METSÄNTUTKIMUSLAITOS -KYMIN OSAKEYHTIÖ metsäntutkimusalue Nynäs Kansikuva: Hoilon kuusikko helmikuussa 1961 Nynäsin metsäntutkimusalue Perustaminen. Marraskuun 10 päivänä 1959 allekirjoitettiin Hel singissä metsäntutkimuslaitoksen ja Kymin Osakeyhtiön välillä sopi mus, jolla Kymin Oy myöntää metsäntutkimuslaitokselle oikeuden korvauksetta suorittaa metsäntutkimusta omistamallaan Nynäsin tilalla Heinolan läheisyydessä. Sopimusta oli huolellisesti valmisteltu lähtien siitä toteamuksesta, että se tarjoaa molemmille osapuolille tärkeitä etuja. Metsäntutkimuslaitoksen kokeilualuever kostossa Nynäs merkitsee kipeästi kaivattua täydennystä Vesijaon kokeilu alueeseen sekä samalla mahdollisuutta entistä paremmin paneutua suuren puunjalostusyhtymän metsällisiin ongelmiin. Kymin Oy taas on jo kauan harjoittanut koe- ja tutkimustoimintaa omistamillaan laajoilla metsäalueilla ja nimenomaan juuri Nynäsin alueella. Sopi mus metsäntutkimuslaitoksen kanssa merkitsee tämän tutkimustoi minnan tähänastista tehokkaampaa keskittämistä Nynäsin alueelle sekä metsäntutkimuslaitoksen tutkijain ja yhtiön ammattimiesten entistä kiinteämpää yhteistyötä. Sijainti. Kokeilumetsän sijaintia valaisee tämän vihkosen taka kannen sisäsivulla oleva piirros. Alueen eteläisin kohta sijaitsee 61°06' leveysasteella, pohjoisin 61°13' leveysasteella. Läntisin osa ulottuu 25°56' pituusasteeseen ja itäisin 26°06' (Greenwichistä). Kunnallisesti Nynäs jakautuu Heinolan kaupungin (pohjoisosa, 910 ha) ja Heinolan maalaiskunnan (eteläosa, 2 820 ha) kesken. Nynäsin tutkimusmetsä kuuluu Kymin Oy:n Päijänteen hoito alueeseen. Hoitoalueen toimisto on Heinolan kaupungissa Vanha- Lahdentie 4:ssä. Aluemetsänhoitajina ovat toimineet metsänhoitaja E. B. Eklund vv. 1907—18, piirinhoitaja S. Sepänaho vv. 1918—46, metsänhoitaja J. E. Niinikoski vv. 1946—62 ja metsänhoitaja O. Pesonius vuodesta 1962. Kymin Oy on varannut tutkijoita varten asuntopaikan Suurijärven metsätyömiesasuntolan yhteyteen ja tut 2 Suurijärven asuntola tammikuussa 1956 kimustyössä tarpeellista aputyövoimaa varten majoitustilaa käm pässä. Mainittakoon myös, että partiotyön tukemista silmällä pitäen on luonnonkauniille paikalle Läpiänniemeen varattu viihtyisä kämppä. Pinta-ala. Kokeilumetsän koko pinta-ala on 3 696 ha, mistä kasvullista metsämaata on 91,0 °/o, huonokasvuista 4,7 %, jouto maata 0,7 % ja muuta maata 3,6 °/o. Kokeilualueen esivaiheita. Heinolan ympäristöä ja erityisesti Nynäsin aluetta ei ole järjestelmällisesti arkeologisesti tutkittu, mistä syystä löytöihin perustuvat tiedot ovat sattumanvaraisia. Alueen asema Jyrängön virran varrella antaa kuitenkin aihetta olettaa, että sitä on asuttu jo esihistoriallisena aikana. Heinolan pitäjästä on tehty sekä kivi- että rautakautisia irtolöytöjä. Ainoa Nynäsin alueelle sijoitettava muinaislöytö on kivikautinen kaksois 3 kirves (KM 10499), josta on käytettävissä seuraavat löytötiedot: "Löydetty keväällä 1936 Heinolan pitäjän Jyrängön kylästä Jyrän gön kylän entiseltä paikalta Sepänniemeen johtavan tien varrelta. Esine löytyi pellosta ojankaivuussa n. 40 cm syvältä." Nynäsin säteri kuului 1600-luvun alkupuolella Myrskylän eli Mörsknäsin kartanon laajoihin takamaihin. Myrskylän kartanon omisti niihin aikoihin vanha Skotlannista polveutuva Forbes-suku. V. 1678 solmi Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväen eversti luutnantti Fredric Adolph van der Pahlen avioliiton Sophia For besin, Myrskylän kartanon silloisen omistajan eversti Ernst Johan nes Forbesin tyttären kanssa, jolloin he todennäköisesti myötäjäisinä saivat Nynäsin tilan. Aivan varmaa on, että Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsu mestari Johan Ramsay, joka v. 1712 nai myöhemmin v. 1678 aate loidun parooni van der Pahlenin ja vaimonsa Sophian tyttären Christinan, sai omakseen Nynäsin säterin. Tästä kartanosta Ramsay teki sukuhaaransa kantatilan, jolla sitten monet sukupolvet tulivat elämään ja toimimaan kotikartanonsa hyväksi. Viimeisin Nynäsin Suurijärven sauna tammikuussa 1956 4 Ramsayn sisarpuoli Juliana Sofia Ramsay oli v. 1843 solminut avio liiton valtioneuvos Carl Daniel von Haartmanin kanssa. Heidän tyttärensä Naema Maria Helena oli v. 1873 mennyt naimisiin Turun Hovioikeuden kanslistin, sittemmin senaattori Oskar Fredrik Wil helm Gyllingin kanssa ja näin tila siirtyi Gylling-suvulle. Edellä on lyhyesti selostettu Nynäsin tilan vaiheet eri sukujen omistuksessa. Vuodesta 1896 tuli vanhan sukukartanon vaiheissa merkityksel linen vuosi. Tilan siirryttyä koko tunnettujen vaiheittensa ajan perintönä sukupolvesta toiselle sen nyt osti Tampereen Kattohuopa tehdas Oy:n isännöitsijä Rudolf Elving sanotulle toiminimelle. Samanaikaisesti aloitettiin Rudolf Elvingin toimesta Kymijoen Voikkaankoskeen perustettavan puuhiomon ja paperitehtaan raken nustyöt. Jo v. 1872 olivat Kymmene Aktiebolag ja Kuusankoski Aktiebolag saaneet oikeuden puunjalostusteollisuuden harjoittami seen ja siihen tarvittavien laitosten rakentamiseen Kuusankoskeen. V. 1904 nämä kolme edellä