Älykkäästi luonnon voimin Kansallinen luonnonvarastrategia: Elämme murrosaikaa, jossa luonnonvarojen käytön hallinta edellyttää resurssi- ja osaamistalouden yhdistymistä uudella tavalla. Suomella on mahdollisuus saavuttaa kilpailuetu, luoda hyvinvointia ja kantaa globaalia vastuuta olemalla tässä eturintamassa. LUONNONVARAT SUOMEN MAHDOLLISUUTENA UUDET TOIMINTAMALLIT TARPEEN Suomella on luonnonvaroiltaan suhteellisen rikkaana ja osaamiseltaan korkeatasoisena maana erityisiä vahvuuksia ja intressejä edistää luonnonvarojen kestävää ja innovatii- vista hyödyntämistä. Tarvitaan yhteistä näkemystä pitkän aikavälin tavoitteista ja keinoista, joilla Suomi menestyy myös tulevaisuudessa. Luonnonvarat tyydyttävät ihmisten hyvinvoinnin ja talouden kannalta välttämättömiä tarpeita. Väestön ja kulutuksen kasvu johtaa siihen, että luonnonvarojen käyttö lisääntyy ja kielteiset ympäristövaikutukset kasvavat. Esimerkiksi luonnon monimuo- toisuus vähenee, ekosysteemien toimintakyky heikkenee ja kasvihuonepäästöt kasvavat. Ilmastonmuutos vaikuttaa luon- nonvarojen määrään, laatuun, alueelliseen jakautumiseen ja hyödynnettävyyteen. Maailmanlaajuinen kilpailu raaka-aineista kiristyy. Tuottavasta maasta ja vedestä muodostuu niukkuustekijöitä. Kilpailua voi- mistaa biomassan kysynnän kasvu. Kilpailu luonnonvaroista muuttaa globaaleja voimasuhteita ja voi heikentää yleistä tur- vallisuutta. Tärkeää on kyetä globaalisti luomaan hyvinvointia ja vaurautta kestävämmin. Tähän tarvitaan uusia liiketoiminnan, politiikan ja arjen käyttäytymisen toimintamalleja. Luonnonvarojen käytössä ja luonnonvarapolitiikassa on kyse yhteiskunnallisista valinnoista. Niiden tulee pohjautua ymmärrykseen siitä, mitkä resurssit ja toimintamallit luo- vat tulevaisuuden menestystä. Asioita ja niiden keskinäisiä riippuvuuksia tulee tarkastella kokonaisuutena. Ilman sys- teemistä lähestymistapaa muutoksia ei saada aikaan. Suomen kansantalous perustuu poikkeuksellisen vahvasti luon- nonvaroista saatavaan arvonlisään, ja tulevaisuudessa resurssien kysyntä kasvaa. Metsävaramme asukasta kohden ovat runsaat. Puusta valmistetaan pitkälle jalostettuja tuotteita vientiin. Pää- osin kotimaassa hyödynnettävät kiviaines- ja turvevarantomme ovat merkittävät. Suomessa on myös huomattavia mineraalisia varantoja. Muita tärkeitä luonnonvarojamme ovat mm. puhdas vesi, viljelykelpoinen ja rakentamaton maa sekä luonnontuot- teet, kuten marjat, sienet, kalat ja riista. Luonnonvarojen tulevaisuuden kysyntään, tarjontaan ja laatuun vaikuttavat mm. väestön ja kulutuksen kehitys, ilmastonmuutos ja -politiikka, sääntely, kansainvälisen kaupan kehitys, talou- delliset olosuhteet, geopoliittiset valtasuhteet ja teknologiset innovaatiot. Niiden vaikutuksesta luonnonvarat voivat niuketa Toimintaympäristö muuttuu nopeasti, mikä korostaa tuotanto- ja kulutusrakenteiden uudistamisen tarvetta. Tarvitsemme inves- tointeja kestävään tuotantoon ja osaamiseen, jotka tukevat kil- pailukykyä, työllisyyttä ja aluekehitystä. Samalla voimme viedä korkeatasoista osaamista, toimia aloitteellisesti kansainvälisessä politiikassa ja kantaa osaltamme globaalia vastuuta. tai runsastua. Esimerkiksi veden merkitys kasvaa, kun useat maapallon puhtaan veden puutteesta kärsivät alueet kuivuvat. Myös aivan uusia luonnonvaroja voidaan oppia hyödyntämään, tai tunnetuille varoille voidaan kehittää uusia käyttösovelluksia. Lisäksi luonnonvaroihin perustuvien aineettomien arvojen ja niihin perustuvien palvelujen merkitys kasvaa. Luonnonvaroihin perustuva varallisuus velvoittaa meitä käyttä- mään luonnonvaroja älykkäästi. Kotimaisia luonnonvaroja hyö- dyntämällä voidaan luoda työtä ja uutta yritystoimintaa sekä saada hyvinvointia ja arvonlisää. Se edellyttää, että ekosys- teemeistä huolehditaan niin, että ne voivat tuottaa ihmisen ja luonnon kannalta tärkeitä palveluja tulevaisuudessakin. Tärkeää on kyetä globaalisti luomaan hyvinvointia ja vaurautta kestävämmin Luonnonvaroihin perustuva varallisuus velvoittaa meitä käyttämään luonnonvaroja älykkäästi 2 Sekä kotimaisten että tuontiraaka-aineiden laajamittainen jalos- tus vientiin perustuu siihen, että Suomella on jokin kilpailuetu. Osaaminen on merkittävä vahvuutemme. Suomi on esimerkiksi luonnonvarojen käyttöön ja jalostamiseen tarkoitettujen