Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 Metsiin perustuvat matkailun hiilipäästöjen kompensaatiomallit – esimerkkinä Koillis-Suomi Jenni Simkin, Kaarina Tervo-Kankare, Pinja Leino, Roosa Ridanpää, Kristian Karlsson, Jari Hynynen, Henna Konu, Emmi Hilasvuori, Heli Miettinen, Tiina Mattila, Tapio Eerikäinen, Soili Haikarainen, Anna Saarela ja Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 Metsiin perustuvat matkailun hiilipäästöjen kompensaatiomallit – esimerkkinä Koillis-Suomi Jenni Simkin, Kaarina Tervo-Kankare, Pinja Leino, Roosa Ridanpää, Kristian Karlsson, Jari Hynynen, Henna Konu, Emmi Hilasvuori, Heli Miettinen, Tiina Mattila, Tapio Eerikäinen, Soili Haikarainen, Anna Saarela ja Liisa Tyrväinen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 Viittausohje: Simkin, J., Tervo-Kankare, K., Leino, P., Ridanpää, R., Karlsson, K., Hynynen, J., Konu, H., Hilas- vuori, E., Miettinen, H., Mattila, T., Eerikäinen, T., Haikarainen, S., Saarela, A. & Tyrväinen, L. 2023. Metsiin perustuvat matkailun hiilipäästöjen kompensaatiomallit – esimerkkinä Koillis- Suomi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 102 s. Jenni Simkin ORCID ID, https://orcid.org/0000-0002-5438-2898 ISBN 978-952-380-727-3 (Painettu) ISBN 978-952-380-728-0 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-728-0 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Jenni Simkin, Kaarina Tervo-Kankare, Pinja Leino, Roosa Ridanpää, Kristian Karlsson, Jari Hynynen, Henna Konu, Emmi Hilasvuori, Heli Miettinen, Tiina Mattila, Tapio Eerikäinen, Soili Haikarainen, Anna Saarela ja Liisa Tyrväinen Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2023 Julkaisuvuosi: 2023 Kannen kuva: Tussitaikurit Oy Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 3 Tiivistelmä Jenni Simkin1, Kaarina Tervo-Kankare2, Pinja Leino3, Roosa Ridanpää4, Kristian Karlsson1, Jari Hynynen1, Henna Konu5, Emmi Hilasvuori1, Heli Miettinen1, Tiina Mattila6, Tapio Eerikäinen1, Soili Haikarainen1, Anna Saarela7 ja Liisa Tyrväinen1 1 Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki 2 Oulun yliopisto 17.4.2023 saakka, nykyisin Oulun kaupunki, Solistinkatu 2, 90140 Oulu 3 Luke 31.12.2022 saakka, nykyisin Joensuun kaupunki, Rantakatu 20, 80100 Joensuu 4 Oulun yliopisto, Pentti Kaiteran katu 1, 90570 Oulu 5 Luke 31.8.2022 saakka, nykyisin Itä-Suomen yliopisto, Yliopistokatu 2, 80100 Joensuu 6 Oulun yliopisto 30.10.2021 saakka 7 Naturpolis Oy, Keskuskuja 6, 93600 Kuusamo Raportin tekijät: Raportin taustan ja tavoitteet (luku 1), Alueellisen hiilikompensaatiomallin kehittämisprosessin (luku 6), Hiilikompensaatiomallin soveltaminen Koillismaan alueella (luku 7) ja Mahis-hankkeen johtopäätökset (luku 8) ovat kirjoittaneet Jenni Simkin, Kaarina Tervo- Kankare, Pinja Leino, Roosa Ridanpää, Henna Konu ja Liisa Tyrväinen. Lisäksi he ovat osallistu- neet muiden lukujen kirjoittamiseen ja kommentointiin. Anna Saarela osallistui lukujen 1 ja 8 kirjoittamiseen sekä raportin muiden osioiden kommentointiin. Lisäksi kiitämme arvokkaista kommenteista Erkki Mäntyrantaa ja Aleksi Lehtosta raporttiin liittyen. Raportin luvussa 5 on käytetty Aleksi Lehtosen ja kumppaneiden julkaisun tuloksia (Lehtonen ym. 2020). Seuraavat luvut ovat kirjoittaneet seuraavat henkilöt: Luku 2 Kaarina Tervo-Kankare, Roosa Ridanpää sekä Tiina Mattila Luku 3 Emmi Hilasvuori, Pinja Leino, Kaarina Tervo-Kankare ja Heli Miettinen Luku 4 Kaarina Tervo-Kankare, Roosa Ridanpää ja Tiina Mattila Luku 5 Tapio Eerikäinen, Pinja Leino, Liisa Tyrväinen ja Jenni Simkin Luku 7.2.1 Kristian Karlsson, Jari Hynynen ja Liisa Tyrväinen sekä liite 3 Soili Haikarainen Kiitämme hyvästä yhteistyöstä ja arvokkaista kommenteista raporttia laatiessa myös Kirsi Kuoskua, Naturpolis Oy ja Jukka Koutaniemeä, Pudasjärven Kehitys. Lisäksi kiitämme seuraa- via yhteistyötahoja: alueen matkailuyhdistykset, Metsäkeskus, puutoimialayhdistys sekä muut metsäalan toimijat. Positive Impactin ja Tussitaikureiden hankkeelle tekemää työtä on hyö- dynnetty raportin kuvituksessa. Kiitämme hankkeen mahdollistanutta rahoittajaa Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskusta ja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014–2020. Metsiin perustuvat matkailun hiilipäästöjen kompensointimallit – esimerkkinä Koillis-Suomi - hankkeen (MAHIS) tavoitteena oli tukea Koillis-Suomen matkailuelinkeinon osallistumista il- mastonmuutoksen hillitsemiseen. Hankkeessa selvitettiin kotimaisen, metsiin perustuvan hiili- kompensaatiotoiminnan kehittämisedellytyksiä alueella. Tarkoituksena oli löytää ratkaisuja matkailuyritysten hiilipäästöjen sitomiseen paikallisesti, samalla kun alueen metsänomistajille tarjottaisiin uusia vaihtoehtoaja saada metsistään tuloja hiilikompensaation kautta. Kotimai- sen hiilikompensaatiokaupan käynnistämistä on kuitenkin hidastaneet lainsäädännölliset ja luotettavuuteen liittyvät haasteet. Hankkeessa tarkasteltiin erilaisia hiilikompensointimalleja ja niiden soveltuvuutta alueelle. Ta- voitteena oli löytää toimiva, läpinäkyvä ja luotettava kompensointimalli. Tätä varten Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 4 selvitettiin laajasti hiilinielujen kasvattamiseen liittyviä mahdollisuuksia, näkemyksiä ja arvoja, sekä tuotettiin tietoa alueen matkailun hiilipäästöistä. Hankkeessa hyödynnettiin yhteistyö- verkostoja ja osallistettiin alueen matkailualan yrityksiä, matkailijoita ja metsänomistajia. MAHIS-hanke koostui neljästä työpaketista. Esiselvityksessä arvioitiin hiilikompensaatiotoi- minnan nykytilaa ja haasteita, samalla kun kompensaatiomalleja arvioitiin. Kolmannessa työ- paketissa kerättiin tietoa matkailijoilta ja yrityksiltä, ja viimeisessä työpaketissa suunniteltiin alueelle soveltuvaa kompensointitoimintamallia muiden työpakettien tuloksia hyödyntäen. Koillismaan alueen matkailijat ja matkailuyritykset suhtautuvat myönteisesti hiilikompensaa- tioon. Suurinta osaa matkailijoista kiinnosti heidän oman matkansa hiilijalanjälki sekä se, min- kälaisia ilmasto- ja ympäristötoimia matkailukohteessa tehdään. Kysyttäessä matkailijoiden mieltymyksiä erilaisia kompensaatiotapoja kohtaan, metsien suojelu nousi mielekkäämmäksi vaihtoehdoksi metsien lannoituksen sijaan. Sekä matkailijat että yritykset toivoivat paikalli- sesti toteutettua kompensaatiota. Matkailuyritysten keskuudessa ajatus kompensaatiotoimin- taan lähtemisestä koettiin kuitenkin haastavaksi. Ajanpuute ja vaikeudet ymmärtää sekä to- teuttaa kompensaatiotoimintaa koettiin esteinä. Paikalliset metsänomistajat kannattivat omien metsien hyödyntämistä kompensaatiotoiminnassa, mutta paikallisesti toteutettavaan kompensaatiomalliin kaivattiin konkretiaa ja selkeyttä. Mallin jalkauttamisessa matkailuyrityk- sille korostettiin vastuullisuuden merkitystä ja yhteistyön voimaa. Laskelmien perusteella Koillismaan metsillä olisi potentiaalia vahvistaa hiilinieluja matkailun tarpeisiin varsin kustannustehokkaasti. Maisemallisesti arvokkaiden metsien suojelu ja kierto- aikojen pidentäminen osassa metsiä, voisivat sitoa merkittävän osan alueen matkailupääs- töistä. Lisäksi turvemaiden tuhkalannoitus nähtiin potentiaalisena kompensaatiovaihtoehtona alueella. Kompensaatiotoiminnan kehittäminen on välttämätöntä matkailualan mittavien ilmastovaiku- tusten pienentämiseksi. Hiilikompensaatiotoiminta voisi tarjota taloudellisia liiketoimintamah- dollisuuksia ja paikallisesti toteutettuna, sillä voidaan myös kehittää maaseudun elinvoimaa. Pitkällä tähtäimellä kotimaisia vaihtoehtoja tarjoava hiilikompensaatiokauppa tulee olemaan kilpailullinen ja imagoon liittyvä etu koko Koillis-Suomen matkailutoiminnalle. Asiasanat: matkailu, hiilikompensaatio, hiilitase, monimuotoisuus, metsiin perustuva kom- pensaatio, luonnonsuojelu, metsät, ilmastonmuutoksen hillintä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 5 Sisällys 1. Hankkeen tausta ja tavoitteet ............................................................................... 7 1.1. Taustaa ......................................................................................................................................................................... 7 1.2. MAHIS-hanke ............................................................................................................................................................ 9 2. Katsaus matkailun hiilikompensaatiotoimintaan ............................................. 12 2.1. Matkailuyritysten verkkosivuilla esitellyt ilmastotoimenpiteet .......................................................... 12 2.2. Matkailuyritysten hiilikompensaatiotarjonta .............................................................................................. 14 2.3. Katsauksen yhteenveto....................................................................................................................................... 16 3. Hiilikompensaation pääperiaatteet .................................................................... 17 3.1. Kompensaatiotoiminnan kysyntä ja hyväksyttävyys ............................................................................... 19 3.1.1. Matkailualan suhtautuminen ......................................................................................................................... 19 3.1.2. Paikallisten ja maanomistajien suhtautuminen ...................................................................................... 20 4. Hiilijalanjälkilaskenta matkailussa ...................................................................... 21 4.1. Hiilijalanjäljen laskenta ....................................................................................................................................... 21 4.2. Hiilijalanjälkilaskennan periaatteet matkailussa ........................................................................................ 23 5. Metsiin liittyvät hiilikompensaatiotoimet ......................................................... 26 5.1. Metsitys .................................................................................................................................................................... 27 5.2. Metsien lannoitus ................................................................................................................................................. 27 5.3. Metsien kiertoajan pidentäminen .................................................................................................................. 28 5.4. Metsien suojelu ..................................................................................................................................................... 28 5.5. Kompensaatiotoiminnan mahdolliset hyödyt ekosysteemipalveluille ............................................. 28 5.5.1. Luonnon monimuotoisuuden ylläpito ....................................................................................................... 30 5.5.2. Maisema- ja virkistysarvot sekä hyvinvointivaikutukset ..................................................................... 30 6. Alueellisen hiilikompensaatiomallin kehittämisprosessi ................................. 32 6.1. Alueen hiilikompensaation tarpeen arviointi sekä alueelle sopivien hiilikompensaatiotapojen yleisen tason arviointi / Vaihe 1. ..................................................................................................................... 32 6.1.1. Matkailupäästöjen hiilikompensaatiotarpeen arviointi ....................................................................... 32 6.1.2. Sopivien hiilikompensaatioiden yleisen tason arviointi ...................................................................... 33 6.1.3. Arviointikehikko .................................................................................................................................................. 33 6.2. Kompensaatiotapojen toteutettavuuden arviointi / Vaihe 2. .............................................................. 35 6.2.1. Tarvittavat laskentatoimenpiteet ................................................................................................................. 35 6.2.2. Kompensaatiotapojen hyväksyttävyyden selvittäminen .................................................................... 35 6.3. Alueelle soveltuvan hiilikompensaation toimintamallin luominen ja käytäntöön vienti / Vaihe 3. .................................................................................................................................................................................. 35 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 6 6.3.1. Toimijat ja niiden roolit .................................................................................................................................... 35 6.3.2. Arviointikehikosta MAHIS-kohteeksi .......................................................................................................... 38 6.3.3. MAHIS-mallin käytännön toteutus ............................................................................................................. 38 6.3.4. Valmis kompensaatiotuote ............................................................................................................................ 40 6.3.5. Hiilineutraali tuote tai palvelu ....................................................................................................................... 41 6.3.6. Sopimusmallit ...................................................................................................................................................... 42 7. Hiilikompensaatiomallin soveltaminen Koillismaan alueella .......................... 42 7.1. Alueen hiilikompensaation tarpeen arviointi sekä alueelle sopivien hiilikompensaatiotapojen yleisen tason arviointi / Vaihe 1. ..................................................................................................................... 43 7.1.1. Alueen tavoitteet ja sitoumukset ................................................................................................................. 43 7.1.2. Alueen matkailun hiilikompensaatiotarpeen arviointi ......................................................................... 44 7.1.3. Alueelle sopivien hiilikompensaatiotapojen yleisen tason arviointi .............................................. 45 7.2. Kompensaatiotapojen toteutettavuuden arviointi / Vaihe 2. .............................................................. 48 7.2.1. Laskennat metsien suojelusta ja kiertoajan pidentämisestä ............................................................. 48 7.2.2. Hyväksyttävyys .................................................................................................................................................... 54 7.3. Alueelle soveltuvan hiilikompensaation toimintamallin luominen ja käytäntöön vienti / Vaihe 3. .................................................................................................................................................................................. 66 7.3.1. Paikallisen kompensaatiomallin muodostuminen ................................................................................ 67 8. MAHIS-hankkeen johtopäätökset....................................................................... 69 8.1. Matkailijoiden näkemykset hiilikompensaatiosta Koillismaalla .......................................................... 69 8.2. Matkailuyritysten suhtautuminen hiilikompensointiin sekä heidän näkemyksensä paikallisen kompensaatiomallin kehittämiseen ............................................................................................................... 69 8.3. Paikallisten ja metsänomistajien näkemykset ............................................................................................ 70 8.4. Kompensointi osana matkailualan yritysten toimintaa .......................................................................... 71 8.4.1. Kompensaatiomallin jalkautus matkailuyrityksille ................................................................................ 71 8.5. Jatkotoimenpiteet ................................................................................................................................................. 71 Viitteet .......................................................................................................................... 73 Liitteet .......................................................................................................................... 83 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 7 1. Hankkeen tausta ja tavoitteet 1.1. Taustaa Globaali huoli ilmastonmuutoksesta vaikuttaa merkittävästi matkailun kehitykseen ja siten myös matkailualueisiin ja -yrityksiin Suomessa. Ilmastonmuutoksen viitekehyksessä matkailua on tärkeää tarkastella omana kokonaisuutenaan, sillä toimiala aiheuttaa jopa kahdeksan pro- senttia kaikista maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Muihin toimialoihin verrattuna matkai- lun päästöt syntyvät monenlaisista suorista ja epäsuorista päästölähteistä (mm. liikenne, ma- joitus ja ravitsemistoiminta, huvi ja virkistyspalvelut), mikä vaikeuttaa päästöjen kartoittamista ja laskentaa. Viimeaikaisissa matkailun hiilijalanjälkeä ja ilmastonmuutosta koskevissa tutkimuksissa on nostettu esille, että matkailuala ei ole onnistunut ilmastonmuutoksen torjunnassa toivotulla tavalla (esim. Scott & Gössling 2022, Becken 2019, Eijgelaar 2011). Osittain tämä johtuu siitä, että matkailualalla ja matkailututkimuksessa on pitkään keskitytty ilmastonmuutokseen so- peutumiseen eikä siihen, millä tavalla matkailu kiihdyttää ilmastonmuutosta ja miten ilmas- tonmuutosta tulisi hillitä. Vasta viime vuosina on havahduttu matkailun aiheuttamien kasvi- huonekaasupäästöjen suureen määrään ja alettu asettaa toimialalle ilmasto-, hiilineutraalius- ja päästövähennystavoitteita. Tämän myötä toimialan hiilijalanjäljen laskennan kehittäminen, päästövähennyspotentiaalin kartoittaminen ja matkailulle ominaisten päästöjen kompensoi- minen ovat nousseet tärkeiksi asioiksi. Toimialan sisällä on hyödyllistä tarkastella päästöjen muodostumista, vähentämistä ja jäljelle jäävien päästöjen kompensointimahdollisuuksia myös matkailualueiden ja -kohteiden tasolla. Alueet ja kohteet poikkeavat toisistaan esimerkiksi saavutettavuutensa ja palvelutarjontansa osalta, mistä syystä niiden kokonaispäästöt muo- dostuvat usein toisistaan hyvinkin paljon poikkeavista, alueille ominaisista päästölähteistä. Toimialalla tarvitaankin uusia keinoja ja lähestymistapoja hiilipäästöjen pienentämiseksi ja hii- lineutraaliuden saavuttamiseksi. Vaikka kompensaatiotoimilla ei korvata päästöjen vähentä- mispyrkimyksiä, ne voivat olla merkittävä apukeino matkailun ilmastotavoitteiden saavuttami- sessa. Hiilipäästöjen kompensaatiotoimintaan liittyy tällä hetkellä kuitenkin monia haasteita, kuten sääntelyn puuttuminen ja epäselvyydet sekä esimerkiksi riittävän laadukkaiden koti- maisten kompensaatiotoimintamallien puuttuminen. Suomessakin toimii lukuisia päästökom- pensaatiota tarjoavia yrityksiä tai järjestöjä, mutta yhteiset kriteerit kompensaatioiden tarjon- taan ovat loistaneet poissaolollaan. Yritysten tai yksittäisten kuluttajien on tällöin vaikeaa arvi- oida palvelujen luotettavuutta. Kompensointitoimet tarvitsevat lisää uskottavuutta ja lä- pinäkyvyyttä. Hiilikompensaatiokauppa on uudenlainen tapa luoda markkinoita ekosysteemipalveluille ja tulonlähteitä maaseudulle sekä monipuolistaa luonnonvarojen käyttöä. Tutkimusten perus- teella kotimaan maankäyttösektori voi tarjota merkittäviä mahdollisuuksia hiilikompensaa- tiolle, erityisesti metsiin liittyen. Kompensaatiokeinoja voivat olla esimerkiksi metsittäminen, metsien hiilivaraston ylläpitäminen ja kasvun lisääminen sekä soiden ennallistaminen. Erityi- sesti Pohjois- ja Itä-Suomessa matkailutoimijat hyödyntävät toiminnassaan merkittävästi yksi- tyisomistuksessa olevia metsiä, mutta tällä hetkellä metsänomistajilta puuttuvat taloudelliset kannusteet tuottaa ympäristöhyötyjä omissa metsissään. Metsänomistaja saa nykyisin tuloja lähinnä puun myynnistä, vaikka suomalaisten metsänomistajien näkemykset metsien käytöstä ovat monipuolistuneet kaupungistumisen, puunmyyntitulojen merkityksen vähenemisen ja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 8 arvostusten muutosten myötä (esim. Karppinen ja Korhonen 2013). Nykyisin runsas neljäsosa metsänomistajista pitää tärkeänä sekä puuntuotantoa että metsien aineettomia hyötyjä ja noin neljäsosa erityisesti virkistyshyötyjä (Karppinen ym. 2020). Metsänomistajien on havaittu olevan myös laajemmin kiinnostuneita saamaan tuloja muustakin kuin puunmyynnistä (esim. Häyrinen ym. 2017). Suomessa ja kansainvälisestikin on tutkittu metsänomistajien halukkuutta lisätä monimuotoi- suutta omissa metsissään korvausta vastaan (Horne 2006, Mäntymaa ym. 2009, Lindhjem & Mitani 2012). Kuusamossa tehdyn tutkimuksen mukaan metsänomistajat ovat melko haluk- kaita (43 % vastaajista) antamaan alueitaan maisema- ja virkistysarvokauppaan, jossa arvok- kaita maisemia ylläpidetään esimerkiksi puun myynnistä ja hakkuista pidättäytymällä ja met- sänomistajille korvataan puun myynnin rajoittamisesta johtuvat tulonmenetykset (Tyrväinen ym. 2020). Samassa tutkimuksessa havaittiin, että osallistumishalukkuus maisema- ja virkistys- arvokauppaan oli korkein kymmenen vuoden määräaikaisella sopimuksella. Pidemmät sopi- mukset laskivat osallistumishalukkuutta. Tällainen taustatieto ja ymmärrys eri toimijoiden mo- tiiveista on merkityksellistä, sillä hyväksyttävyys ja kysyntä luovat kompensaatiotoiminnan reunaehdot. Vaikka tutkimustiedon perusteella vaikuttaviin tuloksiin ilmastonmuutoksen hil- linnän kannalta voidaan päästä vain hyvin pitkillä kompensaatiositoumuksilla, vastaan voivat tulla hyväksyttävyyteen liittyvät kysymykset: Saadaanko yhtään metsänomistajaa sitoutumaan viidenkymmenen tai sadan vuoden mittaisiin sopimuksiin, jotka rajoittavat metsän käyttöä? Tai mikäli pitkä sitoutuminen nostaa myös kompensaation hintaa, onko toiminnalle kysyntää, löydetäänkö sille maksajia? Matkailuliiketoimintaan liittyvän kompensaatiomallin valinnassa on tärkeää ottaa huomioon myös kompensaatiotoiminnan hyödyt matkailulle. Erityisesti virkistyskäytössä ja luontomat- kailussa houkutteleva luontoympäristö on merkityksellinen tekijä. Laadukas ja vaihteleva luontoympäristö maisemallisesti miellyttävine ja kiinnostavine piirteineen on tärkeää matkai- luliiketoiminnalle, jotta se vastaa matkailijoiden odotuksia (Aapala ym. 2017). Matkailutoimijat voivat pitää paikallista kohdetta houkuttelevampana ja konkreettisempana kompensaatio- mallin osalta. Esimerkiksi Zeppel ja Beaumont (2013) ovat havainneet, että matkailuyritykset pitivät puiden istuttamista mieluisena toimena luontomatkailulle, koska se tuottaa esteettisiä ja muita ympäristöhyötyjä. Hiilensidonta nähtiin ennemmin muiden hyötyjen osana kuin pää- asiallisena toiminnan perustana. Matkailu aiheuttaa päästöjä, jotka kuormittavat ilmastoa, mutta samalla matkailukohteet kär- sivät ympäristön muutoksista, jotka johtuvat ilmaston lämpenemisestä (ks. esim. Tervo-Kan- kare 2017, Tervo-Kankare ym. 2018, Simpson ym. 2008). Siksi matkailualalla on tärkeää tar- kastella sekä ilmastonmuutoksen vähentämisen mahdollisuuksia että sopeutumiskeinoja, eli miten matkailutoimintaa voidaan harjoittaa kestävällä tavalla myös tulevaisuudessa. Hiilijalan- jäljen selvittäminen toimialakohtaisesti on tärkeä lähtökohta ilmastovastuullisen toiminnan kehittämisessä. On syytä huomioida, että tämä raportti on laadittu vuosien 2020–2023 aikana, jolloin kom- pensaatioala on ollut voimakkaassa kehityksessä. Siksi on mahdollista, että tässä raportissa mainitut asiat voivat muuttua tulevaisuudessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 9 1.2. MAHIS-hanke Matkailu on Koillismaalla merkittävä maaseudun työllisyyttä ja elinvoimaa ylläpitävä ja kehit- tävä toimiala. Kuusamon lentokentän vaikutusalueella sijaitsevia matkailualueita kehitetään tällä hetkellä voimakkaasti kansallispuistojen vetovoimaan, “Land of National Parks” -teemaan ja kestävään matkailuun perustuen. Kehittämistoimintaan on yhä vahvemmin kytketty myös hiilijalanjäljen pienentämiseen ja hiilineutraaliuteen tähtääviä toimenpiteitä. Metsiin perustuvat matkailun hiilipäästöjen kompensointimallit – esimerkkinä Koillis-Suomi (MAHIS) -hankkeen suunnittelu lähti käyntiin alueen elinkeinojen lisääntyneestä tietoisuu- desta ja ymmärryksestä ilmastonmuutoksen etenemiseen vaikuttavista tekijöistä. Alueella tär- keään matkailutoimialaan kohdistuu painetta pienentää sen hiilijalanjälkeä ja samaan aikaan maa- ja metsätalouden toimijoilla on mahdollisuus tarjota ratkaisuja matkailutoimialan tar- peisiin kehittämällä uudenlaista luontoympäristöihin perustuvaa palveluliiketoimintaa, kuten hiilikompensaatiokauppaa. Kotimainen hiilikompensaatiokauppa on herättänyt paljon kiin- nostusta, mutta toiminnan laajamittaista käynnistämistä ovat estäneet paitsi lainsäädäntöön myös asian luotettavuuteen liittyvät seikat. Hankkeen tavoitteena oli ensisijaisesti hakea ratkaisuja kasvavan matkailun ja muun yritystoi- minnan hiilipäästöjen sitomiseen paikallisesti. Toisaalta alueiden kehittämistoimijat tarvitsivat työkaluja, joiden avulla arvioida erilaisten tarjolla olevien kompensointimallien soveltuvuutta ja luotettavuutta. Hiilinielujen kasvattamiseen liittyy paljon erilaisia näkemyksiä, laskelmia, arvoja ja taustatietoa. Tätä kokonaisuutta on syytä selvittää perusteellisemmin, jotta voidaan suunnitella ja valita paikallisesti toimiva, mahdollisimman laajasti hyväksytty, läpinäkyvä ja luotettava malli. Suo- messa hiilipäästöjen kompensaatiokauppaan liittyy myös lainsäädännöllisiä ja verotuksellisia haasteita, jotka otetaan huomioon ja joihin liittyviä käynnissä olevia selvityksiä hankkeessa hyödynnetään. Alun perin haluttiin tarkastella vain yhden hiilensidontaa lisäävän menetelmän vaikutuksia ja mahdollisuuksia, mutta yhteiset keskustelut eri toimijoiden kanssa johtivat siihen, että hiili- kompensaatiota lähdettiin arvioimaan laajemmin osana matkailuelinkeinon hiilineutraalius- pyrkimyksiä. Keskeisessä roolissa hankkeen käynnistymiselle toimi Naturpolis Oy, jonka yh- teistyöverkostojen avulla saatiin koottua monipuolista osaamista omaava hanketoimijakoko- naisuus. Hankkeessa paitsi määritettiin Koillis-Suomeen parhaiten soveltuvia kompensaa- tiomalleja, tuotettiin tietoa ja lisättiin ymmärrystä alueen matkailulle ominaisista hiilipääs- töistä, päästöjen vähentämisestä sekä osallistettiin alueen matkailualan yrityksiä, matkailijoita ja metsänomistajia yhteiseen ilmastotyöhön. MAHIS-hanke rakentui neljästä työpaketista. Työ käynnistyi esiselvityksellä (TP1), jossa arvioi- tiin matkailun hiilikompensaatiotoiminnan nykytilaa ja haasteita. Samanaikaisesti aloitettiin kompensaatiomallien arviointi (TP2), jossa selvitettiin alueelle soveltuvien kompensaatiome- netelmien potentiaalia ja vaikuttavuutta. Vapaaehtoisuuteen perustuvan hiilikompensaatiotoi- minnan käynnistyminen edellyttää, että asialla on kysyntää ja että se on hyväksyttävää. Näitä näkökulmia tarkasteltiin kolmannessa (TP3) työpaketissa, joka keskittyi tiedon keräämiseen matkailijoilta ja yrityksiltä. Viimeisessä työpaketissa (TP4) edistettiin hiilikompensaatiotoimin- nan käytäntöön vientiä suunnittelemalla alueelle soveltuvaa kompensointitoimintamallia mui- den työpakettien tuloksia hyödyntäen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 10 Tässä raportissa tarkastellaan ensin (luvut 2–5) hiilikompensaatiotoimintaa erityisesti matkai- lutoimialan näkökulmasta, hiilijalanjälkilaskentaa sekä kompensaatiotoiminnan mahdollisuuk- sia metsäympäristöissä. Sen jälkeen (luku 6) esitellään hankkeessa luotu alueellisen hiilikom- pensaatiomallin kehittämisprosessi. Prosessissa tarkastellaan muun muassa metsiin ja luon- toon perustuvien eri kompensaatiotapojen potentiaalia suhteessa matkailun kompensaatio- tarpeeseen. Prosessin keskiössä on Arviointikehikko, jonka avulla arvioidaan esimerkiksi mil- laisia sivuhyötyjä tai haittoja kukin tarkasteltava hiilikompensaatiotapa tuottaa. Tämän jälkeen (luku 7) esitellään esimerkki arviointiprosessin soveltamisesta Koillismaalle ja hankkeessa luodun arviointiprosessin pohjalta rakennettu paikallinen Koillismaan kompen- saatiomalli tuotevaihtoehtoineen. Lukuun 8 on koottu hankkeen johtopäätökset ja suositelta- vat jatkotoimenpiteet. Hankkeen aikana kehitettyä kompensaatiotavan arviointiprosessia ja kompensaatiomallia voidaan jatkossa soveltaa myös muilla alueilla ja muilla toimialoilla. Terminologia Ilmastonmuutoksen torjuntaan ja hillitsemiseen on kehittynyt oma terminologiansa, joka on syytä avata yhteisen ymmärryksen luomiseksi. Alla olevan listan kokoamiseen on käytetty eri lähteitä, kuten Laine ym. 2023, Broekhoff ym. 2019, Allen ym. 2020, Niemistö ym. 2021. Hiilidioksidiekvivalentti (CO2e tai CO2 ekv.): Kasvihuonekaasujen ilmastovaikutusten ku- vaamiseen käytetty suure, jolla eri kasvihuonekaasujen päästökilogramman (tai jonkin muun painomitan kuten päästötonnin) aiheuttama säteilypakote, eli ilmastoa lämmittävä vaikutus muutetaan yhteismitalliseksi hiilidioksidin päästökilon aiheuttaman säteilypakotteen kanssa, yleensä 100 vuoden lämmittävän vaikutuksen näkökulmasta. Hiili-intensiteetti (tai päästöintensiteetti): Tuotteen tai palvelun kasvihuonekaasupäästöjen määrä suhteessa liikevaihtoon (esim. CO2e/€). Hiilijalanjälki: Toimijan tai tuotteen aiheuttama ilmastokuorma. Hiilijalanjälki huomioi usein hiilidioksidin lisäksi myös muut kasvihuonekaasut, minkä takia jalanjäljen ilmastovaikutus il- moitetaan hiilidioksidiekvivalentteina (CO2e tai CO2 ekv.). Hiilikompensaatio: Päästöjen aiheuttaja maksaa siitä, että hänen toiminnassaan syntyneitä päästöjä vähennetään tai sidotaan aktiivisten toimenpiteiden avulla jossain muualla. Hiilikädenjälki: Toiminnasta aiheutuva ilmastohyöty eli päästövähennyspotentiaali käyttä- jälle. Korostaa myönteisiä päästövaikutuksia tulevaisuudessa. Hiilineutraalius: Kuvaa tilannetta, jossa kaikki toimijan toiminnasta aiheutuneet tai tuotteen elinkaaren aikana syntyneet ilmastopäästöt on vähennetty ja/tai hyvitetty. Hiilinielu: Kun kasvillisuuden ilman hiilidioksidista yhteyttämällä saatava hiilensidonta on suurempaa kuin sen tuottama hiilidioksidi, eli hiiltä poistuu ilmakehästä, syntyy hiilinielu. Hiilirekisteri: Rekisteri, jossa seurataan hillintäyksiköiden käyttöä. Hiilivarasto: Hiili, joka on sitoutuneena esimerkiksi biomassassa tai maaperässä, eikä siis ole vapaana ilmakehässä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 11 Hillintäyksikkö (carbon credit): Sertifiointiohjelman käyttämä kaupankäynnin instrumentti, joka vastaa yhtä hiilidioksidiekvivalenttitonnin suuruista ilmastotoimien hillintätulosta. Muita käytettyjä termejä ovat päästövähennysyksikkö ja ilmastoyksikkö. IPCC: Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change). Lisäisyys: Sillä varmistetaan, että ilmastotoimien hillintätuloksena ei tehdä sellaisia asioita, jotka tapahtuisivat muutenkin, esimerkiksi lakisääteisenä tai taloudellisesti kannattavana. Nettonolla (net zero): Yritystasolla hiilineutraaliutta tiukempi tavoite, jossa yritys tavoittelee toiminnassaan järjestelmällisesti 1,5 asteen tavoitteen mukaista päästötasoa, minkä jälkeen loput päästöt hyvitetään. Painotus on päästöjen välttämisessä ja vähentämisessä, ei hyvittä- misessä. Perusura (Business as usual – BAU): Skenaario, joka todennäköisesti toteutuisi ilman hillin- täyksiköistä saatavien myyntitulojen kannustintoimenpidettä. Kompensaatiotoimen tuottama hillintätulos lasketaan suhteessa perusuraan. Pysyvyys: Kompensaatiotoimen ilmastovaikutuksen tulisi olla mahdollisimman pysyvä, eli että ilmastotoimien hillintätulos ei peruunnu ajan kanssa vaan poistetut tai vältetyt kasvihuo- nekaasupäästöt pysyvät poissa ilmakehästä riittävän kauan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 12 2. Katsaus matkailun hiilikompensaatiotoimintaan Matkailun hiilikompensaatiotoiminnan nykytilaa selvitettiin tarkastelemalla 70 matkailualan yrityksen verkkosivustoja sisällönanalyysin avulla. Tavoitteena oli hahmottaa matkailualan hii- likompensaation menetelmiä ja ongelmakohtia liittyen erityisesti kompensaation kriteereihin ja niistä viestimiseen ja siten lisätä ymmärrystä toiminnan kehittämiseksi. Tarkasteluaineisto kerättiin keväällä 2021 ja sitä täydennettiin vielä syksyllä 2021, kun tarkasteluun jo valittujen yritysten sivustoilta käytiin tarkistamassa tietoja ja hakemassa talteen tekstinpätkiä laadullista sisällönanalyysia varten. Aineistonkeruu toteutettiin hyödyntämällä tiettyjä hiilikompensaa- tioon liittyviä termejä hakukoneissa: ”compensation & tourism”, ”tourism companies & com- pensation”, ”offsetting”, ”carbon offsetting”, ”reforestation & offset & tourism”, ”carbon neut- ral tourism”, ”we compensate”, ”carbon footprint & tourism”, ”carbon handprint”. Hakuja teh- tiin suomeksi, englanniksi, ruotsiksi, ranskaksi ja espanjaksi. Aineistoon otettiin mukaan vain sellaisten yritysten verkkosivuja, joilla puhuttiin hiilikompensaatiosta. Moni matkailualan toi- mija viestii sivustoillaan muista ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista ilman kompensaatioviittauksia, mutta tällaiset toimijat jätettiin esiselvitykselle asetettujen tavoittei- den vuoksi tarkastelun ulkopuolelle. Tarkastelussa kiinnitettiin huomiota siihen, millä tavoin matkailualan toimijat kompensoivat päästöjään ja millaisesta toiminnasta aiheutuvia päästöjä kompensaatiotoimien avulla pyritään hyvittämään. Erityishuomion kohteena oli se, millaisen toiminnan kautta ja missä kompensaatio tapahtuu. Selvityksen tavoitteena oli luoda yleiskat- saus matkailun hiilikompensaatiotoimintaan ja tämän vuoksi aineistoon otettiin mukaan eri- laisia ja erikokoisia matkailutoimijoita. Tarkastelun kohteena olevat matkailualan toimijat edustivat matkailualaa moninaisesti aina suuremmista matkanjärjestäjistä pienimpiin ja erilai- sia matkailupalveluita tarjoaviin yrityksiin. 2.1. Matkailuyritysten verkkosivuilla esitellyt ilmastotoimenpiteet Verkkosivujen analyysin perusteella matkailutoimijoilla on ymmärrystä matkailun ympäristö- ja ilmastovaikutuksista ja monilla verkkosivuilla viitataan lisäksi sosiaaliseen kestävyyteen ja matkailun paikallisiin vaikutuksiin. Yritykset myös viestivät pyrkimyksistään huomioida mat- kailun vaikutuksia omaa toimintaansa kehittämällä. Ymmärrys ilmastoasioista vaikuttaa kuitenkin olevan vaillinaista, sillä esimerkiksi hiilijalanjäljen laskeminen ja päästölähteiden käsitteleminen verkkosivuilla oli usein varsin vähäistä. Esimer- kiksi päästöjen mittaamisesta ja laskennasta ja edelleen kompensoitavien (eli päästövähen- nysten jälkeen jäljelle jäävien) päästöjen laskennasta viestittiin hyvin vähän. Useimmiten yri- tykset toivat viestinnässään esille ainoastaan sen, millaisista päästölähteistä syntyviä päästöjä on kompensoitu. Osa yrityksistä ilmoitti sivuillaan esimerkiksi kompensoitujen päästöjen vuo- sittaisen kokonaismäärän. Tyypillistä oli, että yritykset eivät maininneet, millä tavoin päästöt on mitattu tai laskenta toteutettu. Yleisesti ottaen laskentaperiaatteita, laskennan rajauksia tai sitä, kenen toimesta päästöt on laskettu ei kerrottu verkkosivuilla. Tämä päti noin kahden kol- masosan kohdalla. Osalla sivuistoista kerrottiin keskimääräisiä lukuja tai arvioita esimerkiksi siitä, kuinka paljon yksi matkailija tai matka aiheuttaa päästöjä ja edelleen mitä näiden kom- pensointiin tarvitaan (esim. montako puuta täytyy istuttaa). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 13 Muutaman yrityksen sivuilla kerrottiin omasta laskurista, joka on kehitetty yhteistyössä ulko- puolisen asiantuntijan kanssa. Laskureita oli hyödynnetty esimerkiksi yritysten erityyppisten matkojen (matkapakettien) tai aktiviteettien keskimääräisten päästöjen laskemiseen, mitä tie- toa oli hyödynnetty edelleen, jotta saatiin laskettua keskimääräinen hiilijalanjälki matkailijaa kohden. Muutamalla verkkosivustolla tuotiin esiin päästölähteiden luokittelu GHG-protokol- lan (ks. Luku 4.1.) mukaisesti. Ne yritykset, joiden laskenta vaikutti viestinnän perusteella to- teutuneen luotettavan ulkopuolisen toimijan tai laskentaperiaatteiden avulla, olivat huomioi- neet laskennassa joko tuotteidensa ja palveluidensa päästöt (12 kpl) tai tuotteidensa, palve- luidensa ja yritystoimintansa aiheuttamat päästöt (11 kpl). Hiilineutraalisuus mainittiin monen matkailutoimijan verkkosivuilla. Noin kolmasosa yrityksistä antoi viestinnässään ymmärtää palveluidensa ja/tai yrityksensä olevansa hiilineutraali. On kui- tenkin epäselvää, missä määrin yritykset ovat tietoisia hiilineutraaliuden määritelmästä ja kuinka moni yrityksistä todella täyttää määritelmän kriteerit. Epäselvyys liittyy erityisesti jo edellä mainittuun päästöjen laskentaan. Hiilineutraaliuden saavuttamiseksi yritykset kertoivat vähentäneensä päästöjä ja ilmastoa kuormittavia tekijöitä joko suoran tai epäsuoran toimin- nan kautta, kuten luopumalla muovista, vähentämällä paperin käyttöä, säästämällä vettä ja sähköä, käyttämällä uusiutuvaa energiaa, suosimalla ilmastoystävällisempiä matkustustapoja, lähimatkailua ja -ruokaa sekä paikallisten palveluntuottajien palveluita. Sivustoista valtaosalla (41 kpl) mainittiin, että yrityksissä on tehty tai suunnitellaan tehtävän päästövähennyksiä. Noin kolmasosa yrityksistä viittasi tehneensä tai suunnittelevansa päästövähennyksiä koko tuotantoketjun tasolla eli käytännössä vaativansa vähähiilisyyttä, ilmastoystävällisyyttä, hiili- neutraalisuutta tai ympäristövastuullisuutta myös yhteistyökumppaneiltaan (Kuva 1). Kuva 1. Onko kompensoivissa yrityksissä toteutettu tai suunniteltu päästövähennyksiä? Osalla matkailutoimijoiden verkkosivuista puhuttiin myös ”ilmastopositiivisuudesta”, ”hiiline- gatiivisuudesta” tai ”hiilikädenjäljestä”. Hiilikompensaation terminologiassa nämä termit viit- taavat siihen, että toimija ei ole ainoastaan vähentänyt päästöjään ja kompensoinut jäljelle jääviä päästöjä, vaan esimerkiksi ylikompensoinut tai vaikuttanut pienentävästi muiden toimi- joiden aiheuttamiin hiilipäästöihin. Kuten hiilineutraaliuden, myös ilmastopositiivisuuden, hii- linegatiivisuuden ja hiilikädenjäljen suhteen on epäselvää, miten tarkastellut toimijat määritti- vät kyseiset käsitteet. Koska viestintä oli usein puutteellista esimerkiksi yrityksen hiilijalanjäljen laskennan ja sille tehtyjen toimenpiteiden osalta, jää epäselväksi millä tasolla toiminta todelli- suudessa on ilmastopositiivista tai hiilinegatiivista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 14 Monella matkailusivustolla tuotiin esille päästöjen vähentäminen ja muiden ilmastoa kuormit- tavien tekijöiden poistaminen ensisijaisena toimenpiteenä ympäristövastuullisuustyössä. Kompensaatio mainittiin usein toissijaisena toimenpiteenä, jota hyödynnetään sen jälkeen, kun kaikki muu päästöjen vähentämisen suhteen tehtävissä oleva on tehty tai tekeillä. Kom- pensaatiotoimintaan liittyy siis monissa tapauksissa periaate, jonka mukaan toimija kompen- soi ainoastaan ne päästöt, joita ei voida pysyvästi vähentää tai poistaa. Tältä osin matkailun kompensaatiotoiminnassa vaikuttaa olevan vallalla periaate, jonka mukaan kompensaatioon turvaudutaan vasta viimeisenä ilmastotoimena. On kuitenkin huomionarvoista, että reilu kol- masosa tarkastelluista matkailuyrityksistä ei viestinyt sivuillaan ennen kompensaatiota teh- dyistä päästövähennyksistä mitään. 2.2. Matkailuyritysten hiilikompensaatiotarjonta Matkailualalla tarjottu hiilikompensaatio vaikuttaa keskittyvän matkustamisesta aiheutuviin päästöihin. Aineiston perusteella matkailun muiden kuin (lento)matkustamisen aiheuttamien päästöjen kompensaatio ei ole yleistä etenkään kotimaisten matkailutoimijoiden parissa. Len- tomatkoista aiheutuvien päästöjen ohella kompensoidaan yleisimmin majoituksesta aiheutu- via päästöjä ja harvemmin esimerkiksi jätteistä, matkakohteen sisäisistä kuljetuksista, polttoai- neiden käytöstä, ruoasta ja työntekijöiden työmatkoista aiheutuvia päästöjä. Erilaisten kompensointitoimien arviointi on haasteellista, sillä toiminnasta kertova viestintä- materiaali on varsin suppeaa. Jos hiilijalanjäljen laskentaa yrityksissä on avattu vain vähän, niin vielä vähemmän tietoa on saatavilla siitä, miten kompensaation aikaansaama päästövä- hennys oli laskettu. Niissä tapauksissa, joissa laskenta mainittiin, päästöjen laskenta perustui useimmiten kansainväliseen GHG-protokollaan (ks. luku 4.1.). Päästöjä tai kompensaatiota koskevia laskentamalleja useammin matkailualan toimijat viittasivat kompensaatiota tekeviin yrityksiin ja järjestöihin, joiden kautta varsinainen päästöihin kohdistuva laskenta ja päästöjen hyvittäminen tapahtui. Matkailutoimijoiden käyttämät kompensaatiotoimijat olivat palvelun- tuottajia, jotka toteuttavat päästöihin ja päästöjen vähentämiseen liittyviä laskelmia, mutta tarjoavat usein myös erilaisia hankkeita, joiden kautta kompensaatio voidaan toteuttaa. Kom- pensaatioon hyödynnettävät hankkeet olivat useimmiten standardisoituja, tyypillisimmin Gold Standard tai Verified Carbon Standard -projekteja. Aineiston perusteella matkailualalla suosituin kompensaatiomenetelmä tällä hetkellä on pui- den istuttaminen (Kuva 2). Noin kolmasosa tarkastelluista matkailuyrityksistä kertoi verkkosi- vuillaan istuttavansa puita tai osallistuvansa metsien istutushankkeisiin. Kun mukaan laske- taan yritykset, joilla puiden istutusta käytettiin muiden kompensaatiotapojen rinnalla, osuus nousee jo puoleen. Toinen metsiin perustuva tapa oli metsien suojelu, jota hyödynsi puolen- kymmentä yritystä ainoana kompensaatiotapanaan ja yhtenä tapana monien joukossa reilu kymmenesosa. Muita verkkosivustoilla mainittuja kompensaatiotapoja olivat uusiutuvan ener- gian hankkeet, joissa tuettiin tuuli-, aurinko- ja vesivoiman sekä biokaasun, biomassan tai or- gaanisen jätteen käyttöä energian lähteinä (yhteensä n. viidesosa yrityksistä, joko pelkästään tätä tai yhtenä kompensaatiovaihtoehtona) sekä energiatehokkuutta parantavat hankkeet, joissa korvattiin esimerkiksi vanhanaikaisia liesiä nykyaikaisemmilla (yhteensä 10 toimijaa, n. seitsemäsosa). Muita aineistossa esiin tulleita kompensaatiotapoja olivat päästökauppa, johon viitattiin kahdella matkailusivustolla sekä puhtaan veden hankkeet, joiden suora kytkös hiili- kompensaatioon voidaan kyseenalaistaa. Vesihuoltohankkeissa pyritään tarjoamaan ratkaisuja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 15 puhtaan juomaveden saamiselle, jolloin veden keittämisestä aiheutuvia ilmastohaittoja saa- daan vähennettyä. Melko suuri osa matkailualan toimijoista (19 kpl) hyödynsi hiilikompen- soinnissa rinnakkain erilaisia hankkeita, esimerkiksi uusiutuvaan energiaan ja puiden istutuk- seen liittyviä projekteja. Useisiin hankkeisiin hajauttaminen voi kertoa yrityksen toiminnan laa- juudesta: suurempi toimija tuottaa useimmiten myös enemmän kompensoitavia päästöjä. Kuva 2. Tarkasteltujen matkailuyritysten käyttämät kompensaatiotavat. Metsiin liittyvät hiilikompensointihankkeet tapahtuivat useimmiten muualla kuin Suomessa tai Euroopassa. Muutamien matkailutoimijoiden verkkosivuilla mainitaan oma metsä tai metsitet- tävä alue, jonka kautta kompensaatio toteutetaan. Heidän kohdallaan kyse on yleensä paikal- lisesta tai ainakin samassa maassa tapahtuvasta toiminnasta. Mainittakoon, että rekisterinpi- täjänä ja todentajana toimivan välittäjäorganisaation puuttuminen tekee kuitenkin tästä mal- lista haastavan luotettavan kompensaation kriteerien näkökulmasta (ks. luku 3). Tämän takia näiden yritysten kohdalla voitaisiin puhua ennemmin ilmastotekojen tekemisestä kuin varsi- naisesta hiilikompensaatiosta, vaikka lopputulos voikin hiilensidonnan kannalta olla myöntei- nen. Kompensaation kustannus matkailijalle jää useimmissa tapauksissa epäselväksi. Noin puo- lessa verkkosivustoista ei kerrottu kompensaation hintaa sivulla, joka keskittyi hiilikompen- saatioon. On mahdollista, että matkailijan edetessä esimerkiksi varauksen tekoon (mitä tässä aineiston analyysissa ei tehty, vaan keskityttiin kompensaatiosivuston jakamaan tietoon) hin- tatietoa annetaan lisää. Hinnasta ei joko puhuta laisinkaan tai kerrotaan, että yritys hoitaa kompensoinnin asiakkaan puolesta ja että se kuuluu hintaan (tai ei aiheuta lisäkuluja asiak- kaalle). Muutamalla sivustolla ilmoitettiin tarkka hinta tai ehdotettiin vapaaehtoista maksua esimerkiksi jollakin hintahaitarilla. Muutamalla sivustolla kerrottiin keskimääräinen päivä- tai viikkohinta, Hintojen vertailua ei tässä kohtaa tehty, sillä kompensaation kohteet vaihtelivat paljon (kompensoidaanko lennot, koko matka, vai yrityksen perustoimintaa). Muutama toi- mija myös tarjosi tai ehdotti asiakkailleen mahdollisuutta kompensoida oman matkansa pääs- töt jonkun ulkopuolisen tarjoajan kautta tai, mikäli matkailupakettiin ei kuulunut matkoja kohteeseen, matkustamisesta aiheutuvat päästöt. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 16 2.3. Katsauksen yhteenveto Matkailualan yritysten verkkosivujen sisällönanalyysin perusteella hiilikompensaatioviestintä ei ole läpinäkyvää ja avointa. Vaikuttaa, että matkailualalla ei ole selkeää ymmärrystä kom- pensoinnin periaatteista tai vaatimuksista ja että käsitykset niin kompensaation laadusta, te- hokkuudesta kuin pätevistä kompensaatiotoimijoistakin vaihtelevat. Muutaman yrityksen verkkosivuilla esimerkiksi nostettiin esiin metsiin perustuvan kompensoinnin tehottomuus, mitä perusteltiin sillä, että metsät kasvavat hitaasti ja tarvitaan paljon aikaa ennen kuin metsät oikeasti toimivat hiilivarastoina. Samassa yhteydessä voitiin esittää myös näkemys siitä, että metsien toimiminen hiilivarastona on väliaikaista (ja siten ongelma pysyvyyden kannalta). Kompensaatioon liittyvän viestinnän epämääräisyydestä yksi hyvä esimerkki on lisäisyys, joka on yksi luotettavan kompensaation arviointikriteereistä. Lisäisyydellä viitataan siihen, että päästövähennystä ei olisi tapahtunut ilman kompensaatiotoimintaa, kuten hanketta tai pro- jektia, eikä kyseistä hanketta tai projektia olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman päästöjään kompensoivan toimijan taloudellista panosta. Tarkasteltujen matkailualan toimijoiden koh- dalla ajatukseen lisäisyydestä liittyi kuitenkin ajatus siitä, että hiilikompensaatiotoimi tuottaa jotain lisähyötyä esimerkiksi paikallisille ihmisille. Sosiaalisia hyötyjä tavoiteltiin esimerkiksi edellä mainituissa vesihuolto- ja energiatehokkuushankkeissa, joiden avulla pyrittiin takaa- maan ja ylläpitämään terveysturvallisuutta. Muina hiilikompensaatiotoiminnan kautta saavu- tettavina hyötyinä mainittiin muun muassa paikallisten ihmisten työllistäminen ja ympäristö- tietoisuuden lisääminen. Vaikka arkikielenkäytössä lisäisyys voikin merkitä muita saavutettavia hyötyjä, kompensaation luotettavuutta arvioivan näkökulmasta termin ”väärinkäyttö” enem- mänkin hämmentää. Matkailualan selvityksen taustalla tarkasteltiin myös muiden kuin matkailualan yritysten verk- kosivustoja paremman yleiskuvan luomiseksi ja vertailukohteen saamiseksi. Verrattuna tausta- aineistoon voidaan todeta, että matkailualan kompensaatiotoiminnan epäselvyydet ja häm- mennys eivät poikkea merkittävästi muista toimialoista. Matkailussa tyypillisten päästöjen hahmottaminen on vaikeampaa ja laskenta monimutkaisempaa kuin monella muulla alalla, eikä toimialalle ole välttämättä syntynyt käsitystä siitä, millaiset päästöt ovat matkailulle omi- naisia. Varsinaisesti hiilikompensaatioon liittyvässä viestinnässä matkailuala ei kuitenkaan poikkea valtavirrasta. Hiilitermistön epämääräistä käyttöä, laskentaperiaatteiden avaamatto- muutta ja tarkan tiedon puuttumista siitä, mitä lopulta kompensoidaan, esiintyy yhtä lailla matkailualan kuin muidenkin alojen verkkosivustoilla. Matkailualan hiilikompensaatiotoiminta on tällä hetkellä sekava kokonaisuus, jota leimaavat epämääräisyys ja epäluotettavuus. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja Suomen matkailualan tule- vaisuuden kannalta on tärkeää, että luodaan tutkittuun tietoon perustuvaa kompensaatiotoi- mintaa, joka huomioi matkailun erityispiirteitä. MAHIS-hankkeen varsinainen työ alkaa tästä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 17 3. Hiilikompensaation pääperiaatteet Vapaaehtoiset hiilimarkkinat mahdollistavat nykyisiä velvoitteita kunnianhimoisempien pääs- tövähennystavoitteiden asettamisen ja voivat tarjota keinon esimerkiksi hiilineutraalisuusta- voitteen saavuttamiseen. Aikaisemmin hiilikompensaatiotarjonta on Suomessakin keskittynyt ilmastoyksiköiden (engl. carbon credit) ostamiseen hankkeista, jotka ovat sijainneet kehitty- vissä maissa, mutta viime aikoina markkinoille on tullut myös jonkin verran Suomen maan- käyttösektorilla toimivia yrityksiä ja niiden hankkeita. Ala ei siis ole täysin uusi, mutta Suo- messa käytännöt ja käytetyt menetelmät ovat vielä vakiintumattomat (Laine ym. 2021, Nie- mistö ym. 2021, Laine ym. 2023). Kompensaatioalan kehittymättömyys Suomessa aiheuttaa haasteita. Usein jo toimintamallin löytäminen on hankalaa. Yleisesti hyväksyttyjä keinoja muun muassa perusuran määrittämi- selle ei ole (Niemistö ym. 2021), jolloin tärkeän lisäisyys-kriteerin toteutumisen arviointi voi osoittautua hankalaksi. Mikäli toimenpidettä (esim. metsänlannoitus) tarjotaan kompensaa- tiokeinona, siihen ei tulisi ohjata samaan aikaan rahoitustukea. Tilanteessa, jossa toimenpi- teen suorittamisesta on metsänomistajalle taloudellista hyötyä esimerkiksi puuntuotannon lisääntymisen kautta, voi olla haastavaa arvioida, olisiko toimenpide toteutettu joka tapauk- sessa ilman hiilen sidonnasta saatavaa maksua. Kotimaisten vapaaehtoisten hiilikompensaatiohankkeiden laadusta ja kriteereistä käydään vil- kasta keskustelua. Hyvien käytäntöjen mukaisesti myytävien ilmastoyksiköiden tulisi täyttää kansainvälisesti vakiintuneet hyvän kompensaation minimikriteerit (Ahonen ym. 2022, Laine ym. 2023). Minimikriteerit on kuvattu useissa kotimaisissa selvityksissä (Laine ym. 2021, Nie- mistö ym. 2021, Laininen ym. 2022; Kuva 3). Minimikriteerien täyttymisen huomioon ottavat kansainväliset sertifiointiohjelmat arvioivat ilmastoyksiköiden laatua ja seuraavat ilmastoyksi- köiden käyttöä ylläpitämissään rekistereissä. Kotimaisella maankäyttösektorilla sertifiointioh- jelmia käytetään toistaiseksi kuitenkin vain vähän, koska ne ovat raskaita toteuttaa ja voivat olla kalliita pienille metsä- ja maankäyttösektorin toimijoille (Laine ym. 2021). Minimikriteerit on kuitenkin hyvä ottaa huomioon myös silloin, kun hillintätulokset eivät ole sertifioituja. Vuoden 2023 alussa valtioneuvosto julkaisi myös erillisen oppaan vapaaehtoisten hiilimarkki- noiden hyviin käytäntöihin (Laine ym. 2023). Oppaan selkeät suositukset kotimaiselle hiili- kompensaatiotoiminnalle eivät ehtineet valmistua MAHIS-hankkeen työpakettien työstön ai- kana, mutta ne kannattaa ottaa huomioon tulevaisuuden työskentelyssä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 18 • Lisäisyys: Hillintätulos on lisäinen ”business as usual”, eli ”perusura”-tilanteeseen verrattuna eli se ei syntyisi ilman kompensaatiohanketta/ilmastoyksiköiden (engl. carbon credit) myyntiä. • Laskentametodologia: Hillintätulosten laskentaan käytetään kompensaatiohank- keisiin soveltuvia ja tunnustettuja laskentamenetelmiä, esimerkiksi kansainvälisiin standardeihin kehitettyjä metodologioita. • Mittaus ja raportointi: Hillintätoimien myötä syntynyt päästövähennys tai hiili- nielu/-varasto mitataan tai mallinnetaan hankekohtaisesti käytettävän metodolo- gian mukaisesti, ja tulos raportoidaan läpinäkyvästi ja kattavasti. • Riippumaton todentaminen: Hillintätulos on todennettavissa, ja todentamisen suorittaa puolueeton kolmas osapuoli. • Pysyvyys: Päästövähennyksen tai hiilinielun/-varaston tulisi olla mahdollisimman pysyvä. Usein pysyvyyden vähimmäiskestoksi on määritelty 100 vuotta. Maankäyt- tösektorilla osa hanketyypeistä on kuitenkin lyhyempikestoisia, jolloin pysyvyys tu- lisi varmistaa ns. puskurin avulla. • Läpinäkyvyys: Hillintätoimien ja hillintätuloksen tulisi olla läpinäkyvästi ja katta- vasti raportoitu ja laskennan tarkistettavissa. • Kaksoislaskennan välttäminen: Samaa hillintätulosta ei tule laskea useammin kuin kerran. Kaksoislaskennan välttäminen kattaa ilmastoyksikön kaksinkertaisen liikkeellelaskun, kaksinkertaisen käytön tai kaksinkertaisen hyväksiluvun. • Hiilivuodon välttäminen: Hillintätoimien ei tulisi aiheuttaa päästöjen kasvua tai hiilinielun vähenemistä hankkeen ulkopuolella. • ”Do no significant harm” eli merkittävän haitan vähentämisen -periaate: Hil- lintätoimien ei tulisi tuottaa merkittäviä kielteisiä ympäristö- tai sosiaalisia vaiku- tuksia. Vapaaehtoisiin hiilimarkkinoihin liittyvien kansainvälisten ja kotimaisten suositusten ja sää- dösten tarkentuessa alan koko toimintaympäristö on muutosvaiheessa. Yksi keskeinen haaste on ollut mahdolliseen kaksoislaskennan välttämiseen liittyvät epäselvyydet (esim. Jäntti ja Korkala, 2021). Kaksoislaskennan välttäminen on tärkeää vapaaehtoisten kompensaatioiden uskottavuuden ja viherpesun välttämisen vuoksi, vaikka toistaiseksi EU-sääntely ei suoranai- sesti velvoita välttämään kaksoislaskentaa yksityisen sektorin kompensaatiohankkeissa (Laini- nen ym. 2022). Lähes kaikki kotimaisen maankäyttösektorin hiilipäästöjä vähentävä tai hiili- nieluja kasvattava toiminta sisältyy kansallisiin päästövähennystavoitteisiin, eikä minimikriteeri kaksoislaskennan välttämisestä kotimaassa näin ollen täyty. Kotimaisessa toiminnassa yksiköi- den kaksinkertainen hyväksiluku voidaan kuitenkin välttää, jos ilmastoyksiköiden ostaja käyt- tää kompensaatiohin perustuvia ilmastotukiväittämiä kumoutumisväittämien sijaan (Laininen ym. 2022): Ilmastotukiväittämän tehnyt ostaja on ilmastoyksiköitä ostaessaan edistänyt kan- sallisen ilmastotavoitteen saavuttamista, kun taas kumoutumisväittämän tehnyt ostaja hyö- dyntää hillintätuloksen omaksi hyväkseen, eli ostaja voi raportoida esimerkiksi hiilineutraali- suus-tavoitteen saavuttamisesta (Laininen ym. 2022). Tilanteessa, jossa ilmastoyksiköt on tuo- tettu tavalla, joka ei sisälly kansallisiin päästövähennystavoitteisiin, voi ostaja käyttää kumou- tumisväittämiä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 19 Tämänhetkiset kompensaatiopalvelut Suomessa liittyvät enimmäkseen metsiin tai metsityk- seen kohdistuviin toimenpiteisiin ja niitä ovat kiertoajan pidentäminen, joutoalueiden, käy- töstä poistuneiden turvetuotantoalueiden tai peltoheittojen metsitys sekä metsän lannoitus. Kompensaatiopalveluja tarjoavia toimijoita oli vuonna 2021 Suomessa 22, joista 17 toimijaa tarjosi metsiin kohdistuvia toimenpiteitä (Laine ym. 2021). Palveluntarjoajien määrä kuitenkin elää koko ajan ja toimintamallien vakiintuessa vapaaehtoisille hiilimarkkinoille tulee uusia toi- mijoita. 3.1. Kompensaatiotoiminnan kysyntä ja hyväksyttävyys Aiemmissa metsiin perustuvaa hiilikompensaatiota tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, että yleinen mielipide hiilikompensaatiohankkeita kohtaan voi olla kielteinen ja epäilevä (Pe- terson St-Laurent ym. 2017). Hyväksyttävyyden saavuttaminen edellyttää hiilikompensaatio- toiminnan läpinäkyvyyttä ja vaikutusten todennettavuutta (Peterson St-Laurent ym. 2017). Metsitystä hiilikompensaationa tutkittaessa on myös todettu, että ihmisillä on taipumus suo- sia kotimaisia hankkeita. Käsityksiin ja mieltymyksiin vaikuttaa kuitenkin se, minkälaista tietoa kompensaatiotoimesta annetaan (Baranzini ym. 2018). Esimerkiksi kustannustehokkuus, toi- men luotettavuus ja siihen liittyvät lisähyödyt voivat vaikuttaa eri hiilikompensaatiotoimien arvostukseen. 3.1.1. Matkailualan suhtautuminen Matkailualalla suhtautumista hiilikompensaatioon on tutkittu vasta vähän, mutta yleisesti voi- daan todeta, että kiinnostusta aiheeseen on. Tutkimuksissa on muun muassa havaittu, että matkailijoilla ei välttämättä ole kokonaisvaltaista ymmärrystä matkailun ilmastovaikutuksista, mutta he ovat kiinnostuneita oman matkailunsa aiheuttamien päästöjen suuruudesta ja nii- den kompensoimisesta (Ritchie ym. 2021). Kiinnostus matkailun aiheuttamia päästöjä ja nii- den kompensointia kohtaan johtuu muun muassa lisääntyvästä ympäristö- ja ilmastonmuu- tostietoisuudesta ja ympäristöä koskevien asenteiden muuttumisesta sekä hiilipäästöihin ja kompensointiin liittyvistä arvoista ja sosiaalisista normeista (esim. erityisesti Ruotsissa tun- nettu ”flygskam” eli lentohäpeäilmiö) sekä halusta saada aikaan muutosta. (Becken & Mackey 2017, Ks. myös Schwirplies ym. 2019.) Vaikka kiinnostus hiilikompensaatioon on lisääntynyt, ei hiilikompensaatio ole vielä saavutta- nut vakiintunutta asemaa toimialalla (ks./vrt. tämän raportin selvitys matkailun hiilikompen- saatiosta, Babakhani ym. 2017, vrt. esim. Becken 2004). Muiden toimialojen tavoin hiilikom- pensaation vakiintumattomuuden on nähty liittyvän toimintaa koskevan ymmärryksen puut- teeseen sekä yleiseen käsitykseen siitä, että kompensaatiohankkeet eivät ole uskottavia tai lä- pinäkyviä (Babakhani ym. 2017). Haasteet, kuten päästöjen laskentaa koskevat rajaukset; se, mitä kenenkin hiilivastuuseen luetaan sekä epäjohdonmukaisuus päästömittauksissa ja pääs- töjen raportoimisessa ovat hidastaneet ja monimutkaistaneet asian omaksumista toimialalla (Baumber ym. 2021, Becken & Mackey 2017). Aiempien tutkimusten perusteella paikallisen hiilikompensaatiomallin kehittämiselle voidaan katsoa olevan kysyntää, sillä matkailijoiden on havaittu arvostavan enemmän paikallisia kuin ulkomailla toteutettavia hankkeita (Choi ym. 2018, Ritchie ym. 2021). Myös hankkeen luotet- tavuus, läpinäkyvyys ja tehokkuus lisäävät matkailijoiden halukkuutta maksaa Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 20 hiilikompensoinnista (Ritchie ym. 2021, Lu & Shon 2012). Hiilikompensaation hinnan nous- tessa halukkuus kompensoida kuitenkin vähenee, mikä on huomioitava hintaa ja kompensaa- tion sisältöä määritettäessä (Ritchie ym. 2021). Matkailijoiden mielipiteet hiilikompensaatiosta ovat kontekstisidonnaisia, niihin vaikuttavat esimerkiksi asenteet ja ympäristötietoisuus, so- siodemografiset tekijät, kuten ikä ja matkailijan lähtömaa sekä se onko kyseessä kotimaan vai ulkomaan matka, ja mitä osaa matkasta kompensoidaan (Choi ym. 2016, Choi ym. 2018, McLennan ym. 2014, Ritchie ym. 2021). Hiilikompensaatio myös koetaan houkuttelevampana, mikäli hiilensidonnan lisäksi hanke hyödyttää luonnon suojelua, luonnon monimuotoisuutta ja auttaa korjaamaan ympäristöongelmia (Ritchie ym. 2021, MacKerron ym. 2009). Voidaankin todeta, että useiden ekosysteemipalveluiden yhdistäminen ja useiden hyötyjen tavoittelu samassa järjestelmässä voi lisätä hiilikompensaatiohankkeiden hyväksyttävyyttä ja mahdollisuuksia menestyä (Lin ym. 2013). Ihmiset ovat jo halukkaita maksamaan metsien vir- kistyskäytöstä ja erityisesti maiseman laadun paranemisesta tai luonnon monimuotoisuuden lisääntymisestä (Bösch ym. 2018, Tyrväinen ym. 2014a). Hyödyt virkistyskäytölle ja luonnon monimuotoisuudelle voivat siis lisätä matkailijoiden kiinnostusta myös hiilikompensaatiota kohtaan. Heintzman (2021) on selvittänyt hiilikompensaatiotoiminnan potentiaalia virkistyskäyttö- ja luontomatkailupalveluja (mm. hiihto, laskettelu, moottorikelkkailu) tarjoavien yritysten näkö- kulmasta. Hänen mukaansa vapaaehtoiset hiilikompensaatio-ohjelmat olisivat näkyvämpiä ja saavutettavampia palvelujen käyttäjille, mikäli niitä voisi ostaa suoraan matkailupalvelun tar- joajalta. Heintzman (2021) korostaakin, että toimiala voisi tarjota asiakkailleen räätälöityjä ja henkilökohtaisempia hiilikompensaatiomahdollisuuksia, jotka liittyvät suoraan alueeseen ja asiakkaan ostamiin palveluihin. 3.1.2. Paikallisten ja maanomistajien suhtautuminen Paikallisten ja maanomistajien suhtautumista hiilikompensaatiotoimintaan on tutkittu tois- taiseksi vähänlaisesti ainakin Suomessa, eikä lainkaan matkailuun liittyen. Maissa, joissa met- siin perustuvia hiilikompensaatiohankkeita on ollut käynnissä pitempään, on tehty joitakin tarkasteluja (mm. Torres, ym. 2015, Barua ym. 2014). Meksikossa muun muassa havaittiin, että paikallisesti toteutettavat hiilikompensaatiotoimet koettiin alueen asukkaiden näkökulmasta arvokkaiksi niiden paikallisille tuottamien lisähyötyjen takia (Torres ym. 2015). Tutkijat kutsu- vat ilmiötä nimellä ”Yes-in-my-backyard”. Meksikossa toteutetussa tutkimuksessa paikalliset toimivat hiilikompensaation ostajina, joten siitä ei voida vetää suoria johtopäätöksiä paikallis- ten suhtautumisesta muiden maksamaan hiilikompensaatioon. Myöskään maanomistajien asenteista metsiensä luovuttamiseen hiilikompensaatiota varten ei tiedetä empiirisen tutki- muksen perusteella paljoakaan – oletukset hiilensitomiseen metsissä vaikuttavat perustuvan teoreettisiin mallinnuksiin erilaisista ansaintamalleista (esim. Juutinen ym. 2018). Suomessa asialla on kuitenkin suuri merkitys, sillä hiilikompensaatiotoimintaan soveltuvat metsät ovat suurelta osin yksityisten metsänomistajien mailla. Mikäli he eivät ole halukkaita osallistumaan toimintaan, on hiilikompensaatiotoiminnan aloittaminen käytännössä mahdotonta. Muualla tässä raportissa esiteltyjä tutkimustuloksia esimerkiksi maisema-arvokauppaan liittyen voita- neen kuitenkin varovasti soveltaa linjaamaan maanomistajien asenneilmastoa hiilikompensaa- tiotoimintaan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 21 4. Hiilijalanjälkilaskenta matkailussa Hiilijalanjäljen laskeminen on yleistynyt viime vuosina eri toimialoilla ja erilaisten toimijoiden toteuttamana. Kasvanut ymmärrys ihmisten aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vaiku- tuksista ilmaston lämpenemiseen on lisännyt kiinnostusta omasta toiminnasta aiheutuvien päästöjen selvittämiseen ja edelleen päästöjen vähentämiseen. Hiilijalanjälkilaskelmia on tehty viime vuosina niin yritys-, organisaatio-, toiminta-, tuote-, palvelu- kuin yksilötasoillakin. Hiilijalanjäljen eli päästöjen aiheuttaman ilmastokuormituksen määrittäminen on nähty tär- keänä ensiaskeleena erityisesti ilmastovastuullisen toiminnan kehittämisessä, eli pyrkimyk- sessä päästöjen pysyvään vähentämiseen. Taustalla vaikuttavat ilmastopoliittiset linjaukset globaalista hiilineutraaliustavoitteesta, jonka avulla ilmaston lämpenemistä pyritään rajoitta- maan (ks. esim. Paris Agreement 2015, IPCC 2022). Myös matkailualalla huomio on kiinnittynyt kasvavissa määrin hiilijalanjäljen määrittämisen ja päästöjen vähentämisen tarpeellisuuteen. Matkailualan hiili-intensiteetti on korkea (Taulukko 1) ja alan osuus globaalien kasvihuonekaasupäästöjen määrästä on arvioitu olevan vajaa kym- menesosa (8 %) (Lenzen ym. 2018). Huomattavin osa eli noin puolet matkailun aiheuttamista päästöistä syntyy matkustamisesta, mutta kohteesta riippuen myös majoitus, ravintola- ja oh- jelmapalvelut ovat merkittäviä päästölähteitä (Lenzen ym. 2018, Becken 2019). Matkailualan suuruuden ja kasvuvauhdin takia on vaarana, että päästömäärät kasvavat entisestään, minkä vuoksi alalla on havahduttu tarpeeseen vähentää päästöjä. Taulukko 1. Matkailun hiili-intensiteetti verrattuna muutamaan muuhun toimialaan (Lenzen ym. 2018) Toimiala Toimialan hiili-intensiteetti (kasvihuonekaasupäästöt/1 USD) Matkailu 1 kgCO2e / 1 $ Tavarantuotanto 0,8 kgCO2e / 1 $ Rakentaminen 0,7 kgCO2e / 1 $ Kaikkien maailman toimialojen keskiarvo 0,75 kgCO2e / 1 $ 4.1. Hiilijalanjäljen laskenta Hiilijalanjäljen laskennan tavoite on selvittää toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasupääs- töjen määrä. Tietoa tarvitaan päästöjen vähentämistoimien suunnitteluun, mutta myös pääs- töjä kompensoitaessa (Wiedmann & Minx 2008). Erityisesti kun tavoitellaan niin kutsuttua hii- lineutraaliutta, on olennaista arvioida hiilipäästöjen lähtötaso (Gössling 2009). Hiilijalanjälki pitää useimmiten sisällään hiilidioksidin (CO2) lisäksi myös muut tärkeimmät kasvihuonekaa- sut: metaanin (CH4), dityppioksidin (N2O), fluorihiilivedyt (HFC-yhdisteet), perfluorihiilivedyt (PFC-yhdisteet), rikkiheksafluoridit (SF6) ja typpitrifluoridin (NF3). Kullekin kasvihuonekaasulle on määritetty GWP-kerroin (global warming potential) eli ominaislämmitysvaikutus, joka vas- taa hiilidioksidin ilmastovaikutusta tietyllä aikavälillä. Esimerkiksi 100 vuoden tarkastelujak- solla metaanin GWP-kerroin on 28 (IPCC 2014) eli kilogramman päästö metaania on säteily- pakotteeltaan eli lämmitysvaikutukseltaan 28-kertainen verrattuna kilogrammaan hiilidioksi- dia. Ihmisen toiminnasta vapautuu kuitenkin hiilidioksidia määrällisesti huomattavasti Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 22 enemmän kuin muita kasvihuonekaasuja, mikä tekee hiilidioksidista merkittävimmän ilmas- tonmuutoksen kiihdyttäjän. Kasvihuonekaasujen yhteenlaskettua vaikutusta kasvihuoneilmiön voimistumiseen kuvataan termillä hiilidioksidiekvivalentti CO2e. Jos päästöistä halutaan saada mahdollisimman koko- naisvaltainen kuva, laskennassa tulisi huomioida kaikki kasvihuonekaasut (ks. Lenzen ym. 2018). Kuten Lahtinen ja Tuominen (2019) huomauttavat, mitä tarkempia tietoja kerätään, sitä suurempi hiilijalanjälki on. Käytännön syistä monissa hiilijalanjälkilaskennoissa otetaan kuiten- kin huomioon vain osa kasvihuonekaasuista (mm. Dawson ym. 2010) tai ainoastaan hiilidiok- sidi (mm. Becken & Patterson 2006, Luo ym. 2020). Kasvihuonekaasupäästöjen laskemiseksi on tehtävä päätöksiä laskennan rajauksista sekä ke- rättävä tietoa eri lähteistä. Esimerkiksi päästökertoimet ovat keskeisessä roolissa laskentaa tehtäessä. Päästökerroin kertoo syntyvän päästön määrän suhteessa energiayksikköön. Pääs- tökerroin voidaan ilmoittaa eri tavoin riippuen yksiköstä ja tarkasteltavista kasvihuonekaa- suista. Esimerkiksi sähkön päästökerroin ilmoitetaan usein muodossa CO2e/kWh ja lentomat- kan päästökerroin voidaan kertoa muodossa CO2e/lentokilometri. Päästökertoimia on koottu esimerkiksi IPCC:n EFDB-tietokantaan sekä Suomessa Tilastokeskuksen tietokantoihin. Hiilija- lanjäljen laskentaan on kehitetty useita eri standardeja ja menetelmiä. Standardit ohjaavat laskennan rajauksia ja tarkkuutta. Esimerkkejä kansainvälisistä standardeista ovat GHG Proto- col, ISO ja PAS (Filimonau ym. 2011). Erityisesti yritysten keskuudessa näistä käytetyin on kas- vihuonekaasuprotokolla, josta puhutaan yleensä sen englanninkielisellä termillä GHG Protocol (Greenhouse Gas Protocol) ja joka opastaa esimerkiksi suorat ja epäsuorat päästöt erottele- vien ulottuvuuksien (scope) laskentaan (mm. Demeter ym. 2021). Erilaiset standardit eivät poissulje toisiaan ja niitä voidaan hyödyntää laskennassa rinnakkain (ks. Rico ym. 2019). Laskentaa tehtäessä tulisi huomioida sekä suorat että epäsuorat päästöt. Suorilla päästöillä tarkoitetaan toiminnasta suoraan aiheutuvia, toimijan omia, sisäisiä päästöjä ja epäsuorilla vii- tataan ulkoisiin, toimitusketjussa syntyviin päästöihin (Wiedmann & Minx 2008, Lenzen ym. 2018). Välilliset eli epäsuorat päästöt voivat muodostaa huomattavan osan kokonaispääs- töistä, minkä takia niiden huomiointi hiilijalanjälkilaskuissa on tärkeää (mm. Matthews ym. 2008, Filimonau ym. 2013). GHG Protocol jakaa suorat ja epäsuorat päästöt kolmeen luok- kaan eli scopeen (WRI ja WBCSD 2011): • Scope 1: Suorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät organisaation omasta toimin- nasta, kuten esim. sisäiset kuljetukset ja oma energiantuotanto. Näihin organisaatio voi itse vaikuttaa helposti ja niitä on helpointa kontrolloida. • Scope 2: Epäsuorat energian käytöstä syntyvät kasvihuonekaasupäästöt eli organisaa- tion käyttämän, mutta sen ulkopuolella tuotetun energian päästöt, kuten esim. ostettu sähkö- ja lämpöenergia. • Scope 3: Muut epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, joihin luetaan kaikki päästöt, jotka syntyvät organisaation toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet omistaa ja niitä hallinnoi jokin organisaation ulkopuolinen taho. Esimerkiksi ostetut kuljetukset, ostet- tujen tuotteiden elinkaari, jätteiden käsittely ja työmatkaliikenne kuuluvat tähän luok- kaan. Epäsuorien päästöjen merkittävyydestä huolimatta scope 3 -päästölähteet on perinteisesti mielletty vapaaehtoiseksi osaksi hiilijalanjäljen laskentaa (ks. WRI ja WBCSD 2004; 2011). Va- paaehtoisuus on johtunut kenties siitä, että scope 3 -päästöjen oleellisuutta ei ole ymmärretty Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 23 tai päästöjen laskentaan tarvittava osaaminen, tieto ja voimavarat ovat puuttuneet (Downie ja Stubbs 2013, WWF 2019). Laskennan haasteista huolimatta kaikkien toimitusketjussa synty- vien päästöjen tiedostaminen ja pienentäminen ovat tärkeä osa ilmastokriisin hillintää. 4.2. Hiilijalanjälkilaskennan periaatteet matkailussa Matkailun hiilijalanjälkeä on usein tarkasteltu alueellisesta näkökulmasta, mikä liittyy ilmasto- poliittisiin linjauksiin, joissa asetetaan esimerkiksi kansallisia tai kunnallisia hiilipäästö- ja vä- hähiilisyystavoitteita (ks. esim. Gössling 2009, Becken & Higham 2021). Matkailusta aiheutu- vat kasvihuonekaasupäästöt ovat globaali ongelma, mutta nekin syntyvät pääosin jossain pai- kassa eli paikallisesti. Jotta päästöjä voidaan vähentää, on niistä muodostuvan hiilijalanjäljen suuruus selvitettävä mahdollisimman tarkasti (ks. esim. Gössling 2009). Hiilipäästöjen lähtei- den tarkka määrittäminen on tärkeää, jotta hiilijalanjäljen pienentämistoimet voidaan kohdis- taa oikein ja mahdollisimman tehokkaasti. Hiilikompensaation näkökulmasta matkailun päästölähteet ja -määrät tulee selvittää yritys- kohtaisesti ja/tai matkailukohdetasolla. Matkailutoiminnan moninaisuus ja alueelliset erot luovat kuitenkin haasteita matkailun hiilipäästöjen lähteiden määrittämiseen ja päästöjen las- kemiseen. Matkailukohteen hiilijalanjäljen muodostumista on tarkasteltu esimerkiksi niin kau- punki- (esim. Rico ym. 2019, Zhang & Zhang 2020, Becken & Higman 2021), maakunta- (esim. Tuominen & Poutamo 2019) kuin kansallisellakin tasolla (esim. Gössling 2009, Gössling & Schumacher 2010, Dwyer ym. 2010, Sharp ym. 2016, Luo ym. 2020; Paloneva & Takamäki 2020). Oman haasteensa päästölähteisiin liittyen tuo vastuullisuusnäkökulma – matkailutoi- minnan yhteydessä voi olla vaikeaa hahmottaa, kuka syntyneistä päästöistä on kulloinkin vas- tuussa, matkailualan yrittäjä, alihankkija vai matkailupalveluja ostava asiakas, ja kenelle kuuluu päästöjen vähentäminen. Matkailusta aiheutuvien päästöjen voidaan kuitenkin ajatella liitty- vän ensisijaisesti matkailualan yritysten ja laajemmin matkailukohteiden hiilivastuuseen ja matkailukohdetasolla hiililaskelmat perustuvat usein ajatukseen kollektiivisesta vastuusta (ks. Gössling 2009). Koska matkailun hiilipäästöt kertyvät monesta eri lähteestä, matkailukohde voi saavuttaa hiili- neutraaliustavoitteen ainoastaan, mikäli kaikki matkailukohteessa vaikuttavat toimijat, yrityk- set, kuluttajat ja erilaiset sidosryhmät tekevät vähähiilisiä ja ilmastoystävällisiä valintoja. Käy- tännössä matkailukohdetason vähähiilisyystavoite edellyttää siis ensiksi, että matkailukoh- teessa vaikuttavien toimijoiden päästöjen määrä selvitetään. Päästöjen muodostumista kos- kevan ymmärryksen lisäämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi on tärkeää selvittää päästöjen alueellista muodostumista, sillä matkailukohteet eroavat toisistaan: eri matkailukohteissa matkailun hiilijalanjälki voi muodostua hyvin erilaisista päästölähteistä (esim. Gössling 2009, Sharp ym. 2016. Ks. myös Gössling & Schumacher 2010). Hiilijalanjäljen laskentaan kehitetyissä menetelmissä voidaan tehdä jako esimerkiksi ”top- down” ja ”bottom-up” -menetelmiin. Matkailututkimuksessa ylhäältä alaspäin toteutettavat laskennat ovat tuotantoperusteisia ja hyödyntävät makrotilastoja ja matkailun satelliittitilinpi- toa (Becken & Patterson 2006, Wang ym. 2017). Makrotilastot ovat mikrotilastoista, eli johon- kin tilastoitavaan yksikköön kohdistuvista tilastoista koottuja kokonaisuuksia ja satelliittitilin- pidolla viitataan matkailutilinpitoon, joka on matkailun taloudellisia vaikutuksia monipuoli- sesti ja kattavasti kuvaava tilastojärjestelmä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 24 Tuotos-panos-mallit (input-output) ovat esimerkki tuotantoperusteisista menetelmistä. Tuo- tos-panos-mallin etu on sen kokonaisvaltaisuus, sillä se huomioi myös kaikki epäsuorat pääs- töt (scope 3) (Sun ym. 2020, Demeter ym. 2021). Mallin käyttöä voi kuitenkin vaikeuttaa esi- merkiksi vaadittavien tietojen, kuten tarvittavien tilastojen puuttuminen (Wang ym. 2017, De- meter ym. 2021). Alhaalta ylös -menetelmissä on kulutukseen perustuva lähestymistapa, ja niissä hyödynnetään muun muassa matkailijakyselyitä ja energiankulutusta (Becken & Patter- son 2006, Wang ym. 2017). Demeter ym. (2021) mainitsevat erilaiset elinkaarimallit (life cycle assessment, LCA) esimerkkinä kulutukseen perustuvista laskuista. Ne tuottavat tarkempia tu- loksia scope 1 ja 2 -päästölähteille. Menetelmän käyttö tosin vaatii monimutkaista dataa ja erikoistunutta teknistä osaamista (Demeter ym. 2021). Elinkaarimallia on käytetty useimmiten tuotteiden hiilijalanjäljen laskentaan, kun taas tuotos-panos-mallia on hyödynnetty kotita- louksien, alueellisten yksikköjen ja valtioiden päästöjen mallintamiseen. Matkailukohteissa elinkaariarviointia on hyödynnetty tarkastelemalla keskimääräisen matkailijan käyttämien hyödykkeiden ja palvelujen aiheuttamia suoria ja epäsuoria päästöjä (Sharp ym. 2016, Rico ym. 2019). Koska sekä tuotanto- että kulutusperusteisella laskennalla on omat heikkoutensa (esim. Becken & Patterson 2006), menetelmät voidaan myös yhdistää tarkempien hiilijalanjälkiluke- mien tuottamiseksi. Kun laskennassa huomioidaan sekä tuotanto että kulutus, saadaan arvioi- tua koko matkailujärjestelmän päästöt (Munday ym. 2013). Esimerkiksi kaksisuuntaista tarkas- telutapaa on hyödynnetty Uudessa-Seelannissa Aucklandin matkailun hiilijalanjäljen määrittä- misessä (ks. Becken & Higham 2021). Beckenin ja Highamin (2021) matkailuun soveltamassa lähestymistavassa keskeistä on matkailusta aiheutuvien päästöjen tarkastelu niin tuotantoläh- töisesti makrotasolla (top-down) kuin kulutuslähtöisesti mikrotasolla (bottom-up). Tuotanto- lähtöinen tarkastelutapa huomioi ainoastaan alueen erilaisten toimialojen ja yritysten liiketoi- minnan suoria päästöjä ja sen pyrkimyksenä on tuottaa tietoa paitsi matkailun ja muiden toi- mialojen alueellisista päästöistä, myös niiden osuudesta alueen kokonaispäästöjen kannalta. Vastaavasti kulutuslähtöinen tarkastelu noudattaa GHG-protokollan mukaista päästölasken- taa, jossa huomioidaan matkailun suoria ja epäsuoria päästöjä eri scope-luokissa. Lasken- nassa huomioidaan tällöin päästöt matkailukohteen matkailulle keskeisten aktiviteettien, hyö- dykkeiden ja palveluiden sekä kotimaisten että ulkomaisten matkailijoiden osalta (Becken & Higham 2021). Hiilijalanjälki lasketaan matkailijoiden määrän, aktiviteettien määrän ja hiili-in- tensiteetin mukaisesti, esimerkiksi: hiilijalanjälki = hotellissa yöpyvien määrä x keskimääräinen hotellissa vietettyjen öiden määrä x hiilipäästöt per hotelliyö (Becken & Higham 2021). Mallin mukaisessa laskennassa erilaiset lähestymistavat tarjoavat erilaista tietoa matkailusta aiheutu- vista kasvihuonekaasupäästöistä, täydentävät toisiaan ja auttavat hahmottamaan hiilijalanjäl- jen muodostumista kokonaisvaltaisemmin (Becken & Higham 2021). Eroja hiilijalanjäljen määrittymisessä syntyy erityisesti laskennassa tehtyjen rajausten vuoksi (Koivula & Siiskonen 2016, Tuominen & Poutamo 2019): tarkastellaanko yksittäistä matkaa, ryhmää, matkailutuotetta tai aktiviteettia (esim. Filimonau ym. 2013, Dawson ym. 2010, Fili- monau ym. 2011). Käytännössä hiilijalanjäljen laskemista matkailukohteessa määrittää kuiten- kin pitkälti se, millaista tietoa päästölähteistä on käytettävissä. Tyypillisesti hiilijalanjäljen las- kenta perustuu aiempien vuosien tilastoituun tietoon, sillä ajantasaista tietoa on harvoin saa- tavilla tai sitä saadaan suoraan vain hyvin rajalliselta määrältä matkailualan yrityksiä (ks. esim. Gössling & Schumacher 2010, Tuominen & Poutamo 2019, Sharp ym. 2016). Hiilijalanjäljen muodostumista on kuitenkin voitu myös tarkastella esimerkiksi muutamien matkailukoh- teessa toimivien yritysten näkökulmasta, jolloin otoksen mukainen hiilijalanjälki on skaalattu Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 25 edelleen kattamaan koko toimialan hiilidioksidipäästöt (Paloneva & Takamäki 2020, ks. myös VÄLKKY-hankkeen esimerkki Pyhän laskennasta). Matkailukohteen tasolla tehtävälle hiilijalan- jäljen laskennalle onkin ominaista estimointi. Laskentaa on pyritty usein myös yksinkertaista- maan, jotta laskenta olisi paitsi toteutettavissa, myös tarvittaessa päivitettävissä ja hyödynnet- tävissä laajemmin (Koivula & Siiskonen 2016, Tuominen & Poutamo 2019). Laskenta perustuu usein standardoituun GHG-protokollan mukaiseen menetelmään, joka huomioi toiminnan suoria päästöjä, ostoenergian epäsuoria päästöjä sekä muita toimintaan liittyviä epäsuoria päästöjä (ks. esim. Koivula & Siiskonen 2016, Paloneva & Takamäki 2020, Becken & Higham 2021). Tyypillisesti matkailukohteen hiilijalanjäljen laskennassa on huomioitu merkittävimpiä ja suhteellisesti eniten hiilijalanjäljen suuruuteen vaikuttavia tekijöitä. Näitä ovat matkustami- sen ohella majoittuminen, ravintolapalvelut sekä aktiviteetit (Tuominen & Poutamo 2019, Koi- vula & Siiskonen 2016, Gössling 2009, Gössling & Schumacher 2010). Haasteena matkailu- kohdetason laskennassa on se, että sen perustuessa tilastotietoon (esimerkiksi matkailijamää- rät ja kulutus) ei välttämättä pystytä huomioimaan yritystasolla tehtyjä hiilipäästövähennys- toimia tai jo tapahtunutta hiilikompensaatiota, jolloin hiilijalanjälki on todellisuutta suurempi. Matkailukohteen hiilijalanjäljen laskennassa hyvänä käytäntönä on painotettu matkailukoh- teeseen matkustamisesta, kuten lentomatkustamisesta, aiheutuvien päästöjen sisällyttämistä kohteen hiilivastuuseen (Becken & Higham 2021; ks. myös Gössling & Schumacher 2010, Sharp ym. 2016, Tuominen & Poutamo 2019). Mikäli matkailukohteen laskentaa ohjaa hiili- neutraaliustavoite, on tärkeää tarkastella kaikkia matkailun osa-alueiden aiheuttamia päästöjä (ks. esim. Gössling 2009, Gössling & Schumacher 2010). Käytännössä hiilipäästöjen vähentä- misessä tarkastellaan kuitenkin usein vain paikallisesti tapahtuvia päästöjä, joihin ei lueta mu- kaan matkustamista. Suomessa matkailun hiilijalanjäljen laskenta on sekä yritys-, matkakohde-, kunta että kansalli- sella tasolla vielä melko vakiintumatonta ja vasta kehittymässä. Monissa hankkeissa kuitenkin kehitetään parhaillaan erilaisia tarpeita palvelevia laskureita ja laskentamenetelmiä kaikkien saataville. Hyvä esimerkki tällaisesta on Business Finlandin ylläpitämä ja edelleen kehittämä matkailualan CO2-laskuri, joka on ilmainen ja kaikille avoin työkalu yrityksen hiilipäästöjen las- kentaan. Samaan aikaan luodaan toimialakohtaisia suosituksia hiilipäästöjen vähennykseen liittyen. Tiedon ja osaamisen määrä lisääntyy siis koko ajan ja laskentaan ryhtyvän onkin syytä seurata alan kehittymistä ja päivittää osaamistaan sen mukaisesti. Koska arviot ja suurpiirtei- syys leimaavat hiilijalanjäljen laskentaa, on äärimmäisen tärkeää viestiä, mitä laskentaan sisäl- tyy, mitä tietoja on hyödynnetty ja mitä muita rajauksia on tehty. Läpinäkyvyys helpottaa hiili- jalanjälkien vertailua (ks. Gössling 2013). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 26 5. Metsiin liittyvät hiilikompensaatiotoimet Hiilikompensaation tuottamisen keinoina tai toimina voidaan kotimaisella maankäyttösekto- rilla tarkoittaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä esimerkiksi estämällä turpeen hajoa- mista tai lisäämällä metsien hiilivarastoja esimerkiksi hiilidioksidin sitomisella puustoon ja maaperään. Metsitys on yleisesti käytetty hiilidioksidipäästöjen kompensaatiotapa maailmalla, mutta muitakin keinoja on. Kompensaatiomahdollisuudet riippuvat kunkin alueen olosuh- teista sekä tarjonnasta. Luonnonvarakeskuksen ILMAVA-hankkeen raportissa ”Maankäyttösektorin ilmastotoimenpi- teet” (Lehtonen ym. 2021) tuotettiin laskelma koko Suomen maankäyttösektorin päästövä- hennyspotentiaalista. ILMAVA-raportissa kerrotaan kattavasti, miten Suomen maankäyttösek- torin hiilivarastoja voidaan ylläpitää, hiilinieluja vahvistaa sekä päästöjä vähentää ja mitkä ovat potentiaalisten toimenpiteiden vaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Taulukkoon 2 on poimittu ILMAVA-raportin metsiin liittyviä potentiaalisia toimenpiteitä ja pinta-alat, jolla toi- menpidettä tulisi toteuttaa vuosittain, jotta päästään tiettyyn päästövähennyspotentiaaliin 2035 vuoteen mennessä. Lisäksi taulukkoon on kuvattu toimenpiteen vaikutusaika. Näistä ai- nakin osan voidaan ajatella soveltuvan myös kompensaatiokeinoksi, jotka on esitelty seuraa- vissa kappaleissa. Taulukko 2. Esimerkkejä metsiin perustuvista potentiaalisista ilmastotoimenpiteiden vaiku- tuksista vuonna 2035. Toimenpiteen pinta-ala (1000 ha/v) kuvaa karkeasti pinta-alaa, jolla keskimäärin toimenpidettä tulisi toteuttaa vuosittain, jotta saavutetaan oikeassa sarakkeessa kuvatut päästövähennykset vuoteen 2035 mennessä (Mukaillen Lehtonen ym. 2021). Toimenpide Toimenpiteen pinta-ala (1000 ha/v) Toimenpiteen vaikutusaika Päästövähennys 2035 (Mt CO2 e/v) Metsitys 6 Hidas vaikutus 0,19 Tuhkalannoitus 60* Hidas vaikutus 0,28 Typpilannoitus 50 Nopea vaikutus 0,62 Kangasmaaperä** 15 Nopea vaikutus 0,22 Turvemaametsien maaperä- päästöjen vähentäminen 75 Nopea vaikutus 1–1,4* Suojelualueiden perustaminen 6 Nopea vaikutus 0,17 Lahopuun määrän lisääminen 22 000 Nopea vaikutus 1,26 *Luvut päivitetty MAHIS-raporttiin 3/2023 ”Uudet maatalous- ja metsämaan viljely- ja hoitomenetelmät – avain kestävään biotalouteen ja ilmastonmuutoksen hillintään” (SOMPA) -hankkeen mukaisesti. ** Kangasmaaperän ilmastovaikutus perustuu 1 milj. m3 metsähakkuun korjuun vähentämiseen. Tapoja kasvattaa ja ylläpitää maaperän hiilivarastoa: Karikesyötettä lisätään hakkuista pidättäytymisellä ja kiertoaikojen muutoksilla. Kangasmaiden maaperän hiilivarastoa ylläpidetään hakkuutähteiden korjuun ja maaperän häiriöiden vähentämi- sellä (Lehtonen ym. 2021:59). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 27 5.1. Metsitys Jotta kompensaatioista tulisi aidosti lisäisiä hiilensidonnan keinoja, tulisi metsityshankkeiden lisätä metsäpinta-alaa. Metsitys tulisi tehdä alueille, joilla metsää ei entuudestaan kasva, ku- ten joutoalueille, peltoheitoille tai turvetuotannosta poistetuille suomaille. Lehtosen ym. (2021) laatiman raportin mukaan metsityksen avulla saavutettava päästövähennys vaihtelee paljon riippuen maalajista, puulajista, metsityksestä kuluneesta ajasta sekä alueen aiemmasta maankäyttömuodosta. Vaikka ilmastovaikutus vaihtelee paljon, Finnwatchin (2021) selvityksen mukaan moni kompensaatiopalvelu jättää huomioimatta tämän vaihtelun. Tällöin odotettu päästövähennys saattaa jäädä todellisuudessa osittain saavuttamatta. Metsityshankkeissa py- syvyyden kannalta on tärkeää, ettei metsää hakata ennen kuin luvattu ilmastovaikutus on to- teutunut. Metsityksen luvattu ilmastovaikutus voi jäädä puutteelliseksi myös metsätuholaisten tai metsäpalon seurauksena. Metsiin kohdistuvissa kompensaatioissa riskeihin onkin hyvä va- rautua ylikompensoinnilla. Ylikompensaatiossa asiakkaan ostamaa päästövähennystä kasvate- taan tai esimerkiksi tuplataan ja siten turvataan luvatun hillintätuloksen saavuttaminen (hiili- kompensaatioinfo.fi-sivusto). Kompensaation ja ilmastonmuutoksen kannalta merkittävä tekijä on se, milloin hiilensidonta tai päästön esto tapahtuu. Useimmissa metsityshankkeissa hiilensidontaa toteutuu merkittä- västi vasta 20–30 vuoden päästä puiden istutuksesta, eli metsityksen ilmastovaikutukset syn- tyvät varsin hitaasti (ks. Taulukko 2). Ilmastonmuutoksen hillintää edellyttävän nopeuden kan- nalta on ongelmallista, että monesti kotimaisissa kompensaatiopalveluissa istutetaan puita sitä mukaan kuin kompensaatiota myydään, vaikka sidottava hiilen määrä lasketaan lähes täy- sikasvuisen puun mukaan (Finnwatch 2021). Tällöin myytyä päästövähennysyksikköä vastaava hiilensidonta toteutuu vasta vuosikymmeniä kompensoitavan päästön syntymisen jälkeen. Vaikka hiilensidonta tapahtuu useimmissa metsityshankkeissa viiveellä, tarvitaan näitäkin hankkeita, koska ne vahvistavat hiilensidontaa tulevaisuudessa. 5.2. Metsien lannoitus Metsälannoituksilla voidaan tehostaa puuston kasvua ja parantaa maan ominaisuuksia. Lannoi- tuksia voidaan tehdä sekä kangasmailla typpilannoituksin että tuhkalannoituksin turvemailla (Lehtonen ym. 2021). Erityisesti puutuhkalla on pitkäaikainen maan ominaisuuksia parantava vaikutus ja hyvälaatuisen raetuhkan vaikutus kestää 30–40 vuotta (Lehtonen ym. 2021). Suo- messa toimii jo muutama yritys, jotka tekevät metsälannoitteisiin perustuvaa kompensaatiotoi- mintaa, johon on voitu yhdistää sopimus siitä, että metsän hakkuista pidättäydytään esimer- kiksi 5–10 vuodeksi. Metsälannoituksiin liittyvä hakkuista pidättäytyminen ei kuitenkaan suo- raan tarkoita talousmetsän kiertoajan pidentämistä eli päätehakkuun lykkäämistä. Finnwatch (2021) onkin tuonut ilmi, että erityisesti typpilannoituksiin perustuvan kompensaatiotoiminnan lisäisyys voi olla ongelmallista. Jos lannoittamalla saatavan hakkuukertymän lisäyksen nykyarvo on suurempi kuin lannoituksen hinta, on lannoittaminen taloudellisesti kannattavaa myös ilman kompensaatiotoimintaa. Myös hyödyn pysyvyyttä voi kyseenalaistaa se, että erityisesti typpi- lannoitusten markkinoidaan lyhentävän metsänkasvatuksen kiertoaikaa ja harvennushakkuiden väliä. Lisäksi viiden tai kymmenen vuoden mittaiset sopimukset ovat ilmastonäkökulmasta var- sin lyhyitä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 28 5.3. Metsien kiertoajan pidentäminen Metsien kiertoaikaa pidentämällä voidaan kasvattaa kangasmaaperän hiilinielua ja varastoida kertynyttä hiilivarastoa tavallista pidempään (Lehtonen ym. 2021). Lisäystä hiilen sidonnassa alkaakin tapahtua heti kiertoaikaa pidentämällä, kun hakkuista pidättäydytään ja parhaassa kasvuiässä oleva puusto jatkaa hiilen sitomista. Riittävän pitkä kiertoajan pidentäminen lisää tukkipuun osuutta metsissä, jolloin suurempi osa puusta voidaan todennäköisemmin lopulta hyödyntää pitkäkestoiseen käyttöön, esimerkiksi rakennusmateriaaleiksi (Lehtonen ym. 2021). Hiilen säilymisen kannalta on merkittävää, käytetäänkö raaka-aine pitkäikäisiin vai lyhytkestoi- siin puutuotteisiin (Soimakallio ym. 2021). Kiertoaikojen pidentämisen kohdalla pitää kuiten- kin huomioida tuhoriskit ja lisäksi pohtia, tapahtuuko hiilivuotoa, eli hankkiiko metsäteollisuus tarvitsemansa puuraaka-aineen jostain muualta joko Suomesta tai ulkomailta. 5.4. Metsien suojelu Metsien suojelua käytetään keinona hiilikompensaatiohankkeissa niin maailmalla kuin Suo- messa. Kyseessä voi olla pysyvä tai määräaikainen suojelu, johon metsänomistaja sitoutuu te- kemällä sopimuksen hiilikompensaation tarjoajan kanssa. Laine ym. (2021) mukaan käytän- nössä toteutettujen määräaikaisten sopimuskausien pituudet vaihtelivat laajasti 5–100 vuo- den välillä. Lehtosen ym. (2021) laskelmien mukaan suojelualueita vuosittain lisäämällä saa- daan puuston osalta merkittäviä lisänieluja, mutta laskelmissa ei kuitenkaan ole huomioitu mahdollisesti muualle ohjautuvaa puun kysyntää ja hakkuupainetta. Metsien suojelun seu- rauksena myös hiilivarastona toimivan lahopuun määrä lisääntyy. Erityisesti kuivien kelopui- den hiilivarastot voivat säilyä satoja vuosia. Toistaiseksi lahopuun arvo on nähty kuitenkin enemmän luonnon monimuotoisuuden edistämisen kuin ilmastohyödyn kautta, mutta Lehto- sen ym. (2021) mukaan myös lahopuun määrän lisäämisellä on ilmastolle myönteisiä vaiku- tuksia. 5.5. Kompensaatiotoiminnan mahdolliset hyödyt ekosysteemipalveluille Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti pyrkimyksenä on saavuttaa myönteisiä ilmastovaiku- tuksia keinoilla, jotka samalla edistävät kestävää kehitystä. Metsät ovat erinomainen esimerkki tällaisista kompensaatiokohteista, koska ne tarjoavat paitsi hiilensidonnan myös monia muita ekosysteemipalveluja ja hyötyjä (Lehtonen ym. 2021). Vaikka kompensaatiotoiminnasta ai- heutuvia sivuhyötyjä on harvoin huomioitu riittävästi, sillä monet ekosysteemipalvelut perus- tuvat subjektiivisiin kokemuksiin eivätkä ole yhtä helposti mitattavissa kuin hiilidioksidiekviva- lentit (mm. Griffiths ym. 2018), nämä hyödyt voivat olla merkittäviä sekä ekologisesti että so- siaalisesti riippuen valitusta kompensaatiotavasta ja -mallista. Laine ym. (2021) havaitsivat sel- vityksessään, että kestävän kehityksen edistämisen kriteerit eivät ole vakiintuneet kuten muut hyvään kompensaatioon liittyvät kriteerit, vaikka muita tavoitteita onkin suositeltu mukaan otettavaksi. Kansainvälisistä kompensaatiostandardeista erityisesti Gold Standard raportoi ja todentaa muitakin vaikutuksia kuin ilmastovaikutuksia ja edellyttää, että kompensaatiohank- keella on todennettavia vaikutuksia vähintään kahteen muuhun kestävän kehityksen tavoit- teeseen (Laine ym. 2021). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 29 Kuten aiemmin on jo todettu, pelkästään hiilen sitomisen maksimointi ei takaa, että kompen- saatiohankkeesta koituu muitakin hyötyjä (Lin ym. 2013). Esimerkiksi luonnon monimuotoi- suuden säilyttäminen ja edistäminen voi olla yksi hiilikompensaatiomalliin yhdistetty lisäta- voite. Vaikka erilaiset järjestelmät (metsäsertifiointi, ympäristömerkinnät ja sertifikaatit, PES- järjestelmät eli Payments for ecosystem services, hiilikompensointi) luovat ja osin tunnistavat ekosysteemipalvelujen tarjoamia hyötyjä, ne eivät kykene osoittamaan kaikkien hyötyjen ar- voa (Morgan ym. 2022). Kompensaatiotoiminnan haitattomuuden varmistamiseksi tulisi kompensaatiohankkeen vai- kutuksia seurata säännöllisesti ja myös suunnitteluvaiheessa tunnistettuja riskejä laajemmin (Finnwatch 2021). Etenkin luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen estäminen tulisi var- mistaa sillä, että ensin kartoitetaan kompensaatiotoiminnassa käytettävän alueen biodiversi- teetti, jotta tiedetään paljon sitä oli ennen kompensaatiotoimintaa (Laine ym. 2021). Kompen- sointihankkeilla on mahdollista saavuttaa win-win-tilanteita, joissa hyötyvät paitsi ilmasto myös matkailutoimiala ja paikallisyhteisö esimerkiksi taloudellisten vaikutusten kautta (ks. Herr ym. 2019). Kattavan, muitakin hyötyjä tavoittelevan hiilikompensaatiomallin luomisessa voidaan ottaa mallia PES-järjestelmistä, joita on pyritty kehittämään Euroopassa kokeiluhankkeiden kautta. Niiden kehittämisessä on myös todettu tarve tuottaa samaan aikaan useita ekosysteemipalve- luita (Thorsen ym. 2014, Winkel ym. 2022). PES-järjestelmissä vapaaehtoisilla ekosysteemipal- velumaksuilla luodaan maanomistajalle taloudellinen kannustin säilyttää tai lisätä ekosystee- mipalveluiden saatavuutta (mm. Aapala ym. 2017). Suomessa on tutkittu matkailuympäristö- jen laatua tukevien maisema- ja virkistysarvojen kysyntää ja kehitetty korvauskäytäntöjä suo- raan palvelujen käyttäjien ja maanomistajien välille. Esimerkiksi vapaaehtoisuuteen perustu- van maisema- ja virkistysarvokaupan kehittämisessä on maiseman lisäksi kytketty mukaan monimuotoisuusarvot (Tyrväinen ym. 2014b, 2020, Mäntymaa ym. 2018). Metsiin liittyvä hiilikompensaatiokauppa on verrannollinen ekosysteemipalvelumaksuun, sillä metsien hiilensidonta on yksi ekosysteemipalveluista. Käytännössä ekosysteemipalveluja voi- daan niputtaa yhdeksi myytäväksi kokonaisuudeksi, tai luoda erillinen maksuvirta jokaiselle ekosysteemipalvelulle (Lau 2013). Reed ym. (2017) havaitsivat, että ostajat pitävät eniten jär- jestelmistä, joissa saadut ekosysteemipalvelut/hyödyt tuotetaan samanaikaisesti, ja joissa pääkohteena oleva ekosysteemipalvelu on hinnoiteltu korkeimmin. He myös korostavat lä- hestymistapaa, joka huomioi sosiaaliset ja kulttuuriset arvot, jotka ovat aiemmin olleet ali- edustettuina PES-järjestelmissä (Reed ym. 2017). Myös hiilikompensaatiotoiminnan kannatta- vuuden (korkeat transaktiokustannukset) haasteisiin vastaukseksi on esitetty hiilikompensaa- tiota, jossa paitsi lisätään hiilen sidontaa (tai varmistetaan hiilivaraston säilyminen) myös suo- jellaan luonnon monimuotoisuutta. Tällaisen mallin on katsottu luovan ”premium-hiiltä”, jota voidaan myydä pelkän hiiliyksikön hintaa korkeammalla hinnalla (Torabi ja Bekessy 2015, Pe- terson St-Laurent ym. 2017). Toisaalta on kuitenkin havaittu, että vaikka ostajat suosivat hankkeita, joissa on päästövähennysten lisäksi muitakin hyötyjä, halukkuus maksaa näistä hyödyistä on rajallinen (Forest Trends’ Ecosystem Marketplace 2019). Kompensaatiomallit erottuvat muista suojelutoimista siinä, että vaikka esimerkiksi suojelutoi- met pyrkivät usein saavuttamaan monia tavoitteita, ovat kompromissit niissä mahdollisia, kun taas kompensaatioiden on perustuttava mitattaviin tuloksiin ja näin ollen niiden on täytettävä jokainen yksittäinen tavoitteensa (Sonter ym. 2020). Tämän vuoksi kompensaatiomallissa on ilmoitettava selkeästi, onko kyse kompensaatiosta kaikkien tavoitteiden osalta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 30 5.5.1. Luonnon monimuotoisuuden ylläpito Monilla maankäyttösektorin ilmastotoimilla voidaan samalla edistää luonnon monimuotoi- suutta (Lehtonen ym. 2021). Kompensaatiokeinoista esimerkiksi metsien suojeleminen, hak- kuista pidättäytyminen ja kiertoajan pidentäminen turvaavat metsäluonnon monimuotoi- suutta ja sille tyypillisen lajiston säilymistä (Felton ym. 2017, Roberge ym. 2018, Lehtonen ym. 2021). Sen sijaan metsämaan lannoitusten vaikutuksista monimuotoisuuteen ei ole juurikaan tietoa (Laine ym. 2021). Biodiversiteettivaikutuksia tulee arvioida paikkasidonnaisesti, sillä esi- merkiksi aiemmin raivattujen maa-alueiden uudelleen metsittämisellä voi olla biologiselle monimuotoisuudelle sekä hyötyä että haittaa (Lin ym. 2013). Biodiversiteetti- ja ilmastotavoit- teet voivatkin olla myös ristikkäisiä, sillä esimerkiksi uhanalaisten avoimien elinympäristöjen metsittämisellä olisi biodiversiteettiin heikentävä vaikutus (Laine ym. 2021). Biodiversiteettivaikutusta arvioitaessa on ensin määriteltävä monimuotoisuuden taso, eli onko kyse esimerkiksi lajien lukumäärästä alueella tai käytettävissä olevien erilaisten elinympäristö- jen määrästä (Jacobsen ym. 2014). Biodiversiteetin mittaaminen tarkasti on kuitenkin mahdo- tonta, minkä vuoksi siinä joudutaan käyttämään yksinkertaistuksia (Moilanen & Kotiaho 2017). Biodiversiteetin indikaattoreina voi käyttää lajien lukumäärää, niiden tiheyttä tai lajin populaatiokokoa, tai avainindikaattorilajien esiintymistä, minkä lisäksi voidaan arvioida ge- neettistä monimuotoisuutta (Lau 2013). Elinympäristöt ja niiden kunto ovat yksittäisten lajien esiintymistä helpompia kartoittaa ja ne edustavat samalla useita lajeja kerralla. 5.5.2. Maisema- ja virkistysarvot sekä hyvinvointivaikutukset Alueen maisema-arvo kytkeytyy osaltaan luonnon monimuotoisuuteen (Bösch ym. 2018). Hakkuista pidättäytyminen voi parantaa alueen maisema-arvoa, sillä ihmiset kokevat usein vanhempien metsien piirteet esteettisesti miellyttäviksi ja erityisesti avohakkuut koetaan epä- miellyttäviksi (Silvennoinen 2017, Gundersen & Frivold 2008). Myös luontomatkailukohteiden vetovoimaisuus pohjaa vahvasti kauniisiin maisemiin (Aapala ym. 2017, Tyrväinen ym. 2017). Metsittämisellä voi olla kohteesta riippuen kielteisiäkin vaikutuksia esimerkiksi maiseman sul- keutumisen ja yksipuolistumisen myötä (Kärkkäinen ym. 2018). Matkailun kannalta yksi tär- keimmistä maisemaa parantavista käytännöistä olisi päätehakkuiden ja metsän uudistamisen kielteisten vaikutusten lieventäminen matkailualueilla (Mäntymaa ym. 2021, Tyrväinen ym. 2014b, 2017). Maisema-arvojen säilyttäminen tulee huomioida erityisesti valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla sekä kaavamerkityillä maisema-alueilla (Laine ym. 2021). Matkailun näkökulmasta keskeisiä maisemia ovat erilaisten ulkoilureittien varret sekä maisemapaikoilta avautuvat näkymät (Konu & Tyrväinen 2020). Virkistyskäyttöön kohdistuvat kompensaatiotoiminnan vaikutukset riippuvat kompensaatio- alueen sijainnista ja kompensaatiotavasta (Laine ym. 2021). Suojeleminen voi lisätä alueen vir- kistysarvoa, kun taas metsittäminen voi heikentää sitä. Kompensaatiotoiminnan arvioimisessa on huomioitava myös muut mahdolliset vaikutukset, kuten esimerkiksi metsissä mahdolliset vaikutukset metsien monikäyttöön kuten sienestykseen ja marjastukseen. Tutkimusten mu- kaan esimerkiksi kiertoaikojen muutokset voivat vaikuttaa sieni- ja marjasatoihin (Lehtonen ym. 2021, Miina ym. 2009). Vaikka virkistysarvojen mittaamiseen liittyy haasteita (Bösch 2018), niitä voidaan arvioida käyttäjien määrän, (alueen saavutettavuuden) ja niiden virkistyskäyttäjille tuottamien arvojen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 31 ja hyötyjen mukaan (Tyrväinen 2014). Virkistyshyötyjä on arvioitu myös kansalaisten ilmaise- man maksuhalukkuuden avulla (mm. Kosenius ym. 2013). Lisäksi metsissä vieraileminen voi tuottaa ihmiselle hyvinvointihyötyjä, joilla näyttää olevan yhteys metsän ikään ja monipuoli- suuteen, ja näin ollen myös metsän puuntuotannon intensiteettiin (Simkin ym. 2020). Kenttä- kokeessa havaittiin osallistujien elpyvän tehokkaammin vanhemmassa kuin nuoremmassa metsässä. Yli 120-vuotias suojeltu vanha metsä ja 100-vuotias hakkuukypsä talousmetsä, jota oli hoidettu virkistysarvot huomioiden, tarjosivat yhtä tehokkaan palautumisympäristön työ- päivän kuormittavuudesta (Simkin ym. 2020). Koettu biodiversiteetin runsaus oli yhteydessä palautumiskokemukseen yhdessä metsän kauneuden kanssa (Simkin ym. 2021). Erityisesti la- hopuista pidettiin. Kiertoaikojen pidentäminen ja metsien säilyttäminen iäkkäämpänä voivat siis lisätä metsistä saatavia hyvinvointihyötyjä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 32 6. Alueellisen hiilikompensaatiomallin kehittämisprosessi Yksi MAHIS-hankkeen päätavoitteista oli kehittää lähestymistapa, jonka avulla voidaan arvi- oida erilaisten kompensaatiotapojen ja -mallien soveltuvuutta aluetasolla. Lähestymistapa muodostui kolmivaiheiseksi (Kuva 3), sisältäen hiilikompensaatiotarpeen- ja yleisluonteisen tapojen arvioinnin, hiilikompensaatiotapojen toteutettavuuden tarkemman arvioinnin ja alu- eellisesti soveltuvan hiilikompensaation toimintamallin luomisen ja käytäntöön viennin. Kom- pensaatiotarpeella tarkoitetaan kyseisen elinkeinon alueellista tarvetta kompensoida päästö- jään. Koska MAHIS-hanke keskittyi matkailuelinkeinon kehittämiseen metsiin liittyvän hiili- kompensaation avulla, on seuraavassa lähestymistapojen esittelyssä elinkeinoesimerkkinä matkailu, sekä hiilikompensaatioesimerkkinä metsiin perustuvat menetelmät. Hiilikompensaa- tion toimintamallilla tarkoitetaan puolestaan kokonaisuutta, joka muodostuu kompensaa- tiotavasta, sen tuotteistamisesta ja liiketoimintamallista. Kuva 3. Alueelle soveltuvan hiilikompensaatiomallin valinnan päävaiheet. 6.1. Alueen hiilikompensaation tarpeen arviointi sekä alueelle sopivien hiilikompensaatiotapojen yleisen tason arviointi / Vaihe 1. 6.1.1. Matkailupäästöjen hiilikompensaatiotarpeen arviointi Ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan kompensaatioiden kysyntää eli matkailupäästöjen kompensaatiotarvetta alueella. Tarkoitus on selvittää, kuinka paljon matkailusektori tuottaa päästöjä jo toteutettujen päästövähennystoimien jälkeen. Usein alueellisia päästötietoja ei ole saatavilla, mutta päästöjen suuruusluokkaa pyritään arvioimaan olemassa olevien tietojen pohjalta, kuten erilaisten matkailutilastojen perusteella (ks. esim. Tuominen & Poutamo 2019). Arvioinnissa voidaan hyödyntää myös yksittäisten yritysten päästöjen esimerkkilaskelmia tai keskimääräisiä päästöarvioita kerrottuna yritysten määrällä alueella. Näiden pohjalta määritel- lään alueellisen kompensaatiotoiminnan suuruusluokka ja tavoitteet. Kompensaationtoimin- nan aikajänteen ja pysyvyystavoitteen määrittelyyn vaikuttavat erityisesti hyvän kompensaa- tion kriteerit muun muassa riittävän ajallisen pysyvyyden saavuttamiseksi (esim. 30 vuotta). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 33 6.1.2. Sopivien hiilikompensaatioiden yleisen tason arviointi Lisäksi vaiheessa yksi, arvioidaan karkeasti alueen metsien ja luonnon erityispiirteiden avulla, millaiset hiilikompensaatiotavat olisivat lupaavimpia matkailusektorille. Lähtökohtaisesti hiili- kompensaatiotoiminnan tulee olla lisäistä, eikä toimintaa rahoiteta muista lähteistä (esimer- kiksi Kemera-tuet). Kompensaatiotapojen valinnassa tärkeitä kriteerejä ovat esimerkiksi ilmas- totoimenpiteiden vaikutusten nopeus (ks. kohta 5, Taulukko 2), pysyvyys ja suuruusluokka. Kompensaatiotapojen valinnassa tulee ottaa ilmastotoimenpiteiden vaikutusten lisäksi huo- mioon myös synergiat muihin metsiin perustuviin elinkeinoihin ja käyttömuotoihin. Käytän- nössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi alueella jo olevaa potentiaalia esimerkiksi tehokkaaseen tuhkalannoitustoimintaan. Matkailusektorin ollessa kyseessä, kohteiden sopivuuteen vaikut- taa esimerkiksi myös kohteiden sijainti: lähellä/kaukana matkailutoiminnasta. 6.1.3. Arviointikehikko Matkailutoimialalle kehitetyn hiilikompensaatiotoiminnan tulisi arvioida myös muita matkai- lua tukevia ekosysteemipalveluja kuin hiilen lisäisyyttä. Tätä varten tässä hankkeessa on luotu työkaluksi erillinen ”Arviointikehikko” (Taulukko 3). Kun elinkeinona on esimerkiksi paikallinen matkailuliiketoiminta, on järkevää tarkastella kom- pensaatiotapojen synergioita myös muihin matkailua tukeviin hyötyihin. Arviointikehikon avulla arvioidaan siis metsiin kohdistuvan hiilikompensaatiotavan vaikutuksia matkailua tuke- viin muihin ekosysteemipalveluihin, kuten luonnon monimuotoisuuteen, maisemaan, virkis- tysarvoihin ja -käyttöön sekä hyvinvointivaikutuksiin. Matkailulle on esimerkiksi tärkeää, että alueen maisemallisesti ja virkistyksellisesti arvokkaat metsäkohteet säilyvät. Siten luontomat- kailualueella kompensaatiokohteet ovat hyödyllistä valita metsistä, jotka ovat maisemiltaan arvokkaita ja sijainniltaan keskeisiä. Näin ollen ne olisivat myös näkyvissä matkailijoille ja hyö- dynnettävissä kohteina matkailuyritysten omassa toiminnassa. Näiden lähestymistapojen pohjalta voidaan valita tarkempaan tarkasteluun koko alueelle tai elinkeinolle parhaiten sopi- vimmat kompensaatiovaihtoehdot. Arvioinnin osana ovat matkailun toimintaympäristöön ja kulttuurihistoriaan kohdistuvat vaikutukset. Matkailun lisäksi on hyvä huomioida sosiaalinen kestävyys, eli esimerkiksi vaikutukset paikalliseen väestöön, työllisyyteen ja muihin elinkeinoi- hin. MAHIS-hankkeessa katsoimme, että hiilikompensaatiotoiminnan muut hyödyt eivät ole hii- lensidonnan tavoitteen kanssa samanarvoisia, vaan hiilensidonta on kompensaatiotoiminnan ensisijainen tavoite. Näin ollen muiden hyötyjen ei tarvitse olla tarkasti mitattavissa, vaan niitä voidaan arvioida tarkoituksen mukaiseksi katsotulla tarkkuudella kuten esimerkiksi asiantun- tija-arviona. Arvioinnissa on huomioitava sekä välittömät että pidemmän aikavälin vaikutuk- set. Lisäksi sopivan kompensaatiotavan arvioinnissa voidaan painottaa suuremmilla painoker- toimilla merkityksellisemmiksi katsottuja asioita. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 34 Taulukko 3. Arviointikehikko hiilikompensaatiotoiminnan vaikutusten arvioimisen avuksi. Tyhjä malliesimerkki. Kompensaation vaikutukset mat- kailulle merkityk- sellisiin asioihin Tarkasteltavat asiat/ indikaattorit Arviointi: Lyhyt aika- väli/välitön vaikutus Arviointi: Pitkä aikaväli/ x vuotta Luonnon monimuotoisuus Miten toiminta vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen? Millaisia vaikutuksia kompensaatio- toiminnalla on monimuotoisuuteen? --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. Virkistysarvot/ virkistyskäyttö Miten kompensaatiotoiminta huo- mioi virkistysarvon säilyttämistä tai edistämistä? Millaisia vaikutuksia kompensaatio- toiminnalla on metsän virkistyskäyt- töön? --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista Luonnon hyvin- vointivaikutukset Miten kompensaatiotoiminta ylläpi- tää/edistää luonnossa retkeilyn ja oleskelun hyvinvointivaikutuksia? Millaisia vaikutuksia toiminnalla on matkailijoiden/paikallisten ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin? --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. --/-/neutraali/+/++eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. Maiseman laatu Miten toiminta huomioi maisemien säilyttämistä tai ylläpitoa? Millainen on kompensaatiotoimin- nan vaikutus maisemaan? --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. Vaikutukset matkailulle Miten toiminta vaikuttaa alueen (luonto)matkailun toimintaedellytyk- siin? Esim. luontokohteiden saavu- tettavuus, imago, kestävyys. --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. Kulttuurihistorial- liset arvot Miten toiminta vaikuttaa alueen kult- tuurihistoriallisiin arvoihin, kulttuuri- perintökohteisiin tai perinneympäris- töihin? (arvio riippuu paljon metsäkohteiden sijainnista ja vaatii kohdekohtaista arviointia) --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. Vaikutukset lähtö- tason elinkeinoon (tässä tapauk- sessa puuntuo- tantoon) Miten kompensaatiotoiminta vaikut- taa metsätalouden harjoittamiseen (erityisesti puuntuotantoon)? --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. --/-/neutraali/+/++/eos Lyhyt kuvaus päävaiku- tuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 35 6.2. Kompensaatiotapojen toteutettavuuden arviointi / Vaihe 2. Toisessa vaiheessa mallin kehittämisprosessia selvitetään eri kompensaatiotapojen toteutet- tavuutta arvioimalla kompensaatiotapaan sopivien metsien i) määrää ja hiilensidontapotenti- aalia, ii) hiilensidonnan tuottamisen kustannuksia ja iii) hyväksyttävyyttä sekä matkailijoiden ja matkailuyrittäjien halukkuutta maksaa eli kysyntää. Paikallisen kompensaation onnistuminen edellyttää myös, että toiminta-alueelta löytyy riittävästi kompensaatiotoimintaan soveltuvia metsäkohteita suhteessa kompensoitaviin hiilipäästöihin eli tarpeeseen (vaihe 1). 6.2.1. Tarvittavat laskentatoimenpiteet Ensin arvioidaan kompensaatioon sopivien metsäkohteiden määrä alueella (esim. lannoitus- kohteet tai uudistushakkuuiän saavuttaneet metsät) sekä niiden hiilivaraston nykytaso, jotta tiedetään lähtötilanne. Seuraavaksi arvioidaan, kuinka paljon hiilivarasto voi kompensaatiotoi- minnan seurauksena kasvaa. Hiilensidonnan alueellisia suuruusluokka-arvioita voidaan tehdä mahdollisiin aiempiin laskelmiin pohjautuen (sopivien kohteiden määrä x hiilensidonta- kyky/aika) tai tekemällä tarkempia aluekohtaisia laskelmia esimerkkikohteiden avulla. Lasken- noissa voidaan tarkastella myös kompensaatiotavan tuotantokustannuksia hiiliyksikköä koh- den. 6.2.2. Kompensaatiotapojen hyväksyttävyyden selvittäminen Tärkeä osa kompensaatiotapojen toteutettavuuden arvioimista on niiden hyväksyttävyys, eli miten alueella toimivat matkailuyrittäjät ja alueen matkailijat suhtautuvat eri kompensaatiota- poihin. Sosiaalisen kestävyyden kannalta on myös tärkeää ymmärtää laajemmin paikallisten asukkaiden asenteita ja mielipiteitä. Lisäksi metsänomistajien kiinnostus kompensaatiotoimin- taan ja metsien omistusrakenne vaikuttavat kompensaatiotoiminnan mahdollisuuksiin. Yritys- ten valmiutta kompensoida päästöjään voidaan selvittää kyselyiden, yrityshaastattelujen tai kohdennettujen työpajojen avulla. Alueen matkailijoiden halukkuutta maksaa hiilikompensaa- tiosta voidaan tutkia alueelle suunnatulla kyselyllä, jossa voidaan myös kysyä heidän mielty- myksistään ja toiveistaan hiilikompensaation toteuttamistavoista. Metsäomistajien suhtautu- mista ja valmiutta tarjota metsäkohteitaan kompensaatiokauppaan voidaan myös tutkia ky- sely- ja haastattelumenetelmin samoin kuin paikallisen asenneilmapiirin yleispiirteitä. 6.3. Alueelle soveltuvan hiilikompensaation toimintamallin luominen ja käytäntöön vienti / Vaihe 3. 6.3.1. Toimijat ja niiden roolit Tätä vaihetta varten Positive Impact Oy -konsulttiyritys on luonut MAHIS-hankkeelle ja Koillis- maan alueelle räätälöidyn kompensaatiomallin yhdessä hankeryhmän asiantuntijoiden kans- sa. Tässä luvussa käsitellään yleisellä tasolla mallin rakentamiseen liittyviä vaatimuksia, kun taas luvussa seitsemän tarkastellaan tarkemmin Koillismaan alueelle parhaiten soveltuvaa mallia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 36 Tässä vaiheessa aiemmissa vaiheissa hyväksyttyjen kompensaatiovaihtoehtojen valintaa arvi- oidaan edelleen hyvän kompensaation kriteerien näkökulmasta, minkä jälkeen niitä voidaan alkaa toteuttaa käytännössä. Käytännön toteutuksessa määritellään keskeiset toimijat ja vastuut neljälle taholle, joilla on merkittävä rooli kompensaation onnistumisessa: maanomistaja, välittäjä, matkailuyritys ja matkailija. Kuvassa 5 kuvataan näiden toimijoiden ominaispiirteet. Maanomistaja Kompensaatiomallin menestyksekäs toiminta edellyttää, että alueella on maanomistajia, jotka ovat valmiita liittämään metsänsä osaksi mallia. Kompensaatiotoiminta mahdollistaa maan- omistajalle maksettavan korvauksen, joka on suhteessa ilmastohyötyyn ja ansionmenetyk- seen. Edellytyksenä kompensaation muodostamiselle on, että kohde täyttää MAHIS-mallin sekä luotettavan kompensaation kriteerit. Maanomistajan roolissa voi olla myös matkailualan yrittäjä, joka käyttää esimerkiksi omista- mansa metsän suojelusta syntyvää ilmastohyötyä oman yrityksensä päästöjen hyvittämiseen. Näin toimittaessa ei tosin voi puhua kompensaatiosta vaan esimerkiksi nettopäästöistä, kä- denjäljestä tai ylipäänsä ilmastoteoista. Omien päästöjen hyvittämiseksi tehtävän toimen on oltava lisäistä ja todennettua siinä missä kompensaatioksi myytävien toimienkin. Välittäjä MAHIS-mallin liikkeelle saamiselle on välttämätöntä, että jokin organisaatio ottaa koordinoi- jan roolin ns. välittäjän muodossa. Välittäjä voi olla yritys tai yhteisö, joka toimii joko paikalli- sella tai valtakunnallisella tasolla. Välittäjän tehtäviin kuuluu toiminnan koordinoinnin lisäksi luotettavan kompensaatiorekiste- rin järjestäminen. On toivottavaa, että tulevaisuudessa kansallinen kompensaatiorekisteri voi vastata myös MAHIS-mallin mukaisten kompensaatioiden rekisteröinnistä. Välittäjä ei lähtö- kohtaisesti myy kompensaatioita suoraan loppuasiakkaille (matkailijoille), vaan kompensaa- tiokauppa tapahtuu välittäjän ja matkailuyrityksen välillä. Välittäjä vastaa hillintäyksikköjen muodostamisesta, mitätöinnistä ja rekisterin ylläpidosta ja/tai päivityksestä. Tärkeää on esimerkiksi turvata myytyjen hillintäyksikköjen jäljitettävyys, jotta asiakasyritysten ilmastoväittämien paikkansapitävyys voidaan todentaa. Välittäjä vastaa myös mallin viestinnästä ja markkinoinnista erityisesti maanomistajien ja tiedotusvälineiden suuntaan. Mikäli MAHIS-mallin tuotteistuksen viestinnässä otetaan käyttöön jokin kompensaatiomerkki tai -leima, välittäjän vastuulla on merkin suunnittelu, käytön ohjeistus ja valvonta. Menestyk- sekäs toimiminen välittäjänä edellyttää perehtyneisyyttä kompensaatiomarkkinaan, sen sään- telyyn sekä aktiivista yhteistyötä eri sidosryhmien ja alan muiden toimijoiden kanssa. Toimintamallin luotettavuus edellyttää välittäjältä tiivistä yhteistyötä maanomistajien kanssa ja aktiivista tukea esimerkiksi potentiaalisten kompensaatiokohteiden laskelmien tai suojelu- hakemusten valmisteluun. Palvelu voi olla maanomistajalle maksullinen, mutta pidemmällä tähtäimellä mallin pitäisi toimia siten, että kompensaatiomyynnistä saatava provisio kattaa re- kisterinpidon ja koordinoinnin kustannukset. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 37 Matkailuyrittäjä Matkailupalveluja tarjoava yritys voi hyödyntää kompensaatioita päästöjensä hyvittämiseen (hiilineutraali yritys). Lisäksi se voi tarjota kompensoituja tuotteita matkailijoille ja asiakkaille sekä toimia kompensaatiotuotteen jälleenmyyjänä. Yrityksen vastuulla on myös varmistaa hii- lineutraalius- ja ilmastoväittämien paikkansapitävyys. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi to- teuttamalla luotettavat ja kattavat hiilijalanjälkilaskelmat omalle yritykselle sekä päästövähen- nykset. Matkailija Matkailija toimii kompensaatiotuotteiden loppukäyttäjänä. Hän voi ostaa kompensoituja tuotteita suoraan välittäjältä tai yritykseltä, jolloin hän kompensoi esimerkiksi oleskelunsa ai- heuttamat päästöt. Matkailija myös hyödyntää kompensoituja palveluita ja osallistuu esimer- kiksi retkeilyyn suojelu- ja kompensointikohteissa. Kuva 4. Kompensaatiotoiminnan eri toimijoiden roolit ja vastuualueet. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 38 6.3.2. Arviointikehikosta MAHIS-kohteeksi Arviointikehikon avulla määritellään alueelle sopivat kompensaatiotavat ja luokitellaan tarjolla olevat kohteet hankkeistusta ja tuotteistamista varten (Kuva 5). Kuva 5. MAHIS-mallin toiminnan pääperiaatteet. 6.3.3. MAHIS-mallin käytännön toteutus Valmistelu: Kohteeseen tutustuminen ja alustava arvio Välittäjän ja maanomistajan yhteistyö alkaa joko välittäjän aktiivisesta kontaktista tai tilan- teessa, jossa maanomistaja tai muu alueen toimija tuo potentiaalisen kohteen välittäjän tie- toon. Tiedot kohteesta kerätään alustavan arvioinnin tarpeita varten, samalla ottaen huomi- oon muut mahdolliset maanomistajat ja sidosryhmät, joiden on otettava huomioon. Aiesopimus ja kohteen arviointi Jos kohteen alustava arvio viittaa siihen, että kohteella on potentiaalia, laaditaan maanomis- tajan kanssa aiesopimus, jonka puitteissa valmistelutyötä jatketaan tarkempiin laskelmiin, hin- noitteluun ja hankesuunnitteluun. Tässä vaiheessa kannattaa tutustua myös alueen matkai- lualan yritysten kompensaatiotarpeisiin. Olennainen osa kohteen arviointia ja kompensaa- tiohankkeen valmistelua ovat kohteesta tehtävät laskelmat ja sen arvon määrittäminen sekä hankkeen vastuunjaosta sekä taloudellisista puitteista sopiminen. Arviointikehikkoa käytetään kohteen kompensaatiopotentiaalin määrittämiseen. Mikäli koh- teesta on käytössä esimerkiksi Motti-simulaatiot tai muuta tarkempaa mittausdataa, hyödyn- netään näitä arvioinnin apuna. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 39 Arvonmääritys Mikäli kohteella on useampia maanomistajia (esim. metsäalue on jaettu useisiin, kapeisiin metsäpalstoihin), käydään tässä vaiheessa neuvottelut kunkin maanomistajan kanssa. Tavoit- teena on määrittää tulonmenetykset tai mahdollinen hankintahinta oikeudenmukaisesti. Näissä neuvotteluissa käsitellään luottamuksellisesti kunkin yksittäisen maanomistajan ja vä- littäjän välisiä asioita, mutta kokonaisratkaisun on oltava kaikkien kohteen maanomistajien kesken läpinäkyvä. Välittäjän hyvät neuvottelutaidot ja sovittelukyky ovat tässä tilanteessa ar- vokasta esimerkiksi eri metsäpalstojen omistajien erilaisten korvausvaatimusten tasapainotta- misessa. Hinta ja kannattavuus Kohteen hintaan vaikuttavat tekijät voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: Kustannusperustei- siin ja laatuperusteisiin. Kustannuslaskentaan sisältyvät CO2e-tonnikohtainen hankekustannus, hallinnoinnin ja markkinoinnin kulut sekä tuotantoketjun yritysten muu mahdollinen kate- tarve, kuten voittomarginaali. Näiden lisäksi voidaan määritellä kohteen luontovaikutuksia ja kokemuksellisia hyötyjä (esim. kulttuurimaiseman säilyttäminen, metsän virkistyskäyttö) sekä muita taloudellisia hyötyjä, joista asiakas olisi valmis maksamaan. Kompensaatiohanke Jos aiesopimuksen puitteissa tehty valmistelu ja neuvottelut johtavat päätökseen kompensaa- tiohankkeen toteuttamisesta, edetään prosessissa seuraavaan vaiheeseen. Välittäjän ja maan- omistajan/-omistajien välillä laaditaan hankesopimus, johon tarvittaessa liitetään hankesuun- nitelma. Mikäli kompensaatiohankkeessa ei tarvita aktiivisia, maastossa tehtäviä toimenpi- teitä, voidaan edetä hakemuksen valmisteluun. Kompensaatiohankkeen toteuttamistavasta riippumatta se tulee tarkastuttaa riippumattoman tahon toimesta. Todentamistavan ja -kumppanin valinnasta vastaa lopulta välittäjä ja tarkas- tuskustannukset sisältyvät kompensaatiohankkeen budjettiin tai välittäjä vastaa niistä oman kulurakenteensa puitteissa. Todentaminen on osa kompensaatiotuotteen laadunvalvontaa ja edellytys hillintäyksikköjen vastikkeellisuudelle. Kompensaatioiden myyntiprosessi Hillintäyksiköt muodostetaan viimeistään kompensaatiohankkeen todentamisen jälkeen. Nämä yksiköt rekisteröidään ainakin välittäjän omaan rekisteriin, joka on yhteensopiva kom- pensaatiomarkkinoiden parhaiden käytäntöjen, MAHIS-mallin ja luotettavan kompensaation kriteerien kanssa. Koska kompensaatioliiketoiminnan sääntely on vasta kehittymässä (tilanne alkuvuonna 2023), välittäjän on varmistettava, että koko liiketoiminta, sopimukset ja rekiste- röinti noudattavat ajankohtaista lainsäädäntöä. Kompensaatioiden myynti tapahtuu välittäjän ja matkailuyrityksen välillä. MAHIS-mallissa ei ole kuvattu suoraa myyntiä välittäjältä kulut- taja-asiakkaille, mutta mikäli välittäjä näin päätyy tekemään, on tärkeää varmistaa, että tuot- teistus, kaupan ehdot ja viestintä täyttävät kuluttajansuojaan liittyvän lainsäädännön vaati- mukset. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 40 Hillintäyksikköjen myynnissä on aina vähintään kolme vaihetta: 1. Hillintäyksiköt (suuruudeltaan 1 tonni CO2e-vaikutusta) rekisteröidään ja yksilöidään. 2. Ostajayritys tilaa hillintäyksiköt, jolloin ne varataan rekisterissä ostajayritykselle. Varaus voidaan toteuttaa myös etukäteen ns. ennakkomyyntinä. Hillintäyksikköjen ennakko- myynti on sitovaa sekä ostajalle että maanomistajalle. 3. Ostajayritys maksaa hillintäyksiköt. Maksun kirjautuessa yksikköjen hiilihyöty rekisteröi- dään pysyvästi ostajayritykselle. Yksikköjen ilmastovaikutus mitätöityy näin saatavilla olevien kompensaatiotonnien rekisteristä, ja niitä ei voi enää myydä toiselle yritykselle. Riippuen hanketyypistä, saattaa olla tarpeen toteuttaa erillisiä toimenpiteitä varmistaakseen yrityksille myytyjen hillintäyksiköiden vaikutuksen pysyvyys tulevina vuosina. Seurannan työnkulku on samankaltainen kuin kompensaatiohankkeen todentamisessa. Tulevaisuudessa tämä voidaan hoitaa esimerkiksi välittäjäyhtiön tarkastustoiminnan, ilmakuvien, kiinteistöre- kisterin ja muiden vastaavien keinojen avulla erillisten auditointien sijaan. 6.3.4. Valmis kompensaatiotuote Valmiin kompensaatiotuotteen perustana ovat esimerkiksi alueen matkailun keskimääräiset päästöt. Maksu voidaan nimetä esimerkiksi “Luontoleima” tai “ilmastopenni”-tyyppisellä ni- mellä, ja sen avulla matkailija voi helposti kompensoida oman oleskelunsa päästöt alueella luotettaviin arvioihin perustuen. Päiväkohtaiset kustannukset ovat muutamia euroja, joten tuotteeseen on helppo hinnoitella mukaan reilu marginaali, jolla katetaan merkin hallintoku- lut ja kompensaatioiden epävarmuustekijät. Valmiin kompensaatiotuotteen perustana oleva päästölaskenta tulisi toteuttaa matkailualan yhtenäisesti määrittelemien rajauksien ja laatuvaatimusten mukaisesti, esimerkiksi osana Sus- tainable Travel Finland -ohjelmaa. Matkailukohdekohtainen laskenta on matkailijan kannalta mielekäs, sillä se ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet, kuten saapumistavan, vuodenajan, ja ohjelmapalvelujen aiheuttamat päästöt. MAHIS-malli ei ota kantaa päästölaskennan rajauk- siin tai toteutukseen, vaan se mukautuu kulloinkin alalla tunnettuihin parhaisiin käytäntöihin. Matkailuyritykset voivat markkinoida kompensaatiota omissa verkkokanavissaan sekä toimi- paikalla, kuten vastaanottotiskillä. Tuotetta voidaan myös markkinoida vapaasti ei-kaupalli- sissa matkakohteissa, kuten retkituvissa. Kätevintä olisi ohjata matkailijat ostamaan kompen- saatiotuote suoraan välittäjän kauppapaikasta, jolloin vältytään monimutkaisuudelta matkai- luyritysten ja rekisterinpitäjän välillä. Markkinoinnissa kauppapaikkaan voidaan ohjata käte- västi esimerkiksi QR-koodin avulla. Yrityksen vaiheet kompensaatiotuotteen myyjäksi ryhtymi- selle on kuvattu oheisessa kuvassa 6. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 41 Kuva 6. Valmis kompensaatiotuote matkailuyrityksen näkökulmasta. 6.3.5. Hiilineutraali tuote tai palvelu Hiilineutraali tuote tai palvelu tarkoittaa sitä, että sen tuotannon aiheuttamat negatiiviset il- mastovaikutukset on luotettavalla tavalla hyvitetty, eli tuotteen tai palvelun tuotannosta ei ole syntynyt uusia päästöjä. Suosittelemme, että kompensaatiomallin toteutuksessa hyödynnetään Business Finlandin yl- läpitämää kansallista, maksutonta Matkailualan CO2-laskuria. Tämä laskuri perustuu GHG Pro- tokollaan, mutta on samalla avoin, ymmärrettävä ja käyttäjäystävällinen työkalu matkailuyri- tyksen ilmastovaikutusten arvioimiseen. Laskurin avulla yritys voi laskea koko toimintansa hii- lijalanjäljen, jonka avulla voidaan laskea arvio tuote- ja palvelukohtaisesta ilmastovaikutuk- sesta. Kompensaatioihin liittyvät laskennalliset epävarmuudet kannattaa selättää myös reilulla yli- kompensaatiolla, varsinkin, kun kompensoitavat luvut ovat pieniä kuten yksi yöpyminen tai matka. Tuotteen tai palvelun polku hiilineutraaliksi on kuvattu kuvassa 7. Kuva 7. Tuotteen tai palvelun polku hiilineutraaliksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 42 6.3.6. Sopimusmallit MAHIS-mallin toteutuksen tueksi on laadittu kolme, liitteestä 4 löytyvää sopimusmallia. Mallit on valmistellut hankkeelle työskennellyt konsulttiyhtiö Positive Impact Oy. On kuitenkin huo- mioitava, että mallit ovat esimerkinomaisia, eikä niitä ole tarkastutettu yritysjuridiikan tai maankäytön sopimusten asiantuntijoilla. Mallien oletus on, että sopijaosapuolet ovat yrityksiä, joilla on kyky arvioida itsensä tekemien sopimusten sisältökysymykset ja tarvittaessa hankkia lainopillista apua. Sopimusmallien käyttö kompensaatiotoiminnan toteuttamisessa tapahtuu täysin soveltajan omalla vastuulla. Sopimusmallit ovat seuraavat: 1. Aiesopimus hiilikompensaatiopotentiaalin selvittämiseksi 2. Yhteistyösopimus kompensaatiohanketta koskien 3. Päästökompensoinnin yhteistyösopimus (MALLI) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 43 7. Hiilikompensaatiomallin soveltaminen Koillismaan alueella Tässä osiossa esitellään Koillismaan alueella toteutetun kompensaatiomallin valintaprosessin tulokset vaihe vaiheelta. On tärkeää huomata, että alla olevat laskelmat eri vaiheista ovat vain suuntaa antavia esimerkkejä. Ne on tarkoitettu havainnollistamaan asiaa ja tarjoamaan apua toimintaa aloitteleville. Niitä ei tule käyttää suoraan oikean toteutuksen perustana. 7.1. Alueen hiilikompensaation tarpeen arviointi sekä alueelle sopivien hiilikompensaatiotapojen yleisen tason arviointi / Vaihe 1. 7.1.1. Alueen tavoitteet ja sitoumukset Kuusamon kaupungin strategian 2021–2028 keskeisenä tavoitteena on saavuttaa hiilineutraa- lius ensimmäisten joukossa, vuonna 2030. Tavoitetta pyritään edistämään osallistumalla asiaa edistävien hankkeiden toimintaan. Strategiassa korostetaan kestävien elinkeinojen merkitystä luonnon herkkyyden suojelemisessa, ja kaupunkiin toivotaan yritystoimintaa, joka kantaa vas- tuunsa ympäristöstä. Lisäksi Kuusamon kaupunki linjaa strategiassaan tähtäävänsä kestävän matkailun esikuvaksi. Ruka-Kuusamon matkailualue on lisäksi Sustainable Travel Finland -ohjelmassa tavoittele- massa aluesertifiointia, joka edellyttää, että yli puolet kansainvälisiä asiakkaita vastaanotta- vista yrityksistä on saavuttanut yritystason STF-merkin. STF-sertifioinnin nähdään edistävän alueen vetovoimaa matkailijoiden näkökulmasta. Ruka-Kuusamo on allekirjoittanut myös matkailualan globaalin ilmastojulistuksen Glasgow Declaration for Climate Action in Tourism. Julistuksen allekirjoittaminen velvoittaa toimijoita sitoutumaan hiilidioksidipäästöjen puolitta- miseen kuluvan vuosikymmenen aikana ja pyrkimyksiin saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Julistuksessa tavoitteeseen pyritään hiilidioksidipäästöjen mittaamisella ja vä- hentämisellä, toimintatapojen uudistamisella, yhteistyötä lisäämällä ja kehitystyön vaatiman rahoituksen varmistamisella. Pudasjärven kunnan strategiassa 2022–2030 elämyksellinen luontomatkailu on nostettu yh- deksi strategiseksi painopisteeksi. Strategiassa korostetaan kunnan tavoitetta edistää kestä- vän kehityksen periaatteiden toteutumista matkailualalla. Vaikka kunnalla ei ole erillisiä ilmas- totavoitteita, kestävyys otetaan huomioon sekä liikkumisen että rakentamisen näkökulmasta. Pudasjärven alueella sijaitseva Syöte on myös mukana Sustainable Travel Finland -ohjelmassa. Kestävän matkailun kehittämisen tueksi on tilattu matkailutulotutkimus Salmi Platformilta, jossa on selvitetty myös Syötteelle matkustamisen hiilijalanjälkeä. Taivalkosken kunta osallistuu Kainuun ja Koillismaan kunnat hiilineutraaleiksi (KAHINA) - hankkeeseen. Kunnan edellisessä kuntastrategiassa vuoteen 2021 ei ollut ilmaistu ilmastota- voitteita, mutta uusi kuntastrategia on valmisteilla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 44 7.1.2. Alueen matkailun hiilikompensaatiotarpeen arviointi Ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin Koillismaan matkailusta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä, jotta saataisiin suuntaa antavaa tietoa alueen matkailun päästöjen hiilikompensaatiotar- peesta. Tarkoituksena ei ollut muodostaa tarkkoja lukuja päästöistä, vaan tarkastella kompen- saatiotarpeen suuruusluokkaa kolmen Koillismaan kunnan osalta. Matkailun alueellisen hiilija- lanjäljen arviointi suoritettiin soveltaen Etelä-Savon matkailun alueellisen hiilijalanjäljen las- kentaa (Tuominen & Poutamo 2019). Kyseinen laskentamenetelmä valittiin, koska se on yksi harvoista matkailun alueellisista hiilijalanjälkilaskennoista, jossa vaiheet on avattu yksityiskoh- taisesti. Täten se on myös toistettavissa ilman erikoisosaamista esimerkiksi elinkaariarvioin- nista (vrt. esim. Sharp ym. 2016, Rico ym. 2019). Laskentaan sisällytettiin päästöt seuraavilta osa-alueilta: matkustaminen kohteeseen ja matkailupalvelujen käyttö eli majoitus, ravitsemus- palvelut, aktiviteetit sekä liikkuminen kohteessa. Laskennassa otettiin huomioon vain rekiste- röidyissä majoituspalveluissa yöpyneet matkailijat eli laskennan ulkopuolelle jäivät pienim- pien majoitusliikkeiden asiakkaat sekä vapaa-ajanasuntojen käyttäjät. Laskenta toteutettiin vuosille 2019 ja 2021, sillä koronavuoden 2020 lukujen ajateltiin olevan poikkeuksellisia ja siten lopputulosta vääristäviä. Tarkempi selostus laskennan suorittamisesta on raportin liitteenä (ks. liite 1). Koska laskennassa tarvittavia matkailutilastoja ei ollut saata- villa kaikille kunnille tai kaikille vuosille, osa luvuista jouduttiin ekstrapoloimaan aiempien vuosien luvuista. Huomionarvoista on myös se, että lasketut kasvihuonekaasupäästöt perus- tuvat lähinnä matkailijoiden määriin ja kulutuslukuihin. Tämän takia laskentamallissa päästöt nousevat näiden lukujen noustessa, eikä tuloksissa saada näkyville esimerkiksi alueella tapah- tunutta kehitystä tai yritysten toteuttamia toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Varsinaisessa hiilikompensaatiotoiminnassa tulee huomioida yritysten päästölaskelmat ja muodostaa kompensoitavat päästöyksiköt niiden pohjalta. Yhdistämällä arviot Koillismaan kolmen kunnan vuoden 2021 matkailun hiilijalanjäljistä, saa- daan päästöjen suuruusluokan arvioksi noin 125 000 tn CO2e (Taulukko 4). Vuonna 2019 ja- lanjälki oli hiukan pienempi, noin 116 000 tn CO2e. Vaikka kansainvälisten matkailijoiden määrä väheni koronapandemian myötä, kotimaisten matkailijoiden lukumäärän lisääntyminen Kuusamon ja Pudasjärven alueella nosti kasvuhuonekaasupäästöjen kokonaismäärää. Esimer- kiksi Pudasjärvellä kotimaisten yöpyjien määrä miltei kolminkertaistui vuodesta 2019 vuoteen 2021. Taulukko 4. Suuntaa antava arvio Koillismaan matkailun hiilijalanjäljestä vuonna 2021. Kohdekunta Matkailijoiden matkustami- nen, tn CO2e Päivämatkaili- joiden matkus- taminen, tn CO2e Matkailupal- velut, tn CO2e Kohteen pääs- töt yhteensä, tn CO2e Kuusamo 30 000 20 000 44 000 94 000 Pudasjärvi (Syöte) 7 000 5 000 13 000 25 000 Taivalkoski 3 500 500 2 000 6 000 Yht. 125 000 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 45 7.1.3. Alueelle sopivien hiilikompensaatiotapojen yleisen tason arviointi Hiilikompensaatiotarpeen arvioimisen lisäksi ensimmäisessä vaiheessa perehdyttiin Koillis- maan metsien tarjontaan yleisellä tasolla, ja tarkasteltiin eri kompensaatiotapojen arvioituja ilmastovaikutuksia (Taulukko 2). Lisäksi arvioitiin Arviointikehikon (Taulukko 3) avulla, millaiset hiilikompensaatiotavat olisivat lupaavimpia Koillismaan alueen matkailusektorille metsien monikäyttöarvot ja paikallisväestö huomioiden. Tarkempaan tarkasteluun tunnistettiin kolme metsiin perustuvaa hiilikompensaatiotapaa: uu- distamisvaiheessa olevien metsien suojelu, kiertoajan pidentäminen sekä metsien tuhkalan- noitus (Taulukko 5). Metsien suojelun ja kiertoajan pidentämisen valintaan vaikutti näiden kompensaatiotapojen nopea ilmastovaikutus (Taulukko 2, Lehtonen ym. 2021) ja aiemmissa tutkimuksissa havaittu mahdollisuus kytkeä huolellisella metsäkohteiden valinnalla kompen- saatiotoimintaan matkailijoiden ja yrittäjien arvostamia maisema- ja monimuotoisuushyötyjä (Tyrväinen ym. 2014, 2017, Mäntymaa ym. 2021). MAHIS-työ perustuikin näiltä osin Luonnon- varakeskuksen aiempiin tutkimuksiin, joissa tutkittiin vapaaehtoisuuteen perustuvia mahdolli- suuksia lisätä metsien maisema- ja monimuotoisuusarvoja yksityismetsissä Ruka-Kuusamon alueella. Tässä maisema- ja virkistysarvokaupan toimintamallissa kohteina olivat uudistushak- kuuikäiset metsät, jotka tavallisesti päätehakataan (avohakkuu, siemen- tai suojuspuuhakkuu). Erityisesti laaja-alaiset uudistushakkuut maisemallisesti ja matkailullisesti tärkeissä kohteissa heikentävät luontomatkailun toimintaympäristön laatua (esim. Tyrväinen ym. 2017). Toiminta- malli pilotoitiin Kuusamossa kansainvälisessä SINCERE-projektissa vuonna 2020 (Konu ja Tyr- väinen, 2021), ja tuloksena todettiin, että hiilikompensaatioiden kytkeminen näiden luontoar- vojen säilyttämiseen on matkailualueilla järkevää. Tuhkalannoitus valittiin mukaan tarkasteluun paikallisesta tarpeesta ja halusta käyttää tuhkaa metsien kasvun lisäämiseen Koillismaalla kehittäen siitä samaan aikaan kaupallista toimintaa. Tuhkalannoitus on myös nopea keino lisätä puuston kasvua (Lehtonen ym. 2021). Lannoitus- kohteina olisivat pääosin turvemailla sijaitsevat metsät, joita Koillismaalla alustavan arvion mukaan oli runsaasti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 46 Taulukko 5. Valittujen kompensaatiotapojen arviointia yleisellä tasolla – suojelu, kiertoajan pidentäminen ja tuhkalannoitus. Kompensaa- tiotapa Soveltu- vuus kom- pensaatio- toimintaan Kompensaation il- mastovaikutta- vuus Kompensaation haasteet Kompensaa- tiotavan muut vaikutukset Kompensaa- tiotavan hyödyt matkailulle Määräaikainen- suojelu Kyllä, jo käytetty menetelmä Nopea vaikutus. Kohtuullinen pinta- ala riittää ilmasto- vaikutukseen Lisäisyys (onko alueelle muu- toin tulossa uudis- tushakkuu) Hyödyn pysyvyys Hiilivuoto (siirtyykö hakkuu- paine muualle?) Luonnon moni- muotoisuuden paraneminen/ ylläpitäminen Kasvaneet virkis- tys- ja maisema- arvot, hyvinvointi- hyödyt sekä luot- tamus niiden säi- lymiseen Kiertoaikojen pi- dentäminen Kyllä, jo käytetty menetelmä Nopea vaikutus. Kohtuullinen pinta- ala riittää ilmasto- vaikutukseen Lisäisyys (onko alueelle muu- toin tulossa uudis- tushakkuu) Hyödyn pysyvyys Hiilivuoto (siirtyykö hakkuu- paine muualle?) Luonnon moni- muotoisuuden paraneminen/ ylläpitäminen Kasvaneet virkis- tys- ja maisema- arvot, hyvinvointi- hyödyt sekä luot- tamus niiden säi- lymiseen Tuhkalannoitus Kyllä, jo käytetty menetelmä Hitaahko, mutta pit- käaikainen vaiku- tus. Ilmastovaikutus edellyttää isohkoa pinta-alaa. Lisäisyys (lannoitus ei kan- nattavaa ilman kompensaatiota?) Hyödyn pysyvyys (johtaako lyhyem- pään kiertoaikaan?) Vesistövaiku- tukset vähäiset (kuitenkin huo- mioitava suoja- vyöhykkeet) Ilmastohyöty, muut hyödyt epä- selviä? Kolme jatkotarkasteluun valittua hiilikompensaatiotapaa arvioitiin käyttäen Arviointikehikkoa. Koska tuhkalannoituksella ei nähty olevan matkailua hyödyttäviä selviä sivuhyötyjä, jätettiin sen tarkempi tarkastelu tästä raportista pois. Tuhkalannoituksesta voi kuitenkin lukea lisää liit- teestä 3. Taulukossa 6 esitetään esimerkinomaisesti Arviointikehikon tarkastelu metsien suojelusta ja kiertoajan pidentämisestä kompensaatiovaihtoehtoina. Arvioinnissa vertailtiin kompensaation vaikutuksia tilanteeseen, jossa samassa metsässä olisi tehty uudistushakkuu kompensaation sijaan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 47 Taulukko 6. Arviointikehikon esimerkki uudistushakkuukypsän metsän suojelun vaikutuksista (suluissa kiertoajan pidentämisen vaikutukset) painottaen matkailulle merkityksellisiä asioita. Koska Koillismaan alueella harjoitetaan aktiivista metsätaloutta, on kompensaatiotapaa mie- tittäessä hyvä arvioida sen vaikutuksia myös puuntuotantoon elinkeinona. Kompensaation vaikutukset mat- kailulle merkityk- sellisiin asioihin Tarkasteltavat asiat/ indikaattorit Arviointi: Lyhyt aikaväli/vä- litön vaikutus Arviointi: Pitkä aikaväli/ 10– 30 vuotta Luonnon monimuotoisuus Miten toiminta vaikuttaa luon- non monimuotoisuuteen? Millaisia vaikutuksia kompen- saatiotoiminnalla on moni- muotoisuuteen? ++ (+) Iäkkään metsän lajisto pää- see jatkamaan kehitystään. (Kiertoajan pidentäminen: Iäkkään metsän lajisto pää- see jatkamaan kehitystään. Mahdolliset varovaiset hak- kuut heikentävät luonnon monimuotoisuutta) ++ (+) Vanhoille metsille tyypillinen uhanalaislajisto pääsee kehit- tymään. (Kiertoajan pidentäminen: Iäk- kään metsän lajisto pääsee jat- kamaan kehitystään. Mahdolli- set varovaiset hakkuut heikentä- vät luonnon monimuotoisuutta) Virkistysarvot/ virkistyskäyttö Miten kompensaatiotoiminta huomioi virkistysarvon säilyt- tämistä tai edistämistä? Millaisia vaikutuksia kompen- saatiotoiminnalla on metsän virkistyskäyttöön? ++ (+) Metsän arvo säilyy virkistys- käytössä. (Kiertoajan pidentäminen: Virkistyskäytön edellytykset jatkuvat. Mahdolliset varovai- set hakkuut heikentävät vir- kistyskäyttöä esim. hakkuu- jälkien muodossa.) ++ (+) Metsän arvo säilyy virkistys- käytössä. (Kiertoajan pidentäminen: Vir- kistyskäytön edellytykset jatku- vat. Mahdolliset varovaiset hakkuut heikentävät virkistys- käyttöä esim. hakkuujälkien muodossa.) Luonnon hyvinvoin- tivaikutukset Miten kompensaatiotoiminta ylläpitää/edistää luonnossa retkeilyn ja oleskelun hyvin- vointivaikutuksia? Millaisia vaikutuksia toimin- nalla on matkailijoiden/pai- kallisten ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin? + (neut.) Metsän hyvinvointihyödyt kas- vavat metsän vanhetessa. (Kiertoajan pidentäminen: Hyvinvointivaikutukset säily- vät ennallaan. Mahdolliset varovaiset hakkuut voivat heikentää luonnon hyvinvoin- tivaikutuksia.) ++ (+) Metsän hyvinvointihyödyt kas- vavat metsän vanhetessa. (Kiertoajan pidentäminen: Met- sän hyvinvointihyödyt kasvavat metsän vanhetessa. Mahdolli- set varovaiset hakkuut voivat heikentää luonnon hyvinvointi- vaikutuksia.) Maiseman laatu Miten toiminta huomioi mai- semien säilyttämistä tai yllä- pitoa? Millainen on kompensaatio- toiminnan vaikutus maise- maan? ++ (+) Metsämaisema säilyy yhte- näisenä ja kauniina. (Kiertoajan pidentäminen: Metsämaisema säilyy yhte- näisenä ja kauniina, mutta edellytykset heikentyä riip- puen hakkuutoimenpiteistä.) ++ (neut. /+) Metsämaisema säilyy yhtenäi- senä ja kauniina. (Kiertoajan pidentäminen: Met- sämaisema säilyy yhtenäisenä ja kauniina, mutta edellytykset heikentyä riippuen hakkuutoi- menpiteistä.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 48 Vaikutukset matkai- lulle Miten toiminta vaikuttaa alu- een (luonto)matkailun toimin- taedellytyksiin? Esim. luonto- kohteiden saavutettavuus, imago, kestävyys. ++ (+) Matkailulle tärkeässä met- sässä matkailun toiminta (esim. retkeily) voi jatkua metsikkö- ja maisematasolla (maisemat). (Kiertoajan pidentäminen: Matkailutoiminta voi jatkua, mutta edellytykset heikentyä riippuen hakkuutoimenpi- teistä.) ++(+) Matkailulle tärkeässä met- sässä matkailun toiminta (esim. retkeily) voi jatkua met- sikkö- ja maisematasolla (mai- semat). (Kiertoajan pidentäminen: Mat- kailutoiminta voi jatkua, mutta edellytykset heikentyä riippuen hakkuutoimenpiteistä.) Kulttuurihistorialliset arvot Miten toiminta vaikuttaa alu- een kulttuurihistoriallisiin ar- voihin, kulttuuriperintökohtei- siin tai perinneympäristöihin? (arvio riippuu paljon metsä- kohteiden sijainnista ja vaatii kohdekohtaista arviointia) eos. (eos.) eos. (eos.) Vaikutukset lähtöta- son elinkeinoon (tässä tapauksessa puuntuotantoon) Miten kompensaatiotoiminta vaikuttaa metsätalouden har- joittamiseen (erityisesti puun- tuotantoon)? neut. (neut.) Puuntuotanto estyy, millä on negatiivinen vaikutus metsä- talouteen. Toisaalta metsäta- louden hyväksyttävyydelle voi olla hyväksi säästää hak- kuilta iäkkäämpiä metsiä. (Kiertoajan pidentäminen: Varovaiset hakkuut voivat yl- läpitää puuraaka-aineen saa- tavuutta.) neut./- (neut.) Puuntuotanto on estynyt, millä on negatiivinen vaikutus met- sätalouteen. Koska suojeltavat kompensaatiokohteet ovat vain murto-osa alueen metsistä, ne- gatiiviset vaikutukset metsäta- louteen ja alueen työllisyyteen jäävät pieneksi. (Kiertoajan pidentäminen: Va- rovaiset hakkuut voivat ylläpi- tää puuraaka-aineen saata- vuutta.) 7.2. Kompensaatiotapojen toteutettavuuden arviointi / Vaihe 2. Vaiheessa kaksi selvitettiin tarkemmin laskelmilla vaiheessa yksi alustavasti valittujen kom- pensaatiotapojen toteutettavuutta arvioimalla kompensaatioon sopivien metsien määrää, hii- lensidontapotentiaalia ja hiilensidonnan tuottamisen kustannuksia. Lisäksi tässä vaiheessa sel- vitettiin kompensaatiotoiminnan hyväksyttävyyttä erilaisin kyselyin ja haastatteluin. 7.2.1. Laskennat metsien suojelusta ja kiertoajan pidentämisestä Kompensaatiotapojen laskentojen suunnittelussa hyödynnettiin erilaisia metsien hoidon mal- leja ja aiempaa tietoa siitä miten vaihtoehtoiset toimintatavat vaikuttavat erilaisten metsäkoh- teiden hiilitaseeseen. Esimerkiksi uudistushakkuuiän saavuttaneet metsät voidaan suojella tai metsien käsittelyssä voidaan pidentää kiertoaikaa 10–30 vuotta ja tehdä vain varovaisia hak- kuita. Käsittelyinä voivat olla yläharvennuksen luonteiset poimintahakkuut tai harvennukset, joilla pidetään yllä puustopääomaa ja metsien kasvua. Tällainen käsittelytapa säilyttää Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 49 merkittävän osan metsän hiilivarastosta ja hiilensidonnasta. Lisäksi se ylläpitää peitteistä met- sämaisemaa ja säilyttää keskeiset monimuotoisuusarvot. Kohteiden käsittely tulisi voida rää- tälöidä kohteelle sopivaksi ja neuvotella maanomistajan kanssa kohteelle sopiva toteutustapa. Hiilensidonnan potentiaali ja kustannukset MAHIS-hankkeessa metsien suojelun tai kiertoajan pidentämisen vaikutuksia hiilitaseisiin tar- kasteltiin esimerkinomaisesti simuloimalla metsikkökohtaiset kehityskulut Luonnonvarakes- kuksen Motti-simulaattorilla. Laskennoissa hyödynnettiin Kuusamon alueelta Metsäkeskuksen metsävaratiedoista poimittuja metsäkohteita, jotka oli valittu jo aiemmin maisema- ja virkis- tysarvokaupan pilotointia varten SINCERE-projektissa. Valitut kohteet olivat maisemallisesti keskeisesti sijaitsevia uudistushakkuuikäisiä metsiä, joissa monissa oli myös merkittäviä moni- muotoisuusarvoja (Kuva 8). Kohteita oli arvotettu myös hiilivaraston perusteella. Kohteiden kokonaispinta-ala oli 4100 ha, mutta simuloinnit ja laskelmat tehtiin pienemmillä ositteilla, jotka yleistettiin kokonaispinta-aloja vastaaviksi. Noin 6 % maisemakohteiden pinta-alasta oli jo käsitelty uudistushakkuilla, joten tämä osa jäi simulointien ulkopuolelle. Vertailuaineistoksi hankittiin vastaavia avoimesti saatavana olevia yksityismetsiä koskevia metsävaratietoja Koil- lismaan alueelta. Lisäksi laskettiin koko Koillismaan alueen kangasmaiden maisema-alueiden yksityismetsien suojelun hiilipotentiaali niin ikään avoimesti saatavilla olevista metsävaratie- doista. Lopuksi arvioitiin alueen metsien suojelun ja kiertoaikojen pidentämisen mahdollisuuksia hiili- kompensaatioon suhteutettuna matkailun päästöihin. Kuva 8. Maisema- ja virkistysarvokauppaan Kuusamossa valitut kohteet. Kuviot saivat yhteensä 1–3 pistettä riippuen niiden arvoista. Kustakin arvosta (maisema, monimuotoisuus tai hiiliva- rasto) sai yhden pisteen (punainen 3p, oranssi 2p, vihreä 1p). Sisältää Maanmittauslaitoksen Taustakartta-aineistoa 2022. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 50 Simulointilaskelmissa vertailtiin kolmea erilaista metsänkasvatuksen vaihtoehtoa. Tarkastelu- jakson pituus oli 30 vuotta. Ensimmäinen vaihtoehto oli nykyisten metsänhoitosuositusten mukainen kasvatus (Business As Usual, BAU). Toisessa kasvatusvaihtoehdossa (HIILI) tavoit- teena oli tehostaa puuston hiilensidontaa. Sen vuoksi puustoa kasvatettiin normaalia van- hemmaksi lykkäämällä uudistushakkuuta, jolloin voidaan puhua kiertoajan pidentämisestä. Puustoa kuitenkin harvennettiin lievästi puuston elinvoimaisuuden ja hiilensidonnan turvaa- miseksi ja myös hakkuutulojen saamiseksi. Kolmas vaihtoehto oli metsän kasvattaminen ko- konaan ilman hakkuita, mikä tarkoitti käytännössä metsän määräaikaista suojelua (SUOJELU). Simulointituloksia koostettiin kaiken kaikkiaan seitsemälle eri metsikköryhmälle: maisema- alueiden mänty-, kuusi- ja lehtipuuvaltaiset metsät, maisemakohteiden nuoremman kehitys- vaiheen metsiköt ja monimuotoisuuskohteet sekä lisäksi kaksi vertailuryhmää. Näitä koskevia yhteenvetotaulukoita esitetään tässä kaksi (Taulukot 7a ja b). Vasemmanpuoleisen taulukon 7a tiedot ovat vertailuryhmästä ja tulokset kuvaavat Kuusamon ”tavanomaisia” kangasmaiden metsiköitä. Ne eivät ole maisemakohteita, eivätkä poikkea monimuotoisuuden tai hiilisidon- nan suhteen tavallisista talousmetsistä. Oikeanpuoleisen taulukon 7b tulokset kuvaavat SIN- CERE-projektin maisema- ja virkistysarvokauppaan valittuja mäntyvaltaisia metsäkohteita. Kummassakin taulukossa kaikki poimitut metsiköt oli luokiteltu uudistuskypsiksi. Taulukko 7. Yhteenvedot Motti-simulointien tuloksista: a) vertailuaineisto Kuusamon tavalli- sista metsistä vasemmalla ja b) maisema-alueiden mäntyvaltaiset metsiköt oikealla. Lyhen- teet: 00 = hiilivarasto alussa, 30 = hiilivarasto lopussa. NTN = nettotuottojen nykyarvo 3 % korolla. Lisähiilen määrä ja sen hinta tulevat sarakkeiden vertailuista, esim. männiköille 243 536 tonnia CO2e = HIILI 354 928 – BAU 111 392. Yhteenvetotaulukot yllä tuovat esiin eri käsittelyvaihtoehtojen väliset erot 30 vuoden jakson aikana toteutuneissa hakkuissa, hiilitaseen muutoksissa ja taloudellisessa tuloksessa. HIILI- kasvatuksessa käytetyt kiertoajat olivat 30–40 vuotta pidemmät kuin tavanomaisessa metsän- kasvatuksen BAU-vaihtoehdossa. Vertailuaineistossa HIILI-kasvatuksessa uudistushakkuita tehtiin 58 % vähemmän ja harvennushakkuita 70 % enemmän kuin BAU kasvatuksessa. Mai- sema-alueiden uudistuskypsissä männiköissä vastaavat vähennykset olivat uudistushakkuilta 93 % ja 50 % harvennushakkuilta. Erot hakkuutapojen pinta-aloissa näkyvät johdonmukaisesti VERTAILUALUEET tunnus BAU HIILI SUOJELU pinta-ala (ha) 1306 1306 1306 00 CO2e (tn) 251881 251881 251881 uudistusH (ikä) 154 185 0 uudistusH (ha) 1159 486 0 kasvatusH (ha) 299 508 0 tukki (m 3 ) 125567 63936 0 kuitu (m3) 81854 49435 0 NTN (€/ha) 4359 2282 0 30 CO2e (tn) 87327 218983 361263 lisähiili (tn) 131656 273937 hinta (€/tn) 20,6 20,8 lisähiili per v ja ha 3,4 7,0 MAISEMAKOHTEET, mäntyvaltaiset tunnus BAU HIILI SUOJELU pinta-ala (ha) 1630 1630 1630 00 CO2e (tn) 335565 335565 335565 uudistusH (ikä) 142 182 0 uudistusH (ha) 1301 94 0 kasvatusH (ha) 802 1200 0 tukki (m3) 185364 66660 0 kuitu (m 3 ) 101069 40812 0 NTN (€/ha) 4807 1752 0 30 CO2e (tn) 111392 354928 471376 lisähiili (tn) 243537 359984 hinta (€/tn) 20,5 21,8 lisähiili per v ja ha 5,0 7,4 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 51 hakatuissa puumäärissä. Vertailuaineistossa hakkuukertymät olivat HIILI-kasvatuksessa 49 % pienemmät kuin BAU-kasvatuksessa, ja maisema-alueiden männiköt 64 % pienemmät. Kasvatusvaihtoehtojen tarkasteluissa selvitettiin hiilivaraston määrällistä vuosittaista muutosta CO2e tonneina hehtaaria kohti keskimäärin tarkastelujakson aikana. Käytetty yksikkö CO2e ’hiilidioksidiekvivalentti’ on puun hiiltä vastaava hiilidioksidin määrä. Lisäksi laskennoissa tar- kasteltiin eri kasvatusvaikutusten talousvaikutuksia mittareilla ”lisähiilen” hinta €/tonni CO2e, sekä menetetty tuotto puuntuotannossa €/ha. Jälkimmäinen antaa varjohinnoittelun muo- dossa käsityksen metsänomistajille maksettavasta korvauksesta (tai korvausvaatimuksesta), kun hän vaihtaa talousmetsien metsänkasvatuksen suositusten mukaisesta BAU-vaihtoeh- dosta HIILI- tai SUOJELU-vaihtoehtoon. Talousvaikutusten arvioinnissa laskettiin nettotuotto- jen nykyarvo (NTN) 3 % korolla, jossa tarkastelujakso oli 30 vuotta. Hiilen määrän arviointi pe- rustui puun kokonaisbiomassaan. Hiilen kiertoon liittyvää puun lahoamisen dynamiikkaa ja maaperän muutoksia ei ole huomioitu näissä tarkasteluissa. Tehtyjen simulointien tulosten perusteella (taulukko 9) metsänomistaja menettää puun myyn- nistä saatavia hakkuutuloja HIILI- ja SUOJELU-vaihtoehdoissa, mutta hiilitase vahvistuu verrat- tuna BAU-kasvatukseen. Hiilinielun vahvistamisen HIILI ja SUOJELU vaihtoehdolla toteutui yleisesti hintaan 20–22 €/tonni CO2e. Suurin hiilen lisäys (7,4 tn/ha/v) saatiin maisema-alue- kokonaisuuden mäntyvaltaisen (kehitysluokka 4) metsän SUOJELU-vaihtoehdosta (Taulukko 8). Laskennallinen hakkuutulojen menetys hiilen sidonnasta oli selvästi pienin lehtipuuvaltai- sissa metsiköissä, koska vain kuitupuuta tuottavan lehtipuumetsän hakkuutulot ovat pienet ja niiden puuntuotannollinen arvo on alhainen. Taulukko 8. Hiilen määrälliset muutokset ja vastaavat taloudelliset tunnusluvut, kun kasva- tustapa on vaihdettu metsänhoitosuosituksiin perustuvasta BAU-metsänkasvatuksesta HIILI- ja SUOJELU vaihtoehtoihin. ’Menetetty tuotto’ on hiilensidonnasta koituva vaihtoehtoiskus- tannus ja samalla mahdollinen peruste maanomistajalle maksettavasta puuntuotannon mene- tyksestä johtuvasta ”minimikorvauksesta” kompensaatiossa. Vertailu-rivi tarkoittaa taulukon 7a vertailualueita ja mänty, kl 4 -rivi vastaavasti taulukon 7b maisemakohteita. Niiden lisäksi maisema-aluekokonaisuuteen kuului nuorempia männiköitä (kehitysluokka, kl 3), uudistus- kypsiä kuusikoita (kl 4) ja lehtipuuvaltaisia metsiköitä. Zonation-alueet tarkoittavat maisema- kohteita, joilla on erityisiä monimuotoisuusarvoja. HIILI SUOJELU Osite menetetty tuotto hiilen lisäys lisähiilen hinta menetetty tuotto hiilen lisäys lisähiilen hinta pinta-ala osuus €/ha tn/ha/v €/tn €/ha tn/ha/v €/tn % vertailu 2077 3,4 20,6 4359 7,0 20,8 - mänty, kl 4 3055 5,0 20,5 4807 7,4 21,8 48,7 kuusi, kl 4 - - - 4264 7,0 20,3 19,1 mänty, kl 3 657 1,1 20,2 2078 3,2 21,9 20,5 lehtipuut 1410 3,2 14,6 2524 6,8 12,3 5,7 zonation alueet 1744 2,5 23,0 4516 6,7 22,6 - uudistushakatut - - - - - - 6,0 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 52 Laskennoissa tarkasteltiin myös luonnontilaisia tai sen kaltaisia metsiköitä (Zonation luokitus). Näissä kohteissa SUOJELU-vaihtoehto näyttäisi olevan HIILI-vaihtoehtoa parempi hiilitaseen vahvistamiseksi. Tällaisten metsien suojelu edistäisikin matkailun keskeisillä kohdealueilla maisemien ja monimuotoisuuden säilymistä. Niiden yhteispinta-ala on melko pieni, eivätkä ne vaikuta kovinkaan paljon metsäntalouden toimintaan ja raakapuun saatavuuteen. Maisemakohteissa mäntyvaltaisten uudistuskypsien metsien pinta-alaosuus on lähes puolet koko pinta-alasta. HIILI-kasvatus toimi parhaiten maisemakohteiden mäntyvaltaisissa met- sissä, jossa sen vaikutus hiilitaseeseen oli selvästi suurempi kuin muissa HIILI-kasvatuksen metsissä. Pelkästään hiilitaseen vahvistamisen näkökulmasta katsottuna SUOJELU-kasvatus on tehokkain vaihtoehto. HIILI- ja SUOJELU-vaihtoehtojen keskinäisissä vertailuissa on lukuisia näkökohtia, joita tulee huomioida laskettujen tulosmuuttujien lisäksi. SUOJELU on esimerkiksi luontevin vaihtoehto hiilinielun vahvistamiseksi silloin, jos puut ovat jo niin vanhoja, ettei niiden harventamiselle ole puuntuotannollisia perusteita. Näissä tapauksissa harventamista ei simuloitu HIILI-kasva- tuksissa lainkaan. Tämä tilanne tuli vastaan erityisesti kuusikoissa, missä metsikön lähtöikä oli jo niin korkea (75 % metsiköistä yli 163 v), että puut eivät tunnetusti pysty reagoimaan har- vennukseen kasvua lisäämällä. Vanhoissa kuusikoissa harventaminen lisää myös huomatta- vasti metsän alttiutta tuhoille (esim. tuulituhoille). Uudistushakkuuvaiheen männiköissä voi- daan erilaisilla harvennuksilla säilyttää ja hoitaa maisemaa paremmin kuin muissa metsissä, koska männiköiden tuhoalttius on kuusikoita alhaisempi, vaikka niitä harvennettaisiinkin. Metsänomistajalle metsänkasvatustavan vaihdosta tai suojelusta saatava korvaus on päätök- senteossa ja toiminnan suunnittelussa keskeinen kriteeri. Näissä tarkasteluissa arvio korvauk- sen määrästä perustui hakkuutulojen menetykseen vaihdettaessa puuntuotantoa painotta- vasta BAU-kasvatuksesta HIILI- tai SUOJELU vaihtoehtoihin (Taulukot 7a ja b sekä 8). Korvaus- arvioon vaikuttavista tekijöistä saatiin enemmän tietoa metsikkökohtaisista lisätarkasteluista. Niihin poimittiin simulointiaineistoista ensin ne metsiköt, joissa BAU vaihtoehdon uudistus- hakkuu oli korvattu harvennuksella HIILI-kasvatuksessa, eikä muita eroja ollut kasvatuksien välillä. Samoille valituille metsiköille laskettiin myös SUOJELU-vaihtoehdon mukaiset tulokset. Tämä metsikkökohtaisesti tiukemmin rajattu osa-aineisto kuvattiin selitteillä HIILI+ ja SUOJELU+. Tulosten mukaan puuston tilavuudella on erittäin suuri merkitys metsien hakkuuarvolle ja sen myötä myös mahdollisiin korvauksiin. Uudistuskypsissä männiköissä korvausarviot SUOJELU+ vaihtoehdolle nousivat jyrkästi tasosta 3000 €/ha yli 10000 €/ha puuston tilavuuden kasva- essa (Kuva 9). Puuston järeytyminen kasvattaa tukkipuun määrää ja sen myötä lisääntyvät myös hakkuutulot, joista korvausarviot johdetaan. HIILI+ vaihtoehdolle arviot olivat maltilli- semmat vaihdellen välillä 2500–5000 €/ha. Männiköitä metsätaloudellisesti heikkotuottoisam- missa kuusikoissa, korvaukset asettuvat SUOJELU+ vaihtoehdossa välille 2000–7000 €/ha. Kuusikoissa HIILI+ metsiköiden määrä jäi tässäkin tarkastelussa hyvin pieneksi, koska ne olivat jo lähtötilanteessa pidennetyn kiertoajan uudistamisikää vanhempia. Muut tulokset voidaan vastaavalla tavalla kuvata puuston tilavuuden funktiona. Mahdollisesti voitaisiin hiilen hintatiedoista hahmottaa kahta eri kompensaatiotuotetta: halvempi perusversio vs. kalliimpi versio runsaspuustoisia männiköitä ja arvokkaita suojelukohteita varten (Kuva 9). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 53 Kuva 9. Tarkasteluissa tuotetut metsikkökohtaiset tulokset käsittelyvaihtoehtojen talousvaiku- tuksista Kuusamon maisema-alueiden männiköiden osalta. Merkinnät HIILI+ ja SUOJELU+ viit- taavat aineiston tiukempaan rajaukseen (osa kaikista HIILI ja SUOJELU simuloinneista). Tarvittavien metsien riittävyys Kompensaatiotoiminnan perusedellytys on, että toiminta-alueelta löytyy riittävästi siihen so- veltuvia metsäkohteita suhteessa kompensointitarpeeseen. Yllä olevissa esimerkkilaskelmissa Kuusamossa oli käytössä rajallinen määrä yksityisomistuksessa olevia maisemallisesti tärkeitä uudistushak- kuuvaiheen saavuttaneita metsäkohteita (noin 4 100 ha). Jos 30 vuoden kompensaatiosopi- muksia solmittaisiin esimerkiksi 200–400 ha vuosittain, niin voi olla tarpeen kasvattaa potenti- aalisten kohteiden tarjontaa kartoittamalla lisää alueita aiempien SINCERE-projektin mai- sema- ja virkistysarvokauppaan valittujen rajausten ulkopuolelta. Tätä varten tehtiin uusi haku Metsäkeskuksen metsävaratiedoista niille metsiköille, joilla on metsäsuunnitelmissa annettu maisema-arvoja. Koillismaan kolmen kunnan alueelta tallaisia uudistushakkuukypsiä metsiä löytyi lisää noin 4000 hehtaaria ja varttuneita kasvatusmetsiä noin 4500 hehtaaria. Maisemal- lisesti arvokkaiden kohteiden kokonaispinta-alaksi saatiin näin ollen yhteensä noin 12600 hehtaaria, jolloin vuosittain voisi 30 vuoden jakson aikana solmia kompensaatiosopimuksia noin 420 hehtaaria. Laskennallinen vaikutus hiilitaseeseen olisi tällöin 420 hehtaarin alalta 88 200 tonnia (CO2e) 30 vuoden jaksolle (420 ha x 7,0 t/ha/v x 30 v = 88 200) käyttäen SUO- JELU simuloinnin pinta-aloilla painotettuja arvoja (Taulukko 9). Arvio sisältää puuston hiiliva- raston säilyttämisen ja koko jakson hiilensidonnan kasvun muodossa. Todennäköisesti kaikki kohteet eivät kuitenkaan ole yhtä järeitä ja tiheitä kuin laskelmissa käytetyt metsiköt, jolloin kokonaishiilivaikutus voi jäädä hieman alhaisemmalle tasolle. Vaikka metsien suojelupäätös kohdistuu yhteen tiettyyn vuoteen, lasketaan sen vaikutukseksi 30 vuoden aikana arvioitu hiilen varaston muutos. Matkailun päästöjen vastineeksi nämä lisä- hiilen määrät kohdennetaan kompensoinnissa vastaavasti yhteen vuoteen sopimusajankoh- dan mukaan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 54 Koska matkailun Koillismaan alueen vuosittaiset päästöt olivat 125 000 tonnia CO2e (Luku 7.1.2), riittää yllä valitut hiilikompensaatiokohteet vain osittain kattamaan matkailun alueellisia päästöjä (Taulukko 9). Tästä syystä hiilitaseiden tarkasteluun voi ottaa lisäksi alueen metsien kiertoaikojen pidentämisen potentiaalin. Yllä tehtyjä laskelmia, joissa hyödynnettiin maisema- ja virkistysarvokauppaan valittuja kohteita, ei periaatteessa kuitenkaan voida yleistää suoraan muille metsäkohteille. Pidennetyn kiertoajan vaikutuksia arvioitaessa Koillismaan uudistus- hakkuuikäisten metsien kasvatuksen muutoksen vaikutuksia hiilensidontaan voidaan kuiten- kin karkeammin arvioida käyttäen nykyisiä uudistuspinta-aloja ja vallitsevaa ikärakennetta hy- väksi. Tällä hetkellä Koillismaan kaikissa yksityisissä kangasmaiden metsissä tehdään uudis- tushakkuita arviolta noin 3 000 hehtaaria vuosittain, jolloin jäljelle jääneiden matkailun pääs- töjen kattaminen voitaisiin toteuttaa sillä, että osa näistä metsistä otettaisiin kompensaation piiriin kiertoaikojen pidentämisellä uudistushakkuun sijasta. Taulukko 9. Esimerkkilaskelma kompensaatiotoiminnan hiilitaseesta ja kustannuksista met- sien SUOJELU-vaihtoehdon mukaisesti Koillismaan maisemakohteissa. Kompensaatiotoiminta Tarkasteltavat asiat/ indikaattorit Raportointi Matkailun hiilipäästöt Kompensaation tarve 125 000 tonnia CO2e (vuosittain) Soveltuvien kompensaatio- kohteiden kokonaispinta-ala alueella Pinta-alat Kompensaatiotoiminnan mahdollinen laajuus 420 ha vuosittain 30 vuoden aikana Kohteiden hiilensidonta 30 vuodessa (~hiilivaraston muutokset) Lisähiilen määrät Uudistuskypsät mänty- ja kuusivaltaiset kangas- maat keskimäärin 210 tn/ha (7,0 tn x 30 v.) Hiilen kokonaismäärät kompensaatiossa 420 ha x 210 tn/ha = 88200 tonnia CO2e (vuosittain) Hiilidioksidiekvivalenttiton- nin hankinta Lisähiilen hinta Uudistuskypsät mänty- ja kuusivaltaiset kangas- maat keskimäärin 21 €/tn 7.2.2. Hyväksyttävyys Tässä hankkeessa arviot yritysten valmiudesta kompensoida mallin avulla päästöjään perustu- vat yrityshaastatteluihin sekä yrittäjille järjestettyihin työpajoihin. Arviot matkailijoiden kysyn- nästä perustuvat aiemman tutkimustiedon lisäksi alueen matkailijoiden keskuudessa toteutet- tuun kyselyyn, jossa selvitettiin matkailijoiden halukkuutta maksaa päästökompensaatiosta sekä heidän mieltymyksiään kompensaatiomallin suhteen. Asiakastieto antaa arvokasta tietoa asiakkaiden tärkeiksi kokemista asioista kompensaation osalta ja antaa suosituksia eri kom- pensaatiotapojen valintaan. Myös metsänomistajat ja paikalliset asukkaat huomioitiin kyselyn avulla, minkä lisäksi metsänomistajia kutsuttiin keskustelutilaisuuksiin kuulemaan MAHIS- hankkeesta ja kertomaan mielipiteitään siitä. Matkailijoiden näkemykset hiilikompensaatiosta Koillismaalla Aiemmin Kuusamossa toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että matkailijat ovat halukkaita erityisesti maksamaan maisemasta ja monimuotoisuudesta (Tyrväinen ym. 2014a), mutta ha- lukkuus maksaa hiilensidonnasta oli melko vähäinen. Viime vuosina kiinnostus hiilikompen- saatioihin on kuitenkin kasvanut. Niiden kysynnän laajuuden ja hyväksyttävyyden selvittä- miseksi toteutettiinkin kysely matkailijoille ja paikallisille. Vastaavaa kyselyä on tuskin Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 55 tarpeellista toistaa muilla hiilikompensaatiota suunnittelevilla alueilla samassa laajuudessa kuin nyt toteutettua kyselyä. Ulkomaisten matkailijoiden vastauksia ei kuitenkaan tässä kyse- lyssä saatu kovinkaan paljoa, sillä koronapandemia ja Ukrainassa käytävä sota vaikuttivat mat- kailijamääriin edelleen. Heidän osaltaan lisäkyselyitä esimerkiksi maksuhalukkuudesta voi olla hyvä toteuttaa. Matkailijoiden ja paikallisten näkemyksiä hiilikompensaatiosta selvitettiin kyselytutkimuksen avulla joulukuun 2021 ja lokakuun 2022 välillä. Aineisto kerättiin pääosin Koillismaalla paikan päällä olevilta vastaajilta, mutta aineistonkeruuta täydennettiin sosiaalisen median kautta jae- tulla (verkko)kyselykutsulla, jolla tavoiteltiin alueella kesän 2022 aikana vierailleita matkaili- joita. Kyselyyn oli mahdollista vastata suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi. Yhteensä 379 kotimaan matkailijaa ja 61 kansainvälistä matkailijaa vastasi kyse- lyyn. Koska kansainvälisten matkailijoiden vastausmäärä jäi pieneksi, tulee tuloksia heidän osaltaan katsoa vain suuntaa antavina. Myös kotimaisten matkailijoiden osalta tuloksissa voi olla vääristymää, sillä tämänkaltaisissa kyselyissä, kun satunnaisotantaa ei voida toteuttaa, usein aiheesta kiinnostuneet, eli tässä tapauksessa keskimääräistä ympäristötietoisemmat tai vahvan luontosuhteen omaavat matkailijat saattavat olla yliedustettuina vastauksissa. Kyse- lyyn vastasi myös paikallisia (64 kpl), joille oli räätälöity omat kysymykset aiheesta. Koska tarkkaa demografista tietoa matkailijoista ei ole saatavilla alueelta, vastaajajoukon edustavuutta on mahdoton arvioida. Kuvassa 10 esitetään vastaajajoukon tietoja iän, suku- puolen, koulutustason ja luontosuhteen mukaan. Vastaajista joukossa on enemmän naisia ja ikäluokat neljästäkymmenestä kuuteenkymmeneen vuoteen muodostavat noin puolet kai- kista vastaajista. Kansainvälisten matkailijoiden ikäjakauma on tasaisempi. Vastaajien koulu- tustaso on verrattain korkea, sillä suurimmalla osalla vastaajista ja lähes kaikilla kansainväli- sillä matkailijoilla on korkeakoulututkinto. Tavoitteena oli selvittää vastaajien mahdollista kes- kimääräistä vahvempaa suhdetta luontoon, joten heitä pyydettiin vastaamaan myös kuuteen luontosuhdetta mittaavaan kysymykseen (esim. ´Ihanteellisin lomapaikka minulle olisi syrjäi- nen luontoalue (erämaa-alue)’ ja ’Kiinnitän huomiota luontoon missä tahansa olenkin’) as- teikolla 1–5 (1=Täysin eri mieltä; 5= Täysin samaa mieltä) (Nisbet 2013). Vastoin ennakkokäsi- tystä vastaajien luontosuhde ei ollut keskimääräistä vahvempi, sillä suurin osa vastaajista asettui luontosuhdetta mittaavalla asteikolla (min. 1, maks. 5) arvoille 2–2,5, joka on niin sa- notusti keskitasoa. Mitä vahvempi luontosuhde on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se näyttäytyy henkilön toiminnassa ympäristövastuullisina tekoina. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 56 Kuva 10. Vastaajajoukon sukupuoli, ikä, koulutus ja luontosuhde. Kyselyyn vastanneista matkailijoista 80 prosenttia kertoi matkakohteekseen Ruka-Kuusamon alueen, 12 prosenttia Syötteen tai muun kohteen Pudasjärvellä. Loput matkailijoista olivat matkailleet muualla Koillismaalla. Kotimaisista matkailijoista valtaosa oli saapunut kohteeseen autolla (92 %), kun taas kansainvälisten matkailijoiden pääasiallinen matkustusmuoto oli len- tokone (66 %). Erityisesti kesäaikaan, jolloin suoria tilauslentoja Euroopasta ei ollut, kansain- välisiä matkailijoita oli saapunut myös autoillen. Kyselyn tulosten perusteella matkailusta aiheutuvien päästöjen kompensointi ei suurimmalle osalle matkailijoista ole vielä tuttua. Noin viidennes alueen matkailijoista on aiemmin kom- pensoinut päästöjään (kotimaan matkailijoista 19 % ja kansainvälisistä matkailijoista 21 %). Kotimaan matkailijoista 14 prosenttia ja ulkomaisista matkailijoista 21 prosenttia ei kuiten- kaan tiennyt, ovatko he kompensoineet päästöjään aiemmin. Päästöjen kompensointi vaikut- taa olevan vielä melko uusi asia, eikä matkailija välttämättä tiedä, minkälainen toiminta voi- daan katsoa kompensaatioksi. Suhtautumista hiilikompensaatioon selvitettiin ensin yleisesti ja sitten tarkemmin hankkeessa valittujen hiilikompensaatiotapojen osalta. Lisäksi kysyttiin halukkuutta kompensoida juuri senhetkisen, eli Koillismaalle suuntautuneen matkan päästöjä. Matkailijoista valtaosa oli ha- lukkaita kompensoimaan senhetkisen matkansa päästöt (Kuva 11). He suhtautuvat myös var- sin myönteisesti matkakohteiden ilmastotoimiin. Kotimaisista matkailijoista 83 prosenttia ja ulkomaisista matkailijoista peräti 87 prosenttia oli kiinnostuneita tietämään, minkälaisia il- masto- ja ympäristöystävällisiä toimia kohteessa tehdään, kun vain alle 10 prosenttia vastaa- jista ei ollut kiinnostuneita. Moni matkailija oli myös kiinnostunut tietämään omasta Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 57 matkastaan aiheutuneen hiilijalanjäljen suuruuden: kotimaisista matkailijoista 73 prosenttia ja ulkomaisista matkailijoista 79 prosenttia. Matkailijoiden mieltymyksiä hiilikompensaatiota kohtaan selvitettiin niin kutsutun valinta- koemenetelmän avulla. Matkailijoita pyydettiin valitsemaan itselle mieluisia kompensaatio- vaihtoehtoja, joissa vaihtelivat kompensaatiotapa (suojelu tai metsien lannoitus), kompensaa- tion tehokkuus (kuinka suuren osan matkan päästöistä vaihtoehto kompensoi), kompensaa- tion hinta sekä kompensaatiotoimenpiteiden sijainti (tapahtuuko kompensaatio paikallisesti vai ulkomailla). Aineiston perusteella metsien suojelu oli metsien lannoitusta suositumpi kom- pensaatiotapa. Matkailijat suosivat myös vaihtoehtoja, jotka olivat vaikutuksiltaan tehokkaita ja/tai hinnaltaan halpoja. Kotimaan matkailijat suosivat valinnoissaan voimakkaasti kompen- saatiotoiminnan paikallisuutta, ja myös ulkomaisille matkailijoille Suomessa tapahtuva kom- pensaatio oli mieluisampi vaihtoehto ainakin matkalla, joka suuntautui Koillismaalle. Kuva 11. Matkailijoiden halukkuus kompensoida matkaansa Koillismaalle Matkailijoilta, jotka olivat valmiita kompensoimaan senhetkisen matkansa päästöt, kysyttiin myös, kuinka paljon he olisivat valmiita maksamaan kompensaatiosta (Kuva 12). Kotimaan matkailijoiden maksuhalukkuus oli keskiarvoltaan hieman yli 30 euroa ja yleisin summa, joka kompensaatiosta oltiin valmiita maksamaan, oli 10 euroa. Vain harvat olivat valmiita maksa- maan yli 20 euroa. Ulkomaisilla matkailijoilla maksuvalmius oli korkeampi kuin kotimaisilla ja yli puolet maksuhalukkuudestaan ilmoittaneista kansainvälisistä matkailijoista olivat valmiita maksamaan matkastaan kompensaatiomaksua 10–30 euroa. Tässä, kuten muissakin esite- tyissä tuloksissa on kuitenkin huomioitava, että ulkomaisten matkailijoiden vastaajajoukko oli varsin pieni, eikä sen perusteella voida tehdä yleistyksiä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 58 Kuva 12. Kotimaan matkailijoiden maksuhalukkuuden jakautuminen. Matkailijat, jotka eivät olleet halukkaita kompensoimaan matkansa päästöjä, perustelivat kiel- teisyyttään muun muassa luotettavuusongelmilla ja sillä, että päästövähennyksiä tulisi ensisi- jaisesti tehdä muilla toimilla, tai ettei päästöjen kompensoimisen tulisi olla yksilön vastuulla. Osa myös koki, että he eivät olleet vielä tutustuneet asiaan tarpeeksi. Muutama vastaaja ker- toi, että heidän kompensaatiohalukkuutensa riippuu siitä, mitä kompensaatio maksaisi. Osa ei nähnyt tarvetta tai syytä maksaa kompensoimisesta (Taulukko 10). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 59 Taulukko 10. Kielteisesti tai epävarmasti kompensaatioon suhtautuneiden matkailijoiden pe- rusteluja mielipiteilleen. Ei maksuha- lukkuutta • ”Muut kulut ovat jo isot, maksamme palveluista paikan päällä” • ”En ymmärrä, miksi minun pitäisi kompensoida käyttämiäni paikallisia palveluja, luonnossa liikkumista?” • ”Ei auta, että Suomi yrittää vähentää päästöjä vaan se täytyy tehdä jossain muussa maassa missä on isommat päästöt henkeä kohti.” • ”Suomen verotuksesta johtuen” • ”En usko tällaisen toiminnan edistävän luonnon hyvinvointia.” • ”Haluan matkustaa ilman seuraamusten miettimistä” • ”Ei vielä tapana” (Epä)luotetta- vuus • ”Suhtaudun tähän skeptisesti. Minulla ei ole tarpeeksi tietoa, kuinka eurojani käytetään. Onko olemassa valvontaa, miten kompensaatioeurot käytetään ja onko tehdyt toimet oikeasti vaikuttavia.” • ”En voi olla varma, meneekö tämä kotimaiseen käyttöön tai siihen mihin se on tarkoitettu” • ”Viherpesua. Varsinkin pohjoisessa metsien lannoitus on typeryyttä. Ihmisten huijaaminen hankkimaan parempaa omatuntoa on myös alhaista ja moraalitonta.” • ”Voisin maksaa, jos tietäisin mihin rahani menee. Hiilensidonta on aikamoinen villi länsi tällä hetkellä.” Ei tarvetta • ”Käytin julkisia kulkuneuvoja koko matkan ajan” • ”Kuljemme matkat täyssähköautolla ja aktiviteettimme ovat luontoystävällisiä.” • ”Eiköhän omat metsät kompensoi muidenkin matkat” • ”Polttoaineen hinnassa on jo laskettu kompensaatiot mukaan” • ”En koe tarvetta hiilikompensoida lyhyen ajomatkan päässä olevaan kotimaankohteeseen kohdistuvaa matkaa” • ”En tunne kuluttaneeni paljoa ja jos kompensoisin, olisi se pieni summa, joko metsän suojeluun tai hakattavan metsän hoitoon/lannoitukseen” Ei yksilöiden vastuulla • ”Kompensoinnin tulisi sisältyä suoraan matkustamisen ja majoituksen hintoihin” • ”Polttoaineen korkean verotuksen pitäisi päätyä myös osittain päästöjen kompensointiin” • ”Yritykset pilaavat maapalloa, joten niiden tulisi maksaa päästöistään, ei yksittäisten matkailijoiden” • ”Päästöni voitaisiin kompensoida osittain ostettujen palveluiden kerryttämistä verotuloista” Ei tarpeeksi tietoa • ”Konsepti tuntuu ehkä liian etäiseltä ja tuntemattomalta, että oikeasti ostotilanteessa tms. olisin halukas vapaaehtoisesti osallistumaan siihen.” • ”En ole pohtinut asiaa riittävästi” • ”Riippuu hinnasta ja tavasta” Mieluummin muita päästö- vähennyskei- noja • ”Kompensaatio on vihoviimeinen teko. Ensin tulisi siirtyä täysin kasviperäiseen ruokaan matkakohteessa ja lopettaa lähiruoan väittäminen ekologiseksi silloin, kun kyseessä on eläinperäinen ruoka.” • ”Kompensaatio ei itsessään tunnu mielekkäältä tavalta vaikuttaa ilmastonmuutoksen/ luontokadon hillintään. Se osaltaan tukee logiikkaa, jolla kulutusta voi jatkaa totuttuun malliin, kunhan siitä maksaa rahallisen korvauksen. Toki jos eteen sattuisi sopiva tarjous, jossa tietyllä summalla voisi osallistua suojelemaan vanhaa metsää tai luonnontilaista suota, voisin harkita.” • ”En halua maailmaa, jossa maksamme jokaisesta ympäristövahingosta. Parempi matkustaa ympäristötietoisesti, saastuttaa mahdollisimman vähän ja käyttää riittävästi yleisiä varoja luonnonsuojeluun. Jos huonon omantunnon omaavat matkailijat maksavat metsistä, kuka maksaa merestä? Ilmasta? Maaperästä?” Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 60 Koillismaalaisten matkailuyritysten suhtautuminen hiilikompensointiin Koillismaan matkailuyritysten näkemyksiä hiilikompensaatiosta selvitettiin haastattelujen avulla loppuvuodesta 2022. Tavoitteena oli selvittää halukkuutta osallistua hiilikompensaa- tioon osana alueen matkailun hiilineutraaliustavoitteita, sekä tarkastella hankkeessa valittujen hiilikompensaatiovaihtoehtojen soveltuvuutta matkailualan tarpeisiin. Yksi tärkeä tavoite oli myös kerätä näkemyksiä paikallisen kompensaatiomallin kehittämiseksi matkailuelinkeinoa tukevaksi (ks. Liite 2). Haastatteluihin osallistui yhteensä kolmetoista yritystä Kuusamosta, Taivalkoskelta ja Pudas- järveltä. Kaikkiaan 23 matkailuyritystä tavoiteltiin, mutta osaan ei saatu yhteyttä ja osa kieltäy- tyi haastattelusta sesonkikiireiden vuoksi. Muutaman yritysten edustajan kanssa sovittiin teh- täväksi sähköpostihaastattelu, mutta näihin ei pääasiassa saatu vastauksia tai kysymyksiin vastattiin vaillinaisesti. Haastattelujen lisäksi yhtä yritystä konsultoitiin vapaamman keskuste- lun lomassa. Lisäksi haastateltiin yhtä alueen matkailuyhdistyksen edustajaa, jonka kommentit on huomioitu yleisellä tasolla mallia rakennettaessa ja joita ei esitellä tarkemmin tässä rapor- tissa. Osalla haastatelluista yrityksistä oli jokin ympäristösertifikaatti ja/tai Sustainable Travel Finland -merkki, mutta haastatteluihin pyrittiin saamaan kestävyysprofiililtaan erilaisia yrityk- siä. Kuusi yritystä oli jo laskenut tai aloittanut laskemaan yrityksen hiilijalanjälkeä joko itse tai ulkopuolisen tahon toimesta. Suurimmalla osalla haastatelluista oli tavoitteellisia päästövä- hennystoimia ja osalla jopa hiilineutraaliustavoitteita. Ainoastaan kahdessa yrityksessä oli jo toteutettu systemaattista yrityksen hiilipäästöjen kom- pensaatiota. Pari yritystä oli toteuttanut hiilikompensaatiota satunnaisesti markkinointikam- panjoiden yhteydessä tai muuten esimerkiksi puunistutusprojekteilla. Yhdessä yrityksessä aja- teltiin, että oma metsä kompensoi yrityksen ilmastopäästöjä. Yhteensä kymmenessä yrityk- sessä ei suunniteltu tällä hetkellä systemaattiseen päästökompensaatiotoimintaan osallistu- mista. Näistä kahdessa hiilikompensaatiosta oli keskusteltu, mutta sen ei silti nähty olevan yri- tyksen suunnitelmissa lähitulevaisuudessa. Haastateltavat kuitenkin näkivät, että matkailijoita ja heidän asiakkaitaan kompensaatio voisi kiinnostaa. Yleisimmät syyt sille, miksi kompensaa- tiota ei ollut vielä harkittu, olivat ajan puute ja kiireet. Aihe koettiin vielä uudeksi ja perehty- mistä vaativaksi. Kaikilla ei myöskään ollut käsitystä oman yrityksen hiilipäästöistä. Peruste- luina mainittiin myös oman toiminnan vähäpäästöisyys ja ihmisen roolin pienuus suhteessa ilmastonmuutokseen, sekä kompensaatiotoimintaan liittyvät väärinkäyttö- ja rahastusepäilyt. Haastateltavat myös listasivat matkailun hiilikompensaatioon yleisesti liitettyjä haasteita (Tau- lukko 11). Yksi konkreettinen este kompensaatiolle on hiilijalanjälkilaskennan haastavuus, jonka toteuttamiseen monella yrityksellä ei ole osaamista tai ajallisia resursseja. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 61 Taulukko 11. Hiilikompensaatiotoiminnan haasteet matkailuyritysten näkökulmasta • kompensaatiotarpeen arviointi vaikeaa (yrityksen hiilijalanjäljen laskennan haasteet) • huoli siitä, mihin kompensaatiopalveluiden raha käytetään – ei ole tarpeeksi läpinäkyvää ja todennettavissa, mielletään rahastuksena • kompensaatio ei kannusta vähentämään päästöjä, vaan sillä ostetaan puhdasta omatuntoa ja hyvää mieltä – hyvä työkalu vasta, kun päästöjä vähennetään ensin • eettisyys haasteena erityisesti ulkomailla, esimerkkinä tapaukset, joissa kompensaatiohankkeet eivät paranna elinoloja tai ympäristön tilaa • kompensaatioiden ja kansainvälisten standardien heikko luotettavuus • kompensaatiolle kehittynyt kielteinen maine • ymmärrys kompensaatiosta vaihtelevaa ja termi ymmärretään eri tavoin • vaatii perehtymistä ostajalta, kilpailee yrityksen ajallisista resursseista ja voi olla taakka yritykselle • vaikeus arvioida, mikä olisi paras kompensaatiotapa Kun matkailuyritysten edustajilta kysyttiin, missä kompensaatiotoimien tulisi mieluiten tapah- tua (paikallisesti, Suomessa, ulkomailla), suurin osa haastateltavista näki toimien paikallisuu- den tai suomalaisuuden eduksi. Paikallisuus lisäisi mahdollisesti luotettavuutta ja asian konk- reettisuutta. Ulkomaiset hankkeet voivat tuntua kaukaisilta ja seuranta voi olla hankalaa, kun taas paikallisesti toteutettavissa hankkeissa paikan päällä voisi jopa käydä itse todentamassa asiaa. Osa näki, että päästöt pitäisi hyvittää siellä, missä ne syntyvät. Neljän haastateltavan mielestä ei ollut väliä, missä toimet tapahtuvat, sillä ilmastonmuutos on globaali ilmiö. Kom- pensaatiorahalla voidaan myös tukea kehittyviä maita koulutuksen ja työpaikkojen syntymi- sen kautta. Yrityksiltä kysyttiin parhainta vaihtoehtoa päästöjen kompensoimiseen, eli kompensoisivatko he mieluummin koko yrityksensä päästöt, jonkin tietyn tuotteen päästöt vai tulisiko matkaili- joiden itse kompensoida kaikki matkansa päästöt (ml. matkustaminen). Kaikki edellä mainitut vaihtoehdot saivat kannatusta yrityksiltä ja harva yritys halusi valita vain yhtä vaihtoehtoa. Koko yrityksen päästöjen kompensoiminen ja toisaalta matkailijoiden itse tekemä päästö- kompensaatio nousivat hieman suositummaksi vaihtoehdoiksi kuin yksittäisen tuotteen pääs- tökompensointi. Matkailuyritysten näkemykset paikallisen kompensaatiomallin kehittämiseen liittyen Haastateltaville kuvattiin lyhyesti hankkeessa suunnitellun paikallisen kompensaatiomallin pääpiirteitä ja pyydettiin arvioimaan niiden hyviä ja huonoja puolia. Seitsemän yritystä valitsi kompensaatiotavaksi mieluiten määräaikaisen suojelun ja kaksi tuhkalannoituksen. Kaksi haastateltavista piti molempia vaihtoehtoja hyvinä ja yksi totesi, ettei valitsisi kumpaakaan, koska kotimaiset metsiin perustuvat kompensaatiotavat sisältävät kaksoislaskennan ongel- man. Yksi yritys ei ottanut asiaan lainkaan kantaa. Suojelua suosivat yritykset perustelivat va- lintaansa esimerkiksi sillä, että sitä pidettiin asiakkaille helpommin käsitettävänä asiana, tulos on helpommin nähtävissä ja se hyödyttää matkailua enemmän kuin metsien lannoittaminen. Erityisesti ohjelmapalveluyritykset katsoivat, että suojelu voisi parantaa maiseman laatua myös yksityismetsissä. Tuhkalannoitusta perusteltiin esimerkiksi sillä, että alueella on jo paljon suojeltuja metsiä ja lannoittaminen tukee metsien kasvua ja hiilen sidontaa haittaamatta puu- tavaran hyödyntämistä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 62 Kahdeksaa yrityksen edustajaa miellytti ajatus siitä, että paikallisen kompensaatiomallin suo- jeluvaihtoehdon avulla alueen metsiä ja samalla maisemia pystyttäisiin nykyistä paremmin säilyttämään. Se voisi saada aikaan myös laajempaa asennemuutosta metsien käytöstä. Eräs haastatelluista piti olemassa olevien metsien säilyttämistä järkevämpänä kuin kompensaa- tioissa usein käytettyä puiden istuttamista. Yrityksistä suurin osa toivoi, että mallin mukaiset kompensaatiotoimet voitaisiin toteuttaa mahdollisimman paikallisesti ja matkailualueen sekä kansallispuistojen välittömässä läheisyydessä. Eräs yritys katsoikin, ettei kompensaatiosta ole juuri hyötyä, jollei se sijaitse matkailualueen läheisyydessä, jossa se konkretisoituu maisemalli- sena hyötynä ja on matkailijoille konkreettisesti nähtävissä. Pari yritystä tosin toi esiin, ettei sijainnilla ilmaston kannalta ole väliä ja eräs yritys katsoi tärkeimmäksi sen, että kompensaa- tiohanke täyttää määrätyt kriteerit. Yksi yrittäjä ehdotti kompensaatiomallin kytkemistä alueen tavoittelemaan STF-merkkiin ja katsoi, että se voisi tukea kestävyystavoitteita alueella. Moni yritys arvioikin paikallisen kom- pensaatiomallin vahvistavan alueen imagoa ja tuovan sille hyötyä sitä kautta. Myös luontoka- don hillitseminen, erilaisten luontotyyppien ja eliöiden elinympäristöjen suojelu mainittiin myönteisinä asioina. Yritykset kokivat saavansa kilpailuetua muihin matkailualueisiin ja yrityk- siin nähden, mikäli he kompensoivat hiilipäästöjään kotimaisen tai paikallisen mallin kautta. Paikallisesti toteutetun hiilikompensaation katsottiin mahdollistavan paremmin myös matkai- lijoiden kiinnostuksen herättämisen. Usea haastateltavista näki, että asiakkaita voisi esimer- kiksi viedä kompensaation avulla suojellulle metsäpalstalle ja näyttää konkreettisesti, mihin kompensaatiorahat ovat menneet. Myönteisenä asiana pidettiin myös metsänomistajien mahdollisuuksia saada tuottoa metsästä. Paikallinen hiilikompensaatiomalli herätti kuitenkin myös huolta ja kysymyksiä. Mallia kohtaan esitetty kritiikki ja haasteet on koottu taulukkoon 12. Taulukko 12. Paikalliseen hiilikompensaatiomalliin liittyvät haasteet • huolena metsänomistajien ja sopivien metsäkohteiden löytyminen • metsänkäyttöä koskevat asenteet suosivat hakkuutulojen tavoittelua • kompensaatiotermin huono maine vaatii huolella mietittyä viestintää • kaksoislaskennan ongelma, joka voi tehdä toiminnasta myös viherpesua • onko toiminta lisäistä, jos metsiä tarjoavat metsänomistajat, joilla ei muutenkaan olisi hakkuuhalukkuutta • vaikuttavuus pitäisi olla todennettavissa • kompensaation hinnan määrittäminen ja maksuhalukkuus • kompensaatiotarpeen määrittelemisen haasteet • ovatko metsänomistajan saamat hyödyt tarpeeksi suuret • jos kompensaatiokohteet yksityismaita, yrittäjät eivät voi (suoraan) hyödyntää niitä esim. asiakkaiden kanssa retkeilyyn • metsänkäyttö pitäisi mahdollistaa, esim. polttopuiden otto metsästä • pystytäänkö huomioimaan matkailuyritysten erityispiirteet ja erilaiset lähtökohdat (esim. toiminnan luonne, mittakaava, yms.) Yritykset olisivat valmiita kompensoimaan paikallisen kompensaatiomallin kautta, mikäli se olisi riittävän helppoa ja kohtuuhintaista, sekä toiminta luotettavaa ja läpinäkyvää ja paikalli- sesti organisoitua. Halutuin kauppakumppani yrityksille olisi haastattelujen perusteella Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 63 hiilikompensaatioyhtiö, joka vastaisi toiminnan hallinnoimisesta ja muun muassa osapuolten välisten sopimusten teosta. Kompensaatioyhtiön toivottiin olevan mieluiten paikallinen, mutta vähintäänkin kotimainen. Kansainvälisen yhtiön oli valmis valitsemaan vain kaksi yritystä, kun useat suhtautuivat kansainvälisiin yhtiöihin ja niiden luotettavuuteen epäilevästi. Kolmen yri- tyksen edustajat olivat kompensaatioyhtiötä vastaan, sillä he katsoivat, että tällöin raha ei mene täysimääräisesti päästöjen kompensoimiseen. Muutama yritys katsoi, että he tekisivät mieluiten sopimuksen suoraan maanomistajan kanssa ja yksi yritys haluaisi hoitaa kaiken itse omissa metsissään. Yksi yritys ehdotti, että alueen matkailuyhdistys hoitaisi sopimukset, jol- loin välissä olisi joku toimija organisoimassa, mutta raha ei valuisi muualle. Matkailuyhdistyksen roolia tuotiin esiin myös alueen yritysten sitouttamisessa ja ”positiivisen ryhmäpaineen” luomisessa jopa siten, että se edellyttäisi jäsenyrityksiltään hiilineutraaliutta. Pari yritystä pohti, että alueen matkailuyritykset voisivat yhteistyössä perustaa kompensaatio- kohteen. Alueelle toivottiin kuitenkin yhtenäistä mallia, jotta kaikki eivät puuhailisi omiaan. Kompensaation hinta on merkittävä asia varsinkin pienille yrityksille. Yhden yrityksen edustaja totesi olevansa valmis maksamaan korkeintaan 1000–2000 euroa hiilikompensaatiosta vuo- dessa. Muilta haastateltavilta ei saatu kovinkaan tarkkoja arvioita maksuvalmiudesta, ja osa ei osannut kommentoida hintaa mitenkään. Hintaa suhteutettiin kuitenkin liikevaihtoon (esim. kompensaatio voi olla maksimissaan prosentin luokkaa yrityksen liikevaihdosta) ja tuotteiden hintaan (esim. kompensaation hinnan tulee olla alle viisi prosenttia myytävän tuotteen hin- nasta, osassa tuotteissa alle prosentin). Arvioitiin myös, että matkailijoiden silmissä kompen- saation hinta voi olla kokonaisuudessaan muutamia euroja per matka. Erään yrityksen edus- taja totesi, että hinnan täytyy olla linjassa jo nyt markkinoilla olevien kompensaatiohankkei- den kanssa, tosin kotimaisesta vaihtoehdosta voidaan olla valmiita maksamaan hieman enemmän kuin ulkomaisesta. Yksi yrittäjistä toivoi, että hinta olisi mieluiten asiakaskohtainen eikä vain jokin tietty osa liikevaihdosta. Alueen matkailuyrityksistä moni on hakemassa (kestävyys)sertifikaattia ja pyrkii jatkuvasti pa- rantamaan kestävyyttään, mitä pidettiin lupaavana myös paikalliseen kompensaatiomalliin osallistumisen kannalta. Yritysten ajateltiin kiinnostuvan paikallisesta kompensaatiomallista, jos he kokevat saavansa siitä hyötyä (esim. lisämyynti) ja se on tarpeeksi helppoa ja kohtuu- hintaista. Erityisesti ohjelmapalveluyritykset hyötyvät, jos kompensaatiomallissa suojeltuja metsiä pystyy hyödyntämään matkailukäytössä ja kompensaatiokohteet ovat maisemallisesti arvokkaita. Metsänomistajien mukaan saaminen edellyttää matkailuyritysten edustajien mukaan sitä, että metsänomistajille maksetut korvaukset alueen elinvoiman edistämisestä ovat riittävän suuria ja että tarjolla on erilaisia, räätälöitäviä vaihtoehtoja (esim. täysi suojelu tai metsän käytön mahdollistaminen jollain tapaa). Yksi haastatelluista näki, että erityisesti nuoremmat metsän- omistajat voisivat olla kiinnostuneita ja heille kannattaisi levittää tietoa erilaisista vaihtoeh- dosta esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen kautta. Yrityksissä metsänomistajien kontaktoimi- sen nähtiin myös edellyttävän paikallistuntemusta, jotta tiedetään kenen kanssa asiasta kan- nattaa lähteä neuvottelemaan ja miten esimerkiksi herkät metsäkeskusteluaiheet otetaan esille. Eräs yrittäjä korosti, että kompensaatiomallin tulisi joustaa metsänomistajien tarpeiden mukaan. Osalle voi sopia täysi suojelu, mutta mallin täytyisi tarjota mahdollisuuksia myös metsien käytön jatkamiselle. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 64 Paikallisen kompensaatiomallin edistämisen katsottiin edellyttävän selkeää ja läpinäkyvää tie- dottamista ja viestintää, ei pelkästään paikallisille osapuolille, vaan myös matkailijoille. Asian ymmärrettäväksi ja konkreettiseksi tekeminen, samoin kuin paikallisuuden ja paikallishyötyjen korostaminen, nähtiin tärkeäksi. Lisäksi eräässä yrityksessä pohdittiin, voisiko mallin mukai- seen toimintaan osallistumisesta saada jotain konkreettista hyötyä. Esimerkiksi matkailijat, jotka ovat kompensoineet nykyisen matkansa päästöt, voisivat saada pienen alennuksen seu- raavan vuoden matkasta tai heille voitaisiin tarjota etuoikeus varaamaan tiettyjä matkailutuot- teita ennen muita. Myös yrityksille toivottiin tarjottavan muitakin kannustimia kuin ima- gohyödyt. Näistä ei kuitenkaan osattu antaa konkreettisia esimerkkejä. Yksi haastateltavista korosti erikseen sitä, että kompensaation tarjoamisessa on tehtävä sel- väksi, että se on viimesijainen ilmastotoimi ja muut päästövähennykset on toteutettava ensin. Viestintään toivottiin karttoja ja kuvia kompensaatioon käytetyistä alueista ja asiakkaille hel- posti lähestyttävää, tarinamuodossa toteutuvaa tiedotusta. Osa haastateltavista koki, että kompensaation sijaan voisi käyttää muita termejä, erityisesti jos kyseessä on esimerkiksi suo- jelu. Tällöin voisi puhua ensisijaisesti suojelusta ja maisemista ja välttää näin kielteisiä käsityk- siä, joita kompensaatiotermiin voidaan liittää. Toisaalta erään yrityksen edustaja totesi, että metsänomistajille suojelukärjellä eteneminen voi saada aikaan vastareaktion, jolloin metsän- omistajille kannattaa korostaa ensisijaisesti mallin tarjoamaa taloudellista hyötyä. Lisäksi tulisi myöhemmin viestiä ja jakaa tietoa mallin aikaansaamista tuloksista sekä siitä, mitä konkreetti- sia saavutuksia sillä on saatu aikaan. Yritysten mukaan tällaiset ”menestystarinat” houkuttelisi- vat sekä maanomistajia, yrityksiä että matkailijoitakin osallistumaan mukaan. Paikallisten ja metsänomistajien näkemykset Matkailijakyselyyn oli mahdollista vastata myös paikallisena asukkaana, mitä varten kyselyyn oli tuotettu erilliset kysymykset. Koillismaalla asuvia vastaajia oli 64 kappaletta, joista 25 omisti myös metsää. Heille oli muutama ylimääräinen kysymys liittyen metsien käyttöön kom- pensaatiotoiminnassa (Kuva 13). Kuva 13. Paikallisten vastaajien näkemyksiä hiilipäästöjen kompensaatiosta (N=64). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 65 Vaikka paikallisten otanta on kohtuullisen pieni, vaikuttaa Koillismaalla toteutettava matkailun hiilikompensaatiotoiminta saavan hyväksyntää osakseen. Paikallisista noin kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että Suomessa aiheutuneet päästöt tulisi kompensoida mieluummin Suomessa kuin ulkomailla. Neutraalisti asiaan suhtautui noin viidesosa, ja vain muutama vastaaja oli eri mieltä asiasta. Vastausten jakauma oli hyvin samankaltainen myös kysyttäessä suhtautumista Koillismaan metsien käyttöön matkailun hiilipäästöjen kompensoimisessa. Myös omien metsien hyödyntämiseen hiilikompensaatiotoiminnassa suhtauduttiin pääosin myönteisesti (Kuva 14). Metsää omistavista paikallisista liki kolme neljäsosaa oli kiinnostu- neita tietämään oman metsänsä hiilivaraston koon. Vain neljä metsäomistajaa ei ollut kiinnos- tunut hiilivaraston koosta omissa metsissään. Metsänomistajilla vaikuttaisi olevan kiinnostusta myös metsien hyödyntämiseen hiilipäästöjen kompensoimisessa, joskin merkittävä osa met- sänomistajista ei osannut sanoa kantaansa. Hiilipäästöjen kompensointiin yleisesti suhtaudut- tiin jonkin verran myönteisemmin, kun taas metsien hyödyntämiseen erityisesti matkailun hii- lipäästöjen kompensoimisessa suhtauduttiin hieman pidättyväisemmin. 17 vastaajaa vastasi myöntävästi hiilipäästöjen kompensoinnin ajatukseen, kun taas matkailun hiilipäästöjen kom- pensoimiseen vastasi kyllä 12 vastaajaa. Kahdesta kyselyssä huomioidusta kompensaatiovaih- toehdosta metsän suojelu hiilivaraston säilyttämiseksi koettiin useammin kiinnostavaksi, kuin metsän lannoitus hiilen sitoutumisen lisäämiseksi. On myös huomionarvoista, että en osaa sa- noa -vastausvaihtoehdon valinneiden osuudet olivat melko suuria muutamien kiinnostusväit- tämien kohdalla. Kuva 14. Paikallisten metsänomistajien näkemyksiä hiilikompensaatiotoiminnasta heidän omissa metsissään (N=25). Koska paikallisten vastaajien lukumäärä jäi melko alhaiseksi ja koska metsänomistajien asen- teista haluttiin monipuolisempi käsitys, järjestettiin Kuusamossa ja Pudasjärven Syötteellä metsänomistajille suunnatut keskustelutilaisuudet marraskuussa 2022. Tilaisuuksien tarkoituk- sena oli keskustella metsänhoidosta ja tuoda esiin vaihtoehtoisia tapoja saada metsistä tuot- toa. Tilaisuuksissa esiteltiin paitsi MAHIS-hanketta ja hankkeessa kehitettävää paikallista hiili- kompensaatiomallia, myös aiempia kokemuksia maisemahyvitystoiminnasta alueella, metsien Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 66 suojelun rahoitusta sekä jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksia. Tilaisuuksissa oli hankehenki- löstön ja asiantuntijapuhujien lisäksi paikalla yhteensä 20 metsänomistajaa sekä muutama vierailija Metsäkeskuksesta ja alueen metsänhoitoyhdistyksestä. Tilaisuuksiin osallistuneet metsänomistajat osoittivat kiinnostusta erilaisiin vaihtoehtoihin metsien käyttöön ja hyödyntämiseen liittyvistä. Muutama osallistuja, joka ei ollut pelkästään metsänomistajan roolissa paikalla, suhtautui epäilevästi erityisesti jatkuvan kasvatuksen sovel- tuvuuteen alueella ja ilmaisi huolensa hiilikompensaatiotoiminnan vaikutuksista muun mu- assa alueen puuntuotantoon. Varsinaisten metsänomistajien osalta suhtautuminen oli kuiten- kin lähtökohtaisesti myönteistä. Eräs metsänomistaja totesikin: ”Sama se mistä puutuotteesta metsänomistajalle tulo tulee”. Virallisen tilaisuuden päättyessä keskustelua käytiin vielä on- gelmakohdista, joita nähtiin intensiivisessä metsätaloudessa, kuten liian varhaisesti tehdyistä metsänhakkuista sekä laajoista avohakkuista. Jatkokeskusteluissa myös useampi metsänomis- taja toi kiinnostuksensa kompensaatiotoimintaa kohtaan esiin. Paikalliseen kompensaatiomalliin liittyvät käytännön asiat ja erityisesti konkretian puute mie- tityttivät metsänomistajia. Kompensaatiomallista kaivataan tarkempaa tietoa siitä, miten koh- teen hiilen sidonnan ja hiilivaraston määrä arvioidaan, miten paljon metsänomistajat voivat saada tuottoa kompensaatiotoiminnan kautta, kenen kanssa sopimukset tehdään ja minkälai- sia sopimukset ovat. Vaikuttaa siltä, että pitkäkestoisiin sopimuksiin suhtaudutaan varaukselli- sesti ja metsänomistajat sitoutuvat mieluummin lyhyempiin sopimusjaksoihin – tähän vaikut- taa muun muassa metsänomistajien ikä, he kommentoivat, etteivät halua sitoa perillistensä, eli tulevien metsänomistajien käsiä liikaa, vaan haluavat antaa heidän itse päättää tulevien metsiensä kohtalosta. Metsänomistajia kiinnosti myös se, mitä kriteerejä kompensaatiokoh- teena toimivalle metsälle on ja mitä metsänomistajalta edellytetään, jos metsää halutaan tar- jota kompensaatiotoimintaan. Hiilikompensaatio koettiin aika vaikeasti ymmärrettäväksi asiaksi, mikä korostaa selkeän ja ymmärrettävän viestinnän merkitystä mallia edistettäessä. Maisemahyvityksen ajatus koettiin helpommaksi käsittää kuin hiilikompensaatio. Osa metsän- omistajista odottaakin paikallisen hiilikompensaatiomallin vielä täsmentyvän, ennen kuin ovat valmiita tekemään ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Muutama metsänomistaja kuitenkin ilmoit- ti olevansa kiinnostunut ja on sittemmin tarjonnut tilatietojaan arvioitavaksi hiilikompensaa- tiota varten. 7.3. Alueelle soveltuvan hiilikompensaation toimintamallin luominen ja käytäntöön vienti / Vaihe 3. Tässä vaiheessa kompensaatiotapojen arvioinnit käydään läpi ja päätetään, mitkä kompen- saatiotavat valitaan käytäntöön vietäviksi. Kompensaatiomallin toimintatavoiksi valikoituivat metsien suojelu ja kiertoaikojen pidentäminen. Oheisessa kaaviossa nähdään kompensaatio- mallin kehittämisprosessi kompensaatiokohteiden lopulliseen valintaan alueelle (Kuva 15). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 67 Kuva 15. Kompensaatiomallin kehittämisprosessi kompensaatiokohteiden lopulliseen valin- taan alueella. 7.3.1. Paikallisen kompensaatiomallin muodostuminen MAHIS-mallin kohteet on jaettu kompensaatiokohteisiin (suojelu tai kiertoajan pidentäminen (esim. varovaiset hakkuut mahdollisia) sekä luontotekoihin (esim. matkailulle tärkeän maise- man lyhytaikainen suojelu). Käytännössä kohteet kannattaa pyrkiä rajaamaan siten, että ne ovat kokonaisuudessaan yhtä kohdetyyppiä. Pitää kuitenkin varautua siihen, että eri tuote- malleja (kompensaatio ja luontoteko) saatetaan joutua yhdistelemään saman luontoalueen sisällä (esim. metsä suojellaan kompensaatiorahoituksella ja alueeseen kuuluva muu kohde kuten esimerkiksi vesistö, joka vaikuttaa olennaisesti metsäluontoon, kunnostetaan luontote- kona). Erilaiset hankkeet 30+ vuoden suojelu Suurin ilmastohyöty hehtaaria kohden saadaan pidättäytymällä hakkuista vähintään 30 vuo- den ajaksi. Tämä varmistetaan määräaikaisella suojelusopimuksella. Maanomistajalle makset- tava peruskorvaus määräytyy ensisijaisesti menetetyn hakkuutulon mukaan, mutta kohteen laadulliset tekijät ja hiilidioksidiekvivalenttitonnin markkinahinta voivat osaltaan vaikuttaa korvauksen suuruuteen. Koska suojelutoimien pääasiallisena tavoitteena on hiilivaraston säi- lyttämisen rinnalla myös virkistysarvojen turvaaminen, ei alueen virkistyskäyttöä tarvitse estää eikä se ole suotavaakaan. 10–30 vuoden kompensaatio (kiertoaikojen pidentäminen) Hakkuista pidättäytyminen voidaan toteuttaa myös kiertoajan pidentämisellä, jonka minimipi- tuus on 10 vuotta. Näiden lyhyempien määräaikaisten sopimusten tavoitteena on madaltaa kynnystä hiilikompensaatiotoiminnan aloittamisesta maanomistajien ja kompensaation osta- jien välillä. Tehty sopimus voidaan uusia 10 vuoden välein, jolloin kolmen sopimuskauden avulla hiilensidonnan vaikuttavuus metsäkohteessa lähestyy 30+ vuoden suojelun Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 68 vaikuttavuutta. Kohdekohtaisesti voidaan sopia varovaisista hakkuista, jotka säilyttävät riittä- vän puustopääoman sekä monimuotoisuus ja maisema-arvot. Näiden toimien lisäisyys tulee arvioida kohdekohtaisesti. Luontoteko Mikäli kohde ei täytä luotettavan kompensaation kriteerejä (erityisesti pysyvyyden ja lisäisyy- den osalta), voi sen lyhytaikaisia suojelu- ja ennallistamistoimia silti rahoittaa Luontoteko-toi- mintamallin kautta. Luontoteoksi sopivia kohteita voivat olla esimerkiksi matkailulle tärkeän metsän tai maiseman lyhytaikainen suojelu tai virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen vesistön kunnostustyön avulla. Kohteiden suojelussa voidaan yhdistää yrittäjiltä tai matkailijoita kerättävää tuloa mahdollisesti myös muihin rahoitustapoihin. Myös Luonto- teko voi olla askel kompensaation toteuttamiseen, jos niiden tekemistä jatketaan yksittäisessä kohteessa 30 vuoden ajan. Alla olevassa kuvassa 16 on kuvattu MAHIS-hankkeen konsultin toimesta luonnostelemat Koillismaan alueelle sopivat kompensaatiovaihtoehdot ja muut luontoteot. Kuva 16. MAHIS-mallin erilaiset vaihtoehdot. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 69 8. MAHIS-hankkeen johtopäätökset 8.1. Matkailijoiden näkemykset hiilikompensaatiosta Koillismaalla MAHIS-hankkeen tutkimustulosten mukaan sekä kotimaiset että kansainvälisetkin Koillismaan alueen matkailijat suhtautuvat kompensointiin myönteisesti. Suurimmalle osalle matkailusta aiheutuvien päästöjen kompensointi ei kuitenkaan ollut vielä tuttua. Tehdyn kyselyn mukaan yli 80 prosenttia vastaajista oli kiinnostunut tietämään, minkälaisia ilmasto- ja ympäristöystä- vällisiä toimia matkailukohteessa tehdään ja yli 70 prosenttia kiinnosti oman matkan hiilijalan- jäljen suuruus. Kyselyssä selvitettiin myös matkailijoiden mieltymyksiä erilaisia kompensaatiotapoja, tehok- kuutta, hintaa ja kompensaation toteuttamisen sijaintia kohtaan. Metsien suojelu oli metsien lannoitusta suositumpi kompensaatiotapa. Kompensaatiotoiminnan toivottaisiin olevan vai- kutuksiltaan tehokasta, eikä se saisi olla kovin kallista. Paikallisesti tapahtuva kompensaatio näyttäytyi erityisen hyväksyttävänä etenkin kotimaan matkailijoille, mutta myös kansainväliset matkailijat toivoivat kompensaation toteutusta paikallisesti Koillismaalla. Kansainvälisten mat- kailijoiden maksuhalukkuus oli kotimaisia korkeampi, molemmilla kuitenkin 10–30 euron vä- lillä. Kielteiset näkemykset kompensaatiota kohtaan johtuivat erityisesti luotettavuusongel- mista toimintaa kohtaan ja siitä, ettei kompensoinnin ajatella kuuluvan yksilöiden vastuulle. 8.2. Matkailuyritysten suhtautuminen hiilikompensointiin sekä heidän näkemyksensä paikallisen kompensaatiomallin kehittämiseen Koillismaan matkailuyritykset suhtautuivat hiilikompensointiin verrattain myönteisesti, mutta tähän mennessä vain muutama yritys on toteuttanut kompensaatiotoimia. Alle puolet yrityk- sistä ei myöskään ollut aikeissa lähteä mukaan jatkuvaan päästökompensaatiotoimintaan, vaikka he tiedostivat matkailijoiden ja omien asiakkaidensa olevan siitä kiinnostuneita. Yrittä- jien ajanpuute ja kiireisyys olivat suurimmat syyt sille, ettei toimintaan koettu olevan mahdol- lisuutta panostaa. Aihealue koettiin myös hankalaksi ymmärtää ja vaikeaksi toteuttaa. Mikäli yritykset lähtisivät mukaan kompensaatiotoimintaan, haluaisivat he kompensoida koko yrityksen päästöt, eikä vain yksittäisiä tuotteiden päästöjä. Matkailijoiden itse tekemät päästö- kompensointitoimet nähtiin myös tärkeinä. Matkailijoiden tavoin myös yrittäjät näkivät pai- kallisesti toteutetun kompensaatiotoiminnan kiinnostavana ja mielekkäänä. Paikallisesti toteu- tetun kompensaatiotoiminnan arvioitiin olevan helpommin seurattavissa ja luotettavuus to- dennettavissa kansainvälistä toimin-taa paremmin. Suuri osa yrityksistä toivoikin, että mallin mukaiset kompensaatiotoimet voitaisiin toteuttaa paikallisesti, erityisesti matkailualuetta hyö- dyttävästi. Ajatus siitä, että yritykset voisivat itse näyttää asiakkailleen, mikä metsä on kom- pensaatiolla suojeltu, koettiin kiehtovaksi. Matkailuyritysten keskuudessa suosituimmaksi kompensaatiotavaksi valikoitui suojelu tuhka- lannoituksen sijaan, mutta eriäviäkin näkemyksiä oli. Suojelun nähtiin hyödyttävän erityisesti Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 70 matkailua, mutta sen arveltiin olevan myös matkailijoiden helposti käsitettävissä. Myös tuhka- lannoitukselle oli kannattajansa, koska sen nähtiin tukevan paikallista puuntuotantoa. Mallin myönteisenä asiana pidettiin myös metsänomistajien mahdollisuutta saada tuottoa metsästä kompensaation kautta. Kompensaatiosta maksettavan korvauksen tulisi yrittäjien mielestä olla riittävän suuri, jotta metsänomistajat saataisiin innostumaan kompensaatiotoi- mintaan lähtemisestä. Eri-laisten kompensaatiovaihtoehtojen tarjonta nähtiin myös tärkeänä. Kompensaatiotoiminnan arveltiin kiinnostavan erityisesti nuorempaa sukupolvea. Kompensaation hinta nähtiin merkitseväksi seikaksi, mutta maksuvalmiudesta ei saatu yrityk- siltä tarkkoja arvioita. Selvää oli, että hinnan tulisi pysyä kohtuullisena ja se suhteutettaisiin yrityksen liikevaihtoon. Yritysten arvioitiin kiinnostuvan paikallisesta kompensaatiomallista enemmänkin, jos he koke- vat saavansa siitä hyötyä (esim. lisämyynti) ja se on tarpeeksi helppoa sekä kohtuuhintaista. Erityisesti (luonto-)ohjelmapalveluyritykset hyötyvät, mikäli kompensaatiomallissa suojeltuja metsiä pystyy hyödyntämään matkailukäytössä ja kompensaatiokohteet ovat maisemallisesti arvokkaita. 8.3. Paikallisten ja metsänomistajien näkemykset Myös paikallisten keskuudessa Koillismaalla toteutettava matkailun hiilikompensaatiotoiminta sai hyväksyntää osakseen ja myös tässä ryhmässä kannatettiin päästöjen kompensoimista Suomessa ulkomaiden sijaan. Paikallisten metsänomistajien asenteet olivat pääosin saman- suuntaisia, joskaan merkittävä osa heistä ei osannut kertoa kantaansa omien metsien hyödyn- tämisestä hiilipäästöjen kompensoimiseksi. Omien metsien hyödyntäminen hiilikompensaa- tiotoimintaan sai kannatusta metsänomistajien keskuudessa, mutta ei välttämättä erityisesti matkailun hiilipäästöjä ajatellen. Muiden ryhmien tavoin myös paikalliset ja paikalliset met- sänomistajat suosivat kompensaatiotavaksi metsien suojelua metsän lannoituksen sijaan. Tämän ryhmän näkemyksissä korostui, että paikallisesti toteutettavaan kompensaatiotoimin- taan tarvitaan erityisesti konkretiaa ja selkeyttä. Hiilen varastojen ja nielujen arvioiminen sekä se, kuinka paljon kompensaatiotoiminnasta voi saada tuottoa, askarruttivat erityisesti metsän- omistajia. Sopimuksiin liittyvät käytännöt koettiin myös hankaliksi ja vaikuttikin siltä, että pit- käkestoisiin sopimuksiin ei ollut suurta kiinnostusta, vaan päätäntävaltaa metsien kohtalosta haluttiin jättää jälkipolvillekin eli metsien tuleville omistajille. Yhteenvetona paikallisten metsänomistajien osalta voidaan todeta, että vaikka kyselyn ja kes- kustelutilaisuuksien kautta saatiin kosketuspintaa vain murto-osaan alueen metsänomistajista, hiilikompensaatiotoiminta herättää kiinnostusta ja siihen löytyy halukkaita metsänomistajia. Suurin kynnyskysymys tässä vaiheessa on paikallisen mallin keskeneräisyys. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 71 8.4. Kompensointi osana matkailualan yritysten toimintaa 8.4.1. Kompensaatiomallin jalkautus matkailuyrityksille Mallin jalkauttamisessa tärkeitä viestejä yrittäjille ovat seuraavat asiat: • Matkailualan ilmasto- ja vastuullisuustyö on tärkeää alan tulevaisuuden toimintaedel- lytysten turvaamiseksi. Ekologiset kestävyyshaasteet, kuten ilmastonmuutos ja luonto- kato, vaikeuttavat yritystoimintaa ja nakertavat erityisesti herkän ja ainutlaatuisen luonnonympäristön vetovoimaisuutta. • Yhteistyöllä ja yhteisellä mallilla saadaan vähemmällä työllä enemmän vaikuttavuutta. • Yhteisellä mallilla profiloidutaan myönteisellä tavalla vastuulliseksi matkailukohteeksi. • Yhteisen kompensaatiomallin kautta voidaan ohjata resursseja konkreettisesti paikalli- sen luonnon hyväksi. Yritysten ilmastotyön edistymisessä rekisterinpitäjä voi antaa yrityksille neuvoja, miten edetä kussa-kin vaiheessa sekä ohjata sopivien työkalujen ja asiantuntijoiden pariin työn edistä- miseksi. 8.5. Jatkotoimenpiteet Tässä raportissa tarkasteltiin vain metsiin perustuvia kompensaatiotapojen vaihtoehtoja. Las- kelmien perusteella havaittiin, että Koillismaan metsillä on potentiaalia vahvistaa hiilinieluja matkailun tarpeita ajatellen. Toimenpiteiden, kuten suojelun tai kiertoajan pidentämisen, kus- tannukset olivat suhteellisen edullisia. Laskelmien perusteella hiilinielun vahvistaminen oli mahdollista toteuttaa keskimäärin 20–22 €/tonni CO2e hintaan verrattuna hiilidioksidiekviva- lenttitonnin nykyisiin markkinahintoihin (Vuoden 2022 päästökaupan hintojen keskiarvo oli 80,10 €/tn CO2 (Energiavirasto)). Tämä viittaa siihen, että taloudellisesti toimintamalli voisi tar- jota liiketoimintamahdollisuuksia hiilikompensaation harjoittamiseen ottaen huomioon myös transaktiokustannukset. Maisemallisesti arvokkaiden uudistushakkuvaiheessa olevien metsien suojelulla 30 vuoden ajan voitaisiin sitoa vuosittain merkittävä osa, noin 70 %, Koillismaan alueen matkailupääs- töistä (nykytaso, jossa ei huomioida yritysten tekemiä päästövähennyksiä tai muita kompen- saatiotoimia). Myös kiertoajan pidentämisen osassa Koillismaan metsien hoitoa kompensaa- tiokaupan rahoituksen avulla voisi kattaa suuren osan tarvittavista hiilikompensaatioista. Näi- den lisäksi turvemaiden tuhkalannoitusta (liite 3) voidaan pitää yleisesti potentiaalisena hiili- kompensaatiovaihtoehtona alueella, jos sen hyvän kompensaatiotavan kriteerit saadaan var- mistettua. Suomessa myös suoalueilla on merkittävää päästövähennyspotentiaalia ennallista- misen kautta, mitä olisi hyvä tutkia ja testata jatkossa. Hankkeessa luotu Arviointikehikko ja alueellinen hiilikompensaatiomalli perustuvat tieteelli- sesti tutkittuun tietoon ja niitä voidaan pitää luotettavina työkaluina arvioimaan kuinka hyvit- tää matkailun hiilipäästöjä samalla kun alueellisesti arvokkaita maisemia turvataan. Vapaaeh- toiseen hiilikompensaatioon liittyvät kansainväliset ja kansalliset hyvät käytännöt, ohjeet ja sääntely muotoutuvat nopeasti kehittyvän toimialan rinnalla. Sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla on odotettavissa uusia ohjeistuksia hiilikompensaatioalalle. Mainittakoon vielä, että tuoreessa Valtioneuvoston oppaassa (Laine ym. 2023) suositellaan käytettäväksi termiä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 72 ”ilmastoteko” kompensaation sijasta. Organisaatioiden ja kuluttajien/matkailijoiden, jotka ha- luavat omalta osaltaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään, kannattaakin seurata alan ke- hitystä ja lainsäädäntöä tarkasti ja edistää toimintaansa sen mukaisesti. MAHIS-hankkeen tu- losten perusteella on selvää, että selkeään ja läpinäkyvään viestintään kompensaatiotoimin- nan vaikutuksista kaikille osapuolille on panostettava riittävästi. Asian tulee olla ymmärrettävä ja konkreettinen, samalla kun paikallisuutta ja paikallisia hyötyjä korostetaan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 73 Viitteet Aapala, K., Tyrväinen, L., Reinikainen, M., Lehtoranta, V., Usva, K., Ojala, O. & Vihervaara, P. 2017. Uusia keinoja vetovoimaisen luonnon turvaamiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 83/2017. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. ISBN 978- 952-287-493-1 Ahonen, H.-M., Berninger, K., Keßler, J., Möllersten, K., Spalding-Fecher, R. & Tynkkynen, O. 2022. Harnessing voluntary carbon markets for climate ambition: An action plan for Nordic cooperation. TemaNord 2022:563. Nordic Council of Ministers. DOI: 10.6027/- temanord2022-563 Allen, M., Axelsson, K., Caldecott, B., Hale, T., Hepburn, C., Hickey, C., Mitchell-Larson, E., Malhi, Y., Otto, F., Seddon, N. & Smith, S. 2020. The Oxford Principles for Net Zero Aligned Carbon Offsetting. University of Oxford. Babakhani, N., Ritchie, B.W. & Dolnicar, S. 2017. Improving carbon offsetting appeals in online airplane ticket purchasing: testing new messages, and using new test methods. Journal of Sustainable Tourism 25(7): 955–969. DOI: 10.1080/09669582.2016.1257013 Baranzini, A., Borzykowski, N. & Carattini, S. 2018. Carbon offsets out of the woods? Accepta- bility of domestic vs. international reforestation programmes in the lab. Journal of Fo- rest Economics 32(1): 1–12. DOI: 10.1016/j.jfe.2018.02.004 Barua, S.K., Lintunen, J., Uusivuori, J. & Kuuluvainen J. 2014. On the economics of tropical de- forestation: Carbon credit markets and national policies. Forest Policy and Economics 47: 36–45. DOI: 10.1016/j.forpol.2013.07.001 Baumber, A., Merson, J. & Lockhart Smith, C. 2021. Promoting Low-Carbon Tourism through Adaptive Regional Certification. Climate 9(1): 15. DOI: 10.3390/cli9010015 Becken, S. 2004. How Tourists and Tourism Experts Perceive Climate Change and Carbon-off- setting Schemes. Journal of Sustainable Tourism 12(4): 332–345. DOI: 10.1080/09669- 580408667241 Becken, S. 2019. Decarbonising tourism: mission impossible? Tourism Recreation Research 44: 1–15. DOI: 10.1080/02508281.2019.1598042 Becken, S. & Higham, J. 2021. The carbon footprint of Auckland tourism. Auckland Unlimited Report: Auckland. Viitattu: 22.3.2022. https://knowledgeauckland.org.nz/publica- tions/the-carbon-footprint-of-auckland-tourism/ Becken S. & Mackey, B. 2017. What role for offsetting aviation greenhouse gas emissions in a deep-cut carbon world? Journal of Air Transport Management 63: 71–83. DOI: 10.1016/j.jairtraman.2017.05.009 Becken, S. & Patterson, M. 2006. Measuring National Carbon Dioxide Emissions from Tourism as a Key Step Towards Achieving Sustainable Tourism. Journal of Sustainable Tourism 14(4): 323–338. DOI: 10.2167/jost547.0 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 74 Broekhoff, D., Gillenwater, M., Colbert-Sangree, T. & Cage, P. 2019. Securing Climate Benefit: A Guide to Using Carbon Offsets. Stockholm Environment Institute & Greenhouse Gas Management Institute. Viitattu: 22.3.2022. http://www.offsetguide.org/pdf-download/ Bösch, M., Elsasser, P., Franz, K., Lorenz, M., Moning, C., Olschewski, R., Rödl, A., Schneider, H., Schröppel, B. & Weller, P. 2018. Forest ecosystem services in rural areas of Germany: Insights from the national TEEB study. Ecosystem Services 31, Part A: 77-83. DOI: 10.1016/j.ecoser.2018.03.014. Choi, A., Gössling, S. & Richie, B. W. 2018. Flying with climate liability? Economic valuation of voluntary carbon offsets using forced choices. Transportation Research Part D: Transport and Environment 62: 225-235. DOI: 10.1016/j.trd.2018.02.018 Choi, A. S., Ritchie, B. W., & Fielding, K. S. 2016. A Mediation Model of Air Travelers’ Voluntary Climate Action. Journal of Travel Research 55(6): 709–723. DOI: 10.1177/00472875155- 81377 Dawson, J., Stewart, E.J., Lemelin, H. & Scott, D. 2010. The carbon cost of polar bear viewing tourism in Churchill, Canada. Journal of Sustainable Tourism 18(3): 319–336. DOI: 10.1080/09669580903215147 Demeter, C., Lin, P., Sun, Y. & Dolnicar, S. 2021. Assessing the carbon footprint of tourism businesses using environmentally extended input-output analysis. Journal of Sustaina- ble Tourism 30(1): 128–144. DOI: 10.1080/09669582.2021.1924181 Downie, J. & Stubbs, W. 2013. Evaluation of Australian companies’ scope 3 greenhouse gas emissions assessments. Journal of Cleaner Production 56: 1516–163. DOI: 10.1016- /j.jclepro.2011.09.010 Dwyer, L., Forsyth, P., Spurr, R. & Hoque, S. 2010. Estimating the carbon footprint of Austral- ian tourism. Journal of Sustainable Tourism 18(3): 355-376. DOI: 10.1080/096695809- 03513061 Eijgelaar, E. 2011. Voluntary carbon offsets a solution for reducing tourism emissions? Assess- ment of communication aspects and mitigation potential. European Journal of Transport and Infrastructure Research 11(3). DOI: 10.18757/ejtir.2011.11.3.2933 Energiavirasto. 