Jukuri, open repository of the Natural Resources Institute Finland (Luke) All material supplied via Jukuri is protected by copyright and other intellectual property rights. Duplication or sale, in electronic or print form, of any part of the repository collections is prohibited. Making electronic or print copies of the material is permitted only for your own personal use or for educational purposes. For other purposes, this article may be used in accordance with the publisher’s terms. There may be differences between this version and the publisher’s version. You are advised to cite the publisher’s version. This is an electronic reprint of the original article. This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail. Author(s): Aleksi Räsänen, Jyri Mustajoki, Lasse Aro, Teemu Ulvi, Mari Annala & Mika Marttunen Title: Turvetuotantoalueiden jatkokäytön tavoitelähtöinen ja moniarvoinen suunnittelu Year: 2023 Version: Published version Copyright: The Author(s) 2023 Rights: CC BY­SA 4.0 Rights url: http://creativecommons.org/licenses/by­sa/4.0/ Please cite the original version: Räsänen A., Mustajoki J., Aro L., Ulvi T., Annala M., Marttunen M. (2023). Turvetuotantoalueiden jatkokäytön tavoitelähtöinen ja moniarvoinen suunnittelu. Suo 74(1­2): 25­47. Suoseura ry, Helsinki. 25Suo 74(1–2) 2023 © Suoseura — Finnish Peatland Society ISSN 0039-5471 Helsinki 2023 Suo 74(1–2): 25–47 — Tutkimusartikkelit Turvetuotantoalueiden jatkokäytön tavoite­ lähtöinen ja moniarvoinen suunnittelu Multi-criteria planning of peat production area after-use Aleksi Räsänen, Jyri Mustajoki, Lasse Aro, Teemu Ulvi, Mari Annala & Mika Marttunen Aleksi Räsänen, Luonnonvarakeskus (Luke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu, email: aleksi.rasanen@luke.fi; Jyri Mustajoki, Suomen Ympäristökeskus (Syke), Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki, email: jyri.mustajoki@syke.fi; Lasse Aro, Luonnonvarakeskus (Luke), Itäinen Pitkäkatu 4 A 20520 Turku, email: lasse.aro@ luke.fi; Teemu Ulvi, Suomen Ympäristökeskus (Syke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu, email: teemu.ulvi@syke.fi; Mari Annala, Suomen Ympäristökeskus (Syke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu, email: mari.annala@syke.fi; Mika Marttunen, Suomen Ympäristökeskus (Syke), Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki, email: mika. marttunen@syke.fi Suomessa on vapautunut ja vapautumassa tuhansia hehtaareita entisiä turvetuotanto- alueita muuhun maankäyttöön. Maanomistaja päättää alueensa jatkokäytöstä, jonka suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon monia eri tekijöitä, kuten alueen ominaispiirteet, jatkokäytön ympäristövaikutukset sekä maanomistajien ja sidosryhmien tavoitteet. Jatkokäyttömuotojen valintaa tukemaan tarvitaankin työkaluja. Kehitimme moni- tavoitearviointia soveltavan ja työpajoihin perustuvan lähestymistavan, joka jakautuu kahdeksaan vaiheeseen: sidosryhmien tunnistaminen, tavoitteiden määrittely, tuotanto- lohkojen ominaispiirteiden tarkastelu, jatkokäyttövaihtoehtojen tunnistaminen, jatko- käytön vaikutusten arviointi, tavoitteiden painottaminen, synteesin muodostaminen ja viestintä. Testasimme lähestymistapaa Oulussa sijaitsevalla Turvesuo-Miehonsuon alueella kolmen työpajan avulla. Lähestymistavan avulla alueelle tunnistettiin kolme jatkokäytön päävaihtoehtoa: vettäminen (sisältää kosteikot, ennallistuminen, ennallis- taminen), luontainen kasvittuminen ja metsitys. Pilotoinnin aikana määritettiin, mille alueen lohkolle mikäkin päävaihtoehto voisi soveltua ja mitkä niiden ympäristövaiku- tukset ovat. Kehitetty lähestymistapa soveltuu etenkin yksityiskohtaista jatkokäytön suunnittelua edeltävään vaiheeseen, jossa kartoitetaan jatkokäytön vaihtoehtoja. Lisäksi lähestymistapa ja sen yhteydessä käytävät keskustelut mahdollistavat jatkokäytön suun- nittelun järjestelmällisen läpikäymisen ja sidosryhmien keskinäisen oppimisen. Avainsanat: ennallistaminen, jatkokäyttö, metsitys, monitavoitearviointi, suonpohja, turvetuotantoalue, vesittäminen, vettäminen 26 Räsänen ym. Johdanto Suomessa on vapautunut ja vapautumassa tuhan- sia hehtaareita alueita turvetuotannosta muuhun maankäyttöön (Korhonen ym. 2021). Perinteisesti turvetuotantoalueiden suosituin jatkokäyttömuoto on ollut metsätalous: 75 % alueista on metsitetty tai ne ovat metsittyneet luontaisesti. Lisäksi osa alueista on siirtynyt maatalouskäyttöön (20 %) tai rakennettu kosteikoiksi (5 %, Bioenergia ry 2019). Muitakin potentiaalisia jatkokäyttömuo- toja, kuten tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto, on olemassa, mutta ne eivät ole olleet laajamittai- sessa käytössä. Maanomistaja päättää omistamansa alueen jatkokäytöstä (Salo & Savolainen 2008; Laasasen- aho ym. 2022). Jatkokäyttömuotojen valinnassa on hyvä ottaa huomioon monia eri asioita, kuten maanomistajien ja sidosryhmien tavoitteet jatko- käytölle, eri jatkokäyttömuotojen ympäristö- ja yhteiskuntavaikutukset sekä jatkokäyttömuotojen soveltuvuus entiselle turvetuotantoalueelle (Padur ym. 2017). Turvetuotantoalueiden ominaispiirteet vaihtelevat sekä turvetuotantoalueiden välillä että alueiden sisällä (Räsänen ym. 2023). Lisäksi maanomistajilla on erilaisia tarpeita ja tavoit- teita jatkokäytölle (Laasasenaho ym. 2022). Turvetuotantoalueiden omistajilla onkin tarve saada tietoa eri jatkokäyttömuodoista sekä niiden vaikutuksista ja soveltuvuudesta omistamalleen alueelle. Koska jatkokäytön valinnassa on hyvä ottaa huomioon useita tekijöitä, tarvitaan jär- jestelmällisiä lähestymistapoja jatkokäytön suunnittelun tueksi. Monitavoitearviointiin pohjautuvat lähestymistavat soveltuvat tähän tarkoitukseen erinomaisesti, sillä niiden avulla voidaan arvioida vaihtoehtoja eri näkökulmista ja ne mahdollistavat sidosryhmien tai usean eri maanomistajan välisen keskinäisen oppimisen (Marttunen ym. 2008). Tietojemme mukaan monitavoitearviointia on kuitenkin käytetty turve- tuotantoalueiden jatkokäytön valinnassa vain yhdessä tutkimuksessa (Padur ym. 2017). Vasta- taksemme näihin tarpeisiin ja tiedon puutteisiin kehitimme SysteemiHiili-hankkeessa (Ilmastotoi- menpiteiden kokonaisvaltainen arviointi valuma- alueilla - Systeemianalyysillä kohti hiilineutraalia maankäyttöä) tavoitelähtöisen ja moniarvoisen lähestymistavan tukemaan turvetuotantoaluei- den jatkokäytön suunnittelua. Sovelsimme ja keräsimme palautetta lähestymistavasta Oulussa sijaitsevan Turvesuo–Miehonsuo-alueen entisen turvetuotantoalueen jatkokäytön suunnittelussa. Tässä artikkelissa teemme aluksi lyhyen katsauk- sen turvetuotantoalueiden jatkokäyttömuotoihin ja niiden ympäristövaikutuksiin. Tämän jälkeen esittelemme kehitetyn lähestymistavan ja sen soveltamisen Turvesuo-Miehonsuolla. Turvetuotantoalueiden jatko­ käyttövaihtoehdot ja niiden ym päristövaikutukset Turvetuotannosta poistuvien alueiden ominaisuudet Suomessa Turvetuotannosta poistuvat alueet ovat yleensä laajoja, tasaisia, avoimia ja turvepintaisia muusta ympäristöstä erityisojin rajattuja kenttiä, joilla on kuivatusojia ja kulkuyhteydet ovat usein hyvässä kunnossa. Veden määrä, jäännösturpeen paksuus, pohjamaan laatu ja muut ominaisuudet voivat vaihdella paljon alueen eri osissa. Turvetuotanto- alueita kuivatetaan yleensä pumppaamalla. Kun pumppaus turvetuotannon päätyttyä lopetetaan, turvetuotantoalueen alavimmat osat vettyvät, mikä voi rajoittaa näiden alueiden jatkokäyttöä (Salo & Savolainen 2008). Jäännösturpeen paksuus voi vaihdella pal- jon (0 – yli 1 m) jo yhdenkin tuotantolohkon sisällä muun muassa nostotekniikan, pohja- maan pinnanmuotojen tai kivisyyden mukaan. Turvetta voi olla jäljellä paljon alueilla, joilla turpeennosto on jäänyt kesken. Varsinkin jos jäännösturvetta on vähän, se on yleensä hyvin maatunutta ja siten runsastyppistä mutta niukasti kaliumia ja fosforia sisältävää. Epätasapainoinen ravinnetalous ja turpeen happamuus vaikeuttavat metsittämistä, kasvittumista ja kasvinviljelyä, joten yleensä tarvitaan lannoitusta ja kalkitusta, mikäli tavoitteena on jokin edellä mainituista jatkokäyttövaihtoehdoista (Hytönen 1996; Aro ym. 1997; Lamminen ym. 2005; Kikamägi ym. 2014; Hytönen ym. 2018). Useimmiten jäännösturpeen alainen pohjamaa on heikosti vettä läpäisevää hienolajitteista maata. 27Suo 74(1–2) 2023 Pohjamaassa on metsänkasvatukselle, kasvittu- miselle ja kasvinviljelylle välttämättömiä kiven- näisravinteita, joita kasvit pystyvät hyödyntämään ohutturpeisilla alueilla (turvetta jäljellä 20–30 cm tai vähemmän, Aro ym. 1997). Happamilla sul- faattimailla maanmuokkaus ja ojitus on tehtävä varovaisesti tai jätettävä kokonaan tekemättä, jotta rikkipitoisten kerrostumien hapettuminen ei aiheuta maaperän ja vesistöjen happamoitumista (esim. Nieminen ym. 2020b). Alueiden ominaisuuksien vaikutus jatko­ käyttövaihtoehdon valintaan Suomessa Turvetuotannosta vapautuneiden suonpohjien jatkokäytölle on monta vaihtoehtoa. Suonpohjia voidaan metsittää, ottaa kasvinviljelyyn tai perus- taa niille erilaisia kosteikkoja ja riistanhoidollisia kohteita tai aurinko- ja tuulivoimaloita. Alue voi- daan myös jättää ennallistumaan itsekseen, mutta aktiiviset ennallistamistoimet, kuten vettäminen ja siirtoistutukset, nopeuttavat palautumista suok si (Räsänen ym. 2023). Suoksi palautumisen edellytyksenä suon- pohjilla on, että vettämällä luodaan olosuhteet, joissa suokasvillisuus ja turpeen kertyminen palautuvat. Tärkein ennallistumisen edellytys on suokasvillisuudelle sopiva, läpi vuoden riittävän korkeana pysyvä pohjavedenpinnan taso (esim. Tuittila 2000; Räsänen ym. 2023). Suonpohjien olosuhteet ovat kuitenkin epäedulliset suokasvien leviämiselle ja kasvulle (Salonen 1992). Lisäksi siemenpankin puuttuminen viivästyttää kasvilli- suuden leviämistä. Kokemuksia ennallistamisesta ja sen onnistumisesta on toistaiseksi vähän. Vet- täminen, pohjavedenpinnan korkeuden säätely erilaisin rakentein ja mahdollisesti tarvittavat kasvinsiirrot voivat aiheuttaa suuret perustamis- ja ylläpitokustannukset. Turvetuotannosta poistunut alue sopii puun- tuotantoon, jos se on kuivattavissa metsäojien kaltaisilla ojilla turvetuotannon aikaisen kui- vatuksen päätyttyä. Tämän jälkeen tärkeimmät metsitykseen vaikuttavat tekijät ovat jäännöstur- peen paksuus ja jäännösturpeen alla sijaitsevan pohjamaan ominaisuudet sekä maanomistajan investointikyky ja -halukkuus. Ne määrittelevät suonpohjalle kasvatettaviksi sopivat puulajit, lannoitustarpeen ja puuntuotoksen odotettavan suuruuden. Metsityksen tavoitteena voi olla aines- tai energiapuun kasvatus (Aro & Hytönen 2019) tai