Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 Luomuvihannesten ammattimaisen kasvihuonetuotannon ja arvoketjun edistäminen Liisa Särkkä, Hilkka Halla, Aki Koponen, Laura Turpeinen, Samuel Piha, Päivi Tuomola ja Kari Jokinen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 Luomuvihannesten ammattimaisen kasvihuonetuotannon ja arvoketjun edistäminen Liisa Särkkä, Hilkka Halla, Aki Koponen, Laura Turpeinen, Samuel Piha, Päivi Tuomola ja Kari Jokinen Luonnonvarakeskus, Helsinki 2019 Viittausohje: Särkkä, L., Halla, H., Koponen, A., Turpeinen, L., Piha, S. Tuomola, P. & Jokinen, K. 2019. Luomuvihannesten ammattimaisen kasvihuonetuotannon ja arvoketjun edistäminen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 53 s. ISBN 978-952-326-869-2 (Painettu) ISBN 978-952-326-870-8 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-870-8 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Liisa Särkkä, Hilkka Halla, Aki Koponen, Laura Turpeinen, Samuel Piha, Päivi Tuomola ja Kari Jokinen Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2019 Julkaisuvuosi: 2019 Kannen kuva: Liisa Särkkä Painopaikka ja julkaisumyynti: Juvenes Print, http://luke.juvenesprint.fi http://urn.fi/URN Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 3 Alkusanat Tämä raportti kokoaa Luonnonvarakeskuksen ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tekemän tut- kimuksen Luomuvihannesten ammattimaisen kasvihuonetuotannon ja arvoketjun edistäminen. Mai- ju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiön rahoittama tutkimusprojekti syntyi 2015 – 2018 toteutetun Voima- kas-hankkeen löydösten perusteella. Voimakas-hankkeessa korostui koko arvoketjun yhteistyön ja osaamisen merkitys sekä liiketoimintamallin kokonaisuuden toimivuus. Siksi luomuvihannesten kas- vihuoneviljelyssä havaittujen kehittämismahdollisuuksien yhteydessä todettiin tärkeäksi selvittää kuluttajien ja kaupan odotuksia ja valintaperusteita. Projekti Luomuvihannesten ammattimaisen kasvihuonetuotannon ja arvoketjun edistäminen toteu- tettiin 2018–2019. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Liisa Särkkä vastasi kasvihuonetuotantoon liittyvästä osuudesta apunaan maatalous- ja metsätieteiden kanditaatti Laura Turpeinen, tutkimus- mestarit Päivi Tuomola ja Henrik Merivuori sekä johtava tutkija Kari Jokinen. Turun yliopiston kaup- pakorkeakoulun projektipäällikkö Hilkka Halla ja tutkimusjohtaja Aki Koponen vastasivat arvoketjun edistämiseen liittyvästä osiosta. Oman tärkeän panoksensa tähän raporttiin antoivat Turun yliopiston kauppakorkeakoulun erikoistutkija Samuel Piha ja hänen ohjaamansa kuluttajamarkkinoinnin kurssin opiskelijat. Kiitämme tutkimukseen osallistuneita viljelijöitä, kauppojen edustajia ja luomukasvualustoja valmis- tavien yritysten edustajia aktiivisuudesta ja arvokkaasta panoksesta tutkimuksessamme. Erityisesti kiitämme tutkimuksemme mahdollistanutta Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiötä saamastamme rahoituksesta. Kiitämme myös Luonnovarakeskusta tutkimusrahoituksesta ja Piikkiön tutkimustilojen käyttömahdollisuudesta sekä henkilökuntaa saamastamme avusta tutkimuksessa. Turussa 15.11.2019 Tekijät Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 4 Tiivistelmä Liisa Särkkä1), Hilkka Halla2), Aki Koponen2), Samuel Piha2), Laura Turpeinen3), Päivi Tuomola4) ja Kari Jokinen5) 1)Luonnonvarakeskus, Itäinen Pitkäkatu 4A, 20520 Turku 2)Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Rehtorinpellonkatu 3, 20500 Turku 3) Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos, Latokartanonkaari 7, PL 27, 00014 Helsingin 4)Luonnonvarakeskus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö 5)Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, PL 2, 00791 Helsinki Luomuelintarvikkeiden kysyntä on Suomessa jatkuvasti kasvanut ja kotimaisen tuotannon toivotaan pystyvän vastaamaan kysyntään. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa luomutomaa- tin viljelyn tehostamisesta kasvihuoneessa ja nostaa esille uusia liiketoiminnallisia näkemyksiä alan kehittämiseksi koko arvoketjussa tuottajalta kuluttajalle. Kuluttajat ostavat ylivoimaisesti suurimman osan luomutuotteistaan vähittäiskaupoista. Luomuostos- ten todennäköisyyttä lisäävä tekijä olisi tuotteiden edullisempi hinta, mutta kuluttajat pitävät tärkeä- nä, että luomutuottaja saa tuotteistaan myös oikeudenmukaisen korvauksen. Siten taloudellisesti kestävän ja hinnaltaan kilpailukykyisen kotimaisen luomutuotannon tulee perustua kokonaisvaltai- seen, tuotantotehokkuuden parantumiseen perustuvaan kustannustehokkuuteen. Luonnonvarakeskuksessa tehty viljelykoe osoitti, että luomuviljelyssä satotason nosto on mahdollista tarkassa viljelytekniikassa, jossa viljelytiheyttä voidaan nostaa. Luomulannoitteella saatiin sekä mää- rällisesti että laadullisesti vähintään yhtä hyvä sato kuin kivennäislannoitteella. Vaikka luomuviljelys- sä kasvit saivat laskennallisesti vähemmän ravinteita kuin kivennäislannoituksessa, se ei näkynyt sa- tomäärissä. Luomuviljelyssä lannoitus- ja kastelutekniikka pitää valita kasvualustan rakenteen mu- kaan, jotta viljelytulos on sekä ekonomisesti että ekologisesti optimaalinen. Kokeessa käytettiin rajoi- tettuja kasvualustoja, koska veden ja lannoitteiden kulutusmääristä haluttiin tietoa, jota viljelijät voisivat hyödyntää uuden EU-lainsäädännön vaatimassa maapohjaviljelyssä. Tarkalla kasteluveden käytöllä vähennetään ympäristökuormitusta. Tehokkaamman tuotannon avulla luomutuotannon ympäristöjalanjälki pienenee. Kun tuotantopanoksien määrä viljelypinta-alaa kohden voidaan nostaa ja sadon määrää lisätä, niin tuotannon energiatehokkuus myös paranee. Tutkimustietoa on vähän saatavilla, joten luomuviljelytutkimuksia kasvihuoneessa pitäisi jatkaa. Hedelmien ”taatusti” hyvän maun todettiin olevan keskeinen markkinoinnin ja myynnin elementti. Viljelykokeen luomutomaatit maistuivat makeammilta kuin kivennäislannoitetut tomaatit. Viljelykokeiden lisäksi hankkeessa selvitettiin tapoja lisätä kotimaisen luomukirsikkatomaatin kysyn- tää markkinoinnin keinoin. Tämä tutkimusosion aineistona käytettiin Turun yliopiston kauppakorkea- koulun kuluttajakäyttäytymisen kurssin kurssitöitä. Vaikka opiskelijoiden töissä esiin nousivat myön- teisinä seikkoina kotimaisuus, ekologisuus ja terveys, täytyy luomutuotteen hinta-laatusuhteen olla myös kohdallaan. Keskeisin toimenpidesuositus oli, että luomutuotteiden markkinoinnissa tulee hyö- dyntää entistä vahvemmin kuluttajan tunteita ja tunteiden aiheuttamia vastakohtia. Kauppa piti luomutuotteita valikoimassaan mielekkäinä ja haluttuina, jos tuotteet ja toimitusprosessi olivat asianmukaiset. Pakkaukset ja tuotteen säilyvyys ovat kaupalle erityisen tärkeitä. Suomalaisilla luomutuotteilla on myös luotettava maine. Luomutuotteiden lisäarvo kytkeytyy vastuullisuuden, turvallisuuden ja terveellisyyden trendeihin. Koko arvoketjussa tuotteiden erityispiirteet tulee esittää monipuolisesti. Kauppa jakaa myös mielellään kiinnostavasti esitettyä informaatiota tuotteista. Yksi- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 5 tyiskohtaiset viljelymenetelmät eivät kuitenkaan kiinnosta, vaan oleellista on tuotteen erottuminen hyvällä laadullaan. Viljelijät pitivät luomusertifiointia tärkeänä, mutta kuluttajille tai kaupalle tärkeämpänä näyttäytyi maku ja laatu. Sosiaalisen median aktiivinen käyttö lisäsi myyntiä kaupassa. Yrittäjät kokivat yhteis- työn kaupan kanssa sujuvan yleensä hyvin ja palautteen saamisen tärkeänä. Kirsikkatomaatin laa- tuominaisuuksien mittaamista ei koettu tarpeelliseksi, koska ”jos huonoa tuotetta myy, niin asiakkaat eivät toista kertaa osta”. Raportin lopussa on esitetty laajempi yhteenveto tutkimuksen keskeisistä johtopäätöksistä. Asiasanat: Kuluttajakäyttäytyminen, tunteet, markkinointi, tarjontaketju, päivittäistavarakauppa, luomukirsikkatomaatti, kasvihuoneluomuviljely, luomukasvualusta, kastelu, lannoitus, sato, laatu, maku, sokerit, hapot Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 6 Promotion the commercial greenhouse production and value chain of organic vegetables Liisa Särkkä1), Hilkka Halla2), Aki Koponen2), Samuel Piha2), Laura Turpeinen3), Päivi Tuomola4) and Kari Jokinen5) 1)Natural Resources Institute Finland (Luke), Itäinen Pitkäkatu 4A, 20520 Turku, Finland 2)Turku University, School of Economics, Rehtorinpellonkatu 3, 20500 Turku, Finland 3)Helsinki University, Dept. of Agricultural Sciences, Latokartanonkaari 7, PL 27, 00014 Helsinki University, Finland 4)Natural Resources Institute Finland (Luke), Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, Finland 5)Natural Resources Institute Finland (Luke), Latokartanonkaari 9, PL 2, 00791 Helsinki, Finland Abstract Demand for organic food in Finland has grown steadily inrecent years and domestic production is expected to meet request. The aim of this project was to generate new knowledge on the efficiency of growing organic cherry tomatoes in the greenhouse. In addition, the aim was to raise new busi- ness insights for the development of the organic food sector throughout the value chain from pro- ducer to consumer. Consumers buy the vast majority of their organic products at retail stores. A lower price for products would be an important factor in increasing the likelihood of organic purchases, but consumers also consider that organic farmers should receive fair compensation for their products. Thus, economical- ly sustainable and competitively priced domestic organic production must be based on comprehen- sive cost-effectiveness based on improved production efficiency. The results of the technological part of the project at Natural Research Finland (Luke) showed clearly that the yield increase in the organic greenhouse cultivation is achievable with precise cultivation techniques. That also enables the use of elevated plant density. In the study cherry tomatoes in or- ganic fertilization yielded as well as tomatoes cultivated with mineral fertilizers. Although the tomato plants in organic cultivation received a lower amount of nutrients than the plants under mineral ferti- lization, this did not result in lower yields. The results showed that in organic cultivation, fertilization and irrigation techniques must be adjusted based on the structure of growing media, and in the way that the outcome of the cultivation is econimically and ecologycally optimal. In the cultivation exper- iment, growing media slabs and bags were used to monitor precisely the plant water consumtion and gain the very detailed information regarding the effects of fertilization on tomato growth and yield formation. This knowledge will be valuable for farmers as the new EU legislation regarding the re- quirement of the root connection with ground soil during cultivation comes into operation in the near future. Defined use of the irrigation water based on the actual need of a plant reduces the probability of the nutrient flow into the groundwater and consequently decreasing the environmen- tal impacts of the cultivation. In addition, more efficient production reduces the environmental foot- print of the organic production. Increasing the amount of inputs per cultivated greenhouse area leads to the increased yield, which correspondingly improves the energy efficiency of production. So far, there is limted research data available in organic greenhouse production and therefore further research should be encouraged. In marketing and sales the ‘guaranteed’ good taste of the fruit was Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 7 found to be a key element. In fact, the organic tomatoes in this study tasted sweeter than tomatoes cultivated with mineral fertilizers. In addition to cultivation experiments, the project explored ways to increase the demand for domes- tic organic cherry tomatoes through marketing efforts. The material for this research section was provided by the consumer behaviour course at Turku University, School of Economics. Although lo- cal, ecological and health issues were highlighted as positive aspects of the student’s work, the price- quality ratio of organic