METSÄNTUTKIMUSLAITOS LIIMANNINKOSKEN LEHDON KASVILLISUUS TUTKIMUSMETSÄPALVELUT Liimanninkosken lehdon kasvillisuus Metsäntutkimuslaitos Muhoksen tutkimusasema Marja-Leena Heinilehto Pasi Leinonen Maija-Leena Heinilehto, Pasi Leinonen 1996. Liimanninkosken lehdon kasvillisuus. Metsäntutkimuslaitos, Muhoksen tutkimusasema. Metlan tutkimusmetsien julkaisusarja 9/1996. Oy Edita Ab 1996 75 kpl Kannen kuva: Muhosjoen laakso Liimanninkosken luonnonsuojelualueella, Pasi Leinonen Valokuvat: Pasi Leinonen Taitto: Anne Turunen, Tutkimusmetsäpalvelut ISBN 951-40-1527-4, ISSN 1238-0830. Sisällys 1 Johdanto 5 2 Alueen yleiskuvaus 5 2.1 Maaston pinnanmuodot 5 2.2 Kallio-ja maaperä 6 2.3 Ilmasto-olot 6 3 Kartoitusmenetelmät 6 4 Kasvillisuustyypit 7 4.1 Metsäkasvillisuus 7 4.2 Rantakasvillisuus 11 4.3 Vesikasvillisuus 11 4.4 Perinnekasvillisuus 12 4.5 Kulttuurikasvillisuus 13 4.6 Kosteikot, virtaavan veden alueet, soistumat sekä muut pienkuviot 14 5 Kasvillisuuden erityispiirteet 16 5.1 Uhanalaislajisto 16 6 Kasvillisuuden yleispiirteet 17 7 Kasvillisuuden kuluneisuus ja roskaantuneisuus 18 8 Maapuusto 18 9 Alueen hoito 19 9.1 Kasvillisuuden hoitoehdotuksia 19 9.2 Polut ja kulkureitit 22 10 Tutkimus-ja seuranta-alat 23 11 Yhteenveto 23 12 Kirjallisuus 24 Liitteet: 1 Kasvilajisto 2/1-10 Uhanalaisten lajienmaastolomakkeet 2/1-10 Uhanalaisten lajien maastolomakkeet 3 Maapuuston tunnukset 4 Kuviolomake Kartta Kartta 5 1 Johdanto Ympäristöministeriö asetti vuonna 1985 työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin selvittää maamme luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden lehtometsien sijainti ja laajuus sekä arvi oida suojelusta syntyvien kustannuksien määrää. Alustavan inventointikierroksen päätteek si lehtojensuojeluohjelmassa ehdotettiin Muhoksen alueelle neljää kohdetta, yhtenä niistä Liimanninkosken lehdot Muhosjoen varrella (Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö 1988). Liimanninkosken alue siirtyi valtion omistukseen vuonna 1989 ja päätyi Metsäntutkimus laitoksen Muhoksen tutkimusaseman hoitoon ja hallintaan. Alue rauhoitettiin lehtojen suojeluasetuksella (503/92) vuonna 1992. Kesällä 1995 kasvillisuus kartoitettiin alueen hoito-ja käyttösuunnitelmaa varten. Kasvillisuuskartoituksen tehtävänä oli selvittää kasvillisuustyyppien sijainti suojelualueen eri osissa ja kasvilajiston koostumus koko alueella. Lisäksi arvioitiin suojelualueen kulu neisuutta ja roskaantuneisuutta sekä maapuuston määrää. Kartoituksen tekivät Marja- Leena Heinilehto ja Pasi Leinonen Metsäntutkimuslaitoksen tilauksesta. Osana laajempaa kokonaisuutta Liimanninkosken alue otettiin vuonna 1996 mukaan Euroopan unionin laajuiseen Natura 2000 -tarkasteluun ja ehdolle Natura-verkoston suojelualueeksi. 2 Alueen yleiskuvaus 2.1 Maaston pinnanmuodot Liimanninkosken lehtojensuojelualue sijaitsee Muhoksen kunnassa noin kymmenen kilo metrin etäisyydellä Muhoksen kirkonkylästä kaakkoon (peruskarttalehdet 3421(12) Hyr käs ja 3423(03) Murronkylä). Alueen pinta-ala on noin 42 hehtaaria. Suojelualueen halkai see Muhosjoki, joka virtaa syvässä jokilaaksossa hyvin jyrkkien rinteiden ympäröimänä. Peruskartalta katsottuna maasto putoaa paikoitellen lyhyellä matkalla jopa kymmenen metriä. Jyrkimmät ja pisimmät rinteet sijoittuvat joen eteläpuolisille alueille, kun taas pohjoispuolen maasto laskee loivemmin kohti Muhosjokea. Suojelualueen pientopografia on hyvin vaihtelevaa. Tästä syystä alueelle on muotoutunut pienialaisia kasvillisuus yhdyskuntia, jotka luovat yleisilmeeltään vaihtelevan kokonaisuuden. Muhosjoki laakson jyrkät rinteet ovat paikoin alttiita eroo siolle. 6 2.2 Kallio- ja maaperä Liimanninkosken luonnonsuojelualue sijoittuu ns. Muhoksen muodostuman savikivi alueelle, joka myötäilee Oulujokilaaksoa. Muhoksen muodostuma kuuluu n. 1 300 miljoo naa vuotta sitten syntyneisiin postsvekokarjalaisiin muodostumiin (jotuniset sedimentti kivet). Muhoksen muodostuman alueella alimman kerroksen kiviaines on konglomeraatti ja arkoosihiekkakiveä. Ylemmässä kerroksessa on savikiviä, jossa on välikerroksina punaista hiekkakiveä. Maaperä on muinaisten jäätikköjokien aikaansaamia jäätikköjoki kerrostumia, jotka koostuvat sorasta, hiekasta ja hiedasta (Suomen Kartasto 1990). Liimanninkoskella on merkkejä myös hienommista hieta-ja hiesuaineksista erosioituneissa rinteissä. 2.3 Ilmasto-olot Liimanninkoskea lähinnä oleva säähavaintoasema sijaitsee Muhoksen kirkonkylän Laita saaressa. Pitkäaikainen keskiarvo vuoden lämpimimmälle kuukaudelle on +l6° C; kesä kuun lämpötila on keskimäärin +l2° C ja elokuun +l4° C. Termisen kasvukauden keski lämpötila on 11,5° C. Vuotuinen sademäärä on noin 550 mm. Talvella lumikerroksen paksuutta on noin 30-40 cm (Suomen Kartasto 1987). Liimanninkoskella vallitsevat myös suotuisat pienilmasto-olosuhteet, jotka johtuvat Muhosjoen lämpötilaeroja tasoittavasta vaikutuksesta ja maaston vaihtelevista korkeuseroista. 3 Kartoitusmenetelmät Kartoituksen tarkoituksena oli selvittää Liimanninkosken suojelualueen kasvillisuustyyp pejä. Työ tehtiin heinäkuussa 1995. Kasvillisuustyyppien määrittelyn lisäksi alueelta listat tiin kaikki havaitut putkilokasvit sekä tunnistetut sammallajit. Sammalten osalta listaus sisältänee puutteita, joten toivottavaa olisi lajiston tarkastus jonakin sopivana ajankohtana. Selvityksen pohjana oli Maanmittaushallituksen ilmakuvatoimistosta tilattu musta valkoinen, 1 :5000 mittakaavassa oleva ilmakuva. Ilmakuvan perusteella rajattiin ennak koon selkeät kuviot, joiden rajaukset tarkistettiin maastokierroksella. Kuviointi ja tyypit tely tehtiin valtapuulajin perusteella Toivosen ja Leivon (1994) luokitusoppaan mukaan. Ennakkokuvioinnin ongelmana oli mustavalkokuvan heikko erottelukyky mm. puulajien osalta. Maaston suurista korkeuseroista johtuen kaikki luonnossa erottuvat selkeätkään rajat eivät näkyneet ilmakuvassa. Lopullinen kuviointi jäikin paljolti maastokierroksen varaan, mikä hidasti huomattavasti työtä. Maastotyöskentelyä varten laadittiin maastolomake (liite 6), johon kirjattiin kuviolla esiintyvien erilaisten tyyppien tunnusomaista kenttä-ja pohjakerroslajistoa. Lomakkeelle kirjattiin myös kuvion pääpuulaji ja pensaskerroksen lajistoa. Alueelta ei kerätty numeeris ta peittävyyksiin perustuvaa tietoa vaan kasvillisuustyyppien tunnusomaiset lajit kirjattiin sellaisenaan muistiin. Maastolomakkeelle kirjattiin tiedot myös suojelualueelta tavatuista uhanalaisista lajeista. Kasvillisuustyyppien lisäksi kerättiin maapuustoa koskevaa tietoa sekä arvioitiin kuluneisuutta ja roskaantuneisuutta. Maastokierroksella pyrittiin kulkemaan koko alue mahdollisimman kattavasti läpi. Maasto osoittautui kuitenkin hyvin vaikeakulkuiseksi, eikä kaikkiin paikkoihin päästy (esim. Muhosjoen keskellä oleviin saariin ja suojelualueen eteläpuolen suurehkoille vesialueille). Tekstissä oleva nimistö noudattaa Retkeilykasvion nimistöä (Hämet-Ahti et ai. 1986). Sammalten nimistö on Lehtisammalten määritysoppaan (Koponen 1986) mukainen. Rahkasammalet on määritettyjä nimetty Suokasvioppaan avulla (Oulanka reports 9/1990). 7 Jäkälänimistö perustuu Jäkäläkurssin nimistöön (Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksen moniste 1993). Kasvillisuuden tyypittelyssä on käytetty apuna soistuneiden alueiden osalta myös Suokasvillisuusopasta (Eurola et ai 1992) Toivosen ja Leivon (1994) luokitusoppaan rinnalla. Tekstissä lajin tieteellinen nimi on mainittu vain ensimmäisellä kerralla, muulloin on käytetty suomenkielistä nimeä. 4 Kasvillisuustyypit 4.1 Metsäkasvillisuus Mäntykankaat ja -lehdot Liimanninkosken alueella mäntyvaltaisten kasvillisuustyyppien kuivimmat tyypit, kuivat ja kuivahkot mäntykankaat (KuMäKg, KvMäKg), sijaitsevat suojelualueen reunaosissa Muhosjokeen putoavien jyrkkien rinteiden yläpuolella. Joen pohjoispuolisilla alueilla kuivahkoa mäntykangasta on kuvioiden 14a ja 14b alueilla. Kenttäkerroslajisto koostuu lähinnä varvuista: puolukka ( Vaccinium vitis-idaea), variksenmarja (Empetrum nigrum) ja. kanerva (Calluna vulgaris) ovat vallitsevaa lajistoa. Pohjakerroksessa seinäsammal (Pleurozium schreberi) sekä torvi-ja poronjäkälät ( Cladoniaceae-lajit ) ovat yleisimpiä. Pensaskerroksen lajit kataja (Juniperus communis), mänty (Pinus sylvestris ), kuusi (Picea abies) ja hieskoivu (Betula pubescens ) esiintyvät satunnaisesti. Vallitseva kasvillisuustyyppi näillä alueilla on kuivahko variksenmarja puolukkatyyppi (mäEVT), mutta myös kuivaa variksenmarja-kanervatyyppiä (mäECT) tapaa paikoitellen pieninä aloina. Kuivalle kasvillisuustyypille luonteenomaista on Cladoniaceae-jäkälien runsaus. Muhosjoen eteläpuolella kuivat ja kuivahkot kankaat sijaitsevat myös suojelualueen reunaosissa. Kuvio 24 kokonaisuudessaan edustaa pääosin kuivahkon mäntykankaan variksenmarja-puolukkatyyppiä (mäEVT). Kuvion sisällä tavataan myös pienehköjä, kui via variksenmaija-kanervatyypin (mäECT) kasvustoja. Pensas-, kenttä-ja pohjakerrokset koostuvat edellä mainituista kasvilajeista. Tuoretta mäntykangasta (TrMäKg) ja sen puolukka-mustikkatyyppiä (mäVMT) esiin tyy Muhosjoen pohjoispuolisilla kuvioilla 3a ja 11a. Kasvillisuustyypin kenttäkerroksessa puolukka ja mustikka ( Vaccinium myrtillus) ovat yleisimmät lajit. Pohjakerrosta peittävät seinäsammal, kerrossammal (Hylocomium splendens ) sekä kangaskynsisammal (Dicranum polysetum). Hieskoivu, harmaaleppä (Alnus incana), tuomi (Prunus padus), haapa (Popu lus tremula) ja kataja kasvavat pensaskerroksessa. Kuvio 16 joen pohjoisrannalla eroaa kasvillisuudeltaan muista alueen mäntyvaltaisista kasvillisuustyypeistä. Pääpuuna kasvaa mänty, jonka alla kenttäkerroksessa ovat poikkeuk selliset lajit: lillukka (Rubus saxatilis), käenkaali ( Oxalis acetosella), lehtokorte (Equisetum pratense) ]a. kielo (Convallaria majalis). Mäntymetsille luonteenomainen varpukasvillisuus näyttää kuviolta puuttuvan tyystin. Pensaskerroksen kasvillisuus on runsasta; tuomi, pihla ja (Sorbus aucuparia ), metsäruusu (Rosa majalis ), hieskoivu ja vadelma (Rubus idaeus) kasvavat paikoin tiheinäkin kasvustoina. Pohjakerroslajisto on niukkaa; seinä-ja kerros sammalta kasvaa vain vähäisessä määrin muutamissa paikoissa. Kasvillisuustyypin mää rittäminen on vaikeaa pitäydyttäessä Toivosen ja Leinon (1994) luokitusoppaan tyypeissä. Lehtomainen mäntykangas (LhMäKg) voisi olla yksi kasvupaikkatyyppiryhmää kuvaava luokitteluyksikkö tarkemman kasvillisuustyypin jäädessä tässä yhteydessä määrittelemättä. Toivosen ja Leivon luokitteluhierarkian mukaan lehtomaiselle kankaalle syntyvä luonnon varainen männikkö on epätodennäköinen, mutta istutusmännikköjä voi esiintyä lehtomai sella kankaallakin. Kyseisen osa-alueen puuston alkuperä ei ole tiedossa. Kuvion luokittelu tulvametsiin/pensaikoihin voisi olla suositeltavaa. Kuusamon Oulankajokilaaksojen tulva alueita koskevassa tutkimuksessa tämäntapainen mäntyvaltainen alue sijoitetaan tulva- 8 metsien ryhmään. Jokivarsien tulva-alueiden korkeissa maastokohdissa esiintyy kyseisen kuvion kaltaisia kituliaita männikköjä, joiden alla kenttäkerroksessa kasvaa em. kasvilajeja (Hanhela 1994). Kuusikankaat ja -lehdot Kuivahkoja kuusikankaita (KvKiKg) suojelualueella on Muhosjoen etelärannan jyrkkien rinteiden yläosissa (kuvio 23), ja ne sijoittuvat aivan lakialueita luonnehtivan mäntyvaltai sen variksenmarja-puolukkatyypin (mäEVT) alapuolelle puulajin vaihtuessa äkkiä männys tä kuuseksi. Rinteiden yläosissa kenttäkerroslajeina ovat variksenmarja ja puolukka, pohja kerros koostuu lähinnä seinäsammalesta. Pensaskerrosta edustavat hyvin vähäisinä kasva vat kataja, kuusi, mänty, hieskoivu, tuomi, haapa