lait- teiden johtava valmistaja. Osaamisen ja teknologian viennillä Suomi vaikuttaa luonnonvarojen käyttötapoihin myös maailmal- la. Osaamista on kehitettävä niin, että se vastaa tulevaisuuden vaatimuksia. Suomen menestyksen lähteinä voivat olla myös kestävät tuotantotavat, turvallisuus, puhtaus tai maine. Erityi- sesti resurssien käytön tehokkuus on merkittävä tulevaisuuden kilpailutekijä. Suomi voi olla houkutteleva kohde investoinneille, jotka perustuvat kestävään luonnonvarojen käyttöön ja resurs- sitehokkuuden edistämiseen. Kansantaloutemme on voimakkaasti kytkeytynyt globaaliin ainekiertoon. Noin puolet tuotantomme ainevirroista on seu- rausta vientituotteiden valmistuksesta. Toinen puoli tarvitaan Kuva 1. Suomen ainevirrat 2005. Ainekierto sisältää sekä materian että energianlähteet. (Lähde: ENVIMAT 2009, Suomen ympäristökeskus.) kotimaisen kulutuksen tyydyttämiseen (Kuva 1). Tuoduista luonnonvaroista merkittävimmät ovat metsä-, metalli- ja kemi- anteollisuuden tarvitsemia metalleja, mineraaleja, kemikaaleja ja polttoaineita. Osa näistä on kriittisiä muiden raaka-aineiden jalostamisen ja korkean teknologian kannalta. Myös maaseu- dun ja taajamien välillä kulkee runsaasti tietoa ja resursseja. Tulevaisuuden ratkaisuihin tarvitaan siten sekä kansainvälistä että kotimaista yhteistyötä. Suomessa on tarve kehittää kansantaloutemme ainekiertoa sekä ympäristökuormituksen vähentämiseksi että arvonlisän luomiseksi. Samalla on tarve vähentää riippuvuutta luonnonva- rojen tuonnista, edistää huoltovarmuutta sekä turvata kriittisten raaka-aineiden saanti myös kansainvälisiltä markkinoilta. Suomessa on tarve kehittää kansantaloutemme ainekiertoa sekä ympäristökuormituksen vähentämiseksi että arvonlisän luomiseksi Kotimaiset luonnon- varat 47% Tuonti 53% Vienti 52% Kotimainen kulutus 48% Suomen ainekierto Yhteiskunnan materiavirrat alkavat luonnonvaroista ja päätyvät lopulta luontoon tai kumuloituvat talouden rakenteisiin ja infrastruktuuriin. 3 VISIO JA STRATEGISET TAVOITTEET STRATEGIAN JOHTAMINEN Kuva 2. Strategian systeemisen ja dynaamisen johtamisen malli. Muutos edellyttää, että julkinen sektori, elinkeinoelämä ja kansalaisyhteiskunta yhdessä sitoutuvat visioon ja pyrkivät samaan suuntaan. Muutokseen tarvitaan uusi johtamismalli. Vision ja strategisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää dynaa- mista johtamismallia, jossa tavoitteiden asettaminen, toteutus, arviointi ja kehittäminen nähdään jatkuvana kokonaisuutena (Kuva 2). Lähestymistapa voidaan kiteyttää seuraavasti: Aluksi muodostetaan näkemys siitä, mihin suuntaan muutosten halutaan pitkällä aikavälillä vievän, ja se ilmaistaan strategian visiossa ja tavoitteissa. Sen jälkeen tunnistetaan ne keskeiset alueet, joiden rakenteita täytyy yhtä aikaa muuttaa, jotta pääs- tään haluttuun suuntaan ja tavoitteet toteutuvat. On tunnistet- tava, mitkä ovat ne askeleet, jotka on kullakin muutosalueella ensimmäiseksi otettava. (Kuva 3.) Näiden tavoitteiden toteuttaminen strategiassa ehdotetuin muutosaskelin lisää hyvinvointia ja kilpailukykyä sekä parantaa Suomen huoltovarmuutta. Stra- tegiaa toteutettaessa luodaan edellytyksiä ns. irtikytkennälle, jossa taloudellinen kasvu ei lisää ympäristön kuormitusta. Suo- malaisten ympäristökuormitus pienenee. Nämä ovat keskeisiä asioita, kun mitataan tavoittei- den saavuttamista. Luonnonvarastrategia tarkas- telee luonnonvaroja ja niiden käyttöä laajemmasta näkökul- masta kuin eri sektoreilta. Strategian toteuttaminen auttaa toteuttamaan monia muita luonnonvarojen käyttöön liittyviä tavoitteita. Näitä ovat esimerkiksi ilmasto- ja energiapolitiikan, luonnon monimuotoisuuden turvaamisen sekä metsäsektorin uudistumisen tavoitteet. Aloituspiste Prosessin arvionti, kehittäminen ja oppiminen Muutosaskelten ottaminen, kokeilut Ongelmien kartoitus ja tavoitteiden asettaminen Muutosalueiden ja -esteiden tun- nistaminen sekä muutosaskelten määrittäminen Älykkyydellä viitataan innovatiivisuuteen ja samalla kestävään ja vastuullisen toimintaan, jotka ovat olennainen osa tulevaisuu- den menestystä. Luonnon voimin kuvaa luonnonvarojen hyö- dyntämistä hyvinvoinnin lähteenä ja kestävää yritystoimintaa, joka turvaa myös luontoa ja sen monimuotoisuutta. Suunnan näyttö viittaa etsijän ja edelläkävijän rooliin kansainvälisessä politiikassa ja liiketoiminnassa. Visiota toteuttavat strategiset tavoitteet: �Suomessa on menestyvä korkean 1. arvonlisän biotalous. �Suomi hyödyntää ja kierrättää materi-2. aalivirtoja tehokkaasti. �Alueelliset voimavarat luovat kansal-3. lista lisäarvoa ja paikallista hyvin- vointia. ��Suomi on aloitteellinen edelläkävijä 4. luonnonvarakysymyksissä. 4 Älykkäästi luonnon voimin. Suomi voi hyvin ja näyttää suuntaa. Visio 2030: Pitkän aikavälin visio ja tavoitteet muodostavat strategiassa suunnan, jota kohti kuljetaan askel askeleelta. Koska toimin- taympäristössä on monia epävarmuuksia, on edettävä arvioi- vasti ja joustavasti. Esteiden tunnistaminen, kokeilut ja jatkuva oppiminen muokkaavat strategiaa. Toimijoita sitoutetaan demokraattisella, osallistavalla ja laaja- pohjaisella valmistelulla sekä käymällä tasavertaista dialogia, johon osallistuvat eri hallinnonalat, poliittiset päätöksentekijät, elinkeinoelämä, tutkimus- ja koulutusorganisaatiot, kansalais- järjestöt ja tiedotusvälineet. Muutos edellyttää sitä, että strategian toteuttamiseksi luodaan uusi johtamismalli: �Luonnonvarastrategian peruslähtökohdat sisällytetään hal-1. litusohjelman välitarkasteluun ja strategian ensimmäisiä askelia päätetään lähteä toteuttamaan. �Käynnistetään valmistelu, jonka tavoitteena on asettaa 2. korkean tason pysyvä elin strategian toteuttamista ja luon- nonvarapolitiikan koordinaatiota varten. Elin toimii päämi- Kuva 3. Strategian toteuttaminen pitkän aikavälin tavoitteita edistävin muutosaskelin. nisterin alaisuudessa (esim. talous- ja luonnonvaraneuvos- to). Valmistelutyö toteutetaan nykyisen talousneuvoston, luonnonvarainneuvoston, kestävän kehityksen toimikunnan ja valtioneuvoston kanslian yhteistyönä. �Tämä elin toimii systeemisen ja asteittaisen muutoksen 3. johtoelimenä. Se valmistelee agendan strategian toteut- tamissuunnitelmalle. Sen lisäksi tarvitaan ydintavoitteita toteuttavat teemaohjelmat, joilla on omat muutosaskeleita toteuttavat ryhmänsä. �Kansalaiskeskustelua ja laaja-alaista tiedonvälitystä tarvi-4. taan jo työn alkuvaiheessa. Sen käynnistämisessä median ja kansalaisjärjestöjen rooli on keskeinen. Heti alkuvaiheessa tarjotaan aiheesta laajasti tietoa sekä kannustetaan toimit- tajia ja kansalaisia perehtymään aihepiiriin. 6.0. Aloituspiste 3. Muutosalueen tunnistaminen 1. Ongelmien kartoitus 2. Pitkän aikavälin visio ja strategiset tavoitteet uu u 5. 8. 7. 4. Muutosaskel Jne. Aika 5 Esteiden tunnistaminen, kokeilut ja jatkuva oppiminen muokkaavat strategiaa MUUTOSALUEET Tavoitteiden toteutuminen edellyttää yhtäaikaisia ja toisi- aan tukevia muutoksia useilla yhteiskunnan osa-alueilla. Seuraavassa on esitetty keskeisimpiin muutosalueisiin liittyviä muutostarpeita. I Biotalous Arvonlisää ja hyvinvointia syntyy ennen kaikkea tehokkaan, vireän, uudistumiskykyisen ja innovatiivisen yritystoiminnan tuloksena. Yritystoiminta kehittää ja tarjoaa tuotteita ja palve- luita, joita asiakkaat arvostavat. Uuden sukupolven biotalous, jossa biomassoista saatavat monipuoliset kuidut ja kemialliset yhdisteet sekä biologiset prosessit toimivat uusien innovaatioi- den lähteenä, tarjoaa tähän monipuolisia mahdollisuuksia. Biomassaa voidaan kestävästi lisätä ja sillä voidaan korvata energiantuotannossa fossiilisia tuontipolttoaineita. Biotalous tulee kuitenkin nähdä nykyistä laajempana ja moniulotteisem- pana mahdollisuutena, jossa luonnonvaroja hyödynnetään biologisia prosesseja soveltaen ja jäljitellen kestävällä tavalla. Sen sovellusalueet voivat kattaa koko yhteiskunnan mukaan lukien energian, materian, elintarvikkeiden ja terveyspalvelu- jen tuotanto. Puu ja muut runsaat uusiutuvat luonnonvarat ja vesivarannot ovat kansallinen vahvuutemme biotalouteen tähdättäessä. Bio- talous tarvitsee myös mineraaleista valmistettuja korkealaatuisia materiaaleja ja laitteita, ja bioteknologiaa voidaan hyödyntää mineraalitaloudessa. Bioliiketoiminnalle ja sen tuotteille syntyy lisäarvoa raaka-ainei- den lähteinä olevan ympäristön turvallisuudesta, puhtaudesta ja vastuullisesta hoidosta. Biotaloutta on myös luonnonvaro- jen aineettomiin arvoihin perustuvien palvelujen, osaamisen ja liiketoiminnan kehittäminen. Kestävän lisäarvon tuottaminen edellyttää, että luonnonvaroja ja prosesseja