products must also be fair. The key recommendation was that the marketing of organic products should utilize in a greater extend the consumer’s feelings and their contraries. The grocery stores considered organic products as meaningful and desirable in its range, provided the products and delivery processes were appropriate. Packaging and product shelf life are particu- larly important for the trade. Finnish organic products also have a reliable reputation. The added value of organic products is linked to the present trends of responsibility, safety and health. Throughout the value chain, the specific features of products need to be presented in various ways. In addition, the store is pleased to share stimulating and important product information. However, the detailed cultivation methods are not of a great interest, but it is however essential to differenti- ate the organic products by their good quality properties. Growers consider organic certification important, but taste and quality appeared to be more im- portant to consumers or to the trade of retailing groceries. Active use of social media increased sales in the store. Entrepreneurs generally felt that co-operation with trade was working well and the mu- tual feedback was important. It was not considered essential to inform the quality characteristics of cherry tomatoes in the label because “if a bad product is sold, then customers will not buy again”. Keywords: Consumer behavior, emotions, marketing, supply chain, grocery store, organic cherry to- mato, greenhouse cultivation, organic growing medium, irrigation, fertilization, crop, quality, taste, sugars, acids Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 8 Sisällys 1. Johdanto ..................................................................................................................................9 2. Luomuala Suomessa ............................................................................................................... 11 2.1. Luomualan haasteita ......................................................................................................................... 11 2.2. Luomun kulutus ja kuluttajien tietotarpeet ...................................................................................... 12 3. Kirsikkatomaatin viljelytutkimus ............................................................................................. 14 3.1. Johdanto ........................................................................................................................................... 14 3.2. Viljelykokeen aineisto ja menetelmät ............................................................................................... 14 Kasvualustat, lannoitus ja kastelu ................................................................................................... 14 3.2.1. Kasvit ja sadonkorjuu ...................................................................................................................... 16 3.2.2. Hedelmien laatu ja makutestit ........................................................................................................ 16 3.2.3. 3.3. Kirsikkatomaatin viljelytutkimuksen tärkeimmät tulokset ja niiden tarkastelu ............................... 17 Sato ................................................................................................................................................. 17 3.3.1. Lannoituksen, kastelun ja olosuhteiden vaikutus viikkosatoon ...................................................... 19 3.3.2. Lannoituksen ja kasvualustan vaikutus kasvien ulkonäköön .......................................................... 25 3.3.3. Hedelmien sisäinen laatu ja maku .................................................................................................. 25 3.3.4. Kasvualustahavainnot kokeen lopussa............................................................................................ 26 3.3.5. 3.4. Johtopäätökset ja suositukset .......................................................................................................... 28 4. Miksi kuluttaja ostaisi kotimaisia luomukirsikkatomaatteja? ................................................... 30 4.1. Kuluttajan ostopäätökseen vaikuttavat tekijät ................................................................................. 30 4.2. Tutkimuksen tarkoitus ja menetelmä ............................................................................................... 32 4.3. Tulokset ............................................................................................................................................. 32 Kukapa vastustaisi kotimaista, ekologista, terveellistä ja puhdasta? ............................................. 33 4.3.1. Vihreiden arvojen fanipaita ............................................................................................................. 33 4.3.2. Vain kalliimpia versioita tavallisista tuotteista ................................................................................ 35 4.3.3. Maksan mielelläni kotimaisesta tuplahinnan, koska… .................................................................... 35 4.3.4. Päivittäinen retki mummon maatilalle ............................................................................................ 36 4.3.5. Puhdasta luomua verrattuna torjunta-ainetomaatteihin ............................................................... 37 4.3.6. Luomua muovipakkauksissa ............................................................................................................ 38 4.3.7. Kauppareissun ärsyttävin etappi ..................................................................................................... 39 4.3.8. Lapset syövät tulevaisuuden ruuat ................................................................................................. 40 4.3.9. 4.4. Toimenpide-ehdotukset.................................................................................................................... 41 5. Kaupan ja tuottajien näkemyksiä ja odotuksia ......................................................................... 43 5.1. Asiakas ohjaa, kauppias päättää ja hevihoitaja toteuttaa ................................................................ 43 5.2. Viljelijä motivoituu työstään ja luottaa omaan tuotteeseensa ......................................................... 44 5.3. Opiskelijoiden, viljelijöiden ja kaupan näkemys luomubarometrin tuloksista ................................. 46 6. Yhteenveto............................................................................................................................. 48 Liite 1. Olosuhteet ....................................................................................................................... 50 Liite 2. Valokuvat......................................................................................................................... 52 Liite 3. Valokuvat......................................................................................................................... 53 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 9 1. Johdanto Kasvihuoneessa tuotettujen luomuvihannesten kysyntä kasvaa, mutta kotimainen tuotanto ei ole pystynyt vastaamaan kasvavaan kysyntään. Vaikka on syntynyt uusia markkinaväyliä, kuluttajat osta- vat edelleen ylivoimaisesti suurimman osan luomutuotteistaan vähittäiskaupoista. ProLuomun tekemän selvityksen mukaan tuottajan ja kaupan vuorovaikutusta tulisi vahvistaa. Tämän onnistumiseksi tulisi tietää eri osapuolien odotukset, ja mikä on ketjun eri toimijoille merkityksellistä tietoa. Ketjubarometrin (2015) mukaan luomukysynnän kasvua hidastaa kuluttajien maksuhalutto- muus. Ymmärrys kuluttajan ostopäätöksen vaikuttamisesta ja toisaalta koko arvoketjun toiminnan tehokkuuden parantaminen mahdollistaisivat kuluttajan kannalta hintaeron säilymisen kohtuullisena tavanomaisesti tuotettuun tai ulkomaiseen tuotteeseen verrattuna. Kotimaisen luomutuotannon kasvua kasvihuonevihannesten osalta ja kasvuun tarvittavia investointeja on hidastanut myös epä- varmuus tukiehdoista. Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiön rahoittamassa Voimakas-hankkeessa 2016 tehtyjen vähittäis- kauppiaiden haastattelujen perusteella laadukkaat, lähellä tuotetut vihannekset ja luomuvihannekset ovat kauppiaan kilpailuetu, jos tuotteet, pakkaukset ja hinnoittelu vastaavat kaupan ja asiakaskunnan odotuksiin. Toisaalta pienet tuote-erät, laatupoikkeamat ja tehottomat toimintatavat aiheuttavat koko ketjussa lisätyötä ja heikentävät kannattavuutta. Kotimainen luomutomaattisato on tyypillisesti vain 10–20 kg/ m2, mikä on vajaa kolmannes tavanomaisesti tuotetun tomaatin sadosta. Heikkoon kotimaisten tuotteiden saatavuuteen tai laatuun kauppa vastaa lisäämällä tuontia. Hankkeen tavoite oli lisätä tiedon avulla turvallisuutta ja tehokkuutta sekä tiivistää koko ketjun yh- teistyötä. Tähän liittyen tavoitteena oli selvittää, mikä tuotteeseen tai toimintaan liittyvä informaatio on ketjun toimijoille merkityksellistä, ja miten merkityksellisenä pidettyä tietoa tulisi välittää, jotta se olisi sopivasti omaksuttavissa. Hankkeen konkreettinen tavoite oli nostaa esille asioita ja toimenpide-ehdotuksia, joiden ratkaisemi- nen edistäisi kotimaisen kasvihuoneessa tuotettujen luomuvihannesten markkinan kannattavaa kas- vua. Tämän saavuttamiseksi hankkeessa tehtiin selvityksiä, jotta viljelijät saisivat helposti lisätietoa kuluttajakäyttäytymisen perusteista. Kaupan merkittävä rooli markkinakanavana edellyttää, että muilla toimijoilla on tietoa laatuodotuksista niin tuotteelle kuin toiminnallekin. Halutun laadun ja määrän saavuttamiseksi hankkeessa tutkittiin, millaisilla luomuun soveltuvilla kasvualustoilla, ravin- teilla ja viljelymenetelmillä voidaan varmistaa haluttu laatu, määrä ja maku mahdollisimman tasalaa- tuisesti. Tutkimus toteutettiin Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiön tuella 2017 syksyn ja 2019 kevättalven välisenä aikana. Kaupan vaatimuksia, kuluttajien valintapäätöksiin vaikuttavia tekijöitä ja tiedon liik- kumista arvoketjussa tutkittiin laadullisten menetelmien avulla. Kuluttajien odotuksia selvitettiin aikaisempien kyselytutkimusten ja 2019 talvella Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa toteutetun kuluttajakäyttäytymisen kurssin oppilastöiden perusteella. Kaupan odotuksia selvitettiin haastattelemalla viiden erikokoisen K-ketjuun kuuluvan vähittäiskaupan kauppiasta tai hedelmä- ja vihannesosastosta vastuussa olevaa henkilöä. Kaikissa myymälöissä he- delmä- ja vihannesosaston myynti vaihteli sesonkien mukaan 10–15 prosentin välillä ja vastaavan henkilöstön arvioiden mukaan luomumyynnin osuus oli alle kymmenestä noin 15 prosenttiin kaupan hedelmä- ja vihannesmyynnistä. Tutkimusryhmä haastatteli kasvukauden 2018 aikana kolmea ammattimaisesti toimivaa luomuvihan- neksia kasvihuoneessa tuottavaa yrittäjää. Haastateltavat yritykset valittiin niiden koon, ammattimai- sen toimintamallin ja tuotettavien kasvien perusteella. Jokainen yritys tuottaa luomukirsikkatomaat- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 10 tien lisäksi muitakin kasvihuonevihanneksia, joiden sato myydään jalostamattomana. Yritykset sijait- sevat Etelä-Suomessa. Jokainen haastateltu yritys on laajentanut toimintaansa edellisten viiden vuo- den aikana. Kaikkien yritysten tuotteita on myynnissä vähittäiskaupoissa, mutta logistiikka hoidetaan eri tavoin. Yksi yrityksistä toimittaa lähes kaiken tuotantonsa valtakunnallisten tukkujen kautta ja muut toimittavat tukkujen lisäksi suoraan vähittäiskauppoihin, ravintoloihin ja Reko-renkaiden kaut- ta. Mikään yrityksistä ei toimita kirsikkatomaatteja ympärivuotisesti. Jokainen yritys työllistää tuotan- tokauden vaiheesta riippuen 1–8 ulkopuolista työntekijää. Luomuviljelyä kasvihuoneessa ei ole juurikaan tutkittu Suomessa, joten alan tietämystä on täytynyt etsiä muualta ja opetella itse tuotantotekniset yksityiskohdat. Luomutuotannon kannattavuutta pa- rantaisi merkittävästi satotasojen kasvu, joka oli yksi hankkeemme tutkimuskohde. EU:n luomuvilje- lylle on tulossa myös säädös, jonka mukaan kasvien juurien pitää olla kosketuksissa maapohjaan. Näin ollen tuotannon sopeuttamiseksi uuteen tilanteeseen, tulisi uutta tutkimusta käynnistää merkit- tävästi. Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipisteen kasvihuoneessa tehtiin kirsikkatomaatin luomuviljely- koe vuonna 2018. Kirsikkatomaatti valittiin koekasviksi, koska sen luomutuotanto on maassamme tärkeällä sijalla. Kasteluveden käyttöä ja lannoitustarvetta tutkittiin rajoitetuilla kasvualustoilla, koska siten voitiin laskea veden- ja lannoitteiden kulutus tarkasti tulevaisuutta varten. Kasvualustojen val- mistajat Kekkilä, Novarbo ja Hatec toimittivat kasvualustamateriaalit kokeeseemme. Raportti noudattaa seuraavanlaista rakennetta. Luku 2 kuvaa luomukasvihuonetuotannon nykytilaa ja kehityshaasteita sekä käsittelee lyhyesti luomutuotteiden kulutusta luomun kuluttajabarometrin näkökulmasta. Luvun tavoitteena on nostaa esiin luomun kulutukseen liittyviä perustietoja ja kulutta- jien keskeisimmät toiveet ja odotuksen alankehityksesta. Luvussa 3 esitellään viljelykokeen tulokset toimenpidesuosituksineen. Luvussa 4 esitellään markkinoinnin toimenpiteitä kysynnän lisäämiseen. Keskeinen osa lukua ovat Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoiden kurssitöiden yhteenveto. Luku 5 kokoaa kaupan ja tuottajien näkemykset ja odotukset ja peilaa näitä opiskelijatöiden ja luomubaro- merin tuloksiin. Luku 6 on koko raportin yhteenveto toimenpidesuosituksineen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 11 2. Luomuala Suomessa Tässä luvussa käsitellään lyhyesti luomualaa ja luomun kulutusta. Luvun tavoitteena ei ole tarjota kattavaa kuvausta alasta tai kulutuksen eri piirteistä, vaan esitellä tiiviisti alaan liittyviä tekijöitä ja kehityskulkuja. Asiasta enemmän kiinnostuneita suositellaan tutustumaan aiheeseen tarkemmin esimerkiksi Luomuliitto ry:n (www.luomuliitto.fi), Pro Luomun (www.proluomu.fi) tai Luonnonvara- keskuksen (www.luke.fi) sivuilla. Kyseisillä sivustoilla on esitelty monipuolisesti alaan ja tuotteiden kulutukseen liittyviä tilastoja, uutisia, selvityksiä ja tutkimusraportteja. 2.1. Luomualan haasteita1 Luomu on yleisesti käytetty lyhennys termistä luonnonmukaisesti tuotettu. Kyseessä on tarkoin säännelty tapa viljellä, käsitellä ja jalostaa elintarvikkeita. Tuotantoa ja tuotteiden alkuperää valvo- taan koko tuotantoketjun läpi, jotta kuluttaja voi luottaa elintarvikkeiden täyttävän tuotantotapaan määrätyt kriteerit. Voidakseen käyttää Luonnonmukaisesti tuotettu-väittämää markkinoinnissaan, tulee toimijan olla liittynyt valvontajärjestelmään. Säädökset ovat EU:n tasolla yhteneviä ja niitä valvotaan alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla. Suomessa luonnonmukaisen viljelyn, elintarvikkeiden, rehujen ja alkoholijuomien tuotannon, jakelun ja kaupan säädöstenmukaisuutta valvoo Ruokavirasto (www.ruokavirasto.fi). Se myös ohjaa valvon- taa suorittavien Ely- ja aluehallintoviranomaisten, kuntien terveystarkastajien, tullin sekä Valviran toimintaa. Asiakirjavalvonnan lisäksi säädösten toteutusta tarkastetaan yrityskäynneillä ja valvonta- näytteillä. Valvonta on yrityksille pakollista ja maksullista. Vaikka luomusäädökset määrittelevät käytettävät ja kielletyt viljelymenetelmät, luonnonmukaisesti tuotetun status ja oikeus luomumerkin käyttöön syntyy valvontaan kuulumisen perusteella. Siksi esimerkiksi metsämarjat ja villiyrtit voivat olla luomutuotteita vain silloin, jos niiden viljelypaikka ja tuotanto ovat valvonnan piirissä. Tarvittavien lisäysaineistojen, lisäravinteiden ja kasvinsuojelutoi- menpiteiden tulee olla määräysten mukaisia ja toimenpiteet tulee dokumentoida. Tätä raporttia kirjoitettaessa luonnonmukaisen kasvihuonetuotannon säädökset ovat muuttuneet(EU 2018/848). Säädösten muuttuessa tarvitaan varsinkin pohjoisissa olosuhteissa uusia viljelymenetel- miä tuotannon jatkamiseksi kysyntää vastaavasti, säädösten mukaisesti sekä taloudellisesti ja ekolo- gisesti kestävästi. 1 Lähteet: TNS Kantar/ Luomun kuluttajabarometri Kauppapuutarhaliitto.fi https://kauppapuutarhaliitto.fi/tietoa-kasvihuonealasta/vihannesten-viljely- kasvihuoneissa/ Luken puutarhatilastot http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__20%20Puu tarhatilastot/?tablelist=true&rxid=001bc7da-70f4-47c4-a6c2-c9100d8b50db Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luon- nonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 ku- moamisesta. Linkki https://eurlex.europa.eu/legalcontent/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.L_.2018.150.01.0001.01.FIN&toc=OJ:L: 2018:150:TOCLinkki https://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.L_.2018.150.01.0001.01.FIN&toc=OJ:L:2018:150:TOC http://www.luomuliitto.fi/ http://www.proluomu.fi/ http://kauppapuutarhaliitto.fi/ https://kauppapuutarhaliitto.fi/tietoa-kasvihuonealasta/vihannesten-viljely-kasvihuoneissa/ https://kauppapuutarhaliitto.fi/tietoa-kasvihuonealasta/vihannesten-viljely-kasvihuoneissa/ http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__20%20Puutarhatilastot/?tablelist=true&rxid=001bc7da-70f4-47c4-a6c2-c9100d8b50db http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__20%20Puutarhatilastot/?tablelist=true&rxid=001bc7da-70f4-47c4-a6c2-c9100d8b50db https://eurlex.europa.eu/legalcontent/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.L_.2018.150.01.0001.01.FIN&toc=OJ:L:2018:150:TOCLinkki https://eurlex.europa.eu/legalcontent/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.L_.2018.150.01.0001.01.FIN&toc=OJ:L:2018:150:TOCLinkki https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.L_.2018.150.01.0001.01.FIN&toc=OJ:L:2018:150:TOC https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.L_.2018.150.01.0001.01.FIN&toc=OJ:L:2018:150:TOC Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 12 Asetusmuutoksen myötä vuoteen 2030 mennessä kasvihuoneessa luonnonmukaisesti kasvatettavien kasvien juurten tulee olla yhteydessä maahan. Nykyisin huomattava osa luomukasvihuonepinta- alasta käyttää erillisiä kasvualustoja ja niissä luomuhyväksyttyjä täydennyslannoitteita. Erillisistä kas- vualustoista on mahdollista kerätä valuvat ravinteet talteen ja kierrättää kasteluveden mukana takai- sin kasveille. Asetusmuutos on ollut vireillä useita vuosia. Epävarmuus sääntelyn mahdollisesta muut- tumisesta on saattanut vaikuttaa siihen, että luomutuotanto kasvihuoneissa ei ole lisääntynyt, vaikka luomukulutus on yleisesti kasvanut. Suomen luomukulutus kokonaisuudessaan on yli kaksinkertaistunut 2010-luvulla. Nykyisin yli puolet suomalaisista ostaa luomua vähintään kerran kuukaudessa. (TNS Kantar/ Luomun kuluttajabaromet- ri). Vuonna 2018 luomua myytiin 336 miljoonalla eurolla, mikä on 2,4 % vähittäiskauppojen koko- naismyynnistä. Eniten luomua käyttävistä kuluttajista 86 % ostaa luomuelintarvikkeet tavallisista ruokakaupoista, neljännes kuluttajista torilta ja 13 % suoraan maatiloilta. (Proluomu 2018) Suomessa on noin 6000 luomutoimijaa, joista 84 % ovat alkutuottajia eli viljelijöitä ja kotieläinten kasvattajia. Vuonna 2018 Suomessa oli Ruokaviraston mukaan 5129 luonnonmukaisesti toimivaksi rekisteröityä alkutuottajaa. Määrä on kasvanut yli 1000 yrityksellä vuoden 2010 jälkeen. Luonnonmukaisesti viljelty peltoala on kaksinkertaistunut edellisen kymmenen vuoden aikana. Luomu siis kiinnostaa viljelijöitä. Kasvihuoneessa tomaattia kasvatettiin luomumenetelmin yhteensä neljän hehtaarin alalla 16 eri yrityksessä. Huomattavasti yli puolet Suomen luomukirsikkatomaattisadosta viljellään kahdessa suu- rimmassa yrityksessä. Ympärivuotisesti luomukirsikkatomaattia tuotetaan vain yhdessä yrityksessä. Luomutomaatin kokonaissato oli 1,43 miljoonaa kiloa. Luomukirsikkatomaatin tuotantomääristä ei ole erillistä raportointia. Luomutomaatin viljelyala on 4 % tomaatin kokonaisviljelyalasta ja vuonna 2018 tomaattisadosta oli 3,6 % luonnonmukaisesti viljeltyä. Luomutomaatin kokonaistuotantoala on pysynyt viimevuodet samana. Tavanomaisen tomaatin kulutuksesta 58 % on tuotettu Suomessa (Kauppapuutarhaliitto). Luomukir- sikkatomaatin kotimaisuusasteesta ei ole saatavissa tilastoa. Suomessa viljeltyjä luomutomaatteja ei ole toistaiseksi riittänyt vientiin tai jatkojalostukseen, vaan sato päätyy tuoreena kulutukseen vähit- täiskaupan tai suurkeittiöiden ja ravintoloiden kautta. 2.2. Luomun kulutus ja kuluttajien tietotarpeet Luomun kuluttajabarometri 2019 (Kantar TNS Agri Oy) luokitteli luomutuotteiden käyttäjät luomu- tuotteiden kulutuksen mukaan neljään ryhmään. Raportin Aktiivikäyttäjät käyttävät luomutuotteita viikoittain, Säännölliset käyttäjät kuukausittain ja Satunnaiset käyttäjät harvemmin. Näiden lisäksi oma ryhmänsä oli Ei-käyttäjät. Ryhmien suuruudet ovat säilyneet seurannan mahdollisesti lyhyestä aikavälistä johtuen varsin samoina. Vaikka Ei-käyttäjien osuus on näyttänyt pysähtyneen 10 % tasolle, aktiivikäyttäjien osuus kasvoi 2017–2019 välillä 4 prosenttiyksikköä edustaen tällä luokittelulla liki kolmannesta koko väestöstä. Ryhmien osuuksien kehitys vuodesta 2015 on kuvattu Taulukossa 1. Kulutusfrekvenssiin perustuva luokittelu sinällään on haasteellinen kuluttajien profilointitapa, kun kyseessä on hyvin laaja, useita erityyppisiä tuotteita sisältävä tuoteryhmä. On hyvin mahdollista, että sopivan tuotteen ilmaantuminen markkinoille (esimerkiksi luomukananmuna), voi tehdä kuluttajasta tällä tavoin määriteltynä varsin aktiivisen kuluttajan, vaikka hankinnan rahallinen merkitys kulutusko- rissa on häviävä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 13 Taulukko 1. Luomun kuluttajaryhmien jakauma ja kehitys vuosina 2015 ja 2017. Käyttäjäryhmä 2015 2017 2019 Aktiivikäyttäjät 27 % 28 % 32 % Säännölliset käyttäjät 21 % 24 % 24 % Satunnaiset käyttäjät 38 % 38 % 34 % Ei-käyttäjät 14 % 10 % 10 % Luomutuotteiden yleisesti korkeammasta hintatasosta johtuen ei ole kovin yllättävää, että ylempien tuloluokkien edustajien osuus korostuu aktiivisesti luomua käyttävien kuluttajien ryhmässä. Samaten koulutustaso on korkein tässä ryhmässä. Yleisesti ottaen sekä tulo- että koulutustasolla näyttää ole- van selkeä korrelaatio luomun kulutuksen kanssa. Luomun kuluttajabarometrin mukaisesti edelläkä- vijöitä luomun käytössä ovat edelleen naiset, mutta miesten osuus Aktiivikäyttäjien ryhmässä (18–29 vuotiaat) ja Säännöllisten käyttäjien ryhmässä (50–59 vuotiaat) on kasvanut. Vaikka kuluttajat hankkivat luomutuotteita varsin usein, on kulutus määrällisesti kuitenkin varsin vähäistä. Vaikka luomutuotteiden vähittäismyynti on kasvanut tasaisesti ja vuosikasvu oli vuonna 2018 9 %, on luomutuotteiden osuus Suomen päivittäistavarakaupan myynnistä vain 2,4 %. Suomes- sa luomun markkinaosuus on myös selkeästi matalampi kuin Tanskassa ja Ruotsissa. Korkeimmat luomutuotteiden markkinaosuudet ovat kasviöljyissä (20 %), lastenruoissa (20 %) ja kananmunissa (18 %). Määrällisesti eniten myydään hedelmiä, nestemäisiä maitotuotteita ja vihanneksia. Näissä tuoteryhmissä luomun osuus kokonaismyynnistä on kuitenkin reilusti alle 10 %. (Luomu Suomessa 2018). Miksi kuluttajat sitten ostavat luomutuotteita? Luomubarometrien mukaan tärkeimmät luomutuot- teiden ostosyyt ovat puhtaus, hyvä maku, terveellisyys (paremmat ravintoarvot), ekologisuus, eläin- ten hyvinvointi ja laatu (ml. ulkonäkö). Terveellisyyden ja eläinten hyvinvoinnin merkitys on kasvanut koko väestössä. Aktiivikäyttäjien joukossa on kasvanut myös puhtauden ja laadun merkitys. Eläinten hyvinvoinnin merkityksen kasvun näkökulmasta ei ole kovin yllättävää, että Luomubaromet- rin vastaajat aikovat ostaa nykyistä enemmän erityisesti kananmunia, lihaa ja lihavalmisteita. Tämän raportin aihepiirin suhteen on kuitenkin lupaavaa, että korkeimmalle sijalle nousevat vihannekset ja juurekset, joiden osalta joka neljäs vastaaja aikoo lisätä luomukulutustaan nykyisestä. Luomubarometrin vastaajien näkemysten mukaan keskeiset erot luomutuotteiden ja muiden tuot- teiden välillä liittyvät korkeamman hinnan lisäksi tuotteiden terveellisyyteen (enemmän ravintoainei- ta), puhtauteen (lannoitus, geenimanipulointi), ekologisuuteen, makuun ja parempaan eläinten koh- teluun. Vaikka luomun kalleuteen liittyvät huomiot ovat barometrin mukaan vähentyneet ajan myötä, kes- keisin luomuostosten todennäköisyyttä lisäävä tekijä olisi tuotteiden edullisempi hinta. Pelkkä tuot- teiden halpuuttaminen ei tähän auta, koska kuluttajat pitävät varsin tärkeänä luomutuottajan saa- man korvauksen oikeudenmukaisuutta. Siten kestävän luomutuotteiden hintojen alenemisen pitäisi perustua tuotannon (kustannus)tehokkuuden parantamiseen. Seuraava luku – viljekykokeiden tulokset – tarjoaa ratkaisuja entistä tehokkaampaan tuotantoon ja siten taloudellisesti kestävään markkinahinnan laskuun. Tämän jälkeen käsitellään markkinoinnin toimenpiteitä, joilla voidaan vastata kuluttajien tietotarpeeseen ja mahdollisuuksiin lisätä kuluttajien maksuhalukkuutta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 14 3. Kirsikkatomaatin viljelytutkimus 3.1. Johdanto Luonnonmukaista tuotantoa kasvihuoneessa on tutkittu niukasti Suomessa. Kuitenkin luomuelintar- vikkeiden kulutus on kasvanut maassamme tasaisesti. Luomuvihannesten satotasot ovat lähes poik- keuksetta pienet suhteessa tavanomaiseen viljelyyn. Tällä on vaikutusta tuotannon kannattavuuteen. Tutkimuksessa selvitettiin kasvualustan ja lannoituksen vaikutusta satotasoon vertaamalla luomuvil- jelyä tavanomaiseen kivennäislannoituksella toteutettuun viljelyyn. Tutkimuksessamme oli mukana eri valmistajien luomukasvualustoja, jotka poikkesivat toisistaan koostumukseltaan. Luomulannoit- teet levitettiin samalla tavoin kaikkiin luomualustoihin rakenteesta riippumatta. Koska EU:ssa on tulossa uudet säädökset kasvihuonekasvien kasvualustaratkaisuihin, halusimme tarkentaa kasteluve- den kulutusmääriä, jotta jatkossa maakosketusviljelyssä ei kasteltaisi tarpeettoman paljon, koska ylimääräinen vesi valuu lopulta pohjaveteen. Tutkimuskasvina oli kirsikkatomaatti, joka on tärkeä luomutuote Suomessa. Tutkimus toteutettiin Luke Piikkön kasvihuoneessa. 3.2. Viljelykokeen aineisto ja menetelmät Tässä raportissa kuvataan ainoastaan pääpiirteet hankkeen luomukirsikkakokeen aineistosta ja me- netelmistä, koska ne on esitetty aiemmin ja yksityiskohtaisesti Laura Turpeisen pro gradu tutkielmas- sa (Helsingin yliopisto 2019, http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906122698). Viljelykoe toteutettiin Luke Piikkiön kasvihuoneosastossa, jonka koko oli 120 m2. Kirsikkatomaattilajikkeena oli Sassari RZ. Taimet hankittiin kaupalliselta viljelmältä ja ne oli viljelty tavanomaisin menetelmin. Taimien viljely- kuutiot olivat kivivillaa. Kasvien määrä neliömetrille laskettiin versojen lukumäärän mukaan. Koska jokaisesta kasvista kasvatettiin kaksi versoa, saatiin viljelytiheydeksi 2,3 versoa/netto-m2. Tätä luke- maa käytettiin neliösadon laskennassa. Kasvihuoneen huoltokäytävää ei laskettu mukaan pinta- alaan. Kirsikkatomaatin viljelyaika oli istutuksesta kokeen lopetukseen 5.3.2018–15.10.2018. Satoa kerättiin 27 viikkoa (vk 15–41). Kasveja viljeltiin kasvihuoneessa luonnonvaloviljelynä. Puhdasta hiili- dioksidia annettiin 500 ppm:n pitoisuutena. Kun tuuletusluukut olivat auki yli 20 %, hiilidioksidin an- nostelua ei ollut. Kokonaissäteily ulkona, toteutuneet kasvihuoneen ilman ja kasteluveden lämpötilat, ilman suhteelliset kosteudet ja hiilidioksidipitoisuudet ovat liitteessä 1. Tuholaisten torjuntaan käytettiin biologisia torjuntaeliöitä. Pölytykseen käytettiin kimalaisia. Koejärjestys oli täydellisesti satunnaistettujen lohkojen koe neljällä lohkolla. Yhdessä lohkossa oli kaksi tainta. Reunarivit olivat suojarivejä. Tulokset analysoitiin SAS mixed proseduurilla ja parittaiset vertailut tehtiin Tukey’n HSD testillä. Kasvualustat, lannoitus ja kastelu 3.2.1. Koejäseninä olivat seuraavat kasvualustat, joiden lopussa suluissa oleva lyhenne on käytössä tuloksia esiteltäessä: 1. Kontrolli, Kekkilä Natural Control, kivennäislannoitus (Kontrolli), tilavuus 26 l, 100x20x12 cm 2. Kekkilä GS Bio viljelyallas (Kekkilä), tilavuus 39 l, 100x30 cm 3. Hatec Bio 2 viljelyallas (Hatec), tilavuus 50 l, 100x30 cm 4. Novarbo viljelyallas (Novarbo), tilavuus 75 l, 100x40 cm 5. Jakojuurialusta, laimeampi lannoitus, Kekkilä Natural Control Bio, (Jako laimea), tilavuus 50 l (25 + 25 l), 100 cm 6. Jakojuurialusta, voimakkaampi lannoitus, Kekkilä Natural Control Bio, (Jako väkevä), tilavuus 50 l (25 + 25 l), 100 cm http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906122698 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 15 Kasvualustoissa olevien ravinteiden lisäksi ravinnelähteenä Kekkilän luomualustoissa ja Hatecin luo- mualustassa käytettiin Kekkilän Superex Bio kanankakkaa (NPK 4–1–2) ja Novarbon luomualustassa Novarbon Arvo (NPK 4–1–2) kanankakkaa. Kekkilän rakeet olivat kokonaisia ja Novarbon osittain murskattuja. Myöhemmin kasvukaudella lisättyjen kanankakkarakeiden yhteydessä lisättiin myös liukoista luomulannoitetta, joka oli Kekkilän ja Hatecin alustassa Kekkilän Bio-Superex- Luomuhoitolannoiteliuosta (NK 4-5) ja Novarbon alustassa Novarbon Aino Luomuhoitannoiteliuosta (NK 3-3) (Taulukko 2). Liuoslannoitetta annettiin, jotta kasvit saivat ravinteita nopeasti ennen kuin kanankakkarakeet alkoivat liueta. Kokeen lopussa laskettiin yhden kasvin saama lannoitemäärä koko viljelyn ajalta. Luomujakojuurialustat tehtiin itse Kekkilän Natural Control Bio-materiaalista. Kaksi identtistä säkkiä laitettiin vierekkäin ja kasvi keskellä siten, että juuret saivat hakeutua molempiin säkkeihin. Toiseen säkkiin laitettiin kanankakkarakeet. Hatecin kasvualusta pussitettiin irtomateriaa- lista. Yhden kasvualustasäkin pinnalle laitettiin 2 tainta. Muilla luomualustoilla kuin jakojuurikoejäsenillä ne laitettiin säkin reunaan, johon ei laitettu kanankakkaa. Luomualustoihin laitettiin kokeen alussa viikolla 10 kanankakkaa sama määrä kokonaisvolyymiä kohden. Taulukossa 2 on kokeen aikana levi- tetyt kanankakkamäärät kasvualustaa kohden sekä liuoslannoitekerrat ja määrät. Rakeet jaettiin kolmeen kohtaan alustan reunaa muilla kuin jakojuurialustoilla. Ne sijoitettiin sivureunoille ja keskel- le siten, että istutettujen kasvien kohtaa vältettiin. Lannoiterakeet laitettiin koko alustan paksuudelta pohjasta pintaan. Luomualustoissa kasvaneita kasveja kasteltiin vedellä. Kontrollialustaa kasteltiin kivennäislannoitepi- toisella vedellä (Kekkilä VihannesSuperex 62,5 %, Yara kalsiumnitraatti 28,1 %, Haifa magnesiumnit- raatti 9,2 % ja Yara 60 %:n typpihappo 0,3 %). Kasvukauden aikana lannoitteiden keskinäiset suhteet vaihtelivat jonkin verran ja kokonaisravinnelaskussa käytettiin näitä prosentteja. Lannoitusväkevyys vaihteli jonkin verran 2 mS/cm molemmin puolin. Kastelutippuina käytettiin 1,9 litran tippuja. Jakojuurialustoissa juurtumisen varmistamiseksi tippu oli alussa molemmilla puolilla taimikuutiota, jotta juuret hakeutuivat sekä kanankakka- että lannoitta- mattomalle puolelle. Muissa alustoissa yksi tippu laitettiin kivivillakuutioon juurtumisen ajaksi. Sen jälkeen tippu siirrettiin kasvualustaan. Kaksi tippua laitettiin kanankakkapuolelle viljelylevyä, ei ku- tenkaan suoraan raekasan päälle. Istutuksen jälkeisellä viikolla lisättiin Novarbon alustoihin lannoite- puolelle vielä kaksi tippua. Lannoittamattomalle alueelle laitettiin kaikille luomualustoille neljä tip- pua, jotta kasvien vedensaanti oli turvattu. Juurtumisen jälkeen pusseihin tehtiin viiltoja liiallisen veden poistumista varten. Kanankakan lisäys tehtiin viikoittaisten kasvualustan ravinnemittausten perusteella Delta-T WET-2 anturilla, Horiba-pikamittarien lukemien mukaan sekä muutaman Hortilab Oy:n ravinneanalyysituloksen mukaan. Mittaus tehtiin erikseen sekä lannoittamattomalta että lan- noitetulta puolelta kasvualustaa. Mittausta ei tehty lannoitekasojen päältä. Molemmilta puolilta las- kettiin neljän mittauksen keskiarvo. Kasvualustan kosteus mitattiin samalla anturilla ja kasteluveden määrää säädeltiin sen mukaan. Kasteluveden määrä mitattiin yhdestä kastelutipusta koejäsentä koh- den. Kontrollialustasta mitattiin valumaveden määrä. Luomualustoilla seurattiin valumia ja vähennet- tiin kastelua tarvittaessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 16 Taulukko 2. Kanankakkalisäykset (k) ja liuoslannoitus (l) kasvualustoihin litroina kokeen aikana, määrä on yhtä kasvualustaa kohden. Liuoslannoitten väkevyys oli 2 mS/cm. Koejäsen Vk 10 Vk 19 Vk 20 Vk 21 Vk 23 Vk 25 Vk 27 Kontrolli - - - - - - - Kekkilä 2,3k - - - - 1,15k + 2x2l 1,5k Hatec - 3k + 2x2l - - - - 1,5k Novarbo 4,4k - 2,2k 2x2l 2x2l - 1,5k Jako laimea 2,95k - - - - - 1,5k Jako väkevä 3,9k - - - - - 2,0k Kasvit ja sadonkorjuu 3.2.2. Kasveja kasvatettiin viljelyn alussa yksiversoisina. Kolmannen kukkatertun kohdalla jokaiseen kasviin jätettiin toinen verso kasvamaan pääverson lisäksi. Satoa kerättiin kerran tai kaksi kertaa viikossa. Hedelmät lajiteltiin, laskettiin ja punnittiin. Pienet hedelmät, alle 10–12 g, laskettiin erikseen. Viljelyn aikana laskettiin poistetut lehdet ja noin 2 viikon välein niiden tuore- ja kuivapainot punnit- tiin. Tyhjiä hedelmäterttuja poistettiin kaksi kertaa viljelyn aikana ja havainnoitiin kuten edellä. Ko- keen lopussa kasvien lehdet ja tertut laskettiin, versojen pituudet mitattiin ja kaikista punnittiin tuo- re- ja kuivapainot. Koko kasvukauden aikana olleiden lehtien ja terttujen kuivapainot arvioitiin lasket- tujen ja punnittujen näytteiden perusteella. Hedelmistä punnittiin tuore- ja kuivapainot kolme kertaa viljelyn aikana. Kasvustotietoja käytettiin koko sadon kuivapainon arvioinnissa ja satoindeksin las- kennassa. Viljelyn aikana kasvien lehdistä mitattiin klorofyllipitoisuus SPAD-mittarilla kolmannesta täysin kehit- tyneestä lehdestä latvasta päin ja siitä uloimmasta parilehdykästä. Esitetyt tulokset ovat lohkokes- kiarvoja. Hedelmien laatu ja makutestit 3.2.3. Hedelmien sisäistä laatua mitattiin kolmena ajankohtana viljelyn aikana, toukokuun lopussa, heinä- kuun alussa ja elokuun puolivälissä. Hedelmistä mitattiin brix-lukemat, jotka kuvaavat pääasiassa sokerien määrää hedelmässä. Lisäksi mitattiin liukoiset hapot, jotka kuvaavat hedelmän happoisuut- ta. Kesäkuun puolivälissä tehtiin kuluttajaraadin makutesti. Kuluttajina olivat Luke Piikkiön henkilökunta. Elokuussa tehtiin makutesti Lepaan Puutarhatekniikkamessuilla vierailleiden kuluttajien parissa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 17 3.3. Kirsikkatomaatin viljelytutkimuksen tärkeimmät tulokset ja niiden tarkastelu Sato 3.3.1. Sadon määrä oli luomulannoituksissa samaa suuruusluokkaa kuin kivennäislannoituksessa kun viljely- tiheys oli kummallakin viljelytavalla samansuuruinen (Kuvat 1 ja 2). Kokonaissato 27 viljelyviikon ai- kana oli parhaimmillaan 16,4 kg/netto-m2 (huoltokäytävä pois laskuista). Kasvien ja niistä saadun sadon kuivapainoista laskettiin satoindeksi. Se kuvaa kuinka suuri prosentuaalinen osuus kasvimas- sasta saatiin satona. Satoindeksi laskettiin myyntikuntoiselle sadolle. Se oli 60–64 %. Hatecin ja Novarbon alustoista kasvaneista kasveista saatiin keskimäärin vähemmän satoa kuin Kekki- län ja Jakojuuri laimean alustojen kasveista. Erot olivat merkittävämmät, kun satoon laskettiin vain yli 10–12 g:n hedelmät. Tuloksissa oli mukana vain kauppakelpoinen sato. Jakojuuri väkevä ei tuottanut aivan yhtä hyvin kuin Jakojuuri laimea. Tätä voidaan tulkita siten, että kasveille ei tule annostella viljelyn alussa liian paljoa kanankakkaa, vaan sitä tulee annostella maltilli- sesti ja lisätä vähitellen kasvukauden aikana. Liian väkevä lannoitepuoli haittasi oletettavasti juurten kasvua. Jakojuurialustassa kasvi sai lannoittamattomalta puolelta riittävästi vettä koko ajan. Tämä oli erityisen tärkeää helle aikana, jolloin veden tarve oli haihdutuksen takia hyvin suurta. Hatecin alustan heikkoon satoon vaikutti ravinteiden puute. Viljelyn alussa kasveille ei annettu lain- kaan kanankakkaa, koska valmistajalta saadun ohjeistuksen mukaan sitä ei tarvita. Lannoitetta olisi todennäköisesti pitänyt antaa myös viljelyn alussa. Hatecin kasvualusta kovettui viljelyn aikana, joten kanankakkarakeita ei myöhemmässä vaiheessa kyetty upottamaan alustan sisään. Novarbon kasvualustassa ongelmana oli se, että kanankakka ei liuennut riittävän nopeasti kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Rakeet kuivuivat ja kuorettuivat kasvualustan pinnalla. Vaikka kastelutip- pu siirrettiin ensin raekasan välittömään läheisyyteen, se ei kuitenkaan parantanut riittävästi rakei- den liukenemista. Myöskään kastelutipun siirto raekasan päälle kasvukauden aikana ei edistänyt rakeiden liukenemista. Novarbon kasvualustan rakenne oli myös sellainen, että kasvualustan pohjalle nopeasti valunut vesi ei noussut kapillaarisesti alemmista kerroksista, jolloin kasvualustan pinta pysyi kuivana. Novarbon alustalle olisikin eduksi, että rakeet upotettaisiin kokonaan kasvualustan sisään ja kastelutippu sijoitettaisiin aivan lannoitepatterin viereen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 18 Kuva 1. Myyntikelpoisten hedelmien kokonaissadot neliömetrille laskettuna 27 satoviikon aikana. Eri aakkoset pylväiden päällä ilmaisevat tilastollisen eron käsittelyjen välillä 95 %:n todennäköisyydellä. 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä kpl/m2 isot+pienet hedelmät b ac a bc ab ab 0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000 18000 Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä g/m2 isot+pienet hedelmät a a a b ab ab Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 19 Kuva 2. Yli 10–12 g:n painoisten hedelmien kokonaissadot neliömetrille laskettuna 27 satoviikon aikana. Eri aakkoset pylväiden päällä ilmaisevat tilastollisen eron käsittelyjen välillä 95 %:n todennäköisyydellä. Lannoituksen, kastelun ja olosuhteiden vaikutus viikkosatoon 3.3.2. Kasvualustan johtokykymittauksia verrattiin saatuihin viikkosatoihin (johtokyky kuvassa 3 ja viikkosa- dot kuvassa 4). Ensimmäisten satoviikkojen aikana kaikista kasvualustojen kasveista saatiin tasaisesti isoja hedelmiä, paitsi Hatecin alustasta. Hatecin kasvualustan johtokykylukema oli myös pieni kasvu- kauden alkupuolella. Novarbon alustan johtokyky laski alkulannoituksen jälkeen muita alustoja alemmalle tasolle osoittaen kanankakkarakeiden riittämättömän liukenevuuden. Myös alustan sisäl- tämän kompostin hajoaminen saattoi kuluttaa enemmän typpeä. Satomäärä laski voimakkaasti vii- kolta 23 lähtien isojen hedelmien suhteen. Tämä osoittaa selvästi, että hedelmiä kehittyi, mutta ne eivät saaneet riittävästi ravinteita kasvaakseen isoiksi. Kanankakan lisäyksen yhteydessä annettiin myös liuoslannoitetta, jotta kasvit saivat ravinteita ennen kuin rakeet liukenivat riittävästi. Rakeiden ja lannoiteliuoksen lisäys paransi hitaasti hedelmien kokoa. Kanankakan levitysajat ja määrät ovat taulukossa 2. 0 100 200 300 400 500 600 700 Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimeaJako väkevä kpl/m2 isot hedelmät ac ac a a b bc 0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä g/m2 isot hedelmät ac ac ac a b bc Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 20 Viikolla 25 annettiin Kekkilän kasvualustalle lisää kanankakkaa alustan pintaosaan ja myös liuoslan- noitetta, koska johtokyky oli alustassa laskenut tasaisesti viljelyviikkojen aikana. Liuoslannoitteen aiheuttama ravinnevaikutus näkyi heti johtokykyluvun arvon lisäyksenä. Pienten hedelmien määrä lisääntyi hetkellisesti viikkojen 29 ja 30 aikana. Käytännön viljelysssä kanankakkarakeiden lisäystarve tuleekin ennakoida, kun kasvualustan johtokyky alkaa laskea tasaisesti. Tässä kokeessa liuoslannoi- tusta olisi voinut myös lisätä pidemmän ajan, koska viikon 25 kanankakan raelisäys alkoi näkyä vasta viikolla 28. Tämä osoittaa selvästi, että tasapainoilu kanankakan ja liuoslannoitteen käytön suhteen on tarkkuutta edellyttävä viljelytoimenpide ja sen tulee perustua säännölliseen johtokykyarvon mit- taukseen. Viikolla 27 kaikille luomualustoille annettiin kanankakkalisäys turvaamaan syksyn satoa. Lisäys tehtiin alustojen pintaosiin, koska ei haluttu vioittaa juuria kaivamalla koloja kasvualustaan. Johtokykykuvas- ta (Kuva 3.) ilmenee, miten ravinteiden määrä laski viikoittain loppukesän ja syksyn aikana. Kokeen lopussa kasvualustoista otettiin puristenestenäytteet (Taulukko 3). Luomualustojen ravintei- den vähyys verrattuna kivennäislannoitettuun kontrolliin näkyi analyysituloksissa hyvin. Johtokyvyn suositusarvo on vähintään 2,0 mS/cm, joka alittui luomualustoissa. Nitraattityppeä oli minimipitoi- suutta (100 mg/l) enemmän kaikissa luomualustoissa, mutta verrattuna kivennäislannoituskontrolliin se oli hyvin alhainen. Kekkilän alustasta kalium oli vähentynyt eniten. Muissa luomulannoituksissa se oli lähellä minimitasoa (150 mg/l). Kesä 2018 oli erityisen helteinen. Kasvihuoneessa oli korkea lämpötila ja kasvit tarvitsivat reilusti vettä viilentyäkseen haihdutuksen avulla. Kasvusto pysyi kuumuudesta huolimatta hyvässä kunnossa, koska kasveista ei poistettu lehtiä yhtä paljon kuin perinteisesti poistetaan. Suuren lehtimassan takia huoneilman olosuhteet eivät nousseet kuin keskimäärin pari astetta ulkoilmaa korkeammiksi. Koko viljelyn ajan kasveissa pidettiin paljon lehtiä. Se ei merkittävästi haitannut sadonkorjuuta, mutta kas- vit pysyivät hyvässä kasvukunnossa. Lehtiä ei poistettu, koska kirsikkatomaatin lehtipinta-ala on pal- jon pienempi kuin tavallisella tomaatilla. Siten kesällä valon määrä riitti pitämään hyvän yhteyttämi- sen alemmissakin lehdissä ja kehittyvät hedelmät saivat riittävästi valoa. Loppukesällä lehtien määrää kannatti vähentää valomäärän vähetessä, jotta suuri lehtimäärä ei estänyt hedelmien valon saantia. Hedelmien sisäinen laatu kärsii liian niukasta valomäärästä. Kokeen lopussa yhdessä versossa oli kes- kimäärin 23 lehteä. Taulukko 3. Kokeen lopussa kasvualustoista otettujen puristenesteiden analyysitulokset Horiba-mittareilla ja johtokyky- sekä pH-antureilla. Koejäsen Johtokyky, mS/cm pH Nitraattityppi, mg/l Kalium, mg/l Kontrolli 3,52 6,3 400 493 Kekkilä 1,20 7,3 135 98 Hatec 1,40 7,4 113 170 Novarbo 1,26 7,2 167 220 Jako laimea 1,62 7,2 155 143 Jako väkevä 1,71 7,1 143 182 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 21 Kuva 3. Viikottaiset johtokyvyn mittaukset kasvualustan laimealta ja väkevältä puolelta neljän mittauksen kes- kiarvona. 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 26 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 m S/ cm Viljelyviikon numero Väkevä puoli johtokyky Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 m S/ cm Viljelyviikon numero Laimea puoli johtokyky Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 22 Kuva 4. Viikottaiset neliösadot eri kasvualustojen kasveille. Kuumuusstressi näkyi sadon määrän laskuna viikoina 33–37. Pienien hedelmien määrä kasvoi hyvin paljon viikkoina 35–37. Laatuongelmia esiintyi kaikkien alustojen hedelmissä. Kasteluveden määrä kasvia kohden on taulukossa 4. Koska kastelutippujen määrä vaihteli lannoitta- mattoman ja lannoitetun puolen välillä luomualustoilla, niiden saamat vesimäärät on myös eroteltu. Lannoittamatonta puolta kasteltiin enemmän kuin lannoitettua, jotta kasvi ei kärsi veden puutteesta haihdutuksen ollessa suuri. Kastelutippujen paikkaa muuteltiin ja välillä tippuja poistettiin liian mä- rästä kasvualustasta. Kuvassa 5 on jakojuurialustojen kasteluvedet viikoittain. Vaikka jakojuurialustan lannoittamatonta puolta kasteltiin suhteessa paljon enemmän kuin muita luomualustoja, se ei kui- tenkaan tuntunut liian märältä eikä valumaa esiintynyt. Sammaleella on hyvä vedenpidätyskyky. On muistettava, että kasvualustojen volyymit vaihtelivat eri alustoissa. Kivennäislannoitusta seurattiin 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 kp l/ m 2 Satoviikko Viikkosadot kpl/m2 isot + pienet hedelmät Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä 0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1000 1100 1200 1300 1400 1500 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 g/ m 2 Satoviikko Viikkosadot g/m2 isot + pienet hedelmät Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 23 ylikasteluvedestä. Ylikasteluprosentti oli keskimäärin 20. Luomualustoissa pyrittiin välttämään ylikas- telua. Kuvassa 6 on Delta-T:n anturilla mitatut kosteudet. Kalibrointi oli kivivillalle, joten lukemat ovat suuntaa antavat. Taulukko 4. Kasteluveden määrät koko viljelyn ajalta litra/kasvi eri kasvualustoilla. Kontrolli sai koko ajan lan- noitevettä. Mitattu yhdestä tipusta/kastelutapa. Huomioi kasvualustojen volyymien ja kastelutippujen määrien erot. Kontrollia ylikasteltiin noin 20 %. Koejäsen Yhteensä litra/kasvi Lannoittamaton puoli, lit- ra/kasvi Lannoitepuoli, litra/kasvi Kontrolli 740 - - Kekkilä 474 316 158 Hatec 442 289 153 Novarbo 525 266 259 Jako laimea 673 417 256 Jako väkevä 619 417 202 Kuva 5. Jakojuurialustojen saama kasteluveden määrä kasvia kohden ml/vrk viljelyviikon keskiarvona. Lannoi- tetut puolet saimat saman vesimäärän viljelyn alusta viikolle 29 asti. 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 m l Viljelyviikon numero Yhden kasvin saama vesimäärä ml/vrk viljelyviikon keskiarvona Lannoitettu puoli, jako laimea Lannoittamaton puoli Lannoitettu puoli, jako väkevä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 24 Kuva 6. Kivivillalle kalibroidun anturin kosteuslukemat eri kasvualustoilla. Lukemat ovat neljän mittauksen keskiarvoja. Koko viljelyn aikana kasveille annetut pääravinteiden typen, fosforin ja kaliumin määrät laskettiin yhtä kasvia kohden ja ovat taulukossa 5. Laskuissa on mukana kasvualustojen peruslannoitusmäärät. Kontrollin eli kivennäislannoituksen lannoitemäärä laskettiin jokaisen viljelyviikon keskimääräisen johtokyvyn mukaan. Ylivalumaa ei ole huomioitu laskelmassa. Kivennäislannoituksessa ravinteiden määrät olivat korkeammat kuin luomulannoituksessa. Erityisen suuri ero lannoituksien välillä oli kaliumin määrässä. Novarbon kasvualustaan lisättiin huomattavasti enemmän typpeä kuin muihin luomualustoihin, mutta rakeiden huonon liukenevuuden takia tämä ei näkynyt kasvussa ja satotuloksissa. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 % Viljelyviikon numero Väkevä puoli, kasvualustan kosteus Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 26 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 % Satoviikko Laimea puoli, kasvualustan kosteus Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 25 Taulukko 5. Viljelyjakson aikana yhdelle kasville annettu laskennallinen ravinnemäärä gramma/kasvi. Koejäsen Typpi N Fosfori P Kalium K Kontrolli 166,5 41,4 270,8 Kekkilä 74,5 22,5 46,9 Hatec 67,1 23,6 48,5 Novarbo 111,4 34,6 73,4 Jako laimea 68,2 20,6 43,5 Jako väkevä 87,4 26,7 54,3 Lannoituksen ja kasvualustan vaikutus kasvien ulkonäköön 3.3.3. Kokeen lopussa kasvit mitattiin ja punnittiin. Ravinteiden niukkuus lyhensi kasvien pituutta, ja vähen- si lehtien sekä kukkaterttujen lukumäärää. Kukkaterttuja Hatecin alustan kasveissa oli koko viljelyn aikana 56 kpl kun se muilla alustoilla oli 60–62 kpl. Koko viljelyjakson aikana lehtiä oli vähemmän Hatecin ja Novarbon alustoissa kasvaneilla kasveilla, noin 157 kpl, kun se muiden alustojen kasveilla oli 172–184 kpl. Kun kasvin molempien versojen varsien pituudet laskettiin yhteen, niin Hatecin kas- veilla se oli keskimäärin 1624 cm, Novarbolla 1643 cm ja muiden alustojen kasveilla 1 718–1 750 cm. Lehtien klorofyllipitoisuudet kertovat kasvien kyvystä yhteyttää ja ravita kehittyviä hedelmiä. Kloro- fyllipitoisuuden mittaukset kahden viikon välein osoittivat, että viikkojen 19 ja 21 aikana sekä Hatecin että Novarbon kasvien lehtien pitoisuudet olivat muiden alustojen lehtien pitoisuuksia alhaisemmat. Kasvualustan ravinnepitoisuus vaikutti lehtien klorofyllipitoisuuteen. Ravinteiden puutos näkyi siten kasvien yhteyttämistehokkuuden vähenemisenä. Korkeimmillaan kaikkien alustojen kasveilla lukemat olivat viikkoina 29–33. Pitoisuudet alkoivat laskea nopeasti viikon 31 huipun jälkeen. Viikolla 39, joka oli syyskuun viimeinen viikko, pitoisuudet olivat alimmillaan. Tämä oli loogista, koska kasveja ei valo- tettu ja luonnonvalon määrä oli koko ajan vähentynyt syksyn edetessä. Ilman lisävaloja kasvien yh- teyttäminen hiipuu. Kasvien lehtien ravinneanalyysilukemissa