Maa- ja elintarviketalous 95 Maa- ja elintarviketalous 95 Tuloksia lihanautojen laidunkokeista Arto Huuskonen (toim.) 95 Tuloksia lihanautojen laidunkokeist a Kotieläintuotanto Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Maa- ja elintarviketalous 95 121 s. Tuloksia lihanautojen laidunkokeista Arto Huuskonen (toim.) ISBN 978-952-487-084-9 (Painettu) ISBN 978-952-487-085-6 (Verkkojulkaisu) ISSN 1458-5073 (Painettu) ISSN 1458-5081 (Verkkojulkaisu) http://www.mtt.fi/met/pdf/met95.pdf Copyright MTT Arto Huuskonen (toim.) Julkaisija ja kustantaja MTT, 36100 Jokioinen Jakelu ja myynti MTT, Tietohallinto, 36100 Jokioinen Puhelin (03) 4188 2327, Fax (03) 4188 2339 Julkaisuvuosi 2007 Kannen kuva Paula Martiskainen Painopaikka Dark Oy 3 Tuloksia lihanautojen laidunkokeista Arto Huuskonen (toim.) MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimus- asemantie 15, 92400 Ruukki, arto.huuskonen@mtt.fi Tiivistelmä Tutkimuskokonaisuudessa verrattiin sonnien ja sonnivasikoiden kasvua, ru- hon ja lihan laatua, lihan rasvahappokoostumusta sekä eläinten käyttäytymis- tä ja hyvinvointia laitumella ja pihatossa. Lisäksi selvitettiin, millaisin käy- tännön järjestelyin sonnien ja sonnivasikoiden laiduntaminen on mahdollista. Tutkimuksen perusteella laadukkaalla laitumella 1 kg:n suuruinen väkirehu- annos eläintä kohti riittää turvaamaan hyvän kasvun maitorotuisille vasikoil- le. Väkirehun määrä on järkevää mitoittaa laitumen laadun ja saatavuuden mukaan. Nuorille vasikoille riittää kokemusten perusteella noin 0,15–0,20 hehtaarin laidunala eläintä kohden. Yli vuoden ikäisille sonneille laidunta tarvitaan 0,20–0,35 hehtaaria eläintä kohti. Loppukasvatustavalla (laidun tai pihatto) ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta koko kasvatuskauden ajalle laskettuihin kasvutuloksiin. Laidun- nusjakson aikana sonnien päiväkasvut näyttivät kuitenkin olevan hieman heikompia laitumella kuin pihatossa. Maitorotuisilla sonneilla laiduntaminen ei muuttanut ulkofileen rasvan cis-9, trans-11 -CLA:n pitoisuutta. Laidunta- minen kuitenkin vähensi tyydyttyneiden ja lisäsi monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta maitorotuisten sonnien ulkofileen rasvahapoista ver- rattuna pihattokasvatukseen. Hereford-sonneilla laiduntaminen lisäsi CLA:n ja α-linoleenihapon (18:3n-3) pitoisuutta rasvahapoista, muttei vaikuttanut tyydyttyneiden tai tyydyttymättömien rasvahappojen kokonaispitoisuuksiin lihassa. Sonnien ajankäyttö oli hyvin samanlaista laitumella ja pihatossa. Suurimmat erot olivat syömiseen ja märehtimiseen käytetyssä ajassa. Sonnien syömis- ja makuukäyttäytyminen oli kuitenkin synkronisempaa laitumella kuin pihatos- sa. Tilavan laitumen tarjoama mahdollisuus lajityypilliseen laumakäyttäyty- miseen saattoi siten parantaa laidunsonnien hyvinvointia. Sonnivasikoiden ja sonnien laiduntaminen onnistui suhteellisen yksinkertaisin järjestelyin, kun eläimet olivat tottuneet sähköpaimenaitaan ennen laitumelle siirtoa. Sonnien aktiivinen luonne ei vaikeuttanut laiduntamista tai johtanut eläinten karkai- luun. Avainsanat: kotieläintuotanto, naudanlihantuotanto, lihanaudat, sonnit, vasi- kat, laiduntaminen, kasvu, ruhon laatu, rasvahappokoostumus, käyttäytymi- nen, hyvinvointi 4 Alkusanat Sonneja on pidetty huonoina ja rauhattomina laiduntajina, minkä vuoksi nii- den kasvattamista laitumella ei ole koettu järkeväksi ja kannattavaksi. Vii- meisimmät sonnien laiduntamista käsittelevät kotimaiset tutkimukset ovat kuitenkin peräisin 1970-luvulta. Sen vuoksi katsottiin aiheelliseksi toteuttaa tässä julkaisussa raportoitu koesarja sonnien ja sonnivasikoiden laidunnuk- sesta. Tutkimuskokonaisuus toteutettiin MTT:n Kotieläintuotannontutkimuksen, Kuopion yliopiston Biotieteiden laitoksen (aiemmin Soveltavan biotekniikan instituutti), Savonia-ammattikorkeakoulun ja Lihateollisuuden tutkimuskes- kuksen yhteistyönä. Tässä julkaisussa raportoidut laiduntutkimukset olivat osa MTT:n hallinnoimaa Lihanautojen hyvinvointi -hanketta, joka sai rahoi- tusta MTT:n tutkimuksen strategisen suuntaamisen määrärahoista. Tämän lisäksi kokeellisia tutkimusosioita on rahoitettu Pohjois-Pohjanmaan TE- keskuksen myöntämällä EMOTR-hankerahoituksella ja Interreg IIIA Pohjoi- nen Kolarctic -naapuruusohjelmasta saadulla hankerahoituksella, jonka myönsivät Lapin lääninhallitus ja Lapin liitto. Tutkimusryhmä kiittää kaikkia rahoittajia hankkeelle myönnetystä tuesta. Tutkimuksen tuloksista toivomme olevan hyötyä karjankasvattajille, jotka laiduntavat sonneja tai sonnivasikoita tai harkitsevat niiden laiduntamista. Tulokset osoittavat, että myös maitorotuisten sonnien laidunnus on mahdol- lista ilman järeitä aitarakennelmia ja kasvutulosten merkittävää heikkenemis- tä. Sonnien laidunnus ei kuitenkaan ole jokaiselle tilalle sopiva kasvatusmal- li, vaan pikemminkin yksi mahdollinen, vaihtoehtoinen kasvatustapa. Ruukissa tammikuussa 2007 Arto Huuskonen MTT / Kotieläintuotannon tutkimus 5 Sisällysluettelo Lihanautojen laiduntutkimuksen tausta ja tavoitteet, Arto Huuskonen, Paula Martiskainen, Leena Tuomisto, Susanna Jansson...........................................6 Maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen, Paula Martiskainen, Arto Huuskonen, Leena Tuomisto .........................................................................15 Laidunnuksen vaikutus sonnien kasvuun sekä ruhon ja lihan laatuun Susanna Jansson, Arto Huuskonen, Markku Honkavaara ............................53 Laidunnuksen vaikutus sonnien käyttäytymiseen, Leena Tuomisto, Paula Martiskainen, Arto Huuskonen, Leena Ahola ...............................................79 Ohjeita ja suosituksia lihanautojen laidunnukseen, Arto Huuskonen, Paula Martiskainen, Leena Tuomisto, Susanna Jansson.......................................115 6 Lihanautojen laiduntutkimuksen tausta ja tavoitteet Arto Huuskonen1), Paula Martiskainen2), Leena Tuomisto1) ja Susanna Jansson1) 1) MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimus- asemantie 15, 92400 Ruukki, arto.huuskonen@mtt.fi, leena.tuomisto@mtt.fi, susanna.jansson@mtt.fi 2) Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio, paula.martiskainen@uku.fi Tiivistelmä Lihantuotantoon kasvatettavia sonneja ei juuri laidunneta Suomessa. Sonneja pidetään huonoina ja rauhattomina laiduntajina, minkä vuoksi niiden kasvat- tamista laitumella ei koeta järkeväksi ja kannattavaksi. Lisäksi sonnien käsit- tely voi olla laitumella hankalaa ja vaarallista. Sonnien laiduntamista on tutkittu Suomessa 1970-luvulla, jolloin todettiin yli 200 kg painavien sonnien kuluttavan laitumella runsaasti aikaa ja energiaa tappeluihin ja aitojen särkemiseen. Ulkomailla lihanautojen laiduntaminen on suhteellisen yleistä, mutta laidunnuksesta tehtyjen tutkimusten tulokset ovat heikosti hyödynnettävissä Suomen olosuhteisiin, sillä ne on toteutettu pääasi- assa kastroiduilla naudoilla ja liharotuisilla eläimillä. Laidunrehu on kuiten- kin edullista ja parhaimmillaan laadukasta rehua. Vuosina 1995 ja 2001 lai- dunrehun tuotantokustannus oli 15–17 senttiä rehuyksikköä kohti, kun säilö- rehun kustannus oli vastaavasti 25–26 senttiä. Tämän tutkimuskokonaisuuden tavoitteena oli selvittää millaisin käytännön järjestelyin sonnien ja sonnivasikoiden laiduntaminen on mahdollista. Tutki- muksissa selvitettiin, miten laiduntaminen vaikuttaa sonnien ja sonnivasikoi- den kasvuun, lihan laatuun ja naudanlihan rasvahappokoostumukseen. Käyt- täytymistutkimuksen tarkoituksena oli selvittää laiduntamisen vaikutuksia lihanautojen käyttäytymiseen. Vertailuryhmänä käytettiin pihatossa kasvatet- tuja eläimiä. Vertailemalla eläinten käyttäytymistä eri kasvatusympäristöissä pyrittiin myös selvittämään laiduntamisen vaikutuksia eläinten hyvinvointiin. Avainsanat: naudanlihantuotanto, lihanaudat, sonnit, laidunnus 7 Tutkimuksen tausta Luonnonolosuhteiden vuoksi naudanlihantuotanto on Suomessa huonommin kannattavaa kuin lauhkeamman ilmaston maissa. Suomen lyhyt kasvukausi rajoittaa laiduntamista ja toisaalta pitkä talvi pakottaa investoimaan eläin- suojien rakentamiseen. Lauhkeamman ilmaston maissa pystytään hyödyntä- mään pitkä laidunkausi sekä viljelyyn kelpaamattomat laidunmaat (MMM 2002). Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa jopa lihanautojen loppukasvatus voi tapahtua laitumella (Charteris ym. 1999, Daly ym. 1999). Lihanautojen lai- duntaminen ennen loppukasvatusvaihetta on melko yleistä esimerkiksi Iso- Britanniassa (Evans ym. 2003), Irlannissa (Euroopan komissio 2001) ja Poh- jois-Amerikassa (Damron 2003). Kanadassa lihanautoja laidunnetaan kesällä ja pidetään intensiivisissä kasvatusoloissa talvikauden ajan (Petherick 2005). Ulkomaiset tulokset lihanautojen laiduntutkimuksista ovat vaikeasti hyödyn- nettävissä Suomen olosuhteisiin, sillä ulkomailla tutkimukset on toteutettu pääasiassa kastroiduilla naudoilla (esim. Baker & Gibb 1995, Comerford ym. 2001) ja liharotuisilla eläimillä (esim. Realini ym. 1999). Suomessa tuotetta- vasta naudanlihasta noin 80 % saadaan lypsykarjatiloilta peräisin olevista maitorotuisista eläimistä, 10 % lypsykarjatiloilla syntyvistä liha- maitoroturisteytyksistä ja vain 10 % emolehmätiloilta peräisin olevista liharo- tuisista eläimistä (MMM 2002). Vuonna 2005 suomalaisesta naudanlihan kokonaistuotannosta (86,7 milj. kg) 60 % oli sonninlihaa, 30 % lehmänlihaa ja 10 % hiehonlihaa (Joensuu 2006). Suomen eläinsuojelulainsäädännössä ei vaadita vasikoiden tai lihanautojen laiduntamista tai ulkoilutusta tavanomaisessa tuotannossa. Euroopan komis- sion asetus (KTTK 2006) määrää, että luonnonmukaisessa tuotannossa kaik- kien nautojen on päästävä ulkoilemaan ympäri vuoden, minkä lisäksi laidun- kaudella kaikkien nautojen tulee päästä päivittäin laitumelle. Ainoan poikke- uksen kesälaiduntamisvaatimuksesta voi tehdä yli vuoden ikäisten sonnien osalta, jolloin niiden tulee päästä vähintään ulkona sijaitsevaan jaloittelutar- haan. Käytännössä luomutuotannossa sonnivasikoita laidunnetaan niiden ensimmäisenä kesänä, eikä loppukasvatuksessa olevia eläimiä päästetä laitu- melle (Vornanen 2001). Lihanautojen laiduntamiseen vaikuttavat tekijät Maitorotuisia sonnivasikoita tai sonneja ei ole Suomessa perinteisesti laidun- nettu. Niiden kasvatus tapahtuu sisätiloissa tai kylmäpihatossa, ja eläimillä on korkeintaan mahdollisuus mennä ulos jaloittelutarhaan. Sonneja pidetään huonoina ja rauhattomina laiduntajina, minkä vuoksi niiden kasvattamista laitumella ei pidetä kannattavana. Sonnien laiduntamista on tutkittu Suomes- sa 1970-luvulla, jolloin todettiin yli 200 kg painavien sonnien kuluttavan 8 laitumella runsaasti aikaa ja energiaa tappeluihin ja aitojen särkemiseen (Ni- sula & Hakkola 1979). Tällöin sonnit eivät saaneet laitumelle lisärehua, ja niiden kasvunopeus oli suurimmillaan keskikesällä, kun taas elokuun jälkeen kasvu tyrehtyi ja sonnit laihtuivat (Nisula & Hakkola 1979). Paljolti 1970- luvulla tehtyjen tutkimusten perusteella nykyiset laidunnus- ja nurmiviljely- oppaat eivät suosittele lihanautojen laidunnusta. Esimerkiksi Pirkkalaisen (1998) mukaan lihanautojen kasvun heikkeneminen laitumella on etenkin sonneilla niin suuri, että se huonontaa taloudellista tulosta selkeästi. Lisäksi Pirkkalainen (1998) suosittelee, että mikäli sonnien laiduntamiseen päädy- tään, tulee loppukasvatus toteuttaa sisäruokinnassa tai sisäruokinnan kaltai- sesti. Maitorotuisia sonneja pidetään luonteeltaan arvaamattomampina ja aggressii- visempina kuin liharotuisia sonneja (Price & Wallach 1990, Albright & Ara- ve 1997). Syynä tähän on arveltu olevan eron maito- ja liharotuisten sonnien kasvatustavoissa. Maitorotuisilla vasikoilla on yleensä enemmän kontakteja ihmisiin kuin emojensa kanssa kasvaneilla liharotuisilla vasikoilla (Price & Wallach 1990, Albright & Arave 1997). Hyvin kesyt eläimet saattavat menet- tää luontaisen pelkonsa ihmistä kohtaan (Fraser & Broom 1990, Albright & Arave 1997). Lehmillä pelottomuus yleensä helpottaa eläinten käsittelyä, mutta sonnien tapauksessa se on mahdollinen vaaratekijä (Price & Wallach 1990). Toisaalta voimakas ihmisen pelko aiheuttaa eläimille stressiä (Hems- worth 2003) ja tekee eläimet yhtä lailla vaarallisiksi ja arvaamattomiksi kuin täysi pelottomuus ihmistä kohtaan, joten myös sonnivasikat on kuitenkin hyvä totuttaa ihmisen läsnäoloon. Härät eli kastroidut sonnit ovat sonneja rauhallisempia ja sopivat niitä pa- remmin laiduneläimiksi (Konsti 2003). Sonnivasikoiden kastroiminen on Suomessa erittäin harvinaista (MMM 2002), mutta yleistä suurissa naudanli- hantuottajamaissa, kuten USA:ssa (esim. Albright & Arave 1997, Euroopan komissio 2001, Konsti 2003), Australiassa (Gazzola ym. 2001), Brasiliassa (Rueda ym. 2003) ja Uudessa-Seelannissa (Charteris ym. 1999), ja mahdol- listaa myös lihahiehojen sekä -härkien kasvatuksen yhdessä (Euroopan ko- missio 2001, Konsti 2003). Kastraation vähemmän toivottuja vaikutuksia ovat härkien sonneja hitaampi kasvu ja nopeampi rasvoittuminen, ja siten teuraskypsyys sonneja keveämmässä painossa. Nykyiset teurastilien määräy- tymisperusteet suosivat painavia vähärasvaisia ruhoja (Alatalo 2004), joten Suomessa häristä saatava teurashinta on pienempi sonneihin verrattuna. Yh- dysvalloissa kastraation haittoja ehkäistään kasvuhormonien käytöllä (Konsti 2003). Euroopan Unioni on kieltänyt kasvuhormonien käytön naudanlihan- tuotannossa ja kasvuhormonien avulla tuotetun naudanlihan tuonnin EU:n alueelle (MMM 1999), koska karjan nopeampaan kasvattamiseen tähtäävien hormonien käytön on todettu olevan vaaraksi ihmisen terveydelle (Euroopan komissio 1999). 9 Laitumella sonnien kasvun pelätään heikkenevän, mikä johtaa huonompaan tuotannon tehokkuuteen (Nisula & Hakkola 1979, Pirkkalainen 1998). Toi- saalta rehukustannus on nautakarjatilojen suurin yksittäinen kustannus (He- lander 1998). Suomen olosuhteissa halvimmat rehuyksiköt saadaan laitumelta (Puurunen & Lampinen 2002), ja laidunrehu on parhaimmillaan myös laadu- kasta rehua. Vuosina 1995 ja 2001 laidunrehun tuotantokustannus oli 15–17 senttiä rehuyksikköä kohti, kun säilörehun kustannus oli 25–26 senttiä/ry (Puurunen & Lampinen 2002). Sonnien laiduntamisen käytännön ongelmiin kuuluu myös epätietoisuus tar- vittavista aitarakenteista ja niiden aiheuttamista kustannuksista. Lehmäaita- uksissa käytetään yleensä kevyitä sähköpaimenaitoja, joiden kustannukset jäävät huomattavasti kiinteitä aitoja pienemmiksi (Seppänen 1978). Sähkö- paimenen etuna on myös sen siirrettävyys paikasta toiseen tarpeen mukaan. Vallalla olevan käsityksen mukaan pelkkä sähköpaimenlanka ei kuitenkaan riitä sonnien aitauksessa, vaan eläinten pysyminen aitauksen sisäpuolella on varmistettava järein aitarakennelmin (Pirkkalainen 1998). Viime vuosina on myös tutkittu ruokinnan vaikutusta maidon ja naudanlihan rasvan koostumukseen. Laiduntamisen on havaittu muuttavan naudanlihan rasvahappokoostumusta ihmiselle terveellisemmäksi. Ulkomaisissa tutki- muksissa laiduntaminen on muun muassa pienentänyt n-6 rasvahappojen suhdetta n-3 rasvahappoihin (French ym. 2000, Nuernberg ym. 2002), lisän- nyt terveysvaikutteisen konjugoidun linolihapon eli CLA:n pitoisuutta nau- danlihassa (Garcia ym. 2005) ja pienentänyt tyydyttyneiden rasvahappojen osuutta lihaksensisäisestä rasvasta (French ym. 2000). Tuotannon eettisyys ja eläinten hyvinvointi Eläintuottajat, kuluttajat ja lainsäätäjät ovat entistä kiinnostuneempia tuotan- toeläinten hyvinvoinnista (MMM 2006), joka on olennainen osa eläinperäis- ten tuotteiden eettistä laatua. Esimerkiksi luonnonmukaisen eläintuotannon tavoitteena on edistää eläinten hyvinvointia mm. tarjoamalla eläimille mah- dollisuus käyttäytyä lajityypillisellä tavalla (Vaarst ym. 2004). Luo- munaudanlihaa tuotetaan Suomessa kuitenkin hyvin pieniä määriä pääasiassa emolehmätiloilla, sillä eläinaineksen luomualkuperävaatimus tekee maitoro- tuisiin välitysvasikoihin perustuvan tuotannon vaikeaksi (MMM 2002). Eläinten hyvinvoinnin turvaamisen ja edistämisen on kuitenkin suunniteltu tulevan osaksi tuottajalle maksettavien tukien myöntämisperusteita myös tavanomaisessa tuotannossa (Skutnabb 2004). Lisäksi eräissä Euroopan mais- sa on käytössä laatusertifiointiohjelmia, joiden avulla varmistetaan, että tila täyttää vähintään "laatumerkille" asetetut vaatimukset eläinten hyvinvoinnin suhteen (Johnsen ym. 2001). Maksettavat tuottajahinnat ovat korkeampia silloin, kun ne on tuotettu eläinten hyvinvointi huomioon ottaen. 10 Eläinten hyvinvoinnin kannalta tärkeinä tekijöinä on korostettu eläimen bio- logisten toimintojen turvaamista, mahdollisuutta käyttäytymiseen lajinmukai- sella tavalla ja kärsimyksen välttämistä tai positiivisten tuntemusten edistä- mistä (Broom & Johnson 1993, Duncan & Fraser 1997, Fraser ym. 1997, Keeling & Jensen 2002, Fraser 2003, Lund 2006). Suomessa perinteisimmäs- sä nautojen kasvatusympäristössä eli parsinavetassa (Schnier ym. 2004) suuri osa naudan luontaisesta käyttäytymisestä estyy tai vaikeutuu huomattavasti (Krohn 1994, Jensen 1995). Kasvatusympäristönä nopeasti yleistyvä (Schnier ym. 2004) pihatto tarjoaa eläimille mahdollisuuden liikkua vapaasti ja toteut- taa mm. sosiaalista käyttäytymistä (Rousing & Wemelsfelder 2006). Li- hanautoja kasvatetaankin nykyään pääasiassa ryhmäkarsinoissa. Karsinoissa kiinteä kuivikepohja on eläinten hyvinvoinnin kannalta suotuisampi vaihto- ehto kuin kova ja liukas rakolattia (Mossberg 1994, Euroopan komissio 2001). Ympärivuotinen pihattokasvatuskaan ei silti mahdollista laiduntamista. Lai- dunnus kuuluu naudan luonnolliseen käyttäytymiseen, minkä vuoksi sen voi- daan ajatella lisäävän nautojen hyvinvointia. Säännöllinen liikunta edistää eläimen hormonitoimintaa sekä parantaa aineenvaihduntaa ja yleiskuntoa (Phillips 1993). Laiduntamisen eettisyyttä voidaan katsoa kolmesta kestävän kehityksen näkökulmasta: laajimmillaan globaalisen nälkäongelman, toiseksi suppeamman ympäristönsuojelun kannalta sekä lopulta ehkä konkreettisim- man, eli eläinten hyvinvoinnin kannalta. 1. Laidunruohoa syömällä sonni ei kilpaile ihmisen kanssa ravinnosta (vrt. normaalisti väkirehuvaltaisella ruokinnalla loppukasvatettu sonni, joka täyttää suurimman osan energian tarpeestaan viljalla), vaan jalostaa ihmi- selle käyttökelvotonta ruohoa arvokkaaksi ravinnoksi: lihaksi. 2. Laiduntaminen voi joissakin tapauksissa (laidunnettaessa liian suurella eläintiheydellä) olla ympäristönsuojelun kanssa ristiriidassa (Uusi- Kämppä ym. 2003). Suomessa laiduntamisella on kuitenkin selvästi enemmän positiivisia kuin negatiivisia ympäristönäkökohtia. Laidunta- misella on merkitystä maaseudun kulttuurimaiseman hoidon ja luonnon monimuotoisuuden kannalta (Pykälä 2001, Vainio ym. 2001). 3. Nauta on märehtivä kasvissyöjä ja laumaeläin (Phillips 1993). Laitumella nauta voi viettää luonnonmukaista elämää. Laitumella naudalla on vapaa liikkumismahdollisuus, se pystyy seurustelemaan lajitovereidensa kanssa, ja sen syömä laidunruoho on sille luonnonmukaista rehua. Tutkimuksen tavoitteet Tämän tutkimuskokonaisuuden tavoitteena oli selvittää millaisin käytännön järjestelyin sonnien ja sonnivasikoiden laiduntaminen on mahdollista. Tutki- muksissa selvitettiin miten laiduntaminen vaikuttaa sonnien ja sonnivasikoi- den kasvuun, lihan laatuun ja lihan rasvahappokoostumukseen. Käyttäyty- mistutkimuksen tarkoituksena oli selvittää laiduntamisen vaikutuksia li- 11 hanautojen käyttäytymiseen verrattuna kylmäpihatossa kasvatettuihin eläi- miin. Vertailemalla eläinten käyttäytymistä eri kasvatusympäristöissä pyrit- tiin myös selvittämään laiduntamisen vaikutuksia hyvinvointiin. Kirjallisuus Alatalo, J. 2004. Pystymmekö tuottamaan painavia ja solakoita sonneja? Sarvi & Saparo 1: 6–7. Albright, J. L. & Arave, C. W. 1997. The behaviour of cattle. Wallingford: CAB International. 306 s. Baker, R.D. & Gibb, M.J. 1995. The performance and changes in body com- position of steers offered cut grass or grazing following three patterns of nutrition in winter. Animal Science 60: 419–427. Broom, D. M. & Johnson, K. G. 1993. Stress and animal welfare. Lontoo: Chapman & Hall. 146 s. Charteris, P. L., Morris, S. T. & Matthews, P. N. P. 1999. Pasture-based beef production in New Zealand. New Zealand beef statistics. Verkkodoku- mentti. Päivitetty: ei tiedossa. Viitattu 19.8.2005. Saatavilla internetistä: http://www.beef.org.nz/statistics/plc991.pdf Comerford, J.W., Harpster, H.W. & Baumer, V.H. 2001. The effects of graz- ing, liquid supplements, and implants on feedlot performance and carcass traits of Holstein steers. Journal of Animal Science 79: 325–332. Daly, C. C., Young, O. A., Graafhuis, A. E., Moorhead, S. M. & Easton, H. S. 1999. Some effects of diet on beef meat and fat attributes. New Zealand Journal of Agricultural Research 42: 279–287. Damron, W. S. 2003. Introduction to animal science: global, biological, social, and industry prespectives. Toinen painos. New Jersey: Pearson Educa- tion Ltd. 812 s. Duncan, I. J. H. & Fraser, D. 1997. Understanding animal welfare. Teok- sessa: Appleby, M. C. & Hughes, B. O. (toim.). Animal welfare. Cambrid- ge: CAB International. s. 19–31. Euroopan komissio. 1999. Hormoniliha: uusia todisteita riskeistä. Newsletter 12/1999. Euroopan komissio, Maatalouden pääosasto. ISBN 1560-1870. 2 s. Euroopan komissio 2001. The welfare of cattle kept for beef production. Re- port of the Scientific Committee on Animal Health and Animal Welfare. 149 s. Saatavilla internetistä: http://europa.eu.int/comm/food/fs/sc/scah/ out54_en.pdf 12 Evans, N., Gaskell, P. & Winter, M. 2003. Re-assessing agrarian policy and practice in local environmental management: the case of beef cattle. Land Use Policy 20: 231–242. Fraser, D. 2003. Assessing animal welfare at the farm and group level: the interplay of science and values. Animal Welfare 12: 433–443. Fraser, D., Weary, D. M., Pajor, E. A. & Milligan, B. N. 1997. A scientific con- ception of animal welfare that reflects ethical concerns. Animal Welfare 6: 187–205. Fraser, A. F. & Broom, D. M. 1990. Farm animal behaviour and welfare. Kol- mas painos. Wallingford: CAB International. 437 s. French, P., Stanton, C., Lawless, F., O’Riordan, E.G., Monahan, F.J., Caffrey, P.J. & Moloney, A.P. 2000. Fatty acid composition, including con- jugated linoleic acid, of intramuscular fat from steers offered grazed grass, grass silage, or concentrate-based diets. Journal of Animal Science 78: 2849–2855. Garcia, P.T., Pensel, N.A., Latimori, N.J., Kloster, A.M., Amigone, M.A. & Casal, J.J. 2005. Intramuscular lipids in steers under different grass and grain regimen. Fleisch wirtschaft international 1:27–31. Gazzola, C., Jeffery, M. R., White, D. H., Hill, R. A. & Reid, D. J. 2001. Effect of age of castration, oestradiol treatment and genotype on the fat colour of beef cattle raised at pasture. Animal Science 73: 261–266. Helander, J. 1998. Ruokinnan suunnittelu ja seuranta. Teoksessa: Nurmen- viljely. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 920. Tieto tuottamaan 77. Ko- kemäki: Maaseutukeskusten Liitto. s. 104–107. Hemsworth, P. H. 2003. Human-animal interactions in livestock production. Applied Animal Behaviour Science 81: 185–198. Jensen, M. B. 1995. The effect of age at tethering on behaviour of heifer calves. Applied Animal Behaviour Science 43: 227–238. Joensuu, P. 2006. Naudanlihan tuotanto alimmillaan 40 vuoteen. Maaseudun Tulevaisuus 10.3.2006: 5. Johnsen, P. F., Johannesson, T. & Sandøe, P. 2001. Assessment of farm animal welfare at herd level: many goals, many methods. Acta Agricul- turae Scandinavica, Section A, Animal Science, Supplement 30: 26–33. KTTK. Kasvintuotannon tarkastuskeskus 2006. Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet - eläintuotanto: sovelletaan 1.1.2006 lähtien. KTTK:n julkaisuja B2, Luomutuotanto 1/2006. Loimaa: Kasvintuotannon tarkastuskeskus, Sie- mentarkastusosasto. 53 s. Keeling, L. & Jensen, P. 2002. Behavioural disturbances, stress and welfare. Teoksessa: Jensen, P. (toim.). The ethology of domestic animals: an in- troductory text. Oxon: CAB International. s. 79–98. 13 Konsti, A. 2003. Häränlihaa myydään, muttei tuoteta Suomessa. KM Vet 9: 34–35. Krohn, C. C. 1994. Behaviour of dairy cows kept in extensive (loose hous- ing/pasture) or intensive (tie stall) environments III. Grooming, exploration and abnormal behaviour. Applied Animal Behaviour Science 42: 73–86. Lund, V. 2006. Position paper. Natural living – a precondition for animal wel- fare in organic farming. Livestock Science 100: 71–83. MMM. Maa- ja metsätalousministeriö 1999. Asialistalla Agenda 2000 ja hor- monikiista. Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 12.5.1999. Verkkodo- kumentti. Päivitetty: ei tiedossa. Viitattu: 7.11.2006. Saatavilla internetistä: http://wwwb.mmm.fi/tiedotteet/vanhat/maatalous/12059mno.htm MMM. Maa- ja metsätalousministeriö 2002. Kotimaisen naudanlihantuotan- non elvyttämistä selvittävän työryhmän loppuraportti. Työryhmämuistio MMM 2002:2. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö. 38 s. MMM. Maa- ja metsätalousministeriö 2006. Tuotantoeläinten hyvinvointistra- tegia. Työryhmämuistio MMM 2006:20. Helsinki: Maa- ja metsätalousmi- nisteriö. 55 s. Mossberg, I. 1994. The welfare of growing bulls in different housing systems. A review. Journal of Animal and Feed Sciences 3: 247–261. Nisula, H. & Hakkola, H. 1979. Lihanautojen määrän vaikutus laitumen sa- toon. Kehittyvä Maatalous 42: 12–22. Nuernberg, K., Nuernberg, G. Ender, K., Lorenz, S., Winkler, K. , Rickert , R. & Steinhart, H. 2002. N-3 fatty acids and conjugated linoleic acids of longissimus muscle in beef cattle. European Journal of Lipid Science and Technology. 104: 463–471. Petherick, J. C. 2005. Animal welfare issues associated with extensive live- stock production: the northern Australian beef cattle industry. Applied Animal Behaviour Science 92: 211–234. Phillips, C. J. C. 1993. Cattle behaviour. Ipswich: Farming Press Books. 212 s. Pirkkalainen, T. 1998. Nuorenkarjan laiduntaminen. Teoksessa: Nurmenvilje- ly. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 920. Tieto tuottamaan 77. Koke- mäki: Maaseutukeskusten Liitto. s. 92. Price, E. O. & Wallach, S. J. R. 1990. Physical isolation of hand-reared Here- ford bulls increases their aggressiveness towards humans. Applied Ani- mal Behaviour Science 27: 263–267. Puurunen, T. & Lampinen, K. 2002. Nurmenviljelyn suunnittelu ja talous. Teoksessa: Laiduntaminen kannattaa. Tieto tuottamaan 99. Helsinki: ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 984 s. 5-9. 14 Pykälä, J. 2001. Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitä- jänä. Suomen ympäristö 495. Vammala: Suomen ympäristökeskus. 205 s. Realini, C.E., Hodgson, J., Morris, S.T. & Purchas, R.W. 1999. Effect of sward surface height on herbage intake and performance of finishing beef cattle. New-Zealand Journal of Agricultural Research 42: 155–164. Rousing, T. & Wemelsfelder, F. 2006. Qualitative assessment of social be- haviour of dairy cows housed in loose housing systems. Applied Animal Behaviour Science (Painossa.). Rueda, B. L., Blake, R. W., Nicholson, C. F., Fox, D. G., Tedeschi, L. O., Pell, A. N., Fernandes, E. C. M., Valentim, J. F. & Carneiro, J. C. 2003. Pro- duction and economic potentials of cattle in pasture-based systems of the western Amazon region of Brazil. Journal of Animal Science 81: 2923– 2937. Schnier, C., Hielm, S. & Saloniemi, H. S. 2004. Comparison of the breeding performance of cows in cold and warm loose-housing systems in Finland. Preventive Veterinary Medicine 62: 135–151. Seppänen, H. 1978. Aitaaminen. Teoksessa: Paatela, J., Markkula, M., Sal- lasmaa, S., Siitonen, M. & Kinanen, M. (toim.). Laidunopas. Maaseutu- keskusten Liiton julkaisuja 617. Helsinki: Maaseutukeskusten Liitto. s. 35– 37. Skutnabb, P. 2004. Eläinsuojelua, MMMELO:n näkökulma. Teoksessa: Suo- men Eläinlääkäriliiton luentokokoelma. Eläinlääkäripäivät 2004. Fennovet Oy. s. 42–45. Uusi-Kämppä, J., Puumala, M., Nykänen, A., Huuskonen, A., Heinonen- Tanski, H. & Yli-Halla, M. 2003. Ulko- ja jaloittelutarhojen rakentaminen ja tarhoista aiheutuva ympäristökuormitus. Teoksessa: Uusi-Kämppä, J. ym. (toim.). Lypsykarjataloudesta tulevan ympäristökuormituksen vähentämi- nen. Maa- ja elintarviketalous 25. Jokioinen: MTT. s. 48–93. Saatavissa internetistä: http://www.mtt.fi/met/pdf/met25.pdf Vaarst, M., Roderick, S., Lund, V. & Lockeretz, W. 2004. Animal health and welfare in organic agriculture. Oxon: CABI Publishing. 426 s. Vainio, M., Kekäläinen, H., Alanen, A. & Pykälä, J. 2001. Suomen perinne- biotoopit. Perinnemaisemaprojektin valtakunnallinen loppuraportti. Suo- men ympäristö 527. Helsinki: Suomen ympäristökeskus. 163 s. Vornanen, E., 2001. Naudan hoitoympäristö. Teoksessa: Peltomäki, A. & Teräväinen, H. (toim.). Luomunaudan ja -sian ruokinta ja hoito. Maaseu- tukeskusten Liiton julkaisuja 972, Tieto tuottamaan 94. Jyväskylä: Maa- seutukeskusten Liitto ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. s. 59–68. 15 Maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen Paula Martiskainen1), Arto Huuskonen2) ja Leena Tuomisto2) 1)Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio, paula.martiskainen@uku.fi 2)MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki, arto.huuskonen@mtt.fi, leena.tuomisto@mtt.fi Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten maitorotuisten sonnivasikoi- den laiduntaminen onnistuu yksinkertaista aitausjärjestelyä käyttäen ja miten väkirehulisä vaikuttaa vasikoiden kasvuun laitumella. Lisäksi haluttiin verra- ta laidunvasikoiden käyttäytymistä ja hyvinvointia eristämättömässä pihatos- sa pidettyihin vasikoihin. Kokeessa 27 maitorotuista sonnivasikkaa jaettiin kolmeen ryhmään: 1) pihatto = PIH, 2) laidun ja matala väkirehutaso (1 kg/eläin/vrk) = LAM ja 3) laidun ja korkea väkirehutaso (2,5 kg/eläin/vrk) = LAK. LAM- ja LAK-ryhmän vasikoita totutettiin sähköpaimenaitaan viikon ajan ennen laitumelle siirtoa. Vasikoita laidunnettiin kesä-lokakuussa, minkä jälkeen laidunryhmät siirrettiin takaisin pihattoon. PIH-ryhmä pidettiin piha- ton karsinassa, josta eläimillä oli pääsy jaloittelutarhaan. PIH-ryhmän eläimet ruokittiin säilörehulla ja väkirehulla (2,5 kg/eläin/vrk). Aitaanopettamisjaksolla vasikoiden saamien sähköiskujen määrä väheni ajan kuluessa, mikä osoittaa vasikoiden oppineen varomaan sähköpaimenta. Lai- tumelta karkaamista ei tapahtunut koko laidunkauden aikana. Laitumella vasikat käyttivät syömiseen enemmän aikaa ja liikkuivat enemmän kuin pi- hattoeläimet. LAM-ryhmän vasikat laidunsivat enemmän kuin LAK-ryhmän vasikat. Pihattovasikat taas viettivät makuulla suuremman osan vuorokaudes- ta kuin laitumella olevat. Kun kaikki ryhmät jälleen marraskuussa olivat pi- hatossa, niiden väliset käyttäytymiserot olivat suurelta osin kadonneet. Vasi- koiden päiväkasvuissa ei ollut merkitseviä eroja koeryhmien välillä. Tutkimuksen perusteella maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen on- nistuu verrattain helposti yksinkertaisella aitausjärjestelyllä, kun vasikat on totutettu sähköpaimeneen ennen laitumelle siirtoa. Hyvällä laitumella 1 kg:n suuruinen väkirehuannos eläintä kohti näyttää riittävän hyvän kasvun tur- vaamiseksi. Väkirehun määrä on järkevää mitoittaa laitumen laadun ja saata- vuuden mukaan. Nuorille vasikoille riittää kokemusten perusteella noin 0,15– 0,20 hehtaarin laidunala eläintä kohden. Avainsanat: naudanlihantuotanto, vasikat, sonnit, laiduntaminen, käyttäyty- minen, hyvinvointi 16 Johdanto Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisin käytännön järjestelyin sonni- vasikoiden laiduntaminen on mahdollista. Koska vastaavanlaista tutkimusta on tehty hyvin vähän, tutkimus perustui suurelta osin kuvailevan tiedon ke- räämiseen. Käyttäytymistutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kesälaidun- tamisen vaikutuksia maitorotuisten sonnivasikoiden käyttäytymiseen verrat- tuna eristämättömässä pihatossa kasvatettuihin eläimiin. Vertailemalla eläin- ten käyttäytymistä eri kasvatusympäristöissä pyrittiin myös selvittämään laiduntamisen vaikutuksia vasikoiden hyvinvointiin. Aineisto ja menetelmät Tutkimus suoritettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Ruukissa touko-marraskuussa 2003. Koe-eläimet ja ryhmäjako Tutkimuksessa käytettiin 28 maitorotuista (ayrshire ja holstein-friisiläinen) sonnivasikkaa, jotka olivat syntyneet 17.2.