MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 16/92 TAPIO SALO Typpi- ja kloridilannoituksen vaikutus punajuurikkaan nitraattipitoisuuteen ja satoon Jokioinen 1992 ISSN 0359-7652 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 16/92 TAPIO SALO Typpi— ja kloridilannoituksen vaikutus punajuurikkaan nitraattipitoisuuteen ja satoon The effect of nitrogen and chloride fertilization on the nitrate content and yield of beetroot Maatalouden tutkimuskeskus Kasvintuotannon tutkimuslaitos 31600 JOKIOINEN puh. (916) 1881 Jokioinen 1992 ISSN 0359-7652 SISÄLLYS ESIPUHE 1 TIIVISTELMÄ 3 ENGLISH SUMMARY 4 I JOHDANTO 7 II KIRJALLISUUS OSA 7 1 Typpiyhdisteiden terveyshaitat 7 2 Nitraatti kasvissa 8 3 Nitraatin kertymisen syyt 9 3.1 Perinnölliset tekijät 9 3.2 Kasvin eri osat 10 3.3 Valo 10 3.4 Lämpötila, hiilidioksidi ja kosteus 11 3.5 Maan typpitaso 11 3.5.1 Nitraatti ja ammonium 11 3.5.2 Nitrifikaatioinhiblittorit 11 3.6 Maan muiden ravinteiden vaikutus 12 3.6.1 Makroravinteet 12 3.6.2 Mikroravinteet 12 3.7 Muut tekijät 13 4 Punajuurikkaan lannoitus 13 4.1 Typpilannoituksen vaikutus punajuurikkaan kasvuun ja nitraatin kertymiseen 13 4.2 Kloridi- ja sulfaattilannoituksen vaikutus punajuurik- kaan kasvuun ja nitraatin kertymiseen 14 III KOKEELLINEN OSA 15 1 Aineisto ja menetelmät 15 1.1 Astiakoe 15 1.2 Kenttäkoe 16 1.2.1 Koejärjestelyt 16 1.2.2 Näytteenotto 17 1.3 Laboratoriotutkimukset 18 1.4 Tulosten käsittely 19 2 Tulokset 20 2.1 Astiakoe 20 2.2 Kenttäkoe 22 2.2.1 Maan ravinnepitoisuudet 22 2.2.2 Satotulokset 24 2.2.3 Nitraattipitoisuudet 28 2.2.4 Kuiva-ainepitoisuudet 29 3 Tulosten tarkastelu 31 3.1 Typpilannoituksen vaikutukset 31 3.2 Kloridilannoituksen vaikutukset 32 3.3 Johtopäätökset 34 KIRJALLISUUS 35 LIITTEET 1 ESIPUHE Maatalouden tutkimuskeskuksen maanviljelyskemian ja -fysiikan tutkimusalalla aloitettiin vuon- na 1989 avomaan vihannesten kasvualustatutkimukset. Laajin tutkimuskohde oli maan fysikaalis- ten ominaisuuksien vaikutus porkkanan laatuun. Sen lisäksi tutkittiin ruokasipulin typpilannoitus- ta ja punajuurikkaan kloridilannoitusta. Kloridilannoituksen vaikutusta punajuurikkaan nitraattipitoisuuteen ja satoon selvitettiin astia- ja kenttäkokeessa 1989-1990. Tämän kokeen alkuperäinen idea on peräisin Raili Jokiselta, joka myös osallistui astiakokeen suunnitteluun ja tulosten käsittelyyn tarkastamalla käsikirjoitukset. Raili Jokisen lisäksi esitän kiitokseni Liisa Pietolalle astiakokeen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä avusta käsikirjoitusten tarkastuksessa. Kiitokseni esitän myös professori Paavo Eloselle hyvistä tutkimusedellytyksistä kasvintuotannon tutkimuslaitoksella, Risto Tannille kenttäkokeiden viljelytoimien hoitamisesta ja Erja Äijälälle kokeiden hoidosta ja laboratorioanalyyseistä. Jokioinen, elokuussa 1992 Tapio Salo 3 TIIVISTELMÄ Ravinnon korkeat nitraattipitoisuuddt ovat ihmiselle haitallisia. Ihmiset saavat tuoreista vihannek- sista noin 80 % päivittäisestä nitraatin saannistaan. Pinaatti, punajuurikas, retiisi ja salaatit sisältä- vät yleensä runsaasti nitraattia. Nitraatin kertymiseen kasviin vaikuttavat kasvin perimä, kasvukauden sää ja maan ravinnetila. Maan korkea typpipitoisuus lisää nitraatin kertymistä. Muista ravinteista kloridi on toisinaan vä- hentänyt nitraatin kertymistä. Punajuurikkaan typpilannoituksen tulisi olla melko alhainen, jotta nitraattipitoisuus ei nousisi liian korkeaksi. Kloridin käyttö verrattuna sulfaattiin ei olennaisesti vaikuttanut punajuuriklcaan laatuun tai satoon. Hinnaltaan edullisempi kaliumkloridi voi tuottaa hieman parempia satoja ja ehkä pienempiä nitraattipitoisuuksia kuin kaliumsulfaattilannoitus. Kuiva-ainepitoisuuden laske- minen saattaa kuitenkin joinakin vuosina aiheuttaa varastointiongelmia. Koska juuriklcaiden nitraattipitoisuudet laskevat kasvukauden kuluessa, nitraattipitoisuus saattaa olla ongelmana lähinnä elokuussa käytettävissä tuorevihanneksissa. Tällöin kloridilannoitus voi vähentää nitraatin ottoa, jos maassa on saatavilla typpeä myös ammoniumina. Tämä on mahdol- lista multa- ja turvemailla typen runsaan mineralisoitumisen vuoksi ja kivennäismailla, mikäli typpeä on annettu täydennyslannoituksena ammoniummuodossa. Astiakokeessa tutkittiin kesällä 1989 erilaisten kloridi- ja typpilannoitustasojen vaikutusta puna- juurikkaan nitraattipitoisuuteen multamaalla. Lisäksi määritettiin sato, mehu- ja kuiva-ainepitoi- suus. Typpilannoitukset olivat 0, 250, 500, 750 ja 500+250 mg/kg maata (ammoniumnitraattinå). Kloridia lisättiin 0, 250 ja 500 mg/kg maata (natriumkloridina). Yhtä suuret natriummäärät lisät- tiin natriumsulfaattina astioihin, jotka eivät saaneet kloridia. Näin sulfaattilannoitus toimi kloridi- lannoituksen kontrollina. Korkeimmat nitraattipitoisuudet mitattiin kasvun keskivaiheessa korkeimmalla typpilannoituksel- la. Näissä käsittelyissä korkein natriumkloridilannoitus vähensi nitraatin kertymistä juurikkaisiin verrattuna runsaaseen natriumsulfaattilannoitukseen. Alhaisilla typpilannoituksilla kloridi ei näyt- tänyt vähentävän nitraatin kertymistä. Sen sijaan korkea natriumlannoitus lisäsi nitraatin kerty- mistä. Varsinkin runsas natriumsulfaattilannoitus nosti maan johtokykyä, mikä saattoi kohottaa nitraattipitoisuuksia. Sadonkorjuuvaiheessa nitraattipitois uudet olivat hyvin alhaisia, eivätkä kloridi- ja sulfaattilannoi- tustasot vaikuttaneet nitraatin kertymiseen. Sekä naattien että juurikkaiden sadot olivat korkeita runsaasti kloridia saaneissa astioissa. Kloridilannoitus ei vaikuttanut kuiva-aine- tai mehupitoi- suulcsiin. Typpilannoitus laski punajuurilckaiden kuiva-ainepitoisitutta. Jokioisissa tehtiin kesällä 1990 punajuurikkaalla kenttäkoe, jossa verrattiin kaliumkloridia ja ka- liumsulfaattia typpilannoitus tasoilla 100 ja 200 kg/ha. Kentältä otettiin maanäytteitä maan nitraat- ti-, ammonium- ja kloridipitoisuuksien seuraamiseksi ja kasvustonäytteitä punajuurikkaan nitraat- ti- ja kuiva-ainepitoisuuksien selvittämiseksi. Punajuuriklcaan nitraattipitoisuus väheni selvästi kasvukauden edetessä syksyä kohti. Pitoisuudet laskivat sekä juurikkaissa että naateissa. Korkea typpilannoitus lisäsi punajuuriklcaan nitraattipi- 4 toisuutta. Kloridi- ja sulfaattilannoitukset eivät vaikuttaneet nitraattipitoisuuksiin toista näyt- teenottokertaa lukuun ottamatta. Silloin kloridikäsittelyt vähensivät nitraatin kertymistä punajuu- rikkaaseen. Korkea typpilannoitus laski kuiva-ainepitoisuuksia. Myös kloridilannoitus verrattuna sulfaattilan- noitukseen laski kuiva-ainepitoisuutta. Korkea typpilannoitus lisäsi punajuurikkaan satoa selväs- ti. Varastoinnissa runsaasti typpeä saaneet juurikkaat säilyivät hieman huonommin kuin alhaisen typpilannoituksen juuriklcaat. Kloridilannoitus nosti jonkin verran tuoretta naattisatoa. ENGLISH SUMMARY High nitrate levels in human food are undesirable. In the Finnish diet vegetables are the main source of nitrate, with beetroot, lettuce, radish and spinach often accumulating nitrate at rates over 2500 mglkg FW . Accumulation of nitrate is dependent on the genetic makeup of the plant, its environmental con- ditions , and the nutrient supply of the soil. High nitrate-supplying power of the soil causes ni- trate accumulation. Chloride in the soil is, however, antagonistic to nitrate uptake and has on some occasions reduced nitrate accumulation. The pot experiment using an organic soil was carried out in summer 1989 to investigate the ef- fects of different nitrogen and chloride fertilizer levels on the nitrate content of beetroot. Yield, juice and dry matter content of beetroot were also determined. Nitrogen fertilizer levels were 0, 250, 500, 750 and 500 + 250 mgl kg soil, and ammonium nitrate was used. Chloride was used at 0, 250 and 500 mg/ kg soil as sodium chloride. Treatments without sodium chloride contained equal amounts of sodium a's sodium sulphate. The highest nitrate concentrations were measured towards the middle of the growing season, in the pots to which high amounts of nitrogen had been added. When nitrogen fertilization was high, the highest sodium chloride fertilization decreased nitrate accumulation in beetroots more than did the highest sodium sulphate addition. When nitrogen fertilization was low, chloride had no effect on nitrate concentrations. Sodium fertilization increased nitrate accumulation. High sodium sulphate fertilization, in particular, increased soil electrical conductivity (EC), which can explain high nitrate accumulation in the plant. Nitrate concentrations were very low in the yield, and there were no differences between plants receiving chloride or sulphate. When chloride was used, both the shoot and the root yields were high. Chloride fertilization had no effect on dry matter or juice content, whereas nitrogen ferti- lization decreased dry matter content. 5 The field experiment was carried out during the growing season 1990. Potassium chloride and potassium sulphate were compared at nitrogen fertilizer levels of 100 and 200 kglha. Soil samples were analyzed for soil nutrient levels of ammonium, nitrate and chloride. Plant samples were analyzed for nitrate , and dry matter content. During the sampling period the nitrate content in plants decreased significantly over time. High nitrogen fertilization increased nitrate accumulation. Chloride and sulphate fertilizations had no clear effect on nitrate accumulation, with the exception of the second plant sampling, in which chloride treatments decreased nitrate accumulation about 20 %. High nitrate fertilization caused low dry matter content, and chloride fertilization also de- creased dry matter content. The yield of beetroot was high with a high nitrogen supply. The storability of roots with a high nitrogen supply was slightly less than that of roots with lower supply. Chloride fertilization increased fresh shoot yield. The nitrogen fertilization of beetroot should be rather low in order to keep nitrate content low. In these experiments chloride fertilization compared with sulphate had no significant effect on either beetroot yield or quality. The advantages of potassium chloride were low price, possible yield increase and possible decrease in nitrate accumulation. The disadvantage is associated with decrease in dry matter content, which may cause problems in storability, although these problems were not found in the experiment. Because nitrate content of roots falls during the growing season, nitrate content may be a prob- lem in beetroot used for early marketing in summer. Then chloride could decrease nitrate uptake if the soil contains nitrogen also in ammonium. This situation is possible in peat soils because of nitrogen mineralization, and in other soils if split application with ammonium-nitrogen is used. 7 I JOHDANTO Ravinnoksi käytettävien kasvien korkeat nitraattipitoisuudet ovat terveydelle haitallisia. Nitraatti voi muuttua elimistössä nitriitiksi, joka heikentää punasolujen hapen kuljetusta, ja N-nitrosoyh- disteiksi, joilla epäillään olevan ainakin karsinogeenisia vaikutuksia (ELINKEINOHALLITUS 1983). Nitraatin kertymiseen kasviin vaikuttavat perintötekijät, kasvukauden sääolot ja kasvualustan ra- vinnepitoisuus (MAYNARD ym. 1976). Riittävä valon määrä pitää nitraattipitoisuuden yleensä al- haisena. Kasvualustan ravinteista suurin merkitys nitraatin kertymiseen on typellä. Kloorin vaiku- tusta nitraatin kertymiseen on tutkittu runsaasti viime vuosina, koska kloridin tiedetään kilpaile- van nitraatin kanssa pääsystä kasvi. Kloridilannoitus onkin alentanut pinaatin ja keräsalaatin nitraatin kertymistä sekä kasvihuoneviljelyssä että pelto-oloissa (HÄHNDEL ja WEHRMANN 1986 b). Kloridin käytöllä saatu nitraattipitoisuuden aleneminen on kuitenkin ollut usein vaihteleva ja • yhdistynyt toisinaan satotappioihin (RooRDA van EYSINGA 1984, BURGHARDT ja ELLERING 1988). Maatalouden tutkimuskeskuksen maanviljelyskemian ja -fysiikan tutkimusalana tehtiin vuosina 1989 astiakoe ja 1990 kenttäkoe, joissa tutkittiin kloridilannoituksen vaikutusta punajuurikkaan eli punajuuren (Beta vulgaris var. conditiva) nitraattipitoisuuteen ja satoon eri typpilannoituksil- la. II KIRJALLISUUSOSA 1 TYPPIYHDISTEIDEN TERVEYSHAITAT Nitraatti itsessään ei ole kovin myrkyllinen ihmiselle. Sen haitallinen vaikutus perustuu muuttu- miselle nitriitiksi. Nitriitti on haitallinen ihmiselle, koska se voi muuttaa veren hemoglobiinin methemoglobiiniksi, joka ei pysty kuljettamaan happea. Nitriitti voi myös reagoida amiinien, amidien, alkyyliurean tai peptidisidosten kanssa, jolloin voi muodostua N-nitrosoyhdisteitä (ELINKEINOHALLITUS 1983). N-nitrosoyhdisteet voivat aiheuttaa syöpää, perimävaurioita ja sikiöepämuodostumia. CRAD- DOCKin (1990) mukaan ruokavalio voi säädellä nitrosoamiinien synteesiä ja vähentää muodostu- neiden yhdisteiden karsinogeenisuutta, mutta toisaalta ravinto voi myös olla nitrosoamiinien, amiinien ja nitriitin lähde. Maailman terveysjärjestö (WHO) on määritellyt hyväksyttävän päivittäisen saannin eli ADI-ar- von (Acceptable Daily Intake) vain ruokaan lisäaineena lisätylle nitraatille ja nitriitille. Kalium- ja natriumnitraatin ADI-arvo on 0-5 (nitraattina 0-3,65) mg henkilön painokiloa kohti ja kalium- ja natriumnitriitin 0-0,2 mg (ELINKEINOHALLITUS 1983). ADI-arvoon eivät sisälly ruoan luonnolliset nitraatit ja nitriitit. ADI-arvoa pidetään kuitenkin yleisesti sopivana mittarina nitriitin ja nitraatin hyväksyttävälle kokonaissaannille (CORRE ja BREIMER 1979). PENTTILÄ ym. (1990) ovat arvioineet suomalaisten saavan ravinnostaan 55 mg nitraattia ja 1,88 mg nitriittiä päivässä. Lasten nitriitin saanti on 1,07 mg päivässä. Nitraatista saadaan 80 % vihan- 8 neksista ja nitriitistä 97 % lihasta. Nitraattia ja nitriittiä lisätään lihavalmisteisiin ruokamyrkytyk- siä aiheuttavien bakteerien torjumiseksi. Verrattaessa nitraatin ja nitriitin saantia ADI-arvoon saa- daan nitraatin osuudeksi 25 % ja nitriitin 23 % ADI-arvosta. 