kuiva-ainetta kohden, jotka teetettiin Hortilabissa, kasvien typpipitoisuudet olivat viikolla 22 raja-arvojen välillä, mutta lukemat olivat alimmat Hatecin ja Novar- bon kasvualustoissa, vaikka molempiin alustohin oli lisätty lannoitusta (Hatec 26,9 g/kg N ja Novarbo 30,5 g/kg N). Tämä tukee klorofyllimittaustuloksia. Muiden luomualustojen kasveissa lukemat olivat 36–44 g/kg N välillä. Kontrollissa lukema oli korkein 51,4 g/kg N. Muiden kuin Kekkilän luomualusto- jen kasvien lehdissä kaliumpitoisuudet olivat toukokuussa myös alle ohjearvojen ollen 22–29 g/kg K. Etenkin elokuussa luomualustoissa kasvaneiden kasvien lehtien kalsiumpitoisuudet (9,8–14,4 g/kg Ca) olivat alle ohjearvojen. Kaikkiaan luomualustojen kasvien lehdistä mitatut ravinteet pysyivät koko viljelyn ajan kohtuullisen hyvinä kun niitä verrattiin kivennäislannoitettuun kontrolliin. Hedelmien sisäinen laatu ja maku 3.3.4. Toukokuun lopussa, heinäkuun alussa ja elokuun puolivälissä mitattujen hedelmien kokonaissokeri- ja happoisuuspitoisuudet sekä niiden suhteet ovat kuvassa 7. Touko- ja heinäkuussa kaikkien alusto- jen hedelmien sokeripitoisuudet olivat korkeita. Sokeripitoisuuksissa ei ollut merkitseviä eroja eri alustojen välillä millään havaintokerralla. Toukokuussa kivennäislannoituksessa happoisuus oli puo- lestaan muita selvästi korkeampi. Heinäkuussa kontrollin ja Hatecin alustoissa oli korkeammat hap- popitoisuudet kuin muissa alustoissa. Kirjallisuuden mukaan korkea sokeri- ja happopitoisuus ilmen- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 26 tää tomaatin hyvää makua ja korkea sokeri/happo-suhde makeutta. Kontrollissa sokeri/happo-suhde oli toukokuussa selvästi muita alustoja alhaisempi. Se oli myös muita kuin Hatecin alustaa alhaisempi heinäkuussa. Elokuussa eroja eri alustojen välillä ei ollut. Kesäkuun puolivälissä tehtiin makutesti Luken henkilökunnalla. Näissä tuloksissa henkilöt maistoivat kivennäislannoituksen voimakkaan happoisuuden selvästi erottuvan luomulannoituksista. He kokivat myös luomulannoitetut hedelmät makeammiksi kuin kivennäislannoitetut. Elokuussa etenkin sokeripitoisuudet olivat laskeneet kaikkien kasvualustojen tomaateilla. Niiden ma- kukaan ei ollut enää yhtä makea kuin aikaisemmin. Hellesäät olivat todennäköisesti stressanneet kasveja ja se vaikutti etenkin hedelmien sokeripitoisuuksiin. Tällöin hedelmät pehmenivät myös no- peammin kuin alku-ja keskikesällä. Kovassa helteessä hedelmät värittyivät nopeammin kuin makuai- neet ehtivät kehittyä ja siksi kestävyyskin heikkeni. Heinäkuun lopulta elokuun puoliväliin esiintyi runsaasti vihreäkantaisia hedelmiä, mikä osoitti epätasaisen kypsymisen johtuvan todennäköisesti helteistä. Elokuussa hedelmien kuiva-ainepitoisuudet olivat myös muita havaintojaksoja alemmat, mikä oli myös osoitus mahdollisesta kestävyyden huononemisesta (Kuva 8). Erot eri kasvualustoittain samana havaintokuukautena eivät poikenneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Elokuussa tehdyssä makutestissä kontrollialusta ei erottunut luomualustasta mikä oli odotettavaakin sokeri- ja happopitoisuusmittauksien perusteella. Hedelmät eivät maistuneet yhtä makeilta kuin al- kukesällä. Viljelykauden lopussa myöhään syksyllä ja erityisesti valon puutteen vuoksi kasvien kasvu hiipui ei- vätkä yhteyttämistuotteet enää riittäneet hedelmien normaaliin kehitykseen. Tämä vaikutti suoraan makua ja kestävyyttä alentavasti. Näin ollen viljelykautta ei tulekaan venyttää liian pitkään ilman tekovaloa erilaisten laatuongelmien takia, jolloin tuotteiden arvo kuluttajille heikkenee. Kasvualustahavainnot kokeen lopussa 3.3.5. Kasvuston poiston jälkeen kasvien leikkauspinnan johtojänteiden ulkonäköä tarkasteltiin kasvien tyvissä. Kontrollikasvien tyvissä näkyi enemmän tummumista kuin luomualustojen kasvien tyvissä. Tämä ei kuitenkaan näkynyt haitallisena juuriston kunnossa. Kasvualustojen rakennetta ja juurien kuntoa tutkittiin. Kontrollissa juuret olivat parhaimman näköi- siä, väriltään valkoisia ja sisälsivät runsaasti sekä ohuita että paksuja juuria. Myös kaikissa luomualus- toissa kasvaneet juuret olivat terveitä, valkoisia ja niitä oli runsaasti. Luomualustoissa kanankakkara- keet olivat osittain maatuneet. Novarbon alustassa oli eniten maatuneen oloista kasvualustaa pohjal- la. Tämä näkyi myös jakojuurialustoissa. Kaikkien alustojen rakenne oli pääosin varsin hyvä. Hatecin alusta oli kuitenkin kiinteää ja kovaa verrattuna muihin. Hatecin alusta ei ehkä toimi parhaiten tiiviis- sä pussissa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 27 Kuva 7. Tomaatin hedelmien sokeri- ja happopitoisuusmittaustulokset sekä sokeri/happo-suhde eri kasvualus- toista kolmena ajankohtana. Eri aakkoset saman kuukauden havainnoissa kuvaavat tilastollista eroa 95 %:n todennäköisyydellä. Ilman aakkosia olevat kuukaudet kuvaavat puuttuvaa tilastollisesti merkitsevää eroa. 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä Kokonaissokerit (Brix) touko heinä elo 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2 Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä Sitruunahappo % touko heinä elo a b c c c bc a bd ac bc d bd 0 2 4 6 8 10 12 14 Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä Sokeri/happo-suhde touko heinä elo a b c bc bc bc a bc ace be d bd Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 28 Kuva 8. Tomaattien hedelmien kuiva-ainepitoisuudet eri kuukausina kasvualustoittain. 3.4. Johtopäätökset ja suositukset Tässä tutkimuksessa luomukasvualustoilta saadut kirsikkatomaatin neliösadot olivat vertailukelpoisia Suomessa luomusta tällä hetkellä saataviin satomääriin. Kun satomäärää verrataan Suomessa saata- viin kirsikkatomaattisatoihin perinteisellä viljelytekniikalla, niin satomäärät tutkimuksessa olivat mer- kittävästi pienempiä. Tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että viljelytiheys on käytännön perinteisillä vil- jelmillä luomua suurempi. Tässä tutkimuksessa kivennäislannoituksessa ja samalla istutustiheydellä kuin luomussa saatiin yhtä suuret sadot. Siten myös luomuviljelyssä on mahdollista lisätä viljelytihe- yttä merkittävästi. Potentiaalia on varsinkin luomualustoilla, joiden tilavuus on suuri. Riittävän suuren satotason toteutuminen edellyttää myös nykyistä tarkempaa lannoitusta ja ennen kaikkea kasvualus- tan ravinnetilan säännöllistä seurantaa. Myös ravinnetäydennystä joko kiinteällä tai nestemäisellä lannoitteella tulee tehdä mahdollisesti useammankin kerran kasvukauden aikana satotason nostami- seksi. Näin ollen luomuviljelyn tuotannon tehostamiseksi ja erityisesti satotason kasvattamiseksi tu- lee seuraavissa tutkimushankkeissa päähuomio keskittää viljelytiheyden ja kasvien ravinnetalouden optimointiin. Satomäärät kivennäislannoituksen ja luomulannoituksen välillä eivät poikenneet toisistaan ja kuitenkin kivennäislannoituksessa lannoitemäärät olivat luomua paljon suuremmat. Lisäksi tomaattien makeus jäi kivennäislannoituksessa vaatimattomammaksi kuin luomussa. Siten herää kysymys, josko kivennäislannoitettujen tomaattien makua voidaan parantaa kehittämällä nykyistä lannoitustapaa ja mahdollisesti muuttamalla ravinnesuhteita? Esimerkiksi makuun voidaan vaikuttaa jo yksinomaan kasteluravinneliuoksen johtokyvyn arvoa kohottamalla kuten alan tutkimukset osoittavat. Koska tässä kokeessa perinteisellä tavalla viljeltyjä tomaatteja kasteltiin ohjeistuksen mukaan paljon enemmän kuin luomussa, kohosi niiden vesijalanjälki huomattavasti. Perinteisessä viljelyssä kaikki ylivalumavesi pitäisikin kierrättää, jotta vesijalanjälki pienenee ja ravinteet saadaan uudelleen käyttöön. Veden kulutuksen suhteen hyvin toteutettu luomuviljely on nykyisellään ekologisempi vaihtoehto, koska erillistä viljelykalustoa ei tarvita ylivalumaveden keräämiseen, desinfioimiseen ja kierrätykseen. Mahdolliset kasvitautien leviämisriskit ovat myös pienemmät ilman veden kierrätystä. Jos perinteisessä viljelytekniikassa vähennettäisiin lannoitusta, niin kasteluveden määrääkin voitaisiin vähentää, koska ylivalumaa ei tarvita estämään kasvualustan väkevöitymistä. Näin sekä veden kulutusta että vesijalanjälkeä voitaisiin pienentää. Kysymys kuuluukin, voiko nykyisiä 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kontrolli Kekkilä Hatec Novarbo Jako laimea Jako väkevä Hedelmien kuiva-aine % touko heinä elo Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 29 kivennäislannoituksessa käytettyjä kasvualustoja kastella reilusti vähemmän vai pitäisikö niitä kehittää rakenteeltaan enemmän sellaisiksi, että niitä ei tarvitsisi ylikastella suuria määriä? Kun EU- säädös maakosketuksesta tulee voimaan, pitäisi luomuviljelyssä huomioida kasteluveden käyttömäärää, jotta kasveja ei kastella liian paljon ja siten aiheuteta ravinnepitoisen veden valumista pohjaveteen. Pitkään käytetyissä ja hyvin hoidetuissa luomukasvualustoissa haittamikrobien esiintyminen on harvinaista. Uusi EU-säädös kasvualustan maakosketuksesta edellyttää luomuviljelijöiltä hyvää osaamista maapohjien hoidosta, jotta maalevintäiset taudinaiheuttajat eivät pääse haittaamaan viljelyä. Kaupallisesti saatavien luomukasvualustojen ominaisuudet ovat hyvin vaihtelevia, jolloin niiden käyt- tö ammattimaisessa tuotannossa on toisinaan erittäin haasteellista ja tyydyttävän viljelytuloksen aikaansaaminen edellyttää viljelijältä suurta omatoimisuutta. Tämä tuli selvästi esille myös tässä tut- kimuksessa. Esimerkiksi Novarbon kasvualustaa pitää lannoittaa ja kastella eri tavoin kuin Kekkilän alustaa. Kun tämä ei tapahdu optimaalisimmin, niin tuloksena on huonompi satotaso vertailtaessa eri valmistajien tuotteita. Kasvualustan valmistajan tulisikin antaa viljelijöille selvät ja yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten ja millaisella viljelytekniikalla (muun muassa lannoitus ja kastelu) viljelijä saa tuot- teesta mahdollisimman suuren lisäarvon ja parhaimman vastineen tuotantopanoksesta. Tämä edel- lyttää kasvualustojen valmistajilta perusteellisia tutkimuksia ennen kuin uusia tuotteita tuodaan markkinoille. Tämä koskee erityisesti luomukasvualustojen ja luomuravinnetuotteiden valmistajia, jossa muun muuassa ravinteiden vapautuminen kasvien käyttöön on huomattavasti monimutkai- sempi ja herkempi prosessi kuin perinteisessä ja epäorgaaniseen lannoitukseen perustuvassa viljelys- sä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 30 4. Miksi kuluttaja ostaisi kotimaisia luomukirsikkatomaatteja? 4.1. Kuluttajan ostopäätökseen vaikuttavat tekijät Edellä käsiteltiin tapoja tuottaa luomukirsikkatomaatteja aiempaa tehokkaammin. Tämän luvun ta- voitteena on selvittää tapoja, joilla voitaisiin vaikuttaa luomukirsikkatomaattien kysyntään. Kuluttajan ostopäätösprossessi yksinkertaisimmillaan esitettynä noudattaa seuraavia vaiheita (ks. esim. Solomon et al. 2010). 1. Ongelman tunnistaminen: kuluttaja havaitsee merkittävän eron nykytilanteen ja tavoitetilan vä- lillä (esim. Suunnitteilla on salaatin tekeminen, mutta reseptissä mainitut tomaatit puuttuvat) 2. Informaation hankinta: kuluttaja hankkii tietoa mahdollisista ostopaikoista, joista puuttuva tuote löytyy sekä vaihtoehtoisista tuotteista, jotka täyttävät tarpeen 3. Vaihtoehtojen arviointi: valinta minkä keskenään kilpailevan tuotteen kuluttaja valitsee, mil- lä perusteella valitaan tuotteet mukaan arviointiin. 4. Ostopäätös: parhaimman hinta-laatusuhteen omaavan tuotteen valinta sekä päätös, onko hankinta hintansa arvoinen. 