2022. Päästökaupan huutokauppatulot 511 miljoonaa euroa. Energiavirasto. Viitattu: 31.12.2022. https://energiavirasto.fi/-/paastokaupan-huutokauppatulot-511- miljoonaa-euroa Eurostat. n.d. Number of trips by mode of transport. Viitattu: 21.10.2022. http://appsso.euros- tat.ec.europa.eu/nui/submitViewTableAction.do Felton, A., Ranius, T., Roberge, J.M., Öhman, K., Lämnaas, T., Hynynen, J., Juutinen, A., Mönk- könen, M., Nilsson, U., Lundmark, T. & Nordin, A. 2017. Projecting biodiversity and wood production in future forest landscapes: 15 key modeling considerations. Journal of Environmental Management 197: 404–414. DOI: 10.1016/j.jenvman.2017.04.001 Filimonau, V., Dickinson, J., Robbins, D. & Huijbregts, M.A.J. 2011. Reviewing the carbon foot- print analysis of hotels: Life Cycle Energy Analysis (LCEA) as a holistic method for Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 75 carbon impact appraisal of tourist accommodation. Journal of Cleaner Production 19(17–18): 1917–1930. DOI: 10.1016/j.jclepro.2011.07.002 Filimonau, V., Dickinson, J., Robbins, D. & Reddy, M.V. 2013 The role of ‘indirect’ greenhouse gas emissions in tourism: Assessing the hidden carbon impacts from a holiday pack- age tour. Transportation Research Part A 54: 78–91. DOI: 10.1016/j.tra.2013.07.002 Finnwatch. 2021. Anekauppaa vai ilmastotekoja? Vapaaehtoisen päästökompensaation ky- syntä, tarjonta ja laatu Suomessa. Viitattu: 22.3.2022. https://finnwatch.org/fi/julka- isut/anekauppaa-vai-ilmastotekoja Forest Trends’ Ecosystem Marketplace. 2019. Financing Emission Reductions for the Future: State of Voluntary Carbon Markets 2019. Forest Trends. Washington DC. 9 s. Griffiths, V.F., Bull, J.W., Baker, J. & Milner-Gulland, E.J. 2018. No net loss for people and biodi- versity. Conservation Biology 33: 76–87. DOI: 10.1111/cobi.13184 Gundersen, V.S. & Frivold, L.H. 2008. Public preferences for forest structures: A review of quantitative surveys from Finland, Norway and Sweden. Urban Forestry & Urban Greening 7(4): 241-258. DOI: 10.1016/j.ufug.2008.05.001 Gössling, S. 2009. Carbon neutral destinations: a conceptual analysis. Journal of Sustainable Tourism 17(1): 17–37. DOI: 10.1080/09669580802276018 Gössling, S. & Schumacher, K.P. 2010. Implementing carbon neutral destination policies: is- sues from the Seychelles. Journal of Sustainable Tourism 18(3): 377–391. DOI: 10.1080/09669580903147944 Gössling, S. 2013. National emissions from tourism: An overlooked policy challenge? Energy Policy 59: 433–443. DOI: 10.1016/j.enpol.2013.03.058 Heintzman. P. 2021. The potential for voluntary carbon offset programs in the Canadian snow-based outdoor recreation industry. Journal of Outdoor Recreation and Tourism 36: 100422. DOI: 10.1016/j.jort.2021.100422. Herr, D., Blum, J., Himes-Cornell, A. & Sutton-Grier, A. 2019. An analysis of the potential posi- tive and negative livelihood impacts of coastal carbon offset projects. Journal of Envi- ronmental Management 235: 463-479. DOI: 10.1016/j.jenvman.2019.01.067 Horne, P. 2006. Forest owners' acceptance of incentive based policy instruments in forest bio- diversity conservation—a choice experiment based approach. Silva Fennica 40(1): 169– 178. DOI: 10.14214/sf.359 Häyrinen, L., Mattila, O., Berghäll, S., Närhi, M. & Toppinen, A., 2017. Exploring the future use of forests: perceptions from non-industrial private forest owners in Finland. Scandina- vian Journal of Forest Research 32: 327-337. DOI: 1080/02827581.2016.1227472 IPCC. 2014. Climate Change 2014: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [R.K. Pachauri & L.A. Meyer (toim.)]. IPCC. Geneva. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 76 IPCC. 2022. Summary for Policymakers. [H.-O. Pörtner, D.C. Roberts, E.S. Poloczanska, K. Mintenbeck, M. Tignor, A. Alegría, M. Craig, S. Langsdorf, S. Löschke, V. Möller, A. Okem (eds.)]. Teoksessa: Climate Change 2022: Impacts, Adaptation and Vulnerability. Contribution of Working Group II to the Sixth Assessment Report of the Intergovern- mental Panel on Climate Change [H.-O. Pörtner, D.C. Roberts, M. Tignor, E.S. Poloczan- ska, K. Mintenbeck, A. Alegría, M. Craig, S. Langsdorf, S. Löschke, V. Möller, A. Okem, B. Rama (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge & New York. s. 3–33, DOI: 10.1017/9781009325844.001. Jacobsen, J.B., Bartczak, A. & Giergiczny, M. 2014. Forests and biodiversity externalities. Teo- ksessa: Thorsen, J.B., Mavsar, R., Tyrväinen, L., Prokofieva, I. & Stenger, A. (eds.). The provision of forest ecosystem services: Quantifying and valuing non-marketed ecosys- tem services. What Science Can Tell Us 5, vol 1. European Forest Institute. s. 37–41. ISBN 978-952-5980-13-4 Juutinen, A., Ahtikoski, A., Lehtonen, M., Mäkipää, R. & Ollikainen, M. 2018. The impact of a short-term carbon payment scheme on forest management. Forest Policy and Eco- nomics 90: 115–127. DOI: 10.1016/j.forpol.2018.02.005 Jäntti, M. & Korkala, H. 2021. Ratkaisun juurella. Yle Uutiset 29.5.2021. Viitattu: 31.12.2022. Saatavissa internetistä: https://yle.fi/uutiset/3-11947671 Karppinen, H, Hänninen, H. & Horne, P. 2020. Suomalainen metsänomistaja 2020. Luonnon- vara- ja biotalouden tutkimus 30/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 73 s. ISBN 978- 952-326-961-3 Karppinen, H. & Korhonen, M., 2013. Do forest owners share the public's values? An applica- tion of Schwartz's value theory. Silva Fennica 47(1): 1–16. DOI: 10.14214/sf.894 Kauppila, P. 2019. Matkailun aluetaloudellisten vaikutusten seurantamalli: Kalajoki, Kuusamo, Oulu, Pudasjärvi ja Vaala. Kajaanin ammattikorkeakoulun julkaisusarja B. Kajaanin am- mattikorkeakoulu. Kajaani. ISBN 978-952-7219-37-9 Koivula, E. & Siiskonen, T. 2016. Kohti vähähiilistä matkailua Etelä-Savossa. A Tutkimuksia ja raportteja 107. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Mikkeli. 133 s. ISBN 978-951-588-559-3 Konu, H. & Tyrväinen, L. 2020. Matkakohteen luontoympäristön vetovoimaisuuden ylläpitämi- nen maisema- ja virkistysarvokaupan avulla. Matkailututkimus 16(2): 40–44. DOI: 10.33351/mt.97572 Kosenius, A.-M. & Juutinen, A., Tyrväinen 2020. State-owned commercial forests and firm fea- tures in nature-based tourism business performance. Silva Fennica, https://doi.org/- 10.14214/sf.10051 Kärkkäinen, L., Haakana, M., Heikkinen, J., Helin, J., Hirvelä, H., Jauhiainen, L., Laturi, J., Lehto- nen, H., Lintunen, J., Niskanen, O., Ollila, P., Peltonen-Sainio, P., Regina, K., Salminen, O., Tuomainen, T., Uusivuori, J., Wall, A. & Packalen, T. 2019. Maankäyttösektorin toi- mien mahdollisuudet ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 67/2018. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. ISBN 978- 952-287-618-8 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 77 Lahtinen, M. & Tuominen, R. 2019. Matkailun alueellinen hiilijalanjälki. Teoksessa: E. Koivula & R. Tuominen (toim.) Etelä-Savon matkailun hiilijalanjälki – kohti vastuullista matkailua. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Mikkeli. s. 33–45. ISBN 978-951-588-559-3 Laine, A., Ahonen, H.-M., Pakkala, A., Laininen, J., Kulovesi, K., & Mäntylä, I. 2023. Opas vapaa- ehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin: Vapaaehtoisten ilmastotekojen edistä- minen ilmastoyksiköillä. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:3. Valtioneuvosto. Helsinki. ISBN 978-952-383-815-4 Laine, A., Auer, J., Halonen, M., Horne, P., Karikallio, H., Kilpinen, S., Korhonen, O., Airaksinen, J., Valonen, M. & Saario, M. 2021. Esiselvitys maankäyttösektorin hiilikompensaa- tiohankkeista. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 31.12.2022. Saatavilla interne- tistä: https://mmm.fi/-/esiselvitys-maankayttosektorin-hiilikompensaatiohankkeista Laininen, J., Ahonen, H., Laine, A. & Kulovesi, K. 2022. Selvitys: Vapaaehtoisiin päästökompen- saatioihin liittyvät erityiskysymykset. Ympäristöministeriö. Viitattu 31.12.2022. https://valtioneuvosto.fi/-/1410903/selvitys-vapaaehtoisten-paastokompensaatioiden- kaksoislaskentaa-voidaan-valttaa-eri-tavoin- Lau, W.W.Y. 2013. Beyond carbon: Conceptualizing payments for ecosystem services in blue forests on carbon and other marine and coastal ecosystem services. Ocean & Coastal Management 83: 5–14. DOI: 10.1016/j.ocecoaman.2012.03.011 Lehtonen, A., Aro, L., Haakana, M., Haikarainen, S., Heikkinen, J., Huuskonen, S., Härkönen, K., Hökkä, H., Kekkonen, H., Koskela, T., Lehtonen, H., Luoranen, J., Mutanen, A., Nieminen, M., Ollila, P., Palosuo, T., Pohjanmies, T., Repo, A., Rikkonen, P., Räty, M., Saarnio, S., Smolander, A., Soinne, H., Tolvanen, A., Tuomainen, T., Uotila, K., Viitala, E., Virkajärvi, P., Wall, A. & Mäkipää, R. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio pääs- tövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2021. Luon- nonvarakeskus. Helsinki. 121 s. ISBN 978-952-380-152-3 Lenzen, M., Sun, Y., Faturay, F., Ting Y., Geschke, A., & Malik, A. 2018. The carbon footprint of global tourism. Nature Climate Change 8: 522–528. DOI: 10.1038/s41558-018-0141-x Lin, B., Macfadyen, S., Renwick, A., Cunningham, S. & Schellhorn, N. 2013. Maximizing the En- viron-mental Benefits of Carbon Farming through Ecosystem Service Delivery. BioSci- ence 63(10): 793–803. DOI: 10.1525/bio.2013.63.10.6 Lindhjem, H. & Mitani, Y., 2012. Forest owners’ willingness to accept compensation for volun- tary conservation: A contingent valuation approach. Journal of Forest Economics 18(42): 290–302, DOI: 10.1016/j.jfe.2012.06.004. Lu, J., & Shon, Z.Y. 2012. Exploring airline passengers’ willingness-to-pay for carbon offsets. Transportation Research Part D: Transport and Environment 17(2): 124–128. DOI: 10.1016/j.trd.2011.10.002 Luo, F., Moyle, B.D., Moyle, C.J., Zhong, Y. & Shi, S. 2020. Drivers of carbon emissions in China’s tourism industry. Journal of Sustainable Tourism 28(5): 747–770. DOI: 10.1080/09669582.2019.1705315 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 78 MacKerron, G.J., Egerton, C., Gaskell, C., Parpia, A., & Mourato, S. 2009. Willingness-to-pay for carbon offset certification and co-benefits among (high-)flying young adults in the UK. Energy Policy 37(4): 1372–1381. DOI: 10.1016/j.enpol.2008.11.023 Matthews H.S, Hendrickson C.T. & Weber C.L. 2008. The Importance of Carbon Footprint Esti- mation Boundaries. Environmental Science & Technology 42(16): 5839–5842. DOI: 10.1021/es703112w McLennan, C.J., Becken, S., Battye, R., & So, K.F. 2014. Voluntary carbon offsetting: Who does it? Tourism Management 45: 194–198. DOI: 10.1016/j.tourman.2014.04.009 Miina, J., Hotanen, J. & Salo, K. 2009. Modelling the abundance and temporal variation in the production of bilberry (Vaccinium myrtillus L.) in Finnish mineral soil forests. Silva Fen- nica 43(4): 577–593. DOI: 10.14214/sf.181 Moilanen. A. & Kotiaho. J. 2017. Ekologisen kompensaation määrittämisen tärkeät operatiivi- set päätökset. Suomen ympäristö 5/2017. Ympäristöministeriö. Helsinki. ISBN 978- 952-11-4754-8 Morgan, E., Buckwell, A., Guidi, C., Garcia, B., Rimmer, L., Cadman, T. & Mackey, B. 2022. Cap- turing multiple forest ecosystem services for just benefit sharing: The Basket of Bene- fits Approach. Ecosystem Services 55: 101421. DOI: 10.1016/j.ecoser.2022.101421 Munday, M., Turner, K. & Jones, C. 2013. Accounting for the carbon associated with regional tourism consumption. Tourism Management 36: 35–44. DOI: 10.1016/j.tour- man.2012.11.005 Mäntymaa, E., Juutinen, A., Mönkkönen, M. & Svento, R. 2009. Participation and compensa- tion claims in voluntary forest conservation: A case of privately owned forests in Fin- land. Forest Policy and Economics 11: 498–507. DOI: 10.1016/j.forpol.2009.05.007 Mäntymaa, E., Juutinen, A., Tyrväinen, L. & Kurttila, M. 2018. Participation and compensation claims in voluntary forest landscape conservation: The case of the Ruka-Kuusamo tourism area, Finland. Journal of Forest Economics 33: 14–24. DOI: 10.1016/j.jfe.2018.09.003. Mäntymaa, E., Tyrväinen, L., Juutinen, A. & Kurttila, M. 2021. Importance of forest landscape quality for companies operating in nature-based tourism areas. Land Use Policy 107: 104095. DOI: 10.1016/j.landusepol.2019.104095 Niemistö, J., Seppälä, J., Karvonen, J. & Soimakallio, S. 2021. Päästökompensaatiot ilmaston- muutoksen hillinnän keinona Suomessa – nyt ja tulevaisuudessa. Selvitys vapaaehtoi- sen päästökompensaation käytön nykytilanteesta ja odotuksista eri toimijoiden ilmas- tonmuutoksen hillintätyössä. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:12. Ympäristöminis- teriö. Helsinki. ISBN 978-952-361-233-4 Nisbet, E.K. & Zelenski, J.M. 2013. The NR-6: A new brief measure of nature relatedness. Fron- tiers in Psychology 4: 813. DOI: 10.3389/fpsyg.2013.00813 Nissinen, A. & Savolainen, H. 2019. Julkisten hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen hiilija- lanjälki ja luonnonvarojen käyttö. ENVIMAT-mallinnuksen tuloksia. Suomen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 79 ympäristökeskuksen raportteja 15/2019. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. ISBN 978- 952-11-5017-3 Paloneva, M. & Takamäki, S. 2020. Yhteenveto toimialojen vähähiilisyystiekartoista. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:52. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki. ISBN 978- 952-327-525-6 Paris Agreement. 2015. Viitattu 31.12.2022. https://unfccc.int/sites/default/files/english_pa- ris_agreement.pdf Peterson St-Laurent, G., Hagerman, S. & Hoberg, G. 2017. Barriers to the development of for- est carbon offsetting: Insights from British Columbia, Canada. Journal of Environmen- tal Management 203: 208–217. DOI: 10.1016/j.jenvman.2017.07.051 Reed, M.S., Allen, K., Attlee, A., Dougill, A.J., Evans, K.L., Kenter, J.O., Hoy, J., McNab, D., Stead, S.M., Twyman, C., Scott, A.S., Smyth, M.A., Stringer, L.C. & Whittingham, M.J. 2017. A place-based approach to payments for ecosystem services. Global Environmental Change 43: 92-106. DOI: 10.1016/j.gloenvcha.2016.12.009 Rico, A., Martínez-Blanco, J., Montlleó, M., Rodríguez, G. Tavares, N., Arias, A. & Oliver-Solà, J. 2019. Carbon footprint of tourism in Barcelona. Tourism Management 70: 491–504. DOI: 10.1016/j.tourman.2018.09.012 Ritchie, B.W., Kemperman, A. & Dolnicar, S. 2021. Which types of product attributes lead to aviation voluntary carbon offsetting among air passengers? Tourism Management 85: 104276. DOI: 10.1016/j.tourman.2020.104276. Roberge, J., Öhman, K., Lämås, T., Felton, A., Ranius, T., Lundmark, T. & Nordin, A. 2018. Modi- fied forest rotation lengths: Long-term effects on landscape-scale habitat availability for specialized species. Journal of Environmental Management 210: 1–9. DOI: 10.1016/j.jenvman.2017.12.022 Schwirplies, C., Dütschke, E., Schleich, J. & Ziegler, A. 2019. The willingness to offset CO2 emis- sions from traveling: Findings from discrete choice experiments with different fram- ings. Ecological Economics 165: 106384. DOI: 10.1016/j.ecolecon.2019.106384. Scott, D. & Gössling, S. 2022. From Djerba to Glasgow: have declarations on tourism and cli- mate change brought us any closer to meaningful climate action? Journal of Sustaina- ble Tourism, 30(1): 199–222. DOI: 10.1080/09669582.2021.2009488 Sharp, H., Grundius, J. & Heinonen, J. 2016. Carbon footprint of inbound tourism to Iceland: a consumption-based life-cycle assessment including direct and indirect emissions. Sus- tainability 8: 1147. DOI: 10.3390/su8111147 Silvennoinen, H., 2017. Metsämaiseman kauneus ja metsänhoidon vaikutus koettuun maise- maan metsikkötasolla. Dissertationes Forestales 2017. DOI: 10.14214/df.242 Simkin, J., Ojala, A., & Tyrväinen, L. 2020. Restorative effects of mature and young commercial forests, pristine old-growth forest and urban recreation forest - a field experiment. Ur- ban Forestry & Urban Greening 48: 126567. DOI: 10.1016/j.ufug.2019.126567 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 80 Simkin, J. Ojala. A & Tyrvainen. L 2021. The Perceived Restorativeness of Differently Managed Forests and Its Association with Forest Qualities and Individual Variables: A Field Ex- periment. International Journal of Environmental Research and Public Health 18(2): 422. DOI: 10.3390/ijerph18020422 Simpson, M.C., Gössling, S., Scott, D., Hall, C.M. & Gladin, E. 2008. Climate change adaptation and mitigation in the tourism sector: Frameworks, tools and practices. UNEP, Univer- sity of Oxford, UNWTO, WMO. Paris. Soimakallio, S., Häkkinen, T. & Seppälä, J. 2021. Puutuotteet hiilivarastona ja uusiutumatto- mien materiaalien korvaajina: Puurakentamisen lisäämisen vaikutukset kasvihuonekaa- sutaseisiin Suomessa vuoteen 2035 mennessä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 45/2021. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. ISBN 978-952-1 Sonter, L. Gordon, A., Archibald, C., Simmonds, J.S., Ward, M., Metzger, J.P., Rhoder, J.R. & Maron, M. 2020. Offsetting impacts of development on biodiversity and ecosystem services. Ambio 49: 892–902. DOI: 10.1007/s13280-019-01245-3 Sun, Y., Cadarso, M.A. & Driml, S. 2020. Tourism carbon footprint inventories: A review of the environmentally extended input-output approach. Annals of Tourism Research 82: 102928. DOI: 10.1016/j.annals.2020.102928 TAK. 2013. Venäläisten matkailu – Yhteenveto matkailututkimuksista. Viitattu 19.10.2022. https://posintra.fi/wp-content/uploads/2018/01/Ven%C3%A4l%C3%A4isten-matkailu- yhteenvetoraportti.pdf Tervo-Kankare, K. 2017. Kestävä matkailu. Teoksessa: Edelheim, J. & Ilola, H. (toim.). Matkailu- tutkimuksen avainkäsitteet. Lapland University Press. Rovaniemi. s. 235–240. Tervo-Kankare, K., Kaján, E. & Saarinen, J. 2018. Costs and benefits of environmental change: tourism industry's responses in Arctic Finland. Tourism Geographies 20(2): 202-223. DOI: 10.1080/14616688.2017.1375973. Thorsen, B.J., Mavsar, R., Tyrväinen, L., Prokofieva, I. & Stenger, A. (toim.) 2014. The Provision of Forest Ecosystem Services: Assessing cost of provision and designing economic in- struments for ecosystem services. What Science Can Tell Us 5, vol 2. European Forest Institute. 588 s. ISBN 978-952-5980-14-1 Tilastokeskus. 2021. Liitetaulukko 11. Kotimaan vapaa-ajanmatkat matkaryhmittäin kulkuväli- neen mukaan vuonna 2020. Viitattu 19.10.2022. https://www.stat.fi/til/smat/2020/- smat_2020_2021-03-30_tau_013_fi.html Tilastokeskus. 2022. Kotimaan päivämatkat kohdemaakunnittain, 2018 ja 2021. Viitattu 19.10.2022. https://pxweb2.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__smat/stat- fin_smat_pxt_13mn.px/ Tilastotietokanta Rudolf. 2022a. Vuosittaiset yöpymiset ja saapuneet asuinmaittain, 1995- 2022. Viitattu 19.10.2022. http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/Vi- sitFinland__Majoitustilastot/visitfinland_matk_pxt_116t.px/ Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 81 Tilastotietokanta Rudolf. 2022b. Matkailijoiden kulutus Suomessa. Viitattu 19.10.2022. http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/VisitFinland__Alueellinen_mat- kailutilinpito/040_amtp_tau_104.px/ Torabi, N. & Bekessy, S.A. 2015. Bundling and stacking in bio-sequestration schemes: Oppor- tunities and risks identified by Australian stakeholders. Ecosystem services 15: 84–92. DOI: 10.1016/j.ecoser.2015.08.001 Torres, A.B., MacMillan, D.C., Skutsch, M. & Lovett, J.C. 2015. Reprint of ‘Yes-in-my-backyard’: Spatial differences in the valuation of forest services and local co-benefits for carbon- markets in México. Ecological Economics 117: 283–294. DOI: 10.1016/j.ecolecon.- 2015.03.021 Tuominen, R. & Poutamo, S. 2019. Etelä-Savon matkailun alueellinen hiilijalanjälkilaskenta. Te- oksessa: Koivula, E. & Tuominen, R. (toim.) Etelä-Savon matkailun hiilijalanjälki – Kohti vastuullista matkailua. s. 48–79. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Mikkeli. ISBN 978-952-344-169-9 Tyrväinen, L. 2014. Forests and recreational services. Teoksessa: Thorsen, J.B., Mavsar, R., Tyrväinen, L., Prokofieva, I. & Stenger, A. (toim.). The provision of forest ecosystem ser- vices: Quantifying and valuing non-marketed ecosystem services. What Science Can Tell Us 5, vol 1. European Forest Institute. ISBN 978-952-5980-13-4 Tyrväinen, L., Mäntymaa, E. & Ovaskainen, V. 2014a. Demand for enhanced forest amenities in private lands: The case of the Ruka-Kuusamo tourism area, Finland. Forest Policy and Economics 47: 4–13. DOI: 10.1016/j.forpol.2013.05.007 Tyrväinen, L., Mäntymaa, E. ja Ovaskainen, V. 2014b. Maisema-arvokauppa luontomatkailun kehittämismahdollisuutena. Teoksessa: Tyrväinen, L., Sievänen, T., Tuulentie & Kurttila, M. (toim.). Hyvinvointia Metsästä. Suomen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. Kirjokansi 90. s. 175–184. ISBN 978-952-222-587-0 Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., & Hallikainen, V. 2017. Effect of the season and forest man- agement on the quality of the tourism environment: Case from Finnish Lapland. Scan- dinavian Journal of Forest Research 32(4): 349–359. DOI: 10.1080/02827581.2016.1241892 Tyrväinen, L., Mäntymaa, E., Juutinen, A., Kurttila, M., Ovaskainen, V. 2020. Private landowners’ preferences for trading forest landscape and recreational values: A choice experiment application in Kuusamo, Finland. Land Use Policy 107: 104478. DOI: 10.1016/j.landuse- pol.2020.104478 Visitory. n.d. Kuusamo: Majoitustilastot ja Matkailutilastot. Viitattu 19.10.2022. https://visi- tory.io/fi/kuusamo/2021-01/2021-12/ VTT. 2009. Suomen reitti- ja lomalentojen keskimääräinen päästö ja energiankulutus henkilö- kilometriä kohden vuonna 2008. Päivitetty 7.5.2009. Viitattu 19.10.2022. http://li- pasto.vtt.fi/ Wang S., Hu, Y., He, H. & Wang, G. 2017. Progress and Prospects for Tourism Footprint Re- search. Sustainability 9(10): 1847. DOI: 10.3390/su9101847 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 82 Wiedmann, T. & Minx, J. 2008. A Definition of 'Carbon Footprint. In: Pertsova, C.C. (ed.). Eco- logical Economics Research Trends. Nova Science Publishers. Hauppauge NY. s. 1-11 Winkel, G., Lovrić, M., Muys, B., Katila,P., Lundhede, T., Pecurul, M., Pettenella, D., Pipart, P., Plieninger, T., Prokofieva, I., Parrac, C., Pülzl, H., Roitsch, R.,Roux, J.-L., Jellesmark Thor- sen, B.,Tyrväinen, L., Torralba, M., Vacik, H.,Weiss, G. & Wunder, S. 2022. Governing Eu- rope's forests for multiple ecosystem services: Opportunities, challenges, and policy options. Forest Policy and Economics 145: 102849. DOI: 10.1016/j.forpol.2022.102849 WRI & WBCSD. 2004. Greenhouse Gas Protocol. A Corporate Accounting and Reporting Standard - Revised Edition. WRI & WBCSD. 2011. Greenhouse Gas Protocol. Corporate Value Chain (Scope 3) Accounting and Reporting Standard. WWF. 2019. Discussion Paper - Overcoming Barriers for Corporate Scope 3 Action in the Sup- ply Chain. WWF Deutschland. Berliini. Viitattu 19.10.2022. https://www.sustainable.de/- wp-content/uploads/2019/12/WWF-Overcoming-barriers-for-corporate-scope-3.pdf Zeppel, H. & Beaumont, N. 2013. Assessing motivations for carbon offsetting by environmen- tally certified tourism enterprises. An International Journal of Tourism and Hospitality Research 24(3): 297-318. DOI: 10.1080/13032917.2012.759982 Zhang, J. & Zhang, Y. 2020. Assessing the low-carbon tourism in the tourism-based urban destinations. Journal of Cleaner Production 276: 124303. DOI: 10.1016/j.jclepro.2020.124303 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 83 Liitteet Liite 1. Koillismaan matkailun alueellinen hiilijalanjälkilaskenta Koillismaan matkailun alueellisen hiilijalanjäljen arviointi suoritettiin Tuominen ja Poutamo (2019) Etelä-Savon matkailun alueellisen hiilijalanjäljen laskentaa soveltaen. Laskentaan sisäl- lytettiin matkustaminen kohteeseen ja matkailupalvelujen käyttö eli majoitus, ravitsemuspal- velut, aktiviteetit ja liikkuminen kohteessa. Laskennassa keskityttiin rekisteröidyissä majoitus- palveluissa yöpyneisiin matkailijoihin eli laskennan ulkopuolelle jäivät vapaa-ajan asuntojen käyttäjät. Koillismaan osalta laskenta tehtiin kaikille kunnille erikseen matkailun kuntakohtai- sista tilastoista johtuen. Laskenta toteutettiin vuosille 2019 ja 2021. Etelä-Savon laskentaa mukaillen toteutus pyrittiin pitämään yksinkertaisena. Tarkoitus oli vain hahmottaa päästöjen mahdollista suuruusluokkaa, ei tuottaa tarkkaa laskelmaa todellisista päästöistä. Laskennassa käytettiin vain saatavilla olevia matkailun tilastoja ja jos tietoa oli saa- tavilla ainoastaan aikaisemmilta vuosilta, luvut ekstrapoloitiin vastaamaan tarkasteluvuosien lukuja. Tästäkin johtuen tulokset ovat vain arvioita, kuten monissa muissa vastaavissa laskel- missa. Huomioitavaa on, että lasketut kasvihuonekaasupäästöt on arvioitu lähinnä matkailija- määrien, kulutuslukujen ja erilaisten keskiarvojen perusteella, minkä takia laskennan tulok- sena saatava päästömäärä nousee näiden lukujen noustessa. Siksi tulokset eivät osoita alu- eella tapahtuvaa kehitystä ilmastopäästöjen pienentämiseksi. Etelä-Savon malliin päädyttiin sen suhteellisen helppouden takia. Aluksi harkittiin myös Visit Finlandin ylläpitämän Matkailun CO2-laskurin ja siellä matkailuyritysten tekemien yrityskoh- taisten laskelmien hyödyntämistä, koska nämä luvut kertoisivat vähintäänkin yrityksissä teh- dyistä ilmastotoimista. Tämä osoittautui hankalaksi ja tässä vaiheessa liian puutteelliseksi kei- noksi, joka olisi vaatinut kohtuuttoman suurta panostusta yrityksiltä. Laskurin käytön yleisty- essä ja laskentojen tarkkuuden lisääntyessä myös tätä tapaa voidaan hyödyntää tulevaisuu- dessa. Hankkeen kannalta on valitettavaa, että hiililaskennan haasteellisuutta ei osattu enna- koida riittävän hyvin hanketta suunniteltaessa, eikä siihen varattu sen takia erikseen resurs- seja. Esimerkki: Kotimaisten matkailijoiden Kuusamoon matkustuksen hiilijalanjälki vuonna 2021 (Taulukko 1) Vuonna 2021 Kuusamoon saapui 185 803 kotimaista matkailijaa (Tilastotietokanta Rudolf, 2022a), jotka yöpyivät rekisteröidyissä majoituspalveluissa. Hankkeessa tehdyn matkailijaky- selyn vastausten perusteella arvioitiin matkailijoiden matkustustapojen jakaumaa, eli sitä, millä kulkuvälineillä kotimaiset matkailijat saapuvat Koillismaalle. Kyselyyn vastanneita mat- kailijoita pyydettiin kertomaan, mitä kulkuvälineitä he käyttivät matkustaessaan Koillismaalle ja kuinka monta tuntia kulkuvälineellä matkustettiin. Aineistosta määritettiin kullekin vastaa- jalle pääasiallinen kulkuväline matkustustuntien perusteella. Kyselyn perusteella saadut kulku- välinejakaumat eivät eroa paljon Tilastokeskuksen tilastoimista pääasiallisista kulkuvälineistä kotimaan vapaa-ajanmatkoilla koko maassa (esim. Tilastokeskus 2021), joten katsottiin, että luvut pitävät kohtuullisesti paikkansa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 84 Lentämällä saapuneiden kotimaanmatkailijoiden keskimääräiseksi lentomatkaksi suuntaansa annettiin etäisyys Helsingistä eli 670 km. Muille kulkuvälineille keskimääräinen matkustusetäi- syys saatiin laskemalla keskiarvoinen ajoetäisyys kaikista Manner-Suomen maakuntakeskuk- sista. Prosessin yksinkertaistamiseksi keskiarvoisen etäisyyden laskennassa ei tehty painotusta sen mukaan, kuinka suuri osuus matkailijoista on kustakin maakunnasta. Matkailijoiden lähtö- paikoista ei ole myöskään kattavaa tilastoa, josta painotus olisi voitu laskea. Eri kulkuneuvojen päästöjen päästökertoimina käytettiin käytöstä poistuneen LIPASTO-tietokannan kertoimia tuoreempien keskiarvopäästötietojen puuttuessa. Esimerkiksi pitkillä kotimaan lennoilla pääs- töt ovat 178 g/hkm (VTT 2009, Tuominen ja Poutamo 2019 mukaan). Taulukko 1. Kotimaan matkailijoiden Kuusamoon matkustamisen hiilijalanjälki vuonna 2021. Pääasiallinen kulkuväline Pääasiallinen kulkuväline, % Ka. matkustus- matka, km Päästöker- roin, kg/hkm Hiilijalan- jälki, tn CO2e henkilöauto 88 % 559 0,089 16 269 lentokone 5 % 670 0,178 2 216 juna 5 % 559 0 0 linja-auto 2 % 559 0,041 170 muu 1 % 559 0,105 218 yht. 18 874 Esimerkki: Ulkomaisten matkailijoiden Kuusamoon matkustuksen hiilijalanjälki vuonna 2021 (Taulukot 2 ja 3) Tilastokeskuksen mukaan Kuusamoon saapui vuonna 2021 ulkomaalaisia matkailijoita yh- teensä 14 243 (Tilastotietokanta Rudolf 2022a). Visitoryn kokoamien tietojen mukaan (Visitory n.d.) vuonna 2021 Kuusamon lentokentälle saapui 11 000 ulkomaalaista matkailijaa (pl. vaih- tomatkustajat). Vaikka kaikki heistä eivät todennäköisesti jääneet Kuusamoon, vaan jatkoivat muihin alueen kohteisiin, laskettiin heidät kaikki mukaan Kuusamon hiilijalanjälkeen. Lasken- nassa oletettiin myös, että kaikki 1 025 Euroopan ulkopuolelta kaukomaista (Aasian, Afrikan, Amerikan ja Oseanian maat) saapunutta matkailijaa saapuivat lentämällä. Täten Euroopasta lentäneitä matkailijoita oli 9 975, kaukomaista lentäen saapuneita 1 025 ja muulla kulkuneu- volla kuin lentäen saapuneita 3 243 matkailijaa. Laskennan yksinkertaistamiseksi päätettiin, että kaikki Kuusamoon lentämällä saapuneet ulko- maiset matkailijat lentävät Helsingin kautta. Täten lentämällä saapuneiden päästöt laskettiin osissa: lentomatkat lähtöalueelta (kaukomaat tai Eurooppa, välimatkan keskiarvo) Helsinkiin sekä lennot Helsinki-Kuusamo-Helsinki-välillä. Laskennassa käytettiin samoja lentomatkojen keskipituuksia kuin Etelä-Savon laskennassa (ks. Tuominen ja Poutamo 2019, 53). Kuusamoon lentää nykyisin talvikaudella myös suoria charter-lentoja ainakin Euroopan kaupungeista. Suoria lentoja ei kuitenkaan voitu huomioida laskennassa, koska tarkkoja matkustajamääriä ei ollut tiedossa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 85 Taulukko 2. Lentämällä saapuneiden ulkomaisten matkailijoiden Kuusamoon matkustamisen hiilijalanjälki vuonna 2021. Lentomatka Matkailijoi- den määrä Ka. matkustus- matka, km Päästöker- roin, kg/hkm Hiilijalanjälki, tn CO2e Kaukomaista Helsinkiin 1 025 7 100 0,114 1 659 Euroopasta Helsinkiin 9 975 1 750 0,149 5 202 Kaikki Helsingistä Kuusamoon 11 000 670 0,178 2 624 yht. 9 485 Jäljelle jääneiden eurooppalaisten matkailijoiden oletettiin matkustavan joko koko matkan autolla tai lentäen ja autolla. Jakaumaa arvioitiin Eurostatin tilastojen avulla. Eurostat tilastoi, millä kulkuvälineillä EU-maiden kansalaiset matkustavat ulkomaille (Eurostat n.d.). Vuoden 2019 tilastosta tarkasteltiin erityisesti Suomen naapurimaiden ja Koillismaalla matkailijoissa eniten edustettuina olevien maiden liikkumistilastoja. Tilastojen perusteella arvioitiin, että 3 243 eurooppalaisesta matkailijasta 25 prosenttia ajoi koko matkan Kuusamoon ja 75 pro- senttia lensi Helsinkiin ja jatkoi sieltä autolla Kuusamoon. Suurin osa koko matkan autoilla tulevista saapui todennäköisesti Suomen naapurimaista (Viro, Ruotsi, Venäjä, Norja) lyhyempien ajoetäisyyksien takia. Siksi keskimääräinen matkus- tusetäisyys laskettiin naapurimaiden pääkaupungeista ja Venäjän kohdalla Pietarista, missä aikaisempien rajatutkimuksien perusteella suurin osa Venäjältä Suomeen tulevista matkaili- joista asuu (TAK 2013). Helsinkiin lentävien lentomatkan pituudeksi asetettiin Etelä-Savon las- kennassa käytetty Euroopan lentojen pituuden keskiarvo 1750 km. Taulukko 3. Muuten kuin lentämällä Kuusamoon vuonna 2021 saapuneiden eurooppalaisten hiilijalanjälki. Matkailijoiden osuus, % Matkantekotapa Ka. matkus- tusmatka, km Päästökerroin, kg/hkm Hiilijalan- jälki, tn CO2e 25 % autolla lähtöalueelta Kuusamoon 1 150 0,089 166 75 % lentäen ja autolla -yhdistelmä lentäen Helsinkiin 1750 0,149 1 268 autolla Helsingistä Kuusamoon 800 0,089 346 yht. 1 781 Pudasjärven (Syöte) laskenta tehtiin samalla tavalla kuin Kuusamon laskenta lukuun ottamatta muutamia yksityiskohtia. Syötteelle lentäen matkaavat käyttävät sekä Oulun, Rovaniemen että Kuusamon lentokenttiä, minkä takia Helsingistä lentävien lentomatkaksi asetettiin näiden kol- men lentokentän etäisyyden keskiarvo. Pudasjärveltä tai Taivalkoskelta ei ollut Kuusamon Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 86 tapaan tiedossa, kuinka suuri osa ulkomaalaisista matkailijoista saapuu lentäen. Siksi tehtiin oletus, että osuus on noin saman verran kuin Kuusamossa vuonna 2021 eli 77 % ulkomaalai- sista matkailijoista saapui Syötteelle ja Taivalkoskelle lentäen. Mikäli osa matkailijoista saapuu Pudasjärvelle tai Taivalkoskelle Kuusamon kentän kautta, lasketaan näiden matkailijoiden päästöt ikään kuin kahteen kertaan, sillä ne on sisällytetty jo Kuusamon hiilijalanjälkeen. Las- kentatapa ei siis ole aukoton tältäkään osin. Pelkästään päästöjen suuruusluokkaa arvioidessa ei tällä kuitenkaan ole suurta merkitystä. Esimerkki: Pudasjärven (Syöte) päivämatkailijoiden matkustamisen hiilijalanjälki vuonna 2021 (Taulukko 4) Laskentaan haluttiin sisällyttää arvio päivämatkailijoiden hiilijalanjäljestä. Päivämatkailijoita ovat ne matkailijat, jotka eivät yövy kohteessa, mutta eroavat päivittäisestä työ- ja asiointilii- kenteestä. Taivalkosken kohdalla sekä kotimaisten että ulkomaisten päivämatkailijoiden mää- rät tarkasteluvuosilta saatiin kunnan matkailukoordinaattorilta, mutta Kuusamon ja Pudasjär- ven kohdalla päivämatkailijoista ei ollut suoraa tietoa. Tilastokeskuksella on julkisena tietoa kotimaisista päivämatkailijoista ainoastaan maakuntatasolla (Tilastokeskus 2022), minkä takia kuntakohtaiset luvut Kuusamolle ja Pudasjärvelle arvioitiin maakunnan tason tilastoista. Maa- kuntien päivämatkailijoista oli tietoa vuosilta 2021 ja 2018. Arvio Syötteellä vuonna 2021 käyneistä kotimaisista päivämatkailijoista saatiin laskemalla en- sin Syötteelle saapuneiden (yöpyneiden) kotimaisten matkailijoiden osuus Pohjois-Pohjan- maan kotimaisista yöpyjistä. Noin 7 % Pohjois-Pohjanmaalla yöpyneistä matkailijoista saapui Syötteelle, minkä takia laskennassa oletettiin, että myös 7 % Pohjois-Pohjanmaan päivämat- kailijoista saapui Syötteelle. Näin tultiin lopputulokseen, että Syötteellä vieraili vuonna 2021 noin 177 000 kotimaista päivämatkailijaa. Luku on mahdollisesti liian korkea ollakseen toden- mukainen. Hankkeessa tehdyn matkailijakyselyn perusteella päivämatkailijat saapuvat Koillismaan koh- teisiin henkilöautolla ja linja-autolla. Matkailijakyselyn mukaan 95 % päivämatkailijoista saa- puu henkilöautolla ja loput linja-autolla. Toinen oletus oli, että päivävierailijat saapuvat lähim- mistä maakunnista ja niiden keskuksista (Oulu, Rovaniemi, Kajaani). Näin saatiin keskimääräi- nen matkan pituus 170 km. Vuoden 2019 päivämatkailijat arvioitiin vuoden 2018 maakuntati- lastostoista laskemalla vuoden 2018 lukujen perusteella kerroin, jolla arvioitiin Pohjois-Poh- janmaan vuoden 2019 päivämatkailijat. Taulukko 4. Pudasjärven (Syöte) päivämatkailijoiden hiilijalanjälki vuonna 2021. Pääasiallinen kulkuväline Pääasiallinen kulkuväline, % Ka. matkustus- matka, km Päästökerroin, kg/hkm Hiilijalanjälki, tn CO2e henkilöauto 95 % 170 km 0,089 5 079 linja-auto 5 % 170 km 0,041 123 yht. 5202 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 87 Esimerkki: Pudasjärven (Syöte) matkailupalveluiden hiilijalanjälki vuonna 2021 (Taulukko 5) Koillismaan kohteiden matkailupalveluiden hiilijalanjälki arvioitiin matkailijoiden kulutuksen perusteella. Kuusamon ja Pudasjärven kohdalla käytettiin Kauppilan (2019) seurantamallissa laskettua vuoden 2017 välitöntä matkailutuloa. Vuoden 2017 välittömästä matkailutulosta laskettiin matkailijakohtainen kulutus kullekin toimialalle, minkä perusteella voitiin laskea vuosien 2019 ja 2021 välitön matkailutulo suhteuttamalla matkailijakohtainen kulutus saapu- neiden matkailijoiden määrään. Päästökertoimet saatiin Nissisen ja Savolaisen (2019) julkai- susta. Päästökertoimille ei tehty inflaatiokorjausta. Taulukko 5. Pudasjärven (Syöte) matkailupalveluiden hiilijalanjälki vuonna 2021 Toimiala €/matkailija (laskettu v. 2017 perusteella) Arvioitu välitön matkailutulo v. 2021, € Päästöker- roin, kg CO2/€ Hiilijalan- jälki, tn CO2e Majoitus/ ravitsemus 262 16 957 002 0,35 5 935 Korjaamot/ huoltamot 120 7 779 635 0,2 1 556 Vähittäiskauppa 145 9 346 379 0,45 4 206 Liikenne 22 1 411 253 0,8 1 129 Virk./ muut palvelut 57 3 703 059 0,2 741 yht. 13 566 Tilastotietokanta Rudolf (2022b) tilastoi matkailijoiden menoja Suomessa ainoastaan maa- kuntakohtaisesti, joten Kauppilan (2019) kuntakohtaiset luvut kuvastavat todennäköisemmin paikallista tilannetta. Vertailun vuoksi matkailupalveluiden hiilijalanjälki laskettiin Kuusamon ja Pudasjärven kohdalla myös Rudolfin antamista luvuista. Kuusamon ja Pudasjärven osuudet Pohjois-Pohjanmaan matkailijoiden kulutuksesta laskettiin tarkasteluvuonna kohteeseen saa- puneiden matkailijoiden perusteella. Tuorein julkinen alueellinen matkailutilinpito on vuo- delta 2019, minkä takia vuoden 2021 kulutuslukuja varten muodostettiin jälleen matkailija- kohtaiset luvut kullekin toimialalle. Rudolfin kulutusluvut ovat hieman Kauppilan mallista joh- dettuja lukuja pienempiä. Esimerkiksi Rudolfin lukujen perusteella vuonna 2021 Pudasjärven matkailupalveluiden hiilijalanjälki oli 10 546 tn CO2e. Koillismaan matkailun kokonaispäästöt (Taulukko 6) Yhdistämällä arviot kolmen kunnan vuoden 2021 matkailun hiilijalanjäljet saadaan yhteensä 125 039 tn CO2e. Vuonna 2019 alueen matkailun hiilijalanjälki oli 115 605 tn CO2e. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 88 Taulukko 6. Koillismaan matkailun hiilijalanjälki vuonna 2021. Kohdekunta Matkailijoiden matkustaminen, tn CO2e Päivämatkaili- joiden matkus- taminen, tn CO2e Matkailupalvelut, tn CO2e Kohteen päästöt yhteensä, tn CO2e Kuusamo 30 139 19 654 43 896 93 689 Pudasjärvi (Syöte) 6 969 5 202 13 566 25 738 Taivalkoski 3 473 268 1 871 5 612 yht. 125 039 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 89 Liite 2. Tutkimushaastattelukysymykset matkailuyrityksille Tutkimushaastattelukysymykset (MAHIS) Yritys 1. Millainen matkailuyritysten rooli tällä hetkellä on ilmastonmuutoksen hillitsemisessä? 2. Millainen matkailuyritysten roolin tulisi olla matkailun ilmastonmuutoksen hillitsemisessä? 3. Onko yrityksellä joitakin tavoitteita hiilipäästöjen suhteen? Onko yrityksen hiilijalanjälkeä laskettu tai aloitettu laskemaan? Onko hiilipäästöjä ollut helppo vähentää? 4. Ovatko matkailijat olleet kiinnostuneita matkailun hiilijalanjäljestä tai yrityksen hiilijalanjäljestä? Kompensaatio Hiilikompensaatio = Hiilipäästöjen aiheuttaja maksaa siitä, että päästöjä estetään syntymästä tai niitä sidotaan muualla kuin omassa toiminnassa. 5. Onko yrityksen hiilipäästöjä jo kompensoitu? Kyllä → Millaista kompensaatiota teillä on? Mikä kompensaatiotapaa ja -palvelua käytetty? Onko tavoitteena 1) koko yrityksen hiilineutraalius, 2) joidenkin matkailutuottei- den kompensointi vai 3) että matkailija itse kompensoi omat päästönsä? Mikä on saanut lähtemään mukaan kompensointiin? Millä tavalla kompensaatio rahoitetaan? Ei → Onko päästöjen kompensointia suunniteltu/harkittu? Jos kompensointia suunniteltu: Millä tasolla olette kompensaatiota suunnitelleet? Onko tavoitteena 1) koko yrityksen hiilineutraalius, 2) joidenkin matkailutuottei- den kompensointi vai 3) että matkailija itse kompensoi omat päästönsä? Mitä kompensaatiotapoja ja -palveluita on harkittu? Miksi kompensaatiota on alettu harkitsemaan? Millä tavalla kompensaatio aiotaan rahoittaa? Jos kompensaatiota ei ole harkittu: Miksei? Mikä saisi teidät kiinnostumaan kompensaatiosta (minkä pitäisi muuttua)? 6. Liittyykö päästökompensaatioihin joitain haasteita tai ongelmia? Millaisia? Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 90 7. Onko teidän näkökulmastanne väliä sillä, missä kompensaatiotoimet tapahtuvat (paikallisesti, Suomessa, ulkomailla)? MAHIS-hankkeen hiilikompensaatiomalli MAHIS-hankkeessa koetamme kehittää mallia, joka mahdollistaisi matkailun päästöjen kompen- soimisen paikallisesti Koillismaan metsissä. Tämä tapahtuisi joko siten, että (1) metsänomistajille maksetaan korvausta siitä, että he säästävät metsänsä hakkuilta pitkän ajanjakson ajan. Vaih- toehtoisesti (2) metsiä tuhkalannoitetaan ja samalla ne säästetään hakkuilta pitkän ajanjakson ajan. Metsiin sitoutuvan hiilen määrän arviointi perustuu Luonnonvarakeskuksen tekemiin laskelmiin. Mallista on tarkoitus kehittää sellainen, että se täyttää kansainvälisesti määritetyt hyvän kom- pensaation kriteerit esim. lisäisyys, kaksoislaskennan välttäminen, pysyvyys. Tällä hetkellä suunnitteilla on useampi myyntimalli: (a) matkailuyritys kompensoi omat pääs- tönsä (b) matkailuyritys kompensoi tietyn tuotteensa päästöt ja saa käyttöönsä merkin, jota voi käyttää markkinoinnissa (c) matkailija voi itse kompensoida matkansa päästöt 8. Kumpi kompensaatiotapa (1 tai 2) kuulostaa teistä paremmalta? Miksi? 9. Mitä ajatuksia mallista herää? Minkälaisia etuja mallilla voisi olla? Onko mallista erityistä hyötyä teidän toiminnallenne? Mitä haasteita näette tässä mallissa? 10. Onko sillä merkitystä missä päin Koillismaata (esim. samassa kunnassa tai matkailualueiden lähellä) mallin kompensaatiotoiminta tapahtuu? Miksi? Kuvitelkaa, että kyseisen mallin kompensaatiota olisi mahdollistaa ostaa. 11. Mikä seuraavista kuulostaa parhaimmalta vaihtoehdolta? Miksi? 1) kompensoitte kaikki yrityksen päästöistä 2) kompensoitte osan yrityksen päästöistä tai tietyn tuotteen päästöt 3) matkailijat kompensoivat itse kaikki päästönsä 12. Kuka olisi mieluisin kauppakumppani? Miksi? 1) maanomistaja 2) kompensaatioyhtiö 3) toinen matkailuyrittäjä 4) haluatte hoitaa kaiken itse 13. Onko sillä väliä, onko toimiva kompensaatioyhtiö paikallinen, suomalainen tai kan- sainvälinen? Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 91 14. Mikä saisi teidät ostamaan mallin mukaista kompensaatiota? Osaatteko arvioida, minkä hintaista kompensaatio saisi olla? Mitä haasteita pitäisi olla ratkaistuna? 15. Miten veisit tätä mallia eteenpäin? Miten alueen toimijoita saataisiin mukaan (matkailuyritykset ja metsänomistajat)? Onko malli houkutteleva teidän asiakkaiden näkökulmasta? Miten kompensaatiomallista kannattaisi viestiä? Kiitos vastauksista! Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 92 Liite 3 Tuhkalannoitus Tuhkalannoitukseen parhaiten soveltuvia turvemaiden kasvupaikkoja ovat mänty- ja kuusival- taiset mustikka- ja puolukkaturvekankaat. Koillismaalla ne kattavat noin 70 prosenttia puun- tuotannon piirissä olevasta turvemaiden pinta-alasta. Yhteensä niitä on noin 215 000 hehtaa- ria. Kannattavimpia ja eniten kasvuaan lisääviä lannoituskohteita ovat nuoret kasvatusmetsät. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala rajoittamattoman puuntuotannon metsissä on nyt noin 117 000 hehtaaria eli noin kymmenen prosenttia koko Koillismaan metsätalouden metsien (metsämaa + kitumaa) pinta-alasta. Jos tuo alue lannoitettaisiin tulevan 10 vuoden aikana, se tarkoittaisi lähes 12 000 hehtaarin vuotuista tuhkalannoituspinta-alaa. Tuhkalannoitusta tarkastelevat metsiköiden kehityslaskelmat tehtiin kahden yleisimmän tur- vemaiden kasvupaikkatyypin, mustikka- ja puolukkaturvekankaan, metsiköille. Laskelmien läh- tökohtana olivat alueelle tyypilliset ojitetun turvemaan nuoret, tuhkalannoitukselle soveltuvat mäntyvaltaiset kasvatusmetsät. Laskelmat toteutettiin Luonnonvarakeskuksen Motti-ohjelmis- tolla. Laskelmissa tarkasteltiin runkopuun tuotosta, puuston hiilensidontaa sekä metsänkasvatuksen kannattavuutta. Laskelmissa tuotettiin kaksi vaihtoehtoista kasvatusohjelmaa, joita olivat met- sänhoitosuositusten mukainen kasvatus sekä tuhkalannoitettu metsänhoitosuositusten mu- kainen kasvatus. Metsänhoitosuositusten mukaiseen kasvatusohjelmaan kuuluivat harvennus- mallien mukaiset harvennukset, kunnostusojitukset harvennusten yhteydessä sekä uudistus- hakkuu puuston saavuttaessa päätehakkuujäreyden. Tuhkalannoitettu metsänhoitosuositus- ten mukainen kasvatusohjelma sisälsi tuhkalannoituksen kasvatusjakson alussa, harvennus- mallien mukaiset harvennukset ilman kunnostusojituksia sekä uudistushakkuun puuston saa- vuttaessa päätehakkuujäreyden. Laskelmien mukaan tuhkalannoitus ilman kunnostusojitusta lisäsi puuston vuotuista hiilensi- dontaa 17 prosenttia eli 1,0 CO2 ekvivalenttitonnia hehtaarilla mustikkaturvekankaalla ja 18 prosenttia eli 0,6 CO2 ekvivalenttitonnia hehtaarilla puolukkaturvekankaalla (Kuva 1). Koko tarkastelujakson aikana (aika nuoresta kasvatusmetsästä päätehakkuuseen, noin 70–80 v.). lannoitettu puusto sitoi mustikkaturvekankaalla 68 ja puolukkaturvekankaalla 50 CO2 ekviva- lenttitonnia enemmän hiiltä hehtaarille kuin lannoittamattoman metsikön puusto. Lisäksi kas- vatus ilman kunnostusojitusta on suotuista maaperän hiilensidonnan kannalta. Tuhkalannoi- tus vähentääkin kunnostusojituksen tarvetta, koska se lisää puuston kasvua ja siten haihdut- tavan puuston määrää. Kunnostusojitusten välttäminen on tärkeää vesiensuojelun edistämi- sen näkökulmasta. Tuhkalannoituksen vaikutus puuntuotannon kannattavuuteen laskettiin keskimääräisillä tilas- toiduilla kantohinnoilla ja metsänhoidon kustannuksilla. Nettotulojen nykyarvot laskettiin 1 ja 3 prosentin korkokannoilla. Tulosten mukaan tuhkalannoitus lisäsi nettotulojen nykyarvoa 3 prosentin laskentakorolla 500 € ha-1 (25 %) mustikkaturvekankaalla ja 65 € ha-1 (8 %) puoluk- katurvekankaalla. Laskelmien perusteella tuhkalannoituksella näyttäisi olevan useita positiivisia vaikutuksia Koil- lismaan puuntuotannon piirissä olevissa turvemaiden männiköissä. Tuhkalannoitus lisää sel- västi puuston kasvua ja ainespuun tuotosta, lisää tuntuvasti puuston hiilensidontaa sekä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 93 vähentää kunnostusojituksen tarvetta, joka osaltaan lisää turvemaan hiilensidontaa. Lisäksi tuhkalannoitus parantaa metsänkasvatuksen taloudellista kannattavuutta ja lisääntyvän kas- vun ansiosta puuston hiilivarastoa voidaan kasvattaa pidentämättä kiertoaikaa. Tuhkalannoi- tusten vaikutukset hiilensidontaan ovat vieläkin tuntuvampia, jos ne yhdistetään pidempiin kiertoaikoihin. Kiertoaikojen pidentäminen vähentää kuitenkin jossain määrin puuntuotannon kannattavuutta, mikä ei sinänsä ole ongelma kompensaatiotoiminnan lisäisyysvaatimuksen näkökulmasta. Lisäisyys edellyttää, ettei kompensaationa toteutettava toiminta ole kannatta- vaa ilman kompensaatiomaksua eikä tapahtuisi ilman sitä. Tuhkalannoituspotentiaali Koillismaan turvemailla on merkittävä. Laskelman tulosten mukaan esimerkiksi 2 000 mustikkaturvekangashehtaarin tuhkalannoitus lisäisi hiilensidontaa puuston kiertoajan kuluessa mustikkaturvekankailla 136 000 CO2 ekvivalenttitonnia vuodessa ja vas- taavasti 2 000 puolukkaturvekangashehtaarin lannoittaminen 100 000 CO2 ekvivalenttitonnia. Kuva 1. Tuhkalannoituksen keskimääräinen vaikutus puuston hiilensidontaan vuosittain mus- tikka- ja puolukkaturvekankaan metsissä, tn CO2e ha -1v-1. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 94 Liite 4 HUOM: Kompensaatiotoiminnan käynnistämisvaiheen esimerkinomaisia sopimuspohjia, joita ei tule käyttää sellaisenaan AIESOPIMUS HIILIKOMPENSAATIOPOTENTIAALIN SELVITTÄMISEKSI Tämä sopimus on tehty xx.xx.202X (myöhemmin ”Sopimus”) seuraavien osapuolten välillä: XXXX, (“Maanomistaja”), yhteyshenkilö ja yhteystiedot XXXX, (“Välittäjä”), yhteyshenkilö ja yhteystiedot Myöhemmin Sopimuksessa osapuolista käytetään tarvittaessa yhteisesti nimitystä ”Osapuolet” tai erikseen ”Osapuoli”. OSAPUOLET JA SOPIMUKSEN TAUSTA Välittäjä vastaa Kuusamon, Pudasjärven ja Taivalkosken alueella toteutettavasta, matkailualan yrityk- sille ja muille toimijoille sekä alueelle saapuville matkailijoille tarkoitetun, MAHIS-mallin mukaisen kompensaatiopalvelun toteuttamisesta. Maanomistaja haluaa tehdä yhteistyötä Välittäjän ja matkailualan toimijoiden kanssa tarjoamalla omistamansa luontokohteen kompensaatio- tai luontotekoprojektin toteuttamiseksi. SOPIMUKSEN TARKOITUS Tässä aiesopimuksessa kuvaillaan kompensaatioprojektin valmistelu ja sovitaan yhteistyön muo- doista ja kompensaatioprojektia valmistelevista toimista. Näitä ovat ainakin: 1. Kohteen kompensaatiopotentiaalin selvitys Mahis-mallin mukaisesti - kuvaillaan lyhyesti, miten tämä toteutetaan 2. Kohteen arvonmääritys ja alustava hinnoittelu - kuvaillaan lyhyesti, miten tämä toteutetaan 3. Kompensaatioprojektin rahoitustavasta sopiminen ja hankkeen budjetointi - kuvaillaan lyhyesti, miten tämä toteutetaan 4. Aiesopimuksesta viestiminen ja mahdollinen kohteen ennakkomarkkinointi - kuvaillaan lyhyesti, miten tämä toteutetaan. 5. Salassapito - määritellään lyhyesti sopimuksen salassapito ja neuvottelujen aikana esiin tulleiden seikkojen luottamuksellisuus sekä mitä näiden tietojen kanssa tehdään, jos aiesopimus päättyy ilman kompensaatioprojektin käynnistämistä. YHTEISTYÖN POISSULKEVUUS Tämä sopimus ei sulje kummaltakaan osapuolelta mahdollisuutta tehdä yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Maanomistaja on kuitenkin velvollinen huolehtimaan, että kohteet, joissa Välittäjä toteuttaa kom- pensaatio- tai luontotekohankkeita, eivät saa muuta rahoitusta tukien, kompensaatiomyynnin tai esi- merkiksi suojelukorvausten muodossa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 95 6. AMMATTIKÄYTÄNNÖT a) Osapuolet sopivat hankkeen johtamisesta ja käytännön toteutuksesta ammattimaisesti, hyvien käytäntöjen ja tämän sopimuksen mukaisesti. Välittäjä ja maanomistaja sitoutuvat toimimaan vas- tuullisesti ja rehellisesti projektin kohteessa sekä toisiaan ja matkailualan yrityksiä, toimijoita ja asiak- kaita kohtaan. Osapuolet toimivat myös hyvien eettisten periaatteiden mukaan. AIESOPIMUKSEN MÄÄRÄAIKA JA PÄÄTTYMINEN Kumpikin osapuoli voi keskeyttää valmistelutyöt milloin vain aiesopimuksen aikana ilmoittamalla asiasta toiselle osapuolelle. Sopimus raukeaa ja toimenpiteet tulee keskeyttää viipymättä asian tultua toisen osa- puolen tietoon. Ilmoitus tulee tehdä kirjallisesti (esim. sähköposti) tässä sopimuksessa määritellylle yh- teyshenkilölle. Sopimus katsotaan rauenneeksi 7 arkipäivän kuluessa ilmoituksen toimittamisesta. Raukeamistilanteessa osapuolet vastaavat omista kuluistaan eivätkä ole korvausvelvollisia toisilleen mistään välillisistä tai välittömistä kustannuksista, haitoista tai laskennallisista tulonmenetyksistä. Keskeyttämistä ei tarvitse perustella. Sopimuksen raukeaminen yhteisesti päätettäessä tai jommankumman osapuolen ilmoituksella päät- tyvät myös tässä sopimuksessa määritellyt yhteistyötoimet. Aiesopimuksen voimassaolo päättyy viimeistään projektisopimuksen allekirjoittamiseen osapuolten välillä. ERIMIELISYYDET Tähän Sopimukseen sovelletaan Suomen lakia. Mahdolliset erimielisyydet pyritään ratkaisemaan neuvottelemalla. Jos sopuun ei päästä, riita ratkais- taan Oulun käräjäoikeudessa. ALLEKIRJOITUKSET Tässä sopimuksessa sovitut asiat toteutetaan ja sopimus astuu voimaan tämän sopimuksen allekirjoi- tuksilla. Allekirjoittajat ovat molempien osapuolten valtuutetut edustajat. Aika ja paikka: Aika ja paikka: _________________________ _________________________ Allekirjoitus: Allekirjoitus _________________________ _________________________ nimenselvennys Nimenselvennys titteli titteli Maanomistaja Välittäjä Oy Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 96 YHTEISTYÖSOPIMUS KOMPENSAATIOHANKETTA KOSKIEN Tämä sopimus on tehty xx.xx.202X (myöhemmin ”Sopimus”) seuraavien osapuolten välillä: XXXX, (“Maanomistaja”) XXXX, (“Välittäjä”) Myöhemmin Sopimuksessa osapuolista käytetään tarvittaessa yhteisesti nimitystä ”Osapuolet” tai erikseen ”Osapuoli”. HUOM: Määritellään tänne tarvittaessa myös “hanke”. 1. SOPIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS Välittäjä vastaa Kuusamon, Pudasjärven ja Taivalkosken alueella toteutettavasta, matkailualan yrityk- sille ja muille toimijoille sekä alueelle saapuville matkailijoille tarkoitetun, MAHIS-mallin mukaisen kompensaatiopalvelun toteuttamisesta Maanomistaja XXXX haluaa tehdä yhteistyötä Välittäjän ja matkailualan toimijoiden kanssa tarjoa- malla omistamansa luontokohteen tässä sopimuksessa määritellyin ehdoin kompensaatio- tai luonto- tekohankkeen toteuttamiseksi. Osapuolet haluavat yhteistyöllään edistää matkailualan elinvoimaa, kestävyyttä jne. Tähän pyritään tässä sopimuksessa kuvatun hankkeen sekä siihen liittyvän viestinnän ja liiketoiminnan keinoin. Lisäksi kumpikin osapuoli yhdessä ja erikseen sitoutuu edistämään tämän sopimuksen tarkoituksen toteutu- mista toiminnassaan. 2. YHTEISTYÖN MUODOT 2.1 Valmisteluvaihe Hankkeen valmistelu on tehty aiesopimuksen pohjalta aikaisemmassa vaiheessa. Valmistelu sisälsi mm. - selvitetty kohteen potentiaali kompensaatio-, luontoteko- tai suojelukohteena, - tehty kohteen hinnoittelua ja arvonmäärittelyä koskevat laskelmat, sekä - käynnistetty kohteen ennakkomarkkinointi matkailuyrittäjille. Aiesopimuksen voimassaolo päättyy viimeistään tämän sopimuksen allekirjoittamiseen. 2.2 Hankkeen toteutus 2.3 Viestintä ja markkinointi 2.4 Vuorovaikutus ja seuranta Osapuolten nimeämät henkilöt kokoontuvat ainakin kerran vuodessa järjestettävään seuranta- ja pa- lautepalaveriin, jossa käsitellään hankkeen etenemistä ja seurataan suunniteltujen toimenpiteiden vai- kutusta. Samalla käsitellään myös mallin toimivuutta, johon osapuolet sitoutuvat antamaan tarvitta- essa parannusehdotuksia sekä korjaavaa palautetta. 2.5 Yhteistyön poissulkevuus Tämä sopimus ei sulje kummaltakaan osapuolelta mahdollisuutta tehdä yhteistyötä muiden tahojen kanssa, kunhan sopimuksessa kuvatun hankkeen kompensaatiokelpoisuus ei vaarannu. Maanomistaja on velvollinen huolehtimaan, että kohteet, joissa Välittäjä toteuttaa kompensaatio- tai luontotekohankkeita, eivät saa muuta rahoitusta tukien, kompensaatiomyynnin tai esimerkiksi suoje- lukorvausten muodossa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 97 3. HANKKEEN KUVAUS 3.1 Hankkeen kuvaus 3.2 Tavoitellut vaikutukset Laskelmien tiivistelmä tähän, liitteeksi varsinaiset laskelmat 3.3 Hankkeen toteutus Pääkohdat hankkeen toteutuksesta tähän. 3.4 Raportointi ja seuranta Millä tavoin hanketta seurataan aktiiviaikana ja miten pysyvyyttä seurataan tulevina vuosina. 4. KORVAUKSET JA KUSTANNUKSET 4.1 Korvauksen määrittely - mihin korvaus perustuu. - Maanomistajalle maksettavan korvauksen riippuvuus kompensaatioasiakkailta tulevasta ra- hoituksesta (maksetaanko kohde kerrallaan vai myynnin edistymisen mukaan - riippuu yhtiön rahoituksesta) 4.2 Maksettava korvaus ja maksuaikataulu - riippuu siitä, toteuttaako suojelutoimet, mahdollisen lannoittamisen (?!) tai muut sitoumuk- set maanomistaja vai Välittäjä. 4.3 Viivästykset ja kustannusten muutokset - Jos hanke viivästyy esim. säiden vuoksi ja kustannukset nousevat, määritellään, miten toimi- taan. Parempi kirjata tähän kuin force majeure -pykälään. 5. KOMPENSAATION PYSYVYYDEN VARMISTUS Hankkeen rahoitus perustuu kohteen lisäisten ilmastovaikutusten myyntiin kompensaatioina eri yri- tyksille. Tästä johtuen on maanomistajan osoitettava kiistämättömällä ja riippumattomalla, julkisesti todennettavalla tavalla, että kohteessa toteutettavan hankkeen vaikutuksia ei heikennetä tahallisesti eikä tuottamuksellisesti. Luotettavia tapoja pysyvyyden varmistukseen ovat esimerkiksi - Pysyvä suojelupäätös esimerkiksi yksityisenä suojelualueena - Kiinteistörekisteriin merkittävä rasite - Sopimus, joka vahvistetaan paikassa X - Jokin muu jatkuvaan kasvatukseen tai maanomistukseen soveltuva käytäntö- Osapuolet ovat sopineet tässä hankkeessa käytettäväksi pysyvyyden varmistamisen tavaksi seuraa- van: Suojelupäätös / rasite / sopimus / muu käytäntö / vakuutus myrskytuhojen kannalta / tms. Tätä koskevat asiakirjat / rekisteriotteet / päätökset liitetään tähän sopimukseen viipymättä niiden valmistuttua. 6. AMMATTIKÄYTÄNNÖT a) Osapuolet sopivat hankkeen johtamisesta ja käytännön toteutuksesta ammattimaisesti, hyvien käytäntöjen ja tämän sopimuksen mukaisesti. Välittäjä ja maanomistaja sitoutuvat toimimaan vas- tuullisesti ja rehellisesti hankkeen kohteessa sekä toisiaan ja matkailualan yrityksiä, toimijoita ja asi- akkaita kohtaan. Osapuolet toimivat myös hyvien eettisten periaatteiden mukaan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 98 b) Välittäjä hankkii kaikki hankkeen tarvitsemat luvat ja viranomaislausunnot tai todentaa alkuperäi- sistä asiakirjoista, että asiat on hoidettu asiaankuuluvalla tavalla. c) Mahdollisten maastotöiden ja muiden tehtävien toteuttajien valinnasta päättää Välittäjä. Kompen- saatioasiakkaille annetun sitoumuksen mukaisesti hankkeessa käytetään vain vastuullisia alihankki- joita. Koska Välittäjä vastaa hankkeesta kompensaatioasiakkaita kohtaan, on tällä viime kädessä oi- keus hyväksyä tai hylätä valitut toteuttajat. 7. VASTUUN RAJOITUS Kumpikaan osapuoli ei ole vastuussa toisen osapuolen välillisistä menetyksistä ja/tai vahingoista. Osapuolet eivät myöskään vastaa sellaisesta vahingosta, joka aiheutuu lakon, työsulun, yleisen liiken- teen pysähtymisen tai muun sellaisen osapuolesta riippumattoman syyn takia (force majeure). Sopimuksen mukainen osapuolen kokonaisvastuu on rajoitettu sopimuksen summaan. Vastuun rajoi- tusta ei sovelleta törkeästä huolimattomuudesta, petoksesta tai tahallisesta väärinkäytöksestä aiheu- tuvaan haittaan. Tällaiseksi katsotaan esimerkiksi haitta, joka syntyy kohteen myynnistä kahteen ker- taan (esim. kahden eri kompensaatiorekisterin kautta), suojeltavan metsän hakkaamisesta tai hank- keen kohteena olleen luontoalueen maisema-arvojen tuhoamisesta. Mikäli kohteen ympäristöarvot muuttuvat olennaisesti sopimuskauden aikana, on maanomistaja vel- vollinen palauttamaan Välittäjälle saamansa korvaussumman täysimääräisenä. Välittäjä on velvolli- nen käyttämään tämän summan mahdollisimman vastaavan kohteen hankkimiseen ja hankkeen to- teuttamiseen uudessa kohteessa. Välittäjä ei vastaa maanomistajalle tulevista, mahdollisista vakuu- tuskustannuksista esim. myrskytuhojen varalta. 8. MÄÄRÄAIKA JA PÄÄTTYMINEN a) Tämä sopimus tulee voimaan ja on sitova sen allekirjoituspäivämäärällä. Sopimus on voimassa, kunnes molemmat osapuolet ovat täyttäneet sopimuksen mukaiset velvoitteensa. Sopimus päättyy ilman erillistä irtisanomista, kun tällä sopimuksella sovittu hanke on saatu sopimuksen mukaiseen päätökseen eikä vaadi enää seurantaa. b) Kun hankkeen rahoituksen kerääminen on käynnistynyt, on Maanomistajalla oikeus purkaa sopi- mus vain seuraavissa tilanteissa. - xxx - xxx Välittäjällä on oikeus purkaa tilanne edellisten lisäksi myös seuraavissa tilanteissa: - xxx - xxx Osapuolella on oikeus purkaa sopimus myös, jos toinen osapuoli on asetettu konkurssiin tai selvitysti- laan tai todettu ulosmittausmenettelyssä varattomaksi. 9. SOPIMUKSEN SIIRTO JA ERIMIELISYYDET Tähän Sopimukseen sovelletaan Suomen lakia. Mikäli sopimukseen sisältyy hiilikompensaationa toteutettavaa rahoitusta, tullaan sopimuksen sisältöä tarkastamaan asiaa koskevan lainsäädännön kehittyessä. Mikäli lakimuutosten seurauksena hankkeen toteutus joudutaan keskeyttämään, on Välittäjä velvollinen korvaamaan maanomistajalla aiheutuneet kulut enintään summalla, joka kohteen myyntituloista jää jäljelle hankkeen välittömien kulujen vähen- tämisen jälkeen. Korvausvelvollisuus koskee vain kirjanpidolla tai muilla tositteilla osoitettavia, todel- lisia kustannuksia. Mahdollista tulonmenetystä esimerkiksi puun myynnnin lykkäämisestä tai muita spekulatiivisia menetyksiä ei korvata. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 99 Välittäjällä on oikeus luovuttaa tai siirtää sopimus, sen oikeudet tai velvollisuudet, uudelle osapuo- lelle ilman Maanomistajan suostumusta. Siirrolla ei ole vaikutusta sopimuksen ehtoihin tai maan- omistajaa kohtaan tehtyihin sitoumuksiin tai vastuisiin. Mahdolliset erimielisyydet pyritään ratkaisemaan neuvottelemalla. Jos sopuun ei päästä, riita ratkais- taan Oulun käräjäoikeudessa. 10. ALLEKIRJOITUKSET Tässä sopimuksessa sovitut asiat toteutetaan ja sopimus astuu voimaan tämän sopimuksen allekirjoi- tuksilla. Allekirjoittajat ovat molempien osapuolten valtuutetut edustajat Aika ja paikka: Aika ja paikka: _________________________ _________________________ Allekirjoitus: Allekirjoitus _________________________ _________________________ nimenselvennys Nimenselvennys titteli titteli Maanomistaja Välittäjä Oy LIITTEET Liite 1. Xxxxx Liite 2. Xxxxx Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 100 PÄÄSTÖKOMPENSOINNIN YHTEISTYÖSOPIMUS (MALLI) 1. OSAPUOLET Tämän yhteistyösopimuksen (”sopimus”) ovat tehneet: Yhtiön nimi, y-tunnus, osoite ja kotipaikka. ("Yhtiö") Vastuuhenkilö ja yhteystiedot: XXXXXX ja Välittäjä Oy, y-tunnus XXXXXXX-X, jonka osoite on XXXXXX ja kotipaikka XXXX. (”Välittäjä”) Vastuuhenkilö ja yhteystiedot: XXXXXX Molempia kutsutaan jäljempänä myös "osapuoliksi". 2. SOVELTAMISALA JA TAVOITE MAHIS-mallin toimenpiteillä vahvistetaan paikallisen luonnon monimuotoisuutta ja suojellaan maise- mia (?). Yhteistyöllä matkailualan toimijoiden kanssa rakennetaan alueellisen kestävän matkailun tu- levaisuutta ja hyviä käytäntöjä. Mahis-mallin tuotteita ja palveluja ostamalla matkailija voi tukea kes- tävää matkailua ja luontoarvojen suojelua itselleen tärkeässä luontomatkailukohteessa. Tällä sopimuksella Yhtiö sitoutuu rahoittamaan seuraavaa MAHIS-mallin mukaista projektia: Kohde: < kohteen nimi ja tunnistetiedot tähän > Sijainti: < täydennetään > Arvioidut vaikutukset/ha: < mallinnuksen tai muun laskelman mukaisesti > Ilmastovaikutusten pysyvyys: XXX vuotta Mikäli kohteen ilmastovaikutusten pysyvyys on vähintään 30 vuotta, kirjataan yrityksen rahoitus- määrä kohteen kompensaatiotuotoksi, ja sitä vastaan mitätöidään MAHIS-mallin kompensaatiorekis- teristä vastaava määrä hiilikrediittejä. Yritys voi laskea vastaavan CO2-tonnimäärän hyväkseen omassa hiilijalanjälkilaskennassaan. 3. KUSTANNUKSET JA MAKSUEHDOT a) Yhtiö sitoutuu maksamaan _____ euroa + ALV 24% tässä sopimuksessa määriteltyyn projektiin. b) Tällä summalla rahoitetaan _____ hehtaarin toimenpiteet. c) Kompensaationa hyödynnettävä ilmastovaikutus on yrityksen osalta yhteensä _____ tonnia CO2e. d) Välittäjä laskuttaa Yhtiötä yhdessä erässä ja allekirjoittaessaan tämän sopimuksen Yhtiö sitoutuu maksamaan sopimuksen mukaisen summan 14 päivän kuluessa laskun vastaanottamisesta. e) Välittäjällä on asianmukainen seuranta Yhtiön rahoituksen käytön seurantaan. Yhtiön pyynnöstä Välittäjä toimittaa Yhtiölle selvityksen rahoituksen käytöstä. f) Jos alkuperäinen projekti ei ylitsepääsemättömien syiden vuoksi toteudu, Välittäjällä on oikeus ja velvollisuus kohdentaa rahoitus toiseen, hiilihyödyiltään vastaavaan projektiin. Välittäjällä on velvolli- suus tiedottaa muutoksista Yhtiötä viipymättä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 101 g) Yhtiöllä ei ole muita maksuvelvoitteita kuin tässä nimenomaisesti sovitut. 4. HIILIKOMPENSAATIO ● Välittäjä sitoutuu toteuttamaan projektin siten, että projektilla tavoiteltava ilmastohyöty ________ tonnia CO2e toteutuu. Ilmastohyöty päivitetään Välittäjän rekisteriin, ja projektille kohdistuvat hiilikrediitit mitätöidään rekisteristä maksuhetkellä. Koska varmuuskertoimet si- sältyvät MAHIS-malliin jo valmiiksi, yhtiö saa tähän sopimukseen kirjatun ilmastohyödyn käyttöönsä täysimääräisenä. ● Projekti ei lyhytaikaisuudestaan johtuen sisällä kompensaatioksi katsottavaa ilmastovaiku- tusta joten sen vaikutuksia ei voi raportoida yrityksen hiilijalanjälkilaskelmassa. 5. RAPORTOINTI Välittäjä tiedottaa Yhtiölle projektin kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja raportoi Yhtiölle ta- pahtumista, joilla on myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia projektiin. Välittäjä raportoi vähintään; (i) kerran kalenterivuodessa julkisesti hankkeiden etenemisestä; ja (ii) kolmen kuukauden kuluessa hankkeen valmistumisesta. Valmistumisraportointi sisältää kuvauksen hankkeen ilmastovaikutuksista sekä vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin. 6. LUOTTAMUKSELLISUUS Kummankin osapuolen on pidettävä luottamuksellisena tämä sopimus ja kaikki luottamukselliset ei- julkiset tiedot, jotka on saatu toiselta osapuolelta sopimuksen ja projektin toteutuksen yhteydessä. Välittäjä käyttää Yhtiön tietoja yksinomaan tämän projektin tarkoituksen toteuttamiseen. Luottamuk- sellisuusvelvoitteet ovat voimassa myös tämän sopimuksen voimassaolon päättymisen tai irtisanomi- sen jälkeen. 7. VIITTAUSOIKEUS JA MARKKINOINTI Molemmilla osapuolilla on oikeus käyttää projektin julkisia tietoja vapaasti omassa viestinnässään ja markkinoinnissa. Näitä tietoja ovat: - Projektin osapuolet - Projektilla tuotetut hiili- ja muiden hyötyjen määrät (esim. CO2e, ja/tai muut hyödyt) - Projektin toteutusta koskevat tiedot: kohdetyyppi, alue, toteutusajankohta. Yhtiö päättää yhdessä Välittäjän kanssa projektin julkaisupäivästä ja -tavasta. Mikäli muuta ei ole sovittu, kompensaatiolaskelmista ja viestintäväitteiden muotoilusta vastaa Yhtiö. Näitä voivat olla mm. koko yhtiön, tiettyjen toimintojen tai määrättyjen tuotteiden hiilineutraalius. 8. VASTUUN RAJOITUS Kumpikaan osapuoli ei ole vastuussa toisen osapuolen välillisistä menetyksistä ja/tai vahingoista. So- pimuksen mukainen osapuolen kokonaisvastuu on rajoitettu sopimuksen summaan. Vastuun rajoi- tusta ei sovelleta törkeästä huolimattomuudesta, petoksesta tai tahallisesta väärinkäytöksestä aiheu- tuvaan haittaan. 9. AMMATTIKÄYTÄNNÖT a) Välittäjä johtaa hanketta ammattimaisesti, hyvien käytäntöjen ja tämän sopimuksen mukaisesti. Välittäjä toimii vastuullisesti ja rehellisesti projektin kohdentumispaikalla ja Yhtiötä kohtaan. Osapuo- let toimivat myös hyvien eettisten periaatteiden mukaan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 102 b) Välittäjä hankkii kaikki projektin tarvitsemat luvat ja viranomaislausunnot. c) Välittäjä valitsee mahdollisten maastotöiden ja muiden tehtävien toteuttajiksi vain vastuullisia ali- hankkijoita ja on vastuussa mahdollisista projektiin osallistuvien alihankkijoidensa suorituksista ja/tai laiminlyönneistä. 10. MÄÄRÄAIKA JA PÄÄTTYMINEN a) Tämä sopimus tulee voimaan ja on sitova sen allekirjoituspäivämäärällä. Sopimus on voimassa, kunnes molemmat osapuolet ovat täyttäneet sopimuksen mukaiset velvoitteensa. Sopimus päättyy ilman erillistä irtisanomista, kun tällä sopimuksella sovittu yhteistyö (ennallistamis- tai suojeluhanke) on saatu sopimuksen mukaiseen päätökseen. b) Kumpikin osapuoli voi irtisanoa sopimuksen, jos toinen osapuoli rikkoo olennaisesti sopimuksen mukaisia velvoitteitaan ja rikkonut osapuoli ei korjaa rikkomusta kolmenkymmenen (30) päivän kulu- essa kirjallisen ilmoituksen vastaanottamisesta. 11. SOPIMUKSEN SIIRTO JA ERIMIELISYYDET Välittäjällä ei ole oikeutta luovuttaa tai siirtää sopimusta, sen oikeuksia tai velvollisuuksia, kolman- nelle osapuolelle ilman Yhtiön etukäteen antamaa kirjallista suostumusta. Tähän Sopimukseen sovelletaan Suomen lakia. Mikäli kompensaatioita koskeva lainsäädäntö muuttuu sopimustekohetken jälkeen, on Välittäjällä velvollisuus päivittää sopimus kulloinkin voimassaolevan lainsäädännön mukaiseksi ja tiedottaa muutoksesta ja sen perusteluista Yhtiötä. Mahdolliset erimielisyydet pyritään ratkaisemaan neuvottelemalla. Jos sopuun ei päästä, riita ratkais- taan Oulun käräjäoikeudessa. 12. ALLEKIRJOITUKSET Tässä sopimuksessa sovitut asiat toteutetaan ja sopimus astuu voimaan tämän sopimuksen allekirjoi- tuksilla. Allekirjoittajat ovat molempien osapuolten valtuutetut edustajat. Aika ja paikka: Aika ja paikka: _________________________ _________________________ Allekirjoitus: Allekirjoitus _________________________ _________________________ nimenselvennys Nimenselvennys titteli titteli Yhtiön nimi Välittäjä Oy LIITTEET Liite 1. Hankekuvaus, jossa kohdennetaan tämä sopimus tiettyyn projektiin ja kohteeseen. Liite 2. Todistus Yhtiön projektista saamasta hiilihyödystä sekä arvioiduista monimuotoisuus- ja vesis- töhyödyistä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 62/2023 103 Löydät meidät verkosta luke.fi Luonnonvarakeskus (Luke) Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki