Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 Ilmastonmuutokseen sopeutumisen osaamisen kehittäminen luonnonvara-aloilla Jaana Sorvali, Niina Kautto ja Maarit Mäki Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 Ilmastonmuutokseen sopeutumisen osaamisen kehittäminen luonnonvara-aloilla Jaana Sorvali, Niina Kautto ja Maarit Mäki Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 Viittausohje: Sorvali, J., Kautto, N. & Mäki, M. 2023. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen osaamisen kehittä- minen luonnonvara-aloilla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023. Luonnonvarakes- kus. Helsinki. 88 s. Jaana Sorvali ORCID ID, https://orcid.org/0000-0003-0371-7149 ISBN 978-952-380-703-7 (Painettu) ISBN 978-952-380-704-4 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-704-4 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Jaana Sorvali, Niina Kautto ja Maarit Mäki Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2023 Julkaisuvuosi: 2023 Kannen kuva: Jaana Sorvali Painopaikka ja julkaisumyynti: PunaMusta Oy, http://luke.omapumu.com/fi https://orcid.org/0000-0003-0371-7149 http://urn.fi/URN http://luke.omapumu.com/fi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 3 Tiivistelmä Jaana Sorvali1, Niina Kautto1 ja Maarit Mäki2 1 Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki 2 Luonnonvarakeskus, Kampusranta 9, 60320 Seinäjoki Ilmaston muuttuminen näkyy ja tuntuu jo Suomessa, ja sen haitalliset vaikutukset tulevat voi- mistumaan tulevaisuudessa. Jotta luonnonvarojen kestävä käyttö ja elinkeinojen elinvoimai- suus voitaisiin turvata, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on sopeuduttava suunnitelmallisesti ja ennakoivasti. Kansallisen ja alueellisen sopeutumistyön edetessä, käytännön toimijoiden suunnitelmallinen sopeutumistyö on vielä vähäistä. Uuden toimintakokonaisuuden tuominen osaksi organisaatioiden ja toimijoiden tavanomaista työtä vaatii osaamisen kehittämistä. Osaamisen kehittämistä pidetään tärkeänä sopeutumisen edistämiskeinona, mutta järjestel- mällistä selvitystä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvään osaamisen kehittämiseen, kehittäjiin ja menetelmiin ei ole aiemmin tehty. Tämän raportin tavoitteena on arvioida ilmastonmuutokseen sopeutumisen edellyttämää osaamisen kehittämisestä luonnonvarasektoreilla. Raportti sisältää katsauksen osaamisen ke- hittämiseen ja sopeutumiskyvyn vahvistamiseen, erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumi- sen kontekstissa, perustuen kotimaiseen ja kansainväliseen kirjallisuuteen. Työssä myös selvi- tetään osaamisen kehittämistä tarjoavat luonnonvara-alojen organisaatiot sekä näiden tarjoa- mat osaamisen kehittämisen sisällöt yleisellä tasolla sekä ilmastonmuutokseen sopeutumi- seen liittyen. Sen lisäksi tarkastellaan maankäyttösektorin ilmastotavoitteita edistävän Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuuden hankkeiden sopeutumisen edistämistä ja osaamisen kehittämisen elementtejä. Osaaminen, mukaan lukien sen tunnistaminen ja valmius sen kehittämiseen, nähdään olen- naisena osana yksilön sopeutumiskykyä tai resilienssiä. Uutta osaamista tarvitaan, jotta voi- daan menestyksekkäästi sopeutua muutokseen. Osaamisen kehittämisellä viittaamme tässä raportissa laaja-alaisesti kaikkeen toimintaan, jonka tarkoituksena on kasvattaa eri toimijoiden kykyä omaksua, hallita ja soveltaa uusia tietoja ja taitoja sekä kehittää niihin liittyviä henkilö- kohtaisia ominaisuuksia työssä tai muussa toiminnassa. Osaamisen kehittämisen sisällöillä viittaamme kaikkeen materiaaliin tai menetelmiin, joilla osaamisen kehittämistä pyritään edis- tämään. Työssä tarkastellaan sopeutumiskyvyn vahvistamista erityisesti osaamisen kehittämi- sen kautta. Kun kohdataan ilmastonmuutoksen kaltaisia suuria muutoksia ja systeemisiä haas- teita, tarvitaan sopeutumiskyvyn vahvistamiseksi oppimista, joka on osallistavaa, sosiaalista, vuorovaikutteista, jatkuvaa sekä uudenlaista ajattelua synnyttävää. Suomessa on paljon organisaatioita, jotka tarjoavat osaamisen kehittämistä erilaisille luon- nonvara-alojen toimijoille. Erityisesti metsä- ja maatalouden aloilla toimii useita organisaa- tioita, joiden päätehtäviin kuuluu alan osaamisen kehittäminen sen eri muodoissa. Osaamisen kehittäjinä luonnonvara-aloilla toimii valtiollisia toimijoita, yrityksiä, järjestöjä ja säätiöitä. Il- mastonmuutos linkittyy kaikkien luonnonvara-alojen organisaatioiden toimintaan luonnonva- rojen kestävän käytön ajatuksen kautta. Ilmastonmuutokseen liittyvä osaamisen kehittäminen on lähtenyt jyrkkään kasvuun viiden viime vuoden aikana, joskin useat ilmasto-osaamisen si- sällöt, eli sopeutumisen menetelmät, ovat jo vanhastaan tuttuja, vaikka niitä ei aina tunniste- takaan juuri sopeutumiseksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 4 Metsätalouteen liittyvällä osaamisen kehittämisellä on Suomessa pitkät perinteet. Koulutusta ja neuvontaa tarjotaan metsänomistajille, metsäneuvojille, metsäalan yrityksille ja yrittäjille (esim. urakoitsijat), edunvalvojille, päättäjille, opiskelijoille sekä suurelle yleisölle. Maatalou- den osaamisen kehittämistä on Suomessa tehty myös jo satoja vuosia. Koulutusta ja neuvon- taa tarjotaan viljelijöille ja muille maatalousyrittäjille, neuvojille, edunvalvojille, päättäjille, opiskelijoille sekä suurelle yleisölle. Osaamisen kehittäjäorganisaatiot ovat verkostoituneet oman sektorinsa sisällä hyvin keskenään ja yhteistyötä tehdään laajasti myös tutkimuslaitos- ten, yliopistojen ja maatalousalan ammattioppilaitosten kanssa. Hiilestä kiinni -kokonaisuus on keväällä 2020 käynnistynyt kansallisen maankäyttösektorin il- mastosuunnitelman valmistelua ja toteuttamista tukeva ilmastotoimenpiteiden kokonaisuus. Hiilestä kiinni -kokonaisuuden tavoitteena on tukea maankäytöstä päättäviä tahoja, kuten maataloustuottajia ja metsänomistajia, uusien ilmastokestävien toimintatapojen kehittämi- sessä ja käyttöönotossa. Lähes sadan tarkastellun Hiilestä kiinni -hankkeen joukossa selvästi sopeutumisen edistämisen ja osaamisen kehittämisen näkökulmia sisällytti reilu viidesosa hankkeista. Nämä hankkeet keskittyivät suurelta osin metsätalouden ilmastovaikutuksiin, ja pureutuivat niistä kaikkiin tärkeimpiin riskeihin. Maatalouden hankkeissa taas tarkasteltiin ris- kejä kokonaisvaltaisemmin, ja myös monimuotoisuus ja tulvariskit nousivat niissä esiin. Osaamisen kehittäminen hankkeissa liittyy läheisesti tulosten käytäntöön viemiseen. Käytän- töön viemisen välineinä oli useita erilaisia malleja ja työkaluja, ja tavat tavoittaa kohderyhmät olivat myös moninaisia. Vaikka tutkimuksen perusteella ei voida yksiselitteisesti määritellä toi- mivinta osaamisen kehittämisen menetelmää tarkasteltavissa Hiilestä kiinni -hankkeissa, jon- kinlaista osallistamista ja vuorovaikutteisuutta vaikutettiin tehtävän suurimmassa osassa hankkeita. Tiedollisten ja osaamiseen liittyvien esteiden lisäksi on olemassa myös muita so- peutumista hankaloittavia tekijöitä, kuten asenteisiin ja taloudellisiin näkökulmiin liittyviä es- teitä. Raportin suosituksissa painotetaan muun muassa vaikuttavimpia osaamisen kehittämisen si- sältöjen tunnistamista ja käyttöönottoa, yhteistyötä luonnonvara-alojen toimijoiden kesken sekä kotimaassa että kansainvälisesti, osaamisen kehittämistä hanke- ja organisaatiotason toimijoiden keskuudessa, ja sopeutumisosaamisen kehittämistä koskevan tarkastelun toteut- tamista muilla kuin luonnonvara-aloilla. Asiasanat: ilmastonmuutos, sopeutuminen, osaamisen kehittäminen, koulutus, viestintä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 5 Sisällys 1. Johdanto ......................................................................................................... 7 2. Luonnonvara-alat ja ilmastonmuutos ........................................................... 10 2.1. Luonnonvara-alat ja sen toimijat ..........................................................................................................10 2.2. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ...........................................................................................................11 3. Osaaminen ja sopeutumiskyky ...................................................................... 12 3.1. Osaaminen ja osaamisen kehittäminen ...............................................................................................12 3.2. Sopeutumiskyky ja sen vahvistaminen ................................................................................................13 3.2.1. Sopeutumiskyky ja resilienssi.................................................................................................................................. 13 3.2.2. Sopeutumiskyvyn vahvistaminen.......................................................................................................................... 14 3.3. Sopeutumiskyvyn vahvistaminen osaamisen kehittämisen kautta................................................16 3.3.1. Oppimisen tavat ............................................................................................................................................................. 16 3.3.2. Oppimisen prosessi – muodot, käsitykset ja teoriat .................................................................................. 16 3.3.3. Muuttuvan ympäristön edellyttämät oppimismenetelmät ja -teoriat.............................................. 19 3.4. Millaista oppimista sopeutumiskyvyn vahvistaminen vaatii?..........................................................21 4. Sopeutumisosaamisen kehittäminen Suomessa ........................................... 23 5. Osaamisen kehittäjät luonnonvara-aloilla .................................................... 27 5.1. Metsätalous ...............................................................................................................................................27 5.2. Maatalous ...................................................................................................................................................30 5.2.1. Maataloussektorin yritykset ..................................................................................................................................... 32 5.3. Poronhoito .................................................................................................................................................34 5.4. Kalatalous ...................................................................................................................................................34 5.5. Riistatalous .................................................................................................................................................35 6. Sopeutumisosaamisen kehittämisen nykytila luonnonvara-alojen organisaatioissa ............................................................................................. 36 6.1. Omien toimijoiden ilmasto-osaamisen kehittäminen ......................................................................36 6.2. Kohderyhmien sopeutumisosaamisen kehittäminen .......................................................................37 6.3. Sopeutumisosaamisen kehittämisen sisällöt ......................................................................................39 6.4. Sopeutumisosaamisen kehittämisen avaimet ....................................................................................44 6.5. Pohdintaa sopeutumisosaamisen kehittämisen nykytilasta............................................................45 7. Hiilestä kiinni -hankkeet ............................................................................... 46 7.1. Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuudesta.........................................................................46 7.2. Yleisesti tarkastelluista hankkeista ........................................................................................................47 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 6 8. Sopeutumisosaamisen kehittäminen Hiilestä kiinni -hankkeissa ................. 