Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 Kymijoen kalatalouden kehittämisen monitavoitearviointi vaelluskala- kantojen elvyttämiseksi Pia Rotko, Mika Marttunen, Teppo Vehanen, Panu Orell, Ari Saura, Mikko Koivurinta, Vesa Vanninen, Tapani Pakarinen, Markku Kaukoranta Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 Kymijoen kalatalouden kehittämisen monitavoitearviointi vaelluskala- kantojen elvyttämiseksi Pia Rotko, Mika Marttunen, Teppo Vehanen, Panu Orell, Ari Saura, Mikko Koivurinta, Vesa Vanninen, Tapani Pakarinen, Markku Kaukoranta Luonnonvarakeskus, Helsinki 2015 ISBN: 978-952-326-062-7 (Painettu) ISBN:978-952-326-036-8 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-036-8 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Pia Rotko, Mika Marttunen, Teppo Vehanen, Panu Orell, Ari Saura, Mikko Koivurinta, Vesa Vanninen, Tapani Pakarinen, Markku Kaukoranta Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2015 Julkaisuvuosi: 2015 Kannen kuva: Panu Orell Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 3 Tiivistelmä Pia Rotko1), Mika Marttunen1), Teppo Vehanen2), Panu Orell3), Ari Saura2), Mikko Koivurinta4, Vesa Vanninen4), Tapani Pakarinen2), Markku Kaukoranta2), 1) Suomen ympäristökeskus (SYKE), Mechelininkatu 34a, 00250 Helsinki 2) Luonnonvarakeskus (LUKE), Viikinkaari 4, 00790 Helsinki 3) Luonnonvarakeskus, Paavo Havaksen tie 3, 90014 Oulun yliopisto 4) Varsinais-Suomen ELY-keskus, Itsenäisyydenaukio 2, 20800 Turku ”Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämisen tulevaisuuskuvat, vaihtoehdot ja toimintaohjelma vuosil- le 2015 - 2020” -hankkeessa on tarkasteltu mahdollisuuksia Kymijoen alaosan tilan ja käytön kehit- tämiseksi pääpainon ollessa vaelluskalakantojen elvyttämisessä. Hankkeen tavoitteena oli • Laatia yhdessä Kymijoen alueen toimijoiden kanssa suositukset toimenpiteistä, joilla edistetään Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämistä ja eri osapuolten tavoitteiden yhteensovittamista. • Luoda foorumi ja strukturoitu prosessi, jossa asianosaiset yhdessä keskustelevat Kymijoen ”käy- tön kehittämisen” tavoitteista, tulevaisuuskuvista ja keinoista niiden saavuttamiseksi. • Laatia kokonaisvaltainen, eri osapuolten näkemyksiä kokoava ja yhteensovittava toimintaohjel- ma, jossa esitetään jatkotoimenpiteet ja niiden kiireellisyysjärjestys. • Kehittää myös muissa vesistöissä hyödynnettävä lähestymistapa vaelluskalakantojen elvyttämis- prosesseihin • Hyödyntää toiminnallisia ryhmätyötekniikoita ja monitavoitearvioinnin ”työkaluja” ensimmäistä kertaa yhdessä. Hanke rajattiin koskemaan Kymijoen alaosaa. Painopiste oli niissä tavoitteissa ja toimenpiteissä, joilla on vaikutusta Kymijoen vaelluskalakantoihin. Merialue, jokisuu ja yläpuolinen vesistö olivat mukana niiltä osin kuin niiden tavoitteet liittyvät tai toimenpiteet vaikuttavat Kymijoen alaosan vael- luskalakantoihin. Hankkeessa järjestettiin sidosryhmille 4 työpajaa, joihin osallistui 34 - 43 henkilöä. Hankkeessa määritettiin ensin suunnitteluongelma, tunnistettiin hankkeen kannalta olennaiset sidosryhmät (55 kpl) ja niiden roolit sekä tehtiin työtä koskevia rajauksia. Työpajoissa sidosryhmät toivat esille tavoit- teensa, niitä ryhmiteltiin ja yhdistettiin (19 kpl). Näin saatiin yhteinen käsitys huomioon otettavista Kymijoen kehittämistavoitteista keskustelujen pohjalle. Myös kaikki toimenpiteet (>50 kpl) tuotiin esille ja niitä lisättiin keskustelujen kuluessa. Seuraavaksi hankkeessa arvioitiin toimenpiteiden vaiku- tukset tavoitteisiin nähden ja priorisoitiin tutkimustarpeita (25 kpl). Lisäksi hankkeessa tunnistettiin näkemyseroja ja keskusteltiin niistä mahdollisimman avoimesti. Lopuksi muodostettiin suositukset Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Hankkeessa kiinnitettiin erityistä huomiota vuorovaikutuksen onnistumiseen. Vuoropuhelua tu- kemaan oli käytössä monia keinoja: keskustelua tukevan miellyttävän ilmapiirin luominen, alustukset aiheiden ja keskustelun virittäjinä, tavoitelähtöinen ja järjestelmällinen työskentelytapa, työskentelyn joustavuus vuoropuhelun seurauksena, ryhmäkeskustelut, avoimuus ja osallistujia arvostava ote. Tässä hankkeessa toiminnallisia menetelmiä ja monitavoitearviointia sovellettiin ensimmäistä kertaa samassa hankkeessa. Kokemusten perusteella menetelmät tukivat hyvin toisiaan. Hankkeessa löydettiin hyvä tasapaino vapaamuotoisemman vuoropuhelun sekä jäsennetyn ja järjestelmällistä arviointia eteenpäin vievän keskustelun välillä. Asiasanat: monitavoitearviointi, toiminnalliset menetelmät, Kymijoki, vaelluskalakantojen elvyttämi- nen, lohi, virkistyskäyttö, vapaa-ajankalastus, ammattikalastus, vesivoima, kulttuuriperintö, matkailu, säännöstely Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 4 Sisällys 1. Johdanto ............................................................................................................................ 5 2. Hankkeen tavoitteet ja rajaus ............................................................................................. 6 3. Menetelmien soveltaminen ja kuvaus prosessista .............................................................. 8 3.1. Monitavoitearviointi ..................................................................................................... ............. 8 3.2. Toiminnalliset menetelmät ................................................................................................ ........ 8 3.3. Kuvaus prosessista ....................................................................................................... .............. 9 4. Visio, tavoitteet ja niiden yhteensovittaminen ................................................................... 13 5. Toimenpiteet, toimenpideyhdistelmät ja niiden arviointi ................................................... 17 5.1. Toimenpiteet ja arviointitekijät ......................................................................................... ........ 17 5.2. Toimenpiteiden vaikutuksia koskevat arviot ............................................................................. 18 5.2.1. Vaelluskaloille tarjolla olevien lisääntymisalueiden määrä ..................................................... 18 5.2.2. Tuloksia lohipopulaatiomallin soveltamisesta ........................................................................ 19 5.2.3. Kalateiden vaikutukset vesivoimatuotantoon ........................................................................ 22 5.3. Yhteenveto toimenpiteiden vaikutuksista ................................................................................. 23 6. Ristiriidat, näkemyserot ja niiden lieventäminen ................................................................ 29 6.1. Tavoitteiden arviointi ................................................................................................... .............. 29 6.2. Näkemyserojen lieventäminen ja tavoitteiden yhteensovittaminen ........................................ 31 6.3. Ehdotuksia vuoropuhelun ja yhteistoiminnan parantamiseksi ................................................. 33 7. Tietoaukot ja tutkimustarpeet ............................................................................................ 35 8. Monitavoitearviointihankkeen evaluointi ja palaute .......................................................... 36 9. Suositukset ......................................................................................................................... 38 9.1. Laaditaan hoitosuunnitelma Kymijoen lohikannan ja muiden vaelluskalakantojen vahvistamiseksi ............................................................................................................... .................. 38 9.1.1. Kalastuksen säätelytoimien tarkistaminen ............................................................................. 39 9.2. Tuotetaan tietoa vaelluskalakantojen vahvistamista koskevan päätöksenteon tueksi ............. 41 9.2.1. Tärkeimmiksi arvioidut tutkimukset ja selvitykset .................................................................. 41 9.2.2. Tavoitetilan ja toimenpidevaihtoehtojen vaikutusten tarkentaminen ................................... 44 9.3. Lisätään vuoropuhelua sidosryhmien välillä yhteisen tahtotilan löytämiseksi ja näkemys- erojen sovittamiseksi ......................................................................................................... ............... 44 9.3.1. Perustetaan Kymijoki-neuvottelukunta .................................................................................. 44 9.4. Suunnataan Kymijoen velvoitehoitoa kalojen luontaista elinkiertoa tukevaksi ........................ 46 9.5. Etsitään keinoja Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseen tähtäävän työn jatkuvuuden varmistamiseksi ............................................................................................................... ................. 46 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 5 1. Johdanto ”Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämisen tulevaisuuskuvat, vaihtoehdot ja toimintaohjelma vuosil- le 2015 - 2020” -hankkeessa on tarkasteltu mahdollisuuksia Kymijoen alaosan tilan ja käytön kehit- tämiseksi pääpainon ollessa vaelluskalakantojen elvyttämisessä. Hankkeessa on sovellettu monitavoitearvioinnin periaatteita ja käytäntöjä. Riista- ja kalatalou- den tutkimuslaitos (RKTL) tilasi monitavoitearviointiin liittyvät työt Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Vesikeskukselta. Selvitystyön suunnittelu alkoi keväällä 2014 ja se toteutettiin pääosin syksyllä 2014. Työ valmistui tammikuussa 2015. Hankkeeseen saatiin maa- ja metsätalousministeriöstä pro- jektirahoitusta 21 000 €. Hanke sivuaa useita eri strategioita, lakeja ja toimenpideohjelmia kuten esim: • Vuonna 2015 laadittavaa toimenpideohjelmaa Kymijokeen siirtoistutetun Nevan lohikannan elvyttämiseksi (Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle) • Maa- ja metsätalousministeriön kansallista kalatiestrategiaa • Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategiaa • Lakia vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) • Lakia tulvariskien hallinnasta (620/2010) • Opetus- ja kulttuuriministeriön ja ympäristöministeriön kulttuuriympäristöstrategiaa 2014 - 2020 SYKE:n, RKTL:n sekä Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen asiantuntijat muodostivat työryhmän, joka osallistui arviointikehikon muodostamiseen, toimenpiteiden vaikutusten arviointiin, tutkimuskysymysten laadintaan, vaihtoehtojen määrittämiseen, työpajojen suunnitteluun ja loppu- raportin laadintaan. Työryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: Teppo Vehanen, RKTL (v. 2015 alusta Luonnonvarakeskus LUKE) Ari Saura, RKTL (v. 2015 alusta Luonnonvarakeskus LUKE) Panu Orell, RKTL (v. 2015 alusta Luonnonvarakeskus LUKE) Markku Kaukoranta, RKTL (v. 2015 alusta Luonnonvarakeskus LUKE) Tapani Pakarinen, RKTL (v. 2015 alusta Luonnonvarakeskus LUKE) Vesa Vanninen, Kaakkois-Suomen ELY-keskus (v. 2015 alusta Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut-yksikkö) Mikko Koivurinta, Uudenmaan ELY-keskus (v. 2015 alusta Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut-yksikkö) Kauko Poikola, Kaakkois-Suomen ELY-keskus Monitavoitearviointityöhön ovat SYKE:ssä osallistuneet Mika Marttunen (projektipäällikkö) ja Pia Rotko. Marttunen vastasi työn toteutuksen suunnittelusta, arvioinnin eri vaiheiden ohjeistuksesta ja osasta vaikutusarviointeja. Rotkon vastuulla oli työpajojen toiminnallisten menetelmien suunnittelu ja ohjaaminen, yhteydenpito sidosryhmiin, työpajojen käytännön järjestelyt sekä sihteerin työt ohja- usryhmän kokouksissa. Työpajojen vetäjinä toimivat Mika Marttunen ja Pia Rotko. Marttunen esitteli prosessia ja sen tuloksia, Rotko oli vastuussa toiminnallisten ryhmätöiden ja keskustelujen ohjaukses- ta. Luonnonvarakeskuksesta vastaavana tutkijana toimi Teppo Vehanen. Työpajoissa sihteereinä oli- vat Anni Toiviainen ja Anna Lindgren Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 6 2. Hankkeen tavoitteet ja rajaus Hankkeen päätavoitteena oli laatia yhdessä Kymijoen alueen toimijoiden kanssa suositukset toimen- piteistä, joilla edistetään Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämistä ja eri osapuolten tavoitteiden yhteensovittamista. Monitavoitearvioinnilla oli useita tavoitteita, joita olivat: • Luoda foorumi ja strukturoitu prosessi, jossa asianosaiset yhdessä keskustelevat Kymijoen ”käytön kehittämisen” tavoitteista, tulevaisuuskuvista ja keinoista niiden saavuttamiseksi. • Laatia kokonaisvaltainen eri osapuolten näkemyksiä kokoava ja yhteensovittava toimintaoh- jelma, jossa esitetään jatkotoimenpiteet ja niiden kiireellisyysjärjestys. • Kehitettyä lähestymistapaa voidaan hyödyntää myös muissa vesistöissä • Työskentelyä fasilitoidaan hyödyntäen toiminnallisia ryhmätyötekniikoita ja monitavoitearvi- oinnin ”työkaluja” Hanke rajattiin asiallisesti ja alueellisesti seuraavasti: • Kymijoen alaosan (Anjalankosken alapuoli) tilan, käytön ja suojelun tavoitteiden yhteensovit- taminen. Painopiste kuitenkin niissä tavoitteissa ja toimenpiteissä, joilla on vaikutusta Kymi- joen vaelluskalakantoihin. • Merialue, jokisuu ja yläpuolinen vesistö mukana niiltä osin kuin niiden tavoitteet liittyvät tai toimenpiteet vaikuttavat Kymijoen alaosan (Anjalankosken alapuoli) vaelluskalakantoihin. Kartta kohdealueesta on esitetty kuvassa 1. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 7 Kuva 1. Kymijoen alaosan kartta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 8 3. Menetelmien soveltaminen ja kuvaus prosessista 3.1. Monitavoitearviointi Monitavoitearviointi on lähestymistapa asiantuntijatiedon ja paikallistiedon vuorovaikutteiseen hyö- dyntämiseen. Se tarjoaa erilaiset näkökulmat yhdistävän jäsentely- ja keskustelukehikon, jonka avulla eri osapuolet voivat arvioida järjestelmällisesti vaihtoehtoja, niiden vaikutuksia ja näkemyserojen syitä. Sen avulla voidaan tukea erilaisten tavoitteiden tunnistamista ja yhteensovittamista sekä laajal- ti hyväksyttävien ja toteuttamiskelpoisten ratkaisujen löytymistä monenlaisissa päätöstilanteissa (kuva 2.). Tässä hankkeessa monitavoitearviointia sovellettiin mm. • hankkeen toteutuksen suunnittelussa ja tiekartan laadinnassa • keskeisten sidosryhmien tunnistamisessa • eri osapuolten tavoitteiden jäsentämisessä • toimenpiteiden tunnistamisessa ja vaikutusten arvioinnissa • toimenpideyhdistelmien vertailussa • tutkimustarpeiden priorisoinnissa Kuva 2. Tavoitteita Kymijoen monitavoitearvioinnin suunnittelussa. 3.2. Toiminnalliset menetelmät Toiminnalliset menetelmät ovat esim. työpajoissa käytettäviä, vuorovaikutuksen parantamiseen liittyviä menetelmiä. Toiminnalliset menetelmät auttavat yhteisen näkemyksen luomisessa ja asioiden näkyväksi tekemisessä. Niiden avulla saa hyvin kokonaiskuvan käsiteltävästä asiasta, jolloin päästään tehokkaammin puhumaan varsinaisista kysymyksistä ja esim. kehittämistavoista. Menetelmissä oleellista on muihin osallistujiin ja asiaan virittäminen. Tämä mahdollistaa luottamuksen synnyn, jolloin keskustelua ja asian edistämistä voidaan tehdä spontaanimmin. Virittämisessä käytetään apuna kuvakortteja, janatyöskentelyä, karttatyöskentelyä jne. Tärkeää on kuulla kaikkia osallistujia ja suunnitella työskentelyn keskustelut niin, että ne käydään ensin pienemmissä turvallisiksi koetuissa ryhmissä ja vasta myöhemmin yhteisesti. Tämä myös edesauttaa verkostoitumista. Työpajoissa jokaisen näkemys on aina yhtä arvokas! Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 9 3.3. Kuvaus prosessista Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli lisätä ja parantaa vuoropuhelua Kymijoen alaosan keskeisten toimijoiden välillä. Monitavoitearvioinnin aluksi tehdyn sidosryhmäkartoituksen avulla tunnistettiin organisaatioita ja henkilöitä, joiden osallistumista selvitykseen pidettiin tärkeinä sekä heidän informoimisen vuoksi että heiltä saatavan tiedon vuoksi. Sidosryhmäkartoitusta päivitettiin työn kuluessa. Yhteensä sidosryhmien edustajia tunnistettiin 85 ja sidosryhmiä 55 kpl (Liite 1) Seuraavat osallistumisen ydinarvot (International Association for Public Participation, IAP2) auttavat ymmärtämään, mistä osallistumisessa oli kyse myös Kymijoki-hankkeessa: 1. Kansalaisilla on mahdollisuus sanoa kantansa asioihin, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä. 2. Osallistumiseen sisältyy lupaus siitä, että osallistuminen vaikuttaa päätöksiin. 3. Osallistuminen edistää kestäviä päätöksiä, koska päättäjien lisäksi kaikkien osallistujien tar- peet ja intressit tunnistetaan ja niistä keskustellaan. 4. Osallistuminen hakee ja auttaa niitä osallistumaan, joihin vaikutuksia voi kohdistua ja joita päätökset saattavat kiinnostaa. 5. Osapuolten panokset työskentelyyn varmistetaan suunnittelemalla osallistumistavat. 6. Osallistumiseen kuuluu riittävän informaation toimittaminen osapuolille, jotta osallistuminen on mielekästä. 7. Osallistujille kerrotaan, kuinka heidän kannanottonsa vaikuttivat päätöksiin. Riittävän vuoropuhelun aikaansaamiseksi hankkeessa järjestettiin neljä työpajaa Cursor Oy:n auditoriossa Karhulassa. Osallistujia työpajoissa oli 34 - 43. Kaikista työpajoista kirjoitettiin muistio, joka lähetettiin yhdessä alustusten kanssa kaikille sidosryhmille. Työpajojen kytkeytyminen hankkeen eri vaiheisiin on esitetty kuvassa 3. Kuva 3. Monitavoitearvioinnin päävaiheet. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 10 1.Työpaja 30.9.2014 Alustukset: • Kymijoen tilannekatsaus, Kauko Poikola Kaakkois-Suomen ELY-keskus, • Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämisen mahdollisuudet, Panu Orell RKTL • Hankkeen tavoitteet, rajaus, suunnitelma ja mitä uutta tämä prosessi tuo aiempiin hankkeisiin verrattuna, Mika Marttunen SYKE Ryhmätyöt: Osallistujat esittelivät itsensä ja kertoivat suhteestaan Kymijokeen. Tämä tehtiin toiminnallisesti ku- vakorttien (kuva 4) ja huoneen lattialle hahmotetun Kymijoen kartan avulla. Kortti kuvasi odotuksia hankkeelle ja kartalta osallistujat saivat valita jonkun itselleen tärkeän paikan. Parikeskusteluissa käytiin läpi tärkeät paikat ja odotukset. Tämän jälkeen kaikkia kuultiin yhteisesti. Kuva 4. Työpajoissa käytetyt kuvakortit aktivoivat ja virittivät keskustelua (kuva Rotko). Iltapäivällä ryhmätöissä keskusteltiin ja kirjattiin osallistujien tavoitteita Kymijoen kehittämiselle suh- teessa 1. Ekologiseen tilaan ja kalakantoihin, 2. Kalastukseen, 3. Vesivoimaan, teollisuuteen ja mat- kailuun sekä 4. Virkistyskäyttöön sekä ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Viimeisessä harjoitukses- sa keskusteltiin tunnistettujen tavoitteiden mukaan jaoteltujen toimenpiteiden vaikutuksista: Mitä toimenpide tarkoittaa käytännössä? Minkälaisia vaikutuksia (hyötyjä/haittoja) toimenpiteellä on? Mikä on toimenpiteen toteutettavuus ottaen huomioon taloudelliset, tekniset ja oikeudelliset näkö- kohdat? Ajatuksia osallistujilta: ”Tavoitteet ovat korkealla.” ”Puolesta-vastaan asetelmat myös tässä hankkeessa läsnä.” ”Kymijoki pilottikohde vesiluonnon monimuotoisuuden palauttamiseksi?” ”Potentiaalia ei ole vielä hyödynnetty (kalastusmatkailu, liiketoiminta, vaelluskalakannat, virkistystoi- minta).” ”Korkeakosken kalatien toimivuus huolettaa.” ”Taloudellisuus huolestuttaa, muitakin arvoja kuin raha.” ”Hanke erinomainen, toivottavasti myös Langinkosken haara muistetaan.” ”Kymijoen tila on parantunut voimakkaasti, jätevedenpuhdistus on onnistunut.” ”Kymijoen tilanne liikkumassa parempaan suuntaan.” ”Alueen kehittäminen tärkeää, Kymijoki keskeisessä asemassa.” Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 11 2. Työpaja 29.10.2014 Esittely ja alkukeskustelu: Jälleen kuvakorttien avulla keskusteltiin ensin pareittain ja sitten yhdessä osallistujien mielessä olleista asioista/kysymyksistä liittyen Kymijoen kehittämiseen ja hankkeen lopputulokseen. Samalla osallistujat esittelivät itsensä. Alustukset: • Kymijoen padot ja lisääntymisalueet, Vesa Vanninen Kaakkois-Suomen ELY-keskus • Lohen nousuvaelluksen seuranta Kymijoessa, Petri Karppinen Kala- ja vesitutkimus Oy • Hankkeen eteneminen, tavoitteet Kymijoen tilan ja käytön parantamiselle sekä toimenpitei- den arviointiprosessi, Mika Marttunen, SYKE Ryhmätyöt: Lyhyehkön sähkökatkon ja lounaan jälkeen keskusteltiin ensin pareittan ja lopulta yhteisesti siitä, miten voidaan parantaa vuoropuhelua, yhteistoimintaa ja eri intressien yhteensovittamista? Lopuksi osallistujat kiersivät neljällä rastilla kommentoimassa 1. yhteenvetoa tavoitteista, 2. toimintaohjelman runkoa, 3. tapaa jaotella toimenpiteitä eri ”koreihin” (esim. kiireellisyyden tms. suhteen) sekä 4. lisäämässä ja priorisoimassa tutkimus ja selvitystarpeita. Kuva 5. Pienryhmäkeskusteluja Kymijoen työpajassa 29.10.2014 (kuva Marttunen). Ajatuksia osallistujilta: ”Elämänkokemus ja näkemys löytyy tästä ryhmästä ja tämä kokemus sataa Kymijokihankkeen hyväksi” ”Positiiviseen suuntaan on tultu, vielä on kuitenkin utua jäljellä.” ”Toteutustapoja useita erilaisia, avaimia ratkaisuihin runsaasti, toivottavasti löydetään hyvät ratkai- sut.” ”Hanke on rakentunut pitkälle Korkeakosken kalatien varaan, toivottavasti se toimii, ettei hanke jää pilvilinnaksi.” ”On todellisia ja näennäisiä ongelmia, työryhmämme vastaa näihin ongelmiin ja etsii ratkaisuja.” ”Jotta Kymijoesta tulee todellinen menestys, täytyy tehdä yhteistyötä ja kaikkien täytyy jollain tavalla hyötyä ja saada iloa.” ”Toivottavasti kehityksen jarrut on tämän hankkeen jälkeen poistettu.” Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 12 Välitehtävä Ennen kolmatta työpajaa sidosryhmille lähetettiin kommentoitavaksi tavoitteet, taulukot, joihin asiantuntijat olivat arvioineet toimenpiteiden vaikutuksia ja toteutettavuutta sekä mittarit, joilla arviot tehtiin. Toimenpiteitä oli yhteensä yli 50 kpl. Kommentteja antoi 16 tahoa: Kymenlaakson museo, Museovirasto, Kaakkois-Suomen Vapaa-ajankalastajapiiri ry, Cursor Oy, Oy Mankala Ab, Kala- ja vesitutkimus Oy, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, luonnonsuojeluosasto, Kymenlaakson kalatalouskeskus, Ruotsinpyhtään Kalaveikot, ranta-asukas / vapaa-ajan kalastaja, ammattikalastaja, Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry, Kotkan kaupunki, Fishventures, Suomen melonta- ja soutuliitto ry / Kotkan Melojat ry sekä Kolsin Vesivoimantuotanto Oy. 3. Työpaja 3.12.2014 Esittely ja alkukeskustelu: Ensin keskusteltiin pareittain ja myöhemmin yhdessä osallistujia askarruttavista kysymyksistä tai aiheista ja samalla käytiin esittelykierros. Lisäksi kaikille jaettiin palautelomake, johon voi kirjata päivän aikana mieleen tulleita asioita. Alustukset: • Kymijoen vesivoima, Visa Niittyniemi Kaakkois-Suomen ELY-keskus • Ranta- ja vesialueiden arkeologinen kulttuuriperintö, Sallamari Tikkanen Museovirasto • Rakennetun ympäristön kulttuuriperintö Kymijoella, Timo Lievonen Kymenlaakson museo • Kalastus- ja vesilain reunaehdoista, Vesa Vanninen Kaakkois-Suomen ELY-keskus • Kymijoen neuvottelukunnan perustaminen, Mikko Koivurinta Uudenmaan ELY-keskus, • Miten palautteen otetaan huomioon, Pia Rotko SYKE • Toimenpidevaihtoehdot sekä näkemyserot ja mahdollisuudet niiden yhteensovittamiseen, Mika Marttunen SYKE Ryhmätyöt: Alustusten jälkeen käytiin pienryhmäkeskusteluja siitä, mitkä näkemyserot vaativat lisää yhteensovittamisen suunnittelua. Keskustelujen jälkeen pohdittiin yhteisesti ensimmäisiä askeleita kohti näkemyserojen yhteensovittamista, niiden vastuutahoja ja aikatauluja. 4. Työpaja 27.1.2015 Esittelykierroksen yhteydessä pyydettiin osallistujia kertomaan, missä Kymijokeen liittyvässä työssä osallistujat ovat tämän työn lisäksi viimeksi olleet mukana. Alustusten yhteydessä kannustettiin osallistujia keskustelemaan ja sitä syntyikin paljon. Alustusten aiheet olivat: • Monitavoitearviointi, Mika Marttunen, SYKE o Tavoitteiden analyysi o Vesivoima o Toimenpideyhdistelmät • EkoEnergia, EKOenergia-vastaava Riku Eskelinen, Suomen luonnonsuojeluliitto • Lohimalli ja sen hyödyntäminen, Panu Orell, Luonnonvarakeskus LUKE • Kunnostukset helikopterin avulla 2015 Kymijoella, Kari Taimisto Cursor Oy • Toimenpidesuositukset, Teppo Vehanen, RKTL Lopuksi pyydettiin osallistujia sekä kirjoittamaan post-it lapulle että kertomaan miten it- se/edustamansa organisaatio haluaa olla mukana jatkotyössä. Sen lisäksi pyydettiin lyhyt suullinen palaute hankkeesta ja jaettiin vielä palautelomakkeet täytettäväksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 13 4. Visio, tavoitteet ja niiden yhteensovittaminen Työskentelyn yhteydessä laadittiin visio v. 2025 Kymijoen kalataloudelliseksi kehittämiseksi: Eri sidosryhmät määrittivät omia tavoitteitaan Kymijoen tilalle ja käytölle (Kuva 6.). Tavoitteiden taustalla olevat toimenpiteet ovat toisiinsa nähden osittain ristiriitaisia ja tässä työssä pyrittiin tun- nistamaan näkemyseroja ja keinoja niiden ratkaisemiseksi. Tavoitteet ryhmiteltiin ja niistä tunnistet- tiin viisi päätavoitetta. Kuva 6. Eri osapuolten tavoitteita Kymijoen tilalle ja käytölle. Kaikista tavoitteista tunnistettiin viisi päätavoitetta: 1. Vahvat ja elinvoimaiset kalakannat sekä hyvä ekologinen tila 2. Kalakantojen hyödyntäminen kestävää ja monipuolista 3. Vesivoiman ja teollisuuden tuotantoedellytysten turvaaminen ja tulvariskien hallinta 4. Matkailun edistäminen ja kulttuuriperinnön vaaliminen HYVINVOINTIA ELINVOIMAISISTA VAELLUSKALAKANNOISTA Kymijoki on Suomenlahden ja Etelä-Suomen merkittävin lohijoki ja tärkeä hyvinvoinnin lähde. Vaelluskalojen elvyttämisen tavoitteet sekä kalastuksen ja vesivoimantuotannon tarpeet on sovi- tettu yhteen rakentavalla vuoropuhelulla. Joella on suuri virkistys- ja kulttuuriympäristöarvo. Joki elinvoimaisine vaelluskalakantoineen tukee merkittävästi alueen elinkeinotoimintaa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 14 5. Virkistyskäytön edellytysten sekä jokivarren asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen Alla olevissa kuvissa päätavoitteet on avattu alatavoitteiksi ja niihin liittyviksi toimenpiteiksi (kuva 7). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 15 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 16 Kuva 7. Tavoitteet ja niihin liittyviä toimenpiteitä Kymijoen kehittämiseksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 17 5. Toimenpiteet, toimenpideyhdistelmät ja niiden arviointi 5.1. Toimenpiteet ja arviointitekijät Tavoitteiden perusteella koottiin asiantuntijoilta ja osallistujilta ehdotuksia mahdollisista toimenpi- teistä, joilla tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Toimenpiteitä tunnistettiin yhteensä noin 50 kpl. Ne jaet- tiin seitsemään toimenpidekokonaisuuteen: 1. Juoksutukset 2. Vesivoima 3. Vaellusyhteyksien avaaminen 1 (työnjaollisista syistä toimenpiteet jaettiin kahteen ryhmään) 4. Vaellusyhteyksien avaaminen 2 5. Kunnostukset 6. Kalastuksen säätely 7. Virkistyskäyttö ja matkailu Ensin jokaisen toimenpiteen vaikutuksia arvioitiin kuhunkin tavoitteeseen nähden, jonka jälkeen ar- vioitiin toteutettavuutta (Kuva 8). Arviointeja varten kehitettiin mittarit, jotka on kuvattu liitteessä 2. Asiantuntija-arviot lähetettiin sidosryhmille kommentoitavaksi yhdessä tavoitteiden ja arvioinnissa käytettävien mittareiden kanssa. Kommenttien jälkeen arviointeja joko muutettiin tai kirjattiin erilli- seen tiedostoon perustelut, miksi kommentteja ei otettu huomioon ja vastattiin mahdollisiin epäsel- vyyksiin. Kunkin toimenpiteen arvioinnit ovat liitteessä 3. Kuva 8. Toimenpiteiden arvioinnissa huomioonotetut tekijät. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 18 5.2. Toimenpiteiden vaikutuksia koskevat arviot 5.2.1. Vaelluskaloille tarjolla olevien lisääntymisalueiden määrä Kymijoen alaosalla olevien lohelle potentiaalisten lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden määrän on arvioitu olevan yhteensä n. 242 ha (J. Rinne ym. 2007, 2009). Näistä hyviksi poikastuotantoalueiksi on luokiteltu 22,6 ha ja kohtalaisiksi 101,4 ha. Kuvassa 9 on esitetty, missä potentiaaliset lisääntymis- alueet sijaitsevat. Näiden potentiaalisten lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden lisäksi Kymijoessa on runsaasti muuta vesialuetta, joilla voi olla merkitystä lohen poikastuotannolle (Mäki-Petäys ym. 2013). Kuva 9. Kymijoen alaosan kartoitettujen koski- ja virta-alueiden määrä (perustuu J. Rinteen kartoituk- seen). Vaelluskalojen nousuhalukkuuteen vaikuttaa virtaama. Kymijoki laskee mereen viiden haaran kautta. Arvioitaessa suunnitteilla olevien kalateiden merkitystä on syytä huomioida ko. haaran virtaama. Kymijoen eri haarojen alimpien voimalaitosten keskivirtaamat jaksolla 1983 -2013 ovat seuraavat: • Ahvenkoski (läntinen haara) 161 m3/s • Ediskoski (läntinen haara) 10 m3/s • Koivukoski (itäinen haara) 73 m3/s • Korkeakoski (Itäinen haara) 79 m3/s • Länsihaarat yhteensä 171 m3/s (53 %) ja itähaarat yhteensä 152 m3/s (47 %). Jos oletetaan, että haarat houkuttelevat nousukaloja suhteessa niiden keskivirtaamaan, niin sil- loin Koivukosken ja Korkeakosken haarojen kautta voisi nousta hieman alle puolet Kymijokeen pyrki- vistä lohista. Nouseville lohille olisi tarjolla noin 70 % Kymijoen alaosan potentiaalisista lisääntymis- alueista. Jos oletetaan, että maksimaalinen kapasiteetti saavutetaan silloin, kun kaikki potentiaaliset alueet ovat nousulohien saavutettavissa, niin itähaaran vaellusreitit avaamalla Kymijoen kapasiteetis- ta saavutettaisiin noin kolmannes. Luku saadaan kertomalla itähaarojen osuus Kymijoen virtaamasta (47 %) ja itähaarojen kautta saavutettavien lisääntymisalueiden osuus 70 % (0,47*0,7=0,33). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 19 5.2.2. Tuloksia lohipopulaatiomallin soveltamisesta Kymijoen lohikannan elvyttämismahdollisuuksien, mahdollisten ongelmien sekä elvyttämisessä tar- vittavien tukitoimenpiteiden hahmottamiseksi hyödynnettiin ns. Kymijoen lohimallia (ks. Mäki-Petäys ym. 2013). Kyseessä on yksinkertaistettu lohen elinkiertomalli, jonka avulla voidaan tarkastella eri- laisten tekijöiden (esim. kalateiden toimivuus, istutusten määrä, kalastuksen säätely, yms.) vaikutuk- sia lohikannan tilaan ja kehitykseen 50 vuoden aikajänteellä. Kymijoen lohimallin lohen elinkierron kuolevuusarviot päivitettiin tuoreimpaan, pääosin vuoden 2014 saatavilla olevaan tutkimustietoon (taulukko 1) aiemmin tehdyn mallinnuksen menetelmillä (Mäki-Petäys ym. 2013). Mallinnuksen taustaoletuksia kehitettiin aikaisempaa realistisemmiksi siten, että mädistä vaelluspoikaseksi selviytyminen muutettiin tiheydestä riippuvaiseksi. Lisäksi malliin muutettiin kutevan populaation meri-ikäjakaumaa ottamalla 2 merivuoden lohien rinnalle myös 3 merivuoden lohet (vrt. Mäki-Petäys ym. 2013). Taulukko 1. Kymijoen lohimallinnukset kuolevuusparametrit. *kirjallinen tiedonanto, **Kymijoella huomioitu vuotta aiempi jokipoikasten smolttiutuminen. Elinvaihe/kuolevuus Kuolevuusjakauma-% (min; moodi; max) Viite Mätimunasta vaelluspoikaseksi tiheydestä riippuen ICES 2014 ja Romakkaniemi 2014* 1-v. jokipoikasistukkaasta vaelluspoikaseksi 77,0 (ei jakaumaa) Jokikokko ja Jutila 2004** Smolttien alasvaellus Kymijoessa 2,0; 5,0; 10,0 Laine ym. 2002 Smolttien alasvaellus voimalaitosten kautta 10,0; 15,0; 20,0 Huusko ym. 2012 Post-smolttivaihe 1.-13./14.-50. vuosi 81,3; 91,7; 96,7/ 74,3; 86,9; 94,0 ICES 2014 ja Romakkaniemi 2014* Luonnollinen kuolleisuus Itämeressä 8,6; 16,1; 21,6 ICES 2014 ja Romakkaniemi 2014* Avomerikalastuskuolevuus Itämeressä 6,3; 9,4; 12,5 Pakarinen ja Ikonen 2012*, ICES 2010 Hyljepredaatio nousuvaelluksen aikana 2,8; 8,0; 13,5 ICES 2010 Rannikkokalastus nousuvaelluksen aikana 16,1; 19,4; 23,2 ICES 2014 ja Romakkaniemi 2014* Jokisuukalastus nousuvaelluksen aikana 15,0; 25,0; 40,0 Pakarinen ja Ikonen 2012*, ICES 2010 Kalatietappiot 8,0; 10,0; 12,0 Haines 1992 Jokikalastus 15,0; 25,0; 50,0 Romakkaniemi 2012* Tässä työssä tarkasteltiin useita Kymijoen lohikannan kehitysskenaarioita. Ne liittyivät kalateiden toimivuuteen, lohien hakeutuminen itähaaraan, Kymijoen elinympäristökunnostuksiin sekä kalastuk- sen säätelyyn. Tässä raportissa esitetään näistä tarkasteluista esimerkinomaisesti seuraaviin skenaa- rioihin liittyvät keskeiset tulokset: • Kalateiden läpäisytehokkuus (25 %, 50 %, 75 %, 90 %, kalatiet vain itähaarassa, Itähaaraan löytää 90 % lohista)(ks. kuva 10) • Itähaaraan löytämisen tehokkuus (50 %, 70 %, 90 %, kalatiet vain Itähaarassa, niiden läpäisyte- hokkuus 90 %)(ks. kuva 11) • Edellä mainittujen yhdistelmä (ks. kuva 12) Lohimallitarkastelun avulla voitiin osoittaa kalateiden toimivuuden (=läpäisytehokkuuden) tärke- ys. Jos kalatien löytää ja sen selvittää alle puolet lohista, ei Kymijoen lohikannan elvyttäminen onnis- tu ilman jatkuvia tukitoimia (istutukset, ylisiirto, kalastuksen säätely) (kuva 10). Kalateiden toiminta- tehoon on siten Kymijoella syytä kiinnittää huomiota ja pyrkiä maksimoimaan ne. Tämä edellyttää vankkaa tutkimustietoa Kymijoen kalateiden toimintatehosta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 20 0 500 1000 1500 2000 2500 1 6 11 16 21 26 31 36 41 46 51 (a) kutunaaraat - kpl 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000 160000 1 6 11 16 21 26 31 36 41 46 51 KALATIESTÄ 90% KALATIESTÄ 75% KALATIESTÄ 50% KALATIESTÄ 25% Vuodet toimenpiteen aloittamisesta (b) smolttituotanto - kpl Kuva 10. Kymijoen lohikannan kehitys neljällä erilaisella kalatien läpäisytehokkuudella. Oletukset: Vain itähaarassa kalatiet ja 90 % lohista löytää itähaaraan. Ylemmässä kuvassa esitetään kutunaarai- den määrä, alemmassa smolttituotanto. Käyrät ovat Monte Carlo -simulaatioiden mediaaneja. Kalateiden toimivuuden ohella myös lohien itähaaraan hakeutumisen/löytämisen merkitystä tes- tattiin populaatiomallilla. Jos vain itähaarassa on kalatiet, lohikannan nopean elpymisen edellytykse- nä olisi se, että yli 70 % Kymijokeen nousemaan pyrkivistä lohista löytäisi itähaaraan (kuva 11). Jos seurantatutkimuksissa selviää, että länsihaaran alapuolelle jää huomattava osa kudulle pyrkivistä lohista, pitäisi lohikannan luonnonlisääntymisen varmistamiseksi myös länsihaaraan rakentaa kalatiet (vrt. kuvassa 11 mustaa ja sinistä käyrää). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 21 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 1 6 11 16 21 26 31 36 41 46 51 (a) kutunaaraat - kpl 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000 160000 1 6 11 16 21 26 31 36 41 46 51 KALATIET KAIKISSA PADOISSA 90% LÖYTÄÄ ITÄHAARAN 70% LÖYTÄÄ ITÄHAARAN 50% LÖYTÄÄ ITÄHAARAN Vuodet toimenpiteen aloittamisesta (b) smolttituotanto - kpl Kuva 11. Kymijoen lohikannan kehitys skenaarioissa, joissa lohet löytävät itähaaraan (kalatiet vain itähaarassa) eri tehoilla sekä skenaario, jossa kalatiet rakennetaan myös länsihaaraan (sininen käyrä). Kutukannan koon kasvaessa poikasten tiheydestä riippuva kuolleisuus kasvaa, jolloin smolttituotan- non kasvu hidastuu suhteessa kutukantaan. Oletukset: Skenaariossa, jossa kalatiet rakennetaan kaik- kiin patoihinoletetaan, että 50 % lohista nousee itähaaraan ja 50 % nousee länsihaaraan. Kalatietehot kaikissa skenaarioissa 90 %. Ylemmässä kuvassa esitetään kutunaaraiden määrä, alemmassa smoltti- tuotanto. Käyrät ovat Monte Carlo -simulaatioiden mediaaneja. Lohien kalateistä selviytymistä ja itähaaraan hakeutumisen todennäköisyyttä pitää luonnollisesti arvioida myös samanaikaisesti, ja silloin kerrannaisvaikutus heikentää skenaarioiden antamaa lohi- kannan kasvun ennustetta. Esimerkiksi kuvassa 10 esitetyt skenaariot kalatietehon vaikutuksesta muuttuvat selvästi huonommiksi, jos itähaaran löytääkin vain 70 % lohista (kuva 12). Jos myös kala- teistä selviytyminen on selvästi heikompaa kuin optimitapauksessa (90 %), vaatisi Kymijoen lohikan- nan nopea elvyttäminen myös länsihaaran vaellusyhteyksien aukaisemista. Esimerkiksi jos itähaaran löytää 70 % kudulle pyrkivistä lohista ja kalatien selvittää 75 % lohista, olisi Kymijoen vaelluspoikas- tuotanto pitkällä tähtäimelläkin alle 60 % arvioidusta tuotantokapasiteetista (87 000 vs. 150 000 poi- kasta) (kuva 12). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 22 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 1 6 11 16 21 26 31 36 41 46 51 (a) kutunaaraat - kpl 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 1 6 11 16 21 26 31 36 41 46 51 KALATIESTÄ 90% KALATIESTÄ 75% KALATIESTÄ 50% KALATIESTÄ 25% Vuodet toimenpiteen aloittamisesta (b) smolttituotanto - kpl Kuva 12. Kymijoen lohikannan kehitys neljällä erilaisella kalatien läpäisytehokkuudella. Oletukset: Vain itähaarassa on kalatiet ja 70 % kymijokeen nousemaan pyrkivistä lohista löytää itähaaraan. Ylemmässä kuvassa esitetään kutunaaraiden määrä, alemmassa smolttituotanto. Käyrät ovat Monte Carlo -simulaatioiden mediaaneja. Edellä esitetyt mallinnustulokset olettavat, että tulevaisuudessa lohen elinkierron kuolevuuspa- rametrit säilyvät taulukossa 1 esitetyissä lukemissa. Tulevaisuudessa näissä luvuissa kuitenkin tullee tapahtumaan muutoksia, jolloin mallin antamia skenaarioita pitää päivittää uuden tiedon pohjalta. 