vaalitaan. II Materiaalikierto Tehokkaalla materiaalikierrolla tarkoitetaan koko yhteiskunnan materiaalivirtajärjestelmää koskevaa lähestymistapaa. Tuotteet, palvelut ja energia tuotetaan resurssitehokkaasti ja mahdolli- simman pienin ympäristövaikutuksin. Yhteiskunnan käyttöön otettavat luonnonvarat pyritään pitämään talousjärjestelmän piirissä pitkään siten, että ne tuottavat mahdollisimman suuren lisäarvon ja mahdollisimman vähän arvokkaita materiaaleja pois- tuu lopullisesti talousjärjestelmästä. Esimerkiksi jäte voidaan nähdä väärässä paikassa olevana raaka-aineena. Tuotesuunnittelussa ratkaistaan pitkälti koko elinkaaren aikainen materiaalien käyttö, tuotteiden kestävyys ja kierrätysmahdol- lisuudet. Yhdyskuntien tasolla ennakoivan suunnittelun keinot voivat löytyä esimerkiksi kaavoituksesta. Siirtymä enenevästi kohti palvelu- ja osaamiskonseptien tuotantoa voi tukea kes- tävää materiaalikiertoa. Kestävät tuotantotavat, innovatiivinen teknologia ja korkea osaaminen parantavat resurssitehokkuutta. Materiaalikiertoihin liittyvän osaamisen kerryttäminen ja hyödyntäminen avaavat uusia niukkaresurssisuuteen perustuvia liiketoimintamahdol- lisuuksia kotimaassa ja kansainvälisesti. Esimerkiksi globaalin resurssitehokkuuden kannalta tuotteita on mielekästä valmis- taa siellä, missä resurssien käyttö on tehokasta. III Alueelliset voimavarat Monet luonnonvarat ovat paikkasidonnaisia. Niitä käytetään joko paikallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti tai kansainvälisesti. Eri tasojen välinen vuorovaikutus luonnonvarojen käytössä on tärkeä lähtökohta kestäville toimintatavoille. Maaseudun luonnonvarat ovat merkittävä yhteiskunnan voimavara ja teollisen toiminnan perusta. Toisaalta taajamien voimavaroja ovat mm. talousresurssit, yliopistot ja korkeakoulut sekä yritysten keskittymät. Tulevaisuu- den menestys perustuu siihen, että erilaisten alueiden väliset kytkennät tunnetaan ja niiden voimavarat saadaan yhdistettyä. Luonnonvaratuotannolla on usein alueellisesti ja paikallisesti merkittävä vaikutus työllisyyteen, väestön hyvinvointiin sekä asutusrakenteen pysyvyyteen. Alueelliset tuotantomallit vähen- tävät luonnonvarojen kuljetuksen tarvetta, kasvattavat huolto- varmuutta ja turvaavat paikallista hyvinvointia. Lisäksi paikalliset luonnontuotteet sekä luonnonvarojen aineettomat arvot (esim. maisema ja virkistys) sisältävät merkittäviä mahdollisuuksia lisätä ihmisten hyvinvointia ja luoda liiketoimintaa. Ympäristön kauneuteen, puhtauteen, hiljaisuuteen, terveysvaikutuksiin jne. perustuville palveluille on kasvava kysyntä. 6 Tuotesuunnittelussa ratkaistaan pitkälti koko elinkaaren aikainen materiaalien käyttö Biotaloudessa luonnonvaroja hyödynnetään biologisia prosesseja soveltaen ja jäljitellen kestävällä tavalla IV Kansainvälinen vuorovaikutus Luonnonvaroja käytetään osana globaalia taloutta, eivätkä luonnonvarakysymykset noudata valtiollisia tai organisatorisia rajoja. Ainevirtoja on siksi tarkasteltava ja ohjattava yli rajojen. Ilmasto- ja energiakysymykset määrittelevät tällä hetkellä vah- vasti kansainvälistä ympäristöpoliittista keskustelua. Kestävä ja tehokas globaali luonnonvarapolitiikka tukee ilmastopolitiik- kaa, mutta sille on tarvetta ja tilausta myös ilmastokysymyksistä riippumatta. Luonnonvaroilla on kiistattomat kytkökset myös vakauteen ja turvallisuuteen. Aktiivinen kansainvälinen toiminta ja vaikuttaminen lisäävät Suomen globaaleja kumppanuuksia sekä luovat liiketoiminta- mahdollisuuksia ja kilpailuetua. Kansainvälisellä yhteistyöllä voi- daan vaikuttaa siihen, että ohjauksen pirstaleisuuden haittoja vähennetään ja kansainväliset pelisäännöt tukevat luonnonva- rojen kestävää hyödyntämistä Suomessa. Suomi voi aloitteellisella toiminnallaan nostaa esiin globaalin luonnonvarapolitiikan ja yhteisvastuun tarvetta sekä vaikuttaa luonnonvarakysymysten käsittelyyn EU:ssa, YK:ssa, WTO:ssa ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä. V Hallinto ja sääntely Maiden välinen kilpailu kiristyy myös luonnonvarojen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Jotta Suomi olisi suotuisa ja houkutteleva toimintaympäristö menestyville, luonnonva- roja kestävästi käyttäville yrityksille, innovaatiojärjestelmän, fyysisen infrastruktuurin, talouspolitiikan, lainsäädännön