MTT:n selvityksiä 72 Jaloittelutarhat -rakenteet ja varusteet Maarit Puumala MTT:n selvityksiä 72 72 Jaloittelutarhat - rakenteet ja varusteet Teknologia Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n selvityksiä 72 17 s., 7 liitettä Jaloittelutarhat -rakenteet ja varusteet Maarit Puumala ISBN 951-729-898-6 (Painettu) ISBN 951-729-899-4 (Verkkojulkaisu) ISSN 1458-509X (Painettu) ISSN 1458-5103 (Verkkojulkaisu) www.mtt.fi/mtts Copyright MTT Maarit Puumala Julkaisija ja kustantaja MTT Jakelu ja myynti MTT maatalousteknologian tutkimus (Vakola), 03400 Vihti Puhelin (09) 224 251, telekopio (09) 224 6210 sähköposti: julkaisut@mtt.fi Julkaisuvuosi 2004 Kuvat Maarit Puumala Painopaikka Data Com Finland Oy www.mtt.fi/mtts mailto:julkaisut@mtt.fi 3 Jaloittelutarhat -rakenteet ja varusteet Maarit Puumala MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) maatalousteknologian tutkimus (Vakola), Vakolantie 55, 03400 Vihti, maarit.puumala@mtt.fi Tiivistelmä Eläinsuojelulainsäädäntö edellyttää, että lypsylehmien ja hiehojen on päästävä kesäaikaan laitumelle tai muuhun vastaavaan paikkaan. Tämä vaatimus tulee pakolliseksi heinäkuusta 2006 lähtien. Ulkoilua jaloittelutarhassa on esitetty yhdeksi laiduntamista korvaavaksi me- netelmäksi. Jos luonnonmukaisesti hoidettuja eläimiä pidetään kytkettyinä, niitä ulkoilute- taan tarhassa myös talvella. Lypsylehmien ulkoiluttaminen tarhassa on melko uusi toimin- tatapa. Tarhojen rakentamisesta, rakenteista, varusteista ja toimivuudesta ei ole riittävästi tietoa. Lypsylehmien ulkoiluun tarkoitetut jaloittelutarhat tulee rakentaa niin, että ne ovat eläimel- le turvallisia ja että eläimet eivät niissä turhaan likaannu. Tarhoihin pitää sijoittaa eläimen kannalta tarpeelliset varusteet. Näitä ovat juomalaitteet ja mahdolliset ruokintahäkit tai -pöydät, jos eläimillä ei ole vapaata pääsyä eläinrakennukseen. Tarhat tulee myös rakentaa siten, että niistä ei aiheudu ympäristön pilaantumisvaaraa. Selvitysten mukaan lypsylehmät pitävät pehmeästä kuoriketarhasta enemmän kuin asfalttipohjaisesta jaloittelutarhasta, joka saattaa olla liukas talvella. Toimiva ratkaisu on tarha, jossa on kiinteä pohja kovemman kulutuksen alueille ja pehmeä vaihtopohja yleisempään oleskeluun. Avainsanat: lypsykarja, jaloittelutarhat, rakenteet, varusteet, valumavedet mailto:maarit.puumala@mtt.fi 4 Exercise Yards -structures and equipment Maarit Puumala MTT Agrifood Research Finland, Agricultural Engineering Research (Vakola), Vakolantie 55, FI-03400 Vihti, maarit.puumala@mtt.fi Abstract There are about 200 exercise yards and feedlots in Finland. Their total area is about 20 000 m². The number of exercise yards and feedlots is set to grow because of legislation con- cerning animal welfare. The act on animal welfare which came into force in 1996 provides that during the summer period dairy cows and heifers must be allowed to go to pasture or, failing this, that a space must be provided in such a way as to allow the animals to move around. The period of transition ends at the beginning of July 2006. Depending on the use of the yard, there are different aspects that have to be taken into consideration. The struc- ture of the yard, the surface material and the space allowance are important from the point of view of both animal welfare and environmental impact. Two exercise yards have been designed and constructed within our research project. The first yard consists of two different parts with a total area of about 11 m² per cow. The area beside the barn, 5 m² per cow, is made of asphalt, and the area further away, 6 m² per cow, is covered with bark to a depth of up to 30 cm. The layer under the bark is gravel, and at the bottom there are drainage tubes laid five metres apart, so as to be capable of collecting all the water coming through the upper layers. The yard has been fenced in using a simple timber fence with a height of 1.6 metres. The estimated costs of the asphalt area are € 18.40 per m² and those of the bark cover area € 8.30 per m². The second yard has an area of about 30 m² per cow. It is hardened with a 10-cm layer of stabilized slag. A 20-cm layer of granulated slag is also used in the supporting structure because of its insulating characteristics. The yard has been fenced in with a timber fence with a height of 1.5 metres. The estimated costs of this yard are € 11.30 per m². The space requirement per cow depends on the use of the exercise yard. If all the cows are forced to go out at a certain time and if they are fed there, an area of between 5 and 10 m² per cow is needed. But if there is no feeding and the cows have free access to the yard, only 4–5 m² per cow is sufficient. The fences have to be high enough; a height of 1.5–1.6 m is recommended. The structure of exercise yards depends mainly on how much space there is per cow. When the space allowance is small, it is recommended that yards should have dense surfaces. If there is more room, part of the yard can be covered with soft material that cows find more comfortable. It is advisable to design the yard so that the area covered with soft material can be blocked off whenever it gets too wet. In all cases, the area around doors and feeding facilities should have a dense surface. Keywords: dairy farming, exercise yards, structures, equipments, runoff waters mailto:maarit.puumala@mtt.fi 5 Alkusanat Lypsylehmien ulkoiluttaminen tarhassa on melko uusi toimintatapa. Arvion mukaan ulko- ja jaloittelutarhoja oli vuoden 2002 alussa noin 200 kappaletta. Jaloittelutarhojen määrä tullee tulevaisuudessa lisääntymään, kun eläinsuojelumääräysten mukainen lypsylehmien ja hiehojen kesäaikainen laiduntaminen tai muu sopiva jaloittelutapa tulee pakolliseksi heinäkuusta 2006 lähtien. Tämä tarhojen rakentamiseen, rakenteisiin ja varusteisiin keskittyvä raportti pohjautuu MTT:ssä vuosina 1999 –2003 tehtyyn Lypsykarjataloudesta tulevan ympäristökuormituk- sen vähentäminen –nimiseen tutkimushankkeeseen ja sen yhteydessä toteutettuihin koera- kennuskohteisiin. Lypsykarjataloudesta tulevan ympäristökuormituksen vähentäminen –hanketta rahoittivat Maatilatalouden kehittämisrahasto (MAKERA), MMM, MTT, Etelä- Savon ympäristökeskus, Kemira Agro Oy ja MuuMaa Ay. 6 Sisällysluettelo 1 Johdanto ......................................................................................................................... 7 2 Jaloittelutarhojen rakenteet ............................................................................................ 8 2.1 Asfalttipohjainen jaloittelutarha ............................................................................. 8 2.2 Vaihtopohjainen jaloittelutarha............................................................................... 9 2.3 Masuunikuonalla stabiloitu jaloittelutarha.............................................................. 9 2.4 Tilan tarve ............................................................................................................... 9 2.5 Tarhojen aidat ....................................................................................................... 10 2.6 Tarhojen hoito....................................................................................................... 12 3 Ruokinnan ja juomaveden järjestäminen tarhoissa...................................................... 12 3.1 Ruokinta................................................................................................................ 12 3.2 Juomavesi.............................................................................................................. 13 4 Valumavedet ja niiden käsittely................................................................................... 14 5 Havaintoja koerakennuskohteista ................................................................................ 16 6 Kirjallisuus ................................................................................................................... 17 7 Liitteet .......................................................................................................................... 18 7 1 Johdanto Eläinsuojelu lainsäädäntö (Eläinsuojelulaki 247/1996 ja –asetus 396/1996) edellyttää, että lypsylehmien on päästävä kesäaikaan laitumelle tai muuhun vastaavaan paikkaan. Tämä vaatimus tulee pakolliseksi heinäkuusta 2006 lähtien. Jos luonnonmukaisesti hoidettuja eläimiä pidetään kytkettyinä, niitä ulkoilutetaan tarhassa myös talvella (KTTK 2000). Ul- koilua jaloittelutarhassa on esitetty yhdeksi laiduntamista korvaavaksi menetelmäksi. Lyp- sylehmien ulkoiluttaminen tarhassa on melko uusi toimintatapa. Tarhojen rakentamisesta, ja toimivuudesta ei ole riittävästi tietoa. Varsinkin maapohjaisten tarhojen rakennus- ja hoito-ohjeet ovat puutteelliset. Eläinsuojeluasetuksessa (396/1996) mainitaan, että ulkotar- han tulee olla eläimille turvallinen eikä tarhan maapohja saa vahingoittaa tai tarpeettomasti liata eläimiä. Jaloittelutarha on paikka, jossa eläimet jaloittelevat säännöllisesti joitakin tunteja päivässä tai viikossa. Toisinaan eläimet houkutellaan ulos tarjoamalla niille tarhassa kuivaa heinää, mutta varsinaiset ruokinta- ja makuupaikat ovat karjasuojassa tai laitumella. Jaloittelutarhat voidaan jakaa maapohjaisiin, vaihtopohjaisiin ja kiinteäpohjaisiin tarhoihin. Ympäristöministeriön (1998) antama ohje jakaa tarhat koon mukaan joko suppeisiin (< 20 m2/täysikasvuinen nautaeläin) tai laajoihin (> 20 m2/täysikasvuinen nautaeläin). Suppean tarhan on oltava tiivispohjainen ja muotoiltu siten, että likavedet voidaan johtaa keräily- kaivoon. Ohje edellyttää tarhojen toteuttamista siten, että pintavesien pilaantumisvaara on mahdollisimman vähäinen eikä pohjavesien pilaantumisvaaraa synny. MTT maatalousteknologian tutkimus on selvittänyt jaloittelutarhojen toimivuutta (Alakomi 1997). Alakomin mukaan maapohjaiset jaloittelutarhat eivät kestä, vaan rikkoutuvat ja liejuuntuvat, joten ne tulee aina pinnoittaa. Hänen mukaansa tarhan voi tehdä myös hyvin tiivistetyn sorapatjan päälle kuorikkeesta. Alakomin mukaan jaloittelutarhan, joka sijaitsee esim. ruokintakatoksen yhteydessä tulee olla kovitettu hyvin kulutusta kestävällä ja helpos- ti puhdistettavalla materiaalilla esim. betonilla tai vastaavalla. Hänen mukaansa jaloittelu- tarhojen pohjatyöt tulee tehdä huolellisesti ja jaloittelutarhat on salaojitettava hyvin riip- pumatta siitä, mikä pintarakenne on. Tarhojen kallistukset on huolella suunniteltava siten, että puhdistusvaiheessakin valumat ohjautuvat lantalaan tai keräilykaivoon. Jaloittelutarhan pintamateriaaleja sekä valumavesien ympäristöystävällisiä käsittelymene- telmiä selvitettiin Etelä-Pohjanmaan esittelyhankkeessa 1996–1998 (Korpela 1999, Laakso ym. 2000). Korpelan (1999) mukaan maabetoni kestää hyvin eläinten kulutuksen. Jos eläimet oleskelevat alueella jatkuvasti, tulisi Korpelan (1999) mukaan osan pohjasta olla esimerkiksi kuorikepohjaa, jossa eläinten on parempi olla. Onnistuminen tarharakentamisessa lähtee paikan valinnasta. Koska tarhaan ei kannata päästää ulkopuolisia vesiä, luontaisesti kuiva paikka on hyvä lähtökohta. Kesällä tarhassa pitäisi olla varjoisia paikkoja, mutta talvella ulkoilevat lehmät haluavat nauttia auringosta. Sijoittaminen lähelle lantalaa helpottaa ja nopeuttaa tarhan puhdistustyötä. 8 2 Jaloittelutarhojen rakenteet MTT maatalousteknologian tutkimus on toteuttanut kaksi jaloittelutarhaa koerakennuskoh- teina. Juvalaisella luomutilalla 100 lehmän pihattonavetan yhteyteen rakennettiin kaksi- osainen jaloittelutarha. Tarhan etuosa (500 m2) päällystettiin asfalttibetonilla. Tarhan taka- osaan rakennettiin maapohjainen kuoriketarha (600 m2), kuva 1 Kiinteäpohjaisen ja maa- pohjaisen tarhan välissä oli noin 10 cm:ä korkea asfalttipalle estämässä pintavesien valu- mista asfalttitarhasta kuoriketarhaan. Piirustukset 1A ja 1B. Toisena koerakennuskohteena Yli-Iihin rakennettiin kolmellekymmenelle lypsy- lehmälle 900 m2:n suuruinen maabe- tonitarha, jossa soran sijasta runkoaineena on masuunikuona, kuva 2. Yli-Iin tarha- hanke on toteutettu yhteistyössä Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen kanssa ja se on osa suurempaa Siuruanjoki kun- toon -yhteishanketta. Piirustus 2A. 2.1 Asfalttipohjainen jaloitte- lutarha Juvalla kaksiosaisen tarhan tiivispohjai- nen osa tehtiin asfaltista. Asfalttitarhan pinta oli navetan päädyssä noin 10 cm alempana kuin pihaton lattia. Tarhan kal- tevuus oli 0,5–1 % valumavesien keräily- kaivoon päin. Navetan keskivaiheilla ole- van eläinten kulkuoven edessä tarha kal- listui 7–8 % kyseiseen kaivoon päin. Tarhasta muodostuvat pintavalumavedet koottiin ritiläkantiseen kaivoon, josta ne pumpattiin aluksi lietesäiliöön ja vuoden 2001 lopussa koesuodattimeen. Pumppausputki oli ujutettu suuremman putken sisään, jotta se ei painunut kasaan. Pumpun alkuperäinen kurttuputki vaihdettiin hankkeen kuluessa jäykkään putkeen, koska pumppauksessa esiintyi ongelmia. Aluksi valumavesien keräilykaivo oli tarhan puolella, mutta myöhemmin se ai- dattiin tarhan ulkopuolelle, jolloin kaivon kanneksi voitiin laittaa suomulevy. Levy esti tehokkaammin roskien menemisen kaivoon kuin ritiläkansi. Kustannusarvion mukaan asfalttitarhan kustannukset olivat 18,4 €/m2. Kuva 1. Juvalle rakennetussa tarhassa on pihaton vieressä asfalttia ja jatkona kuoriketta. Kuva 2. Yli-Iihin rakennettu sementillä stabiloitu masuunikuonatarha. 9 2.2 Vaihtopohjainen jaloittelutarha Asfalttipohjaisen tarhan taakse perustettiin 600 m2:n maapohjainen kuoriketarha. Tarhasta poistettiin pintamaa ja tilalle ajettiin sorapatja sekä kuorike. Tarha salaojitettiin viiden met- rin ojavälillä, niin että salaojaputket tulivat 30 cm:n paksuisen sorakerroksen pohjalla. Put- kien väli oli pieni, koska putkien alle ei haluttu laittaa muovia. Salaojavedet johdettiin kai- voon, josta ne pumpattiin lietesäiliöön. Soran päälle laitettiin 25–30 cm:n kerros kuusen kuoriketta, joka sisälsi pitkiä kuorisuikaleita sekä puunpalasia ja oksia. Kuorike saatiin läheiseltä sahalta. Kuorikkeen todettiin käyttöominaisuuksiensa puolesta olevan sopivaa maapohjaisen jaloit- telutarhan pintamateriaaliksi. Kuorike oli tarpeeksi karkeaa. Se läpäisi vettä ja kesti lehmi- en liikkumista. Kustannusarvion mukaan kuoriketarhan hinnaksi muodostui 8,3 €/m2. 2.3 Masuunikuonalla stabiloitu jaloittelutarha Yli-Iihin rakennettiin kolmellekymmenelle lypsylehmälle 900 m2:n suuruinen maabe- tonitarha, jossa soran sijasta runkoaineena oli masuunikuona. Pohjarakenne tehtiin ma- suunihiekasta. Masuunikuonabetonin kerrospaksuus oli noin 10 cm ja masuunihiekan noin 20 cm. Tarha vietti noin 1 %:n kallistuksella navettarakennuksesta poispäin alueen kulmas- sa olevaan saostuskaivoon, josta vedet johdettiin edelleen jakokaivon kautta koesuodatti- meen. Tarhan pohjasta poistettiin ensin pintamaa. Sen jälkeen tarhaan levitettiin masuunihiekka- kerros ja sen päälle masuunikuonaa. Tiivistämättömän masuunikuonakerroksen paksuus oli vajaat 20 cm. Kuonan päälle levitettiin sementtiä, noin 150 kg/ kuona-m3. Sementti sekoi- tettiin kuonaan äkeellä ja osin myös jyrsimellä. Lopuksi pinta tasoitettiin ajamalla traktoril- la järjestelmällisesti edestakaisin. Työn päätyttyä alkoi rankkasade, joka huuhtoi tarhan pinnasta hienoainesta jättäen takarenkaan rivan jäljet terävinä näkyviin. Tätä epätasaisuutta korjattiin levittämällä pintaan masuunimursketta. Lehmät eivät masuunikuonamurskeella tasoitetusta tarhat pitäneet, joten murske kaavittiin pois ja tasoitus tehtiin uudelleen hienol- la hiekalla. Edellisen perusteella sementillä stabiloitujen pintojen tiivistämiseen suositel- laan traktorin sijasta jyrää. Maabetonitarhan rakennekerrosten kustannusarvio oli 8 €/m2. Kaikkiaan tarhan kustan- nusarvio oli 11,3 €/m2. Toteutuneet kustannukset olivat viljelijän kirjanpidon mukaan ma- suunikuonatarhan osalta 8,32 €/m2 Tarhan pintaa tasoittamisesta masuunimurskeella aiheu- tui 0,73 €/m2 lisäkustannus. Kustannukset on ilmoitettu arvonlisäverottomina. 2.4 Tilan tarve Tarhaneliöiden määrä on pitkälti viljelijän omassa harkinnassa, sillä yksiselitteistä mitoi- tusohjetta neliö/eläin ei ole olemassa. Luomutuotannon ohjeessa minimi on 4,5 m²/lehmä. Kokemuksen perusteella hyvässä tarhassa tulisi olla kiinteäpohjaista tarhaa 4 - 5 m2/lehmä ja lisäksi mahdollisuuksien mukaan vaihtopohjaista tarhaa niin paljon, että lehmillä on hy- 10 1. Pehmeään maahan juntattu aitatolppa. 2. Peruskuoppaan kivillä tuettu aitatolppa. 3. Kuten kohta 2, mutta tolpan alapäähän on naulattu tukevuutta lisäävät poikkikapulat. 4. Kestopuutolppa valettu betonipilarin sisään. 5. Kestopuutolppa valettu betoniputken sisään. 6. Aitatolppa pystytetty kallioon porattuun rei- kään kiinnitetyn teräk- sen varaan. 7. Betonipilariin valetut lattaterästartunnat. vin tilaa liikkua. Yhteensä tarha-alaa voisi olla 10 m2/lehmä. Jos tarhassa ei ole ruokintaa tai jos eläimet ulkoilevat ryhmissä, riittää pienempikin ala. 2.5 Tarhojen aidat Eläinsuojeluasetuksen (396/1996) mukaan tarhan aitauksen tulee olla rakenteiltaan ja ma- teriaaleiltaan tarhattaville eläimille sopiva ja sellainen, että se estää eläintä karkaamasta. Maa- ja metsätalousministeriön rakentamisohjeen (2002) mukaan jaloittelualueen aitaukset tulee tehdä kestämään eläinten aiheuttamia rasituksia samoin kuin pitää eläimet turvallises- ti tarhassa. Nautakarjalle sopiva aitakorkeus on em. ohjeen mukaan 1200 mm. Aidan perustamistapa riippuu maaperän laadusta sekä aidan rakenteesta ja korkeudesta. Jotta aidasta tulee tukeva, aitatolpan pitäisi ulottua maahan syvyydelle, joka vastaa noin 1/3 aidan korkeudesta. Routivilla maalajeilla aidan perustukset tulee ulottaa routarajan alapuolelle eli Etelä-Suomessakin runsaaseen 1,5 metriin. Pehmeään maahan aitatolpat voidaan juntata esim. traktorikaivurin kauhan avulla. Kovempaan maahan perustukset on tehtävä kaivamalla, jolloin aitatolppa tulee tukea peruskuoppaan esim. jollain kuvan 3 esit- tämistä tavoista Kuva 3. Erilaisia tapoja aitatolpan tuentaan 11 Juvalla sijaitsevan tarhan ympärille rakennettiin vanhoista puhelinpylväistä ja lankuista 1,3 metriä korkea aita, jota korotettiin myöhemmin 1,6 metriin, koska talvella lunta kertyi tar- han pintaan sekä erityisesti aitojen viereen ja lehmät pääsivät hyppäämään aidan yli, kuva 4. Tarhan osien erottelua varten oli käytössä myös siirrettävää aitaa, jonka aitatolpat oli valettu auton renkaaseen, kuva 5. Tolppien välissä voidaan käyttää lankkuja tai johdin- lankaa. Yli-Iissä tarha varustettiin 150 cm korkealla aidalla, jonka pystytolppina oli käytettyjä tele- tolppia ja johtimena käytöstä poistettua puhelinkaapelia, kuva 6. Kuva 4. Juvan tarhan aitarakenne. Kuva 5. Siirrettävä aita. Kuva 6. Yli-Iin jaloittelutarhan aitaamiseen on käy- tetty käytöstä poistettuja teletolppia sekä puhelin- kaapelia. 12 Oleellinen osa aitaa ovat portit. Ainakin osa niistä tulee mitoittaa siten, että traktori mahtuu kulkemaan niistä. Erityisen tärkeää porttien mitoitus ja sijoittelu on vaihtopohjaisten tarho- jen, kuten kuoriketarhan yhteydessä, kuva 7. Kuva 7. Portin tulee olla riittävän leveä ja tukeva. 2.6 Tarhojen hoito Maa- ja metsätalousministeriön ohjeen (2002) mukaan jaloittelualueet tulee puhdistaa säännöllisesti. Juvalla asfalttitarha puhdistettiin tarpeen mukaan traktorin etukuormaajan kauhalla. Tarhan reunaan yhdelle sivulle oli rakennettu harkoista vajaan metrin korkuinen seinämä, jota vas- ten lannan kuormaaminen kävi kätevästi. Käytännössä tarha piti talviaikaan puhdistaa ker- ran viikossa, jotta tarha pysyi siistinä. Kesäaikainen puhdistustarve oli pienempää. Kuoriketarhaa ei tarvitse puhdistaa samalla tavoin kuin tiivispohjaista tarhaa. Tarhan pin- taa voidaan haluttaessa esim. äestää, jolloin pintaan kertynyt lanta saadaan sekoittumaan kuorikemassaan. Kuorikkeen vaihtaminen on yksi työvaihe, jota kiinteäpohjaisilla tarhoilla ei ole. Jos kuoriketta poistetaan tarhasta noin 20 cm, poiskuljetettavaa massaa syntyy 600 m2:n tarhasta 120 m3. Poistettava kuorike voidaan sulan maan aikaan levittää suoraan pel- lolle. Mikäli kuoriketta ei haluta levittää suoraan pellolle, se pitää varastoida asianmukai- sella laatalla. Kuorike toimii maanparannusaineena, sillä se sisältää runsaasti hiiltä typpeen verrattuna, mikä puolestaan lisää pellon humuspitoisuutta. Kuorikkeen sisältämät ravinne- määrät riippuvat hyvin paljon sen tarhakäytöstä eli kuinka kauan lehmät tarhassa oleilevat. Juvalla reilun vuoden käytössä olon aikana kuorike oli hienontunut niin, että sitä ei tarvin- nut jälkikompostoida ennen pellolle levittämistä. Näyttää siltä, että vastaavalla käytöllä (talviulkoilu, kesällä lehmät pääasiassa laitumella eivätkä tarhassa) kuorike pitää vaihtaa noin vuoden välein. Kuivana vuonna, kuten v. 2002, kuorike kestää kauemminkin. 3 Ruokinnan ja juomaveden järjestäminen tarhoissa 3.1 Ruokinta Jaloittelutarhoihin voidaan järjestää myös ruokintaa. Sitä voidaan tarjota pelkästään hou- kuttimena ulostulolle tai todellisena ruokinnan lisänä. Kokemuksen perusteella varsinkin talvisaikaan lehmät viihtyvät ulkona kauemmin, kun sinne on järjestetty ruokintaa. Ruokintarakenteet tulee sijoittaa tiivispohjaiselle tarhanosalle. Ruokintaan tarhassa voidaan käyttää pyöröpaalirehun syöttöön tarkoitettua metallista tai puista kehikkoa. Metallikehik- 13 koja on saatavissa useita erilaisia ja erihintaisia malleja. Vaihtoehtoisesti tarhan reunaan voidaan rakentaa katettu ruokintapöytä, jolloin eläimille voidaan tarjota monipuolisempaa rehua. Piirustukset 3A ja 3B. Myös muunlaiset ruokintajärjestelyt ovat mahdollisia, kuten kuvan 8 esittämät niittorehun ruokintakaukalot. Kuvan esittämän kaukalon puhdistamista voidaan helpottaa varustavalla ne avattavalla etureunalla tai päädyllä. Kuva 8. Jaloittelutarhaan rakennettu niittorehun ruokintakaukalo. Rehu nostetaan kätevästi aidan yli suoraan kaukaloon. 3.2 Juomavesi Naudan luonnollinen juomisnopeus vapaasta vesilähteestä on 15 – 20 litraa minuutissa. Nauta juo vuorokauden aikana neljästä seitsemään kertaan. Jotta tämä lajinmukainen juo- miskäyttäytyminen on mahdollista myös jaloittelutarhoissa, on varmistettava, että vesika- lusteet ovat asianmukaisia ja pysyvät talvellakin sulina. Lypsäville lehmille tulisi veden virtauksen kuppiin olla vähintään 10 – 12 litraa minuutis- sa. Tutkimuksen mukaan lehmät juovat enemmän veden virtauksen ollessa suuri (12 l/min) kuin pieni (2 l/min). Jos vedentulo on hidasta, voivat naudat jättää juomisen vähälle, mikä vaikuttaa niiden rehun syöntiin ja heikentää siten tuotosta. Jaloittelutarhoihin juomavesi tulee johtaa siten, että putki ei pääse jäätymään. Vaivattomin keino on suojata jäätymisherkät putket sähkövastukseen perustuvalla lämpökaapelilla. Kaapeleita on saatavana kahta tyyppiä: vakiovastus ja itsesäätyvä. Useimmissa tapauksissa itsesäätyvä kaapeli on hyvä vaihtoehto, koska se lämmittää vain sitä kohtaa, missä on lämmitystarvetta. Vakiovastuskaapeli lämmittää vesijohtoa koko asennuspituudelta niin kauan kuin sähkö on kytkettynä. Tällaisten lämpökaapelien sähköteho on noin 10 W/m ja 14 hinnat vaihtelevat 13 ja 20 €:n välillä. Saatavana on myös ns. jäätymätöntä vesijohtoa, joka on valmiiksi varustettu itsesäätyvällä lämmityskaapelilla. Tällaisen johdon metrihinta pie- nimmällä halkaisijalla on noin 25 €. Halvin tapa suojata vesijohtoa on asentaa se suojaputken sisään siten, ettei vesijohto ota suojukseen kiinni. Kun suojaputki eristetään hyvin, pitää veden sisältämä energia ilmatilan plussan puolella. Jos vesiputki kuitenkin jäätyy, voidaan se sulattaa puhaltamalla suojaput- keen lämmintä ilmaa. Markkinoilla on myös juomalaite, jossa routimattomassa syvyydessä sijaitseva pallovent- tiili tyhjentää nousuputken vedestä eläinten lopetettua juomisen. Näin juomaventtiiliin ja nousuputkeen ei jää vettä, joka voisi jäätyä. Routimaton syvyys tarkoittaa meillä alueesta riippuen 1,5 – 1,8 metriä. Laitteen hinta on noin 350 €. Tarhoissa tulisi käyttää lämmitettäviä juomakuppeja tai altaita. Näitä on markkinoilla usei- ta eri malleja. Vastusten koot vaihtelevat 80 ja 250 W:n välillä. Alimmaksi toimintalämpö- tilaksi valmistajat/maahantuojat antavat mallista ja vastuksen koosta riippuen -10 - -30 ºC. Myös tavallinen juomakuppi voidaan itse muuntaa kylmiin olosuhteisiin soveltuvaksi. Täl- löin lämpökaapeli asennetaan kupin alle, eristetään ja suojataan hyvin. Juomakupit asenne- taan yleensä muovi- tai betoniputken päähän 40 – 45 cm:n korkeudelle tarhanpinnasta. Liitos tiivistetään ja asennusputki eristetään. Laitteiden myyjät toimittavat laitteiden muka- na myös asennusohjeen. Laitevalmistajat suosittelevat, että kutakin juomakuppia kohti olisi 10 eläintä, ja että use- amman juomapaikan altaille olisi 20 – 40 eläintä. Tohmajärven emolehmäkokeessa todet- tiin, että 14 – 18 emoa vasikoineen sai riittävästi vettä yhdestä juomakupista. Kun eläimiä oli riittävän paljon, juomakupit eivät jäätyneet vaikeissakaan olosuhteissa. Erään viljelijän ratkaisu juomakuppien sulana pitämiseen on ollut porsailla käytettävän lämpölampun asen- taminen 20 – 25 cm juomakupin yläpuolelle. Kovilla pakkasilla lamppu on ollut päällä vuorokauden ympäri, muutoin tarpeen mukaan. Lamppu on roiskevesisuojattu, ja sen hinta on 25 – 30 €. 