esimerkiksi riistametsiköiden perustaminen. Tasaiset, kivettömät ja kuivat suonpohjat voi- vat soveltua kasvinviljelyyn. Merkittävin suon- pohjan viljelyyn vaikuttava tekijä on jäännös- turpeen paksuus, joka vaikuttaa sekä viljelyn toteuttamiseen että satovasteeseen. Suonpohjilla voidaan viljellä muun muassa nurmi- ja energia- kasveja, viljaa, erilaisia kosteikko- ja yrttikasveja, marjoja, sekä riistan ja poronhoitoalueella myös porojen ravintokasveja (esim. Kieksi & Salo 1996; Kukkonen ym. 1997, 1999; Lamminen ym. 2005; Pahkala ym. 2005; Laasasenaho ym. 2020; Tarvainen ym. 2022). Kosteimmat turvetuotanto- alueiden osat sopivat kosteikkoviljelyyn, mutta kosteikkoviljelyyn sopivia kasveja on Suomessa vähän ja kokemukset niistä ovat niukat. Suomen ilmasto-olosuhteissa kosteikkoviljelyyn sopivia lajeja ovat rahkasammalen ja ruokohelpin ohella muun muassa osmankäämi, järviruoko, kihokit, suomyrtti, suopursu, mesiangervo ja raate (esim. Laurila 2018). Aurinko- ja tuulienergian tuotantoon suonpoh- jat tarjoavat laajoja yhtenäisiä alueita (Laasasen- aho & Lauhanen 2022). Entisten turvetuotanto- alueiden kattava ja kantava tieverkosto on eduksi tuulivoimaloiden perustamisessa ja ylläpidossa, mutta lisäksi rakentamiskohteelta vaaditaan kan- tava maaperä ja lähellä sijaitseva suurjännitteinen jakeluverkko. Aurinkovoima suonpohjilla on pää- osin vielä suunnitteluvaiheessa oleva jatkokäyttö- muoto, jonka suosio on kasvamassa nopeasti. Myös erilaisista virkistysmahdollisuuksista, kuten retkeilyreiteistä, luontopoluista ja urheilulajeista (esim. pienlentokoneiden lennätyskenttä), on kertynyt kokemuksia (Salo & Savolainen 2008). Jatkokäyttövaihtoehtojen ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Jatkokäyttömuodoilla on erilaisia vaikutuk- sia ilmastoon, vesistöihin, biodiversiteettiin, ekosysteemipalveluihin, talouteen ja sosiaali- siin näkökulmiin. Jatkokäyttömahdollisuuksia pohdittaessa tulisi näitä vaikutuksia tarkastella kokonaisuutena maanomistajien tavoitteiden ohjaamana. Kansainvälisen kirjallisuuden perus- teella turvetuotantoalueiden jatkokäytön tutkimus 28 Räsänen ym. on keskittynyt ennallistamiseen ja vettämiseen, joiden vaikutukset erityisesti kasvittumiseen ja kasvihuonekaasutaseisiin tunnetaan melko hyvin. Metsityksen ja kasvinviljelyn osalta parhaiten tunnetaan vaikutukset lajien kasvuun ja tuotos- tasoihin; ympäristönäkökulmia sen sijaan on tutkittu vähemmän. Suonpohjille rakennettujen aurinko- ja tuulivoimaloiden vaikutuksista ei ole tehty tutkimuksia. Lisäksi eri jatkokäyttömuo- tojen yhteiskunnallisista vaikutuksista ja pitkän aika välin ilmastovaikutuksista tiedetään verrat- tain vähän (Räsänen ym. 2023). Suoksi ennallistaminen lisää paikallista moni- muotoisuutta: uudelleen kasvittunut suonpohja tarjoaa elinympäristöä suon hyönteisille, linnuille ja nisäkkäille. Yleiset lajit, joilla ei ole tarkkoja elinympäristövaatimuksia ja joiden leviämismah- dollisuudet ovat hyvät, asettuvat suolle ensimmäi- sinä (Poulin ym. 2013; Bourgeois ym. 2018), kun taas vaateliaammat lajit eivät välttämättä palaa ennal listetulle kohteelle koskaan. Ennallistami- sessa suonpohjan veden pinnan tasoa nostetaan, mikä usein vähentää hiilidioksidipäästöjä ja lisää hiilen sidontaa, mutta toisaalta lisää metaanipääs- töjä verrattuna turvetuotantokäytössä olevaan alu- eeseen. Kasvihuonekaasutaseiden voidaan odot- taa palautuvan luonnontilaisen suon kaltaisiksi vasta, kun ennallistamisesta on kulunut kymmeniä vuosia (Soini ym. 2010; Strack & Zuback 2013). Ennallistumisen ja metaanipäästöjen vähenemi- sen kannalta olennaista on saada suon hydrologia ja rahkasammalkasvusto palautumaan (Lucchese ym. 2010; McCarter & Price 2013; Montemayor ym. 2015). Verrattuna itsestään ennallistumaan jätettyihin suonpohjiin, aktiiviset ennallistamis- toimet nopeuttavat alueen kasvittumista sekä vähentävät nopeammin hiilidioksidikaasupäästöjä ja vesistövaikutuksia. Ennallistaminen edistää myös alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia: siitä voi olla hyötyä esimerkiksi marjastuksen, metsästyksen ja muun luonnossa liikkumisen ja niistä saatavien terveyshyötyjen kannalta. Vettämällä muodostetuista matalista vesi- altaista tai kosteikoista hyötyy ennen kaikkea kosteikkolajisto, esimerkiksi useat uhanalaiset lintulajit. Myös ilmasto hyötyy kosteikkojen pe- rustamisesta, sillä niiden hiilensidontakyky ylittää metaanipäästöjen negatiiviset vaikutukset pitkällä aikavälillä (Minke ym. 2016; Jordan ym. 2020). Biodiversiteettinäkökulmasta metsitys hyö- dyttää metsälajistoa mutta ei suolajistoa. Metsi- tyksellä on myös myönteisiä ilmastovaikutuksia (Lehtonen ym. 2021; Lång ym. 2022). Suotuisissa olosuhteissa istutusmänniköistä tai hieskoivu- tiheiköistä voi tulla jopa hiilinieluja eli biomassan kasvuun sitoutuu enemmän hiiltä kuin kasvupai- kan jäännösturpeesta vapautuu (Hytönen ym. 2018). Metsittämisen haittavaikutuksia vesis- töille on tutkittu vähän (Nilsson & Lundin 1996; Renou-Wilson & Farrell 2007), mutta jos alue lannoitetaan ja ojitusta kunnostetaan, lähivesistöi- hin päätyy oletettavasti jonkin verran haitallista kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, joka voi jatkua pitkän aikaa (esim. Nieminen ym. 2020a). Nyky- ään suositaan puutuhkalla lannoittamista, mutta sen vaikutuksia eliöstöön maaperässä, maalla ja vedessä ei juurikaan tunneta suonpohjia vastaa- vissa olosuhteissa. Sekä energia- että ainespuun kasvattaminen voi olla taloudellisesti kannattavaa (esim. Jylhä ym. 2015; Rodzkin ym. 2018; Aro ym. 2020). Maatalouskäytön vaikutukset biodiversitee- tille ovat lähtökohtaisesti negatiiviset, varsinkin jos tavoitteena on yksittäisen kasvilajin sadon optimointi. Kun turvepohjaista kasvupaikkaa kuivatetaan, muokataan ja lannoitetaan tehok- kaasti, maaperän hajotustoiminta tehostuu, mikä vapauttaa turpeesta hiilidioksidia ja typpioksi- duulia ilmakehään. Kasvinviljelyssä suonpohjan negatiivinen ilmastovaikutus on jopa suurempi kuin turvetuotannosta vapautuneella kasvipeit- teettömällä suonpohjalla (Korhonen ym. 2021). Kosteikkoviljely olisi ilmastovaikutuksien osalta paras kasvinviljelyn vaihtoehto suonpohjille (Lång ym. 2022). Turvepeltojen tai suonpohjien kasvinviljelyn vesistövaikutuksista on vähän mitattua ja julkaistua tietoa (Lång ym. 2022). Myöskään viljelykäytön taloudellisista vaikutuk- sista ei juurikaan ole tieteellisiä tutkimuksia (ks. Wichmann ym. 2017). Aineistot ja menetelmät Tutkimusalueen kuvaus Turvesuo-Miehonsuon 210 hehtaarin entinen turvetuotantoalue sijaitsee noin 30 km:n päässä Oulusta Sanginjoen valuma-alueella (Kuva 1). 29Suo 74(1–2) 2023 Turvetta on nostettu alueella ensimmäisen kerran jo 1940-luvulla, mutta laajamittainen tuotanto alu- eella on alkanut vuonna 1987 ja päättynyt 2021. Alue jakautuu kahteen eri osaan: 90 hehtaarin Turvesuohon ja 130 hehtaarin Miehonsuohon. Miehonsuolla turpeennosto on loppunut Turve- suota aiemmin, ja siellä on ehditty jälkihoidossa ja jatkokäytössä pidemmälle. Alueelle on perus- tettu tuhkalannoituskoe, pajukoeviljelmä ja pieni kosteikko. Alueella on myös Oulun Energian tuhkanläjitysalue. Turvesuolla ei sen sijaan ole vielä tehty jälkihoito- tai jatkokäyttötoimenpiteitä alueen länsipäähän rakennettua kosteikkoa lukuun ottamatta. Maa-alueet omistaa pääosin Oulun kaupunki, mutta Miehonsuon alueella on myös yksityisiä maanomistajia (Kuva 2). Alueet sijaitsevat lähellä Oulun kaupungin keskeisiä virkistyskäyttöalueita Sanginjokea ja Pilpasuota. Entisiä turvekenttiä ympäröivät alueet ovat metsäojitettuja soita ja kivennäismaametsiä, jotka ovat metsätalouden käytössä. Luonnontilaista suota alueen välittö- mässä läheisyydessä on vain vähän. Kuva 1. Turvesuon ja Miehonsuon sijainti. Taustakartta: Maanmittauslaitos. Figure 1. The location of Turvesuo and Miehonsuo areas. Background map: National Land Survey of Finland. Kuva 2. Turvesuon ja Miehonsuon maanomistajat. Turvesuo koostuu kolmesta luoteessa sijaitsevasta tur- vekentästä ja Miehonsuo kahdesta kaakon turvekentästä. Alueen sijaintikartta on Kuvassa 1. Figure 2. The landowners of Turvesuo and Miehonsuo areas. Areas owned by private landowners are shown in green color and areas owned by the City of Oulu in magenta color. Turvesuo area is composed of the three northwestern areas and Miehonsuo area of two southeastern areas. The location map is shown in Figure 1. 30 Räsänen ym. Entiset turvetuotantoalueet sijaitsevat musta- liuskealueella ja alueen happamoitumisriskit on kartoitettu maastomittausten avulla. Happa- muusriskien takia osalla alueesta tulee välttää voimakkaita maanmuokkaustoimenpiteitä tai pohjaveden pinnan alentamista. Alueen turve- paksuudet vaihtelevat noin 10–110 cm välillä. Turvepaksuuksissa on kuitenkin huomattavaa vaihtelua alueen turvetuotantolohkojen sisällä ja välillä. Esimerkiksi kaikkia Turvesuon lohkoja ei hyödynnetty täysimääräisesti turvetuotannossa, jolloin osalle niistä jäi paljon jäännösturvetta. Monitavoitearviointi ja sen hyödyntäminen turvetuotantoalueiden jatkokäytön ohjauk­ sessa Monitavoitteinen päätösanalyysi (Multi-Criteria Decision Analysis – MCDA) on joukko menetel- miä ja lähestymistapoja, joita voidaan soveltaa erilaisia arvostuksia, erimitallisia vaikutuksia ja epävarmuutta sisältävien, laajojen ja moni- mutkaisten aiheiden jäsentelyssä (esim. Belton & Stewart 2002; Marttunen ym. 2008). Lähes- tymistavasta voidaan käyttää myös nimitystä monitavoitearviointi (Multi-Criteria Assessment – MCA). Tällöin painotetaan sitä, että analyysin soveltamisen ei tarvitse liittyä vain varsinaisiin päätöstilanteisiin, vaan se voi tukea kaikkea suunnittelua, jonka tarkoituksena on arvioida vaihtoehtoja järjestelmällisesti eri näkökulmista. Tyypillisesti monitavoitearviointia on sovel- lettu tilanteissa, joissa on tarvetta vertailla jo muodostettuja vaihtoehtoja kattavasti ottaen huomioon niiden taloudelliset, sosiaaliset, kult- tuuriset ja ekologiset vaikutukset (esim. Mart- tunen ym. 2008). Vaihtoehdoille voidaan laskea kokonaishyvyysarvot yhdistämällä vaihtoehtojen hyvyyttä kuvaavat arviot eri tavoitteista (tai tekijöistä) ja arviointiin osallistuvien tahojen arvostukset tavoitteiden tärkeydestä (painoarvot). Moni tavoitearviointi auttaa tällöin hahmottamaan vaihtoehtojen suhteellisia eroja ja kunkin vaihto- ehdon vahvuuksia ja heikkouksia. Monitavoitearvioinnin suurin hyöty on usein arvioinnin aikana tapahtuva oppiminen. Usein- kaan ei ole tarkoitus valita mitään vertailluista vaihtoehdoista vaan luoda paremmat lähtökohdat jatkokeskusteluihin. Niissä puolestaan pyritään löytämään eri osapuolten hyväksyttävissä oleva vaihtoehto hyödyntäen monitavoitearvioinnin kuluessa syntynyttä parempaa ymmärrystä pää- töstilanteesta ja vaihtoehdoista. Hyvät päätökset perustuvat syvälliseen ymmärtämiseen siitä, mitä pidetään tärkeänä (values) ja minkälaisia vaikutuksia toimenpiteillä on (facts) (Gregory ym. 2012). Monitavoitearviointia voidaan tukea niin sanotulla arvoperustaisella jäsentelyllä (Value- Focused Thinking, Keeney 1992), joka auttaa tavoitteiden tunnistamisessa ja ryhmittelyssä sekä niiden hyödyntämisessä vaihtoehtojen muodostamisessa. Sen lähtökohtana ovat ihmis- ten arvot, arvostukset ja tavoitteet sekä niiden selkeyttäminen ja näkyväksi tekeminen. Keeney (1992) korostaa, että sen avulla voidaan päätyä parempaan lopputulokseen ja jopa houkuttele- vampiin ongelmanasetteluihin kuin perinteisellä suunnittelulla. Tavoitteiden määrittämiseen ei Keeneyn (1992) mielestä useinkaan käytetä suun- nittelussa riittävästi aikaa ihmisille tyypillisen keinokeskeisen ajattelun hallitsevuuden vuoksi. Keinokeskeisellä ajattelulla ei välttämättä tun- nisteta parhaita ratkaisuja vaan voidaan ajautua ratkaisemattomaan väittelyyn, jossa eri osapuolet etsivät argumentteja itselleen mieluisimmaksi arvioidun toimenpidevaihtoehdon puolesta. Täl- löin toisten näkökulmien huomioon ottaminen ja sen myötä sosiaalinen oppiminen jää helposti vähäiseksi. Monitavoitearviointi on joustava ja yleis- luonteinen lähestymistapa, jota voidaan soveltaa monella eri tavalla erityyppisissä suunnittelu- ja päätöstilanteissa. Lähestymistavan soveltajien ammattitaito on avainasemassa, kun päätetään menetelmän soveltamistavasta. Keskeisiä sovel- tamistapaan vaikuttavia asioita ovat: • Mitkä ovat tarkastelun tavoitteet ja miten tarkastelu rajataan? Onko tavoitteena esimerkiksi tukea eri osapuolten keskusteluja siitä, minkä tavoitteiden tulisi erityisesti ohjata suunnittelua ja päätöksentekoa, ja edelleen näitä tavoitteita edistävien vaihtoehtojen määrittämisestä, vai onko kyse jo määriteltyjen vaihtoehtojen koko- naisvaltaisesta vertailusta? • Ketkä ovat ongelman omistajia ja tahoja, joiden tavoitteista ja näkemyksistä ollaan kiin- nostuneita? 31Suo 74(1–2) 2023 Monitavoitearviointia on aiemmin hyödyn- netty Suomessa ympäristösuunnittelussa, kuten metsien ja vesistöjen käytön ja hoidon vuorovai- kutteisessa suunnittelussa tukemassa erilaisten intressien yhteensovittamista (esim. Marttunen ym. 2008). Tuloksena on parempi kokonaiskuva eri toimenpiteiden vahvuuksista ja heikkouksista ja käsitys toimenpiteistä, jotka vastaavat parhaiten alueen kehittämisessä tärkeinä pidettyihin tavoit- teisiin. Lähestymistapa tukee myös keskeisten vaihtosuhteiden (trade-offs) tunnistamista, sillä kaikkia tärkeänä pidettyjä tavoitteita ei välttä- mättä ole mahdollista saavuttaa samanaikaisesti. Lähtökohtaisesti monitavoitearviointi sovel- tuu hyvin turvetuotantoalueiden jatkokäyttövaih- toehtojen arviointiin, koska turvetuotantoalueilla on usein monia omistajia ja sidosryhmiä, joilla voi olla keskenään erilaisia tavoitteita alueiden jatkokäytölle (Laasasenaho ym. 2022). Tavoit- teista keskustelu ja eri jatkokäyttömuotojen paremmuuden arviointi eri tavoitteiden suhteen voivat auttaa osallistujia tarkastelemaan alueiden jatkokäyttömahdollisuuksia omaa näkökulmaa laajemmasta näkökulmasta ja hyödyntämään • Kuinka paljon resursseja on käytettävissä? Tämä koskee sekä asiantuntijoita että prosessiin osallistuvia tahoja. • Minkälainen tietoperusta on vaihtoehto- jen vaikutusten arvioinnille? Onko vaikutuksia mahdollista arvioida määrällisesti vai onko kyse lähinnä laadullisesta arvioinnista? Tämä vaikuttaa siihen, onko tarkastelua järkevää viedä mallinta- misvaiheeseen, jonka tuloksena vaihtoehdoille saadaan niiden hyvyyttä kuvaavat lukuarvot, vai onko riittävä lopputulema vaikutusmatriisi, jossa kuvataan esimerkiksi hyötyjen ja haittojen avulla vaihtoehtojen vaikutuksia eri tavoitteisiin. • Jos päädytään päätöstukimallin soveltami- seen, pitää tehdä päätös siitä, mitä useista tarjolla olevista menetelmistä sovelletaan ja miksi. • Miten osallistuminen järjestetään ja mitä tekniikoita hyödynnetään (kyselyt, työpajat, haastattelut)? • Miten eri osapuolten näkemykset kuvataan tuloksia esiteltäessä? Muodostetaanko esimer- kiksi muutamia näkökulmia ja kuvataanko niiden taustalla olevat arvostukset ja mieluisimmat vaihtoehdot? Kuva 3. Monitavoitearviointiin ja työpajatyöskentelyyn perustuva lähestymistapa turvetuotantoalueiden jatkokäyttö- vaihtoehtojen arviointiin. Figure 3. A multi-criteria assessment approach to evaluate after-use options on cut-away peatlands. 32 Räsänen ym. päätöksenteossaan tutkimustietoa eri jatkokäyt- tömuotojen vaikutuksista. Tuloksena voi par- haimmillaan olla ratkaisu, joka sovittaa yhteen erilaiset tavoitteet. Monitavoitteinen lähestymistapa turvetuo­ tannon jatkokäyttövaihtoehtojen arviointiin Kehitimme monitavoitearviointiin ja työpaja- työskentelyyn perustuvan kahdeksanvaiheisen lähestymistavan turvetuotantoalueiden jatkokäyt- tövaihtoehtojen arviointiin (Kuva 3): Vaihe 1: Sidosryhmien tunnistaminen. Tunnistetaan tarkastelun maanomistajat ja sidos- ryhmät, joita voivat tyypillisesti olla muun mu- assa maanomistajat, alueen käyttäjät ja viereisten maa-alueiden omistajat, turvetuottajat ja lupa- viranomaiset. Arvioinnin perusteella määritetään, keitä on tarpeen kutsua mukaan itse tarkasteluun jatkokäyttömuotojen soveltuvuudesta ja keskuste- luihin näistä, ja keille vain tiedotetaan tarkastelun tuloksista. Vaihe 2: Tavoitteiden tunnistaminen. Tun- nistetaan asianosaisille tärkeät tavoitteet, joihin jatkokäyttömuodon valinnalla voi olla vaikutus- ta. Tyypillisiä tavoitteita turvetuotantoalueiden jatkokäyttövaihtoehtoja arvioitaessa voivat olla esimerkiksi monimuotoisuuden edistäminen, virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen, hiilen sidonta tai kasvihuonekaasupäästöjen vä- hentäminen, elinkeinojen edistäminen ja vesistö- vaikutusten vähentäminen. Tärkeitä tavoitteita ovat usein myös toimenpiteen kustannukset ja jatkokäytöstä saatava tuotto. Tässä vaiheessa ei oteta vielä kantaa tavoitteiden tärkeyteen vaan olennaista on listata mahdollisia tavoitteita, jotka voivat ainakin jollekin sidosryhmälle olla tärkeitä (Kuva 4). Vaihe 3: Lohkojen tunnistaminen. Tun- nistetaan suoalueen ominaispiirteet ja jaetaan suoalue ominaisuuksien perusteella erityyppisiin osa-alueisiin eli lohkoihin. Tämä on tärkeää siksi, että etenkin laajoilla turvesoilla voi suon eri osien välillä olla hyvinkin paljon eroja esimerkiksi tur- peen paksuudessa, maaperän ominaisuuksissa ja happamuusriskeissä, joten usein ei ole mielekästä yrittää löytää koko turvekentälle sopivaa yhtä jatkokäyttömuotoa. Jatkotarkastelussa keskity- tään parhaan jatkokäyttömuodon löytämiseksi erikseen kullekin lohkolle. Vaihe 4: Vaihtoehtojen tunnistaminen. Tunnistetaan kullekin lohkolle soveltuvat vaih- Kuva 4. Hierarkkinen kehikko eri vaikutuksista, joita voidaan arvioida turvetuotannon jatkokäytön suunnittelussa. Figure 4. Hierarchical representation of objectives that can be assessed when planning peat extraction site after-use. 33Suo 74(1–2) 2023 toehtoiset jatkokäyttömuodot. Tunnistamisessa on olennaista tunnistaa ensin kunkin lohkon ominaispiirteet ja näiden perusteella arvioida, mitkä jatkokäyttömuodot ovat soveltuvia kyseisen tyyppiselle alueelle. Vaihe 5: Vaikutusten arviointi. Arvioidaan eri jatkokäyttömuotojen vaikutukset kunkin eri tavoitteen suhteen. Useissa tapauksissa vaikutus riippuu lohkon ominaisuuksista, mikä tulee ot- taa huomioon. Tarkastelun tavoitteista riippuen vaikutusten arviointi voidaan tehdä joko karke- alla tasolla (esimerkiksi 3- tai 5-portainen +/- tai sanallinen asteikko) tai sitten tarkemmin (esi- merkiksi numeerisesti). Usein arviointiin liittyy kuitenkin melko paljon epävarmuuksia, jolloin tarkkojen numeeristen arviointien tekeminen on mahdotonta. Vastaavasti tuloksia tulkittaessa on joka tapauksessa otettava huomioon tarkastelun tarkkuustaso. Vaihe 6: Näkökulmien tunnistaminen ja tavoitteiden painottaminen. Tunnistetaan, kuin- ka tärkeinä eri tavoitteita pidetään ja tarvittaessa määritetään lohkoille jatkokäyttömuotoja, jotka ovat kyseisen näkökulman mukaisia. Parhaan jatko käyttömuodon valinta riippuu käytännössä aina siitä, mitä tavoitteita pidetään tärkeinä. Jos kyse on yksittäisen päätöksentekijän tai maan- omistajan tekemästä päätöksestä, voi tavoitteiden tärkeyden arvioinnissa riittää, että asiaa katsotaan ainoastaan hänen näkökulmastaan. Usein on kui- tenkin hyvä tunnistaa erilaisia näkökulmia, jotka painottavat tavoitteiden tärkeyksiä eri tavalla etenkin, jos alueen omistaja on jokin yhteisö tai alueella on useita eri maanomistajia tai käyttäjiä. Näin voidaan tunnistaa kustakin näkökulmasta katsoen parhaat jatkokäyttömuodot, ja näiden perusteella löytää sellaisia jatkokäyttömuotoja, joissa eri näkökulmien intressit kohtaavat. Vaihe 7: Synteesin muodostaminen. Teh- dään kokonaisvaltainen arvio siitä, mitkä ovat parhaita jatkokäyttömuotoja alueen eri lohkoilla ottaen huomioon eri jatkokäyttömuotojen soveltu- vuus alueelle, jatkokäyttömuotojen vaikutukset ja eri näkökulmat siitä, mitä tavoitteita alueella tulisi edistää. Synteesissä tarkastellaan myös, miten eri lohkoilla toteutettavat toimenpiteet vaikuttavat viereisten lohkojen tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Vaihe 8: Tulosten viestintä. Tuloksista vies- titään laajemmin asianosaisille ja sidosryhmille. Viestinnässä on pohdittava, millä tarkkuustasolla ja missä muodoissa tuloksia on mielekästä esittää eri sidosryhmille. Prosessin vaiheet ovat suuntaa antavia ja pe- rustuvat Gregoryn ym. (2012) esittämään yleiseen jäsennellyn päätöstuen kehikkoon. Käytännössä vaiheet limittyvät toistensa kanssa ja tarpeen vaatiessa voidaan palata tarkentamaan aiempia vaiheita uuden seuraavissa vaiheissa saadun uuden tiedon pohjalta. Lähestymistavan soveltaminen Turvesuo­ Miehonsuolla Sovelsimme lähestymistapaa syksyn 2022 ja alkuvuoden 2023 aikana Turvesuo–Miehonsuo- alueella. Tutkijaryhmäämme kuului kuusi tutkijaa Lukesta ja Sykestä. Prosessin kuluessa järjestim- me kolme työpajaa: ensimmäinen Teams-alustalla 5.10.2022 (tutkijoiden lisäksi 10 osallistujaa, kes- to 3 tuntia), toinen hybridimuotoisena 12.12.2022 (9 osallistujaa ja tutkijat, 3 tuntia) ja kolmas Teamsissa 8.2.2023 (7 osallistujaa ja tutkijat, 2 tuntia). Eri työpajojen osallistujat olivat pääosin samoja. Lisäksi teimme marraskuun 2022 aikana kaksi yksilöhaastattelua kasvokkain ja yhden