Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 Biokaasulaitoksen hankinta ja tarjouspyyntö Ville Pyykkönen, Saija Rasi ja Elina Virkkunen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 Biokaasulaitoksen hankinta ja tarjouspyyntö Biokaasuliiketoimintaa ja -verkostoja Keski-Suomeen (BiKa-hanke) Hankkeen selvityksiä 1/2 Ville Pyykkönen, Saija Rasi ja Elina Virkkunen Luonnonvarakeskus, Helsinki 2018 Pyykkönen, V., Rasi, S. ja Virkkunen, E. Biokaasulaitoksen hankinta ja tarjouspyyntö. Biokaasuliike- toimintaa ja -verkostoja Keski-Suomeen (BiKa-hanke) Hankkeen selvityksiä 1/2. Luonnonvara- ja biota- louden tutkimus 60/2018. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 42 s. ISBN 978-952-326-665-0 (Painettu) ISBN 978-952-326-666-7 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-666-7 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Ville Pykkönen, Saija Rasi ja Elina Virkkunen Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2018 Julkaisuvuosi: 2018 Kannen kuva: Ville Pyykkönen Painopaikka ja julkaisumyynti: PunaMusta Oy (JuvenesPrint), http://luke.juvenesprint.fi http://urn.fi/URN Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 3 Tiivistelmä Ville Pyykkönen1), Saija Rasi1) ja Elina Virkkunen2) 1)Luonnonvarakeskus Survontie 9, 40500 Jyväskylä 2)Luonnonvarakeskus, Kirkkoahontie 115 D, 87910 Linnantaus Tämän raportin tavoitteena on tuoda esimerkkien avulla esille biokaasulaitoksen hankinnassa ja tar- jouspyynnössä huomioitavia asioita. Ennen laitoksen hankintaa tulee suunnitella huolellisesti kustan- nukset ja rahoitus, resurssit ja asiantuntemus, omistussuhteet, laitoksen koko, syötteet, reaktori- tyyppi, energian käyttökohteet, mädätysjäännöksen hyödyntäminen, huollot, logistiikka, luvitus, va- kuutukset sekä projektin dokumentointi. Kannattavuuden edellytyksenä on usein tarpeeksi suuri laitoskoko. Saksassa v. 2011 sähkötehol- taan 100 kWel sähköä ja lämpöä yhteistuottavan eli CHP-biokaasulaitoksen investointihinta on keski- määrin 4 000 €/kWel ja 1 100 kWel laitoksen 2 600 €/kWel. Sama mittakaavaetu pätee myös kaasun hyödyntämislaitteiden tehokohtaisiin investointihintoihin ja käyttökustannuksiin. Laitoksen kannattavuuden kannalta oleellista on myös käyttökustannusten hallinta. Weak point - analyysin avulla voidaan selvittää laitoksen elinkaaren heikot kohdat. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää biokaasun hyödyntämislaitteisiin (CHP-yksikkö, lämpökattila, liikennebiokaasun jalostuslait- teisto). Esimerkiksi saksalaisissa CHP-biokaasulaitoksissa 46 % prosessihäiriöistä aiheuttaa CHP- yksikkö. Raportissa on esitetty kolme erityyppistä tarjouspyyntöä, joissa kilpailutuksen perusteena ovat: 1. Halvin hinta, jossa vähimmäisvaatimukset täyttävistä tarjouksista valitaan edullisin 2. Edullisimmat kustannukset (elinkaarikustannukset) 3. Paras hinta-laatusuhde, jossa hinnan lisäksi perusteena Halvimpaan hintaan perustuvassa tarjouspyynnössä voi olla kannattavaa esittää suhteellisen tarkat vähimmäisvaatimukset, jotta tarjoukset olisivat vertailukelpoisia. Kaikissa tarjouspyynnöissä kannat- taa ottaa kilpailutukseen mukaan myös huoltosopimuksen hinta sellaisille laitteille, joiden takuu edel- lyttää huoltosopimusta sertifioidun huoltajan kanssa (CHP-yksikkö, jalostuslaitteisto). Asiasanat: Biokaasulaitos, hankinta, tarjouspyyntö, kannattavuus Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 4 Sisällys 1. Johdanto ..................................................................................................................................5 2. Biokaasulaitoksen hankinnan tarkistuslista ...............................................................................6 3. Biokaasulaitoksen hankinnassa huomioitavia asioita .................................................................7 3.1. Syötteet ja niiden esikäsittely ............................................................................................................. 7 3.2. Reaktorin tyyppi, viipymä ja orgaaninen kuormitus ........................................................................... 8 3.3. Sekoittimet ja pumput ........................................................................................................................ 9 3.4. Reaktorin lämmitys ja eristeet .......................................................................................................... 10 3.5. Kaasuvaraston koko .......................................................................................................................... 11 3.6. Lämmön sekä lämmön ja sähkön yhteistuotanto (CHP) ................................................................... 11 3.7. Biokaasun puhdistus ......................................................................................................................... 13 3.8. Biokaasun jalostuslaitteisto (liikennepolttoaineen tuotanto) .......................................................... 13 4. Kannattavuuslaskelma ja herkkyysanalyysi ............................................................................. 15 5. Kannattavuuden edellytykset ................................................................................................. 18 5.1. Kokoluokan vaikutus kannattavuuteen ............................................................................................ 18 5.2. CHP-biokaasulaitosten investointihinta ............................................................................................ 18 5.3. CHP-yksikön investointihinta ............................................................................................................ 19 5.4. Jalostusyksikön investointihinta ....................................................................................................... 21 5.5. Käyttökustannusten hallinta ja weak point -analyysi ....................................................................... 21 5.6. CHP-biokaasulaitosten käyttökustannukset ja käyttöiät .................................................................. 23 5.7. Biometaanin jalostuskustannus (liikennebiokaasu) .......................................................................... 24 6. Tarjouspyyntö ja kilpailutus .................................................................................................... 26 6.1. Halvin hinta ja vähimmäisvaatimukset ............................................................................................. 26 6.2. Edullisimmat kustannukset ............................................................................................................... 30 6.3. Paras hinta-laatusuhde ..................................................................................................................... 30 Viitteet Liitteet Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 5 1. Johdanto Biokaasuntuotanto herättää kiinnostusta maatiloilla, sillä se mahdollistaa sekä jätteiden ja sivuvirto- jen käsittelyn että energia- ja ravinnetalouden omavaraisuuden parantamisen. Maatilamittakaavan biokaasulaitoksia on Suomessa vielä verraten vähän, 15 kappaletta vuonna 2017 (Huttunen & Kuitti- nen 2018). Koska prosessointivaihtoehtoja on useita, biokaasulaitoksen hankinta voi maatiloilla tun- tua haasteelliselta. Hankintaan vaikuttavat sekä prosessoitavan raaka-aineen laatu että lopputuottei- den hyötykäyttömahdollisuudet. Tämän raportti tuo esimerkkien avulla esille biokaasulaitoksen han- kinnassa ja tarjouspyynnössä huomioitavia asioita. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 6 2. Biokaasulaitoksen hankinnan tarkistuslista Biokaasulaitosinvestointi on monivaiheinen projekti, joka kannattaa suunnitella hyvin. Oheinen tar- kistuslista auttaa jäsentämään huomioitavat asiat liiketoimintasuunnitelman laatimisessa. 1. Miksi biokaasulaitos perustetaan? 2. Laitoksen koko 3. Laitoksen yhtiömuoto ja omistajuus 4. Kaasun käyttötarkoitus  Tuotetaanko lämpöä, sähköä ja/vai liikennekaasua?  Vaihtoehtoisen energian hinta (ostosähkö, hake/öljylämmitys, liikennepolttoaine)  Myydäänkö energiaa? Sopimukset käyttäjien kanssa 5. Käytettävät syötteet 6. Käsittelyjäännöksen käyttökohteet  Riittävä levitysala  Levityskustannukset  Myydäänkö jäännöstä? 7. Työvoiman tarve 8. Tarvittavat luvat  Maatilalaitoksessa riittävät usein ympäristölupa ja rakennuslupa (Liite 1) 9. Laitoksen alustava suunnittelu  Valitaan laitostyyppi ja prosessi  Reaktorien suunnittelu  Suunnitelma syötevarastoista ja mädätysjäännösvarastoista  Varastojen koko, sijainti ja rakenne  Karttapiirros 10. Yksityiskohtainen kustannuslaskelma ja rahoitussuunnitelma, jotka perustuvat realistisiin oletuksiin 11. Tarjouspyyntö ja kilpailutus (Kappale 6) 12. Vakuutukset  Fyysisten vaurioiden ja koneiden toimintahäiriöiden varalle  Biokaasulaitoksen toiminnan keskeytymisen varalle  Palovakuutus, yleinen vastuuvakuutus, rakennustyövakuutus 13. Biokaasuprojektin dokumentointi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 7 3. Biokaasulaitoksen hankinnassa huomioitavia asioita 3.1. Syötteet ja niiden esikäsittely Biokaasulaitosta suunniteltaessa kartoitetaan syötteet ja arvioidaan niiden tarvittava määrä. Samalla mietitään, otetaanko laitokseen ulkopuolisia, mahdollisesti porttimaksullisia syötteitä. Syötteet vaikuttavat mädätysjäännökseen ja sen käyttöön. Jos laitos ottaa vastaan jätevesilietepohjaisia syötteitä, käsittelyjäännöksen eli mädätteen käyttöä koskevat seuraavat asiat, kun jätevesilietteen osuus lannoitteesta on yli 10 % (Evira 2018):  Lannoitteen haitta-aine- ja raskasmetallipitoisuusrajat eivät saa ylittyä  Viljelysmaan pH oltava vähintään 5,8 (kalkkistabiloidulle lietteelle vähintään 5,5)  Saa käyttää ainoastaan sellaisella viljelymaalla, jossa kasvatetaan esimerkiksi viljaa, sokerijuurikasta, öljykasveja tai muita sellaisia kasveja, joita ei käytetä ravinnoksi tuoreena, syömällä maanalainen osa tai eläinten rehuksi  Nurmelle voi käyttää vain perustettaessa nurmi suojaviljan kanssa ja multaamalla liete (ei saa käyttää satovuosina)  Varoaika käytön lopettamisen jälkeen 5 vuotta, jonka aikana saa viljellä vain edellä mainittuja tuotteita Käyttökustannusten ennustettavuuden vuoksi laitoksen hankinnassa tulee huomioida syötteen koko käsittelyketju, joka voi olla esimerkiksi nurmisyötteellä seuraavanlainen:  Tuotanto pellolla ja korjuu (itse/tuotanto- tai urakointisopimus)  Kuljetus varastoon/biokaasulaitokselle  Varastointi (siilo/paali)  Murskaus sopivaan palakokoon  Syöttö reaktoriin (syöttöruuvi/erillinen syöttölaite) Esikäsittelyt voivat parantaa biokaasuprosessissa heikosti hajoavan lignoselluloosan (energiakasvit, lannat) metaanintuottoa tai nopeuttaa sitä (Bochmann & Montgomery 2013 kirjallisuuskatsaus):  Fysikaaliset (murskaus/silppuaminen) esikäsittelyt ovat yleisimpiä  Kemialliset esikäsittelyt: emäkset (NaOH) lisäävät kaasuntuottoa etenkin kuivaprosessissa  Biologiset esikäsittelyt: esim. entsyymilisäyksellä voidaan parantaa hydrolyysinopeutta ja siten lyhentää viipymäaikaa reaktorissa  Yhdistelmäkäsittelyt: esim. höyryräjäytys hajottaa soluseiniä ja voi lisätä eri materiaalien (teurasjäte ja kasvimassat) metaanintuottopotentiaalia 10–67 %, mutta toisaalta se voi tuottaa biokaasuprosessia inhiboivia yhdisteitä Mekaaninen murskaus ja silppuaminen ovat yleisimpiä kiinteiden syötteiden esikäsittelymenetelmiä. Hienonnus parantaa materiaalin metaanintuottoa, mutta kuluttaa suhteellisen paljon energiaa. Heinän metaanintuotto voi parantua 10 %, kun 20–30 mm silppu leikataan edelleen 0,5 mm palakokoon. Energiankulutus on esim. veitsimyllyillä lähtökoosta (7–22 mm), tavoitekoosta (0,8— 12,5 mm) ja kasvimassasta riippuen 3–40 kWh/tonni. Vasaramyllyillä vastaava energiankulutus on 10–99 kWh/tonni (Kratky & Jirout 2011). Murskattaessa nurmisäilörehua syöttöruuville sopivaksi traktorikäyttöinen seosrehuvaunu kuluttaa polttoainetta 13 kWh/tonni eli 0,78 €/tonni (10 kWh/litra ja 0,6 €/litra) (Pyykkönen & Luostarinen 2017). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 8 Taloudellisesti optimaalista (kaasuntuotto vs. käsittelykustannus) voi olla murskata kiinteä syöte vain niin pieneksi, että tekninen käsittely on mahdollista. Silloin tavoite on, että syöttöruuvi ja mädätysjäännöksen poistoputki eivät tukkeudu eikä syöte kellu reaktorissa. Syötteen lämpötilalla on suuri merkitys reaktorin ja mahdollisen hygienisointiyksikön lämpöenergian kulutukseen. Esimerkiksi Luke Maaningan biokaasulaitoksella lietelantasyötteen (10 t/vrk) lämpötila oli vuodessa keskimäärin vain 9,5 °C (Pyykkönen ym. 2013), koska sen viipymä navetan lietekuilussa ja esisäiliössä on pitkä (50–60 vrk). Reaktorin (37 °C) kokonaislämmönkulutus oli 325 kWh/vrk. Jos lietelanta syötettäisiin 20 asteisena reaktoriin, alenisi reaktorin lämpöenergian kulutus noin 35 %. 3.2. Reaktorin tyyppi, viipymä ja orgaaninen kuormitus Reaktorityypin valintaan vaikuttavat seuraavat syötteen ominaisuudet:  Kuiva-ainepitoisuus (ka %, TS %, total solids)  Orgaanisen aineen pitoisuus (VS %, volatile solids, kuiva-aine miinus tuhka)  Biohajoavuus eli metaanintuottopotentiaali (BMP, biochemical methane potential, normaalikuutio metaania orgaanisen aineen tonnia kohti eli Nm3 CH4/t VS eli tilavuus 0 °C lämpötilassa ja 1 ilmakehän paineessa)  Tiheys (kg/m3) ja funktionaalinen spesifinen tiheys eli veteen suhteutettu tiheys, joka kertoo, kelluuko syöte reaktorissa (veden tiheys 1000 kg/m3 = 1)  Partikkelikoko (ks. 3.1) (Murphy & Thamsiriroj 2013). Reaktorit voivat olla:  Kuiva- tai märkäreaktoreita (-prosesseja)  Panosperiaatteella toimivia tai jatkuvasyöttöisiä  Yksivaiheisia tai monivaiheisia (esim. reaktori + toinen reaktori tai jälkikaasuallas sarjassa)  Yksifaasisia tai monifaasisia (kuivaosa, jota kastellaan kierrätettävällä nesteellä)  Mesofiilisia (noin 35–40 °C) tai termofiilisia (noin 55–60 °C) (Murphy & Thamsiriroj 2013). Termofiilinen reaktori tuottaa enemmän ja/tai nopeammin biokaasua, mutta on herkempi mikrobiprosessin häiriöille (lämpötilan vaihtelut tai korkea typpipitoisuus aiheuttavat helpommin inhibitiota). Yleisin reaktorityyppi on jatkuvasyöttöinen, täysisekoitteinen reaktori (CSTR, Continuous Stirred Tank Reactor). Kyseessä on märkäprosessi, sillä syötteen ka-pitoisuus on yleensä 2–12 % (Murphy & Thamsiriroj 2013). Reaktorin sisältämän lietteen tulee olla ka-pitoisuudeltaan alle 15 %, jotta täysi sekoittuminen voidaan taata (Bachmannin 2013 mukaan Görisch & Helm 2006). Reaktorilietteen ka- pitoisuus on kaasunmuodostuksen vuoksi alhaisempi kuin syötteessä, esimerkiksi lietelanta- säilörehusyötteellä noin 30–50 % alhaisempi (Pyykkönen & Luostarinen 2017). Sekoittimen valinta on oleellinen osa reaktorin suunnittelua, esimerkiksi kasvimassan kellumisen estämiseksi on valittava sopiva teho tai sekoitintyyppi (ks. luku 3.3). CSTR-reaktorissa hydraulinen viipymä (HRT, hydraulic retention time) on sama kuin kiintoaineen viipymä (SRT, solids retention time). HRT lasketaan jakamalla reaktorin nestetilavuus päivittäisen syötteen tilavuudella (yksinkertaisuuden vuoksi nestetilavuus m3/syötemäärä t/vrk). Viipymän tulee olla pidempi kuin reaktorissa hajotusprosessiin osallistuvien mikrobien tuplaantumisaika, ettei niitä huuhtoudu mädätysjäännöksen mukana ulos enemmän kuin uusia ehtii syntyä (Murphy & Tamsiriroj 2013). Yleensä HRT on vähintään 10 vrk (Bachmann 2013). Maatilasyötteillä (lietelanta ja energiakasvit) viipymä on noin 20–30 vrk. Etenkin energiakasveja käsiteltäessä oikovirtaus on kasvimassan kellumisen vuoksi mahdollinen. Riittävä hajoaminen ja kaasuntuotto voidaan varmistaa johtamalla reaktorin mädätysjäännös toiseen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 9 reaktoriin tai vähän energiapanoksia vaativaan, lämpöeristettyyn jälkikaasualtaaseen. Toinen vaihe voi tuottaa 12–20 % laitoksen kokonaismetaanimäärästä (Pyykkönen ym. 2013, Thamsiriroj & Murphy 2010). CSTR-reaktorin orgaaninen kuormitus eli päivässä reaktorin lietekuutiota kohti syötettävän orgaanisen aineen määrä on yleensä 1–4 kg VS/m3/vrk (Murphy & Thamsiriroj 2013). Jatkuvasyöttöiset kuivaprosessit ovat yleensä tulppavirtausreaktoreita. Teoriassa toisesta päästä reaktoria syötetty tulppa etenee syötön yhteydessä kohti loppupään mädätysjäännöksen poistopistettä, eivätkä reaktorin eri osien sisällöt sekoitu keskenään. Käytännössä kuitenkin seinämien kitka sekä lämmityksen ja kaasunmuodostuksen aiheuttama konvektiovirtaus sekoittaa eri vaiheita keskenään. Syötettä tai reaktorin eri osioita voidaan myös ympätä reaktorin itsensä tuottamalla mädätysjäännöksellä (Murphy & Thamsiriroj 2013). Tulppavirtausreaktorin etu CSTR- reaktoriin verrattuna on korkea kuormitettavuus, sillä kuormitus voi olla jopa 10 kgVS/m3/vrk (Bachmann 2013). Tulppavirtausreaktoreista on kuitenkin vain vähän tieteellistä tutkimustietoa. Panostoimisia eli kerralla täyteen ladattavia reaktoreita käytetään yleensä ka-pitoisuudeltaan 30–40 %:n syötteiden käsittelyyn (Murphy & Thamsiriroj 2013 mukaan Hobson 1990). Alussa kaasuntuotto lähtee käyntiin, kasvaa sitten, saavuttaa huippunsa, alkaa hiipua ja loppuu kokonaan. Kun panoksen metaanintuotanto lopetetaan, reaktoriin jätetään esim. 50 % mädätysjäännöksestä uuden syöte-erän ympiksi, sillä se sisältää valmiiksi sopivaa mikrobistoa. Yleensä panosreaktorit ovat suotopetireaktoreita. Niissä mikrobipitoista nestettä kerätään reaktorin pohjalta ja suihkutetaan kiinteän syötekasan päälle, josta neste suotautuu uudestaan pohjalle. Etuna muihin reaktorityyppeihin nähden on alhainen sähkön- ja lämmönkulutus, mutta heikkoutena orgaanisen aineen huonompi hajotus ja siis alhaisempi metaanintuotto syötettyä orgaanisen aineen tonnia kohti. Tasaisen ja tasalaatuisen kaasuntuoton saavuttamiseksi voidaan käyttää rinnakkain kahta tai useampaa panosreaktoria, jotka täytetään ja tyhjennetään eri tahtiin (Murphy & Thamsiriroj 2013). 3.3. Sekoittimet ja pumput Sekoittimia tarvitaan lietesyötesäiliön, hygienisointisäiliön, reaktorin, jälkikaasualtaan sekä mahdollisesti mädätysjäännössäiliön sisällön pitämiseen tasalaatuisena. Pumppuja tarvitaan lietteen siirtoon eri vaiheissa. Niitä voidaan käyttää myös reaktorin sekoituksessa (Al-seadi ym. 2008), lämmitysjärjestelmässä reaktorin ulkopuolella tai nesteen kierrätykseen suotopetireaktorissa. Biokaasuprosessissa sekoitus auttaa mikrobeja pääsemään kosketuksiin syötemateriaalin orgaanisen aineen kanssa ja vapauttaa kaasua reaktorilietteestä. Liiallinen sekoitus voi haitata reaktorissa hyödyllisten granuloiden eli bakteeriryppäiden muodostumista (de Bok ym. 2004) tai estää tarpeellisten metanogeenialueiden muodostumista (Vavilin & Angelidaki 2005). Mikrobiologisesti epävakaan reaktorin voi stabiloida vähentämällä reaktorin sekoitustehoa (Stroot ym. 2001). Sekoittimien ja pumppujen valinnassa kannattaa huomioida niiden investointihinta, käyttöikä, huollot, soveltuvuus eri viskositeetin ja/tai kuiva-ainepitoisuuden lietteille sekä niiden energiankulutus lietekuutiota kohti. Pumppuja voidaan käyttää märkäprosessiin perustuvissa laitoksissa myös reaktorin sekoitukseen. Reaktorin sekoitukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä sen osuus voi olla 50 % tai enemmän koko biokaasulaitoksen sähkönkulutuksesta (Naegele ym. 2012, Pyykkönen & Luostarinen 2013). Upposekoittimet ovat hinnaltaan halpoja. Ne kuluttavat kuitenkin paljon energiaa, sillä riittävän sekoituksen aikaansaamiseksi potkurien tulee pyöriä nopeasti. Varsisekoittimien (rod mixer, shaft mixer) potkurit ovat suurempia ja ne pyörivät yleensä hitaammin. Ne soveltuvat hieman korkeamman kuiva-ainepitoisuuden omaavien lietteiden sekoitukseen. Lapasekoittimen suuret lavat pyörivät hitaasti ja soveltuvat CSTR-reaktoreiden lisäksi tulppavirtausreaktoreihin ja korkean kuiva- ainepitoisuuden syötteille (Taulukko 1) (Bachmann 2013). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 10 Taulukko 1. Mekaaniset biokaasureaktoreiden sekoittimet (Bachmann 2013). Tyyppi Kuvaus Käyttökohteet Upposekoitin (potkurisekoitin, submersible mi- xer) Nopeasti pyörivä 2- tai 3-teräinen potkuri, joka on asennettu vaaka- tasoon tai kallistuskulmaan. Sijoitus- korkeus on säädettävissä. Nopeus enintään 1500 rpm. CSTR-reaktorit 40 °C prosessilämpöti- laan asti (Eder & Schultz 2006). Voi- daan käyttää myös toissijaisena sekoit- timena kerrostumien hajottamiseen (esim. kelluva kasvimassa). Varsisekoitin (rod mixer) Nopeasti pyörivä, katon tai seinän läpi asennettava potkurisekoitin, moottori sijoitettu reaktorin ulkopuolelle. No- peus enintään 1000 rpm. CSTR-reaktorit. Suurilla potkureilla ja alhaisilla kierrosluvuilla soveltuu myös korkeille ka-pitoisuuksille. Lapasekoitin (paddle mixer) Hitaasti pyörivä sekoitin, koostuu varresta ja poikittain virtaussuuntaan nähden pyörivistä lavoista. Virtausta ei muodostu. Nopeus enintään 20 rpm. Tulppavirtaus- ja CSTR-reaktorit. Sovel- tuvat korkean ka- ja kuitupitoisuuden syötteille. Alhaisen kuiva-ainepitoisuuden lietteitä käsiteltäessä erillinen sekoitus ei ole välttämätön. Karimin ym. (2005) laboratoriotutkimuksen mukaan kuiva-ainepitoisuudeltaan 5 % lehmän lietelannalla syö- tetyssä reaktorissa sekoitus (teho 8 W/m3) ei lisännyt kaasuntuottoa (sekoittamattomaan reaktoriin verrattuna). Tutkimuksen mukaan laimealla syötteellä ja reaktorilietteellä kaasunmuodostus voi mahdollisesti saada aikaan mikrobeille riittävän sekoituksen. Paksumman lietelannan (ka-pit. 10 ja 15 %) syötöllä eri sekoitustavat lisäsivät biokaasuntuottoa 10–30 %. Sekoittamattomassa reaktorissa mikrobit voivat kerrostua, esim. metanogeenit suosivat reaktorin pohjakerrosta (Kowalczyk ym. 2013). 3.4. Reaktorin lämmitys ja eristeet Eristeillä vähennetään lämmön johtumista reaktorista ja jälkikaasualtaasta ympäristöön ja siten vä- hennetään biokaasulaitoksen lämmönkulutusta. Mesofiiliselle reaktorille suositeltu lämmönlä- päisykerroin (U-arvo) on 0,3 W/m2K ja termofiiliselle reaktorille 0,2 W/m2K. Näiden arvojen saavut- tamiseksi eristeiden paksuus reaktorin ympärille pitäisi olla materiaalista riippuen 10–18 cm (Bach- mann 2013). Ohuempiakin eristeitä käytetään. Esimerkiksi Luke Maaningan osittain maan alle sijoite- tun biokaasureaktorin eristeenä on 7 cm polyuretaani ja reaktorin seinien, katon ja pohjan U-arvo noin 0,5 W/m2K (Pyykkönen ym. 2013). Yksinkertaisen laskentamallin (Bachmann 2013) avulla voidaan karkeasti arvioida reaktorin läm- pöenergian tarve seuraavasti: 1. Lasketaan syötteiden lämmitykseen (ennen syöttöä reaktoriin tai reaktorissa) tarvittava energia (P) kaavalla 1: Psyöte = RC∆T jossa R on syötemäärä (esim. kg/vrk), C on syötteen ominaislämpö (voidaan käyttää esim. veden ominaislämpöä 4,186 kJ/kgK eli 1,16 Wh/kgK) ja ∆T on syötteen ja reaktorin lämpötilan välinen erotus. 2. Lasketaan lämmön johtuminen reaktorin seinien, katon ja pohjan läpi: Phäviö = ∆T´SU Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 11 jossa ∆T´ on reaktorin lämpötilan ja ympäristön lämpötilan erotus, S on pinta-ala (m2) ja U on rakenteen lämmönjohtavuus (W/m2K). Laskelmissa käytetään Kelvin-asteita (K), lämpötila Kelvineinä = 273 + lämpötila Celcius-asteina, esimerkiksi mesofiilinen lämpötila 37 °C = 273 + 37 = 310 K. Edellä mainittu yksinkertainen laskentamalli ei huomioi seuraavia tekijöitä, joilla on myös jonkin ver- ran vaikutusta:  Syötteen kuiva-aineen vedestä poikkeava ominaislämpökapasiteetti  Auringon säteilyn lämmittävä vaikutus  Mikrobien tuottama (vähäinen) lämpöenergia (esim. Lübken ym. 2007)  Reaktorin päällä olevan kaasuvaraston (kaasu+PVC tai muu materiaali) eristävä vaikutus  Konvektio eli kaasujen ja nesteiden virtaus (liete ja kaasu reaktorissa, tuuli reaktorin ulkopuo- lella jne.)  Sekoittimien tuottaman liike-energian ja (upposekoittimen) moottorin hukkalämmön lämmit- tävä vaikutus 3.5. Kaasuvaraston koko Biokaasulaitoksen suunnittelussa on huomioitava, kuinka monen tunnin tai vrk:n kaasun tuotolle tarvitaan varastotilaa. Se on tarpeen tuotannon ja kysynnän vaihteluiden vuoksi sekä kaasun hyödyn- tämislaitteiden häiriöiden ja huoltotöiden aikana. Esimerkiksi Luke Maaningan biokaasulaitoksen kaksoismembraanivarasto (2*250 m3) vastaa noin 1,5–2 vuorokauden kaasuntuottoa (Pyykkönen & Luostarinen 2013). Saksassa CHP -laitoksilla suositus varaston koolle on 5–18 h tuottoa vastaava tila- vuus (Bachmann 2013). 