. kasvunsäädå ön kuitenkin useimmiten antanut paremman tuloksen varsinkin Punainen Alaå-omenalajikkcella, jolla juuri kaivattafsiin tehokasta putoa- misen estoainetta. Havaintökokeen tUiokset viittaavat siihen, että valmisteiden teho häviää pääosin 4 viikon kuluttua tai ainakin laskee huomattavasti. Omenien kokoon ei näillä käsit- telyillä ole vaikutåSta. Jossain rciärin on voitu havaita omenien värityksen parane- miåta. Värittymisen 1säksi SääderuiskutUksilla on edullinen vaikutus omenien laatuun myös sen kautta, että omenien vbidaan antaa tuleentua oikeaan korjUukypsyyteen ilman suUrempaa putoamisVaaraa. Putoamiätappioita peläten Omenien korjuu aloitetaan usein liian aikaisin, mikä alentaa niiden laatua. Kuitenkin on vältettävä omenien korjuun siirtämistä liian pitkälle, vaikka ne eivät putoakaan. Käsitellyissä puissa ei ome- nien korjuukypsyyttä voida arvioida putoanisen mukaan, vaan siitä on tehtävä havain- toja tutkimalla mallon kiinteyttä ja siementen valmistumista. Yhteenveto Omenien putoamista voidaan estää ruiskuttamalla puut ennen sadonkorjuuta tietyillä kasvunsääteillä. Kokeissa ovat olleet mukana kasvunsääteet NAA (alfa-naftyylietikka- happo) ja 2,4,5-TP (2,4,5-trik1oorifenoksipropionihappo) sekä omenalajikkeet Punai- nen Atlas ja Lobo. -21- Putoamisen estovaikutus on ollut selvä nnh putoamisherkällä Punainen Atlas- lajikkcella. Vuonna 1978 2,4,5-TPgllä käsiteltyjen puiden omenista putosi vain 6,7 % ja NAhglla käsiteltyjen puiden omenista 9,3 %, kun taas verrannepuista putosi kaikkiaan 14,6 % omenista. Lobo-lajikkcolla putoamismäärät olivat pienemmät, mutta käsittelyjen ero lähes yhtä selvä. Kirjallisuus SKKÖ, J. 1959. Omenien putoamisen vähentämisestä ennen sadonkorjuuta ja sen aikana. Maatal.tiet.aikak. 31g 31-39. - 1961. Omenien putoamisen ehkäiseminen ruiskuttamalla. Puutarha 64: 102-104. -22- TAPIO Kr _KALLIO ANNELI KARHINIEMI MUSTAHERUKAN PISTOKKAIDEN TUOTTAMISESTA Mustaherukka on tärkein marjapensaslaji Suomessa. Sitä lisätään yleensä puutuneista pistokkaista joko elo-syyskuussa tai keväällä. Myös kesällä voidaan ottaa puutu- mattomista versoista ns0 ruohomaisia pistokkaita. Sen sijaan muut suvuttomat lisä- ystavat, multaaminen ja taivukkaat tulevat kysymykseen vain pchikkeustapauksissa. Mustaherukan pistokkaåt ovat helposti juurtuvia juurtumiåasteen noustessa usein yli 90 prosentin (KALLIO 1965). Ulkoiset olosuhteet voivat aiheuttaa juurtumistuloksissa vaihteluita; esimerkiksi eri vuosina otetut pistokkaat voivat juurtua eri tavoin. Myös eri lajikkeiden pistokkaiden juurtumisessa on eroja varsinkin silloin, kun juurtuminen syyst5, tai toisesta on tavanomaista heikompaa. Kun mustaherukan lisäysaineiston, pistokkaiden mukana kulkeutuu helposti kasvin- tuhoojia, kuten herukan äkämäpunkkeja ja eri virooseja, on tärkeää, että pistokkaat ja siten myös emokasvit ovat terveitä. Tämä edellyttää, että pistokkaat otetaan sitä varten erikseen kasvatetuista emokasveista, eikä varsinaisia marjanviljelyssä olevia pensaita käytetä lisäysaineiston tuottamiseen. Emotaimien åäärä riippuu paitsi pis- tokkaiden juurtumisesta myös pensaiden pistokkaiden tuotantokyvystä. Puutarhantutkimas- laitoksessa järjestettiin vuosina 1973-78 kolmella eri mustaherukkalajikkeella koe- sarja, jonka tarkoituksena oli selvittää pensaiden kykyä tuottaa pistokkaita. Aineisto ja menetelmät Koealue oli osittain karkeaa hietaa osittain hiesusavea. Mustaherukkapensaat istu- tettiin syksyllä 1973 19 5 x 1,5 metrin välein. Ne olivat 2-vuotiaita 3-5-haaraisia kauppakelpoisuusvaatimukset täyttäviä pensaita, jotka silmävaraisen tarkastelun perusteella olivat terveitä.. Tämän lisäksi selvitettiin 1-vuotisina istutettujen taimien pistokassadon kehittymistä. Kokeessa käytettiin kahta lannoitustasoa: 300 ja 600 kg/ha Puutarhan Y-lannosta varhain keväällä annettuna. Sen lisäksi annettiin kesäkuussa 200 kg/ha kalkkisalpietaria (35,5 % N) kaikille pensaille. Puutarhan Y- lannoksen ravinnesisältö oli 11 % N, 4,8 % P (= 11 % P205) ja 18,3 % K (= 22 % 1(20). Näin ollen hehtaaria kohden annettiin ravinteita seuraavasti: taso 1: 64 kg N, 14,4 