mainittua yritystä yhdistettiin yhdeksi liikeyritykseksi ja silloin Nynäsin vanhaan säteriin kuuluvat laajat maat joutuivat suuren teollisuusyhtymän Kymin Osakeyhtiö— Kymmene Aktiebolagin huostaan. Nynäsin tilan maanviljelys vuokrattiin v. 1899 Heinolan Panimo Oy:lle 20 vuodeksi, joten maanviljelyspuoli siirtyi lopullisesti v. 1919 edellä mainitun toimi nimen hoitoon. Nynäsin säteri, jonka pinta-ala on alunperin ollut 5 000 ha, joutui vv. 1904—1920 luovuttamaan maata torpille ja mäkitupa laisille yhteensä peltona, niittynä ja metsämaana 226 ha, minkä jälkeen tilan pinta-ala käsitti Nynäsin metsämaat ovat suurelta osalta olleet lihavia, paikoin runsaasti koivua kasvavia maita. Voi havaita, että hakkuut, jotka ovat kohdistuneet järeään havupuustoon, eivät edellä mainittuna aikana ole olleet kovin voimakkaita; sen sijaan koivualueilla olivat Peltoa Niittyä Metsämaata Yhteensä ha ha ha ha 240 10 4 525 4 775 5 80-vuotias metsänhoitaja E. B. Eklund v. 1917 istuttamassaan Hoilon kuusikossa marraskuussa 1962 hakkuut paikoin päätehakkuun luontoisia. Kerrotaan, että vv. 1910—1915 Kymin Oy myi Tornator AB:lle 300 000 runkoa koi vuja ä 1:—/ runko. Tämän myynnin johdosta syntyneille osittaisille päätehakkuualueille istutettiin v. 1917 metsänhoitaja E. B. Ek lundin toimesta 2-vuotisia kuusentaimia, joista metsiköistä on har vennuspuuna saatu jo useita kertoja kuusipaperipuuta. Samoin on yhtiölle jääneiden torppien pelloille istutettu 2-vuotisia kuusentai mia (Korventorppa, Manskivi ja Tähtiniemi). Itsenäisyytemme alkuaikoina joutui Nynäsin tila voimakkaam pien metsänhoidollisten toimenpiteiden kohteeksi. Keinollista uudis tusta (kuusen istutusta) suoritettiin paljon, tosin täystiheän metsän 6 Evätmäen kuusenistutusalue v. 1939 alle, samoin jossakin määrin männynkylvöä kuivimmille kankaille. Metsien kasvua seurattiin 1920-luvun alkupuolella tekemällä paljon koealoja, mutta parin mittauksen jälkeen ne poistettiin. 1930-luvulla perustettuja koealoja on vielä käytössä ja niissä on suoritettu jatku vasti mittauksia. Tähtiniemessä, jossa oli suoritettu voimakkaampia hakkauksia, on selvästi havaittavissa eri vuosina syntyneitä, hyvin onnistuneita, kauniita istutuskuusikoita. Heikoimpiin peltoihin ja pellonkulmiin on istutettu lehtikuusta ja murrayana-mäntyä. Tähti niemessä on myös siellä täällä istutettu pieniä aloja sembraa, tam mea ja jalokuusta. Ns. Korventien varrella samoin kuin Nikkar niemessä on nuoria pihtakuusitaimistoja. Evätmäen rinteellä on omorica-istutus, joka tosin MHL:n aikana pakkolunastettiin. Kaik 7 Evätmäen kuusenistutusalue v. 1949 kiaan oli Nynäsin tilalla ennen talvisotaa keinollisesti uudistettuja alueita n. 800 ha. Hakkuumäärät olivat vv. 1920—1939 noin 12 000—17 000 p-m s erilaista puutavaraa vuodessa. Ojia kaivettiin vastaavana aikana n. 35 000 jm. Pinta-ala väheni osaksi yksityisille myytyjen pienien palstojen ja osaksi Lahti—Heinola rautatiealueen pakkolunastuksen kautta 49 ha ollen vuoden 1939 lopussa Peltoa Niittyä Metsämaata Yhteensä ha ha ha ha 240 10 4 476 4 726 8 Salijärven maisemia helmikuussa 1963 Oli luonnollista, että sotien aikana vv. 1940—1944, jolloin työ voimasta oli puute, myöskin Nynäsissä metsän hakkuut olivat pie niä hoitotöistä puhumattakaan. Erilaista puutavaraa hakattiin täl löin 5 000—8 000 pm 3 vuosittain, mistä valtaosa oli polttopuuta. Sotien aikana perustettiin Puukemia Oy, jolle myös Nynäsin maista 9 jouduttiin myymään 21 ha. Samoin pika-asutustoiminta, joka sotien välillä oli vilkkaimmillaan, verotti Nynäsistä 341 ha, joten vuoden 1944 lopussa tilan kokonaispinta-ala oli seuraava: Sotien jälkeen, varsinkin 1950-luvulla Nynäsin tilan metsät ovat joutuneet voimakkaitten hakkuutoimenpiteiden kohteeksi. Kaikki sotien jälkeiset hakkuu- ja hoitotoimenpiteet selviävät lähemmin liitteinä olevista taulukoista. Tilan metsiin johtavia yhteyksiä on parannettu rakentamalla autoteitä. Juuri ennen sotaa syksyllä 1939 valmistuivat autotiet Heinolan Jyrängöstä Kalliojärvelle ja Korvensuolle. Vv. 1956— 1957 rakennettiin autotie Suurijärveltä Lepolaan. Lisäksi on työ maille pääsyn helpottamiseksi kunnostettu 5—6 km polkupyörällä ja mopedilla ajettavia polkuja. Sotien päätyttyä jouduttiin siirtoväen asutukseen luovuttamaan Nynäsin tilasta maita yhteensä 669 ha. Vuodesta 1956 vireillä olleet neuvottelut Heinolan kaupungin ja Kymin Oy:n välisestä tilus vaihdosta saatiin päätökseen 3. 12. 1959, jolloin yhtiö luovutti kau pungille Nynäsin tilan maista rautatiealueen länsipuolelle rajoittu van noin 5 ha:n suuruisen maantiealueen ympäristökaistat ja sai vastikkeena kaupungin omistamasta Läpiän tilasta noin 38 ha:n suuruisen metsäalueen, joka välittömästi rajoittuu Nynäsin tilan maihin Läpiänjärven eteläpuolella. 2. 1. 