49 8.1. Sopeutumisen hankkeiden yleiskuvaus ...............................................................................................49 8.2. Sopeutumisen edistäminen hankkeissa...............................................................................................51 8.3. Osaamisen kehittäminen hankkeissa ...................................................................................................52 8.4. Toimivimmat osaamisen kehittämisen menetelmät .........................................................................56 8.5. Sopeutumiseen liittyvät osaamistarpeet .............................................................................................57 8.6. Hankkeiden tulosten jatkuvuus ja skaalaus ........................................................................................58 8.7. Pohdintaa hanketason tarkastelusta ....................................................................................................59 9. Johtopäätökset ja suositukset ....................................................................... 61 Viitteet ................................................................................................................ 66 Liitteet ................................................................................................................. 79 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 7 1. Johdanto Ilmaston muuttuminen näkyy ja tuntuu jo Suomessa, ja sen haitalliset vaikutukset tulevat voi- mistumaan tulevaisuudessa. Jotta luonnonvarojen kestävä käyttö ja elinkeinojen elinvoimai- suus voitaisiin turvata, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on sopeuduttava suunnitelmallisesti ja ennakoivasti. Ilmastolain (423/2022) määritelmää mukaillen, i lmastonmuutokseen sopeutumi- sella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla eri toimijat varautuvat ja mukautuvat ilmastonmuutok- sen erilaisiin vaikutuksiin ja niihin liittyviin riskeihin. Sopeutumisen toimien avulla voidaan myös hyötyä ilmastonmuutoksen tuomista mahdollisuuksista. Sopeutumispolitiikkaa ja sopeutumisen suunnittelua on tehty kansallisella tasolla jo kahden vuosikymmenen ajan. Suomen ensimmäinen kansallinen sopeutumisstrategia hyväksyttiin vuonna 2005 ja toinen vuonna 2014 (MMM 2022a). Suomen kolmas, vuoteen 2030 ulottuva sopeutumissuunnitelma hyväksyttiin valtioneuvostossa vuoden 2022 lopussa (MMM 2022b). Aluetasolla sopeutumistyö on päässyt myös hyvin vauhtiin, vaikkakin maakuntien ja kuntien vastuiden selkeyttäminen ja lisäresurssit ovat tarpeen käytännön toimenpiteiden toteutta- miseksi (Gregow ym. 2021, Hildén ym. 2022). Eri sektoreiden välillä on merkittäviä eroja so- peutumistyön etenemisessä. Vesivaroihin ja vesien hallintaan liittyvää työtä on tehty jo pit- kään ja konkreettisia sopeutumisratkaisuja sovelletaan laajasti. Toisaalta taas esimerkiksi riista- ja kalatalouden puolella ollaan sopeutumisen osalta alkutekijöissä. (Mäkinen ym. 2019, Hildén ym. 2022.) Kansallisen ja alueellisen sopeutumistyön edetessä, käytännön toimijoiden suunnitelmallinen sopeutumistyö on vielä vähäistä. Sopeutumisen eteneminen käytännön tasolla vaatii selkeää käsitystä ilmastonmuutoksen vaikutuksista sekä riskeistä. Kansallinen ja alueellinen tuki työlle on merkittävää, mutta ei yksin johda toimenpiteisiin. Uuden toimintakokonaisuuden tuomi- nen osaksi organisaatioiden ja toimijoiden tavanomaista työtä vaatii osaamisen kehittämistä. Ilman metsänomistajien, viljelijöiden ja muiden käytännön tasolla arkipäivän toiminnasta päättävien henkilöiden panosta, uusia sopeutumiseen tähtääviä toimintamalleja ei tule käyt- töön, eikä ilmastonmuutokseen sopeutuminen etene. Osaamisen kehittämistä pidetään tär- keänä sopeutumisen edistämiskeinona, mutta järjestelmällistä selvitystä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvään osaamisen kehittämiseen, kehittäjiin ja menetelmiin ei ole aiemmin tehty. Osaamisen kehittämisen tarve alueellisen työn tukena on tunnistettu myös muissa EU- maissa (EEA 2022). Suomen kolmannen sopeutumissuunnitelman valmisteluprosessin tueksi käynnistettiin maa- ja metsätalousministeriön rahoittama ”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen osaamistarpeet” (OSASOPU) -hanke. Hanke toteutettiin vuoden 2022 aikana Luonnonvarakeskuksessa. Hank- keen tavoitteina oli: Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 8 1) muodostaa arvio ilmastonmuutokseen sopeutumisen edellyttämästä osaamisen ke- hittämisestä luonnonvarasektoreilla ja 2) tuottaa ehdotus sopeutumisosaamisen kehittämisen integroimisesta olemassa ole- vien neuvontaorganisaatioiden toimintaan. Hankkeen edetessä muotoutui lisätavoite: 3) muodostaa malli osaamisen kehittämisen tarkasteluille ilmastonmuutokseen sopeu- tumistyön kontekstissa sovellettavaksi myös luonnonvara-alojen ulkopuolella. Tätä tarkoitusta varten hankkeessa käytiin läpi osaamiseen ja sopeutumiskyvyn vahvistami- seen liittyvää kotimaista ja kansainvälistä kirjallisuutta ja muodostettiin osaamisen kehittämi- sen määritelmä. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvää osaamisen kehittämistä tarkas- teltiin myös sekä kansallisessa että kansainvälisessä kontekstissa. Hankkeessa myös selvitettiin osaamisen kehittämistä tarjoavat luonnonvara-alojen organisaatiot sekä näiden tarjoamat osaamisen kehittämisen sisällöt yleisellä tasolla sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liit- tyen. Toimijoita haastattelemalla tunnistettiin nykyjärjestelmän mahdollisuudet ja puutteet vastata ilmastonmuutoksen myötä muuttuviin osaamistarpeisiin. Hankesuunnitelman mukaisesti työssä paneuduttiin lisäksi maankäyttösektorin ilmastotavoit- teita edistävän Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuuden hankkeiden ilmastonmuu- tokseen sopeutumista sisältäviin osaamisen kehittämisen menetelmiin ja arvioitiin niiden laa- jemman käyttöönoton mahdollisuuksia. Hanketoimijoita haastattelemalla saatiin selville, mi- ten hankkeiden tulokset edistävät sopeutumista ja millaista osaamisen kehittämistä hank- keissa tapahtuu. OSASOPU-hankkeessa ja tässä raportissa ei käsitellä tutkintorakenteisiin kuuluvan julkisen koulutuksen (peruskoulut, ammattioppilaitokset ja korkeakoulut) sisältöjä tai integroimista ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämisen tueksi. Näitä teemoja käsitellään yhtä aikaa tämän selvityksen kanssa tehdyssä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaan (MISU) liitty- vistä osaamisen, koulutuksen ja neuvonnan tarpeista (Kumpulainen 2023). Tarkastelun ulkopuolelle jäävät myös tutkimuslaitosten ja yliopistojen tutkimus- ja hanketoi- mintaan liittyvät osaamisen kehittämisen sisällöt siltä osin, kun ne eivät sisälly tarkasteltuihin Hiilestä kiinni -kokonaisuuksiin. Aineistosta ja menetelmistä kerrotaan tarkemmin liitteessä 1. Raportti jakautuu seuraaviin osiin: luvussa 2 kerrataan lyhyesti luonnonvara-alojen taustaa, sekä ilmastonmuutoksen keskeisimpiä vaikutuksia luonnonvara-aloihin. Luvussa 3 käydään läpi osaamisen kehittämiseen ja sopeutumiskyvyn vahvistamiseen liittyvää kirjallisuutta sekä esitellään oppimisen tapoja ja teorioita eri näkökulmista. Luvun tarkoituksena on luoda pe- rusta ymmärrykselle sopeutumiseen liittyvien osaamisen kehittämisen käytännöistä luonnon- vara-aloilla, ja edesauttaa niiden edistämistä. Luku 4 keskittyy tarkastelemaan Suomen sopeu- tumispolitiikan tueksi laadittujen selvitysten osaamisen kehittämiseen liittyviä sisältöjä ja joh- topäätöksiä, jotta saamme käsityksen osaamisen kehittämisen merkityksen nykytilasta ja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 9 tehdyistä tarkasteluista. Luvussa 5 tutustutaan luonnonvara-alojen sopeutumisen osaamisen kehittäjäorganisaatioihin. Luvun tarkoituksena on tuoda esille, minkälaisissa organisaatioissa osaamisen kehittämistä tehdään, miten sitä tehdään, kenelle se on suunnattu. Luvussa 6 käy- dään läpi edellä mainittujen organisaatioiden toteuttaman sopeutumisosaamisen kehittämi- sen nykytilaa. Tämän tarkastelun kautta muodostuu kokonaiskuva sopeutumisosaamisen ke- hittämisen mahdollisuuksista organisaatiotasolla. Luku 7 keskittyy Hiilestä kiinni -hankkeiden taustoihin. Luvussa 8 käydään läpi sopeutumisen edistämistä sekä osaamisen kehittämisen menetelmiä ja sisältöjä Hiilestä kiinni -hankkeissa. Hankkeiden tarkastelun kautta luodaan ti- lannekatsaus hankkeiden sopeutumisen edistämisestä ja osaamisen kehittämisestä, ja niihin liittyvistä tarpeista. Lukuun 9 on koottu selvityksen johtopäätökset ja suositukset. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 10 2. Luonnonvara-alat ja ilmastonmuutos 2.1. Luonnonvara-alat ja sen toimijat Laskutavasta riippuen Suomen maapinta-alasta metsää on 73–86 % (Korhonen ym. 2021). Yli puolet Suomen metsätalousmaasta on yksityisomistuksessa (52 %). Suomessa on noin 620 000 yksityistä metsänomistajaa. Valtio omistaa Suomen metsätalousmaasta 35 % ja val- tion metsäomaisuus sijaitsee pääasiassa Pohjois-Suomessa. Yhtiöiden osuus metsätalous- maan omistuksesta on 7 % ja loput 6 % omistavat kunnat, seurakunnat ja yhteisöt. (Vaahtera ym. 2021.) Valtion metsäomaisuutta hallinnoi ja hoitaa Metsähallitus (Metsähallitus 2022a). Metsätalous on Suomelle tärkeä elinkeino ja se työllisti vuonna 2020 suoraan noin 63 000 henkilöä (Vaahtera ym. 2021). Metsätalouden osaamisen kehittämisen kannalta keskeisiä toi- mijoita valtion ohella ovat yksityiset metsänomistajat, metsäalan yritykset sekä metsätuottei- den jatkojalostajat, metsäneuvojat, päättäjät sekä suuri yleisö. Yksityisten metsänomistajien kohdalla päätoimisten maatalouden harjoittajien osuus metsän- omistajista on selvästi vähentynyt 50 vuodessa. Kun 1970-luvun alussa metsänomistaja oli 80 % todennäköisyydellä maanviljelijä, nykyisin hänen ammattinsa voi olla mikä tahansa. Suo- malainen metsänomistaja 2020-tutkimuksen mukaan metsäomistajista 9 % oli maatalousyrit- täjiä, 37 % palkansaajia ja 47 % eläkeläisiä. Kaupunkimaisessa asuinympäristössä asui 29 % metsänomistajista, 18 % taajamissa ja 53 % maaseutumaisilla haja-asutusalueilla. (Karppinen ym. 2020.) Maatalouskäytössä on Suomen maapinta-alasta 7 % (Luonnonvarakeskus 2022a). Vaikka suuri osa maataloudesta on keskittynyt maan etelä- ja länsiosiin, myös pohjoisimmissa osissa Suo- mea on edelleen tuottavia maatiloja (Kuha ym. 2021). Maataloustuotanto on Suomessa maantieteellisesti erikoistunutta. Maitotilat sijaitsevat pääasiassa idässä ja pohjoisessa, nau- danlihantuotanto lännessä ja vilja etelässä (Voutilainen ym. 2012). Suomen maatalous on ko- kenut nopean muutoksen. Vuonna 2020 maatalousyritysten määrä oli alle 50 000, kun taas viljelty maa-ala pysyi samana kuin vuonna 1995, jolloin yrityksiä oli lähes 100 000 (Latvala ym. 2021). Maatalouden osaamisen kehittämisen kannalta keskeisiä toimijoita ovat viljelijät, neu- vojat, tuottajajärjestöt, sekä maataloustuotteiden jatkojalostajat. Suomen poronhoitoalue kattaa yli kolmasosan koko Suomen pinta-alasta ja poronhoito on keskittynyt Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntiin. Poronhoito on merkittävä elin- keino Suomen yli 4 400:lle poronomistajalle. Poronhoito on tärkeä osa saamelaiskulttuuria ja tärkeä myös pohjoisen matkailun ja käsityötuotteiden valmistuksen kannalta (MMM 2020b). Vuonna 2020 annetussa asetuksessa (414/2020) kaudelle 2020–2030 asetettu suurin sallittu eloporojen määrä on 203 700 poroa. Poronhoidon keskeisiä toimijoita osaamisen kehittämi- sessä ovat poronomistajat, paliskunnat sekä Paliskuntain yhdistys. Suomessa oli vuonna 2018 noin 700 päätoimista ja 3 400 sivutoimista kaupallista kalastajaa. Kaupallisten kalastajien määrä on vähentynyt 2000-luvulla ikääntymisen ja alaa koettelevien Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 11 haasteiden takia. Sisävesien tärkein kaupallinen saaliskala on muikku ja merialueen silakka (KKL 2023a). Kalastus on myös monelle suomalaiselle tärkeä harrastus ja noin 1,5 miljoonaa suomalaista harrastaa kalastusta sen eri muodoissa (SVK 2023a). Riistatalous tarkoittaa riistaeläinten hoitoon ja metsästykseen sekä niihin liittyvän ravinnon, tuotteiden ja palvelujen tuotantoon yhdistyvää biotaloutta (Pellikka ym. 2017). Monista toimi- aloista poiketen riistatalouteen liittyy vain vähän liiketoimintaa ja varsinaisia riistaelinkeinoja on vähän. Metsästysmahdollisuuksien järjestämistä ja harrastusta tukevia palveluja kuitenkin harjoitetaan ja metsästyksellä voi olla merkittävä aluetaloudellinen vaikutus (Peltonen-Sainio ym. 2017). Lähes 310 000 metsästäjää maksoi riistanhoitomaksun vuonna 2021 ja lähes 200 000 maksaneista kävi metsällä. Vuoden 2021 tilastojen mukaan sepelkyyhky oli yleisin saaliseläin. Pienriistan metsästys oli kaikkein yleisintä. Vuoden riistasaaliista saatiin kokonai- suudessaan luullista lihaa noin 10,5 miljoonaa kiloa, josta hirven osuus oli yli puolet. Riistali- han laskennallinen arvo oli noin 77 miljoonaa euroa. (Luonnonvarakeskus 2022b.) 2.2. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Luonnonvaroista riippuvaiset alat ovat erityisen herkkiä ilmastonmuutokselle ja äärimmäisille sääilmiöille. Vaikka maatalouden toimijoiden on täytynyt sopeutua vaihteleviin säätiloihin ja muuttuneeseen ilmastoon ennenkin, käynnissä oleva ilmastonmuutos aiheuttaa niille kuiten- kin lisähaasteita. Ilmaston lämpeneminen lisää myös metsätalouden riskejä, vaikka Suomen metsien terveydentila onkin toistaiseksi pysynyt pääosin hyvänä (MMM n.d.a). Luonnonvara-aloihin kohdistuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksia ovat muun muassa (MMM n.d.a, Peltonen-Sainio ym. 2017, Tuomenvirta ym. 2018, Venäläinen ym. 2020): • maataloudessa sadannan ja lämpötilojen muutoksista ja sään ääri-ilmiöistä johtuvat myrskyt, tulvat ja kuivuus sekä uudet taudit ja tuholaiset • metsätaloudessa tuuli- ja lumituhot, kuivuus ja metsäpaloriski sekä tauti- ja tuholais- paineen lisääntyminen • porotaloudessa sääolosuhteiden muutoksista johtuvat vaikutukset porojen ravinnon- saantiin, ravinnon laatuun ja hyvinvointiin sekä loiset ja taudit • kalataloudessa vesien lämmetessä kylmän veden lajien kärsiminen, vieraslajit ja taudit, vesien rehevöityminen • riistataloudessa lumisuuden ja jäätilanteen muutoksista johtuvat vaikutukset riistalaji- kantoihin ja niiden elinympäristöihin sekä tulokas- ja vieraslajit Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 12 3. Osaaminen ja sopeutumiskyky 3.1. Osaaminen ja osaamisen kehittäminen Osaamisen voidaan tulkita olevan laaja-alainen käsite, jonka alle sijoittuu tarkempia osaa- mista kuvaavia termejä (OPH 2019). Siihen liittyy läheisesti kolme näkökulmaa – toiminta, tieto ja onnistuminen – ja siten osaaminen voidaan määritellä tietojen onnistuneeksi sovelta- miseksi jonkin tavoitteen saavuttamiseksi (Hanhinen 2010). Osaamisen voidaan myös nähdä muodostuvan monesta eri tekijästä: tietojen ja taitojen (kuten ammatilliset, sosiaaliset ja vies- tintätaidot) lisäksi siihen vaikuttavat henkilökohtaiset ominaisuudet kuten kokemus, tahto, oppimisvalmiudet ja itsetuntemus (Peda.net n.d.a, Keva 2021). Työkontekstissa puhutaan työelämäosaamisesta, joka käsittää ”työntekijän tai työorganisaa- tion menestymiseen tarvittavia tietoja, taitoja ja asenteita, joiden taustalla ovat ammatillisen kasvun ja kehittymisen prosessit” (Hanhinen 2010, s. 96). Se lisää sekä yksilön että organisaa- tion joustavuutta vastata muutoksiin työelämässä. On huomioitava, että työelämäosaamista pidetään monimutkaisena ja abstraktina ilmiönä, ja sen osatekijöiden tarkastelua hankaloittaa se, ettei englannin kielessä ole suoraa vastinetta sanoille ”osata” tai ”osaaminen” (usein käyte- tään käsitteitä ”competence”, ”knowledge” ja ”knowhow”, mutta ne viittaavat vain osaan ilmi- östä). Työelämäosaamisen keskeiset osatekijät voidaan kuitenkin määritellä suomalaisessa yh- teydessä seuraavasti: • kompetenssi eli työntekijän kyvyt ja valmiudet • kvalifikaatiot eli työn osaamisvaatimukset • ammattitaito eli työsuorituksessa todentuva osaaminen (Hanhinen 2010.) Osaamisen ennakointifoorumi (OEF) – opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen yh- teinen ennakoinnin asiantuntijaelin – käyttää Osaaminen 2035 -raportissaan ”osaamiset” -ter- miä, joka liittyy läheisesti osaamistarpeisiin ja osaamiseen. Raportissa tarkasteltiin muun mu- assa osaamisten merkitysten muutoksia ja tärkeimpiä osaamisia vuonna 2035. Sen lähtökoh- tana oli prosessi, jossa ennakoitiin osaamis- ja koulutustarpeita ja pohdittiin koulutuksen ke- hittämisehdotuksia. Osaamistarpeiden ennakoinnissa hyödynnettiin kolmitasoista kvalifikaa- tioluokitusta: 1) geneeriset osaamiset, 2) yleiset työelämäosaamiset, ja 3) ammattialakohtaiset osaamiset. Näiden lisäksi tarkasteltiin kansalaisten digitaitoja. (OPH 2019.) Osaamisessa voidaan erottaa kaksi eri ulottuvuutta: geneeriset (tai yleiset) ja spesifit osaami- set; ja kovat ja pehmeät taidot. Kun yleiset osaamiset lisäävät henkilön arvoa laajalti työmark- kinoilla, spesifit osaamiset kasvattavat henkilön osaamista tietyssä yrityksessä tai organisaa- tiossa, jossa hän on hankkinut osaamista. Toisessa ulottuvuudessa kovat taidot (”hard skills”) voidaan tulkita sisältävän useita työspesifiä taitoja, jotka ovat helposti havaittavissa tai mitat- tavissa ja omaksuttavissa koulutuksen avulla. Pehmeät taidot (”soft skills”) puolestaan ovat ei- spesifisiä taitoja, joita on vaikea mitata ja jotka liittyvät asenteisiin. Nämä taidot liittyvät esi- merkiksi kommunikointiin, luovuuteen, tiimityöhön, esiintymiseen ja johtamiseen. (OPH 2019.) OEF:n vuonna 2022 toteuttamassa osaamistarvekyselyssä kartoitettiin, miten työelämässä keskeisten ammattialojen osaamisvaatimukset muuttuvat vuoteen 2030 mennessä. Kyselyssä tarkasteltiin sekä alakohtaista erityisosaamista että osaamista laaja-alaisesti: laaja-alaisen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 13 osaamisen keskiössä olivat digitaaliset kansalaistaidot ja kestävyysosaaminen. (OPH 2023.) Kyselyn tuloksia esitellään lyhyesti raportin luvussa 4. Osaamisen kehittämisellä viittaamme tässä raportissa laaja-alaisesti kaikkeen toimintaan, jonka tarkoituksena on kasvattaa eri toimijoiden kykyä omaksua, hallita ja soveltaa uusia tie- toja ja taitoja sekä kehittää niihin liittyviä henkilökohtaisia ominaisuuksia työssä tai muussa toiminnassa. Osaamisen kehittämisen sisällöillä viittaamme kaikkeen materiaaliin tai mene- telmiin, joilla osaamisen kehittämistä pyritään edistämään. 3.2. Sopeutumiskyky ja sen vahvistaminen 3.2.1. Sopeutumiskyky ja resilienssi Luonnonvara-alojen käytännön toimijoiden ilmastonmuutokseen sopeutumisen edellytysten parantamista osaamisen kehittämisen kautta voidaan kutsua sopeutumisosaamisen vahvista- miseksi. Tähän liittyy keskeisesti sopeutumiskyky tai -kapasiteetti ja sen vahvistaminen (”adaptive capacity” ja ”capacity building”). Yleisesti puhuttaessa sopeutumiskyvyn termi liittyy läheisesti resilienssin konseptiin. Etenkin resilienssi tulkitaan eri tavoin riippuen esimerkiksi tieteenhaarasta tai alasta (vrt. psykologia, fysiikka ja ekologia), tai tasosta (organisaatio-, yhteisö- tai yksilötaso). Sopeutumiskyvyn voi- daan nähdä sisältyvän yksilöiden ja yritysten resilienssiin, joka on kykyä selviytyä, joustaa, muokata ja uudistaa toimintaa muutoksen tai kriisin kohdatessa (ks. Liljander 2020). Yksilön tasolla resilienssillä tarkoitetaan myös myönteistä pärjäämistä vaikeissakin olosuhteissa ja tai- toa, joka kumpuaa ihmisen luontaisesta sopeutumiskyvystä (Lipponen ym. 2016). Osaaminen, mukaan lukien sen tunnistaminen ja valmius sen kehittämiseen, nähdään olen- naisena osana yksilön resilienssiä tai sopeutumiskykyä. Uutta osaamista tarvitaan, jotta voi- daan menestyksekkäästi sopeutua muutokseen, oli se sitten työelämän muutos tai yhteiskun- nallinen kriisi tai shokki. (Liljander 2020) Tietoa ja uutta osaamista vaaditaan myös uudenlai- siin ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin ja työsuojelukysymyksiin vastaamisessa (SAK 2022a; ks. myös SAK 2022b). Myös ilmastonmuutoksen kontekstissa puhutaan sopeutumiskyvystä ja resilienssistä. Uudessa kansallisessa sopeutumissuunnitelmassa sopeutumiskyvyllä tarkoitetaan "kykyä vähentää haavoittuvuutta ja altistumista, sekä tehdä lyhyen aikavälin varautumis- ja pitkän aikavälin so- peutumistoimia. Sopeutumiskyvyn vahvistuminen edellyttää sekä tahtoa sopeutua, että so- peutumiskeinojen olemassaoloa" (MMM 2022b, s. 37–38). Sopeutumiskykyä (ja resilienssiä) voi olla muun muassa yksilöillä, organisaatioilla tai yhteisöillä sekä ihmisten luomilla tai luon- non systeemeillä. Sopeutumiskyvylle on luonteenomaista, että sen vahvistaminen on toistu- vaa ja jatkuvaa, ei tärkeää vain yhtenä hetkenä (CLIMATE-Adapt 2020, MMM 2022b). Tätä ha- vainnollistaa kansallista sopeutumistyötä viitoittavat kolme päämäärää – tahto, keinot ja kyky sopeutua (MMM 2022b) (Kuva 1). Sopeutumiskyvyn vahvistuminen kohdistuu tiettyihin koh- deryhmiin, kuten toimijoihin tietyllä alueella, keskittyen tiettyyn ilmastoriskiin tai sektoriin; se voi myös ottaa monisektorisen tai usean riskin näkökulman. (CLIMATE-Adapt 2020). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 14 Kuva 1. Kansallisen sopeutumissuunnitelman kolme päämäärää, joiden vahvistaminen on toi- sistaan riippuvaista (MMM 2022b). Luonnonvarojen hallinnan ja/tai ilmastonmuutokseen sopeutumisen kontekstissa sopeutu- miskyvyllä tarkoitetaan edellytyksiä, jotka ovat välttämättömiä sopeutumisen mahdollista- miseksi ja kykyä ottaa käyttöön nämä elementit (Adger ym. 2011). IPCC:n (2007a) määritel- män mukaan sopeutumiskyky tarkoittaa järjestelmän kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen, tasoittaa potentiaalisia vahinkoja, hyötyä mahdollisuuksista tai selviytyä seurauksista. Korkean tason sopeutumiskyky mahdollistaa sopeutumisen ja tukee resilienssiä, kun taas alhaisen ta- son sopeutumiskyky myötävaikuttaa haavoittuvuuteen ja kriiseihin (ks. Bullock ym. 2022). Laajemmin kestävyysmurrokseen liittyvissä tilanteissa resilienssillä voidaan ymmärtää järjes- telmän kestävyyttä eri aikaväleillä: lyhyellä aikavälillä se on palautumiskykyä ja kykyä sietää erilaisia häiriöitä, kun taas pitkällä aikavälillä se on sopeutumis- ja uudistumiskykyä, joka mah- dollistaa kestävyysmurroksen (Aro ym. 2022). Sopeutumiskyky ja resilienssi on huomioitu myös eri kestävyys- ja ilmasto-osaamiseen liitty- vissä kehyksissä. Kestävää kehitystä koskevassa eurooppalaisessa GreenComp-osaamiskehyk- sessä on mukana sopeutumiskyky (”adaptability”) kestävyysosaamiseen kuuluvana taitona (ks. luku 4). Tässä yhteydessä se merkitsee taitoa ”hallita siirtymiä ja haasteita monimutkaisissa kestävyystilanteissa ja tehdä tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä epävarmoissa, monitulkin- taisissa ja riskejä sisältävissä konteksteissa” (Bianchi ym. 2022, s. 24–25). Toisena esimerkkinä, kanadalaisessa Climate Adaptation Competency Framework -kehyksessä yksilön resilienssi tarkoittaa joustavan, sopeutuvan lähestymistavan omaksumista, jotta voidaan navigoida hen- kilökohtaisia ja ammatillisia haasteita sekä mahdollisuuksia, ja samalla ylläpitää hyvinvointia ja tasapainoa epävarmuuksia ja muutosta kohdatessa (Cox ym. 2021) (ks. luku 3.2.2.). Sopeutu- minen ja resilienssi ovat myös kestävyysosaamisen tärkeä osatekijän, systeemiajattelun taus- talla (Wiek ym. 2011). 