2 NITRAATTI KAS VISSA Ravintona käytettävien kasvien nitraattipitoisuudet vaihtelevat suuresti sekä lajien välillä että si- sälläkin. Nitriittiä tai N-nitrosoyhdisteitä kasveissa on yleensä hyvin vähän. Koska ravintotuottei- den jalostus ja käsittely laskevat nitraattipitoisuutta, suurimmat pitoisuudet syötävistä tuotteista löytyvät tuoreista vihanneksista. Säilytyksen aikana nitraattia voi muuttua nitriitiksi bakteerien tai kasvin nitraattireduktaasin vuoksi (CORRE ja BREIMER 1979). Maailmassa on todettu muutamia kymmeniä vihannesten aiheuttamia nitraattimyrkytyksiä, ja niistä useissa syynä on ollut tuoreesta pinaatista tai porkkanasta valmistettu vauvanruoka, jota on säilytetty pakastamatta vähintään yksi vuorokausi (MAYNARD ym. 1976). Kaikki muutkin vihan- nesten aiheuttamat myrkytystapaukset on todettu alle 1-vuotiailla (MAYNARD ym. 1976). Taulukko 1. Vihannesten nitraattirajoituksia (SCHARPF 1991). Table 1. Nitrate limits of different vegetables of some countries (SCHARPF 1991). Tuote Product avomaa outdoor Venäjä Russian kasvihuone glasshouse Saksa Hollanti Itävalta Germany Holland Austria (mg NO3/kg tuoretta ainetta / fresh matter) Sveitsi Switzerland salaatti 2000 3000 3000 3000(s) 3000(s) 3500-4000 lettuce 2500(1992) 4500(w) 4000(w) 3500(1995) jäävuorisalaatti 3000(s) 3000(s) crisphead lettuce 4500(w) 4000(w) maissisalaatti 2500 3500 corn salad pinaatti 2000 3000 2000 3500 2000(<7) 3500 spinach 2500(1995) 4500(w) 3000(<7) punajuuri 1400 3000 3500(7-3) 3500(s) 3000 red beet 4000(4-6) 4500(w) retiisi 3000 3500(s) radish 4500(w) endiivi 3000(s) 2500(s) endive kaali 900(s) 1500 875 cabbage 500(w) porkkana 400(s) 1500 carrot 250(w) vauvanruoka 250 250 250 baby food s=kesä (summer); w=talvi (winter); <7=sato ennen heinäkuuta (harvest till June); <7=sato heinäkuun jälkeen (harvest from July); 7-3=heinäkuusta maaliskuuhun (July till March); 4-6=huhtikuusta kesäkuuhun (April till June). 9 Euroopassa on annettu jonkin verran raja-arvoja tai suosituksia tuoreiden vihannesten nitraattipi- toisuuksille (Taulukko 1). Raja-arvot ovat kuitenkin viranomaisten laatimia ja niiden perusteet ovat epämääräisiä. Ruokateollisuus, joka valmistaa vauvanruokaa ja erikoistuotteita, joutuu kui- tenkin ottamaan raja-arvot vakavasti. 3 NITRAATIN KERTYMISEN SYYT 3.1 Perinnölliset tekijät Kasvilajien välillä on nitraatin kertymisessä selviä eroja. CORRE ja BREIMER (1979) jakoivat vi- hannekset viiteen luokkaan niiden nitraattipitoisuuksien tavallisten ylärajojen mukaan (Taulukko 2). Kasvilajien eri lajikkeiden välillä on todettu selviä eroja nitraattipitoisuuksissa ainakin pinaatilla (MAYNARD ja BARKER 1972); keräalaatilla (BEHR ja WIEBE 1988) ja retiisillä (NIEuwHOF ja GIESEN 1988). Havaittavia, kuitenkin suhteellisen pieniä lajike-eroja on todettu kauralla, maissil- la, sokerijuurikkaalla, yksivuotisella raiheinällä, timoteilla ja puuvillalla (MAYNARD ym. 1976). Lajien ja lajikkeiden väliset erot nitraatin kertymisessä voivat johtua useista eri syistä. Juurten nitraatin oton tehokkuus voi vaihdella, samoin kuin assimilaatio ja nitraatin kuljetus pelkistymis- paikoille. BEHR ja WIEBE (1988) ovat havainneet salaattilajikkeiden välillä eroja siinä, miten te- hokkaasti orgaaniset anionit ja kloridi pystyvät korvaamaan nitraattia osmoottisissa tehtävissä. He otaksuvat myös lajikkeiden, jotka keräävät vain vähän nitraattia, olevan tehokkaita fotosyn- teesissään. Näin nämä lajikkeet saavuttavat korkean sokeripitoisuuden, joka johtaa malaatti- ja Taulukko 2. Vihannesten luokittelu tuoreen aineksen nitraattipitoisuuden mukaan (CoRRE ja BREIMER 1979). Table 2. Classificafion of vegetables according to nitrate content of the fresh product (CoRRE and BREIMER 1979). Nitraattipitoisuuden yleinen yläraja — Common upper limit of the nitrate content mg NO3/kg tuoretta ainesta — mg NO3Ikg fresh matter (mg NO3-N/kg tuoretta ainesta — mg NO3-NIkg fresh matter) <200 Papu, herne, paprika, parsa, peruna, salaattisikuri, tomaatti (<46) Garden pea, bean, sweet pepper, asparagus, potato, chicory, tornato 200-500 Kulckakaali, kurkku, lanttu, meloni, parsalcaali, sipuli (45-115) Cauliflower, cucumber, turnip, melon, broccoli, onion 500-1000 Juuripersilja, keräkaali, kurpitsa, kurttukaali, lehtikaali, porkkana, punakaali (115-230) Parsley (root), cabbage (white, red and savoy), pumpkin, curly kale, carrot 1000-2500 Kyssäkaali, kähäräpersilja, mukulaselleri, purjo, raparperi, suippokaali (230-575) Turnip cabbage, parsley (leaves), celeriac, leek, rhubarb, cabbage (oxheart) > 2500 Lehtiselleri, pinaatti, punajuurikas, retiisi, salaatti (> 575) Celery, spinach, beetroot, radish, lettuce 10 kloridikonsentraatioiden nousuun ja samalla nitraatin tarve osmoottisen potentiaalin ylläpitoon vähenee. Myös HUCKLESBY ja BLANKE (1987) ovat arvioineet nitraatin kertymisen riippuvan fo- tosynteesin tehokkuudesta eri lajien välillä verrattaessa pinaattia esim. kurkkuun ja tomaattiin. ROORDA van EYSINGA (1984) korostaa jalostuksen mahdollisuuksia laskea nitraatin kertymistä. Keräsalaatin nitraattipitoisuutta on kuitenkin ollut vaikea saada alhaiseksi ilman sadon laadun heikkenemistä (BENOIT ja CEUSTERMANS 1989). NIEUWHOF ja GIESEN (1988) arvelevat jalos- tuksen avulla voitavan laskea retiisin nitraattipitoisuus alle 2000 mg tuorepainokiloa kohti. On- gelmana on toistaiseksi ollut heikko periytyvyys. 3.2 Kasvin eri osat Nitraatti ei ole jakautunut kasvissa tasaisesti vaan se kerääntyy tiettyihin osiin. MAYNARD ym. (1976) ovat eri lähteiden perusteella todenneet nitraattipitoisuuden kasvavan kasvissa yleensä jär- jestyksessä kukat, hedelmät/jyvät, lehdet, juuret ja lehtiruodit tai varsi. Kasvin samoista osista nitraattia sisältävät eniten vanhimmat osat (MAYNARD ym. 1976). Kasvinosien sisäistä nitraattipitoisuuksien jakautumista on tutkittu myös jonkin verran. Retiisin juurikkaan nitraattipitoisuudet ovat suurimmat juurikkaan päissä (NiEuwHOF ym. 1988). PECHO- vAn ym. (1990) mukaan porkkanan nitraattipitoisuudet ovat korkeimmat ytimessä ja ylemmässä kolmanneksessa. Saman tutkimuksen mukaan salaatin sisus sisältää vain noin puolet uloimpien eli samalla vanhimpien lehtien pitoisuuksista. KALLIOn ym. (1982) mukaan punajuurikkaan nit- raattipitoisuus lisääntyy pinnasta ytimeen päin, ja juurikkaan kärjen pitoisuus on suurempi kuin juurikkaassa keskimäärin. 3.3 Valo Valon määrä on paljolti syynä päivän ja vuodenaikojen välisiin nitraattipitoisuuksien eroihin. MENGELin ja KIRKBYn (1987, p.177) mukaan nitraatin pelkistyksen nopea heikkeneminen pi- meässä johtuu pelkistysvoiman eli NADH:n puutteesta. STEINGRÖVER ym. (1986 b) ovat toden- neet, että valossa kasvit siirtävät vakuoleihin varastoimaansa nitraattia solulimaan, jossa pelkisty- minen tapahtuu. Pimeässä kasvi puolestaan ottaa nitraattia osmoottisiin tarpeisiinsa, koska or- gaanisista anioneista on puutetta. Lisäksi vakuoleihin varastoituneita anioneja käytetään yön ai- kana aineenvaihdunnassa, jolloin nitraatti korvaa vakuoleista poistuvat anionit (STEINGRÖVER ym. 1986 a). Nitraattikonsentraatio on suurimmillaan aamulla, koska yöllä otto on jatkunut, mutta pelkistymis- tä ei ole tapahtunut. Päivän kuluessa nitraattipitoisuus laskee pelkistymisen myötä. Punajuurik- kaalla tämän ovat todenneet MINOTTI ja STANKEY (1973) ja Suomen olosuhteissa KALLIO ym. (1984), jotka havaitsivat vaihtelun olevan lehdissä juurikasta suuremman ja vähenevän syksyllä kasvun pysähtyessä. Tämä saattaa selittää sen, ettei retiisisadon nostaminen aamulla tai iltapäiväl- lä vaikuttanut nitraattipitoisuuksiin (NIEUWHOF ym. 1988). Valon merkitys salaatin ja muiden runsaslehtisten kasvien nitraattipitoisuuksiin on erityisen suuri (ROORDA van EYSINGA 1984). Verrattaessa valon intensiteettejä 1,08 x 104 ja 3,23 x 104 lux saatiin korkeammalla intensiteetil- lä selvästi matalampia nitraattipitoisuuksia (CANTLIFFb 1973). Kesällä valon korkea intensiteetti ja suuri kokonaismäärä johtavat kevättä ja etenkin talvea matalampiin nitraattipitoisuuksiin. 11 3.4 Lämpötila, hiilidioksidi ja kosteus Lämpötilan vaikutusta nitraatin kertymiseen on MAYNARDin ym. (1976) mukaan vaikea määri- tellä, koska se vaikuttaa nitraatin ottoon, kuljetukseen ja assimilaatioon. Lisäksi yhteisvaikutukset valon, kosteuden ja typen saatavuuden kanssa ovat moninaiset. MINOTTI ja STANKEY (1973) arvioivat matalan yölämpötilan vähentävän enemmän nitraatin assi- milaatiota kuin ottoa kasviin. Korkeat ilman ja ravinneliuoksen lämpötilat ovat aiheuttaneet kor- keita salaatin nitraattipitoisuuksia kasvihuoneissa (van der BOON ym. 1988, 1990). Ravinneliuokseen lisätty hiilidioksidi on laskenut vain muutamissa tapauksissa salaatin nitraatti- pitoisuutta (BENOIT ja CEUSTERMANS 1989). Hiilidioksidin puuttuminen ilmasta estää nitraatin pelkistymisen pinaatissa täysin (KAISER ja FÖRSTER 1989). Heidän kokeessaan veden puute vä- hensi nitraatin pelkistymistä, koska ilmaraot sulkeutuivat ja hiilidioksidia ei päässyt kasvi. Kui- vuus laskee sekä nitraatin assimilaatiota että fotosynteesiä ennen kuin nitraatin otto vähenee, mikä johtaa kohonneisiin nitraattipitoisuuksiin (MAYNARD ym. 1976). Kuivuus voi johtaa lai- dunkasveissa karjalle myrkyllisiin nitraattikonsentraatioihin (MAY ym. 1990). Jos ilman kosteus on niin korkea, että haihdutusvirtaus estyy, nitraatin pelkistys hidastuu ja pitoisuus lisääntyy . (MAYNARD ym. 1976). 3.5 Maan typpitaso 3.5.1 Nitraatti ja ammonium Pelto-oloissa ammoniumpohjaiset lannoitteet antavat yleensä hieman pienempiä nitraattipitoi- suuksia kuin nitraattipohjaiset. PECK ym. (1971) saivat kaliumnitraatilla kaksinkertaisen pinaatin nitraattipitoisuuden verrattuna ammoniumnitraattiin ja ureaan. Punajuurikkaan ollessa koekasvina ammoniumnitraatti ja urea eivät vaikuttaneet nitraattipitoisuuteen merkittävästi. Pelto-olosuhteis- sa ammoniumlannoitteiden nitraattia vähentävä vaikutus menetetään nopeasti nitrifikaation vuok- si. Vesiviljelytekniikalla voidaan ammoniumia ja nitraattia verrata keskenään helposti ja etsiä sopi- vaa ravintoliuosta nitraattipitoisuuksien alentamiseksi. Pelkkä ammoniumravinto johtaa poltto- vioituksiin ja heikkoihin satoihin (HARWARD ym. 1956, HÄHNDEL ja WEHRMANN 1986 a, BENOIT ja CEUSTERMANS 1989). Ravinneliuos, joka sisältää sekä ammoniumia että nitraattia, tuottaa pienempiä nitraattipitoisuuksia kuin pelkkä nitraattiliuos (van der BOON ym. 1988). Am- moniumpitoisuuden lisääminen viikkoa tai kahta ennen sadonkorjuuta laskee myös tehokkaasti kasvin nitraattipitoisuutta (HÄHNDEL ja WEHRMANN 1986 a, van der BOON ym. 1988). 3.5.2 Nitnfikaatioinhibiittorit Ammoniumin nitrifioitumista pelto-oloissa voidaan vähentää käyttämällä nitrifikaatiota estäviä aineita. HÄHNDEL ja WEHRMANN (1986 a) saivat ammoniumsulfaatilla ja disyaanidiamidilla 25 % pienempiä nitraattikonsentraatioita pinaatissa ja keräsalaatissa kuin ilman inhibiittoria, mutta toisaalta pinaatin sato laski noin 25 %. Samanlaiseen tulokseen päätyivät pinaatilla BURGHARDT ja ELLERING (1988). Suomessa KALLIO ym. (1980) kokeilivat nitrapyriiniä punajuurikkaan urealannoituksessa onnistuen laskemaan juurikkaan riitraattipitciisuutta: ROORDA van EYSINGA (1984) otaksuu inhibiittoreista olevan hyötyä vain, jos maan alkuperäiset nitraattivarat ovat vä- häiset, mikä on todennäköistä vain kevyellä, huuhtoutumiselle alttiilla maalla. 12 3.6 Maan muiden ravinteiden vaikutus 3.6.1 Makroravinteet VLADIMIROV (1935) totesi sokerijuurikkaan nitraatin oton lisääntyvän, jos maassa on runsaasti helposti otettavaa kationia kuten kaliumia tai hitaasti otettavaa anionia esim. sulfaattia. Runsas kaliumlannoitus saattaa johtaa nitraatin kertymiseen varsinkin käytettäessä kaliumsulfaattia (CANTLIFFE 1973, BREIMER 1982). Sulfaatin puute voi puolestaan haitata nitraattireduktaasin toimintaa ( MAYNARD ym. 1976). Fosforilla ei näytä olevan merkittävää vaikutusta nitraatin kertymiseen (CANTLIFFE 1973). Kal- siumilla ja magnesiumilla ei ole havaittu selvää vaikutusta nitraatin kertymiseen (MAYNARD 1976). 3.6.2 Mikroravinteet Molybdeeni on nitraattireduktaasin rakenneosa, joten sen puute johtaa nitraattipitoisuuden kas- vuun (MERKEL ym. 1975). Boorin (HULEwiCz ja MOKRZECKA 1971) samoin kuin kuparin ja mangaanin puute (HILDEBRANDT 1976) saattavat myös lisätä kasvin nitraattipitoisuutta. Kloridin nitraatin kertymistä vähentävä vaikutus on tiedetty jo VLADIMIROVin (1935) sokerijuu- rikaskokeista lähtien. Sen jälkeen kasvin kloridipitoisuuden nousun aiheuttamaa nitraattipitoisuu- den laskua on havaittu ainakin perunalla (HARVARD ym. 1956), penaspavulla ja tattarilla (BUCHNER 1951), yksivuotisella raiheinällä, pavulla ja tomaatilla (JAMES ym. 1970), pinaatilla ja keräsalaatilla (HÄIINDEL ja WEHRMANN 1986 b) ja punajuurikkaalla (CANTLIFFE ja GOODWIN 1974, NURZYNSKI 1976). Kloridin arvioidaan korvaavan osittain nitraattia osmoottisen potentiaalin ylläpidossa. Kloridi korvaa vakuoleihin varastoitunutta nitraattia, joka vapautuu sytoplasmaan ja on siellä pelkistettä- vissä (BLOM-ZANDSTRA 1989). GLASS ym. (1985) tekivät kokeita juurisoluilla ja totesivat klori- di- tai nitraattitason kohoamisen vakuolissa johtavan nitraattikonsentraation nousuun solulimassa, nitraattikuljetuksen lisääntymiseen versoon ja nitraatin ulosvirtaukseen juuresta. ALLEN ja SMITH (1986) otaksuvat kloridin myös osittain korvaavan nitraattia kationien vastaionina ravinteiden kuljetukses sa. Kloridin käyttö ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Jotta kloridilannoitus laskisi nitraattipitoisuutta, kasvin on saatava osa typestä ammoniumina (van der BOON ym. 1988, 1990). Tällöin kloridi poistaa nitraatin oton vähenemisestä seuranneen anioneiden puutteen. Liiallinen kloridi- ja am- moniumpitoisuus laskevat helposti satoa etenkin kloridinaroilla kasveilla (BUcHNER 1951). Pel- to-oloissa kloridimäärän olisi alitettava 150 kg/ha 0-30 cm syvyydessä keräsalaatin ja 300 kg/ha pinaatin viljelyssä taimettumisvaurioiden ehkäisemiseksi (HÄHNDEL ja WEHRMANN 1986 b). Pinaatin ja keräsalaatin nitraattipitoisuuksia on onnistuttu laskemaan kloridin avulla jopa 50 % (I-IÄHNDEL ja WEHRMANN 1986 b). Tässä kokeessa saatiin kloridin käytöllä tehostettua typen hyväksikäyttöä. Tätä ei ole kuitenkaan onnistuttu toistamaan, ja muissa kokeissa pitoisuudet ovat laskeneet vain noin 15 % (ROORDA van EYSINGA 1984, BURGHARDT ja ELLERING 1988). 