nel- jän haastateltavan ryhmähaastattelun Teamsissa. Jokainen haastattelu kesti noin tunnin. Ensimmäisessä vaiheessa tunnistimme alueen keskeisimmät sidosryhmät. Kutsuimme työpajoihin alueen pääasiallisen maanomistajan eli Oulun kaupungin edustajien lisäksi turve- tuotantoa harjoittaneen Turveruukin, lupa- ja jälkihoitoviranomaisen eli Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskuksen), Poh- jois-Pohjanmaan liiton ja lähellä sijaitsevan Sanginjoen suojelualueen maanomistajan eli Metsähallituksen edustajat. Kaikista sidosryh- mistä oli edustus työpajasarjassa. Osallistujista noin puolet edustivat Oulun kaupunkia. Haas- tatteluissa keräsimme lisätietoja Turveruukilta, Metsähallitukselta ja luontojärjestöiltä (Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys ja Loppulan ystävät ry). Toisessa vaiheessa pohdittiin työpajan ja haastattelujen avulla tavoitteita, jotka ohjaavat alueen jatkokäyttöä. Vaiheet 3–6 käsiteltiin pääosin toisessa työ- pajassa, mutta niitä varten tehtiin esivalmisteluja tutkijatyönä. Aluksi tarkasteltiin, mitä erityyppisiä 34 Räsänen ym. lohkoja alueella on ja mitkä toimenpiteet soveltu- vat eri lohkoille. Tässä vaiheessa hyödynnettiin alueelta kerättyjä maasto- ja paikkatietoaineistoja ja arvioitiin, mitkä jatkokäyttövaihtoehdot eivät sovellu alueen olosuhteiden takia. Vaiheessa 7 tärkeiksi arvioiduista tavoitteista muodostettiin näkökulmia, jotka muodostavat vaihtoehtoja jatkokäytön suunnittelulle. Näiden avulla havainnollistettiin, mitkä ovat eri jatko- käyttövaihtoehtojen arvioidut ympäristö- ja yhteiskuntavaikutukset, sekä pohdittiin vaihto- ehtojen toteutettavuutta. Toisesta työpajasta saadun materiaalin perusteella muodostettiin tutkijatyönä synteesi tuloksista ja eri näkökulmat yhdistävä ehdotus kokonaisuutena parhaaksi rat- kaisuksi jatkokäytölle. Kolmannessa työpajassa tarkasteltiin suurimpia eroja eri jatkokäyttövaihto- ehtojen välillä sekä keskusteltiin eri näkökulmat yhdistävästä ehdotuksesta. Lisäksi keskusteltiin suunnitelman viemisestä käytäntöön ja sen vies- timisestä (Vaihe 8). Tulokset Ensimmäinen työpaja ja haastattelut: tavoitteet jatkokäytölle Ensimmäisen työpajan alussa pidettiin lyhyitä esittelyjä ja keskusteltiin SysteemiHiili-hank- keesta ja siinä kehitetystä toimintamallista, turvetuotannon jatkokäytön rahoituksesta, alueen ympäristölupatilanteesta sekä alueen ominaispiirteistä ja mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmista. Esittelyt ja puheenvuorot lisäsivät ymmärrystä alueesta ja siitä, mistä työpajassa oli tarkoitus keskustella. Varsinaisessa tavoitekeskustelussa ja sen yhteydessä pidetyssä kyselyssä (Kuva 5) tärkeim- miksi maanomistajien ja sidosryhmien tavoitteiksi nousivat vesistökuormituksen vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden lisääminen, ilmas- tonmuutoksen hillintä ja uusiutuvan energiatuo- tannon edistäminen. Etenkin vesien ja Sanginjoen tilan parantamista korostettiin. Osallistujien mukaan alueella voisi olla mahdollista puhdis- Kuva 5. Ensimmäisessä työpajassa järjestetyn kyselyn tulokset Turvesuo-Miehonsuon jatkokäytön tavoitteista. Numerot kertovat vastausten keskiarvon (väli 0-5) ja taustalla oleva väritetty alue kuvaa vastausten jakaumaa. Figure 5. Results to a question about the objectives for after-use in the Turvesuo-Miehonsuo peat production area. The numbers indicate the mean value (range 0-5, 0=objective is not important and 5=objective is very important), and the colored area visualizes the distribution of answers. 35Suo 74(1–2) 2023 taa myös viereisten metsätalousalueiden vesiä ohjaamalla niitä entisille turvetuotantokentille. Virkistyskäyttöä pidettiin myös tärkeänä, sillä alue sijaitsee lähellä Oulun kaupungin tärkeitä virkistyskäyttöalueita. Lisäksi keskusteltiin, että alue voisi toimia ympäristö- ja yhteiskuntakasva- tuksen mallialueena ja alueella voisi esimerkiksi esitellä turvetuotannon historiaa. Toisaalta joi- denkin osallistujien mukaan virkistyskäyttöä ei tulisi priorisoida. Taloudellinen tuotto ei noussut tärkeimpien tavoitteiden listalle, mutta osallistujat nostivat esille alueen hyödyntämisen aurinkoener- gian tuotannossa. Lisäksi keskustelussa pohdittiin alueen hyödyntämismahdollisuuksia luonto- ja ilmastokompensaatiossa. Tavoitekeskustelun yhteydessä keskustel- tiin jonkin verran mahdollisista ja toivottavista jatko käyttömuodoista. Keskustelussa nousi esiin muun muassa jälkihoidon velvoitteet ja alueen sijaitseminen mustaliuskealueella. Turveruukin tuli jättää jälkihoidon lupahakemus vuoden 2022 aikana ja suunnitelmassa yleensä esitetään alueen tuhkalannoitusta, sillä sen avulla alue saadaan kasvittumaan. Työpajassa pohdittiin, ohjaavatko jälkihoidon velvoitteet tulevaa jatkokäyttöä ja estääkö tuhkalannoitus joidenkin jatkokäyttö- muotojen toteutuksen. Ensimmäisen työpajan jälkeisissä haastatte- luissa Turveruukin, Metsähallituksen ja luonto- järjestöjen kanssa keskusteltiin jatkokäytön suunnittelusta ja tärkeimmistä tavoitteista. Haas- tatteluissa nousivat esiin osin samat asiat kuin työpajassa. Yhtäältä haastatteluissa korostettiin sijaintia lähellä kaupunkia ja kytkeytymistä luon- nonsuojelu- ja retkeilyalueisiin. Haastatteluissa todettiin, että retkeilyreittejä on pakko rakentaa lisää ja etenkin Turvesuo sopisi hyvin tähän tar- koitukseen. Toisaalta haastatteluissa korostettiin luonnon monimuotoisuuden huomioimista ja suoksi ennallistamista keskeisenä toimenpiteenä monimuotoisuuden ja myös vesiensuojelun kan- nalta. Haastateltavien mukaan vettämisessä oleel- lista on vesien ohjaaminen ympäröiviltä alueilta turvekentälle, jolloin hydrologisia olosuhteita pystytään tasaamaan. Etenkin Turvesuo nostet- tiin esiin ennallistamiskohteena, sillä kaupunki on alueen ainoa maanomistaja. Haastateltavat pohtivat, että kosteikko voi usein vain muodostua alavalle paikalle ilman aktiivista toimenpidettä ja metsä lähtee kasvamaan muualla. Usein tarvitaan kuitenkin padotusta, jotta vedet pysyvät halutuilla paikoilla. Ympäröivien alueiden vettymistä ei pidetty merkittävänä riskinä. Toinen työpaja: jatkokäytön reunaehdot ja näkökulmat Toisen työpajan alussa keskusteltiin alueen omi- naispiirteistä ja niiden asettamista reunaehdoista jatkokäytölle. Ennen työpajaa tutkijatyönä teke- mässämme tarkastelussa jaoimme alueen lohkoi- hin, joita ryhmiteltiin ominaisuuksien perusteella. Keskeisiä ominaisuuksia, joita tarkastelimme olivat happamuusriski, turpeen paksuus, alueen vettymisherkkyys ja pohjamaalaji. Happamuus- riskistä, turpeen paksuudesta ja pohjamaalajista käytössämme oli maastossa kerättyä aineistoa ja vettymisherkkyyden arvioimme korkeusmallista lasketun topografisen kosteusindeksin (SAGA wetness index, Böhner & Selige 2006) avulla. Lisäksi tarkastelussa tulisi ottaa huomioon esi- merkiksi maanomistustilanne ja mahdollisuudet johtaa vettä ympäröiviltä alueilta. Keräsimme tiedot maanomistuksesta kiinteistörekisterin avulla, mutta emme hyödyntäneet tietoja tarkas- telussa. Vesienohjausmahdollisuuksien osalta emme tehneet arviota, mutta vesienohjauksen avulla voitaisiin kasvattaa vettyvää pinta-alaa. Tarkastelussa jaoimme lohkot neljään ryhmään (Taulukko 1, Kuvat 6–7): • Lohkot, joilla on jo rakennettu kosteikko • Lohkot, jotka soveltuvat ensisijaisesti vettämiseen ᵒ Nämä alueet sijaitsevat alavilla pai- koilla ja vettyvät helposti. • Lohkot, jotka soveltuvat ensisijaisesti luontaisen kasvittumisen alueiksi ᵒ Nämä alueet eivät ole kaikista hel- poiten vettyvillä alueilla, mutta ne eivät sovellu metsitykseen muun muassa paksun turvekerrok- sen takia. Lohkot saavat myös vettyä osittain. • Lohkot, jotka voivat soveltua metsitettä- väksi ᵒ Näillä alueilla on metsitykseen sopivat olosuhteet, kuten sijainti kohtalaisen kuivalla alueella ja ohuehko turvekerros (alle 50 cm). 36 Räsänen ym. ovat muun muassa ennallistaminen, metsitys ja aurinkovoiman tuotanto. • Aluetason monimuotoisuutta painottava näkökulma ᵒ Keskeisiä jatkokäyttötoimenpiteitä ovat muun muassa ennallistaminen, kosteikot ja riistatiheiköt. Keskeistä on muodostaa eri jatko- käyttömuodoista monimuotoinen mosaiikki. • Vedenlaadun parantamista ja veden pidät- tämistä painottava näkökulma ᵒ Tässä näkökulmassa on keskeistä rakentaa kosteikkoja tai tehdä ennallistamista alueella, jonka kautta vedet virtaavat pois alueelta Taulukko 1. Miehonsuon ja Turvesuon turvetuotantolohkoille ensisijaisesti soveltuvat jatkokäyttömuodot, jotka on määritelty lohkojen ominaispiirteiden avulla. Lohkot on jaettu neljään ryhmään: lohkot, joilla on jo kosteikko (1), sekä ensisijaisesti vettämiseen (2), luontaiseen kasvittumiseen (3) ja metsitykseen soveltuvat lohkot (4). Kartat lohkojen sijainneista ovat Kuvissa 6 ja 7. Lopulliset ehdotukset jatkokäyttömuodoista on Taulukossa 3. Table 1. Primary after-use options to the peat extraction fields in Miehonsuo and Turvesuo areas, derived with the help of site characteristics. The fields are divided into four groups: those already having a water body (1), suitable primarily for rewetting (2), suitable primarily for spontaneous revegetation (3), and suitable for afforestation (4). The location of the fields is indicated in Figs. 6-7. The final proposed after-use options are listed in Table 3. Translations for the after-use measures: ennallistaminen=restoration, kasvinviljely=growing of crops, kosteikkoviljely=paludiculture, luonnonhoito=nature management, luontainen kasvittuminen=spontaneous revegetation, metsitys=afforestation, terminaalialue=area for a (timber) terminal, vettäminen=rewetting. Alue / Area Lohko / Field Ryhmä / Group Jatkokäyttövaihtoehdot sopivimmasta alkaen / After-use alternatives listed starting from the most suitable one Miehonsuo 1a 4 metsitys, kasvinviljely, luonnonhoito, vettäminen/ennallistaminen Miehonsuo 1b 4 metsitys, kosteikkoviljely, kasvinviljely, luonnonhoito Miehonsuo 2 3 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Miehonsuo 3 4 metsitys, kasvinviljely, luonnonhoito, vettäminen/ennallistaminen, terminaalialue Miehonsuo 4 1 vettäminen/ennallistaminen, luontainen kasvittuminen Miehonsuo 5 1 vettäminen/ennallistaminen, kosteikkoviljely Miehonsuo 6 2 vettäminen/ennallistaminen Miehonsuo 7 2 vettäminen/ennallistaminen, kosteikkoviljely Miehonsuo 8 2 vettäminen/ennallistaminen, luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Miehonsuo 9 2 vettäminen/ennallistaminen, luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Miehonsuo 10 3 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Miehonsuo 11 3 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito, metsitys, kasvinviljely