3.2.2. Sopeutumiskyvyn vahvistaminen Sopeutumisen toimia rajoittaviin tekijöihin lukeutuvat taloudelliset, teknologiset, kognitiiviset, poliittiset, sosiaaliset, institutionaaliset, kulttuuriset sekä käyttäytymiseen liittyvät esteet (IPCC 2007b). Siten sopeutumisen mahdollistamiseksi tarvitaan panostusta näiden esteiden Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 15 poistamiseen ja sopeutumiskyvyn vahvistamiseen. Koska sopeutumiskyky on epätasaisesti ja- kautunut, sen tarkastelu alueellisella ja paikallisella tasolla voi auttaa ymmärtämään sekä sii- hen liittyviä rajoitteita että mahdollisuuksia (Adger ym. 2007). Eri toimialoilla käytännön toi- mijoiden sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu melko laajasti, ja alla esitetään muu- tamia kansainvälisiä esimerkkejä. Sopeutumiskykyä vahvistavien tekijöiden on havaittu sisältävän tietämyksen ja tiedot (”know- ledge and information”), teknologiset vaihtoehdot, johtajuuden, infrastruktuurin, taloudelliset resurssit sekä henkisen (tai inhimillisen), sosiaalisen, institutionaalisen, poliittisen, kulttuurisen ja luonnonvaroihin perustuvan pääoman (Smit & Wandel 2006, Adger ym. 2007, Engle 2011, Williamson & Isaac 2013, Bullock ym. 2022). Australiassa maataloussektorilla toimijoiden sopeutumiskykyä vahvisti mm. halukkuus ottaa käyttöön uusia teknologioita, koulutus ja kokemus, kyky saada ja käsitellä tietoa, positiivinen asenne muutosta kohtaan, hyvien viljelijäverkostojen olemassaolo, yhteisöllisyyden tunne, kyky käyttää teknologiaa (esim. GPS), muu kuin maatilalta saatava tulonlähde sekä mahdolli- suudet monipuolistua. Sopeutumiskykyä lisääviä tekijöitä tulisi vahvistaa yhteistyössä toimi- joiden kanssa, jotta voidaan rakentaa perusta sopeutumisen näkökulmien integrointiin johta- misen ja menettelytapojen kanssa. (Brown ym. 2016.) Toimijoiden mukanaolon sopeutumisen haasteiden ja ratkaisujen tunnistamisessa on myös osoitettu lisäävän sopeutumiskykyä (Adger ym. 2009, Eagle 2011; ref. Brown ym. 2016). Maanviljelijöiden huoli ilmastonmuutoksen vaikutuksista maatalouteen on havaittu myöntei- senä suhtautumisena sopeutumistoimiin, ja usko ilmastonmuutoksen olemassaoloon on huo- mattu muokkaavan heidän sopeutumiskäyttäytymistään (Dang ym. 2019, Sorvali ym. 2021). Toimijoiden käsitysten ymmärtäminen onkin tarpeellista sopeutumisen toimien kehittämiseksi (Brown ym. 2016, Sorvali ym. 2022). Sopeutumiskyvyn vahvistaminen voidaan ymmärtää mo- niaskelisena yhteiskunnallisena prosessina, jossa yksilöiden ja organisaatioiden täytyy oival- taa, että sopeutumisen tarve on olemassa, ja heidän täytyy olla motivoituneita sopeutumaan (Tàbara ym. 2010). Sopeutumiskyvyn vahvistaminen vaatii siis paljon muutakin kuin lisätietoa ilmastonmuutok- sen vaikutuksista ja ulottuu tietoisuuden kasvattamista pidemmälle. Sen lähtökohtana näh- dään kuitenkin olevan tietoisuuden kasvattaminen ja tiedon kerääminen ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja riskeistä sekä sopeutumisen tarpeesta: esimerkiksi sää- ja ilmastohavainnot ja -ennusteet, vahinko/vauriotilastot, ja sopeutumisen toimenpiteet (CLIMATE-Adapt 2020). Il- mastoriskien hahmottamista pidetään yhtenä avaintekijänä yksilöiden sopeutumista koskevan sitoutuneisuuden tasossa (Vulturius & Gerger Swartling 2013). Yllä mainituissa sopeutumisky- kyä vahvistavissa tekijöissä tiedot ja taidot (”information and skills”) sisältävätkin saatavilla olevien sopeutumismahdollisuuksien tuntemusta (Smit & Pilifosova 2001, Keskitalo ym. 2011). Sopeutumiskyvyn vahvistaminen tähtää myös toimijoiden voimaannuttamiseen (”empower- ment”), jotta he voisivat kehittää uusia pätevyyksiä ja taitoja. Sopeutumiskyvyn vahvistamista kuvataan prosessina, jossa yksilöt ja organisaatiot saavuttavat, parantavat tai ylläpitävät tai- toja, tietoja, työkaluja, varusteita ja muita resursseja tehdäkseen työnsä pätevästi. (CLIMATE- Adapt 2020.) Aiemmin mainittu Adaptation Learning Network:in kehittämä ilmastonmuutok- seen sopeutumisen pätevyys- tai osaamiskehys sisältää 24 kykyä tai taitoa, jotka on jaoteltu viiteen osaamisalueeseen: ilmastonmuutokseen sopeutumisen tieteen ja käytännön lukutaito; sopeutumisen johtajuus; yhdessä toimiminen; haasteen ymmärtäminen; ja suunnittelu & to- teutus. (Cox ym. 2021.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 16 3.3. Sopeutumiskyvyn vahvistaminen osaamisen kehittämisen kautta Tässä raportissa tarkastellaan sopeutumiskyvyn vahvistamista erityisesti edellä mainittujen tietojen ja taitojen kehittämisen sekä henkisen pääoman näkökulmasta. Siihen liittyvät keskei- sesti oppimisen eri tavat ja oppimisen prosessi, joita avataan seuraavaksi lyhyesti. Sen jälkeen esitetään, millaista oppimista tarvitaan muuttuvassa ympäristössä. 3.3.1. Oppimisen tavat Sopeutumiskyvyn vahvistamisen tapoja on hyvin monenlaisia ja ne voidaan luokitella eri ta- voin. Niihin sisältyvät muun muassa: • tutkintoon tähtäävä koulutus (esim. koulut, yliopistot, ja muut koulutuslaitokset) • täydennyskoulutus, ”training” (esim. kurssit, seminaarit, webinaarit – näissä materiaa- leina voi olla käsikirjat, oppaat, valmennuspaketit jne.) • verkostoituminen (konferenssit, työpajat, jakamisalustat, ”networks of excellence”) • valmennus, ”coaching” • tekninen tuki (esim. asiantuntijatehtävät, ”twinning) • riskiryhmien huomiointi (CLIMATE-Adapt 2020) Valmennusta pidetään tärkeänä sopeutumiskyvyn kasvattamisessa ja sidosryhmien voimaan- nuttamisessa, jotta he käyttäisivät ilmastotietoa päätöksenteossaan ja siten pystyisivät tehok- kaammin ja itsevarmemmin tarttumaan ilmastotoimiin (weADAPT n.d.) Australialaisten maan- viljelijöiden keskuudessa valmennus nousi myös esiin yhtenä toimenpiteenä, joka tuki sopeu- tumista ja lisäsi henkistä pääomaa. Valmennukseen sisältyi mm. liikkeenjohtovalmennukseen rohkaisu, työssä oppiminen, lyhyet kurssit ja konsulttien jakama tieto toiminnan siirtämisestä seuraajille (Brown ym. 2016). Monia ilmastonmuutokseen liittyviä taitoja voidaan kehittää val- mennusohjelmien kautta. Täytyy kuitenkin huomioida, että mitä monimutkaisempi taito on kyseessä, sitä tärkeämpää on oppia tekemällä (”learning-by-doing”) ja työskentelemällä yh- dessä asiantuntijoiden kanssa pidempiä aikoja (Sharma 2018). Näiden lisäksi kumppanuudet sekä tiedon ja kokemusten jakaminen ovat tärkeitä myötävai- kuttajia sopeutumiskyvyn vahvistamisessa ja oppimisessa ajan mittaan (CLIMATE-Adapt 2020). Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategia- eli CAP-suunnitelmassa (MMM 2022c) mainittujen erilaisten neuvontapalvelujen, tiedotuksen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon voi- daan myös nähdä tukevan sopeutumisosaamisen kehittämistä. Ruotsissa suurten myrskyjen (esimerkiksi Gudrun vuonna 2005) seurauksena on todettu, että Ruotsin metsäviraston koulu- tus ja tiedotus sekä metsänomistajien yksittäiset toimet ovat tärkeitä edistämään tuleviin il- mastovaikutuksiin sopeutumista (Keskitalo ym. 2011). Paikan päällä, esimerkiksi maatiloilla, tapahtuvien demonstraatioiden ja työnäytösten avulla voidaan lisätä maataloussektorin inno- vatiivisuutta ja kestävyyttä (Sutherland & Marchand 2021). 3.3.2. Oppimisen prosessi – muodot, käsitykset ja teoriat Näiden sopeutumiskyvyn vahvistamisen tapojen taustalla on olennaisesti oppimisen prosessi. Oppiminen on keskeinen mekanismi yksilöiden ja yhteiskuntien muuttuviin olosuhteisiin tai häiriötekijöihin sopeutumisen taustalla (Vulturius & Gerger Swartling 2013). Oppiminen on Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 17 yleisesti tietojen lisäämistä, ja erilaisten taitojen hankkimista ja hiomista, joka voi tapahtua tie- dostetusti tai tiedostamattomasti (Holopainen 2007, Peda.net n.d.b). Se on myös vuorovaikut- teinen prosessi, jonka tuloksena tiedoissa, taidoissa ja asenteissa voi tapahtua pysyviä muutok- sia (Peda.net n.d.b). Oppimisprosessi on sidoksissa aina johonkin tilanteeseen tai kontekstiin, jossa tietoa opitaan ja hyödynnetään (von Wright 1994, Holopainen 2007). Oppimista tapahtuu kaikkialla, sekä muodollisessa koulutuksessa että sen ulkopuolella (Kumpulainen ym. 2010). Osaamisen kehittämisen kontekstissa on tarpeellista jaotella seuraavat oppimisen muodot (Peda.net n.d.c): • Virallinen (muodollinen tai formaali oppiminen) tapahtuu tavoitteellisessa, yhteis- kunnan hyväksymään tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa ja sitä tarjoaa yleensä koulu tai joku muu koulutusorganisaatio; se on aina tavoitteellista ja strukturoitua. • Non-formaali oppiminen ei ole virallista tai muodollista tutkintoon tähtäävää koulu- tusta, mutta on yleensä strukturoitua (kuten kansalaisopistojen ja kirjastojen koulutus, myös täydennyskoulutus); se voi vaihdella tavoitehakuisesta toiminnasta informaaliin, satunnaiseen oppimiseen. • Informaali oppiminen tai arkielämän oppiminen tapahtuu elämässä tai työssä, ja on usein sattumanvaraista kuten erilaisissa työ- ja vapaa-ajan yhteisöissä. Arkioppimi- nen on toimintaa, jota ei ole yleensä suunniteltu varsinaiseksi oppimistapahtumaksi, eikä sinänsä tähtää oppimiseen, mutta voi olla myös tavoitteellista tai suunniteltua. Tässä raportissa pääpaino on non-formaalin ja informaalin oppimisen muodoissa. Koulutuksen ja oppimisen keskiössä on oppimiskäsitys eli käsitys siitä, miten ihminen oppii. Oppimiskäsityksiä ja niihin pohjautuvia oppimisteorioita on olemassa useita ja ne ovat mo- nimuotoisia, kuten oppijatkin. Oppimisteoriat jaetaan neljään tai viiteen pääsuuntaukseen: behaviorismi, kognitivismi, (sosio)konstruktivismi, humanismi ja konnektivismi. Kuva 2 kuvaa näitä käsityksiä tai suuntauksia. Kuva 2. Viisi oppimiskäsitystä (mukaeltu Haapsalo & Erämies 2017 ja DOT-hanke 2021a,b). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 18 Oppimiskäsityksissä ja -teorioissa on tapahtunut viime vuosikymmenien aikana selkeä muu- tos behavioristisesta eli passiivisesta, ulkoiseen oppimisen prosessiin keskittyvästä oppimi- sesta konstruktivistiseen käsitykseen, jonka mukaan oppija on aktiivinen ja uusi tieto rakentuu vanhan tiedon ”päälle” (Haapsalo & Erämies 2017, Hiltunen 2021). Sosiokonstruktivismi on konstruktivismin muoto, joka korostaa sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeyttä oppimisproses- sin onnistumisessa. Siihen kuuluvien yhteisöllisen oppimisen (”collaborative learning”) ja yh- teistoiminnallisen oppimisen (”co-operative learning”) menetelmillä ei ole yhtä yleisesti hy- väksyttyä määritelmää ja toisinaan niitä käytetään toistensa synonyymeinä. (Toivola ym. 2017, Hiltunen 2021.) Yhteistä näille menetelmille on kartuttaa yhteisöllisen toiminnan taitoja, joita tarvitaan aikuiskoulutuksessa ja työelämässä (Leppilampi 2002, Hiltunen 2021). Yhteistoimin- nallisessa oppimisessa oppijat kehittävät osaamistaan pyrkimällä yhteiseen tuotokseen. Vaikka myös yhteisöllisessä oppimisessa oppijat pyrkivät oppimaan jotain yhdessä, siinä on kyse yhteisen tuotoksen sijaan oppimiskulttuurista, joka mahdollistaa vapaaehtoisen vuoro- vaikutuksen ja yhteistoiminnan vertaisoppijoiden kesken. (Toivola ym. 2017, Hiltunen 2021.) Osaamisen kehittämistä ja oppimista ohjaa aina jokin oppimisteoria, vaikka kouluttajat ja val- mentajat eivät olisikaan niistä tietoisia. Koulutus- ja opetusmenetelmän valinnalla on seurauk- sia oppimiseen. Oppimisteoriat tarjoavat kehyksen, jonka kautta voidaan ymmärtää ja selittää, miten tietoa (”information”) käytetään, miten tietämys (”knowledge”) muodostuu ja miten op- piminen tapahtuu. Teorioiden avulla voidaan varmistaa oppimisen olevan relevanttia ja lin- jassa yleisön tarpeiden kanssa. (Goel 2017.) Ymmärrys ihmisen oppimisesta on ratkaisevaa oppimisprosessia parantaessa (Fairbanks 2021). Valitut opetus- ja koulutusmenetelmät vaikuttavat oppimisprosessin lisäksi myös oppimisen tehokkuuteen. National Training Laboratories (NTL)-koulutusorganisaation oppimispyramidi on laajalle levinnyt malli opitun pysyvyydestä eri opetusmenetelmien kautta (Kuva 3). On huomioitava, että mallia on kritisoitu tieteellisen perustan puuttumisesta (Leturd 2012), mutta käytännön voidaan nähdä osoittavan sen arvon suuntaa antavana mallina oppimisen tehok- kuudesta. Mallin mukaan tehokkaimpia tapoja oppia on käyttää sosiaalisia, vuorovaikutteisia menetelmiä. (Hiltunen 2021.) Näihin menetelmiin liittyvät (ja limittyvät) läheisesti tässä lu- vussa mainitut osallistavat oppimismenetelmät ja sosiaalinen oppiminen kuten myös ver- taisoppiminen. Esimerkkejä vertaisoppimisesta (”peer-to-peer learning”) ovat yllä mainitut maatiloilla tapahtuvat demonstraatiot ja tilanteet, joissa maanviljelijät oppivat toisiltaan (Sut- herland & Marchand 2021). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 19 Kuva 3. Oppimispyramidi kuvaa opitun pysyvyyttä eri opetusmenetelmissä (mukaeltu Leturd 2012 ja Hiltunen 2021). Muihin oppimisteorioihin sisältyy muun muassa transformatiivinen oppiminen, sosiaalinen oppiminen ja kokemusperäinen oppiminen (Fairbanks 2021). Kahdesta ensimmäisestä kerro- taan seuraavissa osioissa. Esimerkki maanviljelijöiden työnäytöksistä havainnollistaa myös ko- kemusperäistä oppimista, jossa opittua ja koettua asiaa voidaan soveltaa käytännössä (Sut- herland & Marchand 2021). Oppimisteorioista ja -käsityksistä puhuttaessa on myös olennaista erottaa aikuisoppijan eri- tyispiirteet verrattuna lasten ja nuorten oppimiseen (andragogiikka vs. pedagogiikka). Näiden erityispiirteiden mukaan: • aikuisoppija on usein itsenäinen sekä itseohjautuva • hänellä on käytössään elämänkokemusten varasto • oppimisvalmiudet suuntautuvat sosiaalisten roolien kehittämiseen • opittu asia voidaan soveltaa välittömästi • motivaatio oppia riippuu ennemmin sisäisistä kuin ulkoisista tekijöistä (Knowles 1980, ref. Ruohotie 2002, Holopainen 2007). Andragogiikan käsite on myös herättänyt kritiikkiä. Ei ole selvää, onko kyseessä aikuiskoulu- tuksen menetelmä vai joukko oletuksia. Ennemminkin voidaan ajatella näiden käsitteiden muodostavan jatkumon ja molemmat lähestymistavat soveltuvat sekä aikuisille että lapsille tilanteesta riippuen. (Holopainen 2007.) Aikuisoppijan motivaatioon linkittyvät oppimisen mielekkyys, tehokkuus ja kuormittavuus. Lisäksi tehokas oppiminen lisää aikuisella oppimisen mielekkyyden kokemusta ja vaikuttaa kuormittavuuden kokemukseen. Sosiokonstruktiiviset menetelmät sitovat oppimisen tilan ja paikan sosiaaliseen kontekstiin sosiaalisen ulottuvuu- den kautta. (Hiltunen 2021.) 