Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 Kyttyrälohen pyyntimenetelmien kehittäminen Tenojoella Perinteisten lohipyydysten soveltaminen vieraslajin pyyntiin Sammol Lukkari, Vesa Länsman, Petteri Valle, Mikko Kytökorpi, Panu Orell ja Jaakko Erkinaro Luonnonvarakeskus 2024 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 Kyttyrälohen pyyntimenetelmien kehittäminen Tenojoella Perinteisten lohipyydysten soveltaminen vieraslajin pyyntiin Sammol Lukkari, Vesa Länsman, Petteri Valle, Mikko Kytökorpi, Panu Orell ja Jaakko Erkinaro Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 Viittausohje: Lukkari, S., Länsman, V., Valle, P., Kytökorpi, M., Orell, P. & Erkinaro, J. 2024. Kyttyrälohen pyyntimenetelmien kehittäminen Tenojoella : Perinteisten lohipyydysten soveltaminen vieras- lajin pyyntiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 22 s. Jaakko Erkinaro ORCID ID, https://orcid.org/0000-0002-7843-0364 ISBN 978-952-380-979-6 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-979-6 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Sammol Lukkari, Vesa Länsman, Petteri Valle, Mikko Kytökorpi, Panu Orell ja Jaakko Erkinaro Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2024 Julkaisuvuosi: 2024 Kannen kuva: Vesa Länsman Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 3 Tiivistelmä Sammol Lukkari, Vesa Länsman, Petteri Valle, Mikko Kytökorpi1, Panu Orell2 ja Jaakko Erkinaro2 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Nuorgamintie 7, 99980 Utsjoki 2 Luonnonvarakeskus (Luke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu Kyttyrälohi on Tyyneltä valtamereltä tuotu vieraslaji, jota istutettiin 1950-luvulta lähtien Venä- jällä Vienanmeren ja Kuolan niemimaan alueelle. Vuodesta 2017 lähtien kyttyrälohen määrä ja levinneisyys ovat olleet kasvussa, ja etenkin Barentsinmeren joissa, myös Tenossa, määrät ovat moninkertaistuneet peräkkäisinä parittomina vuosina. Kesällä 2023 paikallisten kalasta- jien pyyntiryhmät kehittivät ja kokeilivat Tenolla perinteisiin lohenkalastuspyydyksiin, kulku- tusverkkoon (ajoverkko) ja nuottaan, perustuvia kyttyrälohen pyyntiin sovellettuja pyydyksiä. Tavoitteena oli myös kehittää menetelmiä niin, että alkuperäisten lajien, etenkin Atlantin lo- hen sivusaalis olisi mahdollisimman pieni. Kulkutusverkkokalastus toimi hyvin heinäkuun puolivälin jälkeen matalille kutukarikoille kerty- neiden kyttyrälohiparvien pyynnissä. Heinäkuun alkupuolella, kyttyrälohen nousuaikana, kul- kutus ei ollut yhtä tehokasta kuin myöhemmin, mikä osittain johtui kesän 2023 poikkeukselli- sista olosuhteista, jolloin kesän alkupuolella Tenon vedenkorkeus oli erittäin matala. Kokeil- luista verkkotyypeistä parhaiten toimivat hankkeessa itse valmistetut kulkutusverkot ja toi- saalta ohuempilankaiset (0,15–0,25 mm) Kivikangas Oy:n valmisverkot, jotka olivat erittäin pyytäviä, alkukesällä parempia kuin paksumpilankaiset itsetehdyt verkot. Valmisverkot olivat kuitenkin kestävyydeltään heikompia kuin itsetehdyt, ja loppukesän terävähampaiset kyttyrä- lohet myös sotkeutuivat hankalammin ohueen hapaaseen, verrattuna itsepauloitettujen verk- kojen 0,40 mm vahvuiseen hapaaseen. Verkkojen pituuksia ja korkeuksia tulisi kokeilla vielä- kin laajemmin erilaisilla pyyntipaikoilla ja vedenkorkeuksilla. Myös erilaisia hapaan värivaihto- ehtoja tulisi vertailla. Kyttyrälohien päästely verkoista ja pyydysten saattaminen uudelleen pyyntivalmiiksi osoittau- tui aikaa vieväksi. Mikäli kulkutuspyyntiä kehitettäisiin laajemmaksi poistopyyntimuodoksi, tu- lisi pyyntiin varautua lisäämällä verkkojen lukumäärää ja verkkoja selvittävää työvoimaa, jotta itse pyyntiä voitaisiin tehostaa. Kulkutuspyynnin sivusaaliina saatiin vain vähän alkuperäistä Atlantin lohta (15 lohta, 4 845 kyttyrälohta). Sivusaaliin välttämiseksi on oleellista valita pyyn- tipaikat huolella. Matalat karikkoiset alueet, myös lähellä rantaa keräävät kutuun valmistautu- via kyttyrälohia, mutta niillä ei yleensä juuri tavata Atlantin lohta. Nuottapyynti toimi erityisen hyvin kutuajan lähestyessä matalilla karikoilla, joilta kyttyrälohia voitiin poistaa lyhyessä ajassa ajoverkkoa tehokkaammin. Erilaisista kokeilluista nuottaraken- teista soveltuvimmaksi osoittautui harvempisilmäinen (40 mm) ilman erillistä perää raken- nettu nuotta, jonka liikuttelu virrassa on kevyempää. Nuottapyyntiä voitaisiin kehittää edel- leen tehostamalla nuottausryhmän toimintaa sekä kehittämällä dronen käyttöä kalojen pai- kantamisessa ja kalastajien ja veneiden sijoittumisen ohjaamisessa. Nuottauksen saaliina saa- tiin yhteensä 703 kyttyrälohta ja seitsemän Atlantin lohta. Asiasanat: kyttyrälohi, vieraslaji, poistokalastus, ajoverkko, nuotta, sivusaalis, Tenojoki, perin- teiset pyyntimuodot Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 4 Abstract Sammol Lukkari, Vesa Länsman, Petteri Valle, Mikko Kytökorpi1, Panu Orell2 and Jaakko Erkinaro2 1 Natural Resources Institute Finland (Luke), Nuorgamintie 7, 99980 Utsjoki 2 Natural Resources Institute Finland (Luke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu Developing fishing methods for alien pink salmon at the River Teno. Applying traditional At- lantic salmon fishing methods modified for removing the