13 3.7 Muut tekijät Pelto-oloissa on lannoitteen levitystapojen välillä havaittu jonkin verran eroja. Jos typpilannoitus jaetaan usealla levityskerralla ja otetaan samalla huomioon kasvin kasvukauden aikana vaihteleva typen tarve, voidaan vähentää nitraatin kertymistä (van DIEST 1986). Lähellä kasvukauden päät- tymistä annettu täydennyslannoitus saattaa kuitenkin nostaa sadonnitraattipitoisuutta ilman, että sato lisääntyy (PECK ym. 1974). Lehtilannoituksella sen sijaan tuskin on vaikutusta nitraattipitoi- suuteen verrattuna muihin lannoitusmenetelmiin (BURGHART ja ELLERING 1986). Erilaiset kasviin kohdistuvat stressitekijät nostavat helposti nitraattipitoisuutta. Hyönteisvauriot ovat aiheuttaneet nitraatin kertymistä (CANTLIFFb 1973). Rikkakasvien torjunta-aine 2,4-D:llä käsiteltyjen kasvien nitraattipitoisuus nousi huomattavasti, mutta laski neljän päivän kuluttua al- kuperäiselle tasolle (HARRADINE 1990). Juurikasvien nostopäivän aamuna tapahtuva maan kuohkeutus juurten alapuolelta katkaisee juu- ret, jolloin nitraattia ei enää siirry kasviin mutta pelkistyminen jatkuu illalla tapahtuvaan nostoon asti (MANSS ja MANSS 1990). Vesiviljelytekniikalla voidaan säädellä ravinneliuoksen johtokykyä. Johtoluvun kohottaminen, kun kaikki liuoksen typpi oli nitraattina, johti nitraattipitoisuuden kasvuun, mutta jos osa typestä oli ammoniumina, johtokyvyn nousulla ei ollut vaikutusta (van der BOON ym. 1988) tai se jopa laski nitraattipitoisuutta (STEENHUIZEN 1987). 4 PUNAJUURIKKAAN LANNOITUS 4.1 Typpilannoituksen vaikutus punajuurikkaan kasvuun ja nitraatin kertymiseen Typpilannoitusta voidaan pitää tärkeimpänä nitraattipitoisuutta säätelevänä tekijänä (MAYNARD ym. 1976). Nitraattipitoisuus lisääntyy yleensä kertymiselle otollisissa kasveissa kuten punajuu- rikkaassa lineaarisesti typpilannoituksen noustessa. Kasveilla on ns. kriittinen typpitaso, jonka alapuolella typpi käytetään aineenvaihduntaan ja yläpuolella typpeä kertyy nitraattina (CANTLIF- FE 1972). CANTLIH.En (1973) mielestä punajuurikkaassa tämä taso on 1,7 % kuiva-aineesta. Maan typpitaso pitäisi kohdistaa niin, että kasvin kriittinen typpitaso tavoitetaan, mutta ei ylitetä. ROLL-HANSEN (1977) on todennut punajuurikkaan sisältävän typpeä 2,5-3,0 kg tonnissa tuore- painoa. Monivuotisten Norjassa tehtyjen lannoituskokeiden perusteella hän suositteli punajuurik- kaalle typpeä 150-250 kg/ha. Yhdysvalloissa puolestaan PECK ym. (1971) saivat sadonlisäyksiä runsaasti typpeä sisältävällä hietamaalla typpilannoitustasolle 225 kg/ha asti. PECK ym:n (1974) mukaan käyttämällä typpeä 112 kg/ha saatiin riittävän hyviä satoja, joiden nitraattipitoisuus oli alhainen. Englannissa GREENWOOD ja HUNT (1986) määrittivät typen optimimääräksi 184 kg/ha, jolloin keskimääräinen kokonaissato oli 56 tn/ha. Tämän kokeen ravinteiden hyvästä lähtötilan- teesta kertoo ilman typpilannoitusta saavutettu 29 tn/ha sato. Englannin ja Yhdysvaltojen lannoi- temääriä tarkasteltaessa on huomioitava niiden viljelyalueiden suotuisammat kasvuolosuhteet Suomeen verrattuna. Suomessa tehdyissä hietamaan kokeissa saatiin sopivaksi typpilannoitukseksi 60-120 kg/ha (LEHTINEN 1984). Tässä kokeessa sato jo toisinaan laski yli 120 kg/ha lannoituksella. AURAn (1985) kokeessa typpilannoitus 160 kg/ha lisäsi vielä selvästi satoa. VUORINEN ja TAKALA (1987) saivat hienolla hiekkamaalla selvän sadonlisäyksen kohotettaessa typpilannoitusta 60 14 kg/ha:sta 120 kg/ha:iin, mutta 180 kg/ha typpilannoitus ei enää nostanut satoa merkitsevästi. Ko- keissa saadut sadot ovat vaihdelleet runsaasti kasvukauden suotuisuuden mukaan. Pienimmät ko- konaissadot ovat noin 20 tn/ha ja suurimmat jopa yli 60 tn/ha. Pyrittäessä punajuurikkaalla mahdollisimman hyvään satoon Suomen olosuhteissa näyttäisi typ- pilannoitustarve olevan jonkin verran yli 100 kg/ha. Laatutekijät ja niistä ennen kaikkea nitraatti- pitoisuus estävät runsaan typpilannoituksen. Nitraatin kertymiseen vaikuttavat hyvin monet sei- kat, joten liiallista typpilannoitusta on hyvin vaikea arvioida. TAKALA (1983) arvioi 70 kg/ha ole- van sopiva typpilannoitus, jos halutaan pitää nitraattipitoisuus alle 710 (nitraattityppenä 160) mg tuorepainokiloa kohti. Kasvukausien ja -olojen aiheuttama vaihtelu on kuitenkin huomattavaa. Esim. AuRAn (1985) kokeissa typpilannoitus 80 kg/ha on antanut eri kasvukausina nitraattipitoi- suudeksi 470-760 (nitraattityppenä 106-171) mg tuorepainokiloa kohti, VUORINEN ja TAKALA (1987) mittasivat samalla typpilannoituksella 106-910 (nitraattityppenä 24-206) mg nitraattia tuorepainokiloa kohti. LEHTINEN (1984) sai kolmen vuoden kenttäkokeissa nitraattia keskimäärin 1970 (nitraattityppenä 444) mg tuorepainokiloa kohti typpilannoituksen ollessa vain 60 kg/ha. Kuiva-ainepitoisuus on laskenut typpilannoituksen lisääntyessä (AURA 1985, VUORINEN ja TA- KALA 1987). Pienentynyt kuiva-ainepitoisuus ei ole heikentänyt varastointikestävyyttä (AURA 1985). 4.2 Kloridi- ja sulfaattilannoituksen vaikutus punajuurikkaan kasvuun ja nitraatin kertymiseen ROLL-HANSENin (1977) mukaan 1000 kg tuoreita punajuurikkaita sisältää 3-4 kg kaliumia. Sa- man tutkijan mukaan 160 kg/ha kaliumia riittää punajuurikkaan lannoitukseen. GREENWOOD ym. (1980) sitä vastoin saivat kaliumin optimilannoitukseksi vain 87 kg/ha. Suomessa suositellaan punajuurildmalle kaliumia 40-110 kg/ha maan kaliumpitoisuudesta riippuen (VILJAVUUSPAL- VELU 1990). Erilaisia kaliumlannoitteita on vertailtu melko vähän. NURZYNSKI (1976) vertasi turvemaan as- tiakokeessa kaliumkloridia ja -sulfaattia ja onnistui kaliumkloridin käytöllä laskemaan sadon nit- raattipitoisuuksia jopa 90 %. Satoon eri kaliummuodot eivät vaikuttaneet. CANTLII+b ja GOOD- WIN (1974) käyttivät hietamaan kenttäkokeessa 0,112 tai 224 kg/ha typpeä ja 224 kg/ha kaliumia tai natriumia. Kalium ja natrium annettiin joko sulfaattina tai kloridina. Kaliumkloridi alensi hie- man nitraattipitoisuuksia sadonkorjuuaikana, mutta ero oli tilastollisesti merkitsevä vain johtojän- teissä. Natrium- tai kaliumlannoituksen muodolla ei ollut vaikutusta satoon. MAGAT ja GOH (1990) vertasivat mm. kaliumkloridia ja -sulfaattia rehujuurikkaalla (Beta vulga- ris L.). Kaliumkloridi antoi kaliumsulfaattia korkeamman sadon, kun kaliumkloridia annettiin 755 kg/ha tai vastaavasti kaliumsulfaattia 875 kg/ha. Nitraattipitoisuuksiin kloridilla tai sulfaatilla ei ollut vaikutusta. 15 III KOKEELLINEN OSA 1 AINEISTO JA MENETELMÄT 1.1 Astiakoe . Astiakoe tehtiin Jokioisissa kesällä 1989. Astiakokeen inaalaji oli multamaa, jonka ominaisuudet ovat taulukossa 3. Ennen koekäsittelyjä maa kalkittiin ja siihen lisättiin peruslannoitukseksi PK- lannoitetta (7,0-16,6) 10 grammaa/4 kg maata. PK-lannoitteen muut ravinteet olivat prosentteina seuraavat: N2,0, Ca 5,4, S 12,0, Mg 2,5, Fe 0,1, Cl 0,7, B 0,15, Cu 0,1, Mn 0,7, Zn 0,1, Mo 0,01, ja Se 0,0016. Lisäksi booria lisättiin lir) mg/4 kg maata. Kasvatusastiaan punnittiin 4 kg maata. Maan tilavuuspaino oli 0,8 kg/1, joten yhteen kasvatusastiaan tuli 5 litraa maata. Kasvatusastiana olivat 6 litran muoviämpärit. Taulukko 3. Astiakoemaan ominaisuudet. Table 3. Characteristics of experimental soil in the pot experiment. Org. hiili (C) / Organic carbon (C),% 15,3 Kivennäisaineksen lajitekoostumus Particle size distribution 81 2-20 gm, % 10 > 20 i.un, % 9 5,4 EC, 10 x mS/cm 1,1 Helppoliukoiset ravinnemäärät Contents of easily soluble nutrients P, mg/1 8,2 K, mg/1 403 Ca, mg,/1 2710 Mg, mg/1 294 B, mg/1 0,6 Taulukko 4. Astiakokeen koekäsittelyt. Table 4. Fertilization treatments in the pot experiment. Typpilarmoitus mg,/kg maata Kloridi- ja sulfaattilarmoitus mg/kg Nitrogen fertilization mg/kg soil Chloride and sulphate fertilization mg/ kg soil No 0 S113 (Na 163 mg, S 113 mg) No 250 S225 (Na 325 mg, S 225 mg) Nsoo 500 C1250 (Na 163 mg, Cl 250 mg) N750 750 C1500 (Na 325 mg, Cl 500 mg) N500+250 500 + 250 mg Varsinaiset koekäsittelyt ilmenevät taulukosta 4. Osaruutukokeen mukaisessa koemallissa typpi- käsittelyt olivat pääruuduissa ja kloridikäsittelyt osaruuduissa. Typpi annettiin ammoniumnitraat- tina ja kloridikäsittelyt natriumkloridina. Samat natriummäärät annettiin natriumsulfaattina astioi- hin, jotka eivät saaneet natriumkloridia. 16 Kasvatusastiaan kylvettiin 20 siementä ja ne peitettiin kahden sentin maakerroksella. Käytetty la- jike oli Little Bali SG. Viikko taimettumisen jälkeen astian taimet harvennettiin kahteentoista kappaleeseen. Kasteluun käytettiin deionoisoitua vettä kerran tai kahdesti päivässä. Ensimmäiset kasvinäytteet otettiin harventamalla astian kahdestatoista taimesta kuusi kappaletta näytteeseen 54 vrk kylvön jälkeen. Toinen näytteenotto tehtiin 80 vrk kylvön jälkeen korjaamalla yksi kerranne kokonaisuudessaan. Loput neljä kerrannetta korjattiin 96 vrk kylvön jälkeen. Naatti- ja juurikassadot punnittiin. Juurikkaat hienonnettiin ja pakastettiin (-20 °C) laboratorio- analyysejä varten. Nitraattipitoisuus määritettiin Orion-elektrodilla (AURA 1985). Mehupitoi- suus määritettiin erottamalla mehu juurikkaista mehulingolla. Kuiva-ainepitoisuuden määrityk- sessä näytteet kuivattiin ensin 48 tuntia 60 °C:ssa ja sen jälkeen 105 °C:ssa, kunnes paino ei enää laskenut (virallisissa lajikekokeissa käytetty menetelmä). Maan johtokyky määritettiin kasvukau- den jälkeen, jotta saatiin selville lannoituskäsittelyjen vaikutus maan suolapitoisuuteen. Tulosten tilastollinen käsittely suoritettiin varianssianalyysillä ja Tukeyn HSD-testillä, jolla etsit- tiin merkitsevät erot ryhmien keskiarvojen välille (STEEL ja TORRIE 1981, RANTA ym. 1989). 1.2 KENTTÄKOE 1.2.1 Koejlidestelyt Yksivuotinen kenttäkoe perustettiin keväällä 1990. Koekenttä sijaitsi Jokioisissa Ojaisten pelto- lohkolla ja oli kooltaan 20xx50 m2. Kentän maalaji oli pääosin hiuesavea, ja ravinnepitoisuudet olivat viljavuuslukujen perusteella vähintään tyydyttäviä (Liite 1). Kenttäkoe perustettiin osaruutukokeeksi, jossa pääruutuna oli typpilannoitus ja osaruutuna klori- di- tai sulfaattilannoitus. Koekenttä muodostui neljästä kerranteesta. Pääruutujen typpilannoitus annettiin oulunsalpietarina (ammoniumnitraattina), ja typpitasot olivat 100 kg/ha (N100) ja 200 kg/ha (N200). Typpilannoitus jaettiin kahteen osaan, jotta kasveilla olisi maassa saatavilla pitem- män aikaa ammoniumia. Van der BOONin ym. (1988) mukaan kloridi vähentää nitraatin kerty- mistä vain ammoniumia sisältävässä kasvualustassa. Taulukko 5. Koekäsittelyjen ravinnemäärät. Table 5. Fertilizations of the field experiment. Ravinnetta/Nutrient kg/ha Lannoitetta/Feralizer kg/ha Ntoo 70+30N OulunsalpietarilAm.moniumnitrate limestone 255 + 110 N200 140 + 60 N Oulunsalpietari/Ammoniumnitrate limestone 510 + 230 S44 100K + 44 SO4-S KaliumsulfaattilPotassiumsulfate 240 Sg8 200K +88 SO4-S KaliumsulfaattilPotassiumsulfate 480 C195 100K + 95 Cl KaliumIcloridilPotassiurnchloride 200 C1190 200K+ 190 Cl KaliumidoridilPotassiumchloride 400 Osaruututekijöinä olivat kaliumsulfaattitasot 240 kg/ha (S44) ja 480 kg/ha (S88), sekä kaliumklo- riditasot 200 kg/ha (C195) ja 400 kg/ha (C1190). Käytetyillä kaliumkloridimäärillä C195-ruudut sai- vat kloridia 95 kg/ha ja Cl190-ruudut 190 kg/ha. Kaliumsulfaattia käytettiin siten, että kaliumia tuli sulfaattiruuduille sama määrä kuin kloridiruuduillekin (Taulukko 5). Varsinaisten lannoitus- 17 käsittelyjen lisäksi kentälle levitettiin 200 kg/ha kaksoissuperfosfaattia. Viljavuusmääritystulos- ten (Liite 1) perusteella muuta lannoitusta ei pidetty tarpeellisena maan hyvän ravinnetilan vuoksi (VILJAVUUSPALVELU 1990). Lannoitteet levitettiin pintaan ja ne sekoittuivat maahan äestyk- sen yhteydessä. Osaruudun leveys oli kaksi metriä ja siinä oli neljä taimiriviä. Pituus oli kahdeksan metriä, josta varattiin kaksi metriä kummastakin päästä näytteiden ottoon ja keskeltä neljä metriä satoa varten. Näytteiden ottoon ja sadonkorjuuseen käytettiin vain keskirivejä. Kylvö tehtiin 18.5. Nipex-kylvökoneella. Kylvötiheydeksi pyrittiin saamaan 50 kpl/m, mutta osittain kylvöstä tuli tiheämpi. Käytetty lajike oli Little Ball. Punajuurikas itää alhaisissakin lämpötiloissa, mutta tällöin sen itämisaika on pitkä (SUHONEN 1984). Kokeen taimettuminen olikin aluksi viileydestä johtuen ja sään lämmettyä kuivan kylvö- alustan takia hidasta. Taimettumisen parantamiseksi kentälle annettiin 5.6. ja 13.6. molemmilla kerroilla noin 10 mm:n sadetus. Kasvustot harvennettiin 25-26.6. neljän sentin taimiväliin. Peltoluteita torjuttiin dimetoaattivalmisteella (Roxion) 31.5., 8.6. ja 11.6. Rilckakasveja vastaan käytettiin fenmedifaamia (Kemifam) 15.6. Heinäkuun aikana typpilannoitusten välillä oli nähtävissä selvä ero, runsas lannoitus antoi nopean ja rehevän kasvun. Jonkin verran kasvustoissa oli havaittavissa juurikaskärpäsen ja Ramularia- laikkutaudin aiheuttamaa vioitusta. Kasvustoille annettiin täydennyslannoitus eli 110 tai 230 kg/ha oulunsalpietaria 24.7. Sato korjattiin 28.8., jotta juurikkaat eivät kasvaisi liian suuriksi. Myös nostoajankohtana typpi- lannoitusten välinen ero oli näkyvissä. Varastointikoe tehtiin reiällisissä muovisäkeissä. Varaston lämpötila oli +1 °C ja suhteellinen kosteus 95 %. 1.2.2 Näytteenotto Kasvukauden aikana otettiin maanäytteitä maan mineraalityppi- ja kloridipitoisuuksien seuraami- seksi. Kasvustonäytteitä otettiin juurikkaiden ja naattien nitraatti= ja kuiva-ainepitoisuuksien muutoksien selvittämiseksi. Maanäytteet otettiin halkaisijaltaan 20 mm:n maanäytekairalla. Yhdestä ruudusta otettiin kahdek- san pistoa muokkauskerroksen syvyyteen eli noin 25 em:iin. Maanäytteitä otettiin kaikista ker- ranteista 29.5., 3.8., 17.8. ja 6.9. Lisäksi otettiin III ja IV kerranteesta maanäytteet 23.7. ja 12.10. Kasvustonäytteitä otettiin yhteensä seitsemän kertaa. Ajankohdat olivat 18.7., 1.8., 8.8., 15.8., 23.8., 28.8. ja 13.9. Tavoitteena oli seurata nitraattipitoisuuden muutoksia viikon välein, kun juu- rikkaat olivat kasvaneet halkaisijaltaan yli 2 cm:n suuruisiksi. Ensimmäinen näytteenottokerta 18.7. sisälsi vain III ja IV kerranteen, koska ainoastaan niiden juurikkaat olivat riittävän isoja. Punajuurikkaat haettiin kentältä aamupäivän aikana. Naatit irrotettiin juurikkaista, punnittiin tuo- reena ja kuivattiin 60 °C:ssa, kunnes kosteus oli poistunut. Sen jälkeen naatit punnittiin ja varas- 18 toitiin nitraattimääritystä varten. Juurikkaat pestiin näytteenottopäivänä ja säilytettiin yön yli kyl- mähuoneessa. Seuraavana päivänä pääjuurten kärjet poistettiin juurikkaista, ja juurikkaat hienonnettiin vihan- nesmyllyssä. Juurikkaita, joiden halkaisija oli alle 3 cm, ei käytetty määrityksiin, koska haluttiin selvittää hyödynnettäväksi kelpaavien juurikkaiden ominaisuuksia. Satotulosten avulla tutkittiin eri lannoituskäsittelyjen vaikutusta sadon määrään ja laatuun. Netto- ruutuna olleet kesldrivien 2 x 4 m korjattiin 28.8. Naateista otettiin kasvustonäyte (VI) kuiva- ainepitoisuuden ja nitraatin määritystä varten. Nostoa seuraavana päivänä juurikkaat seulottiin alle 4 cm, 4-8 ja yli 8 cm:n luokkiin. Pyöreä- muotoinen punajuuri on I luokkaa, kun sen halkaisija on 4-8 cm. Kunkin luokan painot punnit- tiin, ja I luokan juurikkaista otettiin kasvustonäyte (VI), joka hienonnettiin ja pakastettiin nitraat- timääritystä varten. Jäljelle jääneiden punajuurien annettiin hieman kuivahtaa verkkosäkeissä, minkä jälkeen ne siirrettiin takaisin muovisäkkeihin varastointikoetta varten. Varastoidut puna- juurikkaat eroteltiin terveisiin ja pilaantuneislin 8.3.1991. 1.3 Laboratoriotutkimukset Vihannesmyllyllä hienonnettua juurikasnäytettä punnittiin nitraattipitoisuuden määritystä varten 20 g. Näyte uutettiin 100 ml:11a uuttonestettä, jona käytettiin 10,00 g Al(SO4)3 x 16 H20 ja 1 g Ag(SO4)3 yhdessä litrassa deionisoitua vettä. Alumiinisulfaattia käytettiin orgaanisten happojen saostamiseksi ja suolapitoisuuden vakioimiseksi ja hopeasulfaattia kloridin saostamiseksi (AURA 1985). Uuttonesteen ja näytteen seosta sekoitettiin Bamix-tehosekoittimessa minuutin ajan, jonka jälkeen suspensio suodatettiin Schleicher & Schuell 595 suodatinpaperin läpi. Saadusta tumman- punaisesta suodoksesta määritettiin nitraattipitoisuus Orion-elektrodilla käyttäen standardisarjaa, jossa oli 1, 10, 100 ja 1000 ppm nitraattityppeä. Nitraattimääritystä varten kuivatut naatit jauhettiin yhden millimetrin seulan läpäiseviksi ja otet- tiin kahden gramman näyte, joka uutettiin 100 millilitraan uuttonestettä ja mitattiin samalla taval- la kuin juurikasnäyte (ORION 1978). Tässä tiedotteessa nitraattipitoisuudet on yleensä esitetty nitraattina. Toinen yleisesti käytetty tapa on esittää pitoisuudet nitraattityppenä. Kertoimia nitraattiarvojen muuttamiseksi esitetään taulu- kossa 6. Taulukko 6. Kertoimia erilaisten nitraattilaatujen muut- tamiseksi nitraattitypeksi tai nitraatiksi. Table 6. Multiplication factors for the conversion of nitro- genous substances. NO3-N-pitoisuus/content = 0,23 x NO3-pitoisuus/conterzt NO3 -N-pitoisuus/content = 0,16 x NaNO3-N-pitoisuus/content NO3-pitoisuuslcontent = 4,43 x NO3-N-pitoisuusus/content NO3 -pitoisuus/content = 0,73 x NaNO3-pitoisuus/content 19 Juurikkaiden kuiva-ainepitoisuuden määritystä varten punnittiin kuiva-ainemaljoihin nitmatti- määrityksen yhteydessä näytteen riittävyyden mukaan 20-70 g hienonnettua ainesta, jota kuivat- tiin 60 °C:ssa kunnes paino ei enää muuttunut. Naattien kuiva-ainepitoisuus määritettiin kuivaa- maila ne lämpökaapissa 60 °C:ssa. Mineraalityppi- ja kloridimääritystä varten kasvukauden aikana otetut maanäytteet hienonnettiin edustavan laboratorionäytteen saamiseksi. Näytteestä punnittiin 100 g mineraalityppi- ja 40 g kuiva-ainemääritystä varten. Mineraalityppimääritystä varten 100 g maata huiskutettiin yli yön 250 ml:ssa kaksi m,olaarista ka- liumkloridia. Sen jälkeen suspensio suodatettiin ja suodoksesta määritettiin nitraatti- ja am- moniumtyppi Skalar-autoanalysaattorilla. Menetelmää on käyttänyt mm. ESALA (1991). Kuiva- ainemäärityksen maa pidettiin yön yli lämpökaapissa 105 °C:ssa. Kloridimääritystä varten maata punnittiin 50 g koeputkeen, lisättiin 100 ml deionisoitua vettä, huiskutettiin 2 tuntia, sentrifugoitiin (15 min, 2500 r/min) ja liuos erotettiin dekantterilasiin mit- tausta varten. Mittaus tehtiin Orion 94-17 -elektrodilla (ORION 1983). 1.4 Tulosten käsittely Kasvustonäytteiden tarkastelussa keskityttiin 1.8.— 13.9. otettuihin näytteisiin (II—VII). I näytettä, joka sisälsi vain kaksi kerrannetta, tarkastellaan vain yksittäisenä näytteenä, ja sitä ei oteta huo- mioon monimuuttuja-analyysissä. Myöskään tuloksia esittävissä kuvissa ei esitetä I näytettä sen muita kasvustonäytteitä huonomman luotettavuuden takia. Typpi- ja kloridilannoituskäsittelyjen vaikutusta kasvustonäytteiden juurikkaiden ja naattien nit- raatti- ja kuiva-ainepitoisuuksiin tutkittiin SAS-tilasto-ohjelman monimuuttuja-analyysillä käyt- täen aineistona näytekertoja (SAS 1985). Monimuuttuja-analyysin avulla voidaan tutkia toisistaan riippuvia näytekertoja. Lannoituskäsittelyjen vaikutusta yksittäisten kasvustonäytteiden nitraatti-ja kuiva-ainepitoisuuk- suin tutkittiin osaruutukoemallin mukaisella varianssianalyysilla käyttäen MSTAT-C-tilasto-oh- jelmaa (Michigan State University 1989). Lannoituskäsittelyjen vaikutusta satoon ja säilymiseen varastossa tutkittiin myös MSTAT-C-tilasto-ohjelman osaruutukoemallin varianssianalyysillä. Mikäli varianssianalyysissä todettiin eroja, toisistaan eroavat kesIdarvot etsittiin Tukeyn HSD- testillä 95 % merkitsevyystasolla (STEEL ja TORRIE 1981). Varianssianalyysin osoittamat erot merkittiin taulukoihin käyttäen tähtiä (*). Tällöin yksi tähti (*) tarkoittaa tilastollisesti merkitsevää (p <0,05), kaksi tähteä (**) hyvin merkitsevää (p <0,01) ja kolme tähteä (***) erittäin merkitsevää (p <0,001) eroa. Maanäytteiden tarkastelussa keskityttiin toteamaan, miten eri lannoituskäsittelyjen nitraatti-, am- monium- ja kloridipitoisuudet muuttuivat maassa kasvukauden kuluessa. Kuvissa esitettiin maan ravinnepitoisuudet vain III ja IV kerranteesta, jotta voitiin seurata ajan kuluessa tapahtuneita ra- vinnepitoisuuksien muutoksia kaikkien kuuden näytteenottokerran maanäytteistä. 20 2 TULOKSET 2.1 Astiakoe Astiakokeen nitraattipitoisuudet jäivät kokonaisuudessaan alhaisiksi (Taulukko 7). Kasvun keski- vaiheessa, 54 vrk kylvön jälkeen, nitraattipitoisuudet olivat kymmenkertaiset sadon nitraattipitoi- suuksiin verrattuna. Typpilannoitus lisäsi selvästi nitraatin kertymistä. Taulukko 7. Lannoituskäsittelyjen vaikutus maan johtokykyyn ja punajuurikkaan nitraattipitoisuu- teen, satoon sekä kuiva-aine- ja mehupitoisuuteen. Table 7. Effect of different fertilization treatments on soi! EC, and nitrate content, yield, dry matter content and juice content of beetroots. Lannoitus mg/kg maata Fertittzation mg/kg soil Maan johtokyky 10xmS/cm Soil EC 10xmSlcm Juunkkaiden rutraattipitot- suus mg/kg tuoretta ainesta Nitrate content of fresh roots mglkg fresh weight lcylvän jälkeen vrk days after sowing Sadon tuorepaino Kuiva-ainepitoisuus Mehupitoisuus Juuri Verso % juurikassadosta g/6 kasvia Dry matter content Juice content Fresh yield % in root yield Root Shoot gI6 plants 54 80* 96 No C1o(Sii3) 6,4b 14 15 22 35 39 Clo(S225) 8,0a 14 16 45 37 42 C12.so 6,2" 29 155 31 33 48 Clsoo 8,5a 47 38 32 35 52 N250 C10(5113) 4,9" 78 17 17 235 89 16,8 45,7 C10(S225) 6,8a 107 14 23 260 91 15,9 50,2 C1250 61 38 25 255 89 15,8 50,3 C1500 124 36 27 305 120 17,0 47,9 N500 Clo(S113) 5,0b 951 252 31 396 165 15,5 51,5 Clo(S225) 7,2a 1220 23 54 379 173 15,0 50,7 Cl2so 4,31' 896 34 26 443 205 14,6 51,1 C1500 4,319 1360 47 36 413 202 14,1 53,1 N750 Clo (S113) 5,3b 2240a" 51 124 496 239" 13,6 52,4 Clo (S225) 73a 2760a 42 192 495 247a" 12,2 53,0 C1250 - 3,9C 2320a" 71 98 535 249a" 13,4 53,5 Clsoo 3,7C 1880b 49 144 573 294a 13,6 51,7 N500+250 Clo (s113) 4,81, 172 196a 519 243 13,3 55,3 Clo (s2.2.3) 6,1' 172 168a 528 248 13,8 53,6 C1250 3,6c 69 66ab 583 224 13,8 53,7 C1500 3,8c 69 40b 579 259 13,3 54,8 NO 73a 26c 56 32 35d 45d No N500 5,2' 5,2" 93c 1110b 26 89 23 37 264' 408" 97c 186" 16,4a 14,8 ab 48,5a" 51,6" N750 5,1b 2300a 53 139 525a 257a 13,2" 52,7" N500+250 4,6" 121 117 552a 243a 13,5ab 54,3" Clo (5113) 5,3b 820 101 78 336 155b 14,8 51,2 Clo (S225) 7,1a 1020 53 96 340 160" 14,2 51,9 C1250 4,5c 830 73 49 370 163b 14,4 52,2 Clsoo 5,0bc 850 48 56 381 186a 14,5 51,9 * yksi kerran nelone replicate Käsittelyjen keskiarvot, joiden yläindeksinä ei ole yhteistä kirjainta, eroavat toisistaan Tukeyn HSD-testin mukaan merkitsevästi (p=0,05). Figures without common superscnpt letter are significantly different (p=0,05) according to Tukey's test. NH4-N mg/kg ka. 40 - 30 20 10 W:Tri II 0 IL I N100 N100 N100 N100 S44 S 88 CI 95 CI 190 EI 29.5. .">; !: 23.7. 11 3 8 , 17.8. 1 69. N200 N200 S88 C195 N200 CI 190 12.10. 21 Kloridin vaikutus nitraatin kertymiseen ei ollut selvä. Kasvun kesldvaiheessa kloridi vähensi nit- raatin kertymistä tilastollisesti merkitsevästi vain korkeimman typpi- ja kloridilannoituksen saa- neissa astioissa. Näissä astioissa nitraattipitoisuudet olivat 2200-2800 mg/kg tuorepainoa kohti il- man suurinta kloridilisäystä ja 1900 mg/kg tuorepainoa kohti suurimman kloridilisäyksen saa- neissa astioissa. Kaksi viikkoa ennen sadonkorjuuta ja sadossa nitraattipitoisuudet olivat hyvin alhaisia. Tämän seurauksena edes typpilannoitustaso ei vaikuttanut nitraatin kertymiseen. Kuitenkin käsittelyssä, jossa typpeä lisättiin 54 vrk kylvön jälkeen, kloridilannoitus aiheutti pienempiä nitraattipitoisuuk- sia verrattuna sulfaattilannoitukseen. Erot olivat parhaiten havaittavissa suurimman kloridilisäyk- sen ja pienimmän sulfaattilisäyksen välillä. Kasvun keskivaiheissa, typpilannoituksilla 250 ja 500 mg/kg maata, suurin natriumlannoitus lisä- si nitraatin kertymistä. Mahdollisesti nitraattipitoisuuden lisääntyminen johtui johtokyvyn kas- vusta natriumsulfaattia saaneissa astioissa. Vaikka taimien kasvu oli hitaampaa astioissa, joihin lisättiin eniten natriumkloridia, sekä juurik- kaiden että naattien sadot olivat korkeimpia näissä astioissa. Selvin ero oli alhaisen natriumsul- faattilannoituksen ja korkean natriumkloridilannoituksen välillä naattisadossa. Typpilannoitus li- säsi selvästi satoa. Suurin lannoitemäärä näytti tuottavan jaettuna hieman paremman sadon kuin kerralla kylvön yhteydessä annettuna. Mehupitoisuudet vaihtelivat 48-54 tuorepainoa typpilannoituksesta riippuen. Mitä suurempi typpilannoitus sitä korkeampi oli juurikkaiden mehupitoisuus. Kuiva-ainepitoisuus puolestaan laski typpilannoituksen lisääntyessä. Kloridi- ja sulfaattilannoitus eivät vaikuttaneet mehu- tai kuiva-ainepitoisuuksiin. Kuva 1. Maan ammoniumtyppipitoisuuden muuttuminen koejäsenittäin kasvukauden aikana III ja IV kerranteessa. Fig. 1. Content of soil ammonium nitrogen during the growing season of 1990 in the third and fourth replicate. NO3-N mg/kg ka. 0 En M71-1 40 30 20 10 N100 N100 N100 N100 N200 N200 N200 N200 S 44 S 88 CI 95 Cl 190 S 44 S 88 CI 95 CI 190 III 29.5. ffl 23.7. r."---1 3 8. ME 17.8. 6.9. 1 12.10. Kuva 2. Maan nitraattityppipitoisuuden muuttuminen koejäsenittäin kasvukauden aikana III ja IV kerranteessa. Fig. 2. Content of soil nitrate nitrogen during the growing season of 1990 in the third and fourth replicate. 22 2.2 Kenttäkoe 2.2.1 Maan ravinnepitoisuudet Kuvasta 1 havaitaan ammoniumtyppipitoisuuksien olleen korkeimmillaan toukokuun lopulla, kahden viikon kuluttua perustamislannoituksesta. Ammoniumtyppipitoisuus laski pohjalukemiin- sa 23.7. (II näytteenottokerta), josta sen nosti seuraavana päivänä annettu ammoniumnitraattilan- noitus. Elokuun puoliväliin mennessä nitrifioituminen ja kasvien otto laskivat arnmoniumtyppipi- toisuuden jälleen 2-3 mg/kg kuivaa maata, jossa pitoisuus pysyikin lokakuuhun asti. Typpilan- noituksen määrä vaikutti maan ammoniumtyppipitoisuuteen vain lannoitusten jälkeen ja tällöin- kin vain muutaman viikon ajan. Kuvasta 2 nähdään, että maan nitraattityppipitoisuus pieneni tasaisesti perustamislannoituksesta lähtien. Toisen ja kolmannen näytteenottokerran välissä annettu täydennyslannoitus ei erottunut näytteissä. Ilmeisesti nitrifioituminen piti maan nitraattitypen määrän korkeana täydennyslannoi- tukseen asti. Typpeä 100 kg/ha saaneiden ruutujen nitraattityppipitoisuus putosi alhaiseksi elo- kuun puolivälissä (IV näytteenottokerta) ja 200 kg/ha saaneiden ruutujen vasta syyskuun alussa (V näytteenottokerta). Kaksinkertainen typpilannoitus piti myös maassa vastaavaa suhdetta lokakuuhun asti. Vasta lo- kakuun puolella molempien typpilannoituskäsittelyjen nitraattipitoisuudet laskivat yhtä pieniksi. " Ii ii 25 20 15 10 23 CI mg/kg ka. S44 S88 Cl 95 Cl 190 S 44 S 88 CI 95 Cl 190 I 1 1 12.10. 29.5. 23.7. 3 8 MINI 17.8. 69 N100 N100 N100 N100 N200 N200 N200 N200 Kuva 3. Maan kloridipitoisuuden muuttuminen koejäsenittäin kasvukauden aikana III ja IV kerranteessa. Fig. 3. Content of soil chloride during the growing season of 1990 in the third and fourth replicate. T/HA 30 N100 N100 N100 N100 N200 N200 N200 N200 S 44 S 88 Cl 95 Cl 190 S 44 S 88 Cl 95 Cl 190 ml PIENET I LUOKKA EM KOKONAISSATO Kuva 4. Pienten (alle 4 cm) ja I luokan sadon sekä kokonaissadon keskiarvot tn/ha eri koejäsenissä. Fig. 4. The yield of small and first class beetroots t/ha. 120 100 80 60 40 20 0 24 Kuvasta 3 nähdään, että kloridipitoisuudet pysyivät kaliumkloridilla lannoitetuissa koejäsenissä selvästi korkeampina syyskuuhun asti. Vasta lokakuun näytteenottokerta antoi vihjeitä erojen ta- saantumisesta. Pitoisuudet laskivat lannoituksen jälkeen elokuun alkuun mennessä selvästi. Elo- ja syyskuun aikana näytteiden tulokset vaihtelivat runsaasti, ja vasta lokakuussa maan kloridipi- toisuus laski alle elokuun alussa vallinneen tason. 2.2.2 Satotulokset Punajuurikkaiden ensimmäisen laatuluokan sadot vaihtelivat 6-24 tn/ha typpilannoituksella 100 kg/ha ja 11-35 tn/ha typpilannoitustasolla 200 kg/ha. Typpilannoituksella 100 kg/ha sadon kes- kiarvo oli 15 tn/ha ja tasolla 200 kg/ha 25 tn/ha. Korkeampi typpimäärä antoi siis keskimäärin 1,7-kertaisen I luokan sadon alempaan verrattuna. Kaliumkloridin käyttö verrattuna kaliumsul- faattiin näytti antavan hieman parempia satoja. Ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä (p <0,144). Taulukko 8. Lannoituksen vaikutus pienten juurikkai- den (alle 4 cm) ja I luokan (4-8 cm) määrään sekä ko- konaissatoon (pienet + I luokka). Table 8. The effect of fertilizing on the yield of small (<4 cm) and 1 class (4-8 cm) beetroots and total yield. Käsittely <4 cm 4-8 cm Yhteensä tn/ha Treatment tn/ha — tlha tn/ha — tlha Total tlha Nioo 5,3 14,7 20,1 N200 3,8 24,6 28,4 * ** * S44 5,3 17,9 23,2 S88 4,8 19,8 24,6 C195 4,0 21,3 25,3 C1190 4,1 19,7 23,9 Taulukko 9. Lannoituksen vaikutus naattisatoon. Table 9. The effect of fertilizing on the shoot yield. Käsittely tn/ha tuoreena trilha kuivana Treatrnent tlha fresh rnatter tlha dry matter Nioo 12,0 1,4 N200 19,2 2,0 ** ** S44 13,7c 1,6a Sg8 14,4bc 1,7a C0191950 16,2ab 1,7a 18,0a 1,9a *** S- ja Cl-käsittelyjen keskiarvot, joiden yläindeksinä ei ole yhteistä kirjainta, eroavat toisistaan Tukeyn HSD-testin mukaan merkitsevästi (p=0,05). Means of S- and Cl-treatments without a common super- script 'atter are significantly different (p<0.05). Means without superscript letters have no significant differences. 25 Typpilannoitus 200 kg/ha vähensi pienten punajuurikkaiden määrää (Taulukko 8 ja Kuva 4). Myös kloridikäsittelyt näyttivät hieman vähentäneen pieniä juurikkaita (p <0,052). Pienten juu- rikkaiden määrät eivät eronneet kerranteiden välillä niin paljon kuin I luokan juurilckaiden mää- rät. Juurikkaiden kokonaissadosta havaittiin kerranteiden välinen ero (Liite 2). Hehtaarisato lisääntyi lähes lineaarisesti I kerranteen 18 tonnista IV kerranteen 32 tonniin. Syynä lienee maan hietapi- toisuuden lisääntyminen I:stä IV:nteen kerranteeseen (Liite 1). Korkea hietapitoisuus sai aikaan paremman taimettumisen ja taimien kasvun hyvien kosteusolosuhteidensa ansiosta. Typpilannoi- tuskäsittely 200 kg/ha antoi noin 8 tonnia korkeamman kokonaissadon hehtaaria kohti kuin typpi- lannoituskäsittely 100 kg/ha. Kloridi- ja sulfaattikäsittelyt eivät vaikuttaneet yhteenlaskettuihin kokonaissatotuloksiin. Typpilannoitus 200 kg/ha tuotti tuoreen naattisadon keskiarvoksi 19 tn/ha ja 100 kg/ha typpimää- rä 12 tn/ha (Taulukko 9). Kloridilannoitustasot tuottivat korkeampia naattien tuoresatoja kuin sul- faattilannoitustasot. Kuiva-aineeksi muutettuna kloridi- ja sulfaattilannoituksille saatiin vielä ero varianssianalyysissä (p <0,049), mutta Tukeyn testi ei enää havainnut eroja (Taulukko 9). Varastointitappiot vaihtelivat 6 kk:n varastointiaikana 20:stä jopa 70:een prosenttiin. Maatalou- den tutkimuskeskuksen kasvitautien tutkimusalalla pilaantumisen aiheuttajaksi tunnistettiin Phoma-sieni. Phoma-sieni on lähtöisin maasta ja se tarttuu nostossa, lajittelussa tai muussa käsit- telyssä syntyviin vioituksiin. Sieni oli tunkeutunut juurikkaaseen kannasta tai kärjestä. Se pehmit- ti ensiksi tartuntakohdan ja tuotti vahvistuttuaan valkoista seittiä. Phoma-sieni on yleinen peru- nan varastotauti, mutta punajuurikkaan varastoinnissa siitä ei ole yleensä ollut haittaa. Typpilannoitus 200 kg/ha laski säilyvyyttä varastossa noin 5 % (Taulukko 10). Säilyvyyden las- keminen oli myös tilastollisesti hyvin merkitsevää. Kloridi- ja sulfaattilannoitukset eivät vaikutta- neet varastointikestävyyteen. Sulfaattilannoitus 88 kg/ha rikkiä antoi keskiarvon perusteella mui- ta hieman paremman säilyvyyden, mutta vaihtelut olivat niin suuria, ettei mitään tilastollisia eroja Saatu. Taulukko 10. Lannoituksen vaikutus varastointikestävyyteen. Table 10. The effect of fertilizing treat- ments on the storability. Käsittely Kauppakelpoinen osuus % Treatment Percentage of healthy Nioo 67,2 N200 61,7 S44 64,0 $88 68,4 C195 62,8 C1190 62,6 - - .. i 1111111IIIIII i i 8.8. 15.8. , ..1 28,8. 1 1111111111 13.9. 26 NO3 mg/kg tuoretta ainetta 2500 2000 1500 1000 500 1 N * 100 kg/ha —9— N 200 kg/ha Kuva 5. Typpilannoituksen vaikutus juurikkaiden nitraattipitoisuuteen. Fig. 5. Nitrate content in roots of beetroot during the growing season of 1990 at two rates of nitrogen fertilization. NO3 mg/kg tuoretta ainetta 111111111111111111111111111111111111111111 88. 15.8, 23.8. 28.8. ---).€- SO4-8 44 kg/ha 0 SO4-8 88 kg/ha ---- CI 95 kg/ha z CI 190 kg/ha Kuva 6. Kloridi- ja sulfaattilannoituksen vaikutus juurikkaiden nitraattipitoisuuteen. Fig. 6. Nitrate content in roots of beetroot d uring the growing season of 1990 at different rates chloride and sulphate fertilization. 27 13.9. 0 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 11 11 i 1,8. 8,8. 15.8. 23.8. 28.8. 0 804-8 88 kg/ha CI 190 kg/ha 804-8 44 kg/ha CI 95 kg/ha NO3 mg/kg tuoretta ainetta 3000 LI 2500 2000 - 1500 1000 -- 500 0 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 I I I I I I 1 1 1 1 1 1 1 11111 I m11111111 1.8, 8.8. 15.8. 23.8. 28.8. 13.9. *, N 100 kg/ha 0 N 200 kg/ha Kuva 7. Typpilannoituksen vaikutus naattien nitraattipitoisuuteen. Fig. 7. Nitrate content in shoots of beetroot during the growing season of 1990 at two rates of nftrogen fertilizer. NO3 mg/kg tuoretta ainetta 3000 2500 2000 - 1500 1000 - 500 - Kuva 8. Kloridi- ja sulfaattilannoituksen vaikutus naattien nitraattipitoisuuksiin. Fig. 8. Nitrate content in roots of beetroot during the growing season of 1990 at different rates of chloride and sulphate fertilization. 8.8. 15.8. 23.8, 28.8. 1 3, 9. 111111111111111111111111111111111111111111 N 100 kg/ha N 200 kg/ha 28 kuiva-ainetta % tuorepainosta Kuva 9. Typpilannoituksen vaikutus juurikkaiden kuiva-ainepitoisuuksiin. Fig. 9. Dry matter content in roots of beetroot during the growing season of 1990 with two rates of nitrogen fertilization. 2.2.3 Nitraattipitoisuudet Juurikkaiden nitraattipitoisuus laski elokuun alusta syyskuun puoliväliin mentäessä noin 900 mg tuorepainokiloa kohti. Korkea typpilannoitus nosti juurikkaiden nitraattipitoisuutta selvästi. Typ- peä 200 kg/ha saaneiden juurikkaiden nitraattipitoisuudet olivat koko elokuun ajan noin 900 mg tuorepainokiloa kohti korkeammat kuin typpilannoitustason 100 kg/ha juurikkaiden pitoisuudet. Molempien typpitasojen juurikkaiden nitraattipitoisuudet laskivat elokuun aikana selvästi (Kuva 5). Kloridi- ja sulfaattikäsittelyillä ei ollut selvää vaikutusta nitraatin kertymiseen (Kuva 6). Elokuun kuluessa juurikkaiden nitraattipitoisuudet laskivat samansuuntaisesti kaikissa osaruutukäsittelyis- sä. Kloridi- ja sulfaattikäsittelyjen välille saatiin ainoa tilastollisesti merkitsevä (p<0,01) ero toi- sella näytteenottokerralla. Tällöin sulfaattilannoitus 88 kg/ha rikkiä aiheutti kloridikäsittelyjä kor- keampia nitraattipitoisuuksia. Liitteessä 3 on esitetty juurikkaiden nitraattipitoisuudet koejäsenit- täin ja käsittelyittäin. Naattien nitraattipitoisuus laski elokuun alusta syyskuun puoleenväliin noin 1300 mg tuorepaino- kiloa kohti. Typpimäärä 200 kg/ha aiheutti naatteihin keskimäärin 1150 mg tuorepainokiloa kohti suuremman nitraattipitoisuuden kuin 100 kg/ha (Kuva 7). Typpilannoitus 200 kg/ha aiheutti ajan kuluessa suurempaa vaihtelua nitraattipitoisuuksissa kuin 100 kg/ha. Typpilannoitustasojen nit- raattipitoisuudet erosivat toisistaan sekä suuruudeltaan että muuttumiseltaan ajan kuluessa selväs- ti. 29 kuiva-ainetta % tuorepainosta 111111111111111111111111111111111 111111111 1.8. 8.8. 15.8. 23.8, 28.8. 13.9. 804-8 44 kg/ha SO4-8 88 kg/ha Cl 95 kg/ha Cl 190 kg/ha Kuva 10. Kloridi- ja sulfaattilannoituksen vaikutus juurikkaiden kuiva-ainepitoisuuksiin. Fig. 10. Drif matter content in roots of beetroot during the growing season 1990 at different rates of chloride and sulphate fettilization. Verrattaessa eri kloridi- ja sulfaattilannoitustasojen nitraattipitoisuuksia naateisssa kloridikäsitte- lyt näyttivät laskevan pitoisuuksia, vaikkei ero ollut aivan tilastollisesti merkitsevä (p <0,057) (Kuva 8). Naattien nitraattipitoisuuksien muuttuminen ajan kuluessa oli yhdenmukaista kaikissa kloridi- ja sulfaattikäsittelyiss ä. Typpi- ja kloridikäsittelyjen välistä yhdysvaikutusta esiintyi V ja VI näytteenottokerralla. Viiden- nellä näytteenottokerralla naattien nitraattipitoisuudet olivat pienempiä kloridilannoituskäsittelys- sä 190 kg/ha kuin sulfaattilannoitustasoilla, kun typpilannoitus oli runsasta (200 kg/ha). Samoin kuudennella näytteenottokerralla naattien nitraattipitois uudet olivat pienempiä kloridilannoituskä- sittelyssä 90 kg/ha verrattuna sulfaattilannoitukseen 44 kg/ha rikkiä, kun typpilannoitus oli 200 kg/ha. 2.2.4 Kuiva-ainepitoisuudet Juurikkaiden kuiva-ainepitoisuus nousi elokuun alussa, mutta todennäköisesti 8.-15.8. välisen ajanjakson yli 30 mm:n sateiden vuoksi kuiva-ainepitoisuus putosi 15.8. otetuissa näytteissä uu- delleen alas (Kuva 9). Elokuun puolenvälin jälkeen kuiva-ainepitoisuus nousi tasaisesti. Ajan vai- kutus kuiva-ainepitoisuuteen oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Kun typpilannoitus oli 100 kg/ha, juurikkaiden kuiva-ainepitoisuus oli noin 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin typpilannoitustasolla 200 kg/ha. Molempien typpilannoitustasojen kuiva-ainepi- toisuudet muuttuivat samansuuntaisesti ajan kuluessa (Kuva 9). 1.8, 8.8. 15.8. 23.8. 28.8. 13.9. 14 12 - 10 - 1111 I 1111111111 I 1 I 11 1111111111 I 11111111111 30 kuiva-ainetta tuorepainosta 14 - 12 10 1 111111111111111111111 11111111111111111111 1.8. 8.8. 15.8. 23.8. 28.8. 13.9. —°— N 100 kg/ha N 200 kg/ha Kuva 11. Typpilannoituksen vaikutus naattien kuiva-ainepitoisuuksiin. Fig. 11. Dry matter content in shoots of beetroot during the growing season of 1990 at two rates of nitrogen fertilization. kuiva-ainetta tuorepainosta ---- SO4-8 44 kg/ha CI 95 kg/ha SO4-8 88 kg/ha CI 190 kg/ha Kuva 12. Kloridi- ja sulfaattilannoituksen vaikutus naattien kuiva-ainepitoisuuksiin. Fig. 12. Dry matter content in shoots of beetroot during the growing season of 1990 at different rates of chlonde and sulphate fertilization. 31 Kloridikäsittelyt laskivat juurikkaiden kuiva-ainepitois uutta noin 0,5 prosenttiyksikköä verrattuna sulfaattikäsittelyihin. Kloridi- ja sulfaattikäsittelyjen kuiva-ainepitoisuuksien muutokset ajan ku- luessa olivat samansuuntaisia (Kuva 10). Naattien kuiva-ainepitoisuus nousi heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin asti. Ilmeisesti 8.8. alkaneiden sateiden takia kuiva-ainepitoisuus laski hieman 23.8. (V näytteenottokerta). Tä- män jälkeen nousu näytti jatkuvan, tosin vaihtelevasti. Typpilannoitustasot eivät vaikuttaneet naattien kuiva-ainepitoisuuksiin elokuun alkupuolella. Elokuun loppupuolen ja syyskuun alun aikana typpilannoitus 200 kg/ha laski naattien kuiva-aine- pitoisuutta (Kuva 11). Kuiva-ainepitoisuudet nousivat elokuun aikana noin 5 %. Klåridikäsittelyt tuottivat seurannan aikana lähes 1 prosenttiyksikön pienempiä naattien kuiva- ainepitoisuuksia kuin sulfaattikäsittelyt. Kloridi-ja sulfaattikäsittelyjen kuiva-ainepitoisuuksien muutokset olivat ajan kuluessa samansuuntaisia (Kuva 12). 3 TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Typpilannoituksen vaikutukset Astiakokeessa tulivat esille typpilannoituksen satoa ja nitraattipitoisuutta kohottava vaikutus (PECK ym. 1971, AURA 1985) sekä nitraattipitoisuuden laskeminen kasvukauden kuluessa (PECK ym. 1971, KALLIO ym. 1980). Astiakokeen optimaaliset kasvuolosuhteet johtivat sadonkorjuu- vaiheessa siihen, että typpi oli käytetty niin tarkoin hyväksi, ettei nitraattiakaan ollut kertynyt juurikkaisiin. Kenttäkokeessa korkea typpilannoitus lisäsi satoa selvästi. Sekä I luokan sato että kokonaissato erosivat typpikäsittelyjen välillä noin 10 tn hehtaaria kohti. Alempi typpilannoitus tuotti enem- män pieniä juurikkaita kuin typpilannoituskäsittely 200 kg/ha, joten runsas typpilannoitus sai ai- kaan juurikkaiden tasaisen kehittymisen. Sadonkorjuun siirtäminen syyskuuhun olisi mahdolli- sesti kasvattanut alhaisen typpilannoituksen alimittaisia juurikkaita kauppakuntoisiksi ja toisaalta aiheuttanut korkealla typpilannoitustasolla suurimpien juurikkaiden liikakasvua ja laadun heik- kenemistä. Saadut tulokset pitävät yhtä AuRAn (1985) tulosten kanssa. AURA (1985) totesi typpilannoituk- sen kohottavan voimakkaasti punajuurikkaan satoa ja tuottavan helposti suurikokoisia juurikkai- ta. Typpimäärällä 80 kg/ha kokonaissato oli 35 tn/ha ja kaksinkertaisella typpimäärällä yli 45 tn/ha. Korkean lannoituksen myötä lisääntyi kuitenkin myös ylisuurien ja haljenneiden juurikkai- den osuus. LEHTISEN (1984) mukaan punajuurikkaalle sopiva typpimäärä olisi 60-120 kg/ha, koska yli 120 kg/ha typpimäärä johti kokeissa toisinaan jo sadonalennuksiin. Samaan 60-120 kg/ha typpitarpeeseen päätyivät myös VUORINEN ja TAKALA (1987). Kasvukauden suotuisuudel- la näyttää olevan hyvin suuri osuus punajuurikkaan sadon muodostukseen. Joinakin vuosina 60 kg/ha typpimäärä on riittävä, ja toisina vuosina hyvinkin runsas typpilannoitus lisää kauppakel- poista satoa. Kasvukaudella annettava täydennyslannoitus lisää satoa, mikäli peruslannoituksena annettu typ- pimäärä ei ole riittävä. Täydennyslannoitus olisi kuitenkin annettava tarpeeksi aikaisin, jotta typ- 32 pi liukenisi ja tulisi punajuurikkaan käytettäväksi. Täydennyslannoitustarve saattaa kuitenkin olla vaikea arvioida riittävän aikaisin. Typpilannoitus laski sekä juurikkaiden että naattien kuiva-ainepitoisuutta kenttäkokeessa. Juurik- kaiden kuiva-ainepitoisuudet erosivat toisistaan selvemmin kuin naattien. Naateissa korkeamman typpilannoituksen vaikutus alkoi näkyä vasta elokuun puolivälissä. Myös astiakokeessa typpilan- noitus laski juurikkaiden kuiva-ainepitoisuutta. Juurikkaissa kuiva-ainepitoisuuden ero lannoitustasojen välillä vaihteli näytteissä yleensä 0,5-1 prosenttiyksikön välillä. AURAn (1985) kolmen vuoden kokeissa sadon kuiva-ainepitoisuus laski 80, 120 ja 160 kg/ha typpilannoituksen myötä vastaavasti 16,2, 15,5 ja 14,8 prosenttiin. Kenttä- kokeen typpilannoitus 200 kg/ha laski hieman juurikkaiden vatastointikestävyyttä. Varastointi- kestävyyden heikkenemiseen vaikuttaa todennäköisesti osaltaan kuiva-ainepitoisuus, mutta toi- saalta korkea typpilannoitus voi heikentää muillakin tavoin juurikkaiden säilyvyyttä. AuRAn (1985) kokeissa eri typpilannoitusmäärät eivät vaikuttaneet juurikkaiden säilyvyyteen varastossa. Runsas typpilannoitus nosti selvästi nitraattipitoisuutta sekä juurikkaissa että naateissa. Naateissa pitoisuudet vaihtelivat enemmän kuin juurikkaissa. Kenttäkokeessa nitraattipitoisuuksien ero typpilannoitusten välillä pysyi suunnilleen samana elokuun alusta syyskuun puoleenväliin. Sitä vastoin maan nitraattityppipitoisuudet laskivat molemmilla lannoitustasoilla elokuun puolivälissä lähelle toisiaan. Ilmeisesti punajuurikas otti nitraattia runsaasti sisältävästä alustasta nitraattityp- peä yli oman tarpeensa kesäkuun aikana ja varastoi sen myöhempää käyttöä varten. Elokuun alussa sekä juurikkaiden että naattien nitraattipitoisuudet olivat kentällä yli 800 mg tuo- repainokiloa kohti korkeammat kuin syyskuun puolivälissä. Kasvukauden kuluessa tapahtuvan nitraattipitoisuuden alenemisen punajuurikkaassa ovat havainneet myös mm. PECK ym. (1974) ja KALLIO ym. (1980). AURA (1985) käytti typpilannoitustasoja 80, 120 ja 160 kg/ha, jotka tuottivat vastaavasti juurik- kaiden nitraattipitoisuuksiksi 607, 1032 ja 1613 mg nitraattia tuorepainokiloa kohti. Tulokset vas- taavat melko hyvin juurikassadon tässä kokeessa sisältämiä nitraattipitoisuuksia, jotka olivat tuo- repainokiloa kohti 775 mg typpilannoituksella 100 kg/ha ja 1790 mg typpilannoituksella 200 kg/ha. Punajuurikkaan typpilannoitussuositus 70 kg/ha (VILJAVUUSPALVELU 1990) lienee sopiva, jotta nitraattia ei kertyisi paljoa yli 400 mg tuorepainokiloa kohti. Mikäli maa sisältää runsaasti mineraalityppeä, olisi harkittava pienempiä typpimääriä kuin 70 kg/ha. Typpilannoituksen jakaminen kahteen tai useampaan osaan antaisi mahdollisuuden kohdistaa typpilannoitus kasvukauden suotuisuuden mukaan. Huonoina kasvukausina, kun peruslannoituk- sena annettu typpimäärä on riittävä, täydennyslannoituksesta voitaisiin luopua ja toteuttaa se vain suotuisina kasvukausina, kun lisätyppeä tarvitaan. 3.2 Kloridilannoituksen vaikutukset HÄHNDEL ja WEHRMANN (1986 b) saivat kloridilannoituksella hieman parempia pinaatti- ja sa- laattisatoj a kuin sulfaattilannoituksella. Maan korkea kloridipitoisuus voi nousta kuitenkin hel- 33 posti kasvua haittaavaksi tekijäksi. Tässä kokeessa punajuurisadot lisääntyivät hieman kloridilan- noituksella. Punajuuri ei myöskään ole arka kloorille vaan se kestää korkeita suolapitoisuuksia. Astiakokeen hyvien kasvuolojen Vuoksi nitraatin kertyminen ei muodostunut öngelmaksi. Kas- vun keskivaiheilla kloridilannoitus näytti kuitenkin alentavan nitraatin kertymistä. Näin ollen seuraavana vuonna päätettiin selvittää kloridin vaikutusta pelto-olosuhteissa. Kaliumkloridin ja -sulfaatin käyttö ei aiheuttanut eroja kokonaissatoön kentällä, kun taas astiako- ' keessa kloridilannoituS näytti hieman lisäävän satoa. Näin sulfaattia vähemmän maksavaa ka- liuinkloridia voitaisiin käyttää punajuurildcaan lannoitteena ilman, että satotaso laskee. Naattisa- toa kaliumkloridi lisäsi, mutta syynä oli suurimmaksi osaksi vesipitoisuuden lisääntyminen. Kloridikäsittelyt laskivat juurikkaiden kuiva-ainepitoisuutta neljänä ja naattien kuutena kertana seitsemästä näytteenottokerrasta. Näin kaliumkloridin käyttö verrattuna kaliumsulfaattiin nosti kasvin vesipitoisuutta kenttäkokeessa. Astiakokeessa kloridin lisääminen ei laskenut juurikkaiden kuiva-ainepitoisuutta. Kloridi- ja sulfaattilannoitukset eivät vaikuttaneet juurikkaiden säilyvyyteen varastossa. Kloridin mahdollisesti aiheuttama vesipitoisuuden lisääntyminen saattaa kuitenkin joissain olosuhteissa heikentää varastointitulosta. Astiakokeessa kloridin vaikutus nitraattipitoisuuteen ajoittui ainoastaan kasvun keSkivaiheisiin, jolloin nitraattipitoisuus oli 400 mg tuorepainokiloa kohti alempi kloridikäsittelyssä 500 mg/kg maata kuin sulfaattikäsittelyissä. NURZYNSKIn (1976) astiakokeessa turvemaalla kaliumkloridi laski sadon nitraattipitoisuutta selvästi kaliumsulfaattiin verrattuna. Typpeä maahan annettiin 600 mg/1 ja kaliumia 400 (360 Cl), 800 (720 Cl) tai 1600 (1440 Cl) mg/lkaliumkloridina tai -sulfaat- tina. Kaliumkloridilla lannoitetut juurikkaat sisälsivät nitraattia alle 100 mg tuorepainokiloa koh- ti, kun taas kaliumsulfaattia saaneet sisälsivät 700-2300 mg tuorepainokiloa kohti. Erojen syynä saattaa olla turvemaan suurempi typen mineralisaatio, joka tuottaa riittävästi am- moniumtyppeä. Van der BOONin ym. (1988) mukaan kasvin on saatava osa typestä ammonium- muodossa, jotta kloridi korvaisi nitraattia. NURZYNSKIn (1976) kokeessa käytettiin myös tätä as- tiakoetta korkeampia kloridi- ja sulfaattimääriä, mikä todennäköisesti tehostaa kloridin vaikutus- ta. Kasvin ottamista anioneista kloridi ja nitraatti ovat nopeasti otettavissa, kun taas sulfaatin otto on huomattavasti hitaampaa. Kloridin nitraatin kertymistä vähentävä vaikutus on viime vuosien aikana todettu useilla vihan- neskasveilla. Saavutetut vähennykset ovat kuitenkin olleet melko vaihtelevia. Tässä kokeessa kloridi vähensi nitraatin kertymistä juurikkaisiin tilastollisesti merkitsevästi vain II näytteenotto- kerralla (1.8.). CANTLIFFEn ja GOODWINin (1974) kokeessa kaliumkloridi näytti laskevan sadon nitraattipitoisuutta verrattuna kaliumkloridiin, mutta ero oli tilastollisesti merkitsevä vain johto- jänteissä. Johtojänteissä ldoridi vähensi nitraatin kertymistä noin 30 %. Maanäytteistä havaitaan kloridipitoisuuksien olleen koko kasvukauden ajan korkeampia kloridil- la lannoitetuissa ruuduissa verrattuna sulfaatilla lannoitettuihin ruutuihin. Syy onkin ilmeisesti ammoniumin määrässä. Mikäli nitraatti oli kasvin ainoa typen lähde, kloridi ei vaikuttanut nitraa- tin kertymiseen. Ammoniumia oli täydennyslannoituksen jälkeen maassa vielä riittävästi 1.8., mutta jo viikon kuluttua nitrifioituminen ja kasvien otto olivat laskeneet ammoniumin määrän niin alas, ettei kloridi enää vaikuttanut nitraatin kertymiseen. 34 Syitä, miksi ammoniumia tarvitaan, jotta Idoridi vähentäisi nitraatin kertymistä, ei ole täysin sel- vitetty. Van der BOON ym. (1988) otaksuvat ammoniumtarjonnan helpottavan kloridin pääsyä kasviin. Ammonium vähentää nitraatin ottoa (DEANE-DRUMMOND 1985), ja kun kasvin nitraatin otto laskee, kasvi tarvitsee muita anioneja tasapainottamaan kationien positiivista varausta. Näin kloridi-ioneja pääsee kasvlin ja ne voivat korvata nitraattia osmoottisen potentiaalin ylläpitämi- ses sä ja kationien vasta-ionina. Kloridin kasvin nitraattipitoisuutta laskeva vaikutus vaatisi ilmeisesti nitrifikaatioinhibiittorien käyttöä. Tällöinkään vaikutus ei välttämättä olisi kovin suuri. Kokeen II näytteenottokerran juu- rikkaiden nitraattipitoisuus laski 1730 mg:sta 1330 mg:aan tuorepainokiloa kohti kloridin ansios- ta, kun typpilannoitus oli 100 kg/ha, mutta typpilannoitustasolla 200 kg/ha vaikutus näkyi vain runsaasti kaliumsulfaattia saaneen käsittelyn muita korkeampana nitraattipitoisuutena. Tarkasteltaessa nitraatin kertymistä naatteihin tuorepainoldloa kohti kloridi vähensi kertymistä toisesta näytteenottokerrasta viidenteen. Tämä vähennys johtui suureksi osaksi kloridin aiheutta- masta vesipitoisuuden lisääntymisestä. Kuiva-ainetta kohti laskettaessa tilastollisesti merkitsevä ero saatiin vain II näytteenottokerralla. Tästä huolimatta voitaneen todeta kloridin nitraatin kerty- mistä vähentävän vaikutuksen näkyvän helpommin naateissa kuin juurikkaissa. Samansuuntaisen tuloksen saivat kenttäkokeessaan CANTLIFFE ja GOODWIN (1974). 3.3 Johtopäätökset Typpilannoitus lisää suotuisana kasvukautena helposti punajuurikkaan satoa, mutta ongelmana on samalla tapahtuva nitraattipitoisuuden nousu. Ainoa tapa välttää nitraatin liiallinen kertyminen näyttää edelleenkin olevan alhainen typpilannoitus, jolla tosin ei päästä huippusatoihin, mutta saadaan laadultaan hyvää punajuurta. Kaliumkloridin tai -sulfaatin käyttö ei aiheuttanut eroja punajuurikkaan sadon määrään tai laa- tuun. Hinnaltaan edullisempi kaliumkloridi voi tuottaa jopa hieman parempia satoja ja ehkä pie- nempiä nitraattipitoisuuksia kuin kaliumsulfaattilannoitus. Kuiva- ainepitoisuuden laskeminen saattaa kuitenkin joinakin vuosina aiheuttaa varastointiongelmia. Koska juurikkaiden nitraattipitoisuudet laskevat kasvukauden kuluessa, nitraattipitoisuus saattaa olla ongelmana lähinnä elokuussa käytettävissä tuorevihanneksissa. Tällöin ldoridilannoitus voi vähentää mahdollisen täydennyslannoituksen aiheuttamaa nitraatin ottoa. Koska kloridi ilmeisesti tarvitsee nitraatin kertymistä vähentääkseen ammoniumtyppeä, typen täydennyslannoituksen an- taminen ammoniumpitoisena lannoitteena on suositeltavaa. Multa- ja turvemailla ammoniumia on maassa koko kasvukauden ajan typen mineralisoitumisen ansiosta, joten näillä maalajeilla klo- ridin käyttö voi laskea tehokkaasti nitraattipitoisuuksia. KIRJALLISUUS ALLEN, S. & SMITH, J.A.C. 1986. Ammonium nutrition in Ricinis Communis: Its effects on plant growth and the chemical composition of the whole plant, xylem and phloem saps. J. Exp. Bot. 37: 1599-1610. AURA, E. 1985. Avomaanvihannesten veden ja typen tarve. Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedo- te 7/85: 1-61. BEHR, U. & WIEBE, H.-J. 1988. Beziehungen zwischen dem Gehalt an Nitrat und der Osmotica des Zellsaftes bei Kopfsalatorten (Lactuca sativa L.) Gartenbauwissenschaft 53: 206-210. BENOIT, F. & CEUSTERMANS, N. 1989. Recommendations for the commercial production of but- terhead lettuce in NFT. Soilless culture 5: 1-12. BLOM-ZANDSTRA, M. 1989. Nitrate accumulation in vegetables and its relationship to quality. Ann. appi. Biol. 115: 553-561. BOON, J. van der, ST'EENHUIZEN, J.W. & STEINGRÖVER, E. 1988. Effect of EC, and Cl and NH4 concentration of nutrient solutions on nitrate accumulation in lettuce. Acta Horticulturae 222: 35-42. STEENHUIZFN, J.W. & STEINGRÖVER, E.G. 1990. Growth and nitrate concentration of lettu- ce as affected by total nitrogen and chloride concentration, NH4/NO3 ratio and temperature of the recirculating nutrient solution. J. Hortic. Sci. 65: 309-321. BREIMER, T. 1982. Environmental factors and cultural means affecting the nitrate content of spi- nach. Fert. Res. 3: 191-292. BUCHNER, A. von 1951. i*Jber die Änderung des Mineralstoffhaushaltes durch Chloriddtingung bei Ammoniak- bzw. Nitraternährung. Z. Pflanzenernähr. Diing. Bodenk. 55: 124-143. BURGHARDT, H. & ELLERING, K. 1988. Verträglichkeit und Wirkung von Blattdiingiingsmass- nahmen bei Gemiisekulturen. Gartenbauwissenschaft 51: 58-62. - & ELLERING, K. 1986. Beeinflussung des Nitratgehaltes von Spinat durch unterschiedliche Kulturbedingungen. Gartenbauwissenschaft 53: 201-205. CANTUFFE, D.J. 1972. Nitrate accumulation in vegetable crops as affected by photoperiod and light duration. J. Amer. Soc. Hort.Sci. 97: 414-418. -1973. Nitrate accumulation in table beets and spinach as affected by nitrogen, phosphorus, and potassium nutrition and light intensity. Agron. J. 65: 563-565. - & GOODWIN, P.R. 1974. Effects of nitrogen rate, source, and various anions and cations on NO3 accumulation and nutrient constituents of table beets. Agron. J. 66: 779-783. CORRE, W.J. & BREIMER, T. 1979. Nitrate and nitrite in vegetables. 85 p. Wageningen. CRADDOCK, V.M. 1990. Nitrosamines, food and cancer: Assessment in Lyon. Food and Chemi- cal Toxicology. 28: 63-65. DEANE-DRUMMOND, C.E. 1985. Regulation of nitrate uptake into Chara corallina cells via NH4-1- stimulation of NO3- efflux. Plant, Cell and Environment 8: 105-110. DIEST, A. van 1986. Means of preventing nitrate accumulation in vegetable and pasture plants. Fundamental, ecological and agricultural aspects of nitrogen metabolism in higher plants. Eds. Lambers, H., Neeteson, J.J. & Stulen, I. p. 455-471. Dordrecht. ELINKEINOHALLITUS. 1983. NONO-työryhmän mietintö. Nitraatti, nitriitti ja N-nitrosoyhdis- teet elintarvikkeissa. 66 p. Helsinki. ESALA, M. 1991. Split application of nitrogen: Effects on the protein in spring wheat and fate of 15N-labelled nitrogen in the soil-plant system. Ann. Agric. Fenn. 30: 219-309. GLASS, A.D.M., THOMPSON, R.G. & BORDELAU, L. 1985. Regulation of NO3-influx in barley. Plant Physiol. 77: 379-381. 35 36 GREENWOOD, D.J., CLEAVER, T.J., TURNER, M.K., HUNT, J., NIENDORF, K.B. & LOQUENS, S.M.H. 1980. Comparison of the effects of potassium fertilizer on the yield, potassium con- tent and quality of 22 different vegetable and agricultural crops. J. Agric. Sci., Camb. 95: 441- 456. & HUNT, J. 1986. Effect of nitrogen fertilizer on the nitrate contents of field vegetables grown in Britain. J. Sci. Food Agric. 37: 373-383. HARRADINE, A.R. 1990. Effect of 2,4-D ester on the nitrate concentration of variegated thistle (Silybum marianum (L.) Gaertn.) Austr. J. Exp. Agric. 30: 221-226. HARWARD, M.E., JACKSON, W.A., PILAND, J.R. & MASON, D.D. 1956. The relationship of chloride and sulfate ions to form of nitrogen in the nutrition of irish potatoes. Soil Sci. Soc. Amer. Proc. 20: 231-236. HILDEBRANDT, E.A. 1976. Zur Problematik der Nitrosoamine in der Pflanzenernährung. Diss. Justus Liebig Universität. 211 p. Giessen. HUCKLESBY, D.P. & BLANKE, M.M. 1987. Limitation of nitrogen assimilation in plants. I: Photosynthesis, nitrate content and distribution and pH-optima of nitrate reductase in apple, citrus, cucumber, spinach and tomato. Gartenbauwissenschaft 52: 176-180. HULEWICZ, D. & MOKRZECKA, E. 1971. Ertragsabhängigkeit des Spinats und einiger seiner wertbestimmender Bestandteile von der Diingung. Z. Pflanzenernähr. Bodenk. 130: 214-224. HÄHNDEL, R & WEHRMANN, J. 1986 a. Einfluss der NO3-Emährung auf Ertrag und Nitratge- halt von Spinat und Kopfsalat. Z. Pflanzenernähr. Bodenk. 149: 290-302. & WEHRMANN, J. 1986 b. Einfluss der Cl-ernährung auf Ertrag und Nitratgehalt von Spinat und Kopfsalat. Z. Pflanzenernähr. Bodenk. 149: 303-313. JAMES, D.W., KIDMAN, D.C., WEAWER, W.H. & REEDER, R.L. 1970. Factors affecting chloride uptake and implications of the chloride-nitrate antagonism in sugarbeet mineral nutrition. J. Am. Soc. Sugar Beet Technol. 15: 647-656. KAISER, W.M. & FÖRSTER, J. 1989. Low CO2 prevents nitrate reduction in leaves. Plant Physiol. 91: 970-974. KALLIO, H., LINKO, R.R., TIKANMÄKI, E. & PUNTARI, I. 1980. Effect of nitrapyrin on nitrapy- rin residues and nitrate content in red beet roots fertilised with urea. J. Sci. Food Agric. 31: 701-708. , KYYRÖ, M., EVERS, A-M. & KORKMAN, J. 1982. Distribution of nitrate in red beet roots and leaves fertilized with urea or ammonium nitrate. Ann. Agric. Fenn. 21: 131-136. -, ROUSKU, R., SALMINEN, A. & TIKANMÄKI, E. 1984. Diurnal variations in nitrate content of red beets. J. Agric. Sci. Finland. 