5.2.3. Kalateiden vaikutukset vesivoimatuotantoon Taulukossa 2 on haarukoitu kalateistä aiheutuvia energiamenetyksiä viidelle voimalaitokselle. Tarkas- telussa on oletettu kalatiejuoksutuksen olevan 1 m3/s kuuden kuukauden ajan. Poikkeuksen muodos- taa Ediskoski, jossa ko. haaran huomattavasti muita pienemmän virtaaman vuoksi on käytetty 0,5 m3/s. Laskelmissa on oletettu sähkön hinnaksi 5 snt/kWh, joka vastaa varsin hyvin Nordpoolin toteu- tuneita spot-hintoja viime vuosina. Jos kaikilla voimalaitoksilla juoksutukset olisivat oletusten mukai- set, niin voimataloudelle syntyvä menetys olisi n. 75 000 € vuodessa. Voimalaitosten energian arvo vuodessa tämän tarkastelun oletuksilla on n. 15 000 000 €. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 23 Taulukko 2. Arvio kalateistä aiheutuvista energiamenetyksistä viidelle Kymijoen voimalaitokselle. 1983-2013 Voimalaitos Putous- korkeus Rakenne- virtaama Keskivir- taama Teho rakenne- virtaamal- la (MW) Energian määrä keskivir- taamalla (GWh/ vuosi) Energian arvo keskivirtaa- malla Kalatie- juoksutus (m3/s) Kesto (kk) Energia- menetys (MWh/v uosi) Arvon menetys (€/vuosi) Klåsarö 3,1 180 171 5,1 42,4 2118282 1 6 123,9 6194 Ahvenkoski 11,3 250 161 25,8 145,4 7269933 1 6 451,5 22577 Ediskoski 9,1 5 5 0,4 3,6 181818 0,5 6 225,8 11289 Koivukoski 4,5 47 73 1,9 26,3 1312688 1 6 179,8 8991 Korkeakoski 13 95 79 11,3 82,1 4103898 1 6 519,5 25974 YHTEENSÄ 44,5 299,7 14 986 619 75025 KALATIEJUOKSUTUSTEN LASKENTA 5.3. Yhteenveto toimenpiteiden vaikutuksista Tässä kohdassa esitetään tiiviistetysti yksittäisten toimenpiteiden vaikutustarkastelujen tulokset. Yhteenvetotaulukoissa (taulukko 3) on yhdistetty ja yksinkertaistettu liitetaulukoiden informaatiota liian raskaan esitystavan välttämiseksi ja paremman yleiskuvan saamiseksi. Toimenpiteet ryhmiteltiin niiden vaikuttavuuden, toimenpiteisiin sisältyvien ristiriitojen ja toteu- tettavuuden perusteella neljään ryhmään. Toimenpiteiden jaottelu ryhmiin perustuu asiantuntijoiden laatimiin osin karkeahkoihin vaikutusarvioihin, ja on siksi vain suuntaa-antava ja viitteellinen. Ryhmä 1: Toimenpiteet, joiden vaikuttavuus ja toteutettavuus ovat hyvät Tähän ryhmään kuuluvat toimenpiteet täyttävät seuraavat kriteerit: • Toteutus mahdollista kolmessa - viidessä vuodessa • Ristiriidat vähäisiä • Eri osapuolten tavoitteet sovitettavissa yhteen • Tekninen ja oikeudellinen toteutettavuus hyvä • Rahoituksen löytyminen todennäköistä Seuraavat toimenpiteet luokiteltiin ryhmään 1: • Korkeakosken kalatien rakentaminen • Koivukosken padon ja voimalaitoksen kalateiden kehittäminen • Pienimuotoiset elinympäristökunnostukset (esim. sorastukset yms.) • Jokisuun verkkopyynnin rajoittaminen kalojen tärkeimmillä nousureiteillä (tarvitaanko uusia rajoituksia nykyisten lisäksi, jos Ahvenkoskella ei vielä ole kalateitä?) Kun kalateitä suunnitel- laan, niin on parempi, että nousureitit ovat valmiiksi auki jo ennen kuin kalatie on olemassa • => totutaan ajatukseen, että kaloilla pitää olla vapaa nousumahdollisuus. • Lohikalaistutukset, jotka tähtäävät luonnonlisääntymisen käynnistymiseen (kotiutusistutuk- set) • Lohikalaistutukset, jotka tehdään kalastusta varten (taloudellinen toteutus huono) • Luonnonkudusta peräisin olevien lohien ja taimenten vapauttaminen meri- ja jokikalastuk- sessa • Tarvittaessa ajoittaiset suuremmat juoksutukset kalateihin niiden toimivuuden parantami- seksi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 24 Ryhmä 2: Toimenpiteet, joiden vaikuttavuus ja toteutettavuus ovat vähintään kohtalaiset Tähän ryhmään kuuluvat toimenpiteet täyttävät seuraavat kriteerit: • Toteutus mahdollista viidessä - kymmenessä vuodessa • Toimenpiteisiin liittyy jonkin verran ristiriitoja • Tekninen ja oikeudellinen toteutettavuus melko hyvät • Rahoitukseen liittyy epävarmuutta Seuraavat toimenpiteet luokiteltiin ryhmään 2: • Ahvenkosken ja Klåsarön kalatiet • Täysimittaiset koskikunnostukset • Alasvaellusta edistäviä laitteita ja rakenteita patoihin Ryhmä 3: Toimenpiteet, joiden vaikuttavuus tai toteutettavuus ovat kohtalaista huonompia • Toteutus voi viedä yli 10 vuotta • Toimenpiteisiin liittyy intressiristiriitoja • Vaativat lupien muutoksia • Rahoitukseen liittyy suurta epävarmuutta. Tähän ryhmään kuuluvat seuraavat toimenpiteet: • Virtaamajakoihin liittyvät toimenpiteet: Koivukosken haaran minimivirtaaman lisääminen syyskuusta huhtikuuhun, Koivukosken ajoittaisten ylivirtaamien siirto läntisiin jokihaaroihin, Pyhtään haaran minimivirtaaman nosto, Klåsarö-Paaskoski-Strömfors virtaamien nosto • Ryhmä 4: Toimenpiteet, joiden arviointiin ei ole vielä riittävästi tietoa • Muut kalatiet: Paaskosken kalatie, Ediskosken kalatie/Ediskosken voimalaitoksen purku, Strukan pato osittaiseksi luonnonkoskeksi, Strömforsin nykyinen pato luonnonkoskeksi • Lyhytkestoiset lisäjuoksutukset Koivukosken haaraan kuivina syksyinä vaelluskalojen nousu- halukkuuden lisäämiseksi. Juoksutusten hyödyt ja haitat, mm. vaikutukset yläpuolisten järvi- en vedenkorkeuksiin ja niiden käyttöön tulisi arvioida. Taulukko 3. Suuntaa-antava arvio toimenpiteiden vaikutuksista. Ks. tarkemmin liite 3. Tumma vihreä = Suurin myönteinen vaikutus Vaalea vihreä = Vähäinen myönteinen vaikutus Valkoinen = Ei vaikutusta Hailakka punainen = Vähäinen kielteinen vaikutus Tumma punainen = Suuri kielteinen vaikutus Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 25 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 26 Kun toimenpiteet oli arvioitu, vaelluskalakantojen elvyttämiseen keskittyvät toimenpiteet ryhmitel- tiin aikataulun ja kustannusten perusteella sekä maantieteellisesti (Kuva 13). Kuva 13. Toimenpiteiden ryhmittely Ryhmittelyjen perusteella muodostettiin neljä eri Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämisen vaihto- ehtoa (ks. alle ja taulukko 4). Vaihtoehtoja voi hyödyntää myöhemmin kokonaisvaltaiseen arviointiin. Alun perin vaihtoehtojen vaikutuksia oli tarkoitus arvioida eri intressitahojen tavoitteisiin tässä hank- keessa, mutta tarkastelun suuren työmäärän vuoksi ajatuksesta luovuttiin. • VE0 – vaihtoehdossa ei tehdä muita muutoksia kuin, että rakennetaan Korkeakosken kalatie, joka on jo saanut rakennusluvankin. • VE1-vaihtoehto on lohikalojen palauttamisen ja eri käyttömuotojen nykyiset tar- peet/tavoitteet yhteensovittava vaihtoehto, jonka toimenpiteet olisi toteutettavissa seuraa- van n. 5 vuoden aikana. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 27 • VE2-vaihtoehto on lohikalojen luontaista lisääntymistä painottava pitkän aikavälin vaihtoeh- to, jossa VE1-vaihtoehdon toimenpiteiden lisäksi tehdään uusia toimenpiteitä. • VE3-vaihtoehdossa toteutettaisiin kaikki mahdolliset toimenpiteet Kymijoen vaelluskalakan- tojen elvyttämiseksi, kun oletetaan, että toimintaympäristö/lainsäädäntö muuttuu vaelluska- lamyönteisemmäksi • VE0: Nykytila + Korkeakosken kalatie – Rakennetaan Korkeakosken kalatie, ei muita uusia toimenpiteitä, nykyiset istu- tukset • VE1: Lohikalojen palauttamisen ja eri käyttömuotojen nykyiset tarpeet/tavoitteet yhteen- sovittava vaihtoehto – Voidaan nähdä myös seuraavan n. 5 vuoden aikana toteutettavana vaihtoehtona – Koivukosken kalatien toimivuutta parannetaan itähaarassa, länsihaarassa ylisiir- toja – Tehdään kutualueiden sorastuksia – Kalastuksen säätelytoimenpiteitä: nousukalojen ohjausta. Jokikalastukseen ei uusia rajoituksia – Laajamittaiset kotiutusistutukset (meritaimenen ja lohen 1-vuotiailla poikasilla patojen yläpuolelle) • VE2: Lohikalojen luontaista lisääntymistä painottava pitkän aikavälin vaihtoehto – Oletetaan, että toimintaympäristö/lainsäädäntö muuttunut vaelluskalamyöntei- semmäksi, 10 - 20 vuoden aikajänteellä toteutettavia toimenpiteitä – VE1 toimenpiteiden lisäksi seuraavat: – Kalatiet Ahvenkoskeen ja Klåsaröön – Alasvaellusreitit – Laajamittaiset poikasalueiden kunnostukset (kiveämiset) – Tarvittaessa tuki-istutukset – Kalastuksen säätely tiukempaa kuin VE1:ssä: jokikalastukseen uusia rajoituksia, merialueen ja jokisuualueen kalastuksen rajoittaminen, erityisesti vapaa- ajankalastuksen (mikä on tavoite: kuinka paljon lohta halutaan jokeen?), mitä oletetaan tapahtuvan lohen ammattikalastukselle 10 - 20 vuodessa? Ammattika- lastuksen kiintiöinti tiukemmaksi ja kalastajakohtaiseksi – Ammattikalastajille kompensaatioita? • VE3: Kaikki toteutettavissa olevat toimenpiteet – Oletetaan, että toimintaympäristö/lainsäädäntö muuttunut vaelluskalamyöntei- semmäksi. – Voimalaitoksille aiheutuvia vaikutuksia tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, ei vain voimalaitoksittain, 10 - 20 vuoden aikajänteellä – VE2 toimenpiteiden lisäksi – Virtaamajakomuutoksia vaelluskalanäkökohdista – Lohen- ja taimenen kalastusta merellä rajoitetaan voimakkaasti – Ostetaan ammattikalastajilta lohikiintiöitä Vaihtoehtojen vertailua ei ollut mahdollista toteuttaa tässä hankkeessa yksityiskohtaisesti. Tehdyt tarkastelut tarjoavat kuitenkin hyvän lähtökohdan mahdollisille tarkentaville jatkotarkasteluille. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 28 Taulukko 4. Vaihtoehtoihin sisältyvät toimenpiteet. Katso vaihtoehtojen perustelut tekstissä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 29 6. Ristiriidat, näkemyserot ja niiden lieventäminen Yksi monitavoitearvioinnin tavoitteita oli tukea näkemyserojen tunnistamista ja niiden rakentavaa käsittelyä. Näkemyserot voivat liittyä tietoon ja sen tulkintaan, etuihin ja arvostuksiin sekä perusta- vaa laatua oleviin eroihin maailmankatsomuksissa. Nämä ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa ja siksi niiden erittely on jossain määrin keinotekoista. Tässä hankkeessa päähuomio oli tietoihin ja etuihin liittyvien näkemyserojen tunnistamisessa ja keinoissa niiden lieventämiseksi. Näkemyseroista keskus- teltiin kolmannessa ja neljännessä työpajassa. 6.1. Tavoitteiden arviointi Asiantuntijoiden tekemä tavoitteiden ristiintaulukoinnin tulos on esitetty kuvassa 14. Siinä on arvioi- tu pareittain työssä tunnistettujen tavoitteiden suhteita. Tarkastelu kertoo, minkä tavoitteiden välillä on vastakkainasettelua ja tavoitteiden samansuuntaisuutta. Arviota tehtäessä pidettiin mielessä ne toimenpiteet, jotka edistävät eri tavoitteiden saavuttamista (ks. luku 4). Lisäksi oletettiin, että toi- menpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon eri osapuolten näkemykset. Vesi- voiman osalta tarkasteltiin nykyistä säännöstelykäytäntöä ja sen vaikutuksia sekä patoja eliöstön vaellusesteinä. Voimalaitospatojen rakentamisen yhteydessä tehtyjä vedenpinnan nostoja ja perka- uksia ei otettu huomioon. Kuvan 14 perusteella ei voi arvioida esimerkiksi sitä, kumpi tavoitteista edistää toisen toteutumista. Tarkastelun perusteella Kymijoen alaosalla tilan ja käytön tavoitteiden välillä ei ole niin suurta vastakkainasettelua kuin työn alussa ehkä ajateltiin. Huomionarvoista on, että useat Kymijoen tilan ja käytön tavoitteista ovat samansuuntaisia eli tavoitteen X edistäminen edistää tavoitteen Y saavutta- mista. Voimakkain vastakkainasettelu on arviomme mukaan jokisuun ja merialueen vapaa- ajankalastuksen ja vaelluskalakantojen elvyttämisen sekä ekologisen tilan ja vesivoiman välillä. Kalas- tuksen osalta ristiriitoja voi aiheuttaa jokisuukalastukseen erityisesti Ahvenkosken edustalla tehtävät rajoitukset. Tällä hetkellä alueella ei ole erityisesti vaelluskaloja huomioivaa säätelyä. Myös meri- taimenen verkkokalastukseen saattaa tulla rajoituksia. Vesivoimatuotannon ja vaelluskalakantojen elvyttämisen välinen ristiriita arvioitiin vähäiseksi, koska kalatiejuoksutusten aiheuttama menetys voimataloudelle on hyvin pieni eli alle 0,5 % Kymijoen alaosan voimalaitosten vuosituotannon arvos- ta. Esimerkkejä havaituista vastakkaisuuksista ja yhteneväisyyksistä tavoitteissa: • Luonnonsuojelu ja kalastusmatkailu: rantojen intensiivisellä käytöllä voi olla kielteisiä vaiku- tuksia? • Matkailu ja virkistyskäyttö: matkailua varten rakennetulla palveluvarustuksella on myöntei- nen vaikutus paikalliseen virkistyskäyttöön ja päinvastoin. • Matkailu ja melonta: palveluvarustus hyödyttää molempia • Virkistyskäyttö ja tulvariskien hallinta: virkistyskäytölle eduksi, ettei tulvia esiinny. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 30 Vaelluskalakannat Ekologinen tila Luonnonsuojelu Ammattikalastus Vapaa-ajankalastus - joki Vapaa-ajankalastus - jokisuu&meri Kalastusmatkailu Matkailu Melonta Virkistyskäyttö Kulttuuriperintö Vesivoima Tulvariskien hallinta Va el lu sk al ak an na t Ek ol og in en ti la Lu on no ns uo je lu Am m at tik al as tu s Va pa a- aj an ka la st us - jo ki Va pa a- aj an ka la st us - jo ki su u& m er Ka la st us m at ka ilu M at ka ilu M el on ta Vi rk is ty sk äy tt ö Ku ltt uu rip er in tö Ve si vo im a Tu lv ar is ki en h al lin ta Kuva 14. Kymijoen tilaan ja käyttöön liittyvien tavoitteiden keskinäisten suhteiden arviointi. Vesivoi- man osalta tarkasteltiin nykyistä säännöstelykäytäntöä ja sen vaikutuksia sekä patoja eliöstön vael- lusesteinä. Voimalaitospatojen rakentamisen yhteydessä tehtyjä vedenpinnan nostoja ja perkauksia ei otettu huomioon. Tulvariskien hallintaan liittyy riittävä virtauskapasiteetti uomassa ja hyydetulvien riskin vähentäminen. Luonnonsuojelu sisältää arvioinnissa Natura-alueet, uhanalaiset ja harvinaiset lajit, ei kuitenkaan vaelluskaloja, koska niitä tarkastellaan erikseen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 31 6.2. Näkemyserojen lieventäminen ja tavoitteiden yhteensovittaminen Edellä esitetty tarkastelu antaa yleiskuvan Kymijoen tilan ja käytön tavoitteiden keskinäisistä suhteis- ta. Seuraavassa kuvataan yksityiskohtaisemmin työpajoissa ja asiantuntijakokouksissa käytyjen kes- kustelujen sisältöä. Näihin aihepiireihin sisältyy eniten intressiristiriitoja ja tiedollisia näkemysaroja. Keskustelujen perusteella seuraavissa asioissa on jonkin verran yhteensovittamista tai kehittämistä: Vaellussiika • Vaellussiikakannan tilan parantaminen jää Kymijoella helposti lohen ja meritaimenen varjoon. Siika tulisikin ottaa huomioon Kymijoen kehittämisessä nykyistä paremmin, mm. kunnostuk- sissa. Siika vaatii riittävän loivan kalatien, johon ei välttämättä löydy tilaa. Ennen kuin yksityis- kohtaisia toimenpidesuosituksia voidaan antaa, tarvitaan tietoa siikakannan tilasta. Kalastus • Vapaa-ajan kalastuksen osalta suhtautuminen pyydystä ja päästä -kalastukseen, kalastusinfra- struktuurin rakentaminen, verkkokalastus 1.6.–30.8. Kymijoen kalastusalueella sekä Korkea- kosken kalastuslaituri aiheuttavat varmaan pienehköjä ristiriitoja. Oleellista lienee tiedonjako ja kalastajien kuuleminen ja pienten muutosten teko. Kun lohikannat elpyvät, myös kalastus voi jatkua ja sen laatu parantua! • Vapaa-ajankalastajien ja melojien välillä on jonkin verran ristiriitaa, joka vaatisi yhteisten käy- täntöjen sopimista ja viestintää uusille käyttäjille • Ammattikalastuksen määrittely tarvitsee kehittämistä. Ammattikalastajarekisteri tullaan te- kemään alv-rajan ylittäville kalastajille. Tämä ei kuitenkaan riitä erottelemaan oikeasti amma- tikseen kalastajia muista kalastajatyhmistä. Tämä olisi syytä tulevaisuudessa tarkistaa. Myös jokisuussa tapahtuvan lohen ammattikalastuksen saaliin arvo tulisi selvittää. • Vesivoima ja säännöstely vs. vaelluskalakannat • Tarvitaan esimerkkiä siitä, että yhteistyö sujuu ja sitten avointa yhteistyötä sekä voimayhtiöi- den vastaantuloa. Hyvä keskusteluyhteys on lähtökohta. Voimalaitokselle on tärkeää olla sel- villä kuka on kokonaisvastuussa kalatien suunnittelussa, toteutuksesta, kuka vastaa valmiista kalatiestä? • Voiko jossain tilanteessa siirtää vettä itähaarasta länsihaaraa => saattaisi joskus lisätä energi- aa, vaatii voimayhtiöiden yhteisen näkemyksen • Ekoenergiamerkin hyödyntämismahdollisuudet voimayhtiöiden markkinoinnissa ja imagon ra- kentamisessa on syytä selvittää. • Mahdollinen pulssitus täytyy suunnitella: tavoite, erilaiset vaihtoehdot, painotus, mistä tulee, mihin menee, mitä lupamuutoksia vaatii, mitä vaikuttaa, millä voi kompensoida mahdollisia haittoja/menetyksiä. Vaatii pilottitutkimuksen. • Jatkossa tarvitaan sekä kahdenkeskisiä että ELY-keskuksen ja useamman Kymijoen voimalai- toksen välisiä keskusteluja. Kymijoen vesivoiman ja voimalaitosten imago • Erilaisia näkemyksiä vaelluskalakantojen elvyttämisen merkityksestä Kymijoen vesivoiman ja voimayhtiöiden imagolle. Sähkö myydään institutionaalisille toimijoille. • Eräiden voimayhtiöiden edustajien mielestä vaikutus on lyhytaikainen. Kuluttajien halukkuus maksaa ekosähköstä korkeampaa hintaa epäilytti. Toisaalta joidenkin mielestä imagohyöty voi olla suuri ja pitkäkestoinen. Sitä on mahdollista vahvistaa viestinnällä ja Tornionjoen mallin mukaisella lohikalojen nousumäärien seurannalla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 32 Keskustelujen perusteella seuraavissa asioissa ei juuri esiinny ristiriitoja/epäselvyyksiä, kunhan jois- sain asioissa ennakoidaan ja käydään alusta asti hyvää vuoropuhelua: Vaelluskalakantojen elvyttäminen • Lohen ja meritaimenen kantojen elvyttämisen ristiriidat ovat vähäisiä, koska kutu- ja poikas- tuotantoalueet sijaitevat osin eri paikoissa ja toisaalta molempien lajien preferenssit ovat lä- hellä toisiaan. Elvyttämispyrkimykset hyödyttävät siten molempia lajeja. • Lohikalojen ylisiirrot ovat vain väliaikainen toimenpide päämääränä omaehtoinen nousu kala- teiden kautta. Ne ovat järkeviä alkuvaiheessa kun lohikantaa kotiutetaan. • Hylkeiden, koskelon, merimetson vaikutukset lohikantaan kuuluvat luonnonvaraisen populaa- tion olemassaoloon luonnollisena tekijänä. Sen sijaan turbiinikuolleisuus ei ole luonnollista. • Istutettava lohikannan valinnan osalta eri merialueiden lohikantoja ei suositella sekoitettavan. Kymijoki voidaan nähdä nykyisenä Nevan kannan kotijokena. • Jos istutetaan smoltteja, joiden toivotaan lähtevän heti vaellukselle, tulisi istutukset tehdä mahdollisimman luontaisiin ajankohtiin veden lämpötilan ja virtaaman suhteen. Muuten koh- dentaminen ei ole relevanttia. • Istukkaiden laatua voidaan verraten yksinkertaisesti parantaa, esim.virikekasvatuksella. Tä- män ei pitäisi olla iso ristiriidan aihe. Tietoa pitää kuitenkin jakaa ja keskustelua käydä. • Kirjolohi-istutuksia tehdään nykyisin, jotta Kymijoessa olisi kesälläkin kalastettavaa kalaa. Sen ei ole todettu lisääntyvän jatkuvassa luonnonkierrossa Suomessa. Jatkossa on mahdollista, ettei kirjolohi-istutuksiatarvita. Kalastus • Lähtökohta on että pyritään turvaamaan jokeen riittävä määrä kutukalaa. Kalastusta ei ole tarkoitus rajoittaa turhaan. Tietoa ei aina ole säätelyä varten paljon saatavilla. Tutkimusta tar- vitaan. Järkevää on että talvella saisi kalastaa. Lakiin voi hakea poikkeuslupaa esim. talviaikai- seen väylärajoitukseen, mutta se vaatii hakijan, ELY-keskus on poikkeuksen myöntäjä. • Virtavesialueilla onkiminen ja pilkkiminen on jo nyt kielletty, eli kalatierakentaminen ja kehit- täminen ei muuta nykyistä tilannetta. Onkimis- ja pilkkimiskielto koskee vain lohi- ja siikapitoi- sen vesistön koski- ja virtapaikkoja. Vesistöön jää runsaasti suvantomaisia onkialueita. Koski- ja virtapaikat on kuitenkin syytä merkitä kartalle. • Ammattikalastuksen osalta näyttää siltä, ettei tarvita muutoksia säätelytoimiin, ja että kalas- tuskuolevuus meressä on nyt sopivalla tasolla. Jatkossa tarvitaan ehkä vain täsmäkohdennet- tuja jokisuun säätelytoimenpiteitä, kun nähdään kalateiden toimivuus. Toimenpiteet eivät myöskään rajoita nahkiaisen kalastusta. Jos kalastus tulevaisuudessa voimistuu tai kalojen nousumäärät ovat heikkoja on rajoituksia pohdittava uudelleen. Melonta • Kunnostukset koskialueilla on mahdollista tehdä siten, että melojien näkemykset otetaan huomioon aktiivisella vuoropuhelulla suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Kulttuuriperintö • Toimenpiteet alueilla, joiden suojeluarvoa ei ole kartoitettu suunnitellaan yhteistyössä mu- seoviranomaisten kanssa. Tämä voi tapahtua pyytämällä lausuntoja ja osallistumista esim. oh- jausryhmiin, suunnitteluryhmiin jne. Kymijoella olisi tarvetta myös laajalla muinaismuistokoh- teiden kartoitukselle. Museovirasto kaipaa tietoa rahoituskanavista ja apua rahoituksen ha- kemiseen. • Kalateiden sijoittelu ja suunnittelu on tärkeää. Kulttuurihistorian ja maiseman kannalta onnis- tuneita ratkaisuja ja mahdollisuuksia on yhteistyöllä löydettävissä. • Kalateiden sijoittelun yhteensovittamisen mahdollisuudet ovat ulkonäöllisesti helpommin löy- dettävissä, mutta paikkavaihtoehtoja on usein hyvin vähän, johtuen kulttuurihistorian suoje- lun lisäksi voimalaitosten ja kalatien toimivuuden vaatimuksista. • Muinaisiksi luokitellaan kaikki esihistoriallisista kohteista viime vuosisadalle oleviin kohteisiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 33 • Jos kohde on valtakunnallisesti merkittävä, siihen ei saa kajota. Muuten tapauskohtaista, usein voidaan kiertää. (kulttuuriperintöä pitää säilyttää, mutta se ei saa aiheuttaa kohtuuton- ta haittaa toimenpiteille). Jos hanke muuttaa kulttuurihistorian kohteita, hanke kustantaa alueen kartoituksen ja tutkimuksen, jolloin voidaan ajatella, että esim. raportointi säilyttää historian tiedon. Luonnonsuojelu • Kunnostukset eivät juuri vaikuta vuollejokisimpukkaan, koska se elää yleensä hitaasti virtaavil- la pehmeillä pohjilla, joita ei kunnosteta. Kartoituksia todennäköisesti joudutaan tekemään kunnostusten yhteydessä. • Luontoarvot voidaan ottaa huomioon kalastusta palvelevan infrastruktuurin lisärakentamisen yleissuunnittelussa 6.3. Ehdotuksia vuoropuhelun ja yhteistoiminnan parantamiseksi Toisessa ja kolmannessa työpajassa keskusteltiin vuoropuhelun ja eri intressien yhteistoiminnan pa- rantamisesta. Aihe kirvoitti vilkkaan keskustelun ja joukon varteenotettavia ehdotuksia. Ymmärryksen lisäämisestä eri tahojen välillä keskusteltiin avoimesti ja pohdittiin, miten ”omista poteroista voitaisiin nousta” kohtaamaan toiset. Tähän liittyen todettiin: • Tutustuminen, yritetään ymmärtää toista osapuolta, tehdään töitä sen eteen, että ymmärrys syntyy • Kun kasvot ovat tutut (esim. näiden työpajojen jälkeen), on jatkossa helpompaa kes- kustella. • Tiedon lisääminen puolin ja toisin on tärkeää • Virkamiehet kirjoituspöydän takaa myös kentälle • Eri organisaatioilla tarpeet ovat erilaisia, mutta lopulta - kaikilla on tarpeita • Tavoitteiden yhteensovittaminen haaste, mutta mahdollista • Kompromissi ei ole aina molempien etu, eikä kaikkia asioida voida ratkaista komp- romisseilla • Omien oikeuksien puolustamisesta kohti luontevaa vuoropuhelua ja yhteisten tavoit- teiden luontia • Voimayhtiöiden vastaantulo on välttämätöntä kalatieasioissa, jotta voidaan puhua yhteistyöstä • Viranomais/tutkimus/voimayhtiöpuoli yhteistyötä kalatieasioissa Keskustelua myös organisaatioiden sisällä, esim. ELYn sisäisen keskustelun lisääminen on toi- vottavaa. Vuoropuheluideoita käytännön tasolla nostettiin myös esiin: • Kymijoki-työpajat yksi esimerkki • Kalastusalueeksi yksi yhtenäinen alue? • Sellainen keskustelukanava, jossa myös muita kuin vesialueen omistajia on mah- dollisuus ottaa mukaan • SOME ja sen hyödyntäminen asiallisena tiedonvälityskanavana kehityskohteeksi • Osakaskunnat Kuinka saadaan vietyä tietoa osakaskuntiin tehokkaasti? Erittäin tärkeää, mutta haastavaa ja täysin lapsenkengissä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 34 Hankkeisiin kaivattiin realismia: • Jo alkuvaiheessa tulisi etsiä toteutuskelpoisia vaihtoehtoja • Eri tahojen ydinalueiden ymmärtäminen ja historian tuntemus, kuinka nykytilantee- seen ollaan tultu? • Toimenpiteitä suunniteltaessa on tärkeää muistaa lausuntopyynnöt museovirastosta ja maakuntamuseosta, melojilta sekä myös muilta toimenpiteisiin liittyviltä sidos- ryhmiltä: inventointia myös museoviraston näkökulmasta, eri kohteiden arvottaminen mahdollista inventoinnin jälkeen • Voimme jakaa ja hakea oppia myös Suomen rajojen ulkopuolelta Pysyvän foorumin perustaminen lähitulevaisuudessa? => Vaelluskalafoorumi • Foorumi olisi jatkumo nyt käytävissä olevaan keskusteluun • Kymijoki-työryhmä, joka koostuisi eri organisaatioiden edustajista Tiedotus meneillään olevista asioista laajalle ryhmälle • Foorumista löydetään ne kumppanit, joiden kanssa on tarve keskustella laajemmin Pienempien ryhmien syntyminen, joka pohtii intressejä ja kehitystarpeita se- kä ongelmia vielä tarkemmin ja jakaa tämän informaation 3. työpajassa keskusteltiin Mikko Koivurinnan (Uudenmaan ELY-keskus) alustuksen pohjalta Kymijoen neuvottelukunnan perustamisvaihtoehdoista. Myös maa- ja metsätalousministeriön kala- tiestrategian kohdan ”Toimintalinja 2. Yhteistyön lisääminen ja rahoituksen järjestäminen” mukaan isoimmilla tai tärkeimmillä vaelluskalajoilla tulisi perustaa jokikohtainen vaelluskalaryhmä, jossa kes- keiset intressi- ja sidosryhmät ovat edustettuina. Mikä ratkaisu olisi sopiva Kymijoella? Vaihtoehtoina pohdittiin: • Jokin olemassa