alien species. Pink salmon, an alien, invasive species in the Atlantic area, was introduced from the Pacific Ocean to the White Sea and Kola Peninsula in Russia in 1950s. Since 2017 the abundance and distribution area of pink salmon has increased strongly in the Atlantic area, especially in the Barents Sea rivers, including the River Teno system in Finland and Norway. In 2022-2023, lo- cal fishers in the Teno river valley developed and tested two types of fishing gear, drift net and beach seine, for catching pink salmon. These gear types are traditionally used for Atlantic salmon, but in this project they were modified and designed specifically for catching pink salmon. Another goal was to develop methods to avoid Atlantic salmon by-catch. Drift-netting was working well after mid-July when pink salmon are gathering at the shallow spawning areas. The method was not producing equally large catches earlier in July during the upstream migration of pink salmon which was partly because of the unusually low water levels in early-mid-summer 2023. The nets produced in the project as well as commercially available nets (Kivikangas Inc.) with thinner thread (0.15‒0.25 mm) functioned well, and in early season better than the self-made nets. The Kivikangas nets were not as durable as the heavier (thread 0.4 mm) self-made nets, and the sharp teeth on pink salmon later in the sea- son tangled very tightly in the fine mesh. For future use, various lengths and heights of drift nets should be experimented for different conditions and fishing sites. In addition, mesh in different colors should be tested. Emptying and clearing the nets for the next fishing session is arduous work. When expanding the use of drift nets to wider area in the river in larger scale, the numbers of nets and labor force at use should be planned carefully in order to increase the efficiency of the active fish- ing itself. Only few Atlantic salmon were caught as by-catch (15 Atlantic salmon vs. 4845 pink salmon). To avoid by-catch, fishing areas should be planned and chosen with care. Shallow glides with cobble/gravel substrate, also very close to the riverbanks are preferred gathering areas of pre-spawning pink salmon, but not favored by Atlantic salmon. Beach seining was effective especially close to the spawning time in shallow areas where it was more effective in removing large numbers of pink salmon than drift nets. From different types of seine nets experimented, a model with a larger mesh size (40 mm) and without a specific cod end worked the best and was the easiest to be operated in current. Seining could be made more effective by further training the crew and using drones for identifying fish schools and steering the work and movements of the crew members. Seine catches totaled 703 pink salmon and seven Atlantic salmon. Keywords: pink salmon, invasive species, removal fishery, drift net, beach seine, River Teno, traditional fishing, by-catch Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 5 Čoahkkáigeassu Sammol Lukkari, Vesa Länsman, Petteri Valle, Mikko Kytökorpi1, Panu Orell2, Jaakko Erkinaro2 1 Luondduriggodatguovddáš (LUKE), Ohcejohka 2 Luondduriggodatguovddáš (LUKE), Oulu Ruoššaluosa bivdovugiid ovddideapmi Deanus. Árbevirolaš luossabivdosiid heiveheapmi guossešlája bivdui. Ruoššaluossa lea Jaskes Ábis buktojuvvon guossešládja man gilve 1950-logus Ruošša Vieni- meara ja Guoládatnjárgga guovlluide. Jagi 2017 rájes lea ruoššaluossa mearri ja leavvan- guovllut sakka lassánan eandalii Barentsábi jogain, maiddái Deanus, mearit leat máŋgga- geardánat maŋŋálas bárahis jagiin. Geasis 2023 báikkálaš bivdiid bivdojoavkkut hutke ja iskkadedje Deanus árbevirolaš bivdosiid, golgadagaid ja nuhtiid, vuođđudeaddji bivdosiid. Ulbmiliin lei hutkat vugiid nu, ahte originála šlájat, eandalii Atlántta luosa sálaš livččii hui unna. Golgadeapmi doaimmai bures suoidnemánu beallemuttu maŋŋá coages gárgguid ala orus- tan ruoššaluosaide. Suoidnemánu álgobeale, váldo goargŋunáigge, golgadeapmi ii lean nu buorre bivdovuohki, dasa lea oassesivvan coages johka álgogeasis. Bivdoiskkadeamis buore- musat bivde bivdui ráhkaduvvon spesiála golgadagat muhto nuppi dáfus asehis láiggát Kivi- kangas gárvves sáimmat bivde maiddái álgogeasis. Kivikangas gárvves sáimmat biste bivddus olu unnit áiggi ja loahppageasi bastilis bánát ruoššaluosat sorrojedje daidda vearráseabbut go ieš ráhkaduvvon golgadagaide. Golgadagaid livččii buorre vel dutkat eandalii man veaksái dat galgá leat. Earálágan bivdosajiid ja bivdočáziid lea maid buorre testet sihke sáimmaid ivnniid berre vel dutkat. Ruossaluosaid galgan bivdosis ja ođđasit suhppen doalvvui olu áiggi. Juos ulbmiliin livččii beare bivdit eret buot ruoššaluosaid, de fertešii várret lasi sáimmaid sihke eanet bargoveaga. Dainna vugiin ieš bivdu lea beaktilut. Golgadeami siidosállašiin loktejuvvui dušše unnán Atlánta luossa (15 luosa, 4 845 ruoššaluosa). Siidosállaša gárvin dihke lei deháleamos válljet bivdosajiid fuolalaččat. Coages gárgguid guovllut lahka gátti čogge olu ruoššaluosaid muhto doppe ii Deanu luossa baljo dihton. Nuohttun bivdu doaimmaid hui bures lahka gođđoáigge coages gárgguid alde, gos daid lei hui álki bivdit eret. Bivdovuohki lei juoba beaktilut vuohki go golgadeapmi. Earálágan iskka- duvvon nuhtiin buot buoremusat bivdui heivii ii nu veaksái jottuhis nuohtti, man lei álkimus jođihit rávnnjis. Nuohttuma sáhtašii gárggiidit ain beaktilut bivdovuohkin váldimin buorebut atnui drone guliid ohcamii ja bivddu stivremii. Nuohttun sálaš lei oktiibuot 703 ruoššaluosa ja 7 Deanu luosa. Čoavddasánit: Ruoššaluossa, guossešládja, eret bivdin, golgadeapmi, nuohttun, siidosálaš, Deatnu, árbevirolaš bivdovuogit Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 6 Sisällys 1. Johdanto .................................................................................................................. 