56: 239-243. LEHTINEN, S. 1984. Avomaavihannesten lannoitus- ja kastelukokeet 1978-1983. Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 21/84. 1-62. MAGAT, S.S. & GOH, K.M. 1990. Effects of chloride fertilisers on ionic composition and cation- anion balance and ratio of fodder beet (Beta vulgaris L.) grown under field conditions. N. Z. J. Agric. Res. 33: 29-40. MANSS, H. & MANsS, F. 1989. Absenkung des Nitratgehaltes inWurzelgemiise. Gemiise (Miin- chen) 25: 377-379. (Ref. Hort. Abstr. 60: 6264.) MAY, M.L., PHILLIPS, J.M. & CLOUD, G.L. 1990. Drought-induced accumulation of nitrate in grain sorghum. J. Prod. Agric. 3: 238-241. MAYNARD, D.N. & BARKER, A.V. 1972. Nitrate content of vegetables crops. Hortscience 7: 224-226. , BARKER, A.V., MINOTTI, P.L. & PECK, N.H. 1976. Nitrate accumulation in vegetables. Adv. Agron. 28: 71-114. MENGEL, K. & KIRKBY, E.A. 1987. Principles of plant nutrition. 685 p. 4th ed. Bern. MERKEL, D., WITT, H.H. & JUNGK, A. 1975. Effect of molybdenum on the cation-anion balance of tomato plants at different nitrogen nutrition. Plant and Soil 42: 131-143. 37 MINOTTI, P.L. & STANKEY, D.L. 1973. Diurnal variation in the nitrate concentration of beets. Hortscience. 8: 33-34. MICHIGAN STATE UNIVERSITY. 1989. User's guide to MSTAT-C. Michigan. NIEUWHOF, M. & GIESEN, S. 1988. Genotypical variation in nitrate content of radish roots and prospects for reducing nitrate content by breeding. Acta Horticulturae 222: 101-104. , KEULEN, H.A. van & HOOGENDLTK, J.M. 1988. Non genetic variation in nitrate content of radish. Acta Horticulturae 222: 93-100. NURZYNSKI, J. 1976. Effect of the chloride and sulphate form of potassium on the quantitative and qualitative aspects and the yields of some vegetable crops crown on garden peat. English summary. Biuletyn Warzywnictwa 19: 105-118. ORION. 1978. Methods manual, 93 series electrodes. 31p. Massachusetts. ORION. 1983. Guide to ion analysis. 45 p. Massachusetts. PECHOVA, B., PRUGAR, J., PRUGAROVA, A. & DOBROVICKA, Z. 1989. Distribution of nitrates in vegetables. Sbornik UVTIZ, Zahradnictvi 16, 2: 125-130. (Ref. Hort. Abstr. 60, 6: 4259.) PECK, N.H., BARKER, A.V., MacDONALD, G.E. & SHALLENBERGER, R.S. 1971. Nitrate accu- mulation in vegetables. II. Table beets grown in upland soils. Agron J. 63: 130-132. , CANTLIFFE, D.J., SHALLENBERGER, R.S. & BOURKE, J.B. 1974. Table beet and nitrogen. N.Y. Agric. Exp. Sta, Geneva. Search Agric. 4, 6: 25p. PENTTILÄ, P-L., RÄSÄNEN, L. & KIMPPA, S. 1990. Nitrate, nitrite, and N-nitroso compounds in Finnish foods and the estimation of the dietary intakes. Z. Lebensm. Unters. Forsch. 190: 336- 340. RANTA, E., RITA, H. & KOUKI, J. 1989. Biometria, tilastotiedettä ekologeille. Yliopistopaino. 569 p. Helsinki. ROLL-HANSEN, J. 1977. Gjodslingsforsok med rodbet. Forskn. Fors. Landbr. 24: 1-31. ROORDA van EYSINGA, J.P.N.L. 1984. Nitrate and glasshouse vegetables. Fert. Res. 5: 149-156. SAS. 1985. SAS User's guide: Statistics, Version 5 Edition. 956 p. Cary, North Carolina. STEEL, R.G.D. & TORRIE, J.H. 1981. Principles and Procedures of Statistics. 633 p. 2nd Ed. Singapore. STEENHUISEN, J.W. 1987. Het nitraatgehalte van sla op voedingsfilm. 6. EC-waarde en Ca/Mg- verhouding van de voedingsoplossing. (Summary). Inst. Bodem-vruchtbaarheid, Rapp. 8-87. 89p. STEINGRÖVER, E., RATERING, P. & SIESLING, J. 1986 a. Daily changes in uptake, reduction and storage of nitrate in spinach grown at low light intensity. Physiol. Plant. 66: 550-556. , SIESLING, J. & RATERING, P. 1986 b. Effect of one night with "low light" on uptake, reduc- tion and storage of nitrate in spinach. Physiol. Plant. 66: 557-562. SUHONEN, I. 1984. Vihannesviljely avomaalla. 162 p. Helsinki. TAKALA, M. 1983. Inverkan av N-gödsling på skörd och nitrathalten av morot och rödbeta. Nord. Jordbr. Forskn. 65: 559-560. VILJAVUUSPALVELU. 1990. Viljavuustulosten tulkinta avomaan puutarha-viljelyssä. 16 p. VLADIMIROV, A.V. 1935. The influence of chlorides and sulfates on the intake of ammonia and nitrate nitrogen by plants. Khimizatziya Sotzialist. Zemledeliya (Moscow). 3: 14-21. (Ref. Chem. Abstr. 30: 1089.) VUORINEN, M. & TAKALA, M. 1987. Porkkanan ja punajuurikkaan sadetus, typpilannoitus ja kalkitus poutivalla hiekkamaalla. Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 10/87. 1-30. Liite 1. Maan ominaisuudet kenttäkokeessa. Soil characteristics of the field experiment. Kerranne Replicate I pH JL EC 10-4 sieni Ca K Mg mg/l P S B Humus Org.0 % % 0-25 6,70 0,57 3122 271 583 24,2 10,0 1,18 4,49 2,60 25-50 6,70 0,44 2828 230 626 22,0 9,5 1,09 3,39 1,96 II 0-25 6,75 0,59 3184 268 423 48,0 8,9 1,72 4,61 2,67 25-50 6,95 0,52 2910 256 808 11,5 13,3 1,35 . 2,99 1,73 III 0-25 6,55 0,55 3157 278 362 53,0 9,6 1,72 4,89 2,83 25-50 7,00 0,54 3127 215 895 2,2 16,4 1,05 1,92 1,11 IV 0-25 6,85 0,64 3564 222 286 62,0 9,0 1,31 4,86 2,82 25-50 7,05 0,90 2988 181 756 3,2 12,4 0,84 2,30 1,33 Kivennäisaineksen lajitekoostumus, % Particle size distribution, % <0,002 0,002-0,02 0,02-0,2 0,2-2 mm 0-25 46,9 28,1 17,7 7,3 25-50 46,9 27,6 17,3 8,2 II 0-25 43,1 28,9 18,7 9,3 25-50 51,7 28,7 13,7 5,9 III 0-25 38,8 25,0 23,8 12,4 25-50 50,6 24,3 18,6 6,5 IV 0-25 33,0 21,1 28,0 17,9 25-50 42,8 22,1 24,5 10,6 Liite 2. Lannoituksen vaikutus I luokan (4-8 cm) juurikassatoihin kerranteittain. Effect of different fertilization treatments on the first class (4-8 cm) yield classified by replicates. KERRANNE/ REPLICATE II III t / ha IV X N100S44 6,95 8,11 14,94 18,61 12,15 N100S88 9,34 13,22 17,16 21,21 15,23 N100C195 11,44 12,19 20,30 24,06 17,00 N100C1190 6,07 10,78 20,45 21,66 14,74 N200S44 20,43 23,29 20,13 30,84 23,67 N200S88 19,39 28,12 20,62 29,62 24,44 N200C195 19,75 24,69 23,37 34,59 25,60 N200C1190 11,08 26,47 27,30 34,43 24,82 X 13,06 18,36 20,53 26,88 N100 14,78 N200 24,63 ** s44 17,91 S88 19,84 095 21,30 c1190 19,78 Liite 3. Lannoituksen vaikutus juurikkaiden NO3-pitoisuuksiin tuoreessa kasviaineksessa. (I näytteenottokerran tulokset vain III ja IV kerranteesta.) Effect of different fertilization treatments on nitrate contents of beetroots. The first sampling is only from the third and fourth replicate. Näytteenottokerta / Sampling 1 18.7. II 1.8. III 8.8. IV 15.8. V 23.8. VI 28.8. VII 13.9. Koejäsen Treatment mg/kg tuoretta ainetta / fresh matter N100S44 1600 1760 1560 1100 970 660 670 N100S88 1530 1720 1390 1140 700 650 520 N/00C193 1560 1330 980 1100 910 990 690 N300C1190 1790 1350 1230 1090 1100 800 550 N280S44 1900 2220 2010 2300 1920 1710 1570 N200S88 2100 2620 2060 2070 2130 1880 1270 N288C188 1680 2310 2140 1820 1840 1850 1440 N200C1390 1790 2130 2110 1970 1730 1710 1300 pääruudut main plots N100 1620 1540 1290 1100 920 780 610 N200 1870 2320 2080 2040 1910 1790 1390 * * * * * * * * osaruudut sub plots S44 1750 1990" 1720 1700 1440 1190 1120 S88 1810 2170 1720 1610 1413 1270 900 C195 1620 1820b 1560 1460 1370 1420 1060 C1190 1790 1740" 1670 1530 1413 1260 920 * X 1740 1930 1680 1570 1410 1290 1000 Osaruutukäsittelyjen keskiarvot, joiden yläindeksinä ei ole yhteistä kirjainta eroavat toisistaan Tukeyn HSD-testin mukaan merkitsevästi (p< 0,05). Sub plot means without a common superscript letter are significantly different (p< 0.05). Means without superscript letters have no significant differences. Liite 4. Lannoituksen vaikutus naattien NO3-pitoisuuksiin. (I näytteenottokerran tulokset ovat vain III ja W kerranteesta.) Effect of different fertilization treatments on nitrate contents of beetroot shoots. (The first sampling is only from the third and fourth replicate.) Näytteenottokerta / Sampling 1 II III IV V VI VII 18.7. 1.8. 8.8. 15.8. 23.8. 28.8. 13.9. Koej äsen Treatment mg,/kg tuoretta ainetta / fresh matter 1-N.100S44 1540 1860 1250 840 490 470 310 N1,,S44 1660 1740 1100 1090 300 310 320 N100C195 1700 1460 960 860 480 570 470 N1,,C11" 1580 1290 860 780 390 670 510 N200S44 2120 2920 2610 2990 1960 2110 1250 N200S88 2100 3190 2580 3180 1960 2110 990 N200C1" 1830 2720 2140 2460 1490 1560 1100 N200 190 1790 2510 1930 2410 1330 1620 880 pääruudut main plots N100 1620 1590 1040 890 380 510 400 N200 1960 2840 2320 2760 1680 1860 1060 ** *** ** ** *** osaruudut sub plots S" 1830 2390 1920' 1920" 1220a 1340 780 S88 1880 2460' 1840' 21403 1130" 1210 660 C195 1770 2090b 1560' 1660b 980" 1070 780 C1100 1680 1900b 1400' 1590b 890b 1140 700 *** ** X 1790 2210 1680 1830 1050 1180 730 Osaruutukäsittelyjen keskiarvot, joiden yläindeksinä ei ole yhteistä kirjainta, eroavat toisistaan Tukeyn HSD-testin mukaan merkitsevästi (p<0,05). Sub plot means without a common superscript letter are significantly different (p<0.05). Means without superscript letters have no significant differences. Liite 5. Lannoituksen vaikutus juurikkaiden kuiva-ainepitoisuuksiin. (I näytteenottokerran tulokset vain M ja W kerranteesta.) Effect of different fertilization treatments on dry matter contents of beetroots. (The first sampling is only from the third and fourth replicate.) Näytteenottokerta / Sampling 1 18.7. II 1.8. III 8.8. IV 15.8. V 23.8. VI 28.8. VII 13.9. % tuorepainosta % fresh weight Koejäsen Treatment N100S44 10,9 10,7 13,1 10,1 12,0 12,9 14,7 N1,,S55 11,0 10,7 12,7 9,9 12,1 13,3 15,0 N100C195 10,5 10,4 12,5 9,7 10,6 12,2 14,4 N100C1190 10,5 10,3 12,1 9,4 11,0 12,9 14,7 N200844 10,9 10,2 12,5 9,5 10,8 12,3 13,6 N200S88 10,9 9,9 12,4 9,7 10,6 12,2 14,6 N200C105 10,5 9,9 11,5 9,7 10,5 11,4 13,5 N200C1190 10,3 10,0 11,8 9,4 10,2 11,5 13,7 X pääruutu main plots N100 10,7 10,5 12,6 9,8 11,4 12,9 14,7 N200 10,6 10,0 12,0 9,3 10,5 11,8 13,8 _ X osaruutu sub plots S44 10,9 10,4 12,8 9,8 11,4' 12,6' 14,2" S88 10,9a 10,3 12,5 9,8 11,3' 12,8a 14,8' C195 10,5b 10,2 12,0 9,2 10,6b 11,8b 13,9b C1190 10,4b 10,2 12,0 9,4 10,6" 12,2" 14,2" *** ** X 10,7 10,3 12,3 9,5 11,0 12,3 14,3 Osaruutukäsittelyjen keskiarvot, joiden yläindeksinä ei ole yhteistä kirjainta eroavat toisistaan Tukeyn HSD-testin mukaan merkitsevästi (p<0,05). Sub plot means without a common superscript letter are significantly different (p<0.05). Means without superscript letters have no significant differences. Liite 6. Lannoituksen vaikutus kasvustonäytteiden naattien kuiva-ainepitoisuuteen. (I näytteenottokerran tulokset vain III ja W kerranteesta.) Effect of different fertilization treatments on dry matter content of beetroot shoots. (The first sampling is only from the third and fourth replicate.) Näytteenottokerta / Sampling 18.7. II 1.8. III 8.8. IV 15.8. V 23.8. VI 28.8. VII 13.9. % tuorepainosta % fresh weight Koejäsen Treatment N100S44 6,9 7,1 9,1 10,5 9,6 12,6 10,7 NiooSse 6,6 6,9 8,7 10,7 9,3 12,4 11,1 N100C195 6,1 6,4 8,1 9,5 9,0 11,1 10,5 N100C1190 6,0 6,3 7,7 9,6 8,9 11,1 9,9 N200S44 6,7 6,8 8,8 10,1 8,8 11,4 10,3 N200S89 6,5 6,8 8,8 9,9 8,8 11,5 10,9 N200C195 6,3 6,6 8,6 9,6 8,5 9,6 10,2 N 200Cl 190 5,9 6,3 7,7 9,1 8,0 10,3 9,6 X pääruudut main plots N100 6,4 6,7 8,4 10,1 9,2 11,8 10,6 N200 6,4 6,6 8,5 9,7 8,5 10,7 10,3 ** X osaruudut sub plots S44 6,88 6,98 9,0a 10,38 9,2 12,08 10,5" S88 6,6b 6,88 8,8" 10,38 9,0 12,08 11,08 C195 6,2' 6,5b 8,3b 9,6b 8,7 10,4b 10,4" c1190 5,9d 6,3b 7,7' 9,3b 8,5 10,7b 9,7b *** *** *** * X 6,4 6,6 8,4 9,9 8,9 11,2 10,4 - Osaruutukäsittelyjen keskiarvot, joiden yläindeksinä ei ole yhteistä kirjainta, eroavat toisistaan Tukeyn HSD-testin mukaan merkitsevästi (p<0,05). Sub plot means without a common superscript letter are significantly different (p<0.05). Means without superscript letters have no significant differences. MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET (Tiedotteet vuosilta 1983-86 on lueteltu aiempien vuosikertojen numeroissa.) 1987 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1986. 72 p. PALDANIUS, E. Oljen kompostointi erilaisia seosmateriaaleja typpilähteinä käyttäen. 55 p. + 1 liite. LEIVISKÄ, P. & NISSILÄ, R. Säämittauksen tuloksia Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruuldssa. 31 p. HAKKOLA, H., HEIKKILÄ, R., RINNE, K. & VUORINEN, M. Odelman typpilannoitus, sängen- korkeus ja niittoaika. 39 p. NIEMELÄ, T. & NIEMELÄINEN, 0. Kasvualustan tiivistyminen ja nurmikon kuluminen nur- mikon stressitekijöinä. Kirjallisuuskatsaus. P. 1-30. NIEMELÄ, T. Siirtonurmikon kasvatus ja käyttö. Kirjallisuuskatsaus. P. 31-42. LUOMA, S., RAHKO, I. & HAKKOLA, H. Kiinankaalin viljelykokeiden tuloksia 1981-1985. 25 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN, 0. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tulok- sia 1979-1986. 165 p. + 9 liitettä. . SEPPÄLÄ, R. & KONTTURI, M. Mallasohran reagointi typpilannoitukseen. P. 1-66. KUISMA, T. & KONTTURI, M. Typpilannoituksen vaikutus ohralajikkeiden mallastuvuuteen. P. 67-134. YLI-PIETILÄ, M., SÄKÖ, J. & KINNANEN, H. Puuvartisten koristekasvien talvehtiminen talvella 1984-1985. 38 p. VUORINEN, M. & TAKALA, M. Porkkanan ja punajuurikkaan sadetus, typpilannoitus ja kalkitus poutivalla hiekkamaalla. 30 p. MULTAMÄKI, K. & KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet. P. 1-8. Domestic V arieties. P. 9-17. TUOVINEN, T. Omenakääriäisen ennustemenetelmä. P. 1-17. - Pihlajanmarjakoin ennustemenetelmä. P. 18-32. MÄKELÄ, K. Peittauksen vaikutus kotimaisen heinänsiemenen itävyyteen, orastuvuuteen ja sienistöön. 15 p. Osa 1. YLÄRANTA, T. Radioaktiivinen laskeuma ja säteilyvalvonta. P. 1-27. PAASIKALLIO, A. Radionuklidien siirtyminen viljelykasveihin. P. 28-62. 1 2 Osa 2. KOSSILA, V. Radionuklidien siirtyminen kotieläimiin ja eläintuotteisiin sekä vaiku- tukset eläinten terveyteen ja tuotantoon. 109 p. RAVANTTI, S. Alma-timotei. 38 p. +2 liitettä. LEHMUSHOVI, A. Ryhmäruusujen lajikekokeet vuosina 1981-1984. 29p. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Karkeiden kivennäismaiden ja turvemaiden kuparipitoisuus ja sen vaikutus kauran kasvuun astiakokeessa. P. 1-17. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Maan kuparipitoisuuden ja happamuuden vaikutus kuparilan- noituksella saatuihin kauran satotuloksiin. P. 18-37. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Maan pH-luvun ja kuparilannoituksen vaikutus kauran hiven- ravinnepitoisuuksiin. P. 38-47. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Kaura- ja ohralajikkeiden herkkyys kuparin puutteelle ja eri kuparimäärillä saadut tulokset. P. 48-62. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Kuparilannoitelajien vertailu astiakokeessa kauralla. P. 63-68. HIIRSALMI, H., JUNNILA, S. & SÄKÖ, J. Ahomansikasta suomalainen viljelylajike. P. 1-8. HIIRSALMI, H., JUNNILA, S. & SÄKÖ, J. Mesimarjan jalostus johtanut tulokseen. P. 9-21. TALVITIE, H., HIIVOLA, S-L. & JÄRVI, A. Satojen ja satovahinkojen arviointitutldmus. 87 p. KEMPPAINEN, R. Puna-apilan ymppäys Rhizobium-bakteerilla. Inoculation of red clover by Rhizobium strain. 24 p. LAMPILA, M., VÄÄTÄINEN, H. & ALASPÄÄ, M. Korsirehujen vertailu kasvavien ayrshire- sonnien ruokinnassa.Comparison of forages in the feeding of growing ayrshire bulls. P. 1-40. ARONEN, I., HEPOLA, H., ALASPÄÄ, M. & LAMPILA, M. Erisuuruiset väldrehuannokset kasvavien ayrshire- sonnien olkiruokinnassa. Different levels of concentrate supply in straw-based feeding of growing ayrshire bulls. P. 41-66. ARONEN, I., ALASPÄÄ, M., HEPOLA, H. & LAMPILA, M. Bentsoehappo säilörehun valmis- tuksessa. Benzoic acid as silage preservative. P. 67-86. TURTOLA, E. & JAAKKOLA, A. Viljelykasvien vaikutus ravinteiden huuhtoutumiseen savi- maasta Jokioisten huuhtoutumiskentällä v. 1983-1986. 32 p. + 2 liitettä. PIETOLA, L. & ELONEN, P. Peltokasvien sadetus normaalia kosteampina kasvukausina 1980-85. 76 p. PIETOLA, L. Maan mekaaninen vastus kasvutekijänä. 94p. + 3 liitettä. 1988 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1987. 83 p. ANISZEWSKI, T. Puiden, pensaiden ja viljeltävän turvemaan fenologinen tutkimus. Phenological study on the trees, bushes and arable peat land. 120 p. + 5 liitettä. 3 RINNE, S-L., HIIVOLA, S-L., TALVITIE, H., SIMOJOKI, P., RINNE, K. & SIPPOLA, J. Viher- kesannon vaihtoehdot rukiin viljelyssä. 53 p. JUNNILA, S. Pienannosherbisidit kevätviljoilla - Glean 20 DF, Ally 20 DF ja Logran 20 WG. P. 1-15. Starane M kevätviljojen rildcakasvien torjunnassa. P. 16-18. - Kamilon B ja Kamilon D kevätviljojen riklcakasvien torjunnassa. P. 19-23. Kevätviljaherbisidit Rikkahävite KH 10/77, KH 2/83 ja Ipactril. P. 24-31. KIISKINEN, T. & MÄKELÄ, J. Kasviperäisten valkuaisrehujen sulavuus minkillä. Smältbar het av vegetabiliska proteinfodermedel hos mmk. Digestibility of protein feedstuffs derived f rom plants in mmk. P. 1-13. KIISKINEN, T., MÄKELÄ, J. & ROUVINEN, K. Eri viljalajien sulavuus minkilläja siniketulla. Smältbarhet av olika spannmål hos mmk och blåräv. Digestibility of different grains in mmk and blue fox. P. 14-23. SIMOJOKI, P. Ohran boorinpuutos. 100 p. + 3 liitettä. SIMOJOKI, P. Lupiinin viljelytekniikka. P. 3-22, 2 liitettä. EKLUND, E. & SIMOJOKI, P. Yksivuotisen lupiinin nystyräbakteerien eristäminen ja vali- koitujen sfirroskantojen testaus kenttäolosuhteissa. P. 23-34. ANISZEWSKI, T. Kylvöajan vaikutus lupiinin (Lupinus angustifolius L.) siemensatoon Keski- ja Pohjois-Suomessa. P. 35-54. ANISZEWSKI, T. Lupiinin siementuotanto Keski- ja Pohjois-Suomessa. P. 55-90. HÄMÄLÄINEN, I. & ERVIÖ, R. Maaperäkarttaselitys, Jyväskylä. 39 p. + 14 liitettä. ERVIÖ, R. & HÄMÄLÄINEN, I. Maaperäkarttaselitys, Lahti. 41 p. + 2 liitettä. TAKALA, M. Palkokasvien biologiasta. 18 p. + 6 taulukkoa. TAKALA, M., TAHVONEN, R. & VUORINEN, M. Väkilannoitus ja "biologiset" viljely- menetelmät perunan, porkkanan ja punajuurikkaan viljelyssä. 36p. MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., NIEMELÄINEN, 0., PAHICALA, K., KONTTURI, M. & MAT- TILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1980-1987. 138 p. + 1 liite. LUNDEN, K. & SÄKÖ, J. Koristepuiden ja -pensaiden talvehtiminen. Talvi 1986/87. 86p. + 4 liitettä. SÄKÖ, J. & LUNDEN, K. Talven 1986-87 tuhot hedelmä- ja marjatarhoissa. 34 p. RINNE, K. & MÄKELÄ, J. Karitsoiden kasvu laitumella. 18 p. ILOLA, A. Katovuoden 1987 kevätviljojen siemenen orastumiskokeet. P. 1-17. RANTANEN, 0. & SOLANTE, R. Uusi peltoviljelyn alue- ja vyöhykejakoehdotus. P. 18-31. RAHKONEN, A. & ESALA, M. Kevätviljojen ja -öljykasvien kylvöaika. 72p. JUNNILA, S. Perunaherbisidejä tehokkuustarkastuksessa. P. 1-15. - Lehvästön hävitys hemeellä ja öljykasveilla. P. 16-24. 4 KEMPPAINEN, E. Didinin (disyandiamidi) vaikutus naudan lietelannan tehoon ohran lannoitteena. 35 p. ETTALA, E. & VIRTANEN, E. Ayrshiren, friisiläisen ja suomenkarjan vertailu vasikka- ja hiehokaudella säilörehu-vilja- ja heinä-vilja-urea-ruolcinnalla. 92p. PITKÄNEN, J., ELONEN, P., KANGASMÄKI, T., KÖYLIJÄRVI, J., TALVITIE, H., VIRRI, K. & VUORINEN, M. Aurattoman viljelyn vaikutukset kevätviljojen satoon ja laatuun: kuuden koevuoden tulokset. Summairy: Effects of ploughless tillage on yield and quality of cereals: results after six years. P. 1-61. PITKÄNEN, J. Aurattoman viljelyn vaikutukset maan fysikaalisiin ominaisuuksiin ja maan viljavuuteen. Summary: Effects of ploughless tillage on physical and chemical properties . of soil. P. 62-167. KÄNKÄNEN, H. & KONTTURI, M. Kylvötiheyden vaikutus lehtityypiltään erilaisten herneiden sadon muodostumiseen. 69 p. 1989 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista. 23 p. MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., NIEMELÄINEN, 0., PARKALA, K. & KONTTURI, M. Viral- listen lajikekokeiden tuloksia 1981-1988. 147 p. + 8 liitettä. VUORINEN, M. Turvemaan kaliumlannoitus. 17 p. TAKALA, M. Saderiskien ja korjuutappioiden vähentämismahdollisuuksista heinänkorjuus- sa. 21 p. + 12 liitettä. HAKKOLA, H., PULLI, S. & HEIKKILÄ, R. Nurmikasvien siemenseoskokeiden tuloksia. 57 p. HAKKOLA, H. & LUOMA, S. Perunan viljelykokeiden tuloksia 1981-88. 25 p. AFLATUNI, A. & LUOMA, S. Avomaan vihannesten lajikekokeiden tuloksia 1986-88. 36p. HÄRKÖNEN, M. & MUSTALAHTI, A. Perennojen menestyminen ja kukinta-ajat Pohjois- Suomessa 1979-85. 20 p. + 2 liitettä. RUOTSALAINEN, S. Marjakasvien tervetaimituotanto ja sen merkitys Suomessa. 57p. UUSI-KÄMPPÄ, J. Vesistöjen suojaaminen rantapeltojen valumilta. 66p. Öljykasvien viljelyn edistäminen. Yhteistutkimuksen tuloksia vuosilta 1985 - 1988. 95 p. Toimittanut KATRI PAHKALA. JUHANOJA, S. Juurrutushormonien käyttö vesiviikunan Ficus pumila L. pistokkaiden juur- rutuksessa. P. 2-6. JUHANOJA, S. & PESSALA, T. Vuodenajan vaikutus viherkasvien pistokkaiden juurtumi- seen ja taimien jatkokasvatusaikaan. P. 7-22. 5 JUHANOJA, S. Amppelikasvien viljelyaikatauluja. P. 23-34. PESSALA, T. Sulkasaniaisen lisäys. P. 35-38. JOKI-TOKOLA, E. Väkiheinä ja säilörehut lihanautojen ruoldntakokeissa. 46p. MÄKELÄ, K. Kesälcukkien kauppasiemenen laatu. 15 p. + 10 liitettä. KÄNKÄNEN, H., HIIVOLA, S.-L. & HEIKKILÄ, R. Kalkitusajankohdan vaikutus kalki- tuksen tehoon. 38 p. + 1 liite. ROUVINEN, K. & NIEMELÄ, P. Plasmasytoosi heikentää pentutulosta ja pentujen varhais- kehitystä minkillä. Plasmacytos försämrar avelsresultatet och valparnas tidiga tillväxt hos mmk. Plasmacytosis impairs breeding result and early kit growth in the mmk.. P. 1-17. ROUVINEN, K. Erilaisten rasvojen sulavuus minkin ja siniketun pennuilla - emulgaattorien vaikutus. Fettsmältbarhet hos mmk- ochblårävsvalpar - inverkan av emulgerande ämnen. Digestibility of different fats in mmk and blue fox kits - influence of emulsifying agents. P. 18-37. JOKINEN, R. Fosforin saostukseen käytettävien kemikaalien vaikutusjätevesilietteiden ominaisuuksiin sekä käyttöarvoon lannoitteena ja maanparannusaineena. 54p. JÄRVI, A. Typpilannoitus ja kasvuston CCC-käsittely timotein siemennurmilla. P. 1-24. Timotein siemennurmen typpilannoitus, riviväli ja siemenmäärä. P. 26-48. Alkuperältään erilaiset timoteilajikkeet siementuotannossa. P. 50-52. URVAS, L. & TARES, T. Maanäytteiden ottoaika ja viljavuusluvut. 17 p. SAASTAMOINEN, M. & PÄRSSINEN, P. Yty-kaura. 29 p. +2 liitettä. RAVANTTI, S. Juliska-punanata. 51 p. + 1 liite. TOIVONEN, V. & LAMPILA, M. Juurikassäilörehu ohran korvaajana kasvavien ay- sonnien säilörehuvaltaisessa ruokinnassa. P. 2-43. TOIVONEN, V. & LAMPILA, M. Naattinauriin juurisäilörehu ohran korvaajana kasvavien ay-sonnien säilörehuvaltaisessa ruokinnassa. P. 44-66. 1990 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista. 40 p. MARKKULA, M., TIITTANEN, K. & VASARAINEN, A. Torjunta-aineet maa- ja metsä- taloudessa 1953 - 1987. 58 p. KUMPULA, R. Mikrolisätyn mansikan emotaimiklooneissa esiintyvä muuntelu. 61 p. +2 lii- tettä. MELA, T., KÄNKÄNEN, H. & ILOLA, A. Heikkoitoisen kevätviljan arvo kylvösiemenenä. 28 p. + 20 liitettä. SALO, Y. & PIETILÄ, E. Laari-kevätvehnä. 32p. +2 liitettä. RIEPPONEN, L., RINNE, S-L., HIIVOLA, S-L., SIMOJOKI, P., SIPPOLA, J. & TALVITIE, H. Omavaraisen ja tavanomaisen viljelyn kannattavuusvertailu. 38 p. + 8 liitettä. MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., N1EMELÄINEN, 0., PAHKALA, K. & KONTTURI, M. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1982 - 1989. 129 p. + 2 liitettä. URVAS, L. Sinkkisulfaatti timotein lannoitteena. P. 1-11. - Sinkkisulfaatti ja kelaatit sinkkilannoitteina. P. 12-18. KOIKKALAINEN, K., HUHTA, H., VIRKAJÄRVI, P. & HEIKKILÄ, R. Pitkäaikaisen säilöre- hunurmen kaliumlannoitus heikosti kaliumia pidättävillä mailla. 59p. AURA, E. Salaojien toimivuus savimaassa. 93 p. UOSUKAINEN, M. Tervetaimiasemalla tuotannossa olevat ja lajikekokeita varten lisätyt luumulajikkeet. P. 1-29. UUSITALO, M. Luumujen ja kirsikan virustaudit. P. 31-42. JUHANOJA, S. Kesäkukkien leikkoviljely kasvihuoneessa. P. 1-24 Morsiusharson kaksivuotinen lasinalaisviljely. P. 25-32. Pikkusipulikukkien leikkoviljely kasvihuoneessa. P. 33-37. 1991 MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., NIEMELÄINEN, 0., PAHKALA, K. & KONTTURI, M. Viral- listen lajikekokeiden tuloksia 1983-1990. 146 p. + 2 liitettä. VILKKI, J. Kulta-kevätrypsi. 20 p. + 1 liite. KEMPPAINEN, E. & VUORINEN, M. Maanparannusaineiden vertailu kenttäkokeessa. (Sotkamon maanparannuskoe). 22p. YLÄRANTA, T. Maataloustuotannon vaikutus kasvihuoneilmiöön Suomessa. Kasvihuone- kaasupäästöjen vähentäminen. 18 p. HANNUKKALA, A. E. Puikulan viljelytekniikka Lapissa. 23 p. URVAS, L. & HÄMÄLÄINEN, I. Viljeltyjen moreenimaiden kemialliset ominaisuudet. Kirjallisuuskatsaus. 28 p. JUHANOJA, S. Freesian sadon ajoittaminen. 57 p. LAURILA, L., HIIVOLA, S-L. & KARVONEN, T. Rukiin sakoluku Etelä-Pohjanmaalla. 56p. HUUSELA-VEISTOLA, E., PAHKALA, K. & MELA, T. Peltokasvit sellun ja paperin raaka- aineena. Kirjallisuustutkimus. 36p. + 1 liite. TIIRI, J. Muokkauksen vaikutus maan toimintoihin. 82 p. 7 NIEMELÄINEN, 0. & HUUSELA-VEISTOLA, E. Typpilannoituksen vaikutus niittynurmik- ka-, nurmirölli-, puisto- ja punanatanurmikon kasvuun ja kestävyyteen. 38 p. HUUSELA-VEISTOLA, E., NIEMELÄINEN, 0. & HUHTA, H. Lajikkeen, lannoituksen ja leikkuun vaikutus niittynurmikka-natanurmikon menestymiseen. 33 p. HUUSELA-VEISTOLA, E., NIEMELÄINEN, 0. & HUHTA, H. Siemenmäärä nurmikon perustamisessa. 30 p. JUNNILA, S. & ERVIÖ, L-R. Uusien herbisidien tehokkuus ja käyttökelpoisuus viljakas- vustoissa. 48 p. ALAVIUHKOLA, T., SUOMI, K. & FRIMAN, T. Uusimmat koetulokset sikatalouden tutkimusasemalta. 77 p. KEMPPAINEN, E., ANISZEWSKI, T. & MIETTINEN, E. Nurmikasvilajien vertailu Pohjois-Kainuussa. 17 p. Salaatin viljely ja sadon laatu. Cultivation of lettuce and quality of yield. Yhteistutkimuksen "Salaatin viljelymenetelmien kehittäminen ja viljelytoimien vaikutus salaatin laatuun" loppuraportti. 179 p. Toimittaneet RAILI JOKINEN ja RISTO TAHVONEN. AVIKAINEN, H., HARJU, P., KOPONEN, H., MANNINEN, M., MEINANDER, B. & TAHVO- NEN, R. Desinfiointiaineiden soveltuvuus pelto- ja kasvihuonetuotannossa. 52 p. + 2 liitettä. JOKI-TOKOLA, E. Rehun kuiva-ainepitoisuuden, paalien muovitustavan ja säilytyspaikan vaikutus pyöröpaalisäilörehun sällyvyyteen. 27 p. JUHANOJA, S. & HIIRSALMI, A. Tuloksia puiden ja koristepensaiden menestymisen seurannasta vuosina 1970-90. 116 p. 1992 HAKKOLA, H. & KERÄNEN, T. Rehuviljakokeiden tuloksia 1977-91 Pohjois-Pohjamaan tutkimusasemalta. 22 p. KOSSILA, V. & MÄNTYSAARI, P. Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia Maatalouden tutkimuskeskuksessa v. 1973-89. 110 p. + 3 liitettä. URVAS, L. Kalium-, mangaani- ja sinkkilannoituksen vaikutus timotein ravinnepitoisuu- teen Pohjois-Suomen suonurmilla. 23 p. NISSINEN, 0. Yksivuotisten tuorerehukasvien soveltuminen laidun- ja niittoruokintaan Pohjois-Suomessa. 45 p. HANNUKKALA, A.E. Timoteinurmen perustaminen Pohjois-Lapissa. 15 p. 8 MÄKELÄ-KURTTO, R., SIPPOLA, J. & JOKINEN, R. Teollisuuden jätevesilietteet ja niiden hyötykäyttö maataloudessa. (Loppuraportti tutkimushankkeesta "Teollisuuden jätevesi- lietteet ja niiden mahdollinen hyväksikäyttö maataloudessa".) 51 p. + 40 liitettä. VANHALA, P. Rikkakasvien fysikaalinen ja mekaaninen torjunta kasvukauden aikana. 68 p. SAASTAMOINEN, M. Sohvi-herne. 41 p. + 2 liitettä. MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., NIEMELÄINEN, 0., PAHKALA, K., K-ONTTURI, M. & MÄ- KELÄ, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1984-1991. 109 p. + 2 liitettä. GALA1VIBOSI, B. & RAHUNEN, I. Yrttien käyttö ja viljely. 39 p. + 1 liite. SIMOJOKI, P., MEHT0:-HÄMÄLÄINEN, U., LAITINEN, V. & RÄKKÖLÄINEN, M. Rikkakas- vien torjunta ilman herbisidejä. 37 p. Hiehokasvatuskokeiden tuloksia. SAIRANEN, S., KOSSILA, V., ARONEN, I. & MICORDIA, A. Risteytyshiehot. P. 4-23. KOSSILA, V., SAIRANEN, S., MICORDIA, A., VALMARI, A. & HAKKOLA, H. Hiehot ja hieholehmät. P. 24-40 + 9 liitettä. KOSSILA, V., HEIKKILÄ, T. & SAIRANEN, S. Kaksoset ja kolmoset. P. 41-48 + 2 liitettä. Toimittaneet VAPPU KOSSILA ja SILJA SAIRANEN. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Maaperäkarttaselitys. LAPINLAHTI. 13 p. +2 liitettä. NISSILÄ, E. Arttu-ohra. 16 p. + 3 liitettä. SALO, T. Typpi- ja kloridilannoituksen vaikutus punajuurikkaan nitraattipitoisuuteen ja satoon. The effect of nitrogen and chloride fertilization on the nitrate content and yield of beetroot. 37 p. + 6 liitettä. JAKELU: MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Kirjasto 31600 JOKIOINEN puh. (916) 1881, telefax (916) 188 339 HINTA: 50 mk