Maa- ja elintarviketalous 17 Maa- ja elintarviketalous 17 Uhanalaisten lääkekasvien markkinat ja viljely Kirjallisuusselvitys M aa- ja elintarviketalous 17 Kasvintuotanto Bertalan Galambosi ja Kirsi Jokela met17kansi.p65 18.12.2002, 16:081 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Maa- ja elintarviketalous 17 88 s., 8 liitettä Uhanalaisten lääkekasvien markkinat ja viljely Kirjallisuusselvitys Bertalan Galambosi ja Kirsi Jokela ISBN 951-729-712-2 (Verkkojulkaisu) ISSN 1458-5081 (Verkkojulkaisu) www.mtt.fi/met/pdf/met17.pdf Copyright MTT Bertalan Galambosi ja Kirsi Jokela Julkaisija ja kustantaja MTT, 31600 Jokioinen Jakelu ja myynti MTT, Tietopalvelut, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 4188 2327, telekopio (03) 4188 2339 sähköposti julkaisut@mtt.fi Julkaisuvuosi 2002 Kannen kuva Bertalan Galambosi 3 Uhanalaisten lääkekasvien markkinat ja viljely Kirjallisuusselvitys Bertalan Galambosi ja Kirsi Jokela MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Ympäristöntutkimus, Ekologinen tuotan- to, Karila, Karilantie 2 A, 50600 Mikkeli, bertalan.galambosi@mtt.fi, kirsi.jokela@mtt.fi Tiivistelmä Tässä kirjallisuuskatsauksessa pyrittiin selvittämään, mitä Suomen ilmastoon soveltuvia, uhanalaisia lääkekasveja Euroopassa viljellään ja minkälaista niiden viljelytutkimus on. Lisäksi selvitettiin, mitkä uhanalaiset yrtit sopivat Suomessa viljeltäviksi ja minkälaiset ovat lajien markkinat. Vuonna 1998 useissa Euroopan maissa rekisteröitiin vaarantuneeksi ja uhanalaiseksi kaik- kiaan 154 kasvilajia. Näistä lähes 20 sopii viljeltäväksi Suomen ilmastossa. Tärkeimmät lajit ovat ojakärsämö (Achillea ptarmica), kalmojuuri (Acorus calamus), poimulehtilajit (Alchelmilla vulgaris, A. xanthochlora, A. alpina), etelänarnikki (Arnica montana), karhunlaukka (Allium ursinum), keltakatkero (Gentiana lutea), kissankäpälä (Antennaria dioica), taponlehti (Asarum eu- ropaeum), kielo (Convallaria majalis), kihokit (Drosera rotundifolia, D. anglica), tyräruoho (Herniaria glabra), euroopanalppitähti (Leontopodium alpinum), vesiminttu (Mentha aquatica), raate (Menyanthes trifoliata) ja kevätesikko (Primula veris). Näiden lääkekasvilajien markkinat vaihtelevat suuresti lajista, maasta ja käyttöalueesta riippuen. Saksalaiset rohdosyritykset ostavat markkinatutki- muksen mukaan kerrallan 1-5 tonnia kuivarohdosta. Tuotteet maksavat 1-10 euroa kilolta, ja kauppaehdoista on sovittava laji-, tavara- ja yrityskohtaisesti. Lääketeollisuuden aloitteesta Euroopassa on aloitettu tärkeimpien uhanalais- ten yrttien viljelytutkimus ja viljely. Selvitysten mukaan se on ajankohtaista myös Suomessa. Tämän kirjallisuusselvityksen perusteella Suomessa tarvitaan uhanalaisten lääkekasvien viljelytutkimusta, joka selvittää lajien lisäymenetelmiä, biomas- satuotantoa, uusiutumiskykyä viljelyoloissa ja tuotantotekniikkaa, kuten rik- karuohontorjuntamenetelmiä, koneellistamista ja jatkojalostusta. Avainsanat: uhanalaiset kasvilajit, lääkekasvit, yrtit, luonnonkasvit, markki- nat, viljely 4 Market potential and research in cultivation of some endangered medicinal plants Literature survey Bertalan Galambosi and Kirsi Jokela MTT Agrifood Research Finland, Environmental Research, Ecological Production, Karila, Karilantie 2 A, FIN-50600 Mikkeli, Finland, bertalan.galambosi@mtt.fi, kirsi.jokela@mtt.fi Abstract Due to the uncontrolled exploitation of wild plants several medicinal plant species are endangered in some countries in Europe and efforts have been made to encourage their cultivation (Lange 1998). Some of these medicinal plants originate from the cooler parts of Europe and they seem to be climati- cally suitable for cultivation in the southern part of Finland. This review of literature was carried out to determine the market potential and present research and cultivation status of a number of rare medicinal climatically suitable for the Nordic climate. Climatically suitable species are: Achillea ptarmica, Acorus calamus, Alchelmilla sp., Allium ursinum, Anten- naria dioica, Asarum europeum, Convallaria majalis, Drosera sp, Gratiola officinalis, Herniaria glabra, Leontopodium alpinum, Menyanthes trifoliata and Primula veris. On the basis of the review of literature propositions were made for a field research programme on species basis. The field experiments were to focus on basic agrotechnical elements like propagation biology, plant establishment, biomass production, weed control, harvest optimisation, quality, etc. The project was carried out during 2000-2002 at Agrifood Research Finland, Ecological Production, Karila, Mikkeli. Key words: endangered medicinal plants, wild medicinal plants market potential, introduction into culture 5 Sisällysluettelo 1 Johdanto...................................................................................................... 7 1.1 Uhanalaisuuden määrittely ................................................................. 8 1.2 Työn tarkoitus ..................................................................................... 9 2 Menetelmät ............................................................................................... 10 2.1 Markkinatietojen keruu..................................................................... 10 2.1.1 Henkilökohtaiset kontaktit ja matkat Euroopassa.................. 10 2.1.2 Asiantuntijan suorittama koemarkkinointi............................. 11 2.2 Kirjallisuuskatsaus............................................................................ 12 3 Tulokset .................................................................................................... 12 3.1 Uhanalaisten lääkekasvien nykytilanne ............................................ 12 3.1.1 Lääkekasvien kulutuksen trendit maailmassa......................... 12 3.1.2 Lääkekasvien markkinointiin liittyvät ympäristö-ongelmat .. 14 3.1.3 Uhanalaisten lääkekasvien markkinaselvityksiä..................... 16 3.1.3.1 Maailmanlaajuiset selvitykset................................... 16 3.1.3.2 Euroopan aluetta koskevat selvitykset ...................... 17 3.1.3.3 Lääkekasvien uhanalaisuus Suomessa...................... 18 3.1.4 Uhanalaisten lääkekasvien viljely ja viljelytutkimus Euroopassa.............................................................................. 20 3.1.5 Uhanalaisten lääkekasvien tutkimus Suomessa ...................... 24 3.2 Uhanalaisten lääkekasvien markkinat............................................... 25 3.2.1 Alustavien markkinatietoja tieteellisten kontaktien perusteella ............................................................................... 25 3.2.2 Markkinatietoja yritysten kautta ............................................. 26 3.2.3 Koemarkkinoinnin tuloksia .................................................... 29 4 Tulosten tarkastelu.................................................................................... 33 4.1 Uhanalaisten lääkekasvien viljelyn ja tutkimuksen ajankohtaisuus Suomessa .......................................................................................... 33 6 4.2 Suomeen ilmastollisesti sopivia uhanalaisia lääkekasveja .............. 34 4.3 Tutkittujen tietojen siirto käytäntöön ja uusien lajien viljelytutkimus .................................................................................. 35 5 Valittujen lääkekasvien viljelytekniikan kirjallisuusselvitys.................... 36 5.1 Uhanalaisia lääkekasveja kivennäismaalla ....................................... 36 5.1.1 Achillea ptarmica - ojakärsämö.............................................. 36 5.1.2 Alchelmilla vulgaris - piennarpoimulehti ............................... 37 5.1.3 Allium ursinum - karhunlaukka............................................... 40 5.l.4 Antennaria dioica - kissankäpälä............................................ 41 5.l.5 Asarum europaeum - taponlehti.............................................. 43 5.l.6 Centaurium erythraea - rohtosappi......................................... 45 5.1.7 Convallaria majalis - kielo ..................................................... 47 5.1.8 Gratiola officinalis - rohtokuntio............................................ 50 5.1.9 Herniaria glabra - ketotyräruoho........................................... 51 5.1.10 Leontopodium alpinum - euroopanalppitähti ........................ 52 5.1.11 Primula veris - kevätesikko .................................................. 54 5.2 Uhanalaiset lääkekasvit suolla .......................................................... 56 5.2.1 Acorus calamus - kalmojuuri.................................................. 56 5.2.2 Drosera sp. - kihokit............................................................... 60 5.2.3 Mentha aquatica var. aquatica - vesiminttu........................... 62 5.2.4 Menyanthes trifoliata - raate................................................... 63 5.3 Kirjallisuusselvityksen yhteenveto ................................................... 65 6 Valittujen lääkekasvien viljelytutkimuksen tärkeimpiä kysymyksiä........ 66 7 Kirjallisuus ............................................................................................... 68 8 Liitteet....................................................................................................... 89 7 1 Johdanto Yrttien kulutus maailmassa on jatkuvassa nousussa. Tutkijoiden ja luonnon- suojeluasiantuntijoiden huomio on viime vuosina kääntynyt lääkekasvien laajenevan käytön ja luonnon resurssien riittämättömyyden väliseen ristirii- taan. Eurooppalaisissa maissa lääkekasvien lisääntyvä käyttö edellyttää ny- kyistä laajempaa raaka-aineiden keruuta. Tiettyjen lääkekasvilajien elintilan kapeneminen (ympäristöongelmat) ja kontrolloimaton keruutoiminta (köyhi- en ihmisten toimeentulo) johtavat eri lääkekasvilajien ylikeruuseen ja uhan- alaisuuteen. Yllämainituista syistä luonnonsuojelujärjestöjä kiinnostaa lääkekasvien ny- kytilanteen tarkempi selvittäminen, tietojen analysointi ja toimenpiteiden valmistelu. Jotta uhanalaisia ja vaarantuneita lääkekasveja voitaisiin suojella ja samalla kuitenkin tuottaa tehokkaasti raaka-aineita lääkekasviteollisuudelle, on eh- dotettu luonnon lääkekasvien viljelyynottoa ja raaka-aineiden tuotantoa kont- rolloiduissa peltoviljelyoloissa. Maatalouden tutkimuskeskuksen Ekologisen tuotannon tutkimusasemalla Mikkelissä on v. 1989 alkaen toteutettu erilaisia tutkimushankkeita, joiden tarkoituksena on etsiä Suomen ilmastoon sopivia uusia lääkekasveja. Suun- nitteluvaiheessa viljelykokeisiin valittiin sellaisia kasveja, jotka jo silloin olivat kysyttyä tavaraa yrttimarkkinoilla, ja myöhemmin niiden saanti ja merkitys on saanut uutta huomiota ympäristösuojelullisesta näkökulmasta. 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla luonnonsuojeluun liittyvä kansainväli- nen toiminta on vahvistanut laitoksessa harjoitetun tutkimustoiminnan ajan- kohtaisuutta ja antanut positiivista impulssia sen laajentumiselle. Muutamien yrttien tutkimustoiminta on tullut sellaiseen vaiheeseen, että osa koetuloksista on voitu levittää viljelijöille ja aloittaa niiden kaupallinen hyödyntäminen. On tullut ajankohtaiseksi aloittaa myös uutta tutkimustoimintaa muiden uhan- alaiseksi luokiteltujen yrttien osalta. Yllämainitun tilanteen johdosta on vuosina 1998-2002 laitoksellamme suun- niteltu ja toteutettu kaksi hanketta, joiden tarkoituksena on ollut levittää ja tuottaa uhanalaisia lääkekasveja koskevaa viljelytietämystä ja osaamista. Vuosina 1999-2001on suoritettu Etelä-Savon TE – keskuksen rahoituksella ”Uhanalaisten rohdoskasvien viljelyn kehittäminen Etelä-Savossa” kehittä- mishanke, jonka ydin oli levittää aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja vilje- lytietoja n. 30 viljelijälle ja valmentaa heitä kasvien tuotantoon. 8 Vuonna 2000 on aloitettu MMM:n rahoituksella toinen tutkimushanke, ”Uhanalaisten ja kiinalaisten rohdoskasvien viljelymahdollisuudet Suomes- sa”, jonka tarkoitus oli etsiä lisää ilmastollisesti Suomeen sopivia uusia lää- kekasveja ja selvittää niiden viljelymenetelmiä täkäläisissä oloissa. Koska molempien hankkeiden pitkäjänteinen tavoite oli uusien lääkekasvien kaupallinen viljely suomalaisilla maatiloilla, oli välttämätöntä suorittaa markkinakatsaus ja selvittää lajikohtaisesti viljelytutkimusten nykytilaa. Tämä raportti sisältää hankkeiden suunnittelu- ja toteutusvaiheessa suoritet- tuja markkinointi- ja kirjallisuusselvityksiä. 1.1 Uhanalaisuuden määrittely Kansainvälisissä sopimuksissa ja kansallisissa luonnonsuojelulaeissa eri kas- vilajien vaarantuneisuus tai uhanalaisuus määritellään tiettyjen kriteerien pohjalta. Vuonna 1994 julkaistu ’IUCN Red List’ sisältää seuraavat uhanalaisuuskate- goriat: Extinct (EX), Extinct in the Wild (EW), Critically Endangered (CR), Endangered (EN), Vulnerable (VU), Lower Risk (LR), Data Deficient (DD). Suomessa kasvilajien uhanalaisuusluokat ovat v. 1992 lähtien lain mukaan seuraavat: H = Hävinnyt, E = Erittäin uhanalainen, V = Vaarantunut, St = Silmälläpidettävä taantunut, Sh = Silmälläpidettävä harvinainen ja Sp =Silmälläpidettävä puutteellisesti tunnettu laji (Ryttäri & Kettunen 1997). Vuosien kokemuksen jälkeen, vuonna 1999 tarkennettiin uudistetussa luon- nonsuojelulaissa uhanalaisuusluokitusta ja nykyisen lain mukaan voimassa ovat seuraavat luokat: Luonnosta hävinneet, EW (Regionally Extinct in the Wild) = laji on luon- nosta hävinnyt ja sen tiedetään esiintyvän ainoastaan viljeltynä. Hävinneet, RE (Regionally Extinct) = laji on hävinnyt, kun sen epäilyksettä viimeinen yksilö on kuollut. Lyhenteellä RE korostetaan sitä, että laji on hä- vinnyt vain tarkastellulta alueelta, ei koko maailmasta. Äärimmäisen uhanalaiset, CR (Critically Endangered) = lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta. 9 Erittäin uhanalaiset, EN (Endangered) = lajiin kohdistuu erittäin suuri uhka hävitä luonnosta lähitulevaisuudessa. Vaarantuneet, VU (Vulnerable) = lajiin kohdistuu suuri uhka hävitä luon- nosta keskipitkällä aikavälillä. Silmälläpidettävät, NT (Near Threatened ) = nämä lajit eivät ole uhanalai- sia, mutta ovat lähellä vaarantuneiden kriteerejä. Ne ovat lajeja, joiden tark- kailu on aiheellista, mm. taantuneita tai harvinaisia lajeja, tai sellaisia lajeja, joiden elinympäristöjen tiedetään olevan uhanalaisia tai taantuvia. Puutteellisesti tunnetut DD (Data Deficient) = nykyiset tiedot eivät riitä lajien häviämisriskin arviointiin. Lajeja ei lueta uhanalaisiin tai silmälläpi- dettävien luokkaan. Arvioimatta jätetyt, NE (Not Evaluated) = näitä lajeja ei ole tarkasteltu uhanalaisuuden kriteerien mukaisesti. Eri lääkekasvilajien yllä mainittu uhanalaisuusaste on hyvin vaihteleva mai- den, alueiden ja keruun/kaupan määrän mukaan, siis eri lajien tilanne on ar- vioitava hyvin yksityiskohtaisesti. Uhanalaisuuden kansallisen tason lisäksi myös kansainvälisillä järjestöillä ja kansainvälisissä sopimuksissa on säännöksiä siitä, mitkä lajit kuuluvat kan- sainvälisten regulaatioiden piiriin. Esimerkiksi ’CITES sopimuksen’ listalla on 47 uhanalaista lääkekasvia. CITES on villieläimistön ja –kasviston uhan- alaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus 1973/1976. EU:n Neuvoston luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta koskevan direktiivin (92/43 ETY) mukaan näiden 47 kasvin lisäksi vielä 17 lääkekasvia kuuluu tarkasteltavien ja uhanalaisten kasvien listaan. 1.2 Työn tarkoitus Jos joidenkin lääkekasvilajien luonnon populaatiot vähenevät elinympäristön taantumisen tai supistumisen takia, lajista ei saada riittäviä raaka-ainemääriä rohdosmarkkinoille. Tämän oletuksen mukaisesti markkinaselvityksen työhypoteesi oli seuraava: Koska kansainvälisillä yrttimarkkinoilla lienee pula useista lääkekasveista niiden harventumisen ja uhanalaisuuden takia ja koska osa näistä kasveista soveltuu ilmastollisesti Suomessa viljeltäviksi, avautuu muutaman lääkekas- vilajin osalta mahdollisuudet tuottaa niitä viljelemällä Suomessa. Markkinaselvityksessä haluttiin saada vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 10 • Mitkä ovat kaupallisten potentiaaliensa osalta varteenotettavia uhanalai- sia ja Suomen luonnossa kasvavia lääkekasvilajeja? • Minkälainen on eri lääkekasvien markkinapotentiaali ja hinta? Ketkä ovat ostajat? Mitkä ovat ostajien laatukriteerit? • Minkälaiset ovat yleensä Euroopan lääkekasvimarkkinoiden ominaisuu- det ja millaiset ovat markkinatrendit? • Mikä on aloittelijoiden asema yrttimarkkinoilla ja mitkä ovat osallistumi- seen tarvittavat toimenpiteet? • Onko ilmastollisesti Suomeen soveltuvien ja viljelyteknisesti tutkittujen uhanalaisten lääkekasvien viljelylle reaalista hinta- ja markkinapotenti- aalia? • Minkälaisia taloudellisia, viljelyteknisiä ja kaupallisia edellytyksiä on näiden erikoiskasvien viljelyllä ja tuotannolla Suomessa? 2 Menetelmät 2.1 Markkinatietojen keruu 2.1.1 Henkilökohtaiset kontaktit ja matkat Euroopassa Vuosina 1998 ja 1999 tehtiin useita matkoja Euroopassa lääkekasvialan tut- kimusseminaareihin. Osallistumiset valikoitiin tarkkaan teeman mukaisesti ja myös omia tutkimustuloksia esiteltiin luennoissa ja postereissa. Symposiumien aikana vahvistettiin vanhoja kontakteja ja luotiin uusia. Ta- pahtumien aikana on neuvoteltu useiden asiantuntijoiden ja yritysten edusta- jien kanssa uhanalaisten ja luonnon lääkekasvien tutkimus-, viljely- ja mark- kinatrendeistä. Symposiumeissa esiteltiin omia tutkimustuloksia, mikä on ollut kontaktien luomisen ja tietojen saamisen kannalta erittäin tärkeää. Seuraaviin tapahtumiin on osallistuttu: 1998.22-23.6. Lontoo, First International Symposium on the Conservation of Medicinal Plants in Trade in Europe (Galambosi ym. 1998c). 1999.8-11.6. Nova Lubovna, Slovakia. International symposium on “Culti- vation, harvesting and processing of medicinal herbs“. (Galambosi ym. 1999c, 1999d). 11 1999.15-19.9. Sophia Antipolis, Valbonne, Ranska: “Specialty chemicals for the 21st century. (Galambosi 1999c) 2000.21-24.6. Artern, Saksa. Saksan Kasvijalostusyhdistyksen vuosikokous. Teema: “ Breeding Aspects of Introduction of new Medicinal and Aro- matical Plants“ (Galambosi 1999b). Henkilökohtaisten kontaktien pohjalta on suoritettu 17-24.3.1999 markki- nointiasioihin liittyvä matka Unkariin, josta toivottiin saatavan konkreettisia markkinatietoja (hinnat, määrä, ostajat, jne). Matkan aikana neuvoteltiin 6-7 yrityksen johtajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Henkilökohtaisten kontaktien pohjalta suoritettiin myös markkinointia kos- kevia kyselyjä muutamien yritysten edustajien kesken. Koska yllämainittujen tietolähteiden avulla emme saaneet tarkkoja tietoja, ryhdyttiin tietoja hankimaan rohdosmarkkinointiasiantuntijan avulla. 2.1.2 Asiantuntijan suorittama koemarkkinointi Vuonna 1999 tehtiin sopimus unkarilaisen yrttimarkkinoilla työskentelevän agentin, Dr. Szabady und Kompagnon Kg. Budapest yrityksen kanssa. Dr. Judit Nyárádine Szabadi on koko uransa ajan työskennellyt Unkarissa lääkekasvien parissa. Hän toimi tutkijana Unkarin Lääkekasvi-instituutissa ja väitteli tohtoriksi kasvinjalostuksesta. Yli 10 vuoden ajan hän oli instituutissa vastuussa unkarilaisten jalostettujen lajikkeiden aitouden ylläpitämisestä ja siementuotannosta. Viimeiset 12 työvuottaan hän oli työssä HUNGARO- DROG ja MEDIMPEX -ulkomaankauppafirmoissa. Eläkkeelle siirryttyään hän perusti oman firman ja tällä hetkellä hän työskentelee saksankielisillä yrttimarkkinoilla unkarilaisten tuottajien markkinointiagenttina. Markkinointisopimuksen tarkoitus oli: Selvittää asiantuntijoiden avulla saksankielisen lääkekasvimarkkinoinnin yleisominaisuudet. Suorittaa koemarkkinointia ilmastollisesti Suomeen soveltuvien lääkekasvien osalta, mukaan luettuna eräitä uhanalaisia lääkekasveja. Koemarkkinoinnin avulla olemme onnistuneet hankkimaan saksalaisesta yrityksestä hyvin konkreettisia ja lajikohtaisia tietoja sekä trendejä. Sen poh- jalta on syntynyt kasvikohtainen markkinaraportti, jonka tuloksia on tässä selvityksessä mukana. 12 2.2 Kirjallisuuskatsaus Kirjallisuus- ja markkinatietojen pohjalta olemme v. 1999 saaneet riittävästi tietoa uusien uhanalaisten lääkekasvien tutkimustarpeista ja mahdollisuuk- sista. Kun valintakriteerin pohjalta saatu potentiaalinen kasvilista oli käsillä, suoritettiin v. 2000 kirjallisuuskatsaus. Tietojen haku suoritettiin MTT Tietopalveluyksikön avulla. Haku on tehty CAB, AGRIS ja AGRICOLA tietokanoista v. 1985-2000 välillä. • Missä tutkitaan uhanalaisia lääkekasveja Euroopassa? • Mitkä ovat tutkitut lajikohtaiset viljelytiedot ja missä niitä on jul- kaistu? • Missä näitä erikoiskasveja viljellään jo Euroopassa? • Ovatko tähänastiset viljelytutkimustulokset riittäviä käytännön vil- jelyä ajatellen? • Minkälaisia jatkotutkimuksia tai toimenpiteitä tarvitaan Suomessa ? 3 Tulokset 3.1 Uhanalaisten lääkekasvien nykytilanne 3.1.1 Lääkekasvien kulutuksen trendit maailmassa Lääkekasvien käyttö, kysyntä ja markkinointi Euroopassa ja koko maailmas- sa on jatkuvasti nousussa. Tuoreessa markkinatrenditutkimuksessa ennuste- taan eri puolilla maailmaa lääkekasviperäisten tuotteiden kulutuksen nouse- van n. 10 % (Taulukko 1). Euroopassa on n. 2000 lääkevalmisteita valmistavaa yritystä (McAlpine Thorpe & Warrier Limited 1996). Tuotantoa harjoitetaan hyvin erikokoisissa yrityksissä jokaisessa Euroopan maassa. Yritysten koko on yleensä melko pieni, yrityksistä 95 %:n liikevaihto on alle 40 miljoonaa FIM (6,7 miljoonaa Euroa). Euroopan rohdosvalmisteiden tuotannossa ja kulutuksessa ehdoton ykkösmaa on Saksa. Saksan markkinat ovat yksin suuremmat kuin muiden EU-maiden yhteensä (Taulukko 2). Eri lääkekasvien käyttö ja markkinapotentiaalit ovat erilaisia. Esim. pipar- mintusta valmistetaan 1100 erilaista tuotetta, virmajuuresta 880 kpl, nokko- sesta n. 180 kpl, mutta raatteesta vain 36 kpl. Liitteessä 1 esitellään maail- massa tärkeimpien yrttivalmisteiden määrän ja käytön ennustettuja kulutus- trendejä. Muutamista kasveista esitellään myös tarkat käyttömäärät vuosit- tain. 13 Taulukko 1. Yrttivalmisteiden käytön kasvu EU- ja Aasian maissa vuosina 1985-2000 (McAlpine Thorpe & Warrier Limited 1996). Maa Käytön vuosittainen kasvu, % 1985-1990 1990-1995 1995-2000 Saksa 8 6 7 Ranska 6 8 9 Iso-Britannia 15 14 16 Italia 15 11 13 Tanska 8 10 14 Espanja 15 9 10 Alankomaat 8 13 16 Belgia 15 8 10 Portugali 15 9 11 Kreikka 5 12 15 Irlanti 12 10 9 Luxemburg 5 6 8 keskiarvo 9,8 8,9 10,6 Intia 20 25 15 Pakistan 10 8 12 Japan 15 15 10 Taiwan 12 15 15 Korea 15 13 15 Singapore 12 9 10 Malesia 10 8 10 Indonesia 10 8 10 Thaimaa 8 5 10 keskiarvo 11,2 10,6 10,7 Myös tuotteiden raaka-aineen kauppa on suuri markkinakenttä. Koko Eu- rooppaan tuodaan vuosittain 120 000 tonnia lääkekasviraaka-ainetta eri puo- lilta maailmaa. Tämä määrä sisältää sekä viljellyt että luonnosta kerätyt lää- kekasvit ja lajien määrä on yli 1500. Pelkästään Saksassa, vuosina 1991- 1994, on markkinoitu vuosittain 40.000 t kuivattuja lääkekasviraaka-aineita, joiden arvo oli 160 miljoonaa DEM (Lange-Osten 1995). 14 Taulukko 2. Lääkekasvivalmisteiden markkinointi ja kulutus EU-maissa vuonna 1994 (McAlpine Thorpe & Warrier Limited 1996) Maa Myynti Kulutus Myynti Kulutus milj. £ £/hlö milj.€ €/hlö Saksa 1 400,0 18,02 2 186,6 28,15 Ranska 116,0 2,05 181,2 3,20 Iso-Britannia 88,0 1,53 137,4 2,39 Italia 82,0 1,42 128,1 2,22 Tanska 62,0 12,16 96,8 19,00 Espanja 30,0 0,78 46,9 1,22 Belgia 26,0 2,63 40,6 4,11 Alankomaat 25,0 1,67 39,0 2,61 Portugali 12,0 1,21 18,7 1,89 Irlanti 3,6 1,03 5,6 1,61 Kreikka 0,7 0,07 1,1 0,11 Luxemburg 0,6 1,50 0,9 2,34 Koko EU 1 845,9 5,41 2 883,1 8,45 3.1.2 Lääkekasvien markkinointiin liittyvät ympäristö-ongelmat Edellä olevista luvuista näkyy, että mauste- ja lääkeyrttien kulutus, niiden raaka- aineiden keruu- ja viljelytoiminta maailmassa ja Euroopassa on jatku- vassa nousussa. Kansainväliset luonnonsuojelujärjestöt ja -organisaatiot ovat kuitenkin huolissaan sitä, että kansainvälisillä markkinoilla liikkuu valtavia määriä lääkekasviraaka-ainetta, josta suurin osa tulee luonnon populaatioista kerättynä, jolloin hyvin paljon kasvilajeja joutuu tarkastamattoman keruun kohteeksi ja ylikeruun takia yhä useampien lajien olemassaolo tulee uhan- alaiseksi. Ne kansainväliset järjestöt ja organisaatiot, joiden tehtävänä on seurata, val- voa ja laatia toimenpiteitä kasvien ja eläinten suojelusta, ovat seuraavat: Maailman Luonnon Säätiö (WWW-World Wide Found for Nature) United Nations Environmental Program (UNEP) Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) The World Conservation Union (UNC) 15 Viimeksi mainittu järjestö perustettiin v. 1948, jäsenmäärä on 800, 125 eri maasta. Järjestöllä on useita komissiota, mm. Lajiensuojelukomissio, Species Survival Comission (SSC). Komissiossa toimii 102 eri aloihin erikoistunutta asiantuntijaryhmää (Specialist Group), joista viimeinen Medicinal Plant Spe- cialist Group perustettiin v. 1994, lääkekasvien huolestuttavan tilanteen vuoksi. Ryhmä julkaisee omaa tiedotuslehteä: Medicinal Plant Conservation Newsletter. Luonnonsuojelun ja ympäristösuojelun alalla on olemassa erilaisia kansain- välisiä sopimuksia, jotka luovat pohjaa eri kansainvälisten järjestöjen toimin- nalle. Uhanalaisten lajien kannalta useista sopimuksista tärkein on v. 1973 144 valtion allekirjoittama maailmalaajuinen ns. Washingtonin sopimus, Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna ja Flora. Tämä sopimus tunnetaan lyhennelmän mukaan yleensä CITES sopi- muksena. Euroopan uhanalaisia lajeja koskeva kansainvälinen sopimus on v. 1979 solmittu ns. Bernin Conventio, jonka kolmessa liitteessä listattiin Eu- roopassa erittäin uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit. Myös Euroopan Unionilla on luonnosuojeludirektiivejä, jotka nekin aiheutta- vat jäsenvaltioille sitovia luonnonsuojeluvelvoitteita. (Raemaekers & Synge 1996). Allekirjoitetut sopimukset eivät toteudu, jos niissä hyväksyttyjä periaatteita ja niiden toteutumista ei valvota ja tarkasteta. Sopimusten mukaan perustettiin liikkeellepanevia ja tarkkailevia organisaatioita, joista uhanalaisten lajien kannalta tärkein on TRAFFIC ohjelma. WWW- ja IUCN-järjestöjen toimesta vuonna 1976 perustettu TRAFFIC asi- antuntijaorganisaatio seuraa ja valvoo luonnosta peräisin olevien kasvi- ja eläinlajien kansainvälistä kauppaa. TRAFFIC International -järjestö toimii maailmanlaajuisesti ja alueellisesti. Euroopan alueella toimii TRAFFIC Eu- rope. Luonnon yrttikasvien kansainvälistä kauppaa valvotaan 20 eri toimi- pisteessä ja se on yksi tärkeimmistä järjestön neljästä päätoiminta-alueesta. Organisaatioiden toiminta Kansainvälisten järjestöjen toiminta tilanteen selvittämiseksi lääkekasvien osalta oli seuraava: Koska Euroopan yrttimarkkinoista merkittävä osa, yli 30 % toimii Saksassa, selvitettiin vuosina 1991-1994 lääkekasvien markkinatilanne siellä. Tulokset julkaistiin v. 1995 nimellä Trade in medicinal plants- a German study (Lan- ge-Osten 1995). Tämän markkina-analyysin yksi päätulos oli se, että lääkekasvien markkinat ovat erittäin kansainvälinen ala ja yhden maan tulosten perusteella asiallista 16 selvitystä ei voida tehdä. Sen takia 10. 