7 2. Pyydysten kehittäminen ja alustava koekäyttö .................................................. 8 2.1. Kulkutusverkko ......................................................................................................................................................... 9 2.2. Nuotta ....................................................................................................................................................................... 10 3. Kyttyrälohen koepyynti kesällä 2023 ................................................................. 12 3.1. Kulkutus- eli ajoverkkopyynti ........................................................................................................................... 12 3.2. Nuottapyynti........................................................................................................................................................... 14 3.3. Muut kalalajit saaliissa ........................................................................................................................................ 14 4. Kokemuksia ja kehittämisehdotuksia ................................................................. 15 4.1. Kulkutus .................................................................................................................................................................... 15 4.2. Nuottaus .................................................................................................................................................................. 17 Kiitokset ....................................................................................................................... 20 Viitteet .......................................................................................................................... 21 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 7 1. Johdanto Tyynenmeren alueelta peräisin oleva kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbucha) tuotiin Vienanme- ren alueelle 1950-luvun lopulla. Vieraslajin toivottiin parantavan silloisen Neuvostoliiton luo- teisten rannikkoalueiden ja jokien kalataloudellista arvoa, ja istutukset tuottivatkin runsaita saaliita (Niemelä ym. 2016, Sandlund ym. 2019). Kotiutuminen Kuolan ja Vienanmeren alueen jokiin käynnistyi kuitenkin vasta 1980-luvun puolivälissä tehdyistä istutuksista (Gordeeva ym. 2015, Sandlund ym. 2019), jotka tuottivat vähitellen luonnossa lisääntyviä, itseään ylläpitäviä kantoja. Kyttyrälohen elinkierto on kaksivuotinen ja erityisesti parittomina vuosina jokiin kute- maan palaava kanta onnistuttiin kotiuttamaan uudelle alueelle. Parillisten vuosien kannat ovat jääneet huomattavasti pienemmiksi. Kyttyrälohen levittäytyminen Luoteis-Venäjältä länteen päin oli alkuun hidasta ja vuosittaiset kutukalamäärät varsin pieniä. Tilanne muuttui vuonna 2017, jolloin kyttyrälohia tavattiin en- nennäkemättömän laajalla alueella eri puolilla Pohjois-Atlantin aluetta ja selvästi runsaammin kuin koskaan aiemmin (Sandlund ym. 2019, NPAFC 2023, ICES 2024). Tämän jälkeen kyttyrä- lohien määrät kasvoivat edelleen nopeasti Barentsinmeren alueella parillisina vuosina, ja vuo- sina 2021 ja 2023 kyttyrälohia nousi moniin Finnmarkin lohijoissa paljon enemmän kuin jo- kien alkuperäistä Atlantin lohta (Diaz Pauli ym. 2023, NASCO 2024). Myös Tenojokeen nouse- vat kyttyrälohien määrät ovat moninkertaistuneet joka toinen vuosi (Erkinaro & Orell 2022, NASCO 2024), ja vieraslajin menestyksekkäästä lisääntymisestä on saatu todisteita kutu- pesien, mätimunien kehityksen ja vaelluspoikasten tutkimuksissa (Erkinaro ym. 2022, 2024). Kyttyrälohikantojen räjähdysmäinen kasvu on aiheuttanut huolta lajin vaikutuksista alueen al- kuperäiseen vesiluontoon, kalalajeihin ja kalastusolosuhteisiin. Pohjois-Norjan joilla käynnis- tettiin poistopyyntihankkeita jo vuonna 2017 ja toiminta on laajentunut sen jälkeen. Poisto- pyyntejä on tehty enimmäkseen paikallisten yhdistysten, järjestöjen ja vapaaehtoisten toi- mesta, osittain alueellisten viranomaisten tai Norjan ympäristöviraston (Miljødirektoratet) ra- hoittamana (Frøiland 2022). Kesällä 2023 Norjassa poistettiin kyttyrälohia jo yli 90 joella. Pois- topyyntiin on käytetty sekä erilaisia sulku- ja patopyydyksiä, jotka pyrkivät estämään kyttyrä- lohen vaelluksen jokeen, että muita pyyntitapoja, esimerkiksi nuottapyydyksiä, seisovaa verk- koa ja harppuunaa (Frøiland ym. 2024). Tenojoella kyttyrälohen poistopyynnistä sekä pyyntipadon ja muiden pyyntitapojen mahdolli- suuksista ja rooleista on keskusteltu