4 Valumavedet ja niiden käsittely Valtioneuvosto on antanut periaatepäätöksen vesien suojelun tavoitteista vuoteen 2005. Maataloudessa on tavoitteena vähentää vesistöihin joutuvan fosfori- ja typpikuormituksen määrää 50 % vuosien 1990 - 1993 arvioidusta keskimääräisestä tasosta. Tarha-alueilta ker- tyvät valumavedet tulee tämän päätöksen mukaisesti kerätä ja käsitellä siten, että ravintei- den joutuminen vesistöön rajoitetaan parasta mahdollista käytettävissä olevaa tekniikkaa käyttäen. Maa- ja metsätalousministeriö on antanut kotieläinrakennusten ympäristönhuolto-ohjeet (2002). Tiivispohjaisesta tarhasta sontaa ja virtsaa sisältävät vedet on johdettava keräily- 15 kaivoon, jonka tilavuus on vähintään 0,2 m3/m2 kattamattomalla alueella. Keräilykaivo on tyhjennettävä säännöllisesti ja vedet levitettävä pellolle. Valumavesien asianmukainen keräily ja käsittely ovat jaloittelutarhojen toteutuksen suuria haasteita. Karjakokoon kasvaessa tarhat laajenevat ja siten myös tarvittava valumavedelle vaadittava varastointitila kasvaa, mikä aiheuttaa huomattavia lisäinvestointi- ja työkustan- nuksia tiloille. Valumavesien määrää vähennetään valitsemalla tarhan paikka ja korkeusasema siten, että tarhan ulkopuolelta ei pääse valumaan vesiä tarhaan. Myöskään viereisten rakennusten kattovedet eivät saa huuhtoa tarhaa. Lumien kerääminen tarhaan ei ole suositeltavaa, var- sinkaan, jos karjaa aiotaan ulkoiluttaa talvellakin Vesikourut ja lumiesteet ovat siten tar- peen. Tarhan kattaminen poistaa valumavesiongelmat. Rakentaminen on kuitenkin kallista, rat- kaisusta riippuen kattorakennelman hinnaksi tulee 40 – 60 €/m2. Osa ulkoiluttamisen pe- rimmäisestä ajatuksesta myös katoaa, jos lehmät eivät saa auringonvaloa ulkoillessaan. Kiinteäpohjaisen tarhan osittaista kattamista kannattaa kuitenkin harkita. Varmatoimisin ratkaisu käsitellä valumavesiä olisi johtaa ne panospuhdistamoon tai bio- suodattimeen. Molempien etuna on se, että myös muut maatilan jätevedet, kuten maito- huonevedet, voidaan käsitellä samalla laitteistolla. Ongelmana tässä on, että em. laitteiden valmistajat/maahantuojat eivät ole olleet valmiita toimittamaan laitteistojaan tällaiseen käyttöön. Jos he laitteiston toimittavat, he eivät kuitenkaan anna kylmiä valumavesiä sisäl- täviä jätevesiä käsittelevälle laitteistolleen täydellistä toiminta/puhdistumistakuuta. Panos- puhdistamon hankintahinta on 8400 – 13500 € ja käyttökustannukset 170 – 500 €/vuosi. Biosuodattimen hankintahinta on puolestaan 8000 – 11500 € ja käyttökustannukset 170 – 340 € vuodessa. Vesimäärät kiinteäpohjaisesta tarhasta ovat erittäin suuria. Esimerkkikohteessa Etelä- Savossa sataa huhti-lokakuussa keskimäärin 420 mm. Asfaltilta haihdunta ei ehdi kesäai- kaan olla kovin suurta, koska vedet valuvat heti kaivoon. 500 m2:n suuruisesta asfalttitar- hasta muodostuisi 10-20 % haihdunnalla huhti-lokakuussa noin 200 m3 valumavettä. Nämä vedet ovat hyvin laimeita pellolle kuljetusta ajatellen. Juvan asfalttitarhan pintavaluma- vesien keskimääräisillä ravinnepitoisuuksilla laskettuna hehtaarille tulisi kokonaisfosforia 2,5 kg/ha ja kokonaistyppeä 7,5 kg/ha, jos veden levitysmäärä olisi 50 m3/ha. Kuoriketarhan salaojavedet ovat ravinteikkaampia kuin pellolta valuvat salaojavedet. Ne olisi hyvä puhdistaa esim. suodattimessa ja sen jälkeen ne voi päästää luontoon ravinnepi- toisuuksiensa puolesta. Valumavesien käsittelyä varten Yli-Iihin rakennettiin koesuodatin. Seossuodattimen koko on 10 m3. Vesi johdetaan saostus- ja jakokaivojen kautta rei’itettyä muoviputkea pitkin suodattimen päälle, josta se jakautuu koko suodattimen pituudelta. Suodattimen pohjalla on kokoojaputki, josta suodattuneet vedet kertyvät mittakaivoon. Kaivosta vedet johdetaan matalahkoon pelto-ojaan, jossa on runsaasti kasvillisuutta. Piirustukset 4A ja 4B. 16 Yli-Iin seossuodatin rakennettiin syksyllä 2001. Epätavallisen kuivien kesien takia suodat- timesta ei ole saatu näytteitä. Siten sen toimivuutta ei pystytä tällä hetkellä arvioimaan. Laboratoriokokeiden perusteella valumavesien ravinnepitoisuuden ja kemiallisen hapenku- lutuksen pitäisi siinä alentua merkittävästi. Yli-Iihin rakennetun suodattimen (10 m3) rakentamiskustannuksiksi arvioitiin 1500 €. Toteutuneet kustannukset olivat 1649 €, josta vaihdettavan suodatinmateriaalin osuus oli 212 €. 