ja pihlaja. Kasvillisuustyyppi vastaa mäntyvaltaisten kankaiden (mäEVT) kuusivaltaista rinnakkaistyyppiä (kiEVT). Tuoreiden kuusikankaiden (TrKiKg) puolukka-mustikkatyyppiä (kiVMT) suojelu alueella on kuvioiden 10, 22 ja 23 alueella. Kuviolla 10 se on vallitseva kasvillisuustyyppi, kuviolla 22 se esiintyy maaston korkeuserojen synnyttämissä otollisissa kosteissa painan teissa ja kuviolla 23 rinteiden terassimaisissa levennyskohdissa ylärinteessä, jossa rinteeltä valuva vesi suo tuoreen kankaan lajistolle suotuisat kasvuolosuhteet. Kenttäkerroksessa nimilajit puolukka ja mustikka ovat vallitsevampia, pohjakerroksen peittävät seinä-ja ker rossammal sekä kangaskynsisammal. Pensaskerroksesta löytyvät tutut kataja, kuusi, koivu, leppä, tuomi ja kiiltolehtipaju (Salix phylicifoliä). Kuviolta 10 tavataan pienehkö, lähinnä keskiravinteisten tuoreiden kuusilehtojen (TrKiLh) metsäkurjenpolvi-käenkaali-oravanmarjatyypin (kiGOMat) alue, joka sijoittuu suunnilleen kuvioiden 12 ja 13 väliselle vyöhykkeelle. Kenttäkerroksen nimilajiston lisäksi melko runsaina kasvavat myös kultapiisku (Solidago virgaureä) ja kielo. Pensaskerroksen harmaaleppä, haapa, tuomi, metsäruusu ja kiiltolehtipaju ovat huomionarvoisia lajeja. Eten kin metsäruusu kasvaa paikoin hyvinkin runsaana. Runsasravinteinen tuore kuusilehto (rTrKiLh) on suojelualueella yleisin kasvupaikka tyyppi. Tätä tyyppiä tavataan kuvioiden 9, 11 a, 15, 20, 22 ja 23 alueelta. Tunnusomaisim min Liimanninkoskella tätä tyyppiä voi havaita Muhosjokeen laskevien jyrkkien kuusival taisten rinteiden keskiosista, mutta kuvioilla 20 ja 22 sitä esiintyy pienialaisina kasvustoina myös topografialtaan huomattavasti tasaisemmilta paikoilta. Kuvioilla 20 ja 22 vallitsevina puulajeina ovat mäntyjä kuusi; kuusta on hieman enemmän kuin mäntyä. Muilla em. kuvi oilla kuusi on ehdoton pääpuulaji. Kenttäkerroksessa vallitsevat käenkaali ja lillukka, metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum ) voi tavata vain paikoitellen hyvin vähäisenä. Kataja, kuusi, hieskoivu, pihlaja ja haapa kuuluvat pensaskerroksen lajistoon. Kas villisuustyyppi edustaa metsäkuijenpolvi-käenkaali-lillukkatyypin (kiGORT) kuusilehtoa. Runsasravinteinen kostea kuusilehto (rKsKiLh) on Liimanninkosken kuusilehto tyypeistä kaikkein vähäalaisin. Sitä on suojelualueella pienenä esiintymänä kuvion 10 kapealla, kuvioihin 12 ja 13 rajoittuvalla alueella kosteissa painanteissa. Metsäkurjen polven ja käenkaalen lisäksi kasvaa runsaana myös mesiangervoa (Filipendula uimaria), jotka yhdessä muodostavat kasvillisuustyypin kiGOFiT. Pensaskerroksen lajeja ovat mm. tuomi ja metsäruusu. Pohjakerroksen sammallajisto yleensä puuttuu, kaikkein kosteim missa painanteissa tavataan lehtisammalia (esim. korpilehväsammal, Plagiomnium ellip ticurri). Kehitysvaiheessa olevat kuviot Suojelualueella on kolme kuviota (kuviot 1, 7a ja 7b), joiden puusto on eri ikäistä varttu vaa mäntyä/kuusta. Kuviolla 1 puusto osin puuttuu kokonaan (kuvion lounaisosa), muualla kuvion sisällä vallitseva puusto on männyn ja kuusen muodostamaa sekahavumetsää. Kenttäkerroksessa voidaan nähdä osittain puolukka-mustikkatyypin (hvVMT), osittain metsälauha-mustikkatyypin (hvDeMT) kasvillisuustyyppejä. Kuvion koillisosassa tavataan jopa pienialainen variksenmarja-puolukkatyypin kuivahko kangaslaikku (hvEVT). Pohja kerros koostuu seinä-ja kerrossammalesta, kuivemmissa kohdissa osittain mukana ovat 9 myös Cladoniaceae-jäkälät. Pensaskerroksessa kasvavat kataja, koivu, pihlaja ja haapa. Kuvioiden 7a ja 7b puusto on varttuvaa mänty taimikkoa; kenttäkerroksessa lähinnä puolukka ja variksenmarja muodostavat vallitsevan tyypin (EVT), paikoin kuivan mänty kankaan tyyppi (ECT) esiintyy pienialaisena. Pohjakerroksen vallitsevat lajit ovat seinä sammal ja kangaskarhunsammal (Polytrichum juniperinum ) Kuvio 6 voidaan myös lukea kehitysvaiheessa olevaksi alueeksi. Huolimatta tällä het kellä vallitsevasta pääpuulajeista (hieskoivu ja harmaaleppä) näyttää siltä, että vahva mäntypuusto on nousemassa vallitsevaksi puulajiksi. Pohja-ja kenttäkerroksen lajisto en teilee mäntykankaan tuloa, sillä kanerva, puolukka, variksenmarja, seinäsammal ja karhun sammalet (korpikarhunsammal, Polytrichum commune, kangaskarhunsammal, Polytrichum juniperinum ja karvakarhunsammal, Polytrichum piliferum) ovat näkyvimmät lajit näissä kasvillisuuskerroksissa. Aluetta lienee myös käytetty maa-ainesten ottoalueena; hiekka pohjaisen kuvion keskiosassa on pyöreähkö kuoppa, joka on nykyisin jo melko hyvin kasvittunut. Kuvio rajoittuu pohjoisosiltaan taimikkokuvioon 7a ja suojelualueen ulkopuo liseen variksenmarja-puolukkakankaaseen (mäEVT), joilta levittäytyy pohjakerroksen lajiston joukkoon myös Cladoniaceae-heimon jäkäliä sekä hirvenjäkäliä (pikkuhirven jäkälä, Cetraria ericetorum ja islanninjäkälä, Cetraria islandica). Lehtipuukankaat ja -lehdot Kuvioiden 3b ja 11b yhteinen kasvupaikkatyyppi on lähinnä keskiravinteinen tuore lehti puulehto (TrLpLh). Kuviolla 23 tavataan kaksi pienehköä, tätä kasvupaikkatyyppiryhmää edustavaa aluetta. Kenttäkerroksen lajistossa oravanmarja (Maianthemum bifolium) käen kaali ja metsäkurjenpolvi ilmentävät kasvillisuustyyppiä GOMaT. Runsaana paikoitellen kasvaa myös ojakellukka (Geum rivale), lehtokorte ja kielo. Pohjakerroksessa lajisto on niukkaa, kosteimmilla paikoilla kasvaa korpilehväsammalta ja ruusukesammalta (Rhodo bryum roseum). Maanpinta on pääosin paljas. Pensaskerroksen lajistosta mainittakoon tuo mi, kiiltolehtipaju ja harmaaleppä. Kuvion pääpuulajit ovat koivuja haapa sekapuustona. Joen pohjois puolen rehevää lehtoa. Kuvio 11b käsittää lehtipuuvaltaisen (koivu, leppä ja haapa) jyrkkään joentörmään rajoittuvan alueen, jonka kenttäkerroksessa käenkaali, oravanmarja ja lillukka kasvavat runsaina. Pohjakerroksessa esiintyy satunnaisesti seinäsammalta. Pensaskerroksen peittä vät puulajien lisäksi metsäruusu ja kiiltolehtipaju. Kasvillisuustyyppi on GOMaT. Kuvion alareunassa on myös pieni niittymäinen alue, jolla saattaa olla keväisin tulvavaikutusta. Niittymäiseen kasvillisuuteen saattaa vaikuttaa myös yläpuolinen kulttuuriniittyalue. 10 Kalkkipitoisen maaperän vaativa näsiä (Daphne mezereum) viihtyy jokilaakson suotuisassa pien ilmastossa. Suurkuviolla 23 (joen eteläpuoliset kuusianteet) tuoreita lehtipuulehtoja löytää pieni alaisina jyrkkien rinteiden alapuolisilta alueilta. Haapavaltaisia alueita on kaksi, joista en simmäinen (Hl) sijaitsee kuvion 21 läheisyydessä ja toinen (H 2) lännempänä suunnilleen Kukkosenkosken niemekkeen kohdalla eroosiorinteen itäpuolella. Kenttäkerroksessa merkillepantavat lajit ovat käenkaali, lillukka, lehtokorte ja oravanmarja. Pohjakerroksen lajisto on niukkaa, vähäisessä määrin voi löytää seinä-ja kerrossammalta. Pensaskerrok sessa kasvaa haapaa, tuomea, harmaaleppää sekä muutamia pieniä kuusia. Runsasravinteisia tuoreita lehtipuulehtoja (rTrLpLh) tavataan kuvioilla 12, 22 ja 25. Kuvio 12 muodostaa Muhosjoen Kukkosenkosken kohdalle pitkähkön, kapean niemek keen, jonka puusto koostuu melkeinpä yksinomaan tuomesta. Muutamia harmaaleppiä kas vaa tuomien seassa. Alue on Liimanninkosken omaleimaisimpia ja kauneimpia kohteita. Korkeiden tuomien alla kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti käenkaalta, lillukkaa, suden marjaa (Paris quadrifolia) ja kieloa. Merkillepantavan suuri lehtotähtimöesiintymä (Stel laria nemorum) antaa myös oman leimansa kenttäkerrokseen. Lehtovirmajuuri ( Valeriana sambucifolia) ja karhunputki (Angelica sylvestris ) kasvavat jokipartaan tuntumassa. Myös pensaskerros on runsaslajinen; tuomen ja harmaalepän lisäksi mm. punaherukka (Ribes spicatum) ja metsäruusu ovat edustettuina. Harvinaisempia lajeja, kuten lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) ja näsiää (Daphne mezereum), kasvaa vain muutama yksilö. Pohja kerros on suurimmaksi osaksi paljas; paikoitellen tapaa vain muutamia pieniä korpi lehväsammallaikkuja. Kasvillisuustyyppi vastaa metsäkurjenpolvi-käenkaali-lillukka/ sudenmaijatyyppiä (GOR/PaT). Kuvion 22 pohjoispäädyssä joen mutkassa tavataan myös GOR/Pa-kasvillisuus tyyppiä. Alue ei ole kasvillisuudeltaan yhtä puhdaspiirteinen kuin kuvio 12, mutta kenttä ja pohjakerroksen lajikoostumus viittaa em. tyyppiin. Muhosjoen etelärannalla on selvästi erottuva lehtipuuvaltainen GOR/Pa-tyypin alue, kuvio 25. Korkeiden tuomien alla kenttäkerroksessa käenkaali ja oravanmarja kasvavat runsaina. Lehtotähtimö ja karhunputki kuuluvat myös tunnuslajistoon. Pensaskerroksessa tavataan tuomea, punaherukkaa ja vadelmaa. Pohja on paljas kasvillisuudesta. Kuvio 13 edustaa runsasravinteista kosteaa lehtipuulehtoa (rKsLpLh) ja sen alatyyppiä GOFiT (metsäkurjenpolvi-käenkaali-mesiangervo). Kasvillisuustyyppiä kuvastavien nimi lajien lisäksi alueelta voi havaita runsaana lehtokortteen ja tesman (Milium effusum) sekä paikoin lehtotähtimön. Puusto koostuu harmaalepästä, hieskoivusta ja tuomesta. Pensas kerroksessa ovat puulajien lisäksi pihlaja, metsäruusu ja punaherukka. Kaikki edellä mainitut kuviot (12,13, 22 N-osa ja 25) sijaitsevat alavilla jokeen rajoit tuvilla alueilla, joille tulvat todennäköisesti tuovat runsaasti ravinteita ja jokilietettä saaden aikaan rehevän kasvillisuuskoostumuksen. 11 4.2 Rantakasvillisuus Liimanninkosken suojelualueella rantakasvillisuutta esiintyy vaihtelevassa määrin. Joki varren pohjoispuolella laajin alue on kuvio 18, joka koostuu kokonaisuudessaan lähinnä rantapensastosta (RnPe). Rantapensastoa on myös kuvion 13 alueella, sen jokipartaalla kapeana vyöhykkeenä. Kiiltolehtipaju, hieskoivu, harmaaleppä ja tuomi muodostavat pai koin hyvinkin tiheän kasvuston. Oman lisänsä pensaslajistoon antavat metsäruusu, vadel ma ja punaherukka. Joen eteläpuolisilla alueilla rantapensastot sijoittuvat lähinnä kuvioille 20 ja 23. Kuvi olla 23 rantapensastovyöhyke alkaa Kukkosenkosken niemekkeen kohdalta (kuvion 12 kohta joen pohjoisrannalla) jatkuen länteen suojelualueen katkaisevalle sillalle saakka. Rantapensastovyöhyke on kapea katketen paikka paikoin. Sillan jälkeen länttä kohden kul jettaessa rantapensastoa esiintyy pieni kaistale ennen kuviota 25. Kuviolla 20 rantapensastovyöhyke on melko yhtenäinen alkaen idässä rajoittuen kuvi oon 19 ja jatkuen joen vartta pitkin länteen koko kuvion alueella. Kuviolla 22 pensasto alkaa itärajalta ja päättyy suunnilleen tuomivaltaisen niemekkeen alkuun. Rantapensasto voidaan lukea myös tulvaniittyihin yhtenä sen kasvillisuusprofiilin osana (Hanhela, 1995). Rehevää rantakasvillisuutta: pajuja ja mesiangervoa 4.3 Vesikasvillisuus Suojelualueen vesikasvillisuusyhdyskunnat kuvioilla LI ja L 2 sijaitsevat kuvioiden 20 ja 22 muodostamalla suuralueella. Molemmat saavat vesitäydennystä keväisistä lumen sulamisvesistä sekä tulva-aikoina todennäköisesti myös Muhosjoesta. Kuvion LI kasvillisuus on lähinnä uposkasvillisuutta (U) sekä irtokelluja-ja keijuja kasvillisuutta (Plv). Lajistossa havaittiin mm. vesikuusta (Hippuris vulgaris) ja tarkemmin määrittelemätöntä vitalajia (Potamogeton sp.). Irtokellujia edusti pikkulimaska (Lemna minor). Kuvion 22 sisällä sijaitsevalla pienemmällä vesialueella (kuvio L 2) kasvillisuus koos tuu lähinnä kellulehtikasvillisuudesta (Kll); ulpukka (Nuphar lutea) on näkyvin laji. Luul tavasti molemmilla kuvioilla LI ja L 2 on myös muita vesikasvillisuusyhdyskuntatyyppejä, mutta tässä kartoituksessa kasvillisuuden lajikoostumusta oli tyydyttävä havainnoimaan rannalta käsin. 