3.6. Lämmön sekä lämmön ja sähkön yhteistuotanto (CHP) CHP-yksikön käyttökustannukset ovat suhteellisen suuret (Luku 5 ja Taulukko 5), joten sen teknisiin yksityiskohtiin, biokaasun epäpuhtauksien poistoon ja huoltoihin kannattaa kiinnittää erityistä huo- miota. CHP-yksikön hankinnassa huomioitavia asioita: 1. Tyyppi/tekniikka: esim. ottomoottori, dual fuel -moottori (dieselmoottori, joka käyttää kaasun ja dieselin seosta), turbiini. Laskentaesimerkki maatilalaitokselle, jonka syötteenä on lietelantaa:  Pystyssä maan pinnalla oleva sylinterin muotoinen reaktori, jonka nestetilavuuden korkeus on 3,3 m ja halkaisija 10,05 m, pinta-ala (A) = 263 m2 ja tilavuus (V) = 262 m3  Paksut eristeet: 0,2 W/m2K  Syötteen (lietelanta) lämpötila on vuodessa keskimäärin 9,5 °C = 282,5 K (Pyykkönen & Luostarinen 2013)  Ilman lämpötilan vuosikeskiarvo on 4 °C = 277 K  Maanpinnan lämpötila on 4 °C = 277 K Psyöte = RC∆T = 10 000 kg/vrk*1,15 Wh/kgK*(310 K–282,5 K) = 319 000 Wh/vrk = 319 kWh/vrk ja Phäviö = ∆T´SU = (310 K–277 K)*263 m2*0,2 W/m = 1735 W  vuorokaudessa 1735 W*24 h/vrk / 1000 = 42 kWh/vrk, eli kokonaislämmön kulutus on yhteensä 361 kWh/vrk. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 12  Mikroturbiini voi käyttää alhaisen metaanipitoisuuden (35 til.%) kaasua ja ottomoottoreilla vaatimus on laitekohtainen. 2. Sähköverkkoon liittymisen edellytykset ja tarvittavat suojaukset  Esim. alle 100 kVA laitteiden suojauksissa mikrotuotantolaitoksen vaatimukset (Savon Voima 2017).  Tarvitseeko ja onko laitteella valmius saarekekäyttöön (voiko käyttää sähkökatkon aikana tai kokonaan erillään sähköverkosta)? 3. Tehot, säädettävyys ja hyötysuhteet  Teho on mitoitettava tarpeen mukaan, huomioiden mahdollinen tuotannon kasvattaminen.  Säädettävyys: yleensä ottomoottoreilla säätö on mahdollinen 50–100 % ja esim. puolet käyttötunneista oltava >75 % teholla, muuttuvakierroksisilla moottoreilla säätömahdollisuus 25–100 %.  Sähköhyötysuhde kasvaa laitteen koon kasvaessa; esim. 26–42 %, kun sähköhyötysuhde on <50–2 425 kW (Walla & Schneeberger 2008, Darrow ym. 2015).  Lämpöhyötysuhde on esim. 40–65 %. Hyötysuhde riippuu lämmönvaihtimien lukumäärästä, teknisistä ratkaisuista ja käyttöveden lämpötilasta (von Mitzlaff 1988, Darrow ym. 2015). Korkea hyötysuhde on tärkeä, jos kaikki lämpö saadaan hyödynnettyä ja/tai lämpöenergian arvo on korkea.  Kokonaishyötysuhde = sähköhyötysuhde + lämpöhyötysuhde. Parhaimmillaan kokonaishyötysuhde on biokaasumoottoreilla 93 % (TEDOM 2017). 4. Veden sallitut lämpötilat  Lämpöverkosta laitteelle palaavan veden sallittu lämpötila; esim. 40–70 °C (TEDOM 2017). Ko. laitteella ylärajaa kuumempi vesi voi vaatia erilaisen tai ylimääräisen lämmönvaihtimen. 5. Sallittu metaanipitoisuus laitteelle  Metaanipitoisuuteen vaikuttavat syötteen koostumus ja reaktorin kuormitus sekä esim. rikkivedyn poistamiseksi reaktorin kaasutilaan syötetyn ilman määrä (mikrobit käyttävät O2, mutteivät N2).  Esim. ottomoottoreilla CH4 minimivaatimus on > 50 til.% (TEDOM 2017) tai 55 – 60 til.%, kaasuturbiinilla > 35 % (Beil & Beyrich 2013). 6. Muiden kaasujen sallitut pitoisuudet (ks. Luku 3.7). 7. Rikkivedyn poistaminen kaasusta (ks. Luku 3.7). 8. Automatiikka  Automaattinen tehon säätö, käynnistys ja/tai sammutus. Esim. yöllä oma sähköntarve voi olla alhainen, jolloin on taloudellista ajaa pienellä teholla. Tällöin vältetään myynti verkkoon halvalla hinnalla.  Vaatiiko automaattinen käynnistys tietyn metaanipitoisuuden?  Miten automatiikka vaikuttaa hintaan? 9. Takuu, huolto ja huoltosopimus  Takuu yleensä 1–2 vuotta. Ilman takuuta hinta voi olla alhaisempi, mutta riski on tilaajalla.  Takuun edellytyksenä voi olla huoltosopimus (sertifioitu huoltaja).  Huoltosopimuksen hinnoitteluperiaate (kiinteähintainen, käyntikohtainen, tuntiveloitus, matkakustannukset).  Käyttöikä, huoltovälit ja niiden vaikutus kannattavuuteen.  Varaosahinnasto tarjouspyynnön yhteydessä (voimassaoloaika). Sopivatko muut kuin laitevalmistajan osat? Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 13 3.7. Biokaasun Lämmöntuotanto sekä lämmön ja sähkön yhteistuotanto vaativat yleensä raakabiokaasun puhdistuk- sen. Taulukossa 2 on lueteltu epäpuhtauksia, niiden haittoja ja puhdistusmenetelmiä. Yleensä puh- distuksessa poistetaan ainakin vesihöyryä esimerkiksi kondenssivesikaivon avulla. Rikkivetyä (H2S) poistetaan esimerkiksi lisäämällä reaktorin kaasutilaan tai -varastoon pienellä pumpulla happea, jon- ka avulla bakteerit muuttavat kaasun rikkivetyä alkuainerikiksi ja rikkihapoksi (Al Seadi ym. 2008). Ilma soveltuu myös tähän biologiseen H2S:n poistoon, mutta ilman sisältämä reaktiokyvytön typpi (N2) alentaa biokaasun metaanipitoisuutta. Ilmasyötön ja aktiivihiilisuodatuksen yhdistämisellä H2S voidaan poistaa kaasusta kokonaan (Luke Maaningan biokaasulaitos). CHP-yksikköä varten rikkivetypitoisuus pitää yleensä alentaa vähintään 700 miljoonasosaan eli ppm:iin (Al Seadi ym. 2008). Esimerkiksi lietelannasta tuotetussa raakabiokaasussa H2S-pitoisuus voi olla 1000–3700 ppm (Bothi 2007). Taulukko 2. Biokaasun mahdolliset epäpuhtaudet, niiden aiheuttamat ongelmat ja puhdistusmenetelmiä (Lam- pinen 2015 muokannut Deublein & Steinhauser 2008 ja Wellinger ym. 2013). Epäpuhtaus Laitehaittoja Päästöhaittoja Puhdistusmenetelmiä Vesihöyry Syöpyminen, tuk- keutuminen - Adsorptio (silikageeli ym.) absorptio (glykoli ym.), jäähdytys (kondensaatio), paineistus Rikkiyhdisteet Korroosio Happamoituminen, myrkyllisyys, haju Biologinen (O2 lisäys + mikrobit), absorptio (vesi), adsorptio (rautaoksidi, aktiivihiili), kemiallinen Halogenoidut hiilivedyt Korroosio Happamoituminen, myrkyllisyys Adsorptio, absorptio, jäähdytys Ammoniakki - Myrkyllisyys, rehevöi- tyminen Absorptio (vesi), adsorptio Siloksaanit Karstoittuminen - Fysikaalinen adsorptio (aktiivihiili, silikagee- li ym.), kemiallinen adsorptio, jäähdytys, absorptio (vesi, orgaaniset nesteet) Hiukkaset Karstoittuminen - Absorptio, suodatus, sykloni Happi Räjähdysvaara - Adsorptio, kemiallinen 3.8. Biokaasun jalostuslaitteisto (liikennepolttoaineen tuotanto) Jotta biokaasua voidaan käyttää liikenne- ja työkoneissa, kaasu tulee puhdistaa epäpuhtauksista (ks. Luku 3.7). Lisäksi se jalostetaan biometaaniksi eli sen metaanipitoisuutta nostetaan poistamalla siitä hiilidioksidia. Arkikielessä usein molempia, puhdistusta ja jalostusta, kutsutaan puhdistamiseksi. Esi- merkkejä jalostuksen kustannuksista on esitetty luvuissa 5.4 ja 5.7. Yleisimpiä jalostustekniikoita on vesipesu, amiinipesu, PSA-prosessi, kalvotekniikka (membraani- tekniikka) ja kryotekniikka. Jalostustekniikan valintaan vaikuttavat investointikustannuksen lisäksi jalostettavan kaasun ominaisuudet (eli epäpuhtauksien määrä) ja tuotantokapasiteetti. Lisäksi valin- taan voi vaikuttaa metaanivuotojen tai -hävikin määrä. Metaanivuodolla tarkoitetaan jalostuslaitoksesta prosessin aikana karkaavan metaanikaasun määrää. Usein siihen sisällytetään biokaasulaitoksesta, kuten reaktoreista tai varastoinnista ilmaan pääsevä kaasu. Metaanihävikillä (methane slip) tarkoitetaan jalostusprosessin läpi päässyttä ja pois- tokaasusta mitattavaa kaasua. Tällä hetkellä jalostuksen poistokaasulle ei Suomessa vaadita käsittelyä (Luostarinen 2017). Kes- ki-Euroopassa metaanihävikille on asetettu maksimiarvoja, joiden mukaan hävikki pitää yleensä olla alle 1 %. Saksassa suurin sallittu jalostuksen metaanihävikki v. 2012 alkaen on ollut 0,2 % (Dumont Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 14 ym. 2013, ). Myös metaanivuotojen määrästä on keskusteltu, sillä Keski-Euroopassa jäännösvaraston kattaminen ei ole tähän mennessä ollut pakollista. Todennäköistä onkin, että ympäristösyistä johtu- en metaanivuotojen ja -hävikkien määrään tullaan jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota. Vesipesu on teknologioista ainoa, jossa kaasun esipuhdistusta ei tarvita, vaan se poistaa kaasus- ta myös rikkivetyä. Korkea rikkivetypitoisuus on laitteiston ylläpidon kannalta hyvä puhdistaa ennen vesipesua. Tekniikka on yleisin Suomessa käytetty ja saatavissa myös pienessä mittakaavassa. Kemikaalipesusta puhutaan silloin, kun veden sijasta käytetään jotain muuta nestettä, johon poistettavat kaasut liukenevat. Kemikaalipesut ovat yleensä vesipesua tehokkaampia. Niissä käytet- tävät laitteistot voivat olla pienempiä, mutta kemikaalien käsittelyn vuoksi tekniikka on vesipesua kalliimpaa. Amiinipesussa (yleisimmin kemiallinen absorptio) hiilidioksidi poistetaan kemiallisten reaktioiden kautta. Tavallisimmat käytettävät nesteet ovat amiineja, minkä vuoksi amiinipesu on yleisesti käytetty termi. Amiinipesussa metaanihävikki on kaupallisista teknologioista pienin, mutta koska lämmönkulutus on suuri, teknologia sopii paremmin suurten laitosten yhteyteen. Toiseksi yleisin tekniikka Suomessa on PSA-prosessi (Pressure Swing Adsorption), jossa poistet- tavat yhdisteet sidotaan adsorptioaineeseen (esimerkiksi aktiivihiili tai zeoliitti). Rikkivety ja kosteus tulee poistaa kaasusta ennen PSA-prosessia. PSA-prosessia on nykyään saatavilla myös pienempään kokoluokkaan. Kalvosuodatus- eli membraaniteknologia perustuu kaasumolekyylien erottamiseen koon perus- teella. Suomessa on käytössä vasta yksi kalvotekniikkaan perustuva laitos, mutta muualla maailmalla tekniikka on yleistynyt nopeasti. Koska metaani- ja hiilidioksidimolekyylit ovat lähes samankokoisia, kierrätetään kaasua kalvojen läpi useamman kerran, jotta saavutetaan toivottu jalostustulos. Kryotekniikalla saadaan kaasusta erotettua myös typpi, jota esiintyy usein kaatopaikkakaasussa. Tekniikka perustuu kaasujen erilaisiin kiehumispisteisiin. Kaasua jäähdyttämällä saadaan metaani nesteytymään ja näin erotettua muista kaasuista. Myös hiilidioksidia voidaan tällä tekniikalla nesteyt- tää, kun lisätään painetta. Kryotekniikka vaatii muita tekniikoita tarkemman esipuhdistuksen, sillä monet epäpuhtaudet jäätyvät alhaisissa lämpötiloissa aiheuttaen hankaluuksia prosessille. Toisaalta kryotekniikalla saadaan puhtain lopputuote, ja metaani nesteytyy samalla prosessilla. Taulukossa 3 on lueteltu eri jalostustekniikoiden avainparametrit. Jalostuskustannukset suuren kapasiteetin lait- teilla on esitetty luvussa 5.7. Taulukko 3. Biokaasun jalostusteknologioiden avainparametrit. Alkuperäiset lähteet: ks. Beil & Beyrich 2013. PSA Vesipesu Fysikaali- nen ab- sorptio Kemialli- nen ab- sorptio Mem- braani Kryogee- ninen Sähkönkulutus (kWh/Nm3 biokaasua) 0,16–0,35 0,2–0,3 0,23–0,33 0,06–0,17 0,18–0,35 0,18–0,25 Lämmönkulutus 0 0 0,10–0,15 0,4–0,8 0 0 Prosessilämpötila (ºC) - - 40–80 106–120 - - Operointipaine (bar) 1–10 4–10 4–8 0,05–4 7–20 10–25 Metaanihävikki (%) 1,5–10 0,5–2 1–4 n. 0,1 1–15 0,1–2,0 Metaanin talteenotto (%) 90–98,5 98–99,5 96–99 n. 99,9 85–99 98–99,9 Poistokaasun käsittely suosi- teltavaa (metaanihävikki > 1 %) Kyllä Kyllä Kyllä Ei Kyllä Kyllä Rikkivedyn tarkkuuspoisto vaadittu Kyllä Ei Ei Kyllä Suositeltu Kyllä Veden tarve Ei Kyllä Ei Kyllä Ei Ei Kemikaalien tarve Ei Ei Kyllä Kyllä Ei Ei Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 15 4. Kannattavuuslaskelma ja herkkyysanalyysi Taulukossa 4 on esitetty annuiteettimenetelmällä tehty kannattavuuslaskelma ja herkkyystarkastelut saksalaisesta 250 kW:n sähkötehon (kWel) biokaasulaitoksesta (Hahn 2011). Peruslaskelma on mer- kitty mustalla fontilla ja herkkyystarkastelussa muutetut arvot punaisella fontilla. Suomessa 250 kW sähkötehon (kWel) biokaasulaitos voi saada tuotantotukea enintään 13,35 snt/kWhel (myyntihinta verkkoon, ”syöttötariffi”), joka on alhaisempi kuin tässä laskelmassa käytetty 16,96 snt/kWhel ja herkkyystarkastelussa käytetty 15,96 snt/kWhel. Lisäksi energiakasvien tuotanto- kustannus on Suomessa korkeampi. Herkkyystarkastelun (taulukon viisi viimeistä saraketta) tarkemmat selitteet (Hahn 2011): Korkeampi investointikustannus  10 % korkeampi investointi vähentää vuosituloja noin 8 000 € Vähemmän CHP-yksikön täyden kuormituksen tunteja  7 000 h/v alhaisempi sähköntuottomäärä perustapauksen 7 800 h/v sijaan Suurempi osuus ylijäämälämmöstä saadaan hyödynnettyä  Jos ylijäämälämmöstä saadaan myytyä 50 % hintaan 3 snt/kWh, tulot lisääntyvät 16 000 €/v Korkeampi laskentakorkokanta  Korkokannan nosto 4 %:sta 6 %:iin alentaa tuloja 7 500 €/v Alennus taattuun syöttötariffiin  1 snt/kWhel alennus (16,96  15,96 snt/kWhel) vähentää tuloja 15 000 €/v Lisäksi herkkyystarkasteluihin on suositeltavaa ottaa mukaan syötteiden tuotannon ja käsittelyn kus- tannukset sekä metaanintuoton ja biokaasulaitoksen energiankulutuksen vaihtelut. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 16 Taulukko 4. Annuiteettimenetelmällä tehty kannattavuuslaskelma sekä herkkyystarkastelut (Hahn 2011). Perus- tapaus 10 % suurempi invest. Vähem- män CHP- tunteja Lämmön suurempi hyödynt. 6 % korko 1 snt alempi tariffi INVESTOINTI Reaktorit € 155000 170500 155000 155000 155000 155000 Pumput ja sekoittimet € 45000 49500 45000 45000 45000 45000 CHP € 140000 154000 140000 140000 140000 140000 Sähköliittymä € 20000 22000 20000 20000 20000 20000 Syöttösysteemi € 40000 44000 40000 40000 40000 40000 Mittaus- ja kontrollointitekniikka € 15000 16500 15000 15000 15000 15000 Lämmityssysteemi € 25000 27500 25000 25000 25000 25000 Syötevarasto € 120000 132000 120000 120000 120000 120000 Mädätysjäännösvarasto € 60000 66000 60000 60000 60000 60000 Suunnittelu ja luvat € 40000 44000 40000 40000 40000 40000 INVESTOINTI YHTEENSÄ 660000 726000 660000 660000 660000 660000 …per asennettu sähkö-kW (kWel) € 3300 3630 3300 3300 3300 3300 Varat € -75000 -75000 -75000 -75000 -75000 -75000 Poistokustannus (pitoajan jälkeen) € 30000 30000 30000 30000 30000 30000 VUOTUISET KULUT Pääoman kustannus 4 % korko 6 % korko Reaktorit 20 vuoden poistoaika €/v 11405 12546 11405 11405 13514 11405 Pumput ja sekoittimet 10 vuoden poistoaika €/v 5548 6103 5548 5548 6114 5548 CHP 7 vuoden poistoaika €/v 23325 25658 23325 23325 25079 23325 Sähköliittymä 20 vuoden poistoaika €/v 1472 1619 1472 1472 1744 1472 Syöttösysteemi 7 vuoden poistoaika €/v 6664 7331 6664 6664 7165 6664 Mittaus- ja kontrollointitekniikka 10 vuoden poistoaika €/v 1849 2034 1849 1849 2038 1849 Lämmityssysteemi 10 vuoden poistoaika €/v 3082 3391 3082 3082 3397 3082 Syötevarasto 20 vuoden poistoaika €/v 8830 9713 8830 8830 10462 8830 Mädätysjäännösvarasto 20 vuoden poistoaika €/v 4415 4856 4415 4415 5231 4415 Suunnittelu ja luvat 20 vuoden poistoaika €/v 2943 3238 2943 2943 3487 2943 Varat ja tuet 20 vuoden poistoaika €/v -5519 -5519 -5519 -5519 -6539 -5519 Poistokustannus (pitoajan jälkeen) 20 vuoden poistoaika €/v 1007 1007 1007 1007 1007 1007 VUOTUISET KULUT YHTEENSÄ 65023 71976 65023 65023 72699 65023 YLLÄPITO JA KORJAUKSET Reaktorit 1 % investoinnista €/v 1550 1705 1550 1550 1550 1550 Pumput ja sekoittimet 5 % investoinnista €/v 2250 2475 2250 2250 2250 2250 CHP 1,3 snt/kWh sähkö €/v 20280 20280 18200 20280 20280 20280 Sähköliittymä 1 % investoinnista €/v 200 220 200 200 200 200 Syöttösysteemi 5 % investoinnista €/v 2000 2200 2000 2000 2000 2000 Mittaus- ja kontrollointitekniikka 1 % investoinnista €/v 150 165 150 150 150 150 Lämmityssysteemi 1 % investoinnista €/v 250 275 250 250 250 250 Syötevarasto 2 % investoinnista €/v 2400 2640 2400 2400 2400 2400 Mädätysjäännösvarasto 1 % investoinnista €/v 600 660 600 600 600 600 YLLÄPITO JA KORJAUKSET YHTEENSÄ 29680 30620 27600 29680 29680 29680 Vakuutus 0,5 % investoinnista €/v 3300 3630 3300 3300 3300 3300 Työkustannus 3 h/vrk 15 €/h €/v 13688 13688 13688 13688 13688 13688 CHP bonus (lisätuki Saksassa) Laitoksen sähkönkulutus 7 % sähköntuotosta 109200 kWh/v 13 snt/kWh sähkö €/v 14196 14196 12740 14196 14196 14196 Muut (neuvonta jne.) €/v 2000 2000 2000 2000 2000 2000 YHTEENSÄ 33184 33514 31728 33184 33184 33184 Syötteiden kustannus Maissi 50 ha 1237 €/ha €/v 61850 61850 61850 61850 61850 61850 Nurmisäilörehu 20 ha 1027 €/ha €/v 20540 20540 20540 20540 20540 20540 Ruissäilörehu 30 ha 986 €/ha €/v 29580 29580 29580 29580 29580 29580 Viljakasvit 20 ha 900 €/ha €/v 18000 18000 18000 18000 18000 18000 Lanta Mädätysjäännöksen levitys SYÖTEKUSTANNUS YHTEENSÄ 129970 129970 129970 129970 129970 129970 KAIKKI KUSTANNUKSET YHTEENSÄ 257857 266080 254320 257857 265533 257857 VUOTUISET TULOT Sähkön myynti 1560000 kWh/v 16,96 snt/kWh €/v 264576 264576 237440 264576 264576 248976 Lämmön käyttö (oma tila) 50000 kWh/v 6 snt/kWh lämpö €/v 3000 3000 3000 3000 3000 3000 Lämmön myynti 30 % 468000 kWh/v 3 snt/kWh lämpö €/v 12636 12636 7560 21060 12636 12636 CHP bonus (lisätuki Saksassa) 0,78 CHP kerroin 2 snt/kWh €/v 6571 6571 8845 10951 6571 6571 Ravinteiden arvo (mädätysjäänös) 2910 m3 0,00 €/m3 €/v 0 0 0 0 0 0 TULOT YHTEENSÄ €/v 286783 286783 256845 299587 286783 271183 Tulos €/v 28926 20703 2525 41730 21250 13327 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 17 Suomessa maa- ja metsätalousministeriön (MMM) avustusten piirissä olevien biokaasulaitosten kan- nattavuuslaskelmien suurimpia heikkouksia ovat olleet seuraavat (Marttinen ym. 2013):  Syötteiden esikäsittelykustannukset aliarvioitu  Sähkön tuotantokustannukset aliarvioitu  Sähkön myyntihinta yliarvioitu  Metaanintuotto yliarvioitu  Laitoksen oma energiankulutus aliarvioitu  Rakennuskustannukset aliarvioitu (nämä kasvoivat joko omien suunnitelmien muuttumisen takia tai ympäristöluvasta tulleiden vaatimusten takia)  Energiakasvien hankintakulut aliarvioitu  Laskelmaan oli huomioitu sekä investointiavustus että sähkön syöttötariffi, vaikka ne ovat toi- sensa poissulkevia tukimuotoja  Syöttötariffi oli arvioitu toteutunutta korkeammaksi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 18 5. Kannattavuuden edellytykset 5.1. Kokoluokan vaikutus kannattavuuteen Yleisesti ottaen suuren kokoluokan laitokset ovat tehoon (€/kW) tai energiantuottoyksikköön (€/kWh) suhteutettuna investointihinnaltaan ja käyttökustannuksiltaan edullisempia kuin pienen mittakaavan laitokset. Tämä johtuu mm. seuraavista syistä:  Suunnittelu, luvat, projektin johtaminen ovat lähes yhtä suuret kokoluokasta riippumatta.  Pakollisten laitteiden (esim. metaanipitoisuusmittari) hinnat eivät välttämättä poikkea toisis- taan suurilla ja pienillä laitoksilla.  Säiliöiden (esim. reaktori ja hygienisointiyksikkö) rakennuskustannukset tilavuusyksikköä koh- ti alenevat koon kasvaessa.  Lämpöhäviö säiliökuutiometriä kohden (W/m3) on pienempi suuressa säiliössä, koska siinä on suhteellisesti vähemmän pinta-alaa (m2/m3) kuin pienessä säiliössä.  Suurten laitteiden ylläpitokustannus (huolto + varaosat) kapasiteettia kohti laskettuna on al- haisempi kuin pienten laitosten (esim. sekoittimet, CHP-yksikkö, jalostuslaitteisto). 5.2. CHP-biokaasulaitosten investointihinta Korkea investointihinta on usein biokaasulaitosinvestoinnin este etenkin maataloudessa. Esimerkiksi Saksassa alle 100 kW sähkötehon biokaasulaitokset havaitaan usein kannattavuuslaskelmia tehtäessä kannattamattomiksi (Wellinger ym. 2013), vaikka syöttötariffi eli takuuhinta sähkönmyynnille on korkeampi pienessä kuin suuressa mittakaavassa. Suomessa alle 100 kVA laitokset eivät ole tariffin piirissä, mutta esim. maatilan laitokset voivat saada investointitukea 40 %. Investointituen laskentaperusteena on CHP-yksikön nimellisteho (MMM 2016):  < 250 kW laitos: tuki 6500 €/kWel+ 1500 €/kWth (th=lämpö)  ≥ 250 kW laitos: tuki 3400 €/kWel + 800 €/kWth Biokaasulaitoksen investointihinta yleensä laskee asennettua energiantuottotehoa kohden lai- toskoon kasvaessa. Saksassa laitos on Hahnin (2011) mukaan maksanut 100 kWel:n kokoluokassa keskimäärin 4 000 €/kWel ja 1 100 kWel kokoluokassa keskimäärin 2 600 €/kWel (Kuva 1). Alle 100 kWel kokoluokassa tehoon suhteutettu investointikustannus voi olla moninkertainen. Esimerkiksi Suomessa Luke Maaningan tutkimusmaatilan biokaasulaitoksen investointikustannus oli yli 17 500 €/kWel (350 000 €/20 kWel, kapasiteetti n. 3 500 t lietelantaa + 300 t säilörehua). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 19 Kuva 1. Saksalaisten CHP-biokaasulaitosten (koko laitos sisältäen CHP-yksikön) investointihinnat asennetun sähkötehon (kWel) mukaan (Hahn 2011, perustuu keskimääräisiin investointikustannuksiin.) 5.3. CHP-yksikön investointihinta Pelkän CHP-yksikön investointihinta on tekniikasta ja kokoluokasta riippuen noin 400–4 000 €/kWel. Yleisin CHP-tyyppi on moottori (esim. ottomoottori), jonka investointihinta kokoluokassa 110–3 000 kWel on 400–1 100 €/kWel (Taulukko 5) (Kaparaju & Rintala 2013). Pienitehoisempiakin on tarjolla, esimerkiksi Luke Maaningan biokaasulaitoksella on 18 kWel:n ottomoottori-CHP-yksikkö. Tehoyksik- köä kohti laskettu investointihinta alenee laitteen koon kasvaessa. Käyttökustannuksista lisää luvussa 5.5. Taulukko 5. CHP-yksiköiden investointihintoja ja käyttökustannuksia (Kaparaju & Rintala 2013). Parametri Moottori Kaasuturbiini Mikroturbiini Stirlingmoottori Polttokenno Kapasiteetti (kWel) 110–3000 3500–15000 30–300 < 150 300–1500 Laitoskoko Pieni/keskis. Suuri Pieni Pieni Pieni Investointi (€/kWel) 400–1100 900–1500 600–1200 1300–1500 3000–4000 Käyttökust. (snt/kWh) 1–2 0,5–1 0,8–1,5 0,3–0,5 0,3–0,1 Saksalaisessa tutkimuksessa (Beck ym. 2014) muodostettiin 186 laitteen otoksesta regressioyhtälöt CHP-yksikköjen tehokohtaisille hinnoille kokoluokassa 16–3 770 kWel. Tehokohtainen hinta alenee jyrkästi etenkin kokoluokassa 16–100 kWel. 16 kWel:n CHP-yksikkö maksaa keskimäärin 2 799 €/kWel (44 786 €) ja 100 kWel:n laite vain 1 079 €/kWel (107 900 €). Hintakäyrä ja regressioyhtälö tämän ko- koluokan laitteiden hinnan laskemiseksi on esitetty kuvassa 2. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 20 Kuva 2. CHP-yksiköiden keskimääräisiä hintoja kokoluokassa 16–100 kWel (Beck ym. 2014). Tehokohtainen hinta suunnilleen puolittuu kokoluokan kasvaessa 100 kWel:sta 1 000 kWel:iin (kuva 3). Kuva 3. CHP-yksiköiden keskimääräisiä hintoja kokoluokassa 100–1 000 kWel (Beck ym. 2014). Sähkötehon kasvaessa 1 000 kWel:sta 3 770 kWel:iin tehokohtainen hinta ei enää juurikaan alene (ku- va 4). Kuva 4. CHP-yksiköiden keskimääräisiä hintoja kokoluokassa 1 000–4 000 kWel (Beck ym. 2014). - € 500 € 1 000 € 1 500 € 2 000 € 2 500 € 3 000 € 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 € /k W el Teho kWel CHP 16 - 100 kWel y = 11,834x-0,52 - € 500 € 1 000 € 1 500 € 2 000 € 2 500 € 3 000 € 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1000 € /k W el Teho kWel CHP 100 - 1000 kWel y = 4,497x-0,33 - € 500 € 1 000 € 1 500 € 2 000 € 2 500 € 3 000 € 10 00 11 50 13 00 14 50 16 00 17 50 19 00 20 50 22 00 23 50 25 00 26 50 28 00 29 50 31 00 32 50 34 00 35 50 37 00 38 50 40 00 € /k W el Teho kWel CHP 1000 - 4000 kWel y = 954,67x-0,11 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 21 5.4. Jalostusyksikön investointihinta Myös liikennebiokaasun eli biometaanin jalostuslaitteiden kapasiteettia kohden laskettu investointi- hinta alenee koon kasvaessa. Saksalaisen yrityshaastattelun (v. 2011–2012) mukaan kapasiteettia kohti laskettu investointihinta oli noin 1 200–5 900 €/Nm3/h, kun raakabiokaasun jalostuskapasitee- tin oli 250–2 800 Nm3/h (Beil & Beyrich 2013, kuva 5). Tutkimuksessa mukana olleiden laitteiden kapasiteetit olivat kaasutehoksi laskettuna 1 375–15 400 kW ja investointihinnat 220–1 070 €/kW (raakabiokaasun metaanipitoisuus on 55 til.% ja 1 Nm3 metaania on alemmalta lämpöarvoltaan 10 kWh). Tämän kokoluokan laitteet voivat tuottaa liikennepolttoainetta noin 1 000–11 200 autolle, jos yksi auto kuluttaa 12 MWh vuodessa (20 000 km/v, jatkuva teho 1,37 kW). Kuva 5. Suuren mittakaavan jalostuslaitteiden investointikustannus raakabiokaasun jalostuskapasiteetin mu- kaan (€/Nm3/h) laskettuna (Beil & Beyrich 2013). Teho kW = raakakaasu Nm3/h*0,55*10. Kapasiteetti Nm3/h voidaan muuttaa tehoksi kertomalla metaanipitoisuudella (55 %). Tutkimuksessa havaittiin, että viiden eri jalostusmenetelmän hinnat olivat keskenään vertailukelpoi- sia (menetelmät kuvattu luvuissa 3.7 ja 3.8). Hinnat alenivat jyrkästi raakabiokaasun jalostuskapasi- teetin kasvaessa 250 Nm3:stä 500 Nm3:iin tunnissa, ja loivemmin kapasiteetin kasvaessa 500 Nm3:stä 1 000 Nm3:iin tunnissa. Hinnan alenema oli enää marginaalinen kapasiteetin kasvaessa yli 1 000 Nm3:iin tunnissa. Markkinoille on tullut viime aikoina pienemmän mittakaavan laitteistoja (mm. membraani-, vesi- pesu- ja PSA -teknologialla). Pienemmän mittakaavan yleistyminen voi jatkossa vaikuttaa investointi- kustannuksiin. Maatilamittakaavassa suomalaisen Metener Oy:n vesipesuun perustuvan jalostuslait- teiston (10 Nm3/h raakakaasua, kaasuteho 55 kW, 40 autoa) hinta ilman kaasuvarastoa ja tankkaus- laitteistoa on 135 000 € eli 2 455 €/kW. Hieman suuremmassa mittakaavassa (60 Nm3/h, 330 kW, 240 autoa) laitteiston tehoon suhteutettu hinta on huomattavasti alhaisempi, 636 €/kW (210 000 €). Kapasiteetiltaan 660 kW laitteiston hinta on 285 000 € eli 432 €/kW (Kalmari 2018). 