1960 siirtyi oston kautta yhtiölle kaksi niistä neljästä suopalstasta, jotka sijaitsevat Nynäsin tilan maiden sisällä Kalliojärven tien varrella. Ostettujen suo- eli turvepalstojen yhteinen pinta-ala on noin 2 ha. Edellä mainitut muutokset huomioon ottaen Nynäsin tilaryhmän kokonaispinta-ala oli v. 1960 Peltoa Niittyä Metsämaata Yhteensä ha ha ha ha 135 1 4 229 4 365 Peltoa Niittyä Metsämaata Yhteensä ha ha ha ha 17 — 3 714 3 731 10 Ilmasto. Kokeilualueen ilmastosta on saatu tietoja niistä keski arvotuloksista, jotka perustuvat Heinolan kaupungissa jo vuodesta 1908 lähtien toimineen Ilmatieteellisen keskuslaitoksen sääaseman mittaustuloksiin. Asema on vuodesta 1945 lähtien sijainnut kaupun gin laidassa, Rajakatu 34, suurehkon puutarhan keskellä. Paikan korkeus merestä on n. 100 m. Kuitenkin on huomattava, että kau pungissa sijaitsevalla sääasemalla ovat lämpötilat yleensä hiukan korkeampia kuin läheisellä maaseudulla. Ero on noin 0.3—O.7°C, tässä tapauksessa ehkä edellisen raja-arvon paikkeilla. Lämpötilan kuukausikeskiarvot ovat vuosien 1921—1950 keski arvoina: Lämpötilan vuorokausimaksimien (M) ja -minimien (m) sekä vuorokausiamplitudien (A) kuukausikeskiarvot ovat: Päivän keskilämpötila nousee yli o°:een keskimäärin 4/4, yli s°:een 26/4 ja yli 10°:een 20/5. Vastaavasti se laskee alle 10°:een 16/9, s°:een 11/10 ja o°:een 13/11. Termisen kasvukauden (päivän keskilämpötila yli s°) keskimääräinen pituus on siis 168 vuoro kautta. Termisen kasvukauden keskilämpötila on 12.6° C ja tehoi san lämpötilan (yli 5°C) summa tämän ajan kuluessa 1 250 yksik köä. Vuotuinen sademäärä, joka on vuosien 1921 —1950 keskiarvona 581 mm, jakautuu eri kuukausille seuraavasti: I II III IV V 1 VI VII VIII IX X XI | XII Vuosi —8.3 —8.3 —4.1 2.4 9.3 13.8 17.2 15.2 10.1 4.1 —0.3 —4.6 3.9 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Vuosi M — 5.2 — 5.1 0.1 6.9 14.6 19.0 22.4 20.0 14.2 6.8 1.4 —2.3 29.0 m —11.2 —12.1 —8.7 —2.2 3.4 8.4 11.9 10.7 6.4 1.4 —2.5 —7.3 —29.5 A 6.C 7.C 8.8 9.1 11.2 10.6 10.5 9.3 7.8 5.4 3.9 5.0 58.5 11 Heinolan alueen lämpö- ja sadeolojen vertailu muihin maamme osiin osoittaa, että Nynäsiä on pidettävä maamme metsänkasva tuksen kannalta eräänä kaikkein suotuisimpiin alueisiin kuuluvana. Kasvukauden lämpösumma keskittyy säteilyenergian kannalta edul liseen keskikesään päinvastoin kuin esim. rannikolla ja Ahvenan maalla, jossa suuri osa lämpötalouden sallimista assimilatiomahdol Ilvespolun harjanteita helmikuussa 1963 I II HI 1 IV | V | VI | ! VII | VIII TX 1 X XI XII Yht. 34 27 29 34 42 53 65 72 72 65 49 39 581 12 lisuuksista jää käyttämättä myöhäissyksyn epäedullisten säteilyolo jen vuoksi. Myös sadeolot ovat suotuisat. Vuoden koko sademää rästä on kasvukauden osuus suurempi kuin esimerkiksi rannikon alueella, eikä kevätkuivuus ole läheskään yhtä yleinen ilmiö. Maasto ja maa. Nynäsin metsäntutkimusalue on Järvi-Suomelle ominaista, kokonaisuutena alavahkoa maastoa, joka kohoaa keski määrin vain noin 90—120 m meren pinnan yläpuolelle. Nynäsiä rajoittavien järvien Ruotsalaisen ja Konniveden korkeudet ovat 83 ja 78 m. Vaikkakin Nynäs on kokonaisuutena alavaa, se on pikkualoina voimakkaastikin kumpuilevaa. Korkein kohta on Suuri järven itäpuolella kohoten 164 m:iin. Vain alueen eteläosassa oleva laaja Toivonsuon kangas edustaa tasaista maisemaa. Alueella on lukuisia erikokoisia järviä. Suurimpia ovat luonnon kauniit Suurijärvi ja Kalliojärvi sekä Läpiänjärvi. Koillisosassaan alue rajoittuu Jyrängön virtaan ja Konniveteen, jotka ovat osia Kymijoesta. Nynäsin kokeilualueen kallioperänä on yhtenäinen nuorempien granaattipitoisten graniittien muodostama patja. Ruotsalaisen— Konniveden vesistö erottaa tämän alueen mosaiikkimaisemmasta van hempien kivilajien alueesta. Suurimmassa osassa Nynäsin aluetta maalaji on moreenia; etelä osissaan kokeilumetsä ulottuu Pikku-Salpausselän lajittuneille maille. Moreenialueen halkaisee likimain pohjois—eteläsuunnassa Vieru mäeltä Lusiin kulkeva pitkittäisharju. Sen tutkimusalueen sisään jäävää osaa on tapana nimittää Nynäsin harjuksi, joka eteläosas saan Pienen-Salpausselän kupeessa leviää edellä mainituksi Toivon suon kankaaksi. Jään sulamisvaiheessa, jolloin koko etelä-Suomi oli veden peittämä, harjumuodostuman molemmille puolille kerrostui moreenin päälle lajittuneita maalajeja, harjua lähimmäksi hiekkaa, kauemmaksi hienompia maalajeja. Alueen noustessa merestä huuhtoi vesi maata, jolloin paikoin paljastui peruskallio, ja alavammille pai koille kerrostui ylempää huuhtoutunutta hienoa maata. Moreenimaan voidaan paikoin olettaa olevan keskimääräistä viljavampaa, sillä kallioperässä on maajään tulosuunnassa emäk sisiä kivilajeja, mm. sarvivälkegneissiä. Edelleen on monin paikoin 13 syntynyt puille edullisia kasvupaikkoja, kun lämpimän hiekkaval taisen maan alla on vettäpidättävä moreeni. Kun runsaasti emäksi siä kivilajeja sisältävä maa esiintyy vesitalouden puolesta edullisella paikalla, on syntynyt viljavuudeltaan erinomaisiakin kasvupaik koja, esim. eräin paikoin Tähtiniemessä ja Läpiänniemessä. Kasvisto ja kasvillisuus. Nynäsin tilan kasviston rungon muo dostavat puolukkatyypin kankaiden lajit. Näiden lisäksi alueella esiintyy runsasti eteläisiä lajeja, joiden kasvupaikkoina ovat lehto maiset metsät puronotkoissa, kalliojyrkänteiden ja harjujen juurella. Kalliojärven