5. 1995 järjestettiin Euroopan muita maita koskeva workshop Brysselissä: Workshop on Exploatation and Trade of Medicinal Plant in Europe. Vuonna 1997 marraskuussa, Argentiinassa järjestetty toinen maailmanlaajui- nen mauste- ja lääkekasvikongressi (Second World Congress on Medicinal and Aromatic Plants for Human Welfare) otti kantaa mm. uhanalaisten lää- kekasvien puolesta. WOCMAP II -kongressin loppulausumassa todetaan, että lääke- ja yrttikasvit ovat ihmiskunnalle erittäin tärkeitä luonnonvaroja (”medicinal and aromatic plants are natural biological resources”), ja niiden hyödyntämiselle on löydettävä kestävän käytön periaatteita. On korkea aika ja välttämätöntä tehdä ohjeet luonnon yrttien ja lääkekasvien viljelyn laajen- tamiseen eri puolilla maailmaa” (Heywood 1998). Kansainväliset järjestöt järjestivät 22-23.6.1998 Lontoossa ensimmäisen maailmanlaajuisen symposiumin, jonka teema oli uhanalaisten lääkekasvien kauppa ja uhanalaisuustilanne . Symposiumin aikana julkaistiin koko Eurooppaa koskeva markkinaraportti (Lange 1998). Tämä raportti perustuu Euroopan lääkekasvien päätuottaja- maiden (Espanja, Unkari, Bulgaria, Albania, Turkki) ja rohdoskasveja eniten kuluttavien maiden (Saksa, Ranska Englanti) asiantuntijoiden raportteihin. 3.1.3 Uhanalaisten lääkekasvien markkinaselvityksiä 3.1.3.1 Maailmanlaajuiset selvitykset Vuoden 1996 marraskuussa kansainvälinen konsulttiyhtiö julkaisi maail- manlaajuisen raporttinsa, jossa rohdostuotteiden valmistajien ja markkinoi- den näkökulmasta analysoitiin uhanalaisten rohdoskasvien tarjonnan ja tuo- tannon trendejä maailmanlaajuisesti (McAlpine Thorpe & Warrier Limited 1996). Selvityksessä huomio kohdistui maailman tärkeimpiin kasveihin, joista suu- rin osa on alkuperältään Afrikan ja Aasian trooppisten tai lämpimien alueiden lajeja, kuten: Ginkgo biloba, Harpagophytum procumbeens, Dioscorea del- toida, Rauvolfia serpentina, Prunus africa, jne. Raportin mukaan maailmanlaajuisesti arvioituna noin 18 rohdoskasvilajia tarvitsee nopeaa suojelua ja useiden lajien kohdalla voi markkinoilla ilmetä ongelmia ylikeruun vuoksi. Suomen ja lauhkeasta ilmastovyöhykkeestä ko- toisin olevat tunnetut ja mielenkiintoiset lääkekasvilajit on esitetty Liitteessä 2. Maailmalla ginsengin ja neidonhiuspuun menestys ja kysyntä on jatkuvaa, myös Echinacea, Arnica, Gentiana ja Adonis – lajien raaka-aineiden tarpeelle ennustettiin 2-14 % kasvua v. 1995-1999. 17 Raportin mukaan on olemassa n. 15 sellaista lääkekasvilajia, jotka ovat jo vaarantuneita. Liitteessä 3 esitettyjen lajien joukosta Suomen kannalta ovat hyvin mielenkiintoisia ne lajit, jotka ovat meillä alkuperäisiä (kalmojuuri, väinönputki, sianpuolukka, kielo, kihokki, raate, kangasajuruoho ja mustik- ka). Mielenkiintoisia ovat myös ne lajit, joiden viljely on mahdollista Suo- messa, kuten kevätruusuleinikki, etelänarnikki, keltakatkero ja hurtanminttu. Liitteessä 3 mainitut Angelica gigas ja Astragalus membranaceus eivät ole Suomessa alkuperäisiä lajeja. Raportin päätelmissä on tärkeätä se, että mainittujen lääkekasvien raaka- aineiden saannin nykyinen systeemi eli keruu luonnosta on muuttumassa tai on pakko muuttaa. Teollisuuden harjoittajat eivät voi turvautua joka vuosi luonnon keruusta saatavaan epävarmaan satoon. Useat yritykset ovat aloitta- neet rohdoskasvien viljelytutkimuksen tai viljelyn omien tuotteiden raaka- ainetarpeiden turvaamiseksi. Esim. Saksassa isoilla lääkevalmisteita tuotta- villa yrityksillä on omia sopimusviljelmiä satojen hehtaarien mittakaavassa. Jatkuvan työn tuloksena on syntynyt ensimmäinen perusteellinen lajikohtai- nen monografia kevätruusuleinikin nykytilanteesta (Lange 2000). Monogra- fian mukaan lajin tarve on vuosittain n. 200 tonnia ja sen täyttäminen vaa- rantaa lajin olemassaoloa. Esim. Ukrainassa kontrolloimattoman, ns. ryöstö- keruun takia laajoja esiintymisalueita on jo tuhottu. 3.1.3.2 Euroopan aluetta koskevat selvitykset Saksaa koskeva raportti Saksa on Euroopan suurin mauste- ja yrttikauppakeskus. Vuosina 1991-1994 tuotiin vuosittain keskimäärin 40 000 kg kuivattuja tuotteita Saksaan 125 maasta eri puolilta maailmaa ja niiden arvo oli n. 160 miljoonaa DM (Lange- Osten 1995). Tämä valtava määrä kuivaa kasviraaka-ainetta koostuu 1560 eri kasvilajista. Vain 50-100 kasvilajia viljellään tuotantomittakaavaisesti. La- jeista 94 % oli kerätty luonnosta. Euroopassa kerätään luonnosta 604 lajia. Keruu tapahtuu yleensä köyhissä Etelä- ja Itä-Euroopan maissa, ja usein ym- päristösuojelua huomioimatta. Langen (1998) mukaan Saksaan tuotujen lää- kekasvien joukossa on 82 sellaista kasvilajia, jotka Saksan sääntöjen mukaan ovat uhanalaisia lajeja. Eurooppaa koskeva TRAFFIC EUROPE raportti Laajan kansainvälisen asiantuntijajoukon voimin laaditun raportin lopputu- losten mukaan Euroopassa on tällä hetkellä 145 sellaista luonnon lääkekas- vilajia, joita ainakin yhdessä maassa pidetään uhattuna tai vaarantuneena ylikorjuun takia. Osa kasveista on jo virallisesti rauhoitettu eri maissa. Esim. Unkarissa uhanalaisten lääkekasvien listalla on 50 lääkekasvilajia (Bernath & Nemeth 1998). 18 Lontoon symposiumin yhteydessä järjestöt (TRAFFIC, WWF ja IUCN) ovat julkaisseet päätöslauselman, jonka mukaan yhä useampi lääkekasvilaji Eu- roopassa harvinaistuu luonnossa ja niiden suojeleminen vaatii kiireellisiä toimenpiteitä. Päätöslauselman mukaan Euroopassa uhanalaisimmat luonnon lääkekasvilajit ovat kevätruusuleinikki, etelänarnikki, keltakatkero, sian- puolukka ja kihokkilajit. Raportin kirjoittajien ja Lontoon symposiumin ja järjestöjen mielestä tarvi- taan lisää kansallista ja kansainvälistä toimintaa Euroopan uhanalaisten lajien säilyttämiseksi ja suojelemiseksi, sillä vaikka monen lääkekasvilajin olemas- saolo on vaarantunut, on lääkekasvimarkkinoilla silti niistä jatkuva kysyntä. Yksi tärkeimmistä keinoista lajien olemassaolon turvaamiseksi ja markkinoi- den tarpeiden tyydyttämiseksi on viljelytutkimus, kasvien peltoviljelyn aloit- taminen tai viljelyn laajentaminen. 3.1.3.3 Lääkekasvien uhanalaisuus Suomessa Suomessa lääkekasveja kerätään luonnosta eniten perheiden kulutustarpee- seen ja pienemmissä määrin paikallisten yrityksien kotimaisiin tarpeeseen. Eniten luonnosta kerätyt lajit ja materiaalit ovat koivun, nokkosen, vadelman, voikukan, kanervan, maitohorsman, poimulehden ja ratamon lehdet, kamo- millasaunion, kanervan ja siankärsämön kukinnot sekä katajanmarjat. Isom- pia eriä menee vientiin vain kihokista, islanninjäkälästä ja sianpuolukkauut- teista (Galambosi 1995). Suomessa lääkekasvien uhanalaisuustilanne ei ole sama kuin varsinkin Kes- ki-Euroopan eri maissa. Suomessa luonnossa kasvavien lääkekasvien olemas- saolo ei ole vaarantunut samassa määrin kuin Keski-Euroopassa niiden alhai- sen kulutuksen/keruun ja luonnonvarojen runsauden vuoksi. Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö on yhteneväinen kansainvälisten sopi- musten ja EU-direktiivien kanssa. Kansainvälisen yrttikaupan näkökulmasta Suomessa rauhoitettujen kasvien listalla on vain 8 sellaista kasvilajia, joilla on merkitystä yrttimarkkinoiden näkökulmasta. Suomessa rauhoitetuista ja erityisesti suojeltavista putkilokasveista lääkekas- viraaka- aineena käytetään seuraavia lajeja (v. 2000 status): Rauhoitetut kasvilajit, joilla on lääkekasvimerkitystä: Taponlehti, Asarum europeum (Sh) rauhoitettu Karhunlaukka, Alliun ursinum (Sh) (rauhoitettu Ahvenanmaalla) Marjakuusi, Taxus baccata (St) (rauhoitettu Ahvenanmaalla) Väinönputki, Angelica archangelica (rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella). 19 Tunturiarnikki, Arnica angustifolia (V) (lajilla ei ole kaupallista merkitystä). Uhanalaiset kasvilajit: + = lajilla on Suomessa tietyssä määrin kaupallista merkitystä - = lajilla ei ole Suomessa kaupallista merkitystä Äärimmäisen uhanalaiset(CR): Pimpinella major isopukinjuuri + Rosa canina koiranruusu - Erittäin uhanalaiset (EN) : Agrimonia pilosa idänverijuuri - Arctium nemorosum lehtotakiainen + Alueellisesti uhanalaiset: Agrimonia eupatoria maarianverijuuri + Alchelmilla alpina tunturipoimulehti + Arctium lappa isotakiainen + Urtica dioica ssp. sondenii pohjannokkonen - Filipendula vulgaris sikoangervo - Vaarantuneet (VU): Asarum europaeum taponlehti + Carlina vulgaris lännenkurho - Crataegus monogyna tylppäliuskaosapihlaja - Galium verum keltamatara - Ononis arvensis kenttäorakko - Silmälläpidettävät (NT): Allium ursinum karhunlaukka + Anchusa officinalis rohtorasti + Galium odoratum tuoksumatara + Dryopteris fragrans tuoksualvejuuri - Drosera intermedia pikkukihokki + Allium schoenoprasum var. sibiricum ruijanruoholaukka - Cinna latifolia hajuheinä + Keruu ja myynti on rajoitettu: Daphne mezereum näsiä - Hepatica nobilis sinivuokko - Hippophaë rhamnoides tyrni - Juniperus communis kataja - Primula veris kevätesikko + 20 Näsiä, Daphne mezereum: Kerääminen myyntiä varten on kielletty, myös Ahvenanmaalla. Tyrni, Hippophaë rhamnoides: Tyrnin marjojen kerääminen puristimia käyttämällä on kielletty Lapin, P-Pohjanmaan ja K-Pohjanmaan ympäristö- keskuksen alueella ennen 15. päivää syyskuuta sekä Länsi-Suomen ja Lou- nais-Suomen ympäristökeskuksen alueella ennen 1. päivää lokakuuta. Kiel- lettyjä ovat tyrnin marjojen kerääminen oksia katkaisemalla tai musertamalla ja oksien kerääminen myyntiä varten. Kevätesikko, Primula veris: Kerääminen kaupan pitämistä varten sekä kas- vien kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on kielletty. Kataja, Juniperus communis: Puumaisen ja pylväsmäisen katajan ottaminen koristepuuna tai oksana kaupan pitämistä varten samoin kuin niiden koriste- puuna tai oksana kaupaksi tarjoaminen on kielletty. Mainittujen katajien ot- taminen puuaineksen jalostamiseksi sekä tähän tarkoitukseen kaupaksi tar- joaminen ja myyminen on kuitenkin sallittu. Kasvit ja CITES Suomessa: Suomessa alkuperäisinä esiintyviä CITES –lajeja sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi katinlieko Lycopodium clavatum raate Menyanthes trifoliata islanninjäkälä Cetraria islandica Suomessa viljeltäviä CITES lajeja: kevätruusuleinikki Adonis vernalis etelänarnikki Arnica montana keltakatkero Gentiana lutea amerikanginsengjuuri Panax quinquefolius 3.1.4 Uhanalaisten lääkekasvien viljely ja viljelytutkimus Euroopassa Lääkekasveja eniten käyttävät maat ja yritykset ovat huolissaan eri lajien kaupallisesta saatavuudesta ja yhä useampi firma tekee uhanalaisten lääke- kasvien viljelytutkimuksia tai aloittaa viljelyä. Eri lajien saatavuus on erilai- 21 nen riippuen niiden biologiasta. Vähämerkityksellisiä lajeja on aloitettu vil- jellä, mutta tärkeitä lajeja on jo kaupallisessa viljelyssä. McAlpine Thorpe & Warrier Limited (1996) selvityksen mukaan tärkeimpi- en, uhanalaiseksi luokiteltujen luonnon rohdoskasvien raaka-aineen saanti on seuraava: Vain luonnosta, keruusta: kalmojuuri, kevätruusuleinikki, sianpuolukka, rohtosappi, kielo, kihokki, raate, kultapiisku, kangasajuruoho. Sekä keruusta, että pienimuotoisesta viljelystä: siankärsämö, rohtosalkoruu- su, kaitapäivänhattu, venäjänjuuri, kataja, hur- tanminttu, nokkonen, keto-orvokki, keltakatkero. Keskisuuresta tai laaja-alaisesta viljelystä: väinönputki, punahattu, korpi- paatsama, neidonhiuspuu, voikukka, timjami, rohtovirmajuuri, ginsengjuuri. Euroopassa viljelytutkimus ja viljelytoiminta on jo alkanut, mutta arvioidut pinta-alat ovat pienet. Euroopan maiden yrttituotantoa koskevasta selvityk- sestä saadaan viljelytoiminnasta tietoja vain muutaman uhanalaisen lajin osalta (Verlet & Leclercq 1996). Uhanalaisista kasveista kalmojuurta, etelänarnikkia, rohtosappea ja isohir- venjuurta viljellään Saksassa, Itävallassa ja Ranskassa alle 10 ha alueilla. Ainoastaan neidonhiuspuusta (200 ha) ja keltakatkerosta (50-70 ha) löytyy kaupallisia tuotantoaloja Ranskassa ja Saksassa. Muiden, luonnossa kasvavien lääkekasvien viljelytilanne Euroopassa on koottu taulukkoon 3. Taulukon mukaan n. 35 lajia viljellään erilaisia määriä kussakin maassa. Il- mastollisen soveltuvuuden takia Suomen kannalta mielenkiintoiset lajit, joita on jo viljelyssä 10-100 ha, ovat seuraavat: rohtosalkoruusu (Althea offi- cinalis), kiiltomalva (Malva sylvestris), koiruoho (Artemisia absinthium), mäkikuisma (Hypericum perforatum), pukinjuuri (Pimpinella saxifraga), heinäratamo (Plantago lanceolata), voikukka (Taraxacum officinale) ja mustaherukka (Ribes nigrum). 22 Taulukko 3. Luonnon yrttien viljelypinta-alat vuonna 1995 EU-maissa. Kasvi Maa Yrttien viljelypin- ta-ala Tieteellinen nimi Suomalainen nimi ha Achillea millefolium siankärsämö Saksa <10 Itävalta <10 Achillea moschata kärsämö Italia <10 Elymus repens juolavehnä Saksa <10 Althaea officinalis rohtosalkoruusu Ranska <10 Saksa 10-100 Arctium lappa isotakiainen Ranska 10-100 Artemisia absinthium koiruoho Ranska 10-100 Italia <10 Centaurea cyanus ruiskaunokki Ranska <10 Itävalta <10 (1) Chelidonium majus keltamo Saksa <10 Chrysanthemum parthenium reunuspäivänkakkara Hollanti <10 (1-5 t kuivaa) Suomi <10 (0.5-5) Crocus sativus maustesahrami Ranska <10 Espanja 1000-10000 (3800) Kreikka 1000-10000 Italia 10-100 (32) Cuminum cyminum roomankumina Espanja 100-500 Cynara scolymus latva-artisokka Ranska 10-100 Saksa 10-100 Italia <10 Equisetum arvense peltokorte Saksa <10 Galega officinalis rohtovuohenherne Italia <10 Helichrysum italicum olkikukka Italia <10 Pilosella officinarum huopakeltano Ranska <10 Hypericum maculatum särmäkuisma Suomi <10 Hypericum perforatum mäkikuisma Saksa 10-100 (57) Itävalta <10 (2) Italia 10-100 (10) Suomi <10 23 Isatis tinctoria morsinko Saksa 10-100 (70) Leuzea carthamoides maraljuuri Suomi <10 Lippia citriodora sitruunaverbena Ranska 10-100 Englanti <10 Malva sylvestris kiiltomalva Ranska <10 Saksa <10 Itävalta <10 (3) Italia 10-100 (20) Melilotus officinalis rohtomesikkä Ranska <10 Saksa <10 Italia 10-100 (15) Pimpinella saxifraga pukinjuuri Saksa 10-100 Plantago lanceolata heinäratamo Saksa 10-100 Hollanti <10 (1000 t tuore sato) Italia <10 Ribes nigrum mustaherukka Ranska 10-100 (35 t silmua) Saponaria officinalis rohtosuopayrtti Ranska <10 Sideritis spp. Kreikka 100-500 (365 ha) Solidago virgaurea kultapiisku Saksa <10 Suomi <1 Taraxacum officinale voikukka Ranska <10 Saksa <10 Hollanti 10-100 (5-10 t kui- vaa) Italia <10 Tropaeolum majus köynnöskrassi Irlanti <10 Urtica dioica nokkonen Saksa <10 Itävalta <10 (1) Italia <10 Suomi <10 Verbena officinalis rohtorautayrtti Saksa <10 Viola odorata tuoksuorvokki Ranska <10 Irlanti <10 Viola tricolor ssp. arvensis keto-orvokki Saksa <10 Hollanti <10 (20-30 t kuivaa sato ) 24 Välimeren maissa viljellään siellä luonnossa kasvavia lajeja, kuten Siderits sp. (Kreikka), sahrami (Crocus sp.) (Espanja, Italia, Kreikka), maitokumina (Cuminum cyminum) (Espanja), sitruunaverbena (Lippia citriodora) (Rans- kassa). Saksassa aloitettiin viljellä non-food tarkoituksiin morsinkoa (Isatis tinctoria) värikasvina ja latva-artisokkaa (Cynara scolymus) likööriteollisuu- delle. Taulukossa esitetty tilanne perustuu vuoteen 1995 asti kerättyihin tietoihin. Tutkimus on jatkunut ja laajentunut sen jälkeen ja uusia tutkimustuloksia julkaistaan jatkuvasti. 3.1.5 Uhanalaisten lääkekasvien tutkimus Suomessa Selvityksen teon aikana on huomattiin, että Suomessa on jo aloitettu muuta- man kasvin osalta viljelymahdollisuuksien tutkiminen. MTT, Ekologinen tuotanto, Mikkeli Maatalouden tutkimuskeskuksen Ekologisen tuotannon tutkimusasemalla, Mikkelissä aloitettiin v. 1989 tutkimustoiminta, jonka tarkoitus on etsiä Suomen ilmastoon sopivia uusia lääkekasveja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkittujen lajien viljelyteknisiä tutkimustuloksia on jo julkaistu (Taulukko 4.). Osa viljelytutkimustoimintaa koskee selvityksen kohdekasve- ja, muualla uhanalaiseksi luokiteltuja lääkekasveja, mm. poimulehti, ete- länarnikki, kihokki ja keltakatkero. Tutkimus muualla Suomessa MTT:n Ekologisen tuotannon lisäksi eri projekteissa ja laitoksissa tutkitaan myös erilaisten luonnon lääkekasvien viljely- ja laatuominaisuuksia. Kasvit on valittu markkinapotentiaalin ja ennen kaikkea ilmastollisen sopivuuden perusteella (Hannukkala & Heinonen 1995, Karjalainen 1996, Keskitalo 1997, Mäkitalo & Jankkila 1999). Nykytietojen mukaan laitokset ja tutkitut kasvit ovat seuraavat: Lapin erikoiskasviviljelyn kehittämishankkeessa: poimulehti, ruusujuuri, pohjannokkonen, piharatamo, niittymaarianheinä, mesiangervo Oulun yliopiston POHERIKA projektissa: kihokki, sianpuolukka, raate, poi- mulehti, ruusujuuri 25 Taulukko 4. Julkaisuviitteet uhanalaisten ja luonnon lääkekasvien tutkimuk- sista MTT:n ekologisessa tuotannossa Mikkelissä . Tietellinen nimi Suomalainen nimi Julkaisuviite Achillea millefolium siankärsämö Cernaj ym. 1991, Galambosi 1989, 1994, 1995 Alchelmilla sp. poimulehti Galambosi ym. 1999e Arctium lappa takiainen Galambosi 1994, 1995, Galambosi ym. 1999e Arnica montana etelänarnikki Galambosi 1993a, 1994, 1995, Galambosi ym. 1998b Drosera rotundifolia kihokki Galambosi & Takkunen 1998a, Galambosi ym. 1998c, 1999b, 1999c, Gentiana lutea keltakatkero Galambosi 1993b, Galambosi 1995, 1996a, 1996b Herniaria glabra tyräruoho Galambosi, henkilökohtainen tiedonanto Hypericum perforatum mäkikuisma Galambosi 1994, Jokela & Galambosi 1998 Leonorus cardiaca nukula Galambosi ym. 1999a Marrubium vulgare hurtanminttu Galambosi ym. 1996, Galambosi ym. 1999a Solidago virgaurea kultapiisku Galambosi ym. 1993, Galambosi 1994, 1995, Galambosi ym. 1999e Plantago lanceolata heinäratamo Galambosi 1994 , 1995, Jokela & Galambosi 1998 Viola tricolor keto-orvokki Galambosi ym. 1999a Rhodiola rosea ruusujuuri Galambosi ym. 1999d, Galambosi ym. 1999e MTT:n Kainuun tutkimusaseman ”Kainuulainen mäkikuisma” projektissa: mäkikuisma, nokkonen, kihokki Agropolis Oy:n ”Erikoiskasvivljelyn kehittämisprojektissa”: mäkikuisma, amerikanginsengjuuri 3.2 Uhanalaisten lääkekasvien markkinat Suunniteltu tutkimus- ja kehitystoiminta edellyttää tietoja kunkin lajin mark- kinapotentiaalista ja hintatasosta, jotta voidaan valita taloudellisestikin kan- nattavia kasveja. Siksi tämän työn yksi tärkein tarkoitus oli selvittää Suo- meen ilmastollisesti sopivien lajien markkinat (määrät, hinnat, ostajat, jne.). 3.2.1 Alustavien markkinatietoja tieteellisten kontaktien perusteella Vuoden l999 alussa otettiin yhteyttä kirjeitse, postitse tai sähköisessä muo- dossa useisiin eurooppalaisiin tutkijoihin ja asiantuntijoihin, jotta saataisiin tietoja uhanalaisten lääkekasvien hinnoista, markkinoinnista ja markkinointi- trendeistä. Kontaktihenkilöiksi valittiin sellaisia asiantuntijoita ja firmojen edustajia, jotka olivat läsnä v. 1998 kesäkuussa Lontoossa järjestetyssä, uhanalaisia lääkekasveja koskevassa symposiumissa. 26 Lajien markkinapotentiaalia koskeva tulos oli huono. Asiantuntijoiden vasta- ukset olivat hyvin yleisellä tasoilla, kaupallisten firmojen edustajat eivät käytännöllisesti katsoen vastanneet lainkaan, tai vastauksissa ei ollut tarvit- semiamme tietoja. Tuntui siltä, että viljelysuunnitteluun tarvittavia konkreet- tisia tietoja (hinta, määrä, laatu) ei mielellään rohdosmarkkinoille pyrkiville uusille tulokkaille anneta. Tämä kokemus oli samansuuntainen, mitä on koettu POHERIKA-projektin markkinakyselyn yhteydessä. Markkinakyselylomakkeita lähetettiin 251 yri- tykselle Eurooppaan ja vastausprosentti oli vain 9 % eli vastaajia oli 23 (Ko- sonen ym. 1997). Havaittiin myös, että markkina-analyysia suorittaneiden ympäristönsuojelu- tutkijoiden hallussa olevat tiedot eivät suoraan sovellu meidän tarpeisiimme. Kasvinsuojeluasiantuntijoiden tieteellinen ja ekologinen näkökulma ei juuri- kaan anna konkreettisia tietoja kaupantekoa varten. Tuottajamaissa kootut uhanalaisten lääkekasvien vientitilastot sisältyvät kaupallisten firmojen yh- teenlaskettuihin keruu- ja vientitilastoihin. Varsinainen myynti ja ostotoi- minta kuitenkin tapahtuu aina konkreettisesti yritystasolla, hinta-, määrä- ja laatuedellytysten perusteella. Hyödyllisten tietojen saamiseen tarvitaan parempia keinoja. 3.2.2Markkinatietoja yritysten kautta Edellämainituista syistä päätettiin haastatella tuttuja markkinayritysten johta- jia ja asiantuntijoita. Haastattelu tehtiin Unkarissa sellaisille yritysedustajille tai johtajille, jotka ovat jatkuvassa markkinakontaktissa saksalaisten ostajien kanssa. Haastattelussa saatiin myös konkreettisia tietoja Saksassa ja Hollan- nissa työskentelevien suuryritysten ostopäälliköiltä. Näistä haastatteluista saadut tiedot olivat huomattavasti konkreettisempia ja hyödyllisempiä kuin tutkijakontaktien tiedot. Ne ovat taulukossa 5 ja Suo- meen soveltuvien muiden rohdosyrttien hintatiedot taulukossa 6. Hintatiedot olivat kuitenkin melko puutteellisia ja osittain vanhoja, vuodelta 1996. Tiedetään, että rohdoskasvien markkinoilla tarjonta ja kysyntä on hy- vin vaihteleva ilmiö, siksi nämä osittain vanhat tiedot eivät varsinaisesti pal- velleet hankkeeseen osallistuneiden viljelijöiden tiedon tarvetta. Tämän takia päätettiin suorittaa konkreettista ostotilannetta muistuttavaa koemarkkinoin- tia. 27 Taulukko 5. Saksalaisten yritysten uhanalaisista yr- teistä maksama hinta DEM/kg (€/kg) Yritys1) Kasvilaji Tuote 1 1 2 3 a b Etelänarnikki kukka 26-32 (13-16) 36 (18) 25-45 (13-23) juuri 90 (45) Keltakatkero juuri 10,8 (5,5) 15,5 (7,9) Kevätesikko kukka 8,5 (4,3) 10,8 (5,5) 17,9 (9,2) juuri 4,5 (2,3) 6,2 (3,2) 2,7 (1,4) 2,8 (1,4) Kalmojuuri juuri 4,2 (2,1) 5,8 (3,0) 9,5 (4,9) 3,4 (1,7) Rohtosappi, 1. laatu herba 13,9 (7,1) 17,5 (8,9) 3,9-4,5 (2-2,3) 5 (2,6) Rohtosappi, 2. laatu herba 6,5 (3,3) 6,2 (3,2) 2,3-3,0 (1,2-1,5) Sianpuolukka lehti 7,8 (4,0) 8,9 (4,6) 9,6 (4,9) Kevätruusuleinikki herba 5,7 (2,9) 5 (2,6) Raate lehti 14 (7,0) 15- 16,8 (7,7- 8,6) 7,0-10,0 (3,6-5,1) 6 (3,1) Poimulehti lehti/herba 3,9 (2,0) 4,5 (2,3) Tunturipoimulehti lehti/herba 13 (6,6) Kielo lehti 5 (2,6) 6,5 (3,3) Tyräruoho herba 3,4 (1,7 2,8 (1,4) Isohirvenjuuri juuri 4 (2,0) Kihokki, Madagaska- rilta herba 14,5 (7,4) 19,5 (10,0) 43 FRF (6,6) Kihokki D. peltata herba 29,5 (15,1) Kihokki, D. rotundi- folia herba 35 (17,9) Karhunlaukka herba 3,6 (1,8) 6 (3,1) Alppitähti kukka 13 (6,6) 1) 1= Muggenburg GmbH, ranskan- kielinen hinnasto vuodelta 1996 1a= kokonainen kasvi 1b= leikattu kasvi 28 2= Muggenburg-Abro, 1999 hin- nat ilmoitettiin kirjoittajalle 3= VNK Kruidencoöperatie:n, hinnat vuonna 1999 Hollannis- sa Taulukko 6. Luonnon yrttien ostohintoja saksalaisissa yrityksissä DEM/kg (€/kg). Yritys1) Kasvilaji Tuote 1 2 3 a b c Rohtomalva herba 3,6 (1,8) 4,7 (2,4) 6,9 (3,5) 2,1(1,1) juuri 6,9 (3,5) 10,5 (5,4) Väinönputki juuri 5,8 (3,0) 7,2 (3,7) Takiainen juuri 4,9 (2,5) 6,4 (3,3) 7,6 (3,9) 2,9 (1,5) Kehäkukka kukka (cum calicibus) 3,3 (1,7) 4,1 (2,1) 7,9 (4,0) kukka (sine calicibus) 7,9 (4,0) Echinacea angustifo- lia juuri 6,5 (3,3) 8 (4,1) 8 (4,1) 15 (7,7) Echinacea pallida juuri 32-38 (16,4-19,4) 49 (25,1) 100 (51,1) Echinacea purpurea juuri 24 (12,3) 27 (13,8) 28 (14,3) 5 (2,6) 10 (5,1) herba 2 (1,0) Kamomilla kukka 12,7 (6,5) herba 5,9 (3,0) Venäjänjuuri juuri (Kiinasta) 3,8 (1,9) juuri (Venäjältä) 3,8 (1,9) 6,5 (3,3) 6,8 (3,5) Rohtovirmajuuri juuri 4,8-5,8 (2,5-3,0) 4 (2,0) 4,0-8,0 (2,0-4,1) Mäkikuisma herba 3,3 (1,7) 4,1 (2,1) 7,9 (4,0) 8(!) (4,1) 4,5-7,5 (2,3-3,8) Lipstikka juuri 4,5 (2,3) 6,9 (3,5) 6,5 (3,3) Maurinmalva kukka 16,5 (8,4) 19,1 (9,8) 11,8 (6,0) Siankärsämö kukka 2,3 (1,2) 3,6 (1,8) 4,5 (2,3) herba 3,4 (1,7) Heinäratamo lehti/herba 2,6 (1,3) 3,3-5,6 (1,7-2,9) 3,5 (1,8) 5,5 (2,8) Piharatamo lehti/herba 2,6 (1,3) 3,8 (1,9) Kultapiisku kukka/herba 1,8 (0,9) 2,6 (1,3) 4 (2,0) Keto orvokki kukka 25 (12,8) Paatsama kuori 1,7-5,0 (0,9-2,6) Reunuspäivänkakkara herba/kukka 4 (2,0) Mustaherukka lehti/herba 4,2 (2,1) 29 Voikukka lehti 2,9 (1,5) juuri 4,6 (2,4) 6,8 (3,5) Nokkonen lehti 4,5 (2,3) Paju kuori 1,8- 2.5 (0,9-1,3) 1) 1 = Muggenburg, ranskalainen hinnasto vuodelta 1996 1a = kokonainen 1b = leikattu 1c = jauhettu 2 = Muggenburg, vuoden 1999 Unkarin hinnasto 3 = Szabadine Kompagnon, vuosi 1999, koemarkkina 3.2.3 Koemarkkinoinnin tuloksia Koemarkkinointi suoritettiin siten, että Szabady und Kompagnon Gm. lähes- tyi eri yrityksiä laajan tarjouslistan kanssa. Listassa olivat sekä Unkarissa yleisesti viljellyt yrtit että mahdolliset suomalaiset luonnon yrtit ja uhanalai- set lääkekasvit. Erityisesti haluttiin tietää luonnonmukaisesti tuotettujen tava- roiden hinta. Tarjottujen kasvien lista ja tavaran muoto, ostettava määrä ja hintaehdotukset on koottu taulukkoon 7. Hinta sisältää tavaroiden kuljetuksen ostajien varastoon. Kuten taulukosta näkyy, emme saaneet hintatietoja useista uhanalaisista lää- kekasveista huonon saatavuuden vuoksi. Esimerkiksi ostajilla olisi 1-5 tonnin tarve monista lajeista, mutta koska useat lajit ovat vähämerkityksisiä rohdok- sina tai ovat uhanalaisia, jolloin niitä ei saada tarpeeksi, ei myöskään hinta ollut tiedossa. Tällaisia lajeja ovat mm. kalmojuuri, etelänarnikki, syysmyrk- kylilja, kielo, tyräruoho, isohirvenjuuri, nukula ja hurtanminttu. Hintojen saamista haittasi myös se, että pohjoisten alueiden kasveja oli vaikeaa tarjota Unkarista päin. Toinen merkittävä tieto oli se, että ostajat määrittelivät eräistä artikkeleista vähittäismäärät, johtuen käsittely- ja erityisesti analyysikustannuksista. Erien yleiset määrät olivat 1-5 tonnia, mutta harvinaisemmista lajeista ne olivat pienemmät, esim. raatteesta 300 kg, poimulehdistä, kevätesikon kukasta ja keltakatkerosta 500 kg sekä rohtosapesta ja heinäratamosta 1000 kg. Käytännön näkökulmasta on tärkeintä, että hyvin monen lajin kuivattu tavara on muodoltaan leikattua (concissa). Kuivattuja juuria kaupataan sekä leikat- tuna että kokonaisena. Tämä merkitsee suomalaisille tuottajille sitä, että raa- ka-aineen jatkokäsittelyyn (esim. leikkaamiseen) on satsattava, muuten ei pääse markkinoille tai saa tyytyä jalostamattomasta tavarasta maksettuun pilkkahintaan. 