viime vuosina kasvaneiden kyttyrälohimäärien myötä (mm. Orell & Erkinaro 2023). Jokilaakson asukkaat ovat myös esittäneet viranomaisille vaati- muksia poistotoimenpiteisiin ryhtymisestä. Tenojoella aloitettiin poistopyynti ensimmäistä kertaa kesällä 2023. Joen alaosalle Norjan puolelle rakennettiin poikkipato, joka ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla vaan suuria määriä kyttyrälohia pääsi ohittamaan padon (Domaas ym. 2024). Suomen puolella oli valmistauduttu pyydystämään kyttyrälohia myös ylempänä vesistössä suunnittelemalla pyydyksiä ja menetelmiä, jotka perustuvat perinteisiin Tenojoen lohenpyyntimenetelmiin, mutta joiden rakenteita ja käyttötapoja sovitettiin erityisesti kyttyrä- lohen pyyntiin. Menetelmien kehittäminen, pyydysten rakentaminen ja käytännön pyyntiko- keilut toteutettiin Ulkoministeriön IBA-ohjelman rahoittamassa, Luonnonvarakeskuksen to- teuttamassa hankkeessa ”Haitallisten vieraslajien hallinnan ja osaamisen vahvistaminen Ba- rentsin alueella” vuosina 2022 ja 2023. Tässä raportissa kuvataan kyttyrälohipyydysten kehit- tämistyön ja pyyntikokeilujen tuloksia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 8 2. Pyydysten kehittäminen ja alustava koekäyttö Kyttyrälohipyydysten kehitystyö käynnistettiin lokakuussa 2021 järjestetyssä kokouksessa ko- keneiden Tenon lohenkalastajien kanssa. Kehitystyö päätettiin keskittää kahteen perinteiseen Tenon lohipyydystyyppiin: ajoverkkoon eli kulkutusverkkoon ja nuottaan. Kyttyrälohen pyyntikokeilu suunniteltiin keskitettävän kahteen ajankohtaan ja vaelluksen vai- heeseen: heinäkuun alkupuolella varsinaiseen aktiivivaellukseen, johon kohdennettaisiin nuottapyyntiä Tenon rajajokiosuuden alaosilla Alakönkään alapuolella (Kuva 1), sekä myös kulkutuskalastusta, ja toisaalta kutuajan lähestymisen ja itse kudun ajankohtaan heinäkuun loppupuolella ja elokuussa, jolloin käytettäisiin molempia pyyntimenetelmiä laajemmalla alu- eella Alakönkään alapuolella, Vetsikon ja Utsjoen alueella, sekä Yläkönkään ylä- ja alapuolella (Kuva 1). Kyttyrälohet aloittavat nousuvaelluksessa Tenoon kesäkuun lopussa ja vaelluksen huippu si- joittuu aiempien vuosien kokemusten mukaan heinäkuun alkupuoliskolle ja puoliväliin (Anon 2021). Kyttyrälohet kerääntyvät kutualueille heinäkuun loppupuoliskolla ja aloittavat kutunsa heinäkuun lopulla ja viimeistään elokuun alussa. Ne kutevat Tenon pääuomassa matalassa ve- dessä, usein vain 30–60 cm syvyydessä, ja tavallisesti hyvin lähellä rantaa (Erkinaro ym. 2022). Pyyntivälineet, niiden käyttö ja pyyntipaikat pyrittiin suunnittelemaan niin, että Atlantin lohta ja muita alkuperäisiä kalalajeja saataisiin sivusaaliina mahdollisimman vähän. Tämä oli erityi- sen tärkeä lähtökohta tilanteessa, jossa Atlantin lohen kannat Tenojoessa ovat aallonpohjassa, ja lohenpyynti on ollut kokonaan kielletty vuodesta 2021 lähtien (Anon. 2024). Kuva 1. Tenojoen vesistö ja kyttyrälohen pyyntikokeilualueet joen keski- ja alaosalla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 9 2.1. Kulkutusverkko Ajo- eli kulkutusverkon kehittämistyön lähtökohta oli vaatimus verkon toimivuudesta mata- lammassa ja heikommassa virrassa verrattuna perinteiseen alkukesän lohenpyynnissä käytet- tyihin kulkutusverkkoihin. Verkkoja suunniteltiin eri pyyntipaikoille ja erilaisiin olosuhteisiin, mikä merkitsi useiden erilaisten rakenneratkaisujen käyttöä. Liinan eli hapaan korkeus, ala- paulan painotus, sekä ala- ja yläpaulan pituuksien suhde ovat tärkeitä muuttujia, kun verkkoja rakennetaan eri syvyyksille ja erilaisiin virtauksiin. Kulkutusverkkojen alapaula on aina pidempi kuin yläpaula, mutta kyttyrälohen pyyntiä varten suunnitelluissa verkoissa alapaula on suh- teessa vielä pidempi kuin perinteisissä, alkukesän lohenpyyntiin tarkoitetuissa kulkutusver- koissa, koska kyttyrälohien parveutumis- ja kutualueet ovat usein hyvinkin matalilla ja heikko- virtaisilla karikoilla ja rantamatalikoilla. Kutualueilla käytettäviä verkkoja viritettiin myös ke- ventämällä verkon pauloitusta rannan puoleisesta päästä, jolloin se saadaan toimimaan ja pyytäväksi myös hyvin matalassa vedessä aivan rantaviivan läheisyydessä, kun taas raskain osa alapaulasta sijoitetaan siihen verkon kohtaan, joka kulkee kovimmassa virrassa. Yksi kehityssuunta oli myös perinteisesti matalassa vedessä käytetty ns. Sáibmagolgadat - verkko, siikaverkkoon tehty kevyt kulkutusverkko, joka on kevyt, matala ja kulkee vähäisessä virrassa. Tällaista verkkoa on perinteisesti käytetty syksyllä meritaimenen ja harjuksen pyyn- tiin. Sen liikkumiseen ei välttämättä tarvita varsinaista kulkutusverkon ohjuria, čoskaa, vaan päätykellukkeena voidaan käyttää pientä kelluketta, esimerkiksi muovista mehupulloa. Poik- keuksena perinteiseen verkkoon, nämä verkot varustettiin kyttyrälohen pyyntiä varten lisä- kohoilla. Tässä hankkeessa käytetyt kevyet kulkutusverkot tehtiin Kivikankaan valmisverkosta, joista kokeiltiin erilaisia silmäkokoja ja langanvahvuuksia (Taulukko 1). Hankkeen aikana kaupallisilta markkinoilta löydettiin myös käyttövalmis verkko, jota kokeiltiin käyttää kulkutusverkon tapaan: norjalainen C.A. Leschbrandt A/S:n ”Beredskapsgarn” (Tauluk- ko 1). Sekä hankkeessa valmistettuja kulkutusverkkoa että norjalaista valmisverkkoa kokeiltiin alus- tavasti jo kyttyrälohien vaellusvuotta edeltävänä vuonna, elokuussa 2022, Aittisuvannon ja Tii- rasaaren alueella Utsjoen kirkonkylän lähistöllä (Kuva 2). Verkot kulkivat suunnitellulla tavalla myös matalahkossa vedessä ja suhteellisen vähävirtaisilla alueilla, joihin pyyntiä tultaisiin koh- dentamaan kyttyrälohivuotena 2023. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 10 Kuva 2. Kulkutusverkkoa kokeillaan Aittisuvannossa Utsjokisuun yläpuolella elokuussa 2022. Kuva: Jan-Peter Pohjola. 2.2. Nuotta Nuottapyyntiin valmistautuminen aloitettiin kunnostamalla kesällä 2022 Outakoskelta, Ylä- Tenolta, hankittu vanha lohinuotta, jonka silmäkoko oli 40 mm. Sen lisäksi talvella 2022–2023 tilattiin uudet nuotat Livian ja Lappian ammattiopistoista ja hankkeessa työskennelleeltä Nils Holmbergilta. Ne poikkesivat Outakosken nuotasta etenkin pienemmän silmäkokonsa (25 mm) ja lyhyemmän kokonaismittansa puolesta. Kesällä 2023 käytettiin myös Norjasta lai- naksi saatua nuottia, jotka olivat 45 ja 55 metriä pitkiä ja yhteen jamottuna 100 m. Nuotan sil- mäkoko oli 30 mm ja siinä ei ollut perää, toisin kuin Outakosken nuotassa. Nuottausta kokeiltiin Tenojoen Alakönkään alapuolella, Boratbokcan koskialueella elokuussa 2022. Tarkoitus oli hakea nuottaukselle sopiva paikka koskialueelta, jossa nousevat kyttyrälo- het pysähtyvät ennen vuolaan Alakönkään ylittämistä. Vuosi 2022 ei parillisena vuotena ollut kyttyrälohivuosi, mutta koevetoja tehtiin Outakosken nuotalla valmistautuen vuoden 2023 kyttyrälohen pyyntiin (Kuva 3). Nuottapyynnille löytyi sopivia alueita ja nuotta kulki virrassa odotetulla tavalla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 11 Kuva 3. Koenuottausta valmistellaan Alakönkään alapuolella Boratbockassa kesällä 2022. Kuva: Mikko Kytökorpi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 12 3. Kyttyrälohen koepyynti kesällä 2023 3.1. Kulkutus- eli ajoverkkopyynti Kyttyrälohen pyynti järjestettiin kesällä 2023 kolmen pyyntiryhmän työnä Tenon pääuoman keskiosalla, Nuorgamista aina Yläkönkään yläpuolelle saakka ulottuvalla alueella. Kulkutuspyynnissä käytettiin sekä kaupallisia, valmiina hankittuja verkkoja, että hankkeessa työskentelevien kalastajien tarkoitusta varten kehittämiä ja pauloittamia kulkutusverkkoja (Taulukko 1). Taulukko 1. Kyttyrälohen kulkutuspynnissä käytetyt verkkotyypit. Valmiit verkot Solmuväli (mm) Langan tyyppi ja vahvuus (mm) Pituus (m) Korkeus (m) Norjalainen beredskapsgarn 40, 50 Monisäikeinen 27,5 3 Kivikangas, no.1 50 Kierremonofiili 0,15 2x301 5 Kivikangas, no 2 50 Kierremonofiili 0,25 2x301 3 Kivikangas, no 3 45 Kierremonofiili 0,25 3x302 1,8 Hankkeessa pauloitetut verkot 45, 50 Monofiili 0,40 45 5 1 Kaksi verkkoa kytkettynä yhteen 2 Kolme verkkoa kytkettynä yhteen Kulkutuspyynti aloitettiin 30.6. ja saatettiin päätökseen 11.8. Pääasialliset kalastusalueet olivat Alakönkäällä, Sirman alueella Suvikoskessa, Vetsikon ja Utsjokisuun välisellä alueella (erityi- sesti Galguguoihka, Vetsikoski, Pahtakoski, Duvdáš, Garnjarga, Niemelänkari, Utskosken alu- nen), Aittikoskessa ja Aittisuvannossa, sekä Yläkönkään ala- ja yläpuolella (erityisesti Borše- joen ja Tanssijoen suualueet). Kulkutuksen kokonaissaalis oli 4 845 kyttyrälohta. Kyttyrälohisaalis kasvoi heinäkuun aikana kohti kuukauden loppupäiviä ja elokuun alkupäiviä, kun kalat vähitellen kerääntyivät kutualueille. Yksikkösaalis (kyttyrälohisaalis tuntia kohden) kasvoi myös heinäkuun aikana ja oli huipussaan elokuun alussa (Kuva 4). Aktiivisen vaellus- ajan saalis heinäkuun alku- ja keskivaiheilla oli selvästi pienempi kuin kutuaikana ja juuri sitä ennen, heinäkuun lopulla ja elokuussa (Kuva 4). Paras kulkutusverkon heitto 30 m verkolla tuotti 90 kyttyrälohta, 45 m verkolla 108, 60 m ver- kolla 139, ja 90 m verkolla 179 kyttyrälohta. Paras pyyntiviikko 31.7.–5.8. tuotti kulkuttamalla ja nuottaamalla saaliiksi yhteensä 2 342 kyttyrälohta. Kyttyrälohet vaikuttivat suurikokoisemmilta vuonna 2023 verrattuna edelliseen kyttyrälohen vaellusvuoteen 2021 (Kuva 5). Suurin koiraskala oli kooltaan 67 cm ja 3,7 kg ja suurimmat naaraat noin 55 cm ja lähes 2 kg. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 13 Kuva 4. Kulkutuspyynnin kyttyrälohisaalis Tenojoella 2023. Ylempi: saalis, kpl/päivä; Alempi: yksikkösaalis, kpl/pyyntitunti/päivä. Puuttuvat päivämäärät = ei pyyntiä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 14 Kuva 5. Kulkutuspyynnin kyttyrälohisaalista, kalastajat Aslak Pieski (vas) ja Sammol Lukkari (oik). Kuvassa oikealla myös suurin saaliiksi saatu kyttyrälohi, 67 cm, 3.7 kg. Kuvat: Sammol Lukkari ja Sakari Eriksen. 3.2. Nuottapyynti Nuottausta kokeiltiin Alakönkäällä (Boratbocka, 11.–12.7.), Borsejokisuussa (16.7.) ja Vetsi- kossa (3.–4.8.). Kokonaissaalis oli 703 kyttyrälohta, josta suurin osa (657 kpl) saatiin elokuun alussa Vetsikosta. Lisäksi tehtiin lyhyt nuottauskokeilu Levajokisuussa heinäkuun puolivälissä, mutta siellä pyynti keskeytettiin pienen kyttyrälohimäärän ja suhteessa suuren muiden lajien sivusaaliin vuoksi. Boratbockassa, Levajokisuussa ja Borsejokisuussa käytettiin Outakosken nuottaa ja Vetsikossa Norjasta saatua nuottaa. Parhaalla nuotanvedolla 4.8. Vetsikossa saatiin 230 kyttyrälohta, mutta joillakin vedoilla nuo- tan perässä arvioitiin olleen jopa 700–1 000 kyttyrälohta, joista suurin osa kuitenkin karkasi ennen nuotan vetämistä rantaan. Elokuun alkupäivien jälkeen sateet nostivat Tenon veden- korkeutta, mikä vaikeutti nuottapyyntiä merkittävästi. 