jyrkkää itärantaa elokuussa 1950 14 Mielenkiintoisimmat kasvit esiintyvät alueen 'selkärankana' poh joisesta etelään kulkevalla jyrkkärinteisellä Nynäsin harjulla. Eteläisistä tai lounaisista lajeista valkovuokko (Anemone nemo rosa) ja taikinamarja (Ribes alpinum) esiintyvät täällä yhtenäisen alueensa koillisrajoilla. Vain jokin rantalehto sekä parin jyrkän kallion alusta ovat näille täällä erittäin vaateliaille lajeille kelpaa via kasvupaikkoja. Sopivasti viettävillä paisterinteillä sijaitsevat metsä-maarianheinän (Hierochloe australis) lähes koillisimmat kasvu paikat maassamme. Sinivuokko (Anemone hepatica) taas värittää alueen kaikkia lehtomaisia metsiä. Pysty lehtoluste (Brachypodium pinnatum) peittää Nynäsissä yllättävän laajoja laikkuja, kun ottaa huomioon, että sen esiintyminen loppuu jyrkästi jo muutaman kilo metrin päässä koilliseen mennessä. Kosteahkoissa lehtomaisissa met sissä kasvaa imikkä (Pulmonaria officinalis), lehtopähkämö (Stachys silvatica), lehto-orvokki (Viola mirabilis) sekä syyläjuuri (Scrophu laria nodosa). Laajemmalla alueella maassamme kasvavista lehtolajeista esiin tyy lehmusta (Tiliä cordata) muutamina pikku metsikköinäkin esi merkiksi Salijärven eteläpuolella, lehtomaisen metsäkuvion länsilai dalla, missä korkea rinne viettää jyrkästi puronnotkoon. Tukkipuun kokoisia lehmuksia kasvaa parikymmentä Läpiänniemessä lähellä Konniveden rantaa. Lehmusmetsikön liepeillä pulppuaa kallion juu relta kirkasvetinen lähde, josta kannetaan kahvivesiä kilometrien kin päässä sijaitseviin taloihin. Tämän lehdon aluskasvillisuus on Nynäsin metsäntutkimusalueen uhkeinta: näsiä (Daphne mezereum), kuusama (Lonicera xylosteum), koiranheisi (Viburnum opulus), leh tokorte (Equisetum pratense), tesma (Milium effusum), lehtoneidon vaippa (Epipactis helleborine), metsävirna (Vicia silvatica), metsä nätkelmä (Lathyrus silvestris) ja keväinen linnunherne (Lathyrus vernus). Edellisten vastakohtana Nynäsissä kasvaa lajeja, joiden pääesiin tymisalue on maassamme pohjoisempana. Lampien rahkareunuksilla sojottavat leväkkö (Scheuchzeria palustris), valkea piirtoheinä (Rhynchospora alba) sekä tupasluikka (Trichophorum caespitosus). Runsasravinteisissa nevakorpijuoteissa kasvaa suokortetta (Equise tum palustre) sekä villapääluikkaa (Trichophorum alpinum). Sa 15 Suurijärven harjumaisemaa heinäkuussa 1952 moilla kasvupaikoilla esiintyvät edellisten, pohjoisessa yleisempien ohella vaateliaat korven alvejuuri (Dryopteris cristata), keltasara (Car ex f lava) sekä suokeltto (Crepis paludosa). Alueen vähäalaisilla rämeillä kasvaa vaivaiskoivua (Betula nana), joka on kooltaan kor keintaan puolet pohjoissuomalaisista lajin yksilöistä. Maassamme itäisenä esiintyvistä lajeista kurkottautuvat Nynä siin laakso-orvokki (Viola Selkirkii) sekä suurena harvinaisuutena Siperian sinivalvatti (Lactuca sibirica). 16 Kallioille antavat väriä keto-orvokki (Viola tricolor), kallio kohokki (Silene rupestris) sekä eteläiset kevätkynsimö (Draba verna) ja iso maksaruoho (Sedum telephium). Nynäsin harjun 10 km:n pituisen alueen lajistoon kuuluvat alueen tunnetuimmat erikoisuudet. Vaikka kangasvuokkoa (Anemone ver na lis) raastettiin ennen sen täydellistä rauhoittamista pyykkikoril lisittain myytäväksi, koristaa se edelleenkin keväisin harjun lakea sen koko pituudelta. Kangasvuokon seuralaislajeina esiintyvät keller tävä keulankärki (Oxytropis campestris), hietaorvokki (Viola ru pestris), kangaskorte (Equisetum hiemale), keltatalvikki (Pyrola chlorantha) sekä kangasajuruoho (Thymus serpyllum). Kangasvuokon lisäksi kasvaa Nynäsin mailla toinen täydelli sesti rauhoitettu laji: mustuva linnunherne (Lathyrus niger). Tämä käenkaalimustikkatyypillä viihtyvä kookas hernekasvi on todella rauhoittamisen arvoinen, sillä Ahvenanmaan lisäksi sitä on tavattu Suomessa vain muutaman peninkulman pituisella kapealla kaista leella. Nynäsin alueen kasvillisuus on ennen kaikkea metsäkasvilli suutta, sekä kovien maiden että soiden metsien. Metsäpinta-alan jakautuminen metsätyyppeihin on seuraava: Huomiota kiinnittää erityisesti viljavien kasvupaikkojen run saus. Käenkaali-mustikkatyyppiin luettuja kasvupaikkoja on lähes 40 % koko metsämaasta ja n. 45 % kasvullisista kovista metsä maista. Soita on kaiken kaikkiaan vähän (12,1 °/o) ja erityisesti karuja soita on vähän. Kasvullise metsämaa t t Huonokasvuiset metsämaat Yh- teen- OMT MT VT CT Kp I Rl Kp II R II Vr II sä ha - °/o ha - °/o 1328 37.6 361 10.0 1179 33.4 114 237 3.3 6.7 145 11 4.1 0.3 34 1.0 129 3,6 3538 100 17 Eläimistö. Hirvikanta on alueella vakiintunut, sillä ojitettujen korpien reunavesaikot tarjoavat hirville mieluisia ruokailupaikkoja. Täällä saattaa tavata jopa kuuden yksilön laumoja. Ketun pesä luolia on useita, ja nämä ovat olleet vuosittain asuttuja. Mäyrä lampi sijaitsee nimensä mukaisesti lähellä metsäsian eli mäyrän vaki tuista asuinonkaloa. Runsasta jäniskantaa on autettu kaatamalla niille talvisin haapoja. Lintuja on Nynäsin tilalla havaittu 138 lajia; näistä ehkä noin puolet pesii