Jukuri, open repository of the Natural Resources Institute Finland (Luke) All material supplied via Jukuri is protected by copyright and other intellectual property rights. Duplication or sale, in electronic or print form, of any part of the repository collections is prohibited. Making electronic or print copies of the material is permitted only for your own personal use or for educational purposes. For other purposes, this article may be used in accordance with the publisher’s terms. There may be differences between this version and the publisher’s version. You are advised to cite the publisher’s version. This is an electronic reprint of the original article. This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail. Author(s): Niko Silvan & Sakari Sarkkola Title: Puustobiomassojen määrä ja hyödyntämismahdollisuudet heikkotuottoisilla mäntyvaltaisilla turvemaan ojitusalueilla Year: 2022 Version: Published version Copyright: The Author(s) 2022 Rights: CC BY-SA 4.0 Rights url: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/ Please cite the original version: Silvan N., Sarkkola S. (2022) Puustobiomassojen määrä ja hyödyntämismahdollisuudet heikkotuottoisilla mäntyvaltaisilla turvemaan ojitusalueilla. Suo 73(2): 3-14. http://www.suo.fi/article/10796 3Suo 73(2) 2022 © Suoseura — Finnish Peatland Society ISSN 0039-5471 Helsinki 2022 Suo 73(2): 3–14 — Tutkimusartikkelit Puustobiomassojen määrä ja hyödyntämismah- dollisuudet heikkotuottoisilla mäntyvaltaisilla turvemaan ojitusalueilla Biomass utilization potential on low-productive Scots pine (Pinus sylvestris) dominated peatlands drained for forestry Niko Silvan & Sakari Sarkkola Niko Silvan, Luonnonvarakeskus (Luke), Parkano. Sepänkatu 6, 39700 Parkano. email: niko.silvan@luke.fi; Sakari Sarkkola, Luonnonvarakeskus (Luke), Latokar- tanonkaari 9, 00790 Helsinki. email: sakari.sarkkola@luke.fi Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää heikkotuottoisten kitumaan metsäojitettu- jen soiden biomassapotentiaalia, koska mm. energiaturpeen käytön ennakoimattoman nopea ja raju väheneminen aiheuttaa ainakin lyhyellä aikavälillä merkittäviä paineita puuperäisten polttoaineiden käytön lisäämiselle. Heikkotuottoiset metsäojitetut suot voisivat olla yksi mahdollinen puubiomassareservi. Ojituksen jälkeen näille alun perin avoimille tai vähäpuustoisille soille on syntynyt puustoa, josta usein kuitenkin vain osa on hyödyntämiskelpoista jatkokäyttöön puuraaka-aineena. Energiakäyttöön puu sopisi dimensioidensa puolesta kuitenkin hyvin ja korjuusaantoa lisäisi puun korjaaminen kokopuuna siten, että myös kanto- ja juuristobiomassaa korjattaisiin samalla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin heikkotuottoisella turvemaakasvu paikalla kasvavan män- nikön biomassamääriä Lylynnevan suolla Karviassa. Puut korjattiin kokopuukorjuuna eli kokonaisina runkoina kantoineen ja juurineen. Biomassat määritettiin ositteittain koepuista ja niille laadittiin tilastolliset biomassan ennustemallit. Tarkasteltaviin biomassa ositteisiin sisältyvät runkopuubiomassan ohella oksa-, kanto- ja juuribiomassat sekä juurakoiden mukana noussutta suon pintakerroksen kasvibiomassaa, kariketta ja pintaturvetta. Näistä määritettiin biomassaositteiset lämpöarvot. Tulokset suhteutettiin Valtakunnan metsien 11:n inventoinnin (VMI 11) puustotietoaineistoon. Tulostemme mukaan heikkotuottoisilta metsäojitetuilta soilta voitaisiin korjata runsaat 30 miljoonaa tonnia kokopuubiomassaa, jonka lisäksi kariketta ja ns. juurakkoturvetta saataisiin noin 9 miljoonaa tonnia. Lämpöarvoltaan kokopuubiomassa-juurakkoturveseos on hyvin lähellä mäntyrunkopuusta tehtyä haketta. Vaikka käytetty korjuutapa on suhteellisen voimaperäinen puuston ja maanpinnan käsittely, sillä voidaan olettaa olevan pidemmällä aikavälillä merkittäviä luonnonhoidollisia ja maankäytön kokonaiskestävyyttä parantavia vaikutuksia, mikäli alueen seuraava käyttömuoto perustuu vedenpinnan nostamiseen. Heikkotuottoisille ojitusalueille syntyneen biomassareservin eduksi voidaan katsoa myös se, että sen hyödyntäminen ei kilpaile aines puun tuotannon kanssa. Avainsanat: bioenergia, biomassa, pintaturve, juurakko, juuristo, kokopuukorjuu, suometsä 4 Silvan & Sarkkola Johdanto Riippumattomuus tuontienergiasta, energian hin- nan tasaaminen, toimitusvarmuuden turvaaminen, haitallisten ilmastovaikutusten vähentäminen ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien edistämi- nen ovat tavoitteita, jotka luovat tarpeen kotimai- sen bioenergian käytön lisäämiselle Suomessa. Puuperäisten biomassojen polton lisäksi Suomi on viime vuosikymmeninä turvautunut pitkälti kotimaiseen energiaturpeeseen paikallisessa energiatuotannossaan. Energiaturpeen käyttö on kuitenkin voimakkaasti vähenemässä mihin on vaikuttanut ennen kaikkea päästöoikeuksien hinnan nousu ja osaltaan myös verotuspäätökset. Tämä ennakoitua merkittävästi nopeampi muutos aiheuttaakin ainakin väliaikaisesti merkittäviä paineita lisätä puuperäisen biomassan käyttöä energiantuotannossa. Puunjalostusteollisuuden sivutuotteet (kuori ja puru) hyödynnetään jo nyt täysimääräisesti energiaksi, joten lisää puuta energiantuotantoon on käytännössä mahdollista saada ainoastaan energiantuotantotarkoituksiin kerättynä metsähakkeena. Metsäpolttoaineiden käytön huomattava lisääminen tulleekin näin ollen aiheuttamaan haasteita metsäbiomassan riittävyydestä ja ekologisista vaikutuksista lähi- tulevaisuudessa, etenkin mikäli ainespuuhakkuita lisätään nykyisestä noin 70 miljoonasta