ja hallinnon tulee tarjota sille suotuisat edellytykset. Muutosten ja resurssitehokkuuden kehittämisen tueksi tarvitaan kannus- tavaa ja esteitä purkavaa sääntelyä ja ohjausta, mukaan lukien aktiivista vaikuttamista EU:n päätöksentekoon. Yhteiskunnan valintojen tulee perustua riittävälle tiedolle sekä ainevirtojen tarkasteluun. Luonnonvarojen käytön suunnittelu ja ohjaus on sektoroitunut hallinnossa, lainsäädännössä ja tut- kimuksessa. Luonnonvarojen käyttöä ja suojelua tulee tarkas- tella yhtenä kokonaisuutena ja suunnitella riittävän pitkäjän- teisesti. Tämä edellyttää palvelumalleja, joilla tiedon tuottajat ja käyttäjät kohtaavat. Lisääntyvä kilpailu tuottavasta maasta, mineraalivaroista ja biomassojen käyttömuodoista luovat suun- nitteluosaamiselle myös kansainvälistä kysyntää. VI Osaaminen ja viestintä Tarve ymmärtää luonnonvaroihin vaikuttavia muutosvoimia ja niiden välisiä kytkentöjä lisääntyy, ja ennakoinnin tarve kas- vaa. Luonnonvaroihin liittyvä osaaminen sekä innovaatio- ja liiketoiminta ovat hajautuneet usealle sektorille. Biotalouden ja materiaalikierron kehittäminen edellyttää, että suomalainen oppimis- ja innovaatiojärjestelmä tuottaa maailman huippua edustavaa luonnonvaraosaamista yli rajojen. Osaajien liikku vuutta ja yhteistyötä tarvitaan kansainvälisesti, eri sektoreiden kesken sekä liike-elämän, tutkimuksen ja hallinnon välillä. Monet luonnonvarojen käytöstä syntyvien ympäristövaikutusten kustannukset päätyvät muiden maiden ja tulevien sukupolvi- en maksettavaksi. Globaalit kytkennät jäävät usein huomiotta ja haittavaikutukset arvottamatta. Esimerkiksi piilovirtojen ja logistiikan osuutta vaikutuksissa ei riittävästi tunneta. Strate- gian toteutuksen kannalta on tärkeää tunnistaa ainevirtojen ketjut, niiden vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan sekä niistä aiheutuvat todelliset kustannukset. Kuluttajien on saatava riittävästi tietoa ja kannusteita resurs- sitehokkaiden valintojen tueksi. Ympäristökasvatusta tarvi- taan lisäämään lasten ja nuorten ymmärrystä luonnonvarojen merkityksestä. 7 Suomi voi aloitteellisella toiminnallaan nostaa esiin globaalin luonnonvarapolitiikan ja yhteisvastuun tarvetta Seuraavassa esitetään ensimmäiset muutosaskeleet, joissa on käynnistettävä nopeasti erityyppisiä kehittämishankkeita. Tämä on strategisten tavoitteiden saavuttamisen ensimmäi- nen vaihe. Muutosaskelten yhteydessä on esimerkinomaisesti ehdotettu muutosta toteuttavia tahoja. Listassa ensimmäiseksi mainitun tahon ehdotetaan kokoavan toimijat yhteen kehittämis- hankkeiden suunnittelemiseksi sekä osallistuvien tahojen määrittämiseksi. Myös muita kuin muutosaskelissa nyt listat- tuja toimijoita tarvitaan strategian toteuttamisessa. 1. Bio-osaaminen ja liiketoiminta Kehitetään erilaisten bioainesten varantoihin ja ominaisuuksiin liittyvää osaamista, jonka päämääränä ovat lisäarvoa tuottavat ja ympäristön kannalta kestävät liiketoiminnat. Tunnistetaan uusia bioraaka-aineiden lähteitä ja kehitetään niiden käyttö- sovelluksia. Kehitetään kustannustehokkaita biomateriaalien tuotanto- ja prosessiteknologioita, joilla on mahdollista valmis- taa uusia korkean lisäarvon tuotteita. Tunnistetaan toiminnan ympäristövaikutukset ja ehkäistään niitä. Tunnistetaan liiketoi- mintaa haittaavia riskejä ja esteitä sekä puretaan niitä. Tarkas- tellaan mahdollisuuksia myös pk-sektorin näkökulmasta. (TEM, MMM, OPM, Tekes, VTT, metsäteollisuus ja muut yritykset, MTK, SHOKit, tutkimuslaitokset.) 2. Biojalostamot Edistetään sellaisten biojalostamojen käynnistämistä, jotka jalostavat orgaanista ainesta sekä tuottavat energiaa ja uusia raaka-aineita. Kehitetään teknologioita ja liiketoimintamalleja, joilla monipuolisten paikallisten bioainesten käyttöä voidaan edistää myös alueverkkona. Luodaan ja kokeillaan toimintamal- leja, joissa kehitetään biomateriaalin keruun logistisia ketjuja sekä puhdistusmenetelmiä. (Tekes, TEM, MMM, VTT, metsä- teollisuus ja muut yritykset, MTK, tutkimuslaitokset.) 