kg P ja 54,8 kg. K; taso 2: 97 kg N9 28,8 kg P ja 109,6 kg K. Peruslannoitus Puutarhan Y-lannoksena annettiin välittömästi ennen istutusta ja edellämainitun suuruisena. Seuraavana keväänä ei luonnollisesti annettu lannoitteita lainkaan. Pistokkaiden leikkaustapoja oli neljä: puutuneet pistokkaat leikattiin joko syk- syllä lokakuun toisella viikolla tai varhain keväällä ennen silmujen turpoamista, - 23 - yleensä toukokuun ensimmäisellä viikolla. Puutuneet pistokkaat leikattiin siten, että pensaisiin jätettiin noin 10-15 cm:n korkuiset tyngät, joista seuraavana kesänä kas- voivat jälleen uudet versot. Ruohomaiset kesäpistokkaat leikattiin kesäkuun neljän- nellä viikolla. Neljäs leikkaustapa oli kaksiosainen: Kesäleikkausta ruohomaisten pistokkaiden saamiseksi täydennettiin leikkaamalla vielä syksyllä käyttökelpoiset puutuneet pistokkaat. Puutuneiden pistokkaiden pituus oli noin 25 cm (4-5 silmua) ja ruohomaisten noin 10 cm, kuitenkin vähintään kolmen silmun mittaisia. Koeruudussa oli kolme pensasta. Koe oli järjestetty osaruutumenetelmän mukaisesti kuitenkin ilman kerranteita lannoitustasojen muodostaessa pääruudut ja leikkaustapojen osaruudut. Kokeessa olivat mukana tärkeimmät lajikkeemme 'Brödtorp', 'Melalahti' ja 'Öjebyn'. Kokeet lopetettiin kevätpistokkaiden ottamiseen vuonna 1978, joten pistokkaita korjattiin neljänä satovuonna. Tulokset ja niiden tarkastelua Pistokkaita alettiin ottaa heti ensimmäisenä kasvukautena (kesäpistokkaat). Pensaiden kasvu oli kaikissa koejäsenissä hyvää eikä niissä esiintynyt ravinteiden puutosoi- reita. Vuosina 1976 ja 1977 oli kesäkuun lopulla voimakkaita myrskyjä, jotka rikkoivat pensaita huolimatta näiden suhteellisen suojaisesta kasvupaikasta. Erityisen arkoja myrskyvaurioille olivat pensaat, joista oli leikattu puutuneita syys- tai kevät- pistokkaita, koska niiden kasvu voimakkaasta leikkauksesta johtuen oli varsin rehevää. Versojen lohkeamisherkkyydessä oli lajikkeiden välillä selviä eroja. Rentokasvuinen lajike 'Brödtorp' kesti myrskyt sangen hyvin - vain 3 % versoista oli murtuneita. Varsin suuria vaurioita kärsi 'Melalahti', jonka versoista lohkesi keskimäärin peräti 32 %. Myös 'Öjebyn' kesti myrskyä huonosti, lohjenneita versoja oli 17 %. Pistokkai- den lukumäärät (kpl/pensas) on esitetty kuvissa 1-3. Ne sisältävät myös kasvukaudella lohjenneet versot, joista olisi saatu riittävän pitkiä pistokkaita. Kuvista selviää, että heikoin pistokassato oli lajikkeella °Brödtorp'. Lajikkeet 'Melalahti' ja 'Öjebyn' tuottivat lähes yhtä suuria pistokassatoja lukuunottamatta kesäpistokkaita. Lajikkeesta 'Öjebyn' niitä saatiin selvästi enemmän kuin lajikkeesta 'Melalahti'. Lisälannoituksen vaikutus pistokkaiden tuotantoon jäi epäselväksi. Erilaisen lan- noituksen saaneilla pensailla pistokassadot olivat usein lähes yhtä suuret. Satotu- lDksissa näkyy yksilöllisten erojen aiheuttamaa vaihtelua, koska pensaita oli vain 3 kpl koejäsentä kohden. Vuotuislannoituksem määrää 300 kg/ha Puutarhan Y-lannosta ja kasvukaudella 200 kg/ha kalkkisalpietaria (tai vastaavan ravinnesisällön omaavia muita lannoitteita) voidaan pitää riittävänä lannoituksena pistokastuotannossa ole- ville mustaherukkapensaille. Tutkimuksessa ei ollut mahdollisuutta selvittää, mikä vaikutus lannoituksella olisi ollut myöhäisempien vuosien pistokassatoon. Toisaalta Kuva 1. Mustaherukan pistokkaid en tuotanto ori lannoitustasoilla 1 300 kg /ha Yp/v. 11 600kg/ ha Yp/v. Lajlke ÖJebyn 4. vuoden pistokassato 3.vuoden pistqkassato u52a 2.vuoden pistokassato 1.vuode n pistokassato 5 1 11 1 11 I 11 sk skl kv 1 11 ks 1 11 ks+sk 238 220 42 -24- ks = ruohomaiset kesäpistokkaat sk = puutuneet syyspistokkaat kv = puutuneetkeväLpibtokkaat yläviitel = 1-vuotiaina istutetut taimet la n n o i t us ta so i ta 1 30 0 kg /h a Yp /v . 1 1 6 00 k g / ha Y p /v . La j i ke B r öd to rp 1.. v uo de n p is to ka ss at o C.1 01 [ LD 3. v uo de n p is to ka ss a t o 2. vu od e n p is to ka ss a to r 1. vu o de n p is to ka ss a t o 0. 0. 7 3 (.4 o— EJ er ! la n n o i t us ta s o i I la 1 30 3 k g /h a Y p /v . 1 1 GO O kg / ha Y p /v . La j i » M e ta la ht i 3. vu o de n p is to ka ss at o m • iri; ................ . . «Nl F-77 r, gr- — 25 — • -3£1_ .-:':7..‘"77" • •• • .• . L • . ""s Idi . • .... . ..... —1C 1 -26- pistokastuotannossa ei ole syytä käyttää kovin vanhoja pensaita, koska emopensaiden iän lisääntyessä tuholaisten ja kasvitautien esiintymisvaara kasvaa. Pensaista saatiin selvästi eniten ruohomaisia (pehmeäversoisia) pistokkaita. Niiden määrä nousi ensimmäisinä vuosina hyvin jyrkästi siten, että lajikkeet 'Brödtorp' ja 'Melalahti' tuottivat neljäntenä vuonna istutuksesta lukien jo 400- 500 normaalia pistokasta ja lajikkeella 'Öjebyn° päästiin jo kolmantena vuonna yli 500 pistokkaan tulokåeen. Kahden viimeisen satovuoden perusteella laskettuna 'Brödtorp'-lajikkeen pistokkaista oli latvapistokkåita 61 %; vastaavat luvut oli- vat muilla lajikkeilla: 'Melalahti' 48 % ja 'Öjebyn' 46 %. Loput olivat 1. ja 2. asteen välipistokkaitå. Suurin prosenttiluku 'Brödtorp'in kohdalla merkitsee sitä, että tämän lajikkeen versot ovat olleet jonkin verran lyhempiä kuin molempien muiden lajikkeiden versot. Puutuneiden pistokkaiden - syys- ja kevätpistokkaiden - määrä jäi luonnollisesti huomattavasti pienemmäksi kuin ruohomaisten pistokkaiden määrä. Niiden lukumäärä nousi kolmantena 5atovuonna hieman Yli 100 pistokkaan pensasta kohden ja neljäntenä vuonna dadon määrä oli lajikkeilla 'Melalahti' ja 'Öjebyn 150-200 kpl. Lajikkeella 'Bröd- torp' pistokkaiden määrä jäi näitä pienemmäksi. Yleensä ja erityisesti viimeisenä satovuonna saatiin pensaista keväällä leikattuna suurempi sato kuin syksyllä lei- kattuna. Syy tähän saattaa olla ollut siinä, että syksyllä leikatut pensaat ovat kärsineet jonkin verran talvesta eikä pistokasversoja ole kehittynyt niin runsaasti kuin vasta keväällä leikattuihin petsaisiin. Mahdollisista talvehtimisvaurioista ei kuitenkaan tehty varsinaisia havaintoja. Suhteellinen latvapistokasmäärä oli puutuneilla samanåuuntainen kuin ruohomaisilla pistokkailla. Eri lajikkeiden osalta kahden viimeiset satoVuoden latvapistokkaiden båuUs oli seuraava: 'Brådtorp' 69 %, 'Melalahti' 63 % ja 'Öjebyn' 56 %. Kun pensaista leikattiin sekä keåä- että syyspistokkaita samana vuonna, saatiin näin parina ensimmäisenä satovuonna jonkin verran suurempi kokonaissato kuin pen- saista, joista otettiin vain kesäpistokkaita. Kolmannesta satovuodesta alkaen jäivät niiden sadot verraten alhaiseksi sekä kesä- että syyspistokkaiden osalta. Lajikkeesta 'Brådtorp' ei saatu puutuneita syyspistokkaita käytännöllisesti katsoen lainkaan. Pensaiden kokonaissato alkoi kolmannen vuoden jälkeen laskea, kun muissa koejäse- nissä sadon määrä oli vielä koetta lopetettaessa nousussa. Osa kokeesta oli istutettu 1-vuotisin taimin, joiden pistokassatoa verrattiin 2-vuotisina istutettujen taimien satoon. Nämä taimet antoivat selvästi suuremman sadon kuin 2-vuotisina istutetut, jos vertailuperusteena pidetään taimien todellista ikää: edellisistä saatiin vuosittain jopa useampikertaisia satoja verrattuna jäl- kimmäisten antamiin satoihin vuotta aikaisemmin. Sen sijaan pistokkaiden lukumää- rien erot pysyivät vuodesta toiseen lähes muuttumattomina. Kuinka monena vuotena pistokkaita voi ja kannattaa ottaa sanoista pensaista, ei tässä tutkimuksessa sen lyhytaikaisuuden takia voitu selvittää. Pistokkaiden tuotan- tokyky oli varsin suuri ja jo neljäntenä vuonna istutuksesta lukien voitiin laskea -27- saatavan ainakin 400 kesäpist6kastatai 150 täVallista p;uutunutta pistokastå. Kun otetaan huomioon, että teiioståneet lisäysmenetelmät mahdollistavat ns. 1-Sil- mupistokkaiden käytön, voidaan Yhdestä emopensaasta laskea saatavan vuosittain edellä mainittua määrää 2-3 kertaa Suuremman pistkasmäärän. Yhteenveto Tutkimuksessa on selvitetty mUstaherukkapensaiden kykyä tuottaa pistokkaita. Nel- jäntenä vuonna istutuksesta 1U1'den Saatiin ruohciMaisia .ijehmeäversoisia) pistokkaita 400-500 kpl pensasta kohden. VastaaVanikäisistä pensaiSta Saatiin 4-5 silmuiSia pUutuneita pistokkaita noin 150 kpl. Såkä ruohoMaisia että puutuneita pistokkaita samoista pensaista otettaessa pistokkaiden Määrä jäi Suhteellisen alhaiseksi. Piåtokkaiden tuottamiseen riittävänä vuotuislannoitåksena näytti o.leVan 64 kg/ha N, 14,4 kg/ha P ja 54,8 kg/ha K. RUhåain pistokassato saatiin lajikkeesta t öjebyn', sitten lajikkeesta 'Melalahti'; heikoin sato saatiin lajikkeesta 'Brödtorp'. Pensaat kestivät hyvin vuotuisen piåt6kassadonkorjUun. Alasleikkaaminen aiheutti rehevän kasvun, mistä syystä versot olivat -6ava1lista herkeiPiä repeilemään. KirjallisuUtta KALLIO, 'I: K. 1965. Piåtäkiajan vaikutukses'ba marjapensaiden pistokkaiden juurtU- miseen. Maatalous ja koetoiniint8.. 