5.5. Käyttökustannusten hallinta ja weak point -analyysi Investointikustannusten lisäksi toinen biokaasulaitosten kannattavuuden edellytys on tarpeeksi suuri ja ennustettava käyttökate (liikevaihto–toimintakulut). Se saavutetaan tasaisella tuotolla ja kustan- nusten hallinnalla. Kaasun energiasisältö tulisi saada hyödynnettyä kokonaan. Esimerkiksi sähkön tuotannossa syntyvä lämpöenergia tulisi saada hyödynnettyä. 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 In ve st oi nt ik us ta nn us (€ /N m 3 / h ja lo st us ka pa si tt ee tt ia ) Raakabiokaasun jalostuskapasiteetti (Nm3/h) Jalostusyksiköiden investointikustannnukset kapasiteetin mukaan PSA Vesipesu Orgaaninen liuotin Amiinipesu Membraani Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 22 Biokaasulaitoksessa käsiteltävistä jätteistä saatavat porttimaksut parantavat kannattavuutta, samoin kuin lannoitevalmisteiden myynnistä saatavat tulot (Marttinen ym. 2013). Esimerkiksi Kiteen BioKymppi Oy myy mädätysjäännöksestä separoituja lannoitevalmisteita luomutiloille, kuivajaetta hintaan 7 €/tonni ja nestejaetta 1 €/tonni alv 0 % (Juvonen 2017). Jos mädätysjäännös käytetään omilla pelloilla, tulisi kannattavuuslaskelmissa huomioida sadonlisäys. Se johtuu mädätysjäännöksen lisääntyneestä liukoisen typen pitoisuudesta (Pyykkönen ym. 2013) ja liukoisen typen paremmasta käyttökelpoisuudesta esim. raakalietelantaan verrattuna (Virkajärvi ym. 2016). Kustannusten ennakoinnissa ja hallinnassa auttaa weak point -analyysi, jossa etsitään biokaasu- laitoksen koko elinkaaren ajalta heikkoja kohtia. Hahnin (2012) mukaan biokaasulaitoksen mahdolli- sia heikkoja kohtia voivat olla esimerkiksi:  Suunnittelun puutteet: laitoksen toimittajan tai operaattorin puutteelliset tiedot  Prosessinhallinnan puutteet: mittalaitteet, valvonta ja prosessiparametrien arviointi  Alhainen kaasuntuotto ja CHP-yksikön tehoton hyödyntäminen  Prosessihäiriöt: laitoksen alhainen käyttöaste, tekniset häiriöt ja kaasuvuodot  Puutteellinen johtaminen (management) Saksalaisissa CHP-biokaasulaitoksissa ylivoimaisesti eniten prosessihäiriöitä (46 %) aiheuttaa itse CHP-yksikkö. Yhteensä 78 % häiriöistä aiheutui CHP-yksiköstä, syöttösysteemistä, pumpuista/putkista ym., sekoittimista sekä biokaasuntuotantoprosessista (Kuva 6). Kuva 6. Prosessihäiriöiden suhteelliset osuudet saksalaisissa CHP-biokaasulaitoksissa (Hahn 2012 muokannut KTBL 2009 datasta). Tutkimuksen mukaan 70 %:lla biokaasulaitoksista CHP-yksiköille tuli käyttötunteja vuodessa yli 7 000, eli käyttöaste oli yli 80 %. Noin 4 %:lla laitoksista CHP-yksikön käyttöaste jäi alle 5 300 tuntiin vuodes- sa (Hahnin 2012 mukaan FNR 2010). Syitä alhaiseen CHP-yksikön käyttöasteeseen olivat esimerkiksi kaasuntuottoon nähden ylimitoitettu teho, mikrobiprosessin ongelmat, tekniset viat tai syötemateri- aalien huono saatavuus. Kaikkiaan saksalaisissa biokaasulaitoksissa erinäisten prosessihäiriöiden korjaamiseen kului suu- rimmalla osalla laitoksista aikaa 0–2 tuntia viikossa, mutta 6 %:lla laitoksista jopa yli 8 tuntia viikossa (Kuva 7). Käyttökustannusten ennustettavuutta voidaan parantaa tarkemmalla suunnittelulla sekä takuuajan ja sen jälkeisen ajan huoltosopimuksilla. 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 O su us h äi riö ist ä (% ) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 23 Kuva 7. Prosessihäiriöiden poistamiseen vaaditut viikoittaiset työtunnit saksalaisissa CHP-biokaasulaitoksissa (Hahn 2012 muokannut FNR:n 2010 datasta). 5.6. CHP-biokaasulaitosten käyttökustannukset ja käyttöiät Ilman prosessihäiriöitäkin sähköä ja lämpöä yhteistuottavissa laitoksissa CHP-yksikkö on todennäköi- sesti suurin käyttökustannuksia aiheuttava tekijä. Saksalaiselle 250 kWel:n laitokselle tehdyn kannat- tavuuslaskelman (Taulukko 4, Hahn 2011) perusteella CHP-yksikön käyttökustannukset ovat 68 % koko laitoksen vuotuisista kustannuksista, kun laitteen osuus vuotuisista poistokustannuksista on vain 34 % (Taulukko 6). Taulukko 6. Biokaasulaitoksen osien investointi- ja käyttökustannusten jakautuminen saksalaisessa maatilan CHP-biokaasulaitoksessa (laskettu Hahnin 2011 laskelmasta, Taulukko 4). Biokaasulaitoksen osa Inves- tointi- hinta (€) Osuus investointi- hinnasta Poisto- aika (v) Vuotuinen poisto- kustannus (€/v) Osuus poistokus- tannuksista Käyttökus- tannus (€/v) Osuus käyttökus- tannuksista Reaktorit 155000 23 % 20 11405 16 % 1550 5 % Pumput ja sekoitti- met 45000 7 % 10 5548 8 % 2250 8 % CHP 140000 21 % 7 23325 34 % 20280 68 % Sähköliittymä 20000 3 % 20 1472 2 % 200 1 % Syöttösysteemi 40000 6 % 7 6664 10 % 2000 7 % Mittaus- ja kontrolli- tekniikka 15000 2 % 10 1849 3 % 150 1 % Lämmityssysteemi 25000 4 % 10 3082 4 % 250 1 % Syötevarasto 120000 18 % 20 8830 13 % 2400 8 % Mädätysjäännösva- rasto 60000 9 % 20 4415 6 % 600 2 % Suunnittelu ja luvat 40000 6 % - 2943 4 % - - YHTEENSÄ 660000 100 % 69534 100 % 29680 100 % Sähköntuottoon suhteutettu käyttökustannus voi olla esim. 0,3–2,5 snt/kWhel (Ferberin & Rutzin 2011 mukaan Steiner 2009). Kustannus on yleensä sitä suurempi, mitä pienempi CHP-yksikkö on ky- seessä. Taulukon 7 esimerkissä on laskettu kapasiteetin vaikutus CHP-yksikön käyttökustannukseen. Esimerkiksi 100 kWel:n laitteen käyttökustannus on 1,7–1,9 snt/kWhel, mutta 9 341 kWel:n laitteen käyttökustannus vain 0,6 snt/kWhel (Darrow ym. 2015). 0 10 20 30 40 50 0 0 - 2 2 - 4 4 - 6 6 - 8 > 8 Su ht ee lli ne n os uu s ( % ) Prosessihäiriön poistamisen vaatimat työtunnit viikossa Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 24 Taulukko 7. Esimerkki kapasiteetin (kW) vaikutuksesta CHP-yksiköiden käyttökustannukseen (huoltosopimus + kulutusosat, snt/kWh) maakaasupolttoaineella Yhdysvalloissa 2013 (Darrow ym. 2015). Valuuttamuunnos on tehty v. 2013 kurssilla 1 $ = 1,33 €. Nimelliskapasiteetti (kW) 100 633 1121 3326 9341 Huoltosopimus (snt/kWh) 1,7–1,9 1,5 1,4 1,1 0,5 Kulutusosat (snt/kWh) mukana 0,1 0,1 0,1 0,1 Huoltosopimus + osat (snt/kWh) 1,7–1,9 1,6 1,4 1,2 0,6 Eri laitteiden ja rakenteiden käyttöiät ovat keskeisiä tekijöitä biokaasulaitoksen vuotuisten kustan- nusten laskennassa. Saksalaisten biokaasulaitosten osien tilastolliset keskiarvot (Taulukko 8) poik- keavat hieman Hahnin 2011 laskelmassa (Taulukot 4 ja 6) käyttämistä lukemista. Käyttöikiin vaikutta- vat suuresti myös materiaalit, laitteiden tyypit, laitoksen operointitapa ja -olosuhteet. Laitteiden (esim. CHP-yksikkö) käyttöikää voidaan kasvattaa peruskorjauksella, joka on edullisempi kuin uuden laitteen hankinta. Tällöin voidaan saada myös eri osien käyttöiät täsmäämään toistensa kanssa sekä ja koko laitoksen pitoajan kanssa. Taulukko 8. Biokaasulaitoksen laitteiden ja osien suuntaa-antavia käyttöikiä Saksassa (DSW 2015). Laitoksen osa Käyttöikä CHP-rakennus (tekninen tila) 33 vuotta Konehalli 33 vuotta Suihkumoottorit [CHP-yksikkö] 4 vuotta Ottomoottori [CHP-yksikkö] 7 vuotta Reaktori [säiliö] 16 vuotta 5.7. Biometaanin jalostuskustannus (liikennebiokaasu) Saksalaisten yritysten v. 2011–2012 haastatteluissa (Beil & Beyrich 2013) selvitettiin myös jalostuksen kokonaiskustannus eri koko luokissa. Seuraavilla lähtötiedoilla laskettuna suuren kapasiteetin laitteilla jalostuskustannus on kokoluokasta riippuen noin 0,7–2,0 snt/kWh liikennebiokaasua (Kuva 8):  Mukana investointi sekä täysi huoltosopimus  Laskentakorkokanta 5 %  Suunnittelu- ja lupakustannukset sekä ylimääräiset rakennuskustannukset yhteensä 10 % in- vestoinnista  Käyttöikä 15 vuotta  Vakuutus 0,5 % investoinnista  Käyttöaste 96 % (8 410 h/v) kapasiteetista  Operaattorin oman henkilöstön kustannus 35 €/h, työaika 1 h/vrk  Rikkivedyn tarkkuuspuhdistus aktiivihiilellä 5 €/Nm3/h raakakaasukapasiteettia kohden vuo- dessa, esim. kapasiteetin ollessa 250 Nm3/h, on puhdistuskustannus 1 250 €/v (vain jalostus- menetelmillä, jotka eivät itsessään poista H2S)  Raakabiokaasun metaanipitoisuus 55 til-%  Energiankulutus takuuarvojen mukaan  Jalostuksessa käytetyn sähkön hinta 12 snt/kWh (paitsi amiinipesussa 15 snt/kWh)  Lämmön hinta 3 snt/kWh (lämpöenergiaa tarvitaan vain amiinipesussa)  Menetelmästä riippuen metaanihävikki 0,1–5 % ja tuotekaasun metaanipitoisuus 96–99 %. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 25 Kuva 8. Jalostuskustannus (snt/kWh) jalostuskapasiteetin mukaan eri tekniikoilla, sisältäen jalostuslaitteiden investointikustannukset ja huoltosopimukset (piirretty Beil & Beyrich 2013 kuvien perusteella). 0,50 1,00 1,50 2,00 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 Ja lo st us ku st an nu s ( sn t/ kW h) Raakabiokaasun jalostuskapasiteetti (Nm3/h) Jalostuskustannus (snt/kWh) kapasiteetin mukaan PSA Vesipesu Orgaaninen liuotin Amiinipesu Membraani Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 26 6. Tarjouspyyntö ja kilpailutus Biokaasulaitoksen tai sen osien kilpailutuksessa voidaan soveltaa esimerkiksi julkisten hankintojen neuvontayksikön (JHNY 2017) ohjeita, joiden mukaan kokonaistaloudellisuuden perusteena voi olla: 1. Halvin hinta 2. Edullisimmat kustannukset 3. Paras hinta-laatusuhde 6.1. Halvin hinta ja vähimmäisvaatimukset Jos perusteena käytetään pelkästään halvinta hintaa, pitäisi määritellä hankinnalle vähimmäisvaati- mukset ja erityisehdot (JHNY 2017). Halvimpaan hintaan perustuva pisteytys on yleisin ja helpoin tapa kilpailuttaa hankinta. Yksi vaihtoehto on antaa tarjouspyynnössä vain välttämättömimmät pe- rustiedot kohteesta, käytettävistä syötteistä ja esim. tavoitellusta nettoenergiantuotosta. Laitostoi- mittajalle annetaan sitten ”vapaat kädet” tarjota biokaasulaitosta, joka heidän tietojensa mukaan takaa halutun tuoton. Toinen, mahdollisesti suositeltavampi vaihtoehto on määritellä laitoskokonaisuus ja vaatimukset tarkemmin. Tämä vaatii tarjouspyynnön tekijältä suurempaa asiantuntemusta ja saattaa supistaa toimittajien lukumäärää tai tarjousvalikoimaa. Toisaalta se antaa selkeän kuvan tilaajan toiveista ja tekee tarjouksista vertailukelpoisempia. Mahdollisia toimituksen jälkeisiä riitatilanteita tilaajan ja toimittajan välillä voidaan välttää il- moittamalla vaatimukset mahdollisimman tarkasti numeerisesti. Sopimusehtoihin kirjataan vastaan- oton ehdot ja sopimussakot, elleivät numeeriset arvot täyty. Esimerkkejä ja suosituksia biokaasulaitosten tarjouspyynnössä esitettävistä asioista ja vähim- mäisvaatimuksista: 1. Yleiskuvaus kohteesta  Sijainti, kartta, pohjaveden korkeus (jos maanalaisia rakenteita), biokaasulaitoksen sijoi- tuspaikka  Olemassa olevat toiminnot ja biokaasulaitoksen liittyminen niihin, olemassa olevat ra- kenteet (esim. lietevarasto)  Energiantarve, sähkön, lämmön ja biokaasun käyttökohteet, mädätysjäännöksen käyttö ja mahdollinen jalostustarve 2. Syötteiden kuvaus  Määrä (t/v), ja tiheys (kg/m3)  Metaanintuottopotentiaali eli BMP (laboratoriokoe tai arvio kirjallisuuden perusteella)  Ravinnepitoisuudet (etenkin kokonaistyppi ja liukoinen typpi mahdollisen inhibition vuoksi)  Tiheys, funktionaalinen tiheys (kelluminen)  Viskositeetti (mitattu tai laskennallinen, voi vaikuttaa sekoittimien ja pumppujen valin- taan ja mitoitukseen)  Mikrobiprosessissa inhibitiota aiheuttavat aineet (raskasmetallit jne.)  Lämpötila, jos tiedossa ja jos toimittaja käyttää tietoa laitoksen lämpöenergian kulutuk- sen laskennassa 3. Laitoskokonaisuus ja urakkarajat  Tilaaja voi ilmoittaa haluamansa prosessityypin (kuiva/märkä, jatkuvasyöttöinen/panos jne.), lämpötilan ja muut kokonaisuuteen osat (jälkikaasuallas, mädätysjäännösvarasto jne.) tai antaa toimittajalle vapaat kädet tarjota kokonaisuutta tilaajan antamien tietojen (syötteet, energiantuottotavoite jne.) perusteella. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 27  Vaatiiko mädätysjäännös uuden varaston vai voidaanko hyödyntää olemassa olevia säili- öitä? Vähentävätkö esim. panosreaktorit varastointitilan tarvetta verrattuna jatkuvasyöt- töiseen reaktoriin? Mädätysjäännöksen varastoinnin kustannukset tulisi ottaa mukaan erityyppisten laitosten vertailuun (jotkin laitokset vähentävät varastotilan tarvetta toisiin laitoksiin verrattuna).  Urakkarajat tulee kirjata tarkasti, esim. mihin rajapintaan asti laitostoimitus rajoittuu ja kenen vastuulla on liittymien teko. 4. Sopimusehdot  Numeerisesti kiistatilanteiden välttämiseksi 5. Takuut  Minimitakuuaika koko laitokselle (esim. 1 v) ja mahdollisesti poikkeavia takuuaikoja lai- toksen eri osille/laitteille (esim. CHP-yksikölle ja jalostusyksikölle 2 v, säiliöil- le/rakennuksille mahdollisesti pidempi). Vaatiiko takuu huoltosopimuksen?  Jos laitoksen tai sen osan takuu edellyttää huoltosopimusta, sen hinta kannattaa sisällyt- tää laitoksen kokonaishintaan, varsinkin, jos huollon saa tehdä vain toimittaja tai muu sertifioitu huoltaja. Sertifioitujen huoltajien määrä saattaa olla vähäinen ja siten vaikea kilpailuttaa. 6. Vakuudet  Esim. julkisissa hankinnoissa: ”Jos takuuajan vakuudesta on sovittu, toimittajan on jätet- tävä ennen takuuajan alkamista tilaajan hyväksymä vakuus, jonka tulee olla vähintään 15 prosenttia arvonlisäverottomasta hankintahinnasta. Vakuuden tulee olla voimassa vähin- tään kuukausi takuuajan päättymisajankohdan jälkeen” (JYSE tavarat 2014).  Pienillä/uusilla toimijoilla ei välttämättä ole mahdollista maksaa vakuuksia. 7. Maksuehdot  Laitoksen vastaanottoehdot: vaatimuksena esim. hyväksytty koekäyttöjakso ja laitoksen hyväksyttävään toimintakuntoon saattaminen toimittajan kustannuksella  Mahdolliset sopimussakot (vaatimukset eivät täyty), viivästysmaksut jne. 8. Ennakkomaksu  Pienet toimittajat voivat edellyttää ennakkomaksua. Esim. julkisissa hankinnoissa vaadi- taan vakuudet, joka on vähintään 15 % suurempi kuin toimittajan vaatima ennakkomaksu (JYSE tavarat 2014). 9. Käyttöönottojakso ja koejakso  Voi olla edellytyksenä laitoksen vastaanottamiselle tai viimeisen maksuerän suorittami- selle  Koejaksolla mitataan, täyttyvätkö tarjouspyynnössä vaaditut ja/tai toimittajan tarjouk- sessaan ilmoittamat tuottolukemat (numeeriset vaatimukset teknisissä eritelmissä), esim. saavutettava 2 kk ”normaalin” syötön jälkeen 6 viikon koejakson aikana tilaajan vaatima metaanintuotto/energiantuotto. Normaali syöttö ja sallitut poikkeamat tulee määritellä numeerisesti. 10. Aikataulut  Laitoksen toimitusaikataulussa tulee huomioida mahdolliset pitkät toimitusajat (laite- valmistajat, aliurakoitsijat).  Toimitus-, käyttöönotto- ja vastaanottoaikataulut. Hyväksytäänkö laitos vastaanotetuksi vasta onnistuneen koejakson jälkeen? Liian tiukka toimitusaikavaatimus voi estää osallis- tumasta tarjouskilpailuun. 11. Referenssit  Aiemmat laitos- ja laitetoimitukset lisäävät toimittajan ilmoittamien energialukemien luotettavuutta. Voidaan käyttää tarjousten pisteytyksessä (ks. luku 6.3 Paras hinta- laatusuhde).  Uudentyyppisen laitoksen referenssi voi puuttua  Onko referenssi vaatimuksena tarjouskilpailuun osallistumiselle? Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 28 12. Huoltosopimukset, varaosahinnastot  Tarjouksessa tulisi ilmoittaa varaosahinnasto ainakin tärkeimmille laitteille (esim. CHP- yksikkö sekä jalostus- ja tankkausyksikkö). Laitteisiin saattavat sopia vain laitevalmistajan varaosat. 13. Käyttöohjeet  Suositeltavaa pyytää erillisten laitteiden manuaalien lisäksi koko laitoksen käyttöohje 14. Tekniset eritelmät sisältäen vähimmäisvaatimukset Teknisissä eritelmissä kerrotaan lisää kohteesta ja biokaasulaitoksesta sekä esitetään tarkempia vaa- timuksia laitokselle. Seuraavassa on esimerkkejä mahdollisista vaatimuksista. Vaatimukset voivat olla laadullisia tai numeerisia. 1. Metaanintuotto  Suositeltavaa on vaatia minimituottoa tietyllä koejaksolla. Esimerkiksi jatkuvasyöttöises- sä märkäprosessissa kohtuullinen vaatimus on noin 75–85 % BMP:sta.  Vaihtoehtoisesti/lisäksi tilaaja voi halutessaan ilmoittaa minimiviipymän. Pitkä minimivii- pymä voi taata tehokkaan metaanintuoton ja mädätysjäännöksen vähäiset metaanipääs- töt.  Sekoitusmenetelmä ja teho vaikuttavat metaanintuottoon. 2. Energiantuottovaatimus  Energiantuottovaatimus voidaan esittää, ellei esitetä metaanintuottovaatimusta ja hyö- tysuhteita polttolaitteille (tai suurinta sallittua metaanihävikkiä jalostuslaitteille).  Bruttoenergiantuottoon vaikuttavat esim. polttolaitteiden hyötysuhteet. Nettoenergian- tuottoon vaikuttavat lisäksi biokaasulaitoksen omakulutus (sähkö ja lämpö) ja hävikit ja- lostuslaitteilla. 3. Reaktorin sekoittimet ja niiden sähkönkulutus  Systeemin on sovelluttava vaaditulle syötteelle ja prosessityypille.  Voidaan vaatia tietty tyyppi (upposekoitin, varsisekoitin, lapasekoitin, kaasusekoitin jne.), minimiteho (kW) ja/tai mitat sekoittimelle (esim. potkurin halkaisija).  Sähkönmittaus (kWh-mittari voi kuulua esim. sekoittimen taajuusmuuttajaan) on suosi- teltavaa vaatia.  Energiankulutuksen minimoimiseksi kannattaa vaatia tauotusominaisuus. 4. Jälkikaasualtaan (JKA) tai sarjassa toisen reaktorin sähkönkulutus  Sarjassa toisen reaktorin sekoitus voi kuluttaa jopa 80 % (ks. Luku 3.3) vähemmän ener- giaa kuin varsinainen reaktori, sillä kaasunmuodostus ensimmäisessä reaktorissa on pie- nentänyt sen mädätysjäännöksen kuiva-ainepitoisuutta. 5. Kiinteän syötteen esikäsittely (murskaus tai muu) (ks. Luku 3.1)  Jos kiinteän syötteen murskaus on osa biokaasulaitoshankintaa, on suositeltavaa vaatia maksimipalakoko: esim. hygienisointia varten 12 mm ja heinänurmella vaatimus voi olla esim. 5 cm.  On suositeltavaa vaatia yläraja esikäsittelyn energiankulutukselle ja/tai kemikaalin kulu- tukselle. 6. Koko biokaasulaitoksen sähkönkulutus  On suositeltavaa vaatia kWh-mittari kulutuksen toteamiseksi.  Tarjouspyynnössä voidaan vaatia tietty katto kokonaissähkönkulutukselle (jos tilaajalla on tietoa vastaavanlaisista laitoksista) tai ottaa sähkönkulutus osaksi tarjousten pistey- tystä. 7. Reaktorin ja muiden säiliöiden eristeet ja/tai lämpöenergian kulutus (ks. Luku 3.4)  Tarjouspyynnössä voidaan vaatia rakenteille tietyt eristepaksuudet tai eristysominaisuu- det (U-arvo). Vaihtoehtoisesti voidaan vaatia jokin katto lämpöenergian kulutukselle, jos esim. syötteen lämpötila tiedetään, ja toimittaja laskee kulutuksen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 29  Vaatimalla tietyt minimieristykset tai esittämällä laskentakaava lämpöenergian kulutuk- selle voidaan taata eri tarjousten vertailukelpoisuus.  Toimittajan voi olla vaikea ilmoittaa tarkkaa lukua, varsinkin jos syötteiden, ilman ja maan lämpötiloja ei ole tiedossa. 8. Automatiikka  Automaattiset ja ajastetut toiminnot: esim. syötöt, kaasunpolttolaitteiden käynnistys ja sammutus, hälytykset ja automaattiset varotoimenpiteet (esim. syötön esto reaktorin poistoputken tukkeutuessa).  Automatisointi lisää investointikustannuksia, mutta alentaa työn määrää ja käyttökus- tannuksia sekä parantaa turvallisuutta. 9. Mittarit ja näytteenotto  Vähintään kaasunvirtaamamittari (tuotto ja/tai kulutus) ja metaanipitoisuusmittari.  Sähkö- ja lämpöenergiamittarit ovat suositeltavia (tuotto, laitoksen oma kulutus).  Reaktorilietteen näytteenottomahdollisuus tulee esittää. 10. Biokaasun puhdistus (ks. Luku 3.7)  Vähintään vesihöyryn poistosysteemi, suositeltava myös rikkivedyn ja mahdollisesti mui- den korroosiota aiheuttavien kaasujen poisto.  Yhdyskuntajätesyötteillä siloksaanien poisto.  On suositeltavaa vaatia tietty menetelmä ja/tai pyytää käyttökustannukset (esim. aktiivi- hiili on kallis verrattuna ilmansyöttöön). 11. Biokaasun polttolaitteet (lämpökattila ja CHP-yksikkö) (ks. Luku 3.6)  Voidaan asettaa vaatimuksia hyötysuhteille, kuten hyödynnettävän veden sallitulle läm- pötilalle ja kaasun ominaisuuksille (etenkin metaani- ja rikkivetypitoisuudet) jne.  Liian tiukat vaatimukset sulkevat pois laitostoimittajia/laitevalmistajia. 12. Biokaasun jalostuslaitteet (ks. Luku 3.7 ja 3.8)  Tilaaja tai toimittaja valitsee prosessityypin.  Tarvittava liikennekaasumäärä.  Investointi- ja käyttökustannus tai huoltosopimuksen hinta (sis. tarvikkeet?) sekä takuu- ehdot on ilmoitettava.  Onko metaania sisältävä poistokaasu hyödynnettävissä tai kierrätettävissä? Jos ei ole, vaaditaanko poistokaasun käsittely laitoksen metaanipäästöjen minimoimiseksi? Eri pro- sessityypeillä on erilainen metaanihävikki ja poistokaasun metaanipitoisuus. 13. Liikennebiokaasun tankkausyksikkö  Jalostetun kaasun varaston koko ja paine, tankkausnopeus.  Maksupääteominaisuudet (normaali maksukortti vai erillinen tankkauskortti). 14. Kaasuvarasto(t)  Raakakaasuvaraston ja jalostetun biometaanin varastojen koot sekä säiliömateriaalit tar- peen mukaan. 15. Metaanivuodot (ks. Luku 3.8)  Kaasuvaraston vuotoihin voi vaikuttaa esim. materiaalien valinnalla.  Mädätysjäännöksen metaanipäästöjä voi vähentää vaatimalla pitkä viipymä, jälkikaasual- las tai sarjassa toinen reaktori sekä kattamalla mädätysjäännösvarasto.  Pieniä vuotoja voi olla vaikea havaita. Liitteessä 2 on esitetty esimerkki pelkästään halvimpaan investointihintaan perustuvasta maatilan biokaasulaitoksen tarjouspyynnöstä. Esimerkissä on suhteellisen tarkkoja numeerisia vaatimuksia. Biokaasulaitoksen lämmönkulutuksen vertailukelpoisuus eri toimittajien välillä on varmistettu vaati- malla tietyt eristeet säiliöille ja rakennuksille. Sähkönkulutuksessa on keskitytty reaktorin ja jälkikaa- sualtaan sekoitussysteemien energiankulutuksiin perustuen luvussa 3.3 esitettyihin tietoihin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 30 6.2. Edullisimmat kustannukset Edullisimmilla kustannuksilla tarkoitetaan muuta kuin pelkkää hankintahintaa, esimerkiksi elinkaari- kustannuksia (JHNY 2017). Biokaasulaitosten tai osien kohdalla elinkaarikustannukset voidaan arvioi- da/todentaa helpoiten, jos koko laitokselle tai sen osille vaaditaan tarjous huoltosopimuksesta tietyl- le ajalle. Elinkaarikustannusten laskentaa ja tarjousten vertailua vaikeuttavat eri komponenttien erilaiset hankintahinnat sekä eripituiset käyttöiät (ks. Taulukko 4 ja 8). Liitteessä 3 on esitetty laskentamalli elinkaarikustannuksille, joka ottaa huomioon biokaasulaitoksen vuotuisen nettotuoton (sähkö, lämpö ja biometaani) sekä vuotuiset käyttökustannukset. Esimerkissä biokaasulaitos on jaettu kokonaisuuksiin, jotka sisältävät useita säiliöitä/laitteita, esimerkiksi ”prosessitekniikka” sisältää pumput, sekoittimet, mittalaitteet jne., joten toimittajien ei tarvitse tarjouspyynnöissään eritellä kunkin laitteen hintaa. Kullekin kokonaisuudelle on oletettu tietty käyttöikä. Mallissa tarjousten pisteytys perustuu tietyillä ehdoilla laskettuun vuotuiseen rahalliseen netto- tuottoon (tuotot–käyttökustannukset). Täten laskentamalli huomioi esim. kaasunpolttolaitteiden hyötysuhteet ja biometaanin jalostuslaitteiston metaanihävikin. 6.3. Paras hinta-laatusuhde Julkisissa hankinnoissa hinta-laatusuhteen vertailuperusteet voivat liittyä esim. laadullisiin, yhteis- kunnallisiin, ympäristönäkökohtiin tai innovatiivisiin ominaisuuksiin. Laatuun liittyviä perusteita ovat esim. tekniset ansiot, toiminnalliset ominaisuudet, esteettömyys, käyttökustannukset, kustannuste- hokkuus, myynnin jälkeinen palvelu ja tekninen tuki, huolto ja toimitus- tai toteutusaika sekä muut toimitusehdot (JHNY 2017). Biokaasulaitoksen ympäristönäkökohtina voivat olla esimerkiksi metaani- ja ammoniakkipäästöt. Liitteessä 4 on esimerkki tarjouspyynnöstä, jossa hinnan lisäksi pisteytyksessä painotettu laatuun liittyviä perusteita. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 31 Viitteet Al Seadi. T, Rutz, D., Prassl, H. Kottner, M., Finsterwalder, T., Volk, S. & Janssen, R. 2008. Biogas handbook. University of Denmark. http://www.lemvigbiogas.com/BiogasHandbook.pdf Beck, T., Gailfuß, M., Klein, C., Kukuk, J. Rozanski, K.. 2014. BHKW-Kenndaten 2014/2015. Module, Anbieter, Kosten. ASUE Arbeitskreis Brennstoffzellen/BHKW. https://asue.de/sites/default/files/asue/themen/blockheizkraftwerke/2014/broschueren/05_10 _14_bhkw_kenndaten_leseprobe.pdf Bachmann, N. 2013. Design and engineering of biogas plants. Teoksessa: Wellinger, A., Murphy, J. & Baxter. D. (toim.) 2013. The biogas handbook. Science, production and applications. Woodhead Publishing Limited. Bochmann, G. & Montgomery, L.F.R. 2013. Storage and pre-treatment of substrates for biogas production. Teoksessa: Wellinger, A., Murphy, J. & Baxter. D. (toim.) 2013. The biogas handbook. Science, production and applications. Woodhead Publishing Limited. Beil, M. & Beyrich, W. 2013. Biogas upgrading to biomethane. Teoksessa: Wellinger, A., Murphy, J. & Baxter. D. (toim.) 2013. The biogas handbook. Science, production and applications. Woodhead Publishing Limited. Bothi, K.L. 2007. Characterization of biogas from anaerobically digested dairy waste for energy use. A Thesis Presented to the Faculty of the Graduate School of Cornell University. Darrow, K., Tidball, R., Wang, J. & Hampson, A. 2015. Catalog of CHP tehnologies. Section 2. Technology characterization–Reciprocating internal combustion engines. U.S: Environmental Protection Agency Combined Heat and Power Partnership. https://www.epa.gov/sites/production/files/2015- 07/documents/catalog_of_chp_technologies_section_2._technology_characterization_- _reciprocating_internal_combustion_engines.pdf De Bok, F. A. M., Plugge, C. M. & Stams, A. J. M. 2004. Interspecies electron transfer in methanogenic propionate degrading consortia. Water Research 38 (6): 1368–1375. Deublein, D. & Steinhauser, A. 2008. Biogas from waste and renewable resources. An introduction. WILEY-VCH Verlag GmbH & co. KGaA, Weinheim. ISBN 978-3-527-31841-4. Dumont ym. 2013. Methane emissions in biogas production. Teoksessa: Wellinger ym. 2013. The biogas handbook. Science, production and applications. Woodhead Publishing Limited. DSW 2015. http://www.dsw-gmbh.eu/fileadmin/PAS/LaFo_1-2015.pdf Eder, B. & Schultz, H. 2006. Biogas praxis, Grundlagen-Planung-Anlagenbau-Beispiele- Wirtschaftlichkeit. Staufen bei Freiburg, Ökobuch Verlag. Evira 2018. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Jätevesilietteiden käyttö lannoitteena. Internet 24.10.2018: https://www.evira.fi/kasvit/lannoitevalmisteet/lannoitteet-ja- lannoitevalmisteet/kierratysravinteet/jatevesilietteet/ Ferber, E. & Rutz, D. 2011. Criteria to assess biogas investments: guidelines for financing institutes and investors. IEE project “BiogasIN”. http://www.biogasin.org/files/pdf/WP5/D.5.4_WIP_EN.pdf FNR e.V. 2010: Biogas-Messprogramm II, 61 Biogasanlagen im Vergleich. Fachagentur für Nachwachsende Rohstoffe (FNR) e.V., 1. Auflage 2009, aktualisiert 2010, Gülzow. Görisch, U. & Helm, M. 2006. Biogasanalagen. Suttgart, Eugen Ulmer. Hahn, H. 2011. Guideline for financing agricultural biogas projects - Training material for biogas investors. http://www.biogasin.org/files/pdf/WP3/D.3.7_IWES_EN.pdf Hahn, H. 2012. Guideline for financing agricultural biogas projects - Training material for financing bodies. IEE project “BiogasIN”. http://www.biogasin.org/files/pdf/WP3/D.3.5_IWES_EN.pdf Hobson, P.N. 1990. The treatment of agricultural wastes. Teoksessa: Anaerobic digestion: A waste treatment technology. Critical reports on Applied chemistry, Volume 31, edited by Andrew Wheatley. Amsterdam: Elsevier. http://www.lemvigbiogas.com/BiogasHandbook.pdf https://asue.de/sites/default/files/asue/themen/blockheizkraftwerke/2014/broschueren/05_10_14_bhkw_kenndaten_leseprobe.pdf https://asue.de/sites/default/files/asue/themen/blockheizkraftwerke/2014/broschueren/05_10_14_bhkw_kenndaten_leseprobe.pdf https://www.epa.gov/sites/production/files/2015-07/documents/catalog_of_chp_technologies_section_2._technology_characterization_-_reciprocating_internal_combustion_engines.pdf https://www.epa.gov/sites/production/files/2015-07/documents/catalog_of_chp_technologies_section_2._technology_characterization_-_reciprocating_internal_combustion_engines.pdf https://www.epa.gov/sites/production/files/2015-07/documents/catalog_of_chp_technologies_section_2._technology_characterization_-_reciprocating_internal_combustion_engines.pdf http://www.dsw-gmbh.eu/fileadmin/PAS/LaFo_1-2015.pdf https://www.evira.fi/kasvit/lannoitevalmisteet/lannoitteet-ja-lannoitevalmisteet/kierratysravinteet/jatevesilietteet/ https://www.evira.fi/kasvit/lannoitevalmisteet/lannoitteet-ja-lannoitevalmisteet/kierratysravinteet/jatevesilietteet/ http://www.biogasin.org/files/pdf/WP5/D.5.4_WIP_EN.pdf http://www.biogasin.org/files/pdf/WP3/D.3.7_IWES_EN.pdf http://www.biogasin.org/files/pdf/WP3/D.3.5_IWES_EN.pdf Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 32 Huttunen, M.J., Kuittinen, V. & Lampinen, A. 2018. Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 21. Tiedot vuodelta 2017. Itä-Suomen yliopisto, 2018. Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta. Sarjajulkaisu no 33. ISBN 978-952-61-2856-6. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2856-6 JHNY 2017. Julkisten hankintojen neuvontayksikkö. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta. Internet 10.5.2017. http://www.hankinnat.fi/fi/eu-hankinta/tarjousten- valinta/kokonaistaloudellisesti-edullisimman-tarjouksen-valinta Juvonen, Mika 2017. BioKymppi Oy. Henkilökohtainen tiedonanto 7.2.2017. JYSE tavarat 2014. Julkisten hankintojen yleiset sopimusehdot tavarahankinnoissa. Valtiovarainministeriö. Internet 24.10.2018 https://vm.fi/documents/10623/307565/JYSE+tavarat/2d3cdb9b-1c4c-4dcd-9ee2- 0aa282115c45 Kalmari, Johanna 2018. Metener Oy Henkilökohtainen tiedonanto. Sähköpostiviesti 19.11.2018. Kaparaju, P. & Rintala, J. 2013. Generation of heat and power from biogas for stationary applications: boilers, gas engines and turbines, combined heat and power (CHP) plants and fuel cells. Teoksessa: Wellinger, A., Murphy, J. & Baxter. D. (toim.) 2013. The biogas handbook. Science, production and applications. Woodhead Publishing Limited. Karim, K., Klasson, K.T., Hoffman, R., Drescher, S.R., DePaoli, D.W. & Al–Dahhan, M.H. 2005. Anaerobic digestion of animal waste: waste strength versus impact of mixing. Bioresource Technology 96, 1771–1781. Kowalczyk, A., Harnisch, E., Schwede, S., Gerber, M. & Span, R. 2013. Different mixing modes for biogas plants using energy crops. Applied Energy 112, 465–472. Kratky, L. & Jirout, T. 2011. Review. Biomass Size Reduction Machines for Enhancing Biogas Production. Chem. Eng. Technol. 34, No. 3, 391–399. KTBL 2009. Schwachstellen an Biogasanlagen verstehen und vermeiden; Kuratorium für Technik und Bauwesen in der Landwirtschaft e.V. (KTBL)(Hrsg.), KTBL-Heft 84, 2. Überarbeitete Auflage, Darmstadt 2009. Lampinen, A. 2015. 7.4. Jalostus. Teoksessa: Kymäläinen, M & Pakarinen, O. 2015. Biokaasuteknologia. Raaka-aineet, prosessointi ja lopputuotteiden hyödyntäminen. Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna. https://issuu.com/hamkuas/docs/hamk_biokaasun_tuotanto_2015_ekirja?e=17381678/327517 58 Luostarinen, Juha 2017. Metener Oy. Henkilökohtainen tiedonanto. Lübken, M., Wichern, M., Schlattmann, M., Gronauer, A. & Horn, H. 2007. Modelling the energy balance of an anaerobic digester fed with cattle manure and renewable energy crops. Water research 41, p. 4085–4096. Marttinen, S., Lehtonen, H., Luostarinen, S. & Rasi, S. 2013. Biokaasuyrittäjän toimintaympäristö Suomessa. Kokemuksia MMM:n investointiavustusjärjestelmästä 2008–2010. MTT raportti 103. MTT Jokioinen. http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti103.pdf MMM 2016. Asetus 1559/2016. Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden investointien hyväksyttävistä yksikkökustannuksista. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161559 Murphy, J. & Thamsiriroj, T. 2013. Fundamental science and engineering of the anaerobic digestion process for biogas production. Teoksessa: Wellinger, A., Murphy, J. & Baxter. D. (toim.) 2013. The biogas handbook. Science, production and applications. Woodhead Publishing Limited. Naegele, H.-J., Lemmer, A., Oechsner, H. & Jungbluth, T. 2012. Electric Energy Consumption of the Full Scale Research Biogas Plant “Unterer Lindenhof”: Results of Longterm and Full Detail Measurements. Energies, 5, 5198–5214. Pyykkönen, V. & Luostarinen, S. 2013. 4 Biokaasukokeiden materiaalit ja menetelmät. Teoksessa: Luostarinen, S. (toim.) 2013. Biokaasuteknologiaa maatiloilla I. Biokaasulaitoksen hankinta, käyttöönotto ja operointi - käytännön kokemuksia MTT:n maatilakohtaiselta laitokselta. MTT raportti 113. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2856-6 http://www.hankinnat.fi/fi/eu-hankinta/tarjousten-valinta/kokonaistaloudellisesti-edullisimman-tarjouksen-valinta http://www.hankinnat.fi/fi/eu-hankinta/tarjousten-valinta/kokonaistaloudellisesti-edullisimman-tarjouksen-valinta https://vm.fi/documents/10623/307565/JYSE+tavarat/2d3cdb9b-1c4c-4dcd-9ee2-0aa282115c45 https://vm.fi/documents/10623/307565/JYSE+tavarat/2d3cdb9b-1c4c-4dcd-9ee2-0aa282115c45 https://issuu.com/hamkuas/docs/hamk_biokaasun_tuotanto_2015_ekirja?e=17381678/32751758 https://issuu.com/hamkuas/docs/hamk_biokaasun_tuotanto_2015_ekirja?e=17381678/32751758 http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti103.pdf http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161559 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 33 Pyykkönen, V., Luostarinen, S. & Rintala, J. 2013. 5 Maatilamittakaavan biokaasukokeiden tulokset. Teoksessa: Luostarinen, S. (toim.) 2013. Biokaasuteknologiaa maatiloilla I. Biokaasulaitoksen hankinta, käyttöönotto ja operointi - käytännön kokemuksia MTT:n maatilakohtaiselta laitokselta. MTT raportti 113. Pyykkönen, V. & Luostarinen, S. 2017. Käsikirjoitus: Valuegrass-hankkeen raportin käsikirjoitus. Savon Voima 2017. Oma sähköntuotanto. Internet 15.5.2017. https://www.savonvoima.fi/sahkon- siirto/sahkoliittyman-tilaus/oma-sahkontuotanto/ Steiner, B. 2009. Biogas–Chancen, Risiken und Probleme. BBV-UnternehmerBeratung. http://media.repro-mayr.de/42/94842.pdf Stroot, P. G., McMahon, K. D., Mackie, R. I. & Raskin, L. 2001. Anaerobic codigestion of municipal solid waste and biosolids under various mixing conditions - I. digester performance. Water Research, 35, 1804–1816. Tampio, E., Vainio, M., Virkkunen, E., Rahtola, M. & Heinonen, S. Opas kierrätyslannoitevalmisteiden tuottajille. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 37/2018. 73 s. Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-606-3 Thamsiriroj, T. & Murphy, J.D. 2010. Difficulties Associated with Monodigestion of Grass as Exemplified by Commissioning a Pilot-Scale Digester. Energy Fuels, 24 (8), 4459–4469. TEDOM 2017. CHP technical datasheet for T30 ST Biogas Indoor Canopy. Internet 6.4.2017. http://www.shentongroup.co.uk/wp-content/uploads/2016/11/Micro-T30-ST-Biogas-Indoor- Canopy-Datasheet.pdf Vavilin, V. & Angelidaki, I. 2005. Anaerobic degradation of solid material: Importance of initiation centers for methanogenesis, mixing intensity, and 2D distributed model. Biotechnology and Bioengineering, 89, 113–122. Virkajärvi, P., Hyrkäs, M., Räty, M. Pakarinen, T. Pyykkönen, V. & Luostarinen, S. 2016. Biokaasuteknologiaa maatiloilla II. Biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksen hyödyntäminen lannoitteena. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 37/2016. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952- 326-266-9 von Mitzlaff, K. 1988. Engines for biogas. A Publication of the Deutsches Zentrum für Entwicklungstechnologien GATE, a Division of the Deutsche Gesellschaft für Technische Zusammenarbeit (GTZ) GmbH. http://biogas.ifas.ufl.edu/ad_development/documents/Engines%20for%20biogas.pdf Walla, C. & Shneeberger, W. 2008. The optimal size for biogas plants. Biomass and bioenergy 32: 551– 557. Wellinger, A., Murphy, J. & Baxter. D. (toim.) 2013. The biogas handbook. Science, production and applications. Woodhead Publishing Limited. https://www.savonvoima.fi/sahkon-siirto/sahkoliittyman-tilaus/oma-sahkontuotanto/ https://www.savonvoima.fi/sahkon-siirto/sahkoliittyman-tilaus/oma-sahkontuotanto/ http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-606-3 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-266-9 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-266-9 http://biogas.ifas.ufl.edu/ad_development/documents/Engines%20for%20biogas.pdf Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 34 Liite 1. Biokaasulaitoksen perustamisessa tarvittavat luvat ja perusteena oleva lainsäädäntö. Esimerkki sisältää myös myytävälle mädätejäännökselle tarvittavat luvat (Tampio ym. 2018). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 35 Liite 2. Esimerkki investointihintaan perustuvasta tarjouspyynnöstä maatilan biokaasulaitokselle Tässä liitteessä on esitetty tiivistetysti esimerkkitarjouspyyntö maatilalle rakennettavasta biokaasu- laitoksesta. Tekniset eritelmät esitetään yleensä tarjouspyynnön liitteenä. Esimerkin tavoitteena on esittää tarjouksessa mahdollisesti huomioitavia asioita. Jokainen laitos on kuitenkin omanlaisensa eikä yksittäistä esimerkkiä tule käyttää suoraan todellisen tarjouspyynnön pohjana. TARJOUSPYYNTÖ MAATILAN BIOKAASULAITOKSESTA 1. Kohteen kuvaus [Sijainti, osoite, kartta] Biokaasulaitos rakennetaan 240 lehmän pihattonavetan yhteyteen. Olemassa olevia lietevarastoja hyödynnetään biokaasulaitoksen tuottaman mädätysjäännöksen varastona. Biokaasulaitoksen tuot- tamaa sähköä käytetään korvaamaan ostosähköä navetassa, ja lämpöenergialla korvataan kauko- lämpöverkossa öljylämmitystä. Olemassa oleva öljykattila tuottaa tulevan biokaasulaitoksen lisäksi lämpöä kaukolämpöverkkoon. Kaukolämpöverkko on liittynyt navetan lämminvesivaraajaan, johon liitetään myös biokaasulaitoksen lämpöverkko. Biokaasulaitoksen tuottamaa liikennebiokaasua aio- taan myydä 30 autolle, jotka kuluttavat polttoainetta 360 MWh/v. 2. Syötteet Lehmän lietelanta 7000 t/v sekä ylijäämäsäilörehu (timotei-nurminata) 600 t/v. Taulukossa 2.1 luetel- lut ominaisuudet on määritetty laboratoriotesteillä ([laboratorion nimi]) ja toimittajan tulee laskea niiden perusteella tarjouksessa ilmoitettavat tuotto- ym. lukemat. Taulukko 2.1. Syötteiden ominaisuudet. BMP = biologinen metaanintuottopotentiaali 40 vrk kestäneessä pa- noskokeessa, Nm3 CH4 = normaalikuutiota (0 °C, 101,3 kPa) metaania. Kokonaissyötteen ominaisuudet on las- kettu painotettuna keskiarvona. Ominaisuus Lietelanta Säilörehu Kokonaissyöte Syöttömäärä (t/vrk) 19,2 1,64 20,8 Kuiva-ainepitoisuus (TS %) 7,0 25,0 8,4 Orgaanisen aineen pitoisuus (VS %) 5,9 23 7,2 Kokonaistyppi (kg/t) 3 5,3 3,2 Ammoniumtyppi (kg/t) 1,3 0,3 1,2 Fosfori (kg/t) 0,5 0,8 0,5 Kalium (kg/t) 3,3 7,0 3,6 BMP (Nm3 CH4/t VS) 200 330 232 Vuotuinen BMP (Nm3 CH4/v ) 82 600 45 540 128 140 3. Tilattava laitoskokonaisuus ja urakkarajat Navetan yhteyteen rakennettava jatkuvasyöttöinen märkäprosessi (täyssekoitteinen reaktori tai tulppavirtausreaktori) sekä jälkikaasuallas, jossa on yhtä pitkä viipymä kuin reaktorissa. Reaktori toi- mii mesofiilisessa lämpötilassa (oletus 37 °C, säädettävissä vähintään 35–43 °C). Toimitus sisältää navetan lietelantakuilun yhteyteen rakennettavan 100 m3 lietesyötesäiliön (”esisäiliö”) sekä pumpun Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 36 ja putkiston, joka siirtää lietteen navetasta säiliöön. Esisäiliöön asennetaan sekoitin sekä reaktorin syöttöpumppu, jotka voivat käsitellä kuiva-ainepitoisuudeltaan vähintään 9 %:sta lietelantaa (viskosi- teetti noin 16 000 mPa s). Esisäiliöstä tulee olla ohipumppaustoiminto, jolla lietelanta voidaan halut- taessa pumpata biokaasulaitoksen ohi suoraan varastosäiliöön. Kasvimassa syötetään reaktorin liete- pinnan alle toimittajan asentamalla syöttöruuvilla, johon tilaaja syöttää seosrehuvaunulla murskatun massan. Mädätysjäännös poistetaan reaktorista jälkikaasualtaaseen ja edelleen jälkikaasualtaasta (JKA) mädätysjäännösvarastoon automaattisesti pumppaamalla 0,5–1 m syvyydeltä lietepinnan alta. Liete- pinnat pidetään vakiona automatiikalla. Toimittaja vastaa myös JKA:n ja mädätysjäännösvaraston välisen siirtoputken rakentamisesta ja liittämisestä. Laitos sisältää vesihöyryn, rikkivedyn ja muiden epäpuhtauksien poistomenetelmät, joilla raaka- biokaasu käsitellään niin, että sitä voidaan käyttää CHP-yksikössä, lämpökattilassa sekä jalostus- ja tankkausyksikössä ja edelleen liikennebiokaasuna. Mahdolliset puhdistuksen käyttökustannukset on huomioitava kunkin laitteen huoltosopimuksen hinnassa, joka sisältää huoltotöiden lisäksi varaosat ja muut tarvikkeet (esim. aktiivihiili). Reaktorin (35–43 °C) ja teknisen tilan lämmitys (vähintään 18 °C ympäri vuoden) toteutetaan lämminvesikierrolla, johon tarvittava vesi tuotetaan biokaasulaitoksen CHP-yksiköllä ja/tai lämpökat- tilalla. Toimittaja vastaa biokaasulaitoksen ja navetan lämminvesivaraajan välisen vesiputkiston ja oheistarvikkeiden suunnittelusta ja rakentamisesta. Laitoksen tulee sisältää julkinen, lain vaatimukset täyttävä liikennebiokaasun (biometaanin tank- kausasema). Jalostus- ja tankkausyksikön tulee tuottaa biometaania vähintään 30 autolle, joiden polttoaineen kulutus on yhteensä 360 MWh vuodessa. Biometaanin metaanipitoisuus tulee olla vä- hintään 90 tilavuusprosenttia. Biometaanin kaasuvarasto on mitoitettava niin, että 30 autoa voi tan- kata, kun tankkaus tapahtuu säännöllisin väliajoin. Laitoksen tulee sisältää seuraavat mittalaitteet ja automatiikan:  Jatkuvatoiminen raakabiokaasun metaanipitoisuusmittari ja biokaasun virtausmittari, joka mittaa kaasun kokonaiskulutuksen (ja siten reaktorin ja JKA:n yhteistuoton)  Erillinen mittari biometaaninjalostukseen menevälle kaasulle ja tuotekaasun metaanipitoi- suudelle  Mittausmenetelmä, jolla kaasumittarin lukemat muutetaan normaalikuutioiksi (kaasumitta- rin lämpötilamittaus ja kaasunpaineenmittaus)  Sähkömittarit (kWh-mittarit): o Koko laitoksen sähkönkulutuksen mittaamiseksi o Jokaiselle reaktorin ja jälkikaasualtaan sekoittimelle o Jalostus- ja tankkausyksikölle  Erilliset lämpöenergiamittarit: o reaktorin lämmitykseen menevän energian mittaamiseksi o kaukolämpöverkkoon menevän lämpöenergian mittaamiseksi  Sekoittimien tauotus itse määritettävän sekoitussyklin (tauko x min /sekoitus x min) mukaan reaktorin ja jälkikaasualtaan sekoittimille  Esisäiliön ajastettu sekoitus (itse määritettävä aika) ennen lietelannan pumppaamista reakto- riin  Automaattinen käynnistys- ja sammutusominaisuus CHP-yksikölle ja lämpökattilalle sekä kaa- suvaraston täyttöasteen että kellonajan mukaan  Tehon säätömahdollisuus CHP-yksikölle (vähintään 50–100 % sähköteholle)  Tarjouksen tulee sisältää CHP-yksikölle sekä biokaasun jalostus- ja tankkausyksikölle huolto- sopimukset, jotka kattavat väh. 2 vuoden takuuajat Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 37 4. Numeeriset tekniset vaatimukset laitoskokonaisuudelle Numeeriset vaatimukset biokaasulaitokselle on esitetty taulukossa 2.2. Laskelmassa lietelannan ja säilörehun tiheydeksi oletetaan 1 000 kg/m3. Taulukko 2.2. Numeeriset tekniset vähimmäisvaatimukset biokaasulaitokselle. Tarjouksessa toimittajan tulee täydentää taulukko tarjoamansa biokaasulaitoksen luvuilla. JKA = jälkikaasuallas. Vaatimus Vähimmäis- vaatimus Toimittajan arvo Laskentakaava / lisätieto Reaktorin viipymä min 24 vrk = nestetilavuus (m3) / syötemäärä (t/vrk) JKA:n viipymä min 24 vrk kuten reaktorin viipymä Reaktorin ja JKA:n eristei- den U-arvo max 0,3 W/(K·m²) Kaikki ulkopinnat eristettävä (seinät, pohja ja katto) Teknisen tilan eristeiden U-arvo max 0,4 W/(K·m²) Kaikki ulkopinnat eristettävä Metaanintuotto 6 vk koe- käytön keskiarvona (% BMP:sta) 80 % Normaalikuutiota (0 °C, 101,3 kPa) metaania, reaktorin ja JKA:n yhteis- tuotto Biokaasulaitoksen koko- naissähkönkulutus max 250 kWh/vrk Ei saa ylittyä koejaksolla Reaktorin sekoituksen sähkönkulutus mitoitus- kuormituksella (Taulukko 4) max 80 kWh/vrk = sähkönkulutus (Wh/d) / reaktorin nestetilavauus (m3) / 24 (h/vrk) Keskiarvo ei saa ylittyä koejaksolla JKA:n sekoituksen sähkön- kulutus max 25 kWh/vrk CHP-yksikölle tulevan ve- den sallittu lämpötilan vaihteluväli min 40–70 °C CHP-yksikön sähkö- hyötysuhde min 30 % Laskettuna metaaninin alemman lämpöarvon mukaan (1 Nm3 CH4 = 10 kWh) CHP-yksikön sähkötehon säätörajat min 50–100 % CHP-yksikön kokonaishyö- tysuhde min 87 % Paluuveden lämpötilan ollessa 50– 70 °C Raakabiokaasun varasto min 600 m3 Biometaanin varasto min 30 au- tolle Varasto mitoitettava niin, että 30 autoa voi tankata, kun tankkaus tapahtuu säännöllisin väliajoin Biokaasunjalostuksen me- taanihävikki max 3 % 5. Laitoksen vastaanoton edellyttämä käyttöönotto- ja koejakso Reaktorin käynnistysvaiheen jälkeisessä käyttöönottovaiheessa biokaasulaitosta syötetään normaa- lisyötteellä (19,2 t/vrk lietelantaa + 1,64 t/vrk säilörehua, vaihtelu enintään ± 20 %) 2 kk ajan, jonka jälkeisellä 6 viikon koejaksolla tulee saavuttaa vähimmäismetaanintuotto sekä alittaa sähkön- ja lämmönkulutuksen maksimiarvot, jotka on mainittu Taulukossa 2.2. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 38 Edustavat syötenäytteet pakastetaan viikoittain koejakson aikana. Jos laitoksen metaanintuotto ei saavuta koejaksolla tavoitearvoa (vähintään 80 % BMP:sta tai toimittajan ilmoittama korkeampi arvo), analysoidaan syötteiden BMP tilaajan valitsemassa laboratoriossa ja lasketaan BMP:n % - toteutuma uudelleen. Jos metaanintuoton vaadittu arvo ei täyty, toimittaja vastaa laitoksen kuntoon saattamisesta niin, että tilaajan vaatimukset täyttyvät (ks. kohta 7. Maksuehdot). Koko biokaasulaitoksen sekä reaktorin ja JKA:n sekoittimien sähkönkulutuksen, sekä laitoksen lämpöenergian kulutuksen maksimiarvot (taulukko 2.2) eivät saa ylittyä koejaksolla. Koejaksolla käy- tetään korkeintaan Taulukossa 2 mainittua reaktorin ja JKA:n sekoitustehoa (kWh/vrk). Energiamitta- ustulokset kirjataan ylös vähintään kerran vuorokaudessa. Jos vaaditut energiankulutuksen arvot ylittyvät, toimittaja vastaa laitoksen kuntoon saattamisesta niin, että tilaajan vaatimukset täyttyvät (ks. 7. Maksuehdot). 6. Takuu Takuuaika koko biokaasulaitokselle tulee olla 1 vuotta (sisältäen prosessitekniikan), säiliöille ja raken- teille 3 vuotta ja kaasunhyödyntämislaitteille 2 vuotta (CHP-yksikkö, lämpökattila sekä biokaasun jalostus- ja tankkausyksikkö). Lisäksi CHP-yksikölle sekä jalostus- ja tankkausyksikölle tulee esittää 2 vuoden huoltosopimuksen hinta. Takuu- ja huoltosopimus alkavat kohdassa 5 mainitun käyttöönot- tojakson alussa. Huoltosopimus sisältää huoltotyöt ja varaosat. 7. Maksuehdot Toimittaja on oikeutettu laskuttamaan sovitut maksut, kun biokaasulaitos on toimitettu ja koejaksolla (ks. kohta 5) on saavutettu tarjouspyynnössä (Taulukko 2.2) vaaditut vähimmäistuottoarvot. Lasku erääntyy maksettavaksi 21 päivän kuluttua hyväksyttävän laskun saapumisesta. Jos toimittaja ei saa biokaasulaitosta vähimmäistuottoarvojen saavuttamisen edellyttämään kun- toon kohtuullisessa ajassa (enintään 3 kk), on tilaajalla oikeus toimittajan kustannuksella korjauttaa tavara kolmannella osapuolella tai hankkia kolmannelta osapuolelta korvaava vastaavan tasoinen tavara (kateosto-oikeus). Tilaajan on ilmoitettava toimittajalle oikeutensa käyttämisestä ennen kate- oston tekemistä. Jos toimittaja ei saa laitosta kuntoon kohtuullisessa ajassa, hankintasopimus pur- kautuu. Jos biokaasulaitoksessa havaitaan jokin muu virhe, joka estää laitoksen ottamisen sille tarkoitet- tuun käyttöön, tilaaja on oikeutettu pidättäytymään kauppahinnan maksusta siihen saakka, kunnes toimittaja on poistanut virheen. Ennakkomaksu on enintään 50 % biokaasulaitoksen kokonaishinnasta. Jos tilaajan on maksettava ennakkoa, toimittajan on jätettävä ennen ennakon suorittamista tilaajalle tämän hyväksymä vakuus, jonka tulee olla vähintään 15 prosenttia suurempi kuin suoritettava ennakko. Vakuuden on oltava voimassa vähintään kuukausi sen jälkeen, kun hankintasopimuksen mukainen toimitusaika on päät- tynyt. Toimittajan on toimituksen viivästyessä jatkettava vakuuden voimassaoloaikaa (JYSE 2014 ta- varat). Jos tilaaja on maksanut ennakkoa, toimittaja suorittaa hankintasopimuksen purkautuessa tilaa- jalle takaisin saamansa ennakon ja korkoa korkolain mukaisesti laskettuna ennakon suorituspäivästä takaisinmaksupäivään. 8. Tarjousten hinnoittelu ja pisteytys Tarjouksessaan toimittaja täyttää Taulukon 2.3 hintatiedot. Tarjouskilpailun voittaja on vähimmäis- vaatimukset täyttävistä biokaasulaitoksista se, jonka biokaasulaitoksen ja huoltosopimusten yhteen- laskettu hinta on edullisin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2018 39 Taulukko 2.3. Biokaasulaitoksen ja huoltosopimusten hinnat. Tarjouksessa toimittajan tulee täydentää tauluk- ko tarjoamansa biokaasulaitoksen luvuilla. €, alv 0 % Biokaasulaitoksen kokonaishinta CHP-yksikön huoltosopimus 2 v takuuajalle Jalostus- ja tankkausyksikön huoltosopimus 2 v ajalle YHTEENSÄ