30 Koemarkkinoinnin neuvottelujen aikana saatiin vielä joitain kasvikohtaisia lisätietoja, jotka eivät mahtuneet taulukkoon. Isohirvenjuuri: joka vuosi myydään vaihtelevasti useita tonne- ja, päätuottaja Bulgaria Isotakiainen: juuri on halpa tuote, tulee yleensä Bulgariasta Heinäratamo: heinäratamon BIO- tuotteiden hinta oli 5,50 DEM/kg (2,8 €/kg) conc., tavanomainen hinta vaihtelee 2,80-3,80 DEM/kg (1,4-1,9 €/kg) vä- lillä. Kalmojuuri: Bulgariassa hinta on 20 DEM/kg (10,2 €/kg). Kevätruusuleinikki: Bulgariassa hinta on 10 DEM/kg (5,1 €/kg). Keltakatkero: kasville on selvää kysyntää, myös unkarilais- firmat haluavat ostaa, hinta olisi 10 DEM/kg (5,1 € /kg) (Mediplant, Budapest). Kevätesikko: Unkarissa kasvin uhanalaisuuden takia ei ole tarjolla suurempia kaupallisia määriä, vain muutama kymmenen kiloa. Kukkien hinta Un- karissa on 6-8 DEM/kg (3,1-4,1 €/kg). Bulgari- assa hinta on 10 DEM/kg (5,1 €/kg). Keruun ongelmana on pieni kukkasato. Juurille on jat- kuvaa kysyntää. Kielon lehti: perustuote rohdosmarkkinoilla, muutamia ton- neja menee joka vuosi Kultapiisku: Vuosina 1995-1997 kukan BIO-hinta oli 4,50- 5,50 DEM/kg (2,3-2,8 €/kg). Kysyntää vain 1,20-1,70 DEM/kg (0,6-0,9 €/kg) conc. Mäkikuisma: kokonaisherba tarkoittaa korkeintaan 20-25 cm pitkää kukkivaa versoa. Kun tarjolla on paljon tavaraa, ostajat tinkivät. Sopimushinta oli 7,50 DEM/kg (3,8 €/kg) tot., loppuhinta vain 6,50 DEM/kg (3,3 €/kg). Kysyntä tavanomaisesti viljellyn mäkikuisman osalta on pienentynyt. Ostajien edustajien mukaan he ovat itse yliarvi- oineet tavanomaisesti viljeltyjen tuotteiden ky- syntää ja nyt raaka-aineeksi ostetaan enimmäk- seen BIO-tuotteita. Nokkonen: lehtitavaran on oltava leikattua ja lehtipalojen koko on yleensä 8 x 8 mm tai 10 x 10 mm. Ta- vanomaisesti viljellyn tuotteen hinta on yleensä 2,80-3,00 DEM/kg (1,4-1,5 €/kg). Kysyntää on 31 erityisesti bio-tuotteella, hinta on 3-4 DEM/kg (1,5-2,0 €/kg). Leikkauksen aikana tulee pie- nemmistä paloista osuus, jotka sopii teepussin. Tämän hienon osan (nimi: “feinteile“) hinta 1.1 on DEM/kg (0,6 €/kg). Poimulehti: kuuluu vähemmän käytettyihin tuotteisiin, mutta myydään kuitenkin pari tonnia vuosittain. Sveitsissä ostetaan joka vuosi 10 t/v, hinta 15 CHF (10,3 €). Raate: likööriteollisuus ostaa tiettyjä määriä, myös unkarilaiset voivat ostaa. Rohtopäivänhattu: on jatkuvasti hyvin kysyntää Rohtovirmajuuri: tuotteille on ollut ominaista suuri hintavaihtelu. Euroopan markkinahinnat määräytyvät pää- tuottajien eli puolalaisten ja hollantilaisten sa- don määrän ja tarjonnan mukaan. Näillä mailla on laajaa tuotantoa ja hyvät lajikkeet. Kuivan kokonaisen juuren hinta vaihtelee 2,5-11,0 DEM/kg (1,3-5,6 €/kg), jopa 15 DEM (7,7 €) on saavutettu. Vuonna 1997 alussa juurten os- tohinta oli 8,0 DEM/kg (4,1 €/kg), se painuu alas 3,30 (1,7 €) 1998 loppuun mennessä 2,50 DEM/kg:n (1,3 €/kg). BIO - tuotteelle nykyinen 8,50 DEM/kg (14,6 €/kg) on hyvä hinta. Ta- vanomaisesti viljellyn hinta on 3,50 DEM/kg (1,8 €/kg). Sianpuolukanlehti: kysyntä jatkuvaa, perusrohdoskasvi. Unkarilai- setkin ostaisivat. Tyräruoho: pieni erikoistavara, pari tonnia menee joka vuo- si. Voikukka: bio-juurille on kysyntää Väinönputki: perustavara, hinta riippuu siitä, mitä on vuoden sato Puolassa. 32 Taulukko 7. Saksalaisten rohdosyritysten tarjoukset biotuotteista vuosina 1989-1999 suorittaman koemarkkinoinnin mukaan.( Nyarady Szabady, 1999) Rohdoskasvien Ostajien tarjoukset Suomalainen nimi Tieteellinen nimi Kasvinosa Määrä Hinta DEM/kg (€/kg) Kalmojuuri Acorus calamus Radix tot. 2-3 t Siankärsämö Achillea millefolium Herba/conc. Flores ger. 5-10 t 1-3 t 3,40 (1,74) 4,50 (2,30) Poimulehti Alchelmilla sp. herba/conc. 1-3 t 6,80 (3,48) Väinönputki Angelica archangelica Semen Radix tot. 1 t 5-10 t Takiainen Arctium lappa Radix tot. 5-10 t Sianpuolukka Arctostaph. uva-ursi Folium tot. 1-3 t 6,50 (3,32) Etelänarnikki Arnica montana Flores 1 t Rohtosappi Centaurium erythraea Herba 3-5 t 6,70 (3,43) Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale Semen 1-2 t Kielo Convallaria majalis Folium tot. 1-2 t Punahattu Echinacea purpurea Herba conc. Radix tot. 1-2 t 1-2 t 2,00 (1,02) 10,00 (5,11) Kaitapäivänhattu Echinacea angusti- folia Herba tot. Radix tot. 1-2 t 1-2 t 15,00 (7,67) Rohtopäivänhattu Echinacea pallida Herba conc. Radix tot. 1-2 t 1-2 t 10,00 (5,11) Keltakatkero Gentiana lutea Radix tot. 2-3 t 10,00 (5,11) Tyräruoho Herniaria glabra Herba conc. 1 t Mäkikuisma Hypericum perfo- ratum Herba conc. 5-10 t 4,50-7,50 (2,30-3,83) Isohirvenjuuri Inula helenium Radix tot. 2-3 t Nukula Leonorus cardiaca Herba tot., conc. 5 t Hurtanminttu Marrubium vulgare Herba tot., conc. 2-3 t Raate Menyanthes trifoliata Folium tot. 1 t 9,00 (4,60) Heinäratamo Plantago lanceolata Folium conc. 2-3 t 5,50 (2,81) Kevätesikko Primula veris Florex cum calicibus Radix tot. 500 kg 1 t 17,00 (8,69) Kultapiisku Solidago virgaurea Flores Herba tot., conc. 1-2 t 5-10 t 4,00 (2,05) Voikukka Taraxacum offici- nale Radix tot. 2-5 t 6,80 (3,48) Nokkonen Urtica dioica Folium tot., conc. Radix tot. 5-10 t 2-3 t 4,50 (2,30) Virmajuuri Valeriana offi- cinalis Radix tot. 3-5 t 8,50 (4,34) Metsälehmus Tilia cordata Flores tot. 3-500 kg 14,00 (7,16) Orapihlaja Crataegus sp. Fructus tot. 500-1500 5,60 (2,86) 33 kg Koiranruusu Rosa canina Fructus sine semine 5,60 (2,86) Anis Pimpinella anisum 2,80 (1,43) Kamomilla Matricaria recutita Flores tot. 12,70 (6,49) Rohtosalkoruusu Althaea officinalis Folium tot. 4,50 (2,30) Lyhennykset: flores = kukka , semen = siemen , fructus = marja , folium = lehti , radix = juuri , herba = koko verso , tot = totum = kokonais , ger. = gerebel = murs- kattu , conc = concissa = leikattu , cum calicibus = terälehdet mukaan , sine semine = ilman siemeniä 4 Tulosten tarkastelu 4.1 Uhanalaisten lääkekasvien viljelyn ja tutkimuksen ajankohtaisuus Suomessa Markkinaselvitykset ovat vahvistaneet käsityksemme, että uhanalaisten lää- kekasvien viljelytutkimus ja viljely on hyvin ajankohtaista Euroopassa ja Suomessakin. Lontoon v. 1998 symposiumin jälkeen ovat tutkijat eri puolilla maailmaa alkaneet tutkia uhanalaisia kasveja intensiivisemmin ja nopeimmat saavat markkinoinnista suurimman hyödyn. Vähemmän käytettyjen lääkekasvien raaka-aineista on tarvetta yrttimarkki- noilla ja erityisesti isot yritykset ovat aloittaneet niiden viljelyä omien tar- peidensa mukaisesti. Esim. ranskalaisen ARKOPHARMA lääketehtaan toi- minnan yksi suurimpia ongelmia on löytää luotettavia raaka-aineiden tuotta- jia tai toimittajia (Galambosi 1999c). Taustatietojen perusteella voidaan ennustaa k.o. kasveista Keski-Euroopan yrttimarkkinoilla jatkuvaa kysyntää. Perinteisten kasvien sijalle viljelijät Suomessa etsivät uusia erikoiskasvien tuotantomahdollisuuksia, mutta maan pohjoisen sijainnin takia viljeltävien hyötykasvien valikoima on suhteellisen kapea. Euroopassa lievästi tai vaka- vasti uhanalaisista lääkekasveista useat lajit soveltuvat ilmastollisesti viljeltä- viksi Suomessa. Myös eräät alkuperäiset Suomen luonnonkasvitkin ovat ky- syttyä tavaraa yrttimarkkinoilla. Johtopäätös on se, että olisi erittäin ajankohtaista ja hyödyllistä ryhtyä tämän markkinaraon täyttämiseen ja tutkia uusien lajien viljelymahdollisuuksia perusteellisesti. 34 4.2 Suomeen ilmastollisesti sopivia uhanalaisia lääkekasveja Kirjallisuudessa esitetyt tiedot uhanalaisten lajien ja luonnon lääkekasvien markkinatilanteesta ja vaarantuneisuudesta arvioitiin tämän selvityksen työ- hypoteesin kannalta. Lajien valintakriteereissä katsottiin ensisijaisesti lajien ilmastollista sopivuutta Suomeen, mukaan luettuna mahdolliset viljelykoke- mukset muihin kuin rohdostarkoituksiin. Toinen valintakriteeri oli lajien kaupallinen merkitys (käyttömäärät) sekä saatavilla olevat hintatiedot. Potentiaaliset lajit jaettiin neljään ryhmään: Ryhmä I. Tähän ryhmään kuuluu yleensä luonnonkasveja, joita ei ole viljelty lainkaan, kuten islanninjäkälä, lieko, ruttojuuri tai naava. Useimmat lajit ovat keruutoiminnan kohteita, koska luonnossa niitä esiintyy runsaasti, kuten sianpuolukka, kanerva, näsiä, mesiangervo tai suopursu. Tähän ryhmään kuuluvista lajeista ei löydetty viljelykokemuksia Suomessa ja ulkomaalaises- sa kirjallisuudessa mainittiin viljelykokeiden aloittaminen vain kalmojuurel- la, paatsamalla ja marjakuusella. Ryhmä II. Toiseen ryhmään kuuluvat ne kasvilajit, joiden ilmastollinen so- pivuus Suomessa on varmaa, koska ne ovat täällä alkuperäisiä lajeja (kissan- käpälä, kielo) tai niiden viljelyllä on perinteitä, koska niitä kasvatetaan puu- tarhoissa koristekasveina (kevätruusuleinikki, taponlehti, syysmyrkkylilja, kevätesikko) tai viljellään marjakasveina (tyrni, mustaherukka, mustikka). Marjoilla on oma viljelytekniikkansa, mutta kokemuksiin niiden hyödyntämi- sestä lääkekasveina ei löytynyt viitteitä. Ryhmä III. Tähän ryhmään kuuluvat ne uhanalaiset lääkekasvilajit, joiden sukulaislajeilla on jo suoritettu viljelytutkimuksia Suomessa (ojakärsämö, lehtovirmajuuri ) tai joiden viljelymahdollisuuksia – kansainvälisten kokei- den inspiroimana – parhaillaan tutkitaan pienimuotoisissa havaintoruuduissa Mikkelissä (poimulehti, rohtosappi, rohtokuntio, alppitähti, vesiminttu). Ryhmä IV. Tähän ryhmään kuuluvat ne lajit, joilla on parhaillaan menossa tai on jo suoritettu useamman vuoden ajan viljelykokeita, joiden perusteella on julkaistu lajien ensimmäiset viljelymenetelmät. Osa lajeista on jo Suomes- sa viljelyssä, tällaisia ovat: etelänarnikki, keltakatkero, kihokki, mäki- ja sär- mäkuisma, kultapiisku, voikukka, väinönputki, takiainen, nukula, hurtan- minttu ja rohtovirmajuuri (Galambosi 1994, 1995, Galambosi ym. 1999a,b,c,d). 35 4.3 Tutkittujen tietojen siirto käytäntöön ja uusien lajien viljelytutkimus Viimeisen ryhmän lääkekasveista, joista on kertynyt riittävä määrä viljelytu- loksia, tietoja ja kokemuksia, on siirrettävä tietoa asiasta kiinnostuneille vil- jelijöille hyödynnettäväksi. Tähän johtopäätökseen perustuu vuosien 1991-2001 aikana toteutettu pilotti- projekti, jonka yhteydessä valmennettiin viljelijöitä 6-8 lajin tuotantoon. ”Uhanalaisten rohdoskasvien tuotannon kehittäminen Etelä-Savossa”- nimi- sessä projektissa valmennettiin seuraavien lääkekasvien viljelyyn: kihokki, keltakatkero, etelänarnikki, ruusujuuri, kultapiisku, mäkikuisma, hurtan- minttu ja kiinnostuksen takia myös amerikanginsengjuuri. Tämän selvityksen valmistumisaikana tuo projekti on jo päättynyt (Galambo- si 2001). Lääkekasvien valinta uusiin viljelytutkimuksiin: Markkinointi– ja kirjallisuustietojen pohjalta oli selvää, että niiden lajien osalta, joiden ilmastollinen soveltuvuus Suomeen tuntuu varmalta – eli II ja III ryhmässä olevat luonnonkasvit, koriste- tai marjakasvit – on mahdollista suorittaa uutta tutkimustoimintaa. Sen tarkoituksena on tutkia, millä tavalla näitä kasveja voidaan hyödyntää lääkekasviraaka-aineeksi. Niiden viljelytek- niikkaa on tutkittava biomassatuotannon, talvehtimisen, uusiutumisen sekä raaka-aineiden määrän ja laadun osalta. Osalla uhanalaisista tai luonnon lääkekasveista on alkuperäisenä kasvuympä- ristönä suo (kihokki, kalmojuuri, raate, mesiangervo). Näiden lajien viljely- kokeita on suoritettava suopelloilla, johon turvetuotannosta vapautuneet pel- tolohkot antavat hyvät mahdollisuudet. Valintakriteerit ovat: Laajasta ja suhteellisen tuntemattomiakin lajeja sisältävästä kasvivalikoi- masta pyrittiin valitsemaan lääkekasveja, joilla on • ilmastollinen sopivuus, maantieteellinen ja ekologinen soveltuvuus Suomeen • selvä lääketieteellinen merkitys, • tietyssä määrin kaupallista merkitystä, • sukulaislajeja Suomen luonnossa, • todettu tietyn asteinen uhanalaisuus eri tuotantomaissa, 36 • aikaisempia viljelykokemuksia tai -käytäntöjä Suomessa Näiden tietojen pohjalta, pohdiskelun jälkeen uusiin viljelykokeisiin valittiin seuraavia lajeja: Achillea ptarmica ojakärsämö Acorus calamus kalmojuuri Alchelmilla vulgaris, A. xanthochlora, A. alpina poimulehtilajit Allium ursinum karhunlaukka Antennaria dioica kissankäpälä Asarum europaeum taponlehti Convallaria majalis kielo Centaurium erythraea rohtosappi Drosera rotundifolia, D. anglica kihokit Herniaria glabra tyräruoho Leontopodium alpinum euroopanalppi- tähti Mentha aquatica vesiminttu Menyanthes trifoliata raate Primula veris kevätesikko Ennen viljelykokeiden suunnittelua tehtiin kirjallisuusselvitys viljelyteknii- kan osalta. 5 Valittujen lääkekasvien viljelytekniikan kirjallisuusselvitys 5.1 Uhanalaisia lääkekasveja kivennäismaalla 5.1.1Achillea ptarmica - ojakärsämö Kasvikuvaus Ojakärsämö on monivuotinen, pysty, korkeus 30-60 cm. Lehdet ovat ruodit- tomat, kapeat, tasasoukat-suikeat, pituus 3-8 cm. Kukat ovat halkaisijaltaan 1 -1,5 cm ja sijaitsevat leveissä mykeröissä, niukkahaaraisessa huiskilomaises- sa latvakukinnossa. Laji on yleistynyt Suomessa 1800-luvulta lähtien ja esiintyy hyvin yleisenä heinä- ja viljapelloilla, pientareilla, ojissa, tienvarsil- la, rannoilla ja joutomailla, viljellään myös koristekasvina. Suosii kosteampia kasvupaikkoja kuin siankärsämö. Laji on edelleen runsastumassa ja le- viämässä kohti pohjoista (Valitut Palat 1995, Piirainen ym. 1999 Hämet-Ahti ym. 1998). 37 Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Ojakärsämöstä käytetään yrttinä kasvin maanpäällinen osa. Vaikuttavien aineiden määrä eri kasvinosissa vaihtelee hieman, suurimmat määrät vaikut- tavia aineita on löydetty ojakärsämön kukkien sisältämästä haihtuvasta öl- jystä, josta on eristetty mm. pontikaepoksidia, erästä matrikariaesterijohdan- naista ja dehydromatrikaria-hapon isobutyyliamidia. Ojakärsämöä on käy- tetty yleisvahvistavana ja supistavana rohdoksena, kasvin juurta on joskus käytetty “aivastusaineeksi“ (Kuropka ym. 1991, Lindberg 1993). Maffei ym. (1989) ovat analysoineet italialaisten Achillea-lajien haihtuvia öljyjä ja tunnistaneet niistä seskviterpeenejä, monoterpeenejä ja fenoleja. Ojakärsämö sisälsi monoterpeeneistä eniten geraniolia (21,22 %), bornyyli- asetaattia (3,73 %) ja terpinen-4-olia (3,26 %). Seskviterpeeniyhdisteistä yleisimmät olivat germakreeni D (32,32 %) ja β-bisaboliini (5,04 %). Feno- leista kasvi sisälsi pieniä määriä isoeugenoleja. Kuropkan ym. (1991) tutki- musten mukaan kaikissa kasvinosissa oli seskviterpeenejä: kukkien sisältä- mässä öljyssä n. 50 % ja vihreiden osien sekä juurten öljyssä jopa 80 %. Mo- noterpeenejä oli kukkien sisältämässä öljyssä 16-23 %, vihreissä osissa vain 4 %, juurissa ei ollenkaan. Uhanalaisuus Ojakärsämö luokitellaan uhanalaiseksi Bosnia-Herzegovinassa, Romaniassa ja Slovakiassa, Unkarissa se on harvinainen (Lange 1998). Viljelytutkimus Ojakärsämöstä on eri lajikkeita, joita viljellään koristetarkoituksiin (”Boule de Neige” = ”The Pearl” tai ”Shcneeball”). Viljelyohjeiden mukaan kasvi viihtyy kostealla, ravinteikkaalla kasvupaikalla, auringossa tai puolivarjossa. Se on kylmänkestävä (-25 oC asti), lisäys voidaan tehdä siemenistä tai jaka- malla (Phillips & Rix 1991). 5.1.2Alchelmilla vulgaris - piennarpoimulehti Kasvikuvaus Suomessa kasvaa kaikkiaan n. 25 poimulehtilajia. Suureen lajimäärään vai- kuttaa kasvien apomiktinen lisääntymistapa, mikä aiheuttaa toistensa näköis- ten mutta kuitenkin erillisten pikkulajien synnyn. Lajit eroavat toisistaan melko vähäisten väri-, lehtimuoto-, karvoitus- ja kukkatuntomerkkien perus- teella. Poimulehdet ovat monivuotisia, 5-60 cm korkeita. Varret ovat kohene- via, vaihtelevasti haaraisia. Lehdet ovat kourasuoniset, pyöreät tai munuais- maiset, sormiliuskaiset ja usein poimuttuneet. Kukat ovat pienet, kellanvihre- ät, pikku ryhminä latvakukinnossa. (Valitut Palat 1995, Piirainen ym. 1999 ). 38 Tunturipoimulehti (A. alpina) on matala, lehtilavaltaan 5-7-sorminen Suo- messa vain Luoteis-Enontekiöllä yleisesti kasvava laji. Tyypillisiä kasvu- paikkoja ovat tunturit, louhikot, lumimaat ja purojen varret (Hämet-Ahti ym. 1998, Piirainen ym. 1999 ). Piennarpoimulehti tai yleinen poimulehti (A. vulgaris) esiintyy yleisenä lähes koko maassa niityillä, pientareilla, ojissa ja lehdoissa. Kellanvihreää pyökkipoimulehteä (A. xanthochlora) esiintyy pai- kallisesti satamissa ja sodanaikaisilla leiripaikoilla Kristiinankaupungissa, Kaskisilla ja Hyrynsalmella (Hämet-Ahti ym. 1998). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Poimulehdestä käytetään yrttinä maanpäällistä versoa. Vaikka poimulehtiä esiintyykin eri lajeja, niiden lääkinnälliset ominaisuudet ovat samat. Verso sisältää parkkiaineita, pieniä määriä salisyylihappoa, fytosteriiniä, dot- riakontaania sekä orgaanisia happoja (Lindberg 1993). Kasvia on käytetty lääkintään sekä sisäisesti että ulkoisesti. Sisäisesti sillä on hoidettu vatsavai- voja, tulehduksia, runsaita kuukautisia ja sokeritautia. Ulkoisesti kasvia on käytetty haavojen hoitoon (Lindberg 1993, Piirainen ym. 1999, Valitut Palat 1995). Uhanalaisuus Suomessa luokitellaan silmälläpidettäviksi lajeiksi Kaakkois-Suomessa ta- vattavat sykeröpoimulehti (A. hirsuticaulis) sekä pyöröpoimulehti (A. pro- pinqua), jotka molemmat ovat Leningradin alueen pohjoisosissa ja Karjalan tasavallassa uhanalaisia (Ryttäri & Kettunen 1997). Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoissa kasvaa useita tunturipoimulehdelle (A. alpina) läheisiä muotoja. A. alpina agg. ei Keski-Euroopassa vielä ole välittömässä vaarassa, vaikka kerääminen saattaakin köyhdyttää geneettistä materiaalia ja häiritä kasvilli- suuskoostumusta (Schneider ym. 1999). Yleinen poimulehti on harvinaistunut Euroopan maista Alankomaissa ja Es- panjassa, Bulgariassa sen keräilyä ja kauppaa on rajoitettu. Jättipoimulehti luokitellaan uhanalaiseksi Bulgariassa, pyökkipoimulehti on vaarantunut Alankomaissa ja harvinaistunut Unkarissa ja Ruotsissa (Lange 1998). Poimulehden raakarohdosta tuodaan Puolasta, Tsekistä, Slovakiasta, Bulgari- asta ja Unkarista (Schneider & Bueter 1998). Viljelytutkimus Tunturipoimulehteä (A. alpina) on viljelty kivikkokasvina ja jättipoimulehti (A. mollis) on suosittu perenna koko Euroopassa. Viljelyohjeiden mukaan poimulehdet viihtyvät aurinkoisella tai puolivarjoisalla kasvupaikalla, multa- vassa ja runsasravinteisessa maassa. Kasvit viihtyvät myös savimaassa. Jätti- poimulehti lisääntyy itsestään kylväytymällä ja lisäys onnistuu myös vanhoja 39 kasveja jakamalla tai siemenistä. Kasvi on hyvin peittävä ja estää rikkakasvi- en kasvua (Alanko 1995a). Saksassa on koeviljelty tunturipoimulehteä (A. alpina agg.) lääkekasviraaka- aine tarpeisiin. Viljelyyn otettiin eri kantoja, joista vain kalkkipitoisilta mailta otettu A. alpigena BUSER selvisi viljelyoloissa. Siementen heikko itävyys aiheutti ongelmia kasvien lisäämisessä. Siemenet tarvitsevat itääkseen 2-4 viikon mittaisen lämpimän ja kostean jakson ja sen jälkeen pitkän kylmän jakson (-4 ). Myös lumipeite on itämisen kannalta tärkeä. Sulamisvesi ja ha- pan itämisalusta ovat eduksi. Poimulehden kasvullinen lisäys jakamalla sekä in vitro- lisäys ovat myös mahdollisia. Kaupallista viljelyä ajatellen kasvi vaatii erityistekniikkaa, koska se on luonnostaan pienikokoinen. Olennainen tekijä on sopiva kasvutiheys. Riittävä kasviväli (kokeissa 40 x 40 cm) lisää kasvien kasvua ja helpottaa rikkakasvien mekaanista torjuntaa. Koneellinen korjuu on hankalaa kasvin pienen koon takia, korjuulaitteesta riippuen sadon epäpuhtaus (tuhkapitoisuus) oli kokeissa 8-23 %. Oikea korjuuajankohta on lehtien ollessa täysikasvuisia, viljelyoloissa sato kerättiin kolme kertaa. Vie- raiden lajien osuus on viljellyssä sadossa pienempi kuin luonnosta kerätyssä sadossa. Viljelyyn valittiin runsaasti tanniineja sisältäviä kasveja. Tanniini- pitoisuus villeillä kasveilla on 0,3-3,5 % ja kotiutetuilla kasveilla se oli 2-3 % (Schneider ym. 1999). Sveitsissä pyökkipoimulehdellä (A. xanthochlora) todettiin koeolosuhteissa lisääntynyttä kasvua ja yhdenmukaisuutta. Lisäksi laji osoittautui kestäväksi härmää (hometta) vastaan (Rey 1994). Rey on jalostanut tätä lajia ja siitä on olemassa ”APER” - lajike koeviljelyä varten. Schneiderin ym. (1999) kokeis- sa havaittiin kolmantena kasvuvuonna kääpiökasvuisuutta ja lehtien kellas- tumista/ruskeutumista, mutta juurakoista kasvoi kuitenkin uusia terveitä kas- veja. Poimulehdellä on todettu juuritautia sekä ruostetautia, mutta siitä ei saatu selviä merkkejä tässä tapauksessa. Tuholaisia ei viljelyoloissa tähän asti havaittu. Bernáthin (1993) mukaan on olemassa pyökkipoimulehtikantoja, jotka ovat sopeutuneet elämään vuoristoalueilla happamilla kasvupaikoilla, kun taas toiset kannat ovat kalkinsuosijoita, jotka viihtyvät esimerkiksi typpi- pitoisilla laidunmailla. Ekologisen joustavuutensa takia lajista löytyy vilje- lyyn sopivia kantoja, kastelumahdollisuus on tarpeen viljelyn onnistumiseksi. Lisäysmenetelmänä käytetään kasvullista lisäystä juurakoita jakamalla. Sveitsiläinen VitaPlant Ltd.- yhtiö on aloittanut kotiuttamisprojekteja joilla- kin luonnonkasveilla ja yleinen poimulehti ja tunturipoimulehti kuuluvat näihin kasveihin. Poimulehden viljelystä ei ole olemassa kovin paljon tietoa, mistä syystä yhtiö on kiinnostunut selvittämään kasvin viljelytekniikkaan liittyviä peruskysymyksiä (Schneider & Bueter 1998). 40 5.1.3Allium ursinum - karhunlaukka Kasvikuvaus Karhunlaukka on monivuotinen, 15-40 cm korkea sipulikasvi. Lehdet ovat leveät ja litteät, muistuttavat kielon lehteä. Tähtimäiset kukat ovat valkoiset ja ne ovat ryhmittyneet sarjakukinnoksi varren latvaan. Kasvi muodostaa usein laajoja, yhtenäisiä kasvustoja (Piirainen ym. 1999, Ryttäri & Kettunen 1997). Karhunlaukka kasvaa rehevissä lehdoissa, mutta tulee toimeen myös lehdesniityillä ja hakamailla. Se on tyypillinen varjokasvi ja suosii kalkkipi- toisia kasvupaikkoja( Ryttäri & Kettunen 1997, Siebel & Bouwma 1998). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Karhunlaukasta käytetään yrttinä kasvin versoa ja sipulia. Merkittävin sen sisältämistä vaikuttavista aineista on aminohappo alliini, mitä on myös val- kosipulissa. Kasvin siemenet sisältävät myös alliinia samaan tapaan kuin lehdet ja lisäksi arvokkaita rasvahappoja kuten linoleiinihappoa ja palmitiini- happoa (Szabo ym. 1996). Vertailevat tutkimukset osoittavat, että karhun- laukkaa voidaan käyttää valkosipulin ”korvikkeena” (Sendl ym. 1993). Kar- hunlaukka edistää ruoansulatusta ja helpottaa hengitystievaivoja. Lisäksi siinä on aineenvaihduntaa ja sisäeritysrauhasten toimintaa kiihdyttäviä ainei- ta. Pitempiaikaisessa käytössä se vaikuttaa verenpainetta alentavasti (Vo- gel,1986). Sen on todettu myös alentavan veren kolesterolia (Morris 1998). Uhanalaisuus Karhunlaukka on eurooppalainen sipulikasvi, jonka levinneisyysalue on laa- jentunut ihmisen mukana. Se on Keski-Euroopassa ja Brittein saarilla tyypil- linen kasvi valoisissa lehtimetsissä. Sitä esiintyy myös Norjassa, Ruotsissa ja Virossa. Suomessa sen esiintymisalue on rajoittunut Ahvenanmaalle ja Lou- nais-Suomen saaristoon. Aikoinaan karhunlaukan kasvupaikkoja on hävittä- nyt pellonraivaus, mutta nykyisin suurin uhka on kuusettuminen. Kasvi on rauhoitettu Ahvenanmaalla. Karhunlaukka on uhanalainen Latviassa ja Liet- tuassa, Bulgariassa se on harvinaistunut ja Unkarissa se kuuluu suojeltujen lajien listalle (Ryttäri & Kettunen 1997, Lange 1998). Kasvi on Valkovenäjän Punaisessa kirjassa, mistä syystä sen viljelyä on alettu tutkia (Stavrovskaia 1982). Viljelytutkimus Karhunlaukka on luonnostaan kosteiden lehtojen kasvi, joten viljelyoloissa- kin se viihtyy puolivarjoisella tai varjoisella kasvupaikalla ravinteikkaassa maassa (Häkli 1997). Kasvi ei kestä kuivuutta eikä tulvaa (Ryttäri & Kettu- nen 1997). Karhunlaukka menestyy useimmilla maalajeilla ja sitä on helppo 41 viljellä. Sopivalla kasvupaikalla kasvusto muodostaa tiheän maton ja leviää tehokkaasti. Hyvin kasvuun päästyään sitä ei tarvitse lisätä, mutta lisääminen onnistuu siemenistä tai sivusipuleista. Siemenet kerätään niiden kypsyttyä ja voidaan kylvää heti tai kuivata ja säilyttää viileässä talven yli ja kylvää aikai- sin keväällä. Sivusipuleista lisättäessä sipulit kaivetaan ylös maasta ja jaetaan loppukesällä. Sivusipulit istutetaan välittömästi uusille kasvupaikoille (Häkli 1997, Morris 1998). Siemenistä lisätyt kasvit tuottavat satoa kolmantena ja sivusipuleista lisätyt toisena kasvuvuonna. Kasvi kukkii touko-kesäkuussa, jonka jälkeen versot kuihtuvat nopeasti. Lehdet alkavat kellastua juhannuk- sen jälkeen eivätkä enää siinä vaiheessa kelpaa ruokien mausteeksi (Häkli 1997). Kukintoja voidaan pitempäänkin käyttää mausteena lehtien tapaan ja niiden aromi on jonkin verran voimakkaampi. Myös sipuli on syötävä (Mor- ris 1998). Karhunlaukka on hyvä kumppanuuskasvi muille kasveille ja sillä on todettu positiivisia vaikutuksia niiden hyvinvointiin sekä taudin- ja tuholaisenkestä- vyyteen (Morris 1998). Myös Szabon ym. (1996) mukaan kasvilla esiintyy allelopaattista vaikutusta luontaisissa ekosysteemeissä. Valkovenäjällä vertailtiin vuosina 1997-1999 karhunlaukan luonnon popu- laatioiden ja koeviljelyksen kasvien kasvudynamiikkaa. Vertailu suoritettiin fenologisten havaintojen ja kasvien pituusmittauksien avulla maaliskuusta heinäkuuhun joka 10. päivä. Koeruutuja perustettiin mukuloita istuttamalla. Tulosten mukaan karhunlaukan kasvu tapahtuu kevään alkupuoliskolla. Kas- vu alkoi 5.4. ja kukkanuput ilmestyivät 21-25.4. Täyskukinta oli 22-24.5 ja siementen kypsyminen alkoi 30.6 ja päättyi 10.7. Kevään ja kesän aikana kehittynyt lehdistö on kellastunut ja lakoontunut 21.