19: 126-132: 23 TAPIO K. KALLIO OSMO HEIKINHEIMO ANNIKKI RYYNÄNEN TAIMIEN LAADUN VAIKUTUkSESTA MANSIKAN SATOON Mansikanviljely maassamme on viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt. Kuitenkin tuntuu siltä, ettei satotason nostamiseen ole tässä yhteydessä kiinnitetty riittä- vää huomiota. Mansikan keskimääräinen sato oli maassamme 1970 luvun alkupuolella 3,8-4,9 tn/ha (ANON. 1976), kun esimerkiksi tutkimuslaitosten kokeissa saatiin tähän verrattuna jopa kolminkertaisia satoja (SÄKÖ ja HIIRSALMI 1976). Huonoon satotasoon on useita syitä, joista tärkeimpiä on heikko taimiaines; taimien aitous on ollut kyseenalainen, ja terveydentila heikko. TaiMien Mukanahan kulkeutuu sekä kasVitauteja että tuholaisia, joiden torjunta mansikkaviljelyksillä on erittäin vaikeaa tai suorastaan mahdotonta. Näistä kasVintuhoojiata ovat tärkeimmät mansikka-ankeroinen, manskkapunkki sekä mansikan virustaudit. Puutarhantutkimuslaitoksella aloitettiin vuonna 1969 selvittää taiMiaineiston laadun merkitystä mansikan satoon. EnsimMäisten kokeiden perusteella vOitlin osoittaa, että erilliSestä emotaimimaasta otetuista taimista saatiin 18 % suureMpi marjasato kuin marjaviljelyksiltä otetuista vastaavanlaisista taimista (KARHINIEMI'ja KALLIO 1975). Tämä sadonlisä lienee johtunut pääasiassa taimien erilaisesta elinvoimasta, koska kummatkin taimet olivat terveydentilaltaan lähes samanveroisia; -Iiistä tai niiden emokasveista ei oltu erikseen torjuttu kasvintuhoojia esimerkiksi lämminvesi- käsittelyllä. Todettiin myös, että emotaimimaan katteella, johon rönsytaimet voivat välittömästi juurtua, oli varsin suuri vaikutus näiden taimien satoon. Kun taimet oli istutettu elokuussa, saatiin seuraavana vuonna näistä ns. turvekatetaimista useampikertainen sato tavallisten kattamattomalta emokasvimaalta otettujen taimien satoon verrattuna. Sadonlisä vaihteli vielä toisena satovuonna 20-42 %. Tutkimuksissa todettiin lisäksi, että kevätistutusta ja koulittuja taimia käyttäen turvekatetai- milla ei saatu oleellista parannusta satoon. Tutkimuksissa ei valitettavasti sel- vitetty, millaisiksi marjasadot olisivat muodostuneet, jos olisi käytetty kevätistu- tuksessa suoraan eri emokasvimaista otettuja rönsytaimia. Kun tervetaimitoimikunta (TERTA) ryhtyi SITRAn tukemana kehittämään terveiden taimien kasvatusjärjestelmää maahamme, alettiin samalla selvittää tämän järjestel- män mukaisesti kasvatettujen taimien, tarkastettujen käyttötaimien, ominaisuuksia, ennen kaikkea satoisuutta mansikan osalta. Näistä tutkimuksista julkaistiin alustavat tulokset vuonna 1975 (KALLIO ym) ja vuonna 1976 (KALLIO ym). Kun tutkimukset nyt ovat päättyneet, tehdään seuraavassa selkoa niiden tuloksista. -29- Tutkimusten järjestely Tutkimuksiin liittyviä kenttäkokeita Oli puutarhantutkimuslaitoksella Piikkiössä, tuhoeläintutkimuslaitoksella Tikkurilassa Vantaalla, Etelä-Savon koeasemalla Mikke- lissä ja Alvar Nenosen mansikkaviljelMällä Tervakankaan tilalla Suonenjoella. Sen lisäksi oli havaintoruutuja Penttilän puutarhassa Mäntyharjulla ja Kankkusen mar- janviljelyksilla Juvalla. PuutarhantutkiMuslaitoksen koe istutettiin syyskUuss3.1973 ja Muut kokeet ke- väällä 1974. SuOnenjoella oli kokeessa lajike 'Zefyr ja muilla paikoilla 'Senga Sengana'. Koejäseniä oli varsinaisissa kokeissa neljä: 1) tarkastetut käyttötai- met, jotka hankittiin niiden taimien kasvattajilta; 2) tavalliset taimet, jotka Piikkiö, Tikkurilan ja Mikkelin kokeisiin oli hankittu eräältä mansikkaviljel- mältä Laukaasta ja jotka Suonenjoella