alueella. Heinolan liepeillä olevassa Sepänniemen leh dossa on satakieli antanut useana kesänä konserttejaan. Tämä vil liintynyttä humalaa kasvava lehmus- ja pihlajalehto on nyt tuomittu tuhoutumaan, koska uusi 4-kaistainen tie on suunniteltu kulkemaan lehdon läpi. Silloin menettää satakieli arvoisensa konserttisalin ja Nynäsin tila satakielensä. Rantalehtojen muina hienouksina on Sepänniemessä kuultu pensassirkkalintua sekä luhtakerttusta läheisillä rannoilla. Kuhan keittäjä, jonka esiintyminen keskittyy Kaakkois-Suomeen, vihelte lee Nynäsin lehtomaisissa koivikoissa. Eteläinen mustarastas on viime vuosina vakinaistanut Heinolan pitäjänkin asuma-alueekseen. Nynäsissä on tämän mestarilaulajan pesiä tavattu jo useita. Puolukkakankaiden tyyppilajeja (kaikkialla tavattavia lintuja luettelematta) ovat täällä metsäkirvinen, kulorastas, kehrääjä ja rautiainen, joka on Nynäsissä todettu hämmästyttävän yleiseksi lintukirjojen tietoihin verrattuna. Vesilinnuista eniten huomiota herättänyt harvinaisuus lienee Kymen sulassa jokin vuosi sitten talvehtinut laulujoutsen. Joka talvinen saman sulan asukas on koskikara, ammattilainen avanto sukeltajana. Kahlaajien määrä on viime vuosina kasvanut alueella. Kuten muuallakin Keski-Suomessa töyhtöhyyppä on yleistynyt ranta-aukeita piristämään. Sukulaisistaan mielenkiintoisimpina mai nittakoon lehtokurppa ja taivaanvuohi. Luontaisesti niukan kalakannan täydennykseksi on suoritettu istutuksia useina vuosina. Jyrkkärantaisiin rotkojärviin ja hopean kirkkaisiin lähdevesiin on istutettu purolohta, siikaa, ankeriasta ja suutaria. Kymen järvitaimenistutukset ovat jo vuosia tuottaneet kalastajille 6—B-kiloisia vonkaleita. 18 Ahvenlampi heinäkuussa 1952 Metsät. Metsien tilan kuvaamiseksi on käytettävissä vuonna 1959 suoritetun inventoinnin tulokset. Taulukossa 1 (s. 30) on esitetty puuston jakautuminen puulajeittain kasvullisen ja huonokasvuisen metsämaan osalle. Puuston kuutiomäärästä on männyn osuus 48 % eli lähes puolet. Kuusta on noin 33 % ja lehtipuuta 19 °/o. Metsämaan hehtaaria kohden laskettu keskikuutio on 104 k-m3 . Piirroksessa 1 (s. 31) on esitetty keskikuutio ikäluokittain sekä eri puulajien osuus keskikuutioista. Piirroksesta voidaan todeta, että varsinkin nuorehkoissa, 30—50 vuotiaissa metsiköissä on täystiheä ja arvokas, havupuuvaltainen puusto. 19 Taulukossa 2 on esitetty puuston kuutiomäärän jakautuminen metsätyypeittäin ja puulajeittain. Taulukosta nähdään, että vilja vimmilla kasvupaikoilla on huomattavan paljon mäntyä ja varsin kin lehtipuuta. Toisaalta metsien kehitys on viime aikoina kulkenut nimenomaan parhailla kasvupaikoilla hyvin voimakkaasti kuusen suurenevan osuuden merkeissä. Keskinkertaisilla ja karuilla kasvu paikoilla mänty on, kuten hyvään metsänhoitoon katsotaan kuulu vankin, ehdoton valtapuu. Tarkasteltaessa metsien jakautumista ikäluokkiin (piirros 2) kiinnittää erityistä huomiota täysi-ikäisten ja niitä lähentelevien metsiköiden runsaus. Yli 80-vuotiaat metsiköt käsittävät noin 40 °/o kasvullisen metsämaan alasta. Inventoinnin jälkeen suoritetut laaja alaiset uudistushakkuut ovat kuitenkin vähentäneet vanhojen metsi köiden määrää, joten ikärakenne on tällä hetkellä paljon lähempänä normaalia kuin vuonna 1959. Kaikesta metsien käsittelystä on pidetty yksityiskohtaisen tark kaa kirjanpitoa, mikä lisää suuresti alueen arvoa tutkimusmetsänä. Esim. vuosina 1945—1961 on suoritettu seuraavat määrät erilaisia toimenpiteitä: Uudistushakkuita on suoritettu 631 ha:n alalla, mistä suojus puumenetelmällä käsitellyt alat ovat 423 ha, siemenpuumenetelmän osuus 147 ha ja avohakkuuala 61 ha. Kasvatushakkuita on suori tettu yhteensä 4 451 ha:n alueella, mistä taimiston perkaukset käsit tävät 870 ha, harvennushakkuut 2 482 ha ja väljennyshakkuut 1 099 ha. Kylvöjä ja istutuksia on suoritettu kaikkiaan 249 ha:n alalla, josta kylvöjä on 102 ha ja istutuksia 147 ha. Kylvetty on yksin omaan mäntyä, mutta istutettu useita puulajeja, pääasiassa kuiten kin kuusta. Tutkimuksia ja kokeiluja varten on istutettu myös ulko laisia puulajeja kuten lehtikuusia 4 130 kpl, omorica-kuusia 12 950 kpl, balsamikuusia 1 725 kpl. Hakkuualojen raivaukset käsittä vät 2 027 ha, kulotukset 13 ha ja laikutukset 12 ha. Piirroksessa 3 on esitetty, kuinka laajaa uudistustoiminta on ollut, kun sitä verrataan normaaliin uudistusalaan käytettäessä 80 vuoden kiertoaikaa. Uudistamisen voidaan todeta olleen erittäin voimaperäistä. 20 Korvenmäki toukokuussa 1950 Vuosien 1945—1961 aikana on myös kunnostettu vanhoja oji tusalueita ja vuonna 1961 on kaivettu ojaa 14 472 jm. Vanhojen ojien kunnostukset käsittävät 50 667 jm ja luonnonpurojen per kaukset 757 jm. Koe- ja tutkimustoiminta. Kymin Oy on suorittanut Nynäsin tilalla koe- ja tutkimustoimintaa jo usean vuosikymmenen aikana. Erityisesti metsäpäällikkö Albin Torckellin toimesta on suoritettu laajoja viljelykokeita kotimaisella kuusella sekä ulkolaisilla puu lajeilla ja metsäpäällikkö Bjarne Butzowin johdolla perustettu useita metsien kasvua ja tuottoa selvittäviä koealoja. 