–24.3.2003. Vasikat hankittiin A- Tuottajien ternivasikkavälityksestä noin kahden viikon ikäisinä maalis- huhtikuun vaihteessa 2003. Vasikoiden alkukasvatus tapahtui lämpimässä navetassa viiden eläimen ryhmäkarsinoissa. Vasikoita juotettiin teollisella juomarehulla kahdeksan viikon ajan, minkä lisäksi ne saivat vapaasti väki- ja karkearehua. Vasikat nupoutettiin vajaan neljän viikon iässä. Kokeen alkaessa vasikat jaettiin elopainon mukaan kolmeen eri blokkiin, joista ne arvottiin kolmeen koeryhmään. Ryhmään PIH (pihatto) tuli yhdek- sän eläintä, ryhmään LAM (laidun, matala väkirehutaso = 1 kg/eläin/pv: kat- so eläinten ruokinta laidunkaudella) yhdeksän eläintä ja ryhmään LAK (lai- dun, korkea väkirehutaso = 2,5 kg/eläin/pv) kymmenen eläintä. Laidunkau- den päättyessä LAM-ryhmästä poistettiin yksi juottokaudella hengitystietu- lehduksen seurauksena keuhkovaurioita saanut kroonisesti sairas eläin. Ky- seistä yksilöä koskevat käyttäytymishavainnot ja kasvutulokset on jätetty huomiotta tulosten käsittelyssä. 17 Kokeen kulku, eläinten olosuhteet ja hoito Kokeen alku ja aitaan opettaminen Yhteenveto laidunnuskokeen kulusta on esitetty taulukossa 1. Vasikat siirret- tiin navetasta kolmiseinäiseen, etuosastaan avonaiseen kylmäpihattoon (Kuva 1) toukokuun viimeisellä viikolla. Pihatossa vasikoita pidettiin ryhmäkarsi- noissa, joiden pinta-alasta puolet oli betonipohjaista lantakäytävää ja puolet oljella ja turpeella kuivitettua makuualuetta. Makuualue sijaitsi karsinan ta- kaosassa. Ruokintapöydät sijaitsivat karsinan etuosassa, ja niiden pituus vaih- teli 280–320 cm välillä (katso kuva 1). PIH-ryhmällä oli kesällä ruokailutilaa 42 cm/eläin ja marraskuussa 36 cm/eläin, LAM-ryhmällä 74 cm/eläin ja LAK-ryhmällä 63 cm/eläin. Kaikki eläimet mahtuivat syömään yhtä aikaa. Karsinat oli erotettu toisistaan käännettävillä puisilla väliaidoilla. Kahden viikon ajan eli laitumelle siirtoon asti PIH-ryhmällä oli oma karsinansa ja LAM- sekä LAK-ryhmien vasikat pidettiin yhteisessä karsinassa. Kuva 1. Kylmäpihaton pohjapiirros (vastaa marraskuun tilannetta). Vasem- malla on PIH-ryhmän karsina ja jaloittelutarha, keskellä LAK-ryhmän ja oike- alla LAM-ryhmän karsina. Seitsemän vuorokautta ennen laidunkauden alkua (katso taulukko 1) aloitet- tiin vasikoiden sähköpaimenaitaan opettaminen, jolloin laidunryhmät päästet- tiin betonielementeistä ja laudoista pihaton päätyyn rakennettuun puuhake- pohjaiseen jaloittelutarhaan (4×8 m). Noin puoli metriä varsinaisen lauta- aidan sisäpuolelle oli vedetty sähköpaimenaita, jossa oli kaksi muovieristi- millä yhdistettyä metallista ylä- ja alalankaa (Kuva 2). Aitaanopetusjaksolla vasikoilla oli jatkuvasti vapaa pääsy tarhaan ja sieltä takaisin karsinaan. Ta ul uk ko 1 . Y ht ee nv et o so nn iv as ik oi de n la id un nu sk ok ee n ku lu st a. K äs itt el y A ja nk oh ta R uo ki nt a 1 E lä in te n si ja in ti E lä in tih ey s (m 2 /e lä in ) Ik ä 2 (v rk ) Pa in o 2 (k g) Si ir to n av et as ta p ih at to on 26 .5 . 70 L A M + L A K Y ht ei ne n ka rs in a (8 ×8 m ) 3, 4 PI H K ar si na (4 ×8 m ) 3, 6 Sä hk öp ai m en ai ta an o pe tt am in en 2. –8 .6 . L A M + L A K Y ht ei ne n ka rs in a (8 ×8 m ) + ja lo itt el ut ar ha L ai du nk au si 9. 6. –7 .1 0. L A M L ai du n+ 1 ,0 k g vä ki re hu a L ai du n + su oj ak at os n. 5 00 0 + 3, 0 L A K L ai du n + 2, 5 kg v äk ir eh ua L ai du n + su oj ak at os n. 5 00 0 + 3, 0 PI H Sä ilö re hu v ap aa st i + 2, 5 kg v äk ir eh ua K ar si na (4 ×8 m ) + ja lo itt el ut ar ha 3, 6 + 3, 6 = 7, 2 1. k äy tt äy ty m is se ur an ta 17 .– 19 .6 . 92 110 2. k äy tt äy ty m is se ur an ta 23 .– 25 .7 . 128 145 Se ur an ta ka us i p ih at os sa 7. 10 .– 5. 11 . L A M Sä ilö re hu v ap aa st i + 2, 5 kg v äk ir eh ua K ar si na (8 ×8 m ) 8, 0 L A K Sä ilö re hu v ap aa st i + 2, 5 kg v äk ir eh ua K ar si na (8 ×8 m ) 6, 4 PI H Sä ilö re hu v ap aa st i + 2, 5 kg v äk ir eh ua K ar si na (4 ×8 m ) + ja lo itt el ut ar ha 3, 6 + 3, 6 = 7, 2 3. k äy tt äy ty m is se ur an ta 6. 11 . Sä ilö re hu v ap aa st i + 3, 0 kg v äk ir eh ua 230 300 1 V äk ir eh u: k g/ el äi n/ vu or ok au si . 2 K ai kk ie n el äi nt en (n = 2 7) k es ki ar vo k äy ttä yt ym is se ur an ta a lä hi m m än p un ni tu sk er ra n pa in oi st a. 18 19 Kuva 2. Sähköpaimenaitaan opettamisessa käytetty aita. Kuva: Paula Martis- kainen. Laidunkausi ja eläinten ruokinta laidunkaudella Laidunkausi alkoi 9.6. ja loppui 7.10., jolloin se kesti 120 vrk. Vasikoiden kasvua kokeen aikana seurattiin neljän viikon välein toistuneilla punnituksil- la. Laidunkauden alussa ja lopussa vasikat punnittiin kahtena peräkkäisenä päivänä. Peräkkäisten päivien punnitustulosten keskiarvoja käyttämällä las- kettiin eläinten päiväkasvut laidunkauden aikana. Eläimet punnittiin myös kokeen päättyessä 18.11. Laidunkauden alkaessa laidunryhmiin kuuluvat vasikat siirrettiin laitumelle (katso taulukko 1). PIH-ryhmän vasikat siirrettiin pihaton päätyyn karsinaan (4×8 m), josta niillä oli jatkuva pääsy sähköpaimenaitaan totuttamisessa käy- tettyyn jaloittelutarhaan. Sähköpaimenaita oli poistettu jaloittelutarhasta. Laidunryhmiä lohkolaidunnettiin n. 0,5 ha peltolohkoilla (6 lohkoa/ryhmä), jotka oli aidattu käyttäen kevyitä lasikuitupylväitä ja rautalankaa. Lohkojen vaihtoväli oli noin yksi viikko. Molemmilla laidunryhmillä oli jatkuvasti käytössään kolmiseinäinen, oljella kuivitettu suojakatos (Kuva 3). Väkirehu tarjottiin kahdesta katetusta ruokintakaukalosta (35×180 cm, Kuva 4) ja mo- lemmilla laitumilla oli siirrettävä vesisäiliö, joka täytettiin tarpeen vaatiessa. Laidunkauden aikana LAM- ja LAK-ryhmien vasikat laidunsivat vapaasti. Laitumet koostuivat hyvälaatuisesta monivuotisesta timotei-apilanurmesta sekä yksivuotisesta kaura-italianraiheinänurmesta. Lisärehuna LAM-ryhmä sai 1,0 kg ja LAK-ryhmä 2,5 kg väkirehua eläintä kohden vuorokaudessa. 20 Väkirehuna käytettiin litistettyä ohraa ja rypsiä. Väkirehuun lisättiin kiven- näisvalmistetta. PIH-ryhmän vasikat saivat vapaasti nurmisäilörehua (heinä- kuussa säilörehun jakelussa olevien tosin ongelmien takia rehu pääsi toisi- naan loppumaan ruokintojen välillä) ja lisäksi väkirehua 2,5 kg eläintä koh- den vuorokaudessa. Väkirehu oli sama kuin laidunryhmillä. Kaikilla ryhmillä oli vettä vapaasti saatavilla. Kesäkuussa eläimet ruokittiin aamulla klo 6–8 välillä ja illalla klo 18–19 välillä. Molemmilla ruokintakerroilla eläimille jaettiin puolet päivittäisestä väkirehuannoksesta. Heinäkuussa PIH-ryhmä ruokittiin lisäksi klo 12–13, jolloin ruokintapöydälle lisättiin vain säilörehua. Kuva 3. Laitumen suojakatos. Kuva: Janne Kiljala. Kuva 4. Laitumella käytetty ruokinta- kaukalo. Kuva: Paula Martiskainen. Seurantakausi pihatossa Laidunkausi loppui 7.10., jolloin laidunryhmät siirrettiin takaisin pihattoon 8×8 m karsinoihin (katso kuva 1 ja taulukko 1). Kiinteiden rakenteiden vuok- si pihattoa ei voitu jakaa kolmeen yhtä suureen karsinaan, joten PIH-ryhmä pidettiin edelleen 4×8 m karsinassa, josta oli vapaa pääsy jaloittelutarhaan. Kaikilla ryhmillä oli pihatossa vapaa nurmisäilörehuruokinta, jonka lisäksi väkirehua annettiin ensin 2,5 kg eläintä kohden vuorokaudessa. Viimeisten käyttäytymistarkkailujen aikana väkirehumäärä oli korotettu 3,0 kg:aan eläin- tä kohden vuorokaudessa. Vesi tarjottiin vapaasti vesisäiliöistä. Eläimet ruokittiin kolmesti päivässä. Aamulla klo 6–8 välillä ja illalla klo 18– 19 välillä eläimille jaettiin puolet päivittäisestä väkirehuannoksesta. Klo 12– 13 ruokintapöydälle lisättiin ainoastaan säilörehua. Rehunäytteiden otto ja analysointi Vasikoille tarjottavien rehujen laatu analysoitiin. Laidunlohkoilta mitattiin nurmen pituus ennen ja jälkeen laidunnuksen ja kasvuston määrä ennen lai- tumelle laskemista sekä neljä päivää syötön alkamisesta. Kunkin laidunloh- kon ruohosta otettiin edustava näyte rehuanalyysejä varten eläinten siirtyessä kyseiselle lohkolle. PIH-ryhmälle syötössä olleesta laakasiilosta otettiin kaksi kertaa kuukaudessa säilörehunäyte. Näytteet yhdistettiin vastaamaan kunkin 21 ruokintajakson (4 viikkoa) aikana syötettyä säilörehua. Ohrasta ja rypsistä näytteet otettiin jokaisesta erästä (siilo/säkki). Ohran ja rypsin ana- lyysinäytteenä käytettiin kahden ruokintajakson aikana kerätyistä osanäytteis- tä yhdistettyjä kokonaisnäytteitä. Rehunäytteet lähetettiin analysoitaviksi sekä MTT:n Eläinravitsemuksen laboratorioon Jokioisille (kemiallinen koos- tumus) että Valio Oy:n aluelaboratorioon Seinäjoelle (säilörehun säilönnälli- nen laatu). Rehujen primäärinen kuiva-aine määritettiin lämpökaapissa (105 °C, 20 h). Säilörehun kuiva-aine korjattiin haihtuvien yhdisteiden (maitohap- po, haihtuvat rasvahapot ja ammoniakki) osalta Huidan ym. (1986) mukaan. Orgaanisen aineen pitoisuus määritettiin polttamalla näytettä (600 °C, 18 h). Neutraalidetergenttikuitu (NDF) analysoitiin Van Soestin ym. (1991) mu- kaan. Raakavalkuainen määritettiin Dumas -tyypin typpianalysaattorilla (Le- co FP-428 N Analyser, Leco Corporation, St. Joseph, MO, USA). Säilörehus- ta määritettiin käymislaatu (pH, liukoinen typpi, ammoniumtyppi, haihtuvat rasvahapot ja maito- sekä muurahaishappo) Valio Oy:ssä käytössä olevalla puristenestetitraukseen pohjautuvalla laatumäärityksellä (Moisio ja Heikonen 1989). Säilörehun D-arvo (sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva- aineessa) määritettiin Nousiaisen ym. (2003) kuvaamalla tavalla. Rehujen sisältämä muuntokelpoisen energian (ME) pitoisuus laskettiin rehu- taulukoissa kuvatuilla menetelmillä (MAFF 1975, 1981, 1984, MTT 2006). Säilörehun ja laidunruohon ME-pitoisuus saatiin kertomalla D-arvo 0,16:lla (MAFF 1981). Väkirehujen ME-arvo laskettiin Schiemannin ym. (1972) ja MAFFin (1984) kuvaamalla tavalla. Rehuyksikköarvot (ry) laskettiin jaka- malla ME-arvo 11,7:llä (MTT 2006). Ohutsuolesta imeytyvien aminohappo- jen (OIV) saanti ja rehujen OIV-arvot laskettiin Suomen olosuhteisiin muun- netun pohjoismaisen valkuaisarvojärjestelmän mukaisesti (MTT 2006). Laidunlohkojen puhdistusniitto suoritettiin aina lohkonvaihdon yhteydessä. Tällä tavoin voitiin vasikoille turvata jatkuva hyvälaatuisen laidunruohon saanti. Rehuanalyysien tulokset on esitetty taulukossa 2. Laidunruohon D- arvo oli molemmilla laidunryhmillä keskimäärin 71 % kokeen aikana. Mita- tut D-arvot kuitenkin vaihtelivat suuresti kokeen aikana ollen korkeimmillaan alkukesällä timotei-apilanurmella (81 %) ja matalimmillaan heinäkuussa kaura-raiheinälaitumella (64 %). Laidunruohon energia- ja OIV-arvot olivat keskimäärin samalla tasolla LAM- ja LAK-ryhmillä, mutta keskimääräiset ruohon NDF- ja raakavalkuaispitoisuudet olivat LAK-ryhmän lohkoilla hie- man LAM-ryhmän lohkoja korkeammat. Nurmenkorkeus laidunlohkoilla oli keskimäärin sama molemmilla ryhmillä ennen ja jälkeen lohkon laidunnuk- sen. Keskimääräinen korkeus laidunnuksen alussa oli noin 41 senttiä ja lo- pussa 26 senttiä. PIH-ryhmän saama säilörehu oli rehuarvoltaan ja käymis- laadultaan hyvää (Taulukko 2). Myös kokeessa väkirehuna käytetyt ohra ja rypsi olivat rehuarvoiltaan hyviä. 22 Taulukko 2. Kokeessa käytettyjen rehujen keskimääräinen kemiallinen koos- tumus, rehuarvot ja säilörehun säilönnällinen laatu. Säilörehu Laidun- ruoho (LAM) Laidun- ruoho (LAK) Ohra Rypsi Kuiva-aine, g/kg 240 185 185 868 880 Kuiva-aineessa, g/kg ka Raakavalkuainen 165 134 155 131 354 NDF1) 564 449 474 197 276 OIV2) 84 84 85 107 151 D-arvo3) 68 71 71 - - Energia-arvo, ry/kg ka 0,93 0,97 0,97 1,16 1,00 Säilörehun säilönnällinen laatu pH 3,92 Haihtuvat rasvahapot, g/kg ka 20 Maito- ja muurahaishappo, g/kg ka 60 Kokonaistypestä, g/kg N NH4N 60 Liukoinen N 440 1) Neutraalidetergenttikuitu. 2) Ohutsuolesta imeytyvä valkuainen (MTT 2006). 3) Su- lavan orgaanisen aineen pitoisuus rehun kuiva-aineessa prosentteina. Käyttäytymistutkimuksen toteutus Sähköpaimenaitaan opettaminen ja laitumelle lasku Laidunryhmien sähköpaimenaitaan opettamisen aikana jaloittelutarhaa kuvat- tiin jatkuvasti seitsemän vuorokauden ajan musta-valkovideokameroilla aika- viivenauhoitusta (3 kuvaa/s) käyttäen. Vasikat laskettiin jaloittelutarhaan 2.6. (katso taulukko 1) noin klo 15. Videonauhoilta laskettiin eläinyksilöiden saamat sähköiskut (behaviour sampling -menetelmä: Martin & Bateson 1993) jokaiselle jaloittelutarhaan päästämistä seuraavalle tunnin jaksolle (yhteensä 168 h). Kolme viimeistä vuorokautta kuitenkin poistettiin tulosten käsittelys- tä sähkökatkosta ja eläinten punnituksista aiheutuneiden häiriöiden takia. Eläimen katsottiin saaneen sähköiskun, kun se joko perääntyi tai poistui no- peasti aidalta, irvisti tai rypisti turpaansa, ravisteli päätänsä, luimisti korvansa tai tuijotti aitaa kosketettuaan aitalankoja (sekä mikä tahansa yhdistelmä edellisistä). Aidasta saatu sähköisku oli heikompi kuin normaaleissa lai- dunoloissa, minkä lisäksi sähkövirta ei kulkenut eläimen kehon läpi maahan, vaan kahden langan välillä eläimen turvan tai muun ruumiinosan koskettaes- sa molempia lankoja. Niinpä sähköiskun vaikutus näytti olevan parempi eläimen turpaan ja pään alueelle kuin muualle kehoon osuessaan. 23 Vasikoiden käyttäytymisestä laitumelle siirrossa kerättiin kuvailevaa tietoa suorilla havainnoilla laitumelle siirron aikana ja noin tunnin ajan laitumelle siirron jälkeen. Käyttäytymisseurannat Vasikoiden käyttäytymistä havainnoitiin kesä- ja heinäkuussa (katso taulukko 1) laitumella suoralla seurannalla ja pihatossa videoimalla karsinaa musta- valkovideokameroilla aikaviivenauhoitusta (3 kuvaa/s) käyttäen. Käyttäyty- misseurannat suoritettiin kuuden tunnin jaksoissa kahden vuorokauden aika- na niin, että havaintoja saatiin kerättyä yhden kokonaisen vuorokauden (klo 0–24) verran. Laidunryhmien havainnointiin osallistui kaksi tarkkailijaa, joten kaikkia ryhmiä voitiin tarkkailla yhtä aikaa. Marraskuussa kaikkia ryh- miä videoitiin pihatossa samanaikaisesti yhden vuorokauden ajan. Heinäkuussa suora seuranta oli pimeyden takia vaikeaa klo 0:00–2:20 välisen ajan. Tämä jakso jätettiin pois tuloksia laskettaessa ja jokaiselta kuukaudelta käytettiin 21 h 40 min (21,7 h) ajalta kerättyjä havaintoja, jotta eri kuukausi- en tuloksista saatiin paremmin vertailukelpoiset. Vasikoiden käyttäytymistoiminnot ja sijainti kirjattiin 10 minuutin välein hetkellisen seurannan (instantaneous sampling) otantamenetelmää käyttäen (Martin & Bateson 1993). Suorassa seurannassa tämä tarkoitti, että eläimet käytiin läpi ennalta määrätyssä järjestyksessä 1–4 minuutin aikana riippuen siitä, miten hyvin eläimet olivat näkyvissä, minkä jälkeen eläinten sijainti merkittiin laidunlohkon kartalle (Kuva 5). Videonauhoilta kaikkien eläinten käyttäytyminen ja sijainti karsinassa (lantakäytävä, makuualue tai jaloitteluai- taus) rekisteröitiin samalla ajanhetkellä. Vasikoiden käyttäytymistä havainnoitiin ennalta kootun etogrammin mukaan. Sonnivasikoiden etogrammi (Taulukko 3) koostui 27 käyttäytymistoiminnos- ta, jotka jaettiin seitsemään pääluokkaan. Käyttäytymistoimintojen oli mah- dollista esiintyä myös yhtä aikaa 1–2 muun toiminnon kanssa. Siten vasikoil- la havaittiin yli sata erilaista käyttäytymistoimintojen yhdistelmää. 24 Laidunlohkot 1 LAK kesä- ja heinäkuu 2 LAM heinäkuu 3 LAM kesäkuu Alueet A Suojakatos B Suojakatoksen ympäristö C Lähilaidun D Laitumen keskiosa E Laitumen pääty Kuva 5. Kartat laidunlohkoista, joilla laidunryhmät olivat käyttäytymisseuran- tojen aikana. Kiinteät viivat kuvaavat laitumen aitoja. Kunkin lohkon tarkkailu- pisteet on merkitty rastilla. Lisäksi kartoissa näkyvät vesisäiliöiden ja ruokin- takaukaloiden sijainnit. Suora seuranta tehtiin tarkoitusta varten rakennetuista torneista, jolloin tark- kailija oli noin kolmen metrin korkeudessa, ja vasikat olivat tarkkailijan näh- tävissä suurimman osan aikaa. Tarpeen vaatiessa tarkkailijat käyttivät kiika- reita eläinten toimintojen havainnoimiseen. Osa vasikoista merkittiin eläinten merkitsemiseen tarkoitetulla spraymaalilla yksilöiden tunnistamisen helpot- tamiseksi. Tarkkailut suoritettiin eläinten ollessa suojakatosta lähimpinä si- jaitsevilla laidunlohkoilla. Marraskuun käyttäytymisseurannan mahdollistamiseksi pihatossa tarvittiin pimeään aikaan valoja. Eläimet totutettiin yövalaistukseen pitämällä kunkin ruokintapöydän yläpuolella olevaa loisteputkivaloa päällä jatkuvasti kymme- nen päivän ajan ennen tarkkailun alkamista. Makuualue valaistiin tarkkailua edeltävänä päivänä 75 W hehkulampulla. 25 Taulukko 3. Sonnivasikoilla havainnoidut käyttäytymistoiminnot. Tietyt toi- minnot voivat esiintyä yhtä aikaa (esim. makaa, märehtii ja on toisen eläimen nuoltavana). Käyttäytymistoiminto Kuvaus A. Yleinen aktiivisuus A1. Seisoo Eläin seisoo niin, että vähintään kolme sorkkaa kosket- taa maata kehon pysyessä melko liikkumattomana tekemättä mitään (A11) tai esim. syöden, märehtien tai nuollen itseään. A2. Makaa Eläimen vartalo lepää maassa sen ollessa joutilaana tai esim. märehtiessä, nukkuessa tai nuollessa itseään. A3. Liikkuu Liikkuu paikasta toiseen kävelemällä tai ravaamalla. Kirmaa laukaten yksin tai muiden eläinten kanssa. B. Lepo B1. Makaa pää ylhäällä Makaa rintalastan päällä pää ylhäällä tai toisen eläimen selän päälle tuettuna ympäristöä tarkkaillen, nuokkuen tai märehtien. B2. Makaa kerällä Makaa rintalastan päällä pää ja kaula käännettynä kyljelle tai laskettuna maahan kyljen viereen tai eläi- men eteen. B3. Makaa kyljellään Makaa kyljellään niin, ettei rintalasta kosketa maata, pää ja kaula tuettuna maata tai toista eläintä vasten. C. Syömiskäyttäytyminen C1. Syö rehua Pää on ruokintapöydällä tai ruokintakaukalossa, turpa kosketuksissa rehuun tai pureskelee rehua pää ylhäällä. C2. Laiduntaa Hamuaa ja repii maasta ruohoa paikoillaan seisten tai hiljalleen kävellen. C3. Syö muuta Syö kuivikkeena käytettyä olkea tai muuta laitumella ollutta kasvillisuutta kuin ruohoa. C4. Juo Turpa on juomakupissa tai juo vesilammikosta. C5. Märehtii Pureskelee pötsistä noussutta märepalaa, nielaisee märepalan tai odottaa seuraavan märepalan nousemista pötsistä suuhun makuulla ollessaan (C51) tai seisoes- saan (C52). D. Kehonhoito D1. Nuolee Nuolee kielellään omaa ihoaan ja karvapeitettään. D2. Hankaa Hankaa edestakaisella liikkeellä esim. päätään, nis- kaansa tai kaulaansa rakenteita tai toista eläintä vasten. D3. Raapii sorkalla Rapsuttaa takajalkansa sorkalla päätään, niskaansa tai kaulaansa. Jatkuu seuraavalla sivulla. 26 Taulukko 3. jatkuu. E. Sosiaalinen käyttäytyminen E1. Sosiaalinen nuoleminen Nuolee toista eläintä esim. päästä tai kaulasta, tai on toisen eläimen nuoltavana. E2. Tutkii toista eläintä Haistelee ja/tai hamuaa kielellään toista eläintä turvan ollessa tästä korkeintaan 10 cm etäisyydellä. Tekee flehmen -eleen haisteltuaan toista eläintä. E3. Puskee Puskee toista eläintä kaulaan tai kylkiin, pakottaa puskemalla toisen eläimen väistymään ruokinta- tai makuupaikalla. On toisen eläimen puskettavana. E4. Leikkikamppailu Puskee toisen eläimen kanssa päät vastakkain. F. Ympäristön tutkiminen ja tarkkailu F1. Tutkii ympäristöä Haistelee ja/tai hamuaa kielellään maata tai rakenteita turvan ollessa korkeintaan 10 cm etäisyydellä koh- teesta paikoillaan seisoen tai hitaasti kävellen. F2. Tarkkailee ympäristöä Tarkkailee ympäristöä tai ympäristössä liikkuvia ihmisiä korvat eteenpäin suunnattuina. G. Epänormaali käyttäytyminen G1. Manipuloi rakenteita Nuolee tai järsii ruokintakaukaloa tai karsi- nan/makuusuojan rakenteita. G2. Pyörittää kieltä 1 Heiluttaa kieltään avonaisen suun ulkopuolella suu- pielestä toiseen vähintään 5 s ajan. H. Muut havainnot 1 H1. Eläin ei näkyvissä Tarkkailija ei kyennyt näkemään eläintä laitumella tai ei voinut tarkasti määrittää sen käyttäytymistoimintoa asennon lisäksi. Vuorokauden keskilämpötila käyttäytymisseurantojen aikana oli kesäkuussa 12,1 °C (5,9 °C–18,6 °C, seuranta-ajan alin – ylin lämpötila), heinäkuussa 19,4 °C (10,5–26,3 °C) ja marraskuussa 5,5 °C (2,7–9,3 °C). Seuranta-ajan kokonaissademäärä oli kesäkuussa 0,4 mm, heinäkuussa 39,5 mm ja marras- kuussa 0,0 mm. Tarkkailut pyrittiin tekemään poutasäällä, mutta heinäkuussa klo 18–24 tarkkailujakson aikana satoi noin tunnin ajan. Tilastolliset analyysit Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin tilasto-ohjelmalla SPSS 11.5 for Windows. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p < 0,05. Vasikoiden saamien sähköiskujen määrän muuttuminen neljän vuorokauden aikana aitaan opettamisjaksolla testattiin lineaarisella sekamallilla (Linear Mixed Model). Tulosmuuttujalle tehtiin Box-Cox -muunnos (Box & Cox 1964) lambdan arvolla 0,6 aineiston normalisoimiseksi. Analyysissä käytetty tilastollinen malli oli muotoa: Yij = μ + βi + εij 27 jossa μ = yleiskeskiarvo, βi = aitaanopetusvuorokauden i kiinteä vaikutus (i = 1, 2, 3, 4) ja εij = yksilön j virhetermi aitaanopetusvuorokauden i mittaukses- ta. Virhetermien oletettiin noudattavan ARH(1)-tyyppistä kovarianssiraken- netta, joka valittiin Akaiken informaatiokriteerin perusteella. Koepäivien väliset pareittaisvertailut tehtiin käyttäen Bonferroni-korjausta. Tulokset on esitetty käänteismuunnoksen avulla takaisinmuunnetuista korjatuista ryhmä- keskiarvoista. Kerätyt käyttäytymishavainnot yhdistettiin sonnivasikoiden etogrammissa (Taulukko 3) esitetyiksi luokiksi. Luokan H havainnot (kesäkuussa yhteensä 7 %, heinäkuussa yhteensä 4 % ja marraskuussa yhteensä 3 % kaikkien ryh- mien havainnoista) yhdistettiin muuhun aineistoon jakamalla ne muille käyt- täytymistoiminnoille. Epänormaalia käyttäytymistä havaittiin niin vähän, ettei sen tilastollinen testaaminen ollut mahdollista lukuun ottamatta raken- teiden manipuloimista, joka siirrettiin ympäristön tutkimiseen ja tarkkailuun. Vasikoiden käyttäytymisestä esitetyt tulokset ovat prosentteja 21,7 tunnin ajalta kerätyistä havainnoista (n = 130/eläin). Selvyyden vuoksi tekstissä viitataan tuloksiin kuitenkin osuutena ajasta. Tilastolliset analyysit eri käyttäytymistoimintojen osuuksista koeryhmissä (koeryhmien aikabudjetit) tehtiin edellä kuvatulla tavalla saadulle aineistolle. Käyttäytymistoiminnoista tehtyjen havaintojen normaalijakautuneisuus tes- tattiin koeryhmien sisällä eri tarkkailukuukausina. Ryhmien väliset erot tes- tattiin parametrittomilla Kruskal-Wallisin testillä ja Mann-Whitneyn U- testillä (ei normaalijakaumaa noudattavat havainnot) ja yksisuuntaisella va- rianssianalyysillä (normaalijakautuneet sekä muut parametristen testien ehdot täyttävät havainnot). Ryhmien väliset pareittaisvertailut tehtiin post hoc - testeillä. Kruskal-Wallisin testin post hoc -vertailut tehtiin Siegelin & Castel- lanin (1988) mukaan. Yksisuuntaisen varianssianalyysin post hoc - vertailuissa käytettiin Bonferroni-korjausta. Käyttäytymisseurannan ajankohdan vaikutusta vasikoiden käyttäytymiseen testattiin lineaarisella sekamallilla. Aineisto jaettiin neljään käyttäytymis- muuttujaan, jotka olivat syöminen (rehun ja muun materiaalin syöminen ja laiduntaminen), märehtiminen, lepo (kaikki makuulla oleminen myös märeh- tiessä) ja muu aktiivisuus (muu seisaalla tehty toiminta kuin syöminen, mä- rehtiminen ja liikkuminen). Analyysissä käytetty tilastollinen malli oli muo- toa: Yijk = μ + βi + γj + βγij + θk + εijk jossa μ = yleiskeskiarvo, βi = koeryhmän i kiinteä vaikutus (i = 1, 2, 3), γj = käyttäytymisseurantakerran j kiinteä vaikutus (j = 1, 2, 3), βγij = koeryhmän ja käyttäytymisseurantakerran yhdysvaikutus, θk = eläinyksilön k satunnais- vaikutus (k = 1, 2, …, 27) ja εijk = koeryhmään i kuuluvan yksilön k virheter- mi seurantakerran j mittauksesta. Virhetermien normaalijakautuneisuus tar- 28 kistettiin. Koeryhmien ja käyttäytymisseuranta-kertojen väliset pareittaisver- tailut tehtiin käyttäen Bonferroni-korjausta. Käyttäytymisen synkronisuus laskettiin levolle (kaikki makuulla oleminen) ja syömiskäyttäytymiselle (syöminen ja juominen) kaavalla havaintopisteet, joissa kaikki ryhmän eläimet käyttäytyivät samalla tavalla kaikki havaintopisteet (n = 130) × 100 Ryhmien väliset erot käyttäytymisen synkronisuudessa testattiin χ2-testillä. Koeryhmien vuorokausirytmien selvittämistä varten koko ryhmän käyttäyty- mishavainnoista laskettiin puolen tunnin mittaisille ajanjaksoille ryhmän keskiarvo syömiskäyttäytymiselle, märehtimiselle, levolle (ei sisällä makuul- la märehtimistä) ja muulle aktiivisuudelle. Kesä- ja heinäkuun vuorokausi- rytmit muistuttivat toisiaan niin paljon, että näiden kahden kuukauden tulok- set yhdistettiin. Keskiarvojen perusteella ryhmille piirrettiin vuorokausiryt- mien kuvaajat. Ryhmien välisiä eroja ei testattu tilastollisesti, vaan tulokset tulkittiin kuvien perusteella. Tulokset Sähköpaimenaitaan opettaminen ja laitumelle lasku Kaikki laidunryhmien eläimet kävivät tutkimassa sähköpaimenlankaa en- simmäisen aitaan totuttamisvuorokauden aikana saaden siitä useita (vaihtelu- väli 8–37) sähköiskuja. Seuraavien vuorokausien aikana saatujen sähköisku- jen määrä väheni (aitaanopetusvuorokausi: F3,37 = 76,8; p < 0,001, lineaarinen sekamalli, Kuva 6). Saatujen sähköiskujen määrän lasku oli tilastollisesti merkitsevä ensimmäisen ja toisen sekä kolmannen ja neljännen vuorokauden välillä. Huomattavin lasku oli ensimmäisen ja toisen vuorokauden aikana saatujen sähköiskujen määrässä. Kuvasta 7 nähdään, että vasikat itse asiassa saivat aidasta sähköiskuja eniten jo ensimmäisen aitaanopetustunnin aikana. Kolmen ensimmäisen tunnin aikana kaikki eläimet olivat saaneet aidasta vähintään yhden sähköiskun. Eräät vasikat eivät käyneet tutkimassa aitaa toisen tai kolmannen opettamis- päivän jälkeen enää lainkaan. Toisaalta muutamilla eläimillä oli tapana hieroa päätään ja kaulaansa lankaa vasten sekä nojailla aitaan useita minuutteja ker- rallaan, mikä viittaa siihen, että langasta sai sähköiskuja melko harvoin. Usein eläimet vaihtoivat käyttäytymistoimintoa sähköiskun saatuaan, mutta jotkin yksilöt tyypillisesti jatkoivat aidan tutkimista tai nuolemista sähköis- kun saamisen jälkeenkin. 29 0 5 10 15 20 25 1. 2. 3. 4.Vuorokausi Sä hk öi sk uj a (k pl ) Kuva 6. Sähköiskujen lukumäärä eläintä kohden (keskiarvo ja 95% luotta- musväli takaisinmuunnetuista korjatuista ryhmäkeskiarvoista laskettuna) neljän ensimmäisen sähköpaimenaitaan opettamisvuorokauden aikana. Eri kirjaimet (abc) tarkoittavat, että sähköiskujen määrässä on päivien välillä tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05, lineaarinen sekamalli) ero. 0 1 2 3 4 5 6 1-0h 1-12h 1-24h 2-12h 2-24h 3-12h 3-24h 4-12h 4-24h Vuorokausi Sä hk öi sk uj a (k pl ) Kuva 7. Sähköiskujen lukumäärä eläintä kohden (keskiarvo) tunneittain nel- jän ensimmäisen sähköpaimenaitaan opettamisvuorokauden aikana. Vasi- koiden aitaanopetusjakso alkoi 2.6. klo 15 (kuvassa 1-0h). Vasikoiden laitumelle laskusta kerättiin kuvailevaa tietoa suorilla havainnoil- la noin tunnin ajan laitumelle laskun jälkeen. Eläimet näyttivät kunnioittavan laitumen ympärysaitoja, joissa oli sähkölangan (kaksi rautalankaa) lisäksi paksumpi, helpommin erottuva muovinen aitalanka (Kuva 8). Kaksi eläintä ensimmäisestä laitumelle lasketusta ryhmästä (LAM-ryhmä) ryntäsi laidun- lohkoja erottavan väliaidan (pelkät rautalangat) läpi, mutta kun väliaitaankin lisättiin paremmin näkyvä kolmas aitalanka, pysyivät molempien laidunryh- mien vasikat omilla lohkoillaan vauhdikkaasta kirmailusta huolimatta. Ko- kemuksesta viisastuneena LAK-ryhmän vasikat suljettiin siirrettävien puuai- tojen avulla laitumen suojakatokseen noin puoleksi tunniksi ennen varsinaista laitumelle laskemista, mikä saattoi jo ennalta rauhoittaa eläimiä. Tästä huo- limatta vasikat kirmasivat molemmilla laitumilla noin puolen tunnin ajan ennen kuin ne rauhoittuivat syömään laitumelle tuotua rehua. a b b c 30 LAK-ryhmän vasikat tutkivat aitalankoja hiukan ahkerammin ja saivat enemmän sähköiskuja välittömästi laitumelle laskun jälkeen kuin LAM- ryhmän vasikat, mutta näyttivät myös kunnioittavan pelkkää rautalankaa paremmin kuin ensimmäiseksi laitumelle viety LAM-ryhmä. Laidunkauden aikana eläimet eivät kertaakaan karanneet omilta laitumiltaan. Kuva 8. LAK-ryhmän vasikka, jonka takana näkyy laitumen aita. Aidassa oli ylimpänä ja alimpana rautalanka, jossa kiersi sähkövirta. Keskelle lisättiin näkyvyyden parantamiseksi paksumpi muovinen nauha. Kuva: Leena Tuo- misto. Eri käyttäytymistoimintojen esiintyminen Aikabudjetit Kesäkuussa (Taulukko 4) LAK-ryhmän vasikat liikkuivat enemmän kuin PIH-ryhmän vasikat sekä lepäsivät vähemmän kuin LAM- ja PIH-ryhmän vasikat. Laidunryhmien vasikat kuluttivat enemmän aikaa syömiskäyttäyty- miseen kuin PIH-ryhmän vasikat. Laidunryhmistä LAM-ryhmän eläimet laidunsivat enemmän kuin LAK-ryhmän eläimet. LAK-ryhmän vasikoilla muun materiaalin (esim. oljen) syömistä esiintyi enemmän kuin muissa ryh- missä. PIH-ryhmässä vasikat märehtivät yhteensä sekä makuulla ollessaan enemmän kuin laidunryhmissä. Kehonhoidossa ja sosiaalisessa käyttäytymi- sessä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa koeryhmien välillä. LAM- ryhmän eläimet tarkkailivat ja tutkivat ympäristöä vähemmän kuin LAK- ja PIH-ryhmien eläimet. 31 Taulukko 4. Koeryhmien aikabudjetit kesäkuussa. Lukuarvot ovat prosentteja 21,7 tunnin ajalta kerätyistä havainnoista (keskiarvo ± SD). LAM LAK PIH p-arvo A. Yleinen aktiivisuus (A1+A2+A3) 100 100 100 Seisoo joutilaana (A11) 04,9 ± 2,0 07,2 ± 4,0 06,6 ± 3,1 NS a Liikkuu (A3) 03,4 ± 2,0 QR 04,0 ± 1,4 Q 01,4 ± 1,1 R 0,003 a Makuulla (A2) 54,8 ± 4,8 QR 47,3 ± 3,9 Q 60,8 ± 5,9 R 0,000 a B. Lepo (B1+B2+B3) 53,9 ± 5,7 Q 46,3 ± 4,0 R 58,5 ± 5,6 Q 0,001 a Makaa pää ylhäällä (B1) 40,8 ± 7,4 QR 36,8 ± 4,6 Q 48,0 ± 5,9 R 0,020 b Makaa kerällä (B2) 11,6 ± 4,4 08,9 ± 3,0 10,0 ± 2,8 NS b Makaa kyljellään (B3) 01,4 ± 2,0 00,6 ± 1,7 00,5 ± 0,7 NS a C. Syömiskäyttäytyminen (C1+C2+C3+C4) 26,3 ± 2,8 Q 26,5 ± 5,6 Q 19,6 ± 4,1 R 0,004 b Syö rehua (C1) 01,5 ± 0,8 Q 05,6 ± 2,3 Q 18,3 ± 4,8 R 0,000 a Laiduntaa (C2) 24,4 ± 3,5 18,2 ± 3,0 0--- 0,010 c Syö muuta (C3) 00,2 ± 0,4 Q 02,1 ± 1,8 R 00,1 ± 0,3 Q 0,001 a C5. Märehtiminen (C51+C52) 28,7 ± 4,2 Q 26,5 ± 7,1 Q 35,6 ± 4,0 R 0,004 b Märehtii makuulla (C51) 26,3 ± 4,3 Q 24,6 ± 5,6 Q 33,1 ± 4,3 R 0,002 b D. Kehonhoito (D1+D2+D3+E1) 06,5 ± 4,8 08,1 ± 4,6 03,4 ± 1,6 0,052 b E. Sosiaalinen käyttäytyminen (E1+E2+E3+E4) 01,4 ± 0,9 01,8 ± 2,3 02,0 ± 1,2 NS b Sosiaalinen nuoleminen (E1) 00,5 ± 0,6 00,8 ± 1,0 00,2 ± 0,4 NS a Puskee (E3) 00,0 ± 0,0 00,1 ± 0,2 00,2 ± 0,3 NS a Leikkikamppailu (E4) 00,1 ± 0,3 00,3 ± 0,4 00,3 ± 0,7 NS a F. Ympäristön tutkiminen ja tark- kailu (F1+F2+G1) 02,3 ± 1,6 Q 05,6 ± 1,7 R 06,8 ± 2,3 R 0,000 b Manipuloi rakenteita (G1) 00,2 ± 0,5 01,1 ± 1,1 01,4 ± 0,9 0,092 a a Kruskal-Wallisin testi, b yksisuuntainen varianssianalyysi, c Mann-Whitneyn U- testi. Eri yläindeksit QRS tarkoittavat, että ryhmien keskiarvojen välillä oli tilastolli- sesti merkitsevä (p < 0,05) ero post hoc -testissä. NS: p > 0,1. Heinäkuussa (Taulukko 5) LAK-ryhmän eläimet liikkuivat eniten ja PIH- ryhmän eläimet vähiten. Vasikoiden syömiskäyttäytymiseen kuluttama aika erosi tilastollisesti merkitsevästi kaikkien ryhmien kesken. LAM-ryhmän vasikoilta kului syömiskäyttäytymiseen eniten ja PIH-ryhmän vasikoilta vä- hiten aikaa. LAM-ryhmän eläimet laidunsivat enemmän kuin LAK-ryhmän eläimet. LAK-ryhmän vasikoilla muun materiaalin syömistä esiintyi enem- män kuin muissa ryhmissä. Märehtimisessä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. LAK-ryhmän vasikat käyttivät eniten aikaa kehonhoi- toon. Yleisessä sosiaalisessa käyttäytymisessä ei ollut tilastollisesti merkitse- vää eroa ryhmien välillä, mutta PIH-ryhmässä havaittiin eniten puskemista. 