-23. heinäkuuta. Sie- meniä putoilee emokasvista yleensä 20-60, jopa 90 cm:n päähän. Luonnon kasvustojen tiheys on tästä syystä suuri, n. 300 kasvi/m². Luonnon populaati- oiden ja koeruutujen kasvien väliset kasvuerot olivat suhteellisen pieniä. Koeruuduissa kasvu oli hieman nopeampaa, ja samoja fenologisia vaiheita havaittiin 1-6 vrk aikaisemmin johtuen siitä, että ilman lämpötila oli koeruu- duissa korkeampi. Lehtien (30 ja 26 cm ) ja kukkivien kasvien korkeus (36 ja 28 cm) oli luonnossa 4-8 cm suurempi kuin koeruuduissa. Vertailututkimusten lopputulos oli se, että karhunlaukan viljely on täysin mahdollista, jotta saadaan estettyä lajin häviämistä luonnosta (Stavrovskaia 1982). 5.l.4 Antennaria dioica - kissankäpälä Kasvikuvaus Kissankäpälä on monivuotinen, tyviruusukkeellinen, harmahtavanvihreä 5- 30 cm korkea kasvi. Ruusukelehtien lapa on n. 2 cm pitkä, ne ovat vasta- 42 puikeita ja alta valkokarvaisia. Varsilehdet ovat 1-1,5 cm pitkiä, kapean- suikeita ja vanukekarvaisia. Kukat ovat 2-8-mykeröisessä tiheässä latvahuis- kilossa, emikasveissa ne ovat pääasiassa vaaleanpunaisia ja hedekasveissa valkoisia. Kasvi muodostaa maavarsillaan ja rönsyillään sekä niistä juurehti- villa lehtiruusukkeillaan tiheitä mattomaisia kasvustoja (Pohjolan kasvit, 1995, Valitut Palat 1995, Piirainen ym. 1999). Kissankäpälä on Suomessa hyvin yleinen, hieman itä- ja pohjoispainotteinen, alkuperäinen luonnonlaji. Se kasvaa kuivilla ja kuivahkoilla kasvupaikoilla kallioilla, kedoilla ja kangasmetsissä aina saaristosta Lapin tunturipaljakoille asti. Aikoinaan kissankäpälä hyötyi kaskeamisesta ja muusta metsänraivauk- sesta ja kasvoi runsaana ihmisen aikaansaamilla ahoilla ja kedoilla. Viime vuosikymmeninä laji on kuitenkin taantunut, koska sopivat kasvupaikat ovat kiihtyvän umpeenkasvun seurauksena vähentyneet (Valitut Palat 1995, Pii- rainen ym. 1999). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Kissankäpälästä käytetään yrttinä kukintoja. Vaikuttavina aineina kasvi si- sältää merkkejä haihtuvista öljyistä sekä karvasaineita, hartsia, fytosteriinia ja parkkiaineita. Sitä on käytetty sappi-, maksa-, rakko- ja munuaisvaivojen hoitoon (Augustin ym. 1948). Uhanalaisuus Ranskassa kissankäpälä luokitellaan suojeltujen kasvien joukkoon, Alanko- maissa se on uhanalainen. Saksassa ja Unkarissa kasvi on säilytettävien lajien listalla (Lange 1998). Viljelytutkimus Kissankäpälää viljellään koristekasvina puutarhoissa. Koska se kasvaa luon- nostaan kuivilla alueilla myös viljelyssä se viihtyy vastaavanlaisissa oloissa laihoilla mailla tai esim. kivikkokasvina. Paikoilla, jotka ovat liian kuivia ja köyhiä muille kasveille, kissankäpälä kasvaa suurina, tiheinä mattoina. Se selviää myös rehevämmillä kasvualustoilla, mutta niillä on varauduttava rik- kakasvien torjuntaan (Löfvik 1998). Kasvi on huono kilpailija, venäläisen tutkimuksen mukaan, missä kasvien välisiä suhteita seurattiin luonnonoloissa tundralla, kissankäpälän versojen määrä lisääntyi, kun kilpailevia lajeja pois- tettiin (Aksenova ym. 1998). Paras kasvualusta kissankäpälälle on läpäisevä kivennäismaa, muutama sent- timetri hiekkaa riittää. Kasvupaikan tulee olla avoin ja aurinkoinen. Kasvi ei siedä märkää eikä varjoa. Ravinteikkaassa multamaassa kasvista kasvaa ai- van eri näköinen kuin karussa hiekkamaassa. Kissankäpälää voi siirtää luon- nosta viljelyyn tai hankkia taimia kaupasta. Kasvista on olemassa myös lajik- 43 keita, joiden siemeniä voi tilata ulkomaisista siemenliikkeistä. Kokemusten mukaan saman lajin siemenistä, joita on tilattu eri liikkeistä, kasvaa aivan erinäköisiä kasveja. Kasvullinen lisäys tehdään jakamalla, sopiva istutustihe- ys on 30 cm, jolloin kasvit kasvavat yhteen mattomaiseksi kasvustoksi paris- sa vuodessa. ‘Nyewoods’, ‘Rosea’ ja ‘Rubra’ ovat koristelajikkeita (Löfvik 1998). Kasvi kukkii kesä-heinäkuussa, rohdokseksi käytetään täysin avautu- neita kukintoja, vain 1 cm varren yläosasta leikataan (Augustin ym. 1948). Puutarhaviljelyssä kissankäpälästä on tavattu kirvoja, jotka eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet suurempaa vahinkoa. Englannissa on havaittu Ophiomyia gnaphalii -hyönteisen munia ja vioituksia kissankäpälässä (Bland 1999). 5.l.5 Asarum europaeum - taponlehti Kasvikuvaus Taponlehti on monivuotinen, 10-15 cm korkea, maanpinnassa tai hieman pinnan alla rönsyilevä ruoho. Sen lehdet ovat munuaismaiset, alta karvaiset ja päältä kiiltävän vihreät. Maarönsyjensä avulla kasvi saattaa levittäytyä laa- joiksi kasvustoiksi. Kukat ovat pienet, ruukkumaiset, karvaiset, tumman pu- naruskeat ja jäävät piiloon lehtien alle. Lehdissä, varressa ja kukissakin on tärpättimäinen haju (Valitut Palat 1982, Ryttäri & Kettunen 1997). Taponlehti kasvaa Keski-Euroopasta Uralin itäpuolelle. Baltian maissa ja Leningradin alueella sitä esiintyy vielä melko yleisesti, mutta Suomen esiin- tymät ovat jo pohjoisimpia. Ainoa luonnonvarainen esiintymä on Iitissä (Ryttäri & Kettunen 1997). Pohjoiselle lauhkealle vyöhykkeelle levinneitä taponlehtilajeja tunnetaan n. 70. Suomessa näkee harvoin viljeltynä kana- dantaponlehteä (A. canadense) (Alanko 1995b). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Yrttinä käytetään kasvin maanpäällistä versoa ja juurta. Koko kasvi on myr- kyllinen, etenkin maavarsi. Taponlehti sisältää haihtuvaa öljyä, jossa on asa- ronia ja bornyyliasetaattia (Valitut Palat 1982). Ramsin tutkimusten (1983) mukaan Puolassa esiintyy kaksi taponlehtikemotyyppiä, asaronityyppi ja eugenolityyppi. Gracza (1983, 1987) on analysoinut taponlehden sisältämiä steroleja, joissa pääkomponenttina oli beta-sitosteroli sekä trans-isoasaronia ja trans-isoeugenolia, joita voidaan käyttää paikallispuudutusaineina. Stupp- ner ja Ganzera (1998) selvittivät kiinalaista ja eurooppalaista alkuperää olevi- en taponlehtilajien (esim. A. himalaicum) safrolipitoisuutta ja totesivat niissä esiintyvän runsasta vaihtelua jopa saman lajin eri näytteiden kesken. Taponlehteä on käytetty monipuolisesti lääkintään, tuholaistorjuntaan ja väri- kasviksi. Se vaikuttaa ulostavasti ja oksennuttavasti ja irrottaa ysköksiä sekä lisää virtsaneritystä. Juuresta valmistettua keitettä on käytetty abortin aiheut- 44 tamiseen ja sydämen rytmihäiriöihin. Kasvia on käytetty myös kuumelääk- keeksi ja käärmeenpuremiin sekä kuivattuja lehtiä nuuskana. Mausteeksikin sitä on käytetty, mihin viittaa kasvin englanninkielinen nimi wild ginger, villi-inkivääri (Valitut Palat 1982, Strauch 1995). Taponlehteä on tutkittu myös hyönteiskarkoitteena. Virolaisessa tutkimuk- sessa selvitettiin kasviuutteiden karkotusvaikutusta tukkimiehentäihin (Hylo- bius abietis) ja todettiin, että taponlehtiuute toimi sillä syömistä lisäävänä aineena (Luik ym. 1998). Schmutterer ja Kleffner (1988) ovat todenneet, että taponlehtiuute vähensi papuja vaurioittavan kuoriaisen (Epilachna varivestis) hedelmällisyyttä täysikasvuisilla yksilöillä ja tappoi tai vahingoitti toukkia. Uhanalaisuus Taponlehti rauhoitettiin Suomessa vuonna 1983. Kasvi suosii varjoisia kas- vupaikkoja ja se kärsii metsänhakkuista, heinittymisestä ja maaperän kuivu- misesta. Myös kosteiden lehtojen ojitus heikentää sen elinoloja. Taponlehti on uhanlainen Leningradin alueella ja Karjalan tasavallassa (Ryttäri & Kettu- nen 1997). Liechtensteinista kasvi on hävinnyt, Ranskassa se on suojeltu, Bulgariassa sen keräämistä ja kauppaa on rajoitettu (Lange 1998). Viljelytutkimus Luonnossa taponlehti kasvaa savipohjaisissa lehdoissa jokivarsilla. Lehdet puhkeavat lämpimimmillä paikoilla huhti-toukokuun vaihteessa. Lehdet tal- vehtivat ja kuolevat seuraavana keväänä, kun uudet lehdet ovat puhjenneet. Kukat avautuvat touko-kesäkuussa ja pölyttävät itse itsensä. Siemenet kypsy- vät heinäkuussa ja niihin kehittyy ravintolisäke, joka houkuttaa muurahaisia kuljettamaan siemeniä (Ryttäri & Kettunen 1997). Muurahaisten onkin to- dettu levittävän taponlehden siemeniä merkittävässä määrin (Gorb & Gorb 1995, 1999). Taponlehti on varjoisten paikkojen kasvi, maan on oltava multava ja ravin- teikas, hiekansekainen ja kalkittu. Se kasvaa parhaiten rakennusten varjon puolella, puiden ja pensaiden alla muiden varjo- ja peittokasvien kanssa. So- pivalla kasvupaikalla se peittää maanpinnan nopeasti (Smith 1990, Alanko 1995b, Räty 1998). Taponlehden kasvutapa on maanmyötäinen ja se haaroo heikosti (Kisljuk ym. 1996). Kasvia voidaan lisätä siemenistä tai jakamalla. Siemenlisäys on vaativampaa: siemenet tarvitsevat itääkseen sekä lämmin- että kylmäkäsittelyn, jolloin ne voidaan kylvää esim. heinäkuun lopulla ja ne itävät seuraavana keväänä. Taimia esikasvatetaan kesän ajan ja ne siirretään lopulliselle kasvupaikalle seuraavana keväänä. Kasvia voidaan lisätä myös leikkaamalla myöhään keväällä tai kesällä maavarren palasia (rönsyjä), joita juurrutetaan 4-5 viikkoa ja kasvatetaan kuten siemenistä lisättyjä taimia. Hel- pointa on kuitenkin lisääminen jakamalla, juurakkoa jaetaan syksyllä tai ke- väällä ja uudet kasvit istutetaan 20-30 cm etäisyydelle toisistaan. Taimet 45 vaativat runsaasti vettä (Smith 1990, Strauch 1995, Alanko 1995b). Tapon- lehden maavarret korjataan syksyllä (Strauch 1995). 5.l.6 Centaurium erythraea - rohtosappi Kasvikuvaus Rohtosappi on yksi- tai kaksivuotinen. Varret ovat 10-40 cm korkeat, hyvin ohuet, yksittäiset tai vain yläosastaan haaroittuneet. Ruusukelehdet ovat kääntyneet, kapeansoikeat, 3-4 cm pitkät. Varsilehdet ovat 3-5 cm pitkät, vastakkaiset, pitkänsoikeat. Kukat ovat ruusunpunaiset. Rohtosappi on alku- peräislaji Euroopassa (paitsi Pohjois-Euroopassa) ja Kaukasuksen alueella. Sitä esiintyy myös Länsi-Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa (Rápóti & Romváry 1977, Bernath 1993). Kasvi viihtyy kuivissa metsissä ja pensaikoissa, niityillä, suolapitoisessa maassa (Babulka 1991). Pohjolassa esiintyy kaksi rantasappea. Kaksivuotinen isorantasappi (C. litto- rale) on 5-20 cm korkea, monivartinen ja lehtiruusukkeellinen kasvi. Varret ovat tanakat, varsilehdet ovat ruusukelehtiä kapeammat. Kukat ovat pieninä ryhminä, hyvin lyhytperäisiä, väriltään aluksi aniliininpunaisia, myöhemmin ruusunpunaisia. Yksivuotinen pikkurantasappi. (C. pulchellum) on 3-15 cm korkea, yksivartinen, lehtiruusukkeeton. Alimmat varsilehdet ovat muita pienempiä, kapeansoikeita. Kukat ovat yksittäin tai pareittain, melko pitkäpe- räisiä, haaleamman punaisia kuin isorantasapella (Hämet-Ahti ym. 1998, Valitut Palat 1995). Isorantasappi on meillä alkuperäislaji ja se kasvaa pitkin merenrantoja Suo- menlahden pohjukasta Vaasan korkeudelle asti. Se on paikoin melko yleinen erityisesti kivikkoisilla ja soraisilla mutta myös hiekkaisilla ja savikkoisilla rantaniityillä. Pikkurantasapen kasvupaikkoja ovat hiesuiset ja saviset meren- rannat, levinneisyysalue ulottuu Porin seudulle (Hämet-Ahti ym.1998). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Yrttinä käytetään kukkivaa maanpäällistä versoa. Rohtosappi sisältää karvas- aineisiin kuuluvia sekoiridoidi-glykosideja (sverosidi, gentiopikriini), alka- loideja (gentianiini, gentioflaviini), ksantoneja, fenolihappoja, triterpeenejä (sitosteroli, kampesteroli, stigmasteroli). Kasvia on käytetty huonon ruoan- sulatuksen hoitoon, vatsa- ja suolistovaivoihin sekä parantamaan maksan ja sapen toimintaa (Babulka 1991, Polunin & Robbins 1992). Kasville on ky- syntää myös likööriteollisuudessa (Schneider & Bueter 1998). Beerhues (1993, 1996) ja Beerhues ym. (1997) ovat tutkineet rohtosapen sekä myös isorantasapen vaikuttavien aineiden biosynteesiä solukkoviljelyssä. Ksantonin C13-runko muodostuu bentsofenonisyntaasin avulla. Tutkimusten mukaan rohtosapen solukkoviljelmillä tapahtui bentsofenonin muodostusta. 46 Hatjimanoli ym. (1988) ovat eristäneet rohtosapesta fenoliyhdisteitä, Kaouadji ja Mariotte (1986) ovat analysoineet rohtosapen juurten sisältämiä ksantoneja. Uhanalaisuus Saksassa rohtosappi kuuluu säilytettävien lajien listalle, Tsekissä ja Alanko- maissa se on uhanalainen ja Ruotsissa harvinainen (Lange 1998). Markki- noilla olevan raakarohdoksen alkuperämaita ovat Bulgaria, Albania, Roma- nia, Ranska, Marokko ja Algeria. Vain muutamia poikkeuksia lukuunotta- matta kasvimateriaali on luonnosta kerättyä. Lajin kotiuttamista on tutkittu melko vähän, viljelytekniikka vaatii selvittämistä (Schneider & Bueter 1998). Viljelytutkimus Gulyas ym. (1996) ovat tutkineet rohtosapen itämisbiologiaa. Kokeessa oli siemeniä kolmesta itäslovakialaisesta kannasta. Itävyys heti siementen kyp- syttyä oli 93-95 %, kuudessa vuodessa itävyys laski 25-30 %, luonnonkan- noilla enemmän kuin viljellyllä. Itämistarmo oli heikko heti siementen val- mistumisen jälkeen, mutta parani seuraavien kuukausien aikana. Jacobsenin idätysalustalla suoritetut kokeet osoittivat, että itävyys tapahtui parhaiten 20 asteen lämmössä, gibberelliinihappokäsittely edisti itämistä. Pimeässä itävyys oli ainoastaan 25,5 %, kylmäkäsittelyllä ei ollut vaikutusta. Formanowiczowan ja Kozlowskin (1973) tutkimusten mukaan rohtosapen siemenet itivät laboratorio-oloissa parhaiten suodatinpaperin päällä, vaihtele- vassa lämpötilassa 20/30OC, valossa. Siemenillä oli 1 kk itämislepo, vuoden varastoinnin jälkeen itävyys oli vielä 80 %. Seitsemän vuoden varastoinnin jälkeen itävyys oli edelleen korkea, mutta hävisi täysin 13 vuoden jälkeen. Bernáthin (1993) mukaan rohtosappi viihtyy kalkkipitoisilla savisilla mailla, myös hiekkamailla. Isorantasappi kasvaa kosteammilla, tasaisilla alueilla. Lisäysmateriaalina voidaan käyttää luonnosta kerättyjä siemeniä. Kunnolli- sen sadon saamiseksi tarvitaan kastelua. Mackova (1988, 1993) on suorittanut rohtosapen viljelykokeita. Saatujen kokemusten perusteella kenttäkokeista kerätyt siemenet olivat laadukkaampia kuin luonnosta kerätyt, vastaavanlaisia havaintoja ovat tehneet myös Gulyas ym. 1996. Siemenet itivät n. kaksi viikkoa kylvöstä. Fenologisten vaiheiden alkaminen ja kesto vaihteli. Yksittäisten kasvien välillä ilmeni eroja tuorepai- nossa, varsien lukumäärässä ja kasvien korkeudessa. Sekoiridoidipitoisuuk- sissa oli vaihtelua eri kantojen välillä. Kasveissa tavattiin home- ja laikku- tauteja lehtiruusukkeissa sekä härmää kukinta-aikana. Parhaat tulokset koe- viljelystä saatiin, kun rohtosappea viljeltiin yhdessä kamomillan kanssa. Päällyskasvi suojaa kehittyviä taimia liialta auringonpaisteelta ja voimak- kailta sadekuuroilta ja varmistaa sopivat pienilmastolliset olot. Lisäksi se 47 vähentää kitkemisen ja maan kuohkeuttamisen tarvetta. Kamomilla kasvaa nopeasti ja sen kasvu päättyy, kun rohtosapen lehtiruusukkeet ovat riittävän kehittyneitä. Ennen kylvöä maata muokattiin rikkaruohojen hävittämiseksi. Rohtosapen siemenet kylvettiin 2,5 cm syvyisiin vakoihin, joiden pohjat ja seinämät oli tiivistetty. Maa kasteltiin ja siemenet kylvettiin käsin, manna- ryyneihin sekoitettuina (siemenet erittäin pieniä, TSP n. 0,005g). Rivejä ei peitetty, koska siemenet itävät valossa. Joka toisen rohtosappirivin jälkeen kylvettiin kamomillaa. Syyskylvö on suositeltavaa, koska siitä kehittyy vah- vemmat ja kookkaammat taimet, jotka myös talvehtivat paremmin kuin ke- väällä kylvetyt kasvit. Kylvömäärät olivat rohtosapella 4 ja kamomillalla 1,5 kg/ha. Parhaillaan Saksassa on meneillään viljelyteknisiä kokeita, joissa tutkitaan istutusajankohtien vaikutusta talvehtimiseen ja seuraavan vuoden herbasadon määrään (Galambosi, henkilökohtainen tiedonanto). 5.1.7Convallaria majalis - kielo Kasvikuvaus Kielo on monivuotinen. Varret ovat 15-25 cm korkeat, niiden tyvellä on kal- vomaisia alalehtiä. Lehdet ovat soikeat, teräväkärkiset, tupelliset, vihreitä kasvulehtiä on 2 tai 3, pituudeltaan 10-20 cm. Kellomaiset, puhtaanvalkoiset, hyväntuoksuiset kukat (6-12 kpl) ovat toispuolisesti nuokkuvassa tertussa. Marjat ovat pyöreitä, kellanpunaisia. Kasvi muodostaa juurakkonsa avulla tehokkaasti kasvustoja (Valitut Palat 1995, Piirainen ym. 1999). Kielo on Suomessa alkuperäiskasvi, se on runsaimmillaan Pori-Kuopio - linjan kaakkoispuolella, mutta kasvaa kohtalaisen yleisenä aina Kajaanin ja Tornion seuduille asti. Pohjoisimmat kasvupaikat ovat Kittilän ja Sallan kor- keudella. Kielo viihtyy lämpimissä rinnelehdoissa sekä lehtomaisilla ja tuo- reilla kankailla. Sitä löytyy myös karummista metsistä, mutta se on silloin niukka ja kukkimaton. Metsänraivaustoimet ovat hyödyttäneet kieloa ja sitä kasvaa monesti runsaana tuoreiden metsien niittyreunuksissa tai pensaikkoi- silla niityillä. Pohjoisempana sitä esiintyy myös lettokorvissa (Valitut Palat 1995, Piirainen ym. 1999). Kemiallinen ja lääketieteellinen käyttö Yrttinä käytetään kukinta-aikaan kerättyä kuivattua versoa. Kielo sisältää samanlaisia sydämen toimintaan vaikuttavia aineita kuin sormustinkukka (Digitalis purpurea). Kaikissa kasvinosissa esiintyy kardenolideja, sydängly- kosideja, joita on löydetty n. 30 erilaista. Glykosidipitoisuus kuivatussa kas- vimateriaalissa on 0,2-0,4 %. Tärkeimmät pääaineosat ovat konvallatoksiini 48 (40-45 %), konvallatoksoli (20-23 %), konvallosidi (4-7 %), konvallatoksolo- sidi (2-4 %) ja lokundjosidi (Lindberg 1993, Hiltunen & Holm 1994). Kielo on voimakkaasti sydämeen vaikuttava. Sitä käytetään sydämen vajaa- toiminnan hoitoon, koska glykosidit voimistavat sydämen supistumiskykyä ja hidastavat sen lyöntinopeutta. Lisäksi kasvilla on nestettä poistava vaikutus, joten se vähentää turvotusta. Annostelu on erittäin tarkkaa, koska yliannoksi- na glykosidit aiheuttavat sydämen rytmin liiallista hidastumista aiheuttaen lopulta kuoleman (Lindberg 1993, Hiltunen & Holm 1994). Kielon sisältä- mistä sydänglykosideista on tehty paljon tutkimuksia, joissa on määritetty aineiden pitoisuuksia ja tunnistettu eri yhdisteitä. Máthé ja Kubelka (1978) ja Máthé ym. (1978) tutkivat kielon vaikuttavien aineiden pitoisuuksien vaihtelua. Tutkimusten mukaan yhtenäinen juurakko voi tuottaa monenlaisia versoja (1-, 2- tai 3-lehtisiä muotoja). Vanhemmista juurakonosista kasvavat versot sisälsivät ja tuottivat enemmän kardenolideja kuin nuoremmista kasvavat. Pienilehtiset versot sisälsivät vähemmän gly- kosideja (x= 0,24 mg/kasvi) kuin suurilehtiset (x= 1,89 mg/kasvi). Lisäksi tutkimuksessa on todettu, että eri kasvinosien kuin myös samaan populaati- oon kuuluvien kukkivien tai ei kukkivien kasvien glykosidikoostumus on samanlainen. Koska vaikuttavien aineiden pitoisuuksissa on populaatioiden välisen vaihtelun lisäksi populaation sisäistä vaihtelua, lajin biologian ja ke- mian tarkempi selvittäminen vaatisi yksittäisten kasvien tutkimista. Lehtisadon hyödyntämisen osalta tärkeä tulos oli se, että kokonaisglykosidi- pitoisuuden huippu oli auringossa kasvavissa populaatioissa yöllä, klo 2 ja varjossa kasvavien kasvien pitoisuus oli korkeimmillaan aamupäivällä, klo 11. Vaikuttavien aineiden vaihtelua oli havaittavissa myös kasvukauden eri aikoina. Varjossa glykosidipitoisuudet olivat korkeimmat 17. heinäkuuta (3,75 mg/kasvi) ja auringossa 11. heinäkuuta (3,32 mg/kasvi). Koska arvot syksyllä olivat huomattavasti pienemmät (varjossa 12. syyskuuta: 1,79 mg/kasvi, auringossa 29. elokuuta: 1,85 mg/kasvi) tutkimuksen perusteella ehdotetaan, että kielon lehden (Folia Convallariae) optimikeruuaika on yksi kuukausi kukinnan jälkeen, eli heinäkuussa (Máthé 1978). Svitácková (1990) on tutkinut kielon glykosidipitoisuuksia tsekkiläisillä po- pulaatioilla. Parhaimmillaan pitoisuus oli 0,197-0,503 %. Toukokuussa ke- rätyillä kasveilla pitoisuudet olivat korkeammat kuin heinäkuussa kerätyillä kasveilla Uhanalaisuus Kielon kukkia poimitaan kukinta-aikaan luonnosta suuria määriä. Se ei ai- heuta suurta haittaa, koska kasvi leviää juurakkonsa avulla tehokkaasti. Joil- lakin kasvupaikoilla kasvustojen häviämistä on kuitenkin havaittu. Suomessa kielo on Lapin läänin keskiosassa vaarantunut, Koillismaalla se on silmällä- 49 pidettävä harvinainen (Valitut Palat 1995, Piirainen ym. 1999). Euroopan tasolla kielo on Ranskassa suojeltu, samoin joillakin alueilla Espanjassa. Bulgariassa kielon kaupallinen keruu ja käyttö on kokonaan kielletty. Albani- assa kasvi luokitellaan vaarantuneeksi, Bosnia-Herzegovinassa uhanalaiseksi ja Slovakiassa silmälläpidettäväksi (Lange 1998). Viljelytutkimus Kieloa kasvatetaan pääasiassa koristekasvina. Sille sopii syvämultainen, lan- noitettu hiekkamultamaa, jonka kosteudesta on huolehdittava koko kasvu- kauden ajan. Seisovaa vettä ei kuitenkaan saa olla, joten tasaisesti viettävä rinnepelto on hyvä vaihtoehto. Tuulensuoja on hyväksi. Sopiva pH on n. 6,5. Lisääminen on helppoa juurakkoon kasvavista rönsymäisistä maavarsista, joissa on juuria ja päätesilmuja. Istutus on parasta tehdä syksyllä, mutta mah- dollisimman aikaisin keväälläkin täysin lepotilaisista juurakoista se onnistuu. Istutus voidaan tehdä tasamaalle tai penkkeihin, joka on lämpimyyden ja vesitalouden kannalta parempi vaihtoehto. Sopiva penkin leveys on n. 2m, riviväli 20 cm. Juurakot istutetaan käsin n. 5 cm syvyiseen vakoon mahdolli- simman pystyasentoon, 3-4 cm etäisyydelle toisistaan. Eloperäinen kate (maatunut komposti, turve) estää rikkakasvien kasvua ja säästää kosteutta. Vanhat viljelyohjeet suosittelevat kielopellolle syyslannoitusta, ravinteiden hyödyntämisen kannalta kevätlannoitus voisi kuitenkin olla parempi. Kielot kukkivat kolmen peltovuoden jälkeen. Kaikki kielot nostetaan ylös syksyllä ja lajitellaan, monivuotisista juurakoista voidaan valita hyötökelpoiset silmut. Juuret eivät saa päästä kuivumaan lajittelun yhteydessä (Raukko 1994). Kielo kukkii luonnossa alkukesästä, mutta se voidaan kukittaa muulloinkin hyötökäsittelyllä. Kielomailla esiintyy aina ensimmäisen, toisen ja kolman- nen vuoden juurakoita. Näistä viimeksi mainitut valitaan hyötöön, niillä on tiiviit, turpeat silmut ja tuuheat juuret ja niissä kukka-aihe on ehtinyt kehittyä. Ituja säilytetään kylmässä 2-4 viikkoa ja istutetaan sen jälkeen n. 10 cm pät- kinä turpeeseen siten, että silmu jää kokonaan pinnalle. Lepotila voidaan katkaista lämminvesikäsittelyllä (10-12 h liotus 30-35-asteisessa vedessä). Istutus pidetään pimeässä, 25 asteen lämmössä 1-2 viikkoa, kosteudesta huolehditaan. Kun idut ovat n. 10 cm pituiset, lämpötilaa lasketaan vähitellen 18 asteeseen. Kolmannella tai neljännellä viikolla ruukkuja voi pitää valossa. Hyötö kestää kaikkiaan 3-4 viikkoa (Raukko 1994). Kielosta on olemassa koristeellisia lajikkeita, esim kirjavalehtisiä sekä suuri- ja punertavakukkaisia muotoja (Löfvik 2000). Reimann-Philipp ja Reimann- Philipp (1987) ovat risteytysjalostusta käyttämällä saaneet tuotettua kieloja, joissa on runsaasti (18 kpl/kukkavarsi) kaunismuotoisia ja kookkaita kukkia. Mitrevin (1978) kokeiden mukaan kielon viljely lääketeollisuuden raaka- ainetarpeisiin on mahdollista. Kasvullinen lisäys ja istutus 5 x 5 välein penk- keihin osoittautui tehokkaaksi menetelmäksi. Sadon glykosidipitoisuus oli 50 riippuvainen lehtisadon määrästä ja korjuuajankohdasta. Máthén (1978) tut- kimusten mukaan vaikuttavien aineiden pitoisuuden kannalta kielon paras kasvupaikka on puolivarjossa ja heinäkuu sopiva lehtien korjuuajankohta. Kielolla on tavattu juuritautia (Rizoctonia violacea) sekä sukkulamatoja (Baudry & Norisseau 1986, Sell 1987). Piasecki (1998) on tutkinut kielouut- teen allelopaattisia vaikutuksia ja totesi sen estävän juurikääpäsienen (Hete- robasidon annosum) huovaston kasvua. 5.1.8Gratiola officinalis - rohtokuntio Kasvikuvaus Rohtokuntio on monivuotinen. Sillä on suorat 20-60 cm korkeat varret, jotka nousevat juurakosta. Lehdet ovat vastakkaiset, tasasoukat-keihäsmäiset, 1,5- 5 cm pitkät ja rauhasten täplittämät. Torvimaiset ovat kukat yksittäin lehti- hangoissa, 1-2 cm pitkät, väriltään valkoiset tai punertavansävyiset (Rápóti & Romváry 1980, Launert 1981). Rohtokuntio kasvaa Etelä- ja Keski-Euroopassa, pohjoiseen päin Hollannin korkeudella. Se viihtyy kosteilla niityillä, soilla, jokien varsilla ja ojissa (Rápóti & Romváry 1977, Launert 1981). Kemiallinen ja lääketieteellinen käyttö Rohtokuntiosta käytetään yrttinä kukinta-aikaan kerättyä maanpäällistä ver- soa. Se sisältää gratiosideja, gratiogeniinia, gratiotoksiinia, haihtuvia öljyjä, ja katkeroaineita (Rápóti & Romváry 1977, Launert 1981). Rohtokuntion sisältämiä glykosideja ja flavonoidiyhdisteitä ovat analysoineet tarkemmin Bellomaria ym. (1982), Grayer-Barkmeijer ja Tomas-Barberan (1993) sekä Stuppner ja Muller (1994). Yrtillä on voimakkaasti ulostava, virtsaneritystä lisäävä ja sydämen toimintaa kiihdyttävä vaikutus. Kasvia on käytetty sydämen vajaatoiminnan hoitoon, koska sen sisältämä gratiotoksiini on digitaliksentapainen glykosidi. Lisäksi sillä on hoidettu vatsa- ja sappivaivoja sekä munuais- ja rakkovaivoja. Sitä on käytetty myös matolääkkeenä (Rápóti & Romváry 1977, Launert 1981). Rohtokuntion juurta on myös käytetty rohdoksena, tunnetaan nimellä Gra- tiolae radix. Juuri kerätään keväällä tai syksyllä, kuoritaan, paloitellaan ja kuivataan (Augustin ym. 1948). Uhanalaisuus Rohtokuntio kuuluu Saksassa suojeltavien lajien listalle, Ranskassa se on osittain suojeltu ja sen keräämistä on rajoitettu koko maassa. Tsekissä, Liet- 51 tuassa ja Alankomaissa laji määritellään vaarantuneeksi ja Sveitsissä, Latvi- assa ja Slovakiassa uhanalaiseksi (Lange 1998). Viljelytutkimus Rohtokuntion viljelyynottoa ovat tutkineet Il’enko ja Taldykin (1983). 