Turvesuo 1 2 vettäminen/ennallistaminen, kosteikkoviljely Turvesuo 2 1 vettäminen/ennallistaminen Turvesuo 3 2 vettäminen/ennallistaminen, kosteikkoviljely, luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Turvesuo 4 3 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Turvesuo 5 3 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito, metsitys, kasvinviljely Turvesuo 6 3 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito, metsitys, kasvinviljely Turvesuo 7 3 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Turvesuo 8 4 metsitys, kasvinviljely, luonnonhoito, vettäminen/ennallistaminen Turvesuo 9 3 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito, ennallistaminen Turvesuo 10 4 metsitys, kasvinviljely, luonnonhoito Turvesuo 11 3 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito, metsitys, kasvinviljely Turvesuo 12 2 vettäminen/ennallistaminen, kosteikkoviljely, luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Monelle lohkolle sopi näiden pääryhmien sisällä useampi eri jatkokäyttövaihtoehto. Lisäksi monet lohkot olivat sisäisesti heterogeenisiä, joten yhdellä lohkolla voi toteuttaa myös monta eri jatkokäyttöä. Ominaispiirteiden ja reunaehtojen jälkeen työpajassa keskusteltiin tavoitteita yhdistävistä näkökulmista, jotka olimme muodostaneet tutki- jatyönä ensimmäisen työpajan ja haastattelujen perusteella: • Ilmastonmuutoksen hillintää painottava näkökulma ᵒ Keskeisiä jatkokäyttötoimenpiteitä 37Suo 74(1–2) 2023 ja lisäksi ohjata vesiä ympäröiviltä metsätalous- alueilta kosteikko- tai suoalueelle. • Virkistyskäyttöä ja ympäristökasvatusta painottava näkökulma ᵒ Jatkokäyttövaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi ennallistaminen ja kosteikot. Lisäksi keskeistä on rakentaa virkistyskäyttöä tukevia rakenteita, kuten luontopolkuja, lintutorneja ja turvetuotannon historiaa sekä jatkokäyttöä esit- televiä opastetauluja. Näkökulmiin liittyen keskusteltiin, että ym- päristökasvatuksen voisi laajentaa koskettamaan myös yhteiskuntakasvatusta. Lisäksi osallis- tujien mielestä metsitystä pitäisi ajatella myös laajemmasta näkökulmasta. Uusia investointeja on tulossa metsäteollisuuteen ja puulle on suuri kysyntä jatkossakin. Kun olimme tutkijatyönä yhdistäneet näkö- kulmat mahdollisiin jatkokäyttötoimenpiteisiin, työpajassa päästiin tarkastelemaan, miten eri toi- menpiteet toteuttavat eri näkökulmia ja tavoitteita. Eri toimenpiteiden vaikutuksia verrattiin tilantee- seen, jossa alueelle ei tehdä mitään. Osallistujat nostivat esiin, että voisi olla järkevämpää verrata tilanteeseen, jossa alueet on tuhkalannoitettu, koska nyt valittu vertailutila on kuvitteellinen eikä realistinen. Työpajassa keskusteltiin muun muassa siitä, että päätehakkuisiin perustuva metsätalous vaatii usein ojitusten kunnostamista, mikä vaikuttaa ly- hyellä aikavälillä negatiivisesti vesistökuormituk- seen. Jatkuvassa kasvatuksessa ei ojitusten kun- nostamista välttämättä enää myöhemmin tarvita. Lisäksi esiin nousi suuremman kuivatussyvyyden yhteys suurempiin hiilidioksidipäästöihin. Luon- taisen kasvittumisen alueella maankuivatuksen ei tarvitse ulottua kovin syvälle, jolloin niille voi syntyä korpimainen koivikko. Keskustelussa huomioitiin, että kosteikot eivät aina toimi hyvin vedenlaadun parantami- sessa. Kosteikot on usein mitoitettu liian pieniksi valuma-alueiden kokoon nähden. Vettämisen ilmastovaikutuksista ja siitä, voivatko vettämisen ilmastovaikutukset olla yhtä positiiviset kuin metsityksellä, keskusteltiin pitkään. Me tutki- jat korostimme, että turvealueiden vettäminen aiheut taa alkuvuosina ilmastopäästöjä mutta kos- teikot muuttuvat pitkällä aikavälillä hiilinieluiksi. Työpajassa pohdittiin myös, onko luontaisella kasvittumisella ja metsittämisellä eroa virkistys- käytön näkökulmasta. Vastaavasti osallistujat kommentoivat, että aurinkoenergian elinkaari- Kuva 6. Miehonsuon lohkojen sijainnit. Taustalla Maan- mittauslaitoksen ilmakuva vuosilta 2020–2021. Figure 6. The location of peat extraction fields in Miehon- suo. Background map: aerial image from National Land Survey of Finland (2020–2021). Kuva 7. Turvesuon lohkojen sijainnit. Taustalla Maanmit- tauslaitoksen ilmakuva vuodelta 2020–2021. Figure 7. The location of peat extraction fields in Turvesuo. Background map: aerial image from National Land Survey of Finland (2020–2021). 38 Räsänen ym. ehdotukset painottaen tiettyjä näkökulmia (Taulukko 2). Tarkastelu havainnollisti, että valituissa näkökulmissa toistuvat hyvin paljon samat toimenpiteet eri alueilla. Lisäksi monessa näkökulmassa oli hyvin paljon liikkumavaraa toimenpiteiden suhteen. Työpajassa keskusteltiin paljon eri jatkokäyttö- muotojen toteutettavuudesta ja toteuttamistavasta: esimerkiksi siitä, että tuotantoalueiden ennallis- taminen laajassa mittakaavassa ei liene kovin realistista. Suoksi ennallistamista ei ole Suomessa juurikaan tehty, ja se on hyvin hankalaa ja kallista. Yleinen arvio on, että noin 20 % tuotantopinta- alasta voitaisiin palauttaa suoksi. Voi olla, että tarkastelussa tulisi ottaa huomioon myös se, kuinka paljon hiiltä karkaa aurinkopaneelien alta jäännösturpeesta, jos ei ole kasvillisuutta. Työpajassa korostettiin, että vaikutusten arvi- oinnissa tulisi ottaa huomioon myös kustannukset ja mahdolliset kielteiset sosiaaliset vaikutukset. Keskustelussa tuotiin esille, että paikalliset asuk- kaat eivät välttämättä ole innostuneita lisäänty- västä virkistyskäytöstä, koska se lisää liikennettä alueen teillä. Lisäksi esiin nostettiin metsästäjien ja muiden virkistyskäyttäjien väliset mahdolliset konfliktit. Työpajan lopuksi esittelimme tutkijatyönä valmistelemamme eri alueiden toimenpide- Taulukko 2. Lohkojen ensisijaiset jatkokäyttötoimenpiteet (rivit) eri näkökulmissa (sarakkeet). Tyhjä solu tarkoittaa, että lohkolla voi olla (lähes) mikä tahansa jatkokäyttötoimenpide kyseisessä näkökulmassa. Perusvaihtoehdossa vettä- mistä, jolla voidaan tavoitella myös suokasvillisuuden palautumista ja turpeen kertymisen alkamista (ennallistaminen), tehdään hyvin helposti vetettävillä alueilla, kun taas muut alueet kasvitetaan tuhkalannoituksen avulla. Table 2. The primary after-use options (rows) per different perspectives (columns). If the cell is empty, (almost) any after-use option can be implemented in the respective perspective. In the business as usual option, rewetting is conducted on easily rewetting sites and other sites are revegetated with the help of ash fertilization. Translations for the after-use measures: ennallistaminen=restoration, luontainen kasvittuminen=spontaneous revegetation, metsitys=afforestation, vettäminen=rewetting. Alue / Area Lohko / Field Perusvaihtoehto / Business as usual option Monimuotoisuus / Biodiversity Virkistys­ käyttö / Recration Ilmasto / Climate Vesien tila / Status of waters Miehonsuo 1a luontainen kasvittuminen metsitys Miehonsuo 1b luontainen kasvittuminen metsitys Miehonsuo 2 luontainen kasvittuminen luontainen kasvittuminen Miehonsuo 3 luontainen kasvittuminen metsitys Miehonsuo 4 vettäminen vettäminen/ennallistaminen ennallistaminen Miehonsuo 5 vettäminen vettäminen/ennallistaminen ennallistaminen Miehonsuo 6 luontainen kasvittuminen vettäminen/ennallistaminen ennallistaminen Miehonsuo 7 luontainen kasvittuminen vettäminen/ennallistaminen ennallistaminen Miehonsuo 8 luontainen kasvittuminen vettäminen/ennallistaminen ennallistaminen Miehonsuo 9 luontainen kasvittuminen vettäminen/ennallistaminen ennallistaminen Miehonsuo 10 luontainen kasvittuminen luontainen kasvittuminen Miehonsuo 11 luontainen kasvittuminen luontainen kasvittuminen Turvesuo 1 vettäminen vettäminen/ennallistaminen ennallistaminen vettäminen Turvesuo 2 vettäminen vettäminen/ennallistaminen ennallistaminen vettäminen Turvesuo 3 luontainen kasvittuminen vettäminen/ennallistaminen ennallistaminen vettäminen Turvesuo 4 luontainen kasvittuminen luontainen kasvittuminen Turvesuo 5 luontainen kasvittuminen luontainen kasvittuminen Turvesuo 6 luontainen kasvittuminen luontainen kasvittuminen Turvesuo 7 luontainen kasvittuminen luontainen kasvittuminen Turvesuo 8 luontainen kasvittuminen metsitys Turvesuo 9 luontainen kasvittuminen luontainen kasvittuminen Turvesuo 10 luontainen kasvittuminen metsitys Turvesuo 11 luontainen kasvittuminen luontainen kasvittuminen Turvesuo 12 luontainen kasvittuminen vettäminen ennallistaminen 39Suo 74(1–2) 2023 jatkossa osuus kasvaa, kun kohteeksi tulee alu- eita, joissa turvekerros on paksumpi (Lehtonen ym. 2021; Lång ym. 2022). Samassa yhteydessä pohdittiin, että turvetuotantoalueilla tulisi pyrkiä mosaiikkimaiseen rakenteeseen ja vaihtelevuu- teen, mikä voi lisätä suoksi palautuvien alueiden pinta-alaa. Vaihtelevuus onnistuu paremmin tasaisilla alueilla kuin kaltevilla. Lisäksi keskusteluissa nousi esiin, että kau- pungilla tuskin on kiinnostusta aktiiviseen met- sittämiseen millään Miehonsuon ja Turvesuon alueilla. Onnistumisprosentti metsityksellä ei välttämättä ole alueella kovin suuri. Ylipäätään on järkevintä muokata aluetta luontoa mukaillen mutta ottaen huomioon, että alue on ihmisen muokkaama eikä se tule nopeasti palautumaan luonnontilaan. Keskustelussa nousi myös esiin, että Miehon- suon lohkot 7–11 (ks. Kuva 6) on jo tuhkalan- noitettu kasvittumisen aikaansaamiseksi. Ilman lannoitusta kasvittuminen ei välttämättä käynnisty ollenkaan. Lannoittaminen voi olla toisinaan tarpeen jopa kosteikoiksi aiotuilla alueilla, jotta pohjaturve saadaan sidottua kosteikon pohjaan kasvien avulla. Miehonsuolla on tällä hetkellä yksi kosteikko, jossa kosteikon laatua huonontaa avoveden pintaan nouseva jäännösturve. Kolmas työpaja: synteesi ja suositukset jatkokäytöksi Toisen työpajan annin perusteella teimme tutkija- työnä ehdotuksen eri toimenpiteiden sijoittumi- sesta eri lohkoille. Ehdotuksesta keskusteltiin kolmannessa työpajassa. Ennen ehdotuksen käsit- telyä käytiin läpi tutkijatyönä valmistelemamme yhteenvedot toimenpiteiden vaikutuksista ja kustannuksista (Kuva 8) sekä eri näkökulmien välisistä eroista. Toimenpiteiden vaikutusmatriisissa päätimme yhdistää vettämisen ja ennallistamisen samaan jatkokäyttövaihtoehtoon, jolloin vaihtoehdot olivat: • Metsittäminen eli aktiivinen metsien kasvatus • Vettäminen: (aktiivinen) vesienohjaus tai Kuva 8. Asiantuntija-arviona määritetyt suuntaa-antavat turvetuotannon jatkokäyttömuotojen vaikutukset Turvesuo- Miehonsuon alueella. Arviot on tehty kahdelle aikavälille (0-5 vuotta kenoviivojen vasemmalla puolella, 6-25 vuotta kenoviivojen oikealla puolella). Arvioinnin vertailutilana on alueen tilanne turvetuotannon päättymisen jälkeen ilman toimenpiteitä. Figure 8. The environmental and social impacts of the different after-use options based on expert evaluation. Assessment has been conducted for two time-periods (0-5 years on the left-hand side of backslash, 6-25 years on the right-hand side of backslash). The reference of the assessment is the situation of the site after peat extraction has ended without any after-use measures. 