32 PIH-ryhmän vasikat tutkivat ja tarkkailivat ympäristöä eniten ja LAM- ryhmän vasikat vähiten. Taulukko 5. Koeryhmien aikabudjetit heinäkuussa. Lukuarvot ovat prosentte- ja 21,7 tunnin ajalta kerätyistä havainnoista (keskiarvo ± SD). LAM LAK PIH p-arvo A. Yleinen aktiivisuus (A1+A2+A3) 100 100 100 Seisoo joutilaana (A11) 02,9 ± 1,3 Q 05,2 ± 1,0 R 06,7 ± 3,7 R 0,003 a Liikkuu (A3) 02,7 ± 2,1 QR 03,8 ± 1,2 Q 01,9 ± 1,0 R 0,019 a Makuulla (A2) 51,6 ± 2,6 Q 56,0 ± 2,1 R 60,1 ± 5,9 R 0,002 a B. Lepo (B1+B2+B3) 50,8 ± 2,7 Q 53,8 ± 2,4 QR 59,2 ± 5,6 R 0,001 a Makaa pää ylhäällä (B1) 37,6 ± 4,8 Q 42,8 ± 4,8 QR 45,1 ± 6,6 R 0,030 b Makaa kerällä (B2) 09,8 ± 3,3 QR 09,4 ± 2,8 Q 13,7 ± 3,4 R 0,013 b Makaa kyljellään (B3) 03,4 ± 2,6 Q 01,6 ± 0,8 QR 00,4 ± 1,0 R 0,002 a C. Syömiskäyttäytyminen (C1+C2+C3+C4) 32,1 ± 2,8 Q 21,8 ± 2,0 R 16,7 ± 3,4 S 0,000 b Syö rehua (C1) 01,8 ± 0,3 Q 01,7 ± 0,4 Q 15,8 ± 2,9 R 0,000 a Laiduntaa (C2) 30,0 ± 2,4 18,2 ± 6,3 0--- 0,000 c Syö muuta (C3) 00,1 ± 0,3 Q 01,7 ± 1,8 R 00,0 ± 0,0 Q 0,000 a C5. Märehtiminen (C51+C52) 30,4 ± 4,7 34,1 ± 5,9 31,2 ± 2,2 NS b Märehtii makuulla (C51) 27,5 ± 4,6 29,9 ± 5,1 27,7 ± 3,0 NS b D. Kehonhoito (D1+D2+D3+E1) 04,1 ± 1,5 Q 06,2 ± 1,7 R 04,2 ± 1,5 Q 0,014 b E. Sosiaalinen käyttäytyminen (E1+E2+E3+E4) 02,4 ± 1,4 03,4 ± 1,8 04,2 ± 2,1 NS b Sosiaalinen nuoleminen (E1) 01,3 ± 1,5 01,7 ± 2,1 01,6 ± 1,4 NS a Puskee (E3) 00,0 ± 0,0 Q 00,2 ± 0,3 Q 01,2 ± 0,8 R 0,000 a Leikkikamppailu (E4) 00,8 ± 0,4 00,4 ± 0,6 00,4 ± 0,4 NS a F. Ympäristön tutkiminen ja tark- kailu (F1+F2+G1) 03,7 ± 1,8 Q 04,8 ± 1,9 QR 06,3 ± 2,3 R 0,029 b Manipuloi rakenteita (G1) 01,0 ± 0,5 01,0 ± 0,3 01,3 ± 1,2 NS a a Kruskal-Wallisin testi, b yksisuuntainen varianssianalyysi, c Mann-Whitneyn U- testi. Eri yläindeksit QRS tarkoittavat, että ryhmien keskiarvojen välillä oli tilastolli- sesti merkitsevä (p < 0,05) ero post hoc -testissä. NS: p > 0,1. Marraskuussa (Taulukko 6) koeryhmien ajankäytössä ei juuri ollut eroja. PIH-ryhmän eläimet käyttivät laidunryhmiä enemmän aikaa syömiskäyttäy- tymiseen. LAM-ryhmässä eläimet kuluttivat vähiten ja PIH-ryhmässä eniten aikaa rehun syömiseen. LAK-ryhmän eläimet märehtivät eniten. Makuulla märehtimistä havaittiin vähiten LAM-ryhmän ja eniten LAK-ryhmän eläimil- lä. 33 Taulukko 6. Koeryhmien aikabudjetit marraskuussa. Lukuarvot ovat prosent- teja 21,7 tunnin ajalta kerätyistä havainnoista (keskiarvo ± SD). LAM LAK PIH p-arvo A. Yleinen aktiivisuus (A1+A2+A3) 100 100 100 Seisoo joutilaana (A11) 09,2 ± 2,2 09,3 ± 3,5 08,2 ± 1,7 NS a Liikkuu (A3) 00,9 ± 0,9 00,8 ± 0,8 01,1 ± 1,1 NS a Makuulla (A2) 58,5 ± 4,6 57,2 ± 3,1 54,1 ± 3,1 0,055 a B. Lepo (B1+B2+B3) 57,8 ± 4,2 56,0 ± 3,3 53,8 ± 3,1 NS a Makaa pää ylhäällä (B1) 43,5 ± 3,0 44,9 ± 3,7 42,8 ± 3,2 NS b Makaa kerällä (B2) 10,3 ± 3,8 08,6 ± 2,9 10,2 ± 2,9 NS b Makaa kyljellään (B3) 04,0 ± 4,8 02,4 ± 1,6 00,9 ± 1,1 NS a C. Syömiskäyttäytyminen (C1+C2+C3+C4) 14,9 ± 3,2 Q 15,9 ± 3,0 Q 20,3 ± 2,9 R 0,002 b Syö rehua (C1) 13,6 ± 2,5 Q 15,4 ± 3,0 QR 19,4 ± 3,3 R 0,004 a Laiduntaa (C2) 0--- 0--- 0--- Syö muuta (C3) 00,1 ± 0,3 00,0 ± 0,0 00,0 ± 0,0 NS a C5. Märehtiminen (C51+C52) 34,4 ± 3,3 Q 40,2 ± 3,6 R 34,9 ± 5,0 Q 0,008 b Märehtii makuulla (C51) 30,1 ± 2,7 Q 34,6 ± 3,2 R 30,8 ± 4,7 QR 0,028 b D. Kehonhoito (D1+D2+D3+E1) 04,6 ± 1,5 Q 03,9 ± 2,0 QR 02,5 ± 1,1 R 0,038 b E. Sosiaalinen käyttäytyminen (E1+E2+E3+E4) 07,5 ± 2,7 07,4 ± 1,6 08,7 ± 2,3 NS b Sosiaalinen nuoleminen (E1) 01,4 ± 1,2 01,3 ± 0,7 01,3 ± 0,7 NS a Puskee (E3) 01,8 ± 1,3 01,5 ± 0,9 01,8 ± 1,0 NS a Leikkikamppailu (E4) 01,7 ± 1,0 01,8 ± 0,8 02,1 ± 1,7 NS a F. Ympäristön tutkiminen ja tark- kailu (F1+F2+G1) 03,2 ± 1,2 04,0 ± 1,5 04,0 ± 1,4 NS b Manipuloi rakenteita (G1) 01,0 ± 1,0 01,0 ± 1,1 00,9 ± 0,7 NS a a Kruskal-Wallisin testi, b yksisuuntainen varianssianalyysi, c Mann-Whitneyn U- testi. Eri yläindeksit QRS tarkoittavat, että ryhmien keskiarvojen välillä oli tilastolli- sesti merkitsevä (p < 0,05) ero post hoc -testissä. NS: p > 0,1. Epänormaaliksi luokiteltua käyttäytymistä esiintyi kaikissa koeryhmissä hy- vin vähän. Kielenpyöritystä havaittiin ainoastaan marraskuussa. Käyttäyty- misseurannoissa kielenpyöritystä havaittiin kaksi kertaa PIH-ryhmässä ja kolme kertaa LAK-ryhmässä. Sen lisäksi kielenpyöritystä havaittiin muuta- man kerran myös havaintopisteiden ulkopuolella. 34 Koeryhmän ja ajan vaikutus käyttäytymiseen Koeryhmän ja käyttäytymisseurannan ajankohdan vaikutusta vasikoiden käyttäytymiseen tarkasteltiin syömisen (rehun ja muun materiaalin syöminen ja laiduntaminen), märehtimisen, levon (kaikki makuulla oleminen myös märehtiessä) ja muun aktiivisuuden (muu seisaalla tehty toiminta kuin syö- minen, märehtiminen ja liikkuminen) osuuksissa eläinten ajankäytöstä (Tau- lukko 7). Kun ryhmien käyttäytymisessä tapahtuvaa kuukausittaista vaihtelua ei huomioitu, koeryhmällä oli tilastollisesti merkitsevä päävaikutus eläinten käyttäytymiseen märehtimistä lukuun ottamatta. Syömisen osuus erosi kaik- kien ryhmien kesken ollen suurin LAM-ryhmässä ja pienin PIH-ryhmässä. PIH-ryhmän eläimet lepäsivät enemmän kuin laidunryhmien eläimet. LAM- ryhmässä oli vähiten ja LAK-ryhmässä eniten muuta aktiivisuutta. Taulukko 7. Syömiskäyttäytymisen, märehtimisen, levon ja muun aktiivisuu- den osuudet (kolmen kuukauden keskiarvo ± SD, prosenttia havainnoista) eri ryhmissä sekä koeryhmän ja ajan yhteisvaikutus käyttäytymiseen. F- ja p-arvot LAM LAK PIH Ryhmä Kuukausi Ryhmä × Kuukausi Syöminen 23,9 ± 8,2a 21,0 ± 5,7b 17,9 ± 3,9c F2,24 = 15,7 p < 0,001 F2,48 = 43,1 p < 0,001 F4,48 = 27,7 p < 0,001 Märehtiminen 31,4 ± 4,6 33,6 ± 7,9 34,0 ± 4,3 F2,24 = 1,3 NS F2,48 = 19,9 p < 0,001 F4,48 = 9,9 p < 0,001 Lepo 55,0 ± 4,9a 53,5 ± 5,4a 58,3 ± 5,8b F2,72 = 9,8 p < 0,001 F2,72 = 2,1 p > 0,1 F4,72 = 13,3 p < 0,001 Muu aktiivisuus 15,2 ± 5,8 a 18,5 ± 5,9b 18,1 ± 4,3ab F2,24 = 2,9 p < 0,05 F2,48 = 16,2 p < 0,001 F4,48 = 4,4 p < 0,01 Eri yläindeksit abc tarkoittavat, että ryhmien keskiarvojen välillä on tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05, lineaarinen sekamalli) ero. NS: p > 0,1. Käyttäytymisseurannan ajankohdan päävaikutukset vasikoiden käyttäytymi- seen käyvät ilmi taulukosta 6. Käyttäytymisseurannan ajankohdalla oli tilas- tollisesti merkitsevä vaikutus syömisen, märehtimisen ja muun aktiivisuuden osuuksiin eläinten ajankäytöstä, kun ryhmien välisiä eroja ei huomioitu. Ke- säkuukausien välillä vasikoiden käyttäytymisessä ei ollut eroa missään käyt- täytymisluokassa (Kuva 9). Marraskuussa eläinten syömisen osuus väheni ja märehtimisen ja muun aktiivisuuden osuudet kasvoivat kesäkuukausiin ver- rattuna. Koeryhmällä ja tarkkailukuukaudella todettiin yhdysvaikutus jokaisessa käyt- täytymisluokassa (Taulukko 7), joten vasikoiden käyttäytyminen muuttui ajan kuluessa eri tavalla eri ryhmissä (katso kuva 9). 35 Syöminen 10 15 20 25 30 35 O su us h av ai nn oi st a (% ) Märehtiminen 15 20 25 30 35 40 45 LAM LAK PIH Lepo 40 45 50 55 60 65 70 Kesäkuu Heinäkuu M arraskuu O su us h av ai nn oi st a (% ) Muu aktiivisuus 5 10 15 20 25 30 Kesäkuu Heinäkuu M arraskuu Kuva 9. Syömiskäyttäytymisen, märehtimisen, levon ja muun aktiivisuuden osuudet ryhmien käyttäytymisestä eri tarkkailukuukausina (ka ± SD). Eri kir- jaimet (ab) tarkoittavat, että käyttäytymismuodon osuus vuorokaudesta (21,7 h) eroaa tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05, LMM) eri kuukausina, kun ryh- mien välisiä eroja ei ole huomioitu aineistossa. Merkki § tarkoittaa, että kysei- sen tarkkailukuukauden aikana jokin ryhmistä eroaa tilastollisesti merkitse- västi (p < 0,05, lineaarinen sekamalli) vähintään yhdestä koeryhmästä. Merk- ki §§ tarkoittaa, että kyseisen tarkkailukuukauden aikana kaikkien ryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevä ero. Vuorokausirytmi Laidunkauden aikana vasikoiden vuorokausirytmit säilyivät hyvin samanta- paisina koeryhmien sisällä, joten vasikoille määritettiin keskimääräinen vuo- rokausirytmi laidunkauden ajalta (Kuva 10). LAM-ryhmän vasikoilla oli kuusi ja LAK-ryhmän vasikoilla neljä laidunnusjaksoa. Molemmissa laidun- ryhmissä eläimet laidunsivat kesäkuussa päiväajan lisäksi myös keskiyön tienoilla, joskin LAM-ryhmässä nämä laidunnusjaksot näyttivät olevan ko- rostuneempia kuin LAK-ryhmässä. Heinäkuussa vastaavia laidunnusjaksoja ei havaittu. PIH-ryhmän vasikoilla havaittiin kolme selvää syömisjaksoa. Pihatossa selvimmät syömisjaksot ajoittuivat välittömästi ruokintojen jälkei- seen aikaan, minkä lisäksi eläimet söivät jonkin verran iltapäivällä ja myö- hään illalla. Kesäkuussa PIH-ryhmän eläimiä ei ruokittu keskipäivällä, minkä takia kuvassa 10 kyseiseen ajankohtaan sijoittunut syömisjakso ei ole yhtä 36 korostunut kuin todellisuudessa. Muuta aktiivisuutta kuin syömiskäyttäyty- mistä esiintyi enimmäkseen heti syömisjaksojen jälkeen sekä myöhään illalla. Märehtimistä ja lepäämistä esiintyi pääasiassa yhtä aikaa ja tasaisesti päivän aikana selvimpiä syömisjaksoja lukuun ottamatta. Yöllä klo 1–5 välisenä aikana kaikkien ryhmien eläimet pääasiassa lepäsivät ja märehtivät (havain- not kuvissa esitettyjen tuloksien ulkopuolelta). Pihatossa yksittäiset eläimet saattoivat käydä syömässä lyhyitä aikoja tänä aikana. LAM 0 20 40 60 80 100 2: 30 4: 30 6: 30 8: 30 10 :3 0 12 :3 0 14 :3 0 16 :3 0 18 :3 0 20 :3 0 22 :3 0 Pr os en tti a ha va in no is ta LAK 0 20 40 60 80 100 2: 30 4: 30 6: 30 8: 30 10 :3 0 12 :3 0 14 :3 0 16 :3 0 18 :3 0 20 :3 0 22 :3 0 Pr os en tti a ha va in no is ta PIH 0 20 40 60 80 100 2: 30 4: 30 6: 30 8: 30 10 :3 0 12 :3 0 14 :3 0 16 :3 0 18 :3 0 20 :3 0 22 :3 0 Pr os en tti a ha va in no is ta Syömiskäyttäytyminen Märehtiminen Lepo Muu aktiivisuus Kuva 10. LAM-, LAK- ja PIH-ryhmien vuorokausirytmit laidunkauden aikana (kesä- ja heinäkuun tulokset on yhdistetty). Tähdet tarkoittavat eläinten ruo- kinta-aikoja tarkkailupäivinä. Kesäkuussa PIH-ryhmää ei ruokittu keskipäiväl- lä. 37 Marraskuussa (Kuva 11) koeryhmien vuorokausirytmit olivat hyvin saman- kaltaiset. Syömiskäyttäytyminen oli melko vahvasti sidoksissa eläinten ruo- kinta-aikoihin. PIH-ryhmässä ruokinnan jälkeiset syömisjaksot erottuivat selvimmin. LAM- ja LAK-ryhmissä nämä jaksot eivät olleet aamuruokintaa lukuun ottamatta yhtä korostuneita. Muuta aktiivisuutta esiintyi eniten aamu- päivällä aamuruokinnan ja päivällä keskipäivän ruokinnan jälkeisenä sekä iltaruokintaa edeltävänä aikana. PIH-ryhmän eläimet olivat aktiivisia vielä myöhemmin illalla, jolloin niillä oli muista ryhmistä poiketen myös neljäs syömisjakso. Yön aikana eläimet lähinnä lepäsivät ja märehtivät. LAM 0 20 40 60 80 100 2: 30 4: 30 6: 30 8: 30 10 :3 0 12 :3 0 14 :3 0 16 :3 0 18 :3 0 20 :3 0 22 :3 0 P ro se nt tia h av ai nn oi st a LAK 0 20 40 60 80 100 2: 30 4: 30 6: 30 8: 30 10 :3 0 12 :3 0 14 :3 0 16 :3 0 18 :3 0 20 :3 0 22 :3 0 P ro se nt tia h av ai nn oi st a PIH 0 20 40 60 80 100 2: 30 4: 30 6: 30 8: 30 10 :3 0 12 :3 0 14 :3 0 16 :3 0 18 :3 0 20 :3 0 22 :3 0 P ro se nt tia h av ai nn oi st a Syöm iskäyttäytym inen M ärehtim inen Lepo M uu aktiivisuus Kuva 11. LAM-, LAK- ja PIH-ryhmien vuorokausirytmit marraskuussa. Tähdet tarkoittavat eläinten ruokinta-aikoja tarkkailupäivänä. 38 Käyttäytymisen synkronisaatio Levon ja syömiskäyttäytymisen synkronisaatio koeryhmissä 21,7 tunnin ajal- ta laskettuna on esitetty taulukossa 8. Kesä- ja marraskuussa vasikoiden ma- kuulla oleminen oli synkronisoituneinta LAM-ryhmässä. Heinäkuussa ryh- mien välillä ei ollut eroja. Syömiskäyttäytymisen synkronisaatio oli kesä- kuussa suurinta LAM-ryhmässä. Heinä- ja marraskuussa ryhmien välillä ei ollut eroja. Käyttäytymisen synkronisaation tilastollinen testaus tehtiin ainoastaan kuu- kausittain koeryhmien välillä. LAK-ryhmää lukuun ottamatta makuulla ole- minen näyttää olleen marraskuussa vähemmän synkronisoitunutta kuin kesäl- lä. Vasikoiden syömiskäyttäytymisen synkronisaatio oli kaikissa ryhmissä suurinta heinäkuussa ja pienintä marraskuussa. Taulukko 8. Levon ja syömiskäyttäytymisen synkronisaatio (100 % eläimistä käyttäytyy havaintopisteessä samalla tavalla) klo 2:20–24:00. Synkronisaatio on esitetty prosentteina kaikista havaintopisteistä (n = 130/ryhmä). Käyttäytymisen täydellisen synkronisaation osuus (%) Lepo LAM LAK PIH χ2 p-arvoa Kesäkuu 27,7 7,7 16,2 18,4 < 0,001 Heinäkuu 25,4 26,2 26,9 0,1 NS Marraskuu 19,2 9,2 9,2 7,9 < 0,05 Syömiskäyttäytyminen LAM LAK PIH χ2 p-arvoa Kesäkuu 7,7 0,8 4,6 7,5 < 0,05 Heinäkuu 12,3 6,9 5,4 4,6 NS Marraskuu 0,8 0,0 2,3 3,5 NS a χ2-testi, df = 2. NS: p > 0,1. Alueiden käyttö Laidunryhmien oleskelu laitumen eri alueilla kesän käyttäytymisseurantojen aikana on esitetty kuvassa 12. Kesäkuussa laidunryhmien vasikat viettivät eniten aikaa suojakatoksessa. Heinäkuussa suojakatoksen käyttö oli vähäi- sempää, eivätkä vasikat oleskelleet katoksessa juuri muulloin kuin öisin. Heinäkuussa LAM-ryhmän eläimet makasivat päivän aikana lähilaitumen alueella ja LAK-ryhmän eläimet suojakatoksen ympäristössä. Molemmissa ryhmissä eläimet hakeutuivat toistuvasti makaamaan näille makuupaikoille muulloinkin kuin käyttäytymisseurantojen aikana. Laitumen keskiosaa ja päätyä eläimet eivät käyttäneet kummallakaan tarkkailukerralla muutoin kuin laiduntaessaan. 39 PIH-ryhmän vasikoiden makuualueen käyttö väheni kesäkuusta (71 % ajasta) heinäkuuhun (37 % ajasta) jaloitteluaitauksen käytön lisääntyessä vastaavasti (kesäkuussa 4 % ja heinäkuussa 36 % ajasta). Heinäkuussa vasikat käyttivät jaloitteluaitausta lepopaikkana varsinkin aamu- ja iltapäivällä, mutta jonkin verran myös myöhemmin illalla. Lantakäytävällä oleskelussa ei juuri tapah- tunut muutosta kesäkuun (25 %) ja heinäkuun (27 % ajasta) välillä. Marraskuussa karsinan eri osien käyttö pihatossa oli hyvin samanlaista mo- lemmissa laidunryhmissä. Lantakäytävällä oleskelu (LAM 23 %, LAK 28 % ja PIH 25 % ajasta) liittyi lähinnä rehun syömiseen, mutta osittain myös sosi- aaliseen käyttäytymiseen sekä ympäristön tutkimiseen ja tarkkailuun. LAM- ryhmän eläimet oleskelivat makuualueella 77 %, LAK-ryhmän eläimet 72 % ja PIH-ryhmän eläimet 45 % ajasta. PIH-ryhmän eläimillä oli edelleen mah- dollisuus käyttää myös jaloittelutarhaa (30 % ajasta), jossa ne makasivat illal- la, mutta osa eläimistä makasi tarhassa myös muiden maatessa karsinan ma- kuualueella. PIH-ryhmässä kahden eläimen havaittiin makaavan myös lanta- käytävällä. Suojakatos Suojakatoksen ympäristö Lähilaidun Laitumen keskiosa Laitumen pääty LAM kesäkuu 67 %3 % 11 % 10 % 9 % LAK kesäkuu 64 %11 % 14 % 4 % 7 % LAM heinäkuu 22 % 6 % 15 % 9 % 48 % LAK heinäkuu 37 % 37 % 8 % 6 % 12 % Kuva 12. LAM ja LAK-ryhmien laitumen eri alueiden käyttö (21,7 tunnin aika- na) kesä- ja heinäkuussa. Vasikoiden päiväkasvut Vasikoiden päiväkasvuissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä laidunkauden eikä koko kokeen aikana, vaikkakin PIH-ryhmällä kas- vutulokset olivat noin 8 % laidunryhmiä heikommat (Taulukko 9). 40 Taulukko 9. Vasikoiden päiväkasvut (g/vrk, ka ± SD) laidunkauden ja koko kokeen aikana. Päiväkasvu (g/vrk) LAM LAK PIH p-arvoa Laidunkausi (120 vrk) 1233 ± 199 1247 ± 126 1155 ± 147 NS Koko koe (161 vrk) 1303 ± 188 1300 ± 125 1199 ± 127 NS a Yksisuuntainen varianssianalyysi. NS: p > 0,1. Tulosten tarkastelu Sonnivasikoiden laiduntaminen Sähköpaimenaidat ovat yleensä niin kevytrakenteisia, että eläinten opettami- nen aitaan on lähes välttämätöntä nautojen laitumelta karkaamisen estämisek- si. Useamman päivän mittaisen aitaan opettamisen järjestäminen voi olla tiloilla hankalaa, jos totutusaita esim. vaikeuttaa eläinten ruokintaa. Tässä kokeessa aitaan opettamisjaksolla käytettyä sähköpaimenaitaa ei ollut suunni- teltu parhaalla mahdollisella tavalla, sillä vasikat eivät saaneet sähköiskua joka kerta aitaa koskettaessaan. Saatujen sähköiskujen määrä kuitenkin vähe- ni huomattavasti jo 24 tunnin jälkeen. Jos aitaan totuttamisessa käytetään aitajärjestelyä, josta eläimet saavat poikkeuksetta sähköiskun, jopa yksi vuo- rokausi voisi olla riittävän pitkä totutusaika, sillä vasikat tutkivat aitaa ahke- rasti ja saivat eniten sähköiskuja eläintä kohden jo ensimmäisen aitaanopetus- tunnin aikana, ja kolmen tunnin kuluessa kaikki eläimet olivat saaneet aidasta sähköiskun. McDonaldin ym. (1981) kokeessa käytettiin täysikasvuisilla, sähköaitoihin tottumattomilla naudoilla yhden vuorokauden mittaista opetus- jaksoa pienessä aitauksessa. Tämän jälkeen nälkäiset eläimet eivät rikkoneet laitumella ollutta sähköaitaa, vaikka aidan taakse tuotiin houkuttimeksi rehua. Joka tapauksessa on syytä varmistaa, että kaikki eläimet ovat saaneet opetus- aidasta sähköiskun ennen laitumelle laskua (Seppänen 1978), jotta ne osaisi- vat kunnioittaa sähkölankoja. Vasikoiden opettamista sähköaitoihin kannattaa harkita etenkin silloin, kun on tiedossa, että eläimiä tullaan pitämään laitumella jossakin niiden myö- hemmässä elinvaiheessa. Nauta muistaa sähköpaimenesta saamansa sähköis- kun pitkän aikaa (European Commission 2001), joten totutusta ei todennäköi- sesti tarvitse tehdä joka vuosi uudelleen. Osaa tutkimuksessamme olleista vasikoista laidunnettiin myös seuraavana kesänä, jolloin ne olivat n. 15 kuu- kauden ikäisiä. Laitumelle siirrettäessä sonnit osasivatkin varoa sähkö- paimenaitaa (ks. tämän kirjan artikkeli: Tuomisto ym.: Laidunnuksen vaiku- tus sonnien käyttäytymiseen). Sen sijaan pelkästään pihatossa kasvatettu son- ni jouduttiin poistamaan tutkimuksesta, sillä se hajotti sähköpaimenaidan useaan kertaan. Vasikat voineekin opettaa kunnioittamaan sähköaitoja huo- mattavasti vähemmällä vaivalla ja kevyemmillä rakennelmilla kuin vanhem- mat ja voimakkaammat eläimet. 41 Nautojen sähköaitaan opettaminen onnistuu käytännössä helpoiten rakenta- malla sähköpaimenaita ensin tukevamman aitauksen sisäpuolelle. Laitumen aitoja suunnitellessa kannattaa varmistaa, että eläimet kykenevät ne näke- mään. Tämä onnistuu esim. käyttämällä laitumen aidassa ainakin yhtä paksua muovilankaa. Leikkikäyttäytymistä (mm. kirmaamista) esiintyy naudoilla erityisesti niiden päästessä uuteen ympäristöön (Hafez & Bouissou 1975). Aitojen hyvä näkyvyys lieneekin tärkeää etenkin laitumelle laskun yhteydes- sä, sillä uuden ja suuren tilan riehaannuttamat eläimet eivät välttämättä kiin- nitä huomiota huonosti näkyviin aitoihin (esim. pelkkä rautalanka). Maitorotuisten sonnien arvaamaton luonne on ilmeisesti tärkeä niiden laidun- tamatta jättämiseen vaikuttava tekijä. Tässä kokeessa vasikoiden käsittelyssä laitumella ei ilmennyt ongelmia, vaikka hoitaja vei väkirehuannokset laitu- melle jalan ja vasikat siirrettiin säännöllisesti laitumelta pienempään aitauk- seen punnituksia varten. Tämä johtui ainakin osittain siitä, että eläimet olivat laidunkauden aikana vielä varsin nuoria ja suhteellisen pienikokoisia. Vasi- koita oli käsitelty myös ennen laidunnuskokeen alkua. Price ja Wallach (1990) totesivat, että yksin kasvatetut hereford-sonnit olivat 19 kuukauden iässä ryhmäkasvatettuja sonneja aggressiivisempia ihmistä kohtaan. Ryhmäs- sä kasvatetut sonnit todennäköisesti oppivat oikeat nautojen väliseen sosiaali- seen hierarkiaan liittyvät käyttäytymismallit (Price & Wallach 1990), jolloin ne eivät välttämättä yritä haastaa myöskään ihmistä. Nykyiset Suomen eläin- suojelusäädökset määräävät, ettei yli 8 viikon ikäisiä vasikoita saa pitää yk- sittäiskarsinoissa (MMMA 7.6.1996/396), joten sonnivasikat kasvatetaan aina ryhmissä. Sonnivasikoiden aggressiiviseen käyttäytymiseen ihmistä kohtaan liittyvä vaara lieneekin melko vähäinen. Yli kuuden kuukauden ikäi- siä eläimiä laitumelle laskettaessa tilanne voi kuitenkin olla toisenlainen jo pelkästään eläinten koosta johtuen. Vasikan leikkimielinen puskeminen ei ole ihmiselle vaaraksi, mutta isompien eläinten ollessa kyseessä riski on ilmei- nen. Tässäkin kokeessa joillakin PIH-ryhmän sonneilla havaittiin kahdeksan kuukauden iässä lievää aggressiivisuutta karsinassa olevia ihmisiä kohtaan. Eri käyttäytymismuotojen osuus kokonaisajasta Vasikoiden käyttäytymisessä ajan mittaan tapahtuneissa muutoksissa ei ollut havaittavissa selvää suuntausta. Syömisen, märehtimisen, levon ja muun ak- tiivisuuden osuudet eläinten ajankäytöstä muuttuivat ajan kuluessa ryhmissä eri tavoilla. Syömisen, märehtimisen ja muun aktiivisuuden osalta eläinten käyttäytyminen kuitenkin erosi melko selkeästi kesäkuukausien ja marras- kuun välillä. Kasvatusympäristöllä lieneekin ollut suuri vaikutus näiden käyt- täytymismuotojen esiintymiseen, sillä erot kesäkuukausien ja marraskuun välillä näyttivät olevan pienimmät PIH-ryhmässä, joka pidettiin samanlaisina pysyvissä olosuhteissa koko kokeen ajan. 42 Nautojen käyttäytyminen muuttuu eläimen vanhetessa (Albright & Arave 1997). Esimerkiksi vasikoiden laiduntamiseen käyttämä aika lisääntyy vähi- tellen eläinten kasvaessa (Arnold & Dudzinski 1978). Erot vasikoiden käyt- täytymisessä kesä- ja heinäkuussa johtunevatkin osaksi vasikoiden kasvami- sesta, mutta myös sopeutumisesta laidunympäristöön. Marraskuussa suurim- mat muutokset käyttäytymisessä kesään verrattuna tapahtuivat laidunryhmis- sä, mikä on luonnollista seurausta muuttuneesta ympäristöstä ja ruokinnasta. Ympäristön vaikutusta eläinten käyttäytymiseen korostaa myös koeryhmien ajankäytössä olleiden erojen väheneminen marraskuussa pihatossa. Vähemmän väkirehua saaneet LAM-ryhmän vasikat käyttivät laiduntamiseen sekä kesä- että heinäkuussa enemmän aikaa kuin LAK-ryhmän vasikat. To- dennäköisesti LAK-ryhmän vasikoiden ei ole tarvinnut syödä yhtä paljon laidunruohoa energiantarpeensa tyydyttämiseksi kuin LAM-ryhmän vasikoi- den. Väkirehulisän tarjoamisen on huomattu lyhentävän myös lypsylehmien laiduntamiseen käyttämää aikaa (esim. Bargo ym. 2003). LAK-ryhmän vasi- kat söivät kuivikkeena käytettyä olkea kesällä enemmän kuin muiden ryhmi- en eläimet. Naudat tarvitsevat ravinnossaan tietyn määrän karkearehusta saa- tavaa kuitua pötsin normaalin toiminnan ylläpitämiseksi (esim. Clark & Ar- mentano 2002), ja LAK-ryhmän eläimet ovat voineet korvata vähentyneen kuidun saannin laidunrehusta syömällä olkea. PIH-ryhmän vasikat käyttivät kesällä syömiseen laidunryhmiä vähemmän aikaa. Riittävän rehumäärän hankkiminen laitumelta vaatii enemmän aikaa kuin säilörehun syöminen ruokintapöydältä. Pihatossa syöntiaikaa saattoi lisäksi rajoittaa rehun saatavuus. PIH-ryhmän eläinten märehtimiseen käyt- tämä aika oli kuitenkin jopa suurempi kuin laidunryhmissä. Kaustellin ym. (1995) mukaan märehtimiseen ja pureskeluun käytetty aika lisääntyy nurmi- rehun sulavuuden huonontuessa ja kuitupitoisuuden noustessa. Omassa ko- keessamme PIH-ryhmän eläinten syömän säilörehun NDF-pitoisuus olikin hiukan korkeampi ja sulavuus (D-arvo) matalampi kuin laidunruohon (vertaa taulukko 2). Syöntiajan ollessa lyhyt naudoilla on havaittu lisääntynyttä joutilaana olemis- ta (engl. idling) (Gibb ym. 1999), joka määritellään syömättä ja märehtimättä seisomiseksi tai makaamiseksi (Hafez & Bouissou 1975). Joutilaana olemista esiintyy naudoilla luonnollisesti vaihtelevanpituisissa jaksoissa, mutta sen lisääntyminen on tyypillistä intensiivisissä eläinten kasvatusympäristöissä, joissa rehua on tarjolla riittävästi ja se on helposti syötävissä (Fraser & Broom 1990). Eläinten ei tarvitse käyttää runsaasti aikaa riittävän ravinnon hankkimiseen, jolloin niille jää enemmän "luppoaikaa" muuhun käyttäytymi- seen kuin esim. ravintonsa pelkästään laiduntamalla hankkivilla eläimillä (Miller & Wood-Gush 1991). Tässä tutkimuksessa vasikoiden joutilaana seisominen, ympäristön tutkiminen ja tarkkailu, kehonhoito sekä sosiaalinen käyttäytyminen eläinten ollessa seisaalla sisällytettiin muuhun aktiivisuuteen, joka voidaan rinnastaa idling -käyttäytymiseen. Vasikat olivat varsin aktiivi- 43 sia seisaalla ollessaan, ja syömisestä "yli jäänyt" aika kului mm. ympäristön tutkimiseen sekä sosiaalisiin kontakteihin. Laidunryhmistä LAK-ryhmän muun aktiivisuuden osuus oli suurempi, mikä voisi selittyä LAK-ryhmän lyhyemmällä syöntiajalla. PIH-ryhmässä muuta aktiivisuutta havaittiin kesä- kuuta lukuun ottamatta miltei yhtä paljon kuin LAK-ryhmässä. PIH-ryhmän eläimiltä kului kesällä laidunryhmiä vähemmän aikaa syömiskäyttäytymi- seen, mutta niillä oli taipumusta viettää enemmän aikaa makuulla. Vuorokausirytmi ja käyttäytymisen synkronisaatio Selvimmät erot koeryhmien vuorokausirytmeissä olivat syömiskäyttäytymi- sessä. Laitumella vasikoilla oli hyvin selvät laidunnusjaksot, kun taas piha- tossa pidetyillä eläimillä syömisjaksoja oli vähemmän, eivätkä ne olleet yhtä selväpiirteisiä. Laitumella nautojen intensiivisimmät syömisjaksot sijoittuvat auringonnou- sun ja etenkin auringonlaskun aikaan (Hafez & Bouissou 1975, Arnold & Dudzinski 1978, Linnane ym. 2001). Muut syömisjaksot sijoittuvat aamupäi- vään ja aikaiseen iltapäivään (Hafez & Bouissou 1975). Keskiyön tienoilla tai heti sen jälkeen voi olla vielä 1–2 lyhyehköä laidunnusjaksoa (Hafez & Bo- uissou 1975, Phillips 1993). Laiduntavien sonnivasikoiden laiduntamisrytmi noudatti pääpiirteissään kirjallisuudessa kuvailtua aikuisten nautojen vuoro- kausirytmiä, vaikkakin Ruukissa vasikat aloittivat laiduntamisen vasta noin tuntia ennen aamuruokintaa, eli useita tunteja auringonnousun jälkeen. Suo- men kesälle ainutlaatuista on valoisan ajan pituus. Kesäkuun käyttäytymis- seurannan aikana ei pimeää aikaa ollut lainkaan, ja heinäkuussakin yöllä oli vain pari tuntia kestänyt hämärä jakso. Poikkeuksellisen pitkä valoisa aika on tässä tutkimuksessa voinut vaikuttaa vasikoiden käyttäytymiseen niin, että eläinten aamuaktiivisuus alkoikin auringonnousun sijaan suhteellisen muut- tumattomina pysyvien ruokinta-aikojen mukaan. Yön aikana naudat lähinnä lepäävät ja märehtivät makuulla (Fraser & Broom 1990). Jos vasikoiden käyttäytyminen olisi määräytynyt luonnollisen valorytmin mukaan, ne eivät olisi pystyneet lepäämään riittävästi yön aikana. Phillipsin (1993) mukaan säilörehuruokinnalla nautojen syömisjaksot ovat lyhyempiä ja niitä on useampia kuin laiduntavilla eläimillä. Tässä tutkimuk- sessa selvästi havaittavia syömisjaksoja oli pihatossa kuitenkin vähemmän kuin laitumella. Myös Lidfors (1992) havaitsi rakolattiakarsinoissa kasvate- tuilla sonneilla päivän aikana vain kaksi selvempää syömisjaksoa. Vasikoiden käyttäytyminen oli synkronisoituneinta kesän aikana lukuun ot- tamatta LAK-ryhmää kesäkuussa. Laidunryhmien vasikat lähtivät yleensä laiduntamaan heti, kun yksikin eläin siirtyi laitumelle. LAM-ryhmän eläimet liikkuivat laitumella miltei poikkeuksetta yhdessä ryhmässä. Sen sijaan LAK- ryhmän vasikat näyttivät jakaantuneen iltapäivällä kahteen ryhmään, joista 44 toinen lähti laiduntamaan ja toinen jäi makaamaan suojakatokseen. Tässä suhteessa ryhmän käyttäytyminen muistutti aikuisten eläinten laidunnuskäyt- täytymistä, sillä lehmät eivät aina laidunna yhtenä ryhmänä (Hall 2002). Käyttäytymisen synkronisuuden vähäisyys sisäruokinnassa olevilla naudoilla voi olla seurausta rajoitetun syömistilan aiheuttamasta kilpailusta, jolloin eläimet käyvät syömässä eri aikoihin välttääkseen aggressiivisia yhteenottoja (Miller & Wood-Gush 1991). Lehmien käyttäytymisen onkin huomattu ole- van pihatossa vähemmän synkronisoitunutta kuin laitumella (O'Connell ym. 1989, Miller & Wood-Gush 1991). Vastaavasti PIH-ryhmässä syömisen synkronisaatio oli kesän aikana pääasiassa laidunryhmiä vähäisempää, ja marraskuussa pihattoon siirron jälkeen myös laidunryhmien syöminen oli kesäaikaa epäsynkronisempaa. Pihatossa kaikki eläimet kuitenkin mahtuivat syömään yhtä aikaa, vaikka marraskuussa PIH-ryhmän ruokintatila olikin jo varsin ahdas (36 cm/eläin). Pihatossakaan eläimet eivät juuri käyneet syömässä yön aikana. Lisäksi pi- hattosonnit pyrkivät syömään yhtä aikaa etenkin ruokintojen jälkeen. Myös useissa muissa tutkimuksissa nautojen syömiskäyttäytymisen on havaittu olevan synkronisoituneinta heti uuden rehun jakamisen jälkeen (esim. Miller & Wood-Gush 1991, DeVries ym. 2003, Cozzi & Gottardo 2005). Tuore rehu voi olla eläimistä houkuttelevampaa kuin ruokintapöydällä kauemmin ollut rehu (Cozzi & Gottardo 2005). Olisikin tärkeää varmistaa, että kaikille eläimille on varattu ruokailupaikka, jottei alemmassa arvoasemassa olevien yksilöiden tarvitse käydä syömässä niille epämieluisaan aikaan. Vasikoiden lepo oli kaikilla tarkkailukerroilla synkronisoituneempaa kuin syömiskäyttäytyminen. Makuulla olemisen synkronisaation on havaittu ole- van lehmillä n. 10–22 % vuorokaudesta kestokuivikepihatossa (Fregonesi & Leaver 2002) ja hiehoilla n. 14–30 % vuorokaudesta osittain kuivitetuissa rakolattiakarsinoissa (Nielsen ym. 1997), mikä vastaa kutakuinkin tässä tut- kimuksessa vasikoilla havaittuja arvoja. Levon synkronisaatio oli marras- kuussa pienempi kuin kesällä etenkin PIH- ja LAK-ryhmissä. Makuualueen ahtauden on havaittu vähentävän hiehojen samanaikaista makuulla olemista (Nielsen ym. 1997). Tässä kokeessa PIH-ryhmän makualueen pinta-ala pysyi koko kokeen ajan samana. Eläinten kasvaminen kokeen aikana on siten pie- nentänyt PIH-ryhmän eläinten suhteellista makuutilaa kesään verrattuna. Sonnit ovat voineet seisoa makuualueella enemmän, jos mukavaa makuu- asentoa on ollut hankala löytää tilanpuutteen vuoksi. Alueiden käyttö Laitumella suojakatoksessa oleilu väheni kesän aikana, sillä heinäkuussa LAM-ryhmän eläimet makasivat päivän aikana lähilaitumen alueella ja LAK- ryhmän eläimet suojakatoksen ympäristössä. Heinäkuun tarkkailun aikana 45 ilman keskilämpötila oli korkeampi kuin kesäkuussa. Olkipohja on lämmin makuualusta (Mossberg 1994), joten heinäkuussa laitumen kuiva maapohja on todennäköisesti ollut vasikoille mieluisampi makuupaikka päivän lämpi- mämpänä aikana kuin mahdollisesti myös osittain ulosteiden likaama olki- pohja. Myös PIH-ryhmän eläinten makaaminen jaloittelutarhassa päivän ai- kana karsinan makuualueen sijasta on voinut johtua osittain samasta syystä. Laidunvasikat kuitenkin käyttivät suojakatosta vielä heinäkuussakin varsin suuren osan tarkkailuajasta (LAM-ryhmä 22 % ja LAK-ryhmä 37 %, pääasi- assa yön aikana), mikä osoittaa katoksen olleen eläimille mieluinen ja tar- peellinen paikka. Vandenheede ym. (1995) havaitsivat liharotuisten sonnien käyttävän laitumella ollutta katosta lähinnä suojana sateelta ja auringonpais- teelta. Laitumella eläimillä tulisikin aina olla mahdollisuus suojautua vallit- sevalta säätilalta. Vasikoiden kasvu laitumella ja laidunalan tarve Vasikoiden päiväkasvuissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa koeryhmi- en välillä laidunkauden eikä koko kokeen aikana. Toisaalta on otettava huo- mioon, että käytännössä jo 100 gramman ero eläinten päiväkasvussa koko kasvatuskauden ajalla on erittäin merkittävä lihanautakasvattamon taloudelli- sen tuloksen kannalta (Karsikas & Ryhänen 2003). Laiduneläinten päiväkas- vu oli vasikoiden suuremmasta liikkumisaktiivisuudesta huolimatta laidun- kaudella parempi (keskimäärin 78–92 g/vrk) kuin pihatossa pidettyjen vasi- koiden. Koeryhmissä oli kuitenkin joitakin heikkokasvuisia eläimiä, joten suurehkon hajonnan vuoksi päiväkasvujen ero ei tässä kokeessa tullut tilas- tollisesti merkitseväksi. Laidunryhmien parempi kasvu voi johtua siitä, että laidun on yleensä maittavampaa ja paremmin sulavaa rehua kuin säilörehu. Laitumella hyvälaatuista rehua oli lisäksi jatkuvasti tarjolla. Vasikoiden päi- väkasvut olivat tässä kokeessa samaa tasoa kuin vastaavan ikäisillä maitoro- tuisilla sonnivasikoilla karsinakasvatuksessa säilörehu-väkirehu-ruokinnalla (esim. Huuskonen ym. 2005a,b). Laidunryhmien vasikoiden päiväkasvuissa ei ollut eroa eri väkirehutasojen välillä. Näyttäisi siltä, että hyvälaatuisella laitumella 1 kg:n suuruinen väki- rehuannos eläintä kohti on riittävä hyvän kasvun turvaamiseksi. Väkirehun määrä on järkevää mitoittaa laitumen laadun ja saatavuuden mukaan. Tässä kokeessa tarjolla ollut laidunala oli selvästi ylimitoitettu (noin 0,35 hehtaaria eläintä kohden). Nuorille vasikoille riittäisi kokemusten perusteella noin 0,15–0,20 hehtaarin laidunala eläintä kohden. Laitumen mitoituksessa nuoril- le vasikoille ongelmana on se, että keväällä vasikoiden laidunruohon syönti on vähäistä mutta rehun tarjonta runsasta. Syksyllä eläinten kasvettua rehun- kulutuskin on lisääntynyt mutta vastaavasti nurmen tuotto on heikentynyt. 46 Eläinten hyvinvointi Kesän aikana PIH-ryhmän vasikat olivat vähemmän aktiivisia, eli lepäsivät enemmän kuin laidunryhmien vasikat, vaikkakaan heinäkuussa ero LAK- ryhmään ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Heinäkuussa PIH-ryhmän vasikoil- la oli taipumus maata enemmän kerällä kuin laidunryhmien vasikoilla, mutta ne makasivat vähemmän kyljellään. Kannattaa huomata, että kyljellään ma- kaamisen osuus kasvoi laidunryhmissä, muttei PIH-ryhmässä kesäkuusta heinäkuuhun mentäessä. Niinpä näyttäisi siltä, että vaikka PIH-ryhmän vasi- kat viettivätkin enemmän aikaa makuulla, ne kuitenkin makasivat vähemmän kyljellään kuin laidunryhmien vasikat. Marraskuussa ryhmien välillä ei ollut enää tilastollisesti merkitsevää eroa, vaikkakin kyljellään makaamista havait- tiin laidunryhmissä eniten. Marraskuussa osa PIH-ryhmän eläimistä valitsi makuupaikakseen jaloittelutarhan muiden eläinten maatessa makualueella, ja ainakin yksi sonni makasi satunnaisesti myös lantakäytävällä. Tilan ahtaus voi rajoittaa tilaa vievien makuuasentojen omaksumista, jolloin eläinten kyl- jellään makaaminen vähenee (Hänninen ym. 2005). Edellä esitetyt tulokset viittaavat siihen, että PIH-ryhmän makuualue (1,78 m2/eläin) saattoi alkaa käydä ahtaaksi jo heinäkuussa, jolloin eläimet makasivat paljon jaloittelutar- hassa. Ryhmäkarsinassa eläimet saattavat myös välttää sellaisia makuuasen- toja, joissa on todennäköisempää, että toiset eläimet astuisivat niiden päälle (Le Neindre 1993). Mm. kyljellään makaaminen ja jalkojen ojentaminen poispäin kehosta lisännevät riskiä joutua toisen eläimen tallaamaksi. Jos eläimen ei ole mahdollista maata haluamassaan asennossa yrityksistä huoli- matta, sen hyvinvointi on todennäköisesti heikentynyt verrattuna eläimeen, joka voi omaksua vapaasti mieleisensä asennon (Broom 1996). Tässä kokees- sa makuualueen ahtaus tuskin vaikutti PIH-ryhmän sonnien hyvinvointiin, sillä eläimillä oli mahdollisuus maata myös jaloittelutarhassa, eikä se näyttä- nyt olevan eläimille epämieluista. Suurin osa PIH-ryhmän eläimistä makasi- kin sekä heinä- että marraskuussa osan päivästä jaloittelutarhassa. Nielsen ym. (1997) ovat esittäneet, että makuulla olemisen synkronisaatio voisi olla parempi nautojen hyvinvoinnin mittari kuin tutkimuksissa yleisim- min käytetty kokonaismakuuaika. Omassa tutkimuksessamme makuulla ole- misen synkronisaatio vaihteli ryhmittäin ja kuukausittain niin paljon, että tulosten perusteella on lähes mahdotonta vetää johtopäätöksiä eläinten hyvin- voinnista. Laitumella eläinten vuorokausirytmi muistutti eniten kirjallisuu- dessa kuvattua (Hall 2002) nautojen luonnollista vuorokausirytmiä. Näin ollen laidunryhmien eläimillä on ollut parempi mahdollisuus käyttäytyä laji- tyypillisellä tavalla kuin PIH-ryhmän eläimillä, mikä on voinut parantaa lai- dunvasikoiden hyvinvointia. Epänormaaliksi käyttäytymiseksi luokitelluista toiminnoista toisen eläimen imemistä ja kielenpyöritystä havaittiin kaikilla ryhmillä ja tarkkailukerroilla hyvin vähän tai ei lainkaan. Rakenteiden manipuloimisen osuudessa ei ollut eroja ryhmien välillä. Kielenpyöritystä ei havaittu missään ryhmässä ennen 47 marraskuuta. Lypsylehmillä laitumelta parsinavettaan siirtäminen lisäsi oraa- lisia stereotypioita, mutta stereotypioiden määrä laski tilastollisesti merkitse- västi kolmen viikon jälkeen (Redbo 1992, Arave & Albright 1997 mukaan). Omassa tutkimuksessamme laidunryhmien eläimillä ei havaittu marraskuussa merkittävissä määrin lisääntynyttä epänormaalia käyttäytymistä. Tarkkailu tehtiin kuitenkin vasta kuukausi laitumelta siirron jälkeen, joten on myös mahdollista, että laiduneläimet olivat jo ehtineet sopeutua ympäristönmuu- tokseen. Karkearehun puutteen on arveltu olevan syynä useiden suuhun liit- tyvien epänormaalien käyttäytymismuotojen esiintymiseen naudoilla (esim. Wierenga 1987, Graf 1993). Omassa tutkimuksessamme eläinten ruokinta oli karkearehuvaltaista myös pihatossa, joten sonnit ovat todennäköisesti saaneet tyydyttää motivaationsa rehun manipuloimiseen melko luonnollisella tavalla. Naudoilla agonistisen käyttäytymisen on havaittu lisääntyvän mm. eläinti- heyden kasvaessa (Wierenga 1983) ja ruokailutilan pienentyessä (Winckler 2000). Kilpailutilanne voi aiheuttaa stressiä varsinkin hierarkiassa alhaisessa asemassa oleville eläimille (González ym. 2003). Tässä tutkimuksessa ag- gressiivista käyttäytymistä havaittiin heinäkuussa enemmän pihatossa kuin laitumella. Aggressiivista puskemista esiintyi lähinnä eläinten ollessa syö- mässä rehua tai juomassa. Pihatossa ruokailutila oli tietenkin jatkuvasti rajoi- tettu, kun taas laitumella kilpailua syntyi ainoastaan väkirehukaukaloilla ja juomapaikalla. Marraskuussa aggressiivisessa käyttäytymisessä ei kuitenkaan ollut eroa ryhmien välillä, vaikka laidunryhmillä oli jonkin verran enemmän ruokailutilaa kuin PIH-ryhmän eläimillä. Marraskuussa puskemisen osuus oli kuitenkin kasvanut kesäkuukausista. Tämä voisi merkitä sitä, että ryhmiin oli muodostumassa sosiaalinen hierarkia (Hafez & Bouissou 1975). Eläinten väliset puskemiskamppailut eivät kuitenkaan vaikuttaneet kovin vakavilta edes marraskuussa. Puskemiskamppailut saattoivat johtua ennemmin eläinten leikkisyydestä kuin todellisista yrityksistä muodostaa laumaan dominanssi- hierarkia (vertaa Hinch ym 1982). Karsinoissa oli vielä marraskuussakin runsaasti tilaa eläintä kohden verrattuna normaaliin tilanteeseen lihanauta- kasvattamoissa. Tämä on todennäköisesti vähentänyt eläinten kokemaa sosi- aalista stressiä (Zayan 1991) ja saattanut myös vähentää painetta hierarkian muodostamiseen. Johtopäätökset Tämän kokeen perusteella maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen onnistuu helposti yksinkertaisella aitausjärjestelyllä, kun vasikat on totutettu sähköpaimeneen ennen laitumelle siirtoa. Laidunkasvatus ei huonontanut vasikoiden päiväkasvua kylmäpihatossa pidettyihin vasikoihin verrattuna. Väkirehulisän suuruudella ei ollut vaikutusta laiduneläinten kasvuun. Hyvällä laitumella 1 kg:n suuruinen väkirehuannos eläintä kohti näyttää riittävältä hyvän kasvun turvaamiseksi. Väkirehun määrä onkin järkevää mitoittaa lai- tumen laadun ja saatavuuden mukaan. Nuorille vasikoille riittää kokemusten 48 perusteella noin 0,15–0,20 hehtaarin laidunala eläintä kohden. Laitumella eläimillä tulisi olla säänsuoja, jossa on kuivitettu makuualue. Laitumella vasikoiden syömiseen käyttämä osuus ajasta oli suurempi, niillä oli enemmän tilaa levätä ja liikkua ja niillä esiintyi jonkin verran vähemmän aggressiivista käyttäytymistä kuin pihatossa. Toisaalta pihatossa ei havaittu juurikaan heikentyneestä hyvinvoinnista kertovia käyttäytymismuutoksia. Jaloittelutarhasta saatu lisätila on todennäköisesti parantanut pihattoeläinten hyvinvointia. Eläinten hyvinvoinnissa voisi tulla ilmi selvempiä eroja suu- remmilla eläimillä ja eläintiheyksillä ja etenkin verrattaessa laidunnusta rako- lattiakasvatukseen. Kirjallisuus Albright, J. L. & Arave, C. W. 1997. The behaviour of cattle. Wallingford: CAB International. 306 s. Arnold, G. W. & Dudzinski, M. L. 1978. Ethology of free-ranging domestic animals. Amsterdam: Elsevier Scientific Publishing Company. 198 s. Bargo, F., Muller, L. D., Kolver, E. S. & Delahoy, J. E. 2003. Invited review: Production and digestion of supplemented dairy cows on pasture. Journal of Dairy Science 86: 1-42. Box, G. E. P. & Cox, D. R. 1964. An analysis of transformations. Journal of Royal Statistical Society, Series B 26: 211-252. Broom, D. M. 1996. Animal welfare defined in terms of attempts to cope with the environment. Acta Agriculturae Scandinavica, Section A, Animal Science, Supplement 27: 22-28. Clark, P. W. & Armentano, L. E. 2002. Influence of particle size on the effec- tiveness of the fiber in alfalfa silage. Journal of Dairy Science 85: 3000- 3007. Cozzi G. & Gottardo F. 2005. Feeding behaviour and diet selection of fi- nishing Limousin bulls under intensive rearing system. Applied Animal Behaviour Science 91: 181-192. DeVries, T. J., von Keyserlingk, M. A. G. & Beauchemin, K. A. 2003. Short communication: Diurnal feeding pattern of lactating dairy cows. Journal of Dairy Science 86: 4079-4082. European Commission 2001. The welfare of cattle kept for beef production. Report of the Scientific Committee on Animal Health and Animal Welfare. 149 s. Saatavilla internetistä: http://europa.eu.int/comm/food/fs/sc/scah/ out54_en.pdf 49 Fraser, A. F. & Broom, D. M. 1990. Farm animal behaviour and welfare. Kol- mas painos. Wallingford: CAB International. 437 s. Fregonesi, J. A. & Leaver, J. D. 2002. Influence of space allowance and milk yield level on behaviour, performance and health of dairy cows housed in strawyard and cubicle systems. Livestock Production Science 78: 245- 257. Gibb, M. J., Huckle, C. A., Nuthall, R. & Rook, A. J. 1999. The effect of phy- siological state (lactating or dry) and sward surface height on grazing be- haviour and intake by dairy cows. Applied Animal Behaviour Science 63: 269-287. González, M., Yabuta, A. K. & Galindo, F. 2003. Behaviour and adrenal acti- vity of first parturition and multiparous cows under a competitive situation. Applied Animal Behaviour Science 83: 259-266. Graf, B. 1993. Abnormal oral behaviours in fattening bulls: incidence, causa- tion and implications. Teoksessa: Nichelmann, M., Wierenga, H.K. & Braun, S. (toim.). Proceedings of the International Congress on Applied Ethology. Berlin. s. 47-52. Hafez, E. S. E. & Bouissou, M. F. 1975. The behaviour of cattle. Teoksessa: Hafez, E. S. E. (toim.). The behaviour of domestic animals. Kolmas pai- nos. London: Baillière Tindall. s. 203-247. Hall, S. J. G. 2002. Behaviour of cattle. Teoksessa: Jensen, P. (toim.). The ethology of domestic animals: an introductory text. Oxon: CAB Interna- tional. s. 131-143. Hinch, G. N., Lynch, J. J. & Thwaites, C. J. 1982. Patterns and frequency of social interactions in young grazing bulls and steers. Applied Animal Etho- logy 9: 15-30. Huida, L., Väätäinen, H. & Lampila, M. 1986. Comparison of dry matter con- tents in grass silages as determined by oven drying and gas chromato- graphic water analysis. Annales Agriculturae Fenniae 25: 215-230. Huuskonen, A., Khalili, H., Kiljala, J., Joki-Tokola, E. & Nousiainen, J. 2005a. Effects of vegetable fats versus lard in milk replacers on feed intake, di- gestibility, and growth in Finnish Ayrshire bull calves. Journal of Dairy Science 88: 3575-3581. Huuskonen, A., Pihamaa, P. & Khalili, H. 2005b. Juottomäärän vaikutus vasi- koiden tuotantotuloksiin ja tuotannon talouteen kolmivaihekasvatuksessa. Teoksessa: Pihamaa, P. & Huuskonen, A. (toim.). Uusien naudanlihantuo- tantomenetelmien talous. Maa- ja elintarviketalous 75. Jokioinen: MTT. s. 17-36. Saatavissa internetistä: http://www.mtt.fi/met/pdf/met75.pdf Hänninen, L., de Passillé, A. M. & Rushen, J. 2005. The effect of flooring type and social grouping on the rest and growth of dairy calves. Applied Animal Behaviour Science 91: 193-204. 50 Karsikas, T. & Ryhänen, J. 2003. Päiväkasvut ja teuraspainot nousussa – suunta oikea! Sarvi & Saparo (9): 8-9. Kaustell, K., Rinne, M., Kytölä, K. & Jaakkola, S. 1995. Säilörehun kasvuas- teen ja väkirehutäydennyksen vaikutus lypsylehmien syöntikäyttäytymi- seen. Teoksessa: Kotieläintieteen päivät 1995. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 888. Helsinki: Maaseutukeskusten Liitto. s. 160-164. Le Neindre, P. 1993. Evaluating housing systems for veal calves. Journal of Animal Science 71: 1345-1354. Lidfors, L. 1992. Behaviour of bull calves in two different housing systems: deep litter in an uninsulated building versus slatted floor in an insulated building. Report 30. Skara: Swedish University of Agricultural Sciences: Faculty of Veterinary Medicine. 108 s. Linnane, M.I., Brereton, A.J. & Giller, P.S. 2001. Seasonal changes in circa- dian grazing patterns of Kerry cows (Bos Taurus) in semi-feral conditions in Killarney National Park, Co. Kerry, Ireland. Applied Animal Behaviour Science 71: 277-292. MAFF 1975. Energy allowances and feeding systems for ruminants. Techni- cal Bulletin 33. London: Ministry of Agriculture, Fisheries and Food. Her Majesty’s Stationery Office. 79 s. MAFF 1981. Animal Science 1979. ADAS Agricultural science service, re- search and development reports. Reference Book 254. London: Ministry of Agriculture, Fisheries and Food. Her Majesty’s Stationery Office. 103 s. MAFF 1984. Energy allowances and feeding systems for ruminants. ADAS Agricultural science service, research and development reports. Referen- ce Book 433. London: Ministry of Agriculture, Fisheries and Food. Her Majesty’s Stationary Office. 85 s. Martin, P. & Bateson, P. 1993. Measuring behaviour. An introductory guide. Toinen painos. Cambridge: Cambridge University Press. 222 s. McDonald, C. L., Beilharz, R. G. & McCutchan, J. C. 1981. Training cattle to control by electric fences. Applied Animal Ethology 7: 113-121. McDonald, P., Edwards, R. A., Greenhalgh, J. F. D. & Morgan, C. A. 2002. Animal nutrition. Kuudes painos. Essex: Pearson Education Limited. 693 s. Miller, K. & Wood-Gush, D. G. M. 1991. Some effects of housing on the so- cial behaviour of dairy cows. Animal Production 53: 271-278. MMMA 7.6.1996/396. Eläinsuojeluasetus. Annettu Helsingissä 7.6.1996. Suomen säädöskokoelma 396/1996: 1019-1028. Moisio, T. & Heikonen, M. 1989. A titration method for silage assessment. Animal Feed Science and Technology 22: 341-353. 51 Mossberg, I. 1994. The welfare of growing bulls in different housing systems. A review. Journal of Animal and Feed Sciences 3: 247-261. MTT 2006. Rehutaulukot ja ruokintasuositukset. Verkkodokumentti. Jokioi- nen: MTT. Julkaistu 14.2.2006. Viitattu 17.10.2006. Saatavilla internetistä: http://www.agronet.fi/rehutaulukot/. URN:NBN:fi-fe20041449. Nielsen, L. H., Mogensen, L., Krohn, C., Hindhede, J. & Sørensen, J. T. 1997. Resting and social behaviour of dairy heifers housed in slatted floor pens with different sized bedded lying areas. Applied Animal Behaviour Science 54: 307-316. Nousiainen, J., Rinne, M., Hellämäki, M. & Huhtanen, P. 2003. Prediction of the digestibility of the primary growth of grass silages harvested at diffe- rent stages of maturity from chemical composition and pepsin-cellulase solubility. Animal Feed Science and Technology 103: 97-111. O'Connell, J., Giller, P. S. & Meaney, W. 1989. A comparison of dairy cattle behavioural patterns at pasture and during confinement. Irish Journal of Agricultural Research 28: 65-72. Phillips, C. J. C. 1993. Cattle behaviour. Ipswich: Farming Press Books. 212 s. Price, E. O. & Wallach, S. J. R. 1990. Physical isolation of hand-reared Here- ford bulls increases their aggressiveness towards humans. Applied Ani- mal Behaviour Science 27: 263-267. Redbo, I. 1992. The influence of restraint on the occurrence of oral stereoty- pies in dairy cows. Applied Animal Behaviour Science 35: 115-123. Schiemann, R., Nehring, K., Hoffmann, L., Jentsch, W. & Chudy, A. 1972. Energetische Futterbewertung und Energienormen. Berlin: VEB Deutcher Landwirtschafsverlag. 344 s. Seppänen, H. 1978. Aitaaminen. Teoksessa: Paatela, J., Markkula, M., Sal- lasmaa, S., Siitonen, M. & Kinanen, M. (toim.). Laidunopas. Maaseutu- keskusten Liiton julkaisuja no 617. Helsinki: Maaseutukeskusten Liitto. s. 35-37. Siegel, S. & Castellan, N. J. 1988. Nonparametric statistics for the behavioral sciences. Toinen painos. Singapore: McGraw-Hill Book Company. 399 s. Van Soest, P.J., Robertson, J.B. & Lewis, B.A. 1991. Methods for dietary fibre, neutral detergent fibre and nonstarch polysaccharides in relation to animal nutrition. Journal of Dairy Science 74: 3583-3552. Vandenheede, M., Nicks, B., Shehi, R., Canart, B., Dufrasne, I. & Lecomte, P. 1995. Use of a shelter by grazing fattening bulls: effect of climatic fac- tors. Animal Science 60: 81-85. Wierenga, H. K. 1983. The influence of the space for walking and lying in a cubicle system on the behaviour of dairy cattle. Teoksessa: Baxter, S. H., 52 Baxter, M. R. & MacCormack, J. A. D. (toim.). Farm animal housing and welfare: a seminar in the CEC programme of coordination of research on animal welfare. The Hague: Martinus Nijhoff. s. 171-180. Wierenga, H. K. 1987. Behavioural problems in fattening bulls. Teoksessa: Schlichting, M. C. & Smidt, D. (toim.). Welfare aspects of housing systems for veal calves and fattening bulls. Luxemburg: Commission of the Euro- pean Communities. s. 105-122. Winckler, C. 2000. Effects of feeding and manger space allowance on fee- ding behaviour and agonistic interactions in dairy cattle. Teoksessa: Ra- mos, A., Pinheiro Machado Filho, L. C. & Hötzel, M. J. (toim.). Procee- dings of the 34th International Congress of the ISAE, Florianapólis, Brazil. s. 214. Zayan, R. 1991. The specificity of social stress. Behavioural Processes 25: 81-93. 53 Laidunnuksen vaikutus sonnien kasvuun sekä ruhon ja lihan laatuun Susanna Jansson1), Arto Huuskonen1) ja Markku Honkavaara2) 1) MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimus- asemantie 15, 92400 Ruukki, susanna.jansson@mtt.fi, arto.huuskonen@mtt.fi 2) Lihateollisuuden tutkimuskeskus, PL 56, 13101 Hämeenlinna, markku.honkavaara@ltk.fi Tiivistelmä Sonnien laiduntaminen on Suomessa harvinaista, ja siitä on hyvin vähän tut- kimustuloksia. Yli vuoden ikäisten sonnien laiduntamisesta pelätään yleensä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, koska sonneja pidetään tehottomina laiduntajina ja niiden katsotaan olevan laitumella hankalia käsitellä. Laidun- tamisen on useissa ulkomaisissa tutkimuksissa todettu muuttavan nautojen lihaksensisäisen rasvan rasvahappokoostumusta siten, että se muun muassa lisää terveellisen konjugoidun linolihapon eli CLA:n pitoisuutta. Tutkimukset on kuitenkin suureksi osaksi tehty härillä, ja usein niissä on verrattu voima- kasta väkirehuruokintaa laidunruokintaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten laidunkasvatus vaikuttaa yli vuoden vanhojen sonnien kas- vuun, ruhon ja lihan laatuun sekä naudanlihan rasvahappokoostumukseen pihattokasvatukseen verrattuna. Väkirehuannos oli yhtä suuri laitumella ja pihatossa. Tutkimus toteutettiin vuosina 2004 (maitorotuiset sonnit) ja 2005 (hereford-sonnit). Kasvatustavalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta koko kasvatus- kauden ajalle laskettuihin kasvutuloksiin. Laidunnusjakson aikana päiväkas- vut näyttivät kuitenkin olevan hieman heikompia laitumella kuin pihatossa. Maitorotuisten sonnien teurasprosentti oli suurempi laitumella (54,0) kuin pihatossa (52,2). Hereford-sonnit taas rasvoittuivat enemmän pihatossa (EU- ROP-rasvaisuusluokka 3,3) kuin laitumella (2,9). Maitorotuisilla sonneilla laiduntaminen ei muuttanut ulkofileen rasvan cis-9, trans-11 -CLA:n pitoisuutta. Laiduntaminen kuitenkin vähensi tyydyttynei- den ja lisäsi monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta maitorotuisten sonnien ulkofileen rasvahapoista verrattuna pihattokasvatukseen. Hereford- sonneilla laiduntaminen lisäsi CLA:n ja α-linoleenihapon (18:3n-3) pitoisuut- ta, muttei vaikuttanut tyydyttyneiden tai tyydyttymättömien rasvahappojen kokonaispitoisuuksiin lihassa. Avainsanat: naudanlihantuotanto, tuotantoympäristö, laiduntaminen, sonnit, kasvu, ruhon laatu, lihan laatu, rasvahappokoostumus, konjugoitu linolihap- po, CLA 54 Johdanto Lihantuotantoon kasvatettavien sonnien laiduntaminen on Suomessa harvi- naista joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Sonneja on perintei- sesti pidetty huonoina ja rauhattomina laiduntajina, minkä vuoksi niiden kas- vattamista laitumella ei ole pidetty järkevänä (Nisula & Hakkola 1979, Pirk- kalainen 1998). Lisäksi sonnien käsittely laitumella voi olla vaarallista. Maissa, joissa on pidempi kasvukausi kuin Suomessa, laidunnetaan kastroitu- ja sonneja eli härkiä, jotka ovat sonneja rauhallisempia. Suomessa härkien kasvatusta ei ole pidetty tarpeeksi tehokkaana tuotantomuotona, koska härät kasvavat sonneja hitaammin. Härkien kasvatus perustuu edullisen laidun- ruohon käyttöön, mutta Suomessa laidunkausi on varsin lyhyt. Laidunkauden pituus Suomessa on keskimäärin 116 vuorokautta. Vuonna 1995 oli laidun- kauden pituus Etelä-Suomessa 125, Väli-Suomessa 115, Oulun korkeudella 107 ja Lapissa 91 vuorokautta (Helander 1997). Laidunrehu on edullista ja parhaimmillaan laadukasta rehua. Vuosina 1995–2001 laidunrehun tuotanto- kustannus oli noin 15–17 senttiä rehuyksikköä kohti, kun säilörehun tuotan- tokustannus oli 25–26 senttiä (Puurunen & Lampinen 2002). Sonnien laiduntamista ja niittoruokintaa on verrattu 1973–1974 Pohjois- Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa ilman väkirehulisää. Päiväkasvut jäivät laitumella 140 g/pv heikommaksi kuin niittoruokinnalla. Tutkimukses- sa todettiin, että puolivuotiaat ja sitä vanhemmat sonnit ovat rauhattomia laiduneläimiä, jotka sotkevat laidunta, minkä vuoksi laitumen hyväksikäyttö jää alhaiseksi. Niittoruokinnalla saatiin keskimäärin 1 000 ry/ha suurempi sato kuin laiduntamalla (Hakkola & Joki-Tokola 1987). Ulkomailla li- hanautojen laiduntaminen on suhteellisen yleistä, mutta tulokset ovat heikosti hyödynnettävissä Suomen olosuhteisiin, sillä tutkimukset on toteutettu pää- asiassa kastroiduilla naudoilla (Baker & Gibb 1995, Comerford ym. 2001) ja liharotuisilla eläimillä (esim. Realini ym. 1999). Viime vuosina on tutkittu runsaasti ruokinnan vaikutusta maidon ja naudanli- han rasvan koostumukseen ja laiduntamisen on havaittu muuttavan naudanli- han rasvahappokoostumusta terveellisemmäksi. Laiduntaminen on tutkimuk- sissa muun muassa pienentänyt n-6 rasvahappojen suhdetta n-3 rasvahappoi- hin (French ym. 2000, Nuernberg ym. 2002), lisännyt terveysvaikutteisen konjugoidun linolihapon eli CLA:n pitoisuutta naudanlihassa (Garcia ym. 2005) ja pienentänyt tyydyttyneiden rasvahappojen osuutta lihaksensisäisestä rasvasta (French ym. 2000). Tässä artikkelissa raportoitavien tutkimusten tavoitteena oli selvittää, miten laidunkasvatus vaikuttaa yli vuodenikäisten maitorotuisten sekä hereford- rotuisten sonnien kasvuun, ruhon ja lihan laatuun sekä naudanlihan rasvahap- pokoostumukseen pihattokasvatukseen verrattuna. 55 Aineisto ja menetelmät Tutkimukset toteutettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella (MTT) Ruukissa kesä–elokuussa 2004 (koe 1) sekä kesä–heinäkuussa 2005 (koe 2). Tutkimukset olivat osa EU:n Interreg III B –ohjelmasta rahoitettua Barents Agro Forum –hanketta, ja ne toteutettiin MTT:n ja Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen yhteistyönä. Laidunjärjestelyt ja eläinten hoito, koe 1 Kokeessa 1 koe-eläiminä oli 15 ayrshire- ja 4 friisiläis-rotuista sonnia, jotka olivat laidunkauden alussa keskimäärin 15 kuukauden ikäisiä. Eläimet oli kerätty maaliskuussa 2003 kahden viikon ikäisinä maitotiloilta MTT:lle alku- kasvatukseen. Alkukasvatus tapahtui 5 vasikan ryhmissä ryhmäkarsinoissa lämpimässä navetassa. Juottokaudella vasikat saivat teollista juomarehua (Startti Instant) ja lisäksi tarjolla oli vapaasti teollista täysrehua (Mullin- Herkku1) sekä hyvälaatuista nurmisäilörehua. Kesällä 2003 eläimet olivat kokeessa, jossa tutkittiin sonnivasikoiden laidunnusta. Kesän 2003 koejärjes- telyt ja tulokset on raportoitu tämän kirjan artikkelissa: Martiskainen ym.: Maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen. Tässä raportoitavaa koetta edeltävän talven sonnit olivat eristämättömässä pihatossa viiden eläimen ryhmäkarsinoissa ja söivät ohraa sekä säilörehua. Sonnit olivat laitumella 77 päivää (8.6.–23.8.2004), minkä jälkeen ne teuras- tettiin. Vertailuryhmän sonnit kasvatettiin eristämättömässä pihatossa. Piha- tossa sonnit olivat kahdessa viiden eläimen karsinassa (tilaa 6,4 m2 eläintä kohti). Ryhmäkarsinoiden pinta-alasta puolet oli betonipohjaista lantakäytä- vää ja puolet turpeella sekä oljella kuivitettua makuualuetta. Makuualue si- jaitsi karsinan takaosassa ja ruokintapöytä karsinan etuosassa. Laitumella eläimet oli jaettu kahteen ryhmään, joissa oli neljä ja viisi eläintä. Toisessa laidunryhmässä oli vain neljä eläintä, koska yksi sonni poistettiin laidunryh- mästä totutusvaiheessa sen rikottua sähköaitoja. Eläimet viettivät ennen laitumelle laskemista vuorokauden metalliaitaelemen- teistä kootussa totutteluaitauksessa, jonka sisäpuolella oli sähkölanka. Vuo- rokauden totuttelun jälkeen sonnit päästettiin laitumelle. Kummallekin lai- dunryhmälle oli varattu viisi laidunlohkoa, joista kolme oli yksivuotisia kau- ra-raiheinälaitumia ja kaksi monivuotisia timoteilaitumia. Laidunalaa oli koko laidunkauden ajan käytössä yhteensä noin 0,5 ha/eläin ja lohkoja syötet- tiin 4–11 päivän ajan. Sonnit laidunsivat ensin 16 päivää timoteilaidunta, jonka jälkeen 42 päivää yksivuotista kaura-raiheinälaidunta ja lopuksi 19 päivää timoteilaidunta. Laidunrehua oli tarjolla runsaasti. Pihatossa sonnit saivat vapaasti nurmisäilörehua. Sekä laidun- että pihattoeläimille annettiin päivässä 5 kg väkirehua (litistetty ohra) ja 150 g kivennäistä. 56 Sonnit punnittiin kokeen alussa ja lopussa kahtena peräkkäisenä päivänä sekä kokeen aikana kaksi kertaa neljän viikon välein. Eläimet teurastettiin 24.8.2004 normaalin teurastuskäytännön mukaisesti Atrian teurastamossa Kuopiossa. Teuraspaino määritettiin sen jälkeen, kun ruhosta oli poistettu pää, vuota, jalat, häntä, sisäelimet ja sisälmysrasva. Ruhot luokiteltiin EU- ROP -luokituksen mukaisesti, jossa E kuvaa erittäin lihaksikasta ja P erittäin heikkoa ruhoa. Ruhojen rasvaisuus luokiteltiin asteikolla 1–5, jossa 1 kuvaa erittäin vähärasvaista ja 5 erittäin rasvaista ruhoa. Sonnien päiväkasvu lasket- tiin loppupainon ja kokeen alun painon erotuksena jaettuna kasvatuspäivillä. Nettokasvu laskettiin teuraspainon ja kokeen alun ruhopainon erotuksena jaettuna kasvatuspäivillä. Ruhopaino kokeen alussa laskettiin kaavalla W x 0,52, jossa W tarkoittaa elopainoa. Kasvusto- ja rehunäytteiden keruu, koe 1 Nurmen pituus mitattiin laidunlohkoilta ennen ja jälkeen laidunnuksen. Ruo- hon pituus oli eläinten aloittaessa laiduntamisen keskimäärin 46 cm (timotei) ja 36 cm (kaura-raiheinä). Kun syöttö lopetettiin, timoteilaitumen pituus oli keskimäärin 26 ja kaura-raiheinälaitumen 24 cm. Jokaiselta laidunlohkolta otettiin rasvahappo- ja rehunäytteet sekä mitattiin kasvuston määrä ennen kuin eläimet laskettiin laitumelle ja neljän päivän kuluttua syötön alkamisesta. Kasvuston botaaninen määritys tehtiin ennen kuin eläimet laskettiin laitumelle. Laitumet niitettiin ja lannoitettiin eläinten siirron jälkeen tarpeen mukaan. Syötössä olleesta säilörehusta otettiin kaksi kertaa kuukaudessa rehunäyte. Näytteet yhdistettiin vastaamaan kunkin ruo- kintajakson (4 viikkoa) aikana syötettyä säilörehua. Ohrasta ja kivennäisestä näytteet otettiin jokaisesta erästä (siilo/säkki). Ohran ja kivennäisen ana- lyysinäytteenä käytettiin kahden ruokintajakson aikana kerätyistä osanäytteis- tä yhdistettyjä kokonaisnäytteitä. Rehunkulutus mitattiin pihatossa päivittäin punnitsemalla rehuannokset ja rehujätteet. Laitumella mitattiin vain väkire- hun syönti. Laidunjärjestelyt ja eläinten hoito, koe 2 Kokeessa 2 oli 29 hereford-rotuista sonnia, jotka olivat kokeen alkaessa kes- kimäärin 14 kuukauden ikäisiä. Eläimet siirrettiin MTT:n Tohmajärven emo- lehmänavetalta Ruukkiin syksyllä 2004. Sonnivasikat olivat laiduntaneet Tohmajärvellä kesän emojen kanssa ja olivat tottuneet varomaan sähköaitaa. Eläimet viettivät koetta edeltävän talven eristämättömässä pihatossa viiden eläimen karsinoissa, ja ne söivät seosrehua. Seosrehusta oli 60 prosenttia nurmisäilörehua sekä 40 prosenttia väkirehua (ohrarehua ja ohraa). Laidunryhmässä oli 15 sonnia ja sonnit laidunsivat kolmessa viiden sonnin ryhmässä (Kuva 1). Vertailuryhmä (14 sonnia) kasvatettiin eristämättömässä pihatossa ryhmäkarsinoissa, jotka olivat samat kuin kesän 2004 maitorotuis- 57 ten sonnien laidunkokeessa. Pihattoryhmät koostuivat yhdestä neljän ja kah- desta viiden sonnin ryhmästä. Yksi kokeeseen valituista sonneista jouduttiin lopettamaan ennen kokeen alkua, koska se osoittautui aggressiiviseksi ihmi- siä kohtaan. Laidunkoe kesti 62 vuorokautta (1.6.–1.8.2005). Sonnit viettivät ennen lai- tumelle laskua pari tuntia noin 20 x 20 m kokoisessa metalliaitaelementeistä tehdyssä totutteluaitauksessa. Eläimet päästettiin laitumelle, kun ne olivat rauhoittuneet. Laitumet oli jaettu lohkoihin, joita oli jokaisella ryhmällä käy- tössä neljä kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin. Heinäkuun puolivälin jäl- keen otettiin käyttöön kaksi lisälohkoa, joilta oli korjattu ensimmäinen säilö- rehusato. Alkukesästä käytössä olleiden laidunlohkojen koko oli keskimäärin noin 0,34 ha ja lisälohkot olivat noin 0,26 hehtaarin kokoisia. Laidunalaa oli eläintä kohti alkukesästä yhteensä noin 0,27 ha ja loppukesästä noin 0,37 ha. Laidun oli timoteinurmea, jota lannoitettiin ja puhdistusniitettiin tarpeen mu- kaan eläinten siirryttyä syömään seuraavaa lohkoa. Laidunlohkoja syötettiin 3–7 päivän ajan. Pihattosonnit saivat vapaasti nurmisäilörehua. Sekä laitu- mella että pihatossa annettiin päivässä väkirehua (ohra) 5 kg ja kivennäistä 150 g/sonni. Sonnit punnittiin kokeen alussa ja lopussa kahtena peräkkäisenä päivänä. Eläimet teurastettiin 2.8.2005 normaalin teurastuskäytännön mukaisesti Atri- an teurastamossa Kuopiossa. Teuraspaino määritettiin sen jälkeen, kun ruhos- ta oli poistettu pää, vuota, jalat, häntä, sisäelimet ja sisälmysrasva. Ruhot luokiteltiin EUROP -luokituksen mukaisesti, jossa E kuvaa erittäin lihaksi- kasta ja P erittäin heikkoa ruhoa. Ruhojen rasvaisuus luokiteltiin asteikolla 1- 5, jossa 1 kuvaa erittäin vähärasvaista ja 5 erittäin rasvaista ruhoa. Päivä- ja nettokasvut määritettiin samoin kuin kokeen 1 eläimillä. Ruhopainona ko- keen alussa käytettiin W x 0,53. Kuva 1. Kokeen 2 sonnit laidunsivat viiden eläimen ryhmissä. Ryhmien välis- sä oli lepovuorossa oleva tyhjä laidunlohko. Kuva: Susanna Jansson. 58 Kasvusto- ja rehunäytteiden keruu, koe 2 Rehunkulutus mitattiin pihatossa päivittäin punnitsemalla rehuannokset ja rehujätteet. Laitumella mitattiin vain väkirehun syönti. Kultakin laidunloh- kolta mitattiin ennen syötön alkamista kasvuston määrä ja tehtiin kasvuston botaaninen määritys. Samassa yhteydessä laitumesta kerättiin näytteet rasva- happo- ja rehuanalyysiä varten. Rasvahapponäytteet jäähdytettiin välittömäs- ti, kun näyte oli leikattu ja pakastettiin mahdollisimman pian. Laidunruohon pituus mitattiin mittatikulla ennen ja jälkeen laidunnuksen. Laitumet niitettiin ja lannoitettiin eläinten siirron jälkeen tarpeen mukaan. Säilörehu- ohra- ja kivennäisnäytteiden keruu tapahtui samalla tavoin kuin kokeessa 1. Rehunäytteiden analysointi Rehunäytteistä määritettiin primäärinen kuiva-aine lämpökaapissa (105 °C, 20 h). Säilörehun kuiva-aine korjattiin haihtuvien yhdisteiden (maitohappo, haihtuvat rasvahapot ja ammoniakki) osalta Huidan ym. (1986) mukaan. Or- gaanisen aineen pitoisuus määritettiin polttamalla näytettä (600 °C 18 h). Neutraalidetergenttikuitu (NDF) analysoitiin Van Soestin ym. (1991) mu- kaan. Raakavalkuainen määritettiin Dumas -tyypin typpianalysaattorilla (Le- co FP-428 N Analyser, Leco Corporation, St. Joseph, MO, USA). Rehujen rasvapitoisuus määritettiin standardimenetelmin (AOAC 1990) ja rasvahap- pokoostumus Metcalfen ja Schmitzin (1961) ja Haran ja Radinin (1978) mu- kaan. Laidunruohon sulavuus määritettiin Friedelin (1990) mukaan. Säilöre- hun D-arvo mitattiin Valio Oy:n laboratoriossa Seinäjoella NIR- menetelmällä (Nousiainen ym. 2004). Säilörehusta määritettiin käymislaatu (pH, kokonaistyppi, liukoinen typpi, ammoniumtyppi, vesiliukoiset hiilihyd- raatit, haihtuvat rasvahapot ja maito- sekä muurahaishappo) Valio Oy:ssä käytössä olevalla puristenestetitraukseen pohjautuvalla laatumäärityksellä (Moisio & Heikonen 1989). Rehujen sisältämä muuntokelpoisen energian (ME) pitoisuus laskettiin rehu- taulukoissa kuvatuilla menetelmillä (MAFF 1975, 1981, 1984, MTT 2006). Säilörehun ja laidunruohon ME-pitoisuus saatiin kertomalla D-arvo 0,16:lla (MAFF 1981). Väkirehujen ME-arvo laskettiin Schiemannin ym. (1972) ja MAFFin (1984) kuvaamalla tavalla. Rehuyksikköarvot (ry) laskettiin jaka- malla ME-arvo 11,7:llä (MTT 2006). Ohutsuolesta imeytyvien aminohappo- jen (OIV) saanti ja rehujen OIV-arvot laskettiin Suomen olosuhteisiin muun- netun pohjoismaisen valkuaisarvojärjestelmän mukaisesti (MTT 2006). Lihanäytteiden käsittely Teurastusta seuraavana päivänä toisesta ruhonpuolikkaasta leikattiin lihan laatuanalyyseihin noin 2 kg ulkofileenäyte kolmen viimeisen lannenikaman 59 alueelta. Ulkofileenäytteestä analysoitiin lihan väri (Minolta Chroma Meter CR-2000 mittari) ja arvioitiin aistinvarainen laatu Lihateollisuuden tutkimus- keskuksessa. Lihan aistinvaraisessa arvioinnissa ulkofileiden mureus, me- hukkuus ja maku arvioitiin asteikolla 1–7 pistettä (1 huonoin ja 7 paras). Ais- tinvaraisen arvioinnin suoritti Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen asiantun- tijapaneeli, johon kuului neljä henkilöä. Rasvahappokoostumus mitattiin MTT:n Kemian laboratoriossa Jokioisilla noin kuukauden pakkasvarastoinnin jälkeen. Menetelmänä oli pitkäketjuisten rasvahappojen määrittäminen GC- MS:lla (Metcalfe & Schmitz 1961, Hara & Radin 1978). Tilastolliset menetelmät Kasvu-ja teurastulosten tilastolliseen käsittelyyn käytettiin SAS-ohjelmiston GLM-proseduuria. Koekäsittelyiden erot testattiin varianssianalyysillä. Lihan rasvahappokoostumuksen keskiarvojen erot testattiin riippumattomien ryh- mien anova-testillä. Tulokset Kasvusto ja rehut Koe 1 Timoteilaitumen kuiva-ainesato oli keskimäärin 4 300 kg (3 300–4 900 kg) ja kaura-raiheinälaitumen kuiva-ainesato oli 2 300 kg (500–4 600 kg). Laidun- ruohon alku- ja loppukorkeudet kokeen 1 aikana on esitetty kuvassa 2. Nur- men pituus oli kaikilta lohkoilta mitattuna ennen laidunnusta keskimäärin 40 cm ja laidunnuksen jälkeen 25 cm. Timoteilaitumen ruohon pituus oli ennen laidunnusta keskimäärin 46 cm (41–53 cm) ja laidunnuksen jälkeen 26 cm (19–41 cm). Kaura-raiheinälaitumen ruohon pituus oli ennen laidunnusta 37 cm (15–57 cm) ja laidunnuksen jälkeen 24 cm (14–42 cm). Monivuotisessa nurmessa oli runsaasti rikkakasveja (mm. juolavehnää). Rikkakasveja oli keskimäärin 43 ja enimmillään 64 prosenttia kasvuston kuivapainosta. Yksi- vuotisten nurmien koostumus oli keskimäärin 76 prosenttia kauraa ja 18 pro- senttia raiheinää kuiva-aineesta mitattuna. Laidunruohon D-arvo oli keskimäärin 68 prosenttia (Taulukko 1). Timoteilai- tumen D-arvo oli korkeimmillaan 76 ja alimmillaan 59 prosenttia ja kaura- raiheinälaitumen D-arvot olivat välillä 77 ja 63 prosenttia (Kuva 3). Pihattosonneille syötetyn säilörehun D-arvo oli heikohko (64 prosenttia). Kolmesta kesän aikana käytetystä nurmisäilörehusta kahden säilönnällinen laatu oli erittäin hyvä ja yhden tyydyttävä. Kaura-raiheinälaitumen keskimää- räinen raakavalkuaispitoisuus oli selkeästi suurempi verrattuna timoteilaitu- meen (224 vs. 186 g (kg ka)-1). Nurmisäilörehun raakavalkuaispitoisuus oli 60 147 g (kg ka)-1. Kaura-raiheinälaitumessa oli myös hieman suurempi OIV- pitoisuus ja pienempi NDF-pitoisuus verrattuna timoteilaitumeen ja nurmisäi- lörehuun. Laitumen alku- ja loppukorkeus, koe 1 38 44 15 25 46 56 52 25 53 49 21 37 16 18 35 29 24 23 20 0 10 20 30 40 50 60 8.6.- 16.6. 17.6.- 23.6. 24.6.- 27.6. 28.6.- 5.7. 6.7.- 13.7. 14.7.- 21.7. 22.7.- 29.7. 30.7.- 4.8. 4.8.- 12.8. 13.8.- 23.8. lohko syötössä cm ennen laidunnusta laidunnuksen jälkeen Kuva 2. Laidunruohon alku- ja loppukorkeudet kokeessa 1. Taulukko 1. Kokeessa 1 käytettyjen rehujen keskimääräinen kemiallinen koostumus, rehuarvot ja säilörehun säilönnällinen laatu. Säilörehu Timotei- laidunruoho Yksiv.- laidunruoho Ohra Kuiva-aine, g/kg 290 166 112 898 Kuiva-aineessa, g/kg ka Raakavalkuainen 186 147 224 141 NDF1) 542 530 404 419 OIV2) 82 84 89 109 Raakarasva 39 27 38 34 D-arvo3) 64 68 68 - Energia-arvo, ry/kg ka 0,88 0,93 0,93 1,15 Säilörehun säilönnällinen laatu pH 4,13 Haihtuvat rasvahapot, g/kg ka 22 Maito- ja muurahaishappo, g/kg ka 44 Kokonaistypestä, g/kg N NH4N 5 Liukoinen N 37 1) Neutraalidetergenttikuitu. 2) Ohutsuolesta imeytyvä valkuainen (MTT 2006). 3) Sulavan orgaanisen aineen pitoisuus rehun kuiva-aineessa prosentteina. 61 D-arvo 55 60 65 70 75 80 85 9.6 . 14 .6. 17 .6. 21 .6. 24 .6. 28 .6. 2.7 . 6.7 . 9.7 . 14 .7. 20 .7. 22 .7. 26 .7. 30 .7. 2.8 . 5.8 . 10 .8. 13 .8. 18 .8. % Kuva 3. Laidunruohon D-arvo kokeessa 1. D-arvot ajalta 24.6.–2.8. ovat kau- ra-raiheinälaitumesta ja muut arvot timoteilaitumesta. Koe 2 Laidunlohkojen kuiva-ainesato oli keskimäärin 2 200 kg/ha (700–4 200 kg/ha), ja rikkakasveja oli loppukesästä jopa yli 70 prosenttia ruohon kuiva- aineesta. Rikkakasvit olivat pääasiassa juolavehnää. Laidunruohon alku- ja loppukorkeudet kokeen 1 aikana on esitetty kuvassa 4. Laidunruohon pituus oli ennen laiduntamista keskimäärin 30 cm (15–51 cm) ja laiduntamisen jäl- keen 17 cm (8–27 cm). Tässä kokeessa laidunrehun D-arvo oli keskimäärin 73 prosenttia ja säilörehun D-arvo 71 prosenttia. Laidunrehun D-arvon kehi- tys kesän aikana on esitetty kuvassa 5. Kokeessa käytetty nurmisäilörehu oli säilönnälliseltä laadultaan hyvää (Taulukko 2). Laidunruohossa oli suurempi raakavalkuais- ja OIV-pitoisuus, mutta pienempi NDF-pitoisuus kuin nur- misäilörehussa. Laitumen alku- ja loppukorkeus, koe 2 15 17 23 39 51 33 25 23 40 24 46 8 11 13 22 27 26 14 18 12 15 0 10 20 30 40 50 60 1.6.- 5.6. 6.6.- 9.6. 10.6.- 16.6. 23.6.- 28.6. 29.6.- 4.7. 5.7.- 11.7. 12.7.- 14.7. 15.7.- 18.7 19.7.- 24.7. 25.7.- 27.7. 28.7.- 31.7. lohko syötössä cm ennen laidunnusta laidunnuksen jälkeen Kuva 4. Laidunruohon alku- ja loppukorkeudet kokeessa 2. 62 Taulukko 2. Kokeessa 2 käytettyjen rehujen keskimääräinen kemiallinen koostumus, rehuarvot ja säilörehun säilönnällinen laatu. Säilörehu Laidunruoho Ohra Kuiva-aine, g/kg 230 197 907 Kuiva-aineessa, g/kg ka Raakavalkuainen 171 200 139 NDF1) 508 479 288 OIV2) 88 92 106 Raakarasva 43 39 34 D-arvo3) 71 73 - Energia-arvo, ry/kg ka 0,97 1,00 1,11 Säilörehun säilönnällinen laatu pH 3,78 Haihtuvat rasvahapot, g/kg ka 20 Maito- ja muurahaishappo, g/kg ka 61 Kokonaistypestä, g/kg N NH4N 5 Liukoinen N 50 1) Neutraalidetergenttikuitu. 2) Ohutsuolesta imeytyvä valkuainen (MTT 2006). 3) Sulavan orgaanisen aineen pitoisuus rehun kuiva-aineessa prosentteina. D-arvo % 55 60 65 70 75 80 85 31.5. 5.6. 9.6. 16.6. 23.6. 29.6. 5.7. 12.7. 15.7. 19.7. 25.7. 28.7. % Kuva 5. Laidunruohon D-arvo kokeessa 2. Rehujen rasvahappokoostumus Kokeissa 1 ja 2 käytettyjen rehujen rasvahappokoostumukset on esitetty tau- lukossa 3. Kokeessa 1 säilörehun linoli- ja α-linoleenihappopitoisuudet (C18:2 ja C18:3) olivat monivuotista laidunta suuremmat, mutta säilörehun ja monivuotisen laitumen öljyhappopitoisuudet (C18:1) olivat lähes yhtä suuret. Seuraavana vuonna säilörehussa oli selkeästi enemmän C18:2:a, mutta vä- hemmän C18:3:a kuin laidunruohossa. α-linoleenihappoa oli kaikista tutki- tuista rehuista eniten kokeen 1 kaura-raiheinälaitumessa, jossa sitä oli keski- 63 määrin 70 prosenttia. Kaura-raiheinälaitumessa oli kokeiden rehuista vähiten C18:2:a, jota oli 9,5 prosenttia kokonaisrasvahapoista. Kummassakin kokeessa suurimmat C18:1 ja C18:2 pitoisuudet olivat ohra- näytteissä. Ohran rasvahapoista suurin osa oli C18:2:a, jota oli 58,5 (koe 1) ja 51,3 (koe 2) prosenttia kokonaisrasvahapoista. Kokeen 1 monivuotisessa laitumessa oli tyydyttyneitä rasvahappoja keski- määrin noin 26 prosenttia kokonaisrasvahapoista, mikä oli suurempi pitoi- suus kuin muissa nurmirehuissa. Tyydyttyneiden rasvahappojen osuus oli alhaisin kokeen 1 kaura-raiheinälaitumessa, missä tyydyttyneitä rasvahappoja oli noin 17 prosenttia kaikista rasvahapoista. Kaura-raiheinälaitumen keski- määräinen monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuus oli suurin ko- keissa mitatuista rehuista. Se oli noin 80 prosenttia. Säilörehua ja monivuoti- sia laitumia verrattaessa monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuus oli pienin kokeen 1 timoteilaitumessa (70 prosenttia). Taulukko 3. Kokeessa käytettyjen rehujen rasvahappokoostumukset. Koe 1 Koe 2 Laitumet1) Säilörehu Ohra Laidun Säilörehu Ohra mv yv Rasvahappokoostumus (%) 14:0 myristiinihappo 0,5 0,2 0,1 0,1 0,3 0,4 0,1 16:1 n -7 palmitoleiinihappo 1,6 1,6 1,5 0,1 2,2 2,1 0,1 18:1 n -7 vakseenihappo 0,0 0,0 0,0 0,0 0,4 0,8 1,0 18:2 n -6 linolihappo 14,9 9,5 16,9 58,5 15,1 21,8 51,3 20:0 arakidiinihappo 2,5 0,8 0,3 0,6 1,7 1,0 0,2 22:2 metyyli dokosadienoaatti 0,9 0,4 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 tyydyttyneet 25,8 16,8 20,3 19,7 20,8 21,6 19,7 monityydyttymättömät 70,0 79,9 75,7 64,1 74,5 71,1 60,4 1) mv=monivuotinen timoteilaidun, yv=yksivuotinen kaura-raiheinälaidun 16:0 palmitiinihappo 15,4 12,7 18,6 18,6 14,3 16,6 18,4 18:0 steariinihappo 2,9 2,0 0,8 0,4 2,1 1,5 1,0 18:3 n -3 alfa-linoleenihappo 54,2 70,0 58,8 5,6 59,4 49,3 9,1 18:1 n -9 öljyhappo 2,6 1,8 2,5 16,0 2,0 4,4 17,4 22:0 beheenihappo 2,8 0,8 0,5 0,0 1,8 1,5 0,0 24:0 lignoseriinihappo 1,6 0,4 0,0 0,0 0,5 0,6 0,0 kertatyydyttymättömät 4,2 3,3 4,0 16,1 4,7 7,3 19,8 Eläinten kasvu ja ruhon laatu Koe 1 Laidun- ja pihattosonnien elopainoissa ei ollut merkitseviä eroja kokeessa 1 (Taulukko 4). Laidunsonnit painoivat kokeen alussa keskimäärin 558 ja pi- hattosonnit 547 kg. Kokeen lopussa laidunsonnien elopaino oli 620 ja pihat- 64 tosonnien 619 kg. Laidunsonnien ruhopaino oli elopainosta poiketen suurem- pi kuin pihattosonnien (laidun 335 kg vs. pihatto 323 kg). Laiduntaminen näytti hidastavan päiväkasvua, mutta vaikutus ei ollut suures- ta eläinten välisestä vaihtelusta johtuen tilastollisesti merkitsevä. Laitumella eläinten päiväkasvu oli 827 grammaa ja pihatossa 953 grammaa. Hitaammas- ta päiväkasvusta huolimatta laidunsonnien nettokasvu oli numeerisesti pihat- tosonneja parempaa, koska teurasprosentti oli suurempi laitumella (54,0) kuin pihatossa (52,2) (P<0,01). Nettokasvut olivat 594 (laidun) ja 513 g pv-1 (pi- hatto). Kasvatustavalla ei ollut vaikutusta 6 kk:n iästä teurastukseen asti mi- tattuihin päivä- tai nettokasvuihin (Taulukko 4). Ensimmäisen neljän viikon aikana laidunsonnit laihtuivat (päiväkasvu -569 g pv-1), mutta kasvoivat sen jälkeen teurastukseen asti pihattosonneja nopeam- min (laitumella 1686 ja pihatossa 840 g pv-1). Kokeen eläinten painonkehitys 3 kuukauden iästä teurastukseen asti on esitetty kuvassa 6. Kaikki laidunsonnit luokittuivat ohutrasvaisiin (luokka 2) ja pihattosonneista kahdeksan ohutrasvaisiin ja kaksi keskirasvaisiin (luokka 3). Lihasten kehit- tyneisyydessä ei ollut eroja kasvatustapojen välillä (Taulukko 4). Suurin osa kokeen naudoista luokittui O ja O- luokkiin (keskinkertaisesti kehittyneet lihakset). Laitumella olleista yksi oli luokassa R- (hyvin kehittyneet lihakset). Taulukko 4. Sonnien kasvu- ja teurastulokset kokeessa 1. Laidun Pihatto SEM1) P-arvo Eläinten lukumäärä 9 10 Ryhmien lukumäärä 2 2 Elopaino, kg Kokeen alussa 558 547 16,3 0,649 Kokeen lopussa 620 619 18,1 0,972 Kasvu g pv-1 Päiväkasvu kokeen aikana 827 953 79,4 0,263 Nettokasvu kokeen aikana 594 513 59,7 0,339 Päiväkasvu 6 kk-teurastus 1187 1188 36,8 0,991 Nettokasvu 6 kk-teurastus 668 635 21,0 0,272 Teurastulokset Teuraspaino, kg 335 323 9,9 0,412 Teurasprosentti 54,0 52,2 0,37 0,003 Lihakkuus2) 4,8 4,7 0,25 0,825 Rasvaisuus3) 2,0 2,2 0,10 0,174 Rehunkulutus Syönti, kg ka pv-1 9,9 1) Keskiarvon keskivirhe. 2)EUROP-laatuluokitus, jossa 4=O-, 5=O, 6=O+ ja 7=R- (O=kohtalainen lihakkuus ja R=hyvä lihakkuus). 3)EUROP-laatuluokitus, jossa 2=ohutrasvainen ja 3=keskirasvainen. 65 Kokeen 1 sonnien elopainon kehitys 3 kk iästä teurastukseen 0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500 550 600 650 700 3 3.5 4.5 5.5 6.5 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 17,5 eläimen ikä, kk el op ai no ,k g pihatto laidun laiduntaminen alkoi päättyi laiduntaminen alkoi päättyi Kuva 6. Maitorotuisten sonnien elopainon kehitys kolmen kuukauden iästä teurastukseen asti. Koe 2 Kasvatustapojen välillä ei kokeessa 2 ollut tilastollisesti merkitseviä eroja päivä- tai nettokasvussa. Laidunsonnit näyttivät kuitenkin kasvavan hitaam- min kuin pihattosonnit (Taulukko 5) ja numeerisesti kasvuerot vaikuttivat kohtuullisen suurilta. Päiväkasvut olivat 1 453 (laidun) ja 1 604 g pv-1 (pihat- to) ja nettokasvut 897 (laidun) ja 968 g pv-1 (pihatto). Kasvatustavalla ei ollut vaikutusta 6 kk iästä teurastukseen asti mitattuihin päivä- tai nettokasvuihin. Kokeen eläinten painonkehitys 6 kuukauden iästä teurastukseen on esitetty kuvassa 7. Kasvatustapa ei vaikuttanut hereford-sonnien teurasprosenttiin (Taulukko 5). Pihattoeläinten lihakset olivat hieman paremmin kehittyneet kuin laidun- nautojen, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Pihattosonneissa oli enemmän hyviä R-luokan ruhoja kuin laidunsonneissa. Pihattosonnit olivat keskimäärin rasvaisempia kuin laidunsonnit (P<0,05). Pihatossa neljä sonnia luokittui rasvaisiin (rasvaisuusaste 4), kun taas laitumella kaksi sonnia luokit- tui ohutrasvaisiin (rasvaisuusaste 2). Suurin osa sonneista oli keskirasvaisia (rasvaisuusaste 3). 66 Taulukko 5. Sonnien kasvu- ja teurastulokset kokeessa 2. Laidun Pihatto SEM1) P-arvo Eläinten lukumäärä 15 14 Ryhmien lukumäärä 3 3 Elopaino, kg Kokeen alussa 528 527 10,7 0,943 Kokeen lopussa 614 622 13,4 0,677 Kasvu g pv-1 Päiväkasvu kokeen aikana 1453 1604 93,5 0,256 Nettokasvu kokeen aikana 897 968 65,6 0,441 Päiväkasvu 6 kk-teurastus 1095 1141 30,2 0,279 Nettokasvu 6 kk-teurastus 646 669 19,2 0,396 Teurastulokset Teuraspaino, kg 335 339 7,9 0,727 Teurasprosentti 54,7 54,5 0,36 0,787 Lihakkuus2) 6,3 6,7 0,22 0,222 Rasvaisuus3) 2,9 3,3 0,11 0,011 Rehunkulutus Syönti, kg ka pv-1 10,6 1) Keskiarvon keskivirhe. 2)EUROP-laatuluokitus, jossa 4=O-, 5=O, 6=O+ ja 7=R- (O=kohtalainen lihakkuus ja R=hyvä lihakkuus). 3)EUROP-laatuluokitus, jossa 2=ohutrasvainen, 3=keskirasvainen ja 4=rasvainen. Kokeen 2 sonnien elopainon kehitys 6 kk iästä teurastukseen 250 300 350 400 450 500 550 600 650 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 eläimen ikä, kk el op ai no ,k g pihatto laidun laiduntaminen alkoi Kuva 7. Hereford-sonnien elopainon kehitys kuuden kuukauden iästä teuras- tukseen asti. 67 Ulkofileiden rasvahappokoostumus Koe 1 Ulkofileen rasvahappokoostumukset on esitetty taulukossa 6. Laiduntaminen lisäsi vakseenihapon (18:1n-7), linolihapon (18:2n-6), arakidonihapon (20:4n-6) ja eikosapentaeenihapon (20:5n-3) pitoisuutta verrattuna pihatto- kasvatukseen. Pihattosonnien lihassa oli suuremmat pitoisuudet myristiini- (14:0) ja palmitiinihappoa (16:0) kuin laidunsonneilla. Laiduntaminen ei muuttanut ulkofileen rasvan cis-9, trans-11-CLA:n pitoisuutta: CLA- pitoisuudet olivat 0,11 (pihatto) ja 0,12 (laidun) prosenttia rasvahapoista. Laiduntaminen vähensi tyydyttyneiden rasvahappojen ja lisäsi monityydyt- tymättömien rasvahappojen osuutta ulkofileen rasvahapoista verrattuna pihat- tokasvatukseen. Kertatyydyttymättömien rasvahappojen pitoisuudessa ei ollut merkitsevää eroa. Koe 2 Laiduntaminen lisäsi hereford-sonneilla 18:1n-7, 18:2n-6, CLA:n ja α- linoleenihapon (18:3n-3) pitoisuutta rasvahapoista. Pihattosonnien lihassa taas oli suurempi pitoisuus 16:0 rasvahappoa verrattuna laidunsonneihin. Laiduntamisella ei tässä kokeessa ollut vaikutusta tyydyttyneiden tai tyydyt- tymättömien rasvahappojen pitoisuuksiin naudanlihassa. Laidunsonnien ulko- fileissä oli enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kasvatustavalla ei ollut vaikutusta rasvan n-6/n-3 rasvahappojen suhteeseen. 68 Taulukko 6. Ulkofileen rasvahappokoostumukset (keskiarvo + keskihajonta, tilastollinen merkitsevyys P<0,001 ***, P<0,01 **, P<0,05 *). Rasvahappokoostumus, % Koe 1 Laidun Pihatto Koe 2 Laidun Pihatto 14:0 myristiinihappo 1,63 +0,29 2,26 +0,61 * 1,95 +0,42 2,22 +0,75 14:1 n -5 myristoleiinihappo 0,30 +0,08 0,47 +0,25 0,01 +0,05 0,13 +0,19 * 15:0 pentadekanoiinihappo 0,17 +0,04 0,20 +0,04 0,00 +0,00 0,00 +0,00 16:0 palmitiinihappo 22,79 +1,12 23,80 +0,85 * 20,11 +1,18 21,40 +1,61 * 16:1 n -7 palmitoleiinihappo 2,53 +0,54 3,13 +0,97 2,53 +0,57 2,84 +0,74 17:0 heptadekaanihappo 0,60 +0,14 0,69 +0,09 1,02 +0,20 0,94 +0,20 17:1 10-heptadekeenihappo 0,43 +0,12 0,51 +0,10 0,66 +0,10 0,69 +0,07 18:0 steariinihappo 15,30 +2,12 16,05 +0,90 18,74 +2,20 17,93 +2,22 18:1 n - 7 vakseenihappo 1,62 +0,21 1,40 +0,15 * 1,80 +0,18 1,57 +0,15 *** 18:1 n - 9 öljyhappo 42,34 +1,87 42,40 +2,30 34,06 +1,60 34,61 +2,01 18:2 n - 6 linolihappo 5,97 +1,91 3,96 +1,23 * 8,44 +1,67 6,88 +2,01 * 18:2 cis-9, trans-11-CLA 0,12 +0,06 0,11 +0,04 0,42 +0,15 0,28 +0,09 ** 18:3 n - 3 alfa -linoleenihappo 0,78 +0,21 0,69 +0,16 2,00 +0,37 1,53 +0,33 ** 20:0 arakidiinihappo 0,07 +0,02 0,08 +0,02 0,11 +0,06 0,11 +0,04 20:1 n -9 eikoseenihappo 0,18 +0,07 0,18 +0,10 0,06 +0,06 0,05 +0,04 20:2 n -6 eikosadieenihappo 0,00 +0,00 0,02 +0,05 0,25 +0,08 0,25 +0,08 20:3 dihomolinoleenihappo 0,00 +0,00 0,00 +0,00 0,39 +0,13 0,38 +0,14 20:4 n - 6 arakidonihappo 1,56 +0,76 0,90 +0,35 * 2,69 +0,77 2,78 +1,40 20:5 n - 3 eikosapentaeenihappo 0,13 +0,10 0,05 +0,05 * 0,75 +0,24 0,59 +0,39 22:5 n - 3 dokosapentaeenihappo 0,28 +0,19 0,15 +0,08 1,05 +0,28 1,05 +0,47 tunnistamaton rasvahappo 3,18 +0,48 2,97 +0,55 2,95 +0,98 3,78 +1,16 * tyydyttyneet 40,56 +2,82 43,07 +1,28 * 41,94 +3,15 42,59 +4,28 kertatyydyttymättömät 47,42 +2,38 48,10 +2,26 39,13 +2,14 39,89 +2,10 monityydyttymättömät 8,84 +3,06 5,86 +1,66 * 15,98 +3,17 13,74 +4,52 n6/n3 3,10 +0,25 3,32 +0,64 Ulkofileiden laatu Koe 1 Ulkofileiden aistinvaraisessa laadussa ei ollut merkitseviä eroja, mutta kah- den pihattosonnin ulkofileet olivat tervalihaisia eli lihaa ei voitu raakakypsyt- tää korkean pH-arvon takia. Kasvatustavalla ei ollut merkitsevää vaikutusta lihan väriin (Taulukko 7). Laidunsonnien ulkofileet vaikuttivat kahden en- simmäisen viikon aikana mureammilta, maukkaammilta ja yhteispisteiltään paremmilta kuin pihattosonnien ulkofileet, mutta erot eivät olleet tilastollises- ti merkitseviä. Taulukko 7. Ulkofileen väri kokeessa 1 (keskiarvo + keskihajonta). Kasvatus- tapojen välillä ei ollut merkitseviä eroja. pihatto laidun Vaaleus, L-arvo 36,7 + 1,4 35,7 + 1,3 Punaisuus, a-arvo 25,8 + 2,0 24,6 + 1,3 Keltaisuus, b-arvo 8,7 + 0,9 8,2 + 0,5 69 Koe 2 Raakakypsytysajan pidetessä 8 päivästä 31 päivään ulkofileiden mureus pa- rani (P<0,001). Samalla myös ulkofileiden maku parani, mutta lihan mehuk- kuudessa ei tapahtunut muutosta. Pihattosonnin ulkofilee oli 31 vuorokauden raakakypsytyksen jälkeen mureampaa kuin laidunsonnin (P<0,01). Tutkittu- jen ulkofileiden väri (vaaleus, punaisuus ja keltaisuus) olivat normaaleja (Taulukko 8). Laidunsonnien liha oli väriltään tummempaa kuin pihattoson- nien (P<0,05). Pihattosonnien liha taas oli punaisempaa ja keltaisempaa kuin laidunsonnien (P<0,05). Taulukko 8. Ulkofileen väri kokeessa 2 (keskiarvo + keskihajonta). pihatto laidun tilastollinen merkitsevyys1) Vaaleus, L-arvo 41,0 + 1,8 39,2 + 2,1 * Punaisuus, a-arvo 27,8 + 1,6 26,6 + 1,0 * Keltaisuus, b-arvo 10,4 + 0,7 9,6 + 0,8 * 1)Tilastollinen merkitsevyys: (* P<0,05), (** P<0,01), (*** P<0,001). Tulosten tarkastelu Rehun määrä, laatu ja syönti Kokeessa 1 käytetty puolen hehtaarin laidunala sonnia kohden oli riittävä ja eläimillä oli runsaasti syötävää. Laitumen hyväksikäyttöä olisi todennäköi- sesti voinut tehostaa lisäämällä hieman eläintiheyttä. Lypsylehmille suositel- laan pinta-alaksi alkukesästä 0,17–0,2 ha, keskikesällä pikalaidunten kanssa 0,2–0,3 ha ja loppukesällä 0,3–0,45 ha (Sairanen & Virkajärvi 2002). Kokeen 2 laidunsonneilla ei ollut lainkaan käytössä täydentävää yksivuotista laidunta, ja laitumen kokonaispinta-ala sonnia kohti oli pienempi kuin ko- keessa 1. Laidunlohkoilta ennen syöttöä mitattu timoteinurmen keskimääräi- nen kuiva-ainesato/ha oli kokeessa 2 lähes puolta alhaisempi kuin kokeessa 1 (2 200 kg vs. 4 300 kg), mikä saattoi vaikuttaa kokeen 2 laidunsonnien rehun syöntiin. Suupalan koon suureneminen lisää enemmän rehun syöntiä kuin pureskelutiheyden tai laiduntamiseen käytetyn ajan lisääntyminen (Forbes 1988). Suupalan kokoon vaikuttavat muun muassa ruohon pituus (Wade ym. 1989, Laca ym. 1992), tiheys (Laca ym. 1992) ja lehtien osuus ruohosta (Forbes 1988). Monivuotisessa timoteinurmessa oli kummassakin kokeessa runsaasti rikkakasveja, jotka heikentävät laidunruohon maittavuutta ja rehu- arvoa (Virkajärvi 2002). 70 Ruohon riittävyyttä kuvaava nurmen pituus mitattiin ennen lohkojen vaihtoa. Kasvusto ehti joillakin syöttökerroilla kasvaa liian pitkäksi ennen lohkon vaihtoa, ja osittain korsiintunut rehu ei maittanut sonneille. Laidunruoho on parhaimmillaan naudan kannalta, kun se on vähintään 25 cm ja enintään 35– 40 cm korkeaa, ja lehtiä on 65–80 prosenttia kuiva-aineesta (Sairanen & Vir- kajärvi 2002). Ruohon rasvahapoista on 60–75 prosenttia monityydyttymätöntä linoleeni- happoa (C18:3). Linoli- ja palmitiinihappo (C18:2 ja C16:0) ovat C18:3 jäl- keen seuraavaksi yleisimmät rasvahapot ruohossa (McDonald ym. 2002, Boufaïed ym. 2003, Clapham ym. 2005). Viljojen merkittävimmät rasvahapot ovat C18:2 ja öljyhappo (C18:1) (McDonald ym. 2002). Boufaïedin ym. (2003) kokeessa ruohon öljyhappopitoisuus oli suurempi kuin säilörehun, mutta säilörehussa oli suuremmat pitoisuudet palmitiini-, linoli- ja linoleenihappoa kuin ruohossa. Tässä raportoitujen tutkimusten rehujen eri rasvahapot määritettiin prosenttiosuutena kokonaisrasvahapoista ja niiden pitoisuutta rehun kuiva-aineessa ei selvitetty. Kokeessa 1 C16:0, C18:2 ja C18:3 pitoisuudet olivat suuremmat säilörehussa kuin monivuotises- sa laitumessa samansuuntaisesti kuten Boufaïedin ym. (2003) kokeessa, mut- ta kokeessa 2 C18:3 pitoisuus oli suurempi laidunruohossa kuin säilörehussa. Sonnien kasvu Sonnien kasvuissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Kokeen 1 maitoro- tuisten sonnien keskimääräinen päiväkasvu näytti olevan laitumella pihat- tosonneja pienempi. Laidunsonnien teurasprosentti oli kuitenkin suurempi, ja niiden nettokasvu oli pihattosonneja parempi. Tässä kokeessa mitatulle teu- rassaannin erolle voi olla useita mahdollisia selityksiä kuten esimerkiksi pun- nitustulosten luotettavuus. Elopainoon vaikuttaa muun muassa ruuansulatus- kanavassa olevan rehun paino, mikä mahdollisesti oli laitumella tehdyissä punnituksissa alhaisempi kuin pihatossa. Laitumella sonnit joutuivat liikku- maan enemmän, kun ne koottiin punnittavaksi. Lisäksi paremmin sulavan laidunruohon viipymäaika ruuansulatuskanavassa on todennäköisesti lyhy- empi kuin säilörehun, ja siten ruuansulatuskanavan täyteisyys ja pötsin koko saattaisivat olla pienemmät laitumella kuin pihatossa. Kokeessa 1 sonnit punnittiin alku- ja loppupunnituksen lisäksi myös kaksi kertaa koejakson aikana. Laidunsonnit laihtuivat ensin päästyään laitumelle, mutta niiden kasvu kiihtyi laidunkauden lopussa. Samansuuntainen havainto on tehty myös Scollanin ym. (2001) tutkimuksessa härillä. Kokeen 2 sonnit punnittiin vain laidunkauden alussa ja lopussa. Ne olivat laitumella myös suhteellisen lyhyen aikaa, vain kaksi kuukautta. 71 Kokeessa 2 ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa kasvuissa, mutta sekä päi- vä- että nettokasvut näyttivät olevan keskimäärin alhaisempia laitumella kuin pihatossa. Pihattosonnien ruhot olivat rasvaisempia kuin laidunsonnien ruhot. Laidunsonnien runsaampi liikkuminen mahdollisesti vähensi ruhojen rasvai- suutta. Sonnien käyttäytymistarkkailussa havaittiin, että laidunsonnit olivat aktiivisempia (Kuva 8), ja ne söivät suuremman osan vuorokaudesta kuin pihattosonnit. Eläimet tarvitsivat mahdollisesti enemmän aikaa ravinnontar- peen tyydyttämiseen laitumella kuin pihatossa. Kuva 8. Siirto uudelle laidunlohkolle aiheutti usein nahistelua. Kuva: Susanna Jansson. Sonnien suhteellisen heikko keskimääräinen kasvu kokeessa 1 koejakson aikana selittyy osin sillä, että kyseessä olivat kasvatuskauden viimeiset pari kuukautta, jolloin eläinten kasvu oli selvästi hitaampaa alkukasvatuskauteen verrattuna. Kokeen 1 koko kasvatusajalle laskettu keskimääräinen päiväkasvu oli 1 207 g pv-1, jota voidaan pitää varsin kohtuullisena maitorotuisille son- neille. Monissa aikaisemmissa tutkimuksissa koko kasvatuskauden tasaisesti rehua saaneiden nautojen kasvu on myös hidastunut kasvatuskauden loppu- vaiheessa (Carstens ym. 1991, Ryan ym. 1993). Tämä on luonnollista, sillä nauta kasvaa sigmoidisen kasvukäyrän mukaan: kasvu kiihtyy vasikan saa- vuttaessa puberteetti-iän (n. ½-v) ja kun sukukypsyys saavutetaan, kasvu taas hidastuu (Allen & Kilkenny 1984). Kokeen 2 hereford-sonnien päiväkasvu taas kiihtyi kokeen aikana, koska koetta edeltänyt ruokinta ei ollut voimakas- ta ja sonnit olivat kasvaneet heikosti koetta edeltävällä ajanjaksolla. 72 Lihan rasvahappokoostumus Rasvahappojen vaikutusta ihmisten terveyteen on tutkittu runsaasti viime vuosina. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan kuluttajien pitäisi vä- hentää tyydyttyneiden ja transrasvahappojen (ns. kova rasva) saantia sekä lisätä kerta- ja monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta rasvan saannis- ta (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005). Omega-3 (n-3) rasvahapoista erityisesti eikosapentaeenihapon (20:5n-3) ja dokosaheksaeenihapon (22:6n- 3) on havaittu ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja. Myös α-linoleenihapolla (18:3n-3) saattaa olla terveyttä edistäviä vaikutuksia (Simopoulos 1999). Naudan lihaksensisäisen rasvan rasvahapoista on noin 47 prosenttia tyydytty- neitä, 42 prosenttia kertatyydyttymättömiä ja 4 prosenttia monityydyttymät- tömiä (Scollan 2003). Pötsibakteerit hydrogenoivat rehun tyydyttymättömiä rasvahappoja, minkä vuoksi märehtijän varastorasvoissa on runsaasti tyydyt- tyneitä rasvahappoja (McDonald ym. 2002). Naudanlihassa on kuitenkin edullisempi n-6 ja n-3 rasvahappojen suhde kuin esimerkiksi sianlihassa (Wood & Enser 1997), minkä lisäksi märehtijöistä peräisin olevat maito- ja lihatuotteet ovat konjugoidun linolihapon (CLA) pääasiallinen lähde ihmisillä (Wood & Enser 1997, McGuire & McGuire 2000). CLA:lla on havaittu useita terveysvaikutuksia muun muassa syöpää ehkäise- vä vaikutus (Ip ym. 1999). Linolihappoa sisältävien rehujen syöttäminen vaikuttaa lisäävän tehokkaimmin naudanlihan CLA-pitoisuutta. Karkearehu- jen, kuten esimerkiksi ruohon tai palkokasveista tehdyn heinän syöttäminen näyttäisivät muodostavan pötsiin sellaiset olosuhteet ja mikroflooran, jotka edistävät CLA:n muodostumista ja kertymistä kudoksissa (Mir ym. 2004). Kokeessa 1 laiduntaminen vähensi tyydyttyneiden rasvahappojen ja lisäsi monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta ulkofileen rasvahapoista ver- rattuna pihattokasvatukseen. Kertatyydyttymättömien rasvahappojen pitoi- suudessa ei ollut merkitsevää eroa. Kokeessa 2 laiduntaminen taas ei vaikut- tanut tyydyttyneiden, monityydyttymättömien tai kertatyydyttymättömien rasvahappojen kokonaispitoisuuksiin. Frenchin ym. (2000) tutkimuksessa laiduntaminen ja väkirehuannoksen pienentäminen vähensivät tyydyttyneiden rasvahappojen osuutta lihaksensisäisestä rasvasta. Kokeessa 2 laiduntaminen lisäsi hereford-sonnien cis-9, trans-11 CLA:n pitoisuutta kokonaisrasvahapoista verrattuna pihattokasvatukseen, mutta ko- keessa 1 kasvatustavalla ei ollut vaikutusta cis-9, trans-11-CLA:n pitoisuu- teen. Ulkomaisissa tutkimuksissa laiduntamista on usein verrattu väkirehu- valtaiseen ruokintaan. Tässä tutkimuksessa sekä laidun- että pihattokasvatuk- sessa eläimet saivat yhtä paljon väkirehua. Kokeissa 1 ja 2 saatuihin erilaisiin rasvahappotuloksiin vaikuttivat mahdollisesti kokeissa käytetyt erirotuiset eläimet ja kokeessa 1 käytetty kaura-raiheinälaidun, jota ei ollut lainkaan kokeessa 2. 73 Hereford-sonnien lihaksensisäisen rasvan cis-9, trans-11-CLA-pitoisuudet olivat sekä laitumella että pihattokasvatuksessa suuremmat kuin maitorotui- silla sonneilla. Herefordien cis-9, trans-11-CLA-pitoisuus oli keskimäärin 0,35 ja maitorotuisten sonnien 0,11 prosenttia kokonaisrasvahapoista. Maito- rotuisten sonnien cis-9, trans-11-CLA-pitoisuus vaikutti pieneltä verrattuna ulkomaisissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin. cis-9, trans-11-CLA- pitoisuudet olivat Realinin ym. (2004) kokeessa hereford-härillä 0,23–0,41 prosenttia, Frenchin ym. (2000) kokeessa liharoturisteytyshärillä 0,37–1,08 prosenttia, Nuernbergin ym. (2002) kokeessa simmental-sonneilla 0,56–0,60 ja holstein-härillä 0,52–0,55 prosenttia sekä Griswoldin ym. (2003) kokeessa angus-herefordristeytyshärillä 0,25–0,31 prosenttia rasvahapoista. Laidunta- minen on monissa tutkimuksissa lisännyt CLA:n pitoisuutta naudanlihassa (Realini ym. 2004, Garcia ym. 2005), mutta Nuernbergin ym. (2002) tutki- muksessa laiduntaminen ei muuttanut simmental-sonnien ja holstein-härkien lihan CLA-pitoisuutta, kun sitä verrattiin väkirehuruokintaan. Johtopäätökset Kasvatustavalla (loppukasvatus joko laitumella tai pihatossa) ei ollut tilastol- lisesti merkitsevää vaikutusta koko kasvatuskauden ajalle laskettuihin kasvu- tuloksiin. Laidunnusjakson aikana päiväkasvut näyttivät olevan hieman hei- kompia laitumella kuin pihatossa. Eläinyksilöiden välillä oli kuitenkin suurta vaihtelua kasvutuloksissa eivätkä laidunkauden kasvuerotkaan muodostuneet tilastollisesti merkitseviksi ryhmien välillä. Hereford-sonnien kokeessa lai- tumen kuiva-ainesato oli heikompi kuin maitorotuisten sonnien kokeessa, mikä mahdollisesti aiheutti, että maitorotuisia tehokkaampina karkearehun hyödyntäjänä pidetyt hereford-sonnitkin näyttivät saavuttavan heikommat kasvutulokset laitumella kuin pihatossa. Hereford-sonnit rasvoittuivat enem- män pihatossa kuin laitumella. Mahdollinen syy on laidunsonnien suurempi aktiivisuus. Laidunsonnit käyttivät myös enemmän aikaa syömiseen kuin pihattosonnit. Maitorotuisten sonnien teurasprosentti oli suurempi laitumella kuin pihatossa. Laiduntavat sonnit tarvitsevat hyvälaatuisen laidunruohon lisäksi väkirehua, jotta kasvu ei hidastuisi liikaa. Väkirehuannos on arvioitava laitumen laadun mukaan. Sonneille on oltava tarjolla riittävästi hyvälaatuista ruohoa, mikä osaltaan myös varmistaa, että eläimet pysyvät aitauksessa. Tässä kokeessa käytetty tavallinen kahden langan sähköaita riitti pitämään sonnit laitumella, eikä karkaamisia tapahtunut. Sonnit pitää kuitenkin totuttaa sähköaitaan jo vasikkaiässä, koska isokokoisten sonnien totuttaminen on jo hankalaa. Yli vuodenikäisten sonnien laiduntaminen on tässä esitettyjen tutkimustulos- ten perusteella mahdollista, mutta se vaatii äärimmäistä huolellisuutta ja asi- aan paneutumista, eikä ole kaikille tiloille sopiva kasvatusmalli. Laidunjärjes- telyt on suunniteltava niin, että eläinten siirto ja huolto pystytään järjestä- 74 mään turvallisesti. Eläimille pitäisi olla käsittelyaitaus eikä sonneja saa siirtää tai hoitaa yksin. Alle vuoden ikäisen vasikan laidunalan tarve on vähintään 0,15–0,2 ha ja yli vuoden ikäisen sonnin 0,20–0,35 ha (peltolaidun). Laiduntamisen vaikutus lihaksensisäisen rasvan rasvahappokoostumukseen oli erilainen kokeissa 1 ja 2. Maitorotuisilla sonneilla kasvatustavalla ei ollut vaikutusta rasvan cis-9, trans-11-CLA:n pitoisuuteen. Laiduntaminen muutti kuitenkin rasvahappokoostumusta terveellisemmäksi, koska se lisäsi moni- tyydyttymättömien ja vähensi tyydyttyneiden rasvahappojen osuutta koko- naisrasvahapoista. CLA-pitoisuus oli pihatossa 0,11 ja laitumella 0,12 pro- senttia kokonaisrasvahapoista. Kokeen 1 maitorotuisten sonnien rasvan kes- kimääräinen CLA-pitoisuus oli alhaisempi kuin herefordeilla. Herefordeilla rasvan cis-9, trans-11-CLA- ja α-linoleenihappopitoisuus suurenivat laitu- mella. CLA-pitoisuus oli pihatossa 0,28 ja laitumella 0,42 prosenttia koko- naisrasvahapoista. Laiduntaminen ei muuttanut herefordien ulkofileen tyydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen kokonaispitoisuuksia. Kasvatustavalla ei ollut vaikutusta rasvahappojen n-6/n-3-suhteeseen. Kokeissa 1 ja 2 käytetyt laitu- met olivat hieman erilaiset: maitorotuisilla sonneilla oli käytössä monivuoti- sen laitumen lisäksi yksivuotinen kaura-raiheinälaidun, jota ei ollut lainkaan hereford-sonneilla. Väkirehun määrä oli yhtä suuri kummassakin kokeessa. Näiden tulosten perusteella on vaikea sanoa, miten laiduntaminen vaikuttaa lihan rasvahappokoostumukseen, koska kahden kesän tuloksissa vaikutukset kohdistuivat suureksi osaksi eri rasvahappoihin. Laiduntaminen lisäsi kum- massakin kokeessa vakseeni- ja linolihapon pitoisuutta. Kirjallisuus Allen, D. & Kilkenny, B. 1984. Planned beef production. 2nd ed. London: Granada. 229 s. AOAC. 1990. Official Methods of Analysis. Arlington, VA: Association of Official Analytical Chemists. 1298 s. Baker, R.D. & Gibb, M.J. 1995. The performance and changes in body com- position of steers offered cut grass or grazing following three patterns of nutrition in winter. Animal Science 60 (3): 419–427. Boufaïed, H., Chouinard, P.Y., Tremblay, G.F., Petit, H.V., Michaud, R. & Bélanger, G. 2003. Fatty acids in forages. I. Factors affecting concentra- tions. Canadian Journal of Animal Science 83: 501–511. Carstens, G.E., Johson, D.E., Ellenberger, M.A. & Tatum, J.D. 1991. Physical and chemical components of the empty body during compensatory growth in beef steers. Journal of Animal Science 69: 3251–3264. 75 Clapham, W.M., Foster, J.G., Neel, J.P.S., & Fedders, J.M. 2005. Fatty Acid Composition of Traditional and Novel Forages. Journal of Agricultural and Food Chemistry 53: 10068–10073. Comerford, J.W., Harpster, H.W. & Baumer, V.H. 2001. The effects of graz- ing, liquid supplements, and implants on feedlot performance and carcass traits of Holstein steers. Journal of Animal Science 79 (2): 325–332. Dewhurst, R.J., Scollan, N.D., Youell, S.D., Tweed, J.K.S. & Humphreys, M.O. 2001. Influence of species, cutting date and cutting interval on the fatty acid composition of grasses. Grass and Forage Science 56: 68–74. Dougherty, C.T., Collins, M., Bradley, N.W., Cornelius, P.L. & Lauriault, L.M. 1990. Moderation of ingestive behaviour of beef cattle by grazing-induced changes in lucerne swards. Grass and Forage Science 45: 135–145. Forbes, T.D.A. 1988. Researching the plant animal interface: the investiga- tion of ingestive behaviour in grazing animals. Journal of Animal Science 66:2369–2379. French, P., Stanton, C., Lawless, F., O’Riordan, E.G., Monahan, F.J., Caffrey, P.J. & Moloney, A.P. 2000. Fatty acid composition, including con- jugated linoleic acid, of intramuscular fat from steers offered grazed grass, grass silage, or concentrate-based diets. Journal of Animal Science 78: 2849–2855. Friedel, K. 1990. Die Schätzung des energetischen Futterwertes von Grobfutter mit Hilfe einer Cellulasemethode. [The estimation of the energetic feeding value of roughages by means of a cellulase method]. Wissenschaftliche Zeitschrift Universitet Rostock, N-Reihe 39: 78–86. Garcia, P.T., Pensel, N.A., Latimori, N.J., Kloster, A.M., Amigone, M.A. & Casal, J.J. 2005. Intramuscular lipids in steers under different grass and grain regimen. Fleisch wirtschaft international 1: 27–31. Griswold, K.E., Apgar, G.A., Robinson, R.A., Jacobson, B.N., Johnson, D. & Woody, H.D. 2003. Effectiveness of short-term feeding strategies for alter- ing conjugated linoleic acid content of beef. Journal of Animal Science 81: 1862-1871. Hakkola, H. & Joki-Tokola, E. 1987. Eri tavoin korjatut nurmirehut lihanauto- jen ruokinnassa. Teoksessa: Pulli, S., Näsi, M., Vainio-Mattila, I. Hartikai- nen, H. & Haapa, M. (toim.). Maataloustieteen päivät. Suomen Maatalous- tieteellisen Seuran tiedote no 9. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura. s. 56–64. Hara, A. & Radin, N. S. 1978. Lipid extraction of tissues with a low-toxicity solvent. Analytical Biochemistry 50: 420–426. 76 Helander, J. 1997. Kesäruokintavaihtoehtojen kannattavuus. Teoksessa: Laiduntaminen ja laitumen hyväksikäyttö. Suomen Nurmiyhdistyksen jul- kaisu no 9. Helsinki: Suomen Nurmiyhdistys. s. 19–24. Huida, L., Väätäinen, H. & Lampila, M. 1986. Comparison of dry matter con- tents in grass silages as determined by oven drying and gas chroma- tographic water analysis. Annales Agriculturae Fenniae 25: 215–230. Ip, C., Banni, S., Angioni, E., Carta, G., McGinley, J., Thompson, H.J., Barbabano, D. & Bauman, D. 1999. Conjugated linoleic acid-enriched but- ter alters mammary gland morphogenesis and reduces cancer risk in rats. Journal of Nutrition 129: 2135–2142. Laca, E.A., Ungar, E.D., Seligman, N., & Demment, M.W. 1992. Effects of sward height and bulk density on bite dimensions of cattle grazing ho- mogenous swards. Grass and Forage Science 47: 91-102. MAFF 1975. Energy allowances and feeding systems for ruminants. Techni- cal Bulletin 33. London: Ministry of Agriculture, Fisheries and Food. Her Majesty’s Stationery Office. 79 s. MAFF 1981. Animal Science 1979. ADAS Reference Book 254. London: Ministry of Agriculture, Fisheries and Food. Her Majesty’s Stationery Of- fice. 103 s. MAFF 1984. Energy allowances and feeding systems for ruminants. ADAS Reference Book 433. London: Ministry of Agriculture, Fisheries and Food. Her Majesty’s Stationary Office. 85 s. McDonald, P., Edwards, R.A., Greenhalgh, J.F.D. & Morgan, C.A. 2002. Animal nutrition. 6. painos. Harlow: Prentice Hall. 693 s. ISBN 0 582 41906 9. McGuire, M.A. & McGuire, M.K. 2000. Conjugated linoleic acid (CLA): A ru- minant fatty acid with beneficial effects on human health. Proceedings of the American Society of Animal Science 1999. Saatavissa internetistä: http://www.asas.org/jas/symposia/proceedings/0938.pdf. Viitattu 31.10.2006. Metcalfe, L. D. & Schmitz, A. A. 1961. The rapid preparation of fatty acid esters for gaschromatographic analysis. Analytical Chemistry 33: 363– 364. Mir, P.S., McAllister, T.A., Scott, S., Aalhus, J., Baron, V., McCartney, D., Charmley, E., Goonewardene, L., Basarab, J., Okine, E., Weselake, R.J. & Mir, Z. 2004. Conjugated linoleic acid-enriched beef production. Ameri- can Journal of Clinical Nutrition 79 (Suppl.): 1207S–1211S. Moisio, T. & Heikonen, M. 1989. A titration method for silage assessment. Animal Feed Science and Technology 22: 341–353. 77 MTT 2006. Rehutaulukot ja ruokintasuositukset [verkkojulkaisu]. Jokioinen: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Julkaistu 14.2.2006, [viitattu 3.1.2007]. Saatavissa internetistä: http://www.agronet.fi/rehutaulukot/. URN:NBN:fi-fe20041449. Nisula, H. & Hakkola, H. 1979. Lihanautojen määrän vaikutus laitumen sa- toon. Kehittyvä maatalous 42. Helsinki: Maatalouden tutkimuskeskus. s. 12–22. Nousiainen, J., Ahvenjärvi, S., Rinne, M., Hellämäki, M., and Huhtanen, P. 2004. Prediction of indigestible cell wall fraction of grass silage by near in- frared reflectance spectroscopy. Animal Feed Science and Technology 115: 295–311. Nuernberg, K., Nuernberg, G. Ender, K., Lorenz, S., Winkler, K. , Rickert , R. & Steinhart, H. 2002. N-3 fatty acids and conjugated linoleic acids of longissimus muscle in beef cattle. European Journal of Lipid Science and Technology 104:8. s. 463–471. Pirkkalainen, T. 1998. Nuorenkarjan laiduntaminen. Teoksessa: Nurmenvilje- ly. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja no 920. Tieto tuottamaan 77. Toi- nen painos. Kokemäki: Maaseutukeskusten liitto. s. 92. Puurunen, T. & Lampinen, K. 2002. Nurmenviljelyn suunnittelu ja talous. Teoksessa: Laiduntaminen kannattaa: Tieto tuottamaan 99. ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja nro 984 s. 5–9. Realini, C.E., Duckett, S.K., Brito, G.W., Dalla Rizza, M. & De Mattos, D. 2004. Effect of pasture vs. concentrate feeding with or without antioxi- dants on carcass characteristics, fatty acid composition, and quality of Uruguayan beef. Meat Science 66: 567–577. Realini, C.E., Hodgson, J., Morris, S.T. & Purchas, R.W. 1999. Effect of sward surface height on herbage intake and performance of finishing beef cattle. New-Zealand Journal of Agricultural Research 42 (2): 155–164. Ryan, W.J., Williams, I.H. & Moir, R.J. 1993. Compensatory growth in sheep and cattle. 1. Growth pattern and feed intake. Australian Journal of Agri- cultural Research 44: 1609–1621. Sairanen, A. & Virkajärvi, P. 2002. Lypsykarjan laiduntaminen. Teoksessa: Puurunen, T & Teräväinen, H. (toim.). Laiduntaminen kannattaa. Tieto tuottamaan 99. Helsinki: ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 984 s. 46–63. Schiemann, R., Nehring, K., Hoffmann, L., Jentsch, W. & Chudy, A. 1972. Energetische Futterbewertung und Energienormen. Berlin: VEB Deutcher Landwirtschafsverlag. 344 s. 78 Scollan, N. 2003. Strategies for optimising the fatty acid composition of beef. Iger Innovations 7: 41–45. Saatavissa internetistä: http://www.iger.bbsrc.ac.uk/Publications/Innovations/In2003/Ch7.pdf. Vii- tattu 30.11.2006. Scollan, N.D., Sargeant, A., McAllan, A.B. & Dhanoa, M.S. 2001. Protein supplementation of grass silages of differing digestibility for growing steers. Journal of Agricultural Science. 136: 89–98. Simopoulos, A.P. 1999. Essential fatty acids in health and chronic disease. The American Journal of Clinical Nutrition 70: 560S-569S. Saatavissa in- ternetistä: http://www.ajcn.org/cgi/reprint/70/3/560S. Viitattu: 3.1.2007. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. 2005. Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon. Edita Prima Oy: Helsinki 2005. Saatavis- sa internetistä: http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/FIN11112005.pdf. Viitattu 20.10.2006. ISBN 951-37-4501-5 Van Soest, P.J., Robertson, J.B. & Lewis, B.A. 1991. Methods for dietary fibre, neutral detergent fibre and nonstarch polysaccharides in relation to animal nutrition. Journal of Dairy Science 74: 3583–3552. Virkajärvi, P. 2002. Laidunnurmen perustaminen. Teoksessa: Puurunen, T & Teräväinen, H. (toim.). Laiduntaminen kannattaa. Tieto tuottamaan 99. Helsinki: ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 984 s. 46–63. Wade, M.H., Peyraud, J.L., Lemaire, G. & Comeron, E.A. 1989. The Dynam- ics of daily area and depth of grazing and herbage intake of cows in a five-day paddock system. Proceedings of 16th International Grassland Congress, Nice, France, 1111-1112. Wood, J.D. & Enser, M. 1997. Factors influencing fatty acids in meat and the role of antioxidants in improving meat quality. British Journal of Nutrition 78 (Suppl.): S49–S60. 79 Laidunnuksen vaikutus sonnien käyttäytymiseen Leena Tuomisto1), Paula Martiskainen2), Arto Huuskonen1) ja Leena Ahola2) 1) MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimus- asemantie 15, 92400 Ruukki, leena.tuomisto@mtt.fi, arto.huuskonen@mtt.fi 2) Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio, paula.martiskainen@uku.fi, leena.ahola@uku.fi Tiivistelmä Suomessa sonnien laiduntaminen on harvinaista. Syynä ovat esimerkiksi sonnien aktiivinen ja aggressiivisuuteenkin taipuvainen luonne sekä käsitys sonneista rauhattomina ja heikkoina laiduntajina. Vertailimme sonnien käyt- täytymistä laitumella ja eristämättömässä pihatossa. Kokeessa oli mukana 19 maitorotuista ja 29 hereford-rotuista sonnia kahtena kesänä. Laidunkauden alussa puolet sonneista siirrettiin 4–5 eläimen ryhminä laitumelle ja puolet samansuuruisina ryhminä eristämättömään osakuivike- pohjaiseen pihattoon, jossa oli tilaa 6,4 m2 eläintä kohti. Kaikki laidunsonnit olivat olleet laitumella vasikkana. Sonnit saivat pihatossa vapaasti nurmisäi- lörehua ja sekä pihatossa että laitumella ohra- ja kivennäislisän. Laidunkau- den aikana sonnien käyttäytymistä tarkkailtiin kesä- ja heinäkuussa hetkelli- sellä ja yksi-nolla-seurannalla yhden vuorokauden ajan. Sonnien ajankäyttö oli hyvin samanlaista laitumella ja pihatossa. Suurimmat erot olivat syömiseen ja märehtimiseen käytetyssä ajassa. Sosiaalisessa käyt- täytymisessä, turkin hoidossa, levossa ja joutilaana seisomisessa ei koeryh- mien välillä ollut eroja tai erot olivat pieniä. Sonnit liikkuivat laitumella enemmän kuin pihatossa. Kielenpyöritystä havaittiin harvoin, eikä koeryhmi- en välillä ollut eroa sen esiintymisessä. Sonnien syömis- ja makuukäyttäyty- minen oli synkronisempaa laitumella kuin pihatossa. Laiduntaminen onnistui suhteellisen yksinkertaisin järjestelyin, eikä sonnien aktiivinen luonne vaikeuttanut sitä. Stereotyyppisen kielenpyörityksen vähäi- syys voi merkitä, etteivät sonnit kummassakaan ympäristössä kokeneet voi- makasta turhautumista. Ahtaampi elinympäristö ei pihattosonneilla johtanut aggressioiden lisääntymiseen laidunsonneihin verrattuna, mutta vähensi käyt- täytymisen synkronisuutta. Tilavan laitumen tarjoama mahdollisuus lajityy- pilliseen laumakäyttäytymiseen saattoi siten parantaa laidunsonnien hyvin- vointia. Avainsanat: naudanlihantuotanto, tuotantoympäristö, laiduntaminen, pihatto, sonnit, käyttäytyminen, hyvinvointi 80 Johdanto Laiduntaminen on Suomessa perinteisesti ollut lypsy- ja emolehmien etuoi- keus. Tavanomaisessa naudanlihantuotannossa lähes kaikki sonnivasikat ja sonnit kasvatetaan ympäri vuoden sisätiloissa tai eristämättömissä pihatoissa. Useat tekijät ovat syynä vähäiseen kiinnostukseen sonnien laiduntamista kohtaan. Sonnien aktiivinen ja varsinkin maitoroduilla aggressiivisuuteenkin taipuvainen luonne voi vaikeuttaa laiduntamisen käytännön toteuttamista ja edellyttää huolellisia aitausjärjestelyjä. Lisäksi sonneja pidetään rauhattomina ja heikkoina laiduntajina (Pirkkalainen 1998). Lehmillä laiduntamista on tutkittu paljon, ja sen katsotaan parantavan niiden hyvinvointia. Laitumella naudoilla on mahdollisuus ravinnon hankkimiseen niille luontaisella tavalla, lajityypilliseen laumakäyttäytymiseen ja toisen eläimen väistämiseen tarvittaessa. Laitumella on runsaasti tilaa ja pitävä poh- ja, joiden on todettu helpottavan eläinten liikkeitä (Ruis-Heutinck ym. 2000). Lisäksi päivittäinen liikunta voi parantaa eläinten terveyttä (Gustafson 1993). Laiduntamisen nautojen hyvinvointia edistävät vaikutukset on huomioitu myös luonnonmukaisessa tuotannossa, jossa laidunnus on sisällytetty osaksi naudanlihantuotannon tuotantoehtoja (KTTK 2006). Maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntamista on tutkittu Maa- ja elintarvike- talouden tutkimuskeskuksella (MTT) Ruukissa kannustavin tuloksin (ks. tämän kirjan artikkeli: Martiskainen ym.: Maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen). Tätä vanhempien sonnien käyttäytymistä laitumella ei juuri ole tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten laiduntaminen vaikuttaa kasva- tuksen loppuvaiheessa olevien maito- ja liharotuisten sonnien käyttäytymi- seen. Laiduneläinten käyttäytymistä verrattiin eristämättömässä pihatossa kasvatettujen sonnien käyttäytymiseen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin eläinten suhtautumista laitumelle siirtoon, eläinten käyttäytymisen asettamia vaatimuksia laitumen aidan rakenteelle sekä sähköpaimeneen totuttamisen tarvetta ja keinoja. Aineisto ja menetelmät Tutkimus tehtiin MTT:n Ruukin toimipisteessä kesien 2004 (koe 1) ja 2005 (koe 2) aikana. Eläimet Kokeessa 1 käytetyt maitorotuiset sonnit oli hankittu MTT:lle Ruukkiin ter- nivasikoina A-Tuottajien vasikkavälityksestä keväällä 2003 (Taulukko 1). 81 Kesän 2003 eläimet olivat joko laitumella tai eristämättömässä pihatossa (ks. tämän kirjan artikkeli: Martiskainen ym.: Maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen) ja seuraavan talven 5 eläimen ryhmissä pihatossa. Kokeen alkaessa 8.6.2004 sonnit olivat noin 15 kuukauden ikäisiä ja painoivat keski- määrin 552 kg. Pihatosta siirrettiin erillisille laidunlohkoille kaksi viiden sonnin ryhmää, mutta toisesta ryhmästä ja koko tutkimuksesta poistettiin yksi eläin, joka ei osannut varoa sähköpaimenta (ks. tulokset). Kyseistä eläintä lukuun ottamatta laitumelle siirretyt sonnit olivat olleet edellisenä kesänä laitumella. Kaksi viiden sonnin ryhmää jätettiin pihattoon vierekkäisiin kar- sinoihin. Kokeessa käytettiin siis yhteensä 15 ayrshire-rotuista ja neljää friisi- läis-rotuista sonnia. Koe päättyi 23.8.2004. Kokeessa 2 käytettiin 29 hereford-rotuista sonnia (Taulukko 1), jotka olivat olleet laitumella ensimmäisenä kesänään emojensa kanssa. Sonnit oli hankit- tu syksyllä 2004 vieroitettuina vasikoina MTT:n Tohmajärven emoleh- mänavetalta ja pidetty talven ajan eristämättömässä pihatossa 4–5 eläimen ryhmissä. Sonnit olivat näissä samoissa ryhmissä laidunnuskokeen ajan. Ko- keen alkaessa 1.6.2005 sonnit olivat noin 14 kuukauden ikäisiä ja painoivat keskimäärin 528 kg. Kolme viiden eläimen ryhmää siirrettiin pihatosta laitu- melle erillisille laidunlohkoille. Kaksi viiden eläimen ja yksi neljän eläimen ryhmä jätettiin pihattoon vierekkäisiin karsinoihin. Koe päättyi 1.8.2005. Taulukko 1. Yhteenveto kokeissa 1 ja 2 käytetyistä eläimistä, eläinten olosuh- teista sekä käyttäytymistarkkailujen päivämääristä ja tarkkailutavoista. Koe 1 Koe 2 Pihatto Laidun Pihatto Laidun Käytetyt sonnit 8 Ay ja 2 Fr 7 Ay ja 2 Fr 14 Hf 15 Hf Ryhmien lukumäärä 2 2 3 3 Sonnia/ryhmä 5 5 ja 4 5, 5 ja 4 5 Tilaa/ryhmä (m2) tarkkai- lujen aikana 32 4900 32 3400 Tilaa/sonni (m2) tarkkai- lujen aikana 6,4 980 tai 1225 6,4 tai 8,0 680 Kunkin ryhmän käyttäy- tymistarkkailun ajankoh- ta Kesäkuu 29.6. ja 1.7. 1.7. ja 8.7. 18.6., 22.6. ja 27.6 20.6., 30.6. ja 1.7. Heinäkuu 24.7. ja 25.7. 24.7. ja 29.7 13.7., 16.7. ja 27.7. 14.7., 21.7. ja 30.7. Tarkkailutapa video-nauhoitus suora seuranta suora seuranta suora seuranta 82 Kasvatusympäristöt ja ruokinta Pihatossa sonnit olivat molempien kokeiden aikana 4 x 8 m karsinoissa (6,4– 8,0 m²/eläin riippuen ryhmän eläinten lukumäärästä) (Taulukko 1). Karsina oli jaettu puoliksi takaosassa sijaitsevaan oljella ja turpeella kuivitettuun ma- kuualueeseen ja etuosassa sijaitsevaan betonipohjaiseen lantakäytävään. Ruokintakaukalo sijaitsi karsinan etuosassa (ruokailutilaa 0,7–0,9 m/eläin riippuen ryhmän eläinten lukumäärästä). Kokeessa 1 sonnit saivat juomave- tensä karsinoiden väliin sijoitetusta yhteisestä juomavesitankista ja kokeessa 2 kunkin karsinan omasta juomakupista. Pihatossa sonneja ruokittiin vapaasti nurmisäilörehulla, jonka lisäksi eläimet saivat ohraa 5 kg/eläin/vrk ja kiven- näistä 150 g/eläin/vrk. Kokeessa 1 kumpaakin laidunryhmää laidunnettiin viidellä laidunlohkolla. Kolme lohkoista oli yksivuotisia kaura-raiheinälaitumia ja kaksi monivuotisia timoteilaitumia. Kunkin laidunlohkon pinta-ala oli noin 0,5 ha. Kokeessa 2 kullakin laidunryhmällä oli käytössään neljä 0,32–0,36 ha laidunlohkoa, jotka kasvoivat monivuotista timoteinurmea. Eläimet siirrettiin molemmissa ko- keissa lohkolta toiselle keskimäärin viikon välein. Molemmissa kokeissa kaikilla laidunryhmillä oli omat, siirrettävät juomavesitankkinsa (Kuva 1). Laitumella ohra ja kivennäiset tarjottiin ruokintakaukalosta (ruokailutilaa 0,5–0,6 m/eläin riippuen ryhmän eläinten lukumäärästä). Ohraa annettiin 5 kg/eläin/vrk ja kivennäistä 150 g/eläin/vrk. Kuva 1. Sonnien ruokintakaukalo ja juomavesitankki laitumella. Kuva: Paula Martiskainen. 83 Siirto laitumelle Kokeen 1 alkaessa laidunryhmät siirrettiin pihatosta ryhmä kerrallaan laitu- melle totutteluaitaukseen, jossa eläimiä pidettiin vuorokauden ajan ennen varsinaista laitumelle laskemista. Aitaus (n. 4 x 8 m) oli rakennettu noin 160 cm korkeista metallisista aitaelementeistä ja sen sisäpuolelle oli viritetty säh- köpaimenaita (Kuva 2). Totutteluaitauksessa, kuten myös laidunlohkoilla, aidoissa käytettiin ylimpänä ja alimpana rautalankaa, joissa kiersi sähkövirta. Rautalankojen välissä oli leveä keltainen muovinauha aidan erottamisen hel- pottamiseksi (Kuvat 2 ja 3). Sonnien käyttäytymisestä tehtiin kuvailevia ha- vaintoja ensimmäisen tunnin aikana aitaukseen siirron jälkeen sekä laitumelle laskemisen yhteydessä. Kokeen 1 kokemusten perusteella kokeessa 2 liharotuisia sonneja pidettiin totutteluaitauksessa ainoastaan muutaman tunnin ajan, eikä sähköpaimenaitaa rakennettu aitauksen sisäpuolelle lainkaan (Kuva 4). Kokeessa 2 laidunlohko- jen aidoissa käytettiin kahta rautalankaa ja laidunkauden alussa myös leveää muovinauhaa. Kuva 2. Kokeen 1 totutteluaitaus ja sen sisään rakennettu sähköpaimenaita. Kuva: Paula Martiskainen. 84 Kuva 3. Laitumen aita. Kuva: Sari Jaakola. Kuva 4. Kokeen 2 sonneja totutteluaitauksessa. Kuva: Leena Tuomisto 85 Käyttäytymistarkkailut Molemmissa kokeissa laitumella olleiden ja kokeessa 2 myös pihatossa ollei- den sonnien käyttäytymistarkkailut tehtiin suoralla seurannalla pihattokarsi- nan eteen tai laitumen ulkopuolelle sijoitetusta tarkkailutornista noin kolmen metrin korkeudelta tarvittaessa kiikareita apuna käyttäen. Kokeessa 1 tarkkai- lut tehtiin kesä- ja heinäkuun vaihteessa (kesäkuu) sekä heinäkuun lopussa (heinäkuu) (Taulukko 1). Kokeessa 2 tarkkailut tehtiin kesäkuussa ja heinä- kuussa. Molemmilla tarkkailukerroilla kunkin ryhmän tarkkailu kesti yhtä- jaksoisesti yhden vuorokauden. Yhden päivän aikana tarkkailtiin yleensä vain yhtä sonniryhmää. Molemmissa kokeissa laitumella olleiden ja kokeessa 2 myös pihatossa ollei- den sonnien käyttäytymistarkkailut tehtiin suoralla seurannalla pihattokarsi- nan eteen tai laitumen ulkopuolelle sijoitetusta tarkkailutornista noin kolmen metrin korkeudelta tarvittaessa kiikareita apuna käyttäen. Suoraa seurantaa tehtäessä kaksi tarkkailijaa vuorotteli 4–6 tunnin jaksoissa. Kokeessa 1 piha- tossa olleiden sonnien käyttäytyminen videoitiin aikaviivenauhoituksella. Kaksi henkilöä analysoi sonnien käyttäytymisen videonauhoilta vastaavissa neljän tunnin jaksoissa kuin laitumella. Tarkkailumenetelminä käytettiin hetkellistä seurantaa kuuden minuutin otan- tavälillä sekä kahden minuutin pituista yksi-nolla -seurantaa hetkellisen seu- rannan havaintopisteiden välillä (ks. Martin & Bateson 1993). Hetkellisessä seurannassa havainnoitiin eläimen asento ja käyttäytymistoiminto (Taulukko 2) kussakin havaintopisteessä. Yksi-nolla -seurannassa kirjattiin esiintyikö eläimellä kahden minuutin pituisen seurantajakson aikana taulukossa 3 kuvat- tuja harvaan tapahtuvia ja/tai lyhytkestoisia toimintoja. Yksi-nolla -seurantaa käytettiin, koska harvoin tapahtuvat käyttäytymistoiminnot ovat vaarassa jäädä kokonaan huomaamatta pelkällä hetkellisellä seurannalla. Toisaalta hetkellisellä seurannassa lyhytkestoisten, usein toistuvien käyttäytymistoi- mintojen osuus eläinten ajankäytöstä voi myös helposti tulla ali- tai yliarvioi- duksi (Martin & Bateson 1993). Vuorokaudessa eläintä kohden kertyi sekä hetkellisen seurannan että yksi-nolla -seurannan havaintoja 240 kappaletta. Yksi-nolla -seuranta vastaa 480 minuuttia (8 tuntia). Kokeessa 1 laiduneläimet olivat molemmilla tarkkailukerroilla yksivuotisilla kaura-raiheinälaitumilla ja kokeessa 2 monivuotisella timoteinurmella. Lai- dunryhmien tarkkailupäivinä sää oli pääsääntöisesti poutainen. Aurinko nousi Ruukissa kesäkuun puolivälissä noin klo 2:35 ja laski noin klo 0:05. Heinä- kuun puolivälissä aurinko nousi Ruukissa noin klo 3:25 ja laski noin klo 23:25. 86 Taulukko 2. Hetkellisellä seurannalla maito- ja liharotuisilla sonneilla havain- noidut asennot ja toiminnot sekä niiden kuvaukset. Käyttäytyminen Kuvaus Asento Makuulla Sonni makaa missä tahansa asennossa. Seisaalla Sonni seisoo paikoillaan, kävelee, ravaa tai laukkaa. Toiminto Syö rehua ruokintakaukalolla Sonni hamuaa suuhunsa, pureskelee tai nielee ruokintakaukalosta tarjottua rehua. Laiduntaa Sonni liikkuu laitumella ja hamuaa suuhunsa ja nielee laidunruohoa. Syö kuiviketta tai maata Sonni hamuaa suuhunsa, pureskelee tai nielee makuualueen kuiviketta pihatossa tai maa-ainesta laitumella. Juo Sonni juo vettä tai loiskuttaa vettä kielellään juomakupista tai -altaasta. Märehtii Sonni hienontaa märepalaa hampaillaan. Sosiaalinen nuoleminen Sonni nuolee toista eläintä, on toisen eläimen nuoltavana tai tarjoutuu toisen eläimen nuol- tavaksi. Puskee Sonni puskee toista eläintä otsallaan leik- kisästi tai aggressiivisesti. On toisen eläimen puskettavana. Muu sosiaalinen käyttäytyminen Sosiaalinen käyttäytyminen lukuun ottamatta sosiaalista nuolemista ja puskemista. Mm. haistelee toista eläintä, ajaa toisen eläimen ylös makuulta, seuraa ja vartioi toista eläintä, lepuuttaa leukaansa toisen eläimen päällä, hyppää toisen eläimen selkään, flehmen -ele sekä uhkailu- tai kosintakäyttäytyminen (maan kuopiminen sorkalla, itsensä hierominen maa- ta vasten). Hankaa Sonni hankaa omaa vartaloaan ympäristön rakenteita vasten. Nuolee itseään Sonni koskettaa kielellään omaa vartaloaan tai raapii sorkalla itseään. Kävelee Sonni liikkuu kävelemällä laiduntamatta. Tutkiskelee ympäristöä Sonni haistelee tai hamuaa kielellään maata tai ympäristön rakenteita. Manipuloi rakenteita suullaan Sonni nuolee tai puree ympäristön rakenteita. Seisoo joutilaana Sonni seisoo joutilaana tai tarkkaavaisena. Lepää Sonni makaa joutilaana tai tarkkaavaisena tai nukkuu. Kielenpyöritys Sonni rullaa kieltään suun ulko- tai sisäpuolel- la tai heiluttaa kieltään suupielestä toiseen. Toiminto kestää vähintään viisi sekuntia. 87 Taulukko 3. Yksi-nolla -seurannalla maito- ja liharotuisilla sonneilla havain- noidut toiminnot ja niiden kuvaukset. Käyttäytyminen Kuvaus Nuolee toista eläintä Sonni koskettaa kielellään toista eläintä. Puskee ruokintakaukalolla Sonni puskee toista eläintä otsallaan ruokailu- tilanteessa ruokintakaukalolla. Muu puskeminen Sonni puskee toista eläintä otsallaan leik- kisästi tai aggressiivisesti muulloin kuin ruo- kailutilanteessa ruokintakaukalolla. Hyppää toisen selkään Sonni nostaa etujalkansa ja rintakehänsä toisen eläimen selkään. Kirmailee Sonni kirmailee laukkaamalla, ravaamalla tai hyppimällä. Ajaa toisen ylös makuulta Sonni pakottaa toisen eläimen nousemaan makuulta kävelemällä yli, puskemalla tai hyp- päämällä selkään. Manipuloi rakenteita suullaan Sonni nuolee tai puree ympäristön rakenteita. Kielenpyöritys Sonni rullaa kieltään suun ulko- tai sisäpuolel- la tai heiluttaa kieltään suupielestä toiseen. Toiminto kestää vähintään viisi sekuntia. Tulosten laskeminen ja tilastolliset analyysit Molemmissa kokeissa erillisissä sonniryhmissä tehdyt hetkellisen seurannan ja yksi-nolla -seurannan käyttäytymishavainnot yhdistettiin kuvaamaan eläin- ten käyttäytymistä laitumella tai pihatossa. Näin saadut käyttäytymismuuttu- jat testattiin tilastollisesti SPSS for Windows 11.5 -ohjelmalla. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin kaikissa testeissä P < 0,05. Hetkellisen seurannan havainnoista (n = 240/eläin) laskettiin eri toimintojen prosenttiosuudet kaikista havainnoista yhdelle vuorokaudelle. Näitä prosent- tiosuuksia kutsutaan jatkossa ajankäytöksi. Ajankäyttö analysoitiin lineaari- sella sekamallilla (linear mixed model). Mallissa kasvatusympäristö (laidun tai pihatto) ja tarkkailukerta (kesä- tai heinäkuu) olivat kiinteinä tekijöinä ja eläinryhmä kasvatusympäristön sisällä sekä eläinyksilö satunnaistekijöinä (ks. edelliset sivut). Mallin yleinen muoto oli: Yijkl = µ + βi + γj +βγ i j + θk + αl + εijkl jossa Yijkl = käyttäytymistoiminnon osuus vuorokaudesta, µ = yleiskeskiarvo, βi = kasvatusympäristön i kiinteä vaikutus (i = 1, 2), γj = tarkkailukerran j kiinteä vaikutus (j = 1, 2), βγij = kasvatusympäristön ja tarkkailukerran yh- dysvaikutus, θk = kasvatusympäristön eläinryhmän k satunnaisvaikutus (k = 88 1, 2, 3, 4 (koe 1) tai 1, 2, 3, 4, 5, 6 (koe 2)), αl = eläinyksilön l satunnaisvai- kutus (l = 1, 2, 3, …, 19 (koe 1) tai 1, 2, 3, …, 29 (koe 2)) ja εijkl = virheter- mi. Jos mallin virhetermit eivät noudattaneet normaalijakaumaa, kyseiselle käyt- täytymistoimintomuuttujalle (x) tehtiin muuttujamuunnos kaavalla ln (x + 1). Näissä tapauksissa käyttäytymistoimintojen prosenttiosuudet on kuitenkin esitetty tuloksissa alkuperäisinä muuttujina. Jos virhetermit eivät muunnok- senkaan jälkeen jakautuneet normaalisti, muuttujat testattiin parametrittomil- la Mann-Whitneyn (kasvatusympäristöjen välinen vertailu) ja Wilcoxonin (tarkkailukertojen välinen vertailu) testeillä. Yksi-nolla -seurannan havainnot (n = 240/eläin) esitetään toimintojen pro- senttiosuuksina, jotka kertovat kuinka suuressa osassa yksi-nolla -seurannan seurantajaksoja kyseistä toimintoa esiintyi vuorokauden aikana. Yksi-nolla - seurannan havainnot testattiin samaa lineaarista sekamallia ja periaatteita käyttäen kuin ajankäyttö (ks. edellinen sivu). Sonnien vuorokausirytmit esitetään erikseen jokaiselle pihaton ja laitumen sonniryhmälle. Vuorokausirytmin esittämistä varten hetkellisen seurannassa tehdyt käyttäytymishavainnot (vertaa taulukko 2) yhdistettiin kolmeen tai neljään pääluokkaan. Pihatossa luokat olivat makaa, syö ja muu aktiivisuus (seisaalla tapahtuvat toiminnot lukuun ottamatta rehun syömistä) ja laitumella makaa, laiduntaa, syö väkirehua ja muu aktiivisuus (seisaalla tapahtuvat toi- minnot lukuun ottamatta laiduntamista ja väkirehun syömistä). Vuorokausi- rytmin kuvaajat piirrettiin sen perusteella, kuinka suuri osuus kunkin ryhmän eläimistä käyttäytyi kuhunkin pääluokkaan kuuluvalla tavalla kussakin het- kellisen seurannan havaintopisteessä. Koeryhmien välisiä eroja vuorokausi- rytmissä ei testattu tilastollisesti, vaan tulokset tulkittiin kuvien perusteella. Käyttäytymisen synkronisuuden selvittämiseksi hetkellisen seurannan ha- vaintopisteet, joissa ryhmästä vähintään yksi sonni söi (n = 60–111 havainto- pistettä/sonniryhmä) tai makasi (n = 135–220 havaintopistettä/sonniryhmä), luokiteltiin neljään eri luokkaan ryhmässä kyseisellä tavalla käyttäytyvien sonnien lukumäärän perusteella. Luokitellut havainnot esitetään tuloksissa prosentteina kunkin tarkkailukerran kaikista syömis- tai makuuhavaintopis- teistä laitumella ja pihatossa. Koeryhmien välisiä eroja ei testattu tilastollises- ti, vaan tulokset tulkittiin kuvien perusteella. 89 Tulokset Eläinten siirto laitumelle ja laidunnuksen onnistu- minen Maitorotuisten sonnien laidunnuskokeessa (koe 1) totutteluaitaukseen siirret- tiin aluksi ensimmäisestä laidunryhmästä yksi vasikkana laitumella ollut eläin ja yksi vain pihatossa ollut eläin (ks. tarkemmin aineisto ja menetelmät). Va- sikkana laitumella ollut eläin tutki totutteluaitauksen sisään viritetyn sähkö- paimenaidan lankoja, muttei koskenut niihin. Pihattoeläin tutki aitalankoja rohkeammin ja sai aidasta useita perättäisiä sähköiskuja. Eläin hätääntyi ja sotkeutui aitalankoihin, ja hajotti sähköpaimenaidan kiskoen jopa aidantolpat maasta. Aita korjattiin ja tilanne toistui samalla lopputuloksella. Kyseinen sonni poistettiin tutkimuksesta, sillä sen laiduntamisen ei uskottu onnistuvan ilman perusteellista aitaan totuttamista. Toiseen laidunryhmään jäi siten neljä sonnia. Laidunryhmän loput kolme, myös aiemmin laitumella ollutta sonnia tuotiin pihatosta aitaukseen. Nämäkin eläimet tutkivat aitaa haistelemalla, mutta eivät saaneet aidasta kuin 1–2 sähköiskua. Eläimet eivät reagoineet saamiinsa sähköiskuihin menemällä paniikkiin kuten aitaa tuntematon vain pihatossa ollut sonni, vaan lähinnä perääntymällä aidalta ja jatkamalla aitauksen muuta tutkimista. Seuraavana päivänä ensimmäisen laidunryhmän sonnit päästettiin totutteluaitauksesta laitumelle. Tämän jälkeen totutteluaitaukseen siirrettiin toisen laidunryhmän viisi sonnia, jotka kaikki olivat olleet vasikkana laitu- mella. Myös nämä sonnit osasivat hyvin varoa sähköpaimenaitaa. Molempien laidunryhmien sonnit olivat totutteluaitauksessa vietettyjen en- simmäisten tuntien ajan varsin aktiivisia muun muassa puskien toisiaan ja jopa kirmaamalla toisinaan ympäri aitausta. Laitumelle päästyään sonnit kir- masivat laitumen päästä päähän muutaman kerran ennen kuin rauhoittuivat lepäämään ja laiduntamaan. Laidunalueen rajat eli laitumen aidat näyttivät olevan eläimille hyvin selvillä. Kokeessa 1 osa sonneista karkasi laitumelta sähkökatkon aikana rikkomalla aidan kulman. Lisäksi suurikokoisin sonni oppi karkaamaan kiipeämällä ruo- kintakaukalon yli, kun kaukalon yläpuolella ollut portti (katso kuva 1) oli unohdettu sulkea eläinten ruokinnan jälkeen. Kokeessa 2 kaikki liharotuiset sonnit olivat olleet vasikkana laitumella emo- jensa kanssa (ks. tarkemmin aineisto ja menetelmät). Totutteluaitauksessa sonnit olivat aluksi hyvin aktiivisia puskien ja kirmaten. Eläimet olivat jo huomattavasti rauhoittuneet, kun ne 2–3 tunnin kuluttua ohjattiin laitumelle. Aluksi sonnit kirmailivat ja tutkivat aluetta, mutta rauhoittuivat melko nope- asti maistelemaan ruohoa. Kuten maitorotuisilla sonneilla kokeessa 1, myös 90 tässä kokeessa laidunalueen rajat eli laitumen aidat näyttivät alusta asti ole- van eläimille hyvin selvillä. Kokeessa 2 sonnit eivät karanneet laitumelta kertaakaan. Ajankäyttö Koe 1 Kokeessa 1 pihattosonnit olivat kesäkuussa enemmän makuulla ja vähemmän seisaalla kuin laidunsonnit, mutta heinäkuussa koeryhmien välillä ei ollut eroa (Taulukko 4). Sonnit käyttivät ruokintakaukalosta tarjotun rehun syömi- seen enemmän aikaa pihatossa (säilörehu ja ohra) kuin laitumella (ohra) mo- lemmilla tarkkailukerroilla. Yhteensä ruuan syömiseen (annetun rehun syö- minen ruokintakaukalosta ja laiduntaminen) käytetyssä ajassa ei ollut tilastol- lisesti merkitsevää eroa koeryhmien välillä kummallakaan tarkkailukerralla. Kesäkuussa laidunsonnit märehtivät vähemmän kuin pihattosonnit, mutta heinäkuussa märehtimisen lisääntyessä laitumella koeryhmien välinen ero tasoittui. Kuivikkeen tai maan syömiseen, juomiseen, sosiaalisen nuolemiseen, puske- miseen, muuhun sosiaaliseen käyttäytymiseen, hankaamiseen, itsensä nuole- miseen, esineiden manipuloimiseen suulla tai lepoon käytetyssä ajassa ei ollut eroa koeryhmien välillä kummallakaan tarkkailukerralla (Taulukko 4). Laidunsonnit kävelivät molemmilla tarkkailukerroilla enemmän kuin pihat- tosonnit. Kesäkuussa koeryhmien välillä ei ollut eroa ympäristön tutkiske- luun ja joutilaana seisoskeluun käytetyssä ajassa, mutta heinäkuussa näitä toimintoja esiintyi enemmän pihatossa kuin laitumella. Kielenpyöritystä ha- vaittiin hyvin harvoin ainoastaan pihatossa. Pihatossa kaikkien toimintojen, paitsi sosiaalisen nuolemisen, osuudet säilyi- vät muuttumattomina tarkkailukertojen välillä (Taulukko 4). Laitumella lai- duntamisen ja märehtimisen lisääntyessä heinäkuussa muu sosiaalinen käyt- täytyminen ja joutilaana seisoskelu vähenivät. 91 Taulukko 4. Maitorotuisten (koe 1) ja liharotuisten (koe 2) sonnien ajankäytön jakautuminen prosentteina (keskiarvo ± keskihajonta) kaikista käyttäytymis- havainnoista eri toiminnoille kesäkuussa ja heinäkuussa pihatossa ja laitu- mella. Koe 1 Koe 2 Pihatto Laidun P1 Pihatto Laidun P1 Asento Makuulla Kesäkuu 62,3±4,2 53,5±5,2 <0,001 65,6±4,2 49,6±6,1 <0,01 Heinäkuu 59,4±5,6 58,8±2,2 NS 64,0±5,5 56,8±2,6 <0,05 P2 <0,01 <0,001 P3 <0,001 NS <0,001 P3 <0,001 Seisaalla Kesäkuu 37,7±4,2 46,5±5,2 <0,001 34,4±4,2 50,4±6,1 <0,01 Heinäkuu 40,6±5,6 41,2±2,2 NS 36,0±5,5 43,2±2,6 <0,05 P2 <0,01 <0,001 P3 <0,001 NS <0,001 P3 <0,001 Toiminto Syö rehua ruo- kintakaukalosta Kesäkuu 11,4±2,0 2,3±0,6 <0,001 12,3±2,0 3,1±1,1 <0,001 Heinäkuu 11,7±2,7 2,1±1,1 <0,001 10,7±2,7 2,9±0,9 <0,001 P2 NS NS P3 NS <0,05 NS P3 NS Laiduntaa Kesäkuu - 13,8±3,7 - - 17,9±3,6 - Heinäkuu - 15,9±4,5 - - 18,3±4,9 - P2 <0,05 - - NS - Syöminen yhteensä Kesäkuu 11,4±2,0 16,1±3,7 NS 12,3±2,0 21,0±3,4 <0,01 Heinäkuu 11,7±2,7 18,0±4,1 NS 10,7±2,7 21,1±4,2 <0,01 P2 NS NS P3 NS NS NS P3 NS Syö kuiviketta tai maata Kesäkuu 0,14±0,17 0,35±0,32 NS2 0,21±0,21 0,02±0,06 <0,012 Heinäkuu 0,19±0,29 0,09±0,18 NS2 0,39±0,38 0,11±0,25 <0,052 P2 NS3 NS3 - NS3 NS3 - Juo Kesäkuu 0,46±0,54 0,16±0,22 NS 0,83±0,551 0,43±0,391 NS Heinäkuu 0,72±0,67 0,38±0,26 NS 0,57±0,631 0,11±0,261 NS P2 NS NS P3 NS NS <0,05 P3 NS Märehtii Kesäkuu 33,9±3,5 22,7±5,3 <0,001 35,2±2,7 25,7±4,5 <0,001 Heinäkuu 33,7±2,7 30,6±5,2 NS 32,6±2,2 27,8±2,7 <0,05 P2 NS <0,01 P3 <0,01 <0,05 NS P3 <0,01 Sosiaalinen nuoleminen Kesäkuu 2,4±1,0 2,3±1,3 NS 1,8±1,0 0,47±0,55 <0,01 Heinäkuu 1,3±0,9 1,2±1,3 NS 1,1±0,6 0,63±0,59 NS P2 <0,05 NS P3 NS <0,05 NS P3 <0,05 Puskee Kesäkuu 4,0±1,6 4,5±1,6 NS 2,4±1,0 3,8±1,8 NS Heinäkuu 3,6±2,4 3,7±1,5 NS 2,1±1,2 3,5±2,7 NS P2 NS NS P3 NS NS NS P3 NS Taulukko jatkuu seuraavalla sivulla. 92 Taulukko 4 jatkuu. Koe 1 Koe 2 Pihatto Laidun P1 Pihatto Laidun P1 Muu sosiaalinen käyttäytyminen Kesäkuu 1,9±1,0 3,3±1,2 NS 1,4±1,01 2,5±1,11 <0,05 Heinäkuu 1,8±1,1 1,7±1,0 NS 2,2±1,71 1,9±1,61 NS P2 NS <0,01 P3 <0,05 NS NS P3 <0,05 Hankaa Kesäkuu 1,4±0,7 0,53±0,54 NS 2,1±1,81 0,93±0,641 NS Heinäkuu 1,5±0,9 0,68±0,63 NS 2,6±1,51 1,6±1,21 NS P2 NS NS P3 NS NS <0,05 P3 NS Nuolee itseään Kesäkuu 0,69±0,651 1,4±1,21 NS 1,3±1,01 0,63±0,731 <0,05 Heinäkuu 0,82±0,611 2,1±2,01 NS 0,72±0,451 0,46±0,381 NS P2 NS NS P3 NS <0,05 NS P3 NS Kävelee Kesäkuu 1,4±0,6 2,5±0,7 <0,01 0,70±0,571 3,5±1,21 <0,001 Heinäkuu 1,5±0,8 3,0±0,8 <0,001 0,57±0,391 2,9±0,81 <0,001 P2 NS NS P3 NS NS NS P3 NS Tutkiskelee ympäristöä Kesäkuu 2,0±0,9 1,6±0,9 NS 1,1±0,91 0,63±0,521 NS Heinäkuu 2,5±1,3 1,5±0,8 <0,05 1,2±0,81 0,46±0,451 <0,05 P2 NS NS P3 NS NS NS P3 NS Manipuloi rakenteita suullaan Kesäkuu 1,5±1,8 0,44±0,43 NS 0,26±0,29 0,20±0,29 NS2 Heinäkuu 1,9±1,3 0,19±0,31 NS 0,20±0,29 0,03±0,11 NS2 P2 NS NS P3 NS NS3 <0,053 - Seisoskelee joutilaana Kesäkuu 11,0±3,4 11,8±5,2 NS2 9,6±1,61 13,6±3,31 NS Heinäkuu 11,4±2,4 8,0±4,8 <0,052 12,1±4,01 9,7±3,61 NS P2 NS3 <0,053 - <0,05 <0,001 P3 <0,001 Lepää Kesäkuu 28,2±5,2 32,6±5,9 NS 30,9±4,7 27,0±4,5 NS Heinäkuu 27,7±4,5 29,2±4,5 NS 33,0±5,4 29,8±2,6 NS P2 NS NS P3 NS NS NS P3 NS Kielenpyöritys Kesäkuu 0,21±0,30 0,0±0,0 NS2 0,0±0,0 0,0±0,0 Heinäkuu 0,08±0,18 0,0±0,0 NS2 0,0±0,0 0,0±0,0 P2 NS3 NS3 - P-arvojen selitykset: P1: tilastollinen merkitsevyys kasvatusympäristöjen välisessä vertailussa kuukausittain (laidun vs. pihatto), P2: tilastollinen merkitsevyys tarkkai- lukertojen välisessä vertailussa kasvatusympäristöittäin (kesäkuu vs. heinäkuu), P3: kasvatusympäristön ja tarkkailukerran yhdysvaikutuksen tilastollinen merkitsevyys. NS: P > 0,05. Tilastolliset analyysit on tehty lineaarisella sekamallilla alkuperäisille muuttujille. Poikkeukset: 1 Analyysissä käytetty muuttujamuunnos ln (x + 1) (tulokset on esitetty alkuperäisinä muuttujina). 2 Kasvatusympäristöjen välinen vertailu: Mann-Whitneyn testi. 3 Tarkkailukertojen välinen vertailu: Wilcoxonin testi. Parametrittomilla testeil- lä tehdyissä analyyseissä kasvatusympäristön ja tarkkailukerran yhdysvaikutusta ei pystytty laskemaan. 93 Koe 2 Kokeessa 2 pihattosonnit olivat molemmilla tarkkailukerroilla enemmän ma- kuulla ja vähemmän seisaalla kuin laidunsonnit (Taulukko 4). Sonnit käytti- vät ruokintakaukalosta tarjotun rehun syömiseen ja kuivikkeen tai maan syömiseen enemmän aikaa pihatossa kuin laitumella molemmilla tarkkailu- kerroilla. Yhteensä ruuan syömiseen (annetun rehun syöminen ruokinta- kaukalosta ja laiduntaminen) kului aikaa molemmilla tarkkailukerroilla enemmän laitumella kuin pihatossa. Laidunsonnit märehtivät molemmilla tarkkailukerroilla vähemmän kuin pihattosonnit. Juomiseen, puskemiseen, hankaamiseen, esineiden manipuloimiseen suulla, joutilaana seisoskeluun tai lepoon käytetyssä ajassa ei ollut eroa koeryhmien välillä kummallakaan tarkkailukerralla (Taulukko 4). Sosiaalista nuolemista ja itsensä nuolemista havaittiin kesäkuussa enemmän pihatossa kuin laitumel- la, mutta heinäkuussa näissä toiminnoissa ei ollut eroa koeryhmien välillä. Kesäkuussa muuta sosiaalista käyttäytymistä esiintyi enemmän laitumella kuin pihatossa, mutta heinäkuussa koeryhmien välinen ero tasoittui. Sonnit kävelivät enemmän laitumella kuin pihatossa molemmilla tarkkailukerroilla. Ympäristön tutkiskelussa ei ollut eroa koeryhmien välillä kesäkuussa, mutta heinäkuussa toimintoa havaittiin enemmän pihatossa kuin laitumella. Kielen- pyöritystä ei havaittu tarkkailujen aikana kummassakaan kasvatusympäristös- sä. Rehun syöminen ruokintakaukalosta, märehtiminen, sosiaalinen nuoleminen ja itsensä nuoleminen vähenivät ja joutilaana seisoskelu lisääntyi pihattoson- neilla kesäkuun tarkkailusta heinäkuun tarkkailuun (Taulukko 4). Laidunson- neilla juominen, esineiden manipulointi suulla ja joutilaana seisoskelu vähe- nivät kesäkuun tarkkailusta heinäkuun tarkkailuun, mutta ainoastaan han- kaaminen lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi kesäkuun tarkkailusta heinä- kuun tarkkailuun. Yksi-nolla -seuranta Koe 1 Kokeessa 1 pihatto- ja laidunsonnien välillä ei ollut eroa toisen eläimen nuo- lemisen, muun puskemisen, toisen eläimen selkään hyppäämisen, kirmailun, toisen eläimen ylös ajamisen tai kielenpyörityksen määrässä kummallakaan tarkkailukerralla (Taulukko 5). Ruokintakaukalolla puskemista havaittiin molemmilla tarkkailukerroilla enemmän pihatossa kuin laitumella. Rakentei- den manipuloimisen määrässä ei ollut kesäkuussa eroa koeryhmien välillä, mutta heinäkuussa toimintoa havaittiin enemmän pihatossa kuin laitumella. 94 Taulukko 5. Maitorotuisten (koe 1) ja liharotuisten (koe 2) sonnien toimintojen esiintyminen yksi-nolla -seurannan seurantajaksoissa prosentteina (keskiarvo ± keskihajonta) kaikista yksi-nolla -seurannan seurantajaksoista kesäkuussa ja heinäkuussa pihatossa ja laitumella. Koe 1 Koe 2 Pihatto Laidun P1 Pihatto Laidun P1 Nuolee toista eläintä Kesäkuu 4,4±2,7 4,3±3,3 NS 2,1±1,1 0,58±0,58 <0,001 Heinäkuu 2,9±2,3 3,0±3,0 NS 1,4±1,0 0,59±0,54 <0,05 P2 <0,05 NS P3 NS <0,05 NS P3 NS Puskee ruokin- takaukalolla Kesäkuu 2,0±1,0 0,31±0,29 <0,001 1,6±1,31 0,96±0,621 NS Heinäkuu 2,7±1,1 0,51±0,46 <0,001 0,86±1,141 0,98±0,611 NS P2 <0,05 NS P3 NS <0,01 NS P3 <0,05 Muu puskeminen Kesäkuu 9,9±1,7 12,3±4,3 NS 5,2±2,3 11,1±3,5 <0,05 Heinäkuu 8,0±3,1 9,9±3,2 NS 5,2±1,7 7,3±3,4 NS P2 <0,05 <0,05 P3 NS NS <0,001 P3 <0,01 Hyppää toisen selkään Kesäkuu 1,5±1,41 3,4±1,61 NS 0,18±0,32 1,6±1,4 <0,0012 Heinäkuu 1,1±0,81 3,8±4,11 NS 0,60±0,74 0,50±0,73 NS2 P2 NS NS P3 NS NS3 NS3 - Kirmailee Kesäkuu 0,25±0,351 0,63±0,591 NS 0,12±0,20 0,54±0,49 <0,052 Heinäkuu 0,29±0,441 0,88±0,641 NS 0,12±0,25 0,25±0,35 NS2 P2 NS NS P3 NS NS3 NS3 - Ajaa toisen ylös makuulta Kesäkuu 0,67±1,08 0,52±0,49 NS2 0,51±0,84 0,16±0,21 NS2 Heinäkuu 0,58±0,77 0,28±0,47 NS2 0,36±0,61 0,08±0,17 NS2 P2 NS3 NS3 - NS3 NS3 - Manipuloi rakenteita suullaan Kesäkuu 5,3±3,2 2,2±1,0 NS 0,60±0,43 0,45±0,52 NS2 Heinäkuu 6,3±3,5 0,79±0,76 <0,05 0,39±0,58 0,03±0,11 NS2 P2 NS NS P3 <0,05 NS3 <0,053 - Kielenpyöritys Kesäkuu 0,58±0,49 0,37±0,72 NS2 0,06±0,22 0,0±0,0 NS2 Heinäkuu 0,38±0,36 0,28±0,47 NS2 0,0±0,0 0,0±0,0 NS2 P2 NS3 NS3 - NS3 NS3 - P-arvojen selitykset: P1: tilastollinen merkitsevyys kasvatusympäristöjen välisessä vertailussa kuukausittain (laidun vs. pihatto), P2: tilastollinen merkitsevyys tarkkai- lukertojen välisessä vertailussa kasvatusympäristöittäin (kesäkuu vs. heinäkuu), P3: kasvatusympäristön ja tarkkailukerran yhdysvaikutuksen tilastollinen merkitsevyys. NS: P > 0,05. Tilastolliset analyysit on tehty lineaarisella sekamallilla alkuperäisille muuttujille. Poikkeukset: 1 Analyysissä käytetty muuttujamuunnos ln (x + 1) (tulokset on esitetty alkuperäisinä muuttujina). 2 Kasvatusympäristöjen välinen vertailu: Mann-Whitneyn testi. 3 Tarkkailukertojen välinen vertailu: Wilcoxonin testi. Parametrittomilla testeil- lä tehdyissä analyyseissä kasvatusympäristön ja tarkkailukerran yhdysvaikutusta ei pystytty laskemaan. 95 Toisen eläimen nuolemista ja muuta puskemista havaittiin enemmän ja ruo- kintakaukalolla puskemista vähemmän pihatossa kesä- kuin heinäkuussa. Muuta puskemista havaittiin laitumella enemmän kesä- kuin heinäkuussa. Koe 2 Kokeessa 2 pihatto- ja laidunsonnien välillä ei ollut eroa ruokintakaukalolla puskemisen, toisen eläimen ylös ajamisen, rakenteiden manipuloimisen ja kielenpyörityksen määrissä kummallakaan tarkkailukerralla (Taulukko 5). Toisen eläimen nuolemista havaittiin molemmilla tarkkailukerroilla enem- män pihatossa kuin laitumella. Kesäkuussa muuta puskemista, toisen eläimen selkään hyppäämistä ja kirmailua esiintyi enemmän laitumella kuin pihatos- sa, mutta heinäkuussa näissä toiminnoissa ei ollut eroa koeryhmien välillä. Pihatossa sonnit nuolivat toisiaan ja puskivat ruokintakaukalolla enemmän kesä- kuin heinäkuussa. Muuta puskemista ja rakenteiden manipuloimista havaittiin laitumella enemmän kesä- kuin heinäkuussa. Vuorokausirytmi Koe 1 Kokeessa 1 pihattosonnit makasivat kesä- ja heinäkuussa enimmäkseen nel- jässä jaksossa, joista pitkäkestoisin oli yöllä (Kuvat 5 ja 6). Sonnit söivät rehua pitkin päivää intensiivisimpien syömisjaksojen sijoittuessa ruokintojen yhteyteen. Rehun syömistä havaittiin vain harvoin yöllä. Muuta aktiivisuutta esiintyi eniten ruokintojen yhteydessä sekä myöhään illalla ja keskiyöllä en- nen makuulle asettumista. Laidunsonnit makasivat kesä- ja heinäkuussa enimmäkseen 4–5 jaksossa (Kuvat 7 ja 8). Sonnit laidunsivat useissa lyhyissä jaksoissa. Laiduntamista havaittiin kaikkina vuorokaudenaikoina, mutta etenkin heinäkuussa suurin osa laiduntamisesta tapahtui iltapäivällä ja illalla. Väkirehun eläimet söivät muutamassa lyhyessä jaksossa päivän aikana. Muuta aktiivisuutta havaittiin eniten väkirehun syömisen ja laiduntamisen yhteydessä sekä illalla ja keski- yöllä ennen makuulle asettumista. Pihatossa sonniryhmien 1 ja 2 (Kuvat 5 ja 6) välillä oli vähemmän eroja käyt- täytymisjaksojen sijoittumisessa tiettyyn vuorokauden aikaan verrattuna lai- tumen sonniryhmiin (Kuvat 7 ja 8). Laitumella käyttäytymisjaksot puolestaan olivat selvärajaisempia kuin pihatossa. 96 Pihatto 1 kesä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö makaa Pihatto 2 kesä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö makaa Kuva 5. Kokeen 1 maitorotuisten pihattosonnien vuorokausirytmi kesäkuus- sa. Eläinten ruokinta-ajankohdat on merkitty kuviin tähdillä. Pihatto 1 heinä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö makaa Pihatto 2 heinä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö makaa Kuva 6. Kokeen 1 maitorotuisten pihattosonnien vuorokausirytmi heinäkuus- sa. Eläinten ruokinta-ajankohdat on merkitty kuviin tähdillä. vuorokaudenaika pr os en tti a el äi m is tä vuorokaudenaika pr os en tti a el äi m is tä 97 Laidun 1 kesä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö väkirehua laiduntaa makaa Laidun 2 kesä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö väkirehua laiduntaa makaa Kuva 7. Kokeen 1 maitorotuisten laidunsonnien vuorokausirytmi kesäkuussa. Eläinten ruokinta-ajankohdat on merkitty kuviin tähdillä. Laidun 1 heinä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö väkirehua laiduntaa makaa Laidun 2 heinä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö väkirehua laiduntaa makaa Kuva 8. Kokeen 1 maitorotuisten laidunsonnien vuorokausirytmi heinäkuus- sa. Eläinten ruokinta-ajankohdat on merkitty kuviin tähdillä. pr os en tti a el äi m is tä vuorokaudenaika vuorokaudenaika pr os en tti a el äi m is tä 98 Koe 2 Kokeessa 2 pihattosonnit makasivat kesä- ja heinäkuussa enimmäkseen 4–5 jaksossa, mutta varsinkaan heinäkuussa makuujaksot eivät aina olleet kovin selvärajaisia (Kuvat 9 ja 10). Pitkäkestoisin makuujakso oli yöllä. Sonnit kävivät syömässä pitkin päivää intensiivisimpien syömisjaksojen sijoittuessa ruokinta-aikoihin. Yöllä rehun syömistä ei juuri havaittu. Muuta aktiivisuutta esiintyi eniten ruokintojen yhteydessä sekä myöhään illalla. Pihatto 1 kesä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö makaa Pihatto 2 kesä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö makaa Pihatto 3 kesä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö makaa Kuva 9. Kokeen 2 liharotuisten pihattosonnien vuorokausirytmi kesäkuussa. Eläinten ruokinta-ajankohdat on merkitty kuviin tähdillä. vuorokaudenaika pr os en tti a el äi m is tä 99 Pihatto 1 heinä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö makaa Pihatto 2 heinä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö makaa Pihatto 3 heinä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö makaa Kuva 10. Kokeen 2 liharotuisten pihattosonnien vuorokausirytmi heinäkuus- sa. Eläinten ruokinta-ajankohdat on merkitty kuviin tähdillä. Kokeessa 2 laidunsonnit makasivat kesä- ja heinäkuussa neljässä pidempikes- toisessa ja muutamassa lyhyemmässä jaksossa, joista pitkäkestoisin oli yöllä (Kuvat 11 ja 12). Laidunnusta havaittiin kaikkina vuorokaudenaikoina paitsi aamuyöllä eläinten levätessä. Väkirehun sonnit söivät muutamassa lyhyessä jaksossa päivän aikana. Muuta aktiivisuutta esiintyi enimmäkseen syömisen ja laiduntamisen yhteydessä sekä etenkin kesäkuussa keskiyöllä. vuorokaudenaika pr os en tti a el äi m is tä 100 Kuten kokeessa 1 myös tässä kokeessa käyttäytymisjaksojen sijoittumisessa tiettyihin vuorokaudenaikoihin oli vähemmän eroja pihatto- (Kuvat 9 ja 10) kuin laidunryhmien välillä (Kuvat 11 ja 12). Lisäksi laitumella käyttäytymis- jaksot olivat selvärajaisempia kuin pihatossa. Laidun 1 kesä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö väkirehua laiduntaa makaa Laidun 2 kesä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö väkirehua laiduntaa makaa Laidun 3 kesä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö väkirehua laiduntaa makaa Kuva 11. Kokeen 2 liharotuisten laidunsonnien vuorokausirytmi kesäkuussa. Eläinten ruokinta-ajankohdat on merkitty kuviin tähdillä. vuorokaudenaika pr os en tti a el äi m is tä 101 vuorokaudenaika Laidun 1 heinä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö väkirehua laiduntaa makaa Laidun 2 heinä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö väkirehua laiduntaa makaa Laidun 3 heinä 0 20 40 60 80 100 0:0 0 2:0 0 4:0 0 6:0 0 8:0 0 10 :00 12 :00 14 :00 16 :00 18 :00 20 :00 22 :00 muu aktiivisuus syö väkirehua laiduntaa makaa Kuva 12. Kokeen 2 liharotuisten laidunsonnien vuorokausirytmi heinäkuussa. Eläinten ruokinta-ajankohdat on merkitty kuviin tähdillä. Syömis- ja makuukäyttäytymisen synkronisuus Koe 1 ja 2 Syömis- ja makuukäyttäytymisen synkronisaatio pihatossa ja laitumella oli hyvin samanlaista molemmissa kokeissa. Ryhmän kaikki tai yhtä eläintä vail- le kaikki sonnit söivät useammin samanaikaisesti laitumella (noin 33,0 % havainnoista) kuin pihatossa (noin 6,9 % havainnoista) (Kuvat 13 ja 14). Yksinään sonnit söivät useammin pihatossa (noin 64,3 % havainnoista) kuin laitumella (noin 32,6 % havainnoista). Havaintoja, joissa 2–3 eläintä oli sa- maan aikaan syömässä, oli suurin piirtein yhtä paljon molemmissa kasva- tusympäristöissä. Ryhmän kaikki sonnit makasivat useammin samanaikaisesti laitumella (noin 66,9 % havainnoista) kuin pihatossa (noin 34,1 % havainnoista) (Kuvat 13 ja pr os en tti a el äi m is tä 102 14). Havaintoja, joissa yhtä eläintä vaille koko ryhmä tai 2–3 eläintä makasi- vat samaan aikaan, oli enemmän pihatossa kuin laitumella. Sonnit makasivat yksin suurin piirtein yhtä usein molemmissa kasvatusympäristöissä (noin 9,4 % havainnoista). pihatto kesä pihatto heinä laidun kesä laidun heinä 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 5 (4) 4 (3) 2-3 (2) 1 (1) makaavien eläinten lukumäärä % ma ku uh av ain no ist a 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 5 (4) 4 (3) 2-3 (2) 1 (1) syövien eläinten lukumäärä % sy öm ish av ain no ist a Kuva 13. Kokeen 1 maitorotuisten sonnien syömis- ja makuukäyttäytymisen synkronisuus pihatossa ja laitumella. Suluissa esitetään syövien tai makaavi- en eläinten määrä laidunlohkolla, jossa ryhmän koko oli vain neljä eläintä. pihatto kesä pihatto heinä laidun kesä laidun heinä 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 5 (4) 4 (3) 2-3 (2) 1 (1) makaavien eläinten lukumäärä % ma ku uh av ain no ist a 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 5 (4) 4 (3) 2-3 (2) 1 (1) syövien eläinten lukumäärä % sy öm ish av ain no ist a Kuva 14. Kokeen 2 liharotuisten sonnien syömis- ja makuukäyttäytymisen synkronisuus pihatossa ja laitumella. Suluissa esitetään syövien tai makaavi- en eläinten määrä pihattokarsinassa, jossa ryhmän koko oli vain neljä eläintä. Tulosten tarkastelu Eläinten siirto laitumelle ja laidunnuksen onnistu- minen Sähköpaimenaidan käyttäminen laitumella on yleensä halpa ja kohtalaisen helppo ratkaisu nautakarjatiloilla. Tämän tutkimuksen perusteella myös son- nien laiduntaminen kevytrakenteisissa sähköpaimenaidoissa on käytännössä mahdollista, kun eläimet on totutettu sähköpaimeneen jo vasikkana. Kokees- 103 sa 1 maitorotuiset, vasikkana laitumella olleet sonnit näyttivät totutteluaita- uksessa muistavan sähköpaimenen heti sen nähtyään. Sen sijaan sonni, jolla ei ollut aikaisempaa kokemusta sähköpaimenaidasta, ei osannut varoa aitaa ja hätääntyi sekä rikkoi aidan saatuaan siitä sähköiskuja. Riehaantunut tai pa- niikkiin joutunut eläin juoksee helposti aitalankojen läpi, mikä laitumella johtaa eläinten karkaamiseen. Lypsykarjatiloilla laitumet aidataan usein vain kevytrakenteisilla sähkö- paimenaidoilla, jolloin ulkona oloon tottumattomien eläinten laidunnus aihe- uttaa helposti karkaamisongelmia (ks. esim. Wikström 2006). Niin sonneilla kuin lehmilläkin laidunnuksen onnistumismahdollisuudet paranevat, jos eläimet totutetaan sähköpaimeneen ennen kuin ne ovat kasvaneet niin suurik- si, että totuttaminen käy vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Vasikkana sähkö- paimenaitaa kunnioittamaan oppineet eläimet eivät näytä tarvitsevan muistu- tusta aitalankojen tarkoituksesta, vaikka aitojen läpi juokseminen olisi niille aikuisena kokonsa puolesta helppoa. Kokeessa 2 liharotuisia sonneja pidettiin totutteluaitauksessa lyhyemmän aikaa kuin maitorotuisia sonneja kokeessa 1. Lisäksi edellisen vuoden koke- muksiin perustuen aitauksen sisään ei lainkaan viritetty sähköpaimenta, sillä sonnit olivat tottuneet sähköpaimeneen jo ollessaan emojensa kanssa laitu- mella. Muutaman tunnin aitauksessa oleskelun jälkeen sonnit pystyttiin oh- jaamaan laitumelle vaivattomasti. Nautojen siirtäminen sisätiloista laitumelle lisää aluksi eläinten aktiivisuutta, mikä ilmenee esimerkiksi kirmailuna ja puskemisena (Hafez & Bouissou 1975). Vaikka naudat olisivatkin tottuneet sähköpaimeneen, ennen laitumelle laskemista voi olla järkevää päästää eläi- met vahvarakenteiseen aitaukseen, jossa eläimet voivat vaaratta purkaa ener- giaansa. Silloin eläimet ovat rauhallisempia päästessään varsinaiselle laitu- melle, jolloin aitojen särkemisen ja karkaamisen riski pienenee. Lisäksi var- sinkin laidunkauden alussa leveiden nauhojen käyttö aidoissa helpottaa aito- jen havaitsemista. Nisula ja Hakkola (1979) havaitsivat laitumella kasvatettujen sonnien olevan rauhattomia ja kuluttavan paljon aikaa ja energiaa tappeluun ja aitojen sär- kemiseen. Kyseisessä kokeessa osa sonneista oli ajoittain pienessä nälässä rehun loppuessa lohkolta (Nisula & Hakkola 1979), mikä saattoi aiheuttaa levottomuutta eläinten keskuudessa. Omassa kokeessamme laidunsonnit oli- vat sosiaalisesti hyvinkin aktiivisia (ks. kappale sosiaalinen käyttäytyminen), mikä ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi tai ilmennyt aitojen särkemise- nä. Lohkojen vaihdoista huolehdittiin siten, ettei rehu ehtinyt loppua lohkolta missään laidunkauden vaiheessa. Muutamat kokeessa 1 sattuneet laitumelta karkaamiset eivät siten niinkään johtuneet eläinten levottomuudesta tai rehun vähäisyydestä, vaan hoitajien huolimattomuudesta tai sähköpaimenen tekni- sistä vioista. 104 Syömiskäyttäytyminen Laidunsonnit kuluttivat syömiseen (annetun rehun syöminen ruokintakauka- losta, laiduntaminen) pihattosonneja enemmän aikaa sekä kesä- että heinä- kuussa, vaikka kokeessa 1 ero ei ollutkaan tilastollisesti merkitsevä. Koe- ryhmien erilaiset ruokinnat selittävät eron syömiseen käytetyssä ajassa laitu- mella ja pihatossa. Väkirehu tarjottiin molemmille koeryhmille ruokinta- kaukalosta, mutta laitumella sonnit keräsivät karkearehun laiduntamalla, kun taas pihatossa se tuotiin eläimille eteen valmiiksi silputtuna. Kokeessa 1 lai- dunsonnit olivat käyttäytymistarkkailujen aikaan yksivuotisilla kaura- raiheinälaitumilla ja kokeessa 2 monivuotisilla timoteinurmilla. Laitumien maittavuus on siten myös voinut vaikuttaa laidunsonnien syömiseen käyttä- mään aikaan. Sonnit laidunsivat vuorokaudesta keskimäärin 3,6 tuntia kokeessa 1 ja 4,3 tuntia kokeessa 2, eli huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin lypsylehmät (Phillips 1993) tai ilman väkirehulisää laiduntavat sonnit (Hinch ym. 1982). Lyhyempi laidunnusaika johtuu sonnien korkeatuottoisia lypsylehmiä pie- nemmästä energiantarpeesta. Lisäksi sonnien saama väkirehulisä on todennä- köisesti lyhentänyt sonnien laiduntamiseen käyttämää aikaa (Bargo ym. 2003 katsausartikkeli, tämän kirjan artikkeli: Martiskainen ym.: Maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen). Kuivikkeen tai maan syömistä esiintyi hyvin vähän, eikä sen määrässä ha- vaittu eroa koeryhmien välillä kokeessa 1, mutta kokeessa 2 tätä käyttäyty- mistä havaittiin enemmän pihatossa kuin laitumella. Hyvin väkirehuvaltainen ruokinta vähentää kuidun saantia ja haittaa pötsin normaalia toimintaa pötsin pH:n laskun seurauksena (Huhtanen & Jaakkola 1993, 1994), jolloin kuivik- keen syöminen voisi parantaa tilannetta. Kokeessamme tästä tuskin oli kyse, koska sonneilla oli vapaasti tarjolla karkearehua, eikä ruokinnan väkirehu- prosentti ollut kovinkaan korkea (pihaton väkirehuprosentti keskimäärin 40 kokeiden aikana). Todennäköisesti pihattosonnit maistelivat kuiviketta lähin- nä uteliaisuuttaan. Juomiseen sonnit käyttivät naudoille tyypilliseen tapaan vain vähän aikaa (esim. Houpt & Wollney 1989), eikä juomiseen käytetyssä ajassa ollut eroja koeryhmien välillä. Kokeessa 2 laidunsonnit märehtivät molemmilla tarkkailukerroilla vähem- män kuin pihattosonnit, mikä johtunee eroista tuoreen timoteinurmen ja nur- misäilörehun rehuominaisuuksissa. Rehun kuitu- ja kuiva-ainepitoisuus vai- kuttavat rehun vaatimaan märehtimisaikaan, ja siten säilörehu vaatii tyypilli- sesti laidunnurmea pidemmän märehtimisajan (Phillips 1993). Kaustellin ym. (1995) mukaan märehtimiseen ja pureskeluun käytetty aika lisääntyy nurmi- rehun sulavuuden huonontuessa ja kuitupitoisuuden noustessa. Pihattosonni- en syömän säilörehun kuitupitoisuus olikin hiukan korkeampi ja sulavuus (D- arvo) matalampi kuin laidunruohon (ks. Tämän kirjan julkaisu Jansson ym.: 105 s. 53), mikä selittää pihattosonnien suurempaa märehtimiseen käyttämää aikaa kokeessa 2. Kokeessa 1 laidunsonnit märehtivät kesäkuussa pihattosonneja vähemmän, ja heinäkuussa koeryhmien välinen ero tasoittui märehtimisen lisääntyessä lai- tumella. Tulos on ristiriitainen kokeesta 2 saadun tuloksen kanssa, mikä to- dennäköisesti johtuu siitä, että kokeessa 1 käytettiin timoteinurmien lisäksi yksivuotisia kaura-raiheinälaitumia. Kokeen 1 laidunsonnien kesä- ja heinä- kuun väliseen eroon märehtimiseen käytetyssä ajassa voi olla useita selityk- siä. Mahdollisesti laidunsonnit eivät vielä kesäkuussa olleet täysin sopeutu- neet yksivuotisen nurmen käyttöön, mikä näkyi lyhyempänä laiduntamiseen käytettynä aikana kesäkuussa verrattuna heinäkuuhun. Kesäkuussa laidun- sonneilla havaittiin tarkkailujen aikana jonkin verran ripulia, mikä myös saat- toi vaikuttaa märehtimiseen käytettyyn aikaan. Laumaeläimenä naudalla on taipumus synkronoida eli samanaikaistaa käyt- täytymisensä ryhmän muiden jäsenten kanssa (Fraser & Broom 1990, Phillips 1993). Tutkimuksessamme sonnien syömiskäyttäytyminen (annetun rehun syöminen, laiduntaminen) oli synkronisempaa laitumella kuin pihatossa. Sa- manlainen tulos on saatu maitorotuisilla sonnivasikoilla (ks. tämän kirjan artikkeli: Martiskainen ym.: Maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen) sekä lypsylehmillä (O’Connell ym. 1989, Miller & Wood-Gush 1991). Nau- tojen on luonnollisesti helpompi synkronoida syömiskäyttäytymisensä laitu- mella, koska laitumella on runsaasti tilaa eikä ravinnosta yleensä tarvitse kilpailla. Pihatoissa rajoitettu ruokailutila saattaa aiheuttaa kilpailua, jolloin eläimet käyvät syömässä eri aikoihin välttääkseen aggressiivisia yhteenottoja (Miller & Wood-Gush 1991). Toisaalta Cozzin ja Gottardon (2005) tutki- muksessa karsinoissa kasvatettujen sonnien havaittiin useimmiten syövän yksin tai pareittain, vaikka sonneilla oli ruokailutilaa enemmän (95 cm/eläin) kuin oman tutkimuksemme pihattosonneilla (70–90 cm/eläin). Ilmeisesti melko runsaskaan syömistila ei siten mahdollista eläinten synkronista syö- miskäyttäytymistä lihanautojen karsinakasvatuksessa. Tämän vuoksi on tär- keää, että hyvälaatuista rehua on koko ajan tarjolla. Sosiaalinen käyttäytyminen Kokeessa 1 maitorotuisten sonnien sosiaalisessa käyttäytymisessä ei ollut eroja pihatossa ja laitumella ruokintakaukalolla puskemista lukuun ottamatta. Kokeessa 2 liharotuisilla sonneilla muuta kuin ruokintakaukalolla puskemis- ta, toisen eläimen selkään hyppäämistä ja kirmailua esiintyi kesäkuussa enemmän laitumella kuin pihatossa, mutta heinäkuussa laidunsonnit käyttäy- tyivät rauhallisemmin kuin kesäkuussa, jolloin koeryhmien väliset erot sosi- aalisessa käyttäytymisessä tasoittuivat. Mahdollisesti liharotuisten laidunson- nien levottomampi käyttäytyminen kesäkuussa johtui ”uutuudenviehätykses- tä” tilavaan laidunympäristöön. 106 Kokeessa 1 pihattosonnit puskivat toisiaan ruokintakaukalolla enemmän kuin laidunsonnit, mutta kokeessa 2 koeryhmien välillä ei ollut eroa. Ruokinta- kaukalolla puskeminen on usein seurausta ruokailutilasta kilpailemisesta. Pihatossa sonnit söivät kaiken rehunsa ruokintakaukalosta, jolloin niiden ruokintakaukalolla viettämä aika oli suurempi kuin laidunsonneilla, joille ruokintakaukalosta tarjottiin vain väkirehu. Vaikka pihattosonnit söivätkin useimmiten yksin, koeryhmien erilaiset ruokintajärjestelyt todennäköisesti olivat syynä puskemisen suuremmalle määrälle pihatossa kuin laitumella kokeessa 1. Kaikkiaan puskemista (ruokintakaukalolla ja muualla laitumella tai karsinas- sa) esiintyi tutkimuksessamme yhtä paljon laitumella ja ahtaammissa oloissa pihatossa. Samanlainen tulos on saatu samanikäisillä liharotuisilla sonneilla pihatossa ja metsätarhassa (Tuomisto ym. 2004). Toisaalta tutkimuksemme tulos on ristiriidassa lehmillä, hiehoilla ja härillä tehtyjen tutkimusten tulos- ten kanssa. Kondo ym. (1989) havaitsivat agonistisen käyttäytymisen (uhkai- lu, puskeminen, alistuminen) vähentyvän hiehoilla, härillä ja lehmillä eläintä kohden varatun tilan suurentuessa. O’Connell ym. (1989) puolestaan rapor- toivat puskemista esiintyvän lehmillä enemmän sisällä pihatossa kuin laitu- mella. Syyksi agonistisen käyttäytymisen lisääntymiselle on esitetty toisen eläimen väistämisen vaikeutumista ahtaammissa oloissa (Wierenga 1983). Tutkimustulostemme perusteella tilava laidunympäristö ei johda puskemisen vähentymiseen nuorilla sonneilla. Syynä tähän lienevät lehmien ja sonnien väliset sukupuolierot, iän vaikutus sekä kasvatusympäristön ominaispiirteet. Esimerkiksi sonnivasikoiden on havaittu olevan sosiaalisesti aktiivisempia ja osallistuvan useammin mm. puskemisleikkeihin kuin hiehovasikoiden (Rein- hardt ym. 1978). Sosiaalisen aktiivisuuden voi siis ajatella olevan osa sonnin luonnollista käyttäytymistä. Kokeessamme laitumella olleilla sonniryhmillä oli kokeessa 2 täysi ja kokeessa 1 osittainen näköyhteys toisiinsa, mutta eläi- met eivät päässeet koskettelemaan toisiaan ryhmien väliin jätettyjen tyhjien laidunlohkojen vuoksi. Toisten sonniryhmien näkeminen ja kuuleminen saat- toi hyvinkin innostaa sonneja puskemaan ryhmätovereitaan. Puskeminen esiintyi usein kamppailuina, joiden yhteydessä esiintyi tyypillisesti myös seksuaalista käyttäytymistä sekä kirmailua. Kamppailut vaikuttivat enimmäk- seen vaarattomilta, ja niissä havaittiin usein nautojen leikkitappeluun kuulu- via piirteitä (ks. Reinhardt & Reinhardt 1982). Leikkimieliset puskemis- kamppailut olivat todennäköisesti sonnien mielestä palkitsevia, koska eläin- ten havaittiin houkuttelevan toisiaan leikkiin ja vapaaehtoisesti hakeutuvan näihin tilanteisiin. Puskemiskamppailut mahdollistavat arvojärjestyksen muodostamisen ja sen ylläpidon lisäksi aikuisuudessa tarvittavien taitojen, kuten lisääntymiseen ja kilpailijoiden karkottamiseen tarvittavien käyttäyty- mismallien harjoittelun (ks. Phillips 1993). Ilmeisesti aikuisuudessa tarvitta- vien käyttäytymismallien harjoittelu ei sonneilla rajoitu vasikka-aikaan, vaan eläimet vielä yli vuoden ikäisinä jatkavat keskenään näiden taitojen hiomista. 107 Vasta useamman vuoden ikäisinä sonnit muuttuvat territoriaalisiksi ja alkavat vältellä toisiaan (Kilgour & Campin 1973). Tutkimustuloksia arvioitaessa on syytä huomata, että käyttämämme kylmäpi- hatto ei täysin vastaa sonnien olosuhteita tavanomaisessa naudanlihantuotan- nossa. Eläimillä oli karsinassaan tilaa 6,4 m²/eläin, mikä on 2,4 m²/eläin enemmän kuin eläinsuojelusäädöksissä suositellaan minimitilaksi kiinteäpoh- jaisissa karsinoissa (MMMp 23.5.1997/14/EEO/1997). Yleisimmin li- hanautoja kasvatetaan rakolattiapohjaisissa karsinoissa, joissa eläimet pide- tään vieläkin korkeammassa eläintiheydessä kuin kiinteällä pohjalla. Myös ruokailutilaa oli tutkimuksemme pihattokarsinoissa enemmän (vähintään 0,7 m/eläin) kuin on eläinsuojelusäädösten minimivaatimus (0,3 m/eläin, kun rehua on jatkuvasti tarjolla) (MMMp 23.5.1997/14/EEO/1997). Tavanomais- ta runsaamman liikkuma- ja ruokailutilan vuoksi sonneilla saattoi tutkimuk- sessamme esiintyä kaiken kaikkiaan vähemmän aggressioita kuin mitä voitai- siin havaita tavanomaisemmissa, ahtaamissa oloissa kasvatetuilla li- hanaudoilla. Naudoilla toisen eläimen nuoleminen ylläpitää eläinten välisiä dominans- sisuhteita ja vahvistaa eläinten välisiä ”ystävyyssuhteita” (Phillips 1993). Toisen eläimen nuolemista esiintyy sonneilla myös astumiskäyttäytymisen yhteydessä, jolloin eläin ennen selkään hyppäämistä voi nuolaista muutaman kerran astuttavaa eläintä. Kokeessa 1 sosiaalista nuolemista havaittiin yhtä paljon pihatossa ja laitumella, samoin kuin on havaittu tarkkailtaessa liharo- tuisia sonneja pihatossa ja metsätarhassa (Tuomisto ym. 2004). Kokeessa 2 sonnit nuolivat toisiaan molemmilla tarkkailukerroilla enemmän pihatossa kuin laitumella. Tutkimuksessamme emme eritelleet, oliko sosiaalinen nuo- leminen eläinten suhteita vahvistavaa vai oliko se osa astumiskäyttäytymistä, joten syytä kokeen 2 koeryhmien väliselle erolle sosiaalisen nuolemisen mää- rässä on vaikea arvioida. Turkin hoito, liikkuminen ja tutkiskelu Pihatto- ja laidunsonnit hankasivat vartaloaan ympäristön rakenteita vasten yhtä paljon molemmissa kokeissa. Pihatossa eläimet pystyivät hankaamaan itseään karsinan rakenteisiin milloin tahansa, kun taas laitumella ainoastaan ruokintakaukalo ja vesitankki olivat sopivia hankaamiskohteita. Ilmeisesti laidunsonnit kuitenkin pystyivät hyödyntämään nämä vähäisetkin hankaa- miskohteet. Itsensä nuolemisen määrässä ei ollut eroa koeryhmien välillä lukuun ottamatta kesäkuuta kokeessa 2, jolloin pihattosonnit nuolivat itseään laidunsonneja enemmän. Laitumella sonnit kävelivät molemmissa kokeissa enemmän kuin pihatossa, mikä on luonnollinen seuraus laitumen suuremmasta tilasta. Kävelemisessä ei ole huomioitu kävelemistä laiduntamisen aikana, joten todellisuudessa lai- 108 dunsonnit liikkuivat vieläkin enemmän. Päivittäisen liikunnan on todettu parantavan parsinavetassa pidettyjen lehmien terveyttä (Gustafson 1993), joten laitumella liikkumisen voisi olettaa vaikuttavan edullisesti myös sonni- en terveyteen. Ympäristön tutkiskeluun käytetyssä ajassa ei ollut eroa koeryhmien välillä kummassakaan kokeessa kesäkuussa, mutta heinäkuussa pihattosonnit tutkis- kelivat ympäristöä enemmän kuin laidunsonnit. Rakenteiden nuolemista ja puremista (rakenteiden manipuloimista) havaittiin hetkellisellä seurannalla yhtä paljon molemmissa kasvatusympäristöissä. Yksi-nolla -seurannassa ryhmien välillä havaittiin ero vain kokeessa 1 heinäkuussa, jolloin pihat- tosonnit manipuloivat rakenteita laidunsonneja enemmän. Rakenteiden pu- remista ja nuolemista pidetään naudoilla epänormaalina käyttäytymismuotoi- na (Graf 1993), mutta todennäköisesti kokeessamme rakenteiden manipuloin- ti kuitenkin enimmäkseen liittyi sonnien normaaliin tutkiskelukäyttäytymi- seen. Joutilaana seisoskelu ja lepo Sonnit seisoskelivat joutilaana yhtä paljon pihatossa ja laitumella lukuun ottamatta heinäkuuta kokeessa 1, jolloin joutilaana seisoskelua havaittiin enemmän pihatossa kuin laitumella. Kokeessa 1 sonnit eivät mahdollisesti vielä kesäkuussa olleet täysin sopeutuneita käyttämään hyväkseen yksivuotis- ta kaura-raiheinänurmea, mikä saattoi vaikuttaa heikentävästi sonnien syö- mishaluun ja ilmetä joutilaana seisoskeluna. Kokeessa 1 laiduntaminen ja märehtiminen lisääntyivätkin laidunsonneilla kesäkuusta heinäkuuhun, jol- loin puolestaan joutilaana seisoskelu väheni. Laidun ja pihattosonnit lepäsivät yhtä paljon molemmissa kokeissa. Kaikki- aan sonnit olivat makuulla vähintään yhtä paljon pihatossa kuin laitumella, kun taas makaamisen synkronisuus oli suurempaa laitumella kuin pihatossa. Myös sonnivasikoiden (ks. tämän kirjan artikkeli: Martiskainen ym.: Maito- rotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen) ja lypsylehmien (O’Connell ym. 1989, Miller & Wood-Gush 1991) on havaittu makaavan samanaikaisesti enemmän laitumella kuin pihatossa. Makuutilan määrällä on suuri vaikutus makaamisen synkronisuuteen. Tilan vähentyessä makaamisen synkronisuus vähenee (Mogensen ym. 1997, Nielsen ym. 1997) ja lopulta myös eläinten makuulla viettämä aika lyhenee (Fisher ym. 1997, Hickey ym. 2003). Tutki- muksessamme laidunsonneilla oli runsaasti tilaa, kun taas pihattosonneilla oli kuivitettua makuualuetta käytössään vain 3,2–4,0 m2 eläintä kohden, mikä selittänee koeryhmien välisen eron makaamisen synkronisuudessa. Kaikki pihattosonnit mahtuivat makaamaan samaan aikaan ja ne viettivät makuulla jopa suuremman osan ajastaan kuin laitumella, joten makuualueen koko ei ilmeisesti kuitenkaan estänyt pihattoeläimiä makaamasta riittävästi. Makaa- misen synkronoimista pidetään naudoilla lajityypillisenä käyttäytymisenä, 109 minkä perusteella laidunympäristö saattoi vaikuttaa edullisesti laidunsonnien hyvinvointiin. Hiehoilla kuivitetun makuutilan vähentymisen on todettu li- säävän toisen eläimen pakottamista ylös makuulta (Nielsen ym. 1997). Tut- kimuksessamme toisen eläimen ajamista ylös havaittiin vain harvoin sekä pihatossa että laitumella, eikä koeryhmien välillä ollut eroa sen määrässä. Epänormaali käyttäytyminen Naudoilla on tarve käyttää kieltään apuna rehun syömisessä, ja jollei tämä tarve tule tyydytetyksi, eläimen turhautuminen ilmenee epänormaalina käyt- täytymisenä (Keeling & Jensen 2002). Stereotyyppinen kielen pyörittäminen on naudoilla yleinen epänormaali käyttäytymismuoto (Wiepkema 1983), jonka on todettu lisääntyvän esimerkiksi rajoitetun karkearehuruokinnan seu- rauksena (Graf 1993). Vaikka pihatossa valmiiksi silputtua säilörehua syö- neillä sonneilla oli vähemmän tekemistä kielelleen kuin laitumella, kielen- pyöritystä havaittiin vain harvoin, eikä sen esiintymisessä ollut eroa koeryh- mien välillä. Todennäköisesti sonnit ovat siis voineet tyydyttää tarpeensa rehun manipuloimiseen kielellään riittävissä määrin kummassakin kasva- tusympäristössä. Vuorokausirytmi Sonnit laidunsivat useissa lyhyissä jaksoissa toisin kuin lehmät, joilla on tyy- pillisesti vain viisi selvempää laidunnusjaksoa vuorokaudessa (Phillips 1993). Sonnien lyhyet laidunnusjaksot johtunevat osittain sonnien lypsylehmiä al- haisemmasta energiantarpeesta. Toisaalta sonnien laiduntaminen voi olla erityisen herkästi keskeytyvää, koska sonnien on havaittu laiduntavan lyhy- emmissä ja useammissa jaksoissa kuin härkien ja häiriintyvän herkemmin hiehojen laiduntaessa lähettyvillä (Hinch ym. 1982). Vapaasti laiduntavien nautojen on huomattu aloittavan laiduntamisen aamulla auringon noustessa, ja yleensä ajoittavan vuorokauden viimeisen laidunnus- jakson auringonlaskun aikaan (Linnane ym. 2001). Vastaava ilmiö on havait- tu myös feedlot -kasvattamossa pidettyjen ja säilörehulla ruokittujen sonnien syömiskäyttäytymisessä (Gonyou & Stricklin 1984). Auringonlaskun ja - nousun välisen pimeän ajan eläimet viettävät leväten ja märehtien (Fraser & Broom 1990). Pohjoisissa oloissa auringonlaskun ja -nousun välinen pimeä tai hämärä aika on kesällä kuitenkin hyvin lyhyt, minkä vuoksi eläimet näyt- tävät rytmittävän laidunnuskäyttäytymistään myös hoitorutiinien mukaan (tämän kirjan artikkeli: Martiskainen ym.: Maitorotuisten sonnivasikoiden laiduntaminen). Tutkimuksessamme laiduntaminen alkoi etenkin kokeessa 2 tyypillisesti aamulla klo 7–8 aikoihin väkirehun jakamisen jälkeen. Siten väkirehun jakaminen aamulla oli laidunsonneille kimmoke syömisen ja lai- duntamisen aloittamiselle. Myös pihatossa ruokinnat rytmittivät sonnien 110 syömiskäyttäytymistä intensiivisimpien syömisjaksojen ollessa rehun lisäyk- sen jälkeen. Tuore rehu on eläimistä ilmeisesti houkuttelevampaa kuin kauka- lossa kauemmin seissyt rehu. Molemmissa kasvatusympäristöissä sonnien pitkäkestoisin makuujakso si- joittui yöhön, mikä on tyypillistä naudoille (Gonyou & Stricklin 1984, Houpt & Wollney 1989). Laidunsonnien käyttäytyminen oli pihattosonneja synk- ronisempaa, mikä näkyi laidunryhmillä vuorokausirytmissä makuujaksojen ja laidunnus- tai syömisjaksojen selvänä vuorotteluna. Pihattoryhmillä makuu- ja syömisjaksot eivät etenkään päiväsaikaan aina erottuneet kovin selvästi, vaan tyypillisesti vähintään yksi eläin söi tai makasi lähes aina. Pääpiirteis- sään sonnien vuorokausirytmit muistuttivatkin enemmän nautojen luonnollis- ta vuorokausirytmiä (vertaa Hall 2002) laitumella kuin pihatossa. Tutkimuksessamme muuta aktiivisuutta kuten sosiaalista käyttäytymistä, turkin hoitoa, liikkumista ja joutilaana seisoskelua esiintyi enimmäkseen laiduntamisen ja syömisen yhteydessä. Kuitenkin eläinten aktiivisuus oli usein suurinta myöhään illalla tai keskiyöllä, jolloin havaittiin runsaasti pus- kemista ja seksuaalista käyttäytymistä. Myös Gonyou ja Stricklin (1984) havaitsivat feedlot-kasvattamoissa sonneilla sosiaalista käyttäytymistä eten- kin auringonlaskun aikaan. Iltahämärä näyttäisikin innostavan sonneja sosiaa- liseen kanssakäymiseen toistensa kanssa. Käyttäytymisjaksojen sijoittumisessa tiettyyn vuorokauden aikaan havaittiin vähemmän eroja pihatto- kuin laidunryhmien välillä. Pihatossa sonniryhmät olivat vierekkäisissä karsinoissa, mikä saattoi vaikuttaa synkronoivasti pihat- toryhmien käyttäytymiseen. Laitumella puolestaan sonniryhmien väliin oli jätetty tyhjät laidunlohkot, jolloin sonniryhmät todennäköisesti vaikuttivat toistensa käyttäytymiseen vähemmän kuin pihatossa. Johtopäätökset Vasikkana sähköpaimeneen tottuneet eläimet osasivat vielä noin 15 kuukau- den ikäisinä varoa sähköpaimenta, jolloin sonnien laiduntaminen onnistui suhteellisen kevyillä aitausrakenteilla. Kuitenkin voi olla viisasta antaa eläin- ten rauhoittua jonkin aikaa erillisessä vahvarakenteisessa aitauksessa ennen varsinaista laitumelle laskemista. Etenkin laidunkauden alussa kannattaa myös varmistaa, että eläimet voivat helposti erottaa laitumen aidat, mikä onnistuu esimerkiksi käyttämällä aidoissa leveää muovinauhaa. Sonnien ajankäyttö oli hyvin samanlaista laitumella ja tilavassa pihatossa. Suurimmat erot olivat syömiseen ja märehtimiseen käytetyssä ajassa. Sonnit liikkuivat laitumella enemmän kuin pihatossa, mikä saattoi edistää laidun- sonnien terveyttä. Molemmissa kasvatusympäristöissä sonnit olivat sosiaali- sesti hyvin aktiivisia, mikä ei kuitenkaan johtanut laitumella aitojen särkemi- 111 seen tai eläinten karkaamiseen. Laidunsonnien synkronisempi syömis- ja makuukäyttäytyminen sekä käyttäytymisen esiintyminen selvinä jaksoina osoittavat sonnien laumakäyttäytymisen olleen lajityypillisempää laitumella kuin pihatossa. Mahdollisuus lajityypilliseen laumakäyttäytymisen saattoi parantaa laidunsonnien hyvinvointia. Koska pihattosonnit söivät useimmiten yksinään, pihatossa eläimillä täytyy aina olla tarjolla hyvälaatuista rehua. Epänormaalin oraalisen käyttäytymisen vähäinen esiintyminen pihatossa ja laitumella voi merkitä, että sonnit eivät kummassakaan ympäristössä kärsi- neet voimakkaasta turhautumisesta. Kirjallisuus Bargo, F., Muller, L.D., Kolver, E.S. & Delahoy, J.E. 2003. Invited review: production and digestion of supplemented dairy cows on pasture. Journal of Dairy Science 86: 1–42. Cozzi, G. & Gottardo, F. 2005. Feeding behaviour and diet selection of finish- ing Limousin bulls under intensive rearing system. Applied Animal Behav- iour Science 91: 181–192. Fisher, A.D., Crowe, M.A., O’Kiely, P. & Enright, W.J. 1997. Growth, behav- iour, adrenal and immune responses of finishing beef heifers housed on slatted floors at 1.5, 2.0, 2.5 or 3.0 m2 space allowance. Livestock Produc- tion Science 51: 245–254. Fraser, A.F. & Broom, D.M. 1990. Farm animal behaviour and welfare. Kol- mas pianos. Wallingford: CAB International. 437 s. Gonyou, H.W. & Stricklin, W.R. 1984. Diurnal behaviour patterns of feedlot bulls during winter and spring in northern latitudes. Journal of Animal Sci- ence 58: 1075–1083. Graf, B. 1993. Abnormal oral behaviours in fattening bulls: incidence, causa- tion and implications. Teoksessa: Nichelmann, M., Wierenga, H.K. & Braun, S. (toim.). Proceedings of the international congress on applied ethology, Berlin 1993. Darmstadt: KTBL. s. 47–52. Gustafson, G.M. 1993. Effects of daily exercise on the health of tied dairy cows. Preventive Veterinary Medicine 17: 209–223. Hafez, E.S.E. & Bouissou, M.F. 1975. The behaviour of cattle. Teoksessa: Hafez, E.S.E. (toim.). The behaviour of domestic animals. Kolmas painos. Lontoo: Bailliére Tindall. s. 203–247. Hall, S.J.G. 2002. Behaviour of cattle. Teoksessa: Jensen, P. (toim.). The ethology of domestic animals: an introductory text. Oxon: CAB Interna- tional. s. 131–143. 112 Hickey, M.C., Earley, B. & Fisher, A.D. 2003. The effect of floor type and space allowance on welfare indicators of finishing steers. Irish Journal of Agricultural and Food Research 42: 89–100. Hinch, G.N., Thwaites, C.J. & Lynch, J.J. 1982. A note on the grazing behav- iour of young bulls and steers. Animal Production 35: 289–291. Houpt, K.A. & Wollney, G. 1989. Frequency of masturbation and time budg- ets of dairy bulls used for semen production. Applied Animal Behaviour Science 24: 217–225. Huhtanen, P. & Jaakkola, S. 1993. The effects of forage preservation method and proportion of concentrate on digestion of cell wall carbohydrates and rumen digesta pool size in cattle. Grass and Forage Science 48: 155–165. Huhtanen, P. & Jaakkola, S. 1994. Influence of grass maturity and diet on ruminal dry matter and neutral detergent fibre digestion kinetics. Archives of Animal Nutrition 47: 153–167. Kaustell, K., Rinne, M., Kytölä, K. & Jaakkola, S. 1995. Säilörehun kasvuas- teen ja väkirehutäydennyksen vaikutus lypsylehmien syöntikäyttäytymi- seen. Teoksessa: Kotieläintieteen päivät 1995. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 888. Helsinki: Maaseutukeskusten Liitto. s. 160–164. Keeling, L. & Jensen, P. 2002. Behavioural disturbances, stress and welfare. Teoksessa: Jensen, P. (toim.). The ethology of domestic animals: an in- troductory text. Oxon: CAB International. s. 79–98. Kilgour, R. & Campin, D.N. 1973. The behaviour of entire bulls of different ages at pasture. Proceedings of the New Zealand Society of Animal Pro- duction 33: 125–133. Kondo, S., Sekine, J., Okubo, M. & Asahida, Y. 1989. The effect of group size and space allowance on the agonistic and spacing behavior of cattle. Applied Animal Behaviour Science 24: 127–135. KTTK. Kasvintuotannon tarkastuskeskus 2006. Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet - eläintuotanto: sovelletaan 1.1.2006 lähtien. KTTK:n julkaisuja B2, Luomutuotanto 1/2006. Loimaa: Kasvintuotannon tarkastuskeskus, Sie- mentarkastusosasto. 53 s. Linnane, M.I., Brereton, A.J. & Giller, P.S. 2001. Seasonal changes in cir- cadian grazing patterns of Kerry cows (Bos Taurus) in semi-feral condi- tions in Killarney National Park, Co. Kerry, Ireland. Applied Animal Behav- iour Science 71: 277–292. Martin, P. & Bateson, P. 1993. Measuring behaviour. An introductory guide. Toinen pianos. United Kingdom: Cambridge press. 222 s. 113 Miller, K. & Wood-Gush, D.G.M. 1991. Some effects of housing on the social behaviour of dairy cows. Animal Production 53: 271–278. MMMp 23.5.1997/14/EEO/1997. Maa- ja metsätalousministeriön päätös F20 Nautojen pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset. Annettu Helsingissä 23.5.1997. Päivitetty 6/1997. Viitattu 5.12.2006. Saatavissa internetistä: http://wwwb.mmm.fi/el/laki/f/f20.html Mogensen, L., Nielsen, L.H., Hindhede, J., Sørensen, J.T. & Krohn, C.C. 1997. Effect of space allowance in deep bedding systems on resting be- haviour, production, and health of dairy heifers. Acta Agriculturae Scandi- navica, Section A, Animal Science 47: 178–186. Nielsen, L.H., Mogensen, L., Krohn, C., Hindhede, J. & Sørensen, J.T. 1997. Resting and social behaviour of dairy heifers housed in slatted floor pens with different sized bedded lying areas. Applied Animal Behaviour Science 54: 307–316. Nisula, H. & Hakkola, H. 1979. Lihanautojen määrän vaikutus laitumen sa- toon. Kehittyvä maatalous 42. Helsinki: Maatalouden tutkimuskeskus. s. 12–22. O’Connell, J., Giller, P.S. & Meaney, W. 1989. A comparison of dairy cattle behavioural patterns at pasture and during confinement. Irish Journal of Agricultural Research 28: 65–72. Phillips, C.J.C. 1993. Cattle behaviour. United Kingdom: Farming press. 212 s. Pirkkalainen, T. 1998. Nuorenkarjan laiduntaminen. Teoksessa: Nurmenvilje- ly. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja no 920. Tieto tuottamaan 77. Toi- nen painos. Kokemäki: Maaseutukeskusten liitto. s. 92. Reinhardt, V. & Reinhardt, A. 1982. Mock fighting in cattle. Behaviour 81: 1– 13. Reinhardt, V., Mutiso, F.M. & Reinhardt, A. 1978. Social behaviour and social relationships between female and male prepubertal bovine calves (Bos indicus). Applied Animal Ethology 4: 43–54. Ruis-Heutinck, L.F.M., Smits, M.C.J., Smits, A.C. & Heeres J.J. 2000. Effects of floor type and floor area on behaviour and carpal joint lesions in beef bulls. Teoksessa: Blokhuis, H.J., Ekkel, E.D. & Wechsler, B. (toim.). Im- proving health and welfare in animal production. Proceedings of sessions of the EAAP commission on animal management and health, the Hague, the Netherlands, 21–24 August 2000. Wageningen: Wageningen Press. s. 29–36. Tuomisto, L., Huuskonen, A., Mononen, J. Kauppinen R. & Huttu, S. 2004 Hereford-sonnien käyttäytyminen erilaisissa kasvatusympäristöissä. Te- oksessa: Anneli Hopponen ja Marketta Rinne (toim.). Maataloustieteen 114 Päivät 2004, 12.-13.1.2004 Viikki, Helsinki: esitelmät ja posterit. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote 19. 4 s. Saatavissa internetistä: http://www.smts.fi/MTP%20julkaisu%202004/esi04/ma06.pdf Wiepkema, P.R., Broom, D.M., Duncan, I.J.H. & van Putten, G. 1983. Ab- normal behaviours in farm animals. A report of the Commission of the European Communities. 16 s. Wierenga, H.K. 1983. The influence of the space for walking and lying in a cubicle system on the behaviour of dairy cattle. Teoksessa: Baxter, S.H., Baxter, M.R. & MacCormack, J.A.D. (toim.). Farm animal housing and welfare. Seminar in the CEC Programme of Coordination of Research on Animal Welfare, Aberdeen, Scotland, July 28-30, 1982. Hague: Martinus Nijhoff. s. 171–180. Wikström, S. 2006. Lisää liikuntaa lehmille. Farmit.net -lehti. s. 28–29. Viitattu 20.11.2006. http://www.farmit.net/farmit/fi/08_foorumi/001_lehti/index.jsp 115 Ohjeita ja suosituksia lihanautojen laidunnukseen Arto Huuskonen1), Paula Martiskainen2), Leena Tuomisto1) ja Susanna Jansson1) 1) MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimus- asemantie 15, 92400 Ruukki, arto.huuskonen@mtt.fi, leena.tuomisto@mtt.fi, susanna.jansson@mtt.fi 2) Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio, paula.martiskainen@uku.fi Tiivistelmä Tähän artikkeliin on koottu tiivistetysti tutkimushankkeen tuottamia käytän- nön ohjeita sekä kirjallisuudesta löydettyjä tutkimustuloksia, joita voidaan hyödyntää ja soveltaa sonnien ja sonnivasikoiden laidunnuksessa. Hyvälaatuisella peltolaitumella alle vuoden ikäisille sonneille riittää noin 0,15–0,20 hehtaarin laidunala eläintä kohden. Yli vuoden ikäiset sonnit tar- vitsevat laidunta 0,20–0,35 hehtaaria eläintä kohti. Laidun on syytä syöttää lohkoissa, sillä se parantaa laitumen hyväksikäyttöä ja mahdollistaa hoito- toimet, kuten puhdistusniiton ja lannoituksen. Hyvän kasvun turvaamiseksi eläimet tarvitsevat laidunrehun ohella väkirehulisän. Sonnivasikoille riittää hyvällä laitumella 1 kg:n suuruinen väkirehuannos eläintä kohti. Väkirehun määrä on järkevää mitoittaa laitumen laadun ja saatavuuden mukaan. Väkire- hulisän ohella eläinten kivennäisten ja vitamiinien saannista tulee huolehtia myös laidunolosuhteissa. Käytettäessä kevytrakenteisia sähköpaimenaitoja naudat on välttämätöntä opettaa aitaan, jotta eläinten karkaaminen voidaan estää. Sähköpaimeneen totuttaminen on helpointa tehdä vasikkana, etenkin jos eläimiä halutaan pitää laitumella myös niiden myöhemmissä elämänvaiheissa. Laitumen aitoja suunniteltaessa kannattaa varmistaa, että eläimet kykenevät näkemään ne. Tämä onnistuu esimerkiksi käyttämällä laitumen aidassa ainakin yhtä leveää muovilankaa. Aitojen hyvä näkyvyys on tärkeää varsinkin laitumelle laskun yhteydessä, sillä uuden ja suuren tilan riehaannuttamat eläimet eivät välttä- mättä kiinnitä huomiota huonosti taustasta erottuviin aitoihin. Kun vilkkaita eläimiä lasketaan laitumelle, on viisasta antaa niiden rauhoittua jonkin aikaa erillisessä vahvarakenteisessa aitauksessa ennen kuin ne pääsevät varsinaisel- le laidunalueelle. Avainsanat: naudanlihantuotanto, lihanaudat, sonnit, laidunnus 116 Johdanto Tähän artikkeliin on koottu tiivistetysti tutkimushankkeen tuottamia käytän- nön ohjeita sekä kirjallisuudesta löydettyjä tutkimustuloksia, joita voidaan hyödyntää ja soveltaa sonnien ja sonnivasikoiden laidunnuksessa. Laidunala Hyvälaatuisella peltolaitumella alle vuoden ikäisille eläimille riittää koke- musten perusteella noin 0,15–0,20 hehtaarin laidunala eläintä kohden. Yli vuoden ikäisille sonneille laidunta tarvitaan 0,20–0,35 hehtaaria eläintä kohti. Jos laitumen sadontuottokyky on heikko, laidunalaa tarvitaan luonnollisesti- kin enemmän. Laitumen mitoituksessa nuorille vasikoille ongelmana on, että keväällä vasi- koiden laidunruohon syönti on vähäistä, mutta rehun tarjonta runsasta. Syk- syllä eläinten kasvettua rehunkulutuskin on lisääntynyt, mutta vastaavasti nurmen tuotto heikentynyt. Laidun on syytä syöttää lohkoissa, mikä parantaa laitumen hyväksikäyttöä ja mahdollistaa laitumen hoitotoimenpiteet kuten esimerkiksi puhdistusniiton ja lannoituksen. Loppukesästä lohkojen määrää voidaan lisätä ottamalla käyt- töön nurmea, josta on korjattu ensimmäinen säilörehusato. Sonneille tulisi olla koko ajan tarjolla hyvälaatuista ja maittavaa ruohoa. Vanha ja korsiintu- nut ruoho on täyttävää ja sen ravitsemuksellinen laatu on heikkoa. Lisäväkirehu Hyvän kasvun turvaamiseksi eläimet tarvitsevat laidunrehun ohella väkirehu- lisän. Väkirehuna voidaan käyttää samoja rehuja, joita tilalla muutenkin käy- tetään lihanautojen ruokinnassa. Tutkimustulostemme perusteella sonni- vasikoille riittää hyvällä laitumella 1 kg:n suuruinen väkirehuannos eläintä kohti. Väkirehun määrä on järkevää mitoittaa laitumen laadun ja saatavuuden mukaan. Myös laiduntavat sonnit tarvitsevat hyvälaatuisen laidunruohon lisäksi väki- rehua. Väkirehuannos on arvioitava laitumen laadun mukaan. Tässä tutki- mushankkeessa käytetyllä 5 kg:n suuruisella väkirehuannoksella saatiin koh- tuullisen hyvät kasvutulokset sonnien loppukasvatusvaiheessa. Väkirehulisän ohella eläinten kivennäisten ja vitamiinien saannista tulee huolehtia myös laidunolosuhteissa. 117 Aitausratkaisut ja aitaan totuttaminen Tutkimuksemme perusteella sonnivasikoiden ja sonnien laiduntaminen onnis- tuu helposti yksinkertaisella aitausjärjestelyllä, jos eläimet on totutettu säh- köpaimeneen ennen laitumelle siirtoa. Kokeessa laidunlohkot aidattiin käyt- täen kevyitä lasikuitupylväitä ja sähköpaimenlankaa. Sähköpaimenlangan lisäksi aidassa on suositeltavaa käyttää taustasta helpommin erottuvaa lankaa kuten esimerkiksi leveää muovinauhaa tai muovista aitalankaa. Nykyisten sähköpaimenten teho on niin hyvä, että eläimet kunnioittavat sähkölankaa ja pysyvät aitauksen sisällä. Sähköpaimenet ottavat voimansa verkkovirrasta, paristosta tai akusta. Näistä verkkopaimen on paras ratkaisu, jos sen käyttö on mahdollista. Koska sähköpaimenaidat ovat yleensä kevytrakenteisia, on eläinten opetta- minen aitaan välttämätöntä eläinten laitumelta karkaamisen estämiseksi. Use- amman päivän mittaisen aitaan opettamisen järjestäminen voi olla tiloilla hankalaa, jos totutusaita esimerkiksi vaikeuttaa eläinten ruokintaa. Vuoro- kausi voi olla riittävän pitkä totutusaika, mikäli eläimet aitaa koskettaessaan saavat siitä poikkeuksetta sähköiskun. Kokeessamme vasikat tutkivat aitaa ahkerasti ja saivat eniten sähköiskuja eläintä kohden jo ensimmäisen aitaan- opetustunnin aikana, ja kolmen tunnin kuluessa kaikki eläimet olivat saaneet aidasta sähköiskun. On syytä varmistaa, että kaikki eläimet ovat saaneet ope- tusaidasta sähköiskun ennen laitumelle laskua (Seppänen 1978). Sähköaitaan opettaminen onnistuu helposti rakentamalla sähköpaimenaita tukevamman aitauksen sisäpuolelle. Vasikat kannattaa opettaa etenkin, jos eläimiä tullaan pitämään laitumella myös niiden myöhemmissä elinvaiheissa, sillä vasikat voidaan opettaa kunnioittamaan sähköaitoja huomattavasti vä- hemmällä vaivalla ja kevyemmillä rakennelmilla kuin vanhemmat ja voi- makkaammat eläimet. Nauta muistaa sähköpaimenesta saamansa sähköiskun pitkän aikaa (European Commission 2001), joten totutusta ei tarvitse tehdä joka vuosi uudelleen. Laskettaessa isompia sonneja laitumelle on kuitenkin viisasta antaa eläinten rauhoittua jonkin aikaa erillisessä vahvarakenteisessa aitauksessa ennen varsinaista laitumelle laskemista, vaikka eläimet olisikin opetettu sähköaitaan. Laitumen aitoja suunnitellessa kannattaa varmistaa, että eläimet kykenevät ne näkemään. Tämä onnistuu esimerkiksi käyttämällä laitumen aidassa ainakin yhtä leveää muovinauhaa tai muovista aitalankaa. Aitojen hyvä näkyvyys on tärkeää etenkin laitumelle laskun yhteydessä, sillä uuden ja suuren tilan rie- haannuttamat eläimet eivät välttämättä kiinnitä huomiota huonosti taustasta erottuviin aitoihin 118 Työturvallisuus Sonneja käsiteltäessä on aina olemassa tapaturmavaara eläinten arvaamatto- muuden vuoksi. Sonnien laidunnus onkin suunniteltava niin, että eläinten siirrot ja hoitotyöt pystytään järjestämään turvallisesti. Eläimille pitäisi olla käsittelyaitaus, ja yksin työskentelyä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää. Eläinten teurasautoon lastaus suoraan laitumelta on parasta järjestää ajokujan avulla, jolloin halutut eläimet saadaan autoon vähällä vaivalla. Juomavesi Hyvä eläinten hoito edellyttää, että eläimillä on aina saatavilla puhdasta juo- mavettä. Laiduntaville eläimille tarjotaan joskus juomavettä ojista tai järvistä. Tällöin vesi saattaa olla vielä alkukesästä moitteetonta, mutta veden laatu heikkenee helposti eläinten likaamana. Lämpimillä ilmoilla mikrobikasvusto lisääntyy herkästi pintavedessä. Juomavetenä olisikin hyvä käyttää pohjavettä kaivosta tai lähteestä. Jos pintaveden käyttö on välttämätöntä, veden laatu tulee varmistaa riittävän usein, ja se tulee nostaa pumpulla laitumelle. Juomavesi ei saa sisältää haitallisia mikrobeja, kemikaaleja, ulostetta tai muuta likaa, eikä vedessä saa olla vierasta hajua. Veden tulee olla kirkasta ja väritöntä, eikä se saa aiheuttaa merkittävää syöpymistä tai saostumista putkis- toissa. Tuotantoeläimille suositellaan juomavettä, joka on kemialliselta laa- dultaan talousveden veroista. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista sanotaan, että veden pH:n tulisi olla 6,5–9,5 (STMA 1.6.2001/401). Suoja epäsuotuisilta olosuhteilta Nautojen pitoa maassamme säätelevät eläinsuojelulaki (VpL 4.4.1996/247), eläinsuojeluasetus (MMMA 7.6.1996/396) ja maa- ja metsätalousministeriön päätös koskien nautojen pidolle asetettavia eläinsuojeluvaatimuksia (MMMp 23.5.1997/14/EEO/1997, MMMA 3.6.2002/6/EEO/2002). Nautojen pidolle asetettujen eläinsuojeluvaatimusten mukaan ”Tarhan tai laitumen maapohjan on oltava sellainen, että naudat eivät vahingoita itseään eivätkä tarpeettomasti likaannu. Ulkotarhassa tai laitumella olevilla eläimil- lä on oltava mahdollisuus päästä riittävään suojaan epäsuotuiselta säältä kuten suoralta auringonpaisteelta, tuulelta, lumisateelta tai liialliselta kyl- myydeltä. Jos naudat eivät pääse vapaasti suojaan, eläinten omistajan tai haltijan on huolehdittava siitä, että eläimet pääsevät suojaan epäsuotuisilta olosuhteilta.” 119 Kokeessamme laidunvasikat käyttivät suojakatosta varsin suuren osan tark- kailuajasta, joten katos on eläimille mieluinen ja tarpeellinen paikka. Laitu- mella eläimillä tulisikin aina olla mahdollisuus suojautua epäedulliselta sääti- lalta. Suojarakennuksen ohella esimerkiksi metsäsaarekkeet tai pellon reuna- vyöhykkeiden yksittäiset puuryhmät voivat tarjota eläimille suojaa auringon- paistetta vastaan. Uusien eläinten tuominen laumaan Pitkään yhdessä olleessa ryhmässä nautojen välinen nahistelu on vähäistä. Uusien eläinten tuominen laumaan samoin kuin ryhmien sekoittaminen jär- kyttää ryhmän arvojärjestystä, jolloin aggressiot ja astumiskäyttäytyminen lisääntyvät eläinten muodostaessa arvojärjestyksen uudelleen (Tennessen ym. 1985). Jos laiduntavaan laumaan on pakko tuoda uusia yksilöitä, tulisi niitä tuoda kerralla useampia. Siten yksittäinen eläin ei joudu kärsimään yhtä voimak- kaasti alkuperäisen lauman vieroksunnasta ja sosiaalisesta paineesta. Jos laumasta joudutaan poistamaan yksittäisiä eläimiä, esimerkiksi teuraaksi, jäljelle jäävät eläimet selvittävät ryhmän arvojärjestyksen uudelleen tappele- malla. Välienselvittelyt ovat merkittävä vuotavaurioiden aiheuttaja ulkolois- ten ja kasvatusympäristön virheellisten rakenteiden ohella. Kirjallisuus European Commission 2001. The welfare of cattle kept for beef production. Report of the Scientific Committee on Animal Health and Animal Welfare. 149 s. Saatavilla internetistä: http://europa.eu.int/comm/food/fs/sc/scah/ out54_en.pdf MMMA 7.6.1996/396. Eläinsuojeluasetus. Annettu Helsingissä 7.6.1996. Suomen säädöskokoelma 396/1996: 1019–1028. MMMA 3.6.2002/6/EEO/2002. Maa- ja metsätalousministeriön asetus nauto- jen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetun Maa- ja metsä- talousministeriön päätöksen muuttaminen. Annettu Helsingissä 3.6.2002. Päivitetty: 6/2002. Viitattu: 3.1.2006. Saatavissa internetistä: http://www.mmm.fi/el/laki/F/f20m1fi.pdf MMMp 23.5.1997/14/EEO/1997. Maa- ja metsätalousministeriön päätös F20 nautojen pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset. Annettu Helsingissä 23.5.1997. Viitattu: 3.1.2006. Saatavissa internetistä: http://www.mmm.fi/el/laki/F/f20.html Seppänen, H. 1978. Aitaaminen. Teoksessa: Paatela, J., Markkula, M., Sal- lasmaa, S., Siitonen, M. & Kinanen, M. (toim.). Laidunopas. Maaseutu- 120 keskusten Liiton julkaisuja no 617. Helsinki: Maaseutukeskusten Liitto. s. 35–37. STMA 1.6.2001/401. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköi- den talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Annettu Helsingissä 17.5.2001. Päivitetty: 5/2001. Viitattu: 25.1.2007. Saatavissa internetistä: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010401 Tennessen, T., Price, M. A. & Berg, R. T. 1985. The social interactions of young bulls and steers after re-grouping. Applied Animal Behaviour Sci- ence 14: 37–47. VpL 4.4.1996/247. Eläinsuojelulaki. Annettu Helsingissä 4.4.1996. Suomen Säädöskokoelma 247/1996: 721–733. Päivitetty 21.4.2004. Viitattu: 3.1.2006. Saatavissa internetistä: http://www.mmm.fi/el/laki/f/default.html. 121 Maa- ja elintarviketalous -sarjan kotieläintuotantoteemassa ilmestyneitä julkaisuja 2007 95 Tuloksia lihanautojen laidunkokeista. Huuskonen, A. (toim.) 121 s. Hinta 25 euroa. 2006 86 Opas lihanautojen ympärivuotiseen ulkokasvatukseen. Huuskonen, A. ym. 34 s. Hinta 15 euroa. 79 LUMOLAIDUN Maisemalaiduntaminen luonnon monimuotoisuuden lisääjänä – tasapaino monimuotoisuuden ja tuottavuuden välillä. Huuskonen, A. (toim.). 418 s. Hinta 25 euroa. 2004 58 Quantitative trait loci for egg quality and production in laying hens. Tuiskula-Haavisto, M. 60 s. + 5 liitettä. Hinta 25 euroa. 54 Ympäristötekijöiden vaikutukset lihanautojen kasvuun ja hyvinvointiin. Huuskonen, A (toim.) 106 s. Hinta 25 euroa. 55 Genetics of Sow Efficiency in the Finnish Landrace and Large White Populations. Serenius, T. 92 s. + 5 liitettä. Hinta 20 euroa. 2002 8 Lehmäkulttuuri ja sen tulevaisuus. Professori Kalle Maijalan 75- vuotisjuhlaseminaari, Helsinki, 27.5.2002. Maijala, K. (toim.) 71 s. Hinta 20 euroa. Julkaisuviitteet löytyvät sarjojen internetsivuilta www.mtt.fi/julkaisut/sarjathaku.html. Maa- ja elintarviketalous 95 Maa- ja elintarviketalous 95 Tuloksia lihanautojen laidunkokeista Arto Huuskonen (toim.) 95 Tuloksia lihanautojen laidunkokeist a Kotieläintuotanto