vuotui- sesta kuutiometristä merkittävästi (Vaahtera ym. 2021). Lähivuosikymmenien siirtymävaiheen voimakkaassa puun kysyntätilanteessa Suomen täytyneekin ottaa huomioon kaikki mahdolliset puubiomassareservit mitä on kestävästi hyödyn- nettävissä. Turvemaiden metsävarojen energia- käyttöön bioenergiana liittyy kuitenkin ongelmia, kuten esimerkiksi turvemaakasvupaikoilta tulevat nettohiilipäästöt sekä humus- ja ravinnekuormitus alapuolisiin vesistöihin. Vaikka uudisojitustoiminnassa pyrittiin jo alun perin välttämään heikkotuottoisimpia suo- kasvupaikkoja, metsäojituksen huippukautena 1960‒1970-luvuilla ojitettiin myös sellaisia karuja kitumaan kasvupaikkoja, joiden katsottiin tulevan lannoituksilla metsänkasvatuskelpoisiksi (Heikurainen 1960, Huikari ym. 1963, Paavilai- nen 1979). Tutkimustiedon karttuessa osa karuim- mista ojitusaluekasvupaikoista on osoittautunut taloudellisesti metsänkasvatuskelvottomiksi ja suurin osa niistä tulee väistämättä jäämään metsä- talouden ulkopuolelle (Penttilä ym. 2010, Laiho ym. 2016) ja ne ennallistuvat vähitellen takaisin suoekosysteemeiksi. Suomessa tällaisia kunnos- tusojituskelvottomia kitu- tai jopa joutomaaksi määriteltyjä heikkotuottoisia metsäojitusalueita on arviolta noin 778 000 ha (Laiho ym. 2016) ja vaikka niiden tarkka kasvupaikkatyyppi jakauma ei ole tiedossa, pääosa heikkotuottoisista kitu- maan ojitusalueista on varputurvekankaita (Vatkg I, II) (Kojola ym. 2013). Heikkotuot- toisia kasvupaikkoja voi olla kuitenkin myös ravinteikkaammilla kasvupaikkatyypeillä, jos niillä esiintyy voimakasta ravinne-epätasapainoa, jonka korjaaminen on hankalaa ja vaatisi puuston kasvatusaikana toistuvia lannoituksia. Tällaisia ovat erityisesti alun perin märkiä paksuturpeisia suotyyppejä edustaneet ojitusaluekasvupaikat. Heikkotuottoisuuden raja ei ole yksiselitteinen vaan riippuu paitsi puuston tuotoksesta ja kasva- van puuston määrästä, myös metsänkasvatuksen taloudellisista tavoitteista. Kitu- ja joutomaiden ojitusaluekasvupaikoilla ei kuitenkaan ole metsä- lain mukaista uudistamisvelvoitetta (Metsälaki 1996/1093), joten se on yksi varteenotettava kri- teeri arvioitaessa heikkotuottoisten ojitusalueiden jatkokäyttömahdollisuuksia. Vaikka heikkotuottoisilla ojitusaluekasvupai- koilla puuston tuotos on liian alhainen kannatta- van metsänkasvatuksen harjoittamiseksi, monilla kasvupaikoilla kasvaa kuitenkin runsaastikin pieniläpimittaista puustobiomassaa. Valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI 11) tulosten perus- teella heikkotuottoisilla ojitusaluekasvupaikoilla puuston runkotilavuus on kaikkiaan lähes 37 miljoonaa kuutiometriä (Antti Ihalainen, julkai- sematon). Tämän biomassareservin hyödyntämi- sestä olisi monia etuja: vähäpuustoisille ojitetuille kitumaan soille on haasteellista keksiä mitään muuta taloudellisesti järkevää käyttöä (Juutinen ym. 2020), varsinkaan kun turvetuotanto ei enää ole vaihtoehto. Kitumaan tuotostasolle jääneet karut ojitusalueet sijaitsevat usein laajoissa yhte- näisissä kuvioissa tai liittyvät osaksi laajempaa, kunnostusojituskelpoista suoaluetta, mikä osal- taan helpottaa biomassan korjuun logistiikkaa. Lisäksi turvemaiden pehmeät maat sallivat helpon 5Suo 73(2) 2022 juurakoiden ja juurakkoturpeiden noston ilman erikoiskoneita. Puuston poisto kokopuukorjuuna juurakoineen ja juurakkoturpeineen on tehokas ennallistamiskeino, jolla nämä alun perin tyypil- lisesti puuttomat tai erittäin vähäpuustoiset karut nevat ja rämeet voitaisiin palauttaa lähelle alku- peräisen suoluonnon kaltaista tilaa. Ongelmana näillä kohteilla ovat kuitenkin korjuukertymien pienuus pinta-alayksikköä kohti, pitkät met- säkuljetusmatkat, sekä heikot sulan maan ajan kantavuusolot kasvupaikan kosteudesta ja pie- nestä kantavuutta parantavasta juuristomäärästä johtuen. Heikkotuottoisten metsäojitusalueiden puuvarantojen käyttöä puoltaa myös se, että se ei vaikuta ainespuun saatavuuteen, vaan voi päin- vastoin vähentää painetta energiapuun kysynnän suuntautumisesta käyttöpuuositteisiin. Yksi keskeisistä heikkotuottoisten ojitus- alueiden jatkokäyttömuodoista tulevaisuudessa on kasvupaikan vettäminen ojia tukkimalla tai alueen jättäminen ennallistumaan vähitellen itsestään takaisin luonnontilaisen kaltaiseksi suoekosysteemiksi (Ojanen 2020). Usein karujen soiden ennallistamisessa on tarkoituksenmukaista poistaa haihduttava puusto joko kokonaan tai osit- tain sekä vesitaloudellisista että maisemallisista syistä alkuperäisestä suotyypistä riippuen (Aa- pala ym. 2013). Puuston haihdunnan vähetessä ja kenttä- ja pohjakerroksen valo-olosuhteiden muuttuessa runsaasti kosteutta ja valoa vaativan suokasvilajiston leviämisen edellytykset vastaa- vasti paranevat. Mikäli runkojen lisäksi korjataan myös kannot, voidaan samassa yhteydessä tukkia olemassa olevaa ojaverkostoa ja näin vähentää hajoavasta biomassasta liikkeelle lähtevien ra- vinteiden määrää. Kokopuukorjuusta saatavilla energiapuun myyntituloilla voisi mahdollisesti kattaa osa ennallistamisen kustannuksista. Jotta heikkotuottoisten soiden biomassoja olisi mahdollista hyödyntää, tarvitaan aiempaa tarkempaa tietoa niiden määristä sekä kuvio- että aluetasolla. VMI-mittausten avulla puustojen alueellisia kokonaismääriä pystytään arvioi- maan luotettavasti, mutta eri biomassaosittei- den suhteellisista osuuksista ja tiheyksistä on tietoa niukasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää metsätaloudellisen hyötykäytön ulkopuolelle jäävien heikkotuottoisten metsä- ojitusalueiden puustobiomassojen määriä ko- kopuukorjuuta silmällä pitäen. Tarkasteltaviin biomassoihin sisältyivät runkopuubiomassan ohella oksa-, kanto- ja juuribiomassat sekä myös kokopuukorjuun yhteydessä juurakoiden mukana nousevat määrät suon pintakerroksen kasvibio- massaa, kariketta ja juurakkoturvetta. Viimeksi mainittujen merkityksestä biomassakertymissä on toistaiseksi ollut olemassa lähinnä vain karkeita arvioita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää: 1) miten paljon puubiomassaa on tyypillisessä heikkotuottoisen ojitusalueen männikössä sekä 2) minkälainen energiareservi heikkotuottoisten metsäojitusalueiden puustot ovat Suomessa sekä biomassan kokonaismäärän että niiden energia- sisällön osalta. Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Tutkimusalue sijaitsi Karvian kunnan Lylynneva -nimisellä ojitetulla suoalueella (62°17.47’N, 22°82.28’E). Lylynnevaa voidaan pitää kasvu- paikkansa ja puuston ominaisuuksiensa perusteel- la tyypillisenä metsänkasvatukseen liian karuna metsäojitusalueena. Alue on ojitettu 1970-luvun alussa. Alueen alkuperäinen suotyyppi on ollut lyhytkorsinevaa (LkN), mutta kuivatussukkession edetessä ojituksen jälkeen kasvupaikan kasvil- lisuus on muuttunut ja alue voidaan nykyisin luokitella jäkäläturvekankaaksi (Jätkg II) (Laine ym. 2012). Alueen voidaan katsoa edustavan var- sin hyvin tyypillistä karua heikkotuottoisen suon ojitusaluetta Etelä- ja Keski-Suomessa, koska suuralueen heikkotuottoisista metsäojitetuista soista suurin osa on joko lyhytkorsineva- tai lyhyt- korsirämelähtöisiä jäkälä- tai varputurvekankaita (Laiho ym. 2016). Monien lannoittamattomien karujen jäkäläturvekankaiden tapaan, puuston ojituksen jälkeinen lisäkasvu on tälläkin alueella jäänyt hyvin vähäiseksi. Alueen puuston keski- tilavuus oli 35 vuoden kuluttua ojituksesta vain n. 11 m3 ha‒1 (taulukko 1). 6 Silvan & Sarkkola Puuston mittaukset ja korjuutoimenpiteet Yhteispinta-alaltaan 8000 m2:n koealueelle rajat- tiin vuoden 2007 kesällä neljä kappaletta pinta- alaltaan 2000 m2 kokoista ojasta ojaan ulottuvaa koealaa. Koealoilta mitattiin tärkeimmät puu- ja puustotunnukset kaikista puista sekä kerättiin biomassanäytteeteitä juurineen nostetuista kaato- koepuista. Koealojen jokaisesta rinnankorkeudeltaan (d1.3, cm) vähintään 3 cm olevasta puusta mitat- tiin rinnankorkeusläpimitta (d1.3, mm) kahdesta ristikkäisestä suunnasta sekä puun pituus (h, m). Läpimitaltaan alle 3 cm:n puiden katsottiin kuu- luvan alueen vähäiseen vaihtuvaan taimiainek- seen, joka ei ole hyödyntämiskelpoista, ja niitä ei mitattu. Jokaisesta vähintään seitsemän metrin pituisesta puusta mitattiin lisäksi yläläpimitta kuuden metrin korkeudelta (d6, cm). Puustomittausten jälkeen koealalla toteutet- tiin kokopuukorjuu, jossa maanpäällisen runko ja oksabiomassan lisäksi korjattiin myös puiden juurakot sekä niiden mukana irtoavaa pintakasvil- lisuutta, kariketta ja pintaturvetta, joista jatkossa käytetään nimitystä juurakkoturve. Korjuu to- teutettiin metsätraktorilla ilman erikoisvarusteita marraskuussa 2007. Erillistä kaatokonetta ei käytetty. Kokopuukorjuun ja -kuljetuksen yhte- ydessä maaston kantavuus vaihteli, joten voitiin tehdä myös pienimuotoisia ajokokeita maan ollessa täysin sula sekä hyvin ohuen roudan aikaan (n. 3 cm paksu) käyttäen sekä normaalia metsätraktoria (Ponsse Wisent, 8-pyöräinen, kapasiteetti 12 000 kg) että kevyttä kumitelaista metsätraktoria (Logbear F4000, kapasiteetti 4000 kg). Korjuualueen kaikki puut nostettiin koko- naisina juuripaakkuineen. Puun vetäminen kasvualustastaan toteutettiin tarttumalla puuta juurenniskan kohdalta tai sen alapuolelta ajo- koneen kouralla ja kallistamalla puu irti maasta (kuva 1). Yhden rungon irrotukseen maasta ja kuormaukseen kului rungon koosta riippuen aikaa 0,5 minuutista kahteen minuuttiin. Pienet puut (d1.3 ≤ 10 cm) korjattiin tarttumalla rungosta noin rinnan korkeudelta kiinni ja nostamalla puu sellaisenaan välittömästi ylös maasta. Puut kulje- tettiin juurakoiden koosta riippuen 5–10 rungon erissä varastopaikalle. Ajokertoja kertyi yhteensä yhdeksän kappaletta. Koepuuotanta ja biomassanäytteet Biomassanäytteiden otto ja -analyysit toteutettiin keväällä 2008. Koealueella oli rinnankorkeus- läpimitaltaan yli 3 cm puita yhteensä 258 kpl, joista juurakoineen irti nostettuja kokopuurunkoja (kaikki mäntyjä) oli yhteensä 53 kpl. Biomassa- näytepuiksi valittiin korjatuista puista kaikki puut, joissa ei ollut merkittäviä korjuusta aiheutuneita vaurioita. Yhteensä valittuja biomassanäytepuita oli 38 kpl, joista otettiin näytteet seuraavista biomassaositteista: oksat (ml. neulaset), runko, kanto, juurakon mukana nousseet juuret (läpi- mitta > 3 cm) sekä myös juurakkoon tarttunut juurakkoturve. Jokaisten biomassaositteiden tuorepaino punnittiin maastossa. Punnituksessa Taulukko 1. Karvian Lylynnevan koekentältä mitattujen puubiomassakoealojen puustotunnuksia karussa heikko- tuottoisessa rämemännikössä. Table 1. Stand characteristics measured in the nutrient- poor, drained Scots pine peatland study site in Lylyn- neva-mire, in Karvia municipality, Central Finland. Puustotunnus/Tree dimensions Arvo/ Value Kokonaistilavuus (Stand volume, V, m3 ha–1) 11.3 Pohjapinta-ala (Basal area, PPA, m2) 3.0 Valtapituus (Dominant height, H100, m) 7.0 Keskiläpimitta (Mean diameter, DM, cm) 9.3 Runkoluku (Stem number, N, kpl ha–1) 323 Kuva 1. Rungon kallistaminen tarttumalla juurenniskasta (kuva: Niko Silvan). Figure 1. Tilting of the stem by gripping a root collar (photo: Niko Silvan). 7Suo 73(2) 2022 käytettiin kenttäoloihin soveltuvaa, mekaanista punnusvaakaa, tarkkuudeltaan 10 g. Jokaisesta näytepuun biomassa- ja juurakko- turveositteesta otettiin maastossa 15 eri näytettä tarkempia laboratoriomittauksia varten. Run- gosta (tyvi-, keski- ja latvaosa), kannosta ja yli 20 mm paksuista oksan- ja juurenosista sahattiin n. 50 mm paksut näytekiekot sekä kerättiin pie- nempiä oksia neulasineen läheltä puun latvaosaa astiatilavuudeltaan noin yhden litran verran. Laboratoriossa näytteet pussitettiin ja kuivattiin 105 °C:ssa yhden vuorokauden ajan, minkä jäl- keen näytteet punnittiin kuivamassan määrittämi- seksi. Juuripaakusta otettiin kaksi tilavuudeltaan yhden litran maanäytettä, joista kumpikin näyte laitettiin omaan pussiinsa. Toisen pussin sisältö käsiteltiin kuivamassan määrittämiseksi samaan tapaan kuin puuaineksen ositteet, kun taas toisen pussin sisältö analysoitiin pommikalorimetrisella menetelmällä (Raiko ym. 1995) juuripaakun tur- veaineksen lämpöarvon ja maatuneisuusasteen määrittämiseksi. Laboratoriomittaukset tehtiin silloisen Metsäntutkimuslaitoksen Kannuksen toimipaikan laboratoriossa. Biomassojen laskenta, lämpöarvot, mall- intaminen ja yleistäminen Tässä työssä käytetty koko Suomea koskeva arvio metsänkasvatuskelvottomien ojitettujen soiden puuston tilavuudesta (Antti Ihalainen, julkai- sematon) perustuu VMI11-tuloksiin. VMI11:n maastotyöt on toteutettu vuosina 2009–2012. Koepuiden runkojen tilavuudet laskettiin Laasasenahon (1982) tilavuusyhtälöillä. Mita- tuista puubiomassoista laskettiin ositekohtaiset kokonaisbiomassat sekä biomassat puun tilavuus- yksikköä kohden. Näistä saatuja ositekohtaisia keskiarvoja käytettiin muutettaessa VMI-aineis- tosta saadut puumäärät biomassoiksi. Puubiomas- sojen ja puun dimensioiden (läpimitta ja pituus) välistä riippuvuutta tarkasteltiin tilastollisen mallinnuksen avulla ja malliennusteita verrattiin aikaisempiin Marklundin (1988) ja Repolan ym. (2009) laatimien kivennäismaiden männyn biomassamallien ennusteisiin sen havainnollis- tamiseksi kuinka paljon suomäntyjen biomassat poikkeavat vastaavan kokoisten kivennäismaalla kasvavista puista. Biomassamallit laadittiin sekä kokonaisbiomassalle että puun ja juurakkoturpeen kokonaismassalle (kg). Mallinnuksessa päädyttiin pienimmän neliösumman periaatteella estimoita- vaan lineaariseen regressiomalliin (OLS). Mallit laadittiin SAS Enterprise Guide 7.15 -ohjelmis- tolla HPREG-proseduurilla. Malliversioiden vä- liseen vertailuun ja parhaimman mallin valintaan käytettiin AIC-informaatiokriteeriä. Lopullinen mallirakenne on seuraava: jossa Biomassa on joko pelkkä puuyksilön koko- naispuubiomassa (juuret + kanto + runkopuu + oksat) tai puuyksilön juurakkoon nostettaessa tarttunut juurakkoturve. Kaavassa α, β1 ja β2 ovat estimoitavia parametrejä, d1.3 on puuyksilön rinnankorkeusläpimitta (cm) ja hi on puuyksilön pituus (m). Biomassan ja selittävien muuttujien välisen riippuvuuden linearisoimiseksi läpimitalle ja pituudelle tehdyt muunnokset noudattelivat Re- polan (2009) biomassamalleissa käytettyjä, sillä näillä muunnoksilla mallien ennusteiden harha muodostui pienimmäksi. Kalorimetrianalyysistä saatuja lämpöarvotuloksia verrattiin Alakangas ym. (2016) biopolttoaineraportissa esitettyihin kokopuuhakkeen (mänty) keskimääräisiin lämpö- arvoihin. ln( ) ( ) . . Biomassa        1 1 3 1 3 2 4 1 1 d d h h ei i i i i Tulokset Kokopuukorjatun biomassa-aineiston perusteella keskimääräinen puukohtainen kuiva-aineena mitatun puubiomassan (juuret + runko + oksat) määrä oli noin 23 kg (keskivirhe 3,4 kg) ja kunkin korjatun puun juurakon mukana nousi juurakko- turvetta n. 7 kg (keskivirhe 1,05 kg). Korjattua runkopuukuutiometriä kohden kokonaispuubio- massaa saatiin noin 936 kg m–3 (±33 kg), josta n. 48 % oli peräisin rungosta. Vastaavasti juurak- koturvemassaa saatiin juurakoiden mukana noin 279 kg (±14,5 kg) kutakin runkopuukuutiometriä kohden (taulukko 2). VMI11 inventointitietojen mukaan puuta kas- vaa heikkotuottoisilla metsäojitetuilla turvemailla Suomessa kaikkiaan noin 32 109 000 m3. Tämän tutkimuksen biomassatuloksilla kerrottuna ko- 8 Silvan & Sarkkola konaispuubiomassa on noin 30,065 milj. tonnia (vaihteluväli noin ±1,06 milj. tonnia). Kariketta ja juurakkoturvetta tulisi näiden lisäksi korjatun puun mukana noin 8,95 milj. tonnia (±0,46 milj. tonnia) olettaen, että puumäärä noudattaa samaa läpimittajakaumaa ja tiheysominaisuuksia kuin tämän tutkimuksen biomassa-aineisto, joka oli käänteisen J-kirjaimen muotoinen ns. laskeva jakauma (kuva 2). Juurakon mukana ylös nou- sevan juurakkoturpeen määrä kasvoi puun koon kasvaessa ja oli läpimitaltaan yli 10 cm puilla noin neljännes puun ja juurakkoturpeen yhteisestä kokonaisbiomassasta. Juurakkoturpeen määrä ei kuitenkaan kasvanut lineaarisesti puun koon kasvaessa vaan sen määrä jäi enimmilläänkin alle kolmannekseen kokonaisbiomassasta (kuva 3). Biomassan määrä voitiin ennustaa luotetta- vasti rungon dimensioiden, läpimitan ja pituuden, avulla. Sekä puuyksilökohtaisten biomassamal- lien että mallien, jossa puubiomassan lisäksi oli mukana juurakoihin tarttunut juurakkoturve, seli- tysasteet olivat yli 90 % (keskivirhe 0.10) (kuva 4, taulukko 3). Residuaalitarkastelujen perusteella malliennusteissa ei esiintynyt systemaattista har- Taulukko 2. Lylynnevan koealueelta mitattujen koepuiden biomassat (kuivamassat) ositteittain sekä niiden osuudet kokonaisbiomassasta (puu + juurakkoturve). Juurakkoturpeella tarkoitetaan kokopuukorjuussa puun juuriston mukana nousevaa ja korjattavaa pintakasvillisuuden, karikkeen ja varsinaisen turpeen muodostavaa massaa. Table 2. The measured biomasses (dry masses) of the sample trees collected from the Lylynneva-mire experimental site as biomass fractions as well as their shares of the total biomass (tree and peat/moss mass bound in the rooting system). Biomassat Biomasses (kg) Juuret Roots Kanto Stump Runko Stem Oksat Branches Tot_puu Tot_tree Turve Peat Turve+puu Peat+tree Keskiarvo/puu (mean/stem) 4.45 3.97 11.28 3.78 23.18 7.03 30.21 keskihajonta (stedv.) 4.50 3.46 10.11 3.73 21.11 6.62 27.61 Keskiarvo/puu m–3 (mean/stem m–3) 178.49 173.36 447.84 142.40 936.39 279.44 1215.83 keskihajonta 63.51 80.71 109.47 54.41 204.16 89.36 267.68 %-kokonaisbiomassasta (% of tot. biomass) 14.68 14.26 36.83 11.71 77.02 22.98 100 % puubiomassata % (of tree biomass) 19.05 18,50 47,85 15,20 100 Kuva 2. Lylynnevan heikkotuottoisesta ojitusaluemän- niköstä kerätyn biomassa-aineiston läpimittajakauma (tasaavin läpimittaluokittain). Figure 2. The diameter distribution of the biomass sample trees collected from the study stand in drained Lylynneva-peatland site. Runkoluku=stem number/ha, Puun läpimitta=tree diameter at breast height, 1.3 m, cm. Kuva 3. Kokopuukorjattujen runkojen mukana poistuvan pintaturpeen määrä suhteessa puun läpimittaan biomassa- mallien simulointien perusteella. Figure 3. The amount of peat/moss biomass bound in the tree roots removed from the site in the whole-tree har- vesting according to the simulations of the constructed biomass models. 9Suo 73(2) 2022 haa (keskim. suhteellinen harha 0.05 %). Vertailu Marklundin (1988) ja Repolan ym. (2009) mallien ennusteisiin osoitti, että aineistomme puuaines oli tiheämpää kuin kivennäismailla kasvaneilla puilla. Nämä erot, jotka näkyivät erityisesti run- kobiomassassa, olivat suurimmillaan (noin 20 %) läpimittaluokissa 8–12 cm (kuva 5). Juuripaakun mukana nousseen karikkeen ja juurakkoturpeen yhteismäärä kasvoi aluksi puun läpimitan kasvaessa, mutta sen suhteellinen osuus kokonaisbiomassasta tasoittui 25 % ja 30 % vä- lille läpimitaltaan yli 10 cm:n paksuisilla puilla (kuva 4). Vertailuaineiston (Alakangas ym. 2016) mukaan keskimääräisen mäntyhakkeen teholli- nen lämpöarvo kuiva-aineessa on 19,51–22,36 MJ kg–1. Tämän tutkimuksen juurakkoturpeen teholliseksi lämpöarvoksi kuiva-aineessa saatiin 18,35–20,62 MJ kg–1 (taulukko 4). Vertailu- aineiston ja tämän tutkimuksen turveaineiston lämpöarvot ovat siis hyvin lähellä toisiaan. Kuva 4. Mitatut ja laaditulla regressiomallilla (taulukko 2) ennustetut puuyksilökohtaiset kokonaisbiomassat suhtees- sa puun läpimittaan tutkimusaineiston suomännyillä. Ta- soitusviiva sovitettu ennustettuihin biomassalukuarvoihin. Figure 4. The measured and predicted (see the models in table 2) tree-wise biomasses as a function of tree diameter (at breast height, 1.3 m) in the studied sample trees of Scots pine. The line is fitted to the predicted biomass values. Taulukko 3. Regressiomallin parametrit ja parametrin keskivirheet kokonaispuubiomassalle sekä kokonaisbio- massalle (kuivamassat), jossa mukana puun ohella juura- koihin tarttunut karike ja pintaturve eli ns. juurakkoturve. Table 3. The parameters and standard mean errors (sem) of the regression models for the whole tree biomass (Puubiomassa) and the sum of tree biomass and the peat/ mosses bound in the rooting system (T+Puubiomassa). Parametri Parameter Ln(Puubiomassa) Ln(T+Puubiomassa) α –5.997 –5.613 keskivirhe (sem) 0.488 0.481 β1 7.339 7.634 keskivirhe (sem) 0.426 0.420 β2 4.686 4.301 keskivirhe (sem) 0.871 0.858 ei 0.0114 0.0111 r2 0.988 0.989 Kuva 5. Tutkimusaineiston mitatut sekä Repolan (2009) ja Marklundin (1988) malleilla simuloidut männyn runkobio- massat puun rinnankorkeusläpimitan suhteen. Figure 5. The measured trunk biomasses and those simulated by models presented by Repola et al. (2009) as a function of tree diameter at breast height (1.3 m) in our data set. 10 Silvan & Sarkkola Erityyppisillä ajokoneilla (tavanomainen keski raskas metsätraktori Ponsse Wisent, 8-pyö- räinen, kapasiteetti 12 000 kg ja kevyt met- sätraktori Logbear F4000, kapasiteetti 4000 kg) tehdyissä ajokokeissa syntyi hyvin ennustettava huomio heikkotuottoisten metsäojitettujen soiden heikosta kantavuudesta. Tavanomainen metsä- traktori ei kyennyt operoimaan sulalla maalla tai heikon roudan (muutama sentti) vallitessa, vaan pyrki juuttumaan jopa ilman kuormaa. Sen sijaan kevyellä metsätraktorilla ei ollut minkäänlaisia etenemisvaikeuksia korjuualueella täydestä kuor- masta huolimatta. Tulosten tarkastelu Heikkotuottoiselta ojitusalueelta kerätyn ai- neiston perusteella, suomäntyjen puuaineksen, sisältäen runkopuun lisäksi myös oksat, kannot ja juuret, kokonaisbiomassa on noin kaksinkertai- nen pelkkään runkopuun biomassaan verrattuna. Mikäli puun osien yhteiseen biomassaan lisätään vielä kokopuukorjuussa mukana tulevan karik- keen ja juurakkoturpeen massa, runko-ositteen suhteellinen osuus pienenee entisestään. Tämä kuvastaa paitsi runko-ositteen pientä keskimää- räistä kokoa, mutta myös puun rakenteellisia ominaisuuksia, jotka poikkeavat vastaavan kokoi- sista (nuorista) kivennäismaalla kasvavista puista (Verkasalo ym. 2005). Vaikka pelkän runkopuun korjaaminen bioenergiaksi olisi heikkotuottoisilta metsäojitusalueilta taloudellisesti kannattamaton- ta pienen runkopuun tilavuuden vuoksi (Kojola ym. 2013), muut biomassaositteet lisäävät selvästi kokopuukorjuussa saatavan biomassan määrää ja parantavat siten myös korjuun taloudellista kannattavuutta. Kokopuukorjuussa jää pois myös aikaa vievä rungon karsinta- ja katkontavaihe. Taloudellisia kannattavuustekijöitä ei tässä tutki- muksessa selvitetty, mutta pienimuotoisten ajo- kokeiden tulosten perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että sulan maan aikainen korjuu normaa- lilla metsätraktorikalustolla ei ole mahdollista. Kevyiden tai erikoisleveillä teloilla varustettujen metsätraktorien käyttö tulisi mahdollisesti lisää- mään kokopuukorjuun kustannuksia verrattuna tavanomaiseen keskiraskaaseeen kalustoon. Juurakon mukana nousevan karikkeen mukana tulee vääjäämättä jonkin verran myös varsinaiseksi turpeeksi luokiteltavaa massaa, juurakkoturvetta. Tämän ns. vanhan turpeen osuus korjuussa halutaan pitää mahdollisimman pienenä, koska sitä ei lueta samanlaiseksi uusiu- tuvaksi biomassaksi kuin elävä biomassa tai karike ja sen korjuu pienentää kasvupaikan hiili- varastoa. Koska rämemäntyjen juuristo ulottuu pääosin vain n. 20 cm syvyyteen, juurakkoturve kostuu pääosin ojituksen jälkeen turvekerroksen pinnalle syntyneestä heikosti maatuneesta ns. sekun daariturpeesta ja raakahumuksesta (Saari- nen ja Hotanen 2000). Pienen korjuusyvyyden vuoksi vanhan turpeen osuus juurakkoturpeesta on siten oletettavasti hyvin pieni, mutta sitä ei ollut mahdollista tässä tutkimuksessa tarkemmin selvittää. Suon kokonaishiilivaraston kannalta juurakkojen mukana poistuvan turpeen määrää voidaan kuitenkin pitää pinta-alaan suhteutettua vähäisenä. Juurakkoturve soveltunee polttolaitok- siin hakkeen joukossa erinomaisesti, sillä sen lämpöarvo vastasi lähes täysin mäntyhakkeen lämpöarvoa (taulukko 2, Alakangas ym. 2016). Tämä johtunee ainakin osittain ns. vanhan turpeen Taulukko 4. Pintaturvenäytteiden lämpöarvot (MJ kg ̶ 1). Table 4. The calorific values (MJ kg ̶ 1) of the surface peat samples. Näyte Sample MJ kg –1 1 20,00 2 18,66 3 20,62 4 18,82 5 17,94 6 18,82 7 19,04 8 19,07 9 19,61 10 19,40 11 19,58 12 18,70 13 18,35 14 18,40 15 19,59 Keskiarvo Mean 19,11 Keskihajonta Standard deviation 0,70 11Suo 73(2) 2022 hyvästä lämpöarvosta. Lisäksi polttolaitokset käyttävät ainakin toistaiseksi muutenkin turvetta ja puuta seospoltossa puun ja turpeen osuuden vaihdellessa huomattavastikin. Puuaineksesta ja juurakkoturpeista muodostuvan sekahakkeen keskimääräistä energiatiheyttä (MWh m–3) ei tässä tutkimuksessa selvitetty, joten sitä ei voida suoraan verrata tyypillisen suomalaisen kokopuu- hakkeen energiatiheysarvoihin. Koepuille olisi pitänyt suorittaa erillinen haketuskoe ja määrittää saadusta hakkeesta irtotiheys ja kosteusprosentti, joiden avulla yhdessä lämpöarvotulosten kanssa voidaan laskea hakkeen energiatiheys (Ala- kangas ym. 2016). Puusta ja juurakkoturpeesta muodostuva sekahake on todennäköisesti varsin epätasalaatuista. Koska tässä tutkimuksessa suo- ritettiin vain yksi korjuukoe, ei tiedetä, paljonko juurakkoturpeen määrä ja laatu voivat vaihdella. Mikäli heikkotuottoisten ojitusalueiden biomas- soja alettaisiin laajamittaisemmin hyödyntää, olisi tarpeellista myös selvittää, miten mahdollisesti epätasalaatuinen hake vaikuttaa energiantuotan- tolaitosten kattilatekniikkaan ja millaisia säätöjä kattiloilta mahdollisesti vaaditaan. Kokopuukorjuun kustannukset riippunevat käytettävän kaluston koosta ja metsäkuljetusmat- kasta sekä etenkin korjuu- ja kuormaustavasta (Kojola ym. 2013). Mikäli myydystä hakkeesta saatu tulo ei riitä kattamaan korjuun kustannuksia, voisi kokopuukorjuu silti toimia taloudellisena porkkanana soiden ennallistamishankkeissa, kun osa ennallistamisen kustannuksista voitaisiin kattaa myydyn bioenergian tuotolla. Jos korjuu- kelpoisuuden kriteeriksi asetetaan jokin tietty etäisyys kantavasta metsäautotiestä, teknistalou- dellisesti käytettävissä oleva pinta-ala pienenee VMI 11:n mukaan arvioidusta potentiaalisesta korjuupinta-alasta. Käytännön saavutettavuusra- jan sisäpuolella olevien kohteiden sijainti ja määrä olisi mahdollista selvittää paikkatietoanalyysillä, jossa kaikki heikkotuottoiset metsäojitusalueet sekä niiden läheisyydessä oleva metsätieverkosto yhdistettäisiin. Metsänkasvatuskelvottomista heikkotuottoisista metsäojitusalueista suurin osa, yli 80 %, sijaitsee Pohjois-Suomessa (Laiho ym. 2016), jossa kuljetusmatkat ovat pitkiä ja ener- giapuulla on ollut niukasti kysyntää. Tässä tutkimuksessa käytetty kokopuukor- juu, kuten turvemaiden puunkorjuu yleensäkin, on kantavuusolosuhteiden takia pääsääntöisesti tehtävä talviaikaan, mikä vaikuttaa myös korjuun kannattavuuteen. Toisaalta hyvin paksun roudan tai lumen aikana tässä tutkimuksessa käytetyn tyyppinen kokopuukorjuu ei liene mahdollista johtuen siitä, että puut ovat liian tiukasti kiinni alustassaan. Alustavien julkaisemattomien ajo- kokeiden perusteella myös kesäaikainen korjuu voisi tietyin edellytyksin olla mahdollista. Koko- puukorjuussa maaperän kantavuutta muutoin lisäävä puiden paksujuuristo nimittäin poistetaan eikä hakkuutähteitä synny, joten kantavuusolo- suhteet ovat huonommat kuin tavanomaisessa runkopuun korjuussa. Tutkimusaineiston analyysi ja vertailut ki- vennäismailla kasvaneiden mäntyjen biomassa- aineistojen pohjalta tehtyjen aiempien mallien (Marklund 1988, Repola 2009) tuottamiin ennus- teisiin osoittivat, että aiemmat mallit aliarvioivat pieniläpimittaisten suomäntyjen runkobiomassaa. Aineistomme puukohtaiset biomassat suhteessa puun kokoon olivat siten suurempia kuin heidän tausta-aineistossaan. Vaikka erojen syitä ei voitu suoraan todentaa, todennäköisesti erot johtuvat siitä, että mallinnusaineistot perustuvat kiven- näismaiden männiköihin, ja että hitaasti karulla kasvupaikalla kasvaneiden suopuiden, varsinkin ennen ojitusta syntyneen puuaineen tiheys on kivennäismaiden männiköitä suurempi (Varhi- mo ym. 2003). Tämä osaltaan ilmentää tarvetta biomassamallien tausta-aineistojen edustavuu- den tarkempaan arviointiin ja luotettavuuden parantamiseen. Tämän tutkimuksen aineistoon sovitetut mallit olivat harhattomia ja ennustivat hyvin aineistossa esiintyvää vaihtelua. Mallin- nusaineiston laajempaa edustavuutta metsänkas- vatuskelvottomien ojitusalueiden puustoihin ei ole kuitenkaan mahdollista tarkemmin arvioida ja laadittujen biomassamallien verifiointi edellyttäisi alueellisesti kattavampaa aineistoa. Valtakunnan metsien inventointitulosten perusteella (VMI12) heikkotuottoisten ojitettujen soiden puustojen keskitilavuus oli n. 17 m3 ha–1, kun se tässä aineis- tossa oli n. 11 m3 ha–1 eli jonkin verran keskimää- räistä vähä puustoisempi. Tutkimusmetsikkömme runko lukusarja osoitti muodoltaan erikokois- rakenteisen puuston jakaumaa, joka on tyypillistä karujen soiden puustojen hitaalle sukkessiolle (Sarkkola et al. 2008). Vaikka tässä tutkimuksessa 12 Silvan & Sarkkola ei ollut mahdollista vertailla heikkotuottoisten soiden VMI-aineiston läpimittajakaumia tämän aineiston jakaumaan, käyttämämme puuston ominaisuudet ja niiden jakauman voidaan katsoa hyvin edustavan heikkotuottoisten suometsien puustoja. Tutkimus osoitti, että heikkotuottoisilta metsä- ojitusalueilta olisi kertaluonteisesti korjattavissa merkittäviä kokonaismääriä energiapuuta. Tämä edellyttäisi kuitenkin tässä tutkimuksessa käy- tetyn kokopuukorjuumenetelmän soveltamista, sillä pelkkää runkopuuta voisi heikkotuottoisilta metsäojitetuilta soilta korjata kaikkiaan vain 11,9 milj. tonnia, ja olettaen että ennallistamisessa osa puustosta jätettäisiin pystyyn, korjattavissa olisi todennäköisesti vain noin 8,0 milj. tonnia (Penttilä ym. 2010). Näiden biomassojen korjuu edustaa sekä kyseisten ojitusalueiden metsätaloudellisen käytön lopettamisvaihetta että valmistavaa toi- menpidettä metsätalouden jälkikäyttöön. Vaikka tässä tarkasteltu korjuutapa on luonteeltaan varsin voimaperäinen puuston ja maanpinnan käsittely, sillä voidaan olettaa olevan pidemmällä aikavälil- lä merkittäviä luonnonhoidollisia ja maankäytön kokonaiskestävyyttä parantavia vaikutuksia, mikäli alueen seuraava käyttömuoto perustuu vedenpinnan nostamiseen. Näitä käyttömuotoja voivat olla ennallistaminen takaisin toiminnalli- seksi suoekosysteemiksi tai muu korkeaa veden- pintaa sietävä ja edellyttävä käyttömuoto kuten esimerkiksi rahkasammalen kasvatus. Puun ja juurakkoturpeen biomassojen korjuu voisi toimia ennallistamista tukevana toimenpiteenä ja olla jo sellaisenaan kannatettava toimenpide. Kasvupai- kan ennallistumista suoekosysteemiksi edistää myös kokopuukorjuussa tapahtuva ojitussuk- kessiossa muuttuneen kuivahkon pintakerroksen osittainen poisto, joka parantaa suokasvillisuuden leviämisedellytyksiä. Lisäksi korjuun yhteydessä voidaan jossain määrin tukkia ojia ilman erillisiä kaivutoimenpiteitä esim. ajamalla pitkin ojalin- joja, mikä osaltaan vähentäisi ennallistamisen kustannuksia. Toimenpiteen jälkeinen vedenpin- nan nousu toimenpiteen jälkeen vähentäisi myös turpeen hajoamista. Toisaalta metaanipäästöt ja varsinkin karuilta paksuturpeisilta kohteilta tuleva fosforikuormitus vesistöihin saattavat lisääntyä korjuun jälkeen (Kaila ym. 2014). Lyhyellä aikavälillä kokopuukorjuulla voisi olla oma merkittävä osansa etenkin valtion mailla lähimmän kymmenen vuoden sisällä toteutetta- vassa metsäojitettujen soiden ennallistamisvel- voitteessa (Kojola ym. 2015), jossa kokopuukor- juu mahdollisesti tehostaisi metsäojitetun suon ennallistumisprosessia sekä myös ennallistamisen taloutta. Tästä on kuitenkin tutkittua tietoa hyvin niukasti. Pidemmällä aikavälillä metsäojitettu- jen soiden kokopuukorjuu tarjoaa tarvittaessa käyttöön melko suuren biomassareservin, jonka hyödyntäminen ei kilpaile ainespuun tuotannon kanssa. Kirjallisuus Aapala, K., Similä, M. & Penttinen, J. 2013. Ojitet- tujen soiden ennallistamisopas. Metsähallituk- sen luonnonsuojelujulkaisuja B 188. 301 s. Alakangas, E., Hurskainen, M., Laatikainen- Luntama, J. & Korhonen, J. 2016. Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia. VTT Tiedotteita 258: 1–263. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-38-8419-2 Heikurainen, L. 1960. Metsäojitus ja sen perus- teet. Werner Söderström Oy. 378 s. Huikari, O., Muotiala, S. & Wäre, M. 1963. Oji- tusopas. Kirjayhtymä. 257 s. Juutinen, A., Ahtikoski, A. & Rämö, J. 2020. Puuntuotannon kannattavuuteen vaikuttavat tekijät jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuk- sessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10313. https://doi.org/10.14214/ma.10313 Kaila, A., Sarkkola, S., Laurén, A., Ukonmaan- aho, L., Koivusalo, H., Xiao, L., O´Driscoll, C., Asam, Z., Tervahauta, A. & Nieminen, M. 2014. Phosphorus export from drained Scots pine mires after clear-felling and bioenergy harvesting. Forest Ecology and Manage- ment 325: 99–107. https://doi.org/10.1016/j. foreco.2014.03.025 Kojola, S., Niemistö, P., Ihalainen, A., Penttilä, T. & Laiho, R. 2013. Metsätaloudellisesti kannattamattomien ojitettujen suometsien tunnistaminen ja jatkokäytön arvioimispe- rusteet. Maa- ja metsätalousministeriölle laaditun selvityksen loppuraportti 10.10.2013. Metsäntutkimuslaitos. Kojola, S., Niemistö, P., Salminen, H., Lehtonen, 13Suo 73(2) 2022 M., Ihalainen, A., Kiljunen, N., Soikkeli, P. & Laiho, R. 2015. Synthesis report on utilization of peatland forests for biomass production. Cleen Oy Research report no D 2.1.2. 52 s. ISBN 978-952-5947-79-3. Laasasenaho, J. 1982. Taper curve and volume functions for pine, spruce and birch. Com- municationes Instituti Forestalis Fenniae 108: 1–74. http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-0589-9 Laiho, R., Tuominen, S., Kojola, S., Penttilä, T., Saarinen, M. & Ihalainen, A. 2016. Heik- kotuottoiset ojitetut suometsät – missä ja paljonko niitä on? Metsätieteen aikakauskirja 2016-5957. https://doi.org/10.14214/ma.5957 Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J.-P., Nousi- ainen, H., Saarinen, M., Penttilä, T. 2012. Suotyypit ja turvekankaat – opas kasvupaik- kojen tunnistamiseen. Helsinki. Metsäkustan- nus Oy. 160 s. Marklund, L. G. 1988. Biomass Functions for Pine, Spruce and Birch in Sweden. Swedish University of Agricultural Sciences, Depart- ment of Forest Survey. Report 45. 73 s. Paavilainen, E. 1979. Metsänlannoitusopas. Hel- sinki. Kirjayhtymä Oy. 112 s. Penttilä, T., Ihalainen, A., Kojola, S. & Laine, J. 2010. Metsätalouden ulkopuolelle jäävien karujen soiden pinta-alan ja puustobiomassan alueellinen jakautuminen. Selvitys kansallista suo- ja turvemaiden strategiaa valmistelevalle MMM:n työryhmälle12.3.2010. http://www. mmm.fi/attachments/ymparisto/suojaturve- maat/ 5xxtC3ERf/suostrategia_liitteet_kor- jattu_150411.pdf Raiko, R., Kurki-Suonio, I., Saastamoinen, J. & Hupa, M. 1995. Poltto ja palaminen. Interna- tional flame research foundation. Teknillisten tieteiden akatemia. 629 s. Rasbash, J., Steele, F., Browne, H. & Goldstein, H. 2015. A user’s Guide to MlwiN University of Bristol. 298 s. Repola J. 2009. Biomass equations for Scots pine and Norway spruce in Finland. Silva Fennica 43(4): 625–647. https://doi.org/10.14214/ sf.184 Saarinen, M. & Hotanen, J-P. 2000. Raakahu- muksen ja kasvillisuuden yhteisvaihtelu Pohjois-Hämeen vanhoilla ojitusalueilla. Suo 51(4): 227–242. http://www.suo.fi/pdf/ article9807.pdf Sarkkola, S., Hökkä, H. & Penttilä, T. 2008. Mi- crosite variation and climate result in stand dynamics variation in pristine Pinus sylvestris mires: evidence from a stand structure study. Journal of Vegetation Science 19(4): 465–474. https://doi.org/10.3170/2008-8-18386 Vaahtera, E., Niinistö, T., Peltola, A., Räty, M., Sauvula-Seppälä, T., Torvelainen, J., Uotila, E. & Kulju, I. 2021. Metsätilastollinen vuosikirja 2021. Luonnonvarakeskus (Luke). 204 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-325-1 Varhimo, A., Penttilä, T., Kojola, S. & Laiho, R. 2003. Quality and yield of pulpwood in drained peatland forests: pulpwood properties of Scots pine in stands of first commercial thinnings. Silva Fennica 37(3): 343–357. https://doi.org/10.14214/sf.494 Verkasalo, E., Stöd, R., Heräjärvi, H., Kilpeläinen, H., Lindblad, J. & Wall, T. 2005. Suomet- sien puuraaka-aineen laatu ja soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin. Teoksessa: Ahti, E., Kaunisto, S., Moilanen, M. & Murtovaara, I. (toim.). Suosta metsäksi. Suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä käyttö. Tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntut- kimuslaitoksen tiedonantoja 947. http://urn. fi/URN:ISBN:951-40-1987-3 14 Silvan & Sarkkola Summary: Biomass utilization potential with whole-tree harvesting on low-productive Scots pine (Pinus sylvestris) dominated peatlands drained for forestry The aim of this study was to estimate the biomass potential of low-productive drained peatland forests in Finland. The study material consists of the measured biomass data from one low productive drained peatland stand at Lylynneva -mire, in Karvia municipality, Western Finland and a set of tree volume data of the National Forest Inventory (NFI 11, field measurements are carried out in whole country 2009–2013). Based on these datasets, we estimated the total amount of wood and its biomass for the same kind of low-productive sites in the whole country. The biomasses of the collected tree data were determined and calculated using standard methods, and statistical biomass models were developed to assess how the data used relates more generally to pine biomasses. In addition, the trunk biomass, canopy and root biomass were determined from the biomass samples of the biomass sample trees, as well as the surface peat and litter adhered to the root system at whole-tree harvesting. The calorific characteristics of biomass were determined with a view to energy use. According to the results, there are growing totally 37 billion m3 of trunk wood with a total biomass of about 30 M tons of tree biomass and additionally about 9 M tons of surface peat, mosses, and litter on about 800 000 hectares of these sites. The results showed that the amount of biomass on low-productive forestry drained peatlands is more than twofold when harvesting not only stems but also branches, stumps and roots as whole- tree harvesting, including also surface peat pulled out among the roots. One fifth of all biomasses harvested from the site consisted of surface peat. The utilizable biomasses on low-productive forestry drained peatlands are also significant bioenergy reserve. The whole-tree harvesting as a method could be supportive in terms of promoting mire restoration targets too. Keywords: bioenergy, biomass, surface peat, drainage area, forestry