12 4.4 Perinnekasvillisuus Perinnekasvillisuuteen luetaan kuuluviksi myös tulvaniityt (TuNi), joita Liimanninkosken suojelualueella on kolmessa kohteessa. Joen etelärannalla aivan alueen itäpäädyssä on laa jahko tulvaniittyalue (kuvio 19), jonka kasvillisuus koostuu lähinnä mesiangervovaltaisesta kasvillisuudesta (tuore suurruohotulvaniitty). Paikoin myös korpikastikka (Calamagrostis purpurea) ja suursarat (pullosara, Carex rostratay& luhtasara, Carex vesicaria ) muodosta vat laajahkoja kasvustoja, etenkin kaikkein vetisimmissä kohdissa. Kuvion läntinen osa voidaan lukea tulvametsiin: metsäkurjenpolvi, kultapiisku (Solidago virgaurea), oravan marja ja paikoin seinäsammal metsittävät pikkuhiljaa maisemaa. Vetinen, saroja kasvava tulvaniitty luonnonsuojelualueen itäosassa. Kuvio 21 sijoittuu eroosiorinteen alapuoliselle alueelle joen etelärannalle. Suurehko vesialue, kuvio LI, purkaa eteläpäädystään vettä tälle kuviolle. Kasvillisuudessa on selvää tulvavaikutusta: mesiangervo kasvaa hyvin runsaana reuna-ja keskialueilla. Myös korpi kastikkaa tavataan runsaasti. Keskemmällä kaikkein märimmällä alueella viihtyvät pullosara, luhtasara ja kurjenjalka. Kasvillisuus on sekoitus tuoretta, kosteaa ja suursara tulvaniittyä. Kuivemmilla reuna-alueilla kasvaa pensaina kiiltolehtipajua, harmaaleppää, tuomea, haapaa ja hieskoivua. Joen etelärannalla kuviolla 20 on löydettävissä aivan pieni tulvaniittyalue, jossa pääosa kasvillisuudesta on tuoretta suurruohostoa, runsaimpina mesiangervo, karhunputki ja koiranputki (Anthriscus sylvestris). Joukossa kasvavat myös koiranvehnä (Elymus canina) ja korpikastikka. Pensaina kasvavat metsäruusu ja vadelma niityn reunoilla. Muhosjoen pohjoispuolella on laajahko tulvaniittyalue (kuvio 17), joka rajoittuu kuvi on 18 rantapensastokasvillisuuteen. Lajisto on etenkin eteläosiltaan suurruohovaltaista. Mesiangervo, maitohorsma (Epilobium angustifolium), metsäkurjenpolvi ja paikoin kullero ('Trollius europaeus) muodostavat suurruohokasvillisuutta. Ylempänä niityllä kuivemmissa kohdissa tavataan runsaana mm. punanata-harakankello-heinätähtimö-yhdyskuntia (Festuca rubra-Campanula patula-Stellaria graminea ). Korpikastikka, hiirenvirna ( Vicia cracca) ja nurmilauha (Deschampsia cespitosa ) kasvavat "puolikosteilla" paikoilla. Niityn yläreuna on hyvää vauhtia metsittymässä: lehtokorte, kultapiiskuja oravanmarja levittäyty vät ylärinteeltä alemmas niitylle. Puustoa niityltä löytyy metsänreuna-alueilta sekä niityn 13 keskiosista, joilla mäntyjä hieskoivu ovat valtaamassa itselleen elintilaa. Pohjakerroksessa voi löytää paikoitellen seinä-ja kerrossammalta. Kuvioiden 16, 17 ja 18 kasviyhdyskuntien yhteisesti muodostama kokonaisuus voi daan luokitella myös tulvaniitty-tulvametsä-kasvillisuudeksi. Kasvillisuus on vyöhykkeistä alkaen rantatörmän tulvapensaikkoalueesta (kuvio 18), jossa pääasiallisesti kiiltolehtipajun muodostaman pensaikon jatkeena ovat tuoreet/kosteat tulvaniityt (Calamagrostis purpurea-Filipendula uimaria) kuviolla 17 sekä kuivemmat, metsänreunaan rajoittuvat, tulvametsiksi muuttuvat alueet, joilla metsälajit, kuten lehtokorte, kultapiiskuja oravan marja/lillukka sekä seinäsammal alkavat yleistyä. Koska Muhosjoen virtaus on synnyttänyt syvän jokiuoman jyrkkine rantatörmineen, matalanveden avointa rantaniittykasvillisuutta ei alueella tavata. Tosin Equisetumfluviatile-Carex acuta/aquatilis -kasvillisuutta esiintyy pieninä tuppaina rannan tuntumassa. 4.5 Kulttuurikasvillisuus Suojelualueeseen kuuluu Muhosjoen pohjoispuolella laajoja alueita, joilla on nähtävissä merkkejä aikaisemmasta maankäytöstä. Ne luetaan siis kulttuurikasvillisuustyyppeihin kuuluviksi. Perinteisestä maankäytöstä kertovat säännölliset pelto-ojitukset ja vanhat piikkilanka-aidat. Suurkuviolla 2 voidaan havaita useita erilaisia kasvillisuustyyppejä, jotka voidaan luo kitella hylätyiksi pelloiksi (JPto). Kuvion länsi-ja pohjoisosissa kasvillisuus on lähinnä heinävaltaista, itä-ja eteläosissa taas suurruohovaltaista. Heinävaltaisilla alueilla tavataan runsaasti mm. nurmitähkiötä (Phleum pratense) ja nurmipuntarpäätä (Alopecurus praten sis) sekä paikoin maitohorsmaa (Epilobium angustifolium). Suurruohovaltäisillä alueilla mesiangervo on laajimmin peittävä laji. Heinävaltaisilla alueilla tavataan heinävaltaisten kasvillisuusyhdyskuntien lisäksi myös pienruohoyhdyskuntia: heinätähtimö, punanata ja harakankello muodostavat yhdessä kasvustoja kuvion länsiosaan. Kuvio 4, joka sijaitsee suojelualueen lounaispäädyssä, on myös vanhaa hylättyä peltoa (JPto). Kasvillisuus on lähinnä heinävaltaista, mutta metsän reunavaikutus (esim. kuvio 14a) on nähtävissä metsälajien - mm. talvikit (Pyrola minor ja. P. rotundifolia), metsätähti, kullero (Trientalis europaea), puolukka ja variksenmarja - suhteellisen runsaana esiin tymisenä. Vähitellen metsittyvää kuttuurimaisemaa. 14 Kuvion 8 kasvillisuus edustaa lähinnä pensoittunutta - luontaisesti metsittymässä ole vaa hylättyä peltoa (JPto). Kulttuurivaikutuksen lisäksi alueella voi nähdä myös perinne kasvillisuuteen viittaavia merkkejä. Aluetta lienee käytetty sekä viljely- että karjan laidun nusmaana. Kasvillisuus koostuu suurruohoista, lähinnä mesiangervosta. Ojien kohdilta alkanut pensoittuminen on edennyt pidemmälle kuin esimerkiksi kuvioilla 2 ja 4. Paikoin koivuja leppä ovat jo puustona, yleisemmin ne kasvavat pensaskerroksessa yhdessä kiilto lehtipajun, tuomen ja pihlajan kanssa. 4.6 Kosteikot, virtaavan veden alueet, soistumat sekä muut pienkuviot Liimanninkosken suuret, nopeasti vaihtelevat korkeuserot saavat aikaan kasvillisuuspeit teessä pieniä, vaikeasti luokiteltavia alueita. Näiden alueiden kasvillisuuteen vaikuttaa useimmiten veden läsnäolo joko virtaavana tai paikallaan pysyvänä. Kuviolla 10 on löydettävissä kaksi soistunutta pienaluetta (Sija S 2). Pääpuulajeina ovat kuusi ja hieskoivu. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka ja suomuurain (Rubus chamaemorus). Lisäksi seassa kasvaa runsaasti metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris). Pohjakerros koostuu rahka-ja lehtisammalista. Pienalueet kulkevat maastossa pitkinä pohjois-eteläsuuntaisina juotteina. Alueet voidaan luokitella korpisiin metsäsoihin (MtK). Kuvion 23 pinta-alasta suurin osa muodostuu rinteiden kuusimetsistä. Suurkuviolle sijoittuu kuitenkin myös viisi pienaluetta, joiden kasvillisuus eroaa huomattavasti kuusi rinteiden kasvillisuustyypeistä. Peruskartalta 1:20 000 tai 1:10 000 voidaan havaita, että kuusirinteet kulkevat pohjois-eteläsuunnassa polveilevasti, jolloin muodostuu pitkänomai sia, niemekemäisiä alueita ja niiden välisiä pieniä laaksoja. Näiden laaksojen kasvillisuus on suomaista-rantaniittymäistä, mikä johtuu maapohjan kosteudesta. Viereisiltä kuusi rinteiltä jatkuvasti valuva vesi tasaisen maapohjan kera saa aikaan rinteiden kasvillisuudes ta poikkeavaa kasvillisuutta. Nämä pienkuviot rajautuvat pohjoispäädyistään Muhosjoen reunojen rantapensasto-ja rantakasvillisuusvyöhykkeisiin. Ensimmäinen pienkuvio (VVI) sijoittuu joen eteläpuolisen eroosiorinteen alapuolelle (ks. selostus jäljempänä). Jyrkältä rinteeltä jatkuvasti virtaava vesi kuljettaa mukanaan punaruskeaa, hyvin hienoa maa-ainesta, jonka päällä kasvaa lehtotähtimöä ja Poaceae heiniä (mm. korpikastikkaa). Lähes tarkalleen Muhosjoen pohjoisrannalla sijaitsevaa Kukkosenkosken niemekettä vastapäätä etelärannalla sijaitsee kolmas soistunut pienkuvio (S3). Pohjan runsaan rahka sammalpeitteen päältä kenttäkerroksessa kasvavat mm. pullosara, vehka (Calla palustris), harmaasara {Carex canescens), järvikorte (Equisetum fluviatile) ja kurjenjalka (Potemilla palustris). Puustoja pensaskerros puuttuu. Kenttäkerroksen lajistoja rahkasammalen run saus liittyneenä virtaavaan veteen viittaa luhtaisuuteen (Lu). Edellisestä pienkuviosta länteen noin 50 m:n päässä sijaitsee neljäs pienkuvio (S 4). Kasvillisuus on rehevää ja veden läsnäolon voi paikoitellen havaita. Pienkuvio on hyvin kapea sijoittuen kahden kuusiniemekkeen väliin. Kuusirinteiltä työntyykin pienkuviolle kuusia. Kenttäkerroksessa kasvavat runsaina metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), metsäkorte (Equisetum sylvaticum ), käenkaali ja harmaasara. Pohjalla vallitsevat lehti-ja rahkasammalet. Pensaskerroksessa tavataan kiiltolehtipajua. Kasvillisuus viittaa korpisuu teen (MtK). Viides pienkuvio (S 5) koostuu kenttäkerroslajistoltaan Poaceae-heinistä, korpikasti kasta, lillukasta, metsäkortteesta ja lehtokortteesta. Pensaskerroksessa harmaaleppä, hies koivu ja kiiltolehtipaju ovat huomionarvoisia lajeja. Pohjakerroksen lajistossa leimaa anta vat karhunsammalet. Korpisuus luonnehtii myös tätä pienkuviota. Heinien runsauden vuoksi lähinnä ruoho-ja heinäkorpityyppi (RhK) vastaa kasvillisuuden koostumusta. Joen etelärannalla kuvion 24 kohdalla sijaitsee seuraava pienkuvio (S 6). Kenttäkerrok sessa kurjenjalka, mesiangervo, sarat, korpikastikka ja järvikorte kasvavat runsaina. Pohja kerroksessa kasvaa rahkasammalia (mm. haprarahkasammal, Sphagnum riparium). 15 Osa mutkittelevan Muhosjoen sivu-uomista kuivuu kesällä. Pensaskerroksesta löytyvät pihlaja ja kiiltolehtipaju. Kasvillisuus on luhtaista (Lu). Muhosjoen pohjoisrannan kuviota 11b vastapäätä joen etelärannalla sijaitsee pienkuvio (VV2), jonka maapohja on jatkuvasti virtaavan veden vaikutuksen alainen. Eteläosassa kenttäkerroksen lajistossa merkille pantavia lajeja ovat korpikastikka ja mesiangervo. Kul jettaessa kohti joen rantaa maapohja muuttuu todella pehmeäksi, punaruskeaksi hienoksi maa-ainekseksi, jonka päällä kasvavat mm. kurjenjalka ja järvikorte. Kuviolla 10 sijaitsee pieni kosteikkoalue (kuvio Kl), jossa viihtyvät rantalajit, kuten kurjenjalka, korpikaisla (Scirpus sylvaticus) ja vesihierakka (Rumex aquaticus). Kosteikko sijaitsee aivan kuviota 11a rajaavan metsäpolun/tien läheisyydessä. Ylempää rinteeltä valu vat vedet (ja sadevesi) muodostavat lammikon, jossa seisoo jatkuvasti vettä. Kuvioiden 15a ja 16 välissä sijaitsee kosteikkoalue (kuvio K 2), joka on todennäköises ti vanha jokivesien purkautumisuoma. Kosteikko on melko laaja alkaen kuvioiden 15a ja 16 välistä ja jatkuen kohti itää kuvioon 17 rajalle. Vedessä viihtyvät harmaasara, vesisara, kurjenjalka ja pikkulimaska. Kosteikon ympärillä kasvavat kurjenjalka, mesiangervo, lehtokorte, kieloja käenkaali. Reunuspensasto koostuu tuomesta, metsäruususta ja kiiltolehtipajusta. Puumaisina kasvavat harmaaleppä ja tuomi. Kuvion 25 alueella joen etelärannalla on lehtipuuvaltaisen lehdon lisäksi myös vanho ja, pieniä jokiveden kulkureittejä, joilla vallitsevat vesi-ja rantakasvit. Seisovassa vedessä kasvavat mm. vesisara, isovesitähti (Callitriche cophocarpa) ja vesikuusi. Kuivemmilla reunoilla tavataan kurjenjalkaa, mesiangervoa ja korpikastikkaa. Peruskartoilta voidaan havaita, että Liimanninkosken maaston korkeuserot ovat suuria ja vaihtelevat nopeasti. Lisäksi joen kuluttava vaikutus etenkin tulva-aikoina on merkittävä maisemaa muokkaava tekijä. Suojelualueen yläpuolisia yksityismaiden kangasmetsiä on myös hakattu. Kaikki edellä mainitut tekijät aiheuttavat eroosiota. Maaperän eroosiota voi daan havaita kahdella paikalla. Kuvion 15b loppupäässä aivan suojelualueen reunalla on toinen näistä alueista (kuvio VMI). Hiekkapitoinen maa-aines vyöryy jyrkältä rinteeltä alas jokeen. Vyöryvä rinne on lähes kasviton, karvakarhunsammal, hietakastikka ( Calamagrostis epigejos) sekä muutamat Poaceae-heinät ovat ainoita hiekansitojia kasvaen harvakseltaan rinteen puolivälissä. Tyyppi on heinäinen hiekkavyörymaa (h/Hk/Vm). Kuviolla 23 sijaitsee toinen vyörymaa-alue (kuvio VM2), joka on edellistä kosteampi. Vesi virtaa jatkuvasti pitkin erosioituvaa rinnettä. Kasvillisuus on niukkaa: vain muutamia korpikastikka-ja maitohorsmayksilöitä voidaan havaita kasvavan eroosiorinteen alareunas sa. Tyyppi on lähinnä ruohoinen hiekkavyörymaa (rh/HkVm). 