3. Materiaalikierron hallinnan kehittäminen Kehitetään laskentamenetelmiä ja mittareita, jotka kuvaavat luonnonvarojen käyttöä ja ainevirtoja siten, että ne huomioivat mm. piilovirrat ja koko logistiikkaketjun. Kokeillaan niiden toimi- vuutta käytännössä. Evaluoidaan materiaalikiertoa eri sektoreilla ja hallinnon tasoilla ja kehitetään tehokasta materiaalikiertoa tukevia järjestelmiä. Valmistellaan kansallinen resurssitehok- kuusohjelma. (Luonnonvarastrategian koordinaatioelin, Motiva, yritykset, Syke, GTK.) 4. Tuotelähtöinen resurssitehokkuus Perustetaan tuotelähtöisen ympäristöjohtamisen kansallinen osaamisverkosto, joka kokoaa alan kotimaisen osaamisen. Tue- taan ympäristömyötäisen tuotesuunnittelun (DfE) integroimista yritysten johtamisjärjestelmiin. Edistetään EU:n tuotelähtöisen ympäristöpolitiikan (IPP) jalkauttamista käytännön ohjauskeinoi- hin niin EU:ssa kuin kansallisesti. Sisällytetään resurssitehok- kuusnäkökulma osaksi julkisten hankintojen politiikkaa. Luodaan ja otetaan käyttöön ainevirtoihin ja elinkaaritarkasteluun poh- jautuvia tuotemerkintöjä, jotka soveltuvat sekä materiaali- että energiaratkaisujen arviointiin. (YM, TEM, EK, Motiva.) 5. Kiertoon palauttaminen ja sulkeminen Edistetään tuotannon sivuvirtojen hyödyntämistä raaka-aineena ja energialähteenä. Perustetaan materiaalikiertoa tukevia tie- topankkeja. Demonstroidaan uusia konsepteja, joissa jätteiden sekä materiaali- että energiahyötykäyttö turvataan. Kehitetään teknologioita, joilla esimerkiksi kaatopaikoille varastoituneet arvokkaat ainekset saadaan hyötykäyttöön. Edistetään paikal- listen bioainesten, kuten lietteen ja tuhkan, kierron sulkemista sekä palauttamista osaksi ravinnekiertoa. Edistetään kiertoon palauttamisen sekä kierron sulkemisen luomia liiketoiminta- mahdollisuuksia. (YM, TEM, Tekes, Syke, GTK, MTK.) 6. Yritysten resurssitehokkuus Lisätään yritysten resurssitehokkuutta neuvonnan, palveluiden laadullisen kehittämisen, yritystukien tai verohelpotusten avulla. Lisätään energiatehokkuussopimuksiin liittymisen taloudellisia kannusteita. Kehitetään työkaluja ja menetelmiä resurssitehok- MUUTOSASKELEET 8 Edistetään kiertoon palauttamisen ja kierron sulkemisen luomia liiketoimintamahdollisuuksia Luodaan paikallista biojalostamotoimintaa alueverkkona kuuden lisäämiseksi. Edistetään energia- ja materiaalitehok- kuutta lisääviä teknologioita ja elinkaarisuunnittelua rakenta- misessa. Lisätään rakennuttajien materiaali- ja energiatehok- kuusosaamista. (TEM, YM, EK, Motiva, Rakennusteollisuus RT, yritykset.) 7. Aineettomiin luonnonvaroihin perustuvat palvelut Edistetään aineettomiin luonnonvaroihin perustuvia palveluita sekä niihin perustuvaa osaamista, innovaatioita, tuotteista- mista, markkinoita ja liiketoimintaa sekä luonnonvarojen hal- linta- ja omistusoikeudet huomioon ottavia markkinalähtöisiä mekanismeja. Kehitetään tietopohjaa ja toimintamalleja, jotka liittyvät luonnonarvojen, virkistysarvojen ja elämysoikeuksien kauppaan sekä ekosysteemipalvelujen ylläpitoon. Parannetaan luontomatkailun toimintaedellytyksiä. Käynnistetään tutkimus- ja demonstraatiohankkeita, jotka konkretisoivat ekosysteemien tarjoamia palveluita ja mittaavat niiden arvoa. (MMM, TEM, YM, MTK, Syke.) 8. Hajautetut tuotantomallit Kehitetään hajautettuja energian-, materiaalien ja elintarvik- keiden tuotannon ja jakelun liiketoimintamalleja. Luodaan paikallista biojalostamotoimintaa alueverkkona. Kehitetään valtakunnallisia konsepteja, joilla vähennetään hajautettuun tuotantoon liittyviä yrittämisen riskejä. (MMM, TEM, YM, Sitra, MTK, maakuntien liitot.) 9. Maaseudun ja kasvukeskusten vuorovaikutus Lisätään ymmärrystä maaseudulla sijaitsevien luonnonvaro- jen merkityksestä kansallisena voimavarana. Luodaan uutta osaamista ja innovaatiopotentiaalia edistämällä maaseudun ja kasvukeskusten välistä vuorovaikutusta. Käynnistetään kokei- luja, joilla edistetään maaseudun ja kasvukeskusten välistä verkottumista luonnonvaroihin perustuvassa liiketoiminnassa. (Sitra, YTR, MTK.) 10. Alueelliset strategiat Kehitetään sellaisia alueellisia luonnonvarastrategioita ja niiden toteuttamismekanismeja, jotka tukeutuvat paikallisiin vahvuuk- siin ja toteuttavat kansallista luonnonvarastrategiaa. Sidosryh- miä ja kansalaisia osallistetaan työhön laajasti. Sisällytetään resurssitehokkuusnäkökohdat aluekehityksen rahoitusohjel- mien rahoituskriteereihin. (Maakuntien liitot, ELY:t ja muut maakunnalliset toimijat, VM.) 11. Ympäristö- ja luonnonvaraosaamisen vienti Vientiin ja kansainvälistymiseen tähtäävää luonnonvaralii- ketoimintaa edistetään osana Suomen Cleantech-brändiä (ympäristöteknologian ja osaamisen tavaramerkki). Ediste- tään luonnonvarojen kestävää käyttöä edistävien sosiaalisten innovaatioiden sekä hallinnollisen, organisatorisen ja vies- tinnällisen osaamisen vientiä. Viennin ja kansainvälistymi- sen edistäminen edellyttää erityisesti sitä, että riskirahoitus turvataan ja että yhteistyömahdollisuuksia kansainvälisten yritysten ja organisaatioiden kanssa hyödynnetään, rahoitus- laitokset mukaan lukien. Luonnonvaraliiketoiminnan edelly- tyksiä parannetaan osana kauppa- ja kehityspolitiikkaa. (EK, TEM, UM, Finpro, yritykset, Ympäristö ja luonnonvarat tutki- muskonsortio.) 9 Laaditaan kansallinen mineraali- ja kiviainestrategia, jossa tarkastellaan mineraalien ja kiviainesten pitkän aikavälin käyttöä 10 12. Kansainväliset mittarit ja pelisäännöt Edistetään sellaisten kansainvälisten kestävyyskriteerien, stan- dardien sekä laskenta- ja seurantamenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa, jotka arvioivat luonnonvarojen käyttöä koko- naisuutena. Kehitetään yhteisiä kansainvälisiä pelisääntöjä. Edistetään markkinaperusteisia mekanismeja ja kansainvälisiä ohjauskeinoja, joilla luonnonvarojen käytön kaikki kustannukset saadaan sisällytettyä hintoihin. Huolehditaan kauppapolitiikan ja muiden keinojen avulla siitä, että strategisia ja kriittisiä luon- nonvaroja on saatavilla kansainvälisiltä markkinoilta. (YM, UM, MMM, elinkeinoelämä.) 13. Kansainvälinen luonnonvarapolitiikka Toimitaan aloitteellisesti ja vastuullisesti, jotta saadaan luoduk- si sellainen kansainvälinen luonnonvarapolitiikka, joka edistää globaalia kestävyyttä, oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta ja yritysten tasavertaisia toimintaedellytyksiä. Luonnonvaradip- lomatia integroidaan osaksi ulkopolitiikkaa, etenkin kauppa- ja kehityspolitiikkaa sekä laajan turvallisuuden politiikkaa. Luonnon- varakysymykset otetaan osaksi kansallista EU-strategiaa. (UM, YM, MMM, TEM, VNK, elinkeinoelämä, tutkimuslaitokset.) 14. Luonnonvarakohtaiset strategiat Laaditaan kansallinen mineraali- ja kiviainesstrategia, jossa tar- kastellaan mineraalien ja kiviainesten pitkän aikavälin käyttöä. Luonnonvarastrategian tavoitteet otetaan huomioon kansallisen suo- ja turvestrategian valmistelussa sekä eri luonnonvarojen käyttöä ohjaavien sektoristrategioiden laadinnassa ja päivityk- sessä. Sektoristrategiat valmistellaan laajapohjaisesti ja aktiivista yhteiskunnallista keskustelua edistäen. (Luonnonvarastrate- gian koordinaatioelin, TEM, MMM ja YM.) 15. Hallinnon työnjako, yhteistyö ja säädökset Selvitetään luonnonvarakysymyksiin liittyvät vastuut eri hal- linnonaloilla ja kehitetään luonnonvarojen käytöstä vastaavien ministeriöiden ja muun hallinnon välistä yhteistyötä ja työnja- koa luonnonvarastrategian tavoitteita tukevaksi. Selvitetään ne lainsäädännölliset ja hallintomenettelyihin liittyvät esteet, jotka vaikeuttavat biotalouden ja materiaalikierron kehittämistä. Ote- taan luonnonvarastrategian tavoitteet huomioon uusien lakien valmistelussa. Selvitetään maankäytön suunnittelun kehittämis- tarpeet, jotka liittyvät luonnonvarojen käyttöön. Suunnitellaan luonnonvarojen käyttöä pitkäjänteisemmin sekä kansallisella että maakunnallisella tasolla. (Luonnonvarastrategian koor- dinaatioelin, YM, TEM, MMM, OM.) 16. Luonnonvaratilinpito ja taloudelliset kannusteet Kehitetään kansantalouden ainevirtojen ja ympäristövaikutusten arviointimalleja sekä luonnonvaratilinpidon menetelmiä osana kansantalouden tilinpitoa. Kokeillaan niiden käyttöönottoa hal- linnon eri tasoilla ja liiketoiminnassa. Ohjataan arjen käyttäyty- mistä taloudellisin kannustein sekä valmistellaan ja toteutetaan strategian tavoitteita tukeva verouudistus. (VM, Syke, Thule- instituutti, Tilastokeskus ja muut tutkimuslaitokset.) 17. Ennakointi ja integroiva osaaminen Kehitetään luonnonvarakysymyksiin liittyviä monialaisia enna- kointiverkostoja. Etsitään entistä tehokkaammin luonnonva- rastrategiaa tukevaa kansainvälistä tietoa ja osaamista sekä kehitetään yhteistyömalleja niiden hyödyntämiseksi. Vahvis- tetaan tutkimuksessa ja koulutuksessa osaamista, joka liittyy luonnonvarakysymysten laajoihin kokonaisuuksiin: kehitetään verkostoja ja koordinaatiota sekä tehdään laitos- ja oppirajoja ylittäviä rakenteellisia uudistuksia. Kiinnitetään osaamisver- kostojen huomio luonnonvarastrategian ja sen tavoitteiden tukemiseen. Osaamisverkostoja ovat mm. osaamiskeskukset ja strategiset huippuosaamisen keskittymät. (OPM, Sitra, VNK, Finpro, SHOKit, tutkimuslaitokset.) 18. Päättäjäkoulutus Käynnistetään keskeisille yhteiskunnallisille vaikuttajille suun- nattu, luonnonvarakysymyksiä laajasti strategian pohjalta tar- kasteleva koulutusohjelma. (Luonnonvarastrategian koor- dinaatioelin.) Kehitetään luonnonvarakysymyksiin liittyviä monialaisia ennakointiverkostoja Luonnonvarojen älykkääseen käyttöön perustuva tulevaisuuden menestys edellyttää laaja-alaisia ja syvällisiä muutoksia. Kokoamalla eri toimijat yhteen kansalliseen strategiaprosessiin Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tavoitteena on ollut auttaa tunnis- tamaan muutoksia ja tekemään ne mahdollisiksi. Kansallinen luonnonvarastrategia laadittiin laajassa yhteistyössä politiikan, hallinnon, elinkeinoelämän, tutkimuksen, järjestöjen sekä median kanssa. Strategisen tiedonhankinnan tueksi kutsuttiin laaja asiantuntijaverkosto, joka tuki strategiaryhmän työtä sekä verkkotyöskentelyn että seminaarien avulla. Kaikille kiinnostuneille tarjottiin mahdollisuus osallistua strategiatyöhön vastaamalla julkisessa verkkotyökalussa, mihin kysymyksiin luonnonvarastrategiatyön pitäisi vastata ja miten. Lisäksi hyödynnettiin useiden eri toimialojen yhteisen Luodin-viestintäkampanjan teemapäivien tuloksia. Sitran roolina strategiatyössä oli työprosessin suunnittelu, koordinointi ja raportointi. Vastuu strategian toteuttamisesta ja kehittä- misestä on poliittisilla päätöksentekijöillä, työhön osallistuneilla sekä yhteiskunnan toimijoilla laajasti. Strategia luovutettiin päämi- nisterille huhtikuussa 2009. Lokakuusta 2008 helmikuuhun 2009 toimineen strategiaryhmän työskentelyyn osallistuivat: Sitran luonnonvaratiimin muodostivat: Eeva Hellström (projektinjohtaja), Tapio Anttila, Eero Mikkola (Metsäntutkimuslaitos), Jaana Roos (Suomen Akatemia), Johanna Soininen ja Jonna Stenman. Copyright © Sitra 2009 Raportteja voi tilata Sitrasta, puhelin (09) 618 991, sähköposti: julkaisut@sitra.fi ISBN 978-951-563-666-9 (nid.) ISBN 978-951-563-667-6 (URL:http://www.sitra.fi/fi/Julkaisut) ISBN 978-951-563-671-3 (hft.) ISBN 978-951-563-672-0 (URL:http://www.sitra.fi/sv/Publikationer/publikationer.htm) ISBN 978-951-563-673-7 (paperback) ISBN 978-951-563-674-4 (URL:http://www.sitra.fi/en/Publications/publications.htm) LUONNONVARASTRATEGIAN VALMISTELUPROSESSI Sirkka Hautojärvi (pj.) Tarja Cronberg, Kestävän kehityksen toimikunta Elina Grundström, Vihreä Lanka Ensio Hakkarainen, Rakennusteollisuus RT ry Marko Hakovirta, Metso Corporation Michael Hornborg, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. Jussi Kahlos, Suomen Metsäyhdistys ry Ilkka Kananen, Huoltovarmuuskeskus Lea Kauppi, Suomen ympäristökeskus Ilmo Kolehmainen, Metsähallitus Juha Kuisma, Suomen maatalousmuseo Sarka Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala, Elinkeinoelämän keskusliitto EK Esko Lotvonen, Lapin liitto Marjo Matikainen-Kallström, Eduskunta Pekka Nurmi, Geologian tutkimuskeskus Piia Nurmi, Turun kauppakorkeakoulun Vastuullisen liiketoiminnan keskus Annika Nyberg Frankenhaeuser, Yleisradio Oy Hannele Pokka, Ympäristöministeriö Anders Portin, Metsäteollisuus ry Anne-Christine Ritschkoff, VTT Juha Rutanen, Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry Jaakko Silpola, Turveteollisuusliitto ry Markku Stenborg, Valtiovarainministeriö Petri Suuronen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Petteri Taalas, Ilmatieteen laitos Satu Taiveaho, Eduskunta Kimmo Tiilikainen, Luonnonvarainneuvosto Laura Torvinen, Ulkoasiainministeriö Harri Turpeinen, Neste Oil Oyj Jarmo Vaittinen, Maa- ja metsätalousministeriö Erkki Virtanen, Työ- ja elinkeinoministeriö Hannu Vornamo, Kemianteollisuus ry Jyrki Wallin, Agronomiliitto ry Eero Yrjö-Koskinen, Suomen luonnonsuojeluliitto ry Henrik Österlund, Motiva Oy 11 Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra ISBN 978-951-563-667-6 www.sitra.fi/luonnonvarastrategia - www.sitra.fi/naturresurser - www.sitra.fi/naturalresources Ulkoasu ja toteutus: MTA Design Oy Kuvat: Haap Media Inc.