5.1.9Herniaria glabra - ketotyräruoho Kasvikuvaus Tyräruohot ovat yksi- tai useampivuotisia, maanmyötäisiä, mattomaisesti kasvavia ruohokasveja. Laikun halkaisija on yleensä 10-20 cm, ja sen kes- keltä maassa olevan juuren latvasta haarautuu varsia kaikkiin suuntiin. Varret ovat n. 30 cm pitkiä, lehdet ovat vastakkaiset. Ketotyräruohon väri aiheutuu useista pienistä kukinnoista, joissa on helminauhamaisesti aivan pienikokoi- sia kellanvihreitä kukkia. Myös kukintojen välissä on pieniä, soikeita lehtiä (Augustin ym. 1948, Jalas 1965, Ryttäri & Kettunen 1997). Ketotyräruoho kasvaa erilaisilla ihmisen luomilla avoimilla, kuivilla kasvu- paikoilla, kuten tienvarsilla, kentillä, pihoilla ja sorakuopissa. Se kestää talla- usta ja kulutusta. Kasvustot ovat usein lyhytikäisiä ja siirtyvät lähistölle uu- siin paikkoihin. Kasvin siementuotanto on runsasta ja se voi vallata vähitellen laajojakin alueita (Ryttäri & Kettunen 1997). Ketotyräruohoa kasvaa laajalla alueella Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa. Levinneisyysalue ulottuu Atlantin rannikolle, mutta merellisim- millä alueilla kasvi on hyvin harvinainen. Alueen pohjoisraja ulottuu Keski- Ruotsiin, runsaimmillaan kasvi on Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa. Baltia kuu- luu eurooppalaiseen päälevinneisyysalueeseen. Suomessa ketotyräruohoa ei pidetä missään alkuperäislajina. Sen kasvupaikkoja on rannikolla Ahvenan- maalta Kymenlaaksoon, sisämaassa kasvia esiintyy Etelä-Hämeessä, Etelä- Karjalassa ja Etelä-Savossa. Kasvia on tavattu useista Pohjanlahden rannik- kokaupungeista, esiintymistä useimmat ovat peräisin purjelaivoista tyhjen- netyistä painolasteista. Porissa oleva esiintymä on vakiintunut (Ryttäri & Kettunen 1997, Lampolahti 1999). Suomesta on tavattu satunnaisena myös karvaista tyräruohoa, Herniaria hirsuta L. sekä tuoksuvaa tyräruohoa H. polygama (Jalas 1965). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Ketotyräruohosta käytetään yrttinä kukinta-aikaan kerättyä maanpäällistä versoa (Kerekes 1969). Vaikuttavina aineina kasvi sisältää 3-9 % saponiineja (mm. medigageeni- ja gypsogeenihappoa), 0,2-1,2 % flavonoideja (iso- ramnetiini- ja kversetiinijohdannaisia), 0,1-0,4 % kumariineja (mm. umbelli- feronia ja herniariinia) sekä pieniä määriä parkkiaineita. Saponiinit ja flavo- 52 noidit vaikuttavat diureettisesti ja kasvia onkin käytetty munuais- ja virtsa- vaivojen hoitoon (Kerekes 1969, Hiltunen & Holm 1994). Ketotyräruohon sisältämiä saponiineja ovat tarkemmin määritelleet mm. Cart ym. 1992 ja Schroder ym. 1993. Karvaisen tyräruohon (H. hirsuta) lääkinnälliset ominai- suudet ovat samat kuin ketotyräruohon (Augustin ym. 1948). Uhanalaisuus Ketotyräruoho luokitellaan Suomessa silmälläpidettäväksi taantuneeksi lajik- si. Ihmisen toimet, kuten pihojen asfaltointi, vanhojen teiden kunnostaminen, rakennuskannan laajeneminen ja maankäytön tehostaminen vievät kasvilta kasvutilaa. Aikaisemmin avoimina pysyneet paikat umpeutuvat käytön puut- teessa ja uusia lajille sopivia kasvupaikkoja syntyy vähän. Luontevinta kasvia olisi pyrkiä säilyttämään vanhojen, suojeltujen kulttuuriympäristöjen yhtey- dessä (Ryttäri & Kettunen 1997). Viljelytutkimus Euroopassa ketotyräruoho kasvaa villinä, sen viljely on harvinaista. Kirjalli- suusviitteitä löytyi vain Unkarista ja Romaniasta. Viljelyoloissa kasvi kylve- tään pysyvälle kasvupaikalle 40 cm rivivälein. Se kylväytyy itsestään, syk- syllä tehdään matala kyntö tai äestetään. Rikkaruohot täytyy torjua (Kerekes 1969). Muntean ym. (1985) ovat tutkineet ketotyräruohon kasvullista lisäystä. Ko- keessa pistokkaita juurrutettiin kesän ajan pellolla ja istutettiin ne lokakuussa. Versosato oli korkeampi 50/20 cm tiheydellä, jolloin hehtaarilla oli 80 000 kasvia. Flavonoidipitoisuus oli sama eri koejäsenillä, heinäkuussa pitoisuus oli korkeampi kuin lokakuussa. 5.1.10 Leontopodium alpinum - euroopanalppitähti Kasvikuvaus Euroopanalppitähti on monivuotinen mykerökukkaiskasvi, korkeudeltaan 10 -30 cm. Lehdet muodostavat ruusukkeen, josta kasvaa lehtevä kukkavana. Koko kasvi on usein harmaan tai valkoisen nukan peittämä. Keltaiset tai kel- lanvalkoiset kukat ovat hyvin pieniä. Niitä on useita yhdessä ja ympärillä on näyttäviä harmaita tai valkoisia, nukkaisia ylälehtiä, jolloin kukinto on ko- risteellisen tähtimäinen (Rey & Slacanin 1999). Euroopanalppitähti on yksi maailman kuuluisimpia luonnonkasveja. Sen levinneisyysalue ulottuu Pyreneiden vuoristosta Alpeille ja itään päin Balka- nin yli Bulgariaan. Suku on rajoittunut Euraasiaan, missä sen lajit ovat levin- neet pääasiassa vuoristo- ja ylänköalueille. Alppitähti on turistien ja kasvi- tieteilijöitten suuresti arvostama kasvi. Onkin sanottu, että useampi turisti on 53 menettänyt henkensä yrittäessään poimia alppitähteä kuin vuorikiipeillessä Alppien korkeilla huipuilla (Erhardt 1993). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Euroopanalppitähdestä käytetään yrttinä maanpäällistä versoa, joka sisältää vaikuttavina aineina tanniineja, flavonoideja ja fenyylipropaanijohdannaisia. Kasvilla on tulehdusta estäviä vaikutuksia ja sitä on käytetty angiinan, keuh- koputkentulehduksen, syövän ja ripulin hoidossa. Kasvin juuret sisältävät antosyaniineja sekä haihtuvia öljyjä, joista on erotettu erilaisia seskviter- peenejä. Euroopanalppitähden lääkinnällisistä ominaisuuksista ei ole kovin paljon julkaisuja, mutta tutkimustyö ja vaikuttavien aineiden tarkempi mää- rittely on edistymässä ( Comey ym. 1997, Hennessy et al, 1989, Stuppner ym. 1998, Comey ym 1999). Uhanalaisuus Saksassa euroopanalppitähti kuuluu säilytettävien lajien listalle, Ranskassa se on osittain suojeltu. Albaniasta laji on häviämässä sukupuuttoon. Bosnia- Herzegovinassa, Italiassa, Romaniassa ja Slovakiassa kasvi luokitellaan uhanalaiseksi, Belgiassa harvinaiseksi ja Ukrainassa silmälläpidettäväksi (Lange 1998). Viljelytutkimus Alppitähteä kasvatetaan pääasiassa koristekasvina. Se vaatii aurinkoisen ja kuivan kasvupaikan, lannoitusta ei välttämättä tarvita. Multakerros saa olla 20-40 cm paksu ja siihen lisätään reilusti hiekkaa tai soraa sekä kalkkikiviä. Happamassa maassa se ei kasva, eikä kestä kilpailua. Kasvia lisätään sie- menistä kevättalvella, pieniä taimia pidetään runsaassa valossa ja aluksi läm- pimässä, kasvun edistyessä viileämmässä. Taimet istutetaan ulos touko- kesäkuussa. Kasvia voi lisätä myös jakamalla keväällä. Kukinta-aika on pit- kä, keskikesästä syksyyn. Alppitähti talvehtii Suomessa melko hyvin, kunhan kasvupaikka on kuiva ja suojana on kunnon lumipeite. Märässä maassa kasvit mätänevät tai paleltuvat (Kukkiva Kotini 1986). Sveitsissä on kokeiltu alppitähden viljelynottoa lääke- ja kosmetiikkateolli- suuden tarpeisiin. Viljelyala vuoristossa (1100 m merenpinnan yläpuolella) oli muutamia tuhansia neliömetrejä ja tulokset olivat tyydyttäviä. Viljelyyn valittujen populaatioiden välillä esiintyi laajaa fenotyyppistä vaihtelua. Kes- kimääräinen sato oli parhailla kannoilla 1,3 kg/m2 tuoreita kukkia toisena viljelyvuonna. Analyysien mukaan kasvit sisälsivät tanniineja, flavonoideja ja fenyylipropanoideja, joista teollisuus on kiinnostunut. Lisäksi kasvi on vuoristoluonnon ja puhtauden symboli, mikä varmasti on markkinavaltti (Rey & Slacanin 1999). 54 Koska alppitähti on luonnossa harvinaistunut, sen lisäystä ja kasvatusta on kokeiltu solukkoviljelyllä. Lisäysmateriaalin tuotto lähinnä koristekasveiksi on onnistunut in vitro-menetelmällä (Vigh 1992, Zapratan 1996). 5.1.11 Primula veris - kevätesikko Kasvikuvaus Kevätesikko on monivuotisruoho. Lehdet ovat tyviruusukkeena, ruoti siipi- palteinen, lapa pitkänpuikea, karvainen, kurttupintainen ja epätasaisesti nir- halaitainen. Varsi on 15-40 cm korkea, pysty, hienokarvainen kukintovana. Kukat ovat toispuolisessa, nuokkuvassa sarjakukinnossa vanan latvassa ja kukissa on pitkä, kapea verhiö ja pienet kirkkaankeltaiset terälehdet. Kasvi kukkii touko-kesäkuussa, joskus jo huhtikuussakin. Ristipölytyksen varmis- tamiseksi kukkia on kahdenlaisia, osalla yksilöistä kukkien emiö on pitkä-, osalla lyhytvartaloinen. Hedelmä on pullea, 5-liuskainen kota (Valitut Palat 1995, Piirainen ym. 1999). Kevätesikko on alkuperäiskasvi, joka kasvaa yleisesti lehdoissa ja niityillä lounaisella tammivyöhykkeellä Ahvenanmaalta lounaisimpaan Manner- Suomeen. Koska se viihtyy valossa ja lämmössä, se on hyötynyt lehtojen laidunnuksesta ja raivaamisesta niityiksi. Esikkoa on viljelty koristekasvina muuallakin Etelä-Suomessa ja sitä tavataan joskus viljelykarkulaisena tai - jäänteenä. Itä-Suomessa sitä on kasvanut heinäpelloissa, jonne se on joutunut kylvösiemenen mukana. Koska niittykulttuuri on taantunut viime aikoina, esikko on harvinaistunut (Piirainen ym. 1999). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Kevätesikosta käytetään yrttinä enimmäkseen juurta, joka sisältää vaikutta- vana aineena 5-10 % saponiineja pääkomponenttinaan primulahappo A. Esi- konjuuri vaikuttaa limaa irrottavasti ja sillä on myös lievästi ulostava ja virt- saneritystä lisäävä vaikutus. Kasvia käytetään vilustumissairauksien, erityi- sesti yskän, sekä keuhkoputkentulehduksen hoitoon (Hiltunen & Holm 2000). Myös kukkia käytetään rohdoksena ja niissä on saponiinien lisäksi flavono- idi- ja karotenoidiyhdisteitä (Babulka 1993). Huck ym. (1999) ja Maurer ym. (1998) ovat tutkineet ja tunnistaneet kevät- esikon kukkien sisältämiä flavoneja, joilla on eritystoimintaa kiihdyttäviä, limaa irrottavia, tulehdusta estäviä ja antiviraalisia vaikutuksia. Znidarsic ym. (1999) sekä Vitas ym. (1999) ovat tutkineet kevätesikon juuriuutteen vaiku- tusta Rhizopus nigricans- ja Cochliobolus lunatus-homesienten steroidi 11α- hydroksylaasi aktiivisuuteen, mikä liittyy lääkeaineiden tuottamiseen mikro- organismien avulla. 55 Martynov ym. (1987) ovat tutkineet kevätesikon sisältämiä polysakkarideja ja Calis ym. (1992) Primula-alalajien (P. veris subsp. Macrocalyx ja P. ela- tior subsp. meyeri ) triterpeenisaponiineja. Petitjean-Freytet ym. (1993) ovat vertailleet Primula veris- ja P. elatior-lajien kukkien sisältämiä vaikuttavia aineita. Huck (1999) on selvittänyt NIR-tekniikan käyttöä esikonkukista val- mistettujen uutteiden laadunvalvonnassa. Uhanalaisuus Suomessa kevätesikko on rauhoitettu. Kerääminen kaupallisiin tarkoituksiin ja myyminen on kielletty muualla kuin Ahvenanmaalla. Satakunnassa kasvi luokitellaan vaarantuneeksi (Piirainen ym. 1999, Ryttäri & Kettunen 1997). Euroopassa kevätesikko kuuluu Unkarissa ja Turkissa suojeltavien kasvien listalle, Bulgariassa sen keruuta kaupallisiin tarkoituksiin ja vientiin on ra- joitettu. Tsekissä ja Alankomaissa kasvi luokitellaan uhanalaiseksi. (Lange 1998). Raakarohdosta tuodaan Bulgariasta, Romaniasta, Albaniasta, Turkista sekä entisen Jugoslavian alueelta. Viljelytutkimuksille on tarvetta: kukintaa, satoa ja viljelytekniikkaa on selvitettävä (Schneider & Bueter 1998, Zim- mermann 2000). Viljelytutkimus Lysenko (1994) on vertaillut kevätesikon villejä ja viljeltyjä populaatioita ja todennut että kasvilla on kuusi kasvuvaihetta ja täydellinen yksilönkehitys kestää kymmenen vuotta. Kasvupaikalla on vaikutusta kehitykseen: suotui- sissa oloissa laji saavuttaa lisääntymisvaiheen 3-4 vuodessa ja vähemmän suotuisissa 4-7 vuodessa. Viljelyoloissa lisääntymisvaihetta edeltävä kasvu kesti vain 1-2 vuotta. Metsäisillä kasvupaikoilla siementen itäminen estyy, koska syksyllä varisevat lehdet estävät taimettumista. Antrobus ja Lack (1993) ovat selvittäneet kevätesikon perimää vakiintuneilla ja leviämässä olevilla populaatiolla. Kasvin esiintyminen on vähentynyt Ete- lä-Englannissa 1940-luvulta lähtien, mutta viime aikoina sen on todettu le- viävän alueille, joilla on esiintynyt jonkinlaisia elinympäristön häiriöitä. Tut- kimuksissa selvitettiin 11 vakiintuneen ja seitsemän leviämisvaiheessa olevan populaation geneettistä rakennetta. Populaatioiden sisäinen ja eri populaatioi- den välinen vaihtelu oli vähäistä, eikä merkittäviä eroja geneettisessä raken- teessa havaittu. Tämä erilaistumisen puute on yllättävä havainto, koska laji on pitkäikäinen ja hyönteispölytteinen sekä leviää itsekylväytymällä, joten olisi oletettavaa että geenien vaihtuvuus olisi paikallisesti rajoittunutta. McKee ja Richards (1998) ovat tutkineet lämpötilan vaikutusta Primula- lajien lisääntymiseen. Kevätesikolla siitepölyn itäminen tapahtui tavallisim- min +6 ja +15 asteessa. Siementen muodostumisen kannalta kohtalainen lämpötila pölyttymisen aikaan oli eduksi. +6 asteessa hedelmöittyneet sieme- net osoittautuivat heikosti itäviksi. Kukinta-ajan lämpötilalla oli myös vai- 56 kutusta siementen painoon. On odotettavissa, että yleinen lämpötilan nousu, mikä tietää myös kasvien kukinta-ajalle tyypillisen lämpötilan nousua, vai- kuttaa joidenkin kasvilajien lisääntymistehokkuuteen. Kálmán ym. (1998) ovat selvittäneet Primula-lajien suvullisen lisääntymisen erityispiirteitä. Kasvullinen lisääntyminen on tehokasta, koska uusia kasveja kehittyy hankasilmuista, mutta suvullinen lisääntyminen on epävarmempaa. Vaikka kasveihin kehittyy paljon kukkia vain harvat niistä tuottavat kelvolli- sia siemeniä. Tutkimuksessa vertailtiin luonnon ja puoleksi luonnonpopulaa- tiota sekä korkeita ja matalia kasvityyppejä. Kukkien ja kypsien siemenkotien määrä kasvissa tai kukinnossa laskettiin, samoin kuin siemenaiheiden määrä sikiäimessä ja kypsien siementen määrä kodassa. Siemenaiheiden ja siemen- ten lukumäärässä ja koossa oli vaihtelua populaatioiden, kasvityyppien ja siemenkotien välillä. Koska siementen koko ja muoto vaihtelee huomatta- vasti, olisi tarpeen selvittää tämän vaihtelun vaikutus siementen elinvoimaan. Puutarhassa esikkoa viljellään koristekasvina. Viljelyohjeiden mukaan se viihtyy monenlaisilla paikoilla, kunhan suuremmat kasvit eivät ole kilpaile- massa sen kanssa. Multavat pensaiden aluset ja kukkapenkkien reunukset ovat sopivia kasvupaikkoja. Esikon paras siirto- ja jakamisaika on elokuun lopun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana. Jokaiseen jakopalaan on tultava sekä juuria että versoja, taimet istutetaan 25 cm välein. Kasvi lisääntyy jon- kin verran myös itsestään kylväytymällä. Syksyllä varisevat lehdet saavat jäädä kevyeksi talvisuojaksi lehtiruusukkeen päälle (Peltola 1998). Koristeel- liset lajit ovat lääkinnällisesti hyödyttömiä, koska ne ovat sekoittuneet ris- teytymällä. Eurooppalaisissa farmakopeioissa esiintyvät vain kevätesikko (P. veris) ja etelänkevätesikko (P. elatior) (Zimmermann 2000). 5.2 Uhanalaiset lääkekasvit suolla 5.2.1Acorus calamus - kalmojuuri Kasvikuvaus Kalmojuuri on monivuotinen. Varret ovat pystyt, lehtimäiset, litteän kol- misärmäiset. Lehdet ovat miekkamaiset, jäykät, tasasoukat, pituus 80-150 cm ja leveys 1-2 cm. Kukinto on tähkämäinen puikelo, joka on 6-10 cm pitkä ja sijaitsee näennäisesti varren puolivälissä, tukilehti varren jatkeena. Kukat ovat pienet, niissä on verhiömäinen, vihertävä kehä. Juurakko on pitkä, sui- kertava, haaroittunut ja tuoksuu mausteiselta/sitrukselta. Hedelmänä on kuiva marja, kasvi ei tuota itäviä siemeniä Suomessa (Hämet-Ahti ym. 1998). Kalmojuuren kromosomiluvussa esiintyy vaihtelua kasvin alkuperän mukaan. Eurooppaan levinnyt kalmojuuri A. calamus var. vulgaris L. on alunperin kotoisin Intian ja Himalajan seuduilta. Se on triploidi (2n=36) ja siksi steriili, joten se lisääntyy vain kasvullisesti juurakosta. Samaa tyyppiä on trooppisen 57 ja subtrooppisen alueen A. calamus var. verus. Pohjoisamerikkalainen A.calamus var.americanus on diploidi (2n=24) ja fertiili, joten sitä voidaan lisätä myös siemenistä. Itä-Siperiassa, Vähä-Aasiassa ja Japanissa esiintyvä var. angustatus on tetraploidi (2n=48) ja niin ikään fertiili (Máthé 1960, Mä- kinen ym. 1995). Kalmojuurta voidaan pitää eräänlaisena ”jäännekasvina”. Monet sen raken- teeseen, kehitykseen ja elintoimintoihin liittyvät piirteet osoittavat, että se saattaa olla vanhin jäljelläoleva yksisirkkaisten kasvien esi-isien edustaja (Rudall & Furness 1997, Albertazzi ym. 1998). Kalmojuuri kestää hapetto- mia oloja pitkiäkin aikoja (Bucher & Kuhlemeier 1993, Weber & Braendle 1996). Se viihtyy soisilla, alavilla, kalkkipitoisilla kasvupaikoilla, seisovien tai hitaasti virtaavien vesien äärellä tai matalassa vedessä (Bernáth 1993). Kalmojuuri tuotiin Aasiasta Eurooppaan rohdoskasviksi 1500-luvun puolivä- lissä ja se on levinnyt eri puolille maanosaa lämpimähköille ja lauhkeille alueille. Pohjoismaissa kasvi kasvaa Tanskassa verrattain yleisenä sekä Ruot- sissa monin paikoin Tukholmasta etelään (Mäkinen ym. 1995). Meillä kal- mojuuri kasvaa melko harvinaisena Lounais-Suomessa järvien, jokien ja lammikoitten savipitoisilla rannoilla matalassa vedessä (Hämet-Ahti ym. 1998). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Yrttinä käytetään kasvin juurakkoa. Kalmojuuri sisältää haihtuvia öljyjä pää- komponentteina β- (cis-isoasaroni), γ- ja α-asaronit ja isoeugenoli, sekä kar- vas-ja parkkiaineita (Nigam ym. 1990, Rácz 1992). Kasvia on käytetty ruo- ansulatusvaivoihin, koska se lisää syljen sekä maha- ja suolinesteiden eritty- mistä. Lisäksi sillä on tietty rauhoittava ja kouristuksia laukaiseva vaikutus. Ulkoisesti kasvia on käytetty ihovaivojen hoitoon. Sillä on myös maustettu liköörejä ym. alkoholijuomia (Babulka 1990, Rácz ym.1992, Lansky 1993). Haihtuvan öljyn pitoisuus vaihtelee kromosomiluvun ja kasvin alkuperän mukaan. Diploidi tyyppi sisältää haihtuvaa öljyä 2,1 %, triploidi tyyppi 3,12 % ja tetraploidi tyyppi 6,82 % (Máthé 1960). Myös laadullisia eroja öljyjen välillä on havaittu. Kalmojuuresta voidaan erottaa neljä kemotyyppiä, jotka poikkeavat toisistaan erityisesti β-asaronin suhteen, joka on karsinogeeninen yhdiste. Pohjoisamerikkalaisessa tyypissä ei ole isoasaronia, Länsi- Euroopassa tuotetaan rohdosta itäeurooppalaista alkuperää olevista kasveista, joiden haihtuvassa öljyssä on alle 10 % isoasaronia. Kolmas ja neljäs kemo- tyyppi (eteläaasialaiset kannat) saattavat sisältää jopa 96 % cis-isoasaronia (Rácz ym.1992, Tyler 1992). Suomalaisen von Schantzin (1958) tutkimus osoitti myös, että kalmojuuren vaikuttavien aineiden pitoisuus vaihtelee eri alkuperää olevissa rohdoksissa. Pitoisuus vaihtelee myös kasvukauden aikana ja on korkeimmillaan elokuun 58 puolivälissä. Vuorokauden aikana öljypitoisuus ei merkittävästi vaihtele. Varastointi vaikuttaa myös pitoisuuksiin, hyvin varastoituna öljyt säilyvät vuosia. Kokonaisessa juurakossa vaikuttavat aineet säilyvät paremmin ja pitempään kuin jauhetussa rohdoksessa. Mazza (1985), Karwowska (1997), Belanger ym. (1998) ja Todorova ym. (1995) ovat analysoineet tarkemmin kalmojuuren sisältämiä yhdisteitä ja niiden uuttamista. Sugimoto ym. (1999) ovat tutkineet kalmojuuren haihtuvia öljyjä ja erottaneet niiden mukaan kasvin erilaisia kemotyyppejä. β-asaronin rauhoittavia vaikutuksia ovat tutkineet Zanoli ym. (1998). Vohora ym. (1990) ovat selvittäneet kalmojuuriuutteen vaikutusta keskushermostoon ja Keller ym. (1985) sen kouristusta laukaisevia vaikutuksia. Abel (1987) sekä Sylian- co ym. (1988) ovat tutkineet β-asaronin haitallista vaikutusta ihmisen kro- mosomeihin. Vargas ym. (1998) raportoivat kalmojuuren aiheuttamasta myr- kytystapauksesta. Kalmojuuren biologinen aktiivisuus on molipuolista ja lääke- ja maustekäy- tön lisäksi kasvilla on muitakin käyttökohteita. Kalmojuuren sisältämiä yh- disteitä käytetään jauheena, uutteena tai öljynä varastotuholaisten torjuntaan esim. viljakasveilla ja perunalla (Taulukko 1) sekä muutenkin tuhohyönteis- ten karkottamiseen riisin, maissin, puuvillan ja perunan viljelyssä (Taulukko 2). Lisäksi kalmojuuriuutetta käytetään itämisen estoaineena sekä sienitautien torjuntaan esim. riisillä, puuvillalla ja joillakin hedelmillä (Taulukko 3). Ko- tieläimillä kalmojuurivalmisteita käytetään ulkoloisten torjuntaan (Taulukko 4). Jatisatienr ym. (1999) ovat todenneet kalmojuuriuutteen estävän silsasie- nen kasvua ihmisen iholla. Uhanalaisuus Kalmojuuren luontaiset kasvupaikat ovat vähentyneet esimerkiksi soiden kuivatuksen takia, mistä syystä se on tullut uhanalaiseksi lajiksi useissa mais- sa. Kalmojuuri on Bulgariassa ja Unkarissa suojeltu kasvi, Bosnia- Herzegovinassa ja Sveitsissä se luokitellaan uhanalaiseksi. Turkissa kasvi on liiallisen keräämisen takia asetettu suojeltujen kasvien listalle (Lange 1998). Ukrainassa kalmojuuripopulaatioiden on todettu heikentyneen ja sille suosi- tellaan alueellisia suojelutoimenpiteitä (Koz’yakov & Zil’ 1990). Viljelytutkimus Moniin muihin kasveihin verrattuna kalmojuuren viljelyä on tutkittu paljon. Romaniassa Craciun ym. (1977) kokemusten mukaan kalmojuuren viljely sopii kosteille, savisille alueille. Paikka kynnetään 27-30 cm syvyydeltä, tasoitetaan ja jaetaan 0,25 ha palstoihin, jotka erotetaan 30 cm korkeilla pen- kereillä, jotta kasvusto jää 4-5 cm veden alle. Perustamisen yhteydessä levi- tetään karjanlantaa 20-30 t/ha, ellei sitä ole, lannoitteeksi annetaan typpeä 30- 50, fosforia 50-70 ja kaliumia 30-50 kg/ha. Juurakot istutetaan syksyllä, en- 59 nen istutusta ne leikataan 5-6 cm pitkiksi palasiksi ja istutetaan vaakasuoraan 8 cm syvyyteen. Riviväli on 60 cm ja taimiväli 50 cm, hehtaarille tarvitaan 31 000 juurakkoa (700-800 kg). Keväällä kun kasvit tulevat esiin, alue peite- tään 4-5 cm vesipeitteellä. On varottava kuitenkin, etteivät kasvit peity veden alle kokonaan ja huku. Kasveja pidetään vedessä koko viljelyn ajan, ainoas- taan rikkaruohojen poiston ja maan kuohkeuttamisen ajaksi kastelu keskey- tetään. Hoitotoimenpiteet toistetaan 2-3 kertaa kesän aikana. Sen takia maan annetaan kuivua 2-3 päivää veden poislaskemisen jälkeen, sitten vesi taas päästetään takaisin. Syksyllä vesi lasketaan pois. Toisena viljelyvuonna ai- kaisin keväällä maa kuohkeutetaan, peitetään vedellä ja hoidetaan kuten edellisenä vuonna. Toisen vuoden syksyllä korjataan sato, kun vesi on pois- tettu ja maa kuivunut. Juuret nostetaan lapiolla, auralla tai perunannostoko- neella. Hehtaarilta saadaan 2300-3000 kg juurisatoa. Luonnonkasvustoista sato voidaan korjata syksyllä tai keväällä, kun veden pinta on laskenut, käyt- täen apuna talikkoa tai haravaa. Pienet juurenpalat painetaan takaisin maahan, jotta varmistetaan kasvun jatkuminen. Ei ole tarkoitus tyhjentää koko kasvu- paikkaa, vaan osa juurenkappaleista jätetään paikoilleen. Korjuun jälkeen juuret pestään, erotellaan ja leikataan 10-15 cm palasiksi, paksuimmat hal- kaistaan. Kuivuminen kestää muutamia päiviä, varaston on oltava ilmava, mutta lämmin. Jos käytetään koneellista kuivatusta, lämpö ei saa ylittää 35 astetta, etteivät eteeriset öljyt haihdu. Galambosin (1981) kokeissa Unkarissa saatiin huonoja kokemuksia, kun kalmojuuriviljelmä perustettiin kostealle niitylle. Pistokkaat pysyivät hengis- sä, mutta eivät vahvistuneet, koska ruoho tukehdutti ne. Keväällä 1980 kasvit istutettiin penkkeihin ja kahden vuoden kasteluviljelyssä kasvit olivat hyvin reheviä ja juurakot kehittivät 10-14 uutta silmua. Keväälllä 1981 pistokkaita istutettiin uudelleen penkkeihin, versot kehittivät 6-8 uutta silmua ja juurtui- vat voimakkaasti. Juuret olivat 1-2 cm paksuja ja 10-15 cm pitkiä. Lokakuus- sa 1981 istutettiin 2000 kpl pistokkaita lavaan, kasvuala 30 x 10 cm. Vuonna 1980 kasvien korkeus oli kesäkuussa 76 cm ja heinäkuussa 92 cm, seuraava- na vuonna vastaavat mitat olivat 63,4 cm ja 66 cm. Phillip ym. (1992) selvittivät kalmojuuren lisäysmateriaalin ja korjuuajan vaikutusta satoon ja haihtuvien öljyjen pitoisuuteen. Paras tuore- ja kuivasato saatiin, kun kasvusto korjattiin 10 kk istutuksesta lisäysmateriaalina 6 cm pituiset juurenpalat, joissa oli kasvusilmuja. Sama lisäysmateriaali tuotti myös parhaan öljysadon. Wagnerin (1984) kokeissa Jugoslaviassa kalmojuurta kasvatettiin kahdella paikalla savimaalla. Kasvien alkuperä oli luonnonkanta, taimimäärä 600 kpl/aari ja istutustiheys 60 x 30 cm. Syksyllä istutetut kasvit kärsivät talvi- vaurioita jonkin verran, niiden korkeus oli 30-50 cm. Keväällä istutetut kasvit kasvoivat hyvin, korkeus 50 cm. Molemmilla istutuksilla rikkakasvit olivat ongelma. Kevätistutuksella satoarvio oli 10 kg juurta/aari. Kalmojuuri kasvoi niin hyvin, että viljelyä päätettiin laajentaa, koska sille on kysyntää ja villejä 60 kasvustoja on vähän. Viljely sopii suoperäisille maille, jotka eivät käy pel- loiksi ja nurmikoiksi. Strelec (1993) on tutkinut kalmojuuren luonnonkantoja Slovakiassa ja toden- nut vaihtelua kasvin tuottavuuteen ja laatuun vaikuttavien tekijöiden välillä. On mahdollista, että juurakon kasvuvoimaa ja haihtuvan öljyn pitoisuutta voidaan lisätä. Kalmojuuren viljelyynottoa Slovakiassa ovat tutkineet myös Salamon ja Danielovic (1998). Rode ym. (1996) suorittivat kalmojuuren alustavia viljelykokeita Sloveniassa. Luonnonkasvustoista peräisin olevat juurakot istutettiin erilaisille kasvupaikoille ja maatyypeille. Juurakot leikat- tiin 5 cm palasiksi ja istutettiin eri etäisyyksille. Yhdessä tapauksessa käyte- tiin herbisidejä rikkakasviongelmien välttämiseksi. Sato arvioitiin kahden kasvukauden jälkeen. Tulosten mukaan kalmojuuren satopotentiaali pellolla oli 17, 6-20,1 kg kuivaa juurta/100 m2 ja peräti 116 kg /100 m2 pienillä ruu- duilla, jotka hoidettiin käsin. Haihtuvan öljyn pitoisuus oli 2,72-3,31 ml/100 g, β-asaronipitoisuus oli alhainen. Herbisidit vaikuttivat haitallisesti kalmo- juuren kasvuun, lannoitus puolestaan edisti kasvua. Kalmojuuren viljely pel- lolla on mahdollista, maan kosteus ei ole merkittävin rajoittava tekijä. Tar- kempien selvitysten saamiseksi valituilla kemotyypeillä tarvitaan lisää ko- keita vertailukelpoisissa oloissa. Menghini ym. (1998) ovat tutkineet typpilannoituksen vaikutusta yhteyttämi- seen, typpiaineenvaihduntaan sekä α- ja β-asaronin kertymiseen triploidin kalmojuuren lehdissä. Tulosten mukaan urealannoitus lisäsi typpiaineenvaih- duntaa, karboksylaasiaktiivisuutta sekä β-asaronin tuotantoa ja varastoitu- mista, mutta vähensi α-asaroni-pitoisuutta. Ylenmääräistä typpilannoitusta on kuitenkin syytä varoa, koska vaikka se lisääkin kasvien sadontuottoa, se sa- malla heikentää laatua liiallisen β-asaronin kertymisen takia. Tämän karsino- geenisen yhdisteen pitoisuus lehdistä eristetystä haihtuvasta öljystä voi olla 40-50 %. Jos lehtien jäänteitä joutuu juurirohdoksen sekaan, se tekee tuotteen myrkylliseksi. Hettiarachchi ym. (1997), Kulkani ja Rao (1999) sekä Harikrishnan ym. (1999) ovat tutkineet kalmojuuren in vitro-lisäystä ja saaneet hyviä tuloksia. Kokeissa on tuotettu istutuskelpoisia taimia, joten tämä voi olla hyödyllinen massalisäysmenetelmä kalmojuuren viljelyssä. 