16 Kaksi edellä mainittua eroosiorinnekohtaa ovat ainoat suojelualueen sisällä sijaitsevat suurehkot alueet. Joen etelärannalla kahdessa kohdassa kuvioa23 sisällä sijaitsee saman tyyppisiä, pinta-alaltaan muutaman neliömetrin kokoisia alueita, joilla voi havaita saman kaltaista erosioitumista. Nämä alueet ovat maastonkohdissa, joissa rinne putoaa jyrkästi kapean, kielekemäisen niemekkeen päässä. Suojelualueen rajauksen ulkopuolelle on jäänyt laajahko eroosiorinne Muhosjoen pohjoisrannalla. Se sijoittuu kuvioiden 13 ja 15a väliin jokiuoman pohjukkaosaan. Hiek kaista rinnettä kasvittavat hietakastikka ja paikoin maitohorsma (rh/HkVm). 5 Kasvillisuuden erityispiirteet 5.1 Uhanalaislajista Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelu toimikunnan mietinnössä (1985) maamme eri osien uhanalaiset kasvilajit on listattu neljään pääluokkaan: hävinneisiin (H), erittäin uhanalaisiin (E), vaarantuneisiin (V) ja silmälläpidettäviin (S). Silmälläpidettävien lajien luokka jakaan tuu lisäksi kolmeen alaluokkaan: taantuneisiin (St), harvinaisiin (Sh) ja puutteellisesti tun nettuihin (Sp). Liimanninkosken suojelualueella tavattiin lähinnä alueellisesti vaarantuneita ja silmälläpidettäviä lajeja. Vaarantuneet kasvilajit Lehtokuusama (Lonicera xylosteum ) on Oulun-Pohjanmaan eliömaakuntavyöhykkeellä uhanalainen, vaarantunut (V) laji. Sitä kasvaa suojelualueella runsaimmillaan kuvioilla 20 ja 22. Muutamia yksilöitä kasvaa myös kuvioilla 12 ja 18 sekä rinnekuvioilla 9 ja 23 (liite 2/1). Kasvupaikkana lehtokuusamalla on usemmiten joenvarren rantapensastovyöhykkeen yläpuolinen alue, jossa sitä kasvaa lähinnä yksittäisinä yksilöinä. Seuralaislajeja ovat usein tuomi, punaherukka ja käenkaali. Mustakonnanmarja (Actaea spicatä) on myös vaarantunut laji Oulun-Pohjanmaan alueella. Liimanninkosken esiintymät ovat rinnekuvioilla 9ja 15a (liite 2/2). Kasvustot ovat melko suppea-alaisia, mutta näyttävät kuitenkin hyvinvoivilta. Seuralaislajeina jyrkäs sä kuusirinteessä kasvavat mm. oravanmarja ja käenkaali. Silmälläpidettävät lajit Silmälläpidettäviä, taantuneita kasvilajeja (St) Liimanninkoskella ovat näsiä (Daphne mezereum), kotkansiipi {Matteuccia struthiopteris), lehtotähtimö (Stellaria nemorum) kullero ( Trollius europaeus) ja valkolehdokki (Platanthera bifolia subsp. latiflora). Lisäksi havaittiin merkkejä silmälläpidettävästä, harvinaisesta (Sh) suoninahkajäkälästä (Peltigera venosa). Näsiää (liite 2/3) kasvaa suojelualueella kuvioilla 12,18 ja 22. Useimmiten se kasvaa lehtokuusaman ja tuomen läheisyydessä joenvarren pensasvyöhykkeen tuntumassa. Laji kasvaa yksittäisinä, monesti vaikeasti havaittavina yksilöinä. Kasvien kunto osoittautui kohtalaisen hyväksi. Kuviolla 15a kasvaa muutaman yksilön kotkansiipiesiintymä (liite 2/4) jyrkän kuusi rinteen alapuolisessa kosteassa notkelmassa. Seuralaisina kasvaa metsäimarretta, oravan marjaa ja käenkaalta. Kolmen yksilön muodostama pieni valkolehdokkiesiintymä (liite 2/5) kasvaa kuviolla 3b aivan jyrkän, jokeen putoavan rinteen yläpuolisella tasaisella alueella suojelualueen läntisen rajaviivan kohdalla. Huolimatta vähäisestä yksilömäärästä yksilöt olivat runsaasti kukkivia ja hyvinvoivan näköisiä. Lehtotähtimökasvustot (liite 2/6) ovat kuvioilla 12,13, 22, 23 ja 25 selvästi havaitta via, tiheähköjä ja mattomaisia sijoittuen alaville niemekkeille (kuviot 12, 22 ja 25) tai sel laisille alueille, joissa vesi virtaa. Kuviolla 13, suojelualueen päässä, ylärinteeltä virtaa 17 jatkuvasti vesi ja tuo mukanaan hienoa maa-ainesta. Lehtotähtimöä kasvaa runsaasti veden tuntumassa. Myös kuviolla 23 eroosiorinteen alapuolinen pehmeä maapohja luo mieluisan kasvualustan lehtotähtimöesiintymälle. Kulleroa kasvaa kuvion 17 keskiosan kosteassa painannekohdassa seuralaisenaan kor keita ruohoja, mm. mesiangervoa. Kasvusto tavattiin kukkivana ja hyväkuntoisena laajah kona, usean yksilön ryhmänä, (liite 2/7) Suoninahkajäkälää havaittiin pieni esiintymä joen etelärannan eroosiorinteen (VM2) alapuoliselta alueelta. Tarkastuskierroksella lajia ei valitettavasti enää havaittu. Myöhem mässä seurannassa lajin mahdollinen esiintymä tulisi tarkastaa. Oulun yliopiston kasvimuseolla on tietoja uhanalaisista kasvilajeista, joita tässä kar toituksessa ei havaittu. Kaiheorvokkia (Viola selkirkii, liite 2/8), kasvaa mustakonnan marjaesiintymän läheisyydessä, ja se on Oulun-Pohjanmaan vyöhykkeellä vaarantunut (V) kasvilaji. Vesihilpi (Catabrosa aquatica, Sh valtakunnallisesti ja alueellisesti, (liite 2/9) sijoittuu Muhosjoen eteläpuolelle; suojelualueella sitä tapaa kahdessa esiintymässä. Lisäksi sitä kasvaa aivan suojelualueen ulkopuolella yhtenä esiintymänä. Kasvimuseon tietojen mukaan joen pohjoispuolisella niityllä kasvaa ahonoidanlukkoa (Bothrychium multifidum, St., liite 2/10). Kasvilajilistassa (liite 1) on lueteltu Oulun yliopiston kasvimuseon ilmoittamia alueelli sesti uhanalaisia sieniä. 6 Kasvillisuuden yleispiirteet Suojelualueella tavataan monenlaisia kasvillisuusyhdyskuntia, jonka vuoksi kasvillisuus on mosaiikkimaista ja vaihtelevaa. Tähän vaikuttaa osaksi syvällä laaksossaan virtaava Muhosjoki, osaksi maaston vaihtelevat korkeuserot. Jokivarren alueen kasvillisuuden ra kenteeseen vaikuttavat tulvat ja niiden aikaansaamat olosuhteet. Ylempänä rinteillä taas korkeuserojen pienet tai suuret vaihtelut muuttavat kasvillisuutta nopeasti lyhyellä väli matkalla. Muhosjoen pohjoispuolisten alueiden kasvillisuudelle on tunnusomaista kulttuuribio tooppien runsaus (lähinnä laajat hylätyt peltoalueet). Alueella on runsaasti polkuja, jotka mahdollistavat helpon liikkumisen kaikkien pohjoispuolisten alueiden eri osiin. Myös uudistustusaloja on kohtalaisen runsaasti (kehitysvaiheen kuviot). Maaston korkeuserot eivät ole niin silmäänpistävän suuria kuin joen eteläpuolisilla alueilla. Jyrkkiä kuusivaltai sia rinteitä on vähemmän ja pääosa metsäalasta on havupuuvaltaista kangasmetsää. Muhosjoen eteläpuolella kasvillisuutta leimaavat pitkät, jyrkät kuusirinteet ja niiden välisille alueille sijoittuvat erikoiset, kosteat pienkuviot. Myös laajahkot, avoimet sisäiset vesialueet tuovat yllätyksellisyyttä kasvillisuuden koostumukseen. Alueella liikkuminen on vaivalloista suurten korkeuserojen vuoksi; tästä syystä polkuverkosto on kehittymätön. Yleisin kasvillisuustyyppi koostuu kuusivaltaisesta metsäkuijenpolvi-käenkaali-lillukka tyypistä. Joen molemmin puolin tavataan jyrkkien kuusirinteiden yläpuolisia lakikangasmetsiä; eteläpuolella ne ovat laajempialaisia kuin pohjoispuolella. Tästä syystä niiden suoja-alue merkitys on eteläpuolella suurempi. Toisaalta pohjoispuolen laajat kulttuurivaikutteiset kuviot toimivat sisäosien tehokkaana suoja-alueena. Molemmin puolin Muhosjokea tava taan myös tulvaniitty alueita suojelualueen itäosissa. Kapeat rantapensastovyöhykkeet kuu luvat jokivarren kasvillisuustyyppeihin molemmin puolin Muhosjokea. Rantaniittykasvilli suutta on hyvin vähäisessä määrin vedessä rantaviivan tuntumassa, mikä johtuu syvästä jokiuomasta. Yleisimmät kasvilajit suojelualueella ovat oravanmaija, metsäimarre, käenkaali, mus tikka, puolukka ja kielo. Pensaskerroksessa useimmin tavataan kiiltolehtipajua, hieskoivua, tuomea ja harmaaleppää; myös metsäruusu kasvaa paikoin hyvin runsaana. Puusto on koko suojelualuetta ajatellen kuusivaltaista. Ranta-alueilla lehtipuut, kuten hieskoivu, harmaa leppä ja tuomi, ovat yleisimpiä. 18 7 Kasvillisuuden kuluneisuus ja roskaantuneisuus Liimanninkoskella kulutus kohdistuu voimakkaimmin Muhosjoen pohjoispuolisille alueil le. Suojelualueeseen kuuluville kulttuuribiotoopeille on olemassa valmis metsäautotiever kosto, jota pitkin liikkuminen luonnostaan ohjautuu alueen sisäosiin. Maasto on loivasti jokea kohden laskevaa mahdollistaen kohtuullisen helpon liikkuvuuden, joten polkuverkos ton muotoutumiselle ei ole ollut esteitä. Ranta-alueille on syntynyt luultavasti paikallisten virkistyskalastajien liikkumisesta aiheutuneita pieniä polkuja. Pohjoispuolisella alueella jyrkiltä kuusirinteiltä alas joenrantaan on muotoutunut yksi ainoa polku, joka on aiheutta nut polun kohdalla rinteen selvää kulumista. Muhosjoen eteläpuolisilla alueilla liikkuminen keskittyy kuusirinteiden yläpuolisille kankaille sekä Ämmäkosken sillan kohdalta alkavalle, aivan joenparrasta myötäilevälle polulle, joka jatkuu itään Kukkosenkosken kohdalle asti. Eroosiorinteeltä virtaava vesi ja pehmeä maapohja alkavat tällä kohdalla vaikeuttaa liikkumista. Liimanninkosken maaston vaikeakulkuisuus rajoittaa luonnostaan tehokkaasti alueella liikkumista ja siten myös kasvillisuuden kulumista. Liikkuminen näyttää ohjautuvan pää asiallisesti jokivarren ranta-alueille. Tällä hetkellä kulutus ei näytä olevan kovin voimakas ta, mutta sen lisääntyessä voi olla vaarana kasvillisuuden biomassan aleneminen ja maa aineksen altistuminen eroosiolle. Jokivarren tulvat huuhtoisivat tällöin irtainta maa-ainesta jokeen, ja joenpenkere perääntyisi vuosi vuodelta. Maastotöissä kuluneisuutta arvioitiin asteikolla 0-3 (0: ei kuluneisuutta, 1: kasvipeite lievästi kulunut, 2: kasvipeite selvästi kulunut, 3: kasvipeite hyvin kulunut). Luokittelu asteikko perustui Kurikan ja Lehtosen (1993) käyttämään luokitukseen. Kokonaistilanne koko suojelualueelta osoitti, että kuluneisuus on yleisimmin 0. Polkujen olemassaolo sinänsä nosti arvon luokkaan 1 niillä alueilla, joilla polkuverkostoa oli (ts. joen pohjois puoliset alueet). Roskaantuneisuutta arvioitiin myös samantapaisella asteikolla (0-3). Luokkina olivat 0: roskaantumaton, 1: lievästi roskaantunut, 2: melko roskaantunut ja 3: hyvin roskaantunut. Luokitteluasteikko perustui Kurikan ja Lehtosen (1993) käyttämään asteikkoon. Roskaan tuneimmiksi alueiksi osoittautuivat joen pohjoispuolisten metsäautoteiden varret. Lievää roskaantuneisuutta havaittiin kuvioiden 1 ja 11a alueelta sekä paikoin jyrkiltä 'näköala rinteiltä' (kuvio 15b). Merkkejä avotulen käytöstä oli Ämmäkosken sillan läheisyydessä olevilta kalliopalj astumilta. 8 Maapuusto Kasvillisuuden kartoituksen lisäksi suojelualueelta arvioitiin myös maapuustoa. Maapuus toon luetaan kuuluviksi maassa makaavat puunrungot, ja kuolleesta pystypuustosta peräisin olevat rungon osat. Oksia ja pieniä latvarankoja ei lueta maapuustoon kuuluviksi (Lind holm & tuominen, 1991). Maapuusto on tärkeä metsän pohjakerroksen elementti; hajotes saan se vapauttaa metsän biologiseen kiertoon ravinteita ja toimii samalla monien eläinten ja kasvien elinpaikkana. Monet uhanalaiset lajit viihtyvät metsissä, joissa on runsaasti eri ikäistä lahoavaa puuainesta (Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö 1985). Edellä mainitut seikat vaativat metsän jonkinasteista luonnontilaisuutta, jota paikalla oleva maapuusto lisää (Lindholm & Tuominen 1991). Maapuustosta havainnoituja tunnuksia olivat maapuuston runsaus, ryhmittäisyys, laho aste, järeys ja puulaji. Jokainen muuttuja piti sisällään erilaisia luokkia (liite 3). Maasto arvioinnin perusteena oli Lindholmin & Tuomisen (1991) ohjeisto. Maapuustoa Liimannin koskella oli kuvioilla 3b, 8, 9, 10 b, 11b, 12,13,15, 22 ja 25; runsaimmin puustoa tavattiin Muhosjoen pohjoispuolisilta kuvioilta. 