21 Korvenmäki helmikuussa 1962 Ulkolaisviljelyksissä on käytetty seuraavia puulajeja: Pinus Cembra, P. contorta var. latifolia, Picea Omorica, Abies balsamea, A. sibirica, Larix sibirica ja Acer negundo. Ulkolaisviljelysten koko naispinta-ala on n. 11 ha. Tämän lisäksi on istutettu kotimaisia ns. jaloja lehtipuita, joista tärkeimmät ovat Fraxinus excelsior ja Quer chs robur. Mielenkiintoisimmat puuston kasvua ja tuottoa selvittelevät koe alat on asetettu Jyrängön alueelta Korvenmäkeen vievän metsä autotien varressa oleviin metsiin. Näistä koealoista oli 27. 8. 1958 käytettävissä mm seuraavat tiedot: 22 30-vuotias lehtikuusikko Ilvespolun varrella helmikuussa 1963 Koeala n:o 1. "Hoilon kuusikko". Metsätyyppi OMT. Istutettu v. 1917 metsänhoitaja E. B. Eklundin toimesta 2-vuotisilla kuusen taimilla. Metsikön ikä tällä hetkellä 43 vuotta. Metsikkö harven nettu viimeksi v. 1951, jolloin siitä poistettiin 29,2 k-m 3/ha. Tällä hetkellä on koealan runkoluku 1 416 kpl/ha, valtapituus 18 m, kuu tiomäärä kuorineen 282 k-m 3/ha, kuutiokasvusadannes 5,9, kasvu vuotta kohden kuoretta 13,2 k-m3/ha. Kokonaistuotto on ollut 368,2 k-m3 kuorineen. Koeala n:o 2. "Leimauskilpailukuusikko". Metsätyyppi OMT. Istutettu 2-vuotisilla kuusentaimilla v. 1917. Koeala leimattu malli 23 leimikoksi 9.10.1957 valtakunnallisia metsänleimauskilpailuja var ten. Koeala n:o 3. "Sähkölinjanmäki". Tämä metsikkö on v. 1937 istutettu 2+2-vuotisilla kuusentaimilla melko tiheän koivu-mänty sekametsän alle. Istutusta täydennettiin saman vuoden syksynä lehti kuusentaimilla. Vv. 1941—1942 väljennettiin päällysmetsää poista malla pääasiallisesti koivuja n. 50 °/o runkoluvusta. Jäljelle jääneet n. 200 ylispuuta hehtaaria kohden poistettiin v. 1953. Työn suorit tivat vakinaiset metsätyömiehet ja niin hyvin, jopa köysiäkin apuna käyttäen, ettei taimistolle aiheutettu minkäänlaista vahinkoa. Koeala n:o 4. "Hakosuon kuusikko". Koeala on OMT tyyppiä. Metsikkö on istutettu v. 1917 metsänhoitaja E. B. Eklundin toi mesta 2-vuotisilla kuusentaimilla. Metsikkö harvennettiin v. 1954, jolloin tällä alueella oli valtakunnalliset metsänhakkuukilpailut. Tällöin poistettiin 80,9 k-m 3/ha. Tällä hetkellä on koealan ikä 43 vuotta, runkoluku 1 175 kpl/ha, valtapituus 19 m, kuutiomäärä kuorineen 255 k-m 3/ha, kuutiokasvusadannes 5,2, kasvu vuotta kohden kuoretta 10,7 k-m 3/ha. Kokonaistuotto on ollut 468,8 k-m3 kuorineen. Metsäntutkimuslaitos on pannut alueella koetoiminnan käyntiin heti sen jälkeen, kun yhteistyösopimus Kymin Oy:n kanssa oli aikaansaatu. Tämä koetoiminta pyrkii erityisesti selvittelemään metsämaan lannoituksen vaikutusta, metsien siemensatoa, metsä geneettisiä kysymyksiä sekä metsän kasvua ja tuottoa. Seuraavassa tarkastellaan kutakin näistä osatehtävistä lähemmin. Maantutkimusosaston kokeet. Metsäteollisuuden puuraaka-aineen kulutuksen jatkuvasti lisääntyessä on kysymys puuraaka-aineen riit Koealalla oli Koealalta on Koealalla on ennen leimausta poistettu jäljellä Runkoluku 1 901 kpl 1 098 kpl 803 kpl Valtapituus 16 m 16 m Kuutiomäärä kuorineen 286,7 m3 100,3 m3 186,4 m3 Vuot. juoks. kuutiokasvu 10,4 m3 3,6 m3 6,8 m3 24 tävyydestä tullut ajankohtaiseksi ja metsänlannoituksessa on nähty eräs keino parantaa metsien tuottoa. Tietoja tällaisesta mahdollisuu desta on saatu sekä kotimaisista että varsinkin melko pitkäaikaisista saksalaisista kokeista. Nynäsin metsäntutkimusalueeseen peruste tuilla metsän lannoitustarvetta selvittelevillä koealasarjoilla on tässä tärkeä osa. Metsässä suoritettavat kokeet on suunniteltava käsittämään riit tävä määrä toistoja, jotta kasvualustan eroavaisuudet tasoittuvat ja jotta olisi mahdollista tarkastella tulosten luotettavuutta. Kenttä koetekniikkaa on viimeisten vuosikymmenien aikana kehitetty. Met säntutkimuslaitoksen maantutkimusosaston Nynäsin kokeissa on käytetty ns. randomized factorial experiment-järjestelmää. Käyte tyssä sovellutuksessa kuuluu yhteen koealaan esim. kolmea lannoi tetta tutkittaessa kahdeksan koeruutua ja esim. neljää lannoitetta tutkittaessa kuusitoista koeruutua (2 n ruutua). Tällöin saadaan kustakin tutkittavasta lannoitteesta yksinään sekä kaikista mahdol lisista yhdistelmistä kahta koeruutua kohti yksi toisto, siis esim. kuudentoista ruudun koealasta täydellinen kahdeksankertainen toisto. Kuhunkin koeruutuun tuleva käsittely määräytyy arpomalla eli puhtaan sattuman määräyksestä. Nynäsin alue, jossa vuosikymmeniä on metsiä hoidettu hyvin, sopii erinomaisesti lannoituskokeisiin. Varsinkin sen laaja-alaiset viljelykuusikot, joista vanhimmat ovat jo viitisenkymmentä vuotta vanhoja, muodostavat suorastaan ainutlaatuisen paikan maassamme tällaiselle koetoiminnalle. Kuusikoissa on nuorissa (10—12-vuoti- sissa), hieman varttuneemmissa (30 —35 v.) ja varttuneissa (50+ v.) metsiköissä lannoituskoealoja kussakin 24 ruutua. Männiköissä on nuorissa (15 —20 v.) metsiköissä 32 koeruutua, hieman varttuneem missa (40 —50 v.) metsiköissä 24 koeruutua, mutta varttuneissa (yli 60 v.) metsiköissä vain 16 