5.2.2Drosera sp. - kihokit Kasvikuvaus Kihokkikasvit ovat monivuotisia, pieniä ruohoja, joiden lehdet ovat ruusuk- keena. Lehdissä punaisia, pisarakärkisiä, tahmeita karvoja, joilla kihokit pyy- dystävät hyönteisiä. Kukinto on yksihaarainen viuhko, pieni, avoinna vain lyhyen aikaa aurinkoisella säällä. Hedelmä on kota. Maailmassa on yli 90 eri 61 lajia, Suomessa ja pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyy kolme lajia: pyö- reälehtikihokki, (Drosera rotundifolia L.), pitkälehtikihokki (D. longifolia L., D. anglica Huds.) ja pikkukihokki (D. intermedia Hayne). Lajien risteymiä- kin esiintyy, kuten D. longifolia X D. rotundifolia. Pyöreälehtinen kihokki esiintyy koko massa rämeiden ja nevojen kuivah- koilla mätäs- ja välikköpinnoilla, rantapalteissa, sorakuopissa. Pitkälehtinen kihokki kasvaa koko maassa lähempänä vettä, rämeiden, nevojen kuljuissa ja rimmissä, järvien vesijätöillä. Pikkukihokki on harvinaistunut, se kasvaa vain maan eteläosissa.(Hämet-Ahti, 1998). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys D. rotundifolian verso sisältää plumbaginia (kukat 1 %), 2-metyyli-5-oksi- 1,4-naftiokinonia ja 7-metyylijuglonia. Sen lisäksi mm. hydroplumbaginigly- kosidia, rossolidisia sekä flavonoideista kversetiiniä ja myrisetiiniä. Eritekar- vojen nestepisaroissa on proteiineja pilkkovaa entsyymiä, proteinaasia. D. anglica sisältää samoja aineita kuin pyöreälehtinen kihokki, mutta lisäksi 3-kloroplumbaiinia sekä syanidiini- ja peargonidiiniglykosidia (Lindberg 1993). Kihokista käytetään kukinnan aikana korjattuja versoja (Herba Droserae) tuoreena tai kuivattuna. Kihokkia on käytetty sisäisesti hengitystiesairauksien ja hinkuyskän hoitoon sekä ulkoisesti känsien ja liikakarpaiden poistamiseen. Kansan kasville antamat lisänimet kiimaruoho ja himoheinä osoittavat, että sen uskottiin olevan afrodisiaka, lisäävän sukupuolista halua (Lindberg 1993). Kihokista valmistettuja kansanomaisia tuotteita Euroopassa olivat mm: Rorella, Ros Solis, Rose du soleil, Sonnentau. Kihokin lehdistä valmistetaan teollisesti tälläkin hetkellä tinkturaa, joka vai- kuttaa keuhkoputkien sileää lihaksistoa rentouttavasti. Tätä uutosta annetaan erityisesti hinkuyskää sairastaville lapsille ja astmapotilaille. Sveitsiläinen Bioforce AG valmistaa A.Vogelin Drosinula -miksturaa, enimmäkseen Suo- messa kerätyistä kihokeista. Saksassa kihokista valmistetut valmisteet ovat yleensä kombinaatioita timjamin tai kevätesikon kanssa (Pilka-drops = ki- hokki + timjami, Drosithym-N Buerger = kihokki + timjami + kevätesikko). Keski-Euroopan yrttiteollisuus käyttää vuosittan 6-20 tonnia kuivattua ki- hokkiraaka-ainetta. Suurin osa (2-20 t/vuosi) on Drosera madagascarensista, 1-3 tonnia on D. rotundifoliaa ja 0.1-0.5 to D. peltataa. Suomessa D. rotun- difolian keruu on aloitettu v. 1981. Keruuseen ovat erikoistuneet koulutetut poimijat Suomen 4H-kerhoista ja tuoreena kerätyn kihokin määrä vuosina 1992-1994 oli 2000-2100 kg/v. Vuoden 2001 tarve oli 1500 kg. 62 Uhanalaisuus Lajien tarvitsemat erityiset suokasvupaikat ovat Keski-Euroopassa vähenty- neet, siksi niiden luontainen esiintyminen on vähentynyt. D.anglica on hä- vinnyt sukupuuttoon Unkarissa jaTsekissä, Romaniassa se on vaarantunut. Sveitsissä, Italiassa, Liettuassa, Puolassa ja Sloveniassa se on silmälläpidet- tävä, Tanskassa harvinaistunut. D. rotundifolia on Korsikassa ja Portugalissa hävinnyt, Sveitsissä, Unkarissa, Sloveniassa, Slovakiassa ja Bosnia- Herzegovinassa silmälläpidettävä sekä harvinaistunut Isossa-Britanniassa, Tsekissä ja Puolassa. Kihokit ovat Euroopassa 150:n tietyllä tavalla vaaran- tuneen luonnon rohdoskasvin joukossa kahdeksan eniten vaarantuneen lajin ryhmässä (Lange 1998). Viljelytutkimus Kihokit ovat ehdottomia suokasveja, eli kasvuolosuhteikseen ne tarvitsevat jatkuvaa kosteutta ja hapanta turvetta, jonka pH on 3.5-4.0. Kasvien viljely- kokeet on suoritettu enimmäkseen hyönteissyöjädemonstraation, tieteellisten kokeiden tai kosteiden puutarhojen erikoiskasvien tutkimustarkoituksessa (Phillips 1986, Schulze & Shulze 1990). Ensimmäiset kaupalliset viljelyko- keet aloitettin Biohorma Gmbh:ssä, Hollannissa, mutta ilmansaasteiden takia tulos oli heikko. Vuonna 1992 Bioforce AG:n toimeksiannosta aloitettiin intensiivisen keruun vaikutuksen tutkimusta Oulun 4H piirissä (Galambosi ym. 2000a ) ja viljely- kokeita MTT:n Karilan tutkimusasemalla. Viljelykokeet suoritettiin kasvi- huoneessa ja keinotekoisissa suopenkeissä vuosina 1993-1997 (Galambosi ym. 2000b) Koetuloksia tarkistetaan parhaillaan tuotantomittakaavaisella 100 m² kokoisella koekentällä. Viljelykokeiden päätulos oli se, että viljely on mahdollista, jos täytetään laji- en erikoisvaatimuksia: lannoittamatonta turvetta ja jatkuvaa kosteutta. Tämä vaatii melkoista huolenpitoa ja erikoistoimenpiteitä. Satotulos oli se, että kylvöstä laskettuna kukinta alkaa 3.-4-ja 5. vuonna ja sadon määrä on 200- 500 g/m². Sellaisen viljelysysteemin ylläpito on kallista – erityisesti Suomes- sa, jossa luonnon suoalueita on loputtomiin. 5.2.3Mentha aquatica var. aquatica - vesiminttu Kasvikuvaus Vesiminttu on monivuotinen kosteikkokasvi. Varsi on 30-50 cm korkea, pysty, jonkin verran haarova ja usein punertava. Lehdet sijaitsevat vastakkain ja ne ovat lyhytruotiset, leveät, soikeahkot, tylpät ja tylppähampaiset. Kukat sijaitsevat karvaisen, lehdettömän varren latvassa pallomaisina kukintoina. Kukkien muoto on suppilomainen, väriltään ne ovat sinipunaiset ja sisäpin- 63 nalta karvaiset. Kasvin tuoksu on miedosti aromaattinen. Vesimintun lähirotu meriminttu (M. aquatica var. litoralis) on kaljuvartinen, haaraton eikä sen kukan teriön sisapinnalla ole karvoja (Ryttäri & Kettunen 1997, Hämet-Ahti ym. 1998). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Vesiminttu sisältää haihtuvaa öljyä, joka koostuu linalolista, mentofuraanista, limoneenista ja l-karvolista. Vesiminttuteetä on kansanlääketieteessä käytetty ripulin ja flunssan hoitoon. Sitä on suositeltu myös vatsa- ja kuukautisvaivoi- hin. Suuret annokset voivat vaikuttaa oksennuttavasti. Vesimintun eri muo- toja käytetään myös ruokien mausteena ja aromiaineena (Small 1997). Uhanalaisuus Vesi- ja merimintun levinneisyysalue käsittää suurimman osan Eurooppaa, osan läntistä Aasiaa sekä jonkin verran Afrikan pohjoisrannikkoa. Pohjois- maissa kasvia esiintyy alueen eteläosissa. Suomessa tunnetaan vain kaksi esiintymää, toinen on Ahvenanmaalla ja toinen Hankoniemstä, jota ei kuiten- kaan ole löydetty enää 1960-luvun jälkeen. Vesiminttu kasvaa ojien ja lähde- purojen partailla sekä märissä tervalepikoissa. Se voi muodostaa tiheitäkin kasvustoja useilla pitkillä maarönsyillä. Vesiminttu risteytyy helposti ranta- mintun (Mentha arvensis) kanssa (Ryttäri & Kettunen 1997). Kasvin nykytila Ahvenanmaalla vaatii selvitystä. Vesimintun vakavimmat uhat ovat tervalepikoiden ojitus sekä ojien ja purojen perkaaminen. Pienet kasvustot saattavat kadota luontaisen kuivumisen takia. Myös risteytyminen yleistyneen rantamintun kanssa voi olla uhkana vesiminttupopulaatioiden säilymiselle. Leningradin alueelta vesiminttu on hävinnyt (Ryttäri & Kettu- nen 1997). Viljelytutkimus Todennäköisesti muinaiset roomalaiset viljelivät vesiminttua jo 2000 vuotta sitten ja yhä edelleen sitä viljellään Pohjois-Italiassa sen sisältämän linalolin takia (Small 1997). 5.2.4Menyanthes trifoliata - raate Kasvikuvaus Raate on monivuotinen, pysty- ja kookasterttuinen ruoho. Juurakko on pitkä ja tukeva.Varren korkeus on 20-40 cm, lehdet ovat pitkäruotiset ja kolmileh- dykkäiset, muistuttaen apilanlehtiä; lehdykät ovat ehytlaitaiset, soikeat. Ku- kat sijaitsevat pystyssä latvatertussa, ne ovat noin 1,5 cm leveitä, teriöt 5- liuskaisia. Ne ovat ulkopuoleltaan punertavia, sisäpuolelta valkoisia ja pitkä- 64 karvaisia. Hedelmänä on pyöreähkö, kookassiemeninen kota. Kukkia on pit- kä- ja lyhytvartaloisia ja siitepölykin on kukissa erilaista. Näin kasvi varmis- taa ristipölytyksen, mutta toisaalta heikentää siemensatoa, koska raate kasvaa usein suurina, yhdestä yksilöstä alkunsa saaneina klooneina, mikä edelleen vaikeuttaa ristipölytystä (Valitut Palat 1995, Piirainen ym. 1999 . Raate on Suomessa yleinen alkuperäiskasvi, joka viihtyy melko ravinteisilla, märillä soilla ja lampien ja järvien reunuksilla. Se on lampien umpeenkasvua edistävä laji, sen paksut juurakot muodostavat kelluvia mattoja. Se kukkii parhaiten vetisillä paikoilla, kukinta-aika on kesä-heinäkuussa (Piirainen ym. 1999). Kemiallinen ja lääketieteellinen merkitys Yrttinä käytetään lehtiä ja maavartta. Raatteen lehdissä on kumariineja (mm. skopoletiinia), karvasaineita (mm. menyantiinia), glykosideja (esim. gentia- niini, gentianitidi) ja flavonoideja kuten rutiinia, hyperosidia ja trifoliosidia (Valitut Palat 1982, Jumior 1989, Adamczyk ym. 1990). Maavarsissa on saponiineista mm. menyanthosidia sekä karvasaineista mm. loganiinia (Va- litut Palat 1982, Janezcko ym. 1990). Kholoptseva ja Yudina (1993) ovat selvittäneet raatteen kivennäisainekoostumusta ja todenneet, että pääravin- teista se sisälsi eniten kaliumia ja hivenravinteista eniten mangaania ja rautaa. Aineiden pitoisuudet vaihtelivat kasvukauden kuluessa. Yrttiä käytetään lisäämään ruokahalua ja edistämään ruoansulatusnesteiden erittymistä.Lisäksi sillä on tulehduksia estävä ja virtsaneritystä lisäävä vai- kutus (Rácz ym. 1992). Raatteen juurakosta on jauhettu leipäjauhoa pulavuo- sina ja sitä on käytetty myös karjanrehuna. Lehtiä on käytetty oluen mausta- miseen (Valitut Palat 1995). Uhanalaisuus Suomessa raate kasvaa koko maassa, yleisimpänä sitä esiintyy pohjoisen aapasoilla (Piirainen ym. 1999). Euroopassa raate kuuluu Saksassa ja Espan- jassa suojeltujen lajien listalle. Ranskassa sen keräämistä on rajoitettu koko maassa. Korsikassa, Tsekissä ja Portugalissa laji luokitellaan vaarantuneeksi; Bosnia-Herzegovinassa, Bulgariassa, Unkarissa, Liechtensteinissa ja Slova- kiassa uhanalaiseksi (Lange 1998). Viljelytutkimus Raatetta viljellään koristekasvina. Viljelyohjeiden mukaan raate viihtyy au- rinkoisella tai varjoisalla paikalla. Kasvi kasvaa matalassa vedessä tai pysy- västi kosteassa paikassa. Lannoitusta ei tarvita, kasvu on rehevää ilmankin. 65 Raatetta ei ole kaupan, mutta kasvia voi siirtää viljelyyn hakemalla luonnosta juurakonpaloja, jotka istutetaan pohjamutaan tai turvepehkuun kostealle pai- kalle. Siirtäminen onnistuu parhaiten toukokuussa tai elo-syyskuussa. Kun kasvusto on kerran perustettu, uusintaistutusta ei yleensä tarvita. Siellä missä kasvi viihtyy, se valtaa tilaa ja leviää tiheäksi matoksi. Liiallisen leviämisen välttämiseksi se on syytä istuttaa jo alunperin johonkin rajattuun tilaan. Miszlay-Szilágyi (1982) on tutkinut Unkarissa luonnonlääkekasvien villejä ekosysteemejä ja puoliviljelyä. Uhanalaisia lajeja voidaan säilyttää ammatti- taitoisilla keruumenetelmillä, ottamalla tiettyjä lajeja viljelyyn, lisäämällä kasvien luontaisia esiintymisaloja sekä perustamalla vaarantuneiden lajien geenipankkeja. Raate on yksi huomionarvoinen laji tässä suhteessa. Adamczyk-Rogozinska ja Wysokinska (1998) ovat tutkineet raatteen soluk- koviljelyä ja saaneet tuotettua taimia, joista 80 % selviytyi kun ne istutettiin maahan. Maksimova ja Yudina (1999) tutkivat typpi-, fosfori- ja kaliumlan- noituksen vaikutusta luonnon suokasvustoihin Venäjän Karjalassa. Lannoi- temäärät N30-P60 ja N30-K45 kg/ha yli kolmessa vuodessa ja P60-K45 sekä N30-P60-K45 kg/ha yli kuudessa vuodessa eivät vaikuttaneet kasvilajikoos- tumukseen, mutta selvästi muuttivat tiettyjen lajien runsautta. Raate kuului niihin lajeihin, jotka yleistyivät. 5.3 Kirjallisuusselvityksen yhteenveto Kirjallisuusselvityksessä tutkittiin yli 250 julkaisua tai niiden abstraktia si- sältöä. Kasveista oli tehty mitä erilaisimpia tutkimuksia ja tulokset olivat hyvin vaihtelevia. Kuitenkin tästä laajasta aineistosta voidaan poimia ne bio- logiaan, viljelyyn ja kemiaan liittyvät tiedot, mitkä ovat oman viljelypainot- teisen tutkimuksemme kannalta olennaisia ja hyödyllisiä. Yksi suurimpia tietojen käytäntöön soveltamiseen liittyviä ongelmia on se, että tutkimukset on tehty erilaisissa ilmasto-oloissa kuin mitä Suomessa on, jolloin niitä ei voida sellaisenaan verrata. Esimerkiksi kylvö- ja istutusajan- kohdat, kasvuston kehittyminen ja korjuuaika on sovellettava täkäläiseen kasvukauteen. Myös kasvien talvehtiminen on tärkeä pohjoisissa oloissa. Toinen tärkeä tekijä on se, että kohdekasvimme ovat jalostamattomia luon- nonkasveja, joten niillä on viljelyn kannalta ei-toivottuja ja vaihtelevia omi- naisuuksia. Nämä ominaisuudet, kuten siementen eriaikainen itäminen tai erikoistuneet kasvupaikkavaatimukset (esim. kuivuus/kosteus, toisten kasvien varjostus jne.), ovat sopivien kasvuolojen luomisen kannalta ongelmallisia. Joidenkin lajien osalta kirjallisuudesta saatiin jonkinasteista tietoa viljelytek- niikasta (lisäysmenetelmät, kasvutiheys, ravinnetarve, korjuu), jota pystyttiin käyttämään hyväksi kokeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa, mutta monien 66 lajien kohdalla viljelytekniikkaa on kehiteltävä pelkän kasvibiologisen tiedon varassa. Kaiken kaikkiaan suoritettu kirjallisuusselvitys antoi meille paljon hyödyl- listä ja konkreettista tietoa, jonka pohjalta viljelykokeiden suunnittelu oli helpompaa. 6 Valittujen lääkekasvien viljelytutkimuk- sen tärkeimpiä kysymyksiä Kirjallisuusselvityksestä saatujen tietojen pohjalta on laadittu toimenpidelis- taa niistä tutkittavista kysymyksistä, joihin nyt Suomessa aloitettavan vilje- lytutkimuksen sisältö voisi keskittyä. Kirjallisuudessa esitetyt viljelytekniset tai tuotantobiologiset tiedot ovat erittäin hyödyllisiä ja niiden analysointi auttaa viljelyn soveltamista Suomen oloihin tai antaa hyvän pohjan kokeiden suunnitteluun. Koska ohjelman tavoitteet koskevat ensisijaisesti viljelytekniikkaa – eli uusi- en lääkekasvien viljelyteknisten elementtien selvitystä ja mahdollista vilje- lymenetelmien kehittämistä – laadittava tutkimusohjelma muodostuu enim- mäkseen viljelyteknisistä kokeista. Tutkittavat kysymykset kivennäismaalla viljeltyjen uhanalaisten lääke- kasvien viljelykokeissa: Achillea ptarmica - ojakärsämö: Sovelletaan siankärsämön (Achillea mil- lefolium) olemassa olevia viljelykokemuksia ojakärsämön viljelyyn. Vertail- laan kukka- ja herbasadon määrää ja laatua luonnon ja koristeellisten kanto- jen/lajikkeiden välillä, selvitetään rikkaruohotorjunta- ja koneellistamismah- dollisuudet Alchelmilla sp. - poimulehti: Eri poimulehtilajien (Alchelmilla alpina, A. vulgaris, A. xanthochlora) viljelykokeissa erityinen huomio kiinnitetään leh- tisadon kasvudynamiikkaan ja korjuukertojen määrään, myös talvehtimista seurataan. Tutkitaan lehtisadon määrä ja laatu sekä rikkaruohontorjunnan ja koneellistamisen mahdollisuudet. Allium ursinum - karhunlaukka: Tutkittavat kysymykset ovat: kasvuston perustaminen, optimaalinen viljelypaikka, lehtisadon kasvudynamiikka ja kasvuston leviäminen, sadon määrä ja laatu, kasvien uudistuminen lehtikor- juun yhteydessä. Antennaria dioica - kissankäpälä: Tutkittavat kysymykset: kasvuston pe- rustaminen, optimaalinen viljelypaikka, populaation kehitys ja kukintarytmi, kukkasadon määrä ja laatu, rikkaruohotorjunta ja kasvuston tuottoikä. 67 Asarum europeum - taponlehti: Kasvuston perustamistapa: siemen- tai kas- vullinen lisäys, optimaalinen kasvuympäristö, lehtimäärän kehittyminen, biomassan (lehtisadon) määrä ja laatu, kasvuston uusiutuminen, kasvuston ikä viljelyoloissa. Centaureum erythraea - rohtosappi: Oikea istutusaika talvehtimista ajatel- len, kasvudynamiikka, biomassan määrä ja laatu. Kotimaisen sukulaislajin, isorantasapen (Centaurea litorale) viljelymahdollisuus ja laatu sijaiskasvina. Convallaria majalis - kielo: Kasvuston perustaminen, kasvullinen lisäys tai siemenkylvö, uusien populaatioiden vahvistuminen, rikkaruohotorjuntame- netelmät, lehtisadon määrä ja laatu, kasvuston ikä, uusiutuminen. Gratiola officinalis - rohtokuntio: Kasvuston perustaminen, talvehtiminen, rikkaruohotorjunnan ja koneellistamisen mahdollisuudet, sadon määrä ja laatu. Herniaria glabra - ketotyräruoho: Kasvuston perustaminen suorakylvöstä, talvehtiminen, rikkaruohotorjuntamahdollisuudet, sadon määrä ja laatu. Leontopodium alpinum - euroopanalppitähti: Kasvuston perustaminen, optimaalinen kasvupaikka, rikkaruohotorjunta, kasvun dynamiikka, ikä, tal- vehtiminen, kukkasadon korjuutekniikka ja laatu. Primula veris - kevätesikko: Siemenbiologia ja massalisäysmenetelmät, optimaalinen kasvupaikka, rikkaruohotorjunta, juurien ja kukkien kehitysdy- namiikka, ikä ja talvehtiminen, kukka- ja juurisadon määrä ja laatu. Tutkittavat kysymykset turvepellolla viljeltävien rohdoskasvien viljely- kokeissa: Acorus calamus - kalmojuuri: Siemenbiologia, siemenlisäys ja kasvulliset lisäysmenetelmät, kasvuston perustaminen, juurten kasvudynamiikka, rikka- ruohotorjuntamahdollisuudet, biomassa sekä juurisadon määrä ja laatu. Drosera rotundifolia ja Drosera anglica - kihokki: Suopeltojen soveltuvuus kasvuston perustamiseen ja uusiutumiseen, emokasvuston itsekylväytyminen tai suorakylvö eri siemenmäärällä, populaatioiden perustaminen, sen vahvis- tumisen dynamiikka ja kesto, sadon määrä ja laatu. Mentha aquatica - vesiminttu: Lisäysmateriaalin laatuanalyysi, kasvuston perustaminen, rikkaruohotorjunta suopelloilla, kasvuston dynamiikka, sadon määrä ja laatu. 68 Menyanthes trofoliata - raate: Optimaalinen massalisäysmenetelmä, opti- maalinen kasvupaikka, kasvuston perustaminen, kasvudynamiikka sekä lehti- sadon määrä ja laatu, kasvustojen uusiutuminen korjuukertojen yhteydessä. 7 Kirjallisuus Abel, G. 1987. Chromosome damaging effect on human lymphocytes by beta-asarone. Planta Medica 53(3): 251-252. Adamczyk, U., Brown, S.A., Lewars, E.G. & Swiatek, L. 1990. Lactones of Menyanthes trifoliata coumarins, scoparone, scopoletin, braylin, loliodide. Plantes Medicinales et Phytotherapie 24(2): 73-78. Adamczyk-Rogozinska, U. & Wysokinska, H. 1998. Organ and plantlet re- generation of Menyanthes trifoliata through tissue culture. Acta Societatis Botanicorum Poloniae 67(2): 161-166. Aksenova, A.A., Onipchenko, V.G. & Blinnikov, M.S. 1998. Plant interactions in alpine tundra: 13 years of experimental removal of dominant species. Ecoscience 5(2): 258-270. Alanko, P. 1995a. Jättipoimulehti Alchelmilla mollis. Puutarha-Uutiset 12: 13. Alanko, P. 1995b. Parhaimmat perennat 41: Taponlehti, Asarum europaeum. Puutarha-Uutiset 23: 8 Albertazzi, F.J., Kudla, J. & Bock, R. 1998. The cox2 locus of the primitive angiosperm plant Acorus calamus: molecular structure, transcript, proc- essing and RNA editing. Molecular and General Genetics 259(6): 591— 600. Alice, D. & Rao, A.V. 1986. Management of seedborne Drechslera oryzae of rice with plant extracts. International Rice Research Newsletter 11(3): 19. Antrobus, S. & Lack, A.J. 1993. Genetics of colonizing and established populations of Primula veris. Heredity 71(3): 252-258. Augustin, B., Javorka, S., Giovannini, R. & Rom, P. 1948. Magyar gyógy- növények (Unkarilaiset lääkekasvit). Földmüvelésügyi Minisztérium, Bu- dapest. 494 s. Babulka, P. 1990. Orvosi kalmos (Acorus calamus L.) (Kalmojuuri). Termés- zetgyógyászat 6: 24. Babulka, P. 1991. ”Mindenre jó, mint a szenteltviz” (Hyvä kaikkeen kuin siu- nattu vesi”). Természetgyógyászat 4:19. 69 Babulka, P. 1993. ”…hurut, mellfájás, tüdövész és tifusz esetén…” (”…limakalvon tulehduksen, rintakivun, tuberkuloosin ja lavantaudin sattu- essa…”). Természetgyógyász 5: 27. Bagherwal, R.K. 1999. Acaricidal efficacy of AV/EPP/14 against Hyalomma anatolicum anatolicum in vitro and naturally infested cattle. Indian Veteri- nary Journal 76(3): 196-198. Banasik, K. & Ignatowicz, S. 1995. Use of plant powders for protection of stored products against insect pests. Teoksessa: Pruszynski,S., Lipa,J.J. (eds.) Materials of the 35. Research Session of Institute of Plant Protec- tion. Reports. s. 160-165. Bandara, K., Peries, I., Kumar, V., Karunaratne, V. & Ranasinghe, M. 1990. Insecticidal activity of Acorus calamus L. and Glycosmis mauritiana (Lam.) Tanaka against Aphis craccivora. Tropical Agriculture Guildford: Butter- worth Scientific 67(3): 223-228. Banerjee, P.S. 1997. Efficacy of herbal ectoparasiticide AV/EPP/14 on some ectoparasites of dogs and cattle. Journal of Veterinary Parasitology 11(2): 215-217. Baudry, A. & Nourrisseau, J.G. 1986. Violet root rot; cause of a new disease of lily-of-the-valley roots in the South-west (Convallaria majalis L.; Rhizoctonia violacea Tul.). Phytoma 379: 39-40. Beerhues, L. 1993. Constitutive and elicitor-induced xanthones in cell cul- tures of Centaurium erythraea and Centaurium littorale. Planta Medica 59(7): 587. Beerhues, L. 1996. Benzophenone synthase from cultured cells of Cen- taurium erythraea. FEBS-Letters 383(3): 264-266. Beerhues, L., Barillas, W., Peters, S. & Schmidt, W. 1997. Xanthone biosyn- thesis in plant cell cultures. Recent Research Developments in Phyto- chemistry 1: 69-76. Behal, S.R. 1998. Effect of some plant oils on the olfactory response of the larvae of rice-moth Corcyra cephalonica Stainton. Annals of Plant Protec- tion Sciences 6(2): 146-150. Belanger, A., Boudreau, F., Rahman, D., Schausberger, E. & Buchbauer, G. 1998. Chemical composition of the essential oil and extract from wild Acorus calamus from Quebec region in Canada. Teoksessa: 29th Interna- tional Symposium on Essential Oils, Frankfurt am Main, Germany, 6.-9. syyskuuta 1998. Abstracts. Institute fur Lebensmittelchemie, Johann Wolfgang Goethe-Universität. s. 3-9. 70 Bellomaria, B., Martini, R.M. & Valentini, G. 1982. Anatomy, histochemistry and active principles of Gratiola officinalis L. Annali di Botanica 40: 171- 177. Bernáth, J. (toim.). 1993. Vadontermö és termesztett gyógynövények. (Luon- non- ja viljeltyt lääkekasvit). Budapest: Mezögazdasági Kiadó. 566 s. Bernáth, J. & Nemeth, E. 1998. Changes in the medicinal pant sector of Hungary since the fall of communism. Teoksessa: Medicinal olant trade in Europe: conservation and supply. Proceedings of first international sym- posium on the conservation of medicinal plants in trade in Europe. Royal Botanic Gardens Kew, United Kingdom, 22.-23. June 1998. s. 55-65. TRAFFIC Europe. Bhilegaonkar, N.G. & Maske, D.K. 1997. Efficacy of a herbal compound AV/EPP/14 against ectoparasites of dogs. Indian Veterinary Journal 74(10): 869-870. Bhilegaonkar, N.G & Maske, D.K. 1998. Efficacy of the herbal compound AV/EPP-14 against ectoparasites of dogs. Journal of Veterinary Parasitology 12(1): 46-47 Bland, K.P. 1999. Ophiomyia gnaphalii Hering (Diptera: Agromyzidae) in Antennaria dioica in Scotland. British Journal of Entomology and Natural History 12(1): 11-12. Bucher, M. & Kuhlemeier, C. 1993. Long-term anoxia tolerance. Multi level regulation of gene expression in the amphibious plant Acorus calamus L. Plant physiology 103(2): 441-448. Calis, I., Yuruker, A. & Ruegger, H. 1992. Triterpene saponins from Primula veris subsp. Macrocalyx and Primula elatior subsp. Meyeri. Journal of Natural Products 55 (9): 1299-1306. Cart, J., Reznicek, G., Korhammer, S., Haslinger, E., Jurenitsch, J. & Ku- belka, W. 1992. The first spectroscopically confirmed saponin from Her- niaria glabra. Planta Medica 58: 709. Cernaj, P., Galambosi, B., Helemikova, A., Martonfi, P. & Szebeni- Galambosi, Zs. 1991. Effect of spacing and cultivation site on some bio- logical and agricultural properties of Achillea collina Becker. Herba Hun- garica 30(3): 15-26. Chander, H., Nagender, A., Ahuja, D.K. & Berry, S.K. 1999. Laboratory evaluation of plant extracts as repellents to the rust red flour beetle, Tri- bolium castaneum (Herbst.), on jute fabric. International Pest Control 41(1): 18-20. Comey, N., Grey, A., Hook, I., James, P. & Sheridan, H. 1999. Sesquiterpe- nes from Leontopodium alpinum. Phytochemistry 50(6): 1057-1060. 71 Comey, N., Hook, I., Sheridan, H., Walsh, J. & James, P. 1997. Isolation of (S)-(-)2,3-dihydro-2,6-dimethyl-4H-benzopyran-4-one from roots of Leon- topodium alpinum. Journal of natural products 60(2): 148-149. Craciun, F., Bojor, O. & Alexan, M. 1977. Acorus calamus L. Teoksessa: Farmacia naturii II. Ceres, Bucuresti.s. 249 - 251. Das, S.S. 1997. Therapeutic efficacy of AV/EPP/14 herbal ectoparasiticide liquid against sarcoptic mange infestations in goats. Journal of Parasitol- ogy and Applied Animal Biology 6(1): 39-41. Das, S.S. & Sreekrishnan, R. 1998. Therapeutic efficacy of AV/EPP/14 herbal ectoparasiticide against sarcoptic mange infestation in rabbits. Journal of Veterinary Parasitology 12(2): 135-136. Debnath, M.C., Khound, J.N., Dutta, S.K. & Sarmah, P.C. 1998. Management of potato tuber moth, Phthorimaea operculella (Zeller) in potato storage. Journal of the Agricultural Science Society of North-East India 11(1): 55- 60. Deshmukh, P.B. & Renapurkar, D.M. 1987. Insect growth regulatory activity of some indigenous plant extracts. Insect Scientifical Application 8(1): 81- 83. El-Nahal, A.K., Schmidt, G.H. & Risha, E.M. 1989. Vapours of Acorus cala- mus oil - a space treatment for stored-product insects. Journal of Stored Products 25(4): 211-216. El-Nahal, A.K., Schmidt, G. & Risha, E. 1994. Influence of vapours of Acorus calamus L. oil on the reproductivity of some stored product Coleoptera. Pakistan Journal of Entomology Karachi 9(1-2): 21-27. Erhardt, A. 1993. Pollination of the edelweiss, Leontopodium alpinum. Bo- tanical Journal of the Linnean Society 111: 229-240. Formanowiczowa, H. & Kozlowski, J. 1973. Biology of germination of seeds of medicinal plants part XI. The seeds of Centaurium umbellatum Gilib. Herba Polonica 19: 160-166. Galambosi, B. 1989. Luonnonkasvista viljelykasviksi (Siankärsämö). Puutar- ha 92(9): 556-557. Galambosi, B. 1993a. Alppivuoristojen rohdoskasveja. (Etelänarnikin viljely). Puutarha 96(9): 474-475. Galambosi, B.1993b. Alppivuoristojen rohdoskasveja. (Keltakatkeron viljely). Puutarha 96(10): 550-552. 