oleva organisaatio tai yhteistyöryhmä? – Vesienhoidon yhteystyöryhmä tai alatyöryhmä? – Kalastusalue tai kalatalousalue? • Vai perustetaan jokin uusi? – Jokikohtainen neuvottelukunta? – Kalatalousryhmä – Alueellinen kalatalouden yhteistyöryhmä (2016 voimaan tuleva kalastuslaki 33 §) Työpajan keskusteluissa todettiin alueellisissa ryhmissä kuten esim. vesienhoidon yhteystyöryh- mässä asioiden kirjon olevan niin laajan, että toimintaohjelman suositusten eteenpäinvienti hukkuisi muiden asioiden joukkoon. Myös uuden kalastuslain mukainen alueellinen kalatalouden yhteistyö- ryhmä on liian laaja kokonaisuus. Näin ollen todettiin, että paikallinen vaelluskala-asioihin keskittynyt Kymijoki-ryhmä olisi hyvä, jotta toimintaohjelman suositukset saataisiin käytäntöön ripeästi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 35 7. Tietoaukot ja tutkimustarpeet Hankkeen asiantuntijaryhmä keräsi listan tietoaukoista ja tutkimustarpeista, joita toiseen työpajaan osallistujat saivat täydentää ja priorisoida. Lisäksi kaikilla osallistujilla oli mahdollisuus kommentoida niitä myöhemmin. Tämän jälkeen asiantuntijat arvioivat 25 tutkimusehdotuksen tärkeyt- tä/merkitystä, kiireellisyyttä ja kustannuksia. Kustakin tutkimustarpeesta asiantuntijat kuvasivat: • Suurimmat tietoaukot, mitä pitäisi tehdä, mitä tehdään jo nykyisin? • Miten tukisi päätöksentekoa? • Lisäarvo päätöksenteolle • Kiireellisyys, milloin tietoa tarvitaan ? • Kustannukset Tämän jälkeen tutkimustarpeiden tärkeydelle ja kiireellisyydelle annettiin lukuarvot perustuen tässä työssä laadittuihin asteikkoihin (Taulukko 5). Arvioinnin perusteella tutkimusehdotukset priori- soitiin tärkeyden ja kiireellisyyden perusteella (Liite 4) Taulukko 5. Tutkimusehdotusten arviointiasteikot Pisteytyksen jälkeen tutkimusehdotukset on ryhmitelty kolmeen koriin (Liite 4) – 1. prioriteetin tutkimukset – 2. prioriteetin tutkimukset – 3. prioriteetin tutkimukset Kuusi tärkeintä ja kiireellisintä tutkimustarvetta/tietoaukkoa olivat: 1. Kymijoen lohikannan tavoitetilan määrittäminen 2. Vaelluskalojen lisääntymisen/kutukannan ja poikastuotannon seuranta 3. Kymijoen kalateiden toimivuuden arviointi ja kehittäminen 4. Syvien virranosien poikastuotantopotentiaali 5. Tutkimukset siian lisääntymisestä ja vaelluksista 6. Poikastiheyksien seuranta Kymijoen patojen ylä- ja alapuolella Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 36 8. Monitavoitearviointihankkeen evaluointi ja palaute Monitavoitearviointihankkeen tavoitteena oli edistää vuoropuhelua tilanteessa, jossa tavoitteista ja toimenpiteistä ei ollut keskusteltu yhdessä ja kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi kalatalousintressin edustajat olivat laatineet vuonna 2009 selvityksen Vaelluskalat Kymijoen voimavaraksi. Esitettyjä toimenpidesuosituksia ei ole kuitenkaan saatu edistettyä toivotulla tavalla. Laadukkaassa suunnittelussa on kaksi päävaihetta: Ensiksi on suunnittelutilannetta hahmottava ja jäsentävä vaihe, jossa muodostetaan tilannekuva tiiviissä vuorovaikutuksessa eri osapuolten kans- sa. Tässä keskustelua avaavassa ja laajentavassa vaiheessa on olennaista avoimin mielin tarkastella tilannetta eri näkökulmista. Silloin mm. määritetään suunnitteluongelma, tunnistetaan hankkeen kannalta olennaiset sidosryhmät ja niiden roolit, tehdään työtä koskevia rajauksia, selvitetään eri osapuolten tavoitteita ja näkemyseroja sekä tunnistetaan toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamisek- si. Tätä vaihetta seuraa vaihe, jossa kohdistamalla arviointia ja keskustelua olennaisimpiin asioihin etsitään ratkaisuja. Tällainen prosessi tuottaa paljon aineistoa, josta osa on sellaista, ettei se suoraan palvele hank- keen alkuperäisiä tavoitteita. Suuren aineistomäärän käsittely on haastavaa ja prosessin kuluessa on pohdittava, mitkä vaikuttavat suoraan tavoitteisiin ja mitä muille tehdään. Hankkeen suosituksissa ei esim. kaikkia toimenpiteitä ole mahdollista esittää, mutta myös sidosryhmien jatkotyön kannalta on hyvä, että ne on tunnistettu ja dokumentoitu. Useinhan toteutuksessa on kyse rahoituksesta ja jo- honkin toimenpiteeseen rahoitus voi löytyä myöhemmin muuta kautta, kun toimenpide ensin tässä hankkeessa on tunnistettu. Vuoropuhelua tukemaan oli käytössä monia keinoja: keskustelua tukeva miellyttävä ilmapiirin luominen, alustukset aiheiden ja keskustelun virittäjinä, järjestelmällinen työskentelytapa, työskente- lyn joustavuus vuoropuhelun seurauksena, ryhmäkeskustelut, avoimuus ja osallistujia arvostava ote. Esim. työpajojen tilan valittiin siten, että pöydät ja tarvittaessa tuolitkin voitiin siirtää pois työskente- lyn tieltä ja seinille voitiin kiinnittää keskusteluja varten materiaalia. Myös tuolit järjestettiin aina aluksi puolikaareen, jotta osallistujat näkivät toisiaan mahdollisimman paljon alustuksissa pidettyjen esitysten lisäksi. Työpajoissa kiinnitettiin huomiota kokonaisuuden jäsentelyyn. Ensimmäisessä työpajassa esitel- tiin aiempien vastaavien projektien perusteella tehty hankkeen tiekartta, jota kuitenkin työpajoista saadun näkemyksen ja palautteen perusteella muutettiin joustavasti (Kuva 3). Aiempien projektien perusteella voidaan tunnistaa monitavoitearvioinnin tietyt vaiheet ja strukturoidut jäsentelytavat, jotka alkavat tavoitteiden tunnistamisesta. Jokaisessa hankkeessa on tapauskohtaisesti käytävä läpi tavoitteiden ja toimenpidemahdollisuuksien käsittelytavat. Näin laajassa hankkeessa on ilmeinen riski liikaan yksityiskohtaisuuteen. Erityisen tärkeää onkin toteutuksen joustavuus suhteessa suunnitel- miin sekä kokonaisuutena hankkeen aikana että myös työpajojen aikana. Rentous ja joustavuus luo- vat keskustelevaa ilmapiiriä. Koska hankkeen sidosryhmiä tunnistettiin 45, oli ilmeistä, että myös tavoitteita Kymijoen kehit- tämiselle on runsaasti. Alussa oli tärkeää, että kaikki tavoitteet tuotiin esille siten, että osallistujat kuulivat toisiaan, jotta saatiin yhteinen kuva Kymijoen kehittämisestä keskustelujen pohjalle. Tämä toteutettiin toiminnallisilla menetelmillä (korteilla, karttatyöskentelyllä, pienryhmäkeskusteluilla) ensimmäisissä työpajoissa ja se lisäsi ymmärrystä asian monimutkaisuudesta. Tavoitteiden jälkeen myös kaikki mahdolliset toimenpiteet tuotiin esille ja niitä lisättiin keskustelujen kuluessa ja osallistu- jien kommenttien perusteella. Myöhemmässä vaiheessa näistä seulottiin hankkeen ensisijaisia tavoit- teita tukevat toimenpiteet. Hedelmällisen vuorovaikutuksen syntymisen kannalta on erityisen tärkeää, että kaikkien sidos- ryhmien tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia kuullaan yhtä paljon arvostaen. Työpajojen vetäjien on ”oltava jokaisen osallistujan puolella”, jotta arvostavan ilmapiirin on mahdollista syntyä. Tämä lisää mahdollisuutta keskustella näkemyseroista siten, että ”tullaan omista poteroista pois”, kuten eräs Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 37 osallistuja totesi hankkeen kuluessa käyneen. Työpajasarjan edetessä oli myös havaittavissa, että taukojen aikana keskustelun määrä lisääntyi. Osallistujat keskustelivat avoinna olevista asioista ja osaa asioista saatiin vietyä eteenpäin saman tien. Jatkossa vastaavissa hankkeissa, joissa laaditaan vesistön käytön ja hoidon kehittämiselle toimin- tasuunnitelmaa olisi tärkeää pohtia, miten sidosryhmien tavoitteita ja toimenpiteitä voidaan tuoda esiin menemättä liikaa yksityiskohtiin. Toisaalta yksityiskohtien ymmärtäminen helpottaa kokonai- suuden jäsentämistä. Tämä vaatiikin vielä kehittelyä tulevaisuudessa. Jotta prosessissa päästäisiin syvemmälle on jatkossa myös harkittava pidetäänkö työpajojen ryhmät samoina (suljettuina) ja ilmoittautumiset pyydetään kaikkiin työpajoihin samalla kertaa. Tästä olisi se hyöty, että jokaisessa työpajassa ei tarvitsisi virittää aina uusia osallistujia prosessiin, jolloin olisi mahdollisuus edetä keskusteluissa nopeammin syvemmälle näkemyseroihin ja niiden ratkaisui- hin. Tällöin kutsut tulisi kuitenkin laittaa ajoissa ja niissä perustella järjestelyt huolella, jotta ei aiheu- tettaisi vahinkoa prosessille. Kaikkien työpajojen jälkeen pyydettiin osallistujilta palautteet työpajasta. Sekä koko hankkeen että erillisten työpajojen palaute oli aina hyödyllisen ja erittäin hyödyllisen välillä. Myös työpajoissa käytyjen keskustelujen koettiin keskimäärin olevan hyödyllisen ja erittäin hyödyllisen välillä. Hyödyt- tömiksi työpajoja tai niiden keskusteluja ei kokenut kukaan. (vastausvaihtoehdot olivat 5=Erittäin hyödyllinen, 4=Hyödyllinen, 3=Melko hyödyllinen, 2=Hyödytön, 1=Vaikea arvioida) Hankkeen toimenpidesuosituksiin oltiin keskimäärin tyytyväisiä, vastausten jakautuessa melko tyytyväisten ja erittäin tyytyväisten välille. (Keskiarvo 3,9; vastausvaihtoehdot olivat 5=Erittäin tyyty- väinen, 4=Tyytyväinen, 3=Melko tyytyväinen, 2=Tyytymätön, 1=Vaikea arvioida). Osallistumisprosessit ovat myös oppimisprosesseja, joissa osallistujat saavat uutta tietoa ja kuu- levat muiden näkemyksiä ja tavoitteita. Hankkeen aikana viimeisen työpajan osallistujat kokivat saaneensa uutta tietoa keskimäärin 6,9 arvon edestä asteikolla nollasta kymmeneen (Keskihajonta oli 1,1, vastausvaihtoehdot olivat 0= en yhtään…10=todella paljon). Viimeisen työpajan palautekyselyssä kysymykseen ”Kuinka paljon ymmärryksesi muiden osa- puolten tavoitteista on lisääntynyt hankkeen aikana?” vastattiin keskimäärin 7,1 keskihajonta oli 1,4 (vastausvaihtoehdot olivat nollasta kymmeneen: 0=ei yhtään… 10=erittäin paljon). Tässä hankkeessa toiminnallisia menetelmiä ja monitavoitearviointia sovellettiin ensimmäistä kertaa samassa hankkeessa. Kokemusten perusteella menetelmät tutkivat hyvin toisiaan. Hankkeessa löydettiin hyvä tasapaino vapaamuotoisemman vuoropuhelun sekä jäsennetyn ja järjestelmällistä arviointia eteenpäinvievän keskustelun välillä. Ajatuksia koko hankkeesta osallistujilta: ”Päällimmäisenä jäi kokonaisuuden laajuus ja monimutkaisuus.” ”Työpajoilla oli tärkeä merkitys vesialueen omistajien ja kunnostajien välisessä tiedonkulussa.” ”Mielenkiintoinen hanke.” ”Opettavainen prosessi, yhteensovittamista edistävä.” ”Hyödyllistä katsoa myös muista näkökulmista.” ”Syventänyt tietoa laajasta kokonaisuudesta.” ”Jäsentänyt kokonaisuutta.” ”Vesivoimataloutta ei ole pahasti haukuttu.” ”Hyvä perusta jatkolle.” ”Ajantasaisuus.” ”Positiivinen kokonaisuus, paljon uutta tietoa, vielä puuttuu tietoa, jopa perustavanlaatuista.” ”Hyvää oli asioiden edistyminen.” ”Uusia näkökulmia asioihin. Vaikutusmahdollisuudet parantuneet.” Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 38 9. Suositukset 9.1. Laaditaan hoitosuunnitelma Kymijoen lohikannan ja muiden vaelluskalakantojen vahvistamiseksi Kymijoella on oikein toteutettujen hoitotoimenpiteiden myötä potentiaalia nousta takaisin Suomen- lahden merkittävimmäksi vaelluskalajoeksi. Selvityksen mukaan Kymijoen alajuoksulla Anjalankosken alapuolella on riittävästi kutu- ja poikastuotantoalueita vaelluskalojen luontaisen elinkierron elvyttä- miseksi (esim. Pautamo ja Vanninen 2009). Kymijoen vaelluskalakantojen vahvistamiseksi tarvitaan kuitenkin elvyttämistoimia ohjaava ajantasainen hoitosuunnitelma, joka tähtää joelle asetetun tavoi- tetilan saavuttamiseen ja ottaa huomioon joen eri käyttäjäryhmien tavoitteet. Hoitosuunnitelmassa tulee huomioida lohen ja meritaimenen lisäksi myös vaellussiika. Lohen osalta Kymijoen hoitosuunni- telman laatiminen mainitaan mm. kansallisen Lohistrategiatyöryhmän mietinnössä (MMM 2013): ”Laaditaan vuoden 2015 aikana toimenpideohjelmat […] Kymijokeen siirtoistutetun Nevan lohikan- nan elvyttämiseksi.” Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseksi tarvittavia konkreettisia hoitotoimenpiteinä ovat kalatiet ja niiden kehittäminen, virtaamien säännöstely, kutu- ja poikastuotantoalueiden kunnostuk- set, palautus- ja tuki-istutukset, kutukalojen ylisiirrot ja kalastuksen säätely. Aiemmin Kymijoen kala- taloudellista kehittämistä on kohdekohtaisesti (jokihaaroittain ja voimalaitoksittain) tarkastellut Pau- tamo ja Vanninen (2009). Vaelluskalakantojen hoitosuunnitelmassa tulee huomioida myös muiden käyttäjäryhmien tavoitteet ja tarpeet. Kalastuksen lisäksi muita käyttömuotoja alueella ovat esimer- kiksi kulttuuriperintö (suojelu ja hyödyntäminen), melonta ja erilaiset luontoharrastukset (esim. ret- keily). Lisäksi on huomioitava alueen elinkeinotoimintaan kohdistuvat vaikutukset, joita ovat erityi- sesti luonto- ja kalastusmatkailu, vesivoimantuotanto sekä Kymijoen merialueen edustan ammattika- lastus. Hoitosuunnitelman toimenpiteet voidaan ajallisesti jakaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä toteu- tettaviin. Kymijoen vaelluskalakantojen hoitosuunnitelman tekeminen on tärkeä aloittaa olemassa olevien tutkimus- ja hoitotietojen (mm. istutukset, kunnostukset, kalastuksen säätely) sekä nykykäytäntöjen kokoamisella. Näiden tietojen perusteella laaditaan yhteenveto nykyisten hoitotoimenpiteiden tulok- sellisuudesta ja mahdollista ongelmista sekä kehittämistarpeista. Yhteenvedon tuloksia voidaan suo- raan hyödyntää uuden hoitosuunnitelman laatimisessa ja Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämises- sä. Hoitosuunnitelman tulee olla kokonaisuus, jossa tarkastellaan koko keinovalikoimaa Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Tärkeänä osana suunnitelmaa tulee olla kalan kulkua edistävät toimenpiteet sekä myös mahdollisten virtaamamuutosten vaikutukset vaelluskalojen vaelluksiin ja elinympäristöön. Virtaamamuutoksilla tarkoitetaan sekä eri jokihaaroihin ohjautuvaa veden määrää että pienimuotoisempaa, esimerkiksi kalateihin johdettavaa, virtaamaa. Tarkoituksenmukaista on myös etsiä keinoja joilla voidaan kompensoida vesistön käytölle, kuten vesivoimantuotannolle, mah- dollisesti aiheutuvia menetyksiä (esim. Tammijärven lisäsäätömahdollisuuden selvittäminen). Suunnitelman yhtenä osana suositellaan istutussuunnitelman laatimista patojen yläpuoliselle osalle. Vaelluskalojen palauttamisen alkuvaiheessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota kalojen lei- mauttamiseen patojen yläpuolelle, jolloin istutuksia suunnataan tuotantoalueille tehtäviin jokipoi- kasistutuksiin. Myös emokalojen ylisiirto on tässä vaiheessa mahdollinen suositeltava toimenpide. Kymijoen poikastuotanto on alimpien patojen ja Anjalankosken välisellä jokialueella nykyisin vähäistä potentiaaliseen tuotantoon verrattuna. Mikäli kutulohien pääsy lisääntymisalueille varmistuu, Kymi- joen poikastuotanto tulee kasvamaan merkittävästi nykyisestä. Poikastuotannon kasvussa ei kuiten- kaan ole odotettavissa yht’äkkistä suurta muutosta vaan kasvu tulee todennäköisesti tapahtumaan asteittain monien vuosien ajan. Kun Kymijoen luonnonvarainen poikastuotanto kasvaa lähelle suu- rinta kestävää tasoa, voidaan istutusmääriä tarkistaa. Kuten alla on kerrottu, Kymijoen luonnonvarai- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 39 sen poikastuotannon kehityksestä riippumatta istutusmäärät tulevat pienenemään, koska jätevesi- kuormittajien kalatalousmaksut pienenevät. Istutukset voivat olla tärkeitä lohikannan vahvistamis- vaiheessa, jolloin jokikalastuksessa (nykyinen kalastussääntö) saaliiksi otettaviksi sallitaan vain rasva- eväleikatut, nimenomaan kalastuksen tarpeisiin istutetut kalat. Kymijoen alaosalle tulee laatia myös kokonaisvaltainen kunnostussuunnitelma. Elinympäristö- kunnostuksia tehdään eri menetelmin ja eri osissa jokia usean vuoden aikana. Kokonaisuuden oh- jaamiseksi ja hallitsemiseksi kunnostussuunnitelmassa tulee esittää kunnostettavat alueet, niissä tehtävät kunnostustyöt ja vähintäänkin ohjeellinen aikataulu. Ennen kunnostusten aloittamista pitää tehdä asianmukaiset ympäristöselvitykset ja kunnostusten jälkeen huolellinen dokumentointi rapor- toimalla tehdyt kunnostustoimet ja niiden mahdolliset vaikutukset kalakantoihin. Hoitosuunnitelman valmistelun pääasiallinen vastuutaho on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut-yksikkö. Sama yksikkö vastaa myös kalatalouteen suoraan liittyvien toimenpitei- den valmistelusta ja toteutuksesta (esim. kalastuksensäätely ja velvoitehoidon uusiminen). Kaakkois- Suomen ELY-keskus on toinen vahva vastuutaho, jossa on asiantuntemus mm. Kymijoen alueen vesi- varoista ja luonnonsuojelusta. Luonnonvarakeskus tuottaa asiantuntijatietoa tässä selvityksessä esi- tettyjen tarpeiden mukaisesti. Kalastusalueilla (Kymijoki/Pyhtää/Kotka/Itäinen Uusimaa) ja kalastus- oikeuden haltijoilla on oma roolinsa erityisesti kalastuksen säätelyosan valmistelussa ja toimeenpa- nossa. 9.1.1. Kalastuksen säätelytoimien tarkistaminen Pääosa Kymijoen lohikantaan kohdistuvasta kalastuspaineesta merivaelluksen aikana tulee Suomen rannikolla kesällä tapahtuvasta rysäkalastuksesta, joka kohdistuu merivaellukselta takaisin kotijo- keensa kudulle pyrkiviin lohiin. Suomenlahdella ei ole avomerikalastusta eivätkä lohet vaella syön- nös- eivätkä kutuvaelluksellaan Viron rannikkokalastuksen ulottuville. Nykytiedon perusteella Suo- menlahden lohien pääasiallista syönnösaluetta ovat Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan pohjois- osan ulappa-alueet. Pieni osa lohista vaeltaa Etelä-Itämerelle asti missä ne joutuvat muiden syönnök- sellä olevien kantojen joukkoon sekoittuneena Tanskan ja Puolan avomeripyynnin kohteeksi. Osa Pohjanlahden jokien lohista vaeltaa matkalla kutujokeensa Suomenlahden kautta ja myös niitä saa- daan saaliiksi rannikkomme rysäkalastuksessa aina Kotkan saaristoa myöten. Käsillä olevan toimintaohjelman toimenpiteiden joukossa on esitetty myös rannikkomme rysäka- lastusta koskevan säätelyn tarkistamista Kymijoen lohikannan vahvistamiseksi. Säätelyn tarkistami- selle ei kuitenkaan ole välitöntä tarvetta. Se on ajankohtaista vasta sitten, kun Korkeakosken kalatie on ollut toiminnassa muutamia vuosia ja on kertynyt seurantatietoa kalateistä lisääntymisalueille nousseiden kalojen määristä sekä poikastiheyksien ja vaelluspoikastuotannon kehittymisestä. Tämän hetken tietojen mukaan lohia säästyy merikalastukselta jokisuihin sellaisia määriä, että ne mahdollis- taisivat jokeen päästessään Kymijoen lohikannan vahvistumisen. Kymijoen meritaimenten pääasiallista vaellusaluetta on koko Itäisen Suomenlahden saaristo sekä osittain myös Viron rannikko. Kylmän veden aikaan meritaimenet liikkuvat myös sisäsaaristossa, mis- sä niitä saadaan sivusaaliina muun kalan pyyntiin asetetuista pohjaverkoista. Rysistä meritaimenet voidaan tarvittaessa vapauttaa elinvoimaisina takaisin mereen. Pohjaverkkokalastuspaine on paikoi- tellen vielä liian suuri, jotta meritaimenkannat voisivat vahvistua. Kalastuspaine meritaimenen vael- lusalueella tulee kuitenkin todennäköisesti pienenemään asteittain, kun kansallisessa lohi- ja meri- taimenstrategiassa sekä v. 2016 voimaan tulevassa uudessa kalastuslaissa ja - asetuksessa linjattuja toimenpiteitä aletaan toteuttaa. Pohjaverkkokalastuksen mahdolliset rajoitustoimet koskisivat erityi- sesti vapaa-ajankalastusta, sillä lohen ammattikalastus tapahtuu avovesikaudella pääosin rysillä. Nyt käytössä olevat kalastusrajoitukset on esitetty Taulukossa 6. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 40 Taulukko 6. Kansalliset ja kansainväliset lohen ja meritaimenen kalastussäädökset Suomenlahdella (Tällä hetkellä voimassa oleva kalastuslaki). __________________________________________________________________________________ Kansainväliset kalastussäädökset Suomenlahdella • Lohen alamitta on 60 cm. • Sisäisen alueveden (4 mailia perusviivasta) ulkopuolella lohen ja meritaimenen kalas- tus on kielletty kesäkuun puolivälistä syyskuun loppuun. • Ajoverkkojen käyttö on kielletty. • Lohen ammattikalastusta merialueella säädellään myös vuosittain päätettävällä kalas- tuskiintiöllä (yhteensä 13106 lohta vuonna 2015). Kiintiö ei ole rajoittanut alueen am- mattikalastusta. Esimerkiksi vuonna 2013 kiintiöstä kalastettiin noin kaksi kolmasosaa. Viime vuosina Suomi on kalastanut noin 90% ja Viro 10 % Suomenlahden merialueen saaliista. Venäjällä ei ole raportoitua lohen merikalastusta lainkaan. Kansalliset kalastussäännöt Suomenlahdella Suomi • Lohen ja meritaimenen alamitta on kalastusasetuksessa 60 cm Suomenlahdella • Suomenlahden yleisvesialueella kalatalousviranomaisen päätöksellä: - taimenen alamitta on 65 cm. - rasvaevälliset taimenet on koosta riippumatta vapautettava. - kalastusasetuksen (1116/1982) 14 §:n 1. momentin kohdassa 2) tarkoi- tetun meritaimenen muun pyydyksen pienimmän sallitun silmäkoon tu- lee olla 157 millimetriä, mikä vastaa 80 millimetrin solmuväliä. - silmäkooltaan alle 157 millimetrin (solmuväli 80 mm) verkkojen langan olla yksikuituista tai yksilankaista ja langan suurimman sallitun paksuu- den tulee olla 0,20 millimetriä. • Jokien suualueilla on joen valtaväylän jatkeena kalaväylä, joka Kymijoella Ahvenkos- ken, Langinkosken, Huuman ja Korkeakosken haarojen edustoilla on merkitty kala- väylätoimituksessa kartoille. • Langinkosken haaran edustalla on myös vesialueen omistajan asettamia kalastusrajoi- tuksia. • Verkkorajoituksia merellä lohen ja meritaimenen pyynnissä KA 14 §. • Kalastusasetuksen 10 § kieltää isorysien käytön kolmea kilometriä lähempänä lohi- ja siikapitoisen joen suuta, poikkeuksia myönnetty Korkeakosken ja Ahvenkosken haaro- jen edustoille. Viro • Lohijokien suualueet meressä on rauhoitettu 1 km säteellä ympärivuotisesti ja laajen- nettu 1,5 km rauhoituspiiri on voimassa syksyllä kutunousun aikaan syyskuun puolivä- listä lokakuun puoliväliin. • Meritaimenjokien suualueet on rauhoitettuja 500 m säteellä elokuun puolivälistä mar- raskuun loppuun. Meritaimenpurojen suualueiden rauhoituspiiri on säteeltään 200 m ja kalastuskielto on voimassa syyskuun alusta marraskuun loppuun. • Lohen luonnonkantajoissa kalastus on kielletty. Muissa joissa lohen ja meritaimenen kalastus on kielletty syyskuun alusta marraskuun loppuun (osassa jokia kuitenkin vain lokakuun loppuun asti). Lohen ja meritaimenen ammattikalastus jokialueilla on kiellet- ty. Venäjä • Lohenkalastus on kielletty ympärivuotisesti kaikkien lohijokien suualueilla meressä 1 merimailin säteellä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 41 Jokisuualueella lohien ja taimenten nousuaikaan tapahtuvassa kalastuksessa olisi varmistuttava siitä, että kalastusta ohjataan sellaisille kalastuspaikoille, missä liikkuu vain yksittäisiä lohia satunnai- sesti. Lisäksi jokisuukalastusta olisi ohjattava käyttämään sellaisia pyydyksiä, joista lohet ja taimenet voidaan tarvittaessa vapauttaa elinkelpoisina takaisin. Nykytilanteeseen verrattuna jokisuiden kalas- tuskieltoalueita ja -aikoja saatetaan joutua tiukentamaan. Myös jokikalastus voi synnyttää merkittä- vän kalastuspaineen, minkä takia myös jokikalastuksen säätelyä on tarpeen tarkistaa viimeistään siinä vaiheessa kun Korkeakosken kalatie on valmistunut ja todettu toimivaksi. Kymijoelle laadittavassa vaelluskalakantojen hoitosuunnitelmassa on tarkemmin suunniteltava kalastuksen järjestämiseen liittyvät asiat ja laatia kalastuksen säätelyn keskeiset suuntaviivat niin rannikko-, jokisuu- kuin jokikalastukseen. Kalastuksen säätelyyn olisi laadittava vaihtoehtoisia malleja ja toimintatapoja, jotka peilaisivat vaelluskalakantojen tilaan ja asetettuihin tavoitetasoihin. 9.2. Tuotetaan tietoa vaelluskalakantojen vahvistamista koskevan päätöksenteon tueksi Vaelluskalakantojen vahvistamiseksi Kymijoella tarvitaan paitsi perustietämystä joen tuotantopoten- tiaalista myös ajantasaista tutkimus- ja seurantatietoa kantojen tilasta ja kehityssuunnista. Alla esite- tyt tärkeimmät ja kiireellisimmät lähivuosien tutkimus- ja selvitystarpeet perustuvat tässä selvityk- sessä tehtyyn tutkimusehdotusten priorisointiin ja myös selvityksen aikana pidettyjen työpajojen antiin. 9.2.1. Tärkeimmiksi arvioidut tutkimukset ja selvitykset Kymijoen osalta keskeisiä tutkimus- ja seurantatarpeita kartoitettiin sidosryhmätyöpajoissa (4 kpl), jonka jälkeen asiantuntijaryhmä priorisoi tutkimusehdotukset tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen. Kaikkiaan tutkimusehdotuksia tehtiin 25 kpl (Liite 4). Sidosryhmätyöpajoissa tehdyissä tutkimusehdotuksista kärkeen (sijat 1-6) priorisoituivat asiantuntija- ryhmässä seuraavat ehdotukset: 1. Kymijoen lohikannan tavoitetilan määrittäminen 2. Vaelluskalojen kutukannan ja poikastuotannon seuranta 3. Kymijoen kalateiden toimivuuden arviointi ja kehittäminen 4. Kymijoen syvien virranosien poikastuotantopotentiaaliin selvittäminen 5. Siian vaelluskäyttäytymisen ja jokeen nousevien siikamäärien selvittäminen 6. Vaelluskalojen poikastiheyksien seuranta patojen ylä- ja alapuolella Näiden esitettyjen tutkimusehdotusten suurimmat tietoaukot ja perustelut siitä miten niiden to- teuttaminen tukisi päätöksentekoa on kirjattu taulukkoon 7. Taulukon alla esitellään vielä lyhyesti yllä mainittujen tutkimusehdotusten karkea sisältö ja tavoite. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 42 Taulukko 7. Kuuden tärkeimmän/kiireellisimmän tutkimustarpeen ja tietoaukon perustelut Ehdotus Suurimmat tietoaukot, mitä pitäisi teh- dä, mitä tehdään jo nykyisin? Miten tukisi päätöksente- koa? Kymijoen lohikannan ta- voitetilan määrittäminen Kutukantatavoite/poikastuotantotavoite. Miten määritetään? Kyse on enemmänkin päätöksen tekemi- sestä kuin varsinaisesta tutkimuksesta Tavoitteet ovat keskeinen osa lohikantojen hoito- ja seurantasuunnitelmaa Vaelluskalojen lisääntymi- sen/kutukannan ja poikas- tuotannon seuranta Mikä on Kymijoen poikastuotatantoka- pasiteetti? (Nykyinen arvio tuotantopo- tentiaalista ja vaelluspoikastuotannosta ovat poikastuotantopinta-alaan ja poi- kastiheyksiin perustuva asiantuntija- arvio) Miten Kymijoen kutukanta ja poikastuo- tanto kehittyvät? Tietoa tarvitaan lohikannan tavoitetilan määrittämiseen ja toisaalta tavoitetilan täyt- tymisen seurantaan Aivan keskeistä perustietoa, joka voidaan vielä yhdistää kalatieseurantojen tuloksiin Kymijoen kalateiden toi- mivuuden arviointi ja ke- hittäminen Toimivatko Kymijoen kalatiet? Kuinka hyvin? Miten niitä voidaan kustannuste- hokkaasti kehittää? (Miten arvioidaan kalatien alapuolella oleva kalamäärä ja kalatien toimintate- ho? Entä muut lajit kuin lohi ja taimen?) Oleellista tietoa vaelluskala- kantojen elvyttämishank- keissa. Tarvitaan kalateiden kehittämistarpeiden arvioin- tiin ja vaikuttaa osaltaan myös meri- ja jokikalastuk- sen säätelypäätöksiin Syvien virranosien poikas- tuotantopotentiaali Mikä on Kymijoen syvien virta-alueiden merkitys kutualueena? Vaikuttaa suoraan esim. lohikannan tavoitetilan ase- tantaan ja elinympäristö- kunnostusten tarpeen arvi- ointiin ja niiden suunnitte- luun Tutkimukset siian lisään- tymisestä ja vaelluksista Paljonko siikaa nousee Kymijokeen, pal- jonko niitä on voimaloiden alla, miten ne käyttäytyvät ja liikkuvat. Vasta tämän jälkeen voidaan ryhtyä toimenpiteisiin siian osalta, jos sille on tarve. Poikastiheyksien seuranta Kymijoen patojen ylä- ja alapuolella Miten poikastuotanto toimii Kymijoen eri osissa? Ovatko kutu- ja poikastuotantoalueet kunnossa? Ovatko kutu- ja poikastuotantoalueet kunnossa? Perustietoa, joka osaltaan kertoo kutukannan koosta, lisääntymisen onnistumises- ta, kalateiden toimivuudesta ja elinympäristöjen kunnos- ta/soveltuvuudesta Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 43 1. Kymijoen lohikannan tavoitetilan määrittäminen Nykyaikainen lohikantojen hoito pohjautuu biologisesti perusteltujen tavoitetasojen asettamiseen. Lohikantojen tavoitetaso voidaan määritellä esim. kutukanta- tai smolttituotantotavoitteena. Tavoi- tetason asettamisella pyritään turvaamaan lohikantojen hyvinvointi ja kestävän kalastuksen jatku- vuus pitkällä aikavälillä. Asetettu tavoitetaso ohjaa lohikantojen hoito- ja seurantatoimenpiteitä. 2. Vaelluskalojen kutukannan ja poikastuotannon seuranta Kutukannan koon ja vesistön poikastuotannon (vaelluspoikaset) seuranta ovat kaksi keskeisintä ja informatiivisinta vaelluskalakantojen tilan mittaria. Näiden tietojen avulla voidaan paitsi arvioida asetettujen tavoitetasojen täyttymistä niin myös tarkentaa vesistön tuotantopotentiaaliarvioita ja siten täsmentää kutukanta- tai poikastuotantotavoitteita. 3. Kymijoen kalateiden toimivuuden arviointi ja kehittäminen Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttäminen ja ylläpito edellyttävät tehokkaasti toimivia vaellusyhteyk- siä, mm. kalateitä, jotta vaelluskalat pääsevät patojen yläpuolella sijaitseville laajoille lisääntymisalueil- le. Pelkkä kalatie ei itsessään riitä, vaan on tiedettävä sen toimintateho. Mikäli kalatien toimivuudessa havaitaan ongelmia, niitä on pyrittävä aktiivisilla toimenpiteillä vähentämään. Erityiskysymyksenä nousi esiin Koivukosken säännöstelypadon kalatien toiminnan parantaminen pulssittamalla Koivukosken ohi- tusuomaan vettä. Kalatien toimivuutta rajoittaa virtaaman alhaisuus erityisesti vähävetisinä kesinä ja pulssittamisen tarkoituksena on tuottaa nousukaloja houkuttelevia virtaamapulsseja. 4. Kymijoen syvien virranosien poikastuotantopotentiaalin selvittäminen Kymijoessa on runsaasti verraten syvää ja louhikkoista virta-aluetta, joiden poikastuotantopotentiaa- lia ja laatua lisääntymisalueena ei kunnolla tunneta ja joihin sopivia tuotantoarviointimenetelmiä tulee kehittää. Näiden syvien virranosien merkityksen selvittäminen vaikuttaa suoraan mm. Kymijoen lohikannan tavoitetason asettamiseen ja toisaalta elinympäristökunnostusten tarpeiden arviointiin ja -kunnostusten suunnitteluun. 5. Siian vaelluskäyttäytymisen ja jokeen nousevien siikamäärien selvittäminen Lohen ja meritaimenen lisäksi Kymijoella tavoitellaan vaellussiikakantojen tilan parantamista ja siian nousualueen ulottamista patojen yläpuolelle. Sekä Suomessa että maailmalla on erittäin vähän tietoa siian vaelluskäyttäytymisestä ja hakeutumisesta kalateihin. Kymijoelle soveltuvia arviointimenetelmiä tulee kehittää. Näitä perustietoja tarvitaan, kun suunnitellaan toimenpiteitä siikakantojen tilan kehit- tämiseksi. Vastaavasti on tunnettava ainakin karkealla tasolla Kymijokeen nousevien tai patojen ala- puolelle hakeutuvien siikojen määrä. 6. Vaelluskalojen poikastiheyksien seuranta patojen ylä- ja alapuolella. Kymijoen vaelluskalakantojen poikastiheyksien seurantaa jatketaan sähkökalastuksin. Tämä tuottaa perustietoa, joka osaltaan kertoo kutukannan koosta, lisääntymisen onnistumisesta, kalateiden toi- mivuudesta sekä elinympäristöjen kunnosta ja soveltuvuudesta. Priorisoinnissa kärkeen sijoittuneiden tutkimusehdotusten ohella sidosryhmätyöpajoissa ja asi- antuntijaryhmässä tunnistettiin useita muitakin merkittäviä tutkimus- ja selvitystarpeita. Näistä Kymi- joen vaelluskalakantojen elvyttämisen kannalta keskeisiä ovat mm. kalatalousmaksujen kohdentami- sen ja vaikuttavuuden arviointi, kalataloudellisen velvoitetarkkailuohjelman muutostarpeiden arvi- ointi, vaelluspoikasten alasvaellustappioiden selvittäminen sekä pyydystä ja päästä – kalastuksen vaikutukset lohikalojen kuolleisuuteen tai kutukäyttäytymiseen. Lisäksi esille nousivat Kymijoen ke- hittämisvaihtoehtojen kustannus-hyötyanalyysit, sosioekonomiset tutkimukset sekä Kymijoen kult- tuuriperintökohteiden kartoittaminen ja dokumentointi. Yhtenä huolena esiin nousi Kotkan Energian Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 44 Hovinsaaren voimalaitoksen lämpöpäästöjen vaikutukset Kymijoen vedenlämpöön ja sitä kautta mahdolliset vaikutukset kalojen vaelluskäyttäytymiseen. Esille nousseiden ja priorisoitujen tutkimus- ja selvitystarpeiden toteuttaminen on käytännössä haastavaa, sillä jo yksittäisten tutkimusten kustannustaso saattaa nousta satoihin tuhansiin euroihin. Tässä työssä eri toimenpiteiden vaikuttavuutta, toteuttamiskelpoisuutta ja kustannuksia arvioitiin asiantuntijatyönä. Tarvittavien tutkimusten toteuttamisen kannalta hyvä yhteistyö ja koordinaatio eri toimijoiden (mm. ELY-keskukset, Luonnonvarakeskus, alueelliset konsultit) välillä on ensiarvoisen tärkeää. Erityisesti pitää huomioida, ettei samoja tutkimuksia ja seurantoja tehdä päällekkäin, vaan että jokaiselle toimijalla on tieto toistensa suunnitelmista ja tekemisistä. 9.2.2. Tavoitetilan ja toimenpidevaihtoehtojen vaikutusten tarkentaminen Kymijoen vaelluskalakantojen tavoitetilaa tulee tarkentaa tämän raportin perusteella tarkasteltujen vaihtoehtojen perusteella. Tässä selvityksessä tarkasteltiin Kymijoen lohikannan kehitysnäkymiä käyttäen apuna lohen elinkierron eri vaiheiden hävikin arvioimiseksi laadittua populaatiomallia (Mä- ki-Petäys ym. 2013). Kymijoen lohikannan vahvistamiseen on hyvät edellytykset, koska jo yhden toi- mivan kalatien (Korkeakoski) kautta lohille avautuu runsaasti potentiaalisia kutu- ja poikastuotanto- alueita. Tarkastelun perusteella on kuitenkin epävarmaa, että pelkkä Korkeakosken kalatien raken- taminen (V0-toimenpidevaihtoehto) johtaisi elinvoimaisiin luontaisesti lisääntyviin vaelluskalakantoi- hin Kymijoella ilman muita tukitoimenpiteitä. Hoitosuunnitelmassa tuleekin tarkentaa Kymijoen ta- voitetilaa, siihen pääsemiseksi tarvittavia toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia eri käyttäjäryhmiin tässä työssä esitettyjen tarkastelujen perusteella. Sanallisten tavoitteiden lisäksi asetetaan biologiset ta- voitteet esimerkiksi vaelluspoikasten tuotannolle (esim. Helcom 2013: Potential Smolt Production Capacity (PSPC)). Eri toimenpiteitä ja vaikutuksia tavoitetilan saavuttamiseksi on tarkasteltu tässä raportissa pääasiassa asiantuntijatiedon ja mallinnuksen perusteella Tässä selvityksessä tiivistettiin Kymijoen sidosryhmien näkemykset Kymijoen tilasta ja käytöstä viiteen päätavoitteeseen. Vaelluskalakantojen vahvistamisen lisäksi nämä tavoitteet liittyivät kala- kantojen hyödyntämiseen, vesivoimaan ja teollisuuteen, matkailuun ja virkistyskäyttöön. Kymijoen lohikalojen hyvän ekologisen tavoitetilan saavuttamiseksi luotiin 0-vaihtoedon (ei muita toimenpitei- tä kuin Korkeakosken kalatien rakentaminen) lisäksi kolme muuta toimenpidevaihtoehtoa. Tässä selvityksessä arvioitiin asiantuntijatiedon ja mallinnuksen avulla näiden eri toimenpidevaihtoehtojen toteuttamismahdollisuuksia ja vaikutuksia. On selvää, että mitä enemmän ja mitä laajempia toimen- piteitä toteutetaan lohikalojen tilan parantamiseksi Kymijoella, sitä enemmän sillä on vaikutuksia muihin käyttömuotoihin ja muihin tavoitteisiin. Nämä vaikutukset voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia. Tätä tarkastelua on tarpeen jatkossa tarkentaa, kun varsinainen Kymijoen tavoitetila toimenpideohjelmassa on valittu. Tällöin saadaan täsmällisempi käsitys vaihtoehtojen hyödyistä ja haitoista, sekä kustannustehokkuudesta. Tarvittaessa jatkotyössä voidaan myös muodostaa uusia toimenpidevaihtoehtoja nyt muodostettujen lisäksi tai sijaan. 9.3. Lisätään vuoropuhelua sidosryhmien välillä yhteisen tahtotilan löytämiseksi ja näkemyserojen sovittamiseksi 9.3.1. Perustetaan Kymijoki-neuvottelukunta Tässä selvityksessä kiinnitettiin erityistä huomiota eri osapuolten välisen vuoropuhelun parantami- seen. Neljässä työpajassa saatiin erittäin kattavasti koottua eri osapuolten näkemyksiä ja käynnistet- tyä uutta vuoropuhelua. Yksi esiselvityksen johtopäätöksistä on, että vuoropuhelua on tarpeen jatkaa eri foorumeilla, jotta voitaisiin perusteellisemmin paneutua avoimiin kysymyksiin ja osapuolten välejä hiertäviin asioihin. Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseksi on tarpeen perustaa yhteistyöryhmä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2015 45 tai neuvottelukunta, joka paneutuisi tässä esiselvityksessä muodostettujen suositusten täytäntöön- panoon ja joka paneutuisi työn edetessä esille nouseviin kysymyksiin ja mahdollisiin ristiriitoihin. Erityisesti vaelluskalakysymyksiin keskittyvää ryhmää pidettiin tärkeänä, koska laajemmissa alueelli- sissa ryhmissä kuten Vesienhoitoryhmässä suositusten eteenpäinvienti hukkuisi helposti muiden asioiden joukkoon. Olennainen kysymys on se, millä kokoonpanolla ja resursseilla perustettavan ryhmän olisi tarkoituksenmukaista toimia. Syytä on välttää useiden päällekkäisten toimijoi- den/ryhmien syntyminen. Jo olemassa olevia toimijoita ovat mm: - Kalastusalueet (uuden v. 2016 voimaan tulevan kalastuslain myötä kalatalousalueet). - Esko-kalatalousryhmä (toimintaryhmä, jonka alueena koko Suomenlahti) - Vesienhoidon yhteistyöryhmä - Uuden kalastuslain mukainen ELY-keskuskohtainen neuvottelukunta Kalastusalueet ovat luonnollinen alueellinen toimija, joiden rooli on keskeinen, vaikka eivät olisi- kaan varsinainen neuvottelukunnan perustaja. Uusi kalastuslaki hyväksyttiin eduskunnassa keväällä 2015 ja se tulee voimaan v.2016. Sen mukaan kalastusalueet muutetaan kalatalousalueiksi ja niiden kokoa on tarkoitus kasvattaa. Kymijoella neuvottelukunnan pohjaksi tulisi vakavasti harkita kalatalo- usaluetta, johon kuuluisi paitsi Kymijoen alaosan kaikki jokihaarat, myös edustan merialue. Kymijoen alaosan voimayhtiöt ovat myös merkittäviä vesialueiden omistajia, joten niillä on sitä kautta auto- maattisesti jäsenyys kalastus/kalatalousalueen kokouksissa. Vesienhoidon yhteistyöryhmä on toimija, joka tulevaisuudessa joka tapauksessa kokoontuu säännöllisesti ja linjaa vesistöjen tilaa koskevia asioita. Myös vesienhoidon yht