koeruutua. Tarkoituksena on ollut niin suuren koealamäärän saaminen, että kussakin käsittelyryhmässä olisi ainakin 24 koeruutua (12 X toisto), jolloin Nynäsin koealoja jo voidaan käsitellä erillisenä ryhmänä. Lannoitteina on käytetty hehtaarille ammoniumsulfaattia 400 kg, fosfaattia 400 kg, kalisuo laa 200 kg ja kalkkia 2 000 kg. Lannoituskoealojen pinta-ala on n. 28 hehtaaria. Ne sijaitsevat Sinilähteen harjulla (kuvio 117), 25 Kuoripäällisen hiomopuun teko päätehakkuualueella v. 1962 Karjalaisia hevosia Nynäsin savotalla v. 1962 26 Hoilossa (175), Korventien laidassa (191), Korvenmäessä (476), Mustaniemessä (242), Myllyojan asemakankaalla (268), Ahvenlam min kankaalla (633), Toivonsuon kankaalla (687), Evätmäen pals tassa (757) ja Tähtiniemessä (1, 36). Koealoilla tullaan suorittamaan myös uusintalannoituksia, josta varsinkin kuusikoissa on Saksassa saatu edullisia tuloksia. Lannoituskokeista ei ole vielä tuloksia esi tettävänä. Ensimmäiset mittaukset suoritetaan syksyllä 1963, jolloin vanhimmat koealat tulevat 3 kasvukauden ikäisiksi. Metsänhoidon tutkimusosaston kokeet. Nynäsin tutkimusmetsään perustetut metsien siemensatoa koskevat tutkimukset liittyvät laa jaan koealasarjaan, joka peittää koko maan ja jopa muutamin koe aloin ulottuu muihinkin Pohjoismaihin. Näiden tutkimusten tarkoi tuksena on selvittää ne tekijät, joista metsiemme siemensadon määrä ja laatu riippuvat. Varsinkin kysymys määrän vuotuisista vaihte luista, jota toistaiseksi on hyvin vähän selvitetty, on tutkimuksissa etualalla. Tutkimuksessa käytetään suppilon muotoisia mittareita, joita kuhunkin tutkimusmetsikköön asetetaan 6 —lo kpl. Mittarit tyhjen netään joka kuukausi. Laboratoriossa erotetaan karikkeista hede kukintojen tähteet ja siemenet, joiden perusteella on arvioitavissa hede- ja emikukkimisen runsaudessa eri vuosina esiintyvät vaih telut. Kaikkiaan 5 metsikköä on valittu tutkimusten kohteeksi: 2 män nikköä (kuvioilla 679 ja 687), yksi kuusikko (648 c) ja kaksi hies koivikkoa (235 —242 r ja 36 i-j). Näitä tutkimuksia silmällä pitäen Lepolan metsätyömiesasuntolan yhteyteen on lisäksi perusteilla sää asema. Metsägeneettiset tutkimukset käsittävät ensi sijassa ulkolaisten puulajien viljelyyn liittyviä kysymyksiä, mihin Nynäsin tutkimus metsä lukuisine ulkolaisviljelyksineen tarjoaa hyviä mahdollisuuk sia. Tähän mennessä on perustettu kaikkiaan 5 koealaa seuraavien puulajien metsiin: Pinus contorta var. latifolia (3 kpl, kuv. 115 a, 250 ja 36d), Larix sibirica (1 kpl, kuv. 127 a) ja Larix sibirica—P. con forta-sekametsä (1 kpl, kuv. 36d). Koealojen koko vaihtelee 0,16 ha:sta 0,25 ha:iin. Koealat on mitattu siten, että tulosten perusteella 27 on tehtävissä päätelmiä puuston kehityksestä ja rodullisesta kokoon panosta. Ensimmäiset mittaukset on tehty elokuun lopussa 1961. Abies sz£ma*-viljelykset ovat jo aikaisemminkin joutuneet pal velemaan metsätiedettä siinä tutkimuksessa, jonka metsänhoitaja Juhani Tenhola 1960 on suorittanut pihtakuusesta ja sen uudistu misesta. Metsäbiologian tutkimusosaston työt. Metsäbiologian tutkimus osaston työohjelmaan on v. 1962 otettu laaja, kotimaista kuusta koskeva populaatiogeneettinen tutkimus. Sen tarkoituksena on hyvin monelta puolelta selvittää eri osissa maata luonnonnormaa leissa tai metsänhoidollisin aliharvennuksin käsitellyissä kuusikoissa ilmenevää eri puuyksilöiden välistä morfologista ym. muotovaihte lua. Kun Suomen metsät ovat toistaiseksi vielä säilyneet rodullisesti alkuperäisempinä kuin muissa Euroopan maissa ja kun ne lisäksi ulottuvat pohjoisen havumetsävyöhykkeen etelälaidasta aina poh joisrajoille asti, on meillä tällaisen tutkimuksen suorittamiseen eri koisen hyvät mahdollisuudet. Tätä edullisuutta lisää myös se, että metsäpuistamme kuusi on kaikkein muotorikkaimpia lajeja ja että se on sitä paitsi saapunut maahamme suhteellisen myöhään ja lisäksi vielä kahdelta eri ilmansuunnalta, nimittäin idästä ja etelästä. Tämä kuusen populaatiogeneettinen selvittely on suunniteltu suoritettavaksi koealoilla, jotka on valittu eri puolilta Suomea. Yksi tällainen koeala on viime kesänä otettu myös Nynäsin kokeilu alueelta. Se sijaitsee lähellä Lepolaa pääasiallisesti kuvioilla 648, osaksi 603 ja se on merkitty maastoon kulmapaaluilla. Koealalta, joka on n. 1,5 ha laaja ja jossa kasvaa 499 kuusta, on arpomalla valittu 30 koepuuta (numeroitu keltaisella maalilla). Puut on mi tattu, ikä määrätty sekä tehty muistiinpanot latvustyypeistä, oksien haarautumistavasta, alimpien oksien oksakulmista, rungon muodosta, kaarnasta, kaarnan paksuudesta ym. morfologisista ominaisuuksista. Samalla kertaa puista otetut neulas- ja käpynäytteet on tutkittu laboratoriossa, samoinkuin rungoista kairatut puunäytteet, joista on tutkittu puusyiden pituutta, soluseinän vahvuutta, kevät- ja kesä puuprosenttia, ominaispainoa jne. 28 Näiden morfologisten selvittelyjen lisäksi tämän populaatiotut kimuksen työohjelmaan liittyy useampina perittäisinä vuosina suo ritettavien fenologisten havaintojen teko mm. neulasten puhkeami