19 9 Alueen hoito Suomen lehtotyypit poikkeavat Etelä-ja Pohjois-Suomessa huomattavasti toisistaan. Etelä- Suomessa lajistoon kuuluvat usein jalot lehtipuut: tammi (Quercus robur), saarni (Fraxinus excelsior ), lehmus ( Tiliä cordata), vuori-ja kynäjalava (Ulmus glabra ja U. laevis), metsä omena (Malus sylvestris) ja pähkinäpensas (Corylus avellana). Jalojen lehtipuiden alla kasvaa ns. kevätkukkijalajistoa, joka vaatii runsaasti valoa. Tämän vuoksi kuusettuminen ja valon väheneminen uhkaa eteläisten lehtojen kasvillisuusrakennetta (Lehtojensuojelutyö ryhmän mietintö 1988). Pohjoiset lehdot ovat luonnostaan havupuuvaltaisia, ja niistä puuttuvat eteläiset, valoa vaativat kevätkukkijalajit. Lajisto on myös sopeutunut havupuiden neulasten aiheuttamaan maan happamiin olosuhteisiin. Kasvillisuuden koostumus on sellainen, ettei luontainen sukkessio sitä juuri muuta. Puuston vanhentuessa ja vanhimpien kuusien kaatuessa syntyy luontaisia valoisia laikkuja, joista kasvillisuuden kehitys pääsee jälleen käyntiin. (Lehtojen suojelutyöryhmän mietintö 1988). Suojelualueiden hoitoon kuuluu yleensä luonnontilan ennallistaminen ja pysyttäminen kyseisellä alueella. (Luonnonsuojelualueiden hoitotoimikunnan mietintö 1982). Liimannin koskella kasvillisuuden pysyttäminen nykyisessä olotilassaan ei vaadi mittavia toimenpitei tä, koska lajisto on tavanomaista ja sopeutunut vallitseviin olosuhteisiin. Kasvilajistoon kuuluu kuitenkin muutamia uhanalaisia lajeja, joiden tulevaisuus tulisi turvata. Riittävä seuranta palvelee näiden lajien säilymistä. Oulun yliopiston kasvimuseolla on jonkin ver ran tietoja alueen uhanalaislajistosta. Esimerkiksi Liimanninkosken lehtokuusama-ja punakonnanmaijaesiintymät ovat olleet tiedossa jo useita vuosia. 9.1 Kasvillisuuden hoitoehdotuksia Suojelualuetta rajattaessa on varsinaisten joenvarsilehtojen lisäksi otettu mukaan laajahkoja alueita etenkin Muhosjoen pohjoispuolella. Siellä ne ovat lähinnä entisiä peltoalueita, joilla kasvillisuus on heinävaltaista. Pensoittumis-ja metsittymiskehitys on kuitenkin käynnissä. Myös joen pohjois-ja eteläpuolen tulvakasvillisuusalueet kaipaavat säännöllistä hoitoa (Luonnonsuojelualueiden hoitotoimikunnan mietintö 1982, Maisema-aluetyöryhmän mie tintö 1992). Ennen edellä mainittujen alueiden hoitosuunnitelman laatimista on ratkaistava perus kysymys: annetaanko näiden alueiden pensoittua ja lopulta metsittyä puuttumatta luontai seen kehitykseen vai halutaanko niitä hoitaa sillä tavoin, että niiden perinteinen käyttö nä kyisi yhä edelleen kasvillisuuden lajikoostumuksessa? Jos valitaan luontaisen kehittymisen tie, hoitoa ei tarvita eikä myöskään kustannuksia synny. Alueiden entisen ilmeen säilyttä minen vaatii muutamia hoitotoimia ja myös rahallista panostusta. Peltokuvioita (kuviot 2, 4 ja 5) on käytetty todennäköisesti peltoviljelyyn, heinän kor juuseen rehuksi sekä mahdollisesti myös laidunnukseen. Peltojen hoito näillä kuvioilla olisi lähinnä kasvillisuuden niittoa ja/tai laidunnusta. Jos alueelle lasketaan laiduntavaa karjaa, kasvilajisto valikoituu suosien niitä lajeja, jotka kestävät tallausta sekä hyötyvät maanpin nan rikkoutumisesta ja karjan tuottamasta lannoitusvaikutuksesta. Kasvillisuuden mataloituessa alusta myös kuivuu, jolloin ketokasvien osuus tulee ajan mittaan lisäänty mään. Niiton vaikutus kasvilajistoon on melko suoraviivainen; karja taas hyödyntää lai tumen kasvilajistoa valikoivasti. Jos alueilla päätetään aloittaa laidunnus, täytyy laidunnet tavat alueet aidata. Peruskunnostuksessa ennen laidunnuksen aloittamista alueilta raivataan pensaikkoa (Pälkäs 1993). Kuvio 8 on pitkälle metsittynyt, koska se sijaitsee pienialaisena havupuumetsäkuvioi den keskellä. Pensaikon ja puuston raivaus ei ole ehkä mielekästä, sillä metsittyminen on luonnollinen tulos paikan sijainnista johtuen. Kiinnostava kokeilu olisi alueen käyttö metsälaitumena. Rajoilla oleva vanha piikkilanka-aita olisi poistettava ja alue aidattava uudelleen. 20 Tulvaniittyjä voidaan hoitaa niiton ja laidunnuksen avulla. Tulvaniittyjä uhkaa usein pensoittuminen, joten se on pidettävä kurissa raivauksen avulla. Tulvaniittykuvioilla 17 ja 19 pensaikkojen poisto olisi suotavaa. Yleisiä hoito-ohjeita Liimanninkosken lehdon hoidon tavoitteena on tavoitteena tulee olla kasvillisuuden erityis piirteiden (ts. uhanalaislajien) säilyttäminen sekä maisemanhoito. Puustoa poistetaan pien ten valoaukkojen luomiseksi. Jokipenkereen pensaikkoa poistetaan varoen, koska se sitoo helposti erosioituvaa maa-ainesta. Liimanninkosken pohjoispuolisille alueille on hyvä kulkuyhteys autolla metsäteitä pit kin. Moottoriajoneuvolla liikkumista tulisi rajoittaa. Kulkureitin alkupäähän sopii esimer kiksi puunrunko tai muu luonnonmukainen este. Toinen samanlainen este sijoitetaan reitte jä Rl ja R 2 yhdistävälle tieosuudelle. Paikalliset asukkaat ovat kiinnostuneita Muhosjokilaakson kehittämisestä ja seudun hyvinvoinnista. Liimanninkosken alueelle tai sen tuntumaan on toivottu tulentekomahdolli suutta, jolloin paikalla pitäisi olla tarkoitukseen sopiva rakennettu nuotiopaikka. Polttopuu ja jätehuollon tulee silloin olla tehokasta, jotta ympäröivä puusto säilyisi kosekemattomana ja ympäristö siistinä. Vanhat latorakennelmat tulisi säilyttää muistona entisaikojen maatalouselinkeinosta. Kuvioittaiset hoitoehdotukset Kuvio 1 Osittain VMT- osittain DeMT-kasvillisuutta. Puusto varttuvaa mäntyä/kuusta, osa kuviosta puutonta. - luontainen kehitys, ei toimenpiteitä Kuvio 2 Laaja niitty/hylätty pelto. Kasvillisuus nurmitähkiö-nurmipuntarpää-, heinätähtimö harakankello-punanata- ja mesiangervo-korpikastikka-kasviyhdyskunnista koostuvaa mosaiikkia. Metsittyy reunoilta ja ojien varsia pitkin alueen keskutaa kohden. - niitto timotei-nurmipuntarpää-aloille kesäisin, jätteiden korjuu mahdollisesti seipäille tai kuljetus muualle - pienruohoisille kuiville niittyaloille niitto/laidunnus (eläimenä hiehot-mullikat/lampaat); ahonoidanlukko hyötyisi metsittymisen kurissapidosta - kosteiden ravinteisten mesiangervo-korpikastikkaniittyjen niitto, jätteiden keruu - poistetaan pensastoa, puustoa pienimmistä yksilöistä alkaen, jätetään suurimpia havu ja lehtipuita maisemallisusta syistä - kuvion eteläosassa sijaitseva kuvioon 1 rajoittuva haavikko säästetään Kuvio 3a ja 3b 3a: mäVMT-kangasta. Puusto mäntyä, kuusta (ja koivua). 3b: GOMaT-tyyppiä. Puusto koivua ja haapaa. - luontainen kehitys, ei toimenpiteitä Kuviot 4 ja 5 Vanha hylätty pelto, jonka kasvillisuus heinävaltaista ja metsittyvää. Seassa kuivahkoa niittyä, kuten kuviolla 2. - harkittava niittoa/laidunnusta, puuston poistoa; ei havaittu erityistä lajistoa - seipäille nostettu heinä sopisi maisemaan Kuvio 6 Vanha maa-aineksenottopaikka, joak on kehittymässä mäEVT-kankaaksi. Tällä hetkellä kostea alusta suosii hieskoivua ja harmaaleppää. Vahva mänty sukupolvi on nousemassa vallitsevaksi puulajiksi. - luontainen kehitys, ei toimenpiteitä 21 Kuvio 7a ja 7b Varttuvaa männikköä. Kasvillisuus EVT-kangsta, hiekkapitoisen maaperän vuoksi paikoin jopa kuivempaa ECT-kangasta. - luontainen kehitys, ei toimenpiteitä Kuvio 8 Hyvin pitkälle metsittynyt vanha hylätty pelto/laidunmaa. Pohjoispuolen rinteeltä valuu vettä kosteuttaen kasvualustaa. - todennäköisesti kannattaa antaa metsittyä, pohjalla ei havaittu mainittavaa lajistoa Kuvio 9 Kuusivaltainen rinne. Kasvillisuus GORT-, paikoin GOMaT-tyyppiä. - lehtokuusama ja mustakonnanmarja pitävät puoliavoimesta kasvupaikasta, tällöin myös marjantuotto on hyvä; hoitona varovaista puuston poistoa tarvittaessa (rinnekasvu paikalla tosin valo-olosuhteet ovat tällä hetkellä melko hyvät) Kuvio 10 Pääosin kuusi(-mänty)valtaista VMT-kangasta. Pienialaisena GOMaT-kasvillisuutta jokivarren tuntumassa. Kaksi pientä MtK-soistumaa sekä kosteikko (Kl). - ei toimenpiteitä Kuviot 11a ja 11b 1 la: lähinnä kuusivaltaista GORT-kasvillisuutta. 1 lb: GOMa-tyyppiä, puustona koivuja haapa. Lievää kulttuurivaikutusta, joka johtunee yläpuolisista niityistä (kuvio 2). - ei toimenpiteitä Kuvio 12 Tulvavaikutteinen niemeke, jossa lehtokuusamaa, näsiää ja lehtotähtimöä. - lehtokuusamalle ja näsiälle puoliavoin kasvupaikka, pensaiden poistoa tarvittaessa, muuten tulva hoitaa alueen lajistoa luontaisesti Kuvio 13 Lehtipuustoa (harmaaleppä, hieskoivu), jonka alla GOFi-kasvillisuutta. Kuvion pohjois päädyssä lehtotähtimöä, joka viihtyy rinteeltä valuvan veden tuoman hienon maa-aineksen päällä. - ei toimenpiteitä - valuva vesi on tärkeä kasvupaikkatekijä; kuviuminen epäsuotuisaa Kuviot 14a ja 14b Lakikangasmetsää. Kasvillisuustyyppinä mäntyvaltainen EVT, paikoin kuivempi ECT hyvin pienialaisena. - ei toimenpiteitä Kuvio 15 Kuusivaltainen rinne. Mustakonnanmarja, kotkansiipi. - mustakonnanmarjalle puoliavoin kasvupaikka, tarvittaessa puuston poistoa - kotkansiipi viihtyy, kunhan kosteat kasvuolosuhteet jatkuvat (rinteeltä virtaava vesi) Kuvio 16 Pääpuu mänty, jonka alla kenttäkerroksessa runsaasti lillukkaa, käenkaalia ja lehtokortetta. Puusto saattaa olla istutettua. - ei toimenpiteitä Kuvio 17 Laaja niittykuvio, osin tulvavaikutteinen; kullero ja kaiheorvokki - koko niittyä voisi hoitaa metsittymisen ehkäisemiseksi, kauheorvokki pitää avoimesta kasvupaikasta, joten sen kasvupaikalla varovainen niitto olisi tarpeen (myös niityn keskiosat kaipaavat niittoa), kullero toisaalta pitää kosteudesta, joten sen ympärillä oleva kasvupaikka olisi säilytettävä nykyisen kaltaisena - poistetaan puustoa ja pensastoa niityn keskiosista 22 Kuvio 18 Rantapensasto; lehtokuusama, näsiä - poistetaan tarpeen mukaan pensaikkoa, jotta molemmat lajit saavat valoa - pensaiden poisto jokipartailla varoen, jotta jokipenger ei erosioituisi maa-ainesta sitovan kasvillisuuden poistuessa Kuvio 19 Tulvaniitty alue - tulva hoitaa luontaisesti; pensaikkoa poistetaan, jos se alkaa vallata tilaaja estää veden pääsyä alueelle Kuvio 20 Ajoittain tulvavaikutteista metsää, jolla pääpuulajeina lähinnä kuusi ja mänty. Paikoin myös lehtipuustoa, hieskoivua ja haapaa. Kasvillisuus hyvin mosaiikkimaista GOMa/ GOR-tyyppiä, paikoin jopa VMT-kasvillisuutta. Jokipartaan tuntumassa pensaikko vyöhykkeessä pajua ja lehtokuusamaa. - pensaikon harvennusta tarvittaessa, rantapenkereellä varoen Kuvio 21 Tulvaniitty, jolle purkautuu vettä kuviolta LI. Kasvillisuus koostuu lähinnä mesiangervo korpikastikka- sekä pullosara-luhtasara-yhdyskunnista. - ei toimenpiteitä - veden virtaus tärkeää kasvillisuudelle Kuvio 22 Laaja, osittain tulvavaikutteinen alue, jolla puusto vaihtelevasti mäntyä, kuusta ja hieskoivua. Kasvillisuustyyppinä VMT, GOR/PaT ja GOFiT. - ei toimenpiteitä Kuvio 22b Tulvavaikutteinen niemeke, jolla GOR/Pa-tyypin kasvillisuutta. - hoito kuten kuviolla 12 Kuvio 23 Kuusivaltainen rinne; lehtokuusamasiintymä. - puuston poistoa tarvittaessa puoliavoimen kasvupaikan turvaamiseksi lehtokuusamalle Kuvio 24 Lakikangasmetsää, pääpuuna mänty. Kasvillisuus EVT- paikoin ECT-tyyppiä - ei toimenpiteitä Kuvio 25 Tulvavaikutteinen joenranta-alue, kasvillisuus GOR7Pa-tyyppiä. - hoito kuten kuvioilla 12 ja 22b 9.2 Polut ja kulkureitit Liimanninkosken pohjoispuolisille alueille on muotoutunut melko kattava polku verkosto. Koska liikkuminen alueella on periaatteessa sallittua, jonkinasteinen kuluminenkin täyty nee hyväksyä. Leveähköjä autolla ajettavia kulkureittejä on neljässä kohdassa (kartta). Kaksi niistä on hyvin syvälle suojelualueen sisään ulottuvia (Rl ja R 2). Toiset kaksi (R 3 ja R 4) rajoittuvat maaston jyrkkyyden vuoksi lakikangasmetsäalueille. Esimerkiksi reitti R 4 johtaa alas niittykuviolle 17, mutta on liian jyrkkä autolla ajettavaksi. Kulkureittejä ei kannattane parantaa saatikka lisätä, koska kulku ja sen myötä myös kuluminen myös li sääntyisi. Reittiä 1 käyttävät todennäköisesti suojelualueen sisällä sijaitsevan kesämökin omistajat. Reitin 2 käyttöä rajoitti tutkimuskesän aikana ainakin sen jyrkkyys ja huono kunto. Reitiltä 1 on kuitenkin yhteys reitille 2. Reitti 2 jatkuu syvälle suojelualueen sisään. Kukkosenkosken niemekettä (kuvio 12) lähestyttäessä se muuttuu poluksi. Sama polku kiertyy pohjoiseen kuviolle 13 ja jatkuu 23 miltei loppuun saakka alueen pohjukkaosaan, jossa pehmeä maapohja ja virtaava vesi alka vat haitata liikkumista. Muhosjoen eteläpuolisilla alueilla on harvoja kulkureittejä. Kulkeminen rajoittuu ranta polulle sekä kuvion 23 rinteeltä alas johtavalle polulle, joka kylläkin jatkuu kuvion 22 pohjoisniemekkeelle saakka. Liikkuminen ohjautuu luonnostaan poluille, joten polkuverkoston käyttöä tulee seurata. Jos kulku aiheuttaa kulumisen lisääntymistä, on polkuverkostoa kunnostettava tai liikku mista rajoitettava. Uhanalaisten lajien esiintymät tulisi jollakin tavoin suojata. Yksi suojelu keino olisi asian esille tuominen positiivisessa hengessä (esim. tietotaulut), jolloin luotai siin myönteinen asenne suojeltavaa lajia kohtaan. Roskaantuminen on Liimanninkoskella melko vähäistä ja keskittyy kulkureittien varrel le joen pohjoispuolisille alueille. Vähäisenkin roskaantumisen estämiseksi muutaman roska-astia sijoittaminen alueelle auttaisi asiaa. 