olivat viljelijän omia taimia; 3) puhtaat taimet, jotka olivat tuhoeläintutkimuslaitoksella läMminvesikäsiteltyjä taimia ja 4) saastutetut taimet, jotka olivat alunperin puhtaita, mutta ankeroissuspen- siolla saastutettuja taimia. Havaintokokeissa Juvalla ja Mäntyharjulla V=attlin tarkastettujen käyttötaimien satoa tavallisten, viljelijöiden omien taimien satoon. Mainittakoon, että tavalliset viljelijöiden omat taimet näyttivät ulkonaiäen tarkastelun perusteella olevan varsin hyvänlaatuisiaä Sen sijaan Laukaasta hankitut tavalliset taimet olivat mansikkapUnkin ja manäikka-ankeroisen saastuttamia sekä aitoudeltaan epäyhtenäisiä. Neljä kerrannetta käsittävät koeruudut oli järjestetty Piikkiössä, Mikkelissä ja Suonenjöella åatunnaistettulhin löhkoihin, Tikkurilassa latinalaiseen neliöön. Ruutujen koko oli 15 m2 käsittäen kolme 5 metrin riviä, joissa kussakin oli 15 tainta rivivälien ollessa 1 m. Koeruutujen välissä oli Tikkurilassa ja Suonenjoella kahden metrin käytävät taimista toisiin lukien. Tarkastettujen käyttötaimien 100 m2:n suuruiset havaintoruudut olivat Juvalla ja Mäntyharjulla viljelijöiden omista taimista perustettujen mansikkaviljelysten keskellä. Kasvukausien aikainen hoito lannoituksineen, muokkauksineen, rönsyjen poista- misineen ja sadonkorjuineen oli tavanomaista. Puutarhantutkimuslaitoksen koe lope- tettiin jo kahden satokauden jälkeen talvivaurioiden ja voimakkaan ankerois- ja punkkisaastunnan vuoksi. Samasta syystä voitiin ottaa huomioon vain tavallisten ja tarkastettujen käyttötaimien sadot, joten koetta käsiteltiin havaintoistutusten tapaan. Tikkurilassa ja Suonenjoella kokeesta korjattiin satoa kolmena satokautena ja Mikkelissä säilytettiin koe vielä neljännen satovuoden. -30- Tulokset ja niiden tarkastelua Tärkeimmät tulokset on esitetty taulukoissa 1 ja 2 sekä kuvissa 1-5. Taulukko 1. Tavallisten (omien) ja tarkastettujen käyttötaimien sato eräillä koe- paikoilla. Lajike 'Senga Sengana' Sato kg/ha Piikkiö Mäntyharju Juva 6 970 5 900 9 110 3 130 4 010 6 620 123 47 38 7 120 13 320 5 720 6 450 10 710 5 800 10 ' 24 - 1 1975 tarkastetut käyttötaimet tavalliset taimet sadonlisä tark. käyttötaimilLa (%) 1976 tarkastetut käyttötaimet tavalliset taimet sadönlisä tark. käyttötaimilla (%) 1977 tarkastetut käyttötaimet _ 3 640 tavalliset taimet _ 2 760 sadonlisä tark. käyttötaimilla (%) 32 Ensimmäisenä satovuonna 1975 ankara halla kukinta-aikana heikensi satoa ennen kaikkea Piikkiössä. Tästä huolimatta tarkastetut käyttötaimet antoivat täällä yli kaksinkertaisen sadon tavallisiin taimiin verrattuna (taulukko 1). Toisena satovuonna 1976 karkastettujen käyttötaimien sato oli vain 10 % suurempi kuin tavallisten taimien sato ja muutenkin satotaso jäi alhaiseksi. Siihen öli syynä tarkastettujen käyttö- taimien nopea uudelleen saastuminen, joka voitiin MyöS osoittaa mikroskooppisissa tarkastuksissa. Uudelleen saastuminen oli alkanut ilmeisesti jo syksyllä 1974, jolloin ankeroisten ja punkkien leviäminen taimesta toiseen rönsyjen välityksellä oli mahdollista. Saastuntalähteet (= tavalliset taimet) olivat viereisissä riveissä yhden metrin etäisyydellä. Sama uudelleen saastuminen ilmeni selvästi myös havainto- kokeessa Juvalla. Ensimmäisenä satovuonna tarkastetuista käyttötaimista saatiin 38 % suurempi sato kuin viljelijän omista taimista, mutta seuraavana vuonna tarkas- tettujen käyttötaimien sato oli laskenut tavallisten taimien sadon tasalle. Terveiden taimien havaintoruutu oli kapea, vain parin taimirivin levyinen, joten sen saastu- minen ympäröivän muun taimiaineiston tasoon oli luonnollista. Sen sijaan Mäntyhar- julla Penttilän puutarhassa säilyi satoero vielä kolmantena satovuonna selvänä. On - 31 - kuitenkin huomattava, että satotaso oli erittäin alhainen johtuen suurista talvehti- misvaurioista talvella 1976-77. Tarkastettujen käyttötaimien vuonna 1977 antamaan 32 %:n sadonlisään on siksi .suhtauduttava varauksin. Varsinaiset kokeet Tikkurilassa, Mikkelissä ja Suonenjoella osoittivat myös Sel- västi, että puhtailla tarkastetuilla käyttötaimilla on huomattava merkitys mansikan satotason parantajana. Tikkurilassa tuhoeläintutkimuslaitoksella tarkastetuiåta käyttötaimista saatiin 97 % suurempi sato kuin tavallisista taimista (kuva 1). Tarkastetut käyttötaimet tuottivat jokaisena kolmena satovuonna yli 10 000 kg:n hehtaarisatoja, kun tavallisten taimien sato parhaana satovuonna (1976) jäi vain 7 100 kg:aan, Mikkelissä Etelä-Savon koeasemalla jatkettiin koetta vielä 1978 (kuva 2). Neljän vuoden keskiåato tarkastetuista käyttötaimista oli 59 % suurempi kuin taval- listen taimien sato; Tässä kokeesåa herättää huomiota poikkeuksellisen korkea sato- taso vuonna 1978. Sadon Määrä nousi toisesta satovuodesta (1976) alkaen sekä taval- lisilla että tarkastetUilla käyttötaimilla. Syitä näin korkeaan satotasoon voidaan vain olettaa. Rönsyt pöistettiin vuosittain sekä ehnen sadonkorjuuta että sen jälkeen, joten taimet saattoivat vahvistua rönsyjen kasvua näin hillittäessä. Koealue oli vuosina 1977 ja 1978 katettu ohuella Leda-sorakerroksella. Suurin vaikutus lienee ollutkin juuri maankäsittelyliä. Vuoden 1975 jälkeen rivivälejä ei lainkaan jyrsitty eikä edes hal''attu. Rikkakasvit hävitettiin riviväleistä pääasiassa kerran kesässä suoritetuilla parakvatti-ruiskutukSilial Yksittäiset rikkakasvit poistettiin ennen niiden siementämistä maata tarpeettomasti liikuttelematta, jotta uusia mullassa aina esiintyviä rikkakasvien siemeniä ei olisi noussut lähelle pintaa itämään. Näin menetellen rikkakasvien torjunta helpottui vuosi vuodelta. Kun rivivälejä ei muokattu, taimien juuret säilyivät vahingoittumattomina ja voivat kasvaa aivan pintaan asti eikä myöskään maan pieneliötoiminta häiriintynyt. Vuonna 1977 sadonkorjuun jälkeen mansikkakasvusto ruskeankeltaisesta väristä päätellen näytti kärsivän typen puutetta. Mansikkapunkkien torjunta suoritettiin syksyisin sadonkorjuun jälkeen endosulfaanilla. Rönsyjen poistamisella kahteen kertaan hidastutettiin myös ankeroisten leviämistä terveeseen kasvustoon. Mainittakoon vielä, että Etelä-Savon koeasemalla saatiin vuonna 1978 muistakin mansikkakokeista huomattavan hyvä sato (SÄKÖ ym. 1978). Suonenjoella oli koeruudut istutettu 2 metrin päähän toisistaan, kuten Tikkurilas- sakin, joten saastumista viereisistä ruuduista rönsyjen välityksellä ei juuri pääs- syt tapahtumaan. Lajikkeena oli 'Zefyr'. Myös viljelijän omat taimet näyttivät istu- tettaessa varsin terveiltä ja niinpä ensimmäisenä satovuonna 1975 niistä sekä tar- kastetuista käyttötaimista saatiin varsin suuret sadot. Sadonlisäys näitä taimia käyttäen oli vain 11 % (kuva 3). Seuraavina vuosina sadot laskivat kauttaaltaan, viljelijän omien taimien sato suorastaan romahdusmaisesti jääden 56 ja 47 prosenttiin tarkastettujen käyttötaimien sadosta. Jo vuonna 1976 havaittiin silmävaraisessa tarkastuksessa selviä ankeroissaastunnan merkkejä viljelijän omissa taimissa. Lämminvesikäsiteltyjen eli puhtaiden taimien ja alunperin puhtaiden, mutta 1975 1976 1977 keskiarvo kg/ha 16990 •• 4". •••• 1 07A .5110 13270 13440 1427C kocki-..0^ -32- Kuva 1. 'kg na Mansikkasadon kehittyminen Lajike: Senga Sengana Paikka: Tuhoeläintutkimuslaitos Tikkurila 11900 tavalliset taimet tarkastetut käyttötaimet Kuva 2. Mansikkasadon kehittyminen Lajike: Senga Sengana Paikka: Etelä— Savon koeasema Mikkeli tavalliset taimet f7.7.1 tarkastetut käyttätaimet Lisäys kuvaan 2 Sadot 1975 1976 1977 1978 Keskiarvo - 33 kg/ha rzi omat taimet tarkastetut käyttötaimet 1975 1976 197,7 keskiarvo 11460 10730 •••••• Tikkurila _ C 0 ABC Mikkeli Suonenjoki 13270 10380 Kuva 3. Mansikkasadon kehittyminen Lajike: Zeryr Paikka: Suonenjoki Kuva 4. Erilaisen puhdistuskäsittelyn saaneiden taimien sato vuonna 1977. Taimet istutettu vuonna 1974. • kg /ha A E] tavalliset (omat) taimet 13 v. 1974 saastutetut taimet tarkastetut käyttötaimet puhtaat taimet Lisäys kuvaan 4 Lajikkeet: Tikkurila: Senga Sengana . Mikkeli: Senga Sengana Suonenjoki: Zefyr - 34 - ankeroisilla saastutettujen taimien kolmannen vuoden (1977) sadat on tavallisien taimien ja tarkastettujen käyttötaimien sadon lisäksi esitetty kuvassa 4. Tikkuri- lasaa ja Mikkelissä oli lajikkeena 'Senga Sengana'. Tarkastettujen käyttötaimien, puhtaiden taimien ja saastutettujen taimien sadot eivät kovin paljon poikmnest toisistaan; satoerot suurimmillaankin olivat 10-11 %. Sen sijaan Suonenjoella, jossa lajikkeena oli tZefyr' oli saastutettujen taimien sato huomattavasti alhaisempi kuin puhtaiden ja tarkastettujen käyttötaimien sato. Tästä on aihetta otaksua, että 'Zefyr' olisi ankeroiskestävyydeltään heikompi kuin 'Senga Sengana'. Kokeet olivat liian lyhytaikaisia, jotta olisi voitu selvittää lopullisesti, kuinka kauan tarkastettujen käyttötaimien sato säilyy suUrempana kuin tavallisten taimien sato. Piikkiössä ja Juvalla, joilla paikoilla uudelleensaastumisMahdollisuu- det olivat saastuntalähteiden läheisyyden vuoksi kaikkein parhaimmat, tavallisten tai- mien sato oli toisena satovuonna sama (= 100 %) tai lähes sama kuin tarkastettujen käyttötaimien (kuva 5). Sen sijaan muilla koepaikoilla tavallisten taimien sato oli vielä kolmantena satovuonna vain 47-76 % tarkastettujen käyttötaimien sadosta ja neljäntenä satovuonna Mikkelissä 79 cf.. Kun otetaan huomibon, ettei mansikän Taulukko 2. Tarkastettujen käyttötaimien tuoma sadonlisä (% tavallisten taimien sadosta) laskettuna kokonaissadosta ja I luokan sadosta eräillä koepaikoilla Koepaikka Vuosi Sadonlisä kokonais- sadosta (%) I luokan sadosta ••••• OM= Mikkeli 1975 83 105 1976 101 122 1977 57 38 1978 26 27 Mäntyharju 1975 47 59 1976 24 36 1977 32 50 Tikkurila 1975 233 439 1976 52 — 1977 68 58 viljelykierron pituudeksi suositellaan 3-4 satovuotta, tarkastetuilla käyttötaimilla saatu sadonlisä säilyy huomattavana koko viljelyajan. Kun tarkastetuilla käyttötai- milla satotaso näyttää säilyvän huomattavan korkeana, voitanee näitä taimia käyttäen 0/0 100 X 50 50 100 % - 35 - Kuva 5. Tavallisten taimien sato verrattuna tarkastettujen käyttötaimien satoon (%). 100 % 100 % 50 50 1975 1976 1977 Piikkiö 0 0 Tikkurila X X Senga Sengana 1975 1976 1977 1978 Mikkeli Senga Sengana 1975 1976 1977 1975 1976 1977 Juva 0 0 Suonenjoki Mäntyharju x X Senga Sengana Zefyr -36- viljelyaikaa pidentää. Tarkastetuista käyttötaimista saatiin yleensä myös laadullisesti parempi sato kuin tavallisista taimista (taulukko 2). Tämä kävi selvästi ilmi erityisesti ensim- mäisinä satovuosina 1975 ja 1976. Niinpä Tikkurilassa oli vuonna 1975 tarkastettujen käyttötaimien tuoma sadonlisä kokonaisuudesta laskettuna 233 %, mutta ensimmäisen luokan sadosta laskettuna peräti 439 %. Harmaahometta esiintyi runsaasti vuonna 1977, sjolloin I lubkan marjasato ei noussut niin paljon kuin kokonaissadon nousu olisi edellyttänyt, Tiivistelmä Puutarhantutkimuslaitoksella Piikkiössä, Tuhoeläintutkimuslaitoksella Vantaalla (Tikkurila), Etelä-Savon koeasemalla Mikkelissä ja eräillä yksityisillä mansikka- viljelmillä järjestettiin vuosien 1973-78 aikana koesarja, jonka tarkoituksena oli selvittää aitoudeltaan ja terveydentilaltaan korkealuokkaisten taimien, tarkastettu- jen käyttötaimien, antaman sadon määrää ja laatua verrattuna yleisesti käytettyjen viljelijöiden omilta viljelyksiltä otettujen taimien satoon. Lajikkeina olivat 'Senga Sengana' ja 'Zefyr'. Tarkastetuilla käyttötaimilla saatu sadonlisä vaihteli 18-97 % koepaikasta ja sen olosuhteista riippuen, Kaikki koepaikat ja satovuodet huomioon ottaen (17 satoa) tarkastettujen käyttötaimien sato oli keskimäärin 10 240 kg)ha ja tavallisten taimien sato 6 720 kg/ha, joten tarkastetuilla käyttötaiMilla saatu sadonlisä oli 3 520 kg/ha eli 52 %. Yleensä tavallisten taimien ja tarkastet- tujen käyttötaimien satoerot pienenivät vuosi vuodelta. Tarkatetuista käyttötaimista saatiin myös laadullisesti parempi sato kuin tavallisista taimista. Lajike 'Zefyr° näytti kärsivän huomattavasti mansikka-ankeroisesta. Tutkimukset aloitettiin Suomen Itsenäisyyden Juhlavuoden 1967 Rahaston tuella ns. TERTA-projektin osana. Kirjallisuutta ANON. 1976. Maatalouden tuotantopoliittisen toimikunnan osamietintö I. Liiteosa: Puutarhatalous. Komiteamietintö 1976, 74. 50 p. KALLIO, T.K., HEIKINHEIMO, 0. & KARHINIEMI, A. 1975. Mansikanviljelyssä terveillä taimilla huomattavaan sadonlisään. Koetoim. ja Käyt. 32: 29, 32. 