sesta, kukkien ja neulasten väristä, kukinnasta jne. Metsänarvioimisen tutkimusosaston työt. Metsänarvioimisen tut kimusosaston Nynäsiin perustamien kokeiden tarkoituksena on tut kia voimakkuudeltaan erilaisen harvennushakkuun vaikutusta vilje lykuusikon kasvuun ja kehittymiseen. Käytännön kannalta voidaan kokeen tavoite määritellä lyhyesti siten, että sillä pyritään selvit tämään, mikä on ns. optimipuuston kuutiomäärä ja rakenne, kun pyrkimyksenä on mahdollisimman arvokkaan ja suuren tuoton saa vuttaminen. Samalla tulee myös selvitetyksi, miten tuotto muuttuu, kun puusto poikkeaa optimista. Käytännön kannalta on kokeella suuri merkitys sikäli, että kun tulevaisuudessa viljelykuusikot yleistyvät ja kun viljelymetsiköitä tullaan ilmeisestikin hoitamaan suuremmalla huolella kuin luonnon metsiä, tarvitaan tähänastista paljon täsmällisempiä tietoja ja ohjeita siitä, minkälainen on hyvä metsikkö ja kuinka suuria taloudellisia tappioita syntyy, kun metsikköä käsitellään väärin. Kokeet on perustettu siten, että harventamaton, lievästi, vahvasti ja erittäin vahvasti harvennettu metsikkö muodostavat neljän koe alan sarjan. Tällaisia neljän koealan sarjoja on mitattu kaikkiaan 8 kappaletta. Käytettävissä oleva metsäala on ollut niin suuri, että metsänarvioimisen tutkimusosaston suorittamissa kuusikoiden kasvu ja rakennetutkimuksissa on voitu käyttää ensimmäisen kerran riit tävän monelle kokeen toistolle perustuvaa menetelmää. Tästä saa vutetaan se merkittävä etu, että tulosten tilastollinen käsittely on varmalla pohjalla, kasvuolosuhteiden erojen vaikutus tulokseen voidaan eliminoida ja että jonkin yksityisen metsikön mahdollinen vahingoittuminen esim. luonnontuhon vuoksi ei keskeytä koetta. Kokeen perustaminen aloitettiin kesällä 1961 ja saatiin päätök seen 1962. Koealat on rajoitettu ja merkitty maastoon, puusto on arvioitu, koealoilla on suoritettu harvennushakkuun edellyttämä leimaus, hakkuu on toteutettu ja tehty puutavara mitattu. Mittauk set ja käsittely tullaan toistamaan s—lo5 —10 vuoden väliajoin. 29 Kesällä 1961 mitatut 12 koealaa sijaitsevat Nynäsin salon Evät mäen palstalla kuviolla 757. Kesällä 1962 mitatuista 20 koealasta sijaitsee 8 kappaletta Tähtiniemessä kuviolla ld, 8 kappaletta kuviolla 1 t ja 4 kappaletta rautatien eteläpuolella kuviolla 156 a. Koealoja on kaikkiaan 8 neljän osa-alan sarjaa eli yhteensä 32 kap paletta. Niiden koko on 10 aaria, ja kun otetaan koealaa ympäröivä vaippa huomioon, on koealueen yhteinen pinta-ala n. 4,5 hehtaaria. Koetta perustettaessa on tullut selvästi esille, että maassamme on hyvin vähän niin vanhoja ja niin laaja-alaisia viljelykuusikoita, että tämäntapaisten harvennuskokeiden perustaminen on mahdol lista. Metsänarvioimisen tutkimusosaston tietoon ei ole tullut yhtään toista samanlaista mahdollisuutta ja näyttää siltä, että nyt perus tettu koe jää pitkäksi aikaa laadussaan ainoaksi. Kun otetaan huo mioon, että viljelykuusikoiden kasvua ja kehittymistä kotimaisissa olosuhteissa valaisevat tiedot ovat hyvin puutteellisia ja että tietoja tarvitaan erittäin kiireellisesti metsänviljelyn yleistyessä, on suu reksi eduksi metsätaloudelle, että jo 30—40 vuotta sitten on Nynä sissä aloitettu varsin laajassa mitassa viljelymetsiköiden perustami nen ja että nämä alueet ovat nyt metsäntutkimuksen käytettävissä. Tietoja tätä opasvihkosta varten ovat antaneet mm. metsäneu vos Bj. Biitzow, metsänhoitaja Terttu Harve (kasvillisuus ja eläi mistö), professori K. Kuusela, aluemetsänhoitaja J. Niinikoski, pro fessorit S. Saarnijoki, R. Sarvas, P. J. Viro, piiriesimies M. Vin nola ja ylimetsänhoitaja H. Willman. Kaikki valokuvat Kymin Oy:n metsäosaston arkistosta. 30 Taulukko 1. Puuston kokonaiskuutiomäärä kasvullisilla ja huonokasvuisilla metsämailla k-m 3 kuorineen Taulukko 2. Puuston kuutiomäärän jakautuminen metsätyypeittäin kasvullisella metsämaalla k-m3 kuorineen Mänty Kuusi Lehti Yhteensä k-m 3 / Metsämaa k-m 3 % k-m 3 °/o k-m 3 % k-m 3 °/o ha kasvull. huonokasv. 169.630 7.290 47,1 91,6 121.710 230 33,8 3,0 68.680 430 19,1 5,4 360.020 7.950 100,0 100,0 107 46 Yht. 176.920 48,0 121.940 33,1 69.110 18,9 367.970 100,0 104 Mänty Kuusi Lehti Yhteensä tyyppi k-m 3 °/o k-m 3 °/o k-m 3 % k-m 3 °/o OMT 22.120 14,2 84.010 53,8 50.050 32,0 156.180 100,0 MT 13.180 40,0 14.490 43,9 5.300 16,1 32.970 VT 113.320 90,8 8.970 7,2 2.500 2,0 124.790 CT 10.100 99,9 10 0,1 — — 10.110 K I 2.010 7,8 13.600 53,2 9.960 39,0 25.570 R I 8.900 85,6 630 6,0 870 8,4 10.400 k-m 3 / ha 118 91 106 89 108 72 31 Piirros 1. Kuorellinen keskikuutio ikäluokittain ja puulajeittain. Kokonaiskeskikuutio on 104 k-m3/ha. Piirros 2. Eri ikäluokkiin kuuluvien metsiköiden osuus kasvullisen metsämaan alasta. A aukea; sitä on 0.2 %. Piirros 3. Viimeaikaisen uudistustoiminnan laajuus laskettuna 10 v. kohden ja sadanneksina kasvullisen metsämaan alasta. Heinolan kaupungissa ja maalaiskunnassa olevat Nynäsin kokeilualueeseen kuuluvat maat (vinoviivoituksella) Kouvola 1963 - Kouvolan Kirja- ja Kivipaino Nynäsin metsäntutkimusalue