10 Tutkimus- ja seuranta-alat Suojelualueelle voisi perustaa puuston sekä kenttä-ja pohjakerroslajiston seurantakoealoja. Ohjeet näihin toimenpiteisiin on löydettävissä Lehtojen hoito-oppaasta (Alanen et ai. 1995). Seurantakoealojen avulla kasvillisuuden kehittymistä voidaan arvioida pitemmällä aikavälillä. Jos alueella tehdään luonnonmukaisia hoitokokeiluja, tulokset palvelevat tule vaisuudessa myös käytännön metsänhoitoa. Myös hoitotoimien vaikutusta kasvillisuuteen voidaan samanaikaisesti seurata. 11 Yhteenveto Liimanninkosken kasvillisuuskartoitus selvitteli kasvillisuustyyppien sijoittumista alueen eri osiin sekä alueen kasvilajikoostumusta. Samalla arvioitiin maapuiden määrää, alueen kuluneisuutta ja roskaantuneisuutta sekä selviteltiin eri kuvioiden hoidon tarvetta. Kasvilli suus osoittautui lähinnä havupuuvaltaiseksi, mutta myös pieniä lehtipuuvaltaisiakin alueita löydettiin. Kasvillisuustyypit edustivat tyypillisesti pohjoissuomalaisia, kasvilajistoltaan melko vaatimattomia kangasmetsä-ja lehtotyyppejä. Uhanalaisia kasvilajeja löydettiin luo kissa "vaarantuneet" ja "silmälläpidettävät". Lehtoalueen hoito ei suurimmaksi osaksi vaadi toimenpiteitä. Muutamilla alueilla on kulttuuri-ja perinnemaisemakohteita, joiden hoitoa kannattaa harkita. Uhanalaisten lajien tulevaisuus tulee turvata esiintymien kunnon seurannalla ja kasvupaikkojen nykyisen kaltaisten olosuhteiden säilyttämisellä. Maapuusto ehdotetaan jätettäväksi luontoon. Alu eella liikkumista tulee seurata, koska se vaikuttaa kulumiseen ja roskaantumiseen. Lisäksi alueella ehdotetaan tehtäväksi lisätutkimuksia koskien sieniä, eläimistöä, sammallajistoa ja muutamia uhanalaisia putkilokasvilajeja (liite 2). Liimanninkosken suojelualue on maisemallisesti merkittävä aluekokonaisuus. Syvässä kanjonissa virtaava Muhosjoki, ja sitä ympäröivät jyrkät, jokeen putoavat rinteet luovat yhdessä kauniin, omaleimaisen maisemakokonaisuuden. 24 12 Kirjallisuus Alanen, A., Leivo, A., Lindgren, L.& Piri, E. 1995. Lehtojen hoito-opas. - Metsähallituk sen luonnonjulkaisuja. Sarja B N:o 26, Vantaa. 128 s. Eurola, S., Bendiksen & K. Rönkä, A. 1990. Suokasviopas. Oulanka reports 9/1990, Oulu. 205 s. Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1992. Suokasvillisuusopas. Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita n:o 49. 63 s. Hanhela, P. 1994: Oulangan kansallispuiston tulvametsät ja -pensaikot. Oulangan biologisen aseman julkaisuja 1/1994. Hämet-Ahti L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.) 1986. Retkeilykasvio. - Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Helsinki. 595 s. Jahns, H., M. 1982. Sanikkaiset, sammalet ja jäkälät Pohjois-, Keski-ja Länsi-Euroopassa. Keuruu. 262 s. Koponen, T. 1986. Lehtisammalten määritysopas. II korjattu painos. - Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita n:o 97. 118 s. Kurikka, T. & Lehtonen, T. 1993. Koloveden kansallispuiston kasvillisuus. - Metsä hallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. SarjaAN:o 8, Vantaa 32 s. Lehtojensuojelutyöryhmä 1988. Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. - Komiteanmietintö 16/1966. Ympäristöministeriö, Helsinki. 279 s. Lindholm, T. & Tuominen, S. 1991. Etelä-Suomen aarniometsäkartoitus 1991: Maastotyö ohjeet. - Vesi-ja ympäristöhallitus, Helsinki. 50 s. Luonnonsuojelualueiden hoitotoimikunta 1982. Luonnonsuojelualueiden hoitotoimikunnan mietintö. - Komiteanmietintö 26/1982, Helsinki. 136 s. Maisema-aluetyöryhmä 1992. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Osa I. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö, Helsinki. 198 s. Pälkäs, O. (toim.) 1993. Keto-opas. - Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisu. Forssa. 48 s. Suomen Kartasto 1987. Vihko 131: Ilmasto. - Maanmittaushallitus ja Suomen maantieteen seura, Helsinki. 58 s. Suomen Kartasto 1990. Vihko 123-126: Geologia. - Maanmittaushallitus ja Suomen maantieteen seura, Helsinki. 31 s. Toivonen, H. & Leivo, A. 1994. Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. - Metsähallituksen luonnonsuojelu julkaisuja. Sarja AN:o 14. Metsähallitus, Vantaa. 96 s. Uhanalaisten kasvien ja eläinten suojelutoimikunta 1985. Uhanalaisten kasvien ja eläinten suojelutoimikunnan mietintö. Yleinen osa I. - Komiteanmietintö 43/1985. Ympäristöministeriö, Helsinki. lll s. Kasvilajisto Putkilokasvit Achillea millefolium siankärsämö Achillea ptarmica ojakärsämö Actaea spicata mustakonnanmaija Agrostis canina luhtarölli Agrostis capillaris nurmirölli Alnus incana harmaaleppä Alopecurus pratensis nurmipuntarpää Angelica sylvestris karhunputki Arctostaphylos uva-ursi sianpuola Athyrium filix-femina hiirenporras Betula pendula rauduskoivu Betula pubescens hieskoivu Botrychium multifidum ahonoidanlukko Calamagrostis canescens viitakastikka Calamagrostis epigejos hietakastikka Calamagröstis purpurea korpikastikka Calamagrostis stricta luhtakastikka Calla palustris vehka Caltha palustris rentukka Callitriche cophocarpa isovesitähti Calluna vulgaris kanerva Campanula patula harakankello Carex acuta viiltosara Carex aquatilis vesisara Carex canescens harmaasara Carex ericetorum kanervisara Carex loliaceae korpisara Carex nigra jokapaikansara Carex rostrata pullosara Carex vesicaria luhtasara Catabrosa aquatica vesihilpi Chenopodium album jauhosavikka Cirsium arvense pelto-ohdake Convallaria majalis kielo Cornus suecica ruohokanukka Daphne mezereum näsiä Deschampsia cespitosa nurmilauha Deschampsia flexuosa metsälauha Diphasiastrum complanatum keltalieko Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri Elymus caninus koiranheinä Elymus repens juolavehnä Empetrum nigrum variksenmarja Epilobium angustifolium maitohorsma Epilobium palustre suohorsma Equisetum fluviatile järvikorte Equisetum hyemale kangaskorte Equisetum pratense lehtokorte Equisetum sylvaticum metsäkorte Eriophorum angustifoliu luhtavilla Festuca ovina lampaannata liite 1 Festuca rubra punanata Filipendula uimaria mesiangervo Fragaria vesca ahomansikka Galeopsis bifida peltopillike G ale op sis speciosa kirj opi Hike Galium album paimenmatara Galium palustre rantamatara Galium spurium peltomatara Galium trifidum pikkumatara Galium uliginosum luhtamatara Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi Geum rivale ojakellukka Gymnocarpium dryopteris metsäimarre Hieracium Sylvatica-ryhmä salokeltano Hieracium Umbellata-ryhmä saijakeltano Hieracium Vulgata-ryhmä ahokeltano Hippuris vulgaris vesikuusi Juncus filiformis jouhivihvilä Juniperus communis kataja Lathyrus palustris rantanätkelmä Lathyrus pratensis niittynätkelmä Ledum palustre suopursu Lemna minor pikkulimaska Leucanthemum vulgare päivänkakkara Linnaea borealis vanamo Lonicera xylosteum lehtokuusama Luzula pilosa kevätpiippo Lycopodium annotinum riidenlieko Lycopodium clavatum katinlieko Lysimachia vulgaris ranta-alpi Maianthemum bifolium oravanmarja Matteuccia struthiopteris kotkansiipi Melampyrum pratense kangasmaitikka Melampyrum sylvaticum metsämaitikka Menyanthes trifoliata raate Milium effusum tesma Moneses uniflora tähtitalvikki Myosotis arvense peltolemmikki Nuphar lutea ulpukka Orthilia secunda nuokkutalvikki Oxalis acetosella käenkaali Paris quadrifolia sudenmarja Pedicularis sceptrum carolinum kaarlenvaltikka Petasites frigidus pohjanruttojuuri Phalaris arundinaceae ruokohelpi Phleum pratense nurmitähkiö Picea abies kuusi Pinus sylvestris mänty Platanthera bifolia subsp. latiflora valkolehdokki Poa nemoralis lehtonurmikka Poa pratensis niittynurmikka Poa trivialis karheanurmikka Polygonum viviparum nurmitatar Populus tremula haapa Potamogeton sp. vita Po tentillä palustris kurjenjalka Prunus padus tuomi Pyrola minor pikkutalvikki Pyrola rotundifolia isotalvikki Ranunculus acris niittyleinikki Ranunculus peltatus järvisätkin Ranunculus repens rönsyleinikki Rhinanthus serotinus isolaukku Ribes nigrum mustaherukka Ribes spicatum punaherukka Rosa majalis metsäruusu Rubus arcticus mesimarja Rubus chamaemorus lakka Rubus idaeus vadelma Rubus saxatilis lillukka Rumex acetosa niittysuolaheinä Rumex aquaticus vesihierakka Salix caprea raita Salix phylicifolia kiiltolehtipaju Scirpus sylvaticus korpikaisla Scutellaria galericulata luhtavuohennokka Solidago virgaurea kultapiisku Sorbus aucuparia pihlaja Stellaria graminea heinätähtimö Stellaria media pihatähtimö Stellaria nemorum lehtotähtimö Tanacetum vulgare pietaryrtti Taraxacum sp. voikukka Thlaspi arvense peltotaskuruoho Thelypteris phegopteris nevaimarre Trientalis europaea metsätähti Trifolium pratense puna-apila Trifolium repens valkoapila Trollius europaeus kullero Urtica dioica nokkonen Vaccinium myrtillus mustikka Vaccinium oxycoccos isokarpalo Vaccinium uliginosum juolukka Vaccinium vitis-idaea puolukka Valeriana sambucifolia lehtovirmajuuri Vicia cracca hiirenvirna Viola selkirkii kaiheorvokki Viola sp. orvokki Sammalet ia jäkälät Bryum weigelii hetehiirensammal Calliergon cordifolium luhtakuirisammal Calliergon stramineum kalvaskuirisammal Climacium dendroides palmusammal Dicranum majus isokynsisammal Dicranum polysetum kangaskynsisammal Hylocomium splendens metsänkerrossammal Plagiomnium ellipticum korpilehväsammal Pleurozium schreberi seinäsammal Pohlia nutans nuokkuvarstasammal Polytrichum commune korpikarhunsammal Polytrichum juniperinum kangaskarhunsammal Polytrichum piliferum karvakarhunsammal Pseudobryum cinclidioides kiiltolehväsammal Ptilium crista-castrensis sulkasammal Rhytidiadelphus subpinnatus korpiliekosammal Rhodobryum roseum ruusukesammal Sphagnum angustifolium jokasuonrahkasammal Sphagnum centrale vaalearahkasammal Sphagnum girgensohnii korpirahkasammal Sphagnum riparium haprarahkasammal Sphagnum squarrosum okarahkasammal Bryoria luppo Cladina arbuscula valkoporonjakälä Cladina rangiferina harmaaporonjäkälä Cladina stellaris palleroporonjäkälä Cladonia crispata tähtipäätorvijäkälä Cladonia cornula puikkotorvijäkälä Cladonia sulphurina keltajauhetorvijäkälä Cetraria ericetorum pikkuhirvenjäkälä Cetraria islandica islanninjäkälä Peltigera apthosa pilkkunahkajäkälä Usnea naava Alueellisesti uhanalaisia sieniä (lähde: Oulun Yliopisto, kasvimuseo) Urnula hiemalis talvimaljakas Verpa conica silokellomörsky Xylaria hypoxylon haarasarvisieni liite 2/1 Vesi- ja ympäristöhallitus UHANALAISTEN LAJIEN MAASTOLOMAKE T iinnnnnoiiAtaliifllflrimilOvlroilrlrn UUUlUiUllOUUjClUbUlimuiuuj lujiaoiu PL 250, 00101 Helsinki PUTKILOKASVIT KARTTA/PIIRROS S Päivämäärä: I I Ensikävnti 1 1 Seuranta -/tar kistuakävnti l^S" TA. n- KVLOSTE.UH Havainnoitsijan nimi: V\tvV<\ Lfct\TO osoite: Duhelin: F.STINTYMÄN NTMT- V-\ M. tUJAUJ£. ESIINTYMÄN SIJAINTI Kunta: HO HÖS Lääni: O o i .O Rekisterikylä: SOO \si-V Eliömaakunta: O Karttalehti: x 3 *i 2.1 HyOJciX"S Yhtenäiskoordinaatit: •' H T-t&Hi : 4 516 UTM-ruutu: V 1 : -.45*15" T-i?4i:4??H HSTS" Tila (RN:o): O®*;» aiuÄ) : 8 Maanomistajat t): Hkilb TVU v-vv-. ,^-ros Onko maanomistajaan oltu yhteydessä: | kyllä j | ei Suojelualue: L.1 1 AJ -Su fcC-SJ «S_ LAJIA EI LÖYTYNYT LAJIA EI ETSITTY Esiintymispaikka tuhoutunut: 1 1 Syy Esiintymispaikka muuttunut: 1 1 Miten? Voroin Q R 1 QQ/1 Muusta syystä, mistä? r— 4- versio O.U.J.7J4 CD ro KOPIO: LH MH MUU TALL. \ ] ESIINTYMÄN KUVAUS TOTEUTETUT SUOJELU- JA HOITOTOIMET TARKEMPI SIJAINTI (karttakopio ja/tai piirros) >=.uoJ fc! !>j>— OfctULA. ■==> . »-"VTA AIEMMAT TIEDOT ESIINTYMÄSTÄ ___ , l°V^=t ; V^g.'X- LAJILLE SOVELIAAN ALUEEN PINTA-ALA HAVAINTOTIEDOT YLEISKUVAUS (kasvillisuustyyppi, puusto, maalaji, kosteus, ravinteisuus, kalkkivaikutus, kallioisuus, pinnanmuodot, ekspositio, avoimuus/sulkeutuneisuus jne.) NI ( H"T7HA KAm Vi yö' ti T ESIINTYMÄN/ESIINTYMÄN OSIEN LAAJUUS V LAVooLtUA J te>i-HE_4-5A <=S 1 1 V5 1 , e.i-=»s.«vHuutama <-i— ö YKSILÖ-/VERSOMÄÄRA (steriilien, fertiilien määrä/osuus) yii'il'UX.V-Sl.K. >• >c"?- u. iS' > t S-^UOLfctO Ympäristötyyppi: £.<=. a M, Seuralaislajit: valtalajit/luonnehtijat: . / ) J Viv Öt_A* "S»'vr > -J~Y'XX2-X QUADElFOUtA, YKSILÖIDEN/VERSOJEN IKÄ, KOKO (taimien määrä, mättäiden koko jne.) JA KUNTO C ■i'u'o e>i >-<• 'c-o i t-j. toto >o . °3~ G> v fcu=>v»)OAxSj , T>V?rtlofc H€d2£_ _ —a» ... f "E «.s , Du«, | KUKINNAN VAIHE (nuppujen, kukkien, siementen määrä/osuus) •^tVV«-lC-v.'^OL_v/'- 1 v <-•=. } l. VLC-EEA I~A_/V ESIINTYMÄN JAKAUTUMINEN OSIIN ARVIO SIEMENTUOTOSTA V^Ö UHKATEKIJÄT HAVAINNOT EDELLISVUOTISISTA YKSILÖISTÄ SUOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET LISÄTIETOJA (näytteet, valokuvat jne.) liite 2/2 Vesi- ja ympäristöhallitus UHANALAISTEN LAJIEN MAASTOLOMAKE Luonnonsuojelututkimusyksikkö PL 250, 00101 Helsinki PUTKILOKASVIT KARTTA/PIIRROS Päivämäärä: l ö . I I Ensikävnti 1 1 Seuranta /tarkintuskfivnti LAJI: -"STp v Havainnoitsijan nimi: osoite: Duhelin: ESIINTYMÄN NTMT- U-VV>-t/kKa S3 1 )0 ff- ESIINTYMÄN SIJAINTI Kunta: Vi O Lääni: CJUUU • Rekisteri kylä: . . ÄOo t_>V Eliömaakunta: o? Karttalehti: 3MXI t\yi2-!cy> — — ro 1 |_ 1 W ESIINTYMÄN KUVAUS TOTEUTETUT SUOJELU- JA HOITOTOIMET TARKEMPI SIJAINTI (karttakopio ja/tai piirros) , v HAJ rtosAOts, 'v > —i.vT2-e«é=V->TM2-T?yVU_é ""Fö - L-jfc-HTTCs— "S- UHKATEKIJÄT HAVAINNOT EDELLISVUOTISISTA YKSILÖISTÄ SUOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET LISÄTIETOJA (näytteet, valokuvat jne.) liite 2/3 Vesi- ja ympäristöhallitus UHANALAISTEN LAJIEN MAASTO LO MAKE T iinnnAnaiinialiitiitlrimiiavlrailrIrn JLJUUlUiUllOUUjblUkUVlulu ikuiuuu PL 250, 00101 Helsinki PUTKILOKASVIT KARTTA/PIIRROS Päivämäärä: ' \IIEnsikävnti1 1 Seuranta-/tarkistuskfivnti V>=V=V5" T.A.TT: V<-e.-2-<£J2^e Havainnoitsijan nimi: osoite: nnhelin: ESIINTYMÄN NIMI: oA A.L.U , ESIINTYMÄN SIJAINTI Kunta: KoHa-b Lääni: O O Rekisterikylä: . . SOO Eliömaakunta: Karttalehti: . UTM-ruutu: Yhtenäiskoordinaatit: >1 "3»:vg> i Hn? r 45^5- Tila (RN:o): Maanomistaja(t): CO=» s. Onko maanomistajaan oltu yhteydessä: | kyllä | | ei Suojelualue: fcieactAtyo e-<-jwo LAJIA EI LÖYTYNYT LAJIA EI ETSITTY Esiintvmisnaikka tuhoutunut: 1 1 Svv Esiintymispaikka muuttunut: 1 1 Miten? 1 Vnrain Q C 1 QQ A Muusta svvstä. mistä? m versio o.o.iyy4 >1/ ho KOPIO: LH MH MUU TALL. l L_ ESIINTYMÄN KUVAUS TOTEUTETUT SUOJELU- JA HOITOTOIMET TARKEMPI SIJAINTI (karttakopio ja/tai piirros) *.A; AIEMMAT TIEDOT ESIINTYMÄSTÄ <-> N-> > <=VK= > Vi VKA. ) 4 i LAJILLE SOVELIAAN ALUEEN PINTA-ALA •* J HAVAINTOTIEDOT YLEISKUVAUS (kasvillisuustyyppi, puusto, maalaji, kosteus, ravinteisuus, kalkkivaikutus, kallioisuus, pinnanmuodot, ekspositio, avoimuus/sulkeutuneisuus jne.) ESIINTYMÄN/ESIINTYMÄN OSIEN LAAJUUS ■!.UOITCUVJA > T — HiVJM T&E>. } YKSILÖ-/VERSOMÄÄRA (steriilien, fertiilien määrä/osuus) Ympäristötyyppi: Seuralaislajit: valtalajit/luonnehtijat: L-ft (O I C. £ X> h-<- C LfcHTBeuo'iNUis) } Hl CLfcHrroTÄ-KTiKÖ) J t/VV.U \ YKSILÖIDEN/VERSOJEN IKÄ, KOKO (taimien määrä, mättäiden koko jne.) JA KUNTO ~^/NEPO«=, ViCzP'S.e.-r 3ö- C.V-* Harvinaiset ja muut uhanalaiset lajit: Oti xvi-o«.-re.L)K ; K( fc» o K —.—_ Kilpailevat lajit: KUKINNAN VAIHE (nuppujen, kukkien, siementen määrä/osuus) >- eJti.VA^TOiKAMA^ ESIINTYMÄN JAKAUTUMINEN OSIIN ARVIO SIEMENTUOTOSTA >c_o UHKATEKIJÄT HAVAINNOT EDELLISVUOTISISTA YKSILÖISTÄ SUOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET LISÄTIETOJA (näytteet, valokuvat jne.) liite 2/4 Vesi- ja ympäristöhallitus T iinnnnnoiinialiitiitlrimiiavlrailrlrn UHANALAISTEN LAJIEN MAASTOLOMAKE KARTTA/PIIRROS «o j PL 250, 00101 Helsinki Päivämäärä: l & PUTKILOKASVIT I Ensikäynti [ n Seuranta-/tarkistuskäynti T.A.TT: HA"V V &i-SC_CH.A «=»~ ~CL \rr n i Havainnoitsijan nimi: il- osoite: Duhelin: ESIINTYMÄN NTMI: U\MAHU(.kJ ICO^diyo (yos,oci-A ESIINTYMÄN SIJAINTI Kunta: . , _ V-l O. trVO Tila (RN:o): Maanomistaja(t): H fc=v^vo-r .VtH VTO<^ Onko maanomistajaan oltu yhteydessä: C ] kyllä E Jei Suojelualue: L LAJIA EI LÖYTYNYT □ LAJIA EI ETSITTY Versio 3.5.1994 Esiintymispaikka tuhoutunut: Esiintymispaikka muuttunut: Muusta syystä, mistä? □ □ □ 1 Syy 1 Miten? m >>/ N) KOPIO: LH MH D MUU TALL. l I _____ ( auf 'laanABU) VfOXaiXySIl xasMnxisonsoxioH vr -marons YISIQIISMA vxsisuoriAsmacia XONNIVAVH xvrraaxvMHn vxsoxonxNawais OIAHV NIISO N3NIWnxrtVXVf NVWÅXNIIS3 (srinso/BJBBUI uajusuists 'uappjnn 'uafnddnu) 3HIVA NVNNDlflH :IIFBI ■}BAA[IBD(RY - <~> IA r ( - NiA-S-DH VlV5lis V=5N U -)3SIB[BUBQN INNUI BF "O-i -1 "=> v-i RVlic>YlVI~\ f ( nWanSiV^) :I!FTE[SRE[BJNAG ) o— i o M :IDDXJCIPI8UBDUI^ (snnso/BJBBui uatinjaaj VHYVWOSHaAAQlISXA "yMA-Lrv 1 1 CLIO'S, \ O fNV5m/r" snnrwi Naiso NyrnxMiisa/NvwAXNiisa ( auf snrisi0urv>naJi|nB/BnniniOAB 'or}isodB3ja 'snnsioq[B5| 'sna}S03[ 'ifBiBBm '0}snnd snVATLHSiaiÄ xoaaixoxKHVAVH vTv-vxNid Naaniv NwnaAOS amrvi vxsvmxNiisa xoaaix xvwwarv •s.c-fS'X J (soxmd revBf IiNrvriS IdWaHHVX xawioxoxioH vr -marons xnxaxnaxox SnVAHH NVHLLLNIISa liite 2/5 Vesi- ja ympäristöhallitus UHANALAISTEN LAJIEN MAASTOLOMAKE KARTTA/PIIRROS JUUUlUlUliOUUJCiUbUblVUii UOJ XVi3.lXVJQ.V_/ PL 250, 00101 Helsinki Päivämäärä: é>- b PUTKILOKASVIT 1 1 Ensikäynti ( n Seuranta-/tarkistuskävnti LAJI: TLATAUTHfcUA. •&\FOUA -S.U B.<=>"p■ LATIFLö^A, Havainnoitsijan nimi: tV/VTi— Il- ( f- i M. v UJrH-TG osoite: Duhelin: ESIINTYMÄN NTMI: 1-1 IHAM/O I ao ue rH "TCUiS^S ESIINTYMÄN SIJAINTI Kunta: t-\ i_a rto S> Lääni: Oc_i t c_> Rekisterikylä: • • Soo t^yuA Eliömaakunta: _ ,—.c>? Karttalehti: . UTM-ruutu: Yhtenäiskoordinaatit: _ _ l :3 H Tila (RN:o): Maanomistaja(t): -^1 TJT KO-iL -A Onko maanomistajaan oltu yhteydessä: | kyllä E J 6i Suojelualue: LUMAJOK» i i D-j 5»oo_l LAJIA EI LÖYTYNYT □ LAJIA EI ETSITTY Esiintymispaikka tuhoutunut: □ 1 Syy - Esiintymispaikka muuttunut: □ 1 Miten? VprQin Q 1 QQ4 Muusta syystä, mistä? □ r— +■ CD versio i}.u.i934 ro KOPIO: LH ( MH MUU TALL. 1 ESIINTYMÄN KUVAUS TOTEUTETUT SUOJELU- JA HOITOTOIMET TARKEMPI SIJAINTI (karttakopio ia/tai piirros) Ve=/0> - Vvka.O (CLOS,- LAJILLE SOVELIAAN ALUEEN PINTA-ALA Crt <_ ( —A, HAVAINTOTIEDOT YLEISKUVAUS (kasvillisuustyyppi, puusto, maalaji, kosteus, ravinteisuus, kalkkivaikutus, kallioisuus, pinnanmuodot, ekspositio, avoimuus/sulkeutuneisuus jne.) ?uo=.TO L_ér<+Tö HA. 16» 1>V "SttW-fcrt-Tl t^ExjMu?. ESIINTYMÄN/ESIINTYMÄN OSIEN LAAJUUS T6"PUU3$.TB£KULA , ALvus : TÖHJAOA utttTatA- Hr>"o IKJ "?lfcU v 1 V-A .AUÄTA., HUHOS-lC.t'iTA )oQo?t- / ' VJA/O Jo-£> -SuomTAiSÖU "pj, 1 • TAsammC j A^OiN YKSILÖ-/VERSOMÄÄRA (steriilien, fertiilien määrä/osuus) Ympäristotyyppi: Seuralaislajit: valtalajit/luonnehtijat: V Ot>.. YKSILÖIDEN/VERSOJEN IKÄ, KOKO (taimien määrä, mättäiden koko jne.) JA KUNTO (r-V>Vit >o vi G t. vi i A, Harvinaiset ja muut uhanalaiset l^jit: Kilpailevat lajit: KUKINNAN VAIHE (nuppujen, kukkien, siementen määrä/osuus) , A~J- ESIINTYMÄN JAKAUTUMINEN OSIIN : Tl ctnA, ARVIO SIEMENTUOTOSTA UHKATEKIJÄT M uTVMA S> /-MVWVi S OOAfelai. HAVAINNOT EDELLISVUOTISISTA YKSILÖISTÄ _i^c.OQ4tUP- - SUOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET ' ~H- LISÄTIETOJA (näytteet, valokuvat jne.) liite 2/6 Vesi- ja ympäristöhallitus UHANALAISTEN LAJIEN MAASTOLOMAKE Luonnonsuojelututkimusyksikkö PL 250, 00101 Helsinki PUTKILOKASVIT - 3.0 (öj Päivämäärä: I I Ensikävnti | ) Seuranta-/tarkistuflkävn ti T.A.T7: VsifeWO IS-O M Havainnoitsijan nimi: 1—t)Oi. *— osoite: puhelin: ESIINTYMÄN NIMI: L-HH AKjm t Jo tiO'-.'dfcJO (^idjfcAiSuaAeUJ^ KARTTA/PIIRROS £ ESIINTYMÄN SIJAINTI Kunta: . Lääni: ÖOUJ Rekisterikylä: . Eliömaakunta: -> » . Soo i— O Karttalehti: . UTM-ruutu: 34.2J-Q2-) Yhtenäiskoordinaatit: H •• 5" ?lgm •• T-I«3-2; ; Tila (RN:o): 1 S.38 • S"=? S~ £2. ■=? 1 S3T: Maanomistajat t): H É=TC5vi-Ks'\l-3'"rki-A Ku iT® S> Onko maanomistajaan oltu yhteydessä: | | kyllä | | ei Suojelualue: l— CjÉrHTTC»—ItwSuo- O £. LAJIA EI LÖYTYNYT | | LAJIA EI ETSITTY Esiintymispaikka tuhoutunut: 1 1 Syy Esiintvmispaikka muuttunut: 1 1 Miten? - Versio 3.5.1994 Muusta svvstä. mistä? 1 1 CD ro KOPIO: LH MH MUU TALL. O) ESIINTYMÄN KUVAUS TOTEUTETUT SUOJELU- JA HOITOTOIMET TARKEMPI SIJAINTI (karttakopio ja/tai piirros) L-£= t-V 1 O— 1 <3,—1 —SO c 0 J ¥■=> ■ V002TTTA AIEMMAT TIEDOT ESIINTYMÄSTÄ tioLjJM yUO?( -iTD t Kosto : ln L -t c T J J LAJILLE SOVELIAAN ALUEEN PINTA-ALA HAVAINTOTIEDOT YLEISKUVAUS (kasvillisuustyyppi, puusto, maalaji, kosteus, ravinteisuus, kalkkivaikutus, kallioisuus, pinnanmuodot, e ka positio, avoimuus/sulkeutuneisuus jne.) ESIINTYMÄN/ESIINTYMÄN OSIEN LAAJUUS . i wreri. o tu Tv> St - 1 11 J* . 1 V V. A TT ii .« . t- # Jl f » V—/ 1 .) . HVJUT 'XDKJTUK^SA J \ 1 T\ <— \ r> f <. vv. 1—3r1*»—» v t r-> \_ r v v f v» L&&JO VJfctCSéAj ~Tr*^V <- YKSILÖ-/VERSOMÄÄRA (steriilien, fertiilien määrä/osuus) Seuralaislajit: valtalajit/luonnehtijat: _ TJHiiobc, TV«>oS j l<-0 , i —,i 1 ■ —- Lc> (O 1 GfrEA y/COSTtuH ( UteeTvCi C-<-3 , tVW- rVCfirTP YKSILÖIDEN/VERSOJEN IKÄ, KOKO (taimien määrä, mättäiden koko jne.) JA KUNTO { lÄ.<£ rf~t CM,u ) Cp D fckj ) t S. OSTOJA. >0. 2_o-3.0 c/-r Harvinaiset ja muut uhanalaiset lajit: iTA Kilpailevat lajit: KUKINNAN VAIHE (nuppujen, kukkien, siementen määrä/osuus) VT'-1fc"Vvv-^v ESIINTYMÄN JAKAUTUMINEN OSIIN ARVIO SIEMENTUOTOSTA •HrVvaX UHKATEKIJÄT HAVAINNOT EDELLISVUOTISISTA YKSILÖISTÄ SUOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET LISÄTIETOJA (näytteet, valokuvat jne.) liite 2/7 Vesi- ja ympäristöhallitus UHANALAISTEN LAJIEN MAASTOLOMAKE T it Ann nnanAiAliiftifIn tn n atrlroi Irlrn 1 LuonnonsuojciuiuiiviiuuayAäiiuvu PL250,00101 Helsinki PUTKILOKASVIT KARTTA/PIIRROS Päivämäärä: 1 1 Ensikävnti 1 1 Seuranta-/tarkiatiiskävnti I.A.TI- TROLUUS. feO^Ol Havainnoitsijan nimi: W - <—£_CJ V V— É= 4 CV R V~Ö osoite: Duhelin: ESIINTYMÄN NIMI: ESIINTYMÄN SIJAINTI Kunta: VAO HOS Lääni: _O O 1— C-3 Rekisterikylä: _ ». Soo LVv Eliömaakunta: _ .—^öp Karttalehti: _ . , <, 3 L f UTM-ruutu: Yhtenäiskoordinaatit: , , - , 1 &H 1 :3 Tila (RN:o): Maanomistaja(t): -< O <=» V.TD S» Onko maanomistajaan oltu yhteydessä: | kyllä ei Suojelualue: LA \ WAiOlJ) »O L-I TOJÖOSOCUTUIAL^F LAJIA EI LÖYTYNYT LAJIA EI ETSITTY Esiintymispaikka tuhoutunut: 1 1 Syy Esiintymispaikka muuttunut: 1 1 Miten? 