37 -- HEIKINHEIMO;.0. & RYt4ÄNEN, A. 1976. Tarkastettujen käyttötaimien sato mansi- kanviljelyssä. Koetöimi ja Käyt. 33: 37. KARHINIEMI, A. & KALLIO T.Ki 1975. TåiMikaäVatUksen ja istutusåjan vaikutus mansikan satöoni. Koetoillt: ja Käyt. 32i. 10, 12 SÄKö, J. & HIIRSALMI, 11; 1976. Mansikat-1 lajikekökeiden tuiöksia. PUutarhantutk.lait. Tiedote 8: 7-16i' RYYNÄNEN A. & tAUHINEN, EÅ 1978. Mansikah lajikekokeiden tuloksia. Koetoim. ja Käyt. 35i 41, 43 Heimo Hiirsalmi ja Jaakko Säkö: PUUTARHANTUTKIMUSLAITOKSEN TIEDOTE-sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet seu- raavat hedelmän- ja marjanviljelyä koskevat kirjoitukset: Ngo 6 (1975) Jaakko Säkö: Manåikan lehdistön niiton vaikutus seuraavan vUoden satoon MeSivadeIma, Rubus idaeus x Rubus arcticus UUSi Viljely- ka5V1 Koe pölyttäjieh, ilman kosteUden ja lämpötilan vaikutuk- seäta meSimarjan, marjontaan P4olukan pölytyskokeista ja MarjonnaSta Kate- ja lannoituskokeista pUolUkalla vuosina 1972-74 Ahofflansikka, Fragariä vesda t Sen viljely ja käyttö jalostukSessa PUOlUkan viljely Suomessa PUolUkan esiihtymineh, muUntelU ja ekologia Tythi„ arvokas luonnonffiarjaMMe LuonnonMatjojen viljelytutximUkset SUomessa Uusia talvenkestäviä omenapuuperusrunkoja ja -lajikkeita Muovin käyttö katteena mansikanviljelyssä Varhaismansikan tuotanto muovihuoneissa ja -tunneleisSa Pehsasmustikan lajikekokdot puutarhantutkimuslaitoksessa vuosina 1964-1975 Juolukan ja pensåsmustikan oftdalaisuuksien periytyminen lajiristeytyffliin Hillan SieMeneflinen lisääntyminen Alustava hillan juurrutuskoe Luonnonvadelma viljelytutkimuksen kohteena Mustikan versonpituuden riippuvuus kasvupaikkatekijöistä Mustikan ja puolukan risteytymän, Vaccinium x iatermedium Rathe, Porin esiintymä N:o 1 (1975) Jaakko Säkö: HeiMo Hiirsalmi ja Jaakko Säkö: Heifflo Hiirsalmi: hato tehmushovi: N:o 4 (1975) Heiniö Hiirsalmi: Aato Lehmushovi ja Jaakko Säkög AarO Lehfflushovi: Jaakko säkeig Heifflo Hiirsalmi: N20 7 (1976) Eira-Maija Rantala: Jouko Kortesharjug Leimo Hiirsalmi: Aaro Lehmushovi ja Heimo Hiirsalmi: N:o 8 (1976) Jaakko Säkö: Jaakko Säkö ja Heimo Hiirsalmi: Heimo Hiirsalmi: Heimo Hiirsalmi ja Aaro Lehmushovi: Mansikan viljelykokeiden tuloksia Mansikan lajikekokeiden tuloksia Mustaherukan pölytyssuhteet ja marjonta Mustaherukan kasvutavan ja -voimakkuuden vaikutus sadon määrään Pensasmustikan pistokaslisäys ja taimikasvatus Pensasmustikka erilaisilla kasvualustoilla N:o 12 (1977) Jaakko Säkö: YP, uusi suvuttomaSti lisättävä omenapuuperusrunko Herukoiden ja karViaiäen paMputuskorjuu Maleiinihydratsidih vaikutus mustaherukan kukintaan Mansikan ja vadelman säilyminen korjuun jälkeen Mansikan rönsyjeh poistafflinen ja niiden kasvun heikentäminen Suomessa tavattaVien RubUs-lajien ja niiden risteytymien sytogenetiikasta Jaakko Säkö ja Eeva Laurinen: Heimo HiirSalmi ja Maija Kotimäki: , N:o 19 (1979) Jaakko Säkö ja Eeva Laurinen: Jaakko Säkö, Annikki Plyynånen ja Eeva Laurinen: Hilma Kirmanen ja Jaakko Säkö: Lannoituksen vaikutus MuStaherukkaan kahdella eri maalajilla Katteiden käyttö mustahärukalla Mansikan lajikekokeiden tuloksia Mnnaikan kaSteluh ta±Ve ~n lämpötilan vaikutus manSikan ravinteiden ottoon, kas- vuun ja satoon KaaVUnsääteet omenapuiden raakileenharvehhUkäessa Mansikan suku - Fragaria L. Rubus 15-Iellätus- ja RuhUs arcticus-lajien riateytysjälke- läistöjeft ominaisuuksista No 22 (1979) Eeva Laurinen ja Jaakko Säkö: Aaro Lehmushovi ja Jaakko Säkö: Heimo Hiirsalmi: N:o 23 (1980) Jaakko Mkö, Heimo Hiirsalmi ja Eeva Laurinen: Jaakko Säkö ja Eeva Laurinen: Heimo Hiirsalmi: Viljelyyn sopivia vadelmalajikkeita Omenalajikkeiden hedelMöityssuhteet Lajinristevtysjalostus marjakasveilla Mesivadelmajalosteiden viljely kevytrakenteisessa muovihuo- neessa 91T qr- _ . eo. .6-4-1";71- ,:' 4..c ' •T? 41- -;-,..-N.,,, ‹ ' J ,.,, - .!;- , • •: .i....? '.=!..,,j;:•-•-:•_;› ;:- ,-, ,.= ' -,----' ...‘'.-..-",i.., -••• ... W W.->-:;«--- ......, :' . f .._. - !. ,!. F-1 ' • .1, XF. '..,-.. ... , . - f.:•;:- - .. #f'",-Pi'-•• .x.,-,,,.. -, .r.,,.--...--e.•,!-.2:-. .-.-- _ - "-N --; -