5 Havaintoja koerakennuskohteista Juvalla toteutettu ratkaisu, jossa navetan vieressä on kiinteäpohjainen tarha ja sen takana maapohjainen tarha, on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Lehmille on ollut tarjolla peh- meäpohjaista tarhaa kovalattiaisen navetan vastapainoksi. Lehmien sorkkaterveys on ollut hyvä ja sorkat ovat pysyneet puhtaampina. Kuorikkeella päällystetty maapohjainen tarha on pehmeä ja lehmät ovat viihtyneet siinä paremmin kuin kiinteäpohjaisessa tarhassa. Keskimäärin 2/3 lehmistä on tarkkailuajankoh- tina ollut kuoriketarhan puolella, vaikka kiinteäpohjaisessa tarhassa oli kuivaa heinää tar- jolla syötäväksi. Kuoriketarha ei ole ollut liukas. Keväällä ja syksyllä ja muulloinkin kuoriketarhan ollessa hyvin märkä, on ollut tarpeen eristää tarha eläimiltä. Käytännössä tarhojen väliin on laitettu siirrettävä aita, jolloin kaikki lehmät olivat asfalttitarhan puolella. Näin kuoriketarhan pinta pysyi parempana pidempään ja kuorikkeen vaihtoväli piteni. Talvella asfalttitarha osoittautui aika ajoin hyvin liukkaaksi, vaikka sitä hiekoitettiin. Eri- tyisesti yli 3 %:n kallistuksella toteutetut alueet olivat ongelmallisia. Oli kuitenkin havait- tavissa, että toisena talvena lehmät olivat jo oppineet kulkemaan liukkaalla pinnalla pa- remmin. Liukkauden torjunnassa silputtu olki todettiin hyväksi. Yli-Iissä masuunikuonatarhan pintaa levitetyn hiekan on todettu imevän sadevettä tehok- kaasti, jolloin valumavesiä ei ole muodostunut lainkaan tai niiden määrä on jäänyt pienek- si. Tiivispohjaisen tarhan rakennuskustannukset ovat kaksin- kolminkertaiset vaihtopohjai- seen tarhaan verrattuna. Käyttökustannuksia tiivispohjaiseen tarhaan syntyy lannan sään- nöllisestä poistosta. Vaihtopohjaisen tarhan käyttökustannukset muodostuvat päällikerrok- sen vaihdosta. Kokemusten mukaan kuorike tulisi vaihtaa noin vuoden välein. Hake saattaa kestää hiukan pidempään. Vaihdettava kerros ajetaan tarhasta aumaan kompostoitumaan ennen pellolle levitystä. Vaihtopohjaisten tarhojen yleistyessä, pintamateriaalin hinta to- dennäköisesti nousee, jolloin myös vuosittaiset käyttökustannukset tulevat kasvamaan. 17 6 Kirjallisuus Alakomi, T. 1997. Havaintoja kylmäpihattojen lannankäsittelystä. VAKOLAn rakennusratkaisuja 5/1997. Maatalouden tutkimuskeskus. 16 s. Korpela, T. 1999. Jaloittelutarhojen rakentaminen on ajankohtaista. Maito ja Me 2: 15–17. KTTK 2000. Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet – eläintuotanto: sovelletaan 24.8.2000 lähtien. KTTK:n julkaisuja. B2 Luomutuotanto nro 4/2000. Loimaa: Kasvintuotannon tarkastuskeskus. 66 s. Laakso, J., Korpela, T. & Hämäläinen, J. 1999. Nautojen jaloittelualueet ja ruokintakatokset. Etelä- Pohjanmaan Maaseutukeskus, Keski-Pohjanmaan Maaseutukeskus. 32 s. Maa- ja metsätalousministeriö 2002. Kotieläinten ympäristöhuolto. Maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja –ohjeet. MMM-RMO-C4. Liite 12 MMM:n asetukseen tuettavaa raken- tamista koskevista rakentamismääräyksistä ja suosituksista (100/01). 8s. Päivitetty 21.1.2003. Viitattu 2.12.2003. Saatavissa internetistä: http://www.finlex.fi/pdf/normit/8673-01100fil12.pdf MMMA 7.6.1996/396. Eläinsuojeluasetus. Annettu helsingissä 7.6.1996. Suomen säädöskokoelam 396/1996:1019-1028. Uusi-Kämppä, J., Puumala, M., Nykänen, A., Huuskonen, A., Heinonen-Tanski, H., Yli-Halla, M. 2003. Lypsykarjataloudesta tulevan ympäristökuormituksen vähentäminen. In: Jaana Uusi- Kämppä, Markku Yli-Halla ja Kaarina Grék (toim.). Lypsykarjataloudesta tulevan ympäristö- kuormituksen vähentäminen. Maa- ja elintarviketalous 25: s. 48-93. http://www.mtt.fi/met/ pdf/met25.pdf Verkkojulkaisuun viitattu 2.12.2003 Uusi-Kämppä, J., Manninen, M., Nykänen, A., Puumala, M., Sarin, H. Tolvanen, T. 2000. Jaloitte- lualueet ja ulkotarhat – kotieläinten hyvinvointia vai ympäristön uhka? Teoksessa: Rinne, M. (toim.). Maataloustieteenpäivät 2000: Kotieläintiede Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 952: 58–64. Ympäristöministeriö 1998. Ohje kotieläintalouden ympäristönsuojelusta 30.9.1998. Helsinki. Ympä- ristöministeriö . 27 s. Päivitetty 6.5.2002. Viitattu 2.12..2003. Saatavissa internetistä: http://www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/maaseutu/kotiel.pdf http://www.finlex.fi/pdf/normit/8673-01100fil12.pdf http://www.mtt.fi/met/pdf/met25.pdf http://www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/maaseutu/kotiel.pdf 7 Liitteet Piirustukset eivät ole mittakaavassa. Piirustus 1 A Asemapiirros Juvan jaloittelutarhasta 17 6 0 0 25 5 4 0 12 0 0 0 15 0 0 0 40 000 36 150 14 000 10 670 A A B B KARJARAKENNUS -10 Lypsylehmät Asfa ltti ~150m2 -10 -10 -10 -30 -50 -30 se inämä lannan kokoamista va rten h=600 Lypsylehmät Asfa ltti ~500m2 Lypsylehmät Kuorike ~600m2 takareuna maastomuoto jen mukaan reunat pengerre tään näytteenottokaivot ilmastus Lie tesä iliö Lähtö tasona: kynnyskorkeus +/-0 -10 suunnittelukorkeus 1:500 PELTOA Piirustus 1B L eikkaus Juvan jaloittelutarhasta DET 1. Ab tasausmurske kantavakerros jakavakerros pohjamaa kuorike sora pohjamaa Ab murske Asfa lt in ja kuorikkeen ra ja kantava jakava kuorike sora pengerrys tarhan ympäri kuorike pohjamaa sora sa lao ja t 5m:n vä le in pohjamaa muoto iltu sa laojiin pä in vie ttäväksi Leikkaus A-A DET 1. 1:10 Leikkaus B-B Piirustus 2 A Asemapiirros Yli-Iin jaloittelutarhasta -0,51 Lappeen sadevedet tarhan ulkopuo le lle Auma + paa lit Avoin lie tesä iliö -0,50 Avoin lie te sä iliö La ttia +0,00 masuunikuonasta muotoiltu reunus -0,35 -0,01 +0,1 -0,53 -0,33 -0,25 -0,10 -0,29 -0,20 -0,30 -0,30 16:19 ~980m2 ~1% kal listus -0,91 SIURUAJOKI -1,50 -1,61-1,20 KIVIRANTA II 16:43 oja -1,24 oja Tannila - Pudasjärvi P 23 m =Lähtöti lanteen maanpinnan taso 4 7 m =Va lmiin ta rhan taso -X,XX -X,XX Piirustus 3A Puurakenteinen siirrettävä ruokintahäkki Piirros: Tuija Alakomi Piirustus 3B Jaloittelutarhan ruokintakatos P iirros: Tuija A lakom i Piirustus 4A Y li-Iin valum avesien käsittelyjärjestelm ä 1 5 0 - 2 0 0 3 0 0 0 1 5 0 - 2 0 0 150-200 2 500 7 000 150-200 3 000 a ita h=1500 saostuska ivo betoni 1000 h=1000 ritiläkansi jakoka ivo betoni 1000 h=1000 umpikansi sähkökaappi uppopumppua/käyntia jan laskinta va rten harkkose inämä h=tien puo le lla maaston mukaan harkkose inämä h=min 300 tasausaltaan pohjasta masuunikuonasta muotoiltu korotus ~300mm -tämän koro tuksella ympäröidyn alueen vo i muotoil la laa jemmaksikin jos ha lutaan suurempi tasausa lla s; l iete sä iliön ja o jan välissä on t ilaa -ojan reunaan korotuspa lteeseen tulee tehdä se lvä mada llus, jo tta tilavuuden ylittävä vesi ohjautuu o jaan, e ikä tulvi ympäri pihaa tarkastuska ivo/näytteenottoka ivo betoni/muovi 600 h=800-1000mm poistoputki tulpa ttu virtaamamittauksen a ikana Poistoputki upote ttuna suodattimen pohja rakenteeseen 150-200 1 0 0 - 1 5 0 Mikä li tasausa ltaan ja suoda ttimen läpä isyn kanssa syntyy ongelmia: -suodattimen takareuna love taan ja suoda ttimen pintaan la ite taan suomulevy tms. joka jakaa reunan yli tu levan veden suoda ttime lle -nä in ei synny ha llitsemattomia tulvia , joskin tutkimuksen a ikana vesimäärän mittausta rkkuus kärsii Piirustus 4B Y li-Iin käsittelyjärjestelm än poikkileikkaus Vesijuoksu sa o st u sk ai vo ja ko ka iv o su o d at in ta rk as tu sk ai vo -0 ,7 0 -0 ,7 0 -0 ,9 5 -1 ,5 5 -1 ,5 5 -1 ,6 0 +0,00 -0,50 -1,00 -1,50 0 2 6,4 10 o ja n p o h ja VALUMAVESIEN SUODATUS, PITUUSLEIKKAUS Kansi MTT:n selvityksiä -sarjan Teknologia-teeman julkaisuja 72 Jaloittelutarhat – rakenteet ja varusteet. Puumala. 17 s., 7 liitettä. Hinta 15 €. 50 Maatalouden uusi teknologia – tarkkuutta ja tehokkuutta. Ensimmäiset teknologia- päivät 1.-2.10.2003. Kallioniemi (toim.). 105 s. (verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi /mtts/pdf/mtts50.pdf). 35 Suurten maatalousrakennusten puurunkoratkaisut. Olosuhdemittaukset ja toiminnalli- set mallit. Kivinen. 62 s. Hinta 20 €. 23 Esiselvitys kotieläintalouden ympäristökuormitusta vähentävien menetelmien ja tek- niikoiden kustannuksista ja tehokkuudesta. Kallioniemi. 51 s., 2 liitettä. (verkkojul- kaisu osoitteessa: www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts23.pdf). 21 Suomalaisen maatalouskoneteollisuuden tulevaisuuden haasteet. Manni & Riipinen. 208 s., 9 liitettä. Hinta 25 €. 18 Sata vuotta tutkittua maataloustekniikkaa. Kallioniemi (toim.). 61 s. Hinta 20 €. 17 Pihaton lypsyjärjestelmät. Manninen ym. 53 s., 2 liitettä. (verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts17.pdf). 16 Parsinavetan lypsykone: Hankitaanko uusi vai korjataanko vanhaa? Manninen & Nyman. 10 s., 4 liitettä. (verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts16.pdf). 5 Riskienhallinnan menetelmät elintarvikeketjussa. Suutarinen & Mattila. 16 s. (verk- kojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts5.pdf). 4 Laatu ja riskit elintarviketaloudessa -menetelmät ja välineet: seminaari 29.11.2001, Olkkalan kartano, Vihti. Mattila & Suutarinen (toim.). 21 s. (verkkojulkaisu osoit- teessa: www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts4.pdf). www.mtt.fi /mtts/pdf/mtts50.pdf www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts23.pdf www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts17.pdf www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts16.pdf www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts5.pdf www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts4.pdf MTT:n selvityksiä 72 Jaloittelutarhat -rakenteet ja varusteet Maarit Puumala MTT:n selvityksiä 72 72 Jaloittelutarhat - rakenteet ja varusteet Teknologia Jaloittelutarhat - rakenteet ja varusteet Tiivistelmä Abstract Alkusanat Sisällysluettelo 1 Johdanto 2 Jaloittelutarhojen rakenteet 2.2 Vaihtopohjainen jaloittelutarha 2.3 Masuunikuonalla stabiloitu jaloittelutarha 2.4 Tilan tarve 2.5 Tarhojen aidat 2.6 Tarhojen hoito 3 Ruokinnan ja juomaveden järjestäminen tarhoissa 3.1 Ruokinta 3.2 Juomavesi 4 Valumavedet ja niiden käsittely 5 Havaintoja koerakennuskohteista 6 Kirjallisuus 7 Liitteet MTT:n selvityksiä -sarjan Teknologia-teeman julkaisuja Takakansi