Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 Metsäluonnon turvaaminen kuntien metsissä METSO-ohjelmaa toteuttamassa Irja Löfström, Terhi Koskela, Susanna Anttila, Kimmo Syrjänen ja Riikka Paloniemi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 Metsäluonnon turvaaminen kuntien metsissä METSO-ohjelmaa toteuttamassa Irja Löfström, Terhi Koskela, Susanna Anttila, Kimmo Syrjänen ja Riikka Paloniemi Luonnonvarakeskus, Helsinki 2019 Viittausohje: Löfström, I., Koskela, T., Anttila, S., Syrjänen, K. & Paloniemi, R. 2019. Metsäluonnon turvaaminen kuntien metsissä – METSO-ohjelmaa toteuttamassa Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 67 s. ISBN 978-952-326-887-6 (Painettu) ISBN 978-952-326-888-3 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-888-3 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Irja Löfström, Terhi Koskela, Susanna Anttila, Kimmo Syrjänen ja Riikka Paloniemi Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2019 Julkaisuvuosi: 2019 Kannen kuva: Kimmo Syrjänen, SYKE Painopaikka ja julkaisumyynti: PunaMusta Oy, http://luke.juvenesprint.fi http://urn.fi/URN Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 3 Tiivistelmä Irja Löfström¹), Terhi Koskela¹), Susanna Anttila2), Kimmo Syrjänen2) ja Riikka Paloniemi2) ¹) Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki 2) Suomen ympäristökeskus (SYKE), Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki Raportissa kuvataan kunnille vuonna 2015 tehdyn kyselytutkimuksen tulosten perusteella METSO- ohjelman sekä yleisemmin metsien monimuotoisuuden turvaamisen toteutusta kunnissa. Raportissa tarkastellaan METSO-ohjelman tunnettuutta ja vastaanottoa kunnissa sekä selvitetään, millaisia tuki- ja lisätietotarpeita kunnilla on METSO-ohjelmaan liittyen. Kysely kohdennettiin kuntien metsistä vas- taaville toimihenkilöille ja siihen vastasi 79 kuntaa eri puolilta Suomea. Kyselytutkimuksen perusteella kunnat ovat aktiivisesti osallistuneet METSO-ohjelmaan, ja metsien monimuotoisuuden turvaamiseen näyttää olevan kunnissa kiinnostusta. METSO-ohjelmaan soveltu- vat kohteet oli kartoitettu noin kolmessa viidesosassa kyselyyn osallistuneista kunnista. Kunnista 40 prosenttia oli suojellut METSO-ohjelmaan sopivia kohteita yksityisinä suojelualueina ja myynyt tai vaihtanut maita valtiolle luonnonsuojelutarkoitukseen. Lisäksi luontoarvoiltaan arvokkaiksi tunnistet- tuja kohteita oli jätetty metsätaloustoimien ulkopuolelle tai otettu huomioon kaavoituksessa tai tur- vattu muilla keinoin. Vastaajista kaksi kolmasosaa koki tuntevansa METSO-ohjelman ja sen kunnalle tarjoamat mahdolli- suudet hyvin. Esille nousi kuitenkin myös merkittäviä tiedon ja tuen tarpeita. Useimmin tietoa kaivat- tiin suojelusta maksettavien korvausten määristä ja suojelumäärärahojen riittävyydestä. Epätietoi- suutta oli myös kuntien mahdollisuuksista saada METSO-ohjelmasta korvausta. Tiedonpuutteet vä- hensivät luonnollisesti kiinnostusta tehdä esityksiä kohteiden suojelusta METSO-ohjelmassa. Riittä- vää korvaustasoa pidettiin tärkeänä tekijänä kuntien osallistumiselle METSO-ohjelmaan. Huomattava osa vastaajista näki METSO-ohjelman hyvinä puolina sen, että ohjelmaan osallistuminen parantaa kunnan imagoa, edistää kuntalaisten mahdollisuuksia luontoharrastukseen ja tukee kunnan pyrkimyksiä monimuotoisuuden turvaamisessa ja hyvän asuinympäristön luomisessa. Noin kaksi kolmesta vastaajasta piti todennäköisenä, että kunta turvaa seuraavan viiden vuoden aikana metsi- ensä monimuotoisuutta jättämällä kohteita metsätaloustoimien ulkopuolelle. Noin puolet vastaajista arvioi kunnan tulevan käyttämään erilaisia kaavoitusratkaisuja monimuotoisuuden turvaamisen kei- nona. Lähes neljäsosa piti vähintään melko todennäköisenä, että kunta tarjoaisi alueita suojeltavaksi yksityisinä suojelualueina. Samoin noin neljäsosa arvioi, että kunta myisi kohteita valtiolle luonnon- suojelutarkoitukseen osana METSO-ohjelmaa. Kuntien metsien monimuotoisuuden turvaamisen edistämisessä vastaajat pitivät tärkeinä keinoina hyvää metsäsuunnittelua, tiedon lisäämistä sekä metsien tuottovaatimusten kohtuullistamista. Lähes kaikissa vastanneissa kunnissa talousmetsille oli tehty metsäsuunnitelma ja kahdessa kolmasosassa myös virkistysmetsille tai osalle niistä oli tehty hoitosuunnitelmia. Selvityksessä tarkastellaan ajallista muutosta vertaamalla osaa vuonna 2015 tehdyn kyselyn vastauksista KuntaMETSO-työryhmän vuonna 2005 toteuttaman kyselyn tuloksiin. Asiasanat: metsät, luonnonsuojelu, kunnat, metsäsuunnittelu, luonnonsuojelualueet, virkistysalueet, METSO-ohjelma Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 4 Sisällys 1. Johdanto ..................................................................................................................................5 2. Aineisto ....................................................................................................................................7 2.1. Kyselyt ................................................................................................................................................. 7 3. Kyselyihin vastanneet kunnat ...................................................................................................8 3.1. Kuntien luokitus .................................................................................................................................. 8 3.2. Metsien pinta-ala ja sen jakautuminen talous-, virkistys- ja suojelumetsiin .................................... 10 3.3. Arviot metsien maankäytön muutoksista ......................................................................................... 13 4. Kuntien metsäsuunnitelmat ja asetetut monimuotoisuustavoitteet ......................................... 16 4.1. Strategiatason ohjelmat ja metsäsuunnitelmat ............................................................................... 16 Talousmetsien metsäsuunnitelmat ................................................................................................. 16 4.1.1. Virkistys- ja suojelumetsien hoitosuunnitelmat .............................................................................. 17 4.1.2. 4.2. Monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteet kunnissa ..................................................................... 18 4.3. Monimuotoisuuden turvaamista rajoittavat tekijät ......................................................................... 20 4.4. Metsille asetetut tuottotavoitteet .................................................................................................... 22 5. Kuntien näkemykset METSO-ohjelmasta ................................................................................. 24 5.1. METSOn tunnettuus ja kiinnostavuus ............................................................................................... 24 5.2. Luontoarvojen kartoitukset ja niiden hyödyntäminen kunnissa ...................................................... 26 5.3. Monimuotoisuuden turvaamisen keinot kunnissa ........................................................................... 28 5.4. Tiedon ja tuen tarve METSO-ohjelmaan osallistumiseksi ................................................................. 30 5.5. Kohteen tarjoamisen kiinnostavuutta vähentävät tekijät ................................................................ 32 5.6. Suojelun aiheuttamien ristiriitojen ratkaiseminen ........................................................................... 34 5.7. Erityyppiset kunnat monimuotoisuuden turvaajina ......................................................................... 35 Kaupunkimaiset, taajaan asutut ja maaseutumaiset kunnat .......................................................... 35 5.7.1. Talousmetsiään itse hoitavat kunnat .............................................................................................. 36 5.7.2. Virkistysmetsäkunnat ...................................................................................................................... 37 5.7.3. 5.8. Kuntien rooli METSOn markkinoimisessa maanomistajille .............................................................. 38 5.9. Monimuotoisuuden turvaamisen käytäntöjen ja METSO-ohjelman kehittäminen .......................... 39 6. Yhteenveto............................................................................................................................. 41 6.1. Vastanneiden kuntien edustavuus .................................................................................................... 41 6.2. Metsien käyttöluokat ja arviot muutoksista ..................................................................................... 41 6.3. Kuntien metsäsuunnittelu ................................................................................................................ 42 6.4. Näkemykset METSO-ohjelmasta ....................................................................................................... 42 Kuntien tietotarpeet ....................................................................................................................... 42 6.4.1. METSO-ohjelmaan osallistuminen .................................................................................................. 43 6.4.2. Kuntien käyttämät monimuotoisuuden turvaamiskeinot ............................................................... 43 6.4.3. 7. Viitteet ................................................................................................................................... 45 8. Liitteet .................................................................................................................................... 46 Liite 1. Vuoden 2015 kysely ..................................................................................................................... 46 Liite 2. Vuoden 2005 kysely ..................................................................................................................... 57 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 5 1. Johdanto Lähes kaikki Suomen kunnat omistavat metsää. Kuntien omistuksessa oleva metsäpinta-ala on noin 430 000 hehtaaria (Suomen virallinen tilasto 2014). Suomen kunnilla ja seurakunnilla on mahdolli- suus toteuttaa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaa (METSO) turvaamalla arvokkaita luontokohteita, esimerkiksi lehtoja, runsaslahopuustoisia kangasmetsiä ja pienvesien lä- himetsiä. Kuntien osallistuminen METSO-ohjelman toteutukseen pohjautuu vuosina 2005–2006 toi- mineen ns. KuntaMETSO-työryhmän esityksiin toimenpiteistä, joilla voidaan turvata virkistys- ja ulkoi- lumetsien monimuotoisuutta kuntien ja seudullisten virkistysalueyhdistysten hallinnoimilla alueilla ja valtion retkeilyalueilla (Monimuotoisuuden turvaaminen kuntien… 2006). Esitetyissä toimenpiteissä pyrittiin sovittamaan yhteen virkistyskäytön ja metsätalouden tavoitteet. Kuntien ja muiden julkisyh- teisöjen maita on valtioneuvoston vuonna 2014 tekemän METSO-ohjelmaa koskevan periaatepää- töksen mukaan tavoitteena suojella yhteensä 7 000 hehtaaria vuoteen 2025 mennessä. METSO-ohjelmaan osallistuminen on kunnille vapaaehtoista. Kunnat voivat myydä METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet täyttäviä kohteita valtiolle suojelutarkoituksiin tai perustaa yksi- tyisen suojelualueen. Nämä suojelukeinot perustuvat luonnonsuojelulakiin. Myös maanvaihto valtion alueeseen on mahdollinen. Kunnat saavat valtiolle luonnonsuojeluun myytävästä alueesta täyden korvauksen, joka perustuu puuston ja maapohjan arvoon. Koska kunnilla on lakisääteisiä velvoitteita turvata monimuotoisuutta ja tarjota kuntalaisille virkistykseen soveltuvia alueita (luonnonsuojelulain 6 §, maankäyttö- ja rakennuslain 5 §, 39 § ja 54 §), kunnat voivat saada METSO-ohjelmassa yksityisen suojelualueen perustamisesta enimmillään 50 prosentin korvauksen kohteen käyvästä metsätalous- arvosta. Muiden käyttömuotojen metsätalouskäytölle asettamat rajoitukset – kuten kohteen virkis- tyskäyttö – alentavat korvaussummaa. Ympäristöministeriö tarjosi vuosina 2010–2012 kunnille ja seurakunnille hankerahoitusta METSO- ohjelmaan soveltuvien alueiden inventointiin. Hankkeissa oli mukana 50 kuntaa ja kahdeksan seura- kuntaa tai seurakuntayhtymää. Kaikkiaan inventointirahoitusta sai aikanaan 51 kuntaa (vuoden 2016 kuntajaolla 49 kuntaa). Nämä kunnat edustivat 16 prosenttia Suomen kunnista ja omistivat yhteensä 35 prosenttia kuntien omistamasta metsäpinta-alasta. Inventointihankkeet tuottivat kuntien ja seu- rakuntien metsistä arvokasta luontotietoa, jota ei olisi saatu ilman ulkopuolista rahoitusta. Kuntien metsistä METSO-ohjelman kriteerit täyttäviä kohteita löytyi inventoinneissa vajaa 10 000 hehtaaria. (Anttila ym. 2013.) Vuoden 2015 kevääseen mennessä kunnat olivat turvanneet näissä kartoituksissa löytyneistä MET- SO-ohjelmaan soveltuvista kohteista metsäsuunnittelussa, suojelleet tai päättäneet esittää suojeluun huomattavan osan (78 %). Yli kolmasosa inventoinneissa löytyneiden METSO-kohteiden pinta-alasta oli turvattu tai aiottiin turvata huomioimalla kohteiden luontoarvot metsäsuunnittelussa, mikä oli useimmin käytetty keino METSO-kohteiden turvaamiseksi. Toiseksi eniten turvaamisen keinona oli käytetty tai aiottiin käyttää yksityisen suojelualueen perustamista. Kartoitustiedot kohteiden luonto- arvoista olivat tärkeitä, kun kohteiden turvaamisesta tehtiin päätöksiä kunnissa. (Anttila ym. 2016.) METSO-inventoinnin tehneissä kunnissa ja seurakunnissa on tahtoa luontoarvojen turvaamiseen, mutta kiinnostusta pysyvään suojeluun vähensi halu säilyttää alueiden maanomistus ja maankäytön päätösvalta. Alueiden virkistyskäytön ja luonnonsuojelun välillä nähtiin jossain määrin ristiriitaa. Vir- kistysalueilla on oma merkityksensä paitsi niitä käyttävien kuntalaisten luontokokemusten myös luontoarvojen säilymisen ja kehittämisen kannalta. METSO-ohjelman toteutusrahoituksen vähenty- minen vuonna 2016 hankaloitti inventointien tulosten hyödyntämistä. Koska huomattava osa kuntien ja seurakuntien METSO-ohjelmaan soveltuvista kohteista otetaan huomioon metsäsuunnittelussa, inventointien tuottama tieto vaikuttaa suojeltujen alueiden pinta-alan lisäksi myös laajemmin kun- tametsien monimuotoisuuteen. (Anttila ym. 2016.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 6 Kaiken kaikkiaan kunnat ovat vuosina 2008–2018 suojelleet pysyvästi METSO-ohjelmassa noin 3 300 hehtaaria metsäalueita. Kuntien suojelemien alueiden keskikoko on noin kolme kertaa suurempi kuin mitä METSO-ohjelmassa pysyvästi suojellut kohteet ovat keskimäärin. Vilkkaimmillaan kohteiden suojelu oli ympäristöministeriön rahoittamien inventointien valmistumisen jälkeen ja 70 prosenttia kuntien suojelemista kohteista onkin tullut inventointirahoitusta saaneista kunnista. Käytetyin suojelukeino oli yksityisen suojelualueen perustaminen (59 % kohteista). Kohteista 37 prosenttia oli myyty valtiolle luonnonsuojelualueeksi ja muutaman kohteen suojelu oli toteutettu maanvaihtona valtion kanssa. (Anttila ym. 2019.) Kunnat osallistuivat myös aktiivisesti Luontolahjani 100-vuotiaalle Suomelle –kampanjaan vuonna 2017. Tämän raportin tavoitteena on selvittää valtakunnallisesti METSO-ohjelman sekä yleisemmin metsien monimuotoisuuden turvaamisen toteutusta Manner-Suomen kunnissa. Raportissa tarkastellaan METSO-ohjelman tunnettuutta ja vastaanottoa kunnissa sekä selvitetään, millaisia tuki- ja lisätietotarpeita kunnilla on METSO-ohjelmaan liittyen ja miten kuntien METSO-toimintaa tulisi kehittää. Lisäksi kartoitetaan metsiin liittyvän maankäytön muutosta kunnissa. Ajallista muutosta tarkastellaan vertaamalla osaa vuonna 2015 tehdyn kyselyn vastauksista KuntaMETSO-työryhmän vuonna 2005 toteuttaman kyselyn tuloksiin (Monimuotoisuuden turvaaminen kuntien… 2006). Kiitokset Haluamme erityisesti kiittää kyselyyn vastanneita henkilöitä kunnissa. Lisäksi haluamme kiittää kyselyn kommentoinnista ja kehitysideoista Miira Riipistä (Suomen Kuntaliitto), Lea Pöyhöstä ja Seppo Jauhiaista (Kuopion kaupunki), Tiina Peippoa (Espoon kaupunki), Risto Murtoa (Lohjan kaupunki), Anne Tuomista (Tampereen kaupunki), Leena Leskistä (Suomen metsäkeskus), Jani Seppälää (Uudenmaan ELY-keskus) sekä Anne Grönlundia (Pohjois-Savon ELY-keskus). Kunnan suojelualue, Pirkkala. Luonnonsuojelualueet ovat osa kunnan viheryhteyksiä ja virkistysmetsien koko- naisuutta. Kuva: Kimmo Syrjänen, SYKE. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 7 2. Aineisto 2.1. Kyselyt Vuonna 2015 lähetettiin kaikille Manner-Suomen kunnille kysely METSO-ohjelman toteutuksesta ja yleisesti monimuotoisuuden turvaamisesta kunnan metsissä. Kyselyn pääteemat olivat METSO- ohjelman tunnettuus ja vastaanotto kunnissa, kuntien tarvitsemat tuki- ja lisätietotarpeet METSO- ohjelmaan liittyen, kuntien METSO-toiminnan kehittämistarpeet, yleisesti kuntien metsien käyttö ja sen muutos sekä tavat ottaa monimuotoisuus huomioon metsäsuunnittelussa ja metsänhoidossa (liite 1). Monimuotoisuuden turvaamisen tilanteen muutosta tarkastellaan vertaamalla osaa tämän kyselyn vastauksista KuntaMETSO-työryhmän vuonna 2005 toteuttaman kyselyn tuloksiin (Monimuotoisuuden turvaaminen kuntien… 2006). Webropol-ohjelmalla tehty kysely lähetettiin sähköpostitse kaikkiin Manner-Suomen 301 kuntaan joulukuun alussa 2015. Kysely lähetettiin kuntien kirjaamoiden sähköpostiosoitteisiin, jotka saatiin Suomi.fi -palvelusta. Neljään kuntaan kyselyä ei pystytty toimittamaan teknisistä syistä. Kuntien kir- jaamoihin osoitetussa viestissä kerrottiin kyselyn olevan tarkoitettu ”kunnan metsistä vastaavalle henkilölle” ja pyydettiin, että kyselylinkki saatekirjeineen lähetettäisiin kyseiselle henkilölle. Viimeiset vastaukset saatiin tammikuun alkupuolella 2016. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 80 kunnan metsistä vas- taavaa henkilöä. Yksi vastaus hylättiin liian puutteellisena. Loput 79 vastaajaa olivat pääosin vastan- neet kysymyksiin kattavasti. Vastaukset kattavat yhteensä 26 prosenttia Manner-Suomen 301 kun- nasta. Vertailuaineistona käytetty KuntaMETSO-työryhmän kysely lähetettiin vuonna 2005 kirjeitse Manner- Suomen kaikkiin kuntiin, joita oli tuolloin 390 kappaletta (Monimuotoisuuden turvaaminen… 2006). Kyselyssä selvitettiin kuntien virkistys- ja ulkoilumetsien tarjoamat mahdollisuudet edistää metsien monimuotoisuutta ja eri käyttömuotojen yhteensovittamista, sekä virkistys- ja ulkoilumetsien käytön ja hoidon eroja verrattuna kuntien omistuksessa oleviin talous- ja suojelumetsiin (liite 2). Kysely osoi- tettiin kuntien metsäasioista vastaavalle henkilölle, mutta toivomuksena oli, että vastaukset perus- tuisivat kunnan eri sektorien yhteiseen näkemykseen. Kyselyyn vastasi 144 kuntaa, eli vastauspro- sentti oli 37. Näistä 144 kunnasta 41 vastasi myös vuoden 2015 kyselyyn. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 8 3. Kyselyihin vastanneet kunnat 3.1. Kuntien luokitus Tilastollinen kuntaryhmitys on Tilastokeskuksessa kehitetty kaupunkimaisuuden kuvaaja, joka jakaa kunnat taajamaväestön osuuden ja suurimman taajaman väkiluvun perusteella kolmeen luokkaan (Tilastokeskus 2016): 1) kaupunkimaiset kunnat: vähintään 90 prosenttia väestöstä asuu taajamissa tai suurimmassa taajamassa on vähintään 15 000 asukasta 2) taajaan asutut kunnat: vähintään 60 prosenttia, mutta alle 90 prosenttia väestöstä asuu taa- jamissa, lisäksi suurimmassa taajamassa on vähintään 4 000, mutta kuitenkin alle 15 000 asu- kasta 3) maaseutumaiset kunnat: alle 60 prosenttia väestöstä asuu taajamissa ja suurimman taaja- man väkiluku on alle 15 000 asukasta tai taajamissa asuu yli 60 prosenttia, mutta kuitenkin alle 90 prosenttia väestöstä ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000 asukasta) Vuoden 2015 kyselyyn vastanneista kunnista noin kaksi viidesosaa oli maaseutumaisia. Kaupunkimai- sia kuntia vastanneista oli reilu kolmasosa, kun koko Manner-Suomen kunnista kaupunkimaisia on noin viidesosa (taulukko 1). Taulukko 1. Vuonna 2015 kyselyyn vastanneiden kuntien sekä Manner-Suomen kaikkien kuntien jakautuminen Tilastokeskuksen määrittämiin tilastollisiin kuntaryhmiin (Tilastokeskus 2016). Tilastollinen kuntaryhmä Kyselyyn vastanneet kunnat (%) Manner-Suomen kaikki kunnat (%) Kaupunkimaiset 35 19 Taajaan asutut 25 21 Maaseutumaiset 39 60 Kyselyyn vastasivat suhteessa eniten väkiluvultaan suuret kunnat (kuva 1). Yli 50 000 asukkaan kuntia oli Suomessa vuonna 2015 kaksikymmentä. Näistä kunnista puolet vastasi kyselyyn. Alle 10 000 asuk- kaan kuntia oli vuonna 2015 yhteensä 199. Näistä kyselyyn vastasi 40 kuntaa, eli niiden osalta vasta- usprosentti oli 20. Kaikkiaan kyselyyn vastanneissa kunnissa oli yli 2,1 miljoonaa asukasta, mikä oli hieman alle 40 prosenttia Manner-Suomen asukasluvusta vuonna 2015. Kuva 1. Manner-Suomen kuntien lukumäärä (kpl) luokiteltuna väkiluvun (Tilastokeskus 2016) perusteella sekä kyselyyn vuonna 2015 vastanneiden kuntien lukumäärä (kpl) samalla luokittelulla esitettynä. 0 50 100 150 200 250 alle 10 000 asukasta 10 - 20 000 asukasta 20 - 50 000 asukasta yli 50 000 Kyselyyn vastanneet kunnat Manner-Suomen kunnat Kuntien lukumäärä (kpl) https://fi.wikipedia.org/wiki/Taajama Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 9 METSO-ohjelmassa suojeltua kuntametsää Kirkkonummella. Kuva: Kimmo Syrjänen, SYKE. Maantieteellisesti tarkasteltuna vastausprosentti vaihteli paljon (kuva 2). METSO-ohjelmaa toteute- taan luonnonsuojelulakiin perustuvien toimenpiteiden osalta Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuk- sien (ELY-keskus) toimesta. Kaakkois-Suomen ja Pirkanmaan ELY-keskusten alueilla vastausaktiivisuus oli vähäinen. Korkein vastausprosentti oli Etelä-Savossa, mutta lukumääräisesti eniten kuntia vastasi Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta. Vuoden 2015 kyselyyn vastanneista kunnista 21 (27 %) oli saanut ympäristöministeriön myöntämää rahoitusta METSO-ohjelmaan soveltuvien luontokohteiden kartoitukseen. Näiden kuntien metsistä vastaavilla toimihenkilöillä saattaa olla keskimääräistä paremmat tiedot METSO-ohjelmasta. Hieman yli puolet kunnista vastasi, että kunnan metsiin liittyvien päätösten toteuttamisesta vastaa tekninen toimi yksin. Joissakin kunnissa vastuu oli jaettu esimerkiksi teknisen toimen ja ympäristötoimen kes- ken. Vajaa kymmenen prosenttia nimesi päävastuulliseksi kunnanhallituksen. Vähän alle kymmenen prosenttia kertoi vastuun olevan ostopalveluyrityksellä, yleensä metsänhoitoyhdistyksellä. Muita nimettyjä vastuutahoja olivat ympäristötoimi, kunnan maaomaisuutta hallinnoiva palvelualue, kiin- teistölaitos tai vastaava. Vastanneista henkilöistä 84 prosenttia ilmoitti olevansa päävastuussa kunnan metsistä. Noin puolet heistä oli ollut päävastuullinen kunnan metsistä korkeintaan viiden vuoden ajan ja lähes puolella oli kokemusta tästä tehtävästä yli kymmenen vuoden ajalta. Hieman yli kolmanneksella vastaajista oli jokin metsäalan koulutus (metsätalousinsinööri, metsäteknikko, metsänhoitaja). Samoin hieman yli kolmanneksella oli rakennusalan koulutus (esim. rakennusmestari), arkkitehdin tutkinto tai insinöörin tutkinto muulta kuin metsäalalta. Muita vastaajien tutkintoja olivat muun muassa puutarhuri ja hor- tonomi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 10 Kuva 2. Kyselyn vastausprosentti ELY-keskuksittain: kuinka suuri osuus kunkin ELY-keskusalueen kunnista vas- tasi kyselyyn vuonna 2015. UUD=Uusimaa, VAR=Varsinais-Suomi, HAM=Häme, PIR=Pirkanmaa, KAS=Kaakkois- Suomi, ESA=Etelä-Savo, POS=Pohjois-Savo, POK=Pohjois-Karjala, KES=Keski-Suomi, EPO=Etelä-Pohjanmaa, POP=Pohjois-Pohjanmaa, KAI=Kainuu, LAP=Lappi. 3.2. Metsien pinta-ala ja sen jakautuminen talous-, virkistys- ja suojelumetsiin Vuoden 2015 kyselyn vastaajilta kysyttiin kunnan metsien pinta-alaa sekä sen jakautumista metsä- maahan sekä kitu- ja joutomaahan. Kyselyyn vastanneiden kuntien metsäpinta-alasta 89 prosenttia oli vastausten perusteella metsämaata ja loput kitu- ja joutomaata. Tässä raportissa käytetään met- sän määritelmänä näiden kaikkien kolmen maaluokan summaa, koska näin oli tehty myös vuoden 2005 aineiston raportoinnissa. Kuusi vastaajaa ei ilmoittanut kunnan omistamaa metsäpinta-alaa lainkaan. Niiden osalta käytettiin Tilastokeskuksen tietoja kuntien metsäpinta-alasta vuodelta 2014 (Suomen virallinen tilasto 2014). Kyselyissä käytetty ja Tilastokeskuksen (Suomen virallinen tilasto 2014) käyttämä metsän määritelmä poikkeavat hieman toisistaan. Vastaajien edustamien kuntien metsänomistuksen pinta-ala vaihteli alle sadasta hehtaarista lähes 20 000 hehtaariin. Yhteensä vastanneet kunnat omistivat noin 184 000 hehtaaria metsää. Vastaajien edustamien kuntien omistaman metsäpinta-ala on keskimäärin 2 300 hehtaaria ja mediaani 1 300 hehtaaria, kun metsäpinta-ala kaikissa Manner-Suomen kunnissa oli keskimäärin 1 400 hehtaaria ja mediaani 812 hehtaaria (Suomen virallinen tilasto 2014). Suhteellisen vähän metsää omistavien kun- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 11 tien (metsää alle 500 ha) vastausaktiivisuus oli hyvin alhainen, mutta vastanneista kunnista noin puo- let omistaa metsää valtakunnallista 1 400 hehtaarin keskiarvoa vähemmän. Suhteellisesti vastausak- tiivisuus oli korkein kunnissa, jotka omistavat paljon metsää (kuva 3). Lukumääräisesti vastaukset painottuvat kuntiin, joiden metsäomistus on lähellä valtakunnallista keskiarvoa. Kyselyyn vastanneet kaupunkimaiset kunnat omistivat metsää enemmän kuin muut kuntatyypit; kaupunkimaiset kunnat omistivat keskimäärin noin 4 300 hehtaaria, taajaan asutut kunnat noin 1 400 hehtaaria ja maaseu- tumaiset kunnat 1 100 hehtaaria. Kuva 3. Manner-Suomen kuntien lukumäärä (kpl) luokiteltuna kunnan metsänomistuksen hehtaarimäärän perusteella (Suomen virallinen tilasto 2014) ja vuoden 2015 kyselyyn vastanneiden kuntien määrä (kpl) kussa- kin pinta-alaluokassa. Sekä vuoden 2005 että vuoden 2015 kyselyissä pyydettiin arvioimaan kunnan metsien jakautumista talousmetsiin, virkistysmetsiin ja suojelumetsiin. Kuvassa 4 esitetään vastanneiden kuntien vertailu vuosina 2005 ja 2015. Kuvan 5 tuloksissa ovat mukana vain niiden kuntien vastaukset, jotka vastasi- vat kumpaankin kyselyyn. Arvioissa metsien jakautumisesta eri luokkiin ei ollut merkittävää eroa vuosien 2005 ja 2015 välillä. Vuonna 2015 talousmetsien arvioitu osuus oli hieman suurempi ja vir- kistysmetsien osuus pienempi kuin vuonna 2005. Molempiin kyselyihin vastanneissa kunnissa (kuva 5) arvio suojelumetsien osuudesta on hieman suurempi vuonna 2015 kuin 2005. Kuntien metsäpinta- alan kokonaismuutoksia ole voitu ottaa huomioon vertailuissa, eikä esimerkiksi valtiolle maanmyyn- nin kautta tapahtunutta metsien siirtymistä suojeluun. 0 20 40 60 80 100 120 140 alle 500 ha 500 - 1 000 ha 1000 - 2 000 ha 2 000- 3000 ha 3 000 - 5 000 ha yli 5 000 ha Kyselyyn vastanneiden kuntien osuus Kaikkien Suomen metsää omistavien kuntien määrä Kuntien lukumäärä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 12 Kuva 4. Kaikkien vastanneiden kuntien arvio kunnan metsien jakautumisesta talousmetsiin, virkistysmetsiin ja suojelumetsiin vuosien 2015 ja 2005 kyselyissä (% kunnan omistamasta metsäpinta-alasta). Kuva 5. Sekä vuoden 2005 että 2015 kyselyihin vastanneiden kuntien (33 kpl) arvio kunnan metsien jakautumi- sesta talousmetsiin, virkistysmetsiin ja suojelumetsiin (% kunnan omistamasta metsäpinta-alasta). Talous- ja virkistysmetsien osuudet vaihtelivat paljon vuoden 2015 kyselyyn vastanneissa kunnissa (kuvat 6 ja 7). Suurimmassa osassa kuntia on vähän virkistysmetsiä ja paljon talousmetsiä, mutta on myös kuntia, joissa lähes koko metsäala on virkistysmetsää ja talousmetsiä on vain vähän. Suojelu- metsien osuus kunnan omistamista metsistä oli enimmillään 30 prosenttia. Joka kolmas vastannut kunta ei vastausten perusteella omistanut suojelumetsiä. 0 10 20 30 40 50 60 70 Talousmetsiä Virkistysmetsiä Suojelumetsiä 2005 2015 56% 38% 33% 6% 6% 0 10 20 30 40 50 60 70 Talousmetsiä Virkistysmetsiä Suojelumetsiä 2005 2015 61% 35% 32% 5% 7% % 61% % 60% Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 13 Kuva 6. Vuoden 2015 kyselyyn vastanneiden kuntien lukumäärä sen mukaan, kuinka suuri prosenttiosuus kun- nan metsistä on talousmetsiä. Kuva 7. Vuoden 2015 kyselyyn vastanneiden kuntien lukumäärä sen mukaan, kuinka suuri prosenttiosuus kun- nan metsistä on virkistysmetsiä. 3.3. Arviot metsien maankäytön muutoksista Kuntien omistamiin metsiin kohdistuu monenlaisia odotuksia ja paineita. Vastaajia pyydettiin arvioi- maan edellisen kymmenen vuoden (2005–2015) sekä tulevan kymmenen vuoden (2015–2025) met- sien maankäytön muutoksia. Arvio pyydettiin talousmetsien siirtymisestä virkistyskäyttöön tai suoje- luun sekä virkistysmetsien siirtymistä suojeluun. Koska suojelu perustuu lakiin ja kaavoitukseen, ole- tus oli, ettei suojelumetsiä käytännössä siirry talousmetsiksi tai virkistysmetsiksi. Kysymyksessä ei voitu ottaa huomioon metsien kokonaispinta-alan muutoksia tarkastelujakson aikana. Vastaajista 81 prosenttia arvioi kunnan siirtäneen omistamiensa talousmetsien pinta-alasta edellisen kymmenen vuoden (2005–2015) aikana virkistyskäyttöön (kuva 8). Näissä kunnissa arvioitiin muutok- sen määräksi keskimäärin 11 prosenttia kunnan talousmetsien vuoden 2005 pinta-alasta. Puolet vas- taajista arvioi kunnan siirtäneen talousmetsiä suojeluun, keskimäärin kuusi prosenttia talousmetsien vuoden 2005 pinta-alasta. Noin kolmasosa arvioi virkistysmetsiä siirretyn suojeluun, keskimäärin seitsemän prosenttia kunnan virkistysmetsien vuoden 2005 pinta-alasta. 0 5 10 15 20 25 30 35 40 0-19 % 20-39 % 40-59 % 60-79 % 80-100 % Kuntien lukumäärä, kpl 0 5 10 15 20 25 30 35 40 0-19 % 20-39 % 40-59 % 60-79 % 80-100 % Kuntien lukumäärä, kpl Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 14 Kuva 8. Kuinka suuri osa kunnista arvioi kunnan siirtäneen vuosina 2005–2015 omistamiaan talousmetsiä vir- kistyskäyttöön, talousmetsiä suojeluun tai virkistysmetsiä suojeluun. 64 vastaajaa. Lähes 80 prosenttia vastaajista arvioi seuraavan kymmenen vuoden (2015–2025) aikana kunnan talousmetsiä siirtyvän virkistyskäyttöön (kuva 9). Muutoksen määräksi näissä kunnissa arvioitiin kes- kimäärin seitsemän prosenttia talousmetsien vuoden 2015 pinta-alasta. Yli puolet vastaajista arvioi kunnan talousmetsiä siirtyvän suojeluun seuraavan kymmenen vuoden aikana. Keskimäärin muutok- seksi arvioitiin näissä kunnissa viisi prosenttia talousmetsien vuoden 2015 pinta-alasta. Vastaajista 43 prosenttia arvioi virkistysmetsiä siirtyvän suojeluun seuraavan kymmenen vuoden aikana ja muutok- sen määräksi arvioitiin keskimäärin neljä prosenttia virkistysmetsien sen hetkisestä pinta-alasta. Kuva 9. Kuinka suuri osa kunnista arvioi kunnan tulevan siirtämään seuraavan 10 vuoden (2015–2025) aikana omistamiaan talousmetsiä virkistyskäyttöön, talousmetsiä suojeluun tai virkistysmetsiä suojeluun. 64 vastaajaa. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% Osuus kunnista, joissa arvioitiin talousmetsiä siirretyn virkistyskäyttöön Osuus kunnista, joissa arvioitiin talousmetsiä siirretyn suojeluun Osuus kunnista, joissa arvioitiin virkistysmetsiä siirretyn suojeluun 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% Osuus kunnista, joissa arvioitiin talousmetsiä siirtyvän virkistyskäyttöön Osuus kunnista, joissa arvioitiin talousmetsiä siirtyvän suojeluun Osuus kunnista, joissa arvioitiin virkistysmetsiä siirtyvän suojeluun Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 15 Talouskäytön ulkopuolella oleviin virkistysmetsiin kertyy usein monimuotoisuudelle merkittäviä puustoraken- teita, kuten ikivanhoja puita, keloja ja maapuita. Ne rikastuttavat luonnossa kulkijan retkikokemusta. Inkoo, Bjurs. Kuva: Kimmo Syrjänen, SYKE. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 16 4. Kuntien metsäsuunnitelmat ja asetetut monimuotoisuustavoitteet 4.1. Strategiatason ohjelmat ja metsäsuunnitelmat Strategisessa suunnittelussa määritetään painoarvot metsien virkistyskäytölle, monimuotoisuuden suojelulle ja metsätaloudelle. Samoin siinä määritetään suunnittelun ja hoidon yleiset periaatteet, tavoitteet ja toimenpiteet sekä kehittämisen painopisteet tulevina vuosina (Hamberg ym. 2012). Vuoden 2015 kyselyyn vastanneista kunnista 30 prosenttia oli laatinut metsilleen strategiatason oh- jelman. Vuonna 2005 tällainen suunnitelma oli laadittu 22 prosentille vastanneista kunnista. Vastaus- ten perusteella osuus on jonkin verran kasvanut kymmenessä vuodessa, mutta edelleenkään näitä yleisen tason linjauksia ja metsänhoidon tavoitteita ei ollut määritelty valtaosassa kuntia. Suurim- massa osassa vastanneita kuntia strategiatason ohjelmat olivat määräaikaisia ja usein kymmenvuoti- sia. Muutamissa kunnissa ne oli laadittu lyhyemmälle ajalle. Vajaassa viidesosassa kunnista, joilla oli strategiatason ohjelma, sen määräaika oli päättynyt eikä uutta ohjelmaa ollut vielä laadittu. Vain muutamilla kunnilla strategiatason ohjelma oli verkkosivuilla kuntalaisten saatavilla. Lähes kaikissa (97 %) vuoden 2015 kyselyyn vastanneissa kunnissa oli kunnan talousmetsille tehty metsäsuunnitelma. Noin 90 prosentissa kuntia suunnitelma oli tehty kaikille talousmetsille. Talous- metsien metsäsuunnitelma oli 63 prosentilla kunnista tehty 2010-luvulla. Vain 15 prosentilla suunni- telman tehneistä kunnista suunnitelma oli nähtävillä verkkosivuilla. Myös vuonna 2005 vastaajista 97 prosenttia ilmoitti, että kunnan talousmetsille tai osalle niistä oli laadittu metsäsuunnitelma. Talousmetsien metsäsuunnitelmat 4.1.1. Vuoden 2015 kyselyssä kuntien talousmetsien metsäsuunnitelmia olivat selvästi useimmin tehneet metsänhoitoyhdistykset (62 % kunnista) (kuva 10). Metsäkeskus tai OTSO Metsäpalvelut oli tehnyt metsäsuunnitelmia 28 prosentille kunnista. Vastanneista 22 prosenttia ilmoitti, että metsäsuunni- telmia oli tehty kunnan omasta toimesta. Kysymykseen oli mahdollista ilmoittaa useampi vaihtoehto, koska suunnitelma on voitu tehdä useamman tahon yhteistyönä tai suunnitelmia voi olla useampia. Kuva 10. Kunnan talousmetsien uusimman metsäsuunnitelman laatinut taho tai tahot (% vastanneista kunnis- ta). Vastaaja on voinut merkitä useita tahoja. 2015 kysely, 74 vastaajaa. Vastaajista 46 prosenttia ilmoitti kunnan hoitavan itse talousmetsiään ja yli puolet kunnista (54 %), oli tehnyt hoitosopimuksen metsähoitoyhdistyksen kanssa (kuva 11). Muiden toimijoiden rooli oli selvästi vähäisempi. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% Muu Konsulttiyritys Metsäkeskus, Otso Metsänhoitoyhdistys Kunta itse Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 17 Kuva 11. Kunnan talousmetsiä hoitava taho tai tahot (% vastanneista kunnista). Vastaaja on voinut merkitä useita tahoja. 2015 kysely, 78 vastaajaa. Virkistys- ja suojelumetsien hoitosuunnitelmat 4.1.2. Myös virkistys- ja suojelumetsissä hoitosuunnitelmat määrittävät käytännön toimenpiteet ja niiden laajuuden. Hoitosuunnitelma tai -suunnitelmat voivat kattaa kaikki kunnan virkistysmetsät tai koskea tiettyä virkistysaluetta. Vuoden 2015 kyselyn vastaajista 69 prosenttia ilmoitti, että kunnan virkistysmetsille tai osalle niistä on tehty hoitosuunnitelma. Lähes puolessa kunnista oli tehty hoitosuunnitelmia omana työnä (kuva 12). Metsänhoitoyhdistykset olivat tehneet virkistysmetsien hoitosuunnitelmia reilulle kolmasosalle kunnista. Vuonna 2005 vastaajista 58 prosenttia ilmoitti, että hoitosuunnitelma oli tehty kaikille tai osalle kun- nan virkistys- ja ulkoilumetsiä. Noin kolmasosassa kunnista oli laadittu hoitosuunnitelmia itse. Kuva 12. Kunnan virkistysmetsien uusimman hoitosuunnitelman laatinut taho tai tahot (% vastanneista kunnis- ta). Vastaaja on voinut merkitä useita tahoja. 2015 kysely, 53 vastaajaa. Vuoden 2015 kyselyn mukaan noin kolmasosassa kunnista oli tehty hoitosuunnitelma suojelumetsille tai osalle niistä. Hoitosuunnitelman oli useimmin tehnyt kunta tai metsänhoitoyhdistys, mutta suoje- lumetsien hoitosuunnitelmien tekemisessä muiden tahojen rooli oli suurempi kuin talous- ja virkis- tysmetsien kohdalla (kuva 13). Muita mainittuja tahoja olivat esimerkiksi ELY-keskus, oppilaitos ja metsäyritys. Vuoden 2005 kyselyssä yli puolet (52 %) kunnista vastasi, että hoitosuunnitelma oli tehty osalle tai kaikille suojelumetsille. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% Muu Konsulttiyritys Metsäkeskus, Otso Metsänhoitoyhdistys Kunta itse 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% Muu Konsulttiyritys Metsäkeskus, Otso Metsänhoitoyhdistys Kunta itse Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 18 Kuva 13. Kunnan suojelumetsien uusimman hoitosuunnitelman laatinut taho tai tahot (% vastanneista kunnis- ta). Vastaaja on voinut merkitä useita tahoja. 2015 kysely, 36 vastaajaa. 4.2. Monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteet kunnissa Suunnitelmallisen ja tehokkaan metsien monimuotoisuusarvojen turvaamisen yksi keskeinen lähtö- kohta on, että toiminnalle on määritelty tavoitteet. Kunnalla voi olla tavoitteita esimerkiksi suojelun kokonaispinta-alalle, vuosittain ennallistettavan alueen pinta-alalle tai luontoarvot erityisesti huomi- oon ottavalle metsien käsittelylle. Sekä vuoden 2005 että vuoden 2015 kyselyssä joka kolmas kunta ilmoitti asettaneensa tavoitteita monimuotoisuuden turvaamiselle. Vuoden 2015 kyselyssä em. ta- voitteita tarkentavissa vastauksissa kuvattiin kuitenkin etenkin erilaisia suunniteltuja ja toteutettuja toimenpiteitä eikä niinkään määrällisiä tavoitteita. Vastaukset kuvasivat tältä osin erilaisia monimuo- toisuuden turvaamisen keinoja ja käytäntöjä. Joissakin kunnissa oli myös asetettu konkreettisia pinta- alatavoitteita suojelulle. Millaiset tavoitteet kunta on asettanut metsien monimuotoisuuden turvaamiselle? ”Monimuotoisuus turvattu asettamalla suojeluun jopa 10 prosenttia omistamistaan metsistä, joissa kaikissa ei välttämättä vielä ole paljoakaan arvoja. Näiden lisäksi pienialaisesti jätetään paljon muitakin kohteita toimenpiteiden ulkopuolelle.” ”Haetaan kohteita jatkuvaan kasvatukseen. Ennen hakkuita selvitetään liito-oravien ja val- koselkätikkojen tai muiden rauhoitettujen lajien elinympäristöt ja luontoarvot.” ”Yleiskaavan laadintaan liittyen tehty paljon luontokartoituksia, jotka otetaan huomioon met- sänhoitotöissä. Kunnassa koko pinta-alan kattava yleiskaava.” ”Metsäsuunnitelmassa on kartoitettu monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet.” ”Luonnon monimuotoisuus huomioidaan kaikessa viheralueiden hoidon suunnittelussa sekä käytännön toiminnassa rajaamalla kohteita ja alueita hoitotoimenpiteiden ulkopuolelle tai hoi- tamalla kohteita niiden ominaispiirteiden vaatimalla tavalla. Ohjaavia tekijöitä ovat mm. LS- laki, metsälaki, metsäsertifiointi, METSO-kriteeristö, lajiensuojelu, vesien-, soiden ja muiden biotooppityyppien suojelu sekä paikallisten viranomaisten (esim. kunnan ympäristötoimi) kar- toitukset, määräykset ja suositukset. Lisäksi metsäsuunnittelussa merkitään alueita erityiskoh- teiksi myös oman harkinnan mukaan.” ”Metsäsuunnitelmat puoltavat varsinkin puistometsien osalta monimuotoisuutta ja lajirikkaut- ta.” 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% Muu Konsulttiyritys Metsäkeskus, Otso Metsänhoitoyhdistys Kunta itse Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 19 Suurimmassa osassa (86 %) vuoden 2015 kyselyyn vastanneista kunnista koulujen ja päiväkotien lä- heiset kuntametsät otetaan huomioon erityiskohteina metsien hoitotoimenpiteitä tehtäessä. Vasta- uksissa korostuivat metsän turvallisuudesta ja helppokulkuisuudesta huolehtiminen, mutta myös virkistyskäyttö ja monimuotoisuuden säilyttäminen. Myös opetuskäytön huomioon ottaminen sekä toimenpiteistä neuvottelu ja sopiminen koulun tai päiväkodin kanssa nostettiin esille. Huomioidaanko kunnan omistamat koulujen ja päiväkotien läheiset metsät erityiskohteina met- sienhoitotoimenpiteitä tehtäessä? ”Kaikki turvallisuusasiat huomioidaan erityisesti. Myös monimuotoisuusasioita mietitään, jotta kouluilla olisi mahdollisimman hyvät puitteet käyttää lähimetsiä opetukseen.” ” Monimuotoisuutta suositaan erityisen vahvasti.” ”Tarjotaan mahdollisuudet liikkumiselle luontoarvot huomioiden.” ”Säilytetään ja ylläpidetään opetuksen, liikunnan sekä retkeilyn kannalta erityyppisiä metsä- alueita koulujen läheisyydessä.” ”Tarpeen mukaan tapauskohtaisesti suunnitellen, yhteistyössä halukkaiden koulujen tai päivä- kotien kanssa.” Liikkuminen lähimetsissä tuottaa iloa ja elinvoimaa kaikenikäisille ja vahvistaa terveyttä. Kuntametsää Kirk- konummella. Kuva: Kimmo Syrjänen, SYKE. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 20 4.3. Monimuotoisuuden turvaamista rajoittavat tekijät Vuoden 2015 kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan, mitkä tekijät rajoittavat eniten monimuotoi- suuden edistämistä kunnan omistamissa talous-, virkistys- ja suojelumetsissä (kuvat 14, 15 ja 16). Kysymys oli esitetty samassa muodossa myös vuoden 2005 kyselyssä. Vastaajia pyydettiin järjestä- mään annetut tekijät sen mukaan, kuinka voimakkaasti ne rajoittavat monimuotoisuuden turvaamis- ta kunnan metsissä. Vastaukset monimuotoisuuden turvaamista rajoittavista tekijöistä olivat hyvin samansuuntaisia vuo- sina 2005 ja 2015. Talousmetsien osalta monimuotoisuuden edistämistä rajoittivat vastaajien mu- kaan eniten kuntatalous ja puuston terveyden vaaliminen (kuva 14). Virkistysmetsissä rajoittavim- miksi tekijöiksi arvioitiin kuntatalous, turvallisuuskysymykset ja metsän ”siisteyden” vaatimus (kuva 15). Virkistysmetsissä ja suojelumetsissä kuntatalouden merkitys on vastausten perusteella kasvanut verrattuna vuoden 2005 kyselyyn (kuvat 15 ja 16). Suojelumetsissä korostuivat turvallisuuskysymyk- set sekä kuntatalous monimuotoisuuden edistämistä rajoittavina tekijöinä. Metsän siisteyden vaati- muksen, samoin kuin asenteiden, merkitys monimuotoisuuden edistämistä rajoittavana tekijänä näyttäisi vastausten perusteella jonkin verran lieventyneen. Kuva 14. Vastaajat asettivat annetut kuusi vaihtoehtoa järjestykseen sen mukaan miten voimakkaasti ne rajoit- tavat luonnon monimuotoisuuden edistämistä kunnan omistamissa talousmetsissä (% vastanneista kunnista). Kysely 2015, 57 vastaajaa, kysely 2005, 44 vastaajaa. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 2015 Kuntatalous 2005 2015 Puuston terveyden vaaliminen 2005 2015 Metsän "siisteyden" vaatimus 2005 2015 Turvallisuuskysymykset 2005 2015 Jokamiehenoikeudet 2005 2015 Asenteet 2005 Rajoittaa eniten Rajoittaa vähiten Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 21 Kuva 15. Vastaajat asettivat annetut kuusi vaihtoehtoa järjestykseen sen mukaan miten voimakkaasti ne rajoit- tavat luonnon monimuotoisuuden edistämistä kunnan omistamissa virkistysmetsissä (% vastanneista kunnis- ta). Kysely 2015, 61 vastaajaa, kysely 2005, 43 vastaajaa. Kuva 16. Vastaajat asettivat annetut kuusi vaihtoehtoa järjestykseen sen mukaan miten voimakkaasti ne rajoit- tavat luonnon monimuotoisuuden edistämistä kunnan omistamissa suojelumetsissä (% vastanneista kunnista). Kysely 2015, 56 vastaajaa, kysely 2005, 27 vastaajaa. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 2015 Kuntatalous 2005 2015 Puuston terveyden vaaliminen 2005 2015 Metsän "siisteyden" vaatimus 2005 2015 Turvallisuuskysymykset 2005 2015 Jokamiehenoikeudet 2005 2015 Asenteet 2005 Rajoittaa eniten Rajoittaa vähiten 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 2015 Kuntatalous 2005 2015 Puuston terveyden vaaliminen 2005 2015 Metsän "siisteyden" vaatimus 2005 2015 Turvallisuuskysymykset 2005 2015 Jokamiehenoikeudet 2005 2015 Asenteet 2005 Rajoittaa eniten Rajoittaa vähiten Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 22 4.4. Metsille asetetut tuottotavoitteet Sekä vuoden 2005 että 2015 kyselyissä selvitettiin kuntien talous- ja virkistysmetsien tuottotavoittei- ta. Vuonna 2015 lähes neljä viidesosaa vastasi, että kunnan talousmetsien tuoton tulisi ylittää niistä aiheutuvat kustannukset (kuva 17). Noin joka kymmenes oli sitä mieltä, että tuotoilla on tavoitteena kattaa metsästä aiheutuvat kustannukset. Muutama vastaaja oli sitä mieltä, että tuotot saattavat olla pienemmät kuin kustannukset. Syynä tähän voi olla esimerkiksi se, että kunnan metsissä on runsaasti uudistus- ja taimikonhoitokohteita, mutta ei hakkuukypsiä alueita. Virkistysmetsien osalta eriasteiset tuottotavoitteet jakautuivat vastauksissa tasaisemmin. Vajaa nel- jäsosa ilmoitti, ettei virkistysmetsille ole asetettu tuottotavoitetta ja 14 prosenttia ilmoitti, että tuo- ton tulisi ylittää kustannukset (kuva 17). Reilu neljäsosa oli sitä mieltä, että tuotoilla pyritään katta- maan metsästä aiheutuvat kustannukset ja reilu kolmannes sitä mieltä, että tuotot saattavat olla pienemmät kuin virkistysmetsien hoidosta aiheutuvat kustannukset. Talousmetsien tuottotavoitteet olivat melko samanlaiset kumpanakin kyselyajankohtana, mutta vuonna 2005 hieman suuremmassa osassa kuntia ei ollut asetettu tuottotavoitteita talousmetsille kuin vuonna 2015 (kuva 18). Virkistysmetsien osalta vuonna 2005 selkeästi suurempi osuus kunnista ei ollut asettanut tuottotavoitteita kuin vuonna 2015. Tavoite saada virkistysmetsistä tulevilla tuotoil- la katettua metsästä aiheutuvat kustannukset oli vuonna 2015 yleisempi kuin vuonna 2005. Kuva 17. Millaisia tuottotavoitteita kunnat ovat asettaneet omistamilleen talous- ja virkistysmetsille (% vastan- neista kunnista). Kysely 2015, 74 vastaajaa. 5% 12% 78% 4% 23% 28% 14% 35% 0% 20% 40% 60% 80% 100% Tuottotavoitteita ei ole asetettu Tuotoilla katetaan kaikki metsästä aiheutuvat kustannukset Tuotto ylittää kustannukset Tuotot saattavat olla pienemmät kuin metsien hoidosta aiheutuvat kustannukset Talousmetsät Virkistysmetsät Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 23 Kuva 18. Millaisia tuottotavoitteita kunnat ovat asettaneet omistamilleen talous- ja virkistysmetsille (% vastan- neista kunnista). Kysely 2005, 113 vastaajaa. Vuonna 2015 kysyttiin, ovatko metsien tuottotavoitteet muuttuneet kuluneiden kymmenen vuoden (2005–2015) aikana, ja jos ovat niin miten. Talousmetsien tuottotavoitteiden sanoi muuttuneen 39 prosenttia vastaajista ja pääsääntöisesti tuottotavoitteiden mainittiin kasvaneen. Virkistysmetsien tuottotavoitteissa muutoksia havaitsi vajaa viidesosa (17 %). Miten kunnan metsille asetetut tuottotavoitteet ovat muuttuneet viimeisen 10 vuoden (2005– 2015) aikana? ”Tulo-odotuksia on nostettu ja hoitokustannusten odotetaan pienenevän.” ”Tuottotavoitetta on nostettu reilusti.” ”Metsiä hakattu yli kantokyvyn ja nyt keskitytään niiden hoitotöihin, joihin pyritään saamaan tuotto harvennus ym. hakkuilla.” ”Talousahdingossaan kaupunki on joutunut vuosittaisissa hakkuumäärissään ylittämään met- säsuunnitelmissa suositellut hakkuumäärät. Koskee talousmetsiä.” ”Talousmetsiä hoidetaan suunnitelman mukaisesti tehokkaammin eli tuloa tulee enemmän.” ”Vaikka hoitokustannukset ovat nousseet, tuotto metsistä on kasvanut. Metsäpalvelusopimus metsänhoitoyhdistyksen kanssa on edesauttanut tuottojen kasvussa.” 12% 17% 68% 4% 53% 8% 11% 28% 0% 20% 40% 60% 80% 100% Tuottotavoitteita ei ole asetettu Tuotoilla katetaan kaikki metsästä aiheutuvat kustannukset Tuotto ylittää kustannukset Tuotot saattavat olla pienemmät kuin metsien hoidosta aiheutuvat kustannukset Talousmetsät Virkistysmetsät Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 24 5. Kuntien näkemykset METSO-ohjelmasta 5.1. METSOn tunnettuus ja kiinnostavuus METSO-ohjelmaa arvioivia kysymyksiä esitettiin vain vuoden 2015 kyselyssä. Ensimmäisen kyselyn toteutusajankohtana vuonna 2005 oli käynnissä vasta METSO-ohjelman kokeilujakso ja varsinainen ohjelma käynnistyi vuonna 2008. Vastaajista kaksi kolmesta oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että he tuntevat METSO- ohjelman ja sen kunnalle tarjoamat mahdollisuudet hyvin (kuva 19). Joka kolmas oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että kunnan viranhaltijat tuntevat METSO-ohjelman hyvin. Kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi, että kunta omistaa METSO-ohjelmaan soveltuvaa metsää. Huomattava osa vastaajista näki METSO-ohjelman hyvinä puolina sen, että ohjelmaan osallistuminen parantaa kunnan imagoa, edistää kuntalaisten mahdollisuuksia luontoharrastukseen ja tukee kunnan pyrkimyksiä monimuotoisuuden turvaamisessa ja hyvän asuinympäristön luomisessa. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että jo ennen METSO-ohjelmaa monimuotoisuuden turvaamista pidettiin tärkeänä tavoitteena kunnan metsien hoidossa ja että METSO on hyvä keino toteuttaa kunnan vastuuta monimuotoisuuden turvaamisesta. Noin neljäsosa oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteestä, että kohteiden suojelu METSO-ohjelmassa on kunnalle taloudellisesti järkevää. Reilu kymmenesosa (13 %) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteestä, että kunnalla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia METSO-kohteiden suojeluun. Kuntametsät ovat myös tärkeitä sienestys- ja marjastusalueita kuntalaisille. Kuva: Kimmo Syrjänen, SYKE. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 25 Kuva 19. Kuntien näkemykset METSO-ohjelmasta ja sen vastaanotosta kunnassa (% vastanneista kunnista). 2015 kysely, 74 vastaajaa. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kunnassamme ei ole taloudellisia mahdollisuuksia METSO-kohteiden suojeluun. METSO-kohteet heikentävät kuntalaisten metsästys-, kalastus- ja riistanhoitomahdollisuuksia. METSO-kohteet vähentävät tarvetta rakennetuille liikunta- ja virkistyspaikoille. Kunnassa juuri nyt selvitetään, miten kunta voisi osallistua METSO-ohjelmaan. METSO ei anna kunnille riittävästi lisäkeinoja monimuotoisuuden suojeluun. METSO tukee huonosti liikunta- ja virkistysalueverkon kehittämistä. METSO keskittyy liiaksi yksityisille ja valtion maille. Kohteiden suojelu METSO-ohjelmassa on kunnalle taloudellisesti järkevää. Kunnassamme ei ole ehditty perehtymään METSO- ohjelmaan. METSO-kohteet parantavat kuntalaisten marjastus- ja sienestysmahdollisuuksia. Kunnan viranhaltijat tuntevat hyvin METSO-ohjelman. METSO tukee kuntamme pyrkimyksiä hyvän asuinympäristön luomisessa. METSO on hyvä keino toteuttaa kunnan vastuuta monim. turvaamisesta. Jo ennen METSO-ohjelmaa monim.turvaamista pidettiin tärkeänä tavoitteena kuntamme metsien hoidossa. METSO tukee kuntamme pyrkimyksiä monimuotoisuuden turvaamisessa. Osallistuminen METSO-ohjelmaan parantaa kunnan imagoa asukkaiden ja matkailijoiden silmissä. METSO-kohteet parantavat kuntalaisten mahdollisuuksia luontoharrastukseen. Kuntamme omistaa metsää, joka soveltuu hyvin METSO-ohjelmaan. Tunnen itse hyvin METSO-ohjelman ja sen kunnalle tarjoamat mahdollisuudet. Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 26 5.2. Luontoarvojen kartoitukset ja niiden hyödyntäminen kunnissa Noin kolmasosassa vastanneita kuntia arvokkaat luontokohteet oli kartoitettu kaikissa kunnan metsistä, noin puolessa kunnista luontokohteet oli kartoitettu osasta metsiä ja viidesosassa kartoituksia ei ollut tehty. METSO-ohjelmaan soveltuvat kohteet oli kartoitettu 57 prosentissa kunnista. METSO-kohteet kartoittaneista kunnista noin puolessa kohteita löytyi alle 50 hehtaaria ja viidesosassa yli 150 hehtaaria (kuva 20). Niistä kunnista, joiden metsistä METSO-kohteita ei kyselyn mukaan ollut kartoitettu, kahdeksan prosenttia piti METSO-kohteiden kartoittamista erittäin tarpeellisena ja 40 prosenttia melko tarpeellisena. Noin puolet kunnista, joiden METSO-kohteita ei ollut kartoitettu, ei myöskään pitänyt kartoituksen tekemistä tärkeänä. Kunnan metsien tunnistetut monimuotoisuusarvot (esim. paikallisesti arvokkaat luontokohteet, uhanalaiset lajit, metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain turvaamat elinympäristöt) olivat kattavasti paikkatietona kunnan omassa maankäytön suunnittelujärjestelmässä kuudessa prosentissa kuntia ja kahdessa viidesosassa kuntia ainakin osittain. Kaksi viidesosaa kunnista vastasi luontotietojen tai ainakin osan niistä olevan kunnan metsiä hoitavan tahon omassa suunnittelujärjestelmässä tai kunnan maankäytön suunnittelujärjestelmässä muuna kuin paikkatietona. Kuva 20. METSO-kohteet metsistään kartoittaneiden kuntien jakautuminen sen mukaan, kuinka monta hehtaa- ria METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita inventoinnissa löydettiin (% vastanneista kunnista), 34 vastaajaa. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten tietoa METSO-valintaperusteet täyttävistä kohteista kunnassa hyödynnetään. Suojeluvaihtoehto jätettiin näistä väitteistä pois, koska kohteiden suojelusta tiedusteltiin kyselyssä erikseen ja tarkemmin (luku 5.3.). Kyselyn vastaajista 80 prosenttia oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteestä, että kartoituksissa löydetyt METSO-valintaperusteet täyttävät kohteet vaikuttavat kunnassa tehtäviin kaavoitusratkaisuihin (kuva 21). Noin puolet vastaajista arvioi, että kaavoituksessa nämä kohteet jätetään rakennettavien alueiden ulkopuolelle. Yli kolmannes vastaajista oli tästä epävarma ja valitsi vastausvaihtoehdon ’ei samaa eikä eri mieltä’. Vastaajista 75 prosenttia oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että kartoituksissa löydetyt METSO-valintaperusteet täyttävät kohteet jätetään metsätaloustoimien ulkopuolelle ja vain 15 prosenttia oli tästä väitteestä jokseenkin eri mieltä. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että näille kohteille suunnataan luonnonhoitoa. Kolmasosa arvioi, että kohteita tullaan ennallistamaan. Vajaa puolet vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä, että löydetyille valintaperusteet täyttäville alueille ohjataan virkistyskäyttöä. 50 % 29 % 21 % alle 50 hehtaaria METSO-kriteerit täyttäviä kohteita 50-150 hehtaaria METSO-kriteerit täyttäviä kohteita yli 150 hehtaaria METSO-kriteerit täyttäviä kohteita Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 27 Kuva 21. Tavat, jolla tietoa METSO-ohjelman valintaperusteet täyttävistä kohteista käytetään kunnissa. Kysy- mykseen vastasivat kunnat, joiden omistamista metsistä oli kartoitettu METSO-ohjelmaan soveltuvat kohteet. 2015 kysely, 20 vastaajaa (% vastanneista). Kuntametsää, Pirkkala. Kuva: Kimmo Syrjänen. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % METSO-kohteille suunnataan ennallistamistoimia (esim. lisätään lahopuustoa, tukitaan suo-ojia). METSO-kohteille ohjataan virkistyskäyttöä. METSO-kohteet huomioidaan kaavoituksessa siten, että niille ei ohjata rakentamista (rakennukset, tiet, yms.). METSO-kohteille suunnataan luonnonhoitoa (esim. kuusen poistoa lehdosta, paahdeympäristön avaamista tms). METSO-kohteet jätetään metsätaloustoimien ulkopuolelle. METSO-kohteet vaikuttavat kaavoitusratkaisuihin. Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 28 5.3. Monimuotoisuuden turvaamisen keinot kunnissa Vastaajista 40 prosenttia ilmoitti kunnan osallistuneen METSO-ohjelmaan perustamalla yksityisen suojelualueen, vaihtamalla maa-alueen valtion maahan tai myymällä alueen valtiolle. Suhteellisen korkeaan prosenttiosuuteen todennäköisesti vaikuttaa se, että METSO-ohjelmaan soveltuvien kohteiden kartoitukseen ympäristöministeriöltä rahoitusta saaneet kunnat vastasivat kyselyyn suhteessa useammin kuin muut kunnat. Kyselyyn vastanneissa kunnissa pinta-alallisesti eniten käytetty METSO-ohjelman suojelukeino oli kohteen myyminen valtiolle (kuva 22). Kaikkiaan kunnat ovat perustaneet METSO-ohjelman puitteissa enemmän yksityisiä suojelualueita kuin myyneet kohteita valtiolle (ks. Johdanto). Vastaajista 85 prosenttia ilmoitti, että kunnassa on turvattu metsiä muilla kuin luonnonsuojelulakiin perustuvilla keinoilla: jättämällä alueita metsäsuunnitelmissa metsänhoidon ulkopuolelle, luonnonhoidolla, turvaamalla luontoarvoja kaavamerkinnöillä tai muilla keinoilla (kuva 23). Ainoastaan kuusi prosenttia vastaajista ilmoitti, että kunnan omistamien metsien luontoarvoja ei ole turvattu millään edellä mainitulla keinolla. Kuva 22. Kyselyyn vastanneiden kuntien osallistuminen METSO-ohjelmaan - eri suojelukeinojen käyttö kunnissa vuoteen 2015 mennessä (ha). 2015 kysely, 64 vastaajaa. 517 584 250 0 100 200 300 400 500 600 700 Yksityisen suojelualueen perustaminen Myyminen valtiolle luonnonsuojelualueeksi Vaihtaminen valtion maahan Ha Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 29 Kuva 23. Metsien monimuotoisuuden turvaaminen kyselyyn vastanneissa kunnissa vuoteen 2015 mennessä muilla tavoin kuin luonnonsuojelulain keinoin (ha). 2015 kysely, 64 vastaajaa. Vastaajia pyydettiin arvioimaan kuinka todennäköisesti kunta käyttää erilaisia monimuotoisuuden turvaamisen keinoja seuraavan viiden vuoden aikana (kuva 24). Selvästi useimmin (69 % vastaajista) todennäköisenä pidettiin monimuotoisuuden turvaamista jättämällä kohteita metsätaloustoimien ulkopuolelle. Noin puolet vastaajista arvioi kunnan tulevan käyttämään erilaisia kaavoitusratkaisuja monimuotoisuuden turvaamisen keinona. Lähes 40 prosenttia piti vähintään melko todennäköisenä, että kunnan metsissä tehdään luonnonhoitoa tai ennallistamista. Vastaajista vajaa neljäsosa piti mel- ko tai erittäin todennäköisenä, että kunta tarjoaisi kohteita METSO-ohjelmaan suojeltavaksi yksityisi- nä, kunnan omistukseen jäävinä suojelualueina. Samoin noin neljäsosa arvioi melko tai erittäin to- dennäköiseksi, että kunta myisi kohteita valtiolle luonnonsuojelutarkoitukseen osana METSO- ohjelmaa. Vastaajien, jotka arvioivat kuntansa ainakin melko todennäköisesti suojelevan metsiään METSO-ohjelman keinoilla, oli mahdollista esittää arvio suojeltavasta pinta-alasta. Vastausten kes- kiarvo oli 60 hehtaaria, mediaani 30 hehtaaria ja vaihteluväli 2–500 hehtaaria. Kaikkiaan yksityisinä suojelualueina ja myynneillä valtiolle osana METSO-ohjelmaa vastaajat arvioivat seuraavan viiden vuoden aikana suojeltavan yhteensä noin 1 700 hehtaaria. 3 090 223 2 027 6 820 1 725 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 Metsäsuunnitelmassa metsätalouden ulkopuolella Luonnonhoito Turvattu kaavoituksessa SL-merkinnällä tai vastaavalla Metsätalouskäyttöä rajoitettu muuten kaavoituksella Turvattu muilla keinoin Ha Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 30 Kuva 24. Arvio todennäköisyydestä, että kunta tulee turvaamaan metsiensä monimuotoisuutta seuraavan viiden vuoden aikana yllä mainituilla keinoilla (% vastanneista kunnista). 2015 kysely, 75 vastaajaa. 5.4. Tiedon ja tuen tarve METSO-ohjelmaan osallistumiseksi Kunnissa kaivattiin useimmin METSO-ohjelman toteutukseen ja monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvää tietoa ja tukea suojelusta maksettavien korvausten määristä ja määrärahojen riittävyydestä (kuva 25). Yli puolet vastaajista oli samaa mieltä siitä, että korvauksia koskevalle tiedolle on tarvetta. Yli kolmasosa vastaajista koki, että METSO-ohjelman suojelukeinoista tarvitaan lisää tietoa. Myös kunnan työntekijöille ja kuntalaisille kohdistetulle METSOn tiedotemateriaalille nähtiin tarvetta. Huomattava osa vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että kunnassa tarvittaisiin tietoa ja tukea luontokohteiden ekologisen arvon vertailemiseksi sekä tukea METSO-ohjelman toteutukseen sopivien kohteiden valinnassa. Hieman harvemmin tuen tarvetta nähtiin eri elinympäristöjen hoitoon, ennallistamiseen ja kunnostukseen liittyvissä teemoissa. Neljännes vastaajista koki tarpeelliseksi, että ELY-keskuksen asiantuntija tulisi kertomaan METSO-ohjelmasta kunnan päätöksentekijöille. Kaikkien esitettyjen aihepiirien osalta vähintään neljännes vastaajista oli sitä mieltä, että tietoa tai tukea tarvittaisiin. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kunta tarjoaa kohteita METSO-ohjelmaan ostettavaksi valtiolle luonnonsuojeluun Kunta tarjoaa kohteita yksityisiksi suojelualueiksi METSO-ohjelmaan Kunnan metsissä tehdään luonnonhoitoa (esim. lähteiden kunnostus tai kuusen poistaminen lehdosta) ja/tai ennallistamista (esim. ojitetun suon vesitalouden palauttaminen, lahopuun lisääminen). Kunta turvaa monimuotoisuuden kannalta arvokkaita metsäkohteita SL-kaavamerkinnällä tai vastaavalla merkinnällä. Kunta turvaa monimuotoisuuden kannalta arvokkaita metsäkohteita kaavoituksella muilla keinoin (esim. metsätalousalue muutetaan virkistysalueeksi). Kunta turvaa metsiään jättämällä alueita metsätaloudellisten toimenpiteiden ulkopuolelle. Erittäin todennäköistä Melko todennäköistä En osaa arvioida Melko epätodennäköistä Erittäin epätodennäköistä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 31 Kuva 25. Tiedon ja tuen tarve kunnissa METSO-ohjelmaan osallistumiseksi (% vastanneista). 2015 kysely, 74 vastaajaa. Vastaajat nimesivät tärkeimmiksi lähteiksi METSO-ohjelmaa koskevalle tiedolle metsänhoitoyhdistykset, ELY-keskukset sekä Suomen metsäkeskuksen (kuva 26). Näiden kanavien lisäksi METSO-ohjelmasta oli saatu tietoa useista muista lähteistä, kuten ministeriöistä ja erilaisista koulutustilaisuuksista. Vapaassa vastauskentässä mainittiin tiedon lähteinä myös internet (muu kuin Metsonpolku.fi-sivusto) sekä lehdet. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Tarvitsemme tukea soiden ennallistamisen suunnitteluun ja toteutukseen. Tarvitsemme ELY-keskuksen asiantuntijan kertomaan METSOsta kunnan päätöksentekijöille. Tarvitsemme tietoa ja tukea suojeluesityksen tekemiseksi ELY–keskukseen. Tarvitsemme tukea lähteiden ja purojen kunnostamisen suunnitteluun ja toteutukseen. Tarvitsemme koulutusta luonnonsuojelun lainsäädännöstä ja hallinnosta. Tarvitsemme tukea lehtojen hoidon suunnitteluun ja toteutukseen. Tarvitsemme asiantuntija-apua monimuotoisuutta painottavien metsäsuunnitelmien tekemisessä. Tarvitsemme tukea METSOon soveltuvien kohteiden valinnassa. Tarvitsemme tukea kunnan metsien luontoarvojen kartoittamisessa. Tarvitsemme tietoa eri suojelukeinoista. Tarvitsemme tietoa ja tukea kunnan omistamien luontokohteiden ekologisen arvon vertailemiseen. Tarvitsemme tiedotemateriaalia METSOsta kunnan työntekijöille ja kuntalaisille, esim. esitteitä. Tarvitsemme ajantasaista tietoa ELY-keskuksen METSO-rahoituksen riittävyydestä. Tarvitsemme tietoa korvauksen määrästä eri suojelukeinoilla. Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 32 Kuva 26. Kuinka paljon kunnat ovat saaneet tietoa METSO-ohjelmasta eri lähteistä (% vastanneista kunnista). 2015 kysely, 74 vastaajaa. 5.5. Kohteen tarjoamisen kiinnostavuutta vähentävät tekijät Kunnan kiinnostusta tarjota kohteita suojeluun METSO-ohjelmassa vähensi arvokkaiden kohteiden turvaaminen mieluummin jättämällä ne metsäsuunnittelussa metsätaloustoimien ulkopuolelle, haluttomuus sitoa maankäyttöä pysyvillä suojeluratkaisuilla, ja halu pitää kohteet ulkoilu- ja virkistyskäytössä (kuva 27). Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että kunnan metsät halutaan pitää metsätalouskäytössä ja myös monimuotoisuudeltaan arvokkaiden kohteiden maanomistus halutaan säilyttää kunnalla. Noin puolet vastaajista arveli, että METSO-ohjelman määrärahat eivät riitä kuntien kohteiden suojeluun ja lähes puolet vastaajista arvioi korvauksen alueen myynnistä valtiolle tai korvauksen yksityisen suojelualueen perustamisesta olevan riittämätön. Vastaajista 40 prosenttia arvioi kiinnostuksen olevan vähäistä, koska kunnan metsissä ei ole METSO- ohjelman valintaperusteet täyttäviä kohteita. Noin kolmasosa vastaajista (36 %) oli puolestaan jokseenkin tai täysin samaa mieltä, että tiedonpuute kunnan metsien mahdollisista METSO- ohjelmaan soveltuvista kohteista vähentää mielenkiintoa ohjelmaan osallistumiseen. Noin 40 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteistä, että kunnan viranhaltijoilla ei ole aikaa valmistella suojeluesitystä. Samoin noin 40 prosenttia katsoi, ettei suojelun aiheuttamista käyttörajoituksista ole riittävästi tietoa ja että mielenkiintoa suojeluesityksen tekemiseen vähentävät myös mahdolliset luottamusmiesten välille nousevat ristiriidat. Samansuuruinen osuus vastaajista arvioi, että kunnassa halutaan käyttää suojelua tuottavampaa maankäyttötapaa ja metsätalouden aluetaloudelliset hyödyt katsotaan kunnassa suojelun hyötyjä tärkeämmiksi. Kaksi viidesosaa oli sitä mieltä, että luontoarvoja turvataan mieluummin luonnonhoidolla tai ennallistamalla. Noin neljännes vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteistä, joiden mukaan kiinnostusta suojeluesityksen tekemiseen vähentävät tiedon puute suojelukeinoista ja käsitys, että kuntien ei ole enää mahdollista saada METSO-ohjelmassa korvausta suojelusta. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Puunostajat METSO-retket Kunnan muut hallinnonalat Luonnonsuojelujärjestöt Valtakunnalliset METSO-seminaarit Alueelliset METSO-tapahtumat Metsonpolku.fi –sivusto Koulutus- tai yleisötilaisuudet Maa- ja metsätalousministeriö Ympäristöministeriö Suomen metsäkeskus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) Metsänhoitoyhdistykset erittäin paljon paljon jonkin verran vähän en ollenkaan Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 33 Kuva 27. Kuntien arviot siitä, vähentävätkö väitteissä esitetyt tekijät kunnan mielenkiintoa tarjota omistamiaan kohteita suojeltavaksi METSO-ohjelmassa (% vastanneista kunnista). 2015 kysely, 74 vastaajaa. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuntalaiset vastustavat kohteiden suojelua luonnonsuojelualueina. Kunnan eri hallinnonalojen välille nousisi ristiriitoja suojeluesityksestä. Suojeluesitys kaatuisi todennäköisesti lautakunnassa/kunnanhallituksessa/-valtuustossa. METSO-kohteiden päätösten valmistelu kestää ELY- keskuksissa liian kauan. Suojelun toteuttamisen toimintatavoista on epäselvyyttä. Meillä on se käsitys, etteivät kunnat enää saa korvausta METSO-suojelusta. Suojelukeinoista ei ole riittävästi tietoa. Tiedon puute siitä, onko kunnan metsissä METSO- ohjelmaan soveltuvia alueita. Luontoarvoja turvataan mieluummin luonnonhoidolla ja/tai ennallistamalla. Metsätalouden aluetaloudelliset hyödyt katsotaan suojelualueiden tuottamia hyötyjä tärkeämmiksi. Kunnan luottamusmiesten välille nousisi ristiriitoja suojeluesityksestä. Suojelun aiheuttamista käyttörajoituksista ei ole riittävästi tietoa. Kunnan virkamiehillä ei ole aikaa valmistella suojeluesitystä METSO-ohjelmaan. METSO-ohjelman valintakriteerit täyttävien alueiden puuttuminen kunnan metsistä. Luontoarvoja turvataan mieluummin kaavamerkinnällä. Halutaan käyttää suojelua tuottavampaa maankäyttötapaa. Korvaus myynnistä valtiolle ei ole riittävä. Korvaus yksityisen suojelualueen perustamisesta ei ole riittävä. Meillä on se käsitys, että ELY-keskusten METSO- rahoitus ei riitä kuntien kohteisiin. Arvokkaiden luontokohteiden maanomistus halutaan säilyttää kunnalla. Kunnan metsät halutaan pitää metsätalouskäytössä. Arvokkaat luontokohteet halutaan suojelun sijaan pitää ulkoilu- ja virkistyskäytössä. Maankäyttöä ei haluta sitoa pysyvällä suojeluratkaisulla. Luontokohteita turvataan mieluummin jättämällä niitä metsäsuunnittelussa metsätaloustoimien ulkopuolelle. Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 34 5.6. Suojelun aiheuttamien ristiriitojen ratkaiseminen Kunnissa oli käytetty erilaisia tapoja suojelun aiheuttamien ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen. Avoimeen kysymykseen annetut vastaukset kuvastavat ristiriitatilanteiden moninaisuutta. Vastauksissa todettiin muun muassa, että osa METSO-inventoinnissa suojeltavan arvoisiksi todetuista kohteista on suojeltu ja osa ei, koska METSO-valintaperusteiden mukaan lähes kaikki kunnan vanhat metsät ovat suojelun arvoisia, sekä että tiukka suojelu, läheinen asutus ja siitä seuraava metsien virkistyskäyttö sopivat huonosti yhteen. Jos alueen luontoarvot eivät riitä suojelupäätökseen, saatetaan päättää ottaa lajistolliset arvot huomioon alueen käsittelyssä ja jättää osa alueesta toimenpiteiden ulkopuolelle. Myös hoitosuunnitelman laatiminen ja kaavoitus mainittiin ratkaisuina ristiriitoihin. Jos kunnassa on ollut ristiriitoja jonkin alueen suojelusta, miten niitä on pyritty tai onnistuttu rat- kaisemaan? ”Keskusteltu alueen käytöstä tai suojelusta avoimesti. Tarvittaessa on rajattu alue pois suoje- lusta tai lisätty suojeluun.” ”Sopimalla tarkemmin suojeltavan alueen ehdoista niin, että ne tyydyttävät kaikkia osallisia.” ”Ajoituksella. Päättäjät ja suojelun taloudelliset edellytykset vaihtelevat. Ei kannata esitellä varmasti kaatuvaa esitystä, jolloin asia on loppuun käsitelty siltä osin.” ”Alueita on jätetty metsätalouden ulkopuolelle ilman isompaa hälyä.” Nastolan (Lahden) Lapakiston luonnonsuojelualueen nuotiopaikka. Kuntien suojelualueet voivat palvella myös matkailua ja virkistyskäyttöä. Kuva: Kimmo Syrjänen, SYKE. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 35 5.7. Erityyppiset kunnat monimuotoisuuden turvaajina Kaupunkimaiset, taajaan asutut ja maaseutumaiset kunnat 5.7.1. Tilastokeskuksen tilastolliseen kuntaryhmittelyyn pohjaten tarkasteltiin muutamien kysymysten koh- dalla, miten kaupunkimaiset, taajaan asutut ja maaseutumaiset kunnat erosivat vastausten perus- teella. Kyselyyn vastanneista kunnista 28 oli kaupunkimaisia, 20 taajaan asuttua ja 31 maaseutumai- sia. Tilastollinen kuntaryhmittely on kuvattu luvussa 3.1. Erityyppisissä kunnissa arviot kunnan toimista monimuotoisuuden turvaamisesta seuraavan viiden vuoden aikana olivat samansuuntaisia. Kuitenkin kaikki turvaamisen keinot ovat vastausten perus- teella ainakin jossain määrin todennäköisemmin käytössä kaupunkimaisissa kuin muissa kunnissa (kuva 28). Ehkä selvin ero erityyppisten kuntien välillä oli keinon ”Kunta turvaa metsiään jättämällä alueita metsätaloudellisten toimenpiteiden ulkopuolelle” käyttämisessä monimuotoisuuden turvaa- misessa. Tämä keino oli yleisesti ottaen kaikkein suosituin, mutta korostui erityisesti kaupunkimaisis- sa kunnissa. Myös alueiden pysyvää suojelua pidettiin jossain määrin todennäköisempänä kaupunki- maisissa kunnissa. Kaupunkimaisissa kunnissa vastaajat valitsivat eri suojelukeinojen käyttöä arvioitaessa selvästi har- vemmin vaihtoehdon ’en osaa arvioida’. Kaupunkimaisissa kunnissa 57 prosentissa oli määritelty tavoitteet monimuotoisuuden turvaamiselle. Taajaan asutuissa kunnissa vastaava luku oli 26 pro- senttia ja maaseutumaisissa 13 prosenttia. Siten kaupunkimaisissa kunnissa voi olla useammin jo valmiina näkemys myös monimuotoisuuden turvaamisen keinoista. Kaupunkimaisissa kunnissa met- sien virkistyskäytön ja muun kuin talouskäytön tarpeet nousevat todennäköisemmin esille, koska painetta virkistyskäyttöön on enemmän kuin harvaanasutuilla alueilla. Kaupunkimaiset kunnat omis- tavat myös keskimäärin enemmän metsää (luku 3.1.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 36 Kuva 28. Osuus vastaajista, jotka pitivät joko melko tai erittäin todennäköisenä sitä, että kunta seuraavan vii- den vuoden aikana turvaa metsiensä monimuotoisuutta mainituilla keinoilla. Vastanneet kunnat on luokiteltu kaupunkimaisiin, taajaan asuttuihin ja maaseutumaisiin Tilastokeskuksen (2016) luokittelun mukaan. Talousmetsiään itse hoitavat kunnat 5.7.2. Kyselyn vastaajista 36 ilmoitti kunnan hoitavan talousmetsiään itse. Näistä vastaajista muutama ker- toi kunnan ostavan osan hoitotyöstä metsänhoitoyhdistykseltä tai muulta alan toimijalta. Nämä talousmetsiään itse hoitavat kunnat omistivat selvästi enemmän metsää kuin kunnat keskimäärin. Keskimääräinen metsän omistus oli noin 3 600 hehtaaria, kun kyselyyn vastanneiden kuntien keskiar- vo oli 2 300 hehtaaria ja vuonna 2014 Manner-Suomen kaikkien kuntien metsän omistus oli keski- määrin 1 400 hehtaaria (Suomen virallinen tilasto 2014). Talousmetsiään itse hoitavista kunnista oli kaupunkimaisia 56 prosenttia, taajaan asuttuja 17 prosenttia ja maaseutumaisia 28 prosenttia. Metsiään itse hoitavissa kunnissa vastaajat tunsivat METSO-ohjelman keskimääräistä paremmin. Näistä vastaajista 75 prosenttia arvioi tuntevansa METSO-ohjelman hyvin ja lisätiedon tarvetta koettiin vähemmän. Näiden kuntien vastaajat vastasivat kaikkien METSO-tietoa tarjoavien tahojen kohdalla keskimääräistä useammin saaneensa niiltä tietoa METSOsta paljon tai erittäin paljon. Tämä ryhmä koki eniten tiedon tarvetta ELY-keskusten METSO-rahoituksen riittävyydestä. Metsiään itse hoitavista kunnista 72 prosentissa arvioitiin, että kunnan metsissä on METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita ja 70 prosentissa METSO-ohjelmaan soveltuvat kohteet oli jo kartoitettu. Talousmetsiään itse hoitavien kuntien vastaajista yli puolella oli metsäalan koulutus, kun kaikista vastaajista metsäalan koulutus oli kolmanneksella. Näistä vastaajista 60 prosenttia oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väitteestä, että kunnan metsien hoidossa monimuotoisuuden turvaamista pidettiin tärkeänä tavoitteena jo ennen METSO-ohjelman käynnistymistä. Kuitenkaan metsiä itse hoitavissa kunnissa ei monimuotoisuuden turvaamistavoitteita ollut määritelty sen useammin kuin muissakaan kunnissa. Arviot erilaisten monimuotoisuuden turvaamisen keinojen käytöstä seuraavan viiden vuoden aikana olivat tässä ryhmässä hyvin samansuuntaisia kuin kyselyn vastaajilla 33% 30% 89% 44% 63% 67% 12% 18% 47% 35% 41% 41% 17% 21% 62% 28% 34% 45% 0% 20% 40% 60% 80% 100% Kunta tarjoaa kohteita METSO- ohjelmaan ostettavaksi valtiolle luonnonsuojeluun Kunta tarjoaa kohteita yksityisiksi suojelualueiksi METSO-ohjelmaan Kunta turvaa metsiään jättämällä alueita metsätaloudellisten toimenpiteiden ulkopuolelle. Kunnan metsissä tehdään luonnonhoitoa ja/tai ennallistamista Kunta turvaa monimuotoisuuden kannalta arvokkaita metsäkohteita SL- kaavamerkinnällä tai vastaavalla Kunta turvaa monimuotoisuuden kannalta arvokkaita metsäkohteita kaavoituksella muilla keinoin kaupunkimaiset taajaan asutut maaseutumaiset Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 37 keskimäärin. Sen sijaan 45 prosenttia vastasi, että luontoarvoja oli kartoitettu kunnan kaikista metsistä, kun kaikista vastaajista tämän vaihtoehdon valitsi noin kolmasosa. Kaksi kolmesta talousmetsiään itse hoitavien kuntien vastaajasta arvioi, että kunnan talousmetsiä tulee siirtymään suojeluun seuraavan kymmenen vuoden aikana (2015–2025). Noin puolet talous- metsiään itse hoitavien kuntien vastaajista arvioi, että kunnan virkistysmetsiä tulee siirtymään suoje- luun seuraavan kymmenen vuoden aikana. Virkistysmetsäkunnat 5.7.3. Vastaajista 14 ilmoitti, että vähintään puolet kunnan metsistä on pääkäyttömuodoltaan virkistysmet- siä. Näistä kunnista oli Tilastokeskuksen (2016) kuntaryhmittelyn mukaan 11 kaupunkimaista. Nämä virkistysmetsäpainotteiset kunnat omistivat keskimäärin yli 3 500 hehtaaria metsää, mutta mukana oli myös muutamia kuntia, joiden pinta-ala oli pieni ja metsänomistus oli vähäistä. Kunnista kolmas- osa sijaitsi Uudellamaalla, mutta muut ”virkistysmetsäkunnat” sijaitsivat eri puolilla maata. Näiden kuntien väkiluku vaihteli suuresti. Näissä kunnissa otetaan vastausten perusteella koulujen ja päiväkotien läheiset metsät erityisesti huomioon metsänhoitoa suunniteltaessa. Avoimien vastausten perusteella tämä tarkoitti maiseman, turvallisuuden tai virkistysarvojen huomioimista ja vastauksissa korostui myös asukkaiden ja käyttäji- en tarpeiden huomioon ottaminen metsien käytön suunnittelussa. Lähes kaikissa virkistysmetsäkunnissa oli virkistysmetsille tehty metsäsuunnitelma, joka oli useimmin tehty kunnan toimesta. Virkistysmetsäkunnissa myös talousmetsien ja suojelumetsien suunnitelmat olivat useammin kunnan tekemiä kuin vastaajien kunnissa keskimäärin. Näissä kunnissa kunnan omistama metsäpinta-ala ja kunnan väkiluku olivat keskimääräistä korkeampia, mikä voi mahdollises- ti vaikuttaa metsäsuunnittelun resursseihin. Virkistysmetsien suunnittelun toteuttaminen kunnan omana työnä voi myös kuvastaa aktiivista ja tavoitteellista suhtautumista metsien tarjoamiin muihin kuin aineellisiin hyötyihin. Metsistä vastuullisista henkilöistä yli puolella oli metsäalan koulutus, kuten myös talousmetsiään itse hoitavissa kunnissa. Virkistysmetsäkuntien näkemykset METSO-ohjelmasta eivät juuri eronneet kaikkien vastaajien vastauksista. Puolet näistä kunnista oli asettanut monimuotoisuuden turvaamistavoitteet. Kohteiden suojelua piti kunnalle taloudellisesti järkevänä yli kolmasosa virkistysmetsäkuntia edustavista vastaajista, mikä oli hieman suurempi osuus kuin vastaajista keskimäärin (noin neljäsosa). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 38 5.8. Kuntien rooli METSOn markkinoimisessa maanomistajille Yli 30 kuntaa vastasi avoimeen kysymykseen ’Voisiko kunta hyötyä tiedon välittämisestä METSOn vapaaehtoisista suojelu- ja turvaamiskeinoista kunnan muille maanomistajille’. Vastaajista noin kolmannes ei kokenut kunnan saavan hyötyä METSOn markkinoimisesta kunnan muille maanomistajille. Alle kolmannes näki METSO-ohjelmasta tiedottamisen keinona edistää kunnan suojelualueverkoston kehittämistä tai virkistysalueiden lisäämistä. Muutama vastaaja arvioi suojelun parantavan kunnan imagoa matkailun näkökulmasta. METSO-ohjelman markkinointi kuntalaisille nähtiin olevan enemmän metsänhoitoyhdistysten ja Metsäkeskuksen kuin kunnan tehtävä, ja noin kolme neljäsosaa vastasi, ettei kunta ole välittänyt tietoa METSO-ohjelmasta muille metsänomistajaryhmille. Kunnan oman kohteen suojelusta METSO-ohjelmassa oli tiedotettu 15 prosentissa kunnista. Osassa kuntia oli jaettu METSO-ohjelman esitteitä tai muuta materiaalia kunnan erilaisissa tilaisuuksissa tai tiedotettu aiheesta kunnan nettisivuilla. Eri elinympäristöt ja metsien ja soiden vaihtelu ovat osa luonnon monimuotoisuutta ja miellyttävät silmää lä- himaisemassa. Inkoo, Bjurs. Kuva: Kimmo Syrjänen, SYKE. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 39 5.9. Monimuotoisuuden turvaamisen käytäntöjen ja METSO- ohjelman kehittäminen Monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvää päätöksentekoa ja toimenpiteitä tehdään kuntien omis- tamien metsien suhteen eri tasoilla, niin kunnanvaltuustossa, viranhaltijoiden toimesta kuin myös erilaisissa suunnitteluprosesseissa sekä käytännön metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä. Avoimel- la kysymyksellä selvitettiin vastaajien näkemyksiä, miten voitaisiin helpoimmin parantaa kuntien omistamien metsien monimuotoisuutta. Vastauksissa useimmin toistuvia teemoja olivat hyvä metsä- suunnittelu, tiedon välittäminen ja kouluttaminen monimuotoisuusasioista sekä metsän tuottovaa- timusten kohtuullistaminen. Osa vastaajista koki lainsäädännön ja sertifioinnin mukaisen metsäsuunnitelman riittävän monimuo- toisuuden huomioon ottamiseen. Kuntien viranhaltijoille toivottiin lisää tiedotusta monimuotoisuu- den huomioon ottamisen mahdollisuuksista. Lisätietoa kaivattiin myös siitä, millaisia luontoarvoja kunnan metsissä on (esim. luontoinventoinnit). Kaivattiin myös kuntien vastuun selventämistä koski- en luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja edistämistä. Moni vastaaja peräänkuulutti valtion toimia monimuotoisuuden turvaamisessa ja toivoi ennen kaikkea taloudellisia kannustimia kunnille. Tarve henkilöstöresurssien lisäämiselle tai nykyisten metsätoimihenkilöiden vakanssien säilyttämisel- le nostettiin esiin. Muutama vastaaja oli sitä mieltä, ettei lisätoimia monimuotoisuuden huomioon ottamiseksi enää tarvita. Miten voitaisiin mielestäsi helpoimmin parantaa kuntien omistamien metsien monimuotoisuuden turvaamista käytännössä? ”Hoitamalla metsiä metsälain ja sertifiointivaatimusten mukaisesti.” ”Kuntien vastuu monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja edistämiseksi tulisi olla selkeämpi. Met- sästä vastuulliselle tietoa monimuotoisuuden tärkeydestä/välttämättömyydestä. Nyt talous ja `olemme aina hoitaneet metsiä näin` ajaa muun ohi.” ”Kartoitetaan luontoarvot riittävän tarkasti ja tehdään kartoitusten pohjalta järkeviä suojelu- rajauksia. Suojelualueille riittävä hoito- ja käyttöohjeistus, joka mahdollistaa suojelun ja muun toiminnan yhteensovittamisen. Ei suojella epämääräisiä ja laajoja alueita "varmuuden vuoksi" esim. rakentamisen pelossa.” ”Jatkuva yhteistyö ja vuorovaikutus eri viranomaisten, hallintokuntien ja muiden toimijoiden välillä.” ”Valtion aktiivisuus METSO-periaatteiden mukaan vapaaehtoisuuden pohjalta taloudellisia kannusteita käyttäen.” ”Työskentelemässäni kunnassa metsien monimuotoisuudenkin parissa työskentelee useampi henkilö ja nämä asiat ovat erittäin hyvin turvattu ja esillä. Toisinaan tämä asia rasittaa ja vai- keuttaa välttämättömien toimenpiteiden tekemistä. En näe tarvetta, että tarvitsisi nykyistä enempää panostaa monimuotoisuuden turvaamiseen.” Vastaajilta kysyttiin, miten METSO-ohjelmaa tulisi kehittää, jotta se motivoisi kuntaa turvaamaan ja suojelemaan luonnon monimuotoisuutta kunnan omistamissa metsissä, ja millaisia keinoja, tukea ja kannustimia mahdollisesti tarvittaisiin. Yli kolmekymmentä vastaajaa esitti näkemyksiä avoimeen kysymykseen. Lähes puolet vastaajista nosti esille taloudelliset tekijät: kohteista maksettavien korvausten tulisi olla riittäviä (korvata taloudellinen menetys) ja METSO-ohjelman kokonaisrahoituksen pitäisi olla riittävällä tasolla. Suojelun kriteereihin toivottiin lievennyksiä, jotta Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 40 virkistyskäytössä olevia alueita olisi mahdollista suojella METSO-ohjelmassa. Esitettiin myös, että valtio voisi rahoittaa virkistysmetsäverkostojen kehittämistä matkailun kannalta houkutteleviksi kokonaisuuksiksi. Noin kolmannes vastaajista toivoi enemmän tietoa METSO-ohjelmasta esimerkiksi kaavoittajille sekä käytännön tukea ohjelmaan osallistumiseksi. Muutama vastaus liittyi suojelupäätöksen tekemisen helpottamiseen: toivottiin että suojeluesityksen tekeminen yksinkertaistuisi ja alueen suojeluun tarjoamisen jälkeen päätös kohteen suojelusta tulisi ELY- keskuksesta nykyistä nopeammin. Miten METSO-toimintaohjelmaa tulisi kehittää, jotta se motivoisi kuntaa turvaamaan ja suojele- maan luonnon monimuotoisuutta kunnan omistamissa metsissä? Millaisia keinoja, millaista tukea ja millaisia kannustimia tarvittaisiin? ”METSO-kohteissa, joissa virkistysarvot ovat suuret, tulisi lieventää maankäytön ehtoja. Koh- teiden hoitosuunnitelmat tulisi liittää sopimuksiin.” "Virkistysalueilla oleviin kohteisiin lievennyksiä METSO-kriteereihin. Korvaustasoa nostamalla." ”Selkeyttä, tiedotusta, korvausten suuruus ja maksuaikataulut kohdalleen.” ”Riittävä korvauskäytäntö.” ”Kunnankin pitäisi voida tehdä määräaikainen suojelusopimus.” ”METSO-ohjelman alkuperäisten periaatteiden mukaan eli vapaaehtoisuuden kunnioittaminen ja taloudellisten kannusteiden käyttö. Taloudellisten kannusteiden korottamista kannattaisi kokeilla yksityisten luonnonsuojelualueiden osalta. Kunnan tarjoamaan METSO tarjouspyyn- töön kannattaisi vastata ja reagoida nopeasti ja uskottavasti.” ”Tietoa METSO-ohjelmasta kaavoittajille ja teknisen toimen johdolle, esim. ELY-keskuksen maankäytön suunnittelupäivillä. Metsätaloussuunnitelmien yhteydessä haetaan suojeluun so- veltuvia kohteita.” Monipuulajinen puusto saa usein kehittyä rauhassa taajamien virkistysmetsissä ja suojelualueilla. Se kertoo myös muun lajiston monipuolisuudesta. Inkoo, Bjurs. Kuva: Kimmo Syrjänen, SYKE. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 41 6. Yhteenveto 6.1. Vastanneiden kuntien edustavuus Vuoden 2015 kyselyn vastausprosenttia (26 %) voidaan pitää kohtuullisena. On mahdollista, että kuntien kirjaamoiden kautta kysely ei aina saavuttanut oikeita henkilöitä. Toinen merkittävä syy kyse- lyyn vastaamatta jättämiselle on voinut olla kiire, koska moni kyselyyn vastannut kommentoi koke- neensa kyselyn haasteellisena vastata. Kyselyn vastausprosentti jäi selvästi pienemmäksi kuin vuonna 2005 (37 %). Tuolloin kysely lähetettiin paperisena lomakkeena suoraan kuntien metsistä vastaaville henkilöille. Vuoden 2015 vastaajien edustamien kuntien metsänomistuksen pinta-ala vaihteli alle sadasta heh- taarista lähes 20 000 hehtaariin. Alueellisesti kyselyn vastausprosentti vaihteli varsin paljon, mikä vaikuttaa kyselyn tulosten yleistettävyyteen. Etelä-Savossa vastausprosentti oli korkea (kuva 2). Alu- een kunnat omistavat paljon metsää, keskimäärin 2 100 hehtaaria (Suomen virallinen tilasto 2014). Kaakkois-Suomen alueella kunnat omistavat keskimääräistä vähemmän metsää (keskimäärin 1 060 ha) ja siellä vastausaktiivisuus oli vuoden 2015 kyselyssä vähäinen, mutta vuoden 2005 kyselyssä melko suuri. Vuoden 2015 kyselyyn vastanneista kunnista noin kaksi viidesosaa oli maaseutumaisia. Erityisesti kaupunkimaisten kuntien osuus vastanneista oli suurempi kuin niiden osuus koko Manner-Suomen kunnista. Yleisesti näyttäisi siltä, että metsistä vastaavan viranhaltijan kiinnostus vastata metsäaiheiseen kyselyyn oli pienempi, jos kunnan metsänomistus on vähäinen ja kuntametsien merkitys niin kuntatalouden kuin asukkaiden virkistyksen tai luonnon monimuotoisuuden kannalta on pieni. Vastanneiden kuntien yhteenlaskettu metsänomistus, 184 000 hehtaaria, on kuntametsien kokonaisuudessa kuitenkin merkittävä. Myös vuoden 2005 kyselyyn vastanneiden kuntien metsänomistus oli huomattava: se kattoi yli puolet kuntien omistamasta metsäpinta-alasta Suomessa (Monimuotoisuuden turvaaminen… 2006). Vuosien 2015 ja 2005 kyselyihin vastasivat vain osittain samat kunnat. Vuonna 2005 tehtyyn Kunta- METSO-työryhmän kyselyyn vastanneista 144 kunnasta 41 vastasi myös vuonna 2015 tehtyyn kyse- lyyn. Näistä kunnista 11:ssä oli tapahtunut vuosien 2005–2015 välillä erilaisia kuntaliitoksia. Kuntalii- tokset ovat osaltaan voineet vaikuttaa kunnan omistamaan metsäpinta-alaan, metsiin liittyvään pää- töksentekoon ja käytännön toimien toteuttamiseen. 6.2. Metsien käyttöluokat ja arviot muutoksista Vuoden 2015 kyselyssä vastaajista neljä viidesosaa arvioi kunnan siirtäneen kuluneen kymmenen vuoden aikana (2005–2015) omistamiaan talousmetsiä virkistyskäyttöön. Noin puolet vastaajista arvioi kunnan siirtäneen talousmetsiä suojeluun ja noin kolmasosa arvioi virkistysmetsiä siirretyn suojeluun. Myös lähes neljä viidestä vastaajasta arvioi kunnan siirtävän seuraavan kymmenen vuo- den (2015–2025) aikana talousmetsiä virkistyskäyttöön, yli puolet arvioi kunnan talousmetsiä siirty- vän suojeluun ja reilu kaksi viidesosaa arvioi virkistysmetsiä siirtyvän suojeluun. Kuntametsien jakau- tumisessa talous-, virkistys- ja suojelumetsiin ei havaittu tapahtuneen vuosien 2005 ja 2015 välillä suurta muutosta. Talousmetsien osuus on hieman kasvanut ja virkistysmetsien vähentynyt ja suoje- lumetsien pysynyt ennallaan tai hieman kasvanut. Kuntien metsäpinta-alan kokonaismuutoksia ole voitu ottaa huomioon vertailuissa, eikä esimerkiksi valtiolle maanmyynnin kautta tapahtunutta met- sien siirtymistä suojeluun. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 42 Huomattava osa kunnan omistamista talousmetsistä voi olla käytännössä myös virkistyskäytössä. Tähän vaikuttaa metsien sijainti kunnassa kuntakeskukseen ja taajamiin nähden sekä kunnan väkilu- ku ja asukastiheys. On mahdollista, että arvioitu talousmetsien siirtyminen virkistyskäyttöön tapah- tuu vähitellen, esimerkiksi rakennetun taajama-alueen laajetessa aiemmin rakentamattomille alueille ja samalla asukkaiden lähivirkistysalueiden kasvaessa muutenkin kuin kaavoituksen kautta. Tämä voi kertoa niin kuntametsiin asukkaiden taholta kohdistuneista odotuksista kuin viranhaltijoiden perus- telluista näkemyksistä maankäytön kannalta tarpeellisista muutoksista. 6.3. Kuntien metsäsuunnittelu Metsä- tai hoitosuunnitelmia oli selvästi useammin tehty talousmetsille kuin virkistys- tai etenkään suojelumetsille. Lähes kaikissa sekä vuoden 2005 että 2015 kyselyihin vastanneissa kunnissa talous- metsille tai osalle niistä oli tehty metsäsuunnitelma. Noin kaksi kolmasosaa vastanneiden kuntien metsistä arvioitiin olevan talousmetsiä. Siten talousmetsien käsittelytavat vaikuttavat merkittävästi kuntien metsien monimuotoisuuteen. Metsäsuunnitelmassa voidaan ottaa huomioon arvokkaat luontokohteet ja se voi sisältää myös monimuotoisuutta lisäävän luonnonhoidon toimenpiteitä. Vuoden 2015 kyselyn vastaajista reilu kaksi kolmasosaa ilmoitti, että kunnan virkistysmetsille tai osal- le niistä on tehty hoitosuunnitelma. Reilussa kolmasosassa kuntia oli tehty suojelumetsien hoito- suunnitelma kaikille tai osalle suojelumetsistä. Vuoden 2005 kyselyssä tämä osuus oli reilu puolet kunnista. Suojelumetsien hoitosuunnitelmien osuuden vähentyminen kyselyjen välillä voi johtua paitsi siitä, että kyselyihin ovat vastanneet osittain eri kunnat, myös kunnan suojelupinta-alan muu- toksista ja kuntaliitoksista. On mahdollista, ettei uusille suojelualueille enää samalla tavalla pidetä tarpeellisena tehdä hoitosuunnitelmaa, jonka tekeminen lisää suojelualueista koituvia kustannuksia. Useimmin metsä- ja hoitosuunnitelmia kuntien talousmetsille olivat tehneet metsänhoitoyhdistykset ja Suomen metsäkeskus tai OTSO Metsäpalvelut. Virkistys- ja suojelumetsien hoitosuunnitelmista ja yleisesti metsien hoidosta vastaavat pääosin metsänhoitoyhdistykset ja kunnat itse. Kunnan käyttä- essä ostopalveluita suunnittelusta ja/tai toteutuksesta vastaa ulkopuolinen ammattilainen. Vastuu metsien monimuotoisuusasioiden huomioon ottamisesta on kuitenkin aina kunnalla. Ulkopuolisen toimijan valitseminen, suunnitelmien arviointi ja päätöksenteko edellyttävät asiantuntemusta myös ostopalvelun käyttäjältä eli kunnalta. 6.4. Näkemykset METSO-ohjelmasta Kuntien tietotarpeet 6.4.1. Vain pieni osa vastaajista koki tuntevansa METSO-ohjelman puutteellisesti, mutta esille nousi myös tiedon ja tuen tarpeita. Useimmin tietoa kaivattiin suojelusta maksettavien korvausten määristä ja määrärahojen riittävyydestä. Noin puolessa vastanneista kunnista oli käsitys, ettei METSO- korvausrahoja riitä kuntien kohteisiin, mikä vähensi halua osallistua ohjelmaan. Neljännes vastaajista oletti, että kunnat eivät voi lainkaan saada korvausta suojelusta METSO-ohjelman kautta. Tietoa METSO-ohjelmasta oli vastausten perusteella saatu pääasiassa metsäalan toimijoiden ja ELY- keskusten kautta ja todennäköisimmin käytännön työssä ja yhteydenpidossa. Vajaa puolet vastanneista kunnista oli käyttänyt METSO-ohjelman virallista verkkosivua Metsonpolku.fi. Yksityisille maanomistajille suunnatun tiedon lisäksi Metsonpolku.fi-sivustolla on kuntia ja seurakuntia varten kootusti tietoa METSO-ohjelman keinoista ja korvauksista. Sivustosta on tiedotettu kuntia mm. Suomen Kuntaliiton kautta. Suomen Kuntaliiton Yhdyskunnat ja ympäristö -uutiskirje on välittänyt tietoa METSO-ohjelmasta ja METSO on ollut esillä Suomen Kuntaliiton verkkosivuilla. Näyttää https://www.metsonpolku.fi/fi-FI Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 43 kuitenkin siltä, että tiedotus METSO-ohjelmasta ei ole saavuttanut kattavasti kuntien metsistä vastaavia henkilöitä. METSO-ohjelman tavoitteiden kannalta olisikin todennäköisesti hyödyllistä jatkaa kuntiin kohdistuvaa viestintää ohjelman tarjoamista korvauksista ja suojelukeinoista. Erityisesti runsaasti metsää omistavat ja kaupunkimaiset kunnat voivat olla monesta eri näkökulmasta tärkeä kohderyhmä. METSO-ohjelmaan osallistuminen 6.4.2. METSO-ohjelmaan osallistuminen on ollut vastanneissa kunnissa varsin aktiivista. Vastanneista kunnista kaksi viidesosaa oli suojellut METSO-ohjelmaan sopivia kohteita yksityisinä suojelualueina, valtiolle myytynä ja valtion maahan vaihdettuna yhteensä noin 1 400 hehtaaria vuoteen 2015 mennessä (kuva 22). Lisäksi monimuotoisuutta oli turvattu muilla keinoin (esim. jättämällä alueita metsäsuunnitelmissa metsänhoidon ulkopuolelle, luonnonhoidolla ja turvaamalla luontoarvoja kaavamerkinnöillä) yhteensä lähes 14 000 hehtaaria (kuva 23). Kyselyn perusteella kunnat ovat tulevaisuudessakin kiinnostuneita osallistumaan monimuotoisuuden turvaamiseen: kunnat arvioivat turvaavansa monimuotoisuutta jättämällä kohteita metsätaloustoimien ulkopuolelle (kaksi kolmasosaa) ja suojelevansa kohteita yksityisinä suojelualueina (noin neljäsosa) tai myymällä kohteita suojeluun (noin neljäsosa) seuraavan viiden vuoden aikana. Vastaajat arvioivat seuraavan viiden vuoden aikana suojeltavan yhteensä noin 1 700 hehtaaria yksityisinä suojelualueina ja myymällä kohteita valtiolle METSO-ohjelman puitteissa. Vastaajista huomattava osa koki METSO- ohjelmaan osallistumisen parantavan kunnan imagoa, edistävän kuntalaisten mahdollisuuksia luontoharrastukseen sekä tukevan kunnan pyrkimyksiä monimuotoisuuden turvaamisessa ja hyvän asuinympäristön luomisessa. METSO-ohjelmaan soveltuvat kohteet oli kartoitettu kolmessa viidesosassa vuoden 2015 kyselyyn osallistuneista kunnista. Arvokkaita luontokohteita on kartoitettu sekä ympäristöministeriön että kuntien omalla rahoituksella. Kartoituksia on saatettu edelleen tehdä kuntien omalla rahoituksella, sillä noin puolet kunnista, joissa kartoitusta ei vielä ollut kyselyn toteutusajankohtana tehty, piti METSO-ohjelmaan soveltuvien kohteiden kartoittamista tarpeellisena. Kuntien käyttämät monimuotoisuuden turvaamiskeinot 6.4.3. Aiempien selvitysten perusteella (Anttila ym. 2013, 2016) ympäristöministeriön rahoituksella METSO- ohjelmaan soveltuvia kohteita kartoittaneet kunnat turvaavat arvokkaiksi todettujen kohteiden luon- toarvoja erilaisin keinoin eikä pelkästään perustamalla luonnonsuojelualueita. Käytetyin keino oli ollut kohteiden luontoarvojen ottaminen huomioon metsäsuunnittelussa (Anttila ym. 2016). Vuoden 2015 kyselyssä vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia. Vain osa METSO-kriteerit täyttävistä kohteis- ta turvataan luonnonsuojelualueina, etenkin jos kohteita on paljon. Halu säilyttää päätäntävalta ja maanomistus ovat näkökohtia, joita pohditaan kunnissa suojeluratkaisujen rinnalla. Osa monimuo- toisuuden kannalta arvokkaista alueista halutaan mieluummin pitää ulkoilu- ja virkistyskäytössä kuin suojella. Kunnissa nähdään ainakin jossain määrin ristiriitaa suojelun ja virkistyskäytön välillä ja usein kunnissa koetaan suojelun korvaustaso liian alhaiseksi yksityisen suojelualueen osalta. Luonnoltaan arvokkaiksi tunnistettujen kohteiden jättäminen metsätaloustoimien ulkopuolelle ja huomioon otta- minen kaavoituksessa ovat kuitenkin myös selviä merkkejä siitä, että monimuotoisuusarvojen tur- vaamiseen on tahtoa ja monimuotoisuuden säilyttämisen merkitys on tunnistettu. Lähes kaksi viidesosaa vastaajista arvioi, että kiinnostusta suojella kohteita METSO-ohjelmassa vähentää se, että kunnan luottamushenkilöiden välille voisi nousta ristiriitoja suojeluesityksestä. Jos edeltä käsin näyttää siltä, että suojeluesitys tuskin menee läpi tai prosessi on hankala, suojeluesitys saattaa jäädä tekemättä. Toisaalta vastausten perusteella ainakaan kuntalaisten vastustus ei vähennä kunnan halukkuutta tarjota kohteita METSO-ohjelmaan. Kuntien metsien monimuotoisuuden Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 44 turvaamisen edistämisessä vastaajat pitivät tärkeinä keinoina hyvää metsäsuunnittelua, tiedon lisäämistä sekä metsien tuottovaatimusten kohtuullistamista. Lähes puolet vuoden 2015 kyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että suojelusta maksettavat korvaukset ovat riittämättömiä, mikä vähentää kunnan kiinnostusta suojella alueita METSO-ohjelmassa. Monissa kunnissa nostettiin esiin riittävien taloudellisten kannusteiden tärkeys METSO-ohjelmaan osallistumisessa. METSO-kohteiden inventointiin rahoitusta saaneiden kuntien kyselyssä vain neljännes vastaajista oli tätä mieltä (Anttila ym. 2016). Erilainen painotus vastauksissa voi johtua esimerkiksi siitä, että inventointirahoitusta hakeneissa kunnissa oli jo lähtökohtaisesti harkittu kohteiden suojelua METSO-ohjelmassa. Monimuotoisuuden turvaamiskeinoista ennallistaminen oli kunnissa vähemmän suosittu kuin luon- nonhoito. Luonnonhoidon pitäminen ennallistamista todennäköisempänä saattaa osittain johtua siitä, että kyselyn väitteissä esimerkkeinä mainitut ennallistamisen toimenpiteet (lahopuuston lisää- minen ja suo-ojien tukkiminen) eivät vastaajien mielestä vaikuta esim. virkistysmetsiin yhtä hyvin soveltuvilta ja helposti toteutettavilta kuin luonnonhoidon toimenpiteet (kuusien poistaminen leh- dosta, paahdeympäristön pitäminen avoimena). Ennallistaminen saatetaan arvioida myös luonnon- hoitoa kalliimmaksi. On mahdollista, että elinympäristöjen ennallistaminen yhdistetään vain suojelu- alueisiin, vaikka se sopii monissa tapauksissa myös virkistys- ja talousmetsiin. Lähes kaksi viidesosaa vastaajista piti kuitenkin vähintään melko todennäköisenä, että kunnan metsissä tehdään luonnonhoitoa tai ennallistamista seuraavan viiden vuoden aikana. Kunnissa voisikin olla tarvetta myös luonnonhoidon ja ennallistamisen informaatio-ohjaukselle sekä toteutuksen tuelle suojelun ohessa. Näillä keinoin voitaisiin edistää monimuotoisuutta niin kuntien talous- kuin virkistys- ja suoje- lumetsissä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019 45 7. Viitteet Anttila, S., Löfström, I., Aapala, K. & Syrjänen, K. (toim.) 2019. METSO-tilannekatsaus 2018: Etelä- Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008–2025. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 43/2019. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 50 s. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978- 952-326-783-1 Anttila, S., Syrjänen, K. & Paloniemi, R. 2013. Kunnat ja seurakunnat METSOn toteuttajina. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 31/2013. Helsinki. 66 s. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/41713 Anttila, S., Koskela, T., Löfström, I., Paloniemi, R. & Syrjänen, K. 2016. Luontoinventoinneista luontoarvojen turvaamiseen — METSO-ohjelman toteutus kunnissa ja seurakunnissa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2016. Helsinki. 56 s. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159801/SYKEra_2_2016.pdf?sequence=1 Hamberg, L., Löfström, I., & Häkkinen, I. (toim.) 2012. Taajamametsät - suunnittelu ja hoito. Metsäkustannus. 155 s. Monimuotoisuuden turvaaminen kuntien virkistys- ja ulkoilumetsissä ja valtion retkeilyalueilla. Työryhmän muistio 21.12.2006. 30 s. Saatavissa: https://docplayer.fi/4809756- Mo