5. Oston jälkeinen arviointi ja hankinnan jälkiarviointi. Tämä vaihe vaikuttaa olennaisesti ku- luttajan jatkokulutuspäätökseen Edellä esitetty yksinkertainen prosessi sisältää varsin vahvan oletuksen kuluttajan mahdollisuudesta vertailla tuotteita. Kuluttajan mahdollisuudet arvioida ja vertailla tuotteiden ominaisuuksia ja hintoja vaihtelevat kuitenkin tuotetyypeittäin. Taloustieteen ja markkinoinnin kentällä vakiintuneen mallin mukaan tuotteet voidaan kuluttajan laadun ja hinnan arvioinnin mahdollisuuksien mukaan luokitella kolmeen ryhmään. Ensimmäinen hyödykeluokka on etsintähyödykkeet (search good), joilla viitataan tuotteisiin, joiden ominaisuudet on helppo määrittää ja arvioida ennen hankintaa tai kulutusta. Kuluttajat voivat luottaa hankintapäätöksessä aiempiin kokemuksiin, tuotteen ensikäden tarkasteluun tai muihin tiedonhan- kintamenetelmiin, jotka auttavat hankintapäätöksen tekemisessä. Toinen hyödykeluokka on koke- mushyödykkeet (experience good), joiden laatu/hyvyys voidaan arvioida tarkasti vasta hankinnan ja sen käytön jälkeen. Kolmas hyödykeluokka on Uskomushyödykkeet (credence good), joiden ominai- suuksia on vaikea tai jopa mahdotonta arvioida edes kulutustapahtuman jälkeen. (ks. esim. Lipczynski et al. 2009, 429–430)2 Luomukirsikkatomaatit varsin yksinkertaisena tuotteena ovat mielenkiintoinen esimerkki, jonka avul- la voidaan hahmottaa edellä mainittujen tuotetyyppien kautta. Ensinnäkin tomaatin laatua voi osin arvioida ulkonäön ja ehkä tuoksun perusteella. Toisaalta taas maku (sokeri-happotasapaino) ja toi- saalta tuotteen säilyvyys selviää vasta ostotapahtuman ja nauttimisen jälkeen. Edelleen useat luo- muun liittyvät tekijät (esim. terveysvaikutukset, ekologisuus) ovat ominaisuuksia tai väitteitä, joita on hyvin vaikea arvioida edes kulutustapahtuman jälkeen. Lipczynski, J., J.O.S. Wilson & J. Goddard (2009) Industrial Organization. Competition, Strategy, Policy. Third edition. FT Prentice Hall. Solomon, M., Bamossy G., Askegaard S., and Hogg, M.K. (2010). Consumer Behaviour. A European Perspective. Harlow: Pearson Education. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 31 Yksinkertaista mallia voidaan rikastaa tuomalla erilaisia ”kontrollimuuttujia”, jotka laittavat valinta- päätöksen tiettyyn kontekstiin sekä auttaa segmentoimaan eri kuluttajaryhmiä. Nämä tekijät vaikut- tavat edellä esitetyn ostopäätösprosessin kaikkiin vaiheisiin. Kuluttajaan itsessään voidaan liittää Yksilökohtaiset tekijät (esimerkiksi ikä, koulutustaso, tulotaso, elämäntyyli, elämänvaihe ja persoonallisuus) ja kuluttajaan liittyvät Psykologiset tekijät (motivaatio, havainnointi, tunteet, oppiminen sekä arvot ja asenteet). Henkilökohtaisten tekijöiden lisäksi kulutus- tottumuksiin ja kuluttajakäyttäytymiseen vaikuttaa kuluttajan ulkoiset sosiaaliseen ryhmään liittyvät tekijät. Nämä tekijät voidaan edelleen jakaa kulttuurisiin tekijöihin (kulttuuri ja arvot, alakulttuuri, yhteiskuntaluokka) ja sosiaalisiin tekijöihin (viiteryhmät, mielipidejohtajien vaikutus, perheen vaiku- tus). (Lamb et al. 2009). Tämä kokonaisuus on kuvattu oheisessa kuvassa 9. Kuva 9. Kuluttajan ostopäätökseen liittyvät tekijät (mukaillen Lamb et. al 2009) Edellä mainittujen lisäksi voidaan huomioida myös tilannetekijät, jotka ovat kuluttajasta riippumat- tomia ostotapahtumaan vaikuttavia tekijöitä. Merkittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi saatavuuteen, löydettävyyteen ja mahdollisiin laatupoikkeamiin liittyvät tekijät. Taloudellinen tilanne: väliaikainen rahapula voi ohjata kuluttajaa kohti halvempia vaihtoehtoja. Näiden tekijöiden vaikutukset on helppo huomata esimerkiksi Luomutuotteiden kuluttajabarometrin tuloksista. Hyvin toimeentulevat koulutetut ympäristöasioista ja ruuasta kiinnostuneet kaupunkilaiset ovat selkeästi yliedustettuina luomun kuluttajina. Samaten turvallisuuteen ja vanhemmuuteen liitty- vät tekijät nousevat hyvin esille luomun ostopäätösten perusteena. Yritysten toiminta on perinteinen markkinoinnin kenttä, jossa markkinoinnin osa-alueet on jaettu hintaan (price), viestintään (promotion), jakeluun (place) ja tuotteeseen (product) ja joilla voidaan sekä tukea kuluttajaa päätöksenteossaan ja toisaalta kohdentaa markkinointiviesti vastaamaan par- haiten kohdesegmentin tietotarpeisin. Seuraavassa käsitellään näitä keinoja opiskelijatöiden raport- tien tulosten kautta. ___________________________________ Lamb, C.W., Hair, J.F., McDaniel, C. (2009), Marketing. 10th ed. South- Western: Cengage Learning. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 32 4.2. Tutkimuksen tarkoitus ja menetelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa toimenpiteitä, jotka saisivat suomalaiset kuluttajat osta- maan kotimaisia luomukirsikkatomaatteja. Aineisto koostuu noin 2–4-sivuisista esseistä (n=57), jotka Turun kauppakorkeakoulun opiskelijat kirjoittivat osana markkinoinnin oppiaineen aineopintotasoisen Kuluttajakäyttäytyminen- opintojakson lopputyötä. Opiskelijat kirjoittivat esseen vastaten kysymykseen Miksi kuluttaja ostaisi kotimaisia luomukirsikkatomaatteja? Keskeistä oli (a) valita jokin opintojaksolla esiin tullut relevantti teoreettinen näkökulma, (b) reflektoida ilmiötä omakohtaisten esimerkkien kautta, ja (c) tuottaa oivaltavaa markkinatietoa, joka saattaisi hyödyntää kotimaisten luomuvihannesten, erityisesti kirsik- katomaattien, markkinointia. Opiskelijoita kannustettiin vapaamuotoisuuteen. Kuluttajakäyttäytymisen tutkija, joka myös oli opintojakson vastuuopettaja, on käynyt läpi kaikki es- seet ja tehnyt niistä omaan asiantuntemukseensa perustuvan analyysin. Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi yhteenvetoa ja temaattista tyypittelyä, myös sellaisten mielenkiintoisten näkökulmien esiin- nostamista, jotka eivät sellaisinaan esiintyneet esseiden valtavirrassa. Toisin sanoen tutkija on pyrki- nyt löytämään jyviä akanoiden seasta. Käsillä oleva raportti esittää nämä ”jyvät”, niihin liittyvät pe- rustelut ja niitä tukevat sitaatit raportin Tulokset-osiossa. Lopuksi tarjotaan vielä toimenpide- ehdotuksia suomalaisten luomukirsikkatomaattien kuluttajamarkkinoinnin edistämiseksi. Aineistoa ja siitä esiinnousseita tuloksia analysoitaessa on olennaista huomata, että tarkastelun koh- teena on opiskelijaotos. Tämä potentiaalisesti vääristää tuloksia, koska opiskelijapopulaatiossa tulo- taso on keskimääräistä pienempi ja tiedostavuus usein keskimääräistä suurempi. Näin ollen tuloksia ei voi tulkita suoraksi kuluttajainformaatioksi muuta kuin hyvin rajoitetun kuluttajasegmentin osalta. Tuloksien vahvuus pohjautuu siihen, että esseet ovat pikemminkin asiantuntijalausuntoja, toisin sa- noen kirjoittajat ovat tulevia markkinoinnin ekonomeja. Esitettäviä tuloksia ja toimenpide-ehdotuksia pitää tulkita tällaisten asiantuntijalausuntojen synteesinä. Kuluttajakäyttäytyminen-opintojaksolla opetetut teoreettiset painotukset ovat todennäköisesti oh- janneet opiskelijoita korostamaan tiettyjä teemoja ylitse muiden. Tämäkin osaltaan on saattanut vääristää tuloksia. Opintojaksolla moni opiskelija esimerkiksi ilmaisi valaistuneensa siihen, että kulut- taminen on puhtaasti sosiaalinen ilmiö. Tämän ”valaistumisen” seurauksena myös esseissä koroste- taan hyvin paljon luomukuluttamiseen liittyviä sosiaalisia aspekteja monien muiden näkökulmien kustannuksella. Aineiston saattoi katsoa saturoituneen noin 30 esseen kohdalla; tämän jälkeen uudet näkökulmat olivat hyvin satunnaisia. Tässä mielessä aineiston koko on siis varsin riittävä. 4.3. Tulokset Tulosten raportoinnissa seurataan löyhästi markkinoinnin perusviitekehikkoa, niin sanottua 4P- markkinointimix-mallia, jossa markkinoinnin osa-alueet on jaettu hintaan (price), viestintään (promo- tion), jakeluun (place) ja tuotteeseen (product). Tiivistettynä vaikuttaisi siltä, että kotimaisuutta, ekologisuutta ja terveyttä korostava arvoympäristö on suomalaisille luomukirsikkatomaateille suotuisa. Tuotteelle on siis selvä kysyntä. Tämä kysyntä ei kuitenkaan pääse aktualisoitumaan varsinaiseksi markkinasuhteeksi, mihin pääasiallisena syynä on tuotteen erittäin korkea hinta. Hinnanalennuspaineisiin on lyhyellä aikavälillä ymmärrettävästi vaikea vastata, mutta korkea hinta ei ole tuotteelle absoluuttisen paha asia. Sitä voidaan perustella kulutta- jille erilaisilla brändäykseen, tuotesuunnitteluun ja vähittäiskaupan tuotesijoitteluun perustuvilla keinoilla. Seuraavassa käsitellään edellä mainittuja tekijöitä tarkemmin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 33 Kukapa vastustaisi kotimaista, ekologista, terveellistä ja puhdasta? 4.3.1. Lähes jokaisessa esseevastauksessa otettiin esille Suomessa esillä oleva suotuisa arvoympäristö ko- timaista luomukulutusta kohtaan. Esseissä hyvin usein toistuvia teemoja olivat kotimaisuus, ekologi- suus, puhtaus ja terveys, joita kaikkia luomukirsikkatomaattien katsottiin edustavan. Näiden arvojen – erityisesti kotimaisuuden – katsottiin kattavan kaikki kuluttajaryhmät, mutta yleisesti ottaen poten- tiaalisimpina segmentteinä pidettiin nuoria, kaupunkilaisia, korkeastikoulutettuja ja naisia. ”Miksi kuluttaja ostaisi kotimaisia luomukirsikkatomaatteja? Lyhyesti: koska ne luovat niin monia assosiaatioita olennaisiin piirteisiin, joihin haluamme niin epätoivoisesti identifioitua. ” ”Kotimaiset luomukirsikkatomaatit vastaavat etenkin Z-sukupolvelle tärkeitä arvoja kuten laatu, luonnonmukaisuus, kotimaisuus ja terveellisyys.” ”En usko, että luomukirsikkatomaattien myynnin kasvattamista kannattaa yrittää perinteisen suomalaisen miehen avulla. Hän kun ei muutenkaan viihdy vihannesosastolla. Sen sijaan terveyttä arvostavat naiset ovat ryhmä, johon kannattaisi panostaa.” ”En esimerkiksi henkilökohtaisesti pitäisi yhtään huonona ideana, vaikka tomaatteja olisi maistiaisena esimerkiksi yliopistoilla, sillä opiskelijat ajattelevat yhä ympäristö- ystävällisemmin.” ”Tässä voisi harkita myös esimerkiksi targetoidun markkinoinnin keinoja, kuten ensin kohdistamista kasvukeskuksiin ja isoihin kaupunkeihin eli Oulu, Turku, Tampere, Helsinki, Espoo ja Vantaa. Näissä asuu todennäköisimmin osuvaa demografiaa ja on mahdollista saada tarpeeksi kohderyhmää (…)” Vihreiden arvojen fanipaita 4.3.2. Monessa tapauksessa näiden arvojen katsottiin jopa muodostavan vahvan sosiaalisen normin. Toisin sanoen kotimainen luomukulutus on hyvin sensitiivinen sosiaaliselle paineelle. Se voi yhtäältä olla keino saavuttaa sosiaalinen hyväksyntä (ts. tulla hyväksytyksi viiteryhmään). ”Hyvä esimerkki sosiaalisen ympäristön vaikutuksista kulutuskäyttäytymiseen on myös se, kun kämppikseni alkoi ostamaan luomukanamunia. Itse en ole aiemmin miettinyt vapaan kananmunien ja luomukanamunien eroja, mutta pelkästään se, että huomasin kaapissamme olevan luomukanamunia, sai minut ostamaan ensikerralla luomukanamunia. Seuraavan kerran kauppaan mennessä en edes kehdannut ostaa muita kuin luomukanamunia, sillä koin, että saisin vapaan kananmunien ostamisella kämppikseltäni niin sanottua äänetöntä negatiivista palautetta. Pelkäsin siis sitä, että ystäväni ei hyväksyisi ostopäätöksiäni. Luomukanamunien ostamisella koin myös saavani kämppikseltäni tietynlaista hiljaista hyväksyntää ja olevani täten parempi ihminen.” ”Kirsikkatomaatit ovat siis esimerkiksi fanipaita, jonka ostamme osoittaaksemme tukevamme lempijoukkuettamme – tässä tapauksessa siis vihreitä arvoja. Tai tomaatit voivat olla Macin sylimikro, jonka ostamme sulautuaksemme luentosalin tietokonerivistöön.” ”Espanjalainen luumutomaattirasia maksaa 1,59€, kotimaiset luomukirsikkatomaatit 4,89€. Nappaan hyllystä rasian espanjalaisia ja käännyn kassalle päin. Kuulen tutun äänen kutsuvan nimeäni. Pysähdyn. Koulukaveri Saara tulee moikkaamaan. Vaihdamme minuutin kuulumisia, kunnes Saaran pitää mennä. Hän katsoo vielä kädessäni olevaa Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 34 Rainbown luumutomaattirasiaa, toivottaa hyvät viikonloput ja lähtee pois. Itse jään seisomaan paikoilleni viideksi sekunniksi, vaihdan kädessäni olevan rasian Ikaalisten Luomun kirsikkatomaatteihin ja lähden itsekin kassoille päin.” Toisaalta kyse ei aina ole pelkästä sosiaalisesta hyväksynnästä ja joukkoon sulautumisesta vaan sosi- aalisesta statuksesta (ts. pyrkimykseen erottua viiteryhmästä edukseen). ”Kaupassa, erityisesti kassajonossa, huomaan vertailevani ostoksiani muiden valitsemiin tuotteisiin. Näen sen jopa jonkinlaisena kilpailutilanteena. Koen voittaneeni, jos vuoroni tullessa pinoan kassahihnalle vihanneksia ja hedelmiä edellisen asiakkaan pizzan tai karkkipussin perään. Jos hänelläkin on hihna täynnä vihanneksia, kotimaisia tai luomua ostanut vie voiton. Olen varma, etten ole ainoa joka tällaista hiljaista vertailua tekee. Kauppareissu on julkinen tapahtuma ja mahdollisuus osoittaa statustaan valitsemalla vas- tuullisia tai terveellisiä tuotteita. Tällaisissa tilanteissa voi pohtia, ostaako ympäristöystä- vällisiä tuotteita statusaseman vai aidon ympäristöstä huolehtimisen vuoksi.” ”Luomutuotteiden ostamista voidaan pitää yleisesti tiettynä kannanottona tai statuksen osoituksena, sillä niiden ostaminen ikään kuin osoittaa kuluttajan olevan valistunut ja tietoinen ympäristöongelmista, joten luomutuotteen ostamista voidaan pitää oman vastuullisuuden osoittamisen merkkinä.” Kolmanneksi kysymys voi olla myös puhtaasti individuaalisesta huonosta omastatunnosta, jolloin luomua kuluttamalla ostetaan puhdas omatunto: ”Ostamalla luomua, koen olevani parempi ihminen, joka välittää enemmän eläimien ja ympäristön hyvinvoinnista kuin omasta hyvinvoinnistani. Matkustan suhteellisen paljon ja ehkä luomua ostamalla koitan puhdistaa huonoa omatuntoani lentämisen aiheuttamista jättimäisistä päästöistä.” Monella kuluttajalla on myös hyvin henkilökohtaisia tai vahingoniloisia motiiveja. ”Täytyy myöntää, ettei kuitenkaan sana luomu paina minulla tuotteen kyljessä paljoa. On se tärkeää, mutta se ei ole yksi valintaperusteistani, toisin kuin kotimaisuus. Tämä saattaa johtua siitä, että yhdistän sanan luomu vanhaan tuttavaani, josta en erityisemmin pidä. Hän jatkuvasti puhui luomusta. Ehkä sen takia en pidä luomua tärkeänä, sillä en halua tulla sosiaalisesti yhdistetyksi tämän ihmisen kanssa tai mieltää kuuluvani hänen kanssaan samaan ryhmään.” ”(…) tomaattien sisältämän antioksidantin on todettu parantavan eturauhasen verenkiertoa ja ihmisten libidoa. Ranskalaiset eivät siis turhaan kutsuneet tomaattia termein pomme d’amour eli ”rakkauden omena”. Kotimaisten luomukirsikkatomaattien libidoa parantavat ominaisuudet auttavat myös kumppanin säilyttämisessä, sillä mikä olisi parempi keino kumppanin säilyttämiseen kuin molemminpuolinen seksuaalinen stimulaatio tomaatin lykopeenin avittamana.” ”Nuoruudestani muistan, kuinka pakenin naapurin vihaista koiraa pitkin pihamaata ja onnistuinkin lopulta pakenemaan tältä fyysiseltä vaaralta. Tuskin olisin onnistunut ilman kotimaisten luomukirsikkatomaattien C-vitamiinia ja kivennäisaineita.” ”Kaupassa huomaan usein mielessäni tuomitsevani ihmisiä, jotka ostavat vain herkkuja tai valmisruokia, ja toivon salaa, että heille tulee epämukava olo huomattuaan omat terveellisemmät valinnat.” Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 35 Vain kalliimpia versioita tavallisista tuotteista 4.3.3. Kun otetaan huomioon se fakta, että arvo- ja sosiaalinen ympäristö luo niin suuren paineen kulutta- jalle suosia luomua, herää väkisinkin kysymys, miksi tämä ei realisoidu todellisena kuluttamisena. Ongelman ydin on, että kun kuluttaja näkee tuotteen hinnan, hän kadottaa kokonaiskuvan. ”Hinta on kuitenkin tekijä, joka saa kuluttajan ajatukset pois tällaisista [luomutuotteisiin liittyvistä myönteisistä ] tekijöistä, koska monet näkevät vain pienen säästön silmissään, mutta samalla unohtavat täysin kokonaiskuvan. Ulkomaalaiset kirsikkatomaatit ovat todella paljon halvempia kuin kotimaiset ja erityisesti vielä luomutuotteet. ” ”Osa kuluttajista yhä kokee luomutuotteet vain kalliimmiksi versioiksi perinteisesti valmistetuista ja kasvatetuista tuotteista.” ”Hinta on tietenkin ensimmäinen tekijä, jonka vuoksi luomun ostaminen on ongelmallista. Opiskelijoille, pienituloisille ja suurille perheille suuri hintaero tavallisesti tuotettuihin vaihtoehtoihin verrattuna on iso kynnys.” Hinta on erityisen olennainen opiskelijoilla ja muilla pienituloisilla (Huom! Tutkimuksessa on opiskeli- jaotos), mutta toisaalta esseissä kuvastuu hyvin, miten opiskelijat arvelevat kuluttavansa luomua enemmän tulotasojensa kasvettua. ”Uskon, että jos minulla olisi huomattavasti enemmän rahaa käytettävänä ruokaostoksiin, saattaisin myös itse ostaa luomutuotteita. Ruoan laatuun panostus saattaakin tulla tärkeämmäksi juurikin iän myötä, varallisuuden kasvaessa ja perheen lisääntyessä. Esimerkiksi lapsien hankinnan myötä ruoan terveellisyys ja ravintoarvot voivat muodostua tärkeämmäksi asiaksi kulutuspäätöksiä tehtäessä. Huomaan tämän myös omissa vanhemmissani. He tekevät kulutuspäätöksiään eniten laadun perusteella ja täten päätyvät useimmiten aina kalliimpaan tuotteeseen. Huomattava osa näistä tuotteista on luomua ja usein he ostavat tuotteita suoraan paikallisilta tuottajilta.” ”Itse opiskelijana haluaisin käyttää ja tukea enemmän luomutuotteita, mutta ilman säännöllisiä tuloja, niiden hinta tuntuu todella kalliilta. Mutta tulevaisuudessa valmistuttuani ekonomiksi, näen itseni potentiaalisena luomukirsikkatomaattien ostajana.” Luomukirsikkatomaattien hinta on siis niin korkea, että se riittää estämään jopa hyvin voimakkaana opiskeljoiden (ts. valistuneiden nuorten ihmisten) keskuudessa vallitsevan kotimaisuutta, ekologi- suutta ja terveyttä korostavan arvomaailman realisoitumisen kulutusvalintoina. Tästä seuraa paljon ristiriitaisuuden tunteita. ”Olen luomutuotteiden vähäisestä kulutuksestani huolimatta hyvin tietoinen luomutuotteiden vahvuuksista ja hyödyistä, sillä kotona meillä syötiin aina luomua, joten esseen aihe on kyllä hyvin lähellä sydäntäni. Muutos luomukanasta kaupan halpis fileesuikaleihin onkin ollut kovassa taistossa kotona oppimieni arvojen kanssa.” ”Kuun loppua kohden saatan valita luomun sijasta sen ”tavallisen” tuotteen täysin budjettisyistä, sillä en myöskään halua jättää kasviksia ostamatta rahan takia. Arvoina pitämäni asiat ja tekoni ovat siis välillä täysin ristiriidassa ja ne saattavat vaihdella riippuen siitä, missä kohtaa kuukautta mennään.” Maksan mielelläni kotimaisesta tuplahinnan, koska… 4.3.4. Korkeaa hintaa ei voi kuitenkaan pitää absoluuttisena esteenä tuotteiden menekille. Markkinoilla on paljon kalliita luksustuotteita, jotka menevät kaupaksi jopa paremmin kuin edullisemmat vastineen- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 36 sa. Markkinoija voi siis tehdä paljon ”perustellakseen” tai ”hyvittääkseen” hinnan kuluttajalle. Ennen kuin tähän teemaan palataan, tarkastellaan hieman kuluttajien irrationaalista suhtautumista hintaan luomukirsikkatomaattien osalta. ”Kuluttajalle itse hinta ei ole ongelma, vaan arvo. Maksan mielelläni kotimaisista marjoista tuplahinnan puolalaisiin verrattuna, koska koen, että tuote on arvokkaampi. Tämänkaltainen arvon luonti pitää onnistua tekemään myös kirsikkatomaateille, jotta niitä löytyy seuraavaksi ostoskoristani.” ”Ihmisillä on monta mentaalista tiliä eri asioille. Esimerkiksi itselläni on opiskelijana varaa osallistua tapahtumiin ja käydä ulkona lähes viikoittain, mutta ruokakaupassa asioidessani säästän ostamalla halvempia kirsikkatomaatteja, vaikka toiminkin siinä arvojani vastaan. Monen täytyy luopua jostain pystyäkseen kuluttamaan arvojensa mukaisesti tai hyväksyä se, että joutuu kärsimään huonoa omatuntoa, kun ei pysty elämään arvojensa mukaan.” Kuluttaja ei siis suhtaudu hintaan ehdottomalla rationaalisuudella, vaan tuotteet arvotetaan subjek- tiivisesti. Monessa tapauksessa korkea hinta voi jopa olla osa tuotteen viehätysvoimaa – halvat tuot- teet koetaan usein epäilyttäviksi, kalliit luotettaviksi. Toisin sanoen hinta voi olla osa tuotteen tari- naa. ”Hintaa ei missään nimessä voida aina pitää esteenä myynnille. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Lumenea, joka uudisti brändiään radikaalisti vuonna 2016, ja pystyi sen avulla myymään pohjoista eksotiikkaa aiempaa kalliimmalla. Lumenen markkinoinnissa korostuu juurikin raaka-aineiden alkuperä ja puhtaus, jotka ovat ehdottomasti suomalaisten tuotteiden myyntivaltteja. Tomaattien osalta markkinoinnissa voitaisiin korostaa samantyyppisiä asioita, ja erityisesti korostaa niitä ominaisuuksia, jotka tekevät luomutomaateista niin erinomaisia.” Kuluttajan huomiota voidaan monessa tapauksessa myös pyrkiä siirtämään pois hintalapusta, esi- merkiksi kehystämällä tuotteen tarjontaa. ”Esimerkiksi Stockmannilla kuluttajat todennäköisesti ostavat kalliimpia tuotteita, näin ollen myös luomua ja kotimaista, koska tarjonta ylipäätään koetaan laadukkaammaksi ja kalliimmaksi. Ehkä esillä ei edes ole vaihtoehtoisi halpatuotteita tai kuluttaja on jo Herkkuun astuessaan asennoitunut ostamaan kalliimpia tuotteita.” ”Toisaalta luomukirsikkatomaattien hinnat korostuvat (…) enemmän, jos ne ovat vierekkäin ulkomaisten ja tavallisesti valmistettujen kotimaisten kirsikkatomaattien kanssa. Hinnat eivät kuitenkaan kiinnitä huomiota silloin, jos luomutuotteet ovat kaikki yhdessä paikkaa, sillä silloin muutkin tuotteet ovat suhteessa kalliimpia.” Päivittäinen retki mummon maatilalle 4.3.5. Ensimmäinen askel kalliin hinnan perustelemiseksi on luoda kiinnostava brändi ja tarina suomalaisten luomukirsikkatomaattien ympärille. Esseevastauksissa uskotaan, että kyseistä tuotetta ei vielä ole markkinoitu juuri ollenkaan eikä se siksi erotu korvaavista tuotteista. ”Olen […] huomannut, että luomutuotteita ei paljoakaan mainosteta, eikä tuoda aktiivisesti esille sen hyötyjä verrattuna normaalisti tuotettuihin tuotteisiin. Luomutuotteet ikään kuin vaan ovat kaupan hyllyillä ja omassa nurkassaan vihannesosastolla, mutta tuntuu että kuluttajien on itse opittava suosimaan niitä.” Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 81/2019 37 ”Luomuruokia ei ylipäätään käsitellä tarpeeksi mediassa, vaan useimmiten luomuruoan huomaa vasta kaupan hyllyllä. Myös luomuruokien brändit ovat heikkoja ja usein tuntemattomia.” ”Ainakin itse ostaisin mieluummin ”Virtasen Matin luomutomaatteja” kuin pelkkia Pirkka luomutomaatteja.” Voimakasta ja määrätietoista brändinrakennusta ja tarinankerrontaa siis kaivataan. Koko brändinra- kennuksen pitäisi keskittyä tuomaan esille luomukirsikkatomaattien vahvuuksia ja sitä, että hintavuus johtuu muustakin kuin ylimääräisen liikevoiton tavoittelusta. ”Tahtoisin, että kuluttajalle saataisiin sellainen tunne, kuin ostamalla luomukirsikkatomaatteja hän ostaisin jotain perinteistä, suomalaista ja puhdasta. Markkinoinnissa voitaisiin käyttää hyväksi perinteistä, ehkä hieman vanhaa -70-luvun tyyliä vanhassa maalaistalossa, jossa lapset leikkivät pihalla ja naiset ovat pukeutuneet kesämekkoon.” ”Enemmän tunteisiin vetoava slogan voisi olla ”pieni päivittäinen retki mummon maatilalle”. ”Myös esimerkiksi toreilla ja markkinoilla ilmapiiri on sellainen, jossa kuluttajat tukevat mielellään luomua, johtuen näiden historiasta. Ennen tuoreet tuotteet tuotiin suoraan torille, josta ostajat saivat helposti ostaa mahtavia aineksia. Tällaistakin tarinankerrontaa voisi markkinoija käyttää hyödyksi.” Suomalaisiin perinnearvoihin (ts. kotimaisuuteen) vetoamisen lisäksi myös luonnonmukaisuus ja eko- logisuus voitaisiin tarinallistaa. Tämä onnistuisi esimerkiksi kertomalla tuotteen reitistä pellolta kulut- tajan pöytään luovassa narratiivimuodossa. ”Luomutuotteiden markkinointi kaipaisi ehdottomasti enemmän tarinankerrontaa – tarinoita tuottajista, luomutuotteiden ravintosisällön rikkaudesta, tuotannon puhtaudesta ja suomalaisen luonnon ainutlaatuisuudesta. Mikäli menekkiä halutaan kasvattaa, ei riitä, että pakkaukseen läntätään leppäkertun kuva, vihreä lehdykkä ja moninkertainen hinta, vaan kuluttajat haluavat konkreettisia syitä sille, miksi tuote on parempi.” ”Minulla on omakohtaista kokemusta useiden eri vihannesten ja marjojen kasvattamisesta. Kasvatin esimerkiksi viime kesänä kotona tomaatteja ja näin omin silmin, kuinka pelkällä vedellä ja auringolla tomaatit kasvavat pitkälle syksyyn asti. Tomaatit olivat kirkkaan punaisen värisiä ja erittäin maukkaita. Ne myös säilyivät yllättävän pitkään huoneenlämmössä poimittuina. Ei tarvittu mitään ihmekonsteja.” ”Jos ostamani vihannes on matkustanut enemmän maailmalla kuin minä itse, se ei välttämättä ole kaikkein puhtain tai terveellisin vaihtoehto.” Puhdasta luomua verrattuna torjunta-ainetomaatteihin 4.3.6. Kotimaisuus on suomalaisille hyvä myyntivaltti, varsinkin ruuan suhteen. Se on ollut suosittu jo pit- kään, ja saattaa olla käymässä niinkin, että kotimaisuuden korostaminen markkinoinnissa kärsii in- flaation. Kaiken pitää olla kotimaista ja puhdasta – muu ei kelpaa. Kotimaisuuden avulla ei siis voi enää erottua edukseen. Markkinoinnissa tärkeää on asettaa referenssipiste: kotimaiset luo