72 Galambosi, B. 1994. Luonnon rohdoskasvien viljely. Kokemuksia ja koetulok- sia vuosilta 1984-1993. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja kou- lutuskeskus, Mikkeli. Julkaisuja 30. 153 s. Galambosi, B. 1995. Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Hel- sinki: Painatuskeskus. 234 s. Galambosi, B. 1996a. Experiences in cultivating Gentiana lutea in Finland. Teoksessa: Bellomaria.B. ed.:Atti del Convego ”Gentiana e specie amaro- aromatiche. Richerce ad applicazioni” camerino, 8-10 Giugno 1995. Luomo e lambiente 19: 139-142. Galambosi, B. 1996b. La culture de la gentiane jaune en Finlande. Bulletin du Cercle Europeen d’Etude des Gentianacees 8: 4-7. Galambosi, B. 1999a. Uudet potkut yrttialalla Etelä-Savossa! MMM Luon- nontuote - tiedote 1/99: 10-11. Galambosi, B. 1999b. Active compounds of cold tolerant medicinal plants cultivated in Finland. Teoksessa: Abstracts of International Seminar ADEME/IENICA, Speciality Chemicals for the 21st Century. Sophia Anti- polis, Valbonne, France, 16-17 syyskuuta 1999. s. 26-27. ADEME. Galambosi, B. 1999c. Rohdokseksi tai koristeeksi hierakoita ja savikoita. Kotipuutarha 11-12: 48-50. Galambosi, B. 2001. Uhanalaisten rohdoskasvien tuotannon kehittäminen Etelä-Savossa 1999-2001. Loppuraportti. Mikkeli .Maa- ja elintarviketa- louden tutkimuskeskus. EMOTR kehittämishanke, Dnro 3480/3305-98 . 35 s. Galambosi, B. & Takkunen, N. 1998a. Kihokki tuottaa satoa viljeltynäkin. Puutarha & Kauppa 8: 6-7. Galambosi, B., Galambosi, Zs., Latvus, A. & Kaarlas, M. 1999a. Uusien roh- doskasvien viljelytekniikka ja laatu. Maatalouden tutkimuskeskuksen jul- kaisuja. Sarja B 19. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. 33 s. Galambosi, B., Galambosi, Zs. & Repcak, M. 2000b. Growth, yield and sec- ondary metabolite production of Drosera species cultivated in peat beds in Finland. Suo 51(2): 47-57. Galambosi, B., Galambosi, Zs., Repcak, M. & Takkunen, N. 1999b. The ef- fect of artificial feeding on growth, yield and quality of Drosera species grown indoors. Drogenreport 12(22): 9-18. Galambosi, B., Galambosi-Sz, Zs., Varga, E., Hajdu, Zs. & Telek, E. 1999d. Cultivation methods, root yield and flavonoid content of roseroot (Rhodiola rosea L.) grown in Finland. Teoksessa: Book of abstracts. IV International 73 conference, Cultivation, harvesting and processing of medicinal herbs. Nova Lubovna,Slovakia, June 8-11. 1999. Slovakofarma s. 38-39. Galambosi, B., Honkala, Y. & Jokela, K. 1993. Production potential of wild and cultivated golden-rod (Solidago virgaurea L.) populations in Finland. Acta Horticulturae 344: 249-255. Galambosi, B., Repcak, M. & Takkunen, N. 1999c. Cultivation practices, yield and quality of Drosera species grown in Finland. Teoksesa: Book of abtsracts. IV International conference, Cultivation, harvesting and proc- essing of medicinal herbs. Nova Lubovna, Slovakia, June 8-11 1999. Slo- vakofarma s. 24-25. Galambosi, B., Sz-Galambosi, Zs., Svoboda, K. P. & Deans, S. G. 1998b. Flower yield and Antioxidant properties of Arnica montana L. grown in Finland. Drogenreport 11(19): 10-13. Galambosi, B., Takkunen, H. & Repcak, M. 1998c. Can we replace collection of Drosera by cultivation? Teoksessa: Proceedings of the First Interna- tional Symposium On the Conservation of Medicinal Plants in trade. Royal Botanical Gardens, Kew, United Kingdom, 22-23 kesäkuuta 1998. TRAF- FIC Europe. s. 131-139. Galambosi, B., Takkunen, N. & Repcak, M. 2000a. The effects of regular collection of Drosera rotundifolia in natural peatlands in Finland: plant density, yield and regeneration. Suo 51(2): 37-46. Galambosi, B., Toth, L., Telek, E. & Mathe, I. 1996. Variation on yield, mor- phology and marrubin content of horehound (Marrubium vulgare L.) ac- cessions grown in Finland. Teoksessa: Pank, F. (toim.): Proceeding of the International Symposium on Breeding Research on Medicinal and Aro- matical Plants. Quedlinburg, Germany, 30 kesäkuuta - 4 heinäkuuta 1996.Quedlinburg. s. 56-58. Galambosi, B., Tuominen, L. & Tuominen, M. 1999e. Luonnon yrttien viljely. Helsinki: Arktiset Aromit Oy, Edita Ab. 74 s. Golob, P. & Webley, D.J. 1980. The use of plants and minerals as traditional protectants of stored products. London, UK. TPI. 32 s. Gorb, S.N. & Gorb, E.V. 1995. Removal rates of seeds of five myrmeco- chorous plants by the ant Formica polyctena (Hymenoptera: Formicidae). Oikos 73(3): 367-374. Gorb, S.N. & Gorb, E.V. 1999. Dropping rates of elaiosome-bearing seeds during transport by ants (Formica polyctena Foerst.): implications for dis- tance dispersal. Acta Oecologica 20(5): 509-518. Gracza, L. 1983. Active principles of Asarum europaeum. 16. Local anaes- thetic activity of phenylpropanoids. Planta Medica 48(3): 153-157. 74 Gracza, L. 1987. Constituents of Asarum europaeum L. 17. Lipoids. Phar- mazie 42(2): 141-142. Grayer-Barkmeijer, R.J. & Tomas-Barbean, F.A. 1993. (8-hydroxylated fla- vone O-glycosides and other flavonoids in chemotypes of Gratiola offici- nalis. Phytochemistry 34(1): 205-210. Gulyas, I., Mackova, A. & Padisak, G. 1996. The germination biology of Centaurium erythraea RAF. seeds. Teoksessa: Abstracts of the lectures and posters of the Lippay Janos Scientific Symposium. Budapest, 17-18 lokakuuta 1996. Publications of the University of Horticulture and Food In- dustry, Budapest. s. 149. Hannukkala, A. & Heinonen, A. 1995. Luonnonyrttejä viljelyyn Lapissakin. Koetoiminta ja käytäntö 52(14.11.1995): 50. Harikrishnan, K.N., Molly-Hariharan, Hariharan, M. & Kishor, P. 1999. In vitro clonal propagation of sweet flag (Acorus calamus L.) - a medicinal plant. Teoksessa: Proceedings of a symposium held at Hyderabad,India. 29-31 tammikuuta 1997. s. 220-222. Hatjimanoli, M., Favre-Bonvin, J., Kaouadji, M. & Mariotte, A.M. 1988. Mono- hydroxy- and 2,5-dihydroxy terephthalic acids, two unusual phenolics iso- lated from Centaurium erythraea and indentified in other gentianaceae members. Journal of Natural Products. 51(5): 977-980. Hiltunen, R. & Holm, Y. 1994. Luonnonlääkkeet. Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Oppimateriaaleja 27. Helsinki: Painotalo Miktor. 239 s. Hiltunen, R. & Holm, Y. (toim). 2000. Farmakognosia. Farmaseuttinen biolo- gia. Helsinki: Yliopistopaino. 370 s. Hennessy,D., Hook,I,.m Sheridan,H., McGee,A. 1989.Hydroxycinnamic acid esters from cell suspension cultures and plants of Leontopodium alpinum. Phytochemistry 28 (2): 489-490. Hettiarachchi, A., Fernando, K. & Jayasuriya, A. 1997. In vitro propagation of wadakaha (Acorus calamus L.). Journal of the National Science Council of Sri Lanka 25(3): 151-157. Heywood, V. 1998. Medicinal and Aromatic Plants as Global Resources. Acta Horticulturae 500: 21-29. Huck, C.W. Huber, C.G., Lagoja, I.M., Ongania,K-H., Scherz,H and Bonn, G.K.1999. Chemical investigation, isolation and structural analysis of fla- vones from Flos primulae. Teoksesa: Abstratc of 46th Annual Congress of the Society for Medicinal Plant Research August 31ts - September 4th,1998 Vienna,. University of Vienna, Institute of Pharmacognosy. G67. 75 Häkli, L. 1997. Laukat hurmaavat puutarhassa ja keittiössä. Kotipuutarha 2/1997: 17-19. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998. Retkeily- kasvio. Helsinki: Yliopistopaino. 656 s. Ignatowicz, S. 1997. Screening of plant powders for repellency to the grain weevil, Sitophilus granarius L. (Coleoptera; Curculionidae). Annals of Warsaw Agricultural University SGGW, Horticulture 18: 13-19. Il’enko, O.O. & Taldykin, O.IE. 1983. Introduction of Gratiola officinalis in the Central Republican Botanical Garden of the Ukrainian SSR Academy of Sciences. Introdukcija i Aklimatizatsija Roslini. ”Naukova dumka” Ukraina. 22: 16-18. Imtiaz-Ahmad, Naqvi, S.H., Tanveer-Alam, Azmi, M.A. & Rahila-Tabassum, 1998. Toxicity of cypermethrin and Acorus calamus extract on Sitophilus oryzae. Proceedings of Pakistan Congress of Zoology 18: 31-36. Jalas, J. 1965. (toim). Suuri kasvikirja II. Helsinki: Otava. 853 s. Janeczko, Z., Sendra, J., Kmiec, K. & Brieskorn, C.H. 1990. A triterpenoid glycoside from Menyanthes trifoliata. Phytochemistry 29(12): 3885-3887. Jatisatienr, C.and Jatisatienr,A. 1999. The fungicidal properties of extracts of clove (Eugenia caryophyllus Spreng.) and sweet flag (Acorus calamus Linn.). Acta Horticulturae 501: 87-93. Jilani, G. 1986. Evaluation of some botanical products as grain protectants against insect pests at farm level in Pakistan. Teoksessa: 17th Anniversary and Annual Convention of the Pest Control Council of the Philippines. Ilio City, 8-10 toukokuuta 1986. College, Laguna, Philippines. Jilani, G. & Haq, H.S. 1984. Studies of some indigenous plant materials (rhi- zomes of Acorus calamus, Allium sativum, seeds of Azadirachta indica, Carum copticum and leaves of Xanthoxylum armatum) as grain protec- tants against insect pests of stored grain. Pakistan Entomologist 6(1-2): 9- 14. Jilani, G., Noorullah & Ghiasuddin. 1984. Studies on repellent properties of some indigenous plant materials (rhizomes of Acorus calamus, rotts of Valeriana officinalis, leaves of Xanthoxylum armatum and Artemisia mari- tima and seeds of Azadirachta indica) against the red floor beetle, Tri- bolium castaneum (Herbst.). Pakistan Entomologist 6(1-2): 121-130. Jilani, G. & Saxena, R.C. 1987. Derivatives on neem, turmeric, and sweet- flags as protectants against stored grain insect pests. Teoksessa: 11st In- ternational Congress of Plant Protection. Manila, Philippines, 5-9 loka- kuuta 1987. Manila, Philippines. 76 Jilani, G. & Saxena, R.C. 1990. Repellent and feeding deterrent effects of turmeric oil, sweetflag oil, neem oil, and a neem-based insecticide against lesser grain borer. Journal of Economical Entomology 83(2): 629-634. Jilani, G., Saxena, R.C. & Rueda, B.P. 1988. Repellent and growth-inhibiting effects of turmeric oil, sweetflag oil, neem oil, and ”Margosan-O” on red flour beetle. Journal of Economical Entomology 81(4): 1226-1230. Jokela, K. & Galambosi, B. 1998. Effect of ridge cultivation and plant density on growth and yield of some medicinal plants in Finland. Zeitrift fur Arznei und Gewurtzpflanzen 3: 139-145. Jumior, P. 1989. Further investigations regarding distribution and structure of the bitter principles from Menyanthes trifoliata. Planta Medica s. 83-86. Kalman, K, Cservenka, J., Medvegy, A. & Mihalik, E. 1998. Characteristics of generative reproduction in Primula species. Teoksessa: Lippay Janos & Vas Karoly International Scientific Symposium. Medicinal Plant Section. 16-18.September 1998. Budapest. s.137. Kaouadji, M. & Mariotte, A.M. 1986. Centaurium erythraea: analysis of xan- thonic content in roots and chemiotaxonomic considerations (polyoxygen- ated xanthones). Proceedings. Teoksessa: International days of Polyphe- nol Group and general meeting. Montpellier, France. 9-11 kesäkuuta 1986. Narbonne (France) s. 546-552. Karjalainen. M. 1996. POHERIKA (Pohjoisen erikoiskasvit) 1996-1999. Han- kesuunnitelma. Oulun yliopisto Kajaanin kehittämiskeskus. 24 s. Karwowska, K., Stegman, J., Duszkiewicz-Reinhard, W & Dobrzeniecka, A. 1997. Studies on isolation and chemical composition of biologically active compounds of calamus (Acorus calamus). Part III. Annals of Waesaw Ag- ricultural University SGGW, Horticulture 18: 109-113. Keller, K., Odenthal, K.P. & Leng-Peschlow, E. 1985. Spasmolytic effect of isoasarone-free calamus. Planta Medica 1: 6-9. Kerekes, J. 1969. Gyógynövénytermesztés (Lääkekasvien viljely). Mezögaz- dasági Kiadó, Budapest. 344 s. Keskitalo, M. 1997. Agropolis Oy:n erikoiskasviviljelyn kehittämishanke. Te- oksessa: Mauste- ja rohdosyrttien tutkimusseminaari. Jokioinen, 4.12.1997: Maatalouden tutkimuskeskus s. 101-103. Khan, M.I. & Borle, M.N. 1984. Efficacy of some non-toxic grain protectants against the pulse beetle, Callosobruchus chinensis L. PKV Research Journal (India) 8(2): 35-37. 77 Kholoptseva, N. & Yudina V. 1993. Seasonal dynamics of the mineral content of buckbean leaves (Menyanthes trifoliata) collected from two sites in Karelia, Russia. Acta Botanica Fennica 149: 23-25. Kisljuk, O.S., Kusnetzova, T.V. & Agafonova, A.A. 1996. On the modelling of clone geometry in Asarum europaeum. Journal of Theoretical Biology 178(4): 399-404. Kosonen, K., Lehtinen, U. & Karjalainen, M. 1997. Yrttien käyttö ja markkinat - pohjoisen kasveilla Eurooppaan? Oulun yliopisto, Kajaanin kehittämis- keskus, Biotekniikka, Working papers 12. Kajaani: Oulun yliopisto. 51 s. Koul, O. 1987. Antifeedant and growth inhibitory effects of calamus oil and neem oil on Spodoptera litura under laboratory conditions. Phytoparasitica 15(3): 169-180. Koul, O. & Isman, M.B. 1990. Antifeedant and growth inhibitory effects of sweetflag, Acorus calamus L. oil on Peridroma saucia. Insect Scientifical Application 11(1): 47-53. Koul, O., Smirle, M.J. & Isman, M.B. 1990. Asarones from Acorus calamus L. oil: their effect on feeding behavior and dietary utilization in Peridroma saucia. Journal of chemical ecology 16(6): 1911-1920. Koul, O., Smirle, M.J., Isman, M.B. & Szeto, Y.S. 1990. Synergism of a natu- ral insect growth inhibitor is mediated by bioactivation. Experientia.46(10): 1082-1084. Koz’yakov, O.S. & Zil’, J.P. 1990. Resources of Acorus calamus L. on the plains of Ukrainian right bank. Ukraïnskii Botanichnii Zhurnal 47(5): 91- 95. Kukkiva kotini 1986. Helsinki: Mestarikustannus Oy. 87 s. ISBN 951-9190-42- 2. Kulkarni, V.M. & Rao, P.S. 1999. In vitro propagation of sweet flag (Acorus calamus, Araceae). Journal of Medicinal and Aromatic Plant Sciences 21(2): 325-330. Kuropka, G., Neugebauer, M. & Glombitza K. 1991. Essential oils of Achillea ptarmica. Planta Medica No. 57: 492-494. Lampolahti, J. 1999. Ketotyräruoho kaupunkikasvina Porissa. Lutukka 15: 126. Lange, D. 1998. Europe’s medicinal and aromatic plants: their use, trade and conservation. Cambridge, UK: TRAFFIC International. 77 s. 78 Lange, D. 2000. Conservation and sustainable use of Adonis vernalis, a me- dicinal plant in international trade. Plant Species Conservation Mono- graphs 1. Bonn: German Federal Agency for Nature Conservation. 88 s. Lange-Osten, D. 1995. Trade in medicinal plants - a German case. Teokses- sa: Newton, J. (toim.): Planta Europa. Proceedings of first European con- ference on the conservation of wild plants, Hyeres, France, 2-8. Septem- ber, 1995. London: Plantlife. s. 178-183. Lansky, P.S. 1993. Heuristic pharmacognostics in King Solomon’s Garden. Acta Horticulturae 344: 166-177. Launert, E. 1981. Gratiola officinalis L. Teoksessa: The Hamlyn guide to edi- ble and medicinal plants of Britain and Northern Europe. London. The Hamlyn Publishing Group Limited. s. 152. Levinson, H. & Levinson, A. 1999. Pest control of stored grain in antiquity. Informatore - Fitopatologico. 49(9): 13-18. Lindberg, 1993. Lapin ja Pohjois-Suomen rohdos- ja luontaistuotekasveista. Kuopion yliopiston julkaisuja A. Farmaseuttiset tieteet 8. Farmaseuttisen kemian laitos, Kuopion yliopisto, Kuopio. 243 s. Luechai-Arayarungsarit, Suphaphon-Chanbuathong & Kampanart-Mookdee. 1992. Using plant extracts to control nematode attacking rice. Teoksessa: Proceeding of Annual Meeting 1992, Pathum Thani Rice Research Cen- ter, Pathym Thani (Thailand) s. 196-201. Luik, A., Sibul, I. & Voolma, K. 1998. Influence of plant extracts on the matu- ration feeding of the large pine weevil, Hylobius abietis L. Metsanduslikud Uurimused 29: 146-154. Lysenko, T.A. 1994. Ecological-biological characteristics of Primula veris L. in the forest-steppe of the Ukraine. Rastitel’nye Resursy 30(3): 15-24. Löfvik, K. 1998. Kattfotsläktet - Antennaria. Trädgårds nytt 18: 17. Löfvik, K. 2000. Konvaljsläktet - Convallaria. Trädgårds nytt 8: 5. Mackova, A. 1988. Small-plot cultivation of common centaury (Centaurium erythraea Raf. Gentianaceae) in East-Slovakia. Herba Hungarica 27(2-3): 67-73. Mackova, A. 1993. Niektoré biologické charakteristiky zemezlce mensej (Centaurium erythraea Raf.) so zretelom na agrotechniku. Akademinen dessertatio. 25 s. Väitöskirja. Maffei, M., Chialva, F. & Codignola, A. 1989. Essential oils and chromosome numbers of Italian Achillea species. Journal of Essential Oil Research. 2: 57-64. 79 Maksimova, T.A. & Yudina, V.F. 1999. The effect of small doses of mineral fertilizers on the vegetation of a sedge-sphagnum bog. Russian Journal of Ecology 30(6): 382-386. Martynov, E.G., Makarov, D.Yu., Panov, V.L. & Martynov, A.E. 1987. Poly- saccharides of Primula veris. Chemical Natural Compounds 22(4): 473- 474. Máthé, I. 1960. Die Standorte des Kalmus (Acorus calamus L.) in Ungarn. Kisérletügyi közlemények 1: 93-103. Máthé, A. 1978. Szívglikozid tartalmú növények (Convallaria majalis L., Adonis vernalis L., Digitalis lanata Ehrh.) alaki, kémiai és ökológiai sajátosságai. Kanditátusi értekezés tézisei. Budakalász 1978. 14 s. Máthé, A. & Kubelka, W. 1978. Data to the chemical variability of Convallaria majalis L. Acta Horticulturae 73: 35-41. Máthé, A., Máthé, I. jun. & Kaposi, P. 1978. Angaben zur frage der geographischen rassen und ontogenetischen entwicklung von Convallaria majalis L. Herba Hungarica 17(2): 7-17. Maurer, R., Huck, C.W., Popp, M., Basener, N. & Bonn, G.K. 1998. Quanti- tive fourier transform near-infrared-reflectance-spectroscopy (NIRS) com- pared to high performance liquid chromatography (HPLC) of a flavone in Flos Primulae veris Extracts (Sinupret). Teoksessa: 46th Annual Congress of the Society for Medicinal Plant Research,August 31-September4, 1998, Vienna, University of Vienna, Institute of Pharmacognosy. s. E25. Mazza, G. 1985a. The volatile constituents of the essential oil. (Gas chro- matographic and mass spectrometric studies of the constituents of the rhizome of Calamus). Annali dell’Isttuto Sperimentale per l’Enologia, Asti 16: 71-91. Mazza, G. 1985.b The volatile constituents of alcoholic extracts. (Gas chro- matographic and mass spectrometric studies of the constituents of the rhizome of Calamus). Annali dell’Istituto Sperimentale per l’Enologia, Asti 16: 93-109. McAlpine Thorpe & Warrier Limited 1996. Future world trends inthe supply, utilisation and marketing of endangered medicinal plants. London: McAl- pine Thorpe & WaarierLimited. 177 s. McKee, J. & Richards, A.J. 1998. The effect of temperature on reproduction in five Primula species. Annals of Botany 82(3): 359-374. Menghini, A., Pocceschi, N., Venanzi, G. & Tomaselli-Palladini, B. 1998. Effect of nitrogen fertilization on photosynthesis rate, nitrogenous metabo- lites and alpha- and beta-asarone accumulation in triploid Acorus calamus L. leaves. Flavour and Fragrance Journal 13(5): 319-323. 80 Miszlai-Szilagyi, Zs. 1982. Our peral medicinal plants in natural and in semi- cultivation ecological systems. Herba Hungarica 21(2-3): 13-20. Mitrev, A. 1978. Study on the cropping possibilities of the lily-of-the-valley (Conval- laria majalis L.). Plant science XV, 3: 71-75. Morris, R. 1998. Plants for a Future: Plant portrait - Allium ursinum, wild gar- lic. pfaf@scs.leeds.ac.uk/pfaf/garlic.html This article originally appeared in the January 1997 issue of the Frends of PFAF newsletter. Muntean, L., Salontai, A., Botez, C., Carean, V. & Tamas, M. 1985. Experi- mental results concerning vegetative multiplying of Herniaria glabra L. Buletin IACN A-39: 39-41. Mäkinen, Y., Laine, U. & Kalela, H. 1995. Kalmojuuri - Acorus calamus L. Teoksessa: Pohjolan kasvit 3. Helsinki: Tammi. 251 s. Mäkitalo, I. & Jankkila, H. 1999. Lapin luonnontuotealan kehittämishankkeet 1996-1998. Rovaniemi: Lapin Maaseutukeskus Ry. 62 s. Narong-Chungsamarnyart, Suratwadee-Jiwajinda & Weerapol-Jansawan. 1988. Study the effect of crude-extract of plants on the tick (Boophilus mi- croptus). Kasetsart University, Bangkok, Kasetsart Univ. Research and Development Inst. Bangkok. 9 s. Nawamaki, K. & Kuroyanagi, M. 1996. Sesquiterpenoids from Acorus cala- mus as germination inhibitors. Phytochemistry 43(6): 1175-1182. Nigam, M.C., Ateeque, A. & Misra, L. N. 1990. CG-MS examination of essen- tial oil of Acorus calamus. Indian Perfumer 34(4): 282-285. Nyaradine dr. Szabady Judit, 1999. Uhanalaisten rohdoskasvien markkinointi Länsi Euroopan maissa. Markkinaselvitys, käsikirjoitus. 19 s. Pajni, H.R., Neelima-Talwar, Sadhana-Sahnan, Talwar, N. & Sahnan, S. 1995. Use of new pesticides of plant origin - asarone and its derivatives for control of bruchids. Annals of Entomology 13(2): 59-63. Panda, D.N. & Misra, S.C. 1997. In vitro efficacy of herbal formulation AV/EPP/14 against dog tick Rhipicephalus sanguineus. Journal of Veteri- nary Parasitology 11(2): 155-159. Panda, D.N., Misra, S.C., Banerjee, D.P., Ghosh, J.D. & Gupta, S.K. 1998. Acaricidal effect of herbal formulation AV/EPP/14 against dog tick Rhipi- cephalus sanguineus. Teoksessa: Parasitic diseases - new horizons. Pro- ceedings of the eighth national congress of veterinary parasitology and national symposium on molecular parasitology, 9-11 lokakuuta, 1996. 165 s. 81 Pandey, U.K., Srivastava, A., Lekha, C. & Singh, A. 1983. Efficacy of certain plant extracts against brinjal aphid Aphis gossypii Glover. Indian Journal of Entomology 45(3): 313-314. Paneru, R.B., Patourel, G.N.-le & Kennedy, S.H. 1997. Toxicity of Acorus calamus rhizome powder from Eastern Nepal to Sitophilus granarius (L.) and Sitophilus oryzae (L.). Crop Protection 16(8): 759-763. Parveen, S.S. & Malik, M.M. 1986. Studies on the possible use of plant (Acorus calamus, Zanthoxylum aramatum, Rhazya stricta and Saussurea lappa) material as insect repellent. Teoksessa: Fourteenth (NIAB) annual report 1985-86. Nuclear Institute for Agriculture and Biology, Faisalabad, Pakistan. s. 60-64. Pathak, K.M. & Shukla, R.C. 1998. Efficacy of AV/EPP/14 (herbal ectopara- siticide) against canine demodicosis. Journal of Veterinary Parasitology 12(1): 50-51. Peltola, R. 1998. Saanko siirtää kevätesikkoja? Suomen Luonto 8: 49. Petitjean-Freytet, C., Carnat, A. & Lamaison, J.L. 1993. The flower of prim- rose: comparative study of Primula veris L. and Primula elatior (L.) L. Plantes Medicinales et Phytotherapie 26(1): 27-35. Phillips, H.R. 1986. Sundews (Drosera species). Teoksessa: Growing and propagating wild flowers. London: The University of North Carolina press. s. 256-258. Phillips, H.R. & Rix, M.1991. Achillea sp. Teoksessa: Perennials, Vol.2, Late perennials, McMillan Publisher Ltd. 2: 139. Phillip, J., Nair, G., Premalatha, S. & Sudhadevi, P.K. 1992. Effect of planting materials and time of harvest on yield and essential oil content of rhi- zomes in Acorus calamus. Indian Cocoa, Arecanut and Spices 16(2): 63- 65. Piasecki, D. 1998. Seasonal changes in allelopathic influence of plants on the growth of root rot Heterobasidion annosum (Er.) Brefeld mycelium. Sylwan 142(8): 43-53. Pierce, S. & Schmidt, G.H. 1993. Effect of etheric Acorus calamus oil and beta-asarone on the larger corn borer Prostephanus truncatus (Horn). Pflanzenschutz .66(5): 89-96. Piirainen,M., Piirainen, M., Vainio,H. 1999. Kotimaan luonnonkasvit. WSOY, Porvoo-Helsinki-Juva, 511 s. Pitoon-Urairong, Prasoot-Sittisuang & Kitiya-Kitkuande,. 1992. Use of Acorus calamus L. to control stored rice seed insects. Teoksessa: Proceedings of 82 Annual meeting 1992, 19-20 Febr. Pathum Thani Rice Research Center, Thailand. Pathum Thani. s. 79-86. Pitoon-Urairong, Prasut-Sitthisuang & Kitiya-Kitkuandee. 1992. Effectiveness of some indigenous toxic plants in controlling stored-product insects. Teoksessa: Proceeding of annual meeting 1992, Pathum Thani Rice Re- search Center, Pathum Thani.Thailand. s. 202. Pohjolan kasvit 3, 1995. Mäkinen,Y. (toim.). Helsinki: Tammi. s. 41-43. Polunin, M. & Robbins, C. 1992. Luonnon suuri apteekki. Lontoo: Dorling Kindersley Limited. 144 s. Qureshi, S., Rai, M.K. & Agrawal, S.C. 1997. In vitro evaluation of inhibitory nature of extracts of 18 plant species of Chhinwara against 3 keratino- philic fungi. Hindustan Antibiotics Bulletin 39(1-4): 56-60. Racz, G., Racz-Kotilla, E. & Szabo, L. 1992. Gyógynövényismeret - a fitote- rapia alapjai. (Medicinal plant-knowledge- the base of phytoterapy). Sani- tas Természetgyógyászati Alapítvány, Budapest. 402 s. Rahman, M.M. & Schmidt, G.H. 1999. Effect of Acorus calamus (L.) (Araceae) essential oil vapours from various origin on Callosobruchus phaseoli (Gyllenhal). Journal of Stored Products Research 35(3): 285- 295. Rameshbabu, B., Saxena, D.B. & Gujar, G.T. 1991. Asarone derivatives as contact insecticides against red cotton bug (Dysdericus koenigii F.). Pesti- cide Research Journal 3(2): 145-150. Rams, B. 1983. Chemical races of the asarabacca, Asarum europaeum L. in Poland. Herba Hungarica 22(1): 13-19. Rápóti, J. & Romváry, V. 1977. Gyógyitó növények. (Parantavat kasvit). Bu- dapest: Medicina könyvkiadó. 509 s. Raukko, E. 1994. Olisiko kielosta vielä viljelykasviksi? Puutarha Uutiset 51- 52: 18-19. Reimann-Philipp, R. & Reimann-Philipp, G. 1987. Convallaria majalis (lily-of- the-valley) improved as ornamental plant after 35 years of breeding work. Acta Horticulturae 205: 65-69. Rejesus, B.M. 1989. Botanical insecticide research in the Philippines. An update. College, Laguna, Philippines. UPLB-CA. 1 s. Summary Renapurkar, D.M. & Deshmukh, P.B. 1984. Pulicidal activity of some indige- nous plants (Acorus calamus, Allium sativum, Anona squamosa, Brassica nigra, Croton tiglium, Ocimum sanctum, Piper nigrum, fleas, plant ex- tracts). Insect Scientific Application 5(2): 101-102. 83 Rey, C. 1994. Nouvelles variétés de plantes médicinales et aromatiques. Montagna 9: 16-17. Rey, C. & Slacanin, I. 1999. Cultivation and phytochemistry of edelweiss. Revue Suisse de Viticulture, d’Arboriculture et d’Horticulture 31(2): 89-96. Risha, E.M. 1986. Insecticidal and biological effects of Acorus calamus oil vapours on some stored-product insects. 182 s. Väitöskirja. Risha, E.M., El-Nahal, A.K. & Schmidt, G.H. 1990. Toxicity of vapours of Acorus calamus L. oil to the immature stages of some stored-product Co- leoptera. Journal of Stored Products. Pergamon Press 26(3): 133-137. Rode, J., Mastnak-Culk, C. & Wagner, T. 1996. Acorus calamus L. in Slove- nia. Teoksessa: Proceedings of international symposium: Breeding re- search on medicinal and aromatic plants. Quedlinburg, Germany, 30 ke- säkuuta – 4 heinäkuuta, 1996. Quedlinburg, s. 88-91. Rudall, P.J. & Furness, C.A. 1997. Systematics of Acorus: ovule and anther. International Journal of Plant Sciences 158(5): 640-651. Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.) 1997. Uhanalaiset kasvimme. Tampere: Tammer-Paino Oy. 335 s. Räty, E. 1998. 5 varmaa vihreää. Kotipuutarha 10: 14-15. Salamon, I. & Danielovic, I. 1998. The genepool of selected herbs in the Eastern Slovakia and its study. Oblastny vyskumny ustav agroekologie 14: 268-274. Sardsud,U., Chaiwangsri,T., Sardsud,V., Sittigul,C. 1994. Effects of plant extracts on the in vitro and in vivo development of (longal) fruit pathogens. Teoksessa: Johnson, G.I.( ed.): Workshop. Development of postharvest handling technology for tropical tree fruits. Austrailan Centre for Interna- tional Agricultural Research. s. 60-62. Schantz, M. von. 1958. Über das äterische Öl beim Kalmus, Acorus calamus L. Pharmakognostische untersuchung. Acta Botanica Fennica 59. Helsin- ki: Societas pro Fauna et Flora Fennica. 138 s. Schmid, B., Tschirdewahn, B., Kötter, I., Günaydin, R., Lüdtke, R., Selbmann, H-K., Schaffner, W. & Heide, L. 1998. Analgesic effect of wil- low bark extract in osteoarthritis: Results of a clinical double-blind trial. Teoksessa: Abstracts of 46th Annual congress of the society for medicinal plant research, Vienna, Aug. 31th - September 4th.1998. University of Vi- enna Institute fo Pharmacognosy. J 78. Schmidt, G.H. & Streloke, M. 1994. Effect of Acorus calamus (L.) (Araceae) oil and its main compound beta-asarone on Prostephanus truncatus (Horn). Journal of Stored Products Research 30(3): 227-235. 84 Schmidt, G.H., El-Nahal, A.K. & Risha, E.M. 1997. Evaporation, sorption and penetration of insecticidal ingredients of Indian essential Acorus calamus oil. Bolletttino di Zoologia Agraria e di Bachicoltura 29(2): 167-181. Schmidt, G.H., Risha, E.M. & El-Nahal, A.K. 1991. Reduction of progeny of some stored-product Coleoptera by vapours of Acorus calamus oil. Jour- nal of Stored Products Research 27(2): 121-127. Schmutterer, H. & Kleffner, L. 1988. The metamorphosis-preventing, fecundity-reducing and egg-sterilizing action of raw extracts of Asarum europaeum L. Mitteilungen der Deutschen Gesellschaft fur Allgemeine und Angewandte Entomologie 6(4-6): 296-301. Schneider, M. & Bueter, B. 1998. Domestication projects for various endan- gered medicinal plant species by Vitaplant Ltd. Teoksessa: First interna- tional symposium on the conservation of medicinal plants in trade Europe. Proceedings. Royal Botanic Gardens, Kew, UK, June 22-23, 1998. TRAFFIC Europa.Poster presentation, s. 200-201. Schneider, E., Stekly, G. & Brunner, P. 1999. Domestikation von Bergfrauenmantel (Alchelmilla alpina agg.). Zeitschrift fur Arznei-& Gewurzplanzen 4: 134-140. Schroder, H., Schubert-Zsilavecz, M., Reznicek, G., Cart, J., Jurenitsch, J. & Haslinger, E. 1993. A triterpene saponin from Herniaria glabra. Phyto- chemistry 34(6): 1609-1613. Schulze, W. & Shulze, E.D. 1990. Insect capture and growth of insectivores Drosera rotundifolia L. Oecologia 82: 427-429. Sell, P. 1987. A consequent control of namatodes (in Convallaria majalis) will be profitable. Gaertnerboerse und Gartenwelt 87(43): 1626-1627. Sendl, A., Elbl, G., Steinke, B., Redl, K., Breu, W. & Wagner, H. 1993. Com- parative pharmacological investigations of Allium ursinum and Allium sati- vum. Planta Medica 58(1): 1-7. Shakunthala-Nair, T.J. & Nair, S. 1999. Effect of Acorus calamus L. extracts on the longevity of Bactrocera cucurbitae Coq. Insect Environment 5(1): 27. Siebel, H. & Bouwma, I. 1998. The occurrence of herbs and woody juveniles in a hardwood floodplain forest in relation to flooding and light. Journal of Vegetation Science 9(5): 623-630. Sing, U.P., Prithivijar, B., Aust, H.I. & Sarma, B.K. 1999. Control of powders mildew (Erysiphe pisi) with rhizome of Zingiber officinalis and Acorus calamus. Zeitschrift fur Pflanzenkrankheiten und Pflanzenschutz 106(6): 590-597. 85 Singh, C.B. 1997. Therapeutic evaluation of a herbal ectoparasiticide AV/EPP/14 on dogs. Journal of Veterinary Parasitology 11(1): 83-85. Small, E. 1997. Culinary Herbs. NRC Researc Press, Ottawa, Ontario, Can- ada, 710 s. Smet, H., Mellaert, H. van, Rans, M. & Loof, A. de.1986. The effect on mor- tality and reproduction of beta-asarone vapours on two insect species of stored grain: Ephestia kuehniella (Lepidoptera) and Tribolium confusum Duval (Coleoptera). Teoksessa: 38th International Symposium on crop protection. Gent, Belgium, 6 toukokuuta, 1986. 38(4): 1197-1203. Smith, R.C. 1990. Asarum europaeum. American nurseryman 172(8): 166. Solsoloy, A.D. 1985. Deterrent effect of yellow ginger (Curcuma longa L.), betel (Piper betle L.) and sweetflag (Acorus calamus L.) extracts on feed- ing and oviposition behaviour of some insect pests of cotton (Gossypium hirsutum L.). 57 s. Väitöskirja. Solsoloy, A.D. & Damo, M.C. 1987. Seed protectant effects of ground indige- nous plants against the damping-off organism, Sclerotium rolfsii sacc. Technical report 1985-86. Cotton research and Development Institute, Batac, Ilocos Norte, Philippines, s. 185-189. Solsoloy, A.D. & Rejesus, B.M. 1990. Deterrent effect of yellow ginger (Cur- cuma longa L.), betel (Piper betle L.) and sweetflag (Acorus calamus L.) extracts on feeding and oviposition behaviour of some insect pests of cotton. Teoksessa: National review and planning workshop on botanical pesticides. Los Banos, Laguna, Philippines, 19-20 helmikuuta, 1990. Los banos, Laguna, Pfilippines, 111 s. Solsoloy, A.D., Cacayorin, N.D. & Cano, L.C. 1991. Insecticidial and fungi- cidal action of some indigenous plant extracts against cotton pests. Cotton Research Journal 4(1-2): 1-11. Sreeja, P. & Charles, J.S. 1998. Screening of botanicals against the burrow- ing nematode Radopholus similis (Cobb. 1893) Thorne, 1949. Pest Man- agement in Horticultural Ecosystems 4(1): 36-39 Stavrovskaia, L.A. 1982. Comparative characteristics of Allium ursinum growth and development in nature and cultivation. Teoksessa: Nauka i tekhnika, Vol. 24 Bot-Issled. Minsk, s.160-165. Strauch, B. 1995. A herb to know: Lady’s - mantle. Alchelmilla vulgaris. The Herb Companion. December/January, 1995/1996. s. 32-33. Strelec, V. 1993. Sweet Sedges (Acorus calamus L.) - perspective plants for growing. Teoksessa: Cultivation, harvesting and processing herbs. Book of abstracts. The High Tatras, June 15-17a, 1993. Slovakofarma, s. 84. 86 Streloke, M. 1991. Investigations on mode of action of oil from Acorus cala- mus and its ingredient beta-asaron on insects. 77 s. Väitöskirja. Streloke, M., Ascher, K.R., Schmidt, G.H. & Neumann, W.P. 1989. Vapor pressure and volatility of beta-asarone, the main ingredient of an indige- nous stored-product insecticide Acorus calamus oil. Phytoparasit Israel Journal of Plant Protection Science 17(4): 299-313. Stuppner, H. & Ganzera, M. 1998. Determination of saflore in different Asarum species by heads pace gas chromatography. Chromatographia 47(11-12): 685-688. Stuppner, H. & Muller, E.P. 1994. Structure ravision of gratoside (A cucurbi- tacin glycoside from Gratiola officinalis). Phytochemistry 37(5): 1483- 1485. Stuppner, H., Ellmerer-Muller, E.P., Ongania, K.H. & Mayer, B. 1998. Bis- abolane derivatives from Leontopodium alpinum. Teoksessa: 46th Annual congress of the Society for medicinal plant research. Vienna, August 31th- September 4th. 1998. University of Vienna, Institute of Pharmacognosy. G44. Su, H.C. 1991. Laboratory evaluation of toxicity of calamus oil against four species of stored-product insects. Journal of Entomology Sciences 26(1): 76-80. Sugimoto, N., Kiuchi, F., Mikage, M., Mori, M., Mizukami, H. & Tsuda, Y. 1999. DNA profiling of Acorus calamus chemotypes differing in essential oil composition. Biological and Pharmaceutical Bulletin 22(5): 481-485. Sutharm-Areekul, Prateungsri-Sinchaisri & Saen-Tigvatananon. 1987. Ef- fects of Thai plant extracts on the oriental fruit fly I. toxicity test. Kasetsart Journal Natural Sciences 21(4): 395-407. Svitackova, B. 1990. The contribution to capacity of cardiotonic glycosides in herba convallariae (Convallaria majalis). Acta Universitatis Agriculturae. Series B. Facultas Horticulturae, Brno. 5(1): 47-53. Sylianco, C., Basilio, B., Mendoza, L., Ang, D., Villena, M. & del Rosario, S. 1988. Mutagenicity and clastogenicity potential of five Philippine medicinal plants. Bulletin of the Philippine Biochemical Society 8: 17-20. Szabo, L., Peredi, J., Szalma, G., Botz, L. & Schmidt J. 1996. Phytochemical valuation of the ramson seed (semen allii ursini). Teoksessa: Abstracts of the lectures and posters of the ”Lippay Janos” scientific symposium. Bu- dapest, 17-18 lokakuuta, 1996).Budapest. Publications of the University of Horticulture and Food Industry. s. 134-135. 87 Tiwari, S.N. 1994. Efficacy of some plant products as grain protectants against Rhizopertha dominica (F.). International Journal of Pest Manage- ment 40(1): 94-97. Todorova, M.N., Ognyanov, I.V. & Shatar, S. 1995. Chemical composition of essential oil from Mongolian Acorus calamus L. rhizomes. Journal of es- sential oil research 7(2): 191-193. Tyler, V.E. 1992. The honest herbal. Binhamton, New York: Pharmaceutical Products Press. s. 73-74. Valitut Palat 1982. Suomen terveyskasvit. Helsinki: Valitut Palat. 464 s. Valitut Palat 1995. Suomen luonnonkasvit. Helsinki: Valitut Palat. 466 s. Vargas, C.P., Wolf, L.R, Gamm, S.R. & Koontz, K. 1998. Getting to the root (Acorus calamus) of the problem. Journal of Toxicology, Clinical Toxicol- ogy 36(3): 259-260. Verlet, N. & Leclercq, G. 1996. Towards a Model of Technical and Economic Optimization of Specialist Minor Crops. Cd-rom. European Comission DG VI. Concerted Action AIR 3-CT-94-2076, 1995-1996. Vichai-Korpraditskul, Chainarong-Rattanakreetakul & Roongnapa- Korpraditskul . 1991. Control of anthracnose of mango fruit by plant crude (Rhinacanthus nasutus, Premna herbasca, Bauhinia pirpurea, Acorus calamus). Teoksessa: Proceedings of the 29th Kasetsart university annual conference. Bangkok, 4-7 helmikuuta, 1991. Kasetsart unibersity, Bang- kok. Plant Science s. 307-317. Vigh, T. 1992. In vitro propagation of Leontopodium alpinum L. Kertgazdasag 24(5): 62-67. Vigh, T. & Saarsalmi, A. 1994. Growth and nutrition of willow clones. Silva Fennica 28(3): 177-188. Vitas, M., Smith, K.E., Plavec, J., Kesselmeier, J., Pajic, T., Ferlan, A., Zigon, D., Kelly, S.L. & Komel, R. 1999. Induction of steroidal hydroxylase activ- ity by plant defence compounds in the filamentous fungus Cochliobolus lunatus. Chemosphere 38(4): 853-863. Vogel,A. 1986. Luonto, paras lääkitsijä. Jyväskylä: Gummerus Oy. 592 p. Vohora, S.B., Shah, S.A. & Dandiya, P.C. 1990. Central nervous system studies on an ethanol extract of Acorus calamus rhizomes. Journal of Ethnomedicinal Pharmacology 28(1): 53-62. Wagner, T. 1984. Experimental growing of medicinal plants in mountainous regions of community Zalec. Acta Horticulturae 144: 173-180. 88 Weber, M. & Braendle, R. 1996. Some aspects of the extreme anoxia toler- ance of the sweetflag, Acorus calamus. Folia Geobotanica et Phytotaxo- nomia 31(1): 37-46. Wyrostkiewicz, K. 1992. Influence of extracts of selected plant species on feeding and development of the colorado potato beetle (Leptinotarsa de- cemlineata say). Akademia Techniczno-Rolnicza w Bydgoszczy. Rozpra- wy, Poland 53. Bygoszcz, 71 s. Zanoli, P., Avallone, R., Baraldi, M., Capasso, F. (toim.), Basso, F. (toim.), Pasquale, R. De (toim.), Evans, F.J. (toim.) & Mascolo, N. 1998. Sedative and hypothermic effects induced by beta-asarone, a main component of Acorus calamus. Teoksessa: Proceedings of the second international symposium on natural drugs. Maretea, Italy, 28 syyskuuta – 1 lokakuuta, 1997. Phytotherapy Research 12(1): S114-S116. Supplement Zapratan, M. 1996. Conservation of Leontopodium alpinum using in vitro techniques in Romania. Botanic Gardens Mocropropagation News 2(2): 26-28. Znidarsic, M., Vitas, M., Komel, R. & Pavko, A. 1999. Induction of steroidal 11alpha-hydroxylase activity in the filamentous fungus Rhizopus nigricans by tomatidine and Primula veris root extract. Physiological and Molecular Plant Pathology 55(4): 251-254. 8 Liitteet Liite 1. Rohdoskasvituotteiden määrä ja kulutuksen ennustettu kasvu kasveittain. (McAlpine Thorpe & Warrier Limited 1996) Kasvien Tuotteiden Ennustettu kasvu Käyttö Tieteellinen nimi Suomalainen nimi määrä kpl nopeus % to/vuosi Atropa belladonna Belladonna 1300 K - - Mentha x piperita Piparminttu 1100 K - - Eucalyptus globulus Kuumepuu 950 K - - Crataegus oxyacantha Pyöröliuskaorapihlaja 900 K - - Valeriana officinalis Virmajuuri 880 K - - Panax sp. Ginsengjuuri 852 N 16 8000 Thymus vulgaris Timjami 650 H - - Arnica montana Etelänarnikki 611 H 5 250 Matricaria recutita Kamomillasaunio 600 - - - Foeniculum vulgare Fenkoli 600 H - - Rhamnus catharticus,R. frangula Paatsama 600 H - - Rosmarinus officinalis Rosmariini 500 K - - Silybum marianum Marianohdake 500 K - - Melissa officinalis Sitruunamelissa 470 - - - Juniperus communis Kataja 400 K - - Passiflora incarnata Kärsimyskukka 380 - - - Echinacea angustifolia Kaitapäivänhattu 372 - 14 - Hypericum perforatum Mäkikuisma 370 K - - Gentiana lutea Keltakatkero 353 K 8 4500 Calendula officinalis Kehäkukka 320 H - - Taraxacum officinale Voikukka 320 H - - Pinus sylvestris Metsämänty 300 K - - Equisetum arvense Peltokorte 300 H - - Drosera rotundifolia Pyöreälehtinen kihokki 290 K - - Betula sp. Koivu 260 - - - Carum carvi Kumina 250 H - - Angelica archangelica Väinönputki 250 K - - Achillea millefolium Siankärsämö 240 K - - Arctostaphylos uva-ursi Sianpuolukka 230 K - - Acorus calamus Rohtokalmojuuri 220 S - Convallaria majalis Kielo 210 K - - Solidago virgaurea Kultapiisku 200 H - - Urginea maritima 190 K - - Urtica dioica Nokkonen 180 K - - Salix alba Valkopaju 150 H - - Oenothera biennis Iltahelokki 150 N - - Ginkgo biloba Neidonhiuspuu 142 N 26 1500- 2500 Thymus serpyllum Kangasajuruoho 140 K - - Centaurium erythraea Rohtosappi 140 K - - Scutellaria spp. Vuohennnokka 120 N - - Vaccinium myrtillus Mustikka 120 K - - Adonis vernalis Kevätruusuleinikki 116 K 2 160 Viola tricolor Keto-orvokki 110 K - - Dioscorea spp. Jamssi 101 N 25 150 Eleutherococcus sentico- sus Venäjänjuuri 100 N - - Filipendula ulmaria Mesiangervo 100 K - - Marrubium vulgare Hurtanminttu 100 H - - Rauwolfia serpentina Rauwolfianjuuri 92 K 5 500-1000 Bupleurum falcatum Jänönputki 80 N - - Astragalus membranaceus Kurjenherne 71 N - - Angelica gigas Jättikarhunputki 60 N - - Ribes nigrum Mustaherukka 50 N - - Schisandra spp. Palsamiköynnös 40 N - - Menyanthes trifoliata Raate 36 H - - H=Hidas kasvu K=Keskimääräinen kasvu N=Nopea kasvu Liite 2. Muutaman uhanalaisen rohdoskasvilajin maailmanlaajuinen käyttö ja markkinat v. 1996-2000. (McAlpine Thorpe & Warrier Limited 1996) Käyttö vuonna 1996 Ennustettu Ennustettu käyttö Laji t/vuosi vuosikasvu vuonna 2000 Päämarkkina-alueet % t Panax ginseng 8000 16 13120 Japani 25%, Korea 21%, Saksa 15% Ginkgo biloba 1500-2500 26 3060-4080 Saksa 31%, Sveitsi 8%, Ranska 5% Echinacea angustifolia ei ole tietoa 14 ? Saksa 79%, Sveitsi 10%, Ranska 3% Adonis vernalis 160 2 290 Saksa 83%, Ranska 4% Arnica montana 250 5 300 Saksa 69%, Sveitsi 13%, Ranska 7% Gentiana lutea 4500 8 5940 Saksa 42%, Japani 14%, Korea 8% Liite 3. Rohdoskasvien uhanalaisuus maailmassa. (Luvut /%/ ovat lajin uhanalaisuusluokkien esiintyminen eri maissa.) Laji Hävinneet Erittäin Vaarantuneet Harvinaiset Puutteellisesti Muuttunut Tieteellinen nimi Suomalainen nimi (Ex) uhanalaiset(E) (V) (R) tunnetut (I) arviointi (O) Acorus calamus kalmojuuri 13 25 Adonis vernalis kevätruusuleinikki 13 50 13 25 Althaea officinalis rohtomalva 29 14 14 Angelica archangelica väinönputki 20 20 20 40 Angelica gigas 100 Arctostaphylos uva-ursi sianpuolukka 8 8 33 8 42 Arnica montana etelänarnikki 10 14 5 10 19 Astragalus membranaceus kurjenherne 75 Centaurium erythraea rohtosappi 13 13 63 Convallaria majalis kielo 25 25 25 Drosera rotundifolia pyöreälehtinen kihokki 13 17 13 25 Rhamnus frangula korpipaatsama 25 50 Gentiana lutea keltakatkero 17 17 8 8 Marrubium vulgare hurtanminttu 25 13 13 Menyanthes trifoliata raate 14 19 38 Thymus serpyllum kangasajuruoho 11 11 78 Vaccinium myrtillus mustikka 50 50 Ex= extinct R = rare E = endangered I = indeterminate V = vulnerable O = out of danger Liite 4. Varastoitujen kasvien suojelu kalmojuurella. Varastoitu kasvi Hyönteinen Käyttötapa Vaikutus Kirjallisuus Stored-product Coleoptera Oil El-Nahal ym. 1994 Potato tuber moth Phthorimaea operculella powdered rhizomes Debnath ym. 1998 Rice Pitoon-Urairong ym. 1992 Grain weevil Sitophilus granarius Powder Repellent Ignatowicz 1997 Grain insect pests powder is mixing with grain Banasik ym. 1995 Rice Pitoon-Urairong ym. 1991 Stored-product Oil by vapours Schmidt ym. 1991, 1994 Stored-product Oil by vapours El-Nahal ym. 1989 Stored-product Oil by vapours Risha 1986 Stored-product Coleoptera Oil by vapours Risha ym. 1990 Stored-product Sitophilus oryzae Tribolium confusum Callosobruchus chinensis Oil by vapours El-Nahal ym. 1994 Grain insect pests Jilani & Haq 1984 Grain Tribolium castaneum Rhizopertha dominica Sitophilus oryzae Sitotroga cerealella extract of rhizome Jilani 1986 Grain Callosobruchus chinensis powder of rhizome Khan & Borle 1984 Stored-product Golob & Webley 1980 Grain Ephestia kuehniella Tribolium confusum beta-asarone vapors Smet ym. 1986 Grain Rhizopertha dominica Tiwari 1994 Stored-product beta-asarone vapors Streloke ym.1989 Stored-product Callosobruchus maculatus Sitophilus oryzae Lasioderma serricorne oil Su 1991 Grain Levinson & Levinson 1999 Liite 5. Kalmojuuren käyttö erilaisten sienitautien torjunnassa. Kasvi Sienitauti Käyttötapa Vaikutus Kirjallisuus Erysiphe pisi rhizome powder Stopped disease develop- ment Sing ym. 1999 Epidermophyton floccosum Microsporum gypseum Trichophyton mentagro- phytes Trichophyton rubrum extract Jatisatienr ym. 1999 Microsporum gypseum Chrysosporium tropicum Trichophyton terrestre plant extracts Qureshi ym. 1997 Longan fruit Lasiodiplodia theobromae Sarsud ym. 1994 Rice Dreschlera oryzae plant extracts Alice & Rao 1986 Cotton seeds Sclerotium rolfsii plant mixed with cotton seeds and moistened with water Solsoloy & Damo 1987 Mango fruit Colletotrichum gloeospori- oides crude alcoholoic extract crude hot water extract Vichai-Korpraditskul ym. 1991 Germination inhibi- tors sesquiterpenoids Nawamaki & Kuroyanagi 1996 Liite 6. Kalmojuuren valmisteiden käyttö ulkoloisten torjunnassa kotieläimillä. Eläin Ectoparasiticide Käyttötapa Vaikutus Kirjallisuus Rabbits Sarcoptes scabiei AV/EPP/14 1:1, 1:3 diluton Das & Sreekrishnan 1998 Dogs Rhipicephalus sanguineus Ctenocephalides canis Heterodoxus spiniger Sacoptes scabiei AV/EPP/14 Bhilegaonkar & Maske 1997 Dogs Rhipicephalus sanguineus Ctenocephalides canis Heterodoxus spiniger Sarcoptes scabiei AV/EPP/14 in 1:4 concentration was killing larval, nymphal, adult Bhilegaonkar & Maske 1998 Dogs Demodex canis AV/EPP/14 in 1:4 concentration Pathak & Shukla 1998 Dogs Rhipicephalus sanguineus AV/EPP/14 Panda & Misra 1997 Goats Sarcoptic mange AV/EPP/14 Das 1997 Dogs Sarcoptes, Demodex other un- specified mange AV/EPP/14 Singh 1997 Dogs Rhipicephalus sanguineus AV/EPP/14 in different concentrations Panda ym. 1998 Cattle Hyalomma anatolicum anatoli- cum AV/EPP/14 in 1:4 diluton Bagherwal 1999 Dogs and cattle Boophilus microplus Trichodectes canis Ctenocephalides felis var. orien- tis AV/EPP/14 in 1:4 diluton Banerjee 1997 Liite 7. Kalmojuuren hyönteiskarkotuksen kokeet. Kasvi Hyönt./fungi Käyttötapa Vaikutus Kirjallisuus Sitophilus oryzae Sitophilus granarius Callosobruchus chinensis cis asarone - oil vapours Schmidt ym. 1997 Banana Radopholus similis (nema- tode) Rhizome extracts Sreeja & Charles 1998 Rice Meloidogyne graminicola (nematode) Leaf extracts Luechai-Arayarungsarit ym. 1992 Cotton Dysdericus koenigii Rameshbabu ym. 1991 Cotton Hyönt.: Helicoverpa armi- gera Fungi: Glomerella gossypii Sclerotium rolfsii, Diplodia gossypina Helminthosporium gossypii Oil Solsoloy ym.1991 Cotton Spodoptera litura Heliothis armigera extracts Solsoloy & Rejesus 1990 Cotton Helianthus armigera extracts Solsoloy 1985 Tribolium castaneum Rhizome repellent properties Jilani ym. 1984 Rice Tribolium castaneum plant oils repellent Jilani ym. 1988 Jute fabric Tribolium castaneum acetone extracts of Acorus Chander ym. 1999 Rice Corcyra cephalonica Acorus oil Behal 1998 Rice Sitophilus oryzae (zsizsik) Acorus extracts (AC-Hex-1) Imtiaz-Ahmad ym. 1998 Stored-products Sitophilus oryzae Sitophilus granarius Rhizome powder Paneru ym. 1997 Aphis craccivora Bandara ym. 1990 Aphis gossypii plant extracts Pandey ym. 1983 Callosobruchus chinensis Pajni ym. 1995 Prostephanus truncatus oil - beta-asarone Schmidt & Streloke 1994 Bactrocera cucurbitae plant extracts Shakunthala-Nair ym. 1999 Peridroma saucia cis-asarone Koul ym. 1990 Potato Leptinotarsa decemlineata Wyrostkiewicz 1992 Peridroma saucia Koul & Isman 1990 Spodoptera litura Koul 1987 Corn Prostephanus truncatus oil and beta-asarone Pierce & Schmidt 1993 Grain Rhyzopertha dominica Oil Jilani & Saxena 1987, 1990 Callosobruchus phaseoli essential oil vapours Rahman & Schmidt 1999 Tick (kullancs, atka) Boophilus microptus crude-extract Narong-Chungsamarnyart ym. 1988 Oriental fruit fly extracts of rhizomes Sutharm-Areekul ym. 1987 Insecticidally active plants Rejesus 1989 Insect repellent Parveen & Malik 1986 Insects Beta-asaron Streloke 1991 Natural insect Koul ym. 1990 Pulicidal activity Renapurkar & Deshmukh 1984 Insect Deshmukh & Renapurkar 1987 Liite 8. Kuvat uhanalaisten rohdoskasvien koetoiminnasta Mikkelistä. Kuvat Bertalan Galambosi. Ojakärsämön (Achillea ptarmica) kukka- sadon korjuu, Mikkeli, 2002. Pyöreälehtinen kihokin (Drosera rotundifolia) sadonkorjuu viljely- penkeissä, Mikkeli, 2002. Kevätesikko (Primula veris) kukinnan alussa. Mikkeli, 2002. Pyökkipoimulehden (Alchelmilla xanthochora) lehtisadon korjuu, Mik- keli, 2002. Pyöreälehtisen kihokin (Drosera rotun- difolia) sadonkorjuu viljelypenkeissä, Mikkeli, 2002. Tunturipoimulehti (Alchelmilla alpina) täydessä kukinnassa. Mikkeli, 2002. Tyräruohon (Herbiaria glabra) viljely mustassa muovissa. Mikkeli, 2001. Kevätesikon (Primula veris) juuri on tärkeä rohdos raaka-aine. Euroopanalppitähden (Leontopodium alpinum) koeruutu täyskukinnassa. Mikkeli, 2001. Kalmojuuren (Acorus calamus) koeviljely suopellolla, Juva 2001. Karhunlaukan (Allium ursinum) ensimmäinen kukinta, Mikkeli 2002. Kalmojuuren (Acorus calamus) juurisato, Juva 2001. Taponlehti (Asarum europeum) havaintoruudussa, Mikkeli, 2001. Kielon (Convallaria majalis) havaintoruutu luonnossa, Mikkeli, 2001. Rohtokuntio (Gratiola officinalis) täyskukinnassa, Mikkeli, 2001. Raate (Menyanthes tritoliata) suopeltokokeissa, Juva 2001. Kissankäpälä (Antennaria dioica) viljelykokeessa, Mikkeli, 2000. Maa- ja elintarviketalous -sarjassa ilmestyneitä julkaisuja Kasvintuotanto 17 Uhanalaisten lääkekasvien markkinat ja viljely. Kirjallisuusselvitys. Galambosi & Jokela. 88 s. (verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/met/pdf/met17.pdf). 10 Biotorjunta osana ekologista kasvinsuojelua. Tiilikkala (toim.). 78 s. (verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/met/pdf/met10.pdf). 9 Kestorikkakasvit kevätviljantuotannon uhkana. Pelto-ohdake, peltoval- vatti ja juolavehnä. Kirjallisuuskatsaus. Lötjönen ym. 118 s. Hinta 25,00 euroa. Ympäristö 15 Lietelannan käyttö nurmikierrossa. Pasi Mattila (toim.). 80 s. Hinta 20,00 euroa. 12 Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn typpi- ja fosforihuuh- toumat. Kirjallisuuskatsaus. Ylivainio ym. 74 s. Hinta 20,00 euroa. Talous 14 Esteiden aiheuttamien haittojen arvo peltoviljelyssä. Karttunen ym. 59 s. Hinta 20,00 euroa. 11 Franchisingsopimukset sikatalouden hintariskien hallinnassa. Uusitalo & Pietola. 35 s. Hinta 15,00 euroa. Kotieläintuotanto 8 Lehmäkulttuuri ja sen tulevaisuus. Professori Kalle Maijalan 75- vuotisjuhlaseminaari, Helsinki, 27.5.2002. Maijala (toim.). 71 s. Hinta 20,00 euroa. Teknologia 6 Työsuojelupanostuksen kannattavuus maataloudessa. Suutarinen ym. 80 s. Hinta 20,00 euroa. Esitelmät 13 Tutkittu maa – turvalliset elintarvikkeet. Viljavuustutkimus 50 vuotta – juhlaseminaari, Jokioinen 24.9.2002. Uusitalo & Salo (toim.). 61 s. Hinta 20,00 euroa. 7 Suurenevien tilojen haasteet Ylistaro, 7.-8.8.2002. Heikkilä & Salo (toim.). 103 s. Hinta 15,00 euroa. Maa- ja elintarviketalous 17 Maa- ja elintarviketalous 17 Uhanalaisten lääkekasvien markkinat ja viljely Kirjallisuusselvitys M aa- ja elintarviketalous 17 Kasvintuotanto Bertalan Galambosi ja Kirsi Jokela met17kansi.p65 18.12.2002, 16:081