1 VprQin K 1QQ4 Muusta syystä, mistä? r+ CT) V 0FS1O u.O. I»7i/4 N) KOPIO: LH MH MUU TALL. 1 ESIINTYMÄN KUVAUS TOTEUTETUT SUOJELU- JA HOITOTOIMET TARKEMPI SIJAINTI (karttakopio ja/tai piirros) U£H"»-4 fcio 6»OO-1 fcUJ AUJfcfcLl-Ak AIEMMAT TIEDOT ESIINTYMÄSTÄ_ rtoLUM v- v-i-ö"? UjA->£ to vitv-TS- erS»\^K^- LAJILLE SOVELIAAN ALUEEN PINTA-ALA / le^> s. *=:.<£: HAVAINTOTIEDOT YLEISKUVAUS (kasvillisuustyyppi, puusto, maalaji, kosteus, ravinteisuus, kalkkivaikutus, kallioisuus, pinnanmuodot, ekspositio, avoimuus/sulkeutuneisuus jne.) ESIINTYMÄN/ESIINTYMÄN OSIEN LAAJUUS —1A.LLA kontVU-Ä! - y YKSILÖ-/VERSOMÄÄRA (steriilien, fertiilien määrä/osuus) Ympäristötyyppi: LxV. Seuralaislajit: valtalajit/luonnehtijat: TlU^tupuLA _\JO) - YKSILÖIDEN/VERSOJEN IKÄ, KOKO (taimien määrä, mättäiden koko jne.) JA KUNTO Tl «S» C ) V4 , STO dM Harvinaiset ja muut uhanalaiset legit: Kilpailevat lajit: KUKINNAN VAIHE (nuppujen, kukkien, siementen määrä/osuus) Vi o fc=-V »o ESIINTYMÄN JAKAUTUMINEN OSIIN ARVIO SIEMENTUOTOSTA UHKATEKIJÄT HAVAINNOT EDELLISVUOTISISTA YKSILÖISTÄ SUOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET LISÄTIETOJA (näytteet, valokuvat jne.) liite 2/8 Vesi- ja ympäristöhallitus T unnnnnaiinialiifutlrimiiovlrailrlrn UHANALAISTEN LAJIEN MAASTOLOMAKE KARTTA/PIIRROS 1 1 UUllilUllO UUJOmfcUvftl m UOJ PL 250, 00101 Helsinki 2».S~ Päivämäärä: *"?• VH&S PUTKILOKASVIT 11 Ensikäynti Seuranta-/tarkistuskäynti T.A.TT: É.L- jfc=m -V l Havainnoitsijan nimi:■ j & H -i~ -EL Wa o» <-V€j^3cx-v^v. osoite: Duhelin: ESIINTYMÄN NIMI: l-UH to v »o tio <=> ESIINTYMÄN SIJAINTI Kunta: . .\Ho K© S Lääni: O U-O Rekisterikylä: f? O 1 d_-7 Ehömaakunta: O V Karttalehti: . 3HZ.I fa) w/ejév^s UTM-ruutu: Yhtenäiskoordinaatit: .—, *T 1 o :3 Tila (RN:o): 4 y Maanomistaja(t): Onko maanomistajaan oltu yhteydessä: C | kyllä ei Suojelualue: LAJIA EI LÖYTYNYT □ LAJIA EI ETSITTY Esiintymispaikka tuhoutunut: □ 1 Syy Esiintymispaikka muuttunut: □ 1 Miten? Voroin Q C 1 QQ4 Muusta syystä, mistä? □ !—+• m v ersio o. o. rv> KOPIO: X LH MH □ MUU TALL. 00 1 ESIINTYMÄN KUVAUS TOTEUTETUT SUOJELU- JA HOITOTOIMET TARKEMPI SIJAINTI (karttakopio ja/tai piirros) AI —o«ä,"T>V»0 HUHÖSAOÖJ M Ni-fUO- AIEMMAT TIEDOT ESIINTYMÄSTÄ H. klonKo-o-ii, "S'Z. t_(fct\TZ>_lfc>o-SOcx_ve : i_iJ>*<— »->£. 1 — s —= J— — = liuuJDuT" t/ é» — i /~~h : "■?• (=>• ftétf CK . o oolo 'TM 8 V 'É? ■' , i (. S~ /1W LAJILLE SOVELIAAN ALUEEN PINTA-ALA S.éUEPtA) ÖL5UJ ?'84/g: ;SOL>U4|jfeuTl£TQ I "9 1 • 9" ' f S 1 -/ H • uXat c£r K. £ OIJLO —-A. N HAVAINTOTIEDOT YLEISKUVAUS (kasvillisuustyyppi, puusto, maalaji, kosteus, ravinteisuus, kalkkivaikutus, kallioisuus, pinnanmuodot, eks positio, avoimuus/sulkeutuneisuus jne.) HA-ejJUTU : MA.EJ8l?A-TuouyAE-iOl=«K >. VwVj-TT -. 2>é CAi-lÉtlA. - ESIINTYMÄN/ESIINTYMÄN OSIEN LAAJUUS HA. - Oouru '/é. ; ALAlUUTt£U> M.u"2-:K AmttLLA —iOC<. .VAspS , "Q-mPfc ALX>SCASVHU_I.-S.OUS — >HTEA»J Me K : k££s»fci t-l»JT&6.LLX AA.E.1 IO IAA-UOO-TU yi&: ufc(-rn"Poovj^L3->,vKJfeo ) tio ( tcrpo v£ e-OOMfcLfcHTTÖ , -lOtiÅ. K - ywTt>»X V.-=» i X YKSILÖ-/VERSOMÄÄRA (steriilien, fertiilien määrä/osuus) Ympäristötyyppi: Seuralaislajit: valtalajit/luonnehtijat: l/i; A1-WOS iw 5?iCAT7i, , 6VKMOOSE-?IOK o'pTt'S *S-, > =» YKSILÖIDEN/VERSOJEN IKÄ, KOKO (taimien määrä, mättäiden koko jne.) JA KUNTO VVrv» ikiyenMtA KUKINNAN VAIHE (nuppujen, kukkien, siementen määrä/osuus) HVJTV-IU-A, 2-??. "S" g>8 Slé/-i€jo , R3.2 ARVIO SIEMENTUOTOSTA HVMX. UHKATEKIJÄT "Tö l-iTA*.S)£:ki"=l —1 DO M IOC5 loV 1 HAVAINNOT EDELLISVUOTISISTA YKSILÖISTÄ £.<=. UloTVM X. SUOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET LISÄTIETOJA (näytteet, valokuvat jne.) v. - V-V VTA / S> • fcoia.oo\ 4r C'iouuc... "PIXT H S& . Cb-Hfc^o^sv. > liite 2/9 Vesi- ja ympäristöhallitus UHANALAISTEN LAJIEN MAASTOLOMAKE I Luonnonsuojelututkimusyksikkö PL250,00101 Helsinki PUTKILOKASVIT KARTTA/PIIRROS Päivämäärä: lö . Ensikävnti X" Seuranta-/tarkistuskävnti T.A.TT CL^-T>V.T5»- SVo/S,lo Havainnoitsijan nimi: '— 50 V. osoite: puhelin: ~ n ESIINTYMÄN NIMI: UlHAJoUlMtDSCl l -V=VSTTn — O ESIINTYMÄN SIJAINTI Kunta: H. O HOS Lääni: ÖOUO Rekisterikylä: Vi O ftOt, Eliömaakunta: enp Karttalehti: .. _ / \ 3H2_\ C inJ) 3HZ3 Cöa) UTM-ruutu: Yhtenäiskoordinaatit: „ "i < :3 VS--6, Tila (RN:o): f _ / H • V~. Maanomistaja(t): Onko maanomistajaan oltu yhteydessä: | kyllä j | ei Suojelualue: LJ M ICjOS.G&A-' L£J-tTQJ £=>0 (a.C.) LAJIA EI LÖYTYNYT LAJIA EI ETSITTY Esiintymispaikka tuhoutunut: 1 1 Syy Esiintymispaikka muuttunut: 1 1 Miten? Versio 3.6.1994 Muusta syystä, mistä? r— +- CD JU TALL. KOPIO: X LH |>-| MH Ml *S y , o o t— O ESIINTYMÄN KUVAUS TOTEUTETUT SUOJELU- JA HOITOTOIMET TARKEMPI SIJAINTI (karttakopio ja/tai piirros) K o AJoko (M COitLI 2S~C> M BOSt£ exa. S-E 3)- C_) (_UwA!OM LM !EXft.lC£V) LfcHTtk-l&^OO-ifcLUAUJt y — = » ; s = : i 9- 1 %> : b) kvariLAJoTALOM Tö i?>-) S S~öO H / y Ez <=-) ~io ta MASJ TW_ie>-HoK-> T'UEO L-£V=»G£ AIEMMAT TIEDOT ESIINTYMÄSTÄ, st ) hf • erp 1 <0 u-sä vM e_to huis.TK.oMA b : -Sr+=> 1 4öO. HSfi&o i =0 is^Trvt^oT^'^-oJ-rn 'PuTaakj) LAJILLE SOVELIAAN ALUEEN PINTA-ALA Q_O 0 M uoeöA Cf,ft3g : -<6« O ■— ' •S> . fcuuoi —A. 01 (-i~) c HAVAINTOTIEDOT YLEISKUVAUS (kasvillisuustyyppi, puusto, maalaji, kosteus, ravinteisuus, kalkkivaikutus kallioisuus, pinnanmuodot, ekspositio, avoimuus/sulkeutuneisuus jne.) £=\ ) Uuo=,Ttv.fcTiKJtto $A>jiToK-iA.VM4JO "RlWWaTPotiS tAtTC? 1 -c)—löt iTö tä-_M /K »o T^^-- 3)T^£-- ESIINTYMÄN/ESIINTYMÄN OSIEN LAAJUUS e*) f •£»-=>"? ") j MSX_VA , (■SocotoisiA tot-iMTa-VA, HoutA- Vjém M-C =4 j tH£S.0TtH«-0 h/A YHTfcU . . V)Al AJ -^kX2A YKSILÖ-/VERSOMÄÄRA(steriilien, fertiilien määrä/osuus) ■*> liiiWTö Seuralaislajitf: valtalajit/luonnehtijat: C^l . 90/ StTL) M FUJ\liATlLt éf "Pl L- '*-r* ■ j , uuHA.- YKSILÖIDEN/VERSOJEN IKÄ, KOKO (taimien määrä, mättäiden koko jne.) JA KUNTO J / 12-lA (MALTHA . To"fc?U TcfT^loTH-L A. I gjiiaiiiiiiaBiyMMiMMiMiÉIW T tT"r : "wVjwUH uVuciZt +Vk J Kilpailevat lajit: KUKINNAN VAIHE (nuppujen, kukkien, siementen määrä/osuus) 1XV\ To-ro l U^vj^sTT" ESIINTYMÄN JAKAUTUMINEN OSIIN (£-S. V <— , L-AA-i-t-J (j : a 3 OC,€L ITA AAE£JA ARVIO SIEMENTUOTOSTA / ' 1 K' 2 - 044 1U v-l' 2 ) >0 . S" H tm \Z-0 e=R UHKATEKIJÄT ' HAVAINNOT EDELLISVUOTISISTA YKSILÖISTÄ SUOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET LISÄTIETOJA (näytteet, valokuvat jne.) d ) - VJO'iXO U lTtTTÄV)A SoojfeLOAUJefS.egN A ) ÖOl L3 liite 2/1 0 Vesi- ja ympäristöhallitus T linn n nnaiiAinliifllful tnil OirlfQI 11* 11" f\ UHANALAISTEN LAJIEN MAASTOLOMAKE L/UonnonsuojeiuLutiuiii usj ivoiaJkU PL 250, 00101 Helsinki PUTKILOKASVIT KARTTA/PIIRROS Päivämäärä: "2> X Enaikäynti 1 1 Seuranta-/tarkistuskäynti IiA.II: B>Ö~TT2_V l O M KOLTlFtBo M Havainnoitsijan nimi: 'V- > < osoite: OuUj puhelin: 3WX ESIINTYMÄN NIMI: to S. A; M ESIINTYMÄN SIJAINTI Kunta: . MO HOS Lääni: O <— C_5 Rekisterikylä:. H-O HO -=> Eliömaakunta: _ 0"\=> « Karttalehti: UTM-ruutu: Yhtenäiskoordinaatit: 0 — —f- 1 %> o o o tv <_X kl-"pooi_l JOUTT"-? H Vi t-t.OC» - _JL O ÉJO k£AWJ.O(OUO XV fcto VX>C?"L5 O AIEMMAT TIEDOT ESIINTYMÄSTÄ MuTyKJ VXJ - "P O o Co M.X^V LAJILLE SOVELIAAN ALUEEN PINTA-ALA O. KA HAVAINTOTIEDOT YLEISKUVAUS (kasvillisuustyyppi, puusto, maalaji, kosteus, ravinteisuus, kalkkivaikutus, kallioisuus, pinnanmuodot, ekspositio, avoimuus/sulkeutuneisuus jne.) TASAKAAMUTTV. X. M fejo , "3 ESIINTYMÄN/ESIINTYMÄN OSIEN LAAJUUS i sr --2-J2> M M•VöK-to M i—^ yoyo's tvcv. i v •S>~K5 - 6UÖUU 3-H. >-iCÄ. 5"-"2-© H m , T 5 V \.£B£sSiS YKSILÖ-/VERSOMAÄRA (steriilien, fertiilien määrä/osuus) pi<=32"T-l|l 15-T Ympäristötyyppi: ry Jjn \ '— V ' >—— s_ — ' 1 — v... Seuralaislajit: valtalajit/luonnehtijat: ,-V£» "S i KJ, ACH IU_£A V / v t— V—*— o t — L O K-v , C "v* v_> — > ■ C ■*— L t £— YKSILÖIDEN/VERSOJEN IKÄ, KOKO (taimien määrä, mättäiden koko jne.) JA KUNTO INJfc/V. , é=J— i?HUS "P S. X20-S-TT5» £PlCb&-l = S , MO IM Harvinaiset ja muut unanalaiset lajit: o i_v u> M. "fefc^tJosfe Kilpailevat lajit: KUKINNAN VAIHE (nuppujen, kukkien, siementen määrä/osuus) ■iV-C-Crvs- ESIINTYMÄN JAKAUTUMINEN OSIIN ARVIO SIEMENTUOTOSTA X. UHKATEKIJÄT A-i M fo IMUAAVSVÖ C —«V-M s ~~ SUOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET VJ i v—rr <•-> \ i kis o> »o M <-> "ä s*. i — -eb LISÄTIETOJA (näytteet, valokuvat jne.) OUSl <0>V-Cv=<=2&>0 VCy-^S. Uu,M - T> (DOULJIOI ue.4v- JA- 1 *• V-vV 1 srra -s, .C ool ) liite 3 Maapuuston tunnukset 1. Maapuiden runsaus A Yksinpuin tai pieninä paikallisina ryhminä ei metsäkuvassa näkyvästi. B Yksinpuin tai pieninä ryhminä koko alueella metsäkuvassa näkyvästi. K Harvakseltaan metsäkuvassa näkyvästi koko alueella. Metsäkuvassa näkyy useampia puita tai puuryhmiä, mutta ei niin runsaasti, että kahtakymmentä pystypuuta kohden olisi yksi maapuu. L Jokseenkin runsaasti metsäkuvassa näkyvästi. Metsäkuvassa näkyy useampia puita tai puuryhmiä niin runsaasti, että yhtä maapuuta kohden on 5-20 pystypuuta. M Runsaasti metsäkuvassa näkyvästi. Metsäkuvassa näkyy useita puita tai puuryhmiä niin runsaasti, että yhtä maapuuta kohden on alle 5 pystypuuta. 2. Maapuiden ryhmittäisyys 0 Ei esiinny 1 Yksinpuin tai pieninä paikallisina ryhminä 2 Yksinpuin tai pieninä ryhminä koko kuvattavalla alueella 3 Jokseenkin tasaisesti koko kuvattavalla alueella. 3. Maapuiden lahoaste LI Puut kaatuneet äskettäin. Korkeintaan pikkuoksat karisseet. Kaarna ei irronnut eikä puuston päällyskasvillisuus sanottavammin poikkea pystypuiden päällys kasvillisuudesta. L 2 Puiden oksisto pääosin karissut ja jäljellä vain ispoimpia oksarankoja. Kaarna irronnut tai löyhästi kiinni oleva. Puiden päällyskasvillisuus poikkeaa selvästi pystypuiden päällyskasvillisuudesta. Päällyskasvillisuus monilajista ja runsasta. Varsinaiset metsäsammalet eivät vielä kuitenkaan ole vallitsevia päällyskasvillisuudessa. L 3 Puiden rungot pehmenneet. Päällyskasvillisuus peittää lähes koko puun ja varsinaiset metsäsammalet vallitsevat. 4. Maapuiden järeys K 1 Rinnankorkeusläpimitaltaan alle 15 cm olevat puut. K 2 Rinnankorkeusläpimitaltaan 16-30 cm olevat puut. K 3 Rinnankorkeusläpimitaltaan yli 31 cm olevat puut. 5. Maapuuston lajikohtaiset tiedot - merkittiin muistiin puulaji, jos se oli selvästi tunnistettavissa tai pääteltävissä Lähde Lindholm, T., Tuominen, S. 1991: Etelä-Suomen aarniometsäkartoitus 1991: Maastotyöohjeet. Vesi-ja ympäristöhallitus, Helsinki. 50 s. liite 4 LIIMANNINKOSKI, KASVILLISUUSSELVITYS 1995 Kuviolomake Metsäntutkimuslaitos Kirkkosaarentie 91500 MUHOS Inventoija: M-L. Heinilehto Pasi Leinonen Pvm. Kuvionumero: KASVILLISUUS Kasvillisuustyyppi: Muistio yleistä: topografia yms. yleiset lajit kenttäkerroksen valtalajit U-lajisto pohjakerroksen lajistoa naavat, käävät Pensaskerros: Kenttäkerros: Pohjakerros: Pääpuulajit: Kuluneisuus Roskaantuneisuus runsaus Iryhmitt.llahoaste järeys mänty kuusi koivu haapa muu MAAPUUT ■BIISISDBBHI ■ ■ ■ 1 Metlan tutkimusmetsien julkaisusarja 1 / 1994 Paljakan tutkimusalue. Tutkimusmetsäsuunnitelma 1991-2000. 2 / 1994 Kolin tutkimusalue. Hoito- ja käyttösuunnitelma 1993-2002. 3 / 1994 Ruotsinkylän tutkimusalue. Hoito- ja käyttösuunnitelma 1994-2003. 4 /1995 Punkaharjun tutkimusalue. Hoito- ja käyttösuunnitelma 1993-2002. 5 /1995 Vesijaon tutkimusalue. Hoito-ja käyttösuunnitelma 1994-2003. 6 /1995 Punkaharjun luonnonsuojelualue. Hoidon ja käytön runkosuunnitelma 7 /1995 Vaisakon luonnonsuojelualue. Kasvillisuus 1991-1993. 8 /1996 Vilppulan tutkimusalue. Hoito- ja käyttösuunnitelma 1996-2005. 9 /1996 Liimanninkosken lehdon kasvillisuus METLA T utkimusmetsäpalvelut PL 18, 01301 Vantaa puh. (09) 857 051 ISBN 951-40-1527-4 ISSN 1238-0830