3.3. Muut kalalajit saaliissa Muita kalalajeja saatiin saaliiksi vain vähän ja satunnaisesti eri alueilta ja kalastusjakson eri ajankohtina. Atlantin lohia saatiin saaliiksi 22 kpl. Näistä 15 oli tittejä eli pieniä yhden meri- vuoden lohia, viisi lohijalkaa eli kahden merivuoden lohia, ja kaksi suurempaa, kolmen meri- vuoden lohta. Seitsemän lohta saatiin nuottaamalla ja 15 kulkutusverkolla. Kaikki lohet vapau- tettiin takaisin jokeen. Lisäksi saatiin kolme meritaimenta sekä muutama harjus, siika ja hauki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 15 4. Kokemuksia ja kehittämisehdotuksia 4.1. Kulkutus Kulkutusverkkojen välillä havaittiin merkittäviä eroja sekä verkon käytettävyyden ja pyytävyy- den että verkon kestävyyden suhteen. Norjalainen Beredskapsgarn ei toiminut käytännön kulkutuspyynnissä kovin hyvin, etenkään siksi, että siinä ala- ja yläpaulat ovat yhtä pitkiä, mikä poikkeaa perinteisistä kulkutusverkoista, joissa alapaula on selvästi yläpaulaa pidempi. Eten- kin mietovirtaisilla alueilla, suvannoissa, verkkoon osuneet kalat eivät takertuneet havakseen. Kivikankaan ohutlankaiset verkot olivat pyytäviä monenlaisissa olosuhteissa, mutta kestävyy- deltään heikkoja. Verkot kestivät aktiivista kalastusta vain noin 2–5 päivää. Lisäksi kutuajan lä- hestyessä kutuvalmiiden kyttyrälohikoiraiden terävät hampaat takertuivat usein hankalasti kiinni ohutlankaiseen verkkoon (Kuva 6). Kyttyrälohen nousuvaiheessa alkukaudesta Kivikan- kaan ohutlankaiset verkot toimivat hyvin, muita verkkotyyppejä paremmin. Hankkeen aikana itse valmistetut paksumpilankaiset (0.40 mm) verkot toimivat hyvin ja olivat selvästi Kivikankaan verkkoja kestävämpiä. Loppukesän suurihampaiset kyttyrälohet oli myös helpompi irrottaa paksumpilankaisesta verkosta. Verkon pyytävyys ei ehkä ollut parhaimmil- laan alkukaudesta, kyttyrälohen nousuaikana, matalassa kirkkaassa vedessä. Paksumpilankai- nen verkko toimi parhaiten loppukesän poistopyynnissä kutualueilla, jolloin verkko oli nope- ampi tyhjentää kuin Kivikankaan verkot ja verkko saatiin pian takaisin pyyntikuntoon seuraa- vaa heittoa varten. Myös Atlantin lohet oli helpompi vapauttaa itse valmistetuista verkosta, kun lohet eivät siihen silmäytyneet. Kesän 2023 olosuhteet Tenojoella olivat poikkeukselliset: jokiveden korkeus oli matala ja vesi lämmintä heti alkukesästä. Jokeen heinäkuun alussa kirkkaassa ja matalassa vedessä nousevat kyttyrälohet osasivat väistää kulkutusverkkoja suhteellisen hyvin, mutta heinäkuun puolenvä- lin jälkeen sateet nostivat vedenkorkeutta ja samensivat vettä, jolloin verkkojen pyyntiteho parani. Kalojen keräännyttyä kutualueille elokuun alussa niiden kyky väistää kulkutusverkkoa heikkeni selvästi. Kulkutusverkon liinan (hapaan) värin vaikutusta kalastavuuteen eri olosuhteissa tulisi kokeilla jatkossa aiempaa laajemmin. Tässä hankkeessa itsetehdyt verkoissa käytettiin kirkasta mono- fiilihavasta, joka saattaa erottua matalan, kirkkaan veden aikana ja säikyttää kaloja. Atlantin lohen kulkutuspyynnistä saatujen kokemusten perusteella vihertävän sävyt voisivat olla kalalle näkymättömämpiä. Jokeen nousevien kyttyrälohien pyynnissä voitaisiin kokeilla myös ohut- lankaisempaa verkkoa kuin lähempänä kutuaikaa. Liinan värin lisäksi verkon mittoja voitaisiin vaihdella vieläkin enemmän ja soveltaa eri pituisia ja korkuisia verkkoja erilaisiin olosuhteisiin. Pyyntikauteen tulisi valmistautua pauloittamalla valmiiksi erilaisia verkkoja, joita voidaan ottaa käyttöön olosuhteiden vaihdellessa ja eri pyyntipaikoissa. Kulkutusverkon ulommassa päässä käytettävää ohjuria, čoskaa, käytettiin vaihtelevasti, veden syvyydestä ja virtauksesta riippuen. Myös čoskan kokoa ja leveyttä säädettiin olosuhteiden mukaan, ja joskus käytettiin pienempää mallia kuin alkukesän perinteisessä lohenpyynnissä. Lisäksi čoskan sijaan käytettiin joskus pientä kelluketta, erityisesti matalia karikkoja kulkutet- taessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 16 Kalojen päästely verkosta osoittautui aikaa vieväksi osaksi pyyntiä, ja suuremmat saaliit vä- hensivät merkittävästi itse kalastukseen käytettävissä olevaa aikaa. Noin 15 minuutin verkon heiton jälkeen saaliin irrottelu saattoi kestää tunnin, kaksi tai pidempäänkin. Jatkossa pyyntiä pitäisi organisoida niin, että saaliin käsittelyyn valmistellaan sopivia paikkoja joen rantaan, verkkoja varataan enemmän ja työvoimaa kohdennetaan erikseen kalojen päästelyyn ver- kosta, jotta itse pyynti voi jatkua toisilla verkoilla nopeammin ja tehokkaammin. Kutuajan poistopyynneillä vaikutti olevan vaikutusta paikallisiin kutuparviin. Kutevien kyttyrä- lohien määrä väheni selvästi aktiivisimmilla kutualueilla muutaman kulkutusverkon heiton jäl- keen. Tällaisia havaintoja tehtiin erityisesti Garnjargan saaren Suomen väylän niskalla, Vetsi- kossa (Gáhccát) ja Yläkönkään yläpuolella Tanssijoen lähistöllä. Alkuperäisen Atlantin lohen välttämisessä saaliissa on oleellista valita kalastuspaikat oikein. Matalat soraikot, etenkin lähellä rantaa ovat alueita, joihin kyttyrälohet kerääntyvät heinäkuun puolivälin jälkeen ja joissa Atlantin lohet eivät puolestaan viihdy. Atlantin lohen saalistoden- näköisyys kasvaa, jos kalastetaan syvempiä virtapaikkoja. Pyyntipaikkojen tarkka kartoittami- nen on tarpeellista, jos kyttyrälohien poistopyyntiä jatketaan ja laajennetaan tulevaisuudessa uusille jokialueille. Kuva 6. Kyttyrälohen hampaat kasvavat ja ulkonevat kutuajan lähestyessä, jolloin ne voivat takertua tiukasti verkkoon ja hankaloittaa kalojen päästelyä ja verkon selvittämistä. Kuva: Heidi Blom. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 17 4.2. Nuottaus Nuottapyynti kutualueilla onnistui enimmäkseen hyvin, saaliit olivat suuria, ja nuottaus on luultavasti tehokkain tapa poistaa suuria määriä kutualueille kerääntyneitä kyttyrälohiparvia. Keskinkertainenkin nuotanheitto tuottaa tuolloin paremman saaliin kuin kulkutusverkko. Nuottaus erilaisissa olosuhteissa vaatii kuitenkin vielä kehitystyötä. Kovempivirtaiset alueet, etenkin alkukesästä ovat ongelmallisia. Tästä saatiin kokemuksia erityisesti Boratbockassa Alakönkään alapuolella. Nuottaus voisi olla tehokkaimmillaan, kun nuottaa vedettäisiin esteaitaa tai -verkkoa vasten, kuten perinteisessä jokisaamelaisessa goldin-kullepyynnissä (esim. Itkonen 1948). Myös saarta tai matalikkoa vasten vedetty nuotta voi toimia samaan tapaan (Kuvat 7 ja 8). Tällä tek- niikalla voitaisiin saada parempia saaliita myös alkukesällä kyttyrälohen nousuaikana, jolloin kalat eivät vielä ole kerääntyneet suuriin parviin. Nuotan eri osien silmäkokoja on vielä syytä kokeilla ja säätää eri olosuhteisiin sopivaksi. Nor- jasta saadussa nuotassa silmäkoko oli 30 mm ja lanka paksua, mikä teki pyydyksen käsitte- lystä hyvin raskasta. Siihen jäi eniten uroslohia hampaistaan kiinni, mutta alapaulan alta kar- kasi tyypillisesti paljon kaloja. Outakosken nuotan solmuväli oli 40 mm ja jopa sitäkin suu- rempi solmuväli, 45–50 mm, toimisi luultavasti hyvin. Suurempisilmäinen nuotta kulkee kevy- emmin virrassa, jolloin kovemmassa virrassa nuotatessa tarvitaan myös enemmän painoa nuotan alapaulaan, jotta kalat eivät karkaa nuotan alta. Lisäksi suurempisilmäisen nuotan etu on se, että suurihampaiset uroskalat eivät takerru hapaan silmiin niin pahasti kuin pienempi- silmäiseen nuottaan. Pienempisilmäisestä nuotasta kalojen irrottaminen on selvästi hitaampaa etenkin lähempänä kutuaikaa. Silmäkoon ja nuotan käytettävyyden suhdetta on vielä opti- moitava. Alkukesällä kyttyrälohen hampaat eivät vielä ole niin suuret, että se haittaisi kalojen irrottamista hapaasta, mutta lähempänä kutuaikaa suurihampaisten kalojen irrottaminen on aikaa vievää ja vaatii enemmän työvoimaa. Outakosken ja Nils Holmbergin nuotissa oli erillinen perä, mitä norjalaisessa nuotassa ei ollut. Hankkeessa saatujen kokemusten mukaan nuotassa ei kyttyrälohen pyynnissä välttämättä tarvita erillistä perää, varsinkaan matalilla karikkoalueilla kalastettaessa. Kaikkia käytettävissä olleita nuottamalleja ei ehditty kunnolla kokeilemaan kesän 2023 pyynti- kaudella vaan kokeilut keskittyivät suurempisilmäisen Outakosken nuotan ja pienempisilmäi- sen norjalaisen nuotan ominaisuuksien tarkasteluun. Nuottausryhmän ja -veneiden sijoittelu pyyntitilanteessa kalojen ja pyydyksen ohjailussa on kehityskohde, jonka avulla pyynnin tehoa voidaan lisätä (Kuvat 7 ja 8). Lisäksi dronen käyttö voisi huomattavasti helpottaa toimintaa, kun seurataan nuotan kulkemista virrassa, sen liikku- mista suhteessa kalaparvien sijaintiin, ja lisäksi dronen avulla voitaisiin ohjata myös nuottaus- ryhmän toimintaa vedon eri vaiheissa ja eri osissa nuottaa. Drone-kuvausta voitaisiin myös käyttää nuottaan kertyvän kalamäärän seuraamiseen sekä kyttyrälohiparvien etsimiseen laa- jassa Tenojoen pääuomassa. Dronen käytöstä kutuparvien paikantamisessa saatiinkin jo ensi- kokemuksia hankkeen aikana. Hankkeessa kokeiltiin myös ns. nuottauskulkutusta, jolloin kaksi tai kolme kulkutusverkkoa liitettiin yhteen ja vedettiin verkon heiton loppuvaiheessa rantaan nuotan tapaan. Menetelmä toimi suhteellisen hyvin, ja kalat saatiin irrotettua verkosta helpommin kulkutuspyyntiin ver- rattuna, koska verkko vedettiin suorana rantaan, eikä koottu kasaan veneeseen. Tämä tek- niikka soveltuu käytettäväksi myös pienemmällä pyyntiryhmällä verrattuna varsinaiseen nuot- tapyyntiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 18 Kuva 7. Nuottausta Tenossa Vetsikon yläpuolella. Noin 100 metriä pitkän nuotan käsittelyyn matalassa karikossa tarvitaan veneitä ja työvoimaa. Kuva: Heidi Blom. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 19 Kuva 8. Nuottapyynnin saalista Tenossa Vetsikon yläpuolella. Nuottaus tehtiin matalalla ka- rikkoalueella, jonne kyttyrälohet tyypillisesti kerääntyvät heinäkuun lopulla ja elokuun alussa kutuajan lähestyessä. Kuva: Aino Erkinaro. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 20 Kiitokset Kiitämme Tenojokivarren kalastajia, jotka osallistuivat hankkeen suunnittelu- ja kenttätyöhön kirjoittajien lisäksi: Hans Pieski, Sakari Eriksen, Heidi Eriksen, Eino Laiti, Juuso Lukkari, Jouni Lukkari, Aslak Pieski, Toni-Matti Valle, Urpo Vuolab, Veikko Porsanger, Oskari Helander ja Timi Hakovirta. Kiitokset myös Petri Suuroselle (Luke), joka oli mukana hankkeen suunnitteluvai- heen keskusteluissa sekä Jan-Peter Pohjolalle (Luke), joka oli mukana pyydysten kehittämis- työssä. Heidi Blom, Ella Ahti ja Erja Huusela (Luke) hoitivat hankkeen hallinnoinnin sujuvasti. Tämä raportti on omistettu syksyllä 2023 menehtyneen Tenon lohenkalastajan Nils Holmber- gin muistolle. Hän oli mukana hankkeen suunnittelutyössä ensimmäisestä kokouksesta läh- tien, suunnitteli pyydyksiä ja rakensi niitä pitkän lohenkalastuskokemuksensa turvin. Nilsin poikamainen innostus ja omistautuminen loisti hänen silmistään ja näkyi pyydysten viimeis- tellyssä jäljessä. Nils oli loppuun asti armoitettu verkkomestari. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 21 Viitteet Anon. 2021. Status of the Tana/Teno River salmon populations in 2021. Report from the Tana Monitoring and Research Group nr 1/2021. 64 s. Anon 2024. Status of the Tana/Teno River salmon populations in 2023. Report from the Tana/Teno Monitoring and Research Group nr 1/2024, 94 s. Diaz Pauli, B., Berntsen, H.H., Thorstad, E.B., Homrum, E.I., Lusseau, S.M., Wennevik, V. & Utne, K.R. 2023. Geographic distribution, abundance, diet, and body size of invasive pink salmon (Oncorhynchus gorbuscha) in the Norwegian and Barents Seas, and in Norwe- gian rivers. ICES Journal of Marine Science 80: 76–90. Domaas, S., Orell, P., Kytökorpi, M., Myklebost, M.R., Erkinaro, J. & Gjelland, K.Ø. 2024. Evalua- tion of fish trap and guiding fence efficiency in the River Tana in 2023. Norwegian In- stitute for Nature Research. NINA Report 2387. 70 s. Erkinaro, J. & Orell, P. 2022. Pink salmon (Oncorhynchus gorbuscha) in the Northernmost At- lantic area – with special emphasis on the River Teno/Tana, Finland/Norway. Teok- sessa: Whelan, K. & Mo, T.A. (toim.): Pink Salmon and Red Skin Disease: Emerging Threats for Atlantic Salmon. Atlantic Salmon Trust. Blue Book Series 40: 8‒10. AST, Bat- tleby, Perth, Scotland. Erkinaro, J., Orell, P., Pohjola, J.-P., Kytökorpi, M., Pulkkinen, H. & Kuusela, J. 2022. Develop- ment of invasive pink salmon (Oncorhynchus gorbuscha Walbaum) eggs in a large Bar- ents Sea river. Journal of Fish Biology 101: 1063‒1066. https://doi.org/10.1111/jfb.15157 Erkinaro, J., Orell, P., Kytökorpi, M., Pohjola, J.-P. & Power, M. 2024. Active feeding of down- stream migrating juvenile pink salmon (Oncorhynchus gorbuscha) revealed in a large Barents Sea river using diet and stable isotope analysis. Journal of Fish Biology 104: 797–806. https://doi.org/10.1111/jfb.15625 Frøiland, E. 2022. Pink Salmon in Norway 1. Teoksessa: Whelan, K. & Mo, T.A. (toim.). Pink Salmon and Red Skin Disease: Emerging Threats for Atlantic Salmon. Atlantic Salmon Trust, Blue Book Series, no. 40, p. 11–13. AST, Battleby, Perth, Scotland. Frøiland, E., Sandodden, R., Lehne, C.K., Liberg, E., Thorstad, E.B., Fagard, P., Vatne, T. & Skaala, Ø. 2024. Evaluering av tiltak mot pukkellaks i Norge i 2023. Miljødirektoratet, Rapport M-2733: 126 s. Gordeeva, N.V., Salmenkova, E.A. & Prusov, S.V. 2015. Variability of biological and population genetic indices in pink salmon (Oncorhynchus gorbusha) transplanted into the White Sea basin. Journal of Ichthyology 55: 69–76. ICES 2024. Working group on North Atlantic Salmon (WGNAS). ICES Scientific Reports 6:36. 415 s. https://doi.org/10.17895/ices.pub.25730247 Itkonen, T.I. 1948. Suomen lappalaiset vuoteen 1945. Ensimmäinen osa. WSOY, Helsinki, 589 s. ISBN 951-0-12479-6. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 22 NASCO (North Atlantic Salmon Conservation Organization) 2024. Report of the Meeting of the Working Group on Pink Salmon. CNL(24)21. CNL2421_Report-of-the-Meeting-of- the-Working-Group-on-Pink-Salmon.pdf (nasco.int) Niemelä, E., Johansen, N., Zubchenko, A.V., Dempson, J.B., Veselov, A. Ieshko, E.P., Barskaya, Yu., Novokhatskaya, O.V., Shulman, B.S., Länsman, M., Hassinen, E., Kuusela, J., Haantie, J., Kylmäaho, M., Kivilahti, E., Arvola K.-M. & Kalske, T.H. 2016. Pink salmon in the Bar- ents region. With special attention to the status in the transboundary rivers Tana and Neiden, rivers in northwest Russia and in East Canada. Office of the Finnmark County Governor Department of Environmental Affairs. Report 3. 137 s. NHPSEG (Northern Hemisphere Pink Salmon Expert Group) 2023. A review of pink salmon in the Pacific, Arctic, and Atlantic oceans. North Pacific Anadromous Fish Commission Technical Report 21. 58 s. Orell, P. & Erkinaro, J. 2023. Kyttyrälohi Jäämeren lohijoissa. Kirjallisuuskatsaus vieraslajin bio- logiaan, leviämiseen ja mahdollisiin vaikutuksiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutki- mus 75/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 32 s. Sandlund, O.T., Berntsen, H.H., Fiske, P., Kuusela, J., Muladal, R., Niemelä, E., Uglem, I., Forseth, T., Mo, T., Thorstad, E.B., Veselov, A.E., Vollset, K. & Zubchenko, A.V. 2019. Pink salmon in Norway: The reluctant invader. Biological Invasions 21: 1033–1054. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 88/2024 23 Löydät meidät verkosta luke.fi Luonnonvarakeskus (Luke) Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki