Liite 9.6.2003 60. vuosikerta  Numero 2 Sivu 2  
Lohkorajoituksista tuotantoketjun 
kokonaishallintaan 
Sirpa Kurppa, professori, MTT 
 
Elinkaarianalyysi avaa elintarvikkeen tuotantoketjun vaihe 
vaiheelta. Siinä tarkastellaan esimerkiksi lihakilon tuotantoa 
aina tuotantopanoksista, kuten lihaa tuottavien eläinten 
rehujen tuotantoon käytettyjen lannoitteiden valmistuksesta, 
lähtien. Lisäksi tarkastellaan järjestelmällisesti kunkin 
vaiheen, pellolta pöytään, panos-tuotossuhteita ja 
ympäristövaikutuksia. Koska kyseessä on tuotelähtöinen 
näkökulma, elinkaaritulokset kohdistetaan aina tietylle 
tuotemäärälle, esimerkiksi yhdelle kilon 
kuluttajapakkaukselle tai 1 000 lihakilolle. 
 
Tuotantoketjulähtöinen näkökulma ei ole tunnettu varsinkaan 
elintarviketalouden raaka-ainetuotannossa tai 
pienyrityksissä. Käytetympi se on elintarvikeketjun 
loppupäässä ja suuremmissa yrityksissä. Tuotannon 
ympäristövaikutuksia tarkastellaan, raportoidaan ja 
valvotaan perinteisesti erillään eri tuotantovaiheissa. 
Tuotantoketjun eri vaiheiden ympäristövaikutukset tai niiden 
suhteen tehdyt parannukset eivät myöskään nivelly kiinteästi 
toisiinsa. Lopputuotteen ympäristövaikutusten arviointi 
edellyttää perehtymistä eri tuotantovaiheiden raportteihin. 
Koko ketjun ympäristövaikutusten arviointi on puolestaan 
kvantitatiivisessa mielessä perinteisin menetelmin 
mahdotonta. Tuotekohtaisen imagomarkkinoinnin tueksi 
edellä kuvatuista ohjelmaratkaisuista ei ole. Eri 
tuotantovaiheisiin liittyvät ympäristöohjelmat ja raportit 
antavat toki kuvan kulloisenkin tuotantoympäristön tilasta ja 
ympäristötoimenpiteistä. Esimerkkeinä tästä ovat 
elintarvikeketjun alkutuotannossa maatilakohtaiset 
ympäristöohjelmat tai erityiset valvotut tuotantojärjestelmät, 
kuten luomutuotanto. Maatalouden ympäristöohjelmassa ei 
kuitenkaan paneuduta tuotannon ekotehokkuuskysymyksiin 
eikä ekotehokkuuden merkitystä voida riittävän dynaamisesti 
ottaa huomioon. 
Kasvintuotannossa kasvuston kehitys kasvukaudella ja siihen 
liittyvät toimenpiteet muodostavat hyvin luontaisen 
esimerkin tuotantoprosessi- ja elinkaarinäkökulmasta. 
Voimakkaasti kehittyvä kasvusto käyttää ravinteita 
tehokkaasti hyväkseen, mikä on parasta sekä tuottavuuden 
että ympäristövaikutusten kannalta. Kun 
ympäristövaikutusten arviointi sidotaan kiinteästi tietyn 
tuotantoerän eri vaiheiden panos-tuotossuhteisiin, 
tuotannollinen ja ympäristöllinen kehittäminen sitoutuvat 
väistämättä toisiinsa. Tässä vaiheessa usein huomataan, että 
tuottavuuden parantuminen ja ympäristömyötäisyys 
kehittyvät samansuuntaisesti. Vastaavasti heikkoudet 
ilmenevät rinnakkain. Kotieläintuotannossa ketju vain 
pitenee, kun edetään rehuntuotannosta eläinten 
kasvatukseen.  
Luonnonvaroihin sidoksissa oleva tuotantoympäristö asettaa 
tuotannolle omat rajansa. Kasvua ei voida myöskään 
keinotekoisesti parantaa esimerkiksi lannoitteita lisäämällä, 
jos niiden hyväksikäyttö alkaa tuotanto-olosuhteiden takia 
heiketä. Tilalla ei auta, jos yksi tuotantoketju toimii 
tehokkaasti toisen kustannuksella. Tuotantoprosessilähtöinen 
elinkaarinäkökulma tarjoaa kuitenkin täsmennetyn otteen 
edellä kuvatuista tilanteista. Myös eri tuotantoketjujen 
suhteellista edullisuutta ja tuotantoketjun sisäistä 
ympäristöprofiilia voidaan arvioida. Lisäksi 
ympäristöpäästöihin saadaan aktiivisempi omavalvonnallinen 
ote tavanomaisten yleismääräysten seurannan tilalle. 
 
Lisätietoja: sirpa.kurppa@mtt.fi 
puh. (03) 4188 3111