40 Räsänen ym. Metsitys, vettäminen ja luontainen kasvittu- minen edistävät luonnon monimuotoisuutta, kun alueelle kehittyy kasvillisuutta, jonka myötä koh- teelle siirtyy myös muita eliölajeja. Metsityksessä tosin oletimme, että lyhyellä aikavälillä turvataan puuntaimien kehitys tarvittaessa pintakasvillisuu- den torjunnalla ja vesakon raivauksella, jolloin metsitys ei juurikaan vaikuta monimuotoisuuteen. Aurinkovoiman tuotannon osalta arvioimme, että se ei tällä hetkellä salli pintakasvillisuutta, ja siten se heikentää luonnon monimuotoisuutta. Aurin- kovoimalan yhteyteen ei sovi virkistyskäyttö. Työpajassa keskusteltiin, että metsittämisen ja luontaisen kasvittumisen vesistövaikutusten erona on, että metsittäminen voi vaatia kunnostus- ojituksia mutta luontainen kasvittuminen ei. Osallistujat kommentoivat, että optimitilanteessa metsittämistä kannattaisi suunnata vain suonpoh- jan korkeimmille alueille, jotta kunnostusojituksia ei tarvittaisi. Vastaavasti vettäminen voi lisätä vesistökuormitusta aluksi, varsinkin mahdollisten massansiirtojen jälkeen. Aurinkovoiman kohdalla arvioinnissa on otettu huomioon, ettei paneelien alle voi muodostua merkittävästi kasvillisuutta, jolloin eroosiota voi tapahtua. Osallistujat kom- mentoivat, että lähtökohtaisesti turvetuotannon jälkeen alueet ovat kasvittuneet tuhkalannoituk- sen ansiosta siinä vaiheessa, kun ne luovutetaan maanomistajalle. Ilmaston kannalta lyhyellä aikavälillä metsit- täminen on vettämistä parempi, koska se alkaa nopeasti kompensoida turpeen hajoamisesta johtuvia päästöjä. Vettäminen taas estää tehok- kaasti turpeen hajoamisen ja siitä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä mutta lisää alkuvaiheessa metaanipäästöjä. Tilanne tasaantuu ajan saatossa. Vettäminen kuitenkin varmistaa turpeessa olevan hiilivaraston säilymisen. Kuitenkin luonnon- tilaisetkin suot ovat metaanipäästöjensä takia usein ilmastoa lämmittäviä lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna. Metsityksen hiilensidonta on aluksi myös hidasta, kun puut ovat pieniä. Vasta 10–20 vuoden jälkeen alkaa hiiltä sitoutua merkittävästi suonpohjien puustoon. Kustannukset esitimme karkealla tasolla (Kuva 8), sillä ne riippuvat jatkokäytössä tarvitta- vista toimenpiteistä, joihin on monta vaihtoehtoa. Myös maanomistajan näkemykset ja heille luon- taiset toimintamallit vaikuttavat voimakkaasti -pidätys tietylle alueelle siten, että alueelle syn tyy märkää pintaa ja mahdollisesti avovesipintaa. ᵒ Mahdollistaa kosteikkojen rakentami- sen (turpeen poisto, penkereet, patorakenteet). ᵒ Voi mahdollistaa myös suokasvilli- suuden syntymisen, etenkin pitkällä aikavälillä. ᵒ Sisältää myös aktiivisen ennallista- misen, jossa yritetään saada suokasvillisuus alueelle tarvittaessa siirtoistutuksin. Aktiivinen ennallistaminen on kuitenkin toimena kallis ja epävarma. ᵒ Voi ehkä mahdollistaa kosteikkovil- jelyn osalla lohkoista. • Luontainen kasvittuminen eli kasvillisuu- den aikaansaaminen esimerkiksi tuhkalannoi- tuksen avulla ᵒ Vaihtoehdossa ei suoraan yritetä saada tietynlaista kasvilajistoa. • Aurinkovoiman tuotanto Vaikutuksien arviointiin vaikuttaa tarkas- telun vertailukohta ja aikajänne. Käytimme toimenpiteiden arvioinnissa lyhyttä 0–5 vuoden ja keski pitkää 6–25 vuoden aikaväliä. Toimen- piteitä vertailimme tilanteeseen, jossa turpeen noston päättymisen jälkeen ei tehdä aktiivisia toimen piteitä. Jos toimenpide edellyttää aluksi esimerkiksi maanmuokkausta, ojaston kunnos- tusta tai maansiirtoja, sillä on usein haitallisia lyhytaikaisia vesistö- ja ilmastovaikutuksia. Vaikutusmatriisissa (Kuva 8) oletimme, että metsitys, vettäminen ja aurinkovoimalan perusta- minen todennäköisesti vaativat kunnostus ojitusta ja maansiirtoja, joten niillä on lyhytaikainen vesistö kuormitusta lisäävä vaikutus, joka kääntyy kuormitusta vähentäväksi keskipitkällä aikavälillä kasvillisuuden kehittyessä. Ilmastovaikutuksen kannalta metsitys, vettä- minen ja luontainen kasvittuminen eivät juurikaan eroa turvetuotannon päättymisen jälkeisestä tilanteesta ensimmäisen viiden vuoden aikana toimenpiteen jälkeen, koska kasvittuminen on hidasta. Onnistunut vettäminen vähentää hiili- dioksidipäästöjä, mutta lisää metaanipäästöjä. Kasvillisuuden kehittyessä toimenpiteiden vai- kutus kääntyy ilmastonmuutosta hillitseväksi. Aurinkovoiman tuotannossa huomioimme sen hyödyt esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden korvaajana. 41Suo 74(1–2) 2023 kustannuksiin. Metsityksessä edullisin vaihtoehto on tuhkalannoitus ja luontainen metsittyminen, mutta kustannukset kasvavat, kun siirrytään istu- tukseen ja kalliimpaan viljelymateriaaliin. Lisäksi voidaan tarvita taimien suojausta. Vettämisessä edullisin ratkaisu on se, että pohjavesipinnan annetaan nousta kohteella ilman aktiivisia toi- menpiteitä. Tällöin tulos voi olla epävarma. Kus- tannukset nousevat, kun vettämisessä tai suoksi ennallistamisessa rakennetaan patoja, pengerryk- siä ynnä muita säätelyrakenteita ja varmistetaan lopulta suokasvillisuuden kehitys siirtoistutuksin. Luontaisen kasvittumisen kustannus muodostuu tuhkalannoituksesta. Näkökulmien väliset pääasialliset erot olivat valmistelutyömme perusteella seuraavat. Ilmaston kannalta vettämisen sijaan tulisi keskittyä ennal- listamiseen, joka on pitkällä aikavälillä vettämistä parempi vaihtoehto. Toisaalta vettämisen jälkeen voidaan edistää suokasvillisuuden kehittymistä esimerkiksi siirtoistutuksin. Monimuotoisuuden kannalta hyvä ratkaisu on luonnollinen kasvittu- minen siten, että vettyminen ja suoksi ennallistu- minen sallitaan. Tätä voidaan edistää ohjaamalla vesiä ympäröiviltä alueilta ja pyrkiä monien eri jatkokäyttömuotojen yhdistelmään, esimerkiksi rakentamalla kosteikkoja ja riistatiheikköjä. Vesistön kannalta puolestaan pitäisi keskittyä ra- kentamaan vettä pidättäviä rakenteita vettämisen ja ennallistamisen avulla alajuoksulle. Virkistys- käytön kannalta keskeisiä ovat retkeilyrakenteet. Lisäksi arvioimme Turvesuon Miehonsuota tär- keämmäksi virkistyskäytön kannalta paremman saavutettavuutensa vuoksi. Esittelimme työpajassa myös aiemmista näkökulmista edistetyn jatkokäyttöä koskevan ehdotuksemme (Taulukko 3), jossa jokaiselle lohkolle esitettiin yksi kolmesta jatkokäytön päävaihtoehdosta. Lisäksi täsmensimme lohkoit- tain, mitä muita vaihtoehtoja lohkolle voi harkita. Toimme myös esiin, että moni lohkoista on omi- naisuuksiltaan hyvin vaihteleva, joten yhdelle lohkolle kannattaa sijoittaa mosaiikkimaisesti useita eri jatkokäyttömuotoja: esimerkiksi osa lohkosta vettyy helposti, jolloin sen voidaan antaa vettyä, kun taas osa lohkosta on kuivempaa ja siten metsitykseen paremmin soveltuvaa aluetta. Keskusteluissa tuotiin esille, että turvetuotan- non jälkihoitovaiheen ja jatkokäytön taitekohta on lupakäsittelyn ja ympäristönsuojelun kannalta hankala. Lupaviranomainen haluaa jo luvan käsittelyvaiheessa tietää tarkasti, mihin eri jatko- käyttömuodot sijoittuisivat ja kuka niistä vastaa. Jälkihoitovaiheessa alueet tuhkataan sekä kas- vitetaan. Lisäksi tällöin vesiensuojelurakenteet poistuvat usein käytöstä. Siten ne eivät ole enää käytettävissä jatkokäyttöön siirryttäessä, vaikka ne voisivat olla tarpeen. Monissa jatkokäyttö- muodoissa muokataan maata, mikä aiheuttaa vesistökuormitusta ja jatkokäytöstä päätetään usein vasta jälkihoidon jälkeen. Siksi vesien- suojelurakenteet voisivat olla tarpeen säilyttää jälkihoitovaiheen yli, jolloin turvattaisiin jouston mahdollisuus jatkokäyttömuodoissa sekä vähen- nettäisiin maanmuokkauksen vesistövaikutuksia. Nykyisin tällaisiin joustoihin ei välttämättä ole mahdollisuutta, koska lainsäädäntö ohjaa jälki- hoidon ehtoja. Työpajassa todettiin, että Miehonsuon halki kulkee myös yksityisten omistajien palstoja (Kuva 2). Jokaisella omistajalla on omia tavoit- teita alueiden käytölle. Osa maanomistajista on tehnyt alueen vuokratessaan sopimuksen jatko- käytöstä ja osa maanomistajista tulee metsittä- mään alueen. Lisäksi tuotiin esille, että kaikki omistajat eivät varmasti ole halukkaita myymään maitaan. Sen sijaan vaihto metsämaihin voi olla houkuttelevampi vaihtoehto yksityisille maan- omistajille mutta ei olisi välttämättä kaupungille järkevää. Työpajan lopuksi keskusteltiin seuraavista askeleista. Lisäksi keräsimme palautetta lähesty- mistavasta. Osallistujat totesivat, että prosessi oli ollut opettavainen. Työpajat ja keskustelut olivat toimineet hyvin ja havainnollistaneet, että jatko- käytön suunnittelu voi olla monimutkaista ja siinä tulee miettiä huolellisesti erilaisia näkökulmia. Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset Kehitimme kahdeksanvaiheisen monitavoite- arviointia soveltavan lähestymistavan ohjaamaan turvetuotantoalueiden jatkokäyttöä. Pilotoimme lähestymistapaa Turvesuo-Miehonsuon jatko- käytön suunnittelussa. Arvioimme kohteen so- veltuvan hyvin monitavoitearvioinnin kokeiluun. Alueella on useita mahdollisia vaihtoehtoisia 42 Räsänen ym. naispiirteiltään varsin vaihtelevia, minkä vuoksi tarkastelu päätettiin toteuttaa lohkokohtaisesti yh- teensä 24 eri lohkolla. Lisäksi tarkastelun kannalta olennaista tietoa muun muassa jäännösturpeen paksuudesta oli vähän, eikä tiedon ajantasai- suudesta ollut täyttä varmuutta, minkä vuoksi vaihtoehtotarkastelu tehtiin osin yleisellä tasolla. Monitavoitearviointiin perustuvia tarkasteluja turvetuotantoalueiden jatkokäytöstä on julkaistu kansainvälisesti hyvin vähän. Löysimme vain yhden aihepiirin jukaisun (Padur ym. 2017). Tämä voi johtua osittain jatkokäyttöä ohjaavien politiik- kainstrumenttien välisistä eroista maiden välillä, sillä esimerkiksi Kanadassa sertifikaatit ohjaavat jatkokäyttömuotoja, joilla voi olla laaja-alaisia vaikutuksia maanomistajien lisäksi myös muihin sidosryhmiin, joiden tavoitteet ja toiveet alueen jatkokäytön suhteen ovat hyvinkin erilaisia. Lisäksi jatkokäyttömuodot eroavat toisistaan ympäristövaikutusten suhteen. Kyseessä oli siis monitavoitearvioinnille tyypillinen monimut- kainen ja monitahoinen suunnittelutilanne, joka toteutettiin kolmen työpajan, haastatteluiden ja asiantuntijatyön avulla. Työskentelyn edetessä kävi ilmi, että lähesty- mistavan toteutuksessa on tärkeää ottaa huomioon tarkasteltavan alueen ominaispiirteet. Ensinnäkin tarkastelualue on laaja ja suoalueet ovat omi- Taulukko 3. Miehonsuon ja Turvesuon turvetuotantolohkoille ehdotetut jatkokäyttömuodot, jotka on määritelty lohkojen ominaispiirteiden ja priorisoitujen tavoitteiden (Kuva 5) avulla. Lohkot on jaettu kolmeen eri ryhmään: ensisijaisesti vettämiseen soveltuvat lohkot (1), luontaiseen kasvittumiseen soveltuvat lohkot (2), ja metsitykseen soveltuvat lohkot (3). Kartta lohkojen sijainneista on Kuvissa 6-7. Table 3. Suggested after-use options to peat extraction fields in Miehonsuo and Turvesuo areas. The after-use options are derived with the help of site characteristics and prioritized objectives (Figure 5). The fields are divided into three groups: those suitable primarily for rewetting (1), thouse suitable for spontaneous revegetation (2), and those suitable for afforestation (3). Translations for the after-use measures: ennallistaminen=restoration, luonnonhoito=nature management, luontainen kasvittuminen=spontaneous revegetation, metsitys=afforestation, terminaalialue=area for a (timber) terminal, vettäminen=rewetting. A map of the fields is in Figs. 6-7. Alue / Area Lohko / Field Ryhmä / Group Jatkokäyttövaihtoehdot sopivimmasta alkaen / After-use alternatives listed starting from the most suitable one Miehonsuo 1a 3 metsitys, luonnonhoito, vettäminen Miehonsuo 1b 3 metsitys, luonnonhoito Miehonsuo 2 2 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Miehonsuo 3 3 metsitys, luonnonhoito, vettäminen, terminaalialue Miehonsuo 4 1 vettäminen, luontainen kasvittuminen Miehonsuo 5 1 vettäminen Miehonsuo 6 1 vettäminen, luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Miehonsuo 7 1 vettäminen Miehonsuo 8 1 vettäminen, luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Miehonsuo 9 1 vettäminen, luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Miehonsuo 10 2 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Miehonsuo 11 2 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito, metsitys Turvesuo 1 1 vettäminen Turvesuo 2 1 vettäminen Turvesuo 3 1 vettäminen, luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Turvesuo 4 2 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Turvesuo 5 2 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito, metsitys Turvesuo 6 2 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito, metsitys Turvesuo 7 2 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito Turvesuo 8 3 metsitys, luonnonhoito, vettäminen Turvesuo 9 2 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito, ennallistaminen Turvesuo 10 3 metsitys, luonnonhoito Turvesuo 11 2 luontainen kasvittuminen, luonnonhoito, metsitys Turvesuo 12 1 vettäminen, luontainen kasvittuminen, luonnonhoito 43Suo 74(1–2) 2023 ennallistamaan turvetuotannosta vapautuvat alueet (Räsänen ym. 2023). Tämän seurauksena tarvetta monikriteeriseen jatkokäyttövaihtoehto- jen tarkasteluun ei välttämättä ole. Aiemmissa luonnonvarasuunnittelun ja ympäristöpäätök- senteon hankkeissa (esim. Marttunen ym. 2015; Mustajoki ym. 2020) monitavoitearvioinnista on ollut useita hyötyjä. Se on: • tarjonnut järjestelmällisen viitekehyksen suunnittelulle ja keskusteluille, • tukenut synteesin muodostamista tarjolla olevasta tiedosta ja auttanut tunnistamaan tieto- aukkoja ja epävarmuuksia, • edistänyt prosessiin osallistuvien oppimista ja kokonaisvaltaista ymmärrystä suunnittelu- tilanteesta, • tukenut järjestelmällistä ja läpinäkyvää vaihtoehtojen muodostamista ja arviointia, • vauhdittanut ja jäsentänyt keskusteluja ryhmässä, jossa on useiden eri sidosryhmien edustajia ja • parhaimmillaan edistänyt kokonaiskestä- vien ja eri osapuolten hyväksyttävissä olevien ratkaisujen löytämistä. Turvesuo-Miehonsuon tapaustarkastelun kokemukset monitavoitearvioinnin hyödyistä ovat samansuuntaisia kuin aiemmista hankkeista saadut. Arvioinnin avulla pystytään järjestelmäl- lisesti käymään läpi eri jatkokäyttövaihtoehtojen ympäristövaikutuksia ja vertailemaan näitä kes- kenään. Tarkastelun perusteella pystytään myös tunnistamaan kunkin lohkon ominaispiirteisiin parhaiten soveltuvat jälkikäyttömuodot perus- tuen näiden vaikutuksiin sekä maanomistajan ja sidosryhmien tavoitteisiin. Haasteena toimenpiteiden toteutukselle on kuitenkin alueen pirstoutuneet omistusolosuh- teet. Vaikka Oulun kaupunki omistaa valtaosan tarkastelluista maista, samoilla tarkastelulohkoilla on muitakin maanomistajia. Päätös jatkokäytöstä tulee tehdä yhteistyössä heidän kanssaan. Jäsen- nellyn viitekehyksen odotetaan kuitenkin antavan tukea näihin keskusteluihin. Tarkastelun tuloksia voidaan esimerkiksi käyttää havainnollistamaan eri jatkokäyttömuotojen vahvuuksia ja heikkouk- sia, mikä auttaa julkisia toimijoita perustelemaan jälkikäyttömuodoista tehtäviä päätöksiä. On tärkeää, että mahdollisimman moni maanomis- taja osallistuu prosessiin. Kaikkia tyydyttäviin tuloksiin ei välttämättä päästä, jos osa maan- omistajista passivoituu tai jättää osallistumatta monitavoitearviointiin. Turvesuo–Miehonsuon-alueella priorisoidut tavoitteet ovat keskenään yhteensopivia ja sama jatkokäyttömuotojen suunnitelma on optimaa- linen kaikkien tavoitteiden suhteen. Osittain tähän on syynä se, että lähes kaikki priorisoidut tavoitteet ovat positiivisia ympäristövaikutuk- sia korostavia. Tilanne olisi voinut olla eri, jos priorisoinnissa olisi noussut esiin esimerkiksi taloudellisen tuoton maksimoiminen ympäristö- vaikutusten lisäksi. Kokonaisuutena tapaustarkastelu vahvistaa käsitystämme siitä, että monitavoitearviointi on joustava lähestymistapa, jota voidaan ja on myös tarpeen räätälöidä tilannekohtaisesti prosessin aikana niin, että lopputulos on tarkoituksenmu- kainen ottaen huomioon työlle asetetut tavoitteet, käytettävissä olevat resurssit ja mahdolliset muut rajoitteet. Kokemuksemme perusteella lähestymistapa soveltuu erinomaisesti etenkin yksityiskohtaista jatkokäytön suunnittelua edel- tävään vaiheeseen, jossa kartoitetaan turvetuotan- toalueen ominaisuuksia, jatkokäyttövaihtoehtojen soveltuvuutta alueelle, jatkokäyttövaihtoehtojen ympäristövaikutuksia sekä sidosryhmien tavoit- teita. Lähestymistapa soveltuu keskustelujen ja sosiaalisen oppimisen alustaksi, sillä aluetta, tavoitteita ja jatkokäyttömuotoja tarkastellaan jär- jestelmällisesti. Lisäksi lähestymistapa soveltuu turvetuotantoalueille, joilla on useita maanomis- tajia. Lähestymistavan heikkoutena voi olla sen aiheuttama työmäärä, sillä soveltaminen vaatii perusteellisia keskusteluja maanomistajan ja sidosryhmien välillä. Lähestymistapaa ei kuiten- kaan ole välttämätöntä soveltaa yhtä tarkasti kuin meidän esimerkissämme Turvesuo-Miehonsuolla. Kiitokset Tutkimusta on rahoittanut maa- ja metsätalous- ministeriön Hiilestä kiinni tutkimus ja innovaatio -ohjelma (hanke SysteemiHiili, VN/28536/2020). Kiitämme työpajoihin ja haastatteluihin osallistu- neita. Lisäksi kiitämme Tiina Ronkaista ja Kari Laasasenahoa rakentavista muutosehdotuksista. 44 Räsänen ym. 27581.2018.1500636 Jordan, S., Strömgren, M., Fiedler, J., Lode, E., Nilsson, T. & Lundin, L. 2020. Methane and nitrous oxide emission fluxes along water level gradients in littoral zones of constructed surface water bodies in a rewetted extracted peatland in Sweden. Soil Systems 4(1): 17. https://doi.org/10.3390/soilsystems4010017 Jylhä, P., Hytönen, J. & Ahtikoski, A. 2015. Prof- itability of short-rotation biomass production on downy birch stands on cut-away peatlands in northern Finland. Biomass and Bioenergy 75: 272–281. https://doi.org/10.1016/j.biom- bioe.2015.02.027 Keeney, R.L. 1992. Value-focused thinking. Harvard University Press, Cambridge, MA, USA. 432 s. Kieksi, J. & Salo, K. 1996. Pensaskarpalon viljely, rikkakasvisukkessio ja rikkakasvil- lisuuden torjunta turvetuotannosta vapautu- neella suolla. Folia Forestalia - Metsätieteen aikakauskirja 3/1996: 213–229. https://doi. org/10.14214/ma.6285 Kikamägi K., Ots K., Kuznetsova T. & Pototski A. 2014. The growth and nutrients status of conifers on ash-treated cutaway peatland. Trees 28: 53–64. https://doi.org/10.1007/ s00468-013-0929-2 Kivimäki, S.K., Yli‐Petäys, M. & Tuittila, E.S. 2008. Carbon sink function of sedge and Sphagnum patches in a restored cut‐ away peatland: increased functional diversity leads to higher production. Journal of Ap- plied Ecology 45(3): 921–929. https://doi. org/10.1111/j.1365-2664.2008.01458.x Korhonen, T., Hirvonen, P., Rämet, J. & Kar- jalainen, S. 2021. Turvetyöryhmän lop- puraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:24. 123 s. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-327-856-1 Kukkonen, A., Uosukainen, M. & Räkköläinen, M. 1999. Ruiskaunokin siementuotanto turvetuotannosta vapautuneella suopohjalla. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A68, 22 s. + 4 liitettä. http://urn.fi/ URN:ISBN:951-729-559-6 Kukkonen, S., Uosukainen, M. & Tiainen, H. 1997. Mansikan viljely turpeenotosta vapau- tuneella suopohjalla. Maatalouden tutkimus- Kirjallisuus Aro, L. & Hytönen, J. 2019. Suonpohjasta metsäksi. Suomen metsäkeskus. 24 s. https:// www.metsakeskus.fi/sites/default/files/docu- ment/suonpohjasta-metsaksi-opas.pdf [Vii- tattu 17.5.2023] Aro, L., Kaunisto, S. & Saarinen, M. 1997. Suopohjien metsi tys . Hankeraport t i 1986–1995. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 634. 51 s. Aro, L., Ahtikoski, A. & Hytönen, J. 2020. Prof- itability of growing Scots pine on cutaway peatlands. Silva Fennica 54(3): 10273. https:// doi.org/10.14214/sf.10273 Belton, V. & Stewart, T. 2002. Multiple criteria decision analysis: an integrated approach. Springer Science & Business Media, Boston, U.S.A. 372 s. Bioenergia ry. 2019. Turvetuotannosta poistuneet suonpohjat ovat jo hiilinieluja – metsitys tärkein jälkikäyttömuoto. Bioenergia ry, tie- dote 8.3.2019. Boehner, J. & Selige, T. 2006. Spatial prediction of soil attributes using terrain analysis and climate regionalisation. Teoksessa: Boehner, J., McCloy, K.R., Strobl, J. (toim.): SAGA - analysis and modelling applications. Goet- tinger Geographische Abhandlungen 115, s. 13–28. Goltze, Göttingen. Bourgeois, B., Rochefort, L., Bérubé, V., & Pou- lin, M. 2018. Response of plant diversity to moss, Carex or Scirpus revegetation strategies of wet depressions in restored fens. Aquatic Botany 151: 19–24. https://doi.org/10.1016/j. aquabot.2018.07.006 Gregory, R., Failing, L., Harstone, M., Long, G., McDaniels, T. & Ohlson, D. 2012. Structured decision making: a practical guide to environ- mental management choices. John Wiley & Sons, Hoboken, NJ, USA. 314 s. Hytönen, J. 1996. Biomass production and nutri- tion of short-rotation plantations. Metsäntutki- muslaitoksen tiedonantoja 586. 61 s. Hytönen, J., Aro, L. & Jylhä, P. 2018. Biomass production and carbon sequestration of dense downy birch stands on cutaway peatlands. Scandinavian Journal of Forest Research 33(8): 764–771. https://doi.org/10.1080/028 45Suo 74(1–2) 2023 keskuksen julkaisuja, sarja A28. 21 s. http:// www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja28.pdf [Viitattu 17.5.2023] Laasasenaho, K. & Lauhanen, R. 2022. Tuuli- ja aurinkovoima kasvattavat suosiotaan turvetuotannosta vapautuvien suonpohjien jälkikäyttömuotona: Aluetarkastelu Etelä- Pohjanmaalta. Suo 73(2): 27–34. http://www. suo.fi/article/10794 Laasasenaho, K., Renzi, F., Karjalainen, H., Ka- paraju, P., Rintala, J., & Konttinen J. (2020). Biogas and combustion potential of fresh reed canary grass grown on cutover peatland. Mires and Peat 26: 10. https://doi.org10.19189/ MaP.2019.OMB.StA.1786 Laasasenaho, K., Palomäki, A., & Lauhanen, R. (2022). A just transition from the perspective of Finnish peat entrepreneurs. Mires and Peat 28: 27. https://doi.org/10.19189/MaP.2022. OMB.557 Lamminen, P., Isolahti, M. & Huuskonen, A. 2005. Turvesoiden jatkokäyttö kotieläintuo- tannossa. MTT:n selvityksiä 101. 31 s. http:// urn.fi/URN:ISBN:951-729-989-3 Laurila, M. (toim.) 2018. Kosteikkokasveista uusia elinkeinomahdollisuuksia. Luonnon- vara- ja biotalouden tutkimus 18/2018. Luon- nonvarakeskus, Helsinki. 159 s. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-326-560-8 Lehtonen, A., Aro, L., Haakana, M., Haikarainen, S., Heikkinen, J., Huuskonen, S., Härkönen, K., Hökkä, H., Kekkonen, H., Koskela, T., Lehtonen, H., Luoranen, J., Mutanen, A., Nieminen, M., Ollila, P., Palosuo, T., Pohjan- mies, T., Repo, A., Rikkonen, P., Räty, M., Saarnio, S., Smolander, A., Soinne, H., Tol- vanen, A., Tuomainen, T., Uotila, K., Viitala, E.-J., Virkajärvi, P., Wall, A. & Mäkipää, R. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoi- menpiteet: Arvio päästö-vähennysmahdol- lisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2021. 3. korjattu painos. Luon- nonvarakeskus. Helsinki. 121 s. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-380-152-3 Lucchese, M., Waddington, J.M., Poulin, M., Pouliot, R., Rochefort, L. & Strack, M. 2010. Organic matter accumulation in a restored peatland: evaluating restoration success. Eco- logical Engineering 36(4): 482–488. https:// doi.org/10.1016/j.ecoleng.2009.11.017 Lång, K., Aro, L., Assmuth, A., Haltia, E., Hell- sten, S., Larmola, T., Lempinen, H., Lindfors, L., Lohila, A., Miettinen, A., Minkkinen, K., Nieminen, M., Ollikainen, M., Ojanen, P., Sarkkola, S., Sorvali, J., Seppälä, J., Tolvanen, A., Vainio, A., Wall, A. & Vesala, T. 2022. Tur- vemaiden käytön vaihtoehdot hiilineutraalissa Suomessa. Suomen ilmastopaneelin raportti 2/2022. 85 s. https://www.ilmastopaneeli.fi/ wp-content/uploads/2022/04/ilmastopaneelin- raportti-2-2022-turvemaiden-kayton-vaihtoe- hdot-hiilineutraalissa-suomessa.pdf [Viitattu 17.5.2023] Marttunen, M., Mustajoki, J., Verta, O.-M., Hämäläinen, R. P. 2008. Monitavoitearviointi vuorovaikutteisessa ympäristösuunnittelussa – Menetelmä ja sen soveltamisesimerkkejä vesistöjen käytössä ja hoidossa. Suomen ympäristö 11/2008. Marttunen, M., Mustajoki, J., Dufva, M. & Kar- jalainen, T. (2015). How to design and real- ize participation of stakeholders in MCDA processes? A framework for selecting an appropriate approach. EURO Journal on Deci- sion Processes 3 (1–2): 187–214. https://doi. org/10.1007/s40070-013-0016-3 McCarter, C.P. & Price, J.S. 2013. The hydrology of the Bois-des-Bel bog peatland restoration: 10 years post-restoration. Ecological Engi- neering 55: 73–81. https://doi.org/10.1016/j. ecoleng.2013.02.003 Minke, M., Augustin, J., Burlo, A., Yarmashuk, T., Chuvashova, H., Thiele, A., Freibauer, A., Tikhonov, V. & Hoffmann, M. 2016. Water level, vegetation composition, and plant productivity explain greenhouse gas fluxes in temperate cutover fens after inundation. Biogeosciences 13(13): 3945–3970. https:// doi.org/10.5194/bg-13-3945-2016 Montemayor, M.B., Price, J. & Rochefort, L. 2015. The importance of pH and sand substrate in the revegetation of saline non- waterlogged peat fields. Journal of Environ- mental Management 163: 87–97. https://doi. org/10.1016/j.jenvman.2015.07.052 Mustajoki, J., Saarikoski, H., Belton, V., Hjerppe, T. & Marttunen, M. 2020. Utilizing ecosys- tem service classifications in multi-criteria 46 Räsänen ym. 131. https://doi.org/10.2478/rtuect-2018-0008 Räsänen, A., Albrecht, E., Annala, M., Aro, L., Laine, A.M., Maanavilja, L., Mustajoki, J., Ronkanen, A.-K., Silvan, N., Tarvainen, O. & Tolvanen, A. 2023. After-use of peat extraction sites – a systematic review of biodiversity, climate, hydrological and social impacts. Science of the Total Environment 882: 163583. https://doi.org/10.1016/j.scito- tenv.2023.163583 Salo, H. & Savolainen, V. (toim.) 2008. Turvet- uotantoalueiden jälkikäyttö. Opas alan toimi- joille. Turveteollisuusliitto ry. 71 s. https:// docplayer.fi/6111505-Jalkikaytto-opas-alan- toimijoille.html. [Viitattu 17.5.2023]. Salonen V. 1992. Plant colonization of harvested peat surfaces. Biological research reports from the University of Jyväskylä, No. 29. 29 s. Soini, P., Riutta, T., Yli‐ Petäys, M. & Vasander, H. 2010. Comparison of vegetation and CO2 dynamics between a restored cut‐ away peat- land and a pristine fen: evaluation of the res- toration success. Restoration Ecology 18(6): 894–903. https://doi.org/10.1111/j.1526- 100X.2009.00520.x Strack, M. & Zuback, Y.C.A. 2013. Annual carbon balance of a peatland 10 yr following resto- ration. Biogeosciences 10(5): 2885–2896. https://doi.org/10.5194/bg-10-2885-2013 Tarvainen, O., Hökkä, H., Kumpula, J. & Tolva- nen, A. 2022. Bringing back reindeer pastures in cutaway peatlands. Restoration Ecol- ogy 30(8): e13661. https://doi.org/10.1111/ rec.13661 Tuittila, E.-S. 2000. Restoring vegetation and carbon dynamics in a cut-away peatland. Hels- ingin yliopiston kasvitieteen julkaisuja 30. 38 s. http://urn.fi/URN:ISBN:951-45-9609-9 Wichmann, S., Prager, A. & Gaudig, G. 2017. Establishing Sphagnum cultures on bog grass- land, cut-over bogs, and floating mats: proce- dures, costs and area potential in Germany. Mires and Peat 20: 3. https://doi.org/10.19189/ MaP.2016.OMB.235 decision analysis – experiences of peat extraction case in Finland. Ecosystem Ser- vices 41: 101049. https://doi.org/10.1016/j. ecoser.2019.101049 Nieminen, M., Sarkkola, S., Haahti, K., Sallan- taus, T., Koskinen, M. & Ojanen, P. 2020a. Metsäojitettujen soiden typpi- ja fosfori- kuormitus Suomessa. Suo 71(1): 1–13. Nieminen, T.M., Ihalainen, A. & Uusi-Kämppä, J. 2020b. Happamat sulfaattimaat ja ojitus. Suo 71(2): 211–218. Nilsson, T. & Lundin, 1996. Effects of drainage and wood ash fertilization on water chemis- try at acutover peatland. Hydrobiologia 335: 3–18. https://doi.org/10.1007/BF00013678 Padur, K., Ilomets, M. & Põder, T. (2017). Identi- fication of the criteria for decision making of cut-away peatland reuse. Environmental Man- agement 59: 505–521. https://doi.org/10.1007/ s00267-016-0797-9 Pahkala, K., Isolahti, M., Partala, A., Suokannas, A., Kirkkari, A.-M., Peltonen, M., Sahramaa, M., Lindh, T., Paappanen, T., Kallio, E. & Flyktman, M. 2005. Ruokohelven viljely ja korjuu energian tuotantoa varten. 2. korjattu painos. Maa- ja elintarviketalouden tutkimus- keskus, Maa- ja elintarviketalous 1. 31 s. Poulin, M., Andersen, R. & Rochefort, L. 2013. A new approach for tracking vegetation change after restoration: a case study with peatlands. Restoration Ecology 21(3): 363–371. https:// doi.org/10.1111/j.1526-100X.2012.00889.x Putkinen, A., Tuittila, E.S., Siljanen, H.M., Bodrossy, L. & Fritze, H. 2018. Recovery of methane turnover and the associated microbial communities in restored cutover peatlands is strongly linked with increasing Sphagnum abundance. Soil Biology and Biochemistry 116: 110–119. https://doi.org/10.1016/j.soil- bio.2017.10.005 Renou-Wilson, F. & Farrell, E.P. 2007. Phospho- rus in surface runoff and soil water following fertilization of afforested cutaway peatlands. Boreal Environment Research 12: 693–709. Rodzkin, A., Kundas, S., Charnenak, Y., Khrousta- lev, B. & Wichtmann, W. 2018. The assess- ment of cost of biomass from post-mining peaty lands for pellet fabrication. Environ- mental and Climate Technologies 22: 118– 47Suo 74(1–2) 2023 Summary: Multi­criteria planning of peat production area after­ use Currently, in Finland, thousands of hectares of peat production areas are being transformed to the after-use phase for which there are multiple options, such as restoration, afforestation, cultivation, and production of solar and wind power. In Finland, the landowner decides what after-use option is implemented. When the after-use of the peat production areas is planned, multiple factors need to be accounted for, including environmental site characteristics, and landowner and stakeholder preferen- ces. Therefore, there is a need for tools that help to choose the new land-uses for the areas. We have developed a multi-criteria assessment approach that is based on stakeholder workshops and includes eight steps: identification of stakeholders, definition of objectives for the after-use, examination of site characteristics, identification of after-use options, after-use impact assessment, weighting of objectives, synthesizing the results, and communicating the plan. We pilot the approach through three workshops in the Turvesuo-Miehonsuo peat production area in Oulu, northern Finland. The following three main after-use options have been identified: rewetting (including shallow water bodies, and active and passive restoration), spontaneous revegetation, and afforestation. It has been assessed which after-use option is suitable for which sub-area of the former peat production site and what kind of environmental impacts the after-uses have. The developed approach is suitable particularly to precede the detailed after-use planning when the different after-use options are scoped. Furthermore, the approach and the discussions in the workshops enable systematic evaluation of the after-use planning and social learning.