3.3.3. Muuttuvan ympäristön edellyttämät oppimismenetelmät ja -teoriat Kuten luvussa 3.2. esitettiin, sopeutumiskyvyn taustalla on tarve joustaa tai uudistaa toimintaa muutoksen kohdatessa. Työuria ja ylipäätään elämää nyt ja tulevaisuudessa muokkaavia suu- ria muutoksia ovat ilmastonmuutoksen lisäksi esimerkiksi digitalisaatio, globalisaatio ja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 20 siirtyminen kiertotalouteen (DigIT admin 2020). Toimintaympäristöä vuoteen 2030 mennessä muuttaviin tekijöihin on äskettäin tunnistettu sisältyvän myös mm. taloudellisen tilanteen hei- kentyminen, väestön ikääntyminen ja sääntelyn kiristyminen (OPH 2023). Muuttuva työ vaatii jatkuvaa (tai elinikäistä) oppimista (DigIT admin 2020). Jatkuva oppimi- nen on osaamisen kehittämistä ja uudistamista elämän ja työuran eri vaiheissa (OKM n.d.). In- formaali oppiminen liittyy läheisesti elinikäisen oppimisen ideaan, jossa nostetaan esiin arki- päivän kokemusten merkitys oppimisessa (Kumpulainen ym. 2010). OECD:n Continuous Lear- ning in Working Life in Finland -arvioinnin mukaan Suomen aikuiskoulutusjärjestelmä ei vas- taa lisä- tai uudelleenkoulutuksen tarpeisiin niin hyvin kuin voisi, koska osaaminen kasaantuu vahvasti ja koulutusta eniten tarvitsevia on vaikea tavoittaa (OKM 2020). On hyvä muistaa, että työntekijöiden ja verkostojen yhteistyö ja yhdessä oppiminen voivat myös synnyttää uutta oppimista ja uusia ratkaisuja työn murroksen haasteisiin (DigIT admin 2020). Muuttuva työympäristö edellyttää sekä kykyä oppia uutta että poisoppia vanhaa. Lisäksi täy- tyy pystyä ottamaan nopeasti haltuun uusia ajattelu- ja toimintatapoja. Niin sanotut itsensä likoon laittavat oppimisen tavat ja menetelmät haastavat yksilön kykyä olla joustava ja uudis- tua. Siten osallistavien oppimismenetelmien voidaan nähdä tukevan sopeutumiskyvyn kas- vattamista. (Liljander 2020.) Osallistavassa pedagogiikassa oppijoille annetaan mahdollisuus toimijan roolin ottamiseen ja huolehditaan, ettei oppijoiden välille muodostu esteitä oppimi- selle tai osallistumiselle (kuten keskinäiset valtasuhteet). Oppijoille voidaan myös antaa vas- tuuta toistensa osallistumisen tukemisesta. (Kumpulainen ym. 2010.) Tulevaisuuden työ ja työssä osaaminen linkittyvätkin vahvasti oppimiseen ja eritoten kykyyn oppia yhdessä (Toi- vola 2022). Elinikäistä oppimista ja poisoppimista yhdessä toisten kanssa tarvitaan ratkaistaessa moni- mutkaisia, systeemisiä haasteita. Transformatiivisen oppimisen menetelmiin liittyy moni- muotoinen älykkyys ja tietämisen eri tavat (esimerkiksi kehollinen, sosiaalinen ja filosofinen älykkyys sekä luonnonjärjestelmien ymmärtäminen), joiden avulla voidaan päästä irti vanhasta ja synnyttää uudenlaista ajattelua. Esimerkiksi työpajat, joissa kokeillaan meditaation, impro- visaation ja teatterin menetelmiä – tehden näkyväksi asioita, joita on vaikea sanoilla ilmaista – voivat luoda yhteistä ymmärrystä ja taitoa nähdä asioita luovista näkökulmista. (Toivola 2022.) Transformatiivisessa oppimisessa uusi informaatio voi olennaisesti muuttaa maailmankatso- musta, kun elämänkokemus ja tietoisuus yhdistetään kriittisen pohdinnan avulla (Fairbanks 2021). Se on luonteeltaan prosessimaista, vuorovaikutteista, pitkäaikaista ja joskus myös vai- valloista. (Boström ym. 2017; ks. myös esim. Wickenberg ym. 2022). Yhteiskehittäminen ("co-creation") ja (tiedon) yhteistuotanto ("co-production of know- ledge") ovat toisiinsa liittyviä konsepteja, jotka kuvaavat tiedon uudenlaista tuottamista ja käyttöä sosio-ekologisessa muutoksessa tai murroksessa (Hakkarainen ym. 2021). Living Lab - toimintamalli toimii esimerkkinä yhteiskehittämisestä, ja se on saanut paljon viime aikoina huomiota EU:ssa. Living Lab -toimintaa luonnehditaan avoimena innovaatioprosessina, joka tuo yhteen sekä julkiset että yksityiset toimijat ja sidosryhmät kehittämään yhdessä ja pilotoi- maan tosielämässä uusia palveluja, liiketoimintaideoita ja teknologioita. Se tarjoaa myös mahdollisuuden kestävyysmurrosta vauhdittavalle oppimiselle. (Potters ym. 2022.) Puruve- delle perustetun Living Lab:in yhteydessä paikalliset toimijat osallistuivat metsien vesiensuo- jeluun liittyvien luontopohjaisten ratkaisujen kehittämiseen (Pouta ym. 2022). Irlantilaisessa Signpost Programme- ohjelmassa käytetään Living Lab-toimintamallia maanviljelijöiden mu- kaan ottamisessa, esimerkiksi kannustaen heitä ottamaan käyttöön kestävämpiä teknologioita Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 21 (Teagasc 2021). Ohjelmassa tapahtuu myös vertaisoppimista maanviljelijöiden kesken. Ohjel- matiimi toimii tiedonvälittäjänä ("knowledge broker") tiedontuottajien (tutkijat) ja tiedon käyttäjien (neuvojat, maanviljelijät) välillä (O'Dwyer 2022). 3.4. Millaista oppimista sopeutumiskyvyn vahvistaminen vaatii? Ilmastonmuutoksen sopeutumisen kontekstissa tärkeiksi käsitteiksi nousevat sosiaalinen op- piminen ja sopeutumisen oppimisen tuki. Sosiaalinen oppiminen (social learning) on nous- sut esiin keskeiseksi sopeutumiskyvyn vahvistamisessa (Rastall 2013, Bullock ym. 2022) sekä kestävässä luonnonvarojen hallinnassa ja siihen tarvittavassa käyttäytymisen muutoksessa (Muro & Jeffrey 2008). Tämä oppimisen teoria liittyy edellä mainittuun transformatiiviseen oppimiseen (Wickenberg ym. 2022). Sosiaalisen oppimisen ytimessä on useiden toimijoiden tuominen yhteen toistuvaan tiedonjakamisen ja kokemusten yhteiskehittämisen prosessiin, joka perustuu yhteiselle tavoitteelle. Tavoite voi olla jaettu ymmärrys ja arvot ympäristöä kos- kevia haasteita ja ratkaisuja koskien. Se myös pitää sisällään oppimista ja muutosta, joka me- nee yksilöä pidemmälle, ulottuen organisaatioihin, yhteisöihin, verkostoihin ja hallintoinsti- tuutioihin suuremmissa alueellisissa konteksteissa. Sosiaalista oppimista voi tapahtua itseor- ganisoituvissa yhteistyön prosesseissa tai se voi olla suunnitellun intervention tulosta. (Bullock ym. 2022.) Ilmastonmuutokseen selvästi linkittyvät ekosysteemien häiriöt (kuten metsätaudit tai maasto- palot) ovat luoneet tilaisuuksia oppia ihmisen sopeutumiskyvystä ja sitä määrittävistä teki- jöistä. Sosiaalista oppimista luonnonvarasektorilla havainnollistaa suhtautuminen vuoristo- mäntykovakuoriaisen aiheuttamiin valtaviin metsätuhoihin ja niiden seurauksiin läntisessä Pohjois-Amerikassa. Metsätuhoihin liittyvä yhteiskunnallinen konflikti on saanut aikaan sosi- aalisia oppimisprosesseja, ja auttanut vahvistamaan toimijoiden sopeutumiskykyä. Brittiläisen Kolumbian provinssi Kanadassa muodosti 2000-luvun alussa kolme Beetle Action Coalition - liittoumaa tai yhteistyöelintä, joissa laadittiin yhteistyöhön perustuvia selviytymisstrategioita vuoristomäntykovakuoriaisen tuhojen varalta. Nämä yhteistyöelimet tarjosivat eri sidosryh- mien välistä dialogia helpottavan foorumin, jossa keskityttiin kaikille yhteiseen ongelmaan. Liittoumien kesken jaettiin oppeja mm. luonnonvara-alojen riskien käsittelystä ja yhteiskun- nallisesta uudelleenorganisoitumisesta, joka kytkeytyi hyönteistuhoepidemian aiheuttamiin ekologisiin muutoksiin. Liittoumat saivat alueellista ja kansallista rahoitusta, ja niitä voidaan pitää institutionaalisina innovaatioina ja tarkoituksellisina kokeiluina. Yhteistyöelinten työllä saavutettiin monenlaisia oppimistuloksia: uutta tietoutta ja tietoa sekä sosiaalista pääomaa, jotka auttoivat vahvistamaan toimijoiden sopeutumiskykyä. Liittoumat myös hyötyivät paikal- listen johtajien ja vapaaehtoisten aiemmin kerätyistä kokemuksista alueellisen hallinnon aloit- teissa. Tämä viittaa olemassa olevaan kykyyn oppia uudesta kriisistä ja sopeutua siihen. Siten varastoitunut sosiaalinen ja inhimillinen pääoma toivat tuttuutta ja kokemusta, jotka helpotti- vat yhteistyötä ja sopeutumista. (Bullock ym. 2022.) Koulutuksella voidaan tunnistaa olevan kolme selvästi erotettavaa, mutta toisiinsa limittyvää roolia ilmastonmuutokseen sopeutumisessa: se voi toimia koulutusinfrastruktuurina, yleisenä koulutuksena ja sopeutumisen oppimisen tukena (adaptation learning support). Kolman- nella, eli tutkimukseen perustuvalla sopeutumisen oppimisen tuella, sanotaan olevan ainut- laatuinen ja transformatiivinen rooli koulutuksessa, koska se voi maksimoida oppimisen en- nen sopeutumiseen liittyvää päätöksentekoa ja sen aikana. Siten se vauhdittaa yhteiskunnal- listen ja politiikan käytäntöjen muutosta. Oppimisen ymmärretään usein olevan Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 22 sopeutumisen tai riskienhallinnan tulosta. Se voi kuitenkin olla myös muutoksen mahdollis- tava panos sopeutumiseen ja riskienhallintaan. Sopeutumisen oppimisen tuki määritellään työkaluina ja strategioina, jotka joko auttavat yksilöitä valmistautumaan osallistumaan sopeu- tumiseen, tai tukevat heitä sopeutumisen aikana, kun he kehittävät uusia taitoja, tietoja ja so- siaalisia rooleja. (Feinstein & Mach 2020.) Sopeutumisen (informaalin ja non-formaalin) oppimisen tuen eri muotoja on hyödyllistä tar- kastella erilaisissa epävarmuuskonteksteissa. Kun epävarmuus on pieni (ilmastovaikutukset ovat selvillä ja käytännöt selkeästi määriteltyjä), suunnitelmalliset resurssit kuten käsikirjat, tai jäsennetyt työpajat voivat lisätä tietoisuutta tunnetuista ilmastovaikutuksista ja käytännöistä, tai voimaannuttaa sidosryhmiä vähentämään haavoittuvuuttaan. Usein sopeutumisen täytyy kuitenkin tapahtua epävarmoissa tai ei kovin selkeissä ja nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Tällöin sopeutumisen oppimisen tuki voi parantaa sopeutumisen prosesseja tukemalla siihen osallistuvia yksilöitä. Esimerkkejä ovat simulaatiot, roolipeliskenaariot ja demokraattisen dia- login harjoitukset, jotka auttavat erilaisia toimijoita valmistautumaan osallistumaan toistu- vaan, yhteistyöhön perustuvaan päätöksentekoon. (Feinstein & Mach 2020.) Transformatiivisen oppimisen teoriakehystä käyttävässä tutkimuksessa tarkasteltiin ruotsalais- ten metsätalouden toimijoiden oppimista ja sitoutuneisuutta sopeutumiseen. Oppimisen ja sitoutuneisuuden havaittiin riippuvan suuresti siitä, kuinka hyvin tieteellinen tieto ilmaston- muutoksen vaikutuksista ja sopeutumiskeinoista sopivat toimijoiden käytännön tarpeisiin, ta- voitteisiin ja toiveisiin. (Vulturius & Gerger Swartling 2013.) Tämä liittyy kappaleessa 3.2.2. esi- tettyihin sopeutumiskykyä vahvistaviin tekijöihin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 23 4. Sopeutumisosaamisen kehittäminen Suomessa Kuten yllä on todettu, käytännön toimijoiden tasolla sopeutumistoimien toimeenpano ei ole vielä tarvittavissa määrin edistynyt. Sopeutumisosaamisen kehittäminen on kuitenkin tunnis- tettu keskeiseksi sopeutumista edistäväksi tekijäksi useissa sopeutumista käsittelevissä koti- maisissa selvityksissä. Luonnonvarakeskuksen Sopeutumisen tila 2017-selvitys tarkasteli ilmastokestävyyttä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla (Peltonen-Sainio ym. 2017). Se tuotettiin samanni- misessä hankkeessa osana vuonna 2014 hyväksyttyä Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeu- tumissuunnitelman toimeenpanoa. Selvitystä varten haastateltiin luonnonvarasektoreilta yh- teensä noin viittäkymmentä sidosryhmien asiantuntijaa. Maatalouden kohdalla asiantuntijat korostivat tiedollisia esteitä sopeutumiselle, osin liittyen tutkimustiedon puuttumiseen tai sen soveltamisen vaikeuteen ja osin tiedon levittämiseen liittyviin haasteisiin. Tutkimuksen ja käytännön toimijoiden välisen yhteyden toiminnassa näh- tiin parannettavaa. Toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten estämiseksi sisältyivät tutkimustiedon konkretisoiminen jalkauttamalla tutkimustuloksia ja lyhyen aikavälin tietoa tilatasolle neuvontaorganisaatioiden kautta ja neuvojien avulla, jotta viljelijät voisivat saada tukea uudenlaisten menetelmien käyttöönotossa. Asiantuntijat toivoivat myös avointa ja jatkuvaa keskustelua ilmastonmuutoksen vaikutuksista, ja ehdottivat tutkimusrahoitushank- keiden pohtimista ilmastonäkökulmasta. (Peltonen-Sainio ym. 2017.) Metsätalouden asiantuntijat toivat esiin saatavilla olevan tutkimustiedon epävarmuuden ja puutteellisuuden. Selvityksessä myös havaittiin, että tutkijoiden arvioima suurin Suomen met- säluontoon kohdistuva uhka - vierastautien ja -tuholaisten aiheuttama riski - ei tullut haastat- teluissa esiin. Tämä viittasi siihen, ettei tieto riskistä ollut tavoittanut metsäsektorin toimijoita. Konkreettisen tiedon puute nähtiin estävän sopeutumistoimien suunnittelua ja toimeenpa- noa. Sopeutumista hankaloittavina tekijöinä mainittiin myös metsätalouden pitkä aikaper- spektiivi ja asenteisiin liittyvät esteet. Ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten ehkäisyyn ehdotettiin mm. tutkimustiedon lisäämistä haitallisista, erityisesti konkreettisista, vaikutuksista ja muutoksen etenemisestä. Lisäksi toivottiin tutkimustulosten ja suositusten tiedotuksen te- hostamista; tämä tarkoittaa tiedotusta ja koulutustoimia metsänomistajille ja metsäammatti- laisille sekä tutkimustiedon selkeyttämistä ja konkretisointia. Metsäkeskus, Tapio ja metsän- hoitoyhdistykset toimivat aktiivisina tiedonlevittäjinä, mutta varautuminen ei ollut juurikaan esillä. Tietoa sanottiin olevan hyvin saatavilla, mutta vain aktiiviset käyvät koulutuksissa. (Pel- tonen-Sainio ym. 2017.) Riistatalouden osalta suurimpana esteenä sopeutumiselle pidettiin tietoon liittyviä puutteita: tietoa ei ole riittävästi, vaikutukset ovat monitahoisia, epävarmuus on suurta ja ilmastonmuu- toksen prosessit nähtiin pitkinä ja hitaina. Asiantuntijat kaipasivat luotettavia kantojen seu- ranta- ja havaintotietoja sekä yleisemmin tutkimustietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista sektoriin. He myös ilmaisivat, että tarvitaan tieteidenvälistä yhteistutkimusta sekä monitie- teistä otetta tutkimukseen. Viestintä ja tiedon käytön kehittäminen nostettiin myös esiin: vies- tintää tulisi kohdistaa erityisesti käytännön toimijoille "yleisen ymmärryksen ja hyväksyttävyy- den lisäämiseksi", ja tutkittu tieto tulee saattaa käytäntöön. Haastatteluissa tunnistettiin myös, että riistanhoidossa on muualla käytäntöjä, joita Suomessa ei tunneta; siksi kansainvälisiä esi- merkkejä ja hyviä käytäntöjä toivottiin nostettavan esiin ja esitettiin tutkimusta niiden Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 24 soveltuvuudesta Suomen olosuhteisiin. Merkittävää oli, että verrattuna muihin luonnonvara- sektoreihin riistataloudella ei ole erityistä omistajuutta, vaan riista kuuluu kaikille. Tutkimus on myös voinut edetä toimenpidesuosituksiin, mutta päätöksenteko tai toimet eivät ole eden- neet eettisestä vastuksesta johtuen. (Peltonen-Sainio ym. 2017.) Kalatalouden asiantuntijat nostivat esiin tutkimustiedon kansantajuistamisen yhtenä toimen- piteenä ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi, jotta tieto voisi johtaa toimintaan. Lisäksi tiedon levittämistä toivottiin tehostettavan läpi koko toimijakentän. Tutki- mus- ja seurantatieto ilmastonmuutoksen vaikutuksista kalalajistoon ovat tarpeellisia anta- maan hyvän kokonaiskuvan ja siten tukemaan varautumistoimia. Haastatteluissa tuli esiin myös ajatukset harrastuskalastajille suunnatusta kalahavaintojen ilmoittamisalustasta sekä so- peutumistoimien liittämisestä osaksi kalastusneuvontaa. Sopeutumisen suurimpina esteinä pidettiin asenteita ja totuttuja toimintatapoja; tutkimustiedon puute ja ilmastonmuutokseen liittyvät epävarmuudet nostettiin myös esiin estävinä tekijöinä. (Peltonen-Sainio ym. 2017.) Porotalouden kohdalla yhdeksi sopeutumista estäväksi tekijäksi selvityksessä mainittiin tutki- mustiedon puute; tietoa tarvitaan vaikutuksista arktiseen luontoon, homeista, mykotoksii- neista sekä porojen terveydestä. Erityisiin tutkimustarpeisiin porojen terveyden edistämisessä nostettiin esiin ravinto, loislääkintä ja rokotukset. Porotutkimusta oli tuolloin vain vähän, eri- toten Suomen oloihin liittyen. (Peltonen-Sainio ym. 2017.) Tapion selvitys Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tieto- ja osaamistarpeet Suomessa. Kohti tutkimusohjelmaa (Arnkil & Lahti 2018) toi esille keskeisiä ilmastonmuutokseen so- peutumisen tutkimukseen liittyviä tieto- ja osaamistarpeita. Selvitystyössä korostuivat etenkin yhteiskunnan rakenteiden ja käytäntöjen joustavuutta ja sopeutumiskykyä koskevat tarpeet erilaisissa häiriötilanteissa, sekä yhteisöjen ja ihmisten sopeutumiskyvyn parantaminen. So- peutumistutkimusta tulisi kehittää seuraavasti: • Sopeutumista tulisi tarkastella monitieteisesti horisontaalisena, läpileikkaavana tee- mana. Taloudellisen näkökulman parempi esiin tuominen voi lisätä sopeutumisen vaikuttavuutta. • Sopeutumisessa tulisi edistää sekä perustutkimusta (tiedon lisääntymistä) että sovelta- vaa tutkimusta (tiedon soveltamista käytäntöön) rinnakkain. • Ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen täytyy kytkeä paremmin toisiinsa, jotta yhteiskunnan haavoittuvuus ilmastonmuutokselle vähenisi. Tähän sisältyy synergioiden ja haitallisten vaikutusten kattavampi tarkastelu. • Tietoisuuden parantamisen, koulutuksen ja viestinnän tulisi olla tiiviisti osana kaikkia sopeutumistutkimuksen eri vaiheita. Tutkimuksen tulisi myös olla osallistavaa, jotta so- peutumisosaaminen jalkautuisi jo osana tutkimusprosessia. • Jotta sopeutumistieto tukisi paikallista päätöksentekoa ja sopeutumisen hallintaa, tie- toa tulisi tuottaa käyttökelpoisemmassa ja helposti saatavilla olevassa muodossa. Sen vuoksi yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellinen tutkimus on tärkeää. • Sopeutumisen tietotarpeita tulisi kartoittaa laajemmin yhteiskunnassa, kuten kuntatoi- mijoilta tai yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoilta. (Arnkil & Lahti 2018.) Kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanon väliarvioinnissa (Mäkinen ym. 2019) ja sen taustaselvityksessä tuli esiin useita luonnonvara-aloja koskevia tieto- ja osaamistar- peita. Yleisesti ottaen tärkeimpänä sopeutumistyötä tukevana tekijänä pidettiin ilmastotiedon sovittamista käyttäjien tarpeisiin. Tarpeellisena pidettiin myös oman organisaation tietotaidon Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 25 kehittämistä, sektorikohtaisia sopeutumisoppaita, riskienhallinnan prosessien ja menetelmien kehittämistä, rahoitusta ja lyhyen aikavälin ilmastoskenaarioita. Sopeutumisen edistämisen keinoja tiedusteltaessa, keskeisimpiin keinoihin lukeutuivat: • Viestinnän lisääminen, kehittäminen sekä kohdentaminen ja tämän kautta tietoisuu- den lisääminen. • Konkreettisen ja toimialoittain/alueittain kohdennetun objektiivisen ja varmennetun tiedon tuottaminen. • Koulutus, jossa korostui toimintaohjeiden välittäminen kenttätoimijoille, ei niinkään tarve yleiselle ilmastonmuutostiedolle. (Mäkinen ym. 2019.) Sidosryhmänäkemysten ulkopuolisessa tarkastelussa saatiin lisätietoa luonnonvara-alojen tieto- ja osaamistarpeista. Luonnonvara-aloja tarkasteltiin käsittelemällä maa- ja metsäta- loutta yhtenä kokonaisuutena, samoin kuin kala- ja porotaloutta (yhteensä 84 toimijaa). Tu- losten perusteella todettiin, että tietoa ilmasto- ja sääriskeistä on selvästi enemmän maa- ja metsätalouden toimijoilla verrattuna kala- ja porotalouteen. Luotettavia arvioita toiminta-alu- een ilmaston muuttumisesta todettiin myös olevan enemmän maa- ja metsätaloudessa. (Mä- kinen ym. 2019.) Tärkeimpiin sopeutumista tukeviin tietolähteisiin lukeutuivat maa- ja metsätalouden toi- mialalla asiantuntijat verkostoissaan ja seuraavaksi merkittävimpinä pidettiin tutkimuslaitok- sia, ja artikkeleita ja raportteja. Usea vastaaja toi esiin tiedon hajanaisuuden ja ristiriitaisuu- den, vaikka tietoa onkin paljon. Sopeutumiseen liittyvä erityistieto ei ole levinnyt hyvin alalla eikä tiedon ole koettu etenevän käytännön toiminnaksi. Suurena haasteena nähtiin mm. myös riskien merkityksen tiedostamisen puutteellisuus omassa organisaatiossa. Maa- ja metsäta- louden toimijat arvioivat, että sopeutumisen edistämiseen tarvitaan mahdollisimman käytän- nönläheisen sopeutumistiedon tuottamista ja levittämistä, etenkin sopeutumisen hyvistä käy- tännön esimerkeistä tiedottamista. He kaipasivat myös apua sopeutumisen sisällyttämisessä kaikkeen toimintaan. Sopeutumista voitaisiin näiden lisäksi edistää taloudellisella tuella ja ra- hoittamalla sopeutumisen sektorikohtaisia tutkimushankkeita. (Mäkinen ym. 2019.) Kala- ja porotalouden kohdalla tärkeimmiksi tietolähteiksi katsottiin artikkelit ja raportit, tutki- muslaitokset ja asiantuntijat verkostoissaan. Vaikka toimijat kokivat yleisesti organisaatioillaan olevan vähän toimialaan liittyvää tietoa sää- ja ilmastoriskeistä, toisaalta tietoa katsottiin ole- van jo paljon, mutta sitä pidettiin osin epäluotettavana ja ristiriitaisena sekä spekulatiivisena, ja siten liian epävarmana ohjaamaan käytännön toimintaa. Toisaalta myös tietoa ei nähty ole- van riittävän helposti kaikkien saatavilla. Kuten maa- ja metsätaloudessa, riskien merkityksen puutteellisuuden koettiin keskeisesti hidastavan sopeutumista. Erityisen tärkeinä sopeutumi- sen edistämisen toimenpiteinä esitettiin yhteistä ja yhtenäistä tietopohjan rakentamista valtion tuen ja ohjauksen ohella. Porotalouden osalta nousi esiin idea hankkeesta, joka kokoaisi laajasti sopeutumisen tietoa ja keinoja, joista viestittäisiin käytännön toimijoille. (Mäkinen ym. 2019.) Huomattavaa on, että ulkopuolisessa sidosryhmätarkastelussa vähemmän tärkeinä tietoläh- teinä pidettiin molemmilla "toimialapareilla" mm. koulutusta, neuvontaa ja oppaita. Ulkopuo- lisessa tarkastelussa oli mukana myös sidosryhmätilaisuuksia, joissa nousi esiin mm. tiedon lisäämisen ja saatavuuden parantaminen. Toimialoille toivottiin myös lisää sopeutumiseen liit- tyvää koulutusta, jonka avulla sopeutumiseen liittyvä osaaminen voisi parantua. (Mäkinen ym. 2019.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 26 Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 toimeenpanon loppu- arviointi valmistui elokuussa 2022 (Hildén ym. 2022). Siihen liittyvän KOKOSOPU-hankkeen valtakunnallisissa työpajoissa nousi vahvasti esiin tarve kehittää sopeutumiseen liittyvää osaa- mista eri toimialoilla. Huomiota tulisi esimerkiksi kiinnittää työssään sopeutumisen toimia käytännössä toteuttaviin toimijoihin, kuten viljelijöihin ja metsänomistajiin. Loppuarvioinnissa non-formaalin koulutuksen ulkopuolella olevan osaamisen kehittäminen nousi esille suosituk- sessa käynnistää sopeutumiskyvyn lisäämiseen keskittyvä, Hiilestä kiinni -ohjelman kaltainen tutkimus- ja kehittämisohjelma, jossa voitaisiin kehittää mm. verkostoja ja koulutusta. Sen li- säksi raportissa suositeltiin mm. eri hallinnonalojen henkilöstön sopeutumistarpeiden ja osaa- misen täydentämisen toimenpiteiden tunnistamista; ja sopeutumisen täydennyskoulutusoh- jelmien perustamista, joka palvelisi sopeutumisosaajien lisäämistä eri aloilla sekä neuvontajär- jestöjä, jotka vahvistavat sopeutumisosaamista käytännössä. (Hildén ym. 2022.) Kuten jo luvussa 3 viitattiin, Osaamisen ennakointifoorumi toteutti vuoden 2022 kesän ja syk- syn aikana osaamistarvekyselyn, jossa kartoitettiin työelämän keskeisiä ammattialojen osaa- misvaatimusten muutoksia vuoteen 2030 mennessä. Osaamistarvekyselyt toteutettiin 130 ammattialalle; näihin lukeutuivat luonnonvara-alojen toimijoista esimerkiksi maanviljelijät, maa- ja kalatalouden asiantuntijat, metsätyöntekijät sekä kalastajat ja kalanviljelijät. Kyselyyn saatiin 1075 vastausta. Vuoden 2023 alussa julkaistun kyselytulosraportin mukaan ilmaston- muutos nousi esiin yhtenä eniten korostetuista toimintaympäristöön vaikuttavista muutoste- kijöistä: kyselyn vastaajista noin joka viides mainitsi ilmastonmuutoksen tai kestävän kehityk- sen osaamistarpeisiin vaikuttavana tekijänä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten osalta arvioitiin erityisesti sääntelyn, tuotantoon, kulutukseen ja materiaaleihin kohdistuvia muutoksia tai il- mastonmuutoksesta aiheutuvia epävarmuustekijöitä. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen nähtiin luovan paineita kiristää sääntelyä sekä uudistaa liiketoimintaa vihreän siirtymän tavoit- teiden mukaisesti. (OPH 2023.) Digitaalisten kansalaistaitojen ohella, laaja-alaiseen osaamiseen tulosten perusteella kuuluu kestävyysosaaminen, johon sisältyy GreenComp-viitekehyksen mukaisia osaamisia (ennakoin- tiosaaminen, kokeileva ajattelutapa, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisutaidot, sopeutumis- kyky ja systeeminen ajattelu). Siihen liittyvän kestävyysajattelun arvioitiin sisältyvän kaikkien alojen työtapoihin vuoteen 2030 mennessä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointiosaami- nen nousi erityisesti esiin kestävämmän toiminnan edellytyksenä. Kestävyystoiminnan edelly- tyksiin lukeutuu myös työskentelytapojen kriittinen arviointi ja tietoisuus vaihtoehtoisista toi- mintatavoista. Kyselyn vastaajista osa korosti lisäksi perinteisten teknologioiden tai työtapo- jen merkitystä osana kestävää kehitystä. Esimerkiksi poronhoidossa nostettiin esiin tarve il- mastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvästä tietoisuudesta, ja että siinä elinkeinossa on pal- jon perinteisiä käytäntöjä ja työtapoja, joita tulisi vaalia, kun mietitään uusia toimintamalleja sopeutumiseen. (OPH 2023.) On huomioitava, että OPH:n (2023) raportissa ei käsitelty vastaajien arvioita ilmastonmuutok- sen vaikutuksista eri aloilla esimerkiksi uusien osaamistarpeiden tai uudelleenkoulutustarpei- den näkökulmasta. Nämä arviot kuitenkin voivat auttaa identifioimaan eri aloille syntyviä kes- tävyysosaamisen kapeikkoja, ja raportissa tunnistettiinkin, että niihin on syytä palata. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 27 5. Osaamisen kehittäjät luonnonvara-aloilla Tässä luvussa tarkastellaan luonnonvara-alojen osaamisen kehittämistä tarjoavia organisaa- tioita. Tarkasteltujen organisaatioiden kohdalla on tuotu esille toiminnan päätarkoitus sekä yleisen osaamisen kehittämisen painopisteet organisaatioiden verkkosivustoilta ja haastatte- lujen kautta saatuihin tietoihin pohjaten. Laajaan toimijakartoitukseen pohjaten tarkasteluun ja haastatteluihin valittiin ne organisaatiot, jotka toiminnassaan kohdentavat ilmastonmuu- tokseen liittyvää osaamisen kehittämistä käytännön toimijatasolle, eli metsänomistajille, vilje- lijöille, poronhoitajille, kalastajille tai metsästäjille. Liitteessä 1 on kerrottu tarkemmin esiteltä- vien organisaatioiden valinnasta sekä tarkastelussa käytetyistä menetelmistä. Tarkastelun tarkoituksena on: 1) selventää minkälaiset organisaatiot työskentelevät osaami- sen kehittämiseksi, 2) selvittää minkälaista osaamisen kehittämistä organisaatioissa tehdään, 3) minkälaisilla menetelmillä sitä tehdään, 4) ketä ja kuinka paljon henkilöitä toimilla tavoite- taan ja 5) miten vaikuttavaa osaamisen kehittäminen on. Luvussa 6 syvennytään tarkemmin organisaatioiden ilmastonmuutokseen ja erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liit- tyviin osaamisen kehittämisen sisältöihin. 5.1. Metsätalous Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto, MTK (mtk.fi). • Ammatti- ja etujärjestö maanviljelijöille, metsänomistajille ja maaseutuyrittäjille. • 14 MTK-liittoa ja 317 MTK-yhdistystä. MTK-yhdistyksiin kuului vuoden 2021 lopussa 100 096 jäsentä ja 40 605 jäsentilaa. Yhteensä MTK:lla on jäseniä noin 280 000. (MTK 2022a.) • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: maatalousyrittäjät sekä metsänomistajat. • Osaamisen kehittäminen: esitteitä, oppaita, webinaareja, uutiskirjeitä, Mainio-jäsenlehti ja Maaltavastaajat-podcast, OIVA-jäsenportaali, verkkosivut, alueelliset jäsenillat. (MTK 2022b.) Kansainvälistä toimintaa (MTK 2022c). • Maaseudun tulevaisuus -lehti: lukijamäärä vuonna 2021 noin 269 000. Verkkosivut (mt.fi), tavoittavat yli 430 000 henkeä viikossa. Maaseudun tulevaisuuden välissä ilmestyy teema- julkaisuja, kuten MT Metsä, Kantri ja Suomalainen Maaseutu sekä liitteitä kuten vuonna 2023 Vero-ohjeet ja Tukiohjeet (Maaseudun tulevaisuus 2022). Metsähallitus (metsa.fi). • Valtion liikelaitos, joka käyttää, hoitaa ja suojelee valtion maa- ja vesialueita (Metsähallitus 2022a). Toimii maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa lukuun ottamatta julkisia hal- lintotehtäviä, joiden ohjauksesta vastaa ympäristöministeriö oman toimialansa puitteissa. Metsähallituksen toiminnan periaatteet sekä liiketaloudellinen toimiala määritellään met- sähallituslaissa (234/2016). • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: oma henkilöstö sekä urakoitsijat, jotka pääasiassa suorittavat valtion metsissä tapahtuvat metsänhoitotyöt (metsänhoito, puunkorjuu, kulje- tus, maanmuokkaus, tienrakennus). Vuonna 2021 urakoitsijoita työntekijöineen oli noin 1500, omia metsureita noin 100 ja vakinaisia työntekijöitä oli noin 400 (Metsähallitus 2022b). • Osaamisen kehittäminen: metsätöihin liittyvien käytännön toimenpiteiden suorittamiseen liittyvät koulutukset, jotka kaikkien urakoitsijoiden tulee suorittaa. Julkisten https://www.mtk.fi/ https://www.metsa.fi/ Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 28 hallintotehtävien puolella luonnonsuojelualueet, luontokeskukset ja palvelupisteet sekä luontokasvatus keskeisiä. Tiedotteita ja viestintää verkkosivujen sekä sosiaalisen median kautta. • Laajaa hanketyötä. Metsänhoitoyhdistykset (mhy.fi/). • Metsänomistajien itsensä hallinnoimia yhdistyksiä ja etujärjestöjä (MHY 2022a). • 56 yhdistystä ympäri Suomen (MHY 2022a). Vuonna 2021 jäsenmäärä oli 179 895 (MTK 2022a). • Osaamisen kehittämisen kohderyhmä: metsänomistajat. • Osaamisen kehittäminen: jäsenille maksutonta neuvontaa sekä koulutusta ja retkiä, Oma- Metsä verkkopalvelu. Palvelun kautta voi hallinnoida omia metsiä ja tilata palveluita (MHY 2022b). Palveluun kehitteillä hiilitaseen laskentaa, simulointimalleja erilaisiin metsänhoito- menetelmiin liittyen sekä tekoälyyn perustuvia palveluita, joiden avulla paikallistetaan tai- mikkotuhoja tai ennakoidaan hyönteistuhoja. • Helsingin palvelutoimisto kehittää koko metsänhoitoyhdistysketjun toimintoja ja palve- luita. Palvelutoimisto järjestää koulutuksia erityisesti uusille toimihenkilöille sekä erilaisiin teemoihin, kuten myyntiin, verotukseen ja sertifiointiin liittyen. Metsäteollisuus ry. (metsateollisuus.fi). • Suomessa toimivien metsäteollisuusyritysten edunvalvontajärjestö (Metsäteollisuus 2022). • 72 jäsenyritystä, jotka toimivat sellu-, paperi-, kartonki- ja pakkausteollisuudessa sekä puutuoteteollisuudessa. • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: jäsenyritykset ja päättäjät. • Osaamisen kehittäminen: tilastoja ja selvityksiä ajankohtaisista teemoista sekä artikkeleja, blogeja, lausuntoja ja uutisia. • Oppilaitosyhteistyötä tulevaisuuden työvoimatarpeiden täyttämiseksi. Sahateollisuus ry. (sahateollisuus.com). • Suomalaisen sahateollisuuden etujärjestö. • Jäseninä noin 30 eri puolilla Suomea toimivaa sahayritystä. • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: jäsenyritykset ja päättäjät. • Osaamisen kehittämisen menetelmät: tilastoja, muuta tiedonkeruuta, uutisia, lausuntoja, blogeja, webinaareja sekä verkkokursseja ja konferensseja alan toimijoille (Sahateollisuus 2022). Suomen metsäkeskus (metsakeskus.fi). • Itsenäinen, julkisoikeudellinen laitos, jonka tehtävänä on metsiin perustuvien elinkeinojen edistäminen, metsiä koskevan lainsäädännön toimeenpano ja metsätietoihin liittyvien tehtävien hoitaminen. Myös ilmasto- ja energiatavoitteiden edistäminen sekä metsätuhoi- hin varautuminen kuuluvat tehtäviin. Tulosohjauksesta ja valvonnasta vastaa maa- ja met- sätalousministeriö. Tehtävät säädetty laissa Suomen Metsäkeskuksesta (418/2011). • Viime vuosien aikana keskimäärin yli 550 koulutustilaisuutta vuosittain. Noin 20 000 met- sänomistajaa ja metsäammattilaista osallistui erilaisiin Metsäkeskuksen tilaisuuksiin vuonna 2022. Metsäkeskuksen asiantuntijat kohtaavat henkilökohtaisesti noin 9000 met- sänomistajaa vuosittain joko puhelimitse tai tapaamisen merkeissä. Metsään.fi-verkkopal- velua käytti noin 58 000 metsänomistajaa vuonna 2020 (MMM 2022d). Metsäkeskuksessa oli vuonna 2020 töissä 575 henkilöä ja toimipiste 67 paikkakunnalla (Metsäkeskus 2022a). https://www.mhy.fi/ https://www.metsateollisuus.fi/ https://sahateollisuus.com/ https://valtion.sharepoint.com/sites/OSASOPU/Shared%20Documents/General/Loppuraportti/metsakeskus.fi/fi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 29 • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: metsänomistajat, metsäammattilaiset, kansalaiset. • Osaamisen kehittämisen menetelmät: Metsään.fi -verkkopalvelu, jonka kautta metsän- omistaja voi tarkastella omien metsiensä tietoja karttapohjaisesti ja suunnitella metsän- hoitotöitä. Verkkopalvelusta saa tietoa hakkuumahdollisuuksista ja ehdotuksia ajankohtai- sista metsänhoitotöistä. (Metsäkeskus 2022b, Laki Suomen metsäkeskuksen metsätieto- järjestelmästä, 419/2011.) Uusien metsänomistajien Metsään -koulutuskokonaisuus, muuta verkko- ja luokkahuonekoulutusta (Metsäkeskus 2022c). Metsään-verkkolehti, Mättäällä-podcast ja sosiaalinen media. • Käynnissä useita metsäalan kehittämishankkeita. • Maakunnalliset metsäneuvostot edistävät metsiin perustuvia elinkeinoja ja metsäsekto- rin alueellista yhteistyötä sekä vastaavat alueellisten metsäohjelmien suunnittelusta ja val- vovat niiden toimeenpanoa. Metsäneuvostoja on yhteensä neljätoista ja niiden toimikausi on neljä vuotta. Metsäneuvostojen jäsenet edustavat metsäsektorin toimijoita, julkishallin- toa, kansalaisjärjestöjä ja sidosryhmiä. (Metsäkeskus 2022a.) Suomen Metsäyhdistys ry. (smy.fi). • Vuonna 1877 perustettu metsäviestinnän asiantuntijaorganisaatio. • Jäseninä on noin 50 metsäalan toimijaa: organisaatioita, yrityksiä sekä ammatti- ja vapaa- ajanjärjestöjä. • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: nuoret, päättäjät, kansalaiset. • Osaamisen kehittämisen menetelmät: nuoriso-, vaikuttaja- sekä metsäviestintää, päättä- jien metsäakatemia, koululaisten Metsävisa, vuosittaiset Metsäpäivät, oppimateriaaleja kouluihin ja suomeksi sekä englanniksi julkaistava forest.fi-verkkolehti. Vuonna 2022 pilo- toitu Metsäkoulu Käpy - konseptia, jossa opetussuunnitelman mukaista metsäopetusta tarjotaan metsässä. (SMY 2022.) Svenska lantbruksproducenternas centralförbund rf., SLC (slc.fi). • Suomenruotsalaisten maa- ja metsätaloustuottajien sekä maatalousyrittäjien edunvalvon- tajärjestö ja MTK:n sisarjärjestö. • Jäsenistö koostuu noin 10 000 viljelijästä, 19 000 metsänomistajasta ja sadoista muista maataloustoimijoista Suomen ruotsinkielisillä alueilla (SLC 2022). • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: ruotsinkieliset maatalousyrittäjät sekä metsän- omistajat. • Osaamisen kehittämisen menetelmät: vastaavat palvelut ruotsiksi kuin MTK. Verkkosivuilta tietoa ja apua mm. juridisiin asioihin sekä hyvinvointiin liittyen. Tiedotteita, blogeja, uutis- kirjeitä, Framtidsodlarna-podcast sarja ja sosiaalinen media. Landsbygdens Folk on SLC:n toimittama jäsenlehti, joka tavoittaa viikoittain noin 7000 henkeä ja metsäteemanume- roilla jopa 25 000 henkeä (Landsbygdens Folk 2022). Tapio (tapio.fi). • Tapio on perustettu 1907 ja sen tavoitteena on Suomen metsien paras mahdollinen hy- vinvointi ja sitä kautta suomalaisten hyvinvointi (Tapio 2022a). Tapio-konserniin kuuluvat emoyhtiö Tapio Oy ja tytäryhtiö Tapio Palvelut Oy. Tapio Oy tarjoaa metsän ja luonnon asiantuntijapalveluita valtiolle ja sen omistajanohjauksesta vastaa Valtioneuvoston kanslia. Tapio Palvelut Oy tarjoaa erilaisia metsätalouden ratkaisuja metsänomistajille, kunnille ja oppilaitoksille. Tapiossa työskentelee noin 70 henkilöä (Tapio 2022b). • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: metsänomistajat, metsäammattilaiset, opiskelijat. https://www.metsakeskus.fi/fi/asiointi/metsaanfi https://smy.fi/ https://slc.fi/ https://tapio.fi/ Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 30 • Osaamisen kehittämisen sisällöt: Metsälehti vuodesta 1933 lähtien. Lehti tavoittaa tällä hetkellä n. 200 000 asiantuntijaa, metsäomistajaa ja metsistä kiinnostunutta henkilöä kuu- kausittain (Metsälehti 2022). Metsäntuntijat-podcast-sarja, blogikirjoituksia, artikkeleita, projektitietoa, julkaisuja, raportteja, oppaita, laskureita, verkkokursseja, opetusmateriaa- leja sekä erilaisia tapahtumia. Kattava verkkosivusto ja sosiaalinen media. Metsiin liittyvää paikkatieto-osaamista ja aineistoja digitaalisessa sekä painetussa muodossa. • Koordinoi metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa (Tapio 2022a). Metsänhoi- don suositukset valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan toi- mijoiden kanssa. Työtä ohjaa johtoryhmä ja laaja-alainen ohjausryhmä. Johto- ja ohjaus- ryhmätyössä on edustettuna noin 30 organisaatiota. 5.2. Maatalous Baltic Sea Action Group, BSAG (bsag.fi). • Voittoa tavoittelematon säätiö, jonka tavoitteena on palauttaa Itämeren hyvä ekologinen tasapaino muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. BSAG suojelee Itämerta, torjuu luontokatoa ja hillitsee ilmastonmuutosta laajassa yhteistyössä tutkijoiden, yritysten, päättäjien, viran- omaisten ja viljelijöiden kanssa (BSAG 2023a). • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: viljelijät, koululaiset, opiskelijat, yritykset, neuvojat, päättäjät, media. • Osaamisen kehittämisen sisällöt: maatalouden Carbon Action -kokonaisuus, jossa ediste- tään uudistavan viljelyn keinoja käytännössä, samalla kun tutkitaan hiilen varastoitumista peltomaahan (BSAG 2023b). Kokonaisuuteen kuuluu 100 pilottitilaa, joissa tehdään eri- laista tutkimus- ja kehittämistoimintaa erilaisissa hankkeissa. Toinen toimintamuoto on Carbon Action -klubi, joka tarjoaa jäsenilleen verkostoitumismahdollisuuksia, ajantasaista tietoa uudistavan viljelyn menetelmistä sekä hyödyllisiä materiaaleja ja monipuolisia ta- pahtumia webinaareista peltopäiviin. Tällä hetkellä klubiin kuuluu noin 700 maatilaa. Uu- distavan viljelyn e-opisto on kaikille avoin ja maksuton verkkokurssi. Kurssin kesto on noin 60 tuntia ja se on kehitetty yhdessä viljelijöiden, tutkijoiden, maatalousneuvojien ja mui- den suomalaisen ruokaketjun toimijoiden kanssa (BSAG 2023c). BSAG:n toiminnassa käy- tetään monenlaisia osaamisen kehittämisen keinoja, kuten oppaita, uutiskirjeitä, videoita, webinaareja, koulutustilaisuuksia, pellonpiennarpäiviä, pienryhmätoimintaa sekä Carbolla on asiaa! -podcastia. Tuotetut materiaalit ovat saatavissa säätiön verkkosivuilta. • BSAG:n toiminta perustuu pitkälti hanketoimintaan ja lahjoituksiin. Luomuliitto (https://www.luomuliitto.fi/). • Luomutuottajien valtakunnallinen yhteistyöjärjestö, joka on perustettu vuonna 1985. Teh- tävänä luomualan edunvalvonta ja tiedon välittäminen. • 12 alueellista jäsenyhdistystä ja noin 1700 tuottajajäsentä. • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: luomuviljelijät, päättäjät. • Osaamisen kehittämisen sisällöt: kotisivut, kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Luomulehti ja tuottajajäsenten sähköinen uutiskirje. (Luomuliitto 2023.) Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto, MTK (mtk.fi). • Ammatti- ja etujärjestö maanviljelijöille, metsänomistajille ja maaseutuyrittäjille. MTK on esitelty tarkemmin metsätaloutta koskevassa luvussa 5.1. http://www.bsag.fi/ https://www.luomuliitto.fi/ https://www.mtk.fi/ Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 31 Pyhäjärvi-instituutti (pyhajarvi-instituutti.fi). • Tehtävänä on edistää ja kehittää elintarviketaloutta ja ympäristöä koskevaa koulutusta, tutkimusta ja muuta kehitystoimintaa. Instituutin hallituksessa ovat edustettuina Euran, Eurajoen ja Säkylän kunnat, Rauman kaupunki, Apetit Ruoka Oy, HKScan Finland Oy, Biolan Oy sekä Turun yliopisto (Pyhäjärvi-instituutti 2023). • Osaamisen kehittämisen sisällöt: verkkosivut, sosiaalinen media, julkaisuja, blogeja, semi- naareja ja pellonpiennarpäiviä. Koulutus- ja viestintähankkeita. ProAgria (proagria.fi/). • Valtakunnallinen maatalousalan neuvonta- ja kehittämisorganisaatio, joka on perustettu alkujaan Suomen talousseurana kehittämään Suomen maataloutta jo vuonna 1797 (Ant- tila 2017). • Palveluja maatalouden ja maaseudun yritystoiminnan kilpailukyvyn kehittämiseen. Kah- deksan alueellista ProAgria-keskusta toimii koko Suomen laajuisesti ja ProAgria Keskusten Liitto toimii valtakunnallisena keskusjärjestönä (ProAgria 2023a). ProAgriassa työskentelee noin 600 asiantuntijaa (ProAgria 2023b). Ruotsinkielistä neuvontaa tarjoaa keskusliittona toimiva Svenska lantbrukssällskapens förbund (SLF) ja neljä alueellista toimistoa. Katso li- sää kohdasta SLF. • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: omat asiantuntijat, jotka puolestaan ovat linkki maatalousyrittäjien suuntaan ja tarjoavat koulutusta ja neuvontaa pääkohderyhmälle, eli maatalousyrittäjille. • Osaamisen kehittämisen sisällöt, maatalousyrittäjät: tuotantoprosessien kehittäminen, jo- hon kuuluu tuotannon tekninen sujuvuus, päämääränä kannattavien satojen ja tuotosten saaminen, ympäristötekijöiden huomioiminen, taloudellisuus (talousanalyysit ja investoin- tilaskelmat), työterveys sekä hyvinvointi. Useita työkaluja yrittäjän tueksi: Wisu-viljelysuun- nitteluohjelmisto, ravinnetaseen ja hiilitaseen laskentatyökalut, taloushallinnan laskenta- työkalut sekä Tukipuntari-työkalu. Verkostoitumista: vertaistukea ja vertaisoppimista tar- joavia pienryhmiä erilaisista teemoista sekä opintoretkiä. Laajalle yleisölle suunnattuja uu- tiskirjeitä, blogeja, oppaita, uutisia ja useita podcast-sarjoja. • Osaamisen kehittämisen sisällöt, omat asiantuntijat: vuosittaiset koulutuspäivät ja teema- kohtaiset webinaarit. Omia asiantuntijoita koulutetaan viljelijöille tarjottavien ohjelmisto- jen ja työkalujen käyttöön sekä ajankohtaisten toimialaympäristön muutosten hallintaan. ProAgrian asiantuntijat ovat peruskoulutukseltaan maataloustuotannon asiantuntijoita eri tuotannon aloilta. • Mukana erilaisessa hanketoiminnassa yhteistyössä muiden maatalousalan toimijoiden kanssa (ProAgria 2023c). Salaojayhdistys ry. (salaojayhdistys.fi). • Vuonna 1917 perustettu yhdistys. Toiminnan tarkoituksena on viljelysmaiden salaojituk- sen ja maaseudun vesitalouden edistäminen ottaen huomioon vesiensuojeluun liittyvät näkökohdat. Yhdistyksen keskeisimpiä tehtäviä ovat salaojituksen edistäminen, tiedotus, ammatillisen osaamisen edistäminen ja koulutus, salaojatutkimus ja salaojakarttatietokan- nan ylläpito ja hallinnointi. Toimii myös salaoja-ammattilaisten edunvalvojana ja välittä- jänä palveluja hakevien ja suunnittelijoiden sekä urakoitsijoiden välillä. • Salaojayhdistyksen jäsenistö koostuu viljelijöistä ja muista salaojitusalan toimijoista (Sala- ojayhdistys 2023). • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: oma jäsenistö ja suuri yleisö. https://pyhajarvi-instituutti.fi/ https://www.proagria.fi/ https://www.salaojayhdistys.fi/ Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 32 • Harjoittaa tutkimushanketoimintaa ja yhdistyksellä on kolme omaa koepeltoa, jossa teh- dään koetoimintaa, kuten säätösalaojitus-, ja ojavälikokeita sekä ojitustekniikkaan liittyviä kokeita. Suomen CA-viljelyn yhdistys (suorakylvo.fi). • Suomen CA-viljelyn yhdistyksen tavoite on tehdä CA-viljely (Conservation Agriculture) tunnetuksi Suomessa. • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: viljelijät, tutkijat, neuvojat, muut asiantuntijat ja päättäjät. • Osaamisen kehittämisen sisällöt: verkkosivut, seminaarit ja vaikuttaminen päätöksente- koon. • Yhdistys toimii yhteistyössä maailman muiden CA-yhdistysten kanssa ja kerää paljon tie- toa ulkomailta (Suorakylvö 2023). Svenska lantbruksproducenternas centralförbund rf., SLC (slc.fi). • SLC on suomenruotsalaisten maa- ja metsätaloustuottajien sekä maatalousyrittäjien edunvalvontajärjestö ja MTK:n sisarjärjestö. SLC:n tausta ja toiminta on kuvattu metsäta- loutta koskevassa luvussa 5.1. Svenska lantbrukssällskapens förbund, SLF (slf.fi). • Ruotsinkielisten maaseutukeskusten keskusjärjestö Suomessa. Toimintaa on harjoitettu jo 225 vuoden ajan. Keskusjärjestö SLF vastaa toiminnan koordinoinnista sekä neuvontama- teriaalien ja tietokoneohjelmien kehittämisestä. Osa ProAgria -ryhmää. • SLF tarjoaa neuvonta- ja suunnittelupalveluja maanviljelijöille ja maaseudun muille yrittä- jille (SLF 2023). Neljä aluejärjestöä ja niissä työskentelevät noin 70 neuvojaa toimivat suo- raan yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Ruotsinkielisen neuvonnan piirissä on noin 6000 maatilaa. Laskutavasta riippuen SLF ja sen neljä aluejärjestöä tavoittaa kasvokkain vuo- dessa noin 600–900 viljelijää. • Osaamisen kehittämisen kohderyhmät: ruotsinkieliset maanviljelijät ja maaseudun muut yrittäjät. Puutarhatuotannon neuvonta kokonaisuudessaan, myös suomenkielisen neuvon- nan osalta. • Osaamisen kehittämisen sisällöt: toiminta vastaa suomenkielisen ProAgrian toimintaa. 5.2.1. Maataloussektorin yritykset Apetit (apetit.fi) • Kasvipohjaisiin tuotteisiin keskittyvä elintarvikeyhtiö, jonka päätuoteryhmiä ovat kasvis- ja ruokapakasteet, kasviöljyt sekä rypsipuristeet (Apetit 2023a). • Apetitilla on noin 140 sopimusviljelijää, joiden tilat sijaitsevat Säkylässä sijaitsevan pakas- tetehtaan läheisyydessä. Suurin osa sopimusviljelijöistä viljelee hernettä. • Osaamisen kehittämisen kohderyhmä: omat sopimusviljelijät. • Osaamisen kehittämisen sisällöt: koulutuspäivät, pellonpiennarpäivät ja kasvikohtaiset vil- jelyohjeet. Tapaamiset ja puhelinneuvonta. • Räpin koetila, jossa tehdään tutkimusta muun muassa kasvilajikkeiden ominaisuuksiin, kestäviin viljelymenetelmiin sekä maan kasvukunnon parantamiseen liittyen. Räpin koeti- lalla tehtyjen tutkimusten tulosten perusteella on kehitetty Apetit Vastuuviljely -menetel- mää, jota kaikki Apetitin sopimusviljelijät ovat sitoutuneet noudattamaan (Apetit 2023b). https://www.suorakylvo.fi/ https://slc.fi/ http://www.slf.fi/ https://apetit.fi/ Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2023 33 Atria (atria.fi). • Liha- ja ruoka-alan pääasiassa lihantuottajaosuuskuntien hallinnoima yritys, joka toimii Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa. (Atria 2023, Atria tuottajat 2023a). Lähes 4000 työntekijää (Atria 2021). • Osaamisen kehittämisen kohderyhmä: omat tuottajat. • Osaamisen kehittämisen sisällöt: pienryhmätoiminta, Liha-akatemia konferenssi sekä eri- laiset työkalut mm. kustannusteen laskemisen avuksi (Atria tuottajat 2023b). • Atria on mukana useissa kehitys- ja tutkimushankkeissa (Atria tuottajat 2023c). Fazer Mylly (fazermills.com). • Osa Fazer-konsernia, harjoittaa myllytoimintaa Suomessa ja Ruotsissa (Fazer Group 2023). Valmistaa erilaisia myllytuotteita suoraan kuluttajatuotteiksi sekä raaka-aineeksi. Toimii Fazerin viljelijärajapintana. • Osaamisen kehittämisen kohderyhmä: omat sopimusviljelijät. • Osaamisen kehittämisen sisällöt: kuuluu BSAG:n Carbon Action -verkostoon, jonka kautta viljelijäkoulutuksia, osallistuu myös muihin kehittämishankkeisiin, seminaareja, webinaa- reja, uutiskirjeitä (Fazer Mills 2023). Viljavisioon pohjautuen sopimustilojen tila-auditoin- teja, joissa keskeistä on tiedonvaihto puolin ja toisin. Valio (valio.fi/). • Suomalaisten maidontuottajaosuuskuntien omistama meijeri ja ruokatalo (Valio 2023a). Omistajaosuuskuntien noin 4 000 maitotilaa toimittavat maidon Valiolle (Valio 2023b). • Osaamisen kehittämisen kohderyhmä: omat maidontuottajat. • Osaamisen kehittämisen sisällöt: Kesällä 2023 käyttöön maidon hinnan päälle maksetta- van lisävastuullisuuslisän kannustamaan ilmastotoimiin. Tähän liittyy muun muassa viljeli- jöille tarjottava hiiliviljelijäkoulutus. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Maito ja me -lehti, lehden verkkosivusto (Maito ja me 2023). Maidontuottajien intranet VALMA. • Valion vastaanottamalle maidolle on asetettu laatuun, eläinten hyvinvointiin ja ympäris- töön liittyviä ehtoja. Erilaisilla tuotantotapaohjeilla ja suosituksilla pyritään ohjaamaan maidontuottajia huomioimaan esimerkiksi energiatehokkuuteen, ilmastonmuutoksen hil- lintään ja siihen sopeutumiseen liittyviä asioita. • Hanketyötä ja tuottajatiloilla tehtävää kokeilu- ja koetoimintaa. Raisio (raisio.com). • Kasvipohjaisia tuotteita pääasiassa viljasta valmistava yritys. Työllistää noin 380 henkilöä (Raisio 2023). Tuotantolaitokset Raisiossa, Nokialla ja Kauhavalla (Raisio 2022). • Osaamisen kehittämisen kohderyhmä: omat sopimusviljelijät. • Osaamisen kehittämisen keinot: yhteydenpito keskittyy viljanhankintaan ja markkinoihin liittyviin asioihin, mutta myös vastuullisuuteen liittyviä sisältöjä on tuotu esille kuukausit- taisessa uutiskirjeessä. Viljelijäkysely, verkkosivuilla viljelijöille suunnattu osa ja seminaa- reja muutama vuosittain. Viljan osto- ja toimituksiin liittyvistä yksityiskohdista sekä viljely- sopimusasiat sovitaan viljelijäkohtaisesti. https://www.atria.fi/ https://eur03.safelinks.protection.outlook.com/?url=https%3A%2F%2Fwww.fazermills.com%2Ffi%2F&data=05%7C01%7Cjaana.sorvali%40luke.fi%7C1d141a7ffc4544e9b63808db1f2a4070%7C7c14dfa4c0fc47259f0476a443deb095%7C0%7C0%7C638138038564907466%7CUnknown%7CTWFpbGZsb3d8eyJWIjoiMC4wLjAwMDAiLCJQIjoiV2luMzIiLCJBTiI6Ik1haWwiLCJXVCI6Mn0%3D%7C3000%7C%7C%7C&sdata=d8sZNHHLuZq70TmwDkXfu7RLD2MGityFKx1uU9BIqdE%3D&reserved=0 https://www.valio.fi/ https://eur03.safelinks.protection.outlook.com/?url=https